Auroran koulun näytelmistä ja leffoista 1989- 2014

WANHA rexi piipahti perjantaina Auroran koululla. OIkean asian lisäksi juteltiin vanhoista koulunäytelmistä. Kuinka monta niin olikaan?  Lupasin kaivaa muistia ja blogejani. 25 vuoden ajan joka lukukauden lopussa näyteltiin.  Meillä oli  tapana "kierrättää" näytelmiä noin kuuden vuoden välein. Päiväkoti-ikäisinä näytelmän nähneet konkreetisti kokevat kasvunsa, kun on heidän vuoronsa kertoa tarina. Ja onhan se tehokastakin.

Kokosin meillä esitettyjä näytelmiä, ja kuvailen niitä lyhyesti. Pääosan julisteista tuotti opettaja Raija Herrala.  

Aristokatit

Aristokatit  esitettiin  jouluna 2003. Käsikirjoitus  tehtiin Disneyn piirroselokuvan pohjalta, ja tosi tarttuva musiikki olisi sekin valmiina. Jutussa on rakkautta, jännistystä ja huumoriakin.

Näytelmässä oli  puolenkymmentä isoa, lapsille sopivaa roolia. Tarvittaessa myös 2-3 aikuiselle.Lisäksi kissoja ja koiria mahtui vaikka kuinka.

Hannu ja Kerttu  

Hannu ja Kerttu- näytelmästä teimme aivan vuosituhannen vaihteessa  2002 ns. ratanäytelmän koulun taustalla olevaan metsikköön. Jokaisella luokalla oli oma opettajan ohjaama kohtaus, ja katselijat kiersivät radalla pisteeltä toiselle.

Hölmöläiset.

Hölmöläiset on esitetty ratanäytelmänä kolme kertaa. Kolme kertaa 1990,  1997, 2001,. Glimsissa ja kerran (vuonna 2008)  Pikku Auroran pihalla. Jokainen luokka teki oman hölmöläistarinansa.   .

Koko kaupungin Vinski

Tästä lastenkirjasta tehtiin elokuva keväällä 2012. Musiikin elokuvaan sävelsi Uma Jutila. Mukana oli sekä opettajia että oppilaita. .

Kaunotar ja hirviö

Tätä näytelmä esitettiin pari kertaa. 1995. Jälkimmäisessä kokeilimme  mustavaloa.

Kolme iloista rosvoa

Tämä näytelmä  esitettiin  ainakin neljä kertaa ja kerran koulun pihalla. 1993,  1999, 2003 2009, Kirjalija on säveltänyt näytelmään monia mukavia kappaleita. Rooleja on sekä aikuisille että lapsille.  

Kullero-sinfonia

Kullervo-sinfonian ohjasi vuonna 1997 Maarit Tyrjy. Tästä löytyi kuva.

Kuningas ilman sydäntä

 

Tämä Mika Waltarin näytelmä  esitettiin  meillä kaksi kertaa, 2000 ja vimeksi jouluna 2008 . Näytelmässä on rooleja sekä lapsille että aikuisille.  

Lumikki

 

Lumikki  esitettiin  meillä ainakin kolme kertaa. 1990, 1998, 2005, Viimeksi viime  jouluna (2012). Näytelmässä on sekä lapsille että aikuisille sopivia rooleja. Musiikkia voi ammentaa Disneyn  klassikosta.

Nummisuutarin Esko

Tämä näytelmä oli mukaelma Aleksis Kiven Nummisuutareista. Pääroolejakin on aika lailla Se esitettiin 1990-luvun puolivälissä Bembölen kahvituvan pihalla kaatosateessa.

Oliver Twist

Dickensin klassikko on esitetty meillä kerran vuonna 2007. Siinä on rooleja sekä aikuisille että lapsille.  .

Pekka Töpöhäntä

Lastenkirjojen pohjalta teimme 2000-luvun taitteessa pihanäytelmän, joka koostui erillisistä osista.

Peter Pan

Peter Pan on myös ollut suosikkejamme. Se on esitetty näytelmänä kolme kertaa,1990,. 1996 ja keväällä 2010 teimme siitä elokuvan. Kapteeni Koukkuna ovat olleet Osmo Sorsa, Timo Hyvönen ja Jukka Jokiranta. Elokuvaversioon musiikin sävelsi Uma Jutila.  

Peppi Pitkätossu

Peppi on iki-ihana näytelmä. Samalla sovituksella se on toteutettu ainakin neljä kertaa.1992,  1998, 2003, 2005, Viimeksi jouluna 2012.  1990-luvulla teimme oikein turneen Pepillä. Keskeisessä roolissa oli Maarit Tyrjyn torviorkesteri.  

Pikku Prinssi

 
Tämä ihana lastenkirja on esitetty koulussamme kolme kertaa, 1993 ja  2000. Lentäjää ovat näytelleet Timo Hyvönen ja Jukka Jokiranta. Tämä näytelmä on esitetty myös lukuteatterina.

Prinsessa Ruusunen

Prinsessa Ruusunen on ollut aina ihana tehdä. Olemme esittäneet sen kolme kertaa lavalla 1992, 1999, ja keväällä 2011 siitä tehtiin elokuva. Siihen musiikin sävelsi Uma Jutila.  

Puna-Hilkka

Kaikkien tuntema satu Puna-Hilkka on toteutettu meillä kerran 2005  ratanäytelmänä koulun metsikössä. Quest-starina oli edesmennyt näyttelijä Helena Notkonen.

Ravana ja Sukreep

Uma Jutila ohjasi syksyllä 1989 musiikkinäytelmä Ravana ja Sukreepin.

Robin Hood

Sarjakuvien pohjalta ideoitu käsikirjoitus on esitetty meillä kerran 90-luvulla. 1993 Näytelmä on kepeä, lyhyt ja siinä on monenlaisia rooleja.

Ronja

Astrid Lindgrenin Ronja on esitetty meillä kaksi kertaa vuonna 2007 ja 2013.  Siinä on hienoja rooleja sekä aikuisille että lapsille. Ja upea tarina (Roomeo ja Julia mukaelma).

Saiturin joulu

Dickensin klassiko on esitetty kerran, jouluna 2011. Näytelmässä on hyviä rooleja sekä lapsille että aikuisille. Se on vain joulunäytelmä.  

Sven Dufva

Vuonna 1998

Totuuden helmi

Topeliuksen Totuuden Helmi oli ensimmäinen Aurorassa tämän rehtorin aikana esitetty koko koulun näytelmä. Se esitettiin jouluna 1989. ja 1998  1990-luvun lopulla se tehtiin Aurora-päivään mykkäelokuvan tapaan. Ja myös rexin  urani päättyessä, kun vanha koulurakennus veteli jo viimeisiään.

Tuhkimo 

Tuhkimo on klassikko, jonka olemme esittäneet kaksi kertaa, 1994 viimeksi vuonna 2001.. Siinä olisi rooleja sekä aikuisille että lapsille. Musiikkia löytyy Disney elokuvasta.

Viisikko Aarresaarella

Enid Blytonin tätä tekstiä ei tiettävästi ole esitetty näyttämöllä missään muualla.. Meillä saattoi olla maailman ensi-ilta jouluna 2007.   

Vinski ja Vinsentti

Jatko osa Vinskiin on lasten dekkari. Konna löytyy sirkusväen joukosta. Teimme tästä elokuvan, joa esitettiin keväällä 2014. Mukana oli sekä aikusia että lapsia

Näytelmiä, jotka eivät ole edenneet lavalle saakka

Lisäksi olemme työstäneet käsikirjoitukset seuraaviin  näytelmiin, joita ei ole ehditty esittää.

Sinbad

Yksi 1000 ja yhden yön tarinoista, jossa pitää osata lentää matolla. Käsikirjoitus on tehty pääosin elokuvan pohjalta.

Viisikko tapaa jälleen

Tässä tarinassa on agentteja ja myöskin sirkus. Rooleja on paljon. Ja vähän jännitystäkin. Ja paljon ruokataukoja.

Pienimuotoisia näytelmiä

LISÄKSI Aurorassa on esitetty useita pienimuotoisempia näytelmiä. Näitä ovat olleet  Uma Jutilan luokan esittämä "Ravana ja Sukreep",1991 Aleksis Kiven "Seitsemän Veljestä" 1989, 1994, 1998 ja 2002 "Kihlaus"1996 , "Nummisuutarin Esko" 1997 ja "Koto ja kahleet". Osmo Sorsan ja Martti Hellströmin "Minne joutui kukkaset"-perfofrmanssi. 1991, Lisäksi Uma Jutila ja Maarit Tyrjy harjoituttivat 90-luvun alussa Seppo Hovin sirkus-musikaali "Outolintu" 1990

Päivän aforismi

 

Koulutilojen uusajattelua 50 vuotta sitten

50 vuotta sitten Suomi oli odottamassa peruskouluun siirtymistä. Vuonna 1970 oli ilmestynyt POPS I ja II, joissa kuvattiin, millaista oppimista  kouluissa tavoiteltiin.  Tuolloin  ajateltiin, että kaikilla koulu-asteilla pitäisi voida työskennellä erilaisia toisiaan täydentäviä opetustapoja käyt-täen.  Suurryhmäopetus, pienryhmä-työskentely ja yksilöllinen opiskelu olivat  uusia tavoiteltuja työmuotoja .

Vuoden 1974 Kasvatus-lehden 1-numerossa. julkaistiin useita artikkeleita, joissa annet-tiin vinkkejä, kuinka koulun tiloja tulisi suunnitella. 

Innoittajana oli mm. vuonna 1971 annettu valtioneuvoston päätös(217/71), jossa  määriteltiin valtionapuun oikeuttavat koulun ope-tustilativan uudella tavalla. Aikaisemmin opetustilat oli  mitoitettu eri suuruisiksi luokkahuoneiksi sen mukaan,  tulivatko ne varsinaisen

kansakouluun, kansalaiskouluun, kun-nalliseen keskikouluun vaiko apukouluun. 

Uudessa päätöksessä tilat sen sijaan mää-riteltiin ja mitoitettiin  tilojen käyttötar-koituksen mukaan eli sen perusteella, tuliko näistä tiloja perusryhmän opetusta, ryh-mäopetusta vaiko pienryhmäopetusta varten. Samalla tehtiin mahdolliseksi eri tilatyyppien yhdistäminen ja niiden  jakaminen. Myös koulujen hallintotilojen  tarve arvioitiin uudelleen sekä mää-rällisesti että laadullisesti.  

Samassa lehdessä  julkaistiin myös SITRAN koulurakennustutkimus. Siinä oli käynyt selville, että ryhmätyöskentely ja itsenäinen opiskelu valtaavat  yhä enem-män alaa traditionaaliselta katederi-opetukselta. Tämä vaati muutoksia. Kou-lurakennuksen pohjaratkaisun perusmallia olisi  muutettava. Olisi luovuttava käy-tävien varteen rakennetuista saman-kokoisista luokkahuoneista, jotka sitovat opetuksen opettajajohtoiseen  työsken-telyyn. Olisi rakennettava syvärun-koisempia rakennuksia, jossa avoimiin, hyvin vaimennettuihin opiskelutiloihin liittyy erikokoisia eristettäviä opetustiloja.  Käytävät, ruokailutilat, kirjasto ja opetusvälinetilat olisi otettava avuksi muodostettaessa entistä väljempiä tilayhdistelmiä. 

Koko pinta-ala olisi saatava tehokkaaseen käyttöön. Kuinka?  Toisiinsa läheisesti liittyvien aineiden tilat tulisi sijoittaa vierek-käin. Huoneiden välisiä seiniä tulisi vähentää. Sisustuksessa  kiin-teiden kalusteiden asemasta olisi  käytettävä mahdollisimman paljon irtokalusteita,  mm. pyörillä liikkuvia sisustusyksiköitä,

Koulutilojen tulisi olla muunneltavia. Muunneltavuus tekee mahdolliseksi teknisin keinoin vaihdella huonetilojen kokoa, siis yhdistää  tai erottaa niitä, rakentaa uusia vanhojen tilalle.  Se  edellyttää  teknisiä muutoksia raken-nuksessa.

Vaihtoehtoinen periaate olisi  koulun jäsentäminen muutamiksi mahdollisimman itsenäisiksi osastoiksi.  Koulun keskim-mäiseen paikkaan sijoitettaisiin kirjasto, koska se sisältää kalleimmat yhteiset välineet. Opintosolujen keskelle sijoi-teltaisiin  aulatiloja pienryhmä-työskentelyä ja ruokailua varten. Solu muodostuisi samantasoisesta yksiköstä, jossa olisi nivottu apu- tai välinetilojen ja välituntitilojen  avulla esim. neljä luokka-huonetta toistensa yhteyteen. Opintosolun sopivana kokona pidettiin 120-180 oppilasta

Mahdollisesti koulun ryhmittäminen opintosoluiksi ei olisi kuitenkaan riittävä toimenpide massoittumisilmiöiden tor-jumiseksi. Ehkäpä koulu pitäisi jakaa useammaksi enintään 300 oppilaan organisaatioksi? tuolloin kirjoitettiin.

Kouluihin kaivattiin erityyppisiä hiljaisia toimintoja: makkaran grillaaminen, lukeminen, jutteleminen, kävely, pelkkä toisten katseleminen, läksyjen lukeminen ja erilaisten pelien pelaminen. 

Myös koulujen monikäyttöisyyttä eli  vastavuoroisuuskäyttöa esitettiin. Se  merkitsi koulurakennuksen käyttämistä ulkopuolisiin tarkoituksiin ja ulkopuolisten tilojen käyttämistä opetustoiminnan tarkoituksiin,

Ulos ehdotettiin pallokenttiä, suoritus-paikkoja, kasvitieteellistä  pienoispuu-tarhaa, ulkotakkaa, grillauspaikkaa, keinuja, kiipeilyköysiä, -ja verkkoja pehmeällä heikkapohjalla, vesilammikkoa,  aidattua askartelupihaa, suojattuja, pöytätennis- sakki yms.pelinurkkauksia, maalaus- ja ilmoitusseiniä, kuntopolkua, tuulilta suojattuja  nurkkauksia, pöytiä, penkkejä ja  pelipintoja.

Jo 60-luvulla oli esitetty kaivuumassoista muodostettua  yläpihaa ja sen keskelle amfiteatterimaista painautumaa  koko koulun yhteisiä ulkotilaisuuksia palvelevaa intiinmiä näyttämöä.

KESKUSTELU jatkuu yhä :-)

LÄHTEITÄ

Lappo, Osmo. (1974). Uudistuva opetus- uusi koulurakennus.  Kasvatus(5):  1, 8-12.

Holopainen, Pentti. (1974). SITRAN koulurakennustutkimus. Opetusmuotojen ja tilojen suhteellinen jakautuminen.– Käyttäjätutkimus. Kasvatus( 5):  1, 21-2

Kallio, Pauli. (1974).  Haarikointia 2: Vanhat ja uudet opetustilat. Kasvatus( 5):  1, 44-46.

Kähkönen, Erkki. (1974.) Koulurakennustoiminnan nykynäkymiä   Kasvatus( 5):  1, 3- 7.

Mikkola, Walde. (1974.) Koulurakennuksen kehittämistoiminta Suomessa. Painopistealueena alkuopetuksen tilat.  Kasvatus( 5):  1, 16-20.Niskanen, Erkki A. (1974). Tieteiden välisen koulurakennustutkimuksen hyödyntämisestä Kasvatus( 5):  1, 27-30.

Rosengren, Camilla. (1974). Koulupihat.  Kasvatus( 5):  1, 31-35.

Piirustukset Kasvatuslehden juttuun oli tehnyt arkkitehti Hannu Murros. Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla.

Haipakkaa. Kohta.

 

VESPA sai vielä seisoa tämän viikonlopun katoksessa ilman ladattua akkua. Pyydän anteeksi. Tarkoitus oli. Mutta hommia taas kasaantui viikonloppuun niin, että oli priorisoitava.

Olen elokuusta alkaen tehnyt Omnian kronikkaa kaksi päivää viikossa. Tällä viikolla tuli huippukiinnostavia videojuttuja, jotka syövöt aikaa. Nyky-vekottimilla ei olekaan helppoa kääntää DVD-videoita mp3:siksi. Oli pakko kuvata iPhonella ja editoida iMovie:llä manuaalisesti. Huikeaa, mutta hidasta.

Ja se aika alkaa loppua. Myös Helsingin yliopiston aikuis-koulutuksen opiskelijoiden seminaarityöt pitää arvostella. Samaan kiirekasaan tulevat monien yhdistysten kevätkokousjärjestelyt. Ja sitten on vielä nämä vaalityöt.

EN pätkääkään valita.Voi olla, että ensi syksynä on vain ja juuri aikaa. Yhtään työkeikka kun ei ole sovittu. Vaaleissa käy, miten käy.  Jos huonosti/hyvin käy, aikaa suorastaan sataa. Levätään sitten.

MUTTA kesäkuussa ajellaan Vespalla..

Päivän aforismi

 

Simppeli työkalu oman oppimisen reflektioon osana kurssin arviointia

 

HELSINGIN yliopistossa koulutetaan myös aikuisopettajia. Opintoihin kuuluu mm.  28 tunnin  tutkimusseminaari, jossa jokainen valmistaa noin 12-15-sivun a) tutkielman, b) kirjallisuuskatsauksen tai) jonkin pedagogisen tuotteen.  

Minulla oli ilo ohjata yhtä noin 18 opiske-lijan ryhmää tammikuusta tähän päivään saakka. Jäljellä on enää lopullisten töiden arvostelu asteikolla 1-5. 

MINULLA  itselläni on. - vaikka perus-koulumies olenkin - varsin pitkä aikuiskoulu-tuskokemus. Ensimmäisiä kursseja olivat 1980 - luvun sijaisopettajakurssit. Sitten tuli ops- ja rexikoulutukset ja nyt muutaman viime vuoden aikaa opettajien ops-NPDL-Tutor-valmennukset.

HYVIN usein kurssien päätteeksi on pidetty palautetilaisuus. Lyhyimmillään nostettiin sormia, pisimmillään  kierrettiin eri flap-tau-luilla kirjaamassa omia tunnelmia.

IHAN fine niinikin. Arviointi kohdistuu  lähinnä kouluttajaan ja järjestelyihin. Mutta tänään hain jotain toisenlaista.  Erityisesti aikuisopetuksessa olisi tärkeää saattaa jokainen pohtimaan käytyä kurssia oman oppimisensa näkökulmasta. Mitä oikeasti opin? Mitä en oppinut?Ja mistä se johtuu?

LAADIN simppelin työkalun virittämään refletiota . Jotta voi "arvostella", täytyy ensin palauttaa mieleen, mitä kursilla oli luvattu harjoittaa/syventää? Sitten täytyy muistella , miksi itse tuli kurssille. Mitä siltä odotti? Ja lopuksi kerrata, mitä kaikkea kurssilla tapahtui. 

KUTEN blogilastu kuvassa näkyy, virittelymallissa on kolmen ympyrän leikkaus.  Leikkausten  keskiössä on OH Yeah! -alue. Opin, mitä oli luvattu ja mitä olin odottanutkin oppimani. 

Saatoin oppia myös sellaista, mitä ei etukäteen ollut luvattu = Extra. 

NÄIDEN onnistumisten lisäksi malli  tunnistaa  pari  tyytymättömyyttä herättävää aluetta. Toinen niistä on tilanne, jossa on "väärinodottanut" jotain sellaista, jota ei kurssilla ole luvattukaan.  Oma vika.

'Toinen on "sälää", sekaannuksia, ikäviä sattumuksia.  Järjestäjän vika.

TÄRKEÄÄ kurssin kehittämisen kannalta on myös tunnistaa kurssikuvauksissa luvatut asiat, jotka eivät toteutuneet, mutta joita ei oikeasti ei odotettukaan innolla.= Runous.

Testi

PYYSIN oman kurssini opiskelijoita antamaan palautetta pienissä ryhmissä googleformsiin tekemääni avoimeen kysymykseen. Näin taattiin anonymiteetti. Ja toisaalta pakotettiin sanallistamaan oma kokemus ja pohtimaan sitä yhdessä

EN nyt käy tässä koko palautetta läpi, mutta annan muutamnia esimerkkejä mallin eri osiin sijoittuvista kommenteista.

1. Oh Yeah-leikkaus

• Opiskelijoiden sitoutuneisuus seminaarissa oli kiitettävää. 
• Opettaja toi sympaattista ja sallivaa ilmapiiriä tunneille. 
• Odotuksena oli juuri se että käsitellään opettajuuden tutkivaa työotetta

2. By the Book- leikkaus

• Vastannut lupausta

3. Extra-leikkaus

• miten hyvin nämä kommentointisessiot toimivat etänä. 
• Asiantuntijavieras  

4. Pettymys-leikkaus

• 4-6 tunnin sessioiden raskaus
• Kurssin alkaessa olisi kiva olla kevään aikataulut selvillä 
• Odotin enemmän mahdollisuutta keskusteluun töistä, isossa ja pienessä huoneessa
• Olisi toivonut että olisi voinut kysyä tutkimuksen tekijältä aiheesta. 

5. Runous-alue

NOT 

6. Sälää- alue

• samat ohjeet oltava alussa ja lopussa.
• Palautteen antamisen käytäntöjä olis voinut miettiä ja harjoitella 

7. Väärinkäsitys- alue

NOT

Yhteenvetoa

MALLI näytti toimivan nastasti.. Ehkä se jopa rikastutti palautetta. Mielenkiintoisesti tukistuksia ei tullut lainkaan "Runous"-alueelle. Yliopiston antama Lupaus oli mahdollista toteuttaa jopa näin sijaisoopen voimin.,

Väärinkäsitysalue näytti jääneen tyhjäksi. Ryhmillä oli aikaa 45 minuuttia, mutta ehkä katseen kääntäminen itseen on tosi vaikeaa.

KOKEILU innostuu kehittelemaan tätä ideaa. Se varmaan pitäisi esitellä jo kurssin alussa. Harmi, että keksin vasta tänään.

Päivän aforismi

 

Tule webinaariin !

 

TÄMÄ webinaario jatkaa  Luokanopettaja-lehdissä  1/2021 ja 2/2021 julkaistujen Helsingin yliopiston OpeUra- tutkimushankkeen  artikkelien maisemissa. 

Tässä linkki:

https://helsinki.zoom.us/j/68793741181?pwd=cTVXWWR0RnA4Mm9ncGE5MjEvWlVqZz09

Voit ottaa vauhtia selaamalla nämä kaksi blogilastua:

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2021/03/luokanopettajista-leivottu-maistereita.html

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2021/04/koululaakarin-8-reseptia-oirehtivalle.html

Jos haluat linkin webinaariin, laita viesti mailiin.

martti. hellstrom (at) iki.fi

Päivän aforismi

 

Lelutarinoita Espoosta

Kutsu webinaariin: Lelutarinoita Espoosta 18.5.2021 klo 18

Espoon perinneseuran Tarja Rae esittelee keräämiään lelutarinoita webinaarissa "Lelutarinoita Espoosta" tiistaina18.5.2021 klo 18.00

Verkko-osoite: http://bit.ly/perinneseura-18052021

Perinneseura kerää tietoa leluista ja niiden tarinoista. Voit edelleen lähettää tarinan omasta tai jonkun perheenjäsenesi lelusta, vanhasta tai uudesta, kuvan kera Tarjalle: tarja.rae@gmail.com. Kaikki tarinat ovat arvokkaita.

Päivän aforismi

 

Päivän aforismi

 

Elinkeinofoorumi2021: Muuttuva toimintaympäristö, kestävän tulevaisuuden mahdollistaja?​

TERVEISIÄ Business Espoon tänään järjestämästä:  "Muuttuva toiminta-ympäristö, kestävän tulevaisuuden mahdollistaja?​"- webinaarista. 

Elinkeinofoorumi 2021 oli tarkoitettu yrittäjille ja elinkeinoelämän vaikuttajille. Niinpä täl-lainen Tmi-yrittäjäkin uskaltautui mukaan.

Kahden tunnin ohjelma antoi paljon aja-teltavaa. Itselleni tärkeimmät osiot olivat ehkä kaupunginjohtaja Jukka Mäkelän tilannekuva Espoon johtamisen haasteista alkaneella 2020-luvulla, Sitran yliasiamies Jyrki Kataisen mainio sessio  2020-luvun globaaleista muutoksen ajovoimista ja Nordean pääekonomisti Tuuli Koivun ennusteet talouden kehityksestä seuraavien kahden vuoden aikana.

Espoon johtamisen haasteet

KAAPPASIN Mäkelän esityksestä talteen mielenkiintoisen dian. Klikkaamalla saa kuvan suuremmaksi ja hieman selvemmäksi.

 

Espoon strategiassa: Espoo-tarinassa on asetettu tavoitteeksi,  että kaupunki kasvaa taloudellisesti, sosiaalisesti, ekologisesti ja kulttuurisesti kestävällä tavalla.. Espoo on asukas- ja asiakaslähtöinen yhteisö, joka ratkaisee kasvun tuomia haasteita yhdessä asukkaiden, yritysten, oppilaitosten ja yliopistojen kanssa.  

Koronan jälkeen on elvyttävä ja uudistuttava. Johtamisen haasteita ovat seuraavat:

• KASVU: Espoo kasvaa huimaa vauhtia. Vuonna 2060 täällä on jo 430 000 asukasta. Maahanmuutto muuttaa väestön rakennetta.
• DIGITALISAATIO, DISRUPTIO ja KAUPUNKI PALVELUNA: Digitalisaatio laa-jenee kaikkeen.  Samoin idea kaupungistä palveluna (vrt. School as a service). En-tisaikojen disruptiivisia muutoksia aiheuttivat esimerkiksi painokone, höyrykone ja sähkö.
• DEMOKRATIAN MURROS: Digitaalisuus muuttaa myös tapoja, joilla asukkaita osallistetaan.  Tässä merkittävä työkalu on analytiikka: Sen avulla voidaan en-nakoida asukkaisen tarpeiden muutoksia – jo ennen kuin he itse niistä kertovat.
• JULKINEN TALOUS: Kasvu on kallista. Espoolta viedään kohtuuton osuus: miljardi euroa sen luomasta taloudellisesta kasvusta muualla Suomeen.
• KESTÄVÄ ESPOO: Espoo on kestävän kehityksen edelläkävijä.

Jyrki Katainen: Maailmaa muuttavat megatrendit

SITRASSA on tunnistettu muutosvoimia, jotka vaikuttavat globaalisti. Näitä mega-trendejä, drivereita voi hyödyntää tai ohjata tai sitten jäädä niiden riepoteltavaksi. Ne luovat nimittäin myös uusia kasvunmahdollisuuksia yrityksille.  Kaappasin myös Kataisen keskeisen dian talteen.

Kataisen keskeinen viesti oli, että ekologisella jälleenrakentamisella on kiire. Käynnissä on merkittävä luontokato. Luonnon monimuotoisuus häviää. Talouskasvusta ei kuitenkaan voida luopua. Ekologisessa jälleenrakentamisessa talouden tulee käyttää hyväksi 5-10 vuoden aikajänteen suurimpia  draivereita. Näitä ovat:

• VÄESTÖ, joka ikääntyy ja monimuotoistuu. Kuinka vastata tähän haasteeseen? Reilusti vai eriarvoistavasti?
• VALLANKÄYTTÖ muuntuu verkostomaiseksi? Onko  suuntana keskitetyt vai  osallistavat päätökset?
• TALOUS hakee suuntaa. Käyttääkö se ympäristöä resurssina? Vai parantaako se ympäristön tilaa?
• TEKNOLOGIA sulautuu kaikeen. Työ ja koulutus muuttuvat. Koetaanko uudet ratkaisut mahdollisuutena vai uhkana?  Digitalisaatio tulee tuottamaan dataa raaka-aineeksi. Tämä data auttaa ennakoimaan asioita. Dataan perustuva talous tulee synnyttämään uusia palveluita. 

Nordean pääekonomisti Tuuli Koivu: Talouksien avautuminen

NORDEASSA arvioidaan, että maailman talouksista Kiina, Yhdysvallat ja Eurooppa  ovat toipumassa  koronan jälkeen nopeaan tahtiin, paljon nopeammin kuin pankki- ja eurokriisistä. Kasvun oletetaan olevan vuoden aikajänteellä 6  %:n luokkaa, mikä on ennätystahti 50:een vuoteen. Koronan aikana on ostettu koneita, rakennettu asuntoja ja kunnostettu koteja ja mökkejö, ostettu elektronikkaa ja vapaa-ajanvälineitä.  Näin on imetty teollisuuden tuotteita. Ihmisille on kertynyt säästöjä, ja viruksen helpottaessa pa-toutunut kysyntää kasvattaa jälleen mm. matkailu- ja ravintola-alaa. Toinen syy talou-den kasvuun on elvytys. Kaikkialla elvytetään. Paluu vanhaan normaaliin  tapahtuu nopeasti.

FOORUMIN ohjelmassa oli myös elinkeinojohtaja Tuula Antolan vetämä "paneeli" suomalaisesta omistajaosaamisesta. Kauppakorkeakoulun dekaani Timo Korkeamäki ja Ensto Invest Oy:n hallituksen jäsen Lari Raitavuo  kertoivat mm. lahjoitusvaroilla perustettavasta  omistajuus- professuurista,

KUULIMME myös mainiosta casesta: Mikael Westerlund esitteli konkreetin innovaation, jossa ympäristön ongelmien ratkaisemista  - tässä tapauksessa merien biodiversiteetin katoamisen osalta - on syntynyt liiketoimintaa.

BUSINESS Espoo näytti osallistujille myös uuden brändivideonsa ja elinkeinopäällikkö Harri Paananen, esitteli tämän yrityspalveluverkoston toimintaa.  

Tilaisuutta juoksutti napakasti  Helsingin seudun kauppakamarin johtaja Saija Äikäs, joka myös poimi chatista alustajille kysymyksiä.

Tmi: ProRector takkaa ja pokkaa.

Päivän aforismi

 

NEET- nuoret ja oppivelvollisuuden pidentäminen

DEMARIEN valtakunnallinen vaalistartti oli lauantaina 8.5.2021. Klo 12 siihen liitettiin Espoon vaaliavaus, jossa sain olla mukana. 

Aikaa oli peräti 60 minuuttia. Kunnallisjärjestön puheenjohtaja Mika Hentunen oli kirjoittanut oikein aikataulutetun käsikirjoi-tuksen meille kaikille. Saimme esittää kysymyksiä SDP:n varapuheenjohtaja Niina Malmille. Minä oli kysyjävuorossa kolmas.

Espoolaisdemarien kysymyksiä

Ensimmäisenä Kristiina Lindroos kysyi: 

" Demarinuoret on huolissaan siitä miten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet ja ovat sitä mieltä, että mielenterveysongelmien ehkäisemistä ja mielenterveyden edistämisen ei tulisi rajoittua vain sosiaali-ja terveystoimialan piiriin, vaan niiden tulisi olla koko kunnan tehtävä kansantaloudellisten vaikutusten ja inhimillisen kärsimyksen ehkäisemiseksi. Mitä mieltä olet tästä ja miten toteuttaisit ehdotuksen?"

Tämän jälkeen vuorossa oli Heini Saikkonen. Hän kysyi näin:

"Hallitus valmistelee nyt sote- uudistusta, jota kunnat ovat odottaneet vuosia. Tämä on johtanut osin pidättyväisyyteen kehittää sosiaali- ja terveyspalveluita omana toimintanaan. Huolenani on, että Espoossa on asiakasryhmiä, jotka ovat pitkään odottaneet sopivia palveluita kunnalta. Peruspalveluiden saaminen kuntoon on tavoite, joka ei saisi hämärtyä sote- suunnittelussa.

 Espoossa neuropsykiatrisesti tai muuten lievästi kehityksellisesti oireilevat lapset ja nuoret ovat jääneet palveluissa väliinputoajiksi. Nämä lapset eivät pärjää kotona yksin vielä kakkosluokkalaisina ja monella voi olla haastavaa pärjätä normaalissa iltapäivätoiminnassa. He eivät kuitenkaan täytä vammaispalvelun kriteereitä. Vammaispalvelu järjestää omaa vastaavaa palvelua vain vaikeasti kehitysvammaisille tai autistisille. Sama koskee koulujen loma-aikojen hoitoa. Miten sosialidemokraatit kehittäisivät perhesosiaali- ja vammaispalveluita ja tukisivat esimerkiksi näitä perheitä?"

Sitten olin vuorossa minä. Laitan tähän pikkuclipsin. 

MINUN jälkeeni vuorossa oli Helena Marttila. Hän halusi kysyä:

"Monessa kunnassa taloudellinen tilanne on vaikea ja myös Espoossa joudutaan miettimään säästöjä. Samaan aikaan tulisi satsata ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, ja kunnilla voisi olla merkittävä rooli esimerkiksi jakamistalouden tai ekoeettisen ruokajärjestelmän edistämisessä. Yksilötasolla on tutkittu, että oma hyvinvointi motivoi parhaiten muutokseen - mutta mikä motivoisi meitä nykyisiä ja tulevia kuntapäättäjiä investoimaan ekotekoihin tilanteessa, jossa rahat on tiukilla?"

VIIMEINEN kysyjä oli Taru Salovaara. Hänen kysymyksensä kuului: 

"Hoitajamitoitus astuu asteittain voimaan. Kunnista on kuitenkin kantautunut huoli siitä, että hoitajamitoitukseen varattua lisärahaa ei kohdenneta mitoituksen parantamiseen. Miten siis varmistetaan hoitajamitoituksen astuminen käytäntöön?"

Vastauksista

En ole mikään arvioimaan valtakunnan tasolta saatuja vastauksia muutoin kuin ehkä oman kysymykseni osalta. 

Niina Malmin 4 minuutin vastaus osoitti isoa sydäntä ja huolta syrjäytymisvaarassa olevista, mutta omat kysymykseni olivat varmaan kohtuuttoman vaikeita. Silti ne ovat arjen kannalta huikean tärkeitä. 

Kunnille ja oppilaitoksille on velvoitteita varmistaa, että jokainen  peruskoulun päättävä aloittaa tavalla tai toisella toisen asteen opinnot tai niihin valmistavat opinnot. Tarjolla on valtava määrä vaihtoehtoja, mutta  oikeastaan ei lainkaan keinoja täyttää ohjausvelvoite, jos nuori kieltäytyy. 

Meillä demareilla täytyisi  olla iso huoli siitä noin 10 %:sta nuoria, jotka ovat aiemman kokemuksen perusteella kadonneet jonnekin. peruskoulun jälkeen. He eivät ole jatkaneet toisen asteen opintoja loppuun. He eivät ole töissä. He eivät ole armeijassa.

Oppivelvollisuuden laiminlyönnistä ei seuraa oppilaalle itselleen sanktiota. Huoltajat voivat saada sakkoja.

Tilanne konkretisoituu elokuussa.

Päivän aforismi

 

Duunissa. Työpaikalla. Oikeesti.

 

Sain viime vuoden elokuus-sa tosi kivan keikan: kirjoittaa Omnian kronikka. Omnia on Es-poossa ja globaalisti toimiva sekä nuorten että aikuisten koulutuskei-das ja vielä enemmänkin. 

Deadline tekstille on kesäkuun alussa. On ollut hienoa sukeltaa ammatillisen koulutuksen histo-riaan. Olen kaivellut tietoja aina 1600- luvulta  tähän vuoteen saakka. 

Nyt kun lähinnä kirjallisuuden pohjalta on syntynyt kotona maaten  noin 250 sivua raaka- tekstiä, oli huikeaa päästä duuniin ihan työpaikalle, Omniaan Kirkkokadulle.

Haastattelimme Sampo Suihkon kanssa kolmea Omnia konkaria ja about 40 vuoden mittaisen historian silminnäkijää. Miten he ovat tuon matkan kokeneet ja tunteneet. Millaisia neuvoja he antaisivat seuraavaa 10 vuotta varten. Omnian entinen oppilas Sami videoi ja äänitti haastattelut. Niistä saadaan huikeita sitaatteja kirjan lisäksi 2.6. 2021 striimattavaan Espoon Työväen-opiston 90 minuutin etäluentoon, jonka työnimenä on "Omnian tuhkimotarina".

Omnian tuhkimotarina?

Omnian ja suomalaisen koulutuksen historiaa 1980-luvulta nykypäivään 

Ajankohta: Ke 2.6. klo 16-17.30. Paikka: Sampola, Omnia Kirkkokatu 16

Tilaisuudessa luomme katsauksen Omnian koulutuskuntayhtymän koko-naisuuteen Espoossa. Miten Omnia on kehittynyt yksittäisistä ammattikouluista monialaiseksi koulutuksen- ja työelämän kehittäjäksi? Omnia on nykyisin ammatillisen koulutuksen ja osallistamisen keskus, innovaatiokeskus, vapaan sivistystyön kurssien tarjoaja, aikuislukiokoulutuksen osaaja ja nuorten osallisuuden vahvistaja. Omniaa kuvastavat nykyisin myös vahva kansain-välisyys, koulutusvienti sekä osaamisen jakaminen laajalla koulutuskentällä. 

• Minkälainen yhteiskunnallinen ilmapiiri ja toisaalta poliittinen ilmasto on mahdollistanut tällaisen muutoksen? 

• Mitä se on vaatinut muutoksen arkkitehdeiltä? 

• Mikä on mahdollistanut toimimisen jatkuvan ja elinikäisen koulutuksen ja oppimisen puolesta?

Tule kuulemaan ammatillisen koulutuksen ja espoolaisen sivistyksen tarinaa Omnian pitkäaikaisen koulutuskuntayhtymän johtajan Sampo Suihkon sekä espoolaisen koulutus-asiantuntijan, opetusneuvos Martti Hellströmin kertomana. Tilaisuuden juontajana toimii Omnian viestintäjohtaja Päivi Korhonen.

Yleisö voi osallistua tilaisuuteen lähettämällä kysymyksiä etukäteen sähköpostilla osoitteeseen: tyovaenopisto.yhteiskunta@omnia.fi tai tilaisuuden aikana chatin kautta.

Osallistujille lähetetään liittymislinkki sähköpostitse muutama päivä ennen tilaisuutta. 

SITÄ sai oikein mennä duuniin työpaikalle. Nähdä ihmisiä. Ja pukeutua ihmisten vaatteisiin verkkarien sijaan. Edellisestä kerrasta onkin aikaa yli 13 kuukautta. Elämä taitaa voittaa.