Kirjoja

Kirjoja
Kirjoja

keskiviikkona, marraskuuta 29, 2017

1 250 000 blogikäyntiä

TÄMÄN blogin laskurin mukaan  eilen  kirjattiin yli 10 000 käyntiä. Aikamoinen määrä. About vuosi sitten 10-vuotiasta "Pedagogogiikkaa ja koulupolitiikkaa II" -blogia oli käyty katsomassa yli miljoonaa kertaa. Se tarkoittaa keskimäärin 100 000 käyntiä/vuosi. Kuluneen vuoden aikana käyntien määrä on entisestään kasvanut. Nyt käyntejä oli 250 000. Eilen siis saavutettiin uusi merkkipaalu:  1 250 000 käyntiä.

Nöyrä kiitos kävijöille ja erityisesti kommentoijille! Tämä innostaa edelleen jatkamaan kirjoittelua  pedagogiikasta ja koulupolitiikasta. Yhteensä tässä blogissa  on julkaistu tähän mennessä  3469 lastua - kuluneen vuoden aikana siis 181 uutta juttua.  Eli keskimäärin juttu joka toinen päivä. Ensimmäinen julkaistiin 10,5 vuotta sitten. 12.1.2007. Eniten lukijoita ovat tavoittaneet seuraavat kolme  juttua:
  • 100 helppoa OPS-ideaa (18.7.2016),  14 835 käyntiä (vuodessa 590 uutta käyntiä)
  • "Ope mä oppisin paremmin jos sä selittäisit ja ker..." (23.4.2017) Vuodessa 14 189 käynti
  • Kuukauden kasvatusalan kirja (Siljander, P. 2000). Systemaattinen johdatus kasvatustieteeseen. Helsinki:Otava) (11.10.2009),  13 572 käyntiä ( vuodessa 707 uutta  käyntiä).  
KUUKAUSIA vertailtaessa 10 vuoden ykkönen on ollut huhtikuu 2017. Silloin blogissa oli 38 038 käyntiä. Seuraavaksi eniten käyntejä oli maaliskuussa 2017 (33 157) ja huhtikuussa 2016 (30 269). Noiden kahden kuukauden aikana julkaistujen  juttujen TOP TEN on:
  1. "Ope mä oppisin paremmin jos sä selittäisit ja kertoisit" (14 189)
  2. Mitä uusi ops "oikeasti" sanoo työtapojen valinnasta? (3409)
  3. Muutosteoriaa: Andy Hargreaves (2407)
  4. Muutosteoriaa: Pasi Sahlberg (1302)
  5. Karamzinin koulu on saatava terveeksi! (1207)
  6. Äänestä, kuinka tyytyväinen olet uuteen opetussunnitelmaan. (1087)
  7. Avoin vaalikirje espoolaisrehtoreille  (1062)
  8. Kadonneet pojat (902)
  9. Koulutustilaisuus pitäisi viitsiä myös arvioida? (799)
  10. Peruskoulun väliaikainen opetussuunnitelma (1967). Osa 1 (733)


Koulun uutta suuntaa etsimässä

KAJAANISSA  järjestettiin  lauantaina 18.11.2017 klo 9–15 Lehtikankaan monitoimitalolla VESO-tapahtuma, joka oli  saanut nimen "Kainulaatuinen ope 2017". Mukaan oli  ilmoittautunut yli  600  opettajaa esiopetuksesta, perusopetuksesta, lukioista, ammatillisesta koulutuksesta, kansalaisopistoista ja ammattikorkeakoulusta.  Ja  rexejä ja sivistysjohtajia.

TAPAHTUMAN järjestäjät ovat päättäneet julkaista facebook-sivuillaan Kainutlaatuinen ope 2017 tehdyistä haastatteluista sarjan, jossa asiantuntijat kertovat, mitä he ajattelevat koulun kehittämisestä. Tänään julkaistiin minun haastatteluni. Kopioin sen tänne talteen.

Koulun uutta suuntaa etsimässä
Teija Mursula

Martti Hellström ottaa kantaa pedagogiikkaan ja koulupolitiikkaan. Sitä on vaikuttava kuulla: kokemuksen syvällä rintaäänellä jyrähtelyä ja vikkelästi kantaaottavaa kehittämisen suuntaamista. Kainutlaatuisessa opessa 2017 hän puhu opetussuunnitelmasta, pedagogisesta johtamisesta ja koulupäivän rakenteesta.

Erityisen hyvänä Hellström näkee tutoropettajajärjestelmän kehittämisen. Yhteisö tukee kehittämisen käynnistämistä ja rinnalla kulkevat tutkiva opettajuus ja tutkiva oppiminen. Yhteisö kannattelee ja vie eteenpäin, ja osallistamalla koko henkilöstö kehittämiseen saadaan aikaan kestäviä ratkaisuja. Koulun ja koulutuksen kehittämisessä tarvitaan tulevaisuudessa sitä, että asiantuntijat opettavat; mutta vielä enemmän tarvitaan oman kehittämisen kautta asioiden viemistä eteenpäin.
Käytännön esimerkkinä digitaalisen oppimisen hyödyntämisestä Hellström kuvaa, miten YS-tunneilla voitaisiin yhdessä katsoa alustuspuheenvuoro kehitettävänä olevasta aiheesta, sen jälkeen voisi johdattava aihetta avaava luento ”talk show” n. 15 min ja sitten fasilisoinnin periaatteita kunnioittava keskustelu.

Opettajan kehittäminen ja kehittyminen tulisi tehdä näkyväksi muun muassa palkitsemalla kehittämisestä. Opettajan tulee suostua opettelemaan omaa työtään koko ajan uudelleen. Tätä opettelua voidaan tukea täydennyskoulutuksella, jossa olisi hyvä päästä vielä nykyistäkin lähemmäksi sitä, että opettaja on oman osaamisensa subjekti. Miten täydennyskoulutuksessa mahdollistetaan tulevaisuudessa niin erityisen tärkeiden vuorovaikutustaitojen oppiminen?

–  Onko koulun tehtävä valmistaa tulevaisuuden yhteiskuntaan?  pohtii Hellström. Mistä tiedämme, millainen on tulevaisuuden maailma? Jos koulu ei uskalla luvata, että sen antamat valmiudet riittävät tulevaisuuden yhteiskuntaan, sen täytyy luoda itselleen uusi funktio. Se voisi olla esimerkiksi se, että koulun tehtävä on tukea oppilaita löytämään oma intohimonsa. Perusasioiden/rakenteiden/sisältöjen opettamisen rinnalla tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota itseohjautuvuuden taitojen vahvistamiseen.

maanantaina, marraskuuta 27, 2017

Vuoden 2017 Tutor-opettaja-valmennukset maalissa

VUODEN 2017 alussa  hallitus  myönsi  sitä hakeneille opetuksen järjestäjille korvamerkittyä rahaa ns. tutor-opettajatoimintaan.

EDUCODE oli  yksi toimijoista, jotka tarjosivat opetuksen järjestäjille tutor-opettaja-valmennusta. Ministeriö oli antanut varsin yksityiskohtaiset linjaukset koulutukselle, ja niillä mentiin.

TUTOR-koulutus on kiehtova hanke; olemme kouluttamassa rehtorien tueksi  pedagogisen osaamisen ohjaajia. Valmennus ei kohdistu jonkin aineen substanssiosaamiseen- vaan itse kouluttamisen problematiikkaan- ainakin Educoden ohjelmassa. Ohjaus suunnataan opettajiin ja heidän kauttaa oppilaisiin. Tutor-opettajan tulee osata ohjata opettajia ja kouluja  perusopetuksen opetussuunnitelmassa  2014 esitettyihin useisiin kehityssuuntiin.

MINULLA on ollut ilo olla mukana suunnittelemassa Editan koulutusta Iiris Peuran kanssa. Valmennusote perustuu pedagogisesti uuden oppimisen filosofiaan, jonka mukaan  kouluttajat ovat fasilitaattoreita ja sytykkeiden antajia. Osallistujat tutkivat, opettavat ja oppivat yhdessä. Kanssani valmennusohjelmia  ovat ollut vetämässä digivelhot  Mikko Jordman, Janne KonttinenJarkko Sievi ja Minna Suikkari.

Tämän vuoden ensimmäinen ohjelma käynnistyi tammikuussa Paimiossa ja viimeinen Nurmijärvellä marraskuussa.  Kaikkiaan sain kutsua parinkymmenen kunnan ja kaupungin tutor-opettajia mukaan innostavalle matkaa, jonka aikana heitä tuettiin  kehittymään entistä rautaisemmiksi oman osaamisen, vertaiskouluttamisen ja toisten opettajien tutorina toimimisen huippuosaajia. Valmennuksen aikana opettelimme  jakamaan omaa osaamistamme  kiinnostavasti, vaikuttavasti ja osallistavasti kollegoille ja sidosryhmille ja myös rakentamaan kouluista oppivia yhteisöjä.

Tammikuun Educassa OPH tulee  järjestämään seminaarin, jossa esitellään tutor-koulutuksen kokemuksia. Valitettavasti en itse pääse sinne; vedän samaan aikaan vammaisjärjestöjen paneelia naapurisalissa.  Mutta tämän ensimmäisen aallon kokemuksina voisin kirjata ylös seuraavat neuvot:

(1) Rexit mukaan koulutukseen.
(2) Rexien tehtävä on valtaistaa tutor-opettajat ja luoda yhdessä tutorin kanssa tutor-konsepti, jossa määritellään toiminnan fiksu, tutor-ohjausote ja resurssin suuntaaminen (keille. Oikea vastaus "Reinoille"- insidejoke). Ja kertoa se opettajille. Tutor on vertainen, ei käskijä.
(3) On oivallettava, että tutor-opettaja ei ole (vain) digitutor.
(4) On tunnistettava koulun opettajakulttuurin taso: saako auttaa.
(5) Jos ovet eivät aukene tutoreille, kannattaa ohittaa lukko oppilaiden avulla (esim. oppilasagentit)
(6) Tutor-opettajille on luotava verkosto. Ideat jakoon.
(7) Seuraavassa aallossa kannattaa koota kokeneiden tutoreiden kokemuksia ja ottaa niistä opiksi.
(8) Tutor-opettajat tarvitsevat oman "pomon". Mallia mm. Kuopiosta.
(9) Aikuisten ohjaaminen on oma juttunsa. Ja opettajien vielä omansa :-)
(10) Tutor-opettajista kannattaa pitää huolta hyvää huolta. He ovat helmiä.

UUDET rahat ovat olleet jaossa, ja päätöksiä odotellaan vielä tämän vuoden puolella.

KAUNIS kiitos huikeista keskusteluista kaikille tutor-opettajille Helsingissä, Järvenpäässä, Kankaanpäässä, Kauhajoella, Kokkolassa, Kotkassa, Kuopiossa, Kuopion seudulla, Laitilassa, Limingassa, Mäntsälässä, Nurmijärvellä, Paimiossa, Sauvossa,  Turussa, Uudessa Kaupungissa, Vaasassa, Virroilla...

sunnuntaina, marraskuuta 26, 2017

Shakespearea Kultsalla


Valokuvat: Paddy Reynolds ja Jorma Hellström
JENKKInäyttelijät Jess Borgeson, Adam Long ja  Daniel Singer  perustivat 1980-luvulla kolmen miehen teatteriryhmän "Reduced Shakespeare Company". Ideana oli tehdä hupailuja Shakespearen näytelmistä.

Vuonna 1987 sai ensi-illan ryhmän ehkä menestynein näytelmä: "William Shakespearen kootut teokset".  Kollaasia  on sen jälkeen esitetty eri puolilla maailmaa. Suomessa se on nähty Tuomas Nevanlinnan suomentamana  versiona  mm. Helsingissä, Hämeenlinnassa, Oulussa, Tampereella, Turussa, Rovaniemellä,  Riihimäellä,  Salossa ja Vesilahdessa K-kaupan pihalla. Ja nyt  30 vuotta maailman ensi-illan jälkeen työryhmän päivittämänä Kultsan teatterissa.

Idea on verraton: esitellään katsojille  Shakespearen kaikki 37 näytelmää (tässä versiossa väliaikoineen)  135 minuutissa. Nuo 37 näytelmää ovat itse asiassa näytelmiä sen näytelmän sisällä, joka kertoo kolmen näyttelijän yrityksestä näytellä ne annetussa ajassa. Välillä kaikki sujuu kuin voideltu. Ja välillä ei.

Ohjaja Mika Vuorentie on määrännyt näyttelijät  maksimoimaan maneerinsa ja säätänyt vauhdin  hurjaksi. Katsojalle tulee harmaiden talenttien juoksua seuratessa hiki ja silmistä lentää naurukyyneleet.

Tietenkään näytelmiä ei esitetä oikeaoppisesti vaan  hullutellen, mutkia oikoen ja wanhaa Shakea myös tahallaan väärin ymmärtäen. Kolmen Kultsan konkarin esitys on mainiota, jopa sirkusmaista parodiaa,  räppiä, tietoista ylinäyttelemistä, rooleista putoamista, verileikkiä  - ja samaan aikaan innostunutta - tuokioittain jopa taiturimaista-  näyttelijäntyötä. Roolit, sukupuolet ja puvut vaihtuvat. Lavastus ja rekvisiitta ovat yksinkertaisia ja luovan kekseliäitä. Kultsan pientä salia käytetään  tehokkaasti. Valoja jopa turhankin säästeliäästi :-)

Jorma Hellström, Pasi Kuivalainen ja Nestori Välitalo ovat hyvä tiimi. He laittavat itsensä likoon täysillä.  Komediat ja tragediat viedään taidolla farssiksi. Siinä hiki virtaa. Yleisöä aktivoidaan ja sille puhutaan suoraan. Mitään näyttämön neljättä seinää ei ole.

LAUNTAISESSA esityksessä yleisö viihtyi ja nauroi. Mitä mainioin idea muuten pikkujoulubileiden alkulämmittäjäksi.

SEURAAVAT esitykset ovat pe 24.11 /la 25.11 /su 26.11 /ke 29.11 / pe 1.12 /su 3. 2 klo 15 /ti 5.12 /pe 8.12 /la 9.12 /ti 12.12 /ke 13.12 /to 14.12 /pe 15. 12/ Aina klo19.00, poikkeuksena sunnuntai 3.12.2017 klo 15.00

LIPUT 15 € / 12 €

Teatteri Kultsa ry. (ent. Kulttuuritalon Teatteri) on helsinkiläinen harrastajateatteri,  joka toimii Käenkujan väestönsuojassa  vapaaehtoisin voimin, eikä sillä ole vakituista palkattua henkilökuntaa.

Jäseniä teatterissa on yli 70. Teatteri Kultsa tuottaa 4-6 ensi-iltaa vuosittain.

Esitystila on Käenkuja 6-8 (Katri Valan puiston Käenkujan väestönsuoja).

PS. Helsingin Uutiset on julkaissut näytelmästä  puffin. Tässä linkki.

torstaina, marraskuuta 23, 2017

Suomen Vanhempainliitto pani hyvän jakoon

SUOMEN Vanhempainliitto  julkisti  20.11. 2017 uuden julkaisunsa: "Silminä siniset tähdet - vanhemmuutta ja kasvatus-yhteistyötä 100-vuotiaassa itsenäisessä Suomessa". 

Napakka, 54-sivuinen vihkonen haluaa nostaa esiin  vanhemmuuden ja kasvatusyhteistyön merkityksen.

Julkaisun avaa toiminnanjohtaja Ulla Siimeksen "Yhdessä"- kirjoitus, jossa hän esittelee sen ideaa. Julkaisuun on koottu suomalaisten äitien, isien, sijaisvanhempien ja kasvatusalalla työskentelevien lähettämiä ajatuksia sekä kolumneja, haastatteluja ja muisteluksia. Ne annetaan näin lahjaksi 100-vuotiaalle itsenäiselle Suomelle. Teos juhlistaa myös Suomen Vanhempainliiton (os.  Suomen Kotikasvatusyhdistys) 110-vuotista taivalta kodin ja koulun yhteistyön ja vanhempien vapaaehtoisen toiminnan asiantuntijana. "Vanhemmuus muuttuu, kun Suomi muuttuu. Kasvausyhteistyön merkitys ei kuitenkaan vähene."

Tässä muutamia oivaltavia,  rosoisiakin vanhempien ja isovanhempien ajatuksia:
  • Maassamme vallitsee turvallinen kasvuympäristö, tasa-arvo ja suvaitsevaisuus.
  • Suomalaisesta peruskoulusta olen ylpeä. Sen tasa-arvoisuus ja laadukkuus kannattelee koko yhteiskuntaa nyt ja tulevaisuudessa.
  • Olen ylpeä siitä, että meillä Suomessa on koulu, joka pyrkii paitsi kouluttamaan myös kasvattamaan.
  • Olen iloinen, että meillä Suomessa on pitkä äitiysloma ja vanhempainvapaat.
  • Suomessa saamme olla iloisia ja ylpeitä subjektiivisesta  päivähoito-oikeudesta  ja siitä, että kaikilla suomalaislapsilla on oikeus maksuttomaan peruskouluun.
  • Ilmainen peruskoulutus on maamme ehdottomia parhauksia. Tosin koulutuksen, varhaiskasvatuksen ja päivähoidon laatuun tulisi panostaa enemmän.
  • Päivähoitomme on ilon aihe, vaikka kehitettävääkin on.
  • Suomessa on hyvät tukiverkosto niitä tarvitseville, kun vaan uskaltaa niitä tarvittaessa pyytää.
  • Suomalaisessa yhteiskunnassa minua ilahduttavata esiopetus, koulu sekä matalan kynnyksen tukipalvelut kuten perheneuvola.
  • Olen iloinen, että lapsille tarjotaan Suomessa paljon virikkeitä ja tekemistä, kuten asukaspuistoja, kerhoja ja leikkipaikkoja.
  • Olen erittäin ylpeä meidän suomalaisten neuvolajärjestelmästä ja varhaiskasvatuksen monimuotoisesta tarjonnasta ja tuesta vanhemmille ja perheille.
  • Omat lapset yllättävät, ihastuttavat ja kasvattavat vanhempiaan ihmisinä.
  • Rajat ja rakkaus toimii.
  • Rakkaus on rajoja!
  • Annetaan lasten kasvaa ja ollan varoilta vierellä.
  • Lapsi on hetken lapsi, annetaan näin olla.
  • Älä suutu lapsen kanssa samaan aikaan.
  • Vanhempi, luota vaistoihisi ja vaadi sitä minkä koet oikeaksi.
  • Aina ei tarvitse tehdä mitään, riittää että on.
  • ...aikuisten tulisi asettaa lapsen tarpeet etusijalle. Ei uhrautuen, vaan ymmärtäen, että aikansa kutakin.
  • Ilo, jonka isovanhemmuus tuottaa, on ollut minulle yllätys; kuinka suurta kiintymys ja rakkaus on!
  • Ohjeeni muille vanhemmille: kuuntele lasta, pysähdy, ota syliin, anna turvaa ja rauhaa.
  • Kannustan muita vanhempia pitämään huolta omasta jaksamisestaan, jotta voit nauttia niistä hetkistä, jotka vietät  lastesi kanssa. Ennen kuin huomaatkaan, he ovat kasvaneet koululaisiksi, teineiksi, kohti aikuisuutta.
  • Lapset ovat vain kerran pieniä.
  • Vähempikin riittää tässä suorituskeskeisessä maailmassa.
  • Tällä hetkellä näen aiemman hyvän työn katoavan leikkureihin ja jatkuvaan nipistykseen. Lapsista on tehty numeroita.
  • Järjestelmän kuuluu tukea vanhemmuutta, ei korvata sitä. Lapsen kuuluu olla osa perhettä, ei osa järjestelmää. 
  • Suomalaista koulutusjärjestelmää ei saa romuttaa, se antaa kaikille lapsille ja nuorille mahdollisuuden omaan polkuunsa.
  • Lapsen oikeudet eivät toteudu
Tässä kasvatuksen ammatilaisten ajatuksia yhteistyöstä.
  • Yhteistyö perheiden kanssa on tärkeintä; sille kaikki pohjautuu.
  • Yhteistyö perheiden kanssa on sekä antoisaa että problemaattista.
  • Ammattilainen, huomaa hyvä. Sanoita hyvä.
  • Ole aina kohtelias. Hillitse itsesi ja ole positiivinen, vaikka lapsen kanssa on vaikeaa.
  • Kasvatusalan ammattilaisen tulee kuunnella herkällä korvalla. Rakenna yhteisöllisyyttä.
  • Parhaimmillaan keskustelu perheiden kanssa on lasta ymmärtävää ja ratkaisukeskeistä vuorovaikutusta. Yhteiset juhlat ja tapahtumat auttavat tuntemaan toisemme paremmin.
  • Ei ole ongelmaperheitä, on vain ongelmallisia tilanteita.
JULKAISUSSA on siis myös  muutama pidempi kolumni/haastattelu. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila kehuu suomalaisia vanhempia: Kouluterveyskyselyn mukaan ainoastaan 2,3 % 10-11-vuotiaista kokee, ettei pysty juuri koskaan keskustelemaan vanhempiensa kanssa.

Kahden kulttuurin isä, irakilainen Kais Zaya  kertoo, että " lapsemme... on hyvä tiedostaa taustamme, mutta emme halua, että heidän tarvitsee kantaa taakkamme, tai murehtia kärsimystämme. Vaalimme kulttuuritaustamme ja kunnioitamme meitä Suomessa ympäröivää kulttuuria ja tapoja."

Kansanedustaja Sari Sarkomaa toivoo, että 100-vuotista itsenäisyyttä juhliva Suomi voisi taata jokaiselle lapselle tasa-arvoiset mahdollisuudet onnistua elämässä. Kouluruokailu on innovaatio, josta meidän pitää olla ylpeitä. Olemme ymmärtäneet, että nälkäinen lapsi ei opi.  Yhteistyö kotien kanssa on koulussa hänen mukaansa yhä käyttämätöm voimavara.

Toimittaja Tiia Haapakangas on huolissaan ulkosaamelaisten identiteetin tukemisesta.

Viestinnän asiantuntija Leena Herlevi-Valtonen summaa vihkosen päätössanoissa: "Teos paljastaa suomalaisten yhteiset ylpeydenaiheet: neuvola, varhaiskasvatus ja koulu. Vaikka kehitettävää on, paljon muutosta parempaan on saatu aikaan sitten  Suomen itsenäistymisen."

OMAN kolumnini otsikkona on Upeat vanhemmat. Laitan sen tähän lyhentämättä ja siivoamatta:
" Upeat vanhemmat ! 
Koulu on paljosta velkaa vanhemmille. He perustivat oppikoulut. Heidän äänillään syntyi tasa-arvoinen peruskoulu. He ovat paikanneet määräraha-leikkausvaurioita. Avuntarve jatkuu. 
Globalisaatio, digitalisaatio, ilmastonmuutos ja tekoäly muuttavat maailmaa. Suomalainen koulu on upea, mutta muutosvauhdissa se ei ole pysynyt. Siksi opetussuunnitelmat on uudistettu. Ja nyt uudistuu koulun arki. 
Opettajien perusolettamuksia koetellaan. Oppiminen ei ole vain muistamista. Opettaminen ei ole läksyn valmistamista. Koulun tavoitteita ravistellaan. Vanhan tiedon omaksuminen ei riitä. On osattava rakentaa uutta. Ei riitä, että on tunnollinen ja ahkera. On oltava periksiantamaton ja rohkea. Ei riitä, että osaa itse. On osattava yhdessä. Koulujen käytänteitä päivitetään. Opettaja selittää vähemmän ja ohjaa enemmän. Oppilaat harjoittelevat, mutta sen lisäksi he asettavat itse tavoitteita, ratkovat aitoja ongelmia ja arvioivat onnistumistaan. 
Jotta lapset kukoistaisivat aikuisina, koulun on uudistuttava. Siihen koulu tarvitsee  vanhempien luottamusta koulutuspolitiikkaan, kouluun, opettajiin ja lapsiinsa –  ja rohkeutta järjestää opetus niin, että jokainen löytää  intohimonsa sekä vahvuutensa ja uskoo itseensä.  
Koulu tarvitsee vanhempia juhlan lisäksi arkeen jakamaan osaamista, innostuksen kohteita ja kokemusta. Sparraamaan koko koulua! Niinkuin urheiluseuroissa tehdään."
Kirjasen sähköinen versio löytyy (pian?) osoitteesta: www.vanhempainliitto.fi.

tiistaina, marraskuuta 21, 2017

Kuukauden kirja: Innostus

OLEN innostunut innostumisesta. Pauli Aalto-Setälä ja Mikael Saarinen ovat kirjoittaneet siitä  (2014 ) oikein kirjan: Innostus. Myötämanipuloinnin aakkoset. (Helsinki: Talentum).

Pauli Aalto-Setälä on tv:stä tuttu liikkeenjohtaja ja journalisti.  Mikael Saarinen on minulle uusi tuttavuus: lyhytterapeutti ja tutkimusasiantuntija.

TYÖPARI on tuottanut visuaalisesti näyttävän teoksen.  Tärkeimmät kohdat on valmiiksi huomioväritetty :-)

HARVAAN (lainaston) kirjaan, tulee tehtyä näin vähän omia merkkauksia, mutta ne harvat olivat tosi hyviä (subjektiivisesti).

INNOSTUSTA kuvataan osuvasti. Innostus = energiaa, jolla yhteisön taidoista ja tahdosta syntyy jotain merkittävää. Tekijät siteeraavat Olavi Uusivirtaa: Innostus on kirkaasti näkemisen hetki. Se on myös onnellisuuden kokemus, riemua. Innostua verbin synomyymejä ovat mm. harrastua, kiihottua ja stimuloitua.

Innostuksessa ihmisen elimistön vireystila kohoaa. Tämä tapahtuu matelija-aivoissa.

Kaikki eivät kuitenkaan  innostu yhtä helposti.  Innostumiseen vaikuttaa  temperamentti, tapa reagoida. Innostavia temperamenttitekijöitä ovat mm.  aktivisuus, elämänhakuisuus, intensiivisyys, joustavuus, keskittymiskyky, mielialan myönteisyys, resilienssi, sinnikkyys, sopeutuminen ja  sosiaalisuus.

Resilienssi on mielenkiintoinen innostumisen osatekijä. Tekijät tarkoittavat sillä kykyä kestää vastoinkäymisiä ja löytää uusi reitti vanhan peittyessä. Se on irtipäästämistä ja  hyväksymistä.

Kaikki innostus ei ole hyvää. Innostuksen ja suorituksen yhteys on käyräviivainen. Optimitason jälkeen  yli-innostus heikentää suoritusta.

Voiko itseä tai toista innostaa?

KIRJA vastaa myöntävästi. Innostaminen on myötämanipulointia. Se taas on myönteisten tunteiden, tietoisen läsnäolon ja hyväksyvän asenteen voiman hyväksi käyttämistä kun vaikutetaan avoimesti omaan tai toisen mieleen. Kyse on siis ikiaikaisesti itsen tai toisten suggeroinnista. Oppiminen on hermosolujen välisten yhteyksien vahvistamista (vrt. luonteenkasvatus). Toistojen määrä on tärkeä. Kun niitä on riittävästi, tavasta tulee automaatio.

(Kirjassa on iso nippu Mikael Saarisen myötämanipulointiharjoituksia, joiden  tarkoitus on ohjelmoida ajatusmaailmaa ja tehdä innostumisesta itselle tapa. Näitä ovat esim. aistiharjoitukset. Hmm. Eivät  kolahtaneet minuun- paitsi yksi: koe  joka viikko jotain uutta.)

Innostusta voi jakaa  jakamalla.

Toisia voi innostaa fiksulla vuorovaikutuksella. Kirjassa kerrotaan John Gottmanista, joka  tutki eron partaalla olevien  parien vuorovaikutusta: Millainen vuorovaikutustyyli yhdistää, millainen erottaa?
Hän erotti kolme käyttäytymisen perustyyliä: neutraalin, positiivisen ja kielteisen. Mitä enemmän  kielteisiä viestejä, sitä varmemmin pari eroaa.

Gottman  antoi ohjeita: Kielteinen avaus tuhoaa vuorovaikutustilanteen Neutraalit eleet, viestit  auttavat kriisissä. Kun kahden ihmisen välillä on jännite, kannattaa aloittaa  neutraalisti: " On ilmoja pidellyt. Mistäs kenkä nyt puristaa?" Hyväksy alkujännite. Varmista minä-viestillä, ettei omaa jännitystäsi tulkita väärin. "Olipa päivä!" Poistiivisia viestejä ovat  hymy, nyökkäys, vow,  huumori (jaettu),  katse, osoita kiinnostusta , kiitos.

Innostava toimintakulttuuri 

Kijoittajien mukaan innostavaan toimintakulttuuriin kuuluu:
  • paljon vapauksia ja vähemmän säätelyä ja kontrollia
  • lupa säteillä innostusta  
  • arvot, joissa on innostavia elementtejä (mm. arvostus, avoimuus, luottamus, oikeudenmukaisuus,rohkeus,  sananvapaus)
  • yhteinen sanasto
  • se, että perusasiat kunnossa: tiedetään, mitä meiltä odotetaan, miten voi vaikuttaa, kuka on esimies.
  • osallistaminen: kulttuuri, jossa on useita tapoja päästä yhteisesti sovittuun päämäärään.  
Innostuksen ilmapiiri tulisi tavoitteisesti pitää yllä.
  

maanantaina, marraskuuta 20, 2017

Luova oppiminen Aurorassa - creative learning Mexico Cityssä


MEKSIKOLAINEN tutkija Eduardo Andere kävi  vanhassa Aurorassa useita kertoja. Häntä viehätti kovasti tapamme käyttää taidetta opetuksessa. Hän on mukana järjestämässä ensi maaliskuussa  8.-9.3.  Mexico Cityssä suurta kansainvälistä seminaaria, jossa muuten yksi keynote-puhujista on Suomen  Irmeli Halinen

SEMINAARIN nettisivut löytyvät tästä osoitteesta: http://www.seminariointernacional.com.mx

Andere sai houkuteltua myös minut mukaan. Tunnin luennon/työpajan teemana on luova oppiminen, siis opetus, jossa  käytetään toiminnallisia taiteen keinoja, avataan koulun ikkunoita maailmaan ja tehdään yhteistyötä kotien kanssa.

SEMINAARIA mainostetaan jo vimmatusti mm. twitterissä. Jokaisen luennoitsijan edellytetään tekevän lyhyen, yhden minuutin videon omasta aiheestaan. Onneksi oli tallella clipsejä. Tulipa sitä tehdessä lämpimiä muistoja. Leffassa vilahtavat mm.  Hannu Kivistö, Jukka Jokiranta, Uma Jutila, Pia Kaspi, Kaija Kuivanen, Ismo Lehikoinen, Liisa Mattila, Pia, Katri ja Risto Schiray, Riina Solantaus, Timo Takko  sekä  iso liuta oppilaita.  Oli ne aikoja. 

sunnuntaina, marraskuuta 19, 2017

Onko väliä, että pojat ovat huonompia lukijoita? Paneeli 21.11.

ESPOON  tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunta järjestää kansainvälisen miestenpäivän (su 19.11) kunniaksi tiistaina 21.11.2017 klo 18-20 tilaisuuden  poikien lukuinnosta Entressen kirjastossa.

Ohjelmaan kuuluu paneeli, johon  keskustelijoiksi on kutsuttu  "mahdollisimman korkean profiilin" miespuolinen edustaja jokaisesta Espoon kaupunginvaltuustossa edustettuna olevasta puolueesta. Demariryhmä päätti lähettää sinne minut.  Paikalle kuulema kutsutaan myös mediaa, joten sekin  varmasti rohkaisee valtuutettuja lähtemään mukaan paneelikeskusteluun. Tilaisuuden juontaa toimikunnan puheenjohtaja Hannu Heikkinen.

OLI oikein mukavaa, että ei-sitova kysymyslista lähetettiin etukäteen.  Tämäntyyppisistä asioista siellä puhutaan:

(1) Kertokaa nimenne ja roolinne Espoon päättäjänä Millainen lukija olet nykyään? Mitä luet?

(2) Mikä kirja tai kirjasarja sai sinut lapsena innostumaan lukemisesta? Vaiko mikään?

(3) Sosiaalisen median myötä luetaan paljon lasten itsensä toisilleen kirjoittamia viestejä. Onko se uhka vai mahdollisuus?

(4) Onko lasten lukeminen polarisoitunut? Toisaalta luetaan paksuja Harry Pottereita, toisille tekee tuskaa sarjakuvatkin?

(5) OAJ:n Luukkainen pääsi hiljan otsikoihin väittämällä, että me pojat olemme laskistuneet. Olemme aina olleet?

(6) Onko opettajien sukupuolella väliä? Joskus on toivottu lisää miespuolisia opettajia, mutta onko sillä oikeasti väliä?

(7) Onko sillä niin väliä, jos me pojat olemme heikompia lukijoita, jos matemaattiset aineet ja  tekniikka on meidän juttu?

(8) Peruskouluissa arvosanojen kriteereihin kuuluu myös (positiivinen) tuntiaktiivisuus. Syrjiikö se poikia?

(9) Miten meillä Espoossa menee? Meillä on täällä erittäin kovatasoisia lukioita. Entäs perusopetus?

(10)  Opettajat ja lasten vanhemmat ovat eturintamassa petraamassa lukuintoa. Mitkä ovat teidän terveiset opettajille ja vanhemmille?

(11) Mahdollisia yleisökysymyksiä/kommenttipuheenvuoro(ja)

HYVIÄ kysymyksiä. Kysymyksessä 8 on pieni asiavirhe. Tuntiaktiivisuus ei saa vaikuttaa  nykyohjeiden mukaan todistusarvosanoihin. Koko sanaa ei ole uudessa opetussuunnitelmassa.  Erikseen on kielletty ottamasta huomioon motivaatio, kiinnostus ja yrittäminen (viimeksi mainitun saa ottaa huomioon liikunnassa).

perjantaina, marraskuuta 17, 2017

Kainutlaatuinen veso

MUUTAMAN tunnin kuluttua taas baanalle. Tällä kertaa kohti Kajaania. Siellä jäjestetään huomenna lauantaina 18.11.2017 klo 9–15 Lehtikankaan monitoimitalolla aika hurja VESO-tapahtuma, joka on saanut nimen "Kainulaatuinen ope 2017". Mukaan on ilmoittautunut yli  600  opettajaa esiopetuksesta, perusopetuksesta, lukioista, ammatillisesta koulutuksesta, kansalaisopistoista ja ammattikorkeakoulusta.  Ja  rexejä ja sivistysjohtajia. Koulutuspäivän keskeiset teemat ovat opetussuunnitelmien käyttöönotto, digitalisaatio, yrittäjyys sekä  tunne-, vuorovaikutus- ja itsesäätelytaidot.

Uudessa monitoimitalossa ei ole  luentosali- ja auditoriotyyppisiä tiloja. Sen vuoksi luokkia  on yhdistettytoisiinsa ja avattu joitakin luokkia aulatilojen kanssa isommiksi kokonaisuuksiksi. 

Toteutustapana on open space -konsepti, jossa osallistujille on tarjolla paljon rinnakkaista ohjelmaa:  luentoja, työpajoja, puheenvuoroja (Speakers corner) ja osallistujien itse järjestämiä pop up-koulutuksia. Sessioihin  ei ilmoittauduta ennakkoon, vaan paikan päällä valitaan, mikä kiinnostaa ja missä on tilaa. Messutyyppiset esittelypisteet ovat auki koko päivän.  Kouluttajia on 65!! Mukana  ovat mm.
  • Anne Laakkonen, yrittäjä, Introspecta
  • Anne-Mari Jääskinen, taideterapiaohjaaja, kirjailija, Tunne&Taida
  • Anu Laitinen, Sanoma Pro  
  • Elisa Kaaja, Projektikoordinaattori, Helsingin yliopisto
  • Esa Santakallio, sivistysjohtaja, Riihimäen kaupunki
  • Fii Wellbeing
  • Heikki Törmi, näyttelijä-psykodraamaohjaaja-hahmoterapeuttiopiskelija
  • Henri Karjalainen, Qridi Oy:n yksi perustajista, aineenopettaja, FM
  • Iida Mäkikallio, PsK, valmentaja, Filosofian akatemia
  • Ira Liuski, KM, Lasten- ja perheliikunnan kehittäjä, Kainuun Liikunta ry.
  • Jari Laru, Oulun yliopisto
  • Johanna Kujala , Opetushallitus
  • Juha Toivo, Urheiluakatemia
  • Jyrki Kotonen, Sanoma Pro
  • Kaisa Peltonen, Koulutuskoordinaattori, Innostun liikkumaan / Suomen CP-liitto ry
  • Katariina Autio, LitM, UKK-instituutti
  • Katri Saarikivi, aivotutkija, Helsingin yliopisto
  • Kati Tyni, Tohtorikoulutettava, erityisopettaja, luokanopettaja, Kajaanin kaupunki
  • Kirsi Saukkola, psykiatrinen sairaanhoitaja, ratkaisukeskeinen valmentaja, KirsiConsulting Oy
  • Lea Tornberg, yrittäjä, KM, opettaja, Leado Oy
  • Leena Karjalainen, koulutuspäällikkö, Kainuun ammattiopisto, YritysAmis
  • Leena Pöntynen, erityisasiantuntija, Kuntaliitto
  • Marisanna Jarva, kansanedustaja              
  • Marko Karvonen, opettaja, Kainuun ammattiopisto, YritysAmis
  • Martti Hellström, KT, opetusneuvos        
  • Matias Ronkainen, Kainuun Liikunta ry.
  • Jarkko Elo, Senior Executive, itslearning Oy
  • Miro Santala, CSE Entertainment Oy
  • Najat Ouakrim-Soivio, Tutkijatohtori, Helsingin yliopisto
  • Niklas Pehkonen, KAMK
  • Pekka Paappanen, Rehtori, Hauhon Yhtenäiskoulu, Hämeenlinna
  • Pekka Peura, Eduhakkerit Oy
  • Sirpa Tölli, psykiatrinen sairaanhoitaja ja TtM. hoitotyön opettaja, OAMK
  • Teemu Pääkkönen, Kamit
  • Timo Tiusanen, Roboedu ry
  • Tuula Honkanen, KM, yrittäjä, T:mi Taikamummo
  • Veli-Matti Nurkkala, yrittäjä, toimitusjohtaja, CSE Entertainment Oy

MINÄ yritän saada kuulijoita pysähtymään kuulolle  neljällä sessiolla. Aloitan klo 9.30 Teemalla: "Opetussuunnitelma selkosuomeksi". Aikaa on 60 min. Uusinta "näytös" on kello 12.45 - 13.45
"Maailma muuttuu huikeaa vauhtia. Koulu ei ehkä  ole oikein pysynyt mukana. Nyt olisi pysyttävä paremmin. Siksi perusopetuksen  opetussuunnitelma on uudistettu. Uusi ops on nyt otettu  käyttöön peruskoulun yläluokillakin.  Tule pohtimaan, mitä kokonaan uutta opetukseen halutaan? Mitä tulisi  tehdä selvästi enemmän?  Mitä taas vähemmän?  Mitä ei kannattaisi enää tehdä lainkaan?  Ja puhutaan se  suomeksi :-)"
EKAN session jäkkeen on tunnin tauko, jolloin ehtii hieman haistella muiden juttuja. Ja taas kehiin klo 11.30. Nyt teemana "Pedagoginen johtaminen, jaettu johtajuus ja toimintakulttuurin kehittäminen." Tässäkin aikaa 60 min.
"Rehtorin ja koko koulun johdon  keskeinen pedagoginen tehtävä on kehittää paitsi opetusta myös koulun toimintakulttuuria opetussuunnitelma perusteissa nyt ensimmäistä kertaa sitovasti määriteltyihin suuntiin. Kehittämisen kohteina  ja keinoina ovat niin vuorovaikutus kuin rakenteetkin. Miksi koulun pitäisi muuttua? Millä lihaksilla temppu tehdään? Tule pohtimaan ja jakamaan konkreetteja ideoita, mistä  ja miten aloittaa  muutostyö, miten jatkaa sitä  ja miten kohdata väistämätön inertia."
Kolmas aiheeni on "Koulupäivän rytmittäminen" vartin hengähdyksen jälkeen  kello 13.45- 14.45.
"Tulevaisuuden koulun kello tuskin soi kaikille kello 8.  Oppiminen valuu aamupäivästä muihin vuorokauden aikoihin - ja kaikkialle.  Pohditaan yhdessä:  Miten koulupäivän rakennetta on aikaisemmin ravisteltu? Mitä voisimme oppia aikaisempien opettajapolvien yrityksistä joustavoittaa ja pedagogisoida koulupäivän rakennetta? Mitä ihan uutta haluaisimme kokeilla? Mikä meitä estää?"

torstaina, marraskuuta 16, 2017

Lappeenrantaan

YLÖS kello 5.40. Aamutoimet. Yön ainoa valopilkku. Ja nyt junassa. Päämääränä:

PERUSOPETUKSEN AJANKOHTAISSEMINAARI
15. - 16.11.2017 HOLIDAY CLUB SAIMAA, LAPPEENRANTA

Seminaari pohtii  neljää eri teemaa: (1) laaja-alaisen osaamisen arviointia, (2) sinnikkyyden ja positiivisuuden edistämistä koulutyöskentelyssä, (3) tiimiopettajuutta  ja pedagogisesti yhtenäistä  peruskoulua sekä (4) opettajuuden muutosta - miten kehittyä opettajasta ohjaajaksi? Minu juoksutan näistä viimeistä.

KESKIVIIKKONA paikalla ovat olleet
Päivi Rimpiläinen ja Jarno Bruun ja Aki Luostarinen sekä Kaisa Vuorinen.
..................................

TÄNÄÄN TORSTAINA 16.11.2017ohjelma alkaa klo 9.00. Aamuvuorossa ovat  Päivi Rimpiläinen ja Jarno Bruun. He pitävät toiminnallisen työpajan yhdessä tekemisestä  ja tiimiopettajuudesta. Saatan ehtiä vähän heitä vakoilemaan.

Kello 12.00 on tunnin lounastauko, ja kello 13 alkaa minun iltavuoroni. Meillä on kolme tuntia aikaa
syventää yhteistä näkemystämme opettajan ja oppilaan uudesta pedagogisesta roolista: Opettajasta ohjaajaksi ja  oppetuksen seuraajasta aktoriksi. Seminaariin on ilmoittautunut noin 60 opettajaa, rehtoria ja hallintoihmistä.Session aikana tarjoillaan myös taukokahvi.  

keskiviikkona, marraskuuta 15, 2017

Opsia selkosuomella- minä niin tykkään

TÄNÄÄN aamupäivä oli ukkiaamu. 1-vuotias herra Teo oli  hoidossa. Vauhtia oli  kuin isällään, Santulla 30 vuotta sitten. Hoitovastuu jäi iltapäivällä yksin vaimolle, kun minun oli lähdettävä/sain lähteä keikalle  helsinkiläiskouluun. Teemana oli uuden opsin mieliinpalautus. Aikaa siirtää about 500 sivua koulun arkeen oli kolme tuntia.

TÄMÄ teema on muuten yksi lempiteemojani, ollut jo syksystä 2016 alkaen. Sen kanssa on saanut ravata pitkin Suomea. Rakastan simplifikointia.

Luennolle on myös kehittynyt juoksussa aika toimiva, vuorovaikutteinen rakenne. Vähän 1600-luvun jesuiittakoulujen praelection tapaan. Monologipätkiä, kuunteljoiden aktivointia: omiin ajatuksiin suhteuttamista ja reflektiota. Kysymyksiä, vastauksia. Ja mausteeksi riittävästi tarinoita ja clipsejä (thanks JJ!!).

Michael Fullanilta olen lainannut oman kysymyksen pohdinnan heti alkuun- kuitenkin siten, että myös vastaan kunkin "kuppikunnan" tärkeimpään kysymyksen heti.

Paransin tänään rakennetta  vielä valmentajakollega  Jarkko Sievin kertomalla "Takefive"-idealla. Siinä kaikki arvioivat jotain asiaa näyttämällä riittävän määrä sormia  0-5).  Näppärää ja nopeaa. Me arvioimme tällä kertaa pienen alustuksen jälkeen, kuinka hyvin koululla jo nyt  toteutuu kukin opsin seitsemästä keskeisestä kehittämisteemasta.

Tässä koulussa vaihteluväli oli 3-4. Upeaa. Ja nämä opet olivat myös kaikki perillä opsista ja innostuneita siitä.

PAKISSA  oli 230 diaa. Kolmessa tunnissa tarvittiin 100. Ehkä tuo on aika hyvä nyrkkisääntö: 2 minuuttia/dia.

Huomenna pääsen kokeilemaan about samaa Lappeenrannassa. Siellä fokus on opettajan ja oppilaan muuttuvassa roolissa.

tiistaina, marraskuuta 14, 2017

NPDL Tampereen seutu upeasti välimaalissa

HIENO päivä tänään. Päätimme  Tampereen seudun NPDL-koulutusohjelman Tampere-talon Sopraano -salissa. Viiden eri valmentajan  (Martti Hellström, Sanna Nieminen, Harri Rinta-Ahon, Sari Utriainen ja Vesa Äyräs) koulutusryhmät esittelivät toteuttamiaan kehitysloikkia. Kuten Saku Tuomisella on tapana sanoa: suomalaiskoulut ovat ihmeitä täynnä.

SYVÄOPPIMISEN OHJELMAN PÄÄTÖS-SEMINAARIN ohjelma toteutui seuraavanlaisena:

Klo 12:00 Valmennusryhmien coachaus.
klo 12.15 Seminaarin avaus, NPDL Cluster Lead, rehtori Vesa Äyräs 
Klo 12.30 Valmennusryhmien tuotokset: varhaiskasvatus, perusopetus ja lukio.
(välissä Kahvitauko)
Klo 15.20 Valmentajien yhteenveto ja päätöpuhe
Klo 15:30 Seminaari päättyi.
Sen jälkeen vielä jälkilöylyt ja verkostoituminen.

MINULLA oli ilo vetää päivää yhteen. Puhkuin innostusta. Siksi upeasti NPDL-ideoita oli sovellettu.

Koulun kehittämistoiminnan ydin on ymmärtää, mikä on kulloinkin sovellettavan idean ydin.  NPDL:n kaksi ensimmäistä kirjainta viittavat uuteen pedagogiikkaan eli  oppilaan uuteen roolin. Oppilaat oppivat tekemällä, omaan tahtiin  ja yhdessä, koulussa  ja muualla ja fiksusti ICT:tä käyttäen. Oppiminen on yhä enemmän uuden tiedon rakentamista. Kaksi viimeistä kirjainta viittaavat oppimisen syvyyteen.  Syvyys on paitsi vastuun ottamista omasta oppimisesta myös opitun käyttämistä maailman parantamiseen. NPDL:n keskeisin työkalu on taitojen osaamisen laadullinen asteikkokuvaus, joka on mitä upein ohjaavan palautteen väline.

NPDL on taitopedagogikkaa. Taidot eivät kasva itsestään. Niitä pitää tavoitteellisesti harjoittaa. Tavoitteet pitää sanallistaa etukäteen. Opettajan ja oppilaiden pitää niinikään kuvailla  omilla sanoilla edistymisen portaat,  arvioida yhdessä lähtötaso ja keksiä keinot loikata porras kerrallaan eteenpäin. Luokkien seinille oli monissa kouluissa rakennettu upeita visuaalisia portaikkoja.

TAMPEREEN seudun koulut olivat ottaneet tosissaan vastaan haasteen toteuttaa taitoloikka joko oppimisessa ja/tai toimintakulttuurissa.  Loikat olivat huikeita. Oli käynnistetty monialaisia projekteja. Niissä tutkittiin ympäristöä ja  tehtiin näytelmiä. Oppilaiden rooleja laajennettiin. He olivat aktoreita, arviointiagentteja, pop-up-kerhojen pitäjiä. He saivat valita itseään kiinnostavia tutkimuskohteita ja  laaja-alaisia valinnaisaineita. Oppilaiden annettiin edetä urakkaviikolla oman tahtiin ja tehdä tehtäviä yksin  tai yhdessä toisten kanssa.  Tavoitteisuutta lisättiin luomalla laadullisia portaita.

Opettajien rooleja ravistelttiin. Asioita ei saanut suunnitella liian valmiiksi. Luokat pantiin yhteen ja toimittiin pariopettajina. Jopa lukiossa toteutettiin usean aineen yhteisiä opintoja.

Uuden haltuunotossa ymmärrettiin  edetä maltillisesti: yksi tulevaisuustaito kerrallaan. Useissa kouluissa muutosta myös johdettiin jämäkästi. Jokainen sai tehtävän kokeilla itselleen uutta ja kertoa, kuinka homma toimi. " Me ollaan ikäänkuin töissä täällä".

Opittua sovellettiin.  Siileille rakennettiin pesiä. Luontoa suojeltiin myös mielenosoituksella. Porukassa oli mukana myös oikeasti omaa työtään tutkimalla kehittäviä opettajia.

HUIKEAA!  INNOSTAVAA! Kiitos Tampereen seudun NPDL-koulut ja Marko Lahtinen ja Educoden Iiris Peura. Koulutusohjelman päätösseminaari ei ollut hautajaistilaisuus vaan rohkaisu jatkaa eteenpäin - nyt vielä enemmän omin siivin. Oli etuoikeus saada olla osa tätä prosessia. Go Go Go.

IL: Suomi murskaa koulujärjestelmänsä

ILTALEHDEN toimittaja Olli Ainola kirjoitti tänään jutun asiantuntijalausunnoista, jotka sivistysvaliokunta oli saanut kysymykseensä: Miksi oppiminen on "repsahtanut".

 Olen tietysti otettu, että myös minun antamani kritiikki on mahtunyt kaikkien kriittisempinä pidettyjen joukkoon.

SE on fakta, että  suomalaisnuorten oppimistulokset ovat heikentyneet. Heikkeneminen ei oli toki alkanut Sipilän hallituksen aikana, mutta nykyisen hallituksen toteuttamat koulutusleikkaukset ovat  olleet - näin väitän- täysin kohtuuttomia.

AINOLA tiivistää jutussa ongelmat viiteen kohtaan:

1. Kaikki oppimistulokset ovat heikentyneet
Koulutuksen tutkimuskeskuksen johtajan, professori Jussi Välimaan mukaan suomalaiskoululaisten oppimistulokset ovat heikentyneet kaikilla mitatuilla osa-alueilla, eli lukemisen, matematiikan ja luonnontieteen osaamisessa vuoden 2006 jalkeen. Tuona vuonna Suomi oli PISA-vertailun paras maa. Tytöt ovat keskimäärin parempia kuin pojat  kaikissa mitatuissa aineissa. Kaikkein heikoimmilla ovat syrjäseutujen pojat.

2. Desimaali voi ratkaista oppilaan tulevaisuuden
Professori Välimaan mukaan arvosanakäytänteissä on selkeästi eroja koulujen välillä ja jopa koulujen sisällä. Syynä ei ole opettajien arviointitaitojen puute, vaan arviointikriteerien puutteellisuus. Perusopetuksen päättövaihe on suurimmalle osalle nuoria heidän elämänsä tärkein opintojen nivelvaihe. Perusopetuksen päättöarvioinnin epäyhtenäisyyttä arvostelee myös Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi. Karvin johtajan Harri Peltoniemen ja yksikön päällikön Elina Harjusen mukaan eri kouluista tulevat oppilaat ovat eriarvoisessa asemassa jatkokoulutukseen pyrkiessaan.

3. Kouluissa on tasokurssijärjestelmä
Professori Erno Lehtisen mielestä suorituserojen kasvu ja erityisesti oppilaiden sosioekonomisen taustan vaikutuksen nopea lisääntyminen on huolestuttavaa. Koulujen sisällä luokkien väliset erot ovat voimakkaasti lisääntyneet ja ovat tällä hetkellä huomattavasti suurempia kuin missään muussa pohjoismaassa. Koulujen sisälle on rakentunut epävirallinen tasokurssijärjestelmä, jossa oppilaat ohjataan suoritustasonsa mukaisesti eritasoisiin rinnakkaisluokkiin. Yksi syy on erilaiset  erikoisluokat (esim. musiikki, kielet, matematiikka). Niille valikoituu oppilaita ennen kaikkea ylemmän sosioekonomisen aseman perheistä.

4. Kultakauden jälkeen 25 kituvuotta
Omia väitteitäni koskevan osan kopioin tähän  talteen kokonaan:
"Opetusneuvos Martti Hellströmin mukaan suomalaisen peruskoulun 45 vuoden historian voi jakaa kahteen vaiheeseen: vuodesta 1972 alkaneeseen ja 1990-luvun alun lamaan paattyneeseen noin 20 vuotta kestaneeseen kultakauteen ja tuon laman jalkeisiin 25:een kituvuoteen.
- Leikkauksilla on ollut selkeästi kielteiset vaikutukset sekä oppimistuloksiin että hyvinvointiin.
1990-luvun alun lamavuosiin päättyi jakso, jossa kaikille ilmainen peruskoulu tarjosi oppilaille laadukkaan opetukset, ajantasaiset oppimateriaalit ja kattavasti tarvittavat tukipalvelut. Hellströmin mukaan laman jälkeen Suomi yhtenä ainoista maailman maista alkoi lomauttaa opettajia ja jättää muun muassa sijaisopettajat palkkaamatta. Suomalaiset koulut alkoivat kierrättää oppikirjoja resuiksi saakka.
- Jopa käsipyyhkeistä pihdattiin.
2000-luvulla säädöksiin kirjattiin oppilaille oikeuksia muun muassa eriasteiseen tukeen, mutta tarvittavaa lisärahoitusta ei saatu.
- Vastareaktiona hallinto on velvoittanut opettajia laatimaan yksityiskohtaisia tuen asiakirjoja, joiden huolellinen tekeminen on syömässä loputkin erityisopettajien aikaresurssit ja voimavarat. Erilainen asiakirjatyö on saavuttanut ”dokumentointi-idiotismin” asteen, Hellström arvioi."
5. Koulutuksen kaksi kansallista periferiaa
Yliopistonlehtori Venla Berneliuksen mukaan Suomessa on kaksi koulutuksen kansallista periferiaa: suuret syrjäseudut-  pääsääntöisesti Itä- ja Pohjois-Suomi- ja kaupunkien tihenevät huono-osaisuuden ytimet.
- Uusi huono-osaisuus puolestaan paikantuu kaupunkiseutujen heikkeneville alueille. Hyväosaiset perheet hakeutuvat pois ongelmallisiksi leimautuneista naapurustoista ja kouluista. Vapaa kouluvalinta muuhun kuin omaan lähikouluun voi kiihdyttää koulujen välistä eriytymistä.

OPH:n Opetusneuvos Ulla Laine sanoo, että oppilaiden osaamiserot kasvavat äidinkielessä. Hyvät oppilaat ovat entistä parempia, heikot heikompia.  Ensimmäistä kertaa alueelliset erot osaamisessa ovat merkittäviä. Suurin ero lukutaidossa on Länsi-Suomen ja pääkaupunkiseudun välillä. Ero vastaa lähes vuoden oppimäärää.

Tässä linkki Iltalehden juttuun. 

maanantaina, marraskuuta 13, 2017

Koulunkäyntiavustajat- kouluyhteisön paarialuokka

Päivitetty 15.11.
KOULUNKÄYNTIAVUSTAJAT ovat uusin kouluyhteisön ammattiryhmä. He ovat myös kaikkein huonoimmin kohdeltu ryhmä. Niin työehtojen osalta kuin töiden järjestelyjen osalta.

Läheskään aina kyseessä ei ole kokopäivätyö. Palkka on pieni. Jos tunteja on 38,25 viikossa, peruspalkka on noin 1900 €. Käytännössä työtunteja on yleensä 25, jolloin palkka on noin 1200 €. Miinus verot. Koulun lomien ajaksi heidät vielä lomautetaan.

Koulunkäyntiavustajien historia ammattikuntana alkoi 1970-luvulla, jolloin erityisopetusta kehitettiin. Ensimmäisiä koulunkäyntiavustajia koulutettiin työllisyyskoulutuksena. Tilanne on noista ajoista kehittynyt. Tänään voidaan suorittaa  koulunkäyntiavustajan ammattitutkinto. Sen kesto on 40 opintoviikkoa. Koulutuksen suorittaa vuodessa tiiviinä  päiväopiskeluna. Tuorein tutkinnon nimike on koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjauksen ammattitutkinto.

SITÄ mukaa  kun tukea tarvitsevien oppilaiden määrä on lisääntynyt ja kun heitä on  integroitu yleisopetukseen luokkiin, koulunkäyntiavustajien määrä on lisääntynyt. Vuodesta 1995 vuoteen 2000 heidän määränsä viisinkertaistui. Vuonna 2014 heitä oli jo yli 10 000.

Koulunkäyntiavustajan tehtävät virallisesti ja oikeasti

Perusopetuslain (628/1998) 31 §:n mukaan vammaisella ja muulla erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus saada maksutta opetuksen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut, opetus- ja oppilashuoltopalvelut sekä erityiset apuvälineet.

MONIN paikoin työnantaja käyttää tätä alipalkattua avustajahenkilöstöryhmää raaásti hyväkseen mm.  säästökeinona. Tästä voi seurata vakavia ongelmia- ennen muuta oppilaille, rehtoreille ja opettajille.

Ensimmäinen ongelma liittyy vastuisiin. Koulunkäyntiavustaja ei ole juridisesti vastuussa  lapsista. Opettajan vastuu oppilaista sen sijaan on jakamaton. Opettajan tehtäviä voidaan jakaa ohjaajalle, mutta vastuuta ei.  Mahdollisessa vahinkotilanteessa vastuu on opettajalla tai rehtorilla (ja viime kädessä koulutuksen järjestäjällä). Koulunkäyntiavustajalla on läsnäolijan vastuu- siis samnalainen kuin esim. vanhemmilla kouluretkiää.

Opettajalla on virkavastuu, virkavelvollisuudet joiden rikkomisesta seuraa rangaistus ja vahingonkorvausvelvollisuus.

Juristisesti koulunkäyntiavustajaa ei saisi koskaan jättää yksin oppilasryhmän kanssa. Perusteluna ovat oppilaan oikeudet ja koulun vastuut.

Pol 29 § takaa oppilaille oikeuden  turvalliseen oppimisympäristöön.  Markku Poutalan (2000)  mukaan lähtökohtana on, opetus tulee toteuttaa  turvallisesti.  Turvallisuus on jopa tärkeämpää kuin opetussuunnitelmanmukaisuus. Tämä on mitattu Poutalan mukaan  tuomioistuimissa. Vastuu turvallisuudesta on aina rehtorilla ja opettajilla. "Kukaan muu työntekijäryhmä koulussa, ei  oppilashuolto eikä esim. koulunkäyntiavustaja ole samalla lailla vastuussa. Opettajan vastuuta ei vähennä uimahallissa uimavalvoja, eikä koulussa harjoittelija tai vapaaehtoistyöntekijä (koulumummi esim.). Retkellä tai leirikoulussa olevilla vanhemmilla ei ole opettajan vastuuta. He ovat kullanarvoinen apu, mutta juridisesti ulkopuolisia, yksityishenkilöitä."

Nina Lahtisen  mukaan  oppilas on koko koulupäivän ajan  koulun toiminnassa koulun vastuulla. Opettajan vastuuta ei voi siirtää, vaikka tehtäviä voisikin. 

Opettajalla on yleinen valvontavelvollisuus suhteessa oppilaisiin. Velvollisuus ulottuu sekä oppitunneille että niiden ulkopuolelle.  Oppilaat ovat valvovien opettajien vastuulla ja vastuulla, joka on jakamaton. Vastuuta ei voi siirtää toiselle eikä kouluavustajilla ole tuota vastuuta.

Koulunkäyntiavustajan vastuu ei ole juristinen. Sitä on kuvattu seuraavasti mm. Seuren sivuilla: 
"Koulunkäyntiavustajan vastuu on läsnä olevan aikuisen vastuuta. Avustaja ohjaa, motivoi sekä tukee oppilaan oppimista ja kasvua.." 

TURVALLISUUTEEN liittyy myös oikeus käyttää valtaa. Rehtori ja opettaja ovat ainoat, joilla on auktoriteetti- ja esimiesasema oppilaisiin nähden. Koulunkäyntiavustaja ei voi antaa rangaistuksia eikä esim. takavarikoida oppilaalta vaarallisia esineitä. Koulunkäyntiavustajalla ei ole voi-mankäyttöoikeutta poistaa oppilasta luokasta tai oikeutta oppilaan kiinnipitoon.

TOINEN oppilaan oikeus on oikeus opetussuunnitelman mukaiseen opetuksen ja ohjaukseen (PoL 29§). Vain opettajalla on pedagoginen vastuu.  Perusopetuslain 642/2010 mukaan oppilaalla on oikeus opettajan antamaan opetukseen. Oikeus ei ole vain mihin tahansa opetukseen vaan juuri opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen. Ja sitä voi antaa vain opettaja.

Avustajien väärinkäyttö

Monissa kunnissa oppilaat ovat keskenään ilman valvontaa opettajan säästövapaan/lomautuksen aikana, koska sijaista ei saa vapaan ajaksi palkata.  Vastaava tilanne on  oto, ”oman työn ohessa”; opettaja määrätään huolehtimaan  oman työnsä ohessa toisenkin opettajan luokasta, kun sijaista ei saada.

Jos rehtori määrää opettajan huolehtimaan poissaolevan opettajan luokasta omien tuntien ohessa (oto), niin silloin opettajan vastuu on oto-opettajalla ja koulunkäyntiavustaja tekee ohjaustyötään, eikä hoida opettajan sijaisuutta. Oto-määräys on lyhytaikainen ja johtuu siitä, että muuta sijaista ei ole aina heti saatavilla (tai kunta säästää). Oto-palkkion maksaminen perustuu OVTES:n määräykseen. Jos koulunkäyntiavustaja määrätään opettajan sijaiseksi, niin hänelle myönnetään samaksi ajaksi palkaton työvapaa ja maksetaan sijaisuuden ajalta opettajan palkkaa OVTES:n määräysten mukaan. Silloin saatetaan tarvita toinen sijainen hoitamaan koulunkäyntiavustajan tehtäviä. 

Turun opettajien ammattiyhdistys ry; puheenjohtaja Tomi Törrönen kirjoitti seuraavasti: 

" On tärkeää muistaa, että opettajalla on jakamaton vastuu oppilaista. Tätä vastuuta ei voi koulupäivän aikana delegoida muille työntekijöille. Jos avustajat/ohjaajat ohjaavat oppilasta itsenäisesti ilman opettajan välitöntä läsnäoloa, on jotain mennyt pieleen. Tukea tarvitsevat oppilaat tarvitsevat nimenomaan opettajan antamaa ohjausta. Koulunkäyntiavustajat, vaikka heitä kutsuisi ohjaajiksi, voivat toimia opettajan sijaisena vain silloin, kun heidät hetkellisesti vapautetaan omista työtehtävistään ja palkataan sijaisiksi. Tällöin he ovat myös juridisesti vastuussa oppilaista ja tekevät työtään virkavelvollisuudella."

Välituntivalvonnassakaan ohjaaja ei voi toimia yksin, vaan ainoastaan opettajan työparina. Juridisesti päävastuu oppilaista säilyy koko koulupäivän ajan opettajalla. (Parviainen 2011, 6.)

OAJ: Nina Lahtisen tulkinta on samanlainen: Laki ei säädä asiasta suoraan. Rehtori kantaa vastuun ja päättää. Oaj suosittaa opettajaa, jolla on virkavastuu, oikeus käyttää rangaistuksia, pedagoginen osaaminen jne. Jos rehtori määrää avustajan sinne yksin ja jotain sattuu,  arvioidaan oikeudessa sitä,  onko avustajan osaaminen tehtävään ollut riittävä ja rehtori asian oikein arvioinut ja riittävän osaamisen tason omaavan henkilön ja tiittävän määrän valvojia määrännyt ottaen huomioon tilan ja oppilaat jne.

KUNTALIITTO antaa kuitenkin toisenlaisen ohjeen:  Koulunkäynninohjaaja tai avustaja voi toimia
- välituntivalvojana
- hänellä on samat oikeudet, velvollisuudet ja vastuut puuttua välitunnilla tapahtuviin asioihin
- koulunkäynninohjaaja tai avustaja voi olla itsenäisesti välituntivalvojana

TILANNE on sietämätön. Kaikki tuntemani koulunkäyntiavustajat ovat uskomattoman upeita. Heidän pitää saada tehdä sitä tehtävää, johon heidät on tarkoitettu. Jos he opettavat oppilaita, heille kuuluu opettajan palkka. Heille ei voi sysätä vastuita jotka kuuluvat paremmin palkatuille opettajille.


KIRJALLISUUTTA JA LINKKEJÄ

Nina Lahtinen (pdf-diaroajvs.fi/sites/default/files/materiaalit/ opettajan_oikeudet_ja_velvollisuudet.pdf

Parviainen, K. (toim.) 2011. Koulunkäynninohjauksen opas. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL. C-sarja. Yliopistopaino, Helsinki 02/2011.

Poutala, M. (2010). Opettajan valta ja vastuu. Jyvskylä: PS-kustannus.

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/814456/Opettajalla+on+jakamaton+vastuu+oppilaista

https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/42069/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201309052231.pdf?sequence=1

https://jytykontiolahti-fi-bin.directo.fi/@Bin/425cb4a8c73c1aa75577ef4e32c41e40/1510554015/application/pdf/176387/Koulunkäynninohjaajan%20opas.pdf

https://seure.fi/koulunkayntiavustajan-tyonkuva-ja-eri-luokkamuodot/

https://www.turku.fi/sites/default/files/atoms/files/koulunkayntiavustajan_opas.pdf

http://lapsiasia.fi/tata-mielta/aloitteet/aloitteet-2009-2005/koululainsaadannon-ja-koulutuksen-arvioinnin-muutostarpeita-ja-opmn-antamat-vastaukset/


sunnuntaina, marraskuuta 12, 2017

Ukkipäivä(t)

ON tärkeitä asioita ja oikeasti tärkeitä asioita. Tämän viikonlopun tärkeitä asioita olivat paitsi Espoon demarien budjettiseminaari, valmistautumiset ensi viikon työhommiin

Saattaapi   olla edessä syksyn kiivain viikko. Maanantaina kolme kokousta. Tiistaina NPDL- valmennuskeikka (junalla)  Tampereelle. Keskiviikkona ops-sessio eräässä helsinkiläis-koulussa. Torstaina taas junareissu Lappeenrantaan OPS-teemasta.  Perjantai-iltana Finnair vie Kajaaniin. Lauantaina pidän siellä neljä koulutussessiota.

DIAT ovat nyt about valmiit. Matkaliput on hoidettu. Ja nyt vain rauhallista hengitystä...

TÄMÄN viikonlopun oikeasti tärkeät asiat liittyivät isä ja ukin rooleihin. Vanhempi pojanpoika oli kylässä jo  lauantai-iltapäivän, ja kaikki kolme lasta: Riku, Santtu ja Noora "lisukkeineen" tänään isänpäiväpäivällisellä.  Menuun kuului vaimon tekemää  toast skagen- leipää, Paholaisen pataa ja kinuskikakkua. Maiskis...Maiskis.

Ohjelmassa oli ruuan lisäksi ideakeräystä joulupukille lähetettävään toivelistaan. Muistipelejä. Auto- ja lentokoneleikkejä. Octonaatit videoita... Ison, pienen pojan kanssa yhdessä katsomisessa ja katsotun pohdinnoissa  on sanoin kuvaamattoman upea tärkeän läsnäolemisen ja tärkeyden  tunne. Olla juuri siinä. Juuri häntä varten. Ei sitä ehkä omien lasten kanssa tajunnutkaan.

Tottakai uuden sukupolven energisyys on näillä vuosikertoimilla raskasta. Mutta myös niin ihanaa.

torstaina, marraskuuta 09, 2017

Martti- onnellinen autonomistaja

Polttaa. Polttaa...
NYT sitä ollaan onnellinen autonomistaja.

Sain ajokortin vuonna 1972. Nyt on vuosi 2017. Autoilija olen siis ollut 45 vuotta. 45:aan autoiluvuoteen mahtuu aika komea ketju autoja (23 kpl). (Kaikki ne löytyvät autobiografiastani tästä linkistä. 

Muistaakseni en ole koskaan (tai korkentaan kerran) omistanut hallunnassani ollut autoa. Keskimäärin autoihastus on minulla kestänyt (vain) kaksi vuotta. Kun auton ostaa osamaksulla, sitä ei sillä tahdilla ehdi koskaan maksaa loppuun. Uuden auton velkaan vain lisätään vanhan maksamaton osa.

1.7. 2014 iski tähän asti viimeisen kerran autokuume, joka ei laskenut.  Hain kotiin Helsingin Special-autosta MB:n  A-mallin, vm. 2013, joka oli otettu käyttöön lokakuussa 2012. Mittarissa oli  tuolloin 40 000 km. Nyt 110 000 km.

TÄNÄÄN tuli  Santanderilta postia: Osamaksusopimus on päättynyt, ja Mersun voi rekisteröidä omiin nimiin. Yes.  Auto on juuri katsastettu ja huollettu. Ei suinkaan kuume muuten ala taas nousta....

keskiviikkona, marraskuuta 08, 2017

Kesäteatteria marraskuussa

TURUN Linnateatteri saattaa olla ainoa paikka Suomessa, jossa voi katsoa kesäteatteria marraskuussa.

Roope Lipastin kirjoittama hupailu "Haluatko mökkiläiseksi" sai ensi-iltansa  Linnateatterin  pihanäyttämönä toimivassa teltassa kesäkuussa. Esitykset jatkuvat nyt vanhan kivipainorakennuksen kolmannessa kerroksessa teatteriravintolassa. Nopeimmat ehtivät istumaan tuoleille, hitaammat ravintolan pöytiin.  Mutta niiden äärellä esitykseen voi virittäytyä tilaamalla pöytään juomia, ja lisää saa väliajalla.

Roope Lipasti on oikea, huomattukin  kirjailija. Tämä kesähupailu taitaa olla hänen ensimmäinen näytelmänsä. Sitä tehdessä varmasti oppi, että komedia on vaikea tyylilaji. Siihen ei ihan riitä nippu tyyppejä ja sketsejä. Hupailun kehyskertomuksena on muunnelma "Haluatko miljonääriksi"- tv-kisasta. Keski-ikäinen pari saa mökin omakseen, jos selviää siellä koko kesän ja hoitaa saamansa tehtävät. Mutta  kahdessa tunnissa katkeilee juoni ja kehyskertomuskin taitaa  unohtua.

Hupailun on ohjannut monesta elokuvasta tuttu ammattinäyttelijä  Kari-Pekka Toivonen. Ei hän  - niinkuin eivät näyttelijätkään: Minna Kivelä, Valtteri Roiha ja Arttu Kapulainen pysty tekemään mullasta tryffeliä.  Pakko on kuitenkin antaa aaltoja: Kapulainen vaihtaa uskomattoman nopealla vauhdilla roolista ja sukupuolesta toiseen. Aivan paras niistä on minusta murrosikäinen Sasu.

Erityisen sympaattista esityksessä ovat minimalistiset lavasteet. Lavastussuunnittelusta on vastannut Peter Ahlqvist. Tekniikka toimii. Valoja osataan käyttää. ja kerrankin näytettelijöiden puheen todella kuulee.

TÄNÄÄN Linnateatterissa oli ainakin 100 katsojaa. Pääosin iäkkäitä teatterinystäviä. Sellaiset nauravat kohteliaina monissa kohdissa,  eikä suinkaan aina pelkästään siksi.  

tiistaina, marraskuuta 07, 2017

7 kysymystä liittyen kouluväen hyvinvointiin

ESPOON budjettineuvottelut alkavat ensi viikolla. Kaupunginjohtaja on antanut viime viikolla oman esityksensä. Neuvottelujen pohjaksi poliittiset ryhmät saavat lähettää virkamiehille kysymyksiä mm. pohtimiensa lisäysesitysten kustannusvaikutuksista.

Omat 7 kysymystäni perustuvat minulle kouluilta, rehtoreilta, opettajilta ja vanhemmilta tulleisiin huolestuneisiin yhteydenottoihin

Julkistan tässä kysymykseni ja otan mielelläni vastaan ajatuksia niistä.  Julkaisen myös viikonloppuna virkamiesten  virkavastuulla antamat vastaukset.

Kysymys koulutoimen virkamiehille/ kiinteistöpalveluista vastaaville virkamiehille

Kouluilta tulee huolestuneita viestejä siitä, että aikanaan koulujen omille talonmiehille ja siivoojille kuuluneita  tehtäviä ei nykyjärjestelmässä hoideta asiallisesti. Kun koululla tarvitaan apua, tilausjärjestelmät ovat hankalia ja vastaamisajat pitkiä. Arkijärjen mukaan samaan aikaan hoidettavissa olevista tehtävistä pitää jokaisesta tehdä erillinen tilaus, ja usein kustakin laitteesta tai johdosta vasta eri taho. Koulujen mukaan siivouksen taso  on huono. Siivoustehtävät on kilpailutettu niin, että käytettävissä oleva aika ei yksinkertaisesti riitä. Esimerkiksi Auroran koululla  luokkia on jäänyt siivoamatta  ja opettajat ovat joutuneet siivoamaan luokan. Samalla koululla eräs siivoojista joutui pyytämään sukulaisiaan apuvoimaksi selvitäkseen urakasta. Espoon uusimmalla koululla Auroralla oli juuri vesivahinko. Sprinklerissa oli vika, koulu pyysi apua kaksi viikkoa. Kukaan ei tullut  ennenkuin lattialle sitten valui lätäköt.

Auroran koulu on esimerkki koulurakennuksesta, jossa on  useita toimijoita: peruskoulun lisäksi neuvola ja päiväkoti. Kalliin uuden koulun teknisistä laitteista, lämmityksestä, ilmanvaihdosta jne. ei vastaa paikalla kukaan niitä hallitseva. Käytännössä kiinteistöön liittyvien huolien hoito kaatuu koulun rehtorien päälle. Eihän näin voi olla?

Aurora  on kaunis, uusi rakennus, mutta säilyäkseen sellaisena se  tarvitsee kipeästi parempaa huolenpitoa ja valvontaa.  Talossa tarvittaisiin kiinteistöstä ja sen tarvitsemista palveluista vastaava vahtimestari. Esimerkiksi Saunalahden koulussa on  erittäin hyvin toimiva vahtimestarimalli. Auroran  alakoululuonne ja oppilasmäärä  (500 lasta) eivät siihen yksillään riitä.
  • Kysymys 1: Kuinka paljon maksaisi, jos Auroran koululla käynnistettäisiin kahden vuoden kokeilu, jossa koululle osoitettaisiin kiinteistöpalveluita koordinoiva ja niitä itse suorittava vahtimestari koulupäivän ajaksi.
  • Kysymys 2: Kuinka paljon lisää määrärahoja tarvittaisiin esim. Auroran koulun osalta, jotta koulun siivous voitaisiin mitoittaa sellaiseksi, että  työt ehtii tehdä? 
Kysymys koulutoimen virkamiehille

Kouluilta tulee huolestuneita viestejä alakoulujen erityisluokkien kurjistuneesta tilanteesta. Erityisluokilta on säästösyistä poistettu jakotunnit. Varsinkin alakoulujen erityisluokkien oppilasaines on samaan aikaan vaikeutunut. Luokassa saattaa olla esim. vain yksi suomea puhuva oppilas.  Oppilaiden syrjäytymisen estämiseksi  olisi välttämätöntä pohtia jakotuntien palauttamista aikaisemmalle tasolle.
  • Kysymys 3. Kuinka paljon tarvittaisiin perusopetukselle  lisää rahaa, jotta jakotunnit voitaisiin palauttaa alakoulujen erityisluokille?
Kysymys koulutoimen virkamiehille/ Opettajien täydennyskoulutuksesta vastaaville

Opettajilta  tulee huolestuneita viestejä  työn vaikeutumisesta, lisääntyneistä sairauslomapäivistä ja erityisesti nuorten opettajien uupumisesta. Espoolaislasten hienot oppimistulokset ovat vaarassa, jos opettajat kaatuvat työtaakan alle ja tuntevat voimattomuutta kasvavien haasteiden edessä.  Työhyvinvoinnista huolehtiminen on työnantajan velvoitteita. Tilanteen oikaisemiseen on monia keinoja.
  • Kysymys 4. Kuinka paljon tarvittaisiin perusopetukselle /täydennyskoulutusta järjestäville yksiköille  lisää rahaa, jotta sitä tarvitseville opettajille voitaisiin järjestää  työhyvinvointia vahvistavaa täydennyskoulututusta? 
  • Kysymys 5. Kuinka paljon tarvittaisiin perusopetukselle lisää rahaa, jotta työhyvinvoinnin kannalta tärkeät varsinaiset ja varatyösuojelu- ja luottamusmiehet  voisivat osallistua heille kuuluvan noin kahden työviikon ajan täydennyskoulustilaisuuksiin, ilman että heidän sijaiskulunsa vähennetään heidän koulujensa määrärahoista? 
Kysymys koulutoimen virkamiehille

Huoltajilta on syksyn aikana tullut huolestuneita viestejä siitä, että kaikki ensi- ja toisluokkalaiset oppilaat eivät ole saaneet eri syistä  iltapäivähoitopaikkaa. Tämä on vaikeuttanut monien perheiden arjen sujumista. Lasten hoidon järjestämisen vuoksi on ajauduttu hankaliin työaikajärjestelyihin ja jopa jäämään pois työstä.
  • Kysymys 6. Kuinka paljon tarvittaisiin perusopetukselle  lisää rahaa, jotta jokaiselle iltapäivähoitoa tarvitsevalle 1-2-luokkalaiselle voitaisiin taata hoitopaikka?
Kysymys koulutoimen virkamiehille

Helsingissä on käynnistynyt  tänä syksynä  pienten koululaisten aamupäivätoimintakokeilu. Toimintaa on tarjolla kouluissa kaikille 1.–2. luokkalaisille ja erityistä tukea tarvitseville neljänteen luokkaan saakka. Toiminnasta ei peritä maksua, eikä aamupalaa ole tarjolla.
  • Kysymys 7. Kuinka paljon tarvittaisiin perusopetukselle  tarvittaisin lisää rahaa, jotta vastaava kokeilu voitaisiin toteuttaa myös kaikissa espoolaiskouluissa?

sunnuntaina, marraskuuta 05, 2017

Pidennetty oppivelvollisuus vai oppioikeus?

TÄNÄÄN ei ilmestynyt Hesaria, joten ryhdyin kahvipöydässä lukemaan akateemikko Oiva Ketosen minijulkaisua (16 sivua):

Ketonen, Oiva. (1974). Tavoitteena jaksottaiskoulutus. Korkeakoulu- ja tiedepolitiittinen tutkimussäätiö (KTTS. Julkaisusarja nro 6.

Ketonen kritisoi julkaisussa voimakkaasti tuolloista koulutusjärjestelmää, jonka peruspiirteenä oli yhtäjaksoinen, nuoruusvuosiin  sijoittuva koulutus (6-7 vuoden iästä >18:n  tai 25-26:n  vuoden ikään).  Sen jälkeen siirryttiin ”tehtävään yhteiskunnassa”. Yleensä siirtyminen oli lopullinen, ja  paluu koulutukseen tapahtui harvoin. Eikä paluuta oltu  järjestetty helpoksi.

Jaksottaiskoulutuksen idea

HÄN ehdotti tilalle OECD:n piirissä kehiteltyä (”Equal Educational opportunity” -1971) joustavaa,  koulutusstrategiaa: jaksottaiskoulutusta (recurrent education). Siinä koulutus ja työ, loma tai muu toiminta  vuorottelisivat elämän aikana luonnollisesti.
  
Jokaiselle taattaisiin "sanokaamme oikeus 16 vuoden täysipäiväiseen koulutukseen kaikki asteet huomioonottaen". Kansalaisella olisi oikeus päästä jatko-opintoihin milloin tahansa hän elämänsä aikana haluaa niihin ryhtyä. Jokainen voisi valita, käyttääkö nämä vuodet yhteen menoon vai lyhyempinä jaksoina.

IDEA on edelleen raikas,vaikka Ketosen perustelut aikana jolloin noin 1,2 - 5 % väestöstä suoritti akateemiseen loppututkinnon, voivat nyt kuulostaa kovin elitististä. Tutkinnon suorittaneita arvostettiin tuolloin heidän koulutuksensa ja työnsä vuoksi. He olivat tärkeissä tehtävissä ja heillä oli varma ja melko hyvä toimeentulo.  Ketosen  mukaan  opinkäyneiden joukkoa tarvitaan, sillä akateeminen koulutus …on yhteiselle elämälle välttämätöntä, mutta  ryhmä tuli voida sulauttaa  tuolloista lähemmin muuhun yhteiskuntaan tasa-arvoon pyrkivässä yhteiskunnassa.

(Tänään lähes joka kolmannella työikäisellä suomalaisella, 1,2 miljoonalla, on vähintään alimman korkea-asteen tutkinto. Tohtorin tai lisensiaatin tutkinnon suorittaneita oli vuonna 2011 kaikkiaan 35 700  = 1 %)

Ketonen  näki seuraavanlaisia ongelmia pitkässä jopa 20 vuotta yhtäjaksoisesti kestävässä koulutuksessa: Se

  • eristää ihmisen (koskee eliittiä)  jokapäiväisen elämän haasteilta. Hän vieraantuu todellisuudesta, mikä vaikuttaa kielteisesti persoonan kehitykseen, luomalla mm. liian suuria tulevaisuuden odotuksia
  • aiheuttaa kyllästymistä koulutukseen ja vaikeuttaa näin myös opettajien työtä
  • siirtää omilla jaloilla seisomisen entistä vanhemmaksi
  • syventää sukupolvien välinen kuilu (vanhemmilla sukupolvilla ei ollut yhtä paljon koulutusta)

Yliopistotutkinnot tulisi Ketosen mukaan jakaa lyhyisiin jaksoihin, joiden välissä oltaisiin töissä. Ihmisellä olisi  runsaasti tilaisuuksia ”korjata elämänsä suuntaa”. Koulutuksen jälkeen palattaisiin jatkamaan joko samaa tai toista alaa.  Tehtävästä voitaisiin siirtyä toiseen. Hän vetosi myös OECD raportin kirjoittajiin, joidenb  mukaan malli  tasoittaisi ihmisten, olosuhteiden ja tausta erilaisuutta parhaiten.

Jaksoittaiskoulutuksen hyötyinä Ketonen esitti seuraavia:

  • nyt tieto laajenee ja vanhenee, mikä pidentää koko ajan koulutusaikaa. Tämä uusi malli ei tekisi niin
  • yhteiskunta saisi nuorison työpanoksen
  • voidaan paremmin ottaa huomioon motivaation kehittyminen iän mukana; Iän ja kokemuksen lisääntyessä pyrkimykset muuttuvat 
  • malli auttaa löytämään oman vakaumuksensa
  • se edistää yhteiskunnan yhteinäisyyttä: akateeminen kansalainen tietäisi paremmin kuin nyt, millainen on tavallisen ihmisen maailma, jota hänen tulee palvella. Tavallinen kansalainen taas tietäisi, että opinkäynyt on oman toimintansa perusteella  selvillä myös hänen olosuhteistaan. 

Jaksottaiskoulutus ja oppioikeus

TÄNÄÄN jaksottaiskoulutusta ei saada läpi 1970-luvun perusteluilla.  Akateeminen koulutus on yhä arvostettua, mutta kun joka kolmannella on tutkinto, kyse ei ole enää pienen eliitin sulauttamisen tai sen hyvinvoinnin huolesta.

Meillä on uudet ongelmat, joihin jaksottaiskoulutus puree. Pysyvät työsuhteet katoavat. Ammattien vaatimukset muuttuvat niin ennakoimattomasti, että on uskallettava kysyä,  onko enää fiksua sijoittaa yhteiskunnan koulutukseen varatut rahat näin vahvasti lapsuus- ja nuoruusvuosiin- siis valmentautumiseen ensimmäiseen työpaikkaan. Työministerinä olleessaan Lauri Ihalainen sanoi: ” .. suomalaiset joutuvat keskimäärin vaihtamaan työpaikkaa tai ammattia 3-5 kertaa. Yhden ammatin työpaikat ovat katoavaa kansanperinnettä.”

Ihalainen uskoi vahvaan perussivistykseen. "Pitää olla vankka yleissivistävä pohjakoulutus ja laajat perusoppimisen mahdollisuudet, koska työn oppiminen alkaa usein vasta työelämässä.” Hän  nosti esiin  sillanrakentamisen uuden ja vanhan  työn välille nimenomaan koulutuksen avulla. " Ihmiset pitää saada siirtymään työstä ja ammatista toiseen, ei työttömyyteen. " 

Siiloutuneen kapea-alaisen koulutuksen sijaan tarvittaisiin hänen mukaansa uusia,  osaamis-perusteisia  tutkintoja eli moduliajattelua korostavaa työn ja koulutuksen liittoa. 

" En tiedä kouraisenko vähän arkaa asiaa, mutta miksi pitää edetä suoraan maisteriksi, kun voisi olla välillä työelämässä. Harva akateeminen tutkinto valmistaa suoraan ammattiin, ja joustavilla opintomalleilla voisi täydentää osaamistaan. Emme pysty tarkasti ennakoimaan minkälaisissa ammateissa ja millä aloilla tulevaisuudessa on työtä. Pitäisi luoda edellytykset sille, että osaamista voi täydentää ja räätälöidä tulevaisuuden tarpeita varten", hän totesi haastattelussa.

Ihalaisen  kertoi, että  alle 30-vuotiailla, jotka  ovat suorittaneet vähintään toisen asteen koulutuksen, työurat ovat pidentyneet kuudella vuodella. "Koulutuksella on niin suuri merkitys, että kaikilla työssä käyvillä ihmisillä pitäisi olla mahdollisuus saada vähintään toisen asteen koulutus ja tutkinto."

JUURI näin. Uskaltaisimmeko kokeilla Oiva Ketosen ajatusta oikeudesta esim. 16-18 vuoden koulutukseen?  Peruskoulun jälkeen jokaisella olisi oikeus suorittaa 7-9 vuoden ajan (maksutta) koulutusohjelmia, jotka olisivat nykyistä lyhyempiä. Sen sijaan että pakkopidentäisimme oppivelvollisuutta loisimme Suomeen  tulevaisuuden ammattien muutokseen vastaavan oppioikeusjärjestelmän.

Oiva Ketonen pähkinänkuoressa

Oiva Ketonen (1913 - 2000) oli Eino Kailan oppilas ja  Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian professori 1951–1977, 
Hän oli myös Vaasan kesäyliopiston ensimmäinen rehtori.  Ketonen oli nykyaikaisen logiikan uranuurtajia Suomessa.   Korkeakoulut olivat Ketosen lempilapsi. Hän oli yliopistopoliittinen vaikuttaja ja korkeakoulututkimuksen kehittäjä . 

Presidentti Urho Kekkonen asetti Oiva Ketosen korkeakoulupoliittisen työryhmän johtoon vuonna 1965.  Työryhmän työn hedelmänä meille on syntynyt maaseutuyliopistojen ja ammattikorkeakoulujen verkosto. 

Halu ajatella itse vaikutti siihen, ettei Ketonen saanut koskaan Helsingin yliopistossa institutionaalista valtaa.  Ketonen Kuoli 87-vuotiaana, juuri  saatuaan akateemikon arvonimen Urho Kekkoselta.  


Reflektiota eräästä FB-keskustelusta

SOMESSA nousee kuulema jatkuvasti myrskyjä, tornadoista pikkupuuskiin. Jäin taas kerran hämmästelemään  (en  negatiivisesti vaan uteliaana) tapaamme käydä fb-keskustelua. Viittaan nyt keskusteluketjuun eilen vinkkaamastani linkistä lapsiasiamiehen kantaan ns. "läheisen päivästä". Kyse on siis parin helsinkiläispäiväkodin päätöksestä juhlia isänpäivää  otsikolla läheisenpäivä.

KESKUSTELU eteni näin. Laitoin siis linkin Hesarin sivulle. Oma kommenttini oli " Juuri näin." Linkkiä peukutti 43 henkeä.

Ensimmäisenä tuli vastalinkki Helsingin kaupungin STT:lle antamaan vastineeseen, jossa syytettiin mediaa :"Uutisointi on virheellistä, sillä isänpäivä pysyy yhä isänpäivänä Helsingin kaupungin päiväkodeissa, johon niin isä kuin muutkin läheiset ovat lämpimästi tervetulleita...."

Sitten minä kuvailin päiväkodin johtajia mustalla huumorilla " Mutta mediajuttujen perusteella parissa päiväkodissa taitaa olla tämän asian suhteen hulmutukka-fanaatikko johtajana." Ja esitin  kärjekkäästi oman kantani: " Dinosauruksen mieleen tulee: missä määrin kohtuullisen pienen vähemmistön hyvän mielen turvaamisen nimissä on fiksua rapauttaa enemmistön oikeus traditioon".

Alkoi varsin pitkä keskustelu, jossa oli  tunneryöpsäyksiä, mutta myös ihan tärkeitä argumentteja.

Tradition kannattajat

TOINEN  puoli ( 5,  minä mukaan lukien) kannatti traditiota. Heidän argumenttejaan oli:
- Kyse on kuitenkin perinteeksi muodostuneen isänpäivän vietosta, miksi sitä ei voisi siksi kutsua?
- Päivä on isänpäivä, ei läheisenpäivä. Jokainen perhe viettäköön sitä miten haluaa
- Läheistenpäivän voi perustaa johonkin toiseen päivään niin ei ole pois isänpäivästä..
- Kyse ei ole tasa-arvosta
- Jokaisella on isä
- Tuskin kukaan lapsi on esim. tehnyt sinne kotiin olemattomalle isälle isänpäivälahjaa, silloin on esim. muistettu muuta läheistä.
- Tunnetasolla hieman loukkausi, jos lasteni päiväkodissa ei isänpäivänä vietettäisi isänpäivää. Jos muu Suomi viettää isänpäivää.
-  Kaikkien pahaa mieltä tuottavien asioiden siivoamisesta lapsen elämästä annettiin jossain vaiheessa nimi curling. Kyseessä on ratkaisu, jolla pyritään - hyvää tarkoittaen- poistamaan lapsen näköpiiristä asioita, joihin liittyy pettymystä tai pahaa mieltä erilaisuudesta sen sijaan että autettaisiin kohtaamaan ne, niin ratkaisu on curlingia. Curlingia tässä on juuri juhlan nimen muuttaminen, ajatellaan, että itse ongelma poistuu näin. Mutta en näe päiväkodin johtajan aivoihin, joten joudun arvailemaan intentiota. Jos se ei ole tuo, läheisen päivänhän voisi sijoittaa jonnekin muualle kalenteriin.
- Lapselle tämä ei ole tämän vieton ja sen kutsumisen osalta niin iso juttu ollenkaan kuin joillekin meistä aikuisista; lapset eivät tällaisesta pahoita mieltään niin kuin me aikuiset oletamme.
- Antaa niiden viettää isänpäivää, jotka haluavat, mutta ei pakoteta isättömiä juhlimaan isää, johon heillä ei ole yhteyttä.
- Kouluryhmässä tai tarharyhmässä voitaisiin olla korostamatta sitä, että jollakulla on isä tai äiti ja juhlia vain heidän kanssaan ja kasata muut isättömät nurkkaan olemaan hiljaa.
- Perheiden monimuotoisuuden voi tunnistaa ja tukea myös ottamatta pois joiltakin perheiltä ja sijoittamalla monimuotoisten perheiden juhlan toiseen ajankohtaan..
- Milloinkohan teleoperaattori Elisa vaihtaa nimensä? Jos olisi vaikka "Joku"?
- Uusliberaalissa sukupuolettomassa uskonnottomuudessa saa ottaa pois enemmistön juhlan, koska joillekin tulee paha mieli kun toiset juhlii?

Kokeilun kannattajat

TOINEN  puoli  (7) keskusteluun osallistuneita tuki ideaa läheisen päivästä.  ( Heidän argumenttejaan oli:
- Ratkaisu ei loukkaa omaa oikeutta viettää isän päivää
- Ne joilla on isä voivat kyllä edelleen muistaa isäänsä.
- Tässä ei puututa perheen tapaan viettää isänpäivää
- Isänpäivä on aika uusi traditio, joka keksittiin, jotta ihmiset ostaisivat enemmän.
- Kaikilla ei ole isää; Entä kun lapsen isä on kuollut tai muuten täysin poissa hänen elämästään? Miten silloin lapsi kokee päiväkerhossa tai koulussa vietetyn isänpäivän?
- Jokaisella lapsella on oikeus juhlaan. Isälliset voivat läheisenpäivänä juhlistaa isää, äidilliset äitiä ne joilla ei ole jompaakumpaa tai kumpaakaan, voivat juhlistaa läheistä: Se ei ole hienoilta isiltä ollenkaan pois, jos isätönkin lapsi voi nauttia läheisenpäivästä!
-  Pitää vain ymmärtää sen lapsen tuska, jolla ei ole isää eikä pappaa. ja kyetä myätätuntoon lasta kohtaan.
-  Läheisenpäivänä voi tietenkin edelleen se lapsukainen piirtää isänpäiväkortin isälleen, mutta myöskin se lapsi, jolla ei isää ole, voi piirtää kortin läheiselleen.
-  Ei ole isällisiltä pois, jos isättömätkin lapset saavat juhlistaa läheisenpäivää!
- Ei loukkaa  tunnetasolla  jos äitienpäivänä lasteni päiväkodissa olisi läheistenpäivä, johon minut äitinä kutsuttaisiin.
-  Me ollaan aika paljon tehty töitä sen eteen, että isät ottaisivat vastuuta lastenhoidosta - ja enemmänkin: että isät kokisivat olevansa yhtä olennaisia osia perheitä kuin äiditkin. Ja nyt kun siinä ollaan saavuttamassa tavoitteita, niin tällaisia ristiriitaisia viestejä ei välttämättä tarvittaisi.
-  Mikä tahansa jossa enemmistö tinkii hieman omasta mukavuudestaan vähemmistön eteen ei todellakaan ole curlingia.
- Lähtökohtana ei ole, että lapsilla ei saa koskaan olla pahamieli, vaan perheiden monimuotoisuuden tunnistaminen ja ottaen osaksi arkea ja juhlaa.
- Äitienpäivän ja isänpäivän viettäminen päiväkodeissa ja kouluissa ei ehkä ole välttämätöntä ollenkaan. Sitähän juhlitaan perheissä joka tapauksessa, jos halutaan ja siinä muodossa kuin halutaan.

LISÄKSI oli puheenvuoroja, joita on vaikea luokitella (mm. - Turhaa someraivoa)

KÄVIN vielä näiden kahden joukkueen peukutusten määrän. Perinteen kannattajat peukuttivat toisiaan  79  kertaa, ja kokeilun kannattajat  29  kertaa.

Yhteenvetoa 

MITÄ tästä jää keskustelusta voidaan oppia? Se kuva vahvistuu, että keskustelu facebookissa  polarisoituu mustavalkoiseksi. Pääkeskustelijoita  oli kummassakin heimossa noin kolme. Kumpikin heimo pysyi kannattajineen kannassaan liikahtamatta. Kyse oli väittelystä ei dialogista. Erään osuvan määritelmän mukaan edellisessä pyritään muuttamaan toisen mielipide, jälkimmäisessä kehittämään omaa.  Kukaan ei oikeasti kysynyt toisen perusteluita vaan kysymykset olivat sanoisiko vinoiua.  (Moitin siis myös itseäni). Tasan yksi keskustelua seurannut  kertoi pohtivansa kantansa muutosta.

MUTTA ehkä nämä keskustelut pitäisi ottaa vain viihteenä?