Kokeneen peruskoulumiehen monologeja pedagogiikasta ja koulupolitiikasta. Vielä vanhemmat lastut osoitteessa http://marttifi.wordpress.com/
Kirjoja
tiistaina, tammikuuta 28, 2014
sunnuntaina, tammikuuta 26, 2014
Opettajuus- myrskyä ja myötätuulta Oulussa 31.1.- 1.2.2014
ENSI viikonloppuna 31.1.-1.2. järjestetään Oulussa Pohjois-Suomen opettajapäivä (OPI-päivät) Pohjankartanon koulullla ja Madetojan musiikki- keskuksessa. Paikalle odotetaan noin 2 500 kävijää.
Kaksipäiväisen tapahtuman ohjelma on monipuolinen. Perjantai-iltana on Madetoja-salissa OAJ:n 40-vuotiskonsertti, jossa esiintyy Club for Five.
Myös luennoitsijajoukko on melkoinen: Mika Aaltonen, Ismo Apeli, Pekka Haavisto, Elisa Hurmerinta, Jouko Jokinen, Sanna Järvelä, Juha Kallanranta, Siri Kolu, Minna Kytölä, Nina Lahtinen, Tuomo Lapinlampi, Anna-Mari Laulumaa, Riikka Lindroos, Kirsi Lonka, Olli Luukkainen, Tony Manninen, Janne Mällinen, Mika Penttilä, Aulis Pitkälä, Tapani Raitanen, Ari Rämö, Päivi Räty, Niina Sajaniemi, Satu Soila, Patrick Scheinin, Olavi Sydänmaanlakka, Hannu Takkula, Jorma Uotinen, Kari Vatanen, Kaisa Vähähyyppä, Tanja Äärelä. Yhteensä yli 30 alustajaa.
Teemojen kirjo on runsas: aikuisena nuorten maailmassa, digimateriaali, hermojen hallinta, hyvä ja innostava koulu, johtaminen, kehitysapu, kirjojen lukeminen, kuntaliitos, luovuus, opettajan vastuut ja velvollisuudet, opettajuus, opintopsykologin rooli, pelit, sisäilmaongelmat, syrjäytymisen estäminen, uudet oppimisympäristöt, vuorovaikutus, yhteiskunnan muutos, yo-kirjoitukset.. Lisäksi kymmenkunta tietoiskua.
OPI järjestetään kolmen vuoden välein, ja valmisteluissa ovat tiiviisti mukana kaikki OAJ:n jäsenryhmät. Tänä vuonna on ensi kertaa tarjolla rehtoreille ja lukioväelle omat fooruminsa, joissa voidaan keskittyä omiin erityisaiheisiin. Tapahtuman järjestelytoimikunnan puheenjohtajana on toiminut Kari Kaleva. Päivien hinta on 52 - 62€.
MINÄ olen luvannut pitää lauantaina klo 12.45--13.45 luennon Pohjankartanon isossa salissa otsikolla "Opettajuuden tulevaisuus. Tulevaisuuden opettajuus".
Ohjelman löytää osoitteessa www.opioulu.fi
Kaksipäiväisen tapahtuman ohjelma on monipuolinen. Perjantai-iltana on Madetoja-salissa OAJ:n 40-vuotiskonsertti, jossa esiintyy Club for Five.
Myös luennoitsijajoukko on melkoinen: Mika Aaltonen, Ismo Apeli, Pekka Haavisto, Elisa Hurmerinta, Jouko Jokinen, Sanna Järvelä, Juha Kallanranta, Siri Kolu, Minna Kytölä, Nina Lahtinen, Tuomo Lapinlampi, Anna-Mari Laulumaa, Riikka Lindroos, Kirsi Lonka, Olli Luukkainen, Tony Manninen, Janne Mällinen, Mika Penttilä, Aulis Pitkälä, Tapani Raitanen, Ari Rämö, Päivi Räty, Niina Sajaniemi, Satu Soila, Patrick Scheinin, Olavi Sydänmaanlakka, Hannu Takkula, Jorma Uotinen, Kari Vatanen, Kaisa Vähähyyppä, Tanja Äärelä. Yhteensä yli 30 alustajaa.
Teemojen kirjo on runsas: aikuisena nuorten maailmassa, digimateriaali, hermojen hallinta, hyvä ja innostava koulu, johtaminen, kehitysapu, kirjojen lukeminen, kuntaliitos, luovuus, opettajan vastuut ja velvollisuudet, opettajuus, opintopsykologin rooli, pelit, sisäilmaongelmat, syrjäytymisen estäminen, uudet oppimisympäristöt, vuorovaikutus, yhteiskunnan muutos, yo-kirjoitukset.. Lisäksi kymmenkunta tietoiskua.
OPI järjestetään kolmen vuoden välein, ja valmisteluissa ovat tiiviisti mukana kaikki OAJ:n jäsenryhmät. Tänä vuonna on ensi kertaa tarjolla rehtoreille ja lukioväelle omat fooruminsa, joissa voidaan keskittyä omiin erityisaiheisiin. Tapahtuman järjestelytoimikunnan puheenjohtajana on toiminut Kari Kaleva. Päivien hinta on 52 - 62€.
MINÄ olen luvannut pitää lauantaina klo 12.45--13.45 luennon Pohjankartanon isossa salissa otsikolla "Opettajuuden tulevaisuus. Tulevaisuuden opettajuus".
Ohjelman löytää osoitteessa www.opioulu.fi
Puoli miljoonaa käyntiä tässä blogissa
VIIME yönä blogilaskurin mukaan tällä sivistolla on ylitetty puolen miljoonan käynnin raja.
Pedagogiikkaa ja koulu- politiikkaa - blogi avattiin 27.1. 2007.
Laskuri käynnistyi kesäkuussa 2007. Kuukaudessaä käyntejä on ollut 5 570 - 17 847.
BLOGILASTUT, joille on kertynyt eniten käyntejä ovat:
Pedagogiikkaa ja koulu- politiikkaa - blogi avattiin 27.1. 2007.
Laskuri käynnistyi kesäkuussa 2007. Kuukaudessaä käyntejä on ollut 5 570 - 17 847.
BLOGILASTUT, joille on kertynyt eniten käyntejä ovat:
- Tuntematon Sotilas ja johtamisen taito 16.7.2011 (7978 käyntiä)
- Kuukauden kasvatusalan kirja 11.10.2009, 5 kommenttia (6276)
- Peppi Pitkätossu 25.9.2011 (4851)
- Pekka Elo R.I.P. 15.12.2013, 2 kommenttia (1674)
- Välikohtauksesta Alppilan yläasteella 30.3.2013, 16 kommenttia (1489)
- Argh: Kaksi idiotismia vireillä! 15.12.2011, 2 kommenttia (1256)
- Ns. työrauhapaketti muuttaa koulun kurinpitokeinov…30.12.2013 (1022)
- Poliisin tiedote koulujen päättyessä 1.6.2011 (922)
- Tuottaako Wilma lisäarvoa vai sammakoita? 14.11.2013 (776)
- Kuinka rakentaa luokkaan työrauha? 20.10.2010, 7 kommenttia (750)
lauantaina, tammikuuta 25, 2014
Oaj:n vanha valtuusto herätettiin henkiin
OAJ:n jo kerran hyvästelty valtuusto kutsuttiin siis koolle lauantaiksi 25.1. Listalla oli tasan yksi asia: Akavatalon remontti. Yhteinen kanta oli, että kun remontoidaan, remontoidaan kunnolla. Usko siihen, että talosta tulee hyvä ja vielä parempi oli esittelijöillä vahva.
Kustannusarvion noususta saatiin selvitys. Remontti vaatii noin 30 miljoonaa, josta OAJ:n osuus on 20 miljoonaa.
Urakkatarjousten yhteenveto tullaan esittelemään uudelle maaliskuussa valittavalle valtuustolle. Uudelle valtuustolle järjestetään huhtikuussa perehdytysseminaari, ja kesäkokous on sitten toukokuun 14.-15.
Aurinkopiha oli täynnä tuttuja valtuutettuja. Oli mukava nähdä vielä kerran ja vaihtaa tauon aikana kuulumisia. Hyvää ihmisille kuului.
Kokous alkoi klo 9 ja oli ohi klo 10.40. Sitten oli lounaan vuoro. Itse ajoin suoraan kotiin. Vaimo oli lämmittänyt saunan.
Kustannusarvion noususta saatiin selvitys. Remontti vaatii noin 30 miljoonaa, josta OAJ:n osuus on 20 miljoonaa.
Urakkatarjousten yhteenveto tullaan esittelemään uudelle maaliskuussa valittavalle valtuustolle. Uudelle valtuustolle järjestetään huhtikuussa perehdytysseminaari, ja kesäkokous on sitten toukokuun 14.-15.
Aurinkopiha oli täynnä tuttuja valtuutettuja. Oli mukava nähdä vielä kerran ja vaihtaa tauon aikana kuulumisia. Hyvää ihmisille kuului.
Kokous alkoi klo 9 ja oli ohi klo 10.40. Sitten oli lounaan vuoro. Itse ajoin suoraan kotiin. Vaimo oli lämmittänyt saunan.
perjantaina, tammikuuta 24, 2014
Terveisiä Educasta
Sarpilan Jukan nappaama kuva luennoitsijasta- |
LUENTO tuli pidettyä. Kiitos Elvis, Beatles, Johnny Cash ym. avusta. Väkivalta-teema kiinnosti. Sali oli täynnä.
MUKAVAA oli tavata tuttuja. Ihan puhumaan asti pääsin mm. seuraavien tärkeiden ihmisten kanssa: Kaisa Alaviiri, Tapio Erma, Rauno Haapaniemi, Silja Hentilä, Mirja Holste, Pekka Iivonen, Peter Johnson, Sari Karjalainen, Jorma Kauppinen, Merja Koivisto, Paavo Kokkala, Esko Korkeakoski, Leena Krokfors, Jukka Kuittinen, Eija Kumpulainen, Petteri Kuusimäki, Juha Lahtinen, Toni Lehtinen, Kari Lehtola, Pekka Leinonen, Jorma Lempinen, Pertti Leppäkoski, Virpi Niemelä, Jari Nummela, Pekka Pikkarainen, Visa Pojjola, Samuli Salonen, Pekka Santalahti, Jukka Sarpila, Piritta Siekkinen, Markku Suortamo, Niku Tuomisto, Lasse Utti, Heikki Valtavaara, monta OAJ-valtuutettua ja Opekon rehtorikurssulaista, ja Auroran omat: Kaija, Pia ja Sirja..
NYT kohti OAJ:n 40-vuotisjuhlaa.
torstaina, tammikuuta 23, 2014
Ruumiillisen kurituksen kieltämisestä kouluissa 100 vuotta
RUUMIILLINEN KURITUS on suomalaiskouluissa kiellettyä. Oppikouluissa ruumiillinen kuritus kiellettiin jo vuonna 1872. Kansakouluissa kielto säädettiin vuonna 1914. Siis sata vuotta sitten.
Juhlavuosi. Mutta hiljaista on :-). No minä pidän tästä meteliä perjantaina Educassa.
Vanhemmilta ruumiillinen kuritus kiellettiin vuonna 1983/1984 lailla "lapsen huollosta ja tapaami-soikeudesta" (t361/1983).
Maailmassa on noin 240 valtiota. Niistä eräiden tietojen mukaan vain 24:ssä ruumiillinen kuritus on lailla kiellettyä. 19 näistä maista on Euroopassa. 79 maassa on lakeja, jotka sallivat opettajille lasten ruumiillisen kurittamisen koulussa. Kouluissa tapahtuva ruumiillinen kuritus on kokonaan kielletty 30 maassa (2011).
RUUMIILLISELLA KURITUKSELLA on pitkät juuret. Se on ollut perinteinen osa sekä kansan että koulun kasvatustapoja. Alkukantaisissa heimoissa vanhemmilla oli jopa oikeus tappaa oma lapsensa, mutta muutoin niissä kasvatus oli lempeää. Ruumiillinen kuritus yleistyi Suomessa maaseudulla ilmeisesti kirkon vaikutuksesta kristinuskon levitessä keskiajalta alkaen. Lapsia kasvatettiin kuuliaisuuteen, nöyryyteen ja vaatimattomuuteen. Välineenä käytettiin vitsaa.
Varsin moni kasvatuksen klassikkokin on suositellut ruumiillista kuritusta. 1600-luvulla vaikuttanut J.A Comenius oli kurin ystävä.” Kuriton koulun on kuin vedetön mylly”. Hänen mielestään ruumiillista kuristusta sai käyttää moraalisten rikkomusten ehkäisemiseksi. Pietismin kasvatusopin perustaja Francke piti lapsen luontoa langenneena ja turmeltuneena. Lapsen ” luonnollinen itsenäisyys” oli pietistien mukaansa murrettava. Ruumiillista kuritusta käytettiin paljon, ja rangaistuksista piti vielä kiittää. Moraalisista rikkeisiin ruumiillista kuria kannatti myös mm. muutoin vapautta kannattanut Ratke.
KOULUISSA kuritusta on ollut alusta asti. Kaikki tuntevat mm. Spartan kaupunkivaltion julmat kasvatustavat. Kuri liittyi tällöin sotilaskasvatukseen. Kun koulu siirtyi kirkon instituutioksi, kuri liittyi taisteluun "lihaa" ja perisyntiä vastaan. Keskiajan hämärissä luokissa lattiaa peittävät oljet olivat veren peitossa raipparangaistuksista. Eikä Lutherkaan tuominnut ruumillista kuritusta. Myöhemmin tuli myös kokeiluja, joissa oppilaat saivat osallistua kurinpitämiseen.
KANSAKOULULAITOKSEN suuri vaikuttaja J. Pestalozzi jakeli itse reippaasti korvapuusteja. Ennen kansakouluaikaa opettajat löivät Suomessakin mielellään oppilaitaan. Se oli yksi tapa saada edes "jotain eloa passiiviseen, haluttomaan, mykkään möykkyyn". Suomen kansallisfilosofi J.V. Snellman erosi nuorena miehenä opettajan hommista juuri kurituksen vuoksi. Sivistyminen oli hänelle taistelua luontoa vastaan. Kasvava tarvitsi kasvatusta kurinalaisuuteen. Suomen kansakoulun isä Uno Cygnaeuskin taipui Senaatin kannan mukaisesti ruumiillisen kurituksen kannattajaksi hänkin.
Kauhistellessamme tätä meidän on kuitenkin hyvä muistaa, että 1800-luvulla sai aikuisiinkin käyttää monia rangaistustoimenpiteitä kuten jalkapuuta ja esim. lukukinkereilla pöydän alla istuttamista. Myös isännällä oli oikeus kurittaa alaistaan fyysisesti, jos tämä rikkoi ns.kotikuria.
KANSAKOULUISSA ruumiillinen kuritus oli sallittua vuoteen 1914 saakka. Vuoden 1866 Kansakouluasetuksen rangaistuskeinoihin kuului ruumiillinen rangaistus. Väitetään, että suuri osa opettajista ei noudattanut ruumiillisen kurituksen kieltävää lakia moneen vuosikymmeneen. Monissa kouluissa esim. 1920-luvulla punikkien lapsia pantiin järjestykseen kurittamalla. Oppivelvollisuuslaki (1924) vielä kiristi tilannetta, kun koulua alkoi olla pakko käydä. Muistelmissaan jopa presidentti Mauno Koivosto kertoo käyttäneensä nuorena sijaisopettajan toimiessaan lukijan mielestä aika erikoisia kurikeinoja.
ARVELEN, että tänään tuskin kukaan kasvatusoppinut tai opettaja puolustaa ruumiillista kuritusta. Opettajat eivät saa käyttää ruumiillista väkivaltaa, ja jos niin toimivat, joutuvat siitä rikosoikeudelliseen vastuuseen. Ehkä ansio kuuluu sitkeille kurituksen vastustajille, jotka ovat olleet humanisteja ja filantroopeja. Kurituksen kuuluisia vastustajina ovat olleet mm. Key, Locke. Montaigne, Rousseau sekä monet muut lapsikeskeisen kasvatuksen profeetat.
VAIKKA RUUMIILLINEN kuritus on kouluissa kiellettyä, opettajille ja rehtoreille on annettu vuoden 1998 perusopetuslainsäädönnössäoikeuksia käyttää voimakeinoja mm. muiden oppilaiden turvallisuuden takaamiseksi. Näitä oikeuksia on juuri tänä kesänä lisätty. Mutta se on toinen juttu.
Juhlavuosi. Mutta hiljaista on :-). No minä pidän tästä meteliä perjantaina Educassa.
Vanhemmilta ruumiillinen kuritus kiellettiin vuonna 1983/1984 lailla "lapsen huollosta ja tapaami-soikeudesta" (t361/1983).
Maailmassa on noin 240 valtiota. Niistä eräiden tietojen mukaan vain 24:ssä ruumiillinen kuritus on lailla kiellettyä. 19 näistä maista on Euroopassa. 79 maassa on lakeja, jotka sallivat opettajille lasten ruumiillisen kurittamisen koulussa. Kouluissa tapahtuva ruumiillinen kuritus on kokonaan kielletty 30 maassa (2011).
RUUMIILLISELLA KURITUKSELLA on pitkät juuret. Se on ollut perinteinen osa sekä kansan että koulun kasvatustapoja. Alkukantaisissa heimoissa vanhemmilla oli jopa oikeus tappaa oma lapsensa, mutta muutoin niissä kasvatus oli lempeää. Ruumiillinen kuritus yleistyi Suomessa maaseudulla ilmeisesti kirkon vaikutuksesta kristinuskon levitessä keskiajalta alkaen. Lapsia kasvatettiin kuuliaisuuteen, nöyryyteen ja vaatimattomuuteen. Välineenä käytettiin vitsaa.
Varsin moni kasvatuksen klassikkokin on suositellut ruumiillista kuritusta. 1600-luvulla vaikuttanut J.A Comenius oli kurin ystävä.” Kuriton koulun on kuin vedetön mylly”. Hänen mielestään ruumiillista kuristusta sai käyttää moraalisten rikkomusten ehkäisemiseksi. Pietismin kasvatusopin perustaja Francke piti lapsen luontoa langenneena ja turmeltuneena. Lapsen ” luonnollinen itsenäisyys” oli pietistien mukaansa murrettava. Ruumiillista kuritusta käytettiin paljon, ja rangaistuksista piti vielä kiittää. Moraalisista rikkeisiin ruumiillista kuria kannatti myös mm. muutoin vapautta kannattanut Ratke.
KOULUISSA kuritusta on ollut alusta asti. Kaikki tuntevat mm. Spartan kaupunkivaltion julmat kasvatustavat. Kuri liittyi tällöin sotilaskasvatukseen. Kun koulu siirtyi kirkon instituutioksi, kuri liittyi taisteluun "lihaa" ja perisyntiä vastaan. Keskiajan hämärissä luokissa lattiaa peittävät oljet olivat veren peitossa raipparangaistuksista. Eikä Lutherkaan tuominnut ruumillista kuritusta. Myöhemmin tuli myös kokeiluja, joissa oppilaat saivat osallistua kurinpitämiseen.
KANSAKOULULAITOKSEN suuri vaikuttaja J. Pestalozzi jakeli itse reippaasti korvapuusteja. Ennen kansakouluaikaa opettajat löivät Suomessakin mielellään oppilaitaan. Se oli yksi tapa saada edes "jotain eloa passiiviseen, haluttomaan, mykkään möykkyyn". Suomen kansallisfilosofi J.V. Snellman erosi nuorena miehenä opettajan hommista juuri kurituksen vuoksi. Sivistyminen oli hänelle taistelua luontoa vastaan. Kasvava tarvitsi kasvatusta kurinalaisuuteen. Suomen kansakoulun isä Uno Cygnaeuskin taipui Senaatin kannan mukaisesti ruumiillisen kurituksen kannattajaksi hänkin.
Kauhistellessamme tätä meidän on kuitenkin hyvä muistaa, että 1800-luvulla sai aikuisiinkin käyttää monia rangaistustoimenpiteitä kuten jalkapuuta ja esim. lukukinkereilla pöydän alla istuttamista. Myös isännällä oli oikeus kurittaa alaistaan fyysisesti, jos tämä rikkoi ns.kotikuria.
KANSAKOULUISSA ruumiillinen kuritus oli sallittua vuoteen 1914 saakka. Vuoden 1866 Kansakouluasetuksen rangaistuskeinoihin kuului ruumiillinen rangaistus. Väitetään, että suuri osa opettajista ei noudattanut ruumiillisen kurituksen kieltävää lakia moneen vuosikymmeneen. Monissa kouluissa esim. 1920-luvulla punikkien lapsia pantiin järjestykseen kurittamalla. Oppivelvollisuuslaki (1924) vielä kiristi tilannetta, kun koulua alkoi olla pakko käydä. Muistelmissaan jopa presidentti Mauno Koivosto kertoo käyttäneensä nuorena sijaisopettajan toimiessaan lukijan mielestä aika erikoisia kurikeinoja.
ARVELEN, että tänään tuskin kukaan kasvatusoppinut tai opettaja puolustaa ruumiillista kuritusta. Opettajat eivät saa käyttää ruumiillista väkivaltaa, ja jos niin toimivat, joutuvat siitä rikosoikeudelliseen vastuuseen. Ehkä ansio kuuluu sitkeille kurituksen vastustajille, jotka ovat olleet humanisteja ja filantroopeja. Kurituksen kuuluisia vastustajina ovat olleet mm. Key, Locke. Montaigne, Rousseau sekä monet muut lapsikeskeisen kasvatuksen profeetat.
VAIKKA RUUMIILLINEN kuritus on kouluissa kiellettyä, opettajille ja rehtoreille on annettu vuoden 1998 perusopetuslainsäädönnössäoikeuksia käyttää voimakeinoja mm. muiden oppilaiden turvallisuuden takaamiseksi. Näitä oikeuksia on juuri tänä kesänä lisätty. Mutta se on toinen juttu.
keskiviikkona, tammikuuta 22, 2014
Pienten väkivalta ei ole söpöä
PÄIVÄN Länsiväylässä on juttu oppilaitten väkivallasta. Sen jälkeen kun opettajamme Sari Karjalainen joutui työssään väkivallan kohteeksi, olen nostanut tätä teemaa esiin kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Ja kun LV pyysi haastattelua viime viikolla, minä tietysti suostuin.
NOSTAN jutussa esiin muutaman ehkä joitain ärsyttävän asian. (1) Meillä pienet oppilaat ovat väkivaltaisimpia. Eikä siinä ole mitän söpöä. (2) Lapset näkevät tänään väkivaltaa liikaa. (3) Lainmuutos ei tuonut apua pienten lasten väkivaltaan. (4) Laki on pettymys myös siinä suhteessa, että vakavassakaan tapauksessa tilannetta ei saa rauhoittaa määräämällä väkivaltainen lapsi esim. kolmeksi päiväksi kotiin. (5) Kaikki erityisluokasta hyötyvät lapset eivät pääse sinne vanhempien vastustuksen vuoksi. (6) Erityisen vaikeaa erityisluokkasiirto on maahanmuuttajaperheille, joiden kulttuurissa korostuu kunnian ja häpeän arvot.
KOKO jutun voi lukea Länsiväylän näköislehdestä sivuilta 4-5.
http://www.lehtiluukku.fi/lehti/lansivayla/_read/22.01.2014/42911.html
NOSTAN jutussa esiin muutaman ehkä joitain ärsyttävän asian. (1) Meillä pienet oppilaat ovat väkivaltaisimpia. Eikä siinä ole mitän söpöä. (2) Lapset näkevät tänään väkivaltaa liikaa. (3) Lainmuutos ei tuonut apua pienten lasten väkivaltaan. (4) Laki on pettymys myös siinä suhteessa, että vakavassakaan tapauksessa tilannetta ei saa rauhoittaa määräämällä väkivaltainen lapsi esim. kolmeksi päiväksi kotiin. (5) Kaikki erityisluokasta hyötyvät lapset eivät pääse sinne vanhempien vastustuksen vuoksi. (6) Erityisen vaikeaa erityisluokkasiirto on maahanmuuttajaperheille, joiden kulttuurissa korostuu kunnian ja häpeän arvot.
KOKO jutun voi lukea Länsiväylän näköislehdestä sivuilta 4-5.
http://www.lehtiluukku.fi/lehti/lansivayla/_read/22.01.2014/42911.html
tiistaina, tammikuuta 21, 2014
Luokanopettajan päiväkirja. 25 kerran.
Pykäläviidakko on yksi Lo-päiväkirjan osio, jotka tekevät siitä uniikin. Montaa muuta asiaa voi kopioida. |
Muistan oikein hyvin ensimmäiset neuvottelut WeeGeellä Tapiolassa. Neuvottelukumppanina oli Sirkka Suomi-Vihonen. Ensimmäisten painosten nimi taisi olla Opettajan päiväkirja.
Ja muistan senkin, kuinka noin 3000 kpl:een myynti ei kustantajalle riittänyt. LO-liitto joutui etsimään uusia tapoja julkaista päiväkirjaa. Vuonna 1997 liitto julkaisikin päiväkirjan ensim-mäisen kerran ihan yksin.
Lukuvuonna 1992-93 päiväkirjaan lisättiin §-viidakko, jonka päivittämisestä olen vastannut alusta alkaen. Se on hakusanoittain toimitettu versio voimassa olevista laeista. Ensimmäinen viidakko ilmestyi paljon ennenkuin Finnlexia oli olemassa. 1990-luvulla säädöksiä muutettiin yhtä päätä, ja muistan, kuinka leikkasin ja liimasin niistä A3-paperiversioita. Ensimmäiset §-muutokset julkaistiin Luokanopettaja-lehdessä vuonna 1993.
§-VIIDAKKOA on päivitetty yli 20 kertaa. Lähetin juuri uusimmat tekstikorjaukset §-viidakosta taittajalle. Niitä olikin paljon. Vähän haikeaa. Voi olla, että tämä on tiimimme viimeinen painos.
sunnuntaina, tammikuuta 19, 2014
Educaan
ALKAVAN viikon perjantaina ja lauantaina on Messukeskuksessa maamme huomattavin opetusalan tapahtuma: Educa.
Mielenkiintoista ohjelmaa on vaikka kuinka. Tässä muutamia, joihin toivoisin itse ehtiväni.
Perjantaina 24.1.2014
Kello 10.15-11.45 Suomi osaamisen kärjessä 2030. Tulevaisuutyön julkistus.
Kello 12.30- 13.15. Kun huoli ei olekaan yhteinen.
Kello 12.45- 13.30. Media muuttuu. Kuinka käy rehtorin? (Mikko Jordman)
Kello 16.30-17.15 Eu-vaalit tulevat- oletko valmis?
Lauantaina 25.1.2014
Kello 10.30-11. Apina pulpetissa (Tommi Hoikkala)
Kello 11.30- 13 Ihan tavallisia asioita -paneeli (mm. Tommi Hoikkala).
Kello 13-13.30. Pisa 2012- miten peruskoulun kehityssuunta taas nousuun? (mm. Jouni Välijärvi)
Kello 14-14.45. Opetussuunnitelmasta opettajille. Mikä muuttuu ja miksi? (Mm. Irmeli Halinen).
OLEN luvannut myös itse puhua Educassa 45 minuuttia perjantaina. Teemaksi on annettu Väkivaltatilanteiden pedagoginen hallinta. Se on tuunattu versio OAJ:n työsuojeluihmisille tänä vuonna pidetyistä 1,5 tunnin luennoista.
Mielenkiintoista ohjelmaa on vaikka kuinka. Tässä muutamia, joihin toivoisin itse ehtiväni.
Perjantaina 24.1.2014
Kello 10.15-11.45 Suomi osaamisen kärjessä 2030. Tulevaisuutyön julkistus.
Kello 12.30- 13.15. Kun huoli ei olekaan yhteinen.
Kello 12.45- 13.30. Media muuttuu. Kuinka käy rehtorin? (Mikko Jordman)
Kello 16.30-17.15 Eu-vaalit tulevat- oletko valmis?
Lauantaina 25.1.2014
Kello 10.30-11. Apina pulpetissa (Tommi Hoikkala)
Kello 11.30- 13 Ihan tavallisia asioita -paneeli (mm. Tommi Hoikkala).
Kello 13-13.30. Pisa 2012- miten peruskoulun kehityssuunta taas nousuun? (mm. Jouni Välijärvi)
Kello 14-14.45. Opetussuunnitelmasta opettajille. Mikä muuttuu ja miksi? (Mm. Irmeli Halinen).
OLEN luvannut myös itse puhua Educassa 45 minuuttia perjantaina. Teemaksi on annettu Väkivaltatilanteiden pedagoginen hallinta. Se on tuunattu versio OAJ:n työsuojeluihmisille tänä vuonna pidetyistä 1,5 tunnin luennoista.
perjantaina, tammikuuta 17, 2014
Rehtori Utti eläkkeelle.
TÄNÄÄN piti Mankkaan koulun rehtori Lasse Utti eläkkeelle jäämisjamit salaisessa paikassa. Minäkin olisin kuulema päässyt soittamaan. Gibson oli jo autossa. Ja Ripa lainasi plektrankin. Mutta sitten tuli force majoure. Jäi Eläke-Rock laulamatta livenä.
HENGESSÄ kuitenkin mukana.
Eläke-ROCK
Sävel: Johnny Burnette - Dorsey Burnette - Paul Burlison
Sanat: Mh
1. Tänä iltana juhlii iso porukka.
On Lasse pitänyt pitkään koulua.
Nyt hän vaihtaa polkua.
ref. Eläke. Eläke. Eläke. Eläke.
Nyt kutsuu Lassea eläke.
2. Tuli Lasse Espooseen muualta.
Vauhtia riitti, pois muut alta.
Arvostusta sai kaikkialta.
ref. Eläke...
3. Mieleen varmasti Lassesta jää
miehen rautainen matikkapää.
Ilman hänen laskukaavojaan
nuolis moni budjettihaavojaan.
ref. Eläke...
4. Ei arkkuun jouda Lasse vielä makaamaan.
Pian kiitää hän Vespallaan.
Tienvarressa me haikaillaan.
Perässä tullaan, toivotaan.
Ref. Eläke..
Pian kutsuu meitäkin eläke.
SÄVELEN voi kuulla u-tubesta.
HENGESSÄ kuitenkin mukana.
Eläke-ROCK
Sävel: Johnny Burnette - Dorsey Burnette - Paul Burlison
Sanat: Mh
1. Tänä iltana juhlii iso porukka.
On Lasse pitänyt pitkään koulua.
Nyt hän vaihtaa polkua.
ref. Eläke. Eläke. Eläke. Eläke.
Nyt kutsuu Lassea eläke.
2. Tuli Lasse Espooseen muualta.
Vauhtia riitti, pois muut alta.
Arvostusta sai kaikkialta.
ref. Eläke...
3. Mieleen varmasti Lassesta jää
miehen rautainen matikkapää.
Ilman hänen laskukaavojaan
nuolis moni budjettihaavojaan.
ref. Eläke...
4. Ei arkkuun jouda Lasse vielä makaamaan.
Pian kiitää hän Vespallaan.
Tienvarressa me haikaillaan.
Perässä tullaan, toivotaan.
Ref. Eläke..
Pian kutsuu meitäkin eläke.
SÄVELEN voi kuulla u-tubesta.
keskiviikkona, tammikuuta 15, 2014
Auttakaamme romanialaisia tutkijoita kehittämään opettajankoulutustaan
SAIN kirjeen romanialaisilta tutkijoilta. He haluaisivat kehittää oman maansa opettajankoulutusta suomalaiseen - ei amerikkalaiseen testikoulun suuntaan.
He ovat laatineet yksinkertaisen sähköisen kyselylomakkeen, jota he pyytävät suomalaisia opettajia täyttämään.
Linkki on tässä. Eikös auteta heitä!
https://www.surveymonkey.com/s/9MK22WC
Hello,
My name is Carmen Popa and I am a teacher at University of Oradea, Faculty of Social Sciences, Romania. (http://www.socioumane.ro/)
Together with other 2 colleagues, one from my university and one from New England College, USA, want to review our educational systems with the idea of making recommendations to ours teacher certification programs. Since we are already 13 years into the 21st century we believe that the way we train pre-service teachers should prepare our students to be teachers who understand the needs of the future for their students.
At the present time the mentality for both Romanian and American educational system is an accountability mindset. We think that this mind set is causing teachers to limit their curricula and pedagogical practices. Since Finland appears to have a different mind set we would like to learn more about the educational system in your country. We hope to find better ways to prepare our university students and we believe that can only happen by changing our mindset from an accountability one to that of teaching and learning. If you are willing to share your thoughts and opinions about your educational system, we are optimistic that we will be able to develop exciting ideas for our professors. We believe education in our countries is at a crossroads and if we take advantage of that we can engage our students in an active, exciting and futuristic teaching and learning process. Hopefully you will be willing to assist us in our quest to improve our teacher certification systems.
Please ask to your colleagues who are open to help us, to fill in our survey. The survey can be found at the following link: https://www.surveymonkey.com/s/9MK22WC
Thank you for your consideration and assistance in our journey.
Sincerely,
Carmen Popa Ph.D., Simona Laurian Ph.D. and Cartlon Fitzgerald Ed.D.
He ovat laatineet yksinkertaisen sähköisen kyselylomakkeen, jota he pyytävät suomalaisia opettajia täyttämään.
Linkki on tässä. Eikös auteta heitä!
https://www.surveymonkey.com/s/9MK22WC
Hello,
My name is Carmen Popa and I am a teacher at University of Oradea, Faculty of Social Sciences, Romania. (http://www.socioumane.ro/)
Together with other 2 colleagues, one from my university and one from New England College, USA, want to review our educational systems with the idea of making recommendations to ours teacher certification programs. Since we are already 13 years into the 21st century we believe that the way we train pre-service teachers should prepare our students to be teachers who understand the needs of the future for their students.
At the present time the mentality for both Romanian and American educational system is an accountability mindset. We think that this mind set is causing teachers to limit their curricula and pedagogical practices. Since Finland appears to have a different mind set we would like to learn more about the educational system in your country. We hope to find better ways to prepare our university students and we believe that can only happen by changing our mindset from an accountability one to that of teaching and learning. If you are willing to share your thoughts and opinions about your educational system, we are optimistic that we will be able to develop exciting ideas for our professors. We believe education in our countries is at a crossroads and if we take advantage of that we can engage our students in an active, exciting and futuristic teaching and learning process. Hopefully you will be willing to assist us in our quest to improve our teacher certification systems.
Please ask to your colleagues who are open to help us, to fill in our survey. The survey can be found at the following link: https://www.surveymonkey.com/s/9MK22WC
Thank you for your consideration and assistance in our journey.
Sincerely,
Carmen Popa Ph.D., Simona Laurian Ph.D. and Cartlon Fitzgerald Ed.D.
perjantaina, tammikuuta 10, 2014
Rexin paikka haussa.
Opettaja-lehdessä oli tänään Espoon ilmoitus, jossa haettiin uusia rehtoreita ja opettajia. Listalla on myös Auroran koulun rehtorin paikka.
MUISTAN oikein hyvin, kun Auroran koulun rehtorin virka oli edellisen kerran auki tammikuussa 1989. 25 vuotta sitten- kuin se olisi ollut eilen. Olavi Lamberg oli tuolloin jäämässä eläkkeelle.
Tuohon aikaan sekä opettajat että johtokunta haastattelivat kandidaatit. Ja meitä oli paljon. Nimeltä muistan kilpakumppaneista myöhemmin komean rexin uran yläkoulussa tehneen Rainer Orpanan ja vastaavasti hienoa työtä alakoulussa yhä tekevän Jukka Karhulan. Päätöksen teki silloinen koululautakunta.
PROSESSI on tänään toinen. Lausuntoja ei pyydetä johtokunnalta, eikä opettajakunta saa kutsua hakijoita haastateltavaksi. Päätöksen tekee (niin olen ymmärtänyt) opetustoimenjohtaja. Jossain vaiheessa oli tapana, että koulu sai esittää toiveita uuden rehtorin osaamisalueista. En tiedä, toimitaanko niin enää.
Kesällä tulee joka tapauksessa täyteen 25 lukuvuotta rexinä. Upeita, upeita vuosia. Paljon hienoja muistoja. Nyt on oikein oikea aika tehdä uudelle rehtorille tilaa.
MUISTAN oikein hyvin, kun Auroran koulun rehtorin virka oli edellisen kerran auki tammikuussa 1989. 25 vuotta sitten- kuin se olisi ollut eilen. Olavi Lamberg oli tuolloin jäämässä eläkkeelle.
Tuohon aikaan sekä opettajat että johtokunta haastattelivat kandidaatit. Ja meitä oli paljon. Nimeltä muistan kilpakumppaneista myöhemmin komean rexin uran yläkoulussa tehneen Rainer Orpanan ja vastaavasti hienoa työtä alakoulussa yhä tekevän Jukka Karhulan. Päätöksen teki silloinen koululautakunta.
PROSESSI on tänään toinen. Lausuntoja ei pyydetä johtokunnalta, eikä opettajakunta saa kutsua hakijoita haastateltavaksi. Päätöksen tekee (niin olen ymmärtänyt) opetustoimenjohtaja. Jossain vaiheessa oli tapana, että koulu sai esittää toiveita uuden rehtorin osaamisalueista. En tiedä, toimitaanko niin enää.
Kesällä tulee joka tapauksessa täyteen 25 lukuvuotta rexinä. Upeita, upeita vuosia. Paljon hienoja muistoja. Nyt on oikein oikea aika tehdä uudelle rehtorille tilaa.
torstaina, tammikuuta 09, 2014
Luokanopettajan päiväkirja 2014-2015 - pian oikolukuvaiheessa
Viikkoaukeamassa palattiin "yleisön pyynnöstä" toissavuotiseen malliin. |
Päiväkirjan teemana on tällä kertaa tulevaisuuden vaatiman laaja-alaisen osamiseen taidot, kuten Opetushallitus niitä nimittää. Olemme hieman ryhmitelleet taitoja uudelleen, jotta jokaiselle 9 kuukaudelle riittää omansa.
Minun vastuullani oli yleissivujen ja pykäläviidakon lisäksi kolmen kuukauden tekstit. Teemoina olivat ajattelun taidot, teknologiset taidot ja digitaalinen kompetenssi.
JÄNNÄÄ pian nähdä, mitä muu ryhmä on saanut aikaan.
maanantaina, tammikuuta 06, 2014
OPS 2016- työssä on revolutionääristä henkeä. Vai onko?
Tulevaisuuden edellyttämä laaja-alainen osaaminen
OPH julkaisi vuoden 2016 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden yleisen osan kommentoitavaksi yli vuosi sitten marraskuussa. Se, miten saatu palaute on otettu huomioon, nähtäneen maaliskuussa, kun perusteita seuraavan kerran saa kommentoida.
ERITYISESTI minua kiinnostavat seuraavassa opsissa aihekokonaisuudet korvaava tulevaisuuden edellyttämän laaja-alaisen osaamisen idea. Ymmärrän, että koska tuntijakoon ei kesällä 2011 saatu tilaa (= omia tunteja) oppiaineita yhdistävillä kokonaisuuksille, niin nyt näitä kokonaisvaltaista ikäänkuin perusopetuksen yleistavoitteisiin suoraan- eikä ainetavoitteiden kautta - tähtääviä ratkaisuja yritetään "ujuttaa" koulujen toimintakulttuuriin uudella tavalla. Mm. Kanadassa Quest- konferensseissa vierailleille ajatus on tuttu. Suomessa opetuksen logiikka on käytännössä kulkenut reittiä: yleistavoitteet - aines- ainetavoitteet- järjestelyt/menetelmät, jolloin oppiaineet ovat toimineet tavoiteasetannan suodattimena. Tämä on varmaankin yksi syy siihen, että opetussuunnitelman toteuttaminen on nähty ennen muuta oppiaineksen läpikäymisenä.
Kanadan Ontarion Yorkissa on Michael Fullanin johdolla reitti ollut toinen: Yleistavoitteet- osatavoitteet- järjestelyt/menetelmät - aines. Näen, että vuoden 2016 opsissa on samaa - revolutionääristä tahtoa.
Mitä perustetekstiluonnoksessa oikein sanottiin?
POIMIN tekstistä seuraavia "todisteita" väitteelleni (joskin näyte 5 on perinteinen)
(1) "Valtioneuvoston asetuksessa säädetyt tavoitteet ohjaavat tarkastelemaan perusopetusta kokonaisuutena, jossa oppilaan kasvuun, oppimiseen ja kouluaikana muotoutuvaan osaamiseen vaikuttavat sekä opiskeltavat tiedot ja taidot että koulun toimintatavat. "
(2) " Osaaminen kehittyy eri oppiaineita opiskeltaessa, kouluelämän kaikissa tilanteissa ja muussa toiminnassa koulun ulkopuolella. Osaamisen kehittymiseen vaikuttaa omaksuttavia tietosisältöjä enemmän se, miten koulussa työskennellään, miten oppijan ja ympäristön vuorovaikutus järjestetään ja miten oppimista ja koulunkäyntiä tuetaan."
(3) " Perusopetuksen valtakunnallisten tavoitteiden mukaisesti laaja-alaisen osaamisen tehtävänä on edistää oppilaan kehitystä ihmisenä ja yhteiskunnan jäsenenä ja tukea hänen valmiuttaan suuntautua tulevaisuuteen ja edistää kestävää kehitystä."
(4) " Laaja-alainen osaaminen auttaa vastaamaan 2000-luvun ensimmäisten vuosikymmenten keskeisiin haasteisiin. Näitä haasteita yhdistää pyrkimys kestävään elämäntapaan ja kehitykseen. Kestävän kehityksen ulottuvuuksien keskinäisten yhteyksien ymmärtäminen edellyttää monipuolista oppiaineiden välistä yhteistyötä."
(5) "Laaja-alaisen osaamisen kehittäminen vaatii jokaisen oppiaineen opetuksen ja koulun muun toiminnan tietoista suuntaamista yhteisiin tavoitteisiin. Kukin oppiaine rakentaa oppilaan osaamista oman tiedonalansa sisältöjä ja menetelmiä hyödyntäen. Osaamisen kehittämisessä tarvitaan oppiaineiden välistä yhteistyötä ja tiedonalarajojen ylittämistä. Oppilaiden mahdollisuus työskennellä yhdessä ja yksin itselleen merkityksellisten kysymysten ratkaisemiseksi on välttämätöntä."
(6) "Tavoitteeksi asetettava laaja-alainen osaaminen kuvataan perusopetuksessa rakentuvana oppilaan oppimisena. Osaamisen alueita yhdistää pyrkimys oppilaan identiteetin vahvistamiseen sekä kestävän tulevaisuuden edellyttämän osaamisen kehittämiseen."
MINUSTA samaa yritystä on myös lukion tuntijakotyöryhmän radikaaleimmissa versioissa: irtauttua yksittäisen oppiaineiden tyranniasta.
Seitsemän eri tulevaisuuden vaatimaa laaja-alaisen osaamisen aluetta
OPH:n perusteluonnoksessa laaja-alainen osaaminen jaetaan seitsemään osaa.
1. ajattelu ja oppiminen
2. kulttuurin osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu
3. itsestä huolehtiminen, arjen hallinta ja turvallisuus.
4. monilukutaito
5. tieto- ja viestintätekninen osaaminen
6. työskentely, opiskelu ja työelämässä tarvittava osaaminen
7. osallistuminen, vaikuttaminen ja vastuullisuus
ANALYSOIN nuo osa-alueet, revin irti toisistaa nuorelta toivottavat ominaisuudet, opeteltavat taidot ja opetusta koskevat lupaukset. Ihan helppoa se ei ollut, koska teksti on kirjoitettu eeppisesti. Mutta kyllä teksteissä itua oli. Mutta konkretiaan on vielä matkaa.
VOIN pitkälti yhtyä siihen palautteeseen, jota OPH on saanut opetuksen järjestäjiltä ja netin välitykseltä muiltakin asiasta kiinnostuneilta:
- Myönteistä huomiota on kiinnitetty laaja-alaisen osaamisen kuvauksiin. Vastaajien mukaan tämä vahvistaa opetuksen eheyttä ja korostaa tulevaisuusorientaation ja opetuksen laaja-alaisuuden sekä koulun kehittämisen tärkeyttä. Laaja-alaisen osaamisen kuvaamista pidettiin tärkeänä uutena osa-alueena opetussuunnitelman perusteissa. Suomenkielisistä vastaajista 87 % ja ruotsinkielisistä vastaajista 83 % oli sitä mieltä, että uudistuksen suunta on oikea tai melko oikea.- Opetuksen järjestäjät olivat oivaltaneet laaja-alaisen osaamisen ”uusiksi aihekokonaisuuksiksi” ja näin ollen opetuksen eheyttämisen kannalta keskeisiksi.
- Laaja-alaisen osaamisen osa-alueet todettiin hyviksi ja tulevaisuuden kannalta juuri oikeiksi.
- Etenkin kiitosta saivat ajattelu ja oppiminen, tieto- ja viestintäteknologian osaaminen, monilukutaito. itsestä huolehtimisen ja arjen taidot sekä työelämätaidot. Enemmän näkyvyyttä toivottiin yrittäjyydelle ja yrittäjyyskasvatukselle. Tähän liittyen myös yritteliäisyys laaja-alaisena taitona nousi esiin, ja niin ikään sen toivottiin näkyvän osaamisen määrittelyssä.
- Monilukutaidon avaamista toivottiin.
- Toivottiin osaamisalueiden konkretisointia oppiaineosioissa, jotteivät ne jää ”yleisohjeeksi”.
- Kestävän kehityksen näkökulman nostamista tekstiin pidettiin tärkeänä, ja todettiin ympäristötietoisuuden ja globaaliajattelun jääneen liian kevyeen asemaan.
EN ihan kaikkeen yhdy (oletan, että taustalla on huoli eräiden aineiden asemasta).
- Kielitaidon selkeämpää näkyvyyttä osana laaja-alaista osaamista toivottiin.
- Ruotsinkielisissä vastauksissa toivottiin kahden kansalliskielen näkyvyyttä laaja-alaisessa
osaamisessa.
- Käsillä tekemisen ja käden taitojen selkeämpää näkyvyyttä osana laaja-alaista osaamista toivottiin useissa kommenteissa. Niiden todettiin myös tulevan aikanaan oppiaineiden yhteydessä selkeämmin esiin.
NÄHTÄVÄKSI jää "kuohitaanko" laaja-alaisen osaamisen idea sittenkin vain uudeksi läpäisyaiheiden listaksi, vai löytyykö tahtoa ajaa sen kautta uudenlaista pedagogista ajattelua ja rajata oppiaineiden pedagogista tyranniaa.
lauantaina, tammikuuta 04, 2014
Kuukauden kirja: Kasvatustiede
Hämäläinen, J. ja E. Nivala. (2008). Kasvatustiede. Pedagogisen ihmistyön tiede. Kuopio: UNIpress.
MINULTA on kokonaan mennyt ohi Hämäläisen ja Nivalan teos- vaikka se on ilmestynyt jo viisi vuotta sitten. Mutta niin näyttää menneen monelta muultakin. Googlettamalla ei juuri löydy kuin kirjanmainoksia. Harmi, sillä tällaiset teokset, joissa yritetään avata kokonaisen tieteenalan olemusta, ovat harvinaista herkkua. Maiskis! Varsinkin, kun tekijöiden kasvatuksesta ja kasvatustieteestä esittämä näkemys hyvinkin vastaa omaani.
KIRJOITUSOTTEELTAAN teos ei ole tavanomainen. Lähdeviitteet ja - luettelo on jätetty kokonaan pois. Tekijät haluavat esittää tekstin (vain) omana näkemyksenään. Heidän mukaansa teos ei ole varsinainen oppikirja, vaan puheenvuoro kasvatuksesta, kasvatuksen teoriasta ja kasvatustieteestä. Se pyrkii johdattamaan lukijan kasvatustieteelliseen ajattelutapaan.
Minun silmissäni teos on kirjoitettu fenomenologisessa hengessä: se tarkastelee kasvatusta ilmiönä ja avaa lukijalle ikkunaa kasvatustodellisuuteen sen kaikessa monimuotoisuudessa. Se ei esittele perinteiseen tapaan kasvatustieteen historiaa, eri osa-alueita eikä saavutettuja tuloksia.
Kasvatus fenomenologisin lasein
YKSI kirjan hienoja ansioita on kasvatustieteen ja eri tiedeteorioitten suhteen tarkastelu. Yksi näistä tiedeteorioista on fenomenologia. Siinä kasvatus ymmärretään ontologisesti ihmisten tietoiseksi toiminnaksi. Ihminen on reflektoiva olento ja kasvatus on toimintaa, jossa ihminen ymmärtää ilmiöitä (myös omaa elämäänsä?) yhä paremmin. Ihmisen kasvu perustuu kokemuksiin ja siihen, että hän selkiyttää omaa kokemustaan ja siten syventää tietoaan. Oivaltava syventely, joka vie kasvatuksen käsitettä lähemmäksi itsekasvatusta.
Kasvatus perustuu kirjoittajien mukaan arvoihin ja se suuntautuu arvoihin. Tekijät sanovat asian monin eri sanoin: Kasvatus on inhimillisenä toimintana perustavoitteeltaan arvokkaina tai toivottavina pidettyjen asiantilojen edistämistä. Kasvatus on toivottaviksi ja arvokkaiksi nähtyjen ominaisuuksien ja toimintataipumusten edistämistä. Arvot ohjaavat kasvattajan tahtoa ja kasvatettavan tahdon suuntaamista. Kasvatus on aina arvokaaksi koetun edistämistä kasvatettavan elämässä.
Mutta, mikä on arvokasta? Arvo on sitä, että kasvatus nähdään itseisarvona, oikeutena. Toki kasvatuksella on myös välinearvoa. Arvo on sitä, että ihminen on päämäärä sinänsä, ei väline. Arvokasta on, että ihminen omaksuu arvokkaina pidettyjä hyveitä (esim. antiikissa: kohtuulisuus, oikeamielisyys, itsehillintä, järkevyys (urhollisuus) ja keskiajalla hurskaus (pietas)). Arvokasta on, että ihminen kohtaa ja tavoittelee elämässään hyvyyttä, totuutta, oikeutta ja kauneutta.
Mutta kuinka kasvattaja vaikuttaa kasvatettavaan? Kasvatus on sitä, että kasvattaja saa kasvatettavan ponnistelemaan kasvattajan arvokkaina pitämien asioiden eteen ja saa hänet kehittämään itsessään ym. ominaisuuksia. Kasvattaja pyrkii suuntaamaan kasvatettavan tahtoa. Tärkeä oivallus- vaikka tahdon käsite jää hieman avoimeksi.
KASVATUS on välttämätöntä. Ihmisessä on luontainen kehittymispotentiaali, herkkyys kehittyä ihmiseksi. Mutta meissä on ainekset kaikkeen, hyvään ja pahaan. Tekijät siteeraavat Immanuel Kantia: ihminen voi tulla ihmiseksi vain kasvatuksen avulla. Tällöin ajatellaan, että "oikea" ihminen on sivistynyt, hänellä on arvotajuntaa ja moraali. Hän kehittyy (vain) kasvatuksen avulla luonnonolennosta kulttuuriolennoksi. Hermut Nohlin sanoin: kasvatusta on ”uinuvan ihmisyyden herättämistä ”.Tätä kuvaa hyvin myös latinan kielen käsite eruditio (rudis on raaka, ex ulos jostain), joka oli Roomassa kasvatukselle asetettu päämäärä.
Kultturia on mahdotonta ajatella ilman kasvatusta. Kasvatus turvaa kulttuurin jatkuvuuden. Uuden sukupolven on tultava osalliseksi kulttuuriperinnöstä, jotta ketju jatkuisu. Uuden polven on myös rikastettava osaltaan perintöä, jotta ihmisten kulttuuriset aikaansaannokset lisääntyisivät, monipuolistuisivat ja uudistuisivat.
Kasvatus nähdään teoksessa olennaisesti koulukasvatusta laajempana ilmiönä. Kasvatustoiminta on olennaisesti suunnitelmallista kasvatustilanteiden luomista ja niihin reagoimista. Kasvatus on yksilön tekoja, mutta myös se kollektiivinen todellisuus (kulttuuri, kasvuympäristö), jossa ihminen elää. Se on yksilön ja yhteiskunnan kohtaamista, eri sukupolvien vuorovaikutusta.
Kun kasvatusta tarkastellaan suppeammin kasvattajan ja kasvatettavan vuorovaikutuksena, se voidaan nähdä päämääräsuuntautuneeksi toiseen ihmiseen vaikuttamiseksi, yrityksiksi vaikuttaa yksilön ja hänen ympäristönsä vuorovaikutuksen luonteeseen (siis myös tulkintoihin). Fenomenologisesti kasvatuksen voi nähdä kasvattajan pyrkimyksenä kartuttaa kasvatettavan kokemusmaailmaa antamalla oma kokemusmaailmasna kasvatettavan käyttöön.
YKSI avainkäsitteitä on kasvatustietoisuus. Kasvatus on ontologisesti tarkoitusperäistä toimintaa; siinä on tietoinen pyrkimys vaikuttaa inhimilliseen kehitykseen. Kasvattajan kasvatustietoisuus ohjaa kasvatusta (miten hän ymmärtää kasvatuksen tehtävän, mahdollisuudet ja rajat, kasvun vaiheet jne.). Kasvatustietoisuus voidaan jakaa tarkemmin päämäärätietoisuuteen (mitä tavoitellaan, arvotietoisuus),
menetelmätietoisuuteen (teho, eettisyys…), tilannetietoisuuteen (esim. olosuhteeet) ja vaikutus-tietoisuuteen (seuraukset). Hyvä jako. Kasvatusta tietoisena toiminta ei voi olla olemassa ilman kasvatietoa; kasvatustietoisuus on edellyttää, että ihmisellä on tietoa kasvatuksesta. Eikä huono ole Reijo Wileniukseen esittämä jako: Kasvatustieto = päämäärätietoa, tilannetietoa ja menetelmätietoa.
TOINEN hyvä käsite on kasvatustahto. Jokainen kasvattaja joutuu kohtaamaan ns. pedagogisen paradoksin: kuinka sovittaa pakko ja vapauden ihanne toisiinsa? Miten kasvatuksellisen pakon avulla voidaan saada aikaan inhimillistä vapautta? Kasvattajan on tasapainoiltava kasvatuksellisen ohjauksen ja sen välillä, että antaa tilaa kasvatettavan omaehtoiselle kasvulle.
Kasvatus sosiaalisena toimintana
JO taustastaan johtuen on selvää, että tekijät haluavat tarkastella kasvatusta lähemmin myös sosiaalisena toimintana. Tällöin kasvatusta tarkastellaan eri tasoila:
- kasvattajan ja kasvatettavan vastavuoroisena, ei-symmetrisenä ja dialogisena suhteena.
- sosialisaationa eli kulturisaationa, jossa kasvattaja on välittäjänä kasvatettavan ja yhteiskunnan välillä
- kasvattavana yhteisönä, johon liittyy kysymys vertaisryhmän vaikutuksesta ja
- kasvatuksesta yhteiskunnan jäsenen rooleihin valmistamisena. Tällaisina rooleina esitellään: työntekijä, kuluttaja, veronmaksaka, palveluiden käyttäjä, vanhempi ja äänestäjä.
ERIKSEEN tarkastellaan vielä kansalaiseksi kasvua ja kasvatusta osana hyvinvointijärjestelmää. Kasvatus edistää hyvinvointia ja lievittää huono-osaisuutta. Kasvatuksen päämääränä on valmistaa yksilö yhteiskunnassa hyväksyttyyn elämäntapaan. Yhteiskuntaan kiinnittyminen voi kuitenkin epäonnistua, ja se näkyy sopeutumattomuutena ja syrjäytymisenä.
JONKIN verran teoksessa pohditaan myös opetusta. Opetus nähdään suppempana käsitteena kuin kasvatus, oppiainekohtaisiin tavoitteisiin pyrkivänä toimintana.
Kasvatustiede
JO kasvatusilmiön erittely tuottaa lukijalla mielihyvää, mutta yhtä upea on kirjan osuus, jossa tartutaan kasvatustieteeseen. Sitä voi suositella hyvin opiskelijoille, jotka yrittävät tenttiä klassista, mutta vaikeaa Pauli Siljanderin teosta Systemaattinen johdatus kasvatustieteesen.
Kasvatustiede nähdään teoksessa itsenäisenä tieteenalana, joka on erkaantunut (kuten muutkin tieteet) filosofiasta. Ratkaisevan sysäyksen tähän antoi J.F. Herbart, joka esitti 1800-luvulla ajatuksen, että kasvatustiede saa tavoitteensa etiikasta ja keinonsa psykologiasta. Kasvatustieteen kehitys kasvatusopista (kirjassa pedagogiikasta) tieteeksi on ollut osa yhteiskunnan modernisaatiokehitystä valistuksesta asti. Tavoitteena on ollut saada kaikki inhimillisen elämän alueet järjen ja tiedon kontrolliin.
Kasvatustieteen autonomia perustuu ennen muuta siihen, että sillä on oma erityinen kohdealue: kasvatus. Kasvatustiede on perustavalla tavalla soveltava tiede: siis käytännöllinen toimintatiede. Se tutkii kasvatuksen käytäntöä, muodostaa siitä kasvatusteoriaa tuottaakseen tietoa, jolla on käytännölle, pedagogiselle työlle hyötyä. Kasvatustieteessa käytetään tieteellisiä menetelmiä, niinkuin asiaan kuuluu.
Epistemologisesti kasvatustiede on ihmistiede. Kasvatustieteen sisällä on erilaisia tiedekäsityksiä sen suhteen, mitä tästä seuraa. Onko ihminen tutkimuskohteena niin ainutlaatuinen, että se vaatisi eri menetelmiä kuin luonnon tieteellinen tutkiminen?
Tekijät erottavat ihmistieteissä kolme tieteenfilosofista suuntausta: positivismin, konstruktionismin ja tieteellisen realismin. Jäsennystä kuvailtiin teoksessa siksi lukijaystävällisesti, että kokosin ajatuksia ao. taulukkoon.
Positivismi
(tiedekäsitys luonnontieteellinen, tieto objektiivista, arvovapaata, perustuu havaintoihin, tieto esitetään väitelauseina, maailma olemassa ja tavoitettavissa, kvantitatiiviset menetelmät)
Konstruktionismi
(tiedekäsitys: maailma ei ole olemassa ihmismielen ulkopuolella; tai jos on, sitä ei voi tutkia maailmaa sellaisenaan ; ihmistieteiden eritysluonne otettava huomioon; kokemukset ovat oleellisia tutkimuskohteita; ymmärtäminen, tulkinnat, tiedon subjektiivisuus ja sosiaalisuus, tieto rakennetaan, ei ole yhtä oikeaa totuutta. ”Totta on se, mitä pidetään totena”. Tutkitaan kieltä. Oppi-minen nähdään konstruktivismina: tiedon rakentamisprosessina tiedon tallentamisen sijaan).
Tieteellinen realismi
(Tullut positivismin sijaan. yhdistää molempia tiedekäsityksiä: Voidaan tutkia havaintoja ja käsitteitä - ihmismielen tuotoksina. Voidaan tavoitella objektiivista totuutta, tiede on erehtyväinen ja itse itseään korjaava. Tiede perustuu paitsi havaintoihin myös tulkintoihin Voidaan käyttää erilaisia mene-telmiä. Tarvitaan muutakin kuin luonnontiedettä. Voidaan kuvailla, selittää, ymmärtää. Ihmisen toiminnasta voidaan löytää säännönmukaisuuksia, vaikka ei lakeja. Voidaan tutkia kokemuksia: niiden kautta heijastuu todellisuus. Siitä, mitä ihmiset kokevat voidaan sanoa jotain objektiivista).
Lisäksi tieteenfilosofisten koulukuntien sisällä on kussakin eri painotuksia. Tänään positivismia ei enää ole. Kasvatustiede on joko konstruktionistista tai realistista. Maltilliset suutaukset lähestyvät toisiaan.
Paradigmat
Teoksessa paradigman idean isäksi mainitaan Thomas Kuhn. Hänen mukaansa tieteessä on yksi paradigma kerrallaan. Tässä on otettu väljempi tulkinta; Tieteessä voi olla yhtä aikaa useita vaihtoehtoisia paradigmoja eli vakiintuneita malleja, jotka ohjaavat tutkimustoimintaa: Tutkija omaksun tietyt tutkimukselliset perusratkaisut tietyn koulukunnan mukaan.
Ontologia
Ontologialla tarkoitetaan perustavaa oletusta siitä, mikä on olemassa: Onko fyysinen maailma olemassa irrallaan ihmismielestä?
Epistemologia
Epistemologiassa kysytään, mikä on tietoa ja miten sitä saadaan. Onko tieto objektiivista vai subjektiivista? Perustuuko se havaintoihin vai käsitteisiin? Onko olemassa totuutta?
Tiedon intressit
Jurgen Habermas erottaa kolme tiedon intressiä:
- Tekninen (tiedolla välinearvo:ennustaa, ohjaa, kontrolloi)
- Praktinen (kieli: ymmärretään paremmin)
- vai Emansipatorinen (vapauttaminen elämänmuodosta).
Kolme paradigmaa
(1) empiiris-analyyttinen (etsii vastauksia käytännön ongelmiin; tuottaa teknisiä toimintaohjeita, kehittää kasvatustekniikoita, kvantitatiiviset menetelmät)
(2) hermeneutinen (tavoitteena ymmärtää paremmin kasvatustoiminnan osapuolten todellisuutta; mahdollistaa kehittämisen; ei anna suoria ohjeita vaan kehitys tapahtuu kasvattajan kasvaneen ymmärryksen kautta, kvalitatiiviset menetelmät).
(3) kriittinen (dialogi ja kriittinen reflektio mahdollistavat toiminnan kehittäminen ja arvioinnin tietoisuutta kehittämällä, osallistavat menetelmät).
Paradigmojen tajat eivät ole selkeät. Jaikissa tavoitellaan käytännön hyötyä.
Lopuksi
Kustantajan mukaan "Teos sopii johdatukseksi kasvatustieteen opintoihin, opetuksen ja kasvatuksen tehtäviin aikoville sekä lähdeteokseksi omatoimiseen opiskeluun". Ihan varmasti. Mutta näyttää se sopivan pitkään kasvatusta harrastaneellekin.
Yhtenä kirjan helmistä nostan esiin Herman Nohlilta siteeratun ajatuksen kasvatussuhteesta: (Hyvässä) kasvatussuhteessa kasvattaja tiedostaa oman kasvatustahtonsa ja kykenee antamaan tilaa kasvatettavan omille kasvupyrkimyksille ja intresseille.
Kasvattajan tulee siis pystyä paradoksiaalisesti ajamaan ja jarruttamaan yhtäaikaa. Jos vain painetaan kaasua, kasvatus muuttuu manipulaatioksi, ja jos taas pelkästään jarrutetaan, kasvatettava jätetään oman onnensa nojaan.
Tällaisessa suhteessa kasvattaja kohtaa kasvatettavan toisaalta itsetoteutukseen kykenevänä persoonana ja toisaalta vasta kehittymässä olevana, ei vielä mahdollsuuksien saavittaneena kasvattettavana, jonka kehitysprosessia kasvattajan tulee tukea kasvatettavan yksöllisistä lähtökohdista käsin.
Ehkä juuri tätä paradoksia pohtimalla löytäisimme ratkaisun nykykoulun "kriisiin".
Tekijöistä
Juha Hämäläinen on sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan professori Itä-Suomen yliopistossa. Häntä pidetään yhtenä suomalaisen sosiaalipedagogiikan kehittäjistä. Sosiaalipedagogiikalla on kaksi tehtävää: Kansalaisuusnäkökulmasta tarkasteltuna sosiaalipedagoginen työ on yleistä kasvatusta, joka koskee kaikkia. Huono-osaisuusnäkökulmasta sosiaalipedagogiikka pyrkii taas auttamaan yhteiskunnan huono-osaisia ja tuen tarpeessa olevia.
Elina Nivala on samassa yliopistossa sosiaalipedagogiikan yliopistonlehtorina.
MINULTA on kokonaan mennyt ohi Hämäläisen ja Nivalan teos- vaikka se on ilmestynyt jo viisi vuotta sitten. Mutta niin näyttää menneen monelta muultakin. Googlettamalla ei juuri löydy kuin kirjanmainoksia. Harmi, sillä tällaiset teokset, joissa yritetään avata kokonaisen tieteenalan olemusta, ovat harvinaista herkkua. Maiskis! Varsinkin, kun tekijöiden kasvatuksesta ja kasvatustieteestä esittämä näkemys hyvinkin vastaa omaani.
KIRJOITUSOTTEELTAAN teos ei ole tavanomainen. Lähdeviitteet ja - luettelo on jätetty kokonaan pois. Tekijät haluavat esittää tekstin (vain) omana näkemyksenään. Heidän mukaansa teos ei ole varsinainen oppikirja, vaan puheenvuoro kasvatuksesta, kasvatuksen teoriasta ja kasvatustieteestä. Se pyrkii johdattamaan lukijan kasvatustieteelliseen ajattelutapaan.
Kasvatus fenomenologisin lasein
YKSI kirjan hienoja ansioita on kasvatustieteen ja eri tiedeteorioitten suhteen tarkastelu. Yksi näistä tiedeteorioista on fenomenologia. Siinä kasvatus ymmärretään ontologisesti ihmisten tietoiseksi toiminnaksi. Ihminen on reflektoiva olento ja kasvatus on toimintaa, jossa ihminen ymmärtää ilmiöitä (myös omaa elämäänsä?) yhä paremmin. Ihmisen kasvu perustuu kokemuksiin ja siihen, että hän selkiyttää omaa kokemustaan ja siten syventää tietoaan. Oivaltava syventely, joka vie kasvatuksen käsitettä lähemmäksi itsekasvatusta.
Kasvatus perustuu kirjoittajien mukaan arvoihin ja se suuntautuu arvoihin. Tekijät sanovat asian monin eri sanoin: Kasvatus on inhimillisenä toimintana perustavoitteeltaan arvokkaina tai toivottavina pidettyjen asiantilojen edistämistä. Kasvatus on toivottaviksi ja arvokkaiksi nähtyjen ominaisuuksien ja toimintataipumusten edistämistä. Arvot ohjaavat kasvattajan tahtoa ja kasvatettavan tahdon suuntaamista. Kasvatus on aina arvokaaksi koetun edistämistä kasvatettavan elämässä.
Mutta, mikä on arvokasta? Arvo on sitä, että kasvatus nähdään itseisarvona, oikeutena. Toki kasvatuksella on myös välinearvoa. Arvo on sitä, että ihminen on päämäärä sinänsä, ei väline. Arvokasta on, että ihminen omaksuu arvokkaina pidettyjä hyveitä (esim. antiikissa: kohtuulisuus, oikeamielisyys, itsehillintä, järkevyys (urhollisuus) ja keskiajalla hurskaus (pietas)). Arvokasta on, että ihminen kohtaa ja tavoittelee elämässään hyvyyttä, totuutta, oikeutta ja kauneutta.
Mutta kuinka kasvattaja vaikuttaa kasvatettavaan? Kasvatus on sitä, että kasvattaja saa kasvatettavan ponnistelemaan kasvattajan arvokkaina pitämien asioiden eteen ja saa hänet kehittämään itsessään ym. ominaisuuksia. Kasvattaja pyrkii suuntaamaan kasvatettavan tahtoa. Tärkeä oivallus- vaikka tahdon käsite jää hieman avoimeksi.
KASVATUS on välttämätöntä. Ihmisessä on luontainen kehittymispotentiaali, herkkyys kehittyä ihmiseksi. Mutta meissä on ainekset kaikkeen, hyvään ja pahaan. Tekijät siteeraavat Immanuel Kantia: ihminen voi tulla ihmiseksi vain kasvatuksen avulla. Tällöin ajatellaan, että "oikea" ihminen on sivistynyt, hänellä on arvotajuntaa ja moraali. Hän kehittyy (vain) kasvatuksen avulla luonnonolennosta kulttuuriolennoksi. Hermut Nohlin sanoin: kasvatusta on ”uinuvan ihmisyyden herättämistä ”.Tätä kuvaa hyvin myös latinan kielen käsite eruditio (rudis on raaka, ex ulos jostain), joka oli Roomassa kasvatukselle asetettu päämäärä.
Kultturia on mahdotonta ajatella ilman kasvatusta. Kasvatus turvaa kulttuurin jatkuvuuden. Uuden sukupolven on tultava osalliseksi kulttuuriperinnöstä, jotta ketju jatkuisu. Uuden polven on myös rikastettava osaltaan perintöä, jotta ihmisten kulttuuriset aikaansaannokset lisääntyisivät, monipuolistuisivat ja uudistuisivat.
Kasvatus nähdään teoksessa olennaisesti koulukasvatusta laajempana ilmiönä. Kasvatustoiminta on olennaisesti suunnitelmallista kasvatustilanteiden luomista ja niihin reagoimista. Kasvatus on yksilön tekoja, mutta myös se kollektiivinen todellisuus (kulttuuri, kasvuympäristö), jossa ihminen elää. Se on yksilön ja yhteiskunnan kohtaamista, eri sukupolvien vuorovaikutusta.
Kun kasvatusta tarkastellaan suppeammin kasvattajan ja kasvatettavan vuorovaikutuksena, se voidaan nähdä päämääräsuuntautuneeksi toiseen ihmiseen vaikuttamiseksi, yrityksiksi vaikuttaa yksilön ja hänen ympäristönsä vuorovaikutuksen luonteeseen (siis myös tulkintoihin). Fenomenologisesti kasvatuksen voi nähdä kasvattajan pyrkimyksenä kartuttaa kasvatettavan kokemusmaailmaa antamalla oma kokemusmaailmasna kasvatettavan käyttöön.
YKSI avainkäsitteitä on kasvatustietoisuus. Kasvatus on ontologisesti tarkoitusperäistä toimintaa; siinä on tietoinen pyrkimys vaikuttaa inhimilliseen kehitykseen. Kasvattajan kasvatustietoisuus ohjaa kasvatusta (miten hän ymmärtää kasvatuksen tehtävän, mahdollisuudet ja rajat, kasvun vaiheet jne.). Kasvatustietoisuus voidaan jakaa tarkemmin päämäärätietoisuuteen (mitä tavoitellaan, arvotietoisuus),
menetelmätietoisuuteen (teho, eettisyys…), tilannetietoisuuteen (esim. olosuhteeet) ja vaikutus-tietoisuuteen (seuraukset). Hyvä jako. Kasvatusta tietoisena toiminta ei voi olla olemassa ilman kasvatietoa; kasvatustietoisuus on edellyttää, että ihmisellä on tietoa kasvatuksesta. Eikä huono ole Reijo Wileniukseen esittämä jako: Kasvatustieto = päämäärätietoa, tilannetietoa ja menetelmätietoa.
TOINEN hyvä käsite on kasvatustahto. Jokainen kasvattaja joutuu kohtaamaan ns. pedagogisen paradoksin: kuinka sovittaa pakko ja vapauden ihanne toisiinsa? Miten kasvatuksellisen pakon avulla voidaan saada aikaan inhimillistä vapautta? Kasvattajan on tasapainoiltava kasvatuksellisen ohjauksen ja sen välillä, että antaa tilaa kasvatettavan omaehtoiselle kasvulle.
Kasvatus sosiaalisena toimintana
JO taustastaan johtuen on selvää, että tekijät haluavat tarkastella kasvatusta lähemmin myös sosiaalisena toimintana. Tällöin kasvatusta tarkastellaan eri tasoila:
- kasvattajan ja kasvatettavan vastavuoroisena, ei-symmetrisenä ja dialogisena suhteena.
- sosialisaationa eli kulturisaationa, jossa kasvattaja on välittäjänä kasvatettavan ja yhteiskunnan välillä
- kasvattavana yhteisönä, johon liittyy kysymys vertaisryhmän vaikutuksesta ja
- kasvatuksesta yhteiskunnan jäsenen rooleihin valmistamisena. Tällaisina rooleina esitellään: työntekijä, kuluttaja, veronmaksaka, palveluiden käyttäjä, vanhempi ja äänestäjä.
ERIKSEEN tarkastellaan vielä kansalaiseksi kasvua ja kasvatusta osana hyvinvointijärjestelmää. Kasvatus edistää hyvinvointia ja lievittää huono-osaisuutta. Kasvatuksen päämääränä on valmistaa yksilö yhteiskunnassa hyväksyttyyn elämäntapaan. Yhteiskuntaan kiinnittyminen voi kuitenkin epäonnistua, ja se näkyy sopeutumattomuutena ja syrjäytymisenä.
JO kasvatusilmiön erittely tuottaa lukijalla mielihyvää, mutta yhtä upea on kirjan osuus, jossa tartutaan kasvatustieteeseen. Sitä voi suositella hyvin opiskelijoille, jotka yrittävät tenttiä klassista, mutta vaikeaa Pauli Siljanderin teosta Systemaattinen johdatus kasvatustieteesen.
Kasvatustiede nähdään teoksessa itsenäisenä tieteenalana, joka on erkaantunut (kuten muutkin tieteet) filosofiasta. Ratkaisevan sysäyksen tähän antoi J.F. Herbart, joka esitti 1800-luvulla ajatuksen, että kasvatustiede saa tavoitteensa etiikasta ja keinonsa psykologiasta. Kasvatustieteen kehitys kasvatusopista (kirjassa pedagogiikasta) tieteeksi on ollut osa yhteiskunnan modernisaatiokehitystä valistuksesta asti. Tavoitteena on ollut saada kaikki inhimillisen elämän alueet järjen ja tiedon kontrolliin.
Kasvatustieteen autonomia perustuu ennen muuta siihen, että sillä on oma erityinen kohdealue: kasvatus. Kasvatustiede on perustavalla tavalla soveltava tiede: siis käytännöllinen toimintatiede. Se tutkii kasvatuksen käytäntöä, muodostaa siitä kasvatusteoriaa tuottaakseen tietoa, jolla on käytännölle, pedagogiselle työlle hyötyä. Kasvatustieteessa käytetään tieteellisiä menetelmiä, niinkuin asiaan kuuluu.
Epistemologisesti kasvatustiede on ihmistiede. Kasvatustieteen sisällä on erilaisia tiedekäsityksiä sen suhteen, mitä tästä seuraa. Onko ihminen tutkimuskohteena niin ainutlaatuinen, että se vaatisi eri menetelmiä kuin luonnon tieteellinen tutkiminen?
Tekijät erottavat ihmistieteissä kolme tieteenfilosofista suuntausta: positivismin, konstruktionismin ja tieteellisen realismin. Jäsennystä kuvailtiin teoksessa siksi lukijaystävällisesti, että kokosin ajatuksia ao. taulukkoon.
Positivismi
(tiedekäsitys luonnontieteellinen, tieto objektiivista, arvovapaata, perustuu havaintoihin, tieto esitetään väitelauseina, maailma olemassa ja tavoitettavissa, kvantitatiiviset menetelmät)
Konstruktionismi
(tiedekäsitys: maailma ei ole olemassa ihmismielen ulkopuolella; tai jos on, sitä ei voi tutkia maailmaa sellaisenaan ; ihmistieteiden eritysluonne otettava huomioon; kokemukset ovat oleellisia tutkimuskohteita; ymmärtäminen, tulkinnat, tiedon subjektiivisuus ja sosiaalisuus, tieto rakennetaan, ei ole yhtä oikeaa totuutta. ”Totta on se, mitä pidetään totena”. Tutkitaan kieltä. Oppi-minen nähdään konstruktivismina: tiedon rakentamisprosessina tiedon tallentamisen sijaan).
Tieteellinen realismi
(Tullut positivismin sijaan. yhdistää molempia tiedekäsityksiä: Voidaan tutkia havaintoja ja käsitteitä - ihmismielen tuotoksina. Voidaan tavoitella objektiivista totuutta, tiede on erehtyväinen ja itse itseään korjaava. Tiede perustuu paitsi havaintoihin myös tulkintoihin Voidaan käyttää erilaisia mene-telmiä. Tarvitaan muutakin kuin luonnontiedettä. Voidaan kuvailla, selittää, ymmärtää. Ihmisen toiminnasta voidaan löytää säännönmukaisuuksia, vaikka ei lakeja. Voidaan tutkia kokemuksia: niiden kautta heijastuu todellisuus. Siitä, mitä ihmiset kokevat voidaan sanoa jotain objektiivista).
Lisäksi tieteenfilosofisten koulukuntien sisällä on kussakin eri painotuksia. Tänään positivismia ei enää ole. Kasvatustiede on joko konstruktionistista tai realistista. Maltilliset suutaukset lähestyvät toisiaan.
Paradigmat
Teoksessa paradigman idean isäksi mainitaan Thomas Kuhn. Hänen mukaansa tieteessä on yksi paradigma kerrallaan. Tässä on otettu väljempi tulkinta; Tieteessä voi olla yhtä aikaa useita vaihtoehtoisia paradigmoja eli vakiintuneita malleja, jotka ohjaavat tutkimustoimintaa: Tutkija omaksun tietyt tutkimukselliset perusratkaisut tietyn koulukunnan mukaan.
Ontologia
Ontologialla tarkoitetaan perustavaa oletusta siitä, mikä on olemassa: Onko fyysinen maailma olemassa irrallaan ihmismielestä?
Epistemologia
Epistemologiassa kysytään, mikä on tietoa ja miten sitä saadaan. Onko tieto objektiivista vai subjektiivista? Perustuuko se havaintoihin vai käsitteisiin? Onko olemassa totuutta?
Tiedon intressit
Jurgen Habermas erottaa kolme tiedon intressiä:
- Tekninen (tiedolla välinearvo:ennustaa, ohjaa, kontrolloi)
- Praktinen (kieli: ymmärretään paremmin)
- vai Emansipatorinen (vapauttaminen elämänmuodosta).
Kolme paradigmaa
(1) empiiris-analyyttinen (etsii vastauksia käytännön ongelmiin; tuottaa teknisiä toimintaohjeita, kehittää kasvatustekniikoita, kvantitatiiviset menetelmät)
(2) hermeneutinen (tavoitteena ymmärtää paremmin kasvatustoiminnan osapuolten todellisuutta; mahdollistaa kehittämisen; ei anna suoria ohjeita vaan kehitys tapahtuu kasvattajan kasvaneen ymmärryksen kautta, kvalitatiiviset menetelmät).
(3) kriittinen (dialogi ja kriittinen reflektio mahdollistavat toiminnan kehittäminen ja arvioinnin tietoisuutta kehittämällä, osallistavat menetelmät).
Paradigmojen tajat eivät ole selkeät. Jaikissa tavoitellaan käytännön hyötyä.
Lopuksi
Kustantajan mukaan "Teos sopii johdatukseksi kasvatustieteen opintoihin, opetuksen ja kasvatuksen tehtäviin aikoville sekä lähdeteokseksi omatoimiseen opiskeluun". Ihan varmasti. Mutta näyttää se sopivan pitkään kasvatusta harrastaneellekin.
Yhtenä kirjan helmistä nostan esiin Herman Nohlilta siteeratun ajatuksen kasvatussuhteesta: (Hyvässä) kasvatussuhteessa kasvattaja tiedostaa oman kasvatustahtonsa ja kykenee antamaan tilaa kasvatettavan omille kasvupyrkimyksille ja intresseille.
Kasvattajan tulee siis pystyä paradoksiaalisesti ajamaan ja jarruttamaan yhtäaikaa. Jos vain painetaan kaasua, kasvatus muuttuu manipulaatioksi, ja jos taas pelkästään jarrutetaan, kasvatettava jätetään oman onnensa nojaan.
Tällaisessa suhteessa kasvattaja kohtaa kasvatettavan toisaalta itsetoteutukseen kykenevänä persoonana ja toisaalta vasta kehittymässä olevana, ei vielä mahdollsuuksien saavittaneena kasvattettavana, jonka kehitysprosessia kasvattajan tulee tukea kasvatettavan yksöllisistä lähtökohdista käsin.
Ehkä juuri tätä paradoksia pohtimalla löytäisimme ratkaisun nykykoulun "kriisiin".
Tekijöistä
Juha Hämäläinen on sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan professori Itä-Suomen yliopistossa. Häntä pidetään yhtenä suomalaisen sosiaalipedagogiikan kehittäjistä. Sosiaalipedagogiikalla on kaksi tehtävää: Kansalaisuusnäkökulmasta tarkasteltuna sosiaalipedagoginen työ on yleistä kasvatusta, joka koskee kaikkia. Huono-osaisuusnäkökulmasta sosiaalipedagogiikka pyrkii taas auttamaan yhteiskunnan huono-osaisia ja tuen tarpeessa olevia.
Elina Nivala on samassa yliopistossa sosiaalipedagogiikan yliopistonlehtorina.
keskiviikkona, tammikuuta 01, 2014
Luokanopettajan päiväkirja 2014-15: vajaa viikko aikaa
Päiväkirjan kantta on nyt päivitetty. Kuvat on piirtänyt Inger Sundblad. |
TYÖRYHMÄ Hellström-Holste-Rokka-Sundblad on jakanut tehtävät, ja näppäimistöt senkun paukkuvat. Minun vastuullani on kolmen kuukauden tekstit ja pykäläviidakon päivittäminen. Joulun alla eduskunnassa hyväksytyt lakimuutokset pakottavat käymään tekstin aikaisempaakin tarkemmin läpi.
Tekstit tulee lähettää taittajalle 7.1. 2014, joten aikaa on vajaa viikko.
Seuraava poiju on sitten oikuluku, ja se tehdään kahteen kertaan. Tällä kertaa myös Lo-tarvikkeen johto on luvannut auttaa urakassa.
PÄIVÄKIRJA ilmestyy maaliskuussa, ja uunituoreet kappaleet jaetaan Lo-liiton vuosikokouksessa Jyväskylässä 15.-16.3. 2014.
PÄIVÄKIRJAA voi tilata Luokanopettajaliitosta. Ks. www.luokanopettajaliitto.fi
Perinteiset oppilashuoltoryhmän kokoukset muuttuvat?
TÄMÄN lastun kuvassa on helsinkiläisen Siltamäen ala-asteen oppilashuoltoryhmä koolla.
Perinteisesti koulujen OHR:ään ovat kuuluneet rehtori, kouluterveyden-hoitaja, kuraattori, koulupsykologi ja erityisopettaja. Ryhmä on kokoontunut yleensä kerran viikossa ratkomaan oppilaiden tukeen liittyviä asioita. Nyt tällaisen ryhmän toimintaa ollaan merkittävästi muuttamassa. Uudistus astuu voimaan ensi syksynä.
Uusi oppilas- ja opiskelijahuoltolaki
Eduskunta hyväksyi joulun alla uuden lain hallituksen esittämässä muodossa kuitenkin niin, että siihen mm. sivistysvaliokunnassa tehdyt muutokset otetaan huomioon. Lakiin on koottu nykyisin hajallaan olevat oppilas- ja opiskelijahuoltoa koskevat säännökset.
Miltä uusi oppilashuoltoajattelu näyttää?
(1) Koulun tasolla on edelleen oppilaitoskohtainen opiskeluhuoltoryhmä, joka vastaa oppilaitoksen opiskeluhuollon suunnittelusta, kehittämisestä, toteuttamisesta ja arvioinnista kuten nykyisinkin. Oppilashuollossa ei tehdä hallintopäätöksiä.
(2) Oppilashuollossa siirretään painopistettä ongelmien ratkaisemista ennaltaehkäisyn suuntaan. Ennaltaehkäisyn keinona on ennen muuta ns. yhteisöllinen opiskeluhuolto, jolla halutaan tukea koko oppilaitosyhteisöä. Opiskeluhuollon päähuomio on yhteisöllisessä ennaltaehkäisevässä opiskeluhuollossa, johon kaikki koulun toimijat osallistuvat sekä psykologin, kuraattorin ja kouluterveydenhuollon asiantuntijoiden kahdenkeskinen työ oppilaan kanssa.
(3) Yksilökohtainen oppilashuolto jatkuu psykologin, kuraattorin ja kouluterveydenhuollon asiantuntijoiden kahdenkeskisenä työnä oppilaan kanssa. Painopistettä halutaan siirtää matalan kynnyksen tukeen. Yksilökohtainen oppilashuolto perustuu aina opiskelijan sekä tarpeen niin vaatiessa hänen huoltajansa suostumukseen. Yksityisyyden suojaan liittyvä tietosuoja edellyttää, että salassa pidettävien tietojen käsittely perustuu kulloistakin käsiteltävää asiaa koskeviin voimassa oleviin tietosuojanormeihin.
(4) Opetuksen järjestäjän velvollisuuksia järjestää psykologi- ja kuraattoripalveluita tiukennetaan. Oppilaalla on oikeus saada palveluja kiireellisissä tapauksissa jo saman päivänä, ja viimeistään7 päivän sisällä. Aluehallintovirastot voivat myös oma-aloitteisesti ottaa tutkittavaksi, onko opiskeluhuolto kokonaisuudessaan hoidettu lain mukaisesti.
Sivistysvaliokunta piti välttämättömänä, että oppilashuollon keskeiset toimijat, koulukuraattorit, koulupsykologit ja kouluterveydenhuollon henkilöstö toimivat kouluissa. On ehdottomam välttämätöntä, että he ovat kiinteä osa kouluyhteisöä. Käytäntö ei saa johtaa siihen, että esim. psykologin palvelut hoidetaan kouluissa päivystysluonteisina.
(5) Oppilashuollon suunnitelmallisuutta lisätään (siis lisää paperityötä). Jokaisessa koulussa laaditaan opiskeluhuollon toteuttamista, arviointia ja kehittämistä varten oppilaitoskohtainen opiskeluhuoltosuunnitelma. Laissa ei määritellä, kuka sen laatii. Opetushallitus antaa määräykset koko opiskeluhuoltosuunnitelman laatimisesta. Laissa säädetään opiskeluhuoltoon liittyvästä dokumentoinnista, rekisterinpidosta ja tietosuojasta sekä korostetaan oppilaiden ja huoltajien vaikutusmahdollisuuksia opiskeluhuoltoa koskevissa asioissa.
(6) Opetuksen järjestäjä (esim. Espoo) tai useat yhdessä perustaa monialaisen opiskeluhuollon ohjausryhmän, joka vastaa opiskeluhuollon yleisestä suunnittelusta, kehittämisestä, ohjauksesta ja arvioinnista.
(7) Yksittäisen opiskelijan tukemiseksi voidaan tarvittaessa koota monialainen asiantuntijaryhmä. Tämä tapauskohtaisesti koottava monialainen asiantuntijaryhmä kootaan opiskelijan tai tarvittaessa hänen huoltajansa suostumuksen perusteella. Tämän ryhmän jäsenet saavat toisiltaan ja saavat luovuttaa toisilleen sekä opiskeluhuollosta vastaavalle viranomaiselle sellaiset tiedot, jotka ovat välttämättömiä yksilökohtaisen opiskeluhuollon järjestämiseksi ja toteuttamiseksi.
Hallituksen esityksessä luki vielä, että oppilaan yksityiselämän ja luottamuksen suojan turvaamiseksi opiskeluhuollossa eivät hallintopäätöksiä oppilaitoksessa tekevät henkilöt voisi olla jäseninä monialaisessa asiantuntijaryhmässä (siis rehtori ja opettajat), koska kenkilötietolain (523/1999) 7 §:n käyttötarkoitussidonnaisuutta määrittelevä säännös kieltää opiskelijahuoltoon liittyvien tietojen käyttämisen mihinkään muuhun tarkoitukseen kuin opiskelijahuoltoon. Sivistysvaliokunnassa määräystä pidettiin ylimitoitettuna:
"Sivistysvaliokunnan saaman asiantuntjaselvityksen mukaan hallituksen esityksen perusteluihin kirjattu verraten yleinen kielto osallistua muuhun opiskelijaa koskevaan päätöksentekoon vaikuttaa varsin ylimitoitetulta eikä sitä siten voida pitää perusteltuna tai ylipäänsä tarpeellisena. Opettaja ja rehtori eivät tule esteellisiksi tekemään oppilasta koskevia hallintopäätöksiä sillä perusteella, että he ovat saaneet oppilasta koskevia tietoja toimiessaan monialaisen asiantuntijaryhmän jäsenenä. Sen sijaan myös opettajaan ja rehtoriin, joka toimii tai on toiminut asiantuntija-ryhmän jäsenenä kohdistuvat edellä todetut tiedon käyttökiellot ja -rajoitukset."
(8) Tuo yksittäisen oppilaan tukemiseksi kootun monialaisen asiantuntijaryhmän asiantuntijat voivat toimia myös opetushenkilöstön tukena koulun työrauhaan, kurinpitoon sekä opetuksen järjestämiseen ja toteuttamiseen liittyvissä hallinnollisissa ja sisällöllisissä kysymyksissä.
(9) Yksilökohtainen oppilashuolto on oppilaalle vapaaehtoista. Oppilaalla ei ole velvollisuutta ottaa vastaan mahdollisuutta keskustella psykologin tai kuraattorin kanssa. Huoltajalla ei ole oikeutta kieltää alaikäistä käyttämästä opiskeluhuollon palveluja.Vapaaehtoista, yksilökohtaista opiskeluhuoltia koskee luottamuksensuoja.
(10) Sivistyvaliokunnan mukaan opiskelijahuoltolakiin sisällytetyt erityiset yksityisyyden suojaa takaavat säännökset eivät vaikuta perusopetuslain mukaisiin opetuksen järjestäjän oikeuksiin saada opetuksen kannalta välttämättömät tiedot. Valiokunta toivoi sujuvaa yhteistyötä ja viranomaistyön vaatimaa kitkatonta tietojenvaihtoa kunnan muiden toimialojen, kuten nuorisotoimen ja lastensuojelun sekä myös poliisin kanssa.
EDESSÄ on uuden ajattelutavan opettelua. Jatkossa kouluissa on nykyistä selkeämmin tiedostettava yleiset ja erityiset tietosuojan tasot. Sosiaali- ja terveydenhuollossa luottamuksen suoja ja tietosuoja ovat olennainen toiminnan onnistumisen edellytys ja sen eettinen perusta. Tämä pätee myös yksilökohtaisessa opiskeluhuollossa, jonka palvelut koostuvat keskeisesti sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tuottamista palveluista.
Sivistysvaliokunnan arvion mukaan hallituksen esityksestä käydyssä keskustelussa on tarpeettoman voimakkaasti painottunut työskentely yksilökohtaisen opiskeluhuollon monialaisessa asiantuntijaryhmässä.
Eräitä pykälätäsmennyksiä:
Perusopetuslakiin
16a § Tehostettu tuki.
Tehostetun tuen aloittaminen ja järjestäminen käsitellään oppilashuollon ammattihenkilöiden kanssa moniammatillisena yhteistyönä. Näin kyseessä ei ole esityksen tarkoittama oppilashuolto vaan oppilashuollon ammattihenkilöiden kanssa tapahtuva konsultointi.
17 § (Uusi) Erityinen tuki
Ennen erityistä tukea koskevan päätöksen tekemistä opetuksen järjestäjän on kuultava oppilasta ja tämän huoltajaa tai laillista edustajaa siten kuin hallintolain (434/2003) 34 §:ssä säädetään sekä hankittava oppilaan opetuksesta vastaavilta selvitys oppilaan oppimisen etenemisestä ja oppilashuollon ammattihenkilöiden kanssa moniammatillisena yhteistyönä tehty selvitys oppilaan saamasta tehostetusta tuesta ja oppilaan kokonaistilanteesta sekä tehtävä näiden perusteella arvio erityisen tuen tarpeesta (pedagoginen selvitys). Pedagogista selvitystä on tarvittaessa täydennettävä psykologisella tai lääketieteellisellä asiantuntijalausunnolla tai vastaavalla sosiaalisella selvityksellä.
40 § Henkilötietojen salassapito ja käsittely
Sen estämättä, mitä 1 momentissa tai salassapitovelvollisuudesta erikseen säädetään, on oppilaan oppilashuoltotyöhön osallistuvilla oikeus saada toisiltaan ja luovuttaa toisilleen sekä oppilaan opettajalle, rehtorille ja tämän lain mukaisesta opetuksesta ja toiminnasta vastaavalle viranomaiselle oppilaan opetuksen asianmukaisen järjestämisen edellyttämät välttämättömät tiedot.(Uusi)
41 a § (Uusi) Tiedonsiirto teknistä käyttöyhteyttä hyväksikäyttäen
Tässä laissa tarkoitettuihin rekistereihin sisältyviä tietoja voidaan luovuttaa tietoon oikeutetulle teknisen käyttöyhteyden avulla. Ennen teknisen käyttöyhteyden avaamista tietoja luovuttavan on varmistuttava siitä, että tietojen suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti.
Opiskeluhuoltolaki
Opiskeluhuollolla tarkoitetaan opiskelijan hyvän oppimisen, hyvän psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä sekä niiden edellytyksiä lisäävää toimintaa oppilaitosyhteisössä. Opiskeluhuoltoa on sekä perusopetuslaissa tarkoitettu oppilashuolto että lukiolaissa ja ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettu opiskelijahuolto. (OhL 3§)
5 §Yksilökohtainen opiskeluhuolto
Yksilökohtaisella opiskeluhuollolla tarkoitetaan tässä laissa yksittäiselle opiskelijalle annettavia:
(1 kohta kuten HE)
2) opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalveluja;
3) monialaista yksilökohtaista opiskeluhuoltoa; ja
jäljempänä 10 §:ssä tarkoitettuja koulutuksen järjestäjän järjestämiä sosiaali- ja terveyspalveluja. (Uusi)
6 § Opetussuunnitelman mukainen opiskeluhuolto
Opetussuunnitelman mukaisella opiskeluhuollolla tarkoitetaan toimintaa, jonka avulla tuetaan yhteisöllistä ja yksilöllistä hyvinvointia sekä terveellisen ja turvallisen oppimisympäristön syntymistä, edistetään mielenterveyttä ja ehkäistään syrjäytymistä sekä edistetään oppilaitosyhteisön hyvinvointia. Opetussuunnitelman mukaisen opiskeluhuollon avulla tuetaan oppimista sekä tunnistetaan, lievennetään ja ehkäistään mahdollisimman varhain oppimisen esteitä, oppimisvaikeuksia ja opiskeluun liittyviä muita ongelmia. Opetuksen toteuttamisesta ja oppimisen tukitoimista säädetään tarkemmin koulutusta koskevissa laeissa ja niiden perusteella laadituissa opetussuunnitelmien perusteissa.
13 § Opiskeluhuoltosuunnitelma
(1ja 2 mom. kuten HE)
Opetushallitus antaa opetussuunnitelman perusteissa määräykset opiskeluhuoltosuunnitelman laatimisesta.
14 §
Opiskeluhuoltoryhmät
(1-3 mom. kuten HE)
Yksittäisen opiskelijan tai tietyn opiskelijaryhmän tuen tarpeen selvittämiseen ja opiskeluhuollon palvelujen järjestämiseen liittyvät asiat käsitellään tapauskohtaisesti koottavassa monialaisessa asiantuntijaryhmässä. Asiantuntijaryhmään voidaan nimetä asiantuntijoita jäseneksi vain opiskelijan , tai, ellei hänellä ole edellytyksiä arvioida annettavan suostumuksen merkitystä, hänen huoltajansa suostumuksella. Asiantuntijaryhmä nimeää keskuudestaan vastuuhenkilön.
(5 mom. kuten HE)
Edellä 4 momentissa tarkoitetun asiantuntijaryhmän jäsen ei saa käyttää asiantuntijaryhmän jäsenenä saamiaan salassa pidettäviä tietoja muuhun kuin opiskeluhuoltoon liittyvään tehtävään. (Uusi)
16 § Yhteydenotto opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalvelujen saamiseksi
Jos oppilaitoksen tai opiskeluhuollon työntekijä arvioi, että opiskelijan opiskeluvaikeuksien tai sosiaalisten tai psyykkisten vaikeuksien ehkäisemiseksi taikka poistamiseksi tarvitaan opiskeluhuollon psykologi- tai kuraattoripalveluja, hänen on otettava viipymättä yhteyttä opiskeluhuollon psykologiin tai kuraattoriin yhdessä opiskelijan kanssa ja annettava tiedossaan olevat tuen tarpeen arvioimiseksi tarvittavat tiedot.
18 § Opiskelijan ja hänen laillisen edustajansa asema opiskeluhuollossa
(1 ja 2 mom. kuten HE)
Huoltajalla ei ole oikeutta kieltää alaikäistä käyttämästä opiskeluhuollon palveluja. (Uusi)
19 §Yksittäistä opiskelijaa koskevan opiskeluhuoltoasian käsittely
Asian käsittely yksittäisen opiskelijan tueksi koottavassa monialaisessa asiantuntijaryhmässä perustuu opiskelijan tai, jollei hänellä ole edellytyksiä arvioida annettavan suostumuksen merkitystä, hänen huoltajansa suostumukseen.
Opiskelijan yksilöidyllä kirjallisella suostumuksella hänen asiansa käsittelyyn voi osallistua (poist.) tarvittavia opiskeluhuollon yhteistyötahoja taikka opiskelijan läheisiä. Jos alaikäisellä tai muutoin vajaavaltaisella ei ikänsä tai kehitystasonsa vuoksi ole edellytyksiä arvioida itsenäisesti asian merkitystä, huoltaja tai muu laillinen edustaja voi antaa siihen suostumuksen hänen sijastaan.
Perinteisesti koulujen OHR:ään ovat kuuluneet rehtori, kouluterveyden-hoitaja, kuraattori, koulupsykologi ja erityisopettaja. Ryhmä on kokoontunut yleensä kerran viikossa ratkomaan oppilaiden tukeen liittyviä asioita. Nyt tällaisen ryhmän toimintaa ollaan merkittävästi muuttamassa. Uudistus astuu voimaan ensi syksynä.
Uusi oppilas- ja opiskelijahuoltolaki
Eduskunta hyväksyi joulun alla uuden lain hallituksen esittämässä muodossa kuitenkin niin, että siihen mm. sivistysvaliokunnassa tehdyt muutokset otetaan huomioon. Lakiin on koottu nykyisin hajallaan olevat oppilas- ja opiskelijahuoltoa koskevat säännökset.
Miltä uusi oppilashuoltoajattelu näyttää?
(1) Koulun tasolla on edelleen oppilaitoskohtainen opiskeluhuoltoryhmä, joka vastaa oppilaitoksen opiskeluhuollon suunnittelusta, kehittämisestä, toteuttamisesta ja arvioinnista kuten nykyisinkin. Oppilashuollossa ei tehdä hallintopäätöksiä.
(2) Oppilashuollossa siirretään painopistettä ongelmien ratkaisemista ennaltaehkäisyn suuntaan. Ennaltaehkäisyn keinona on ennen muuta ns. yhteisöllinen opiskeluhuolto, jolla halutaan tukea koko oppilaitosyhteisöä. Opiskeluhuollon päähuomio on yhteisöllisessä ennaltaehkäisevässä opiskeluhuollossa, johon kaikki koulun toimijat osallistuvat sekä psykologin, kuraattorin ja kouluterveydenhuollon asiantuntijoiden kahdenkeskinen työ oppilaan kanssa.
(3) Yksilökohtainen oppilashuolto jatkuu psykologin, kuraattorin ja kouluterveydenhuollon asiantuntijoiden kahdenkeskisenä työnä oppilaan kanssa. Painopistettä halutaan siirtää matalan kynnyksen tukeen. Yksilökohtainen oppilashuolto perustuu aina opiskelijan sekä tarpeen niin vaatiessa hänen huoltajansa suostumukseen. Yksityisyyden suojaan liittyvä tietosuoja edellyttää, että salassa pidettävien tietojen käsittely perustuu kulloistakin käsiteltävää asiaa koskeviin voimassa oleviin tietosuojanormeihin.
(4) Opetuksen järjestäjän velvollisuuksia järjestää psykologi- ja kuraattoripalveluita tiukennetaan. Oppilaalla on oikeus saada palveluja kiireellisissä tapauksissa jo saman päivänä, ja viimeistään7 päivän sisällä. Aluehallintovirastot voivat myös oma-aloitteisesti ottaa tutkittavaksi, onko opiskeluhuolto kokonaisuudessaan hoidettu lain mukaisesti.
Sivistysvaliokunta piti välttämättömänä, että oppilashuollon keskeiset toimijat, koulukuraattorit, koulupsykologit ja kouluterveydenhuollon henkilöstö toimivat kouluissa. On ehdottomam välttämätöntä, että he ovat kiinteä osa kouluyhteisöä. Käytäntö ei saa johtaa siihen, että esim. psykologin palvelut hoidetaan kouluissa päivystysluonteisina.
(5) Oppilashuollon suunnitelmallisuutta lisätään (siis lisää paperityötä). Jokaisessa koulussa laaditaan opiskeluhuollon toteuttamista, arviointia ja kehittämistä varten oppilaitoskohtainen opiskeluhuoltosuunnitelma. Laissa ei määritellä, kuka sen laatii. Opetushallitus antaa määräykset koko opiskeluhuoltosuunnitelman laatimisesta. Laissa säädetään opiskeluhuoltoon liittyvästä dokumentoinnista, rekisterinpidosta ja tietosuojasta sekä korostetaan oppilaiden ja huoltajien vaikutusmahdollisuuksia opiskeluhuoltoa koskevissa asioissa.
(7) Yksittäisen opiskelijan tukemiseksi voidaan tarvittaessa koota monialainen asiantuntijaryhmä. Tämä tapauskohtaisesti koottava monialainen asiantuntijaryhmä kootaan opiskelijan tai tarvittaessa hänen huoltajansa suostumuksen perusteella. Tämän ryhmän jäsenet saavat toisiltaan ja saavat luovuttaa toisilleen sekä opiskeluhuollosta vastaavalle viranomaiselle sellaiset tiedot, jotka ovat välttämättömiä yksilökohtaisen opiskeluhuollon järjestämiseksi ja toteuttamiseksi.
Hallituksen esityksessä luki vielä, että oppilaan yksityiselämän ja luottamuksen suojan turvaamiseksi opiskeluhuollossa eivät hallintopäätöksiä oppilaitoksessa tekevät henkilöt voisi olla jäseninä monialaisessa asiantuntijaryhmässä (siis rehtori ja opettajat), koska kenkilötietolain (523/1999) 7 §:n käyttötarkoitussidonnaisuutta määrittelevä säännös kieltää opiskelijahuoltoon liittyvien tietojen käyttämisen mihinkään muuhun tarkoitukseen kuin opiskelijahuoltoon. Sivistysvaliokunnassa määräystä pidettiin ylimitoitettuna:
"Sivistysvaliokunnan saaman asiantuntjaselvityksen mukaan hallituksen esityksen perusteluihin kirjattu verraten yleinen kielto osallistua muuhun opiskelijaa koskevaan päätöksentekoon vaikuttaa varsin ylimitoitetulta eikä sitä siten voida pitää perusteltuna tai ylipäänsä tarpeellisena. Opettaja ja rehtori eivät tule esteellisiksi tekemään oppilasta koskevia hallintopäätöksiä sillä perusteella, että he ovat saaneet oppilasta koskevia tietoja toimiessaan monialaisen asiantuntijaryhmän jäsenenä. Sen sijaan myös opettajaan ja rehtoriin, joka toimii tai on toiminut asiantuntija-ryhmän jäsenenä kohdistuvat edellä todetut tiedon käyttökiellot ja -rajoitukset."
(8) Tuo yksittäisen oppilaan tukemiseksi kootun monialaisen asiantuntijaryhmän asiantuntijat voivat toimia myös opetushenkilöstön tukena koulun työrauhaan, kurinpitoon sekä opetuksen järjestämiseen ja toteuttamiseen liittyvissä hallinnollisissa ja sisällöllisissä kysymyksissä.
(9) Yksilökohtainen oppilashuolto on oppilaalle vapaaehtoista. Oppilaalla ei ole velvollisuutta ottaa vastaan mahdollisuutta keskustella psykologin tai kuraattorin kanssa. Huoltajalla ei ole oikeutta kieltää alaikäistä käyttämästä opiskeluhuollon palveluja.Vapaaehtoista, yksilökohtaista opiskeluhuoltia koskee luottamuksensuoja.
(10) Sivistyvaliokunnan mukaan opiskelijahuoltolakiin sisällytetyt erityiset yksityisyyden suojaa takaavat säännökset eivät vaikuta perusopetuslain mukaisiin opetuksen järjestäjän oikeuksiin saada opetuksen kannalta välttämättömät tiedot. Valiokunta toivoi sujuvaa yhteistyötä ja viranomaistyön vaatimaa kitkatonta tietojenvaihtoa kunnan muiden toimialojen, kuten nuorisotoimen ja lastensuojelun sekä myös poliisin kanssa.
EDESSÄ on uuden ajattelutavan opettelua. Jatkossa kouluissa on nykyistä selkeämmin tiedostettava yleiset ja erityiset tietosuojan tasot. Sosiaali- ja terveydenhuollossa luottamuksen suoja ja tietosuoja ovat olennainen toiminnan onnistumisen edellytys ja sen eettinen perusta. Tämä pätee myös yksilökohtaisessa opiskeluhuollossa, jonka palvelut koostuvat keskeisesti sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tuottamista palveluista.
Sivistysvaliokunnan arvion mukaan hallituksen esityksestä käydyssä keskustelussa on tarpeettoman voimakkaasti painottunut työskentely yksilökohtaisen opiskeluhuollon monialaisessa asiantuntijaryhmässä.
Eräitä pykälätäsmennyksiä:
Perusopetuslakiin
16a § Tehostettu tuki.
Tehostetun tuen aloittaminen ja järjestäminen käsitellään oppilashuollon ammattihenkilöiden kanssa moniammatillisena yhteistyönä. Näin kyseessä ei ole esityksen tarkoittama oppilashuolto vaan oppilashuollon ammattihenkilöiden kanssa tapahtuva konsultointi.
17 § (Uusi) Erityinen tuki
Ennen erityistä tukea koskevan päätöksen tekemistä opetuksen järjestäjän on kuultava oppilasta ja tämän huoltajaa tai laillista edustajaa siten kuin hallintolain (434/2003) 34 §:ssä säädetään sekä hankittava oppilaan opetuksesta vastaavilta selvitys oppilaan oppimisen etenemisestä ja oppilashuollon ammattihenkilöiden kanssa moniammatillisena yhteistyönä tehty selvitys oppilaan saamasta tehostetusta tuesta ja oppilaan kokonaistilanteesta sekä tehtävä näiden perusteella arvio erityisen tuen tarpeesta (pedagoginen selvitys). Pedagogista selvitystä on tarvittaessa täydennettävä psykologisella tai lääketieteellisellä asiantuntijalausunnolla tai vastaavalla sosiaalisella selvityksellä.
40 § Henkilötietojen salassapito ja käsittely
Sen estämättä, mitä 1 momentissa tai salassapitovelvollisuudesta erikseen säädetään, on oppilaan oppilashuoltotyöhön osallistuvilla oikeus saada toisiltaan ja luovuttaa toisilleen sekä oppilaan opettajalle, rehtorille ja tämän lain mukaisesta opetuksesta ja toiminnasta vastaavalle viranomaiselle oppilaan opetuksen asianmukaisen järjestämisen edellyttämät välttämättömät tiedot.(Uusi)
41 a § (Uusi) Tiedonsiirto teknistä käyttöyhteyttä hyväksikäyttäen
Tässä laissa tarkoitettuihin rekistereihin sisältyviä tietoja voidaan luovuttaa tietoon oikeutetulle teknisen käyttöyhteyden avulla. Ennen teknisen käyttöyhteyden avaamista tietoja luovuttavan on varmistuttava siitä, että tietojen suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti.
Opiskeluhuoltolaki
Opiskeluhuollolla tarkoitetaan opiskelijan hyvän oppimisen, hyvän psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä sekä niiden edellytyksiä lisäävää toimintaa oppilaitosyhteisössä. Opiskeluhuoltoa on sekä perusopetuslaissa tarkoitettu oppilashuolto että lukiolaissa ja ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettu opiskelijahuolto. (OhL 3§)
5 §Yksilökohtainen opiskeluhuolto
Yksilökohtaisella opiskeluhuollolla tarkoitetaan tässä laissa yksittäiselle opiskelijalle annettavia:
(1 kohta kuten HE)
2) opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalveluja;
3) monialaista yksilökohtaista opiskeluhuoltoa; ja
jäljempänä 10 §:ssä tarkoitettuja koulutuksen järjestäjän järjestämiä sosiaali- ja terveyspalveluja. (Uusi)
6 § Opetussuunnitelman mukainen opiskeluhuolto
Opetussuunnitelman mukaisella opiskeluhuollolla tarkoitetaan toimintaa, jonka avulla tuetaan yhteisöllistä ja yksilöllistä hyvinvointia sekä terveellisen ja turvallisen oppimisympäristön syntymistä, edistetään mielenterveyttä ja ehkäistään syrjäytymistä sekä edistetään oppilaitosyhteisön hyvinvointia. Opetussuunnitelman mukaisen opiskeluhuollon avulla tuetaan oppimista sekä tunnistetaan, lievennetään ja ehkäistään mahdollisimman varhain oppimisen esteitä, oppimisvaikeuksia ja opiskeluun liittyviä muita ongelmia. Opetuksen toteuttamisesta ja oppimisen tukitoimista säädetään tarkemmin koulutusta koskevissa laeissa ja niiden perusteella laadituissa opetussuunnitelmien perusteissa.
13 § Opiskeluhuoltosuunnitelma
(1ja 2 mom. kuten HE)
Opetushallitus antaa opetussuunnitelman perusteissa määräykset opiskeluhuoltosuunnitelman laatimisesta.
14 §
Opiskeluhuoltoryhmät
(1-3 mom. kuten HE)
Yksittäisen opiskelijan tai tietyn opiskelijaryhmän tuen tarpeen selvittämiseen ja opiskeluhuollon palvelujen järjestämiseen liittyvät asiat käsitellään tapauskohtaisesti koottavassa monialaisessa asiantuntijaryhmässä. Asiantuntijaryhmään voidaan nimetä asiantuntijoita jäseneksi vain opiskelijan , tai, ellei hänellä ole edellytyksiä arvioida annettavan suostumuksen merkitystä, hänen huoltajansa suostumuksella. Asiantuntijaryhmä nimeää keskuudestaan vastuuhenkilön.
(5 mom. kuten HE)
Edellä 4 momentissa tarkoitetun asiantuntijaryhmän jäsen ei saa käyttää asiantuntijaryhmän jäsenenä saamiaan salassa pidettäviä tietoja muuhun kuin opiskeluhuoltoon liittyvään tehtävään. (Uusi)
16 § Yhteydenotto opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalvelujen saamiseksi
Jos oppilaitoksen tai opiskeluhuollon työntekijä arvioi, että opiskelijan opiskeluvaikeuksien tai sosiaalisten tai psyykkisten vaikeuksien ehkäisemiseksi taikka poistamiseksi tarvitaan opiskeluhuollon psykologi- tai kuraattoripalveluja, hänen on otettava viipymättä yhteyttä opiskeluhuollon psykologiin tai kuraattoriin yhdessä opiskelijan kanssa ja annettava tiedossaan olevat tuen tarpeen arvioimiseksi tarvittavat tiedot.
18 § Opiskelijan ja hänen laillisen edustajansa asema opiskeluhuollossa
(1 ja 2 mom. kuten HE)
Huoltajalla ei ole oikeutta kieltää alaikäistä käyttämästä opiskeluhuollon palveluja. (Uusi)
19 §Yksittäistä opiskelijaa koskevan opiskeluhuoltoasian käsittely
Asian käsittely yksittäisen opiskelijan tueksi koottavassa monialaisessa asiantuntijaryhmässä perustuu opiskelijan tai, jollei hänellä ole edellytyksiä arvioida annettavan suostumuksen merkitystä, hänen huoltajansa suostumukseen.
Opiskelijan yksilöidyllä kirjallisella suostumuksella hänen asiansa käsittelyyn voi osallistua (poist.) tarvittavia opiskeluhuollon yhteistyötahoja taikka opiskelijan läheisiä. Jos alaikäisellä tai muutoin vajaavaltaisella ei ikänsä tai kehitystasonsa vuoksi ole edellytyksiä arvioida itsenäisesti asian merkitystä, huoltaja tai muu laillinen edustaja voi antaa siihen suostumuksen hänen sijastaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)