Koulussa voidaan hyvin kun...

Koulussa voidaan hyvin kun neljä perustarvetta täyttyy
Teksti:  Erja Hyytiäinen
Kuvat: Katja Kontu

Suomalaisissa kouluissa voidaan huonosti, opetusneuvos Martti Hellström totesi kouluhyvinvointiin pureutuvan opettajien erikoistumiskoulutuksen järjestämässä seminaarissa. Tilanne on kuitenkin Hellströmin mukaan mahdollista muuttaa. Tärkeintä on, että niin opettajat kuin oppilaatkin voivat päivän jälkeen kokea, että heidän neljä perustarvettaan on saanut vastakaikua.

​Opetusneuvos Martti Hellströmin mukaan pedagogiikan kultakautta elettiin 1900-luvun alussa, kun tavoitteena oli luoda koulu, joka tekisi lapselle hyvää.- Olemmeko me nyt järjestäneet koulun sellaiseksi, jonka lapset kokevat vankilaksi tai mielisairaalaksi, Hellström kysyi.

​– Ihmisen perustarpeita on neljä. Hänen tulee oppia jotain, hänen tulee saada olla oman toimintansa käynnistäjä, hänen tulee saada huomiota ja hänen tulee saada auttaa. Kun oppilas – tai opettaja – voi koulusta kotiin tullessaan sanoa, että mä onnistuin tänään, sain vaikuttaa siihen, mitä tein,  musta tuntuu, että meidän opettaja tykkää meidän luokasta ja mä sain tänään auttaa Anttia, olemme onnistuneet, Hellström sanoi.

Ongelma on, että yhä harvempi saa nuo tunteet kokea. Hellströmin mukaan kouluissa onkin tehtävä tietoinen päätös ryhtyä luomaan hyvinvointipedagogiikkaa. Lähtökohtana on ajatus, että emme toimi vain tehokkuuden ehdoilla vaan meidän on toimittava niin, että on hyvä olla.

– Uudessa opetussuunnitelmassa sana hyvinvointi mainitaan 92 sivulla. Meidän on toimittava niin, että jokainen voi löytää koulussa oman intohimonsa. Meidän on luovuttava ihanteesta, että kaikki tekevät samaa. Meidän pitäisi olla kuin jazzorkesteri. Komppaamme toisiamme, jokaisella on oma soitin ja jokainen vetää vuorollaan soolon, Hellström totesi.

Kouluhyvinvoinnin puolesta taistelee myös Turun yliopiston opettajankoulutuslaitos, joka muun käynnisti vuosi sitten opettajien erikoistumiskoulutuksen kouluhyvinvoinnin saavuttamiseksi. Vastuuopettaja, apulaisprofessori Niina Junttilan mukaan koulutus on saanut runsaasti hyvää palautetta, ja keväällä avataan haku syksyllä käynnistyvään ohjelmaan.

Se, kuinka suuren kiinnostuksen kouluhyvinvointiin liittyvät kysymykset herättävät, yllätti jopa teemaan vihkiytyneet järjestäjät. Sali oli vaihdettava suurempaan suuren kysynnän vuoksi.

Jos opettaja ei kukoista, ei kukoista oppilaatkaan 

Koulupahoinvoinnin ydin on Hellströmin mukaan asenteissa. Enää ei nähdä diversiteettiä, moninaisuutta, rikkautena vaan halutaan standardeja, lisää kontrollia, niin rehtori suhteessa opettajiin kuin opettaja suhteessa oppilaisiin. Hellström korostikin, että jos opettaja ei kukoista, ei kukoista oppilaskaan.

Sosiaali- ja terveysministeriön neuvottelevan virkamiehen Elina Palolan (kuvassa ) mukaan muutos on saatava aikaan. Nuoret on saatava kiinnostumaan opiskelusta. Tällä hetkellä 20–29-vuotiasta suurempi osa on vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta kuin 45–54-vuotiasta.

 – Näiden nuorten joukossa on paljon sellaisia, joilla on todella negatiivinen kuva koulusta. Heitä on kiusattu, he ovat olleet yksinäisiä, he eivät ole onnistuneet. Koulutuksen ulkopuolelle jääneillä on myös erittäin negatiivinen käsitys työelämästä, Palola totesi.

Hellströmin mukaan paremmin voiva koulu saavutetaan seitsemällä suurella teemalla.  Ensimmäinen askel on opettajan ja oppilaan pedagogisen roolin muutos.

– Opettajan pitäisi opettaa pikkusen vähemmän ja antaa lapsen puhua ja kysyä. Paljonko meillä on opettajakeskeistä opetusta? Paljonko projekteja, joissa lapsi voi itse oppia? Kerron esimerkin Lappeenrannasta. Siellä oppilaille annettiin tehtäväksi keksiä itse kysymys ja etsiä siihen vastaus. Pojat keksivät kysymyksen: mikä on maailman pehmein lintu? Se oli loistava kysymys, siihen ei googlettamalla vastausta löytynyt. Pojat soittivat isälle, joka neuvoi laittamaan kysymyksen Facebookiin ornitologien sivulle. Siellä professorit sitten keskustelivat, kuinka ensin pitää päättää, mistä kohtaa lintua tunnustellaan. Mikä oli vastaus? Ei sillä ollut väliä, he oppivat tiedonhakua, Hellström kertoi.

Toinen ohje oli tuoda aine-alaisten tietojen rinnalla muiden taitojen oppimista: ajattelun ja oppimisen taitoja. Kolmantena on ulottaa eheyttävä opetus kaikille oppilailla. Neljäntenä on muuttaa oppimisympäristöä niin, että välillä on mahdollisuus sukeltaa sadun, teatterin, elokuvien tai vaikkapa unien näön maailmaan. Viidentenä on tietotekniikan pedagoginen käyttö.

– Varoitan teitä: digiloikka on lähtenyt käsistä. Yksinkertaisimmillaan se on sitä, että kilautetaan kaverille tai otetaan kuva. Koneet kaivetaan esille vain, kun tehdään jotain sellaista, mitä ei voi ilman konetta tehdä tai minkä voi tehdä koneen avulla paremmin.

Kuudenneksi kohdaksi Hellström nimesi toimintakulttuurin muutoksen niin, että koulussa tehdään 10-vuotistarkastuksia, joissa varmistetaan, että kaikki kunnossa. Seitsemäntenä on toimiva arviointikulttuuri.

– Koskaan ei saa sanoa, että olet toivoton. Palautteen on oltava aina kannustavaa ja rohkaisevaa, Hellström totesi.

Hän korosti myös, että opettajan tulee rakentaa suhde jokaiseen oppilaaseen, tykkäsi tästä tai ei. Jos ei erityisemmin pidä oppilaasta, on lupa valehdella.
..........................................................
PS.  Muutama jälkikommentti juttuun. 

• Pedagogisen hyvinvoinnin osalta esikuvinani on Joensuun yliopiston tutkijaryhmä, joka on julkaissut mm. teoksen: Lappalainen, K., Kuittinen, M. ja  Meriläinen, M. (toim.). (2008). Pedagoginen hyvinvointi. Kasvatusalan tutkimuksia- Research in Educational Scences 41. Helsinki: Suomen kasvatustieteellinen seura.
• Mallin neljästä  perustarpeesta ovat esittäneet Deci, Ryan ja nuori suomalainen filosofi Frank Martela.
•  Nuo seitsemän aluetta, joilla hyvinvointia voidaan edistää ovat oma tulkintani uuden opetussuunnitelman  keskeisimmistä muutoshaasteista.  
• Hyvinvoinnin pedagogiikan kopernikaaninen käänne on tässä: kiinnitetään huomio tehokkuuden (oppimistulokset) rinnalla yhtä arvokkaana tavoitteena siihen, että voidaan hyvin. Tämä edellyttää, että opettaja osaa rakentaa opetukseen didaktisen, pedagogisen ja sosiaalisen suhteen. Tällöin luokka pysyy ja vahvistuu koulukunnossa eikä putoa opiskelun tilasta. Tärkein näistä suhteista on pedagoginen suhde, joka on välittävä (pedagoginen rakkaus) ja tahdikas (taito löytää hetkeen sopivat oikeat sanat). Erittäin sopiva pedagogisen hyvinvoinnin työkalu on yhteistoiminnallisen oppimisen metodi.
• Aamupäivän toisen alustajan Elina Palolan huikean hyväntuulisesta luennosta poimin itse muistiin vielä seuraavia ajatuksia: - Onko meillä enää yhteistä tarinaa? Samassa venessä  emme enää ole. Osa ajaa jetillä osa pelastusveneessä. - Osaaminen parasta sosiaaliturvaa. Siksi koulutuksesta syrjäytyminen on hurja riski. Peräti 17 %  20-29-vuotiaista on pelkän peruskoulun varassa.- On hallittava tekniikka, jotta voi improvisoida- Palvelu on minä.

TÄMÄ JUTTU on poimittu talteen Turun yliopiston sivuilta. Siellä on myös linkki striaamattuihin kahteen luontoon. http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Uutiset/Sivut/koulussa-voidaan-hyvin-kun-nelja-perustarvetta-tayttyy.aspx