Kirjoja

Kirjoja
Kirjoja

lauantaina, lokakuuta 31, 2015

Ruumiinavaus Wanhan Auroran toimintakulttuurille

PYHÄINPÄIVÄN ohjelmaamme kuuluu käynti haudoilla. Kanervia ja kynttilöitä ja kiitollisia ajatuksia.

MUTTA muutoinkin päivä meni "ruumiiden" parissa. Minua on pyydetty - kiitos vaan - muutaman seuraavan viikon aikana useaankin paikkaan sparraamaan koulujen toimintakulttuurin muutosta.  Lähestyin Espoon ops-pajoissa sitä yhdellä  tavalla: videolla, jossa perusopetuslinjan päällikkö Ilpo Salonen avasi omia tulkintojaan- ja niiden pohjalta käytiin teemoittain ryhmäkeskusteluja.

KEHITTELIN seuraviin keikkoihin hieman toisenlaisen idean: Haastan rehtoreita ja johtoryhmiä tekemään "10-vuotiskatsastuksen" oman koulunsa toimintakulttuurille. Johdon näkökulmasta toimintakulttuuria kannattaa tarkastella rakenteiden kautta, katse siis eri toimijoiden roolituksiin, itsestään selviltä tuntuviin tapoihin, järjestelmiin, kirjoittamattomiin lakeihin, prosesseihin, päivänrytmiin, rituaaleihin, rutiineihin, tilojen käyttöön, toimintamalleihin, toistuviin tapahtumiin, traditioihin, vuosikelloon...

Malliksi ajatellin tehdä  "ruumiinavauksen" Wanhan  Auroran koulun (1989-2014) toimintakulttuurille.  Rakensin sen tueksi kokonaan uuden noin 18 minuutin clipsin iMoviella. Voi olla riskaabelia ottaa yksi koulu esimerkiksi. Se voidaan kokea ylpistelyksi. Toisaalta Auroran koulurakennus on purettu- ja sinne räätälöityä toimintaa ei enää ole. Koulun väki on ollut väistötiloissa eri puolilla Espoota pian kolme lukuvuotta. Rehtori on vaihtunut ja myös ihan merkittävä osa henkilökunnasta.  Wanhaa Auroraa ei enää  oikeasti ole. Joten sen nostamisen analyysin esimerkiksi  ei pitäisi olla uhka kenellekään?

IDEANI on, että käymme yhdessä läpi kaikki opetussuunnitelman perusteissa esitetyt seitsemän toimintakulttuurin kehittämisen periaatetta. Sitten avaan oman näkemykseni siitä, kuinka vanhaan kivirakennukseen ja sen puisiin lisäosiin rakennetun,  nyt edesmenneen Wanhan Auroran koulukulttuuri selviäisi nyt katsastuksesta?

Mitkä sen toimintakulttuurin piirteet, rakenteet, toistuvat tapahtumat, käytänteet jne. olisivat yhä elinvoimaisia näiden periaatteiden suhteen?Olisiko sellaisia?

Millaisista käytänteistä olisi ehdottomasti luovuttava?

Millaisia uusia rakenteita tai toimintatapoja  olisi välttämätöntä luoda?

Tämän  jälkeen kukin rehtori/johtoryhmä tekisi vastaavan analyysin oman koulunsa toimintakulttuurille periaate kerrallaan.

ANALYYSIN  tueksi kehittelin leikkimielistä "katsastuskorttia".  Saa nähdä, kuin homma toimii. Vieressä näytteeksi kortin ensimmäinen sivu.

MILTÄ tällainen työtapa tuntuu?

torstaina, lokakuuta 29, 2015

Kasvatusajattelija nro 10

OPETTAJA-lehti on julkaissut Kasvatusajattelija-sarjaa. Joku ilmiantoi minut. Olen sarjan ajattelija nro10 ja tähän sarja päättyy.

Ops antaa luvan uudistua 
TIINA TIKKANEN TEKSTI / VEIKKO SOMERPURO KUVA OPETTAJA 25/2015

Martti Hellström on laskenut, että uudessa opetussuunnitelmassa sana ”opettaa” esiintyy muutaman kerran, ”ohjata” puolestaan noin 300 kertaa. Kuitenkin tulevaisuudessa tarvitaan myös perinteistä opettajuutta, sillä luokkaan on luotava rajat ja rauha, jotka mahdollistavat itsenäisen uuden oppimisen. 

Kahvila Ursulan ikkunan takana Helsingin Kaivopuistossa kuohuu syksyinen meri. Martti Hellström muistelee, kuinka hän aloitti opettajakollegojensa kanssa didaktisen vallankumouksen espoolaisessa Auroran koulussa vuonna 1989.
– Tiukka normiohjaus oli poistettu, ja hallinto tuki kaksin käsin sitä, että koulut lähtevät omaleimaistumaan. Toimme kouluun taidekasvatusta ja sirkusta, mullistimme lukujärjestyksen, olimme kuin vauhkot varsat laitumella. Innosta ja ponnisteluista kasvoi hieno koulu, jota Hellström rehtoroi 25 vuotta.
– Sitten sisäilmaongelmat tulivat ja nujersivat meidät. Keräsin kamppeeni talosta juuri ennen kuin se purettiin. Ei jäänyt sitä kiusausta, että hiipisin eläkkeellä kansliaan leikkimään reksiä yön hiljaisina hetkinä.

Rehtorin työt jäivät, mutta kouluttajan työt jatkuvat täyttä häkää. Tällä hetkellä Hellström auttaa opettajia ymmärtämään, mitä ensi syksynä voimaan tuleva uusi opetussuunnitelma tarkoittaa koulutyön arjessa. Osa opsin ideoista vain tarjoillaan uusina, mutta aidosti uutta on digitaalisuus, joka mullistaa suljetun koulurakennuksen idean.
 – Olemme ensimmäinen sukupolvi, jolla on kaikki maailman tieto käytettävissä. Digitaalisuus avaa koulutyön rikastamiseen mahdollisuuksia, joita emme ole osanneet vielä edes kuvitella. Harmi vaan, että meillä ei ole riittävästi hautomoita kouluun tarkoitettujen sovellusten kehittelemiseen.

Maailmassa, jota ravistelevat esimerkiksi ilmastonmuutos ja pakolaiskriisi, tarvitaan entistä enemmän uudenlaista yhteistoiminnallista oppimista ja ongelmia ratkovaa otetta. Hellströmille ops-uudistus merkitsee kerran kymmenessä vuodessa tarjoutuvaa upeaa tilaisuutta reflektoida omia käytäntöjä.
– Siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Nyt meillä on lupa uudistua! Tulkitsijaa kuitenkin tarvitaan, koska opetussuunnitelman perusteet on 600-sivuinen opus.
 – Se on kuin 98 prosenttista pirtua, jota kukaan ei voi nauttia sellaisenaan. Ja koska juuri kukaan ei ole lukenut tekstiä läpi, opettajien mielikuvitus lähtee laukalle kaikesta siitä, mitä heidän pitäisi jatkossa tehdä.

Mitä opettajan sitten pitää tehdä? Hellströmin vastaus kuuluu: jotain uutta, mutta paljon samaa kuin ennenkin.
 – Opetussuunnitelman perusteista nousee esiin uuden ilmiökeskeisen oppimisen ylistys. Sisimmässään opettajat kuitenkin ymmärtävät, että he eivät voi olla pelkästään itseoppivien oppilaiden fasilitaattoreita. He eivät voi mennä takki auki luokkaan, joka on kaaostilassa ja jossa oppilaat ovat pudonneet oppimisen mielentilasta. Opettajan on myös suostuttava uudistumaan pikkuhiljaa. Koko oppimista ei kannata yrittää mullistaa kerralla, vaan liikkeelle voi lähteä vaikkapa jostakin monialaisesta oppimiskokonaisuudesta.
– Uusi ops on kuin ruotsinlaivan seisova pöytä. Opettajan pitää ensin katsoa luokan tilanne ja koota sitten oma annoksensa pöydän tarjoiluista. Tarkoitus ei ole se, että opettaja toteuttaa opetussuunnitelmaa, mutta sen mitä hän tekee, tulee olla opetussuunnitelman mukaista.Nyt on isojen kysymysten aika, sillä kouluissa sorvataan parhaillaan paikallisia opseja yhteisten perusteiden pohjalta.
– On aika keskustella siitä, mitä oppiminen tarkoittaa meidän koulussamme. Opettajan tulee ottaa vastuu siitä, että jokaisen oppilaan ”ydinreaktori” käynnistyy. Koulun on oltava kaikille innostumisen ja onnistumisen tehdas. Päämäärien kirkastaminen on tarpeen, sillä opettajaa väsyttää eniten se, ettei hän tiedä mitä tekee.
 – Päämäärät taas kirkastuvat parhaiten keskustelemalla. Keskustelun tärkeydestä puhuminen saa koulun uudistajan muistelemaan Auroran koulun suuria luokkia, joita opetti kaksi opettajaa yhdessä. – Meillä oli monia upeita opettajapareja. He pääsivät tekemisessään syvälle siksi, että he saivat kehitellä ideoita yhdessä ja oppivat puhumaan työstään. Kun joutuu puhumaan siitä, mitä tekee, alkaa ymmärtää omaa toimintaansa. Tärkeää oli myös se, että minä rehtorina otin aikaa opettajien pedagogiseen ohjaamiseen.

Martti Hellström ajattelee sängyllä puoli-istuvassa asennossa läppäri sylissään. Vuodesta 1974 lähtien hän on tallentanut tietokoneelleen kaiken kirjoittamansa.
– Olemme toistemme ajattelukumppaneita, minä ja mun Mac. Hellström on kirjoittanut referaatit kaikista kirjoista, jotka hän on lukenut. Nekin löytyvät koneelta.
– Kun alan työstää vaikka ohjauksen teemaa, laitan hakusanaksi ohjaus ja katson, mitä aiheesta on kirjoittanut vaikkapa Koskenniemi tai Montessori, tai mitä minä olen siitä ajatellut kymmenen vuotta tai kaksi viikkoa sitten.

Hellström miettii suuria kaaria ja haluaa ratkaista oppimisen arvoituksen ennen kuin menee hautaan. – Ensimmäisten koulujen perustamisesta on noin 5000 vuotta, emmekä vieläkään ole kyenneet kunnolla hahmottamaan sitä, mitä oppimisessa tapahtuu – sitä, miten saamme ihmiset oppimaan, kasvamaan ja kukoistamaan. Lääkäri ei suostuisi ikinä antamaan potilaalle lääkettä, jonka vaikutusmekanismia hän ei tunne.

Ajattelijan tentti

Mikä on paras aika ajatella?
Aamulla kello 4.30. Parhaimmat oivallukseni ovat syntyneet silloin. Pää on vapaa, kun on juuri herännyt. Sen sijaan, että tuskastuisin valvomiseen, olen alkanut hioa ratkaisua johonkin ongelmaan.

Mikä kirja on yöpöydälläsi?
Suomen kansakoulun työtä sanoin ja kuvin vuodelta 1947.

Miten tulet toimeen tietotulvan kanssa?
Oikein hyvin. Koleerikkona nautin runsaista virikkeistä. Tietoa on liikaa vain silloin, kun sitä ei pysty pudottamaan isoon kuvaan, mutta minä pystyn siihen aika hyvin.

Jos nyt lähtisit opiskelemaan, mille alalle lähtisit?
Opettajaksi, sillä se on ollut valtavan rikas ammatti. Pyrin nuorena myös teatterikorkeakouluun ohjaajalinjalle.

Kasvatusajattelija Martti Hellström

Kasvatustieteen tohtori ja opetusneuvos jäi keväällä eläkkeelle espoolaisen Auroran koulun rehtorin virasta. Ohjaa opetusharjoittelua sekä kouluttaa opettajia ja rehtoreita koulun kehittämisestä ja muutoksen hallinnasta. Kouluttajana kansainvälisessä New Pedagogies for Deep Learning -ohjelmassa, jonka ­tavoitteena on maailmanlaa­juinen oppimisen muutos. Tehnyt oppikirjoja sekä kirjat Sata sanaa opetuksesta (2008) ja Sata sanaa kasvatuksesta (2010).

Opettaja-lehden lukija perustelee Hellströmin merkitystä kasvatusajattelijana: ”Martti tuo viisautta, ymmärrystä ja jatkumoa koulun kehittämisen pohdintaan.”

keskiviikkona, lokakuuta 28, 2015

Erkki Kangasniemi opettajien edunvalvojana

Seniorilehti. Marraskuu 2015
Anneli Rajaniemi, teksti Kirsti Lehtinen, kuva

Erkki Kangasniemi opettajien edunvalvojana:
Pettämätön pelisilmä toi tuloksia

Puheenjohtaja Erkki Kangasniemen poikkeuksellisen merkittävästä työmarkkinaurasta on julkaistu kirja hänen 70-vuotissyntymäpäivänään 1.10. Kirjan nimi "Erkki Kangasniemi Kovan pelin taktikko" kiteyttää oleellisen. Kirjaa voi tilata 33 euron hintaan (+ postikulut) osoitteella Lo-Tarvike Oy, Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki tai sähköpostitse toimisto@suomenluokanopettajat.fi.

Opettajajärjestöjen kokoaminen OAJ:si, järjestön talouden kuntoon saattaminen, opettajien lo- mautusten kieltäminen loma-aikoina ja Akavan kehittyminen vahvaksi työmarkkinajärjestöksi OAJ:n tuella ovat kaikki tapahtuneet Erkki Kangasniemen toiminnan tuloksena. Millainen henkilö näiden tekojen takana on ja miten nuo saavutukset ovat syntyneet?

Erkki kertoo kirjassa, että jo nelivuotiaana hän hiihti ensimmäisen 10 kilometrin lenkkinsä. Se osoittaa hänen olleen jo lapsena jääräpäinen, tavoitteellinen ja rohkea henkilö, joka uskoo itseensä.
– Kun jotakin päätän, niin sen myös toteutan. Näin on käynyt lukuisasti niin urheilusuorituksissa kuin elämässä muutenkin.
Erkki ei ollut koululaisena mikään mallioppilas, vaan varsinainen villi-viikari, joka teki jos jonkinmoisia kepposia ja sai niistä monesti jälki-istuntoa.
– Eräänkin kerran opettaja pisti minut kolttosistani jälki-istuntoon ja meni itse siksi aikaa rakennuksessa sijaitsevaan omaan asuntoonsa. Parin tunnin kuluttua hän olisi ilmeisesti tullut päästämään minut pois huoneesta, muttei löytänyt, koska olin lähtenyt ikkunasta ulos ja laskemaan mäkeä. Kun tulin kotiin, isä oli ovella vastassa ja kertoi, että koululta soitettiin minun karanneen jälki- istunnosta.

Samainen Erkki on sitten myöhemmin pelkäämättä ja kuvia kumartamatta ajanut opettajien etua. Hän esimerkiksi torppasi presidentti Tarja Halosen ehdotuksen, jonka mukaan kerran kuussa pidettäisiin lauantaina koulupäivä.

Akavan kehittäminen

Kaikkien koulutettujen palkat, etenkin julkisella sektorilla kehittyivät huonosti suhteessa työntekijöiden palkkoihin 1970-luvulla. Neuvotteluja käytiin käytännössä SAK:n ja silloisen työnantajajärjestön, STK:n kesken. Kun opettajat olivat liittyneet Akavaan, sen toiminnanjohtaja Unto Rissanen kysyi presidentti Urho Kekkoselta tietääkö tämä, että opettajat ovat liittyneet Akavaan?
– Kyllä minä tiedän, mutta en tiedä miksi, Kekkonen tokaisi.

Tämä kuvastaa Erkin mielestä hyvin sitä, että opettajia pidettiin työntekijöinä ja Akavaa herraklubina, joka ei ollut vielä tuolloin vahva työmarkkinakeskusjärjestö. Ilmeisestikin opettajien liittymisessä Akavaan oli kyse imago- ja itsetuntokysymyksestä.
– Huomasin, että jos aikoo vaikuttaa, oli luotava suorat yhteydet keskeisiin vaikuttajiin. Päätin, että jos opettajat ovat Akavassa, niin Akavasta on tehtävä vaikuttava keskusjärjestö. Siinä sitten onnistuttiinkin.

Lakkotaktiikka hallussa

1970-luvun huonon palkkakehityksen jälkeen OAJ:ssa oli ryhdytty määrätietoisesti valmistautumaan tilanteeseen, jossa saatettaisiin turvautua lakkoon, myös taloudellisesti. Vuonna 1983 oli sairaanhoitajien lakko. Jo tuolloin oli OAJ:ssa pohdittu lakkoon menoa. Erkki oli Asseri Joutsimäen kanssa saanut kirjallisen sopimuksen siitä, että jos sairaanhoitajat saavat lakollaan enemmän kuin opettajille oli jo neuvotteluissa sovittu, niin opettajat saavat samantasoisen korotuksen kuin sairaanhoitajat. Työnantajalle oli tärkeää saada opettajille sopimus, etteivät he lähtisi lakkoon sa- maan aikaan kuin sairaanhoitajat.

Vuoden 1984 lakossa opettajat onnistuivat saamaan julkisen mielipiteen puolelleen. Lakkoa oli valmisteltu huolellisesti pari–kolme vuotta. Poliittisesti ja taktisesti tilanne oli hyvä. Opettajia tukivat opposition puolella kokoomus ja vasemmistoliitto ja hallituksessa istuneet demarit vastustivat lakkoa.Tilanne oli aivan päälaellaan.
Neuvottelutilanteessa OAJ oli kohtuullisen vahvoilla.
– Olin saanut tietää, että pääministeri Kalevi Sorsa oli antanut valtion työmarkkinajohtajalle, Raimo Nenoselle ohjeen, että lakko pitää saada loppumaan. Nenoselta tuli tieto, että 150 miljoonan katto oli ylitetty. Arvelin, että jotakin voidaan vielä kuitenkin ulosmitata. Sattui vielä niin onnellisesti, että Juho Hukkinen valtionvarainministeriöstä sai Nenoselta tehtäväkseen tunnustella, mitä pitäisi vielä viilata, jotta lakko loppuisi. Hukkinen oli valmis neuvottelemaan kanssani, jos vannon, etten puhu kenellekään keskusteluista.
– Kun mallia ei oikein löytynyt, niin kerroin, että raameihin saataisiin mahtumaan korotus sen hetken tilanteessa uusimuotoisen koulutuksen saaneille opettajille. Kustannukset eivät eräiden laskentatapojen mukaan olleet kalliit. Ja niin korotukset saatiin sopimukseen.
Vuonna 2007 sattui vähän samalla tavoin kuin 1983.
– Saimme kirjallisen sopimuksen siitä, että jos Tehy lakkouhkalla saa enemmän kuin mitä opettajat omalla sopimuksellaan, niin me saamme saman kuin Tehy. Siitä on faktaa.
Idea oli Erkin ja hän kirjoitti tämän neuvotteluissa sovitun lausekkeen.
– Tehyn kanssa olimme vuosikausia valmistelleet ja yrittäneet yhdessä saada koulutetuille julkisen puolen henkilöille palkankorotusta. Minun mielestäni meidän olisi pitänyt olla samassa keskusjärjestössä ja yhdessä ajaa asioita. 250 000 hoitohenkilökunnan ja opetusalan ihmistä olisi ollut merkittävä joukko.
Kun tuli todellinen h-hetki, silloin Tehy halusikin itse ruveta hoitamaan asioita. Jaana Laitinen-Pesola oli sanonut, ettei niukkaa rahaa voi ruveta ripottelemaan eri puolille, vaan se pitää kohdentaa koulutetulle hoitohenkilökunnalle.
– Minua harmitti, kun yhteisen valmistelun jälkeen Tehy veti välistä.

Tehy oli yrittänyt saada omaa sopimusta kolmella lakolla TVK:n ja STTK:n tuella, eikä ole sitä saanut. Ensimmäisellä lakolla Tehy sai sympatiaa, muttei rahaa, ja joku kirjoitti, että viimeisellä lakolla Tehy ei saanut rahaa eikä sympatiaa.

Samanlainen välistäveto tapahtui 1995, jolloin julkiselle puolelle oltiin tekemässä huonoa sopimusta. Yhteisen valmistelun jälkeen KTV, nykyinen JHL, jätti lakkovaroituksen. Neuvottelut siirtyivätkin lakkovaroituksen jättäneelle, valtakunnansovittelijalle ja työnantajalle. Opettajat putosivat neuvottelupöydästä. Ainoa tapa päästä uu- delleen neuvottelemaan, oli jättää oma lakkovaroitus, jolla pystyttiin estämään koulutetuille erittäin huono palkkausjärjestelmä.

Yksimielisellä tuella puheenjohtajaksi

Erkki oli OAJ:n puheenjohtajana yhteensä viisi kautta 1991–2010. Kun hänet valittiin yksimielisesti puheenjohtajaksi neljännelle kaudelle, hän ajatteli sen jälkeen luopua puheenjohtajuudesta. Kauden alussa Erkki oli maininnut, että hän aloittaa ehdottomasti viimeisen kauden puheenjohtajana.
– Jos mieli neljän vuoden kuluttua on muuttunut, se kertoo vakavasta pehmentymisestä ja edellyttää puheenjohtajan vaihtoa ulos kantamalla.
– Halusin ilmoittaa luopumisajatukseni ajoissa, jotta kukaan ei pääsisi sanomaan, ettei tilalle pääse kasvamaan uutta henkilöä, kun en ilmoita lähdöstäni.

Kun Olli Luukkainen valittiin OAJ:hin, Erkki piti häntä varteenotettavana vaihtoehtona puheenjohtajaksi.
– Kannustin Ollia omalla tyylilläni – en ilmeisesti riittävän selvästi – ja yritin hajottaa muiden kuvioita.
– Eräs lehti haukkui tuolloin, että ay-pomot lähtevät nuorina eläkkeelle vaikka puhuvat eläkeiän pidentämisestä. Seuraavana päivänä, kun olin ilmoittanut jatkamisestani, sama lehti haukkui minua siitä, että jatkan vielä töissä.

Yksi opettajajärjestö

Erkki näki OAJ:n yhtenäistämisen tarpeen jo aloittaessaan järjestötyön 1970-luvun puolivälissä. Kun opettajat riitelivät keskenään liki 20 eri järjestössä, ei työnantajan tarvinnut estää hyviä neuvottelutuloksia, kun järjestöt tekivät sen kinastelulla.

Yhteistyö aloitettiin Opettajien Yhteisjärjestö OYJ:ssä, jossa Erkki veti palkkaryhmää ja koordinoi eri keskusjärjestöjen palkkatavoitteet työnantajille vietäväksi. Silloin oli ainutlaatuista, että eri keskusjärjestöiltä tuli yhteiset opetusalan esitykset. Ainutlaatuista on myös se, että ensimmäisenä koko maailmassa kaikki opettajajärjestöt koottiin yhdeksi Opetusalan Ammattijärjestöksi. Ilman sitä opettajia olisi riistetty paljon vuosien kuluessa.

Erkki on osannut analysoida ja etukäteen nähdä asioiden kehittymistä. Asian voisi ilmaista urheilukielellä, että hänellä on pelisilmää.

Eläkeläisten edunvalvojana

Kehitys on kulkenut niin, että koulutetuilta on tehty suuri tulonsiirto vähemmän koulutetuille. Peruskoulunopettaja sai 30 vuoden työuran jälkeen 66 prosentin eläkkeen 60- tai jopa 55-vuotiaana. SAK:laisen työntekijän piti olla 40 vuotta töissä, jotta hänsai 65-vuotiaana 60 prosentin eläkkeen.Ti- lannetta on sittemmin tasoitettu. Uudistuksen jälkeen eläkettä alkoi kertyä 18 vuoden jälkeen, eli ne hyötyvät, jotka eivät opiskele pitkään. Erkin mielestä eläkkeillä pitää pystyä maksamaan elantonsa, mutta muutos olisi pitänyt olla tasapuolisempi.
– Tuloksekkaan eläkeläisten edunvalvonnan esteenä on ollut se, että eläkeläisten asioiden hoito nähdään sosiaalisena asiana.
– Pieniä eläkkeitä pitää oikeutetusti puolustaa. Opettajien ja akavalaisten näkökulmasta pitää löytää kuitenkin sellainen malli että ne, jotka ovat tehneet merkittävän työuran, saavat suhteessa tulotasoon oikeudenmukaisen eläkkeen.

Onneksi 20 000 jäseninen OSJ pystyy vaikuttamaan. Erkin mielestä Akavan senioriverkostoa voitaisiin kuitenkin kehittää puolustamaan eläkkeen tasoa ja kehittää verkostosta vahvempi Akavan eläkeläiset -järjestö.

Opettaja-lehden toimituksessa aikoinaan 50-vuotissyntymäpäivien yhteydessä julkaistu Erkki-lehti julkaisi listan Erkin lempiruoasta, juomasta, asusteista, mielipaikasta jne. Lista ei ole juurikaan muut- tunut parinkymmenen vuoden takaisesta. Suomalainen perusruoka maistuu yhä veden tai kolmosoluen kanssa. Hän kulkee mieluusti fiksussa verkkariasussa ja lenkkareissa sekä viihtyy tennis- tai golfkentällä. Ainoastaan menopeli on muuttunut Volvosta Mersuksi. Erkki on yhä Erkki.

Saavutuksia 35-vuotisen työuran aikana järjestöjohtajana
–Viiden puheenjohtajakauden aikana keskeisintä työurallani oli, että pystyin yhdistämään opetusalan järjestöjä. Kun aloitin työt, oli lähes 20 järjestöä, joissa hoidettiin opettajien asioita. Suurimmassa oli noin 20 000 jäsentä. Ja kun lopetin, käytännössä järjestöjä oli yksi ja sen jäsenmäärä oli 120 000.

Toinen iso asia on, että 1984 hyvin onnistuneen lakon avulla pystyttiin saamaan oma sopimus ope- tusalalle, palkkauksen kohentaminen hyvin, ja onnistuneiden tulosten johdosta muut opettajajärjestöt huomasivat, että vahvalla järjestöllä on tiukan paikan tullen mahdollisuuksia menestyä. Aika nopeasti jär- jestöt sen jälkeen liittyivät OAJ:hin.

Kolmas merkittävä asia on vuonna 1992 kesälomautusneuvottelu.Todella tiukassa väännössä muut tahot olivat valmiita lomauttamaan opettajia kesällä. Laki oli jo valmisteltu. Virkaehtoneuvotteluissa piti saada sellainen ratkaisu, että lakia ei sovelleta. Asia ei kuulunut virkaehtoneuvotteluihin. Piti siis neuvotella virkaehto- sopimus, joka menee lain yli. Niiden neuvottelujen seurauksena mm. Iiro Viinanen ”erosi Akavasta”.
– Monien vaikeiden vaiheiden jälkeen järjestön talous oli erinomaisessa kunnossa silloin kun lopetin puheenjohtajana.

Näiden lisäksi OAJ:n johdolla Akavasta tehtiin merkittävä ja tällä hetkellä toiseksi suurin työmark- kinakeskusjärjestö entisen herraklubin sijaan.

maanantaina, lokakuuta 26, 2015

Yhdessä oppiminen

HIENO päivä. Seuraava kirja, jota olen saanut olla työstämässä, on jo taittovaiheessa. Nyt hiotaan vielä ns. lievetekstejä, joissa esitellään tekijät. Komeaan riviin olen päässyt:

Martti Hellström on KT, opetusneuvos, luokanopettaja ja rehtori, jonka vuosina 1989–2014 johtama Espoon Auroran koulu tunnetaan innovatiivisena, pedagogisesti vahvasti yhteisöllisenä kouluna.
"Rehtori voi omalla asenteellaan edistää oppilaitoksensa uudistumista."

Peter Johnson, KT, on soveltanut yhteistoiminnallisen johtamisen menetelmiä opettajana, rehtorina ja Kokkolan kaupungin sivistysjohtajana. Kuntaliitto ja Opsia myönsivät hänelle lokakuussa 2015 Sivistyksen suunta -palkinnon.
"Yhteistoiminnallinen työskentely on tuonut joustavuutta ja elävyyttä sivistystoimen johtoryhmän työhön."

Asko Leppilampi on KM, PkO, yrittäjä ja työyhteisövalmentaja. Hän on tuonut 25 vuoden ajan yhteistoiminnallisuuden filosofiaa ja toimintatapoja Suomeen rehtorina, kouluttajana, valmentajana ja tietokirjailijana.
"Hyvään kehittämisprosessiin kuuluu, että juuri mitään ei anneta valmiina vaan kaikki luodaan yhdessä."

Pasi Sahlberg on vieraileva professori Harvardin yliopistossa ja KT. Hän on luonut kansainvälisen uran koulutuksen asiantuntijatehtävissä Maailmanpankissa ja Euroopan koulutussäätiössä ja on huippusuosittu puhuja maailmalla.
"Kun opiskellaan yhdessä yhteisten päämäärien saavuttamiseksi, sitoutuminen opiskeluun syvenee."

SIVUJA kirjassa on 250, ja hinta on 29 €. Ei paha. Kirja ilmestyy marraskuussa, ja se on näkyvästi esillä ensi tammikuun Educassa.

Näin kirjaa mainostetaan
"Yhteistoiminnallisessa oppimisessa työskennellään pienryhmissä. Opettaja innostaa ja ohjaa, ja oppiessa syntyy sosiaalisia taitoja, oppimisen iloa ja positiivista yhteisöllisyyden tunnetta.

Yhdessä oppiminen on ajankohtainen, 2020-luvulle päivitetty teos yhteistoiminnallisuudesta, sen perusteista ja menetelmistä. Vuoden 2016 opetussuunnitelman myötä peruskouluille ja lukioille tarjoutuu mahdollisuus uudistua.

Kirjan voi lukea itsenäisesti tai sitä voi käyttää yhteistoiminnallisen oppimisen tapaan. Kirja soveltuu opettajille ja opetuksesta päättäville kaikilla hallinnon ja politiikan tasoilla."

sunnuntaina, lokakuuta 25, 2015

Nyt tilattavissa: Erkki Kangasniemi. Kovan pelin taktikko

ERKKI KANGASNIEMI
Kovan pelin taktikko

Martti Hellström ja Timo Kettunen ovat toimittaneet kirjan Erkki Kangasniemestä, liikunnan-opettajasta, apulaisrehtorista ja Suomen pitkäaikaisimmasta järjestöjohtajasta. OAJ:öä Kangasniemi johti 19 vuotta vuoteen 2010 saakka. Työ jatkuu OSJ:n puheenjohtajana.

Jäädessään eläkkeelle Erkki vannoi, ettei muistelmia tule. Tässä ne kuitenkin tulevat toimittajien pitkän uuvutustyön seurauksena. Kirja tallentaa Erkin elämänuran merkittäviä vaiheita, tarinoita ja sattumuksia sekä avaa samalla uusia näkökulmia myös suomalaisen koulun kehitykseen.

Kirjan ensipainoksen tilasi 40 vuotta täyttävä OSJ. Uuden tilauspainoksen myy yksinoikeudella Lo- tarvike Oy. Kirjan hinta on 33 €. Lisäksi laskutetaan postituskulut.

Sitovat tilaukset osoitteella toimisto@suomenluokanopettajat.fi

lauantaina, lokakuuta 24, 2015

Toimintakulttuurin kehittämisen 7 periaatetta

VÄHÄN jännittää. Vaikka en ole varmaan koskaan käyttänyt koulutustehtävään valmistau-tumiseen näin paljoa aikaa.

TOIMIN Espoon perusopetuslinjan päällikön Ilpo Salosen stunttina koulujen ops-yhteyshenkilöille järjestettävien, päivän mittaisten koulutustilaisuuksien avajaana. Avauksen teeman on toiminta-kulttuurin kehittäminen espoolaiskouluissa.

Tilaisuuksia on yhteenä neljä, ensimmäinen maanantaina ja viimeinen ensi viikon torstaina. Paikkana on Hotelli Siikaranta. Aikaa on siis 60 min.

KOSKA linjapäällikkö ei itse pääse paikalle teimme 20 minuttin virikevideon, jossa hän linjaa omia tulkintojaan opetussuunnitelman perusteissa asetettujen koulun toimintakulttuurin kehittämisen seitsemän periaatteen suhteen. Ilpon tulkintojen lisäksi videolla on välähdyksiä espoolaiskoulujen arjesta ikäänkuin sytykkeenä. Sain videon  lopullisen version valmiiksi eilen.  Viimeisenä kuvasin kaksi tuokiota Kaitaan koululla. iMovie on huikea ohjelma tällaisella amatöörille.

CLIPSI löytyy u-tubesta joskin siellä hieman rakeisena. Tässä linkki:
https://youtu.be/OYQve8iUaSw

Näin sen voi katsoa halutessaan (toki myös etukäteen) uudelleen ja koko koulun porukan kanssa

KOULUTUSTILAISUUKSIEN juoni etenee seuraavasti:

9.15 Lämmittely ja ohjeet (10 min)
9.25 Ilpon video (20 min)
9.45 Teematyöskentely, 7 teemaa (10 min)
9.55 Purku, akvaario (7 * 2 min = 14 min)
10.09 ”Summary”, Reflektio (6 min)

CLIPSIÄ katsellaan ryhmissä ohjatusti yhden periaatteen näkökulmasta. Leffan jälkeen ryhmät pohtivat: Miten haluat  konkreetisti kehittää oman koulusi  toimintakulttuuria tuon periaatteen suuntaan? Miten ette enää toimi (tai toimitte paljon vähemmän) luokassa, koulussa? 1-3 asiaa
Millä uudella tavalla alatte toimia (tai toimitte paljon useammin) luokassa, koulussa? 1-3-asiaa

Kustakin keskusteluryhmästä 1 henkilö sitten tiivistää keskustelun akvaariossa.

MIKÄ tässä nyt sitten jännittää? Ei ole ihan helppoa eläkeukon painua neuvomaan viriilisti hommaa tekevää espoolaisopettajajoukkoa, kun on väkisinkin ulkona kokonaisprosessista.

Mutta näillä mennään.

tiistaina, lokakuuta 20, 2015

Huomenna Rovaniemelle kehittämään hyvää työ- ja toimintakulttuuria

HUOMENNA tosi aikainen nousu (en tykkää). Kone lähtee 7.35. Perillä 8.50 (siitä tykkään). Yhdellä laukulla sparraamaan 14 koulunjohdon jäsentä luomaan hyvää työ- ja toiminta kulttuuria omaan kouluunsa. Kyseessä on Lapin yliopiston järjestämä kaksipäiväinen seminaari- niitä en olekaan vetänyt pitkään aikaan. (tyykkään). Päivät ovat kohtuullisen pituiset , joten tehoja pitää puristaa.

Mainoksessa kurssia kuvaillaan seuraaavasti:  "Koulutuksen tavoitteena on antaa koulun johdolle työvälineitä ja ajatuksia koulun hyvän työ- ja toimintakulttuurin rakentamiseksi. Miten huolehtia, että koulu - sekä henkilöstö että oppilaat - voivat hyvin ja miten tukea ja motivoida henkilöstöä? Koulutuksessa paneudutaan lisäksi henkilöstön osallistamiseen koulun kehittämiseen ja muutoksen läpivientiin sekä haastetaan osallistujat pohtimaan kriittisestikin oman koulun toimintatapoja. Koulutus sisältää kaksi vuorovaikutteista lähiopetuspäivää sekä ennakkotehtävän. Koulutuksen aikataulu ja sisältö:

ke 21.10.2015, klo 9.15- 15.30: Pedagoginen hyvinvointi ja sen johtaminen (MTI 239)
- Aloituskahvit
- Koulun johtamisen käyttöteoria
- Pedagogisen hyvinvoinnin käsite (MH: lämpimiä muistoja, tällä teemalla on juostu puhumassa)
- Pedagogisen hyvinvoinnin johtaminen
- Koulu innostumis- ja onnistumiskeskuksena

to 22.10.2015, klo 9.15 – 15.30: Kohti hyvinvoivaa työ- ja toimintakulttuuria (MTI 239)
- Ops2016 – mikä muuttuu?
- Ops2016 ja koulun uusi toimintakulttuuri (MH: ajankohtainen aihe)
- Työ- ja toimintakulttuurin muutoksen viisas johtaminen (MH: oman väitöskirjani teema. Saan taas kerran sukeltaa siihen)
- Kick off 2015

Kouluttajana toimii KT, opetusneuvos Martti Hellström Espoosta".

Ja väleissä on sitten taukoja.

Kurssilaiset ovat palauttaneet (melkein kaikki) ennakkotehtävänsä: "Virittäydy koulutuksen teemoihin pohtimalla omaa työyhteisöäsi. Mitkä ovat kokemustesi mukaan avaintekijöitä pedagogisen hyvinvoinnin taustalla, miten kouluyhteisöstä tulee hyvinvoiva? Minkä tyyppisiä koulun hyvinvoinnin haasteita olet lähiaikoina ratkonut? Lähetä vastauksesi ennakkotietona kouluttajalle sekä varaudu tuomaan kokemuksiasi keskusteluun koulutuspäivien aikana".

He ovat myös tehneet itsearvion omista johtamistaidoistaan.

Koulutuspäivät järjestetään Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutilla (MTI) Viirinkankaalla, os. Viirinkankaantie 1, 96300 Rovaniemi.

maanantaina, lokakuuta 19, 2015

Leikkaukset ja kesun lopettaminen paha virhe

Sahlberg on vieraileva professori Harvardin yliopistossa. 
Pasi Sahlberg ja Peter Johnson ottavat tämän aamun Hesarin Vieraskynässä reippaasti kantaa suomalaiseen koulutuksen johtamiseen. Opetusministeri kutsui Pasin kahville twittaamalla jutun johdosta.

Kirjoittavat ovat antaneet luvan julkaista koko tekstin tässä blogissa.

Suomalainen koulutus tarvitsee selvän suunnan
PÄÄKIRJOITUS 19.10.2015. Vieraskynä

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta luopuminen olisi paha virhe.

Koulutuspolitiikka on tienhaarassa. Suomen menestys kansainvälisissä vertailuissa on laskussa, ja talouden kilpailukyky on heikko. Koulutusmenoja leikataan. Samaan aikaan opetusta halutaan uudistaa lisäämällä digitalisaatiota ja monipuolistamalla opetusmenetelmiä. Vähemmällä pitäisi saada aikaan enemmän.

Johnson on Kokkolan sivistysjohtaja.
Suomalaisen koulutusjärjestelmän edellinen suuri murrosvaihe oli 1990-luvun alussa laman ja rakennemuutoksen vuosina. Ankeista ajoista huolimatta koulutusta ja tutkimusta pidettiin orastavan innovaatiotalouden vauhdittajina.

Koulutuksen uudistamisen tavoitteet ja keinot kuvattiin vuosille 1991–1996 laaditussa koulutuksen ja korkeakouluissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa. Suunnitelma toimi myös kuntaperusteisen koulutusjärjestelmämme kehittämisen kompassina.

Siitä lähtien opetuksesta vastaava ministeriö on säännöllisin väliajoin laatinut tällaisen lähivuosia koskevan suunnitelman yhdessä koulutusalan tärkeiden toimijoiden kanssa. Nykyinen suunnitelma kattaa vuodet 2011–2016.

Juha Sipilän (kesk) hallitus on omaksunut uusia toimintatapoja. Aiemmin käytetty yksityiskohtainen hallitusohjelma koko hallituskaudelle ei ehkä olekaan hyvä ohjausväline nopeiden muutosten keskellä.

Hallitus aikoo kuitenkin luopua myös koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta. Jos syynä tähän on tulevaisuuden ennakoimattomuus, olisi kai luontevaa korvata kehittämissuunnitelma jollakin paremmalla työvälineellä. Moni opettaja, rehtori ja kunnan opetustoimesta vastaava on jo pitkään harmitellut koulutuksen kehittämisen näköalattomuutta Suomessa.

Kehittämissuunnitelman valmistelu on ollut aitoa vuoropuhelua ministeriön virkamiesten ja koulutuksen käytäntöä tuntevien asiantuntijoiden kesken. Siten on sovittu koulutuksen kehittämistavoitteista.

Olisiko niin, että hallitus ei nyt tohdi panna paperille kaikkia heikennyksiä, joihin säästöt johtavat?

Hallitus kompensoi leikkauksia kansallisilla kärkihankkeilla. Koulutukseen kohdistuu hallituskauden aikana yli 800 miljoonan euron leikkaukset, ja ne merkitsevät noin 15 prosentin pudotusta nykytasosta. Koulutuksen rahoitusta rasittavat myös edelliseltä hallitukselta periytyvät miljardiluokan leikkaukset.

Vastapainoksi on luvattu 300 miljoonaa euroa kuuteen kärkihankkeeseen. Yhdessä sovitun koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman sijaan uudistamista aiotaan vastedes ohjata muutaman kärkihankkeen avulla.

Missään muussa koulutuksen huippumaassa koulutusta ei kehitetä näin hajanaisella strategialla.

Kanadassa Albertan provinssissa talousvaikeuksien kanssa painiva hallitus uskoo ja investoi väkevästi koulutukseen ja tutkimukseen – mutta ei jakamalla rahaa projekteille vaan rahoittamalla koko järjestelmän vahvistamista yhteisesti sovitun vision ja strategian avulla.

Yhteinen näkemys koulutuksen kehittämisestä on ollut viime vuosina hukassa. Yksittäiset uudistukset ovat seuranneet toisiaan, eikä oppilaitoksissa ja kunnissa ole aina nähty, miten ne liittyvät koulutuksen ongelmien ratkaisemiseen.

Opetus- ja opiskelukäytännöt eivät ole muuttuneet oleellisesti, mutta energiaa on tuhlattu suunnitteluun, toteuttamiseen ja raportointiin. Nyt pitäisi aloittaa perusopetuslain ja toisen asteen koulutuksen kokonaisvaltainen uudistaminen ja hyvästellä irralliset kärkihankkeet.

Viime kädessä on arvovalinta, investoidaanko vai säästetäänkö. Puolustusvoimien 10 miljardin euron asehankintoja pidetään välttämättöminä samaan aikaan kun kasvatuksen, koulutuksen ja tutkimuksen resursseja supistetaan.

Suomessa koulutusta on tutkittu 2000-luvun alusta lähtien tarkemmin kuin missään toisessa maassa. Kansainvälisten asiantuntijoiden mielestä yhdessä sovittu innostava kehittämisvisio on ollut koulutuksemme menestystekijöitä.

Suomalainen koulutus kaipaa yhdessä sovittua suuntaa. Koulutuksen kehittämissuunnitelmasta luopuminen olisi lyhytnäköinen ja asiantuntijoiden näkemyksiä aliarvioiva päätös.

Pasi Sahlberg ja Peter Johnson



keskiviikkona, lokakuuta 14, 2015

Auschwitzia kohti

HUOMENNA tauko ns. töihin ja kiireeseen. Vaimon kanssa lähdemme matkalle Puolan (ei siis lomalle- elkuilla kun ei voi olla lomaa) Krakovaan. Heti perjantai-aamuna osallistumme retkelle Auschwitziin.

Saksa miehitti vuonna 1939 Puolan, ja Oświęcimin kaupungin nimeksi vaihdettiin Auschwitz. Leiri Auschwitziin perustettiin huhtikuussa 1940.  Sijainti oli erinomainen: syrjässä mutta rautatie-yhteyksien päässä. Oświęcimissa oli myös valmiina jo ennen sotaa rakennettuja parakkeja.

Kuolemanleiri Auschwitzista tuli keväällä 1942. Auschwitziin kuului itse asiassa kolme leiriä; pääleiri: Auschwitz I, Auschwitz II (Birkenau), joka toimi varsinaisena tuhoamisleirinä sekä  Auschwitz III, joka oli työleiri.

Auschwitz-Birkenausta  on tullut holokaustin symboli.  Siellä tehtiin  maailman suurin joukkomurha.   Juutalaisia - ja muitakin mm. romaneja- tapettiin  Zyklon B syaanivetyvalmisteella.  Myrkky päästettiin kaasukammioon pienistä rei'istä. Kun se yhtyi ilman kanssa, se  muuttui tappavaksi kaasuksi, joka  aiheutti kuoleman jopa muutamassa sekunnissa.

Hössin teloitus. Kuvakaappaus
Wikipediasta.
Puna-armeija saapui Auschwitziin 27. 1. 1945 ja vapautti 7 650  vankia. Wehrmachtin  hajanaiset rippeet tekivät vastarintaa, mutta kun neuvostopanssarivaunut ilmaantuivat, saksalaissotilaat pakenivat. Saksalaiset olivat pakottaneet suurimman osan leirin vangeista evakuointimarssille länteen. Monet heikossa kunnossa olleet vangit kuolivat tuon kuolemanmarssin aikana.

Sodan päätyttyä leirin komentaja Rudolf Höss joutui sotaoikeuden käsiin ja hänet tuomittiin kuolemaan.

Useimmat nykyaikaiset arviot Auschwitzissa kuolleiden määrästä  asettuvat1,1 – 1,5 miljoonan välille.

Tänään alue toimii museona, jossa vierailee vuosittain noin puoli miljoonaa ihmistä.

sunnuntaina, lokakuuta 11, 2015

Upeaa syyslomaa niille, joilla sellainen pian on!

ON se niin väärin. Ei elkuilla ole mitään syyslomaa :-)

AIKA kiitää. Ainakin PK-seudulla juuri ensi viikolle ajoittuvat koulujen syyslomat. Joillain on koko viikko vapaata, osalla muutama päivä. Hyvää tekee joka tapauksessa varmasti.

ITSEKIN pidän pienen loman. Kun koko syksy on ollut hyvin hilpeää, menemme nyt vaimon kanssa vakavalle matkalle Puolaan, mm. Auschwitziin. Hyvää tekee kuulema sekin.

JA toki katko ylipäätään. Nuorempia neuvon myös aika-ajoin pysähtymään ja pohtimaan, mitä kaikkea onkaan tullut tehtyä.  Mustina päivinä on hyvä listata myös onnistumisia; kaikki ei suinkaan ole mennyt pieleen, vaikkaa väsyneenä  siltä voi tuntua.

Toisesta eläkevuodesta on nyt käytetty 2,5 kuukautta. Kalenterin mukaan se on  ollut melkoista haipakkaa, mutta pätkääkään en valita.  Niihin mahtuu tosi huikeita juttuja ja sitten myös ihan raatamista.  Tottakai ylpein olen konkreeteista valmistuneista töistä,  esim. Erkki Kangasniemen muistelmateoksesta ja  marraskuussa ilmestyvästä Opitaan yhdessä teoksesta. OPS- ja NPDL-luentokeikkoja on ollut kymmenkunta- ja niistä pari oli vetäjällä aikuisten oikeasti ihan flow-juttuja. Oikein tyytyväinen olen myös laatimaani yhden A4-tiivistelmään NPDL:n "ihanneoppilaasta".

OPETTAVAISIMPIA keikkoja on ehkä ollut opetusharjoittelun ohjaus. Tänä syksynä olen erityisesti seurannut kahdessa eri koulussa ja neljässä eri luokassa yhtä toimintakulttuurin  kannalta kiinnostavaa rakennetekijää: Koulupäivän ja yksittäisten oppituntien rakennetta. Kun lisään näihin noin 25:een kuunneltuun tuntiin mielikuvat aikaisemmista kuuntelutunneistani, vakuutun siitä, että kummankin "normi"rakenteissa olisi valtavasti työmaata. Mutta se edellyttäisi monien, vuosisatoja vanhojen - yhä toimintaa sitovien, mutta monessa mielessä "ruostuneiden" betonirautojen irroittamista opetuksen sementistä. Jään pohtimaan: voisiko opetusta järjestää opetuksen ehdoilla- ei vain pragmaattisten reunaehtojen ja tottumusten ehdoilla.

KOULUPÄIVÄN rakenne: lukujärjestykset (eri oppiaineiden oppituntien sijoittelu), koulun alkamis- ja päättymisajat, ruokailujärjestelyt, välitunnit... on vain osin perusteiltaan pedagoginen. Oppitunnit rakentuvat edelleen karkeasti neljästä osasta: (pikainen) läksynkuulustelu, uuden läksyn (ohuehko) valmistaminen, (pinnallinen) työtuokio ja (satunnaisten) kotitehtävien  määrääminen. Karkeasti yksinkertaistaen näyttää siltä, että usein riittää, kun  opittaviksi tarkoitetut asiat käydään oppilaiden kanssa läpi tai tehdään niihin liittyviä tehtäviä.  Erityisesti läksyjen pedagoginen merkitys (juurruttaminen, kertaaminen, perinpohjainen mieleen painaminen) on  rapautunut, vaikka itse rutiini  elää yhä vahvana.

HUOMAAN kaipaavani POPSIn (1970)  tiukkaa analyysia esim. lukujärjestyksen pohdinnasta tai 1980-luvulla käytyä keskustelua siitä, millaisia didaktisia vaiheita tarvittaisiin, jotta oppimisprosessi etenisi korkeammille oppimisen tasoille (analyysi, synteesi, kriittinen ajattelu...).

PALAAN teemaan vielä myöhemmin.

lauantaina, lokakuuta 10, 2015

Rakentavaa vuorovaikutusta jälleen Itämerellä

Terveisiä Tukholmasta. Aamulla paistoi aurinko.
Klo 12 soppateatterissa Alice Babsin lauluja.
 Katsomossa mm. Jukka Kuittinen, Paavo Kokkala,
Suistolan Ari, Savolaisen Sisko ja Saila Posti-Lindström.
Sitten tuli kylmä. Nyt taas laivalla kuuntelemassa,
kun Nina Lahtinen puhuu viisaita opettajien oikeuksista.
TÄMÄN syksyn EKOAY:n järestämän koulutus- ja vaikuttamisseminaarin teemana oli Opettajan työn vallankumous - vapaus, vastuu ja velvollisuus.

PERJANTAIN ohjelma oli tällainen:
15.30–16.00 Kahvitarjoilu, kokoustilan aula
16.00 Tervetulosanat, EKOAY:n puheenjohtaja Heli Haaro
16.15 Opettajan muuttunut työnkuva kautta historian, Martti Hellström 
16.45 Opetuslautakunnan puheenvuoro: Sanna Lauslahti ja Inka Hopsu.
17.10 Opetustoimen puheenvuoro: Opetustoimenjohtaja Kaisu Toivonen.
17.35–17.50 Tauko
17.50–19.30 Päättäjädeitti, teemana "Vapaus, vastuu ja velvollisuus". Juontajana Jukka Sarpila. Vieraat jaettiin pareiksi, ja opettaat kiersivät kahdessa pisteessa. Lopuksi kukin pari tiivisti tulokset.
21.00 A la Carte -illallinen. Huikea annos punaista lihaa.

Minulla oli ilo käydä läpi opettajien työn kehitystä kuuden
opettajapolven aikana. Aikaa on varattu 30 min, en pysynyt
aikataulussa, ja silti oli kiire. 
TÄMÄN päivän ohjelma on tällainen:
7-9.30 Aamiainen
10.00 Laiva saapuu Tukholmaan
................
15–15.30 Kahvitarjoilu, kokoustilan aula
15.30–16.30 Opettajan oikeudet ja velvollisuudet, Nina Lahtinen (OAJ:n lakimies)
16.30 Laiva lähtee Tukholmasta
16.30–16.45  Aluepäälliköiden esittäytyminen: Kaisa Alaviiri toi terveisiä.
16.30–18.30  Erillisohjelma päättäjille, hallituksen jäsenille ja kutsuvieraille
16.45–17.15 Työssä jaksaminen ja arjen haasteet, Jari Nummela ja Pekka Pikkarainen
17.15–17.30 Tauko
17.30–19.00 Luottamusmiespisteet yhteysopettajille + risteilypalautteen antaminen
20.00 Buffet-illallinen

HUOMENNA ohjelma on lyhyt:
7.30 Meriaamiainen
9.55 Laiva saapuu Helsinkiin

perjantaina, lokakuuta 09, 2015

Koulukäynneillä saa energiaa!

PÄTKÄ- tai sirpaletöihini mm. OKL:lla liittyy hieno etu: mahdollisuus käydä eri kouluissa.

Eilen vierailimme timmin didaktiikan kurssin opiskelijaryhmän kanssa tutkailemassa Espoon yhtä uutta ylpeydenaihetta: Opinmäen kampusta. Kurssilaiset saivat kaksi perinteistä kokoontumiskertaa vapaaksi, kun lähtivät mukaan sparraamaan  rehtori Jukka Sarpilaa. Bonuksena oli myös ilmainen koululounas.

Opiskelijoiden oppimistehtävänä on nyt koota didaktisia ideoita, kuinka tuon talon tilaratkaisuja voisi käyttää yhä paremmin hyväksi opetuksessa ja jakaa ne koulun käyttäjille. Siis ihan NPDL-hengessä mennään.

OPINMÄESSÄ on mm. aamuvarhaisesta iltamyöhään kirjastokortilla avautuva aktiivisen toiminnan tila. Koulu voi käyttää myös nuorisotilaa. Useat luokkatilat on koottu "nopiksi", soluiksi, joilla on yhteinen aula. Sisäseinät ovat pääosin valtavia ikkunoita. Ruokala on valtava agora. Sinne avautuu myös luukku auditorioon. Pääsisäänkäynnin edessä on portaikko, jota voi käyttää mm. ulkoauditoriona...

JÄÄN innolla odottamaan opiskelijoiden raporttia. Ja luulen että rehtori Sarpila on yhtä innoissaan. NPDL- kielellä: Sarpila käyttää koulun kehittämistyössä apunaan itse hankkimiaan oppimiskumppaneita.

PUOLILTA päivin ajelin vielä Auroraan kiinalaiselle jasmiiniteelle. Olipa energisoivaa tavata tuttua väkeä. Vaikka tilat ovat mitä ovat - varsinkin Opinmäen megalomanian jälkeen -  edelleen siteeraan Aki Kaurismäkeä: Kaatopaikallakin voi olla kivaa.

TÄNÄÄN saan vielä käydä kahdella koululla. Heti kello 8 painun videoimaan Viherkallioon oppilaita, jotka opiskelevat hieman toisin kuin suurin osa koululaisista. Pätkä liittyy työn alla olevaan toimintakulttuurin muutokseen innostavaan videoon, jota käytetään Espoon ops-koulutuksessa muutaman viikon kuluttua. Ja kello 10 seuraan Mäntymäellä tällä erää viimeisen maisteriharjoittelutunnin. Kahdeksan opiskelijan tuntien seuraaminen neljässa eri luokassa ja kahdessa eri koulussa antoi taas paljon aineksia omaan pedagogiseen ajatteluun.

KOULUKÄYNNIT jatkuvat vielä ensi viikolla. Maanantaina kameroin vielä Jalavapuiston koululla heidän kestävän kehityksen ratkaisujaan. Yes.

tiistaina, lokakuuta 06, 2015

Opettajan työn muutos

AIKA haipakka viikko menossa. Eilen ja tänään viimeiset didaktiikan ryhmätunnit.  Ops-videon kuvausta ja leikkausta. Kokouksia. Erkin kirjan mainos Luokanopettajaan. Huomenna Tamperelle innostamaan kehittäjäopettajia NPDL:n saloihin ja suunnittelemaan tutkimusta. Torstaina tutustumaan Opinmäkeen ja moikkaamaan tuttuja  Auroraan. Perjantaina videointia, viimeinen maisteriharjoittelun ohjaus Mäntymäellä ja sitten viikonlopuksi perinteiselle päättäjäristeilylle EKOAY:n väen kanssa.

OIKEIN odotan. On mukavaa nähdä kerralla iso joukko tuttuja. Ja lauantaina on vuorossa yhdistetty taide- ja ruokaelämys Soppateatterissa. Jukka Kuittinen on taas nähnyt vaivaa ja hankkinut liput.

Minulla on ristelyn tavanomaisten ohjelmien lisäksi puolen tunnin sessio opettajan työn muutoksesta kuuden opettajapolven aikana. Viimeistelin juuri diat. Mukavaa sukeltaa taas koululaitoksemme historiaan.

lauantaina, lokakuuta 03, 2015

Ops-valoa Hattulaan!

HIENO päivä tänään Hattulassa. Tai tarkemmin Parolan yhteiskoulussa.  Minulla on aikaa klo 12-15 johdattaa Hattulan väkeä, opettajia ja rehtoreita vuoden 2014 ops-perusteiden salaisuuksiin. Tarkasti ottaen sammutin  diat klo 14.20. Sitten siivottiin paikat ja 14.30 oli kahvit.

OLIN hieman kehitellyt ops-konseptia, mutta pääosin mentiin samalla kaavalla kuin mm. Oulussa. Spectogrammi-tehtävässä (ks. kuva) väkeä löytyi kaikkiin neljään ryhmään. Tässä porukassa oli muuten kolme, jotka olivat lukeneet koko opsin. Aaltoja.

Mielenkiintoista oli tällä kertaa sali. Porukka ei pönöttänytkään penkeillä vaan istui patjoilla ns. leirinuotioilla.  

HÄMÄLÄISET ovat heimona maltillisesti reagoivia ja vähäpuheisiä. Oletan kuitenkin, että perusviesti kutsusta antaa sekä opettajien että oppilaiden löytää oman intohimonsa erityisesti monialaisissa oppimiskokonaisuuksssa, otettiin aika hyvin vastaan.

SEURAAVAN kerran pääsen sparraamaan  Hämeenlinnan seudun väkeä tammikuussa 2016. Ja Tampereen kehittäjäopettajia ensi keskiviikkona.


torstaina, lokakuuta 01, 2015

Upea päivä!


HUIKEA päivä. Ja jännitystä loppuun saakkaa. Erkki Kangasniemen kirjan julkistamistilaisuus alkoi klo 15. Vielä klo 13.99 Posti ei tiennyt, missä uunituoreiden  kirjojen paketit ovat.

HIENO tilaisuus  OAJ:n  väliaikaistiloissa. Kuohuviinia. Suolaista ja makeaa kakkua. Kahvia. Juhlapuhujina mm. Olli Luukkainen, Sture Fjäder ja Markku Jalonen- ja luonnollisesti Erkki itse. Intiimin tilaisuuden kaikki pöytäpaikat täynnä.

Esittelimme Kettusen Timon kanssa kirjan, josta olemme monessa mielessä ylpeitä. Toki oman osuuteemmekin osalta, mutta myös siksi että niin moni oli valmis kirjoittamaan omia muisteluksiaan teokseen.

OSJ lahjoitti teoksen paikalla saapuneille. Muut joutuvat vielä tovin odottamaan. Tämän blogilastun yläreunassa on miniclipsi, josta saa kuvan mm. kirjan taitosta.


KOTIMATKALLA ostin konjakkipullon. Olen sen mielestäni ansainnut :-)