Ihan toisenlainen ajatus oppimisesta (ja toiminnan kehittämisestä)

Kasvatuslehti 3/2023 on teemanumero, joka keskittyy ns. kulttuurihistorialliseen toiminnan teoriaan.  Sen juuret ulottuvat kauas neuvostoliittolaisen tieteen historiaan, jonka iso nimi oli Lev Vygotski (1896- 1934).

Tämän numeron artikkelien kirjoittajina on  emeritus-professoreita, professoreita, yliopistonlehtoreita, yliopettajia  ja lehtoreita (AMK), tutkijatohtoreita,  yliopistotutkijoita ja väitöskirjatutkijoita. Ehkä tutuimpia heistä ovat Yrjö Engeström, Reijo Miettinen ja Jaakko Virkkunen.

Artikkelien pohjalta lukijalle syntyy kiinnostava kokonaiskuva tämän Suomessa  noin 50 vuotta innostusta herättäneen teoreettisen ajattelutavan ja sen pohjalta syntyneiden konkreettien oppimista editsävien menetelmien  (inteventioiden) keskeisistä piirteistä ja kehitysjuoksusta. Suuntauksen kannattajilla on oma kielensä ja oma tapansa järjestää tilaisuuksia oppia - erityisesti perinteisten koulujen ulkopuolella.

Pidän kirjan tärkeimpämä antina lehden alussa olevaa artikkelia: 

Engeström, Yrjö ja Virkkunen, Jaakko. (2023) Kulttuurihistoriallisen toiminnan teorian tarjoamat haasteet ja mahdollisuudet Suomen kasvatustieteellisessä   tutkimuksessa. Kasvatus 54 (3), 191-195.

Artikkelissa kuvataan toiminnan teorian keskeiset käsitteet  ja niiden kehittyminen (kynnyskäsitteet)  sekä  periaatteet.

Kynnyskäsitteiksi esitellään:

1. Oppimistoiminta

2. Toimintajärjestelmä

3. Ekspasiivinen oppiminen

4. Muutoslaboratorio

5. Kehittävä siirtovaikutus

6. Toimintakonsepti

7. Muutostoimijuus

8. Kohtalokas kohde ja

9. Toimeksi pantu utoopia.

Kulttuurihistoriallisen toiminnan teorian  kolme periaatetta ovat:

1. Hosoriallisuus

2. Tutkimus mahdollisuuksien avaajan ja 

3. Kehittävät inteventiot metodologisena perustana.

Kokosin eri artikkelien rikkaasta kielestä tarkemmat kuvaukset näille elementeille 

Oppimistoiminta

Kiinnostus oppimistoimintaa kohtaan heräsi  Suomessa 1970/80-lukujen taitteessa. Oppiminen määriteltiin toiminnaksi. Toiminta  koostuu teoista. Teot operaatioista (Leontjev)  Leontjevin mukaan oppminen oli toimijoiden ja toiminnan kohteen väliseen, työvälineiden  ja merkkien vältitämään  vuorovaikutukseen perustuva järjestelmä. Ensin opetusta  tarkasteltiin toimintana, jonka kohteena olivat opeteltavaksi määritelty tieto ja oppilaat ja tarkoituksena oli saada nämä kaksi löytämään toisensa. Mutta pian alettiin tarkoittaa oppimisella paljon laajempaa ilmiötä kuin  kouluoppiminen.  

Toimintajärjestelmä

Tästä kokonaisuudesta Engeström laati kuuluisan mallinsa, jossa täsmennettiin toimintajärjestelmän  eri tekijöiden suhde toisiinsa kuvana.

Yksilöiden toiminta  ja oppiminen nähtiin kietoutuneeksi käytössä oleviin välineisiin, vallitseviin sääntöihin, työnjakoon ja koko yhteisöön.

Ekspansiivinen oppiminen

Ekspanssiivinen oppiminen oli käsite, joilla tarkoitettiin sellaisen oppimista, mitä emme vielä tunne tai  mistä emme vielä tiedä mitään. Oppiminen alettiin ymmärtää  osaksi  historian kulkua ja kulttuuria. Ei vain opita miten asiat ovat, vaan myös miten ne voisivat olla. Ekspansiivinen oppiminen oli - ei vain uutta tietoa luovaa toimintaa- vaan myös  laadullisesti uutta toimintaa tuottavaa oppimista (Engeström). Oppiminen oli yhteistä oppimista. 

Muutoslaboratorio

Oppiminen nähtiin siis keinoksi kehittää toimintaa. Muutoslaboratorio kehiteltiin  1990-luvun puolessa välissä formatiiviseksi  (= kehittäväksi) interventiomenetelmäksi, jossa toimijat analysoivat yhdessä tutkijoiden kanssa toimintajärjestelmässä esiintyvien häiriöiden syitä ja kehittävät niiden voittamiseksi toiminnalle uuden periaatteen ja mallin.

Interventiomenetelmässa oli kolme vaihetta: 1) neuvotellaan muutoksen tarpeesta ja menetelmän tarkoituksesta ja ehdoista 2) intensiivinen yhteinen oppimis- ja kehittämisprosessi: 5-10 istuntokertaa, joissa  kussakin viritetään tiettyjä  ekspansiivisia oppimistekoja 3) kokeilu- ja täytäntöönpanovaihe, jossa luotua mallia sovelletaan käytäntöön, arvioidaan ja kehitetään edelleen.

Varsinaisessa laboratorioistunnoissa tutkijat auttavat  osallistujia analysoimaan käytännön työssä kohtaamiaan ongelmia, käsitteellistämään niitä, näkemään ongelmien systeemiset ja historiallisen juuret sekä kehittämään  niitä koskevia uusia ratkaisuja. Tarkoitus oli aikaansaada yhteisöllistä ja uutta luovaa ekspansiivista oppimista

Työkaluina istunnoissa oli  3 taulua, joissa kussakin oli 3 aikavyöhykettä: menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus. 

1. Mallit, 

2. Visot + ideat ja uudet välineet 

3. Peili. 

Istunnoissa oli  mukana osallistujien lisäksi   kirjuri, tutkijat ja koneina:  videokamera ja projektori.

Kehittävä siirtovaikutus

Kehittävän siirtovaikutuksen käsite syntyi  kehitettäessa ammatillista koulutusta. Opintoihin kuului työharjoittelua. Oivallettiin, että  opiskelija ei ollut työpaikalla vain ottamassa oppia vaan myös rajanylittäjiä, joka toi työpaikalle uusia ajatuksia ja välineitä ja oli näin myös  uusien ratkaisujen virittäjä joka toi teoriaopinnoista hyötyä työpaikalle. (Erityisesti ammattikorkeakouluissa omaksuttiin   oppimiskäsitys "Learning by developing" MH)

Toimintakonsepti

Kun toimintaa kehitettiin otettiin käyttään käsite toimintakonsepti kuvaamaan tapaa toimia. Oli vanha toimintakonsepti ja sen sijaan haluttiin kehittää  uusi tapa toimia. Ajalteltiin, että vanhassa toimintatavassa esiin nouuseiden ristiriitojen ratkaisu ratkeaa vain  muuttamalla  toimintojen kokonaisrakennetta ja tarkoitusperiä.

Muutostoimijuus

Muutostoimijuuden käsite liittyy kysymyksen siitä, miksi ihminen ei tartu uusiin mahdollisuuksiin (MH). Uudessa tilanteessa ihminen voi lamaantua, eikä käytä tarjolla olevaa tilaisuutta. Muutostoimijuus kuvaa  (näin ymmärsin) kykyä ratkaista motiivikonflikti ja aktivoitua.

Kohtalokas kohde

Kohtalokas kohde on käsite, jolla kuvataan ilmiötä, ongelmaa, jonka ratkaiseminen on äärimmäisen tärkeää, Tällainen on esim. ilmastonmuutos. 

Toimeksi pantu utoopia 

Tämä käsite avautui minulle vaikeimmin. Ymmärsin, että Engestöm ja Virkkunen näkivärt, että nykymaailma tarvitsee pelastuakseen utooppia, toimivia vaihtoehtoja kapitalismille? 

Historiallisuuden periaate

Tällä periaattella tarkoitetaan sitä, että ongelmien ratkaisujen löytäminen edellyttää, että ymmärretään toimintakonseptin juuret (MH). Kestävät ratkaisut edellyttävät ongelmien historiallista  analyysia

Tutkimus mahdollisuuksien avaajana periaate

Tällä periaattella ymmärrän  tarkoitettavan sitä, että tutkimus on tärkeä työkalu uusien ratkaisujen etsimisessä ja löytämisessä

  

Kehittävät interventiot metodologisena perustana-periaate

Tämän koulukunnan keskeinen uskomus on, että  muutoslaboratorio on fiksu Intervetiomenetelmä.  Kestävät ratkaisut edellyttävät ongelmien historiallista ja systeemistä analyysia, useiden tahojen yhteistoimintaa , yhteisen muutostoimijuuden syntymistä, sekä ekspansiivista oppimista.

Kehittämistoiminnassa erotettiin 7 eri inteventiovaihetta (Klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi)

1. Kyseenalaistaminen.

Ongelma havaitaan, ja se, että se kytkeytyy toisiin ongelmiin. Ongelmat ovat monimutkaisia ja akuutteja.

Kehittäminen kynnistyy kyseenalaistamisesta. Nykytoiminta ei enää tyydytä, joten halutaan löytää uusia toimimtatapoja. 

Tässä vaiheessa oppimisteoilla kristallisoidaan vallitsevia käytäntöjä ja tunnistetaan yhteistoimintaa hankaloittavia rajoja. Puuttuko esim. yhteinen visio?

2. Analysointi

Tässä vaiheessa  herää tarve saada tarkemmin selville, minkälaista toiminta on tällä nykyhetkellä, minkälaisia eri näkökulmia toimintaan osallistuvien joukossa esiintyy, mikä nykytilanteeseen on johtanut ja minkälainen on koko toimintaympäristö.

Huomataan ongeimien juuret monisyiset ja systeemiset  ja ulottuvat pitkälle; ei ole aina selvää mistä suunnasta ja  tai millä tavalla ratkaisuja tulisi hakea.

3. Uuden ratkaisun mallistaminen 

Nyt luodaan yhdessä uusi malli, joka voisi ratkaista esiinnousseet ongelmat. Koulukunta käyttää termiä rajanylitykset, ja tarkoittaa sillä tuntemattomalla alueelle etenemistä. Ongelmat ovat usein systeemisiä. 

4. Uuden mallin tutkiminen ja koettelu

 

Hahmoteltu uusi malli voi olla ristiriidassa  vakiintuneen käytännön kanssa, mikä voi aiheuttaa vastustusta. Eri toimintaan liityvillä asiantuntijoilla on  oma autonomia ja oma erikoistumistehtävänsä. Ongelman ratkaiseminen edellyttää, että asiaa tarkastellaan kokonaisuutena. Lisää vaikeuksia tuovat eri ammattikielet ja ns.  varjokirjoitukset ( vrt. piilo-ops). Siksi  mallia muokataan, jotta ristiriidat saataisiin ratkaistua  

5. Uuden mallin käyttöönotto

(Tähän ei ollut vinkkejä)

Uutta allia kokeillaan ja seurataan

6. Prosessin arviointi ja reflekointi

(Tähän ei ollut vinkkejä)

Kun mallia on kokeiltu, kootaan kokemuksi (Varmaan tehdään myös korjauksia MH)

7. Uuden toimintavan vakiinnuttamien ja yleistäminen¨

(Tähän ei ollut vinkkejä)

+ Yhteistoimintasuhteiden työstäminen

(Tähän ei ollut vinkkejä)

Aikamatkalla Wordpressiin. Osa 4: Häiriöitä työssä

HEINÄKUUSSA päätin, että alan aika ajoin julkaisemaan  uudestaan blogilastuja ensimmäisestä noin vuoden ajan 2006-2007 pitämästäni wordpress- blogista.

TÄMÄ neljäs  uusintalastu on julkaistu 4. elokuuta. 2006 - about tasan 14 vuotta sitten. Siinä 52-vuotias Martti pohtii Engeströmin teoriaa, kuinka ratkoa työssä esiintyviä häiriöitä

MUUTAMA kommentti lopussa tyylin perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja.

Häiriöitä työssä

TÄNÄ AAMUNA olen ajatellut virkistää itseäni pohtimalla yhtä arkista ja silti tärkeää ilmiötä: HÄIRIÖITÄ TYÖSSÄ. Ilmiö lienee tuttu lähes kaikille. Jokin, joka ennen sujui ja tuotti mielihyvää, ei enää sujukaan. Vie oman aikansa, ennen-kuin työn häiriintymiseen kiinnittää huomiota, sitten sitä ärsyyntyy, kipukynnys ylittyy ja tehdään nopea korjausliike. 

Parhaimmillaan homma alkaa taas toimia, pahimmillaan hyvin pian vanha häiriö palaa, ja kaupanpäälle saadaan uusia häiriöitä. Vie taas oman aikansa ennenkuin tunnustan itselleni, että työ ei sittenkaan suju hy-vin eikä ratkaisuni ollutkaan kovin älykäs. Minun pitäisi palata alkuruutuun, eikä alkaa paikata uusia häiriöitä. 

Eikä toimintapa taida rajoittua vain itse kunkin henkilökohtaiseen toimintaan. Jotenkin tuntuu, että näin me ihan yleisesti toimimme kehittämistoiminnassa. Kun Virosta saa halpaa viinaa, lasketaan alkoholin verotusta. Juodun viinan määrä kasvaa, ja ongelmat räjähtävät käsiin. Lapsia otetaan huostaan ennätysmäärä. Mutta virhettä ei voida myöntää.

Pysähdyin asian äärelle, kun selailin omia muistiinpanojani ja löysin vuosia sitten talteen panemiani akatemiaprofessori YRJÖ ENGESTRÖMIN ajatuksia. Jostain syystä – ehkä siksi, että nykyisestä professorista syntyi opiskeluaikana liian suppea mielikuva, joka on estänyt arvostamasta tarpeeksi hänen aidosti arvokasta työtään. Nimittäin Engeströmin pohdinnat toiminnan kehittämisestä ovat äärimmäisen älykkäitä. 

Mutta ei hän minun arvostustani tarvitse- professori tunnetaan ympäri maailman. Googlehaku nimellä tuotti noin 26000 sivua. Vertailun vuoksi muutama numero (Beatles 48 900 000; Jesus Christ 38 100 000; Elvis Presley 19 700 000;Matti Vanhanen 618 000; Urho Kekkonen 170 000; Michael Fullan 128 000; Tauno Palo 62 400; J.V.Snellman 57 000 , Kirsi Lindroos 25100; Juhani Hytönen 829; Matti Meri 627; Martti Hellström 449; Matti Koskenniemi 296; Erkki Lahdes 204… 

Perustelen väitettäni hieman (omin sanoin) ja käytän esimerkkinä koulun opetustoimintaa.

Ollaakseen TOIMINTAA toiminnalla on oltava päämäärä (esim. saada lapset oppimaan tietyt asiat ja kasvamaan tietynlaisiksi). Päämäärään pyritään teoilla. Teoilla on tavoite, joka voidaan saavuttaa. Päämäärä on taas "ikuinen". Teko on aina keino saavuttaa päämäärä. Esim. oppitunnin pitäminen on tällainen teko. Kukin teko voidaan jakaa pienempiin osiin, joita joskus kutsutaan operaatioksi. Opetustoiminta koostuu useiden eri toimijoiden useista teoista. Tärkeimpiä toimijoita ovat opettajat ja oppilaat.

TOIMINTA on syntynyt pitkän ajan kuluessa ja kehittyy ajan myötä. Kehittyä voi sekä päämäärä että tapa (tekojen kokonaisuus), jolla päämäärään pyritään. Kun kirjoitetaan, että toiminnalla on kulttuurinen perusta tarkoitetaan, että yhteiskunnan muuttuessa muuttuu myös toiminta, teoissa käytetyt välineet (esim. opetusmenetelmät), työnjako jne. Eri aikoina (ja eri paikoissa) samaa toimintaa toteutetaan eri teoilla, ja samaa tekoa eri operaatioilla.

PALATAAN taas kouluun ja sen opetustoimintaan. Opettajan työ on (yksinkertaistan) oppituntien (noin 1000-1200 vuodessa) pitämistä. Oppitunnin pito on teko, jossa tarvitaan myös oppilaitten panosta. Oppitunnin pidon osana (operaationa) on läksyjen tarkistus. Tällä teolla opettaja varmistaa, että luokka etenee kohti päämäärää, ja voidaan siirtyä seuraavaan asiaan. Tämä osa tuntia ei saisi viedä kuin muutaman minuutin, ja aikanaan niin olikin. Nyt opettajat ovat huomanneet, että yhä useampi oppilas jättää läksyt tekemättä. Läksyjen tarkistus venyy ja vie yhä enemmän aikaa. Toiminnassa on häiriö. Opettajat hermostuvat ja huolestuvat.

MIKSI homma ei toimi? Ja nyt "kilautan" Engeströmille. Hän kehitteli pian 20 vuotta sitten (1987) teoriaa toimintajärjestelmän muutoksesta, ja siitä on tähän ongelmaan minusta apua. Engeström kuvailee systeemin (tässä tapauksessa opetuksen) kehitystä toisiaan seuraavien ristiriitojen tyypeillä. Yksinkertaistan kuvausta seuraavasti: Jokaisessa toiminnan osatekijässä on ristiriita jo itsessään. Esim. läksyt ovat hyödyllisiä ja rasittavia. Tämä ristiriita on tavallisesti latentti. Oppilaat tekevät läksyt vaikka marisevat. Tätä ristiriitaa Engeström kutsuu ensimmäisen asteen ristiriidaksi.

Jossain vaiheessa toimintaan tulee näkyviä häiriöitä. Engeströmin sanoin:"toimintajärjestelmän joidenkin osatekijöiden välille tulee kriisi tai ulkoa tulee uusi elementti, joka ei sovi vanhoihin käytänteisiin". Osa lapsista lakkaa tekemästä läksyjä kunnolla. Ristiriita muuttuneen osatekijän ja joidenkin entiselleen jääneiden osatekijöiden (esim. opettajien tapa vaatia läksyjen tekeminen) välillä kärjistyy. Opettajien tahto ja oppilaiden tahto törmäävät. Jotain täytyy tehdä. Ratkaisu voidaan keksiä nopeasti tai sitä voidaan harkita perusteellisesti. Voimme yrittää ”paikata” rikkimennyttä toimintaa tai analysoida mm. muutoksen syitä syvemmin. Edellisessä tapauksessa koulu käynnistää sen läksykerhon. Tämä edellytti avustajien työajan muuttamista. Oli otettava käyttöön läksyvihkot. Oli löydettävä tilat. Koulu tekee sarjan pikkukorjauksia. 

Toinen vaihtoehto olisi ollut analysoida ristiriidan syitä kaikessa rauhassa ja laatia toimintamalli, jossa läksyjen yhteys opetustoimintaan kirkastuisi ja selkiintyisi. Tämä edellyttää, että tiedämme, miksi lapset eivät tee läksyjä? Missä nyt mättää?Ehkä kyse ei ole vain oppilaiden laiskuudesta? Tällaista ristiriitaa Engeström kutsuu toisen asteen ristiriidaksi.

Vaikka toisen asteen ristiriita ratkotaan järjestelemällä toimintaa uuteen malliin laajemmin, ristiriidat eivät lopu. Luotu uusi toimintamalli ei siirrykään käytäntöön vaivattomasti. Aikaisempi toimintatapa ei häviä, vaan jää kapinoimaan uutta vastaan. Lapset eivät menekään läksykerhoon. Avustaja istuu tyhjän panttina. Tätä jännitettä uuden toimintatavan ja vanhan käytännön välillä Engeström kutsuu kolmannen asteen ristiriidaksi. Lopulta uusi toimintapa saada koulussa vakiintumaan.

Ristiriidat eivät kuitenkaan lopu vieläkään. Nyt uuden toimintavan omaksuneet törmäävät riitoihin muiden heidän kanssaan toimivien tahojen kanssa eli joutuvat ristiriitaan yhden tai useamman naapuritoimintajärjestelmän kanssa. Hallinto ilmoittaa, ettei avustajia saa käyttää läksynkerhon valvontaan. Vanhemmat hermostuvat, koska herkät lapset menettävät yöunia, kun he pelkäävät joutuvansa läksykerhoon. Näitä ristiriitoja uudenlaisen keskustoiminnan ja sen naapuritoimintojen välillä Engeströn nimittää neljännen asteen ristiriidoiksi.

VEDETÄÄNPÄ VIELÄ YHTEEN ja syvennellään. Työn häiriintymiseen voidaan vastata periaatteessa kahdella tavalla. Koulu voi ylläpitää toimintaansa vakaana huomaamalla epäkohdat ja korjaamalla toimintansa osia. Koulu oppii, ja tämäntasoista oppimista on totuttu kutsumaan Argyriksen ja Schönin (1978) perässä yksisilmukkaiseksi oppimiseksi. Toista tapaa kutsutaan kaksisilmukkaiseksi oppimiseksi. Siinä koulu asetettaisi kyseenalaiseksi myös omia perusolettamuksia ja muuttaa niitä. Koulu paneutuu kehittämään läksyjä ja esim. oppilaan roolia opetuksessa laajemmin.

LIITTEENÄ  on piirtämäni kuva, joka perustuu Engeströmin vuonna 1987 laatimaan malliin systeemisestä toiminta-järjestelmästä, jonka elementteinä ovat tekijän, välineen ja välineen ja kohteen lisäksi työn sosiaalista välittyneisyyttä ilmaisevat yhteisö, säännöt ja työnjako. Toiminnan systeemisyys tarkoittaa sitä, että on vaikeaa hahmottaa, miten jokin yksittäinen asia vaikuttaa ja mikä on minkin asian syy. Tapahtumat kytkeytyvät mutkikkaasti toisiinsa. Toiminnan muutoskin on systeemistä, ei mekaanista. Kun muutetaan yhtä osaa, kaikki muukin muuttuu ja usein arvaamattomasti.

MITÄ ERITYISESTI haluan tästä oppia? Pitää tutkia ennenkuin alkaa hutkia. 

Engeström, Yrjö. 1987. Learning by Excpanding: An activity-theoretical approach to developmental research. Helsinki: Orienta-Konsultit

Engeström, Yrjö 1995. Kehittävä työntutkimus. Perusteita, tuloksia, haasteita. Helsinki: Hallinnon kehittämiskeskus.

4.8.2006

Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja

EI huono poiminta. Engeström on noista ajoista kehitellyt teorioitaan tiiminsä huikeasti eteenpäin kohti kehittävää työn tutkimusta ja ekspanssiivista   oppimista.  Organisaatioiden muutoksen tukemiseksi on rakennettu muutoslaboratorioita (rekisteröity muuten tavaramerkiksi vuonna 1998), muutospajoja,  ja usean organisaation yhteisiä rajanylityslaboratorioita jne.  Perusidea jännitteiden tasoista ja purkamisesta on edelleen ytimessä.

Olinkin jo unohtanut tuon mainion jäsentelyn päämäärä/ tapa:  toiminta-teko- operaatio. Ja kuinka niiden yhdistelmät ovat omaan aikaansa sidottuja.

Nautin myös Argyriksen ja Schönin kaksisilmukkaisen mallin   - double loop - mieleenpalauttamisesta. Ja  toisen silmukan sidoksesta olettamusperustaan.

Martti 66 v. kiittää Marttia 52 v. Näille ajatuksille löytyy heti käyttöä pian alkavassa projektissa.

5.8.2020

PS. Löysin netistä mainion oppaan muutospajan ohjaajille. Launis, K.,   Schaupp, M.,  Koli, A., ja Rauas-Huuhtanen, S. (2010). Muutospajaohjaajan opas.  Raportteja 71. Helsinki: TYKES. Ainakin osa kirjoittajista on Engeströmin työtovereita.

Jos kiinnostaa. Pdf.

http://metsahyvinvointi.fi/wp-content/uploads/2014/10/2010-Tykes-muutospajahjaajan-opas-.pdf