Kirjoja

Kirjoja

maanantaina, syyskuuta 30, 2019

Mitä se pedagoginen johtaminen onkaan?

UPEAA päästä taas  luennoimaan johtamisesta ja erityisesti  pedagogisesta johtamisesta.

Edellinen kerta taisi olla ihan kesän lopulla eri puolilta maailmaa tänne tulleelle rehtoridelegaatiolle.

Mutta, että oikein kotomaan väelle. Luulen, että kaksi vuotta sitten minua tarvittiin edellisen kerran puhumaan tästä teemasta. Ja mikäs ihme se on. Enhän minä enää ole ollut oikea johtaja viiteen vuoteen.

Olipa silti innostavaa käydä  läpi vanhat diat ja muistiinpanot. Kuten olen kertonut moneen kertaan, minulla on Macilla tallella (lähes) kaikki tekemäni  muistiinpanot vuodesta 1974 alkaen. Hakusanoilla löydän pikaisesti jo unohtuneetkin. Ja konstruoin niistä joskus jopa jotain ihan uutta.

Tämä tämänpäiväinen sessio Haha-Helian ammattikorkeakoulun väelle ei ole kuitenkaan vain faceliftattu kierrätyskamaa, vaan sain tehtyä - noin niinkuin omasta mielestä - ihan nastan combon, jossa yhdistän näkemyksiä  käyttöteoria-ajattelusta, pedagogisesta ajattelusta  johtamisviisauksiin.

Valmennusotteesta olen pyrkinyt tekemää  dialogisen, keskustelevan ja omaa ja yhteistä tietämystä parhaimmillaan jopa kriittisesti rakentavan. Lopputuotoksena tulisi olla, jollei nyt jokaisen oma pedagogisen johtamisen käyttöteoria niin ainakin iso kimppu aineksia ja virikkeitä sen konstrutointiin. Käyttöteoriahan on dynaaminen ja muuttuva,

Sanallistan valmennusotetta minua kiehtovalla seminaarinjohtaja Aatto Kaljusen oppimismallilla  1940- 1950-luvuilta, jossa on alkuaihiona ihan selvästi samat oivallukset kuin yhä uskottavassa konstruktuvismissa.

AIKAA on 180 minuuttia ja dioja 150. Olen nyt toista kertaa ”kellottanut” diat, niin, että kutakin osoita voi tarvittaessa lyhentää ilman, että loppua kohti  kiire kiihtyisi.

Valmennuksen erääänlaisen apäätepysäkkinä on oma koulun johtamisen käyttöeoriani, joka on muunnelma  erään johtamisen julkiteoriakoulukunnan ns. rooliteorioista. Tämänsuuntaisissa malleissa, johtaminen nähdään yhtä aikaa monenlaisena, koska johtajaan suhtautuu erilaisia odotuksia, joiden taustalla on erilaiset jopa ristiriitaiset arvot. Kussakin eri roolissa johtaja on jonkin asianosaistahon agentti tahtoo tai ei.  Omassa mallissani on vielä kokonaisuuden kenttä, jolla toimiessaan johtaja on neuvottelija ja sovittelija, joka pyrkii harmoniaan, optimaaliseen ratkaisuun ristiriitaisten etujen välillä.

MITÄ siis pedagoginen johtaminen on pähkinänkuoressa?

Sen komplementteja ovat Manageeraus (asioiden johtaminen), Leaderiys (ihmisen johtaminen),Viranomaisuus, Esimiehisyys ja  Yksilöys  (jokainen oma itse). Kullakin niistä on oma johtava arvonsa ja edunhakijansa.

PEDAGOGINEN johtaninen  ei ole minulle vain ns. pedagogisten asioiden johtamista (kuten esim. opetusmetodit).  Se on kaikkea asioiden ja ihmisten johtamista, jossa ratkaisun arvoperustana on oppijan kasvun ja oppimisen etu.
Pedagogien johtaja on oppimisen ja kasvun agentti.

lauantaina, syyskuuta 28, 2019

torstaina, syyskuuta 26, 2019

Sekä naama että peili suoria ja vinoja

OLI hienoa saada kutsu  Opetushallitukseen 19.9.2019  tapaamiseen, jossa pohdittiin, miten  eri tahot voisivat  vaikuttaa yleiseen mielikuvaan perusopetuksesta ja siten ehkäistä perusopetusta koskevaa huolipuhetta ja lisätä autonomisten toimijoiden keskinäistä luottamusta.

Hain ja sain  facebookissa parviälyltä ajatusjelppiä. Kävin myös keskusteluja yliopistolla ja vetämässäni vertaisvalmennuksen koulutus-tilaisuudessa Lappeenrannassa.

Koonnaan noista ajatuksista vein mukanani tapaamiseen ja annoin  Opetushallitukselle. Kiitos vielä kerran kaikille hyvän edistämiseen osallistuneille

TAPAAMINEN oli  jäsennetty vallan mainiosti. Kaikilta oli pyydetty etukäteen ajatuksia.  Itse tapaamisen ohjelmassa (klo 9.30- 12) oli seuraavat vaiheet:
  • Kahvitarjoilu
  • Tilaisuuden tavoitteista, Oph:n edustaja
  • Esittäytyminen ja päällimmäinen ajatus (kaikki kertoivat)
  • Kooste osallistujien vastauksista ennakkotehtäviin  esiteltiin suullisesti.
  • Jakauduttiin kahteen ryhmään tiivustämään  ennakkovastauksissa esiinnostettuja asioita. Niitä piti ryhmitellä  (faktat, huolet, ydinkysymykset ja  ratkaisuehdotukset)
  • Yhteenveto, jatkotoimia ja odotuksia Opetushallitukselle. Pääjohtaja  Olli-Pekka Heinonen oli kuulolla. (Aivan upea idea)
Paikalle oli saatu todella monen vaikuttajatahon vaikuttajia. Heti aluksi sovittiin, että keskustelut ovat siten luottamuksellisia, ettei yksittäisten henkilöiden käsityseroja ollut syytä tässä vaiheessa viedä julkisuuteen. Ei niitä itse asiassa juuri ollutkaan. Porukka oli hyvin yksimielinen.

Faktat

Elämme mielenkiintoista aikaa, jonka trendejä ovat kriittisyys, riitely ja syyllisten etsiminen muista -   ei vain Suomessa, eikä koske vain koulua.  Riidanaiheita riittää kotomaassa:  oppikirjat. Suvivirsi. Tonttutanssit. Digi. 3-portainen tuki. Uudet koulurakennukset...

Nyt  yksittäiset tapaukset levitetään yleiseksi tilannekuvaksi.

Tänään on monenlaisia faktoja. Keskustelu on  kahtiajakoista. Asiantuntijapuhe sekoittuu sujuvasti mielipiteisiin.

Medialla on uusi doktriini: Lööpit.  Medialla  ei ole koulutoimittajia. Jopa Ylessä on  sensaatio-hakuisuutta ja klikkijournalismia. Mediassa ei julkaista ajantasaisia tieteellisiä vertaisarvioituja julkaisuja.

Monet asiat esitellään (yksipuolisesti vain) uhkiksi: mm. digitalisaatio.

Tavallisille ihmisille on epäselvää, mikä elin vastaa koulutoimessa mistäkin.

Somen keskustelukulttuuri on ahdistava: osalta keskustelijoista  puuttuu suodatin

Valitettavasti negatiivinen koulupuheen vaikutus näkyy jo. Hakijamäärät ovat laskeneet sekä opettajankoulutukseen, että virkoihin- erityisesti varhaiskasvatuksessa. Somekeskustelu on muuttunut uhkailevaksi: enää kaikki eivät uskalla  osallistua siihen.

Vastaliikkettä tarvitaan.

Mistä huolipuhe kertoo?

Aitoa huolta ei tule tukahduttaa.
Vikaa on sekä naamoissa että peilissä. Mutta myös ansioita.
Opettajan työssä koetaan tällä hetkellä aidosti raskautta.
Hallintoon yhteyttä ottavat eivät  tunne  hallinnon vastuunjakoa ja roolitusta.

Juurisyyt (ydinkysymykset)

Kaikki eivät enää arvosta koulutusta.
Koneisto (ja mm. ops) puhuu hallintoa- ei suomea.
Medialla on uusi doktriini: mennään mainosmyynti ja klikkauslistat edellä. Hyviä uutisia ei saada julkisuuteen.
Kaikille uudistuksille ei ole yleistä tukea.

Ratkaisuehdotuksia

Viestintä on äärimmäisen tärkeää. Se vaikuttaa mielikuviin, asenteisiin ja toimintaan.
Yksimielisyys oli vahvaa näiden ehdotusten osalta:
  • Tarvitaan  ennakoivaa faktaperustausta viestintää.
  • On vahvistettava  keskinäistä luottamusta ja osallisuutta.
  • On osallistuttava yhteiskunnalliseen keskusteluun ja ajankohtaisiin aiheisiin. 
  • On nostettava esille hyviä asioita.
  • Mm. ops-uudistuksesta pitää osata kiteyttää oleellinen ja keskittyä viestinnässä vahvistamaan sitä.
  • Peruskoulu tarvitsee  brändäystä: maailmalta tullaan ihailemaan suomalaista koulua, mutta kuinka saisimme itsemme ja mm. oppilaat ylpeiksi siitä, että he käyvät peruskoulua.
  • Tukea viestintään - myös koulun tasolle-  tarvitaan kaikilla tasoilla.
  • Olisi tärkeää viestiä yhdessä. Järjestää keskustelutilaisuuksia.
  • Viestintäkoulutukseen ja viestintästrategian laadintaan tulisi satsata. Viestinnässä on osattava ennakoida.  Laatia tietopaketteja.  Huomiota myös kriisiviestintään: ensin  tulisi keskustella sisäisesti  ja vasta sitten  mennä julkisuuteen. Vakavista ongelmista tulisi tiedottaa matalalla kynnyksellä
  • OKL:sten olisi syytä tehostaa omaa mainontaansa, jotta ammatin vetovoima säilyisi.
  • Työssäjaksamiseen huomiota.
  • Jokaisen tahon tulisi kysyä, viestinkö vastuullisesti. Mahdollisesti nykyinen tapa uudistaa opetussuunnitelmaa 10 vuoden välein on ollut "teollisuuskauden ratkaisu". Seuraava ops pitänee tehdä toisella tavoin.
Sen takana seisottiin, että on kunnioitettava toimittajien autonomiaa. Lisäksi esitettiin ajatuksia, joista eivät ihan kaikki innostuneet:
  • Toisten mielestä kouluhallintoon tarvitaan viestintäroolitusta, taso/taho  jolla on tarpeeksi korkea asema vastata.
  • Olisiko oltava rohkeutta viestiä myös altavastaajana?
Tapaaminen oli startti pysyvän viestintäyhteistyön käynnistämiseksi. Jatkossa mukaan on tarkoitus kutsua  toimijoita laajemmin.

PARVIÄLYN ajatuksia on esitelty blogilastussa:
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2019/09/onko-naama-vai-peili-vino-ja-mita-sitten.html

EKOAY:n Kannanotto vuoden 2020 budjettiesitykseen

Espoolaisten opettajien oma järjestö on hyvin huolissaan seuraavan vuoden opetuksen määrärahoista. Kannanottoa on aihetta kuunnella molemmilla korvilla. Siksi jaan sen mielelläni.  Martti


KANNANOTTO ESPOON VUODEN 2020 BUDJETTIESITYKSEEN

Suomenkielisen opetuksen budjetista vuodelle 2020 tulleet tiedot ovat hyvin huolestuttavaa luettavaa. Annettu budjettiraami pitää sisällään niin suuret leikkaukset, että kun huomioidaan aikaisempien vuosien toimintarahoituksen reaalileikkaukset, olisi kuntalaisille annetut lupaukset opetuksen määrästä ja laadusta syytä perua. Espoo sivistyksen kärkikaupunkina ei ole realismia.

Vuoden 2020 budjettiesitys kurittaa erityisellä voimalla lukioita, ja perusteluksi näyttäisi riittävän se, että kyseessä ei ole lakisääteinen tehtävä. Kuitenkin espoolaiset arvostavat lukiopalveluita erityisen paljon, sillä espoolaiset nuoret valitsevat lukion opiskelupaikakseen Suomen korkeimmalla prosenttiosuudella. Ensi vuonna opiskelupaikkoja on tarkoitus tarjota 300 enemmän kuin tänä lukuvuonna, mutta siitä huolimatta lukio-opetukseen on varattu vähemmän rahaa kuin kuluvana lukuvuonna. Yhtenä säästökeinona onkin esitetty, että lukioiden paikkamäärää ei lisätä, mutta näin toimittaessa rikotaan espoolaisille nuorille annettu palvelulupaus. Edes tämä ei riitä kattamaan säästötarvetta, joka ensisijaisesti syntyy tiloista ja tukipalveluista.

Mitä esitetyt leikkaukset tarkoittavat lukio-opetuksen arjessa? Vaikka leikkaukset eivät kohdistuisi pakollisten kurssien ryhmäkokoihin, sillä ei olisi merkitystä opiskelijalle, koska ylioppilastutkinto perustuu pakollisiin JA syventäviin kursseihin. Soveltavat kurssit laajentavat ja syventävät ylioppilaskirjoituksiin tarvittavia tietoja ja taitoja (esim. kertauskurssit). Tämän päivän espoolaisille lukiolaisille on erityisen merkityksellistä tulevaisuuden jatko-opintojen kannalta mitä ja miten heille lukioissa opetetaan. Ei tule harhautua ajattelemaan, että kurssit olisivat hierarkkisessa suhteessa toisiinsa niiden pakollisuuden/valinnaisuuden perusteella vaan yhdessä ne muodostavat opiskelijan kannalta järkevän kokonaisuuden. Esimerkiksi muiden kuin A1-kielen opinnot koostuvat pelkästään syventävistä ja soveltavista kursseista ja ovat niitä, joissa kurssikoot ovat pienempiä. Onko espoolaisten päättäjien tavoitteena lopettaa kaikkien muiden vieraiden kielien kuin englannin opetus espoolaisissa lukioissa? Miten tämä sopii tähän saakka keskeisessä osassa olleeseen kansainvälisyysteemaan? Esitetty 600 kurssin leikkaus merkitsee noin 30 opettajan työvuoden vähentämistä eli 10 prosentin poistoa opetuksesta.

Perusopetuksen puolella leikkaukset kohdistuisivat ensisijaisesti niihin oppilaisiin, joilla jo ennalta tiedetään olevan suurin oppimisen tuen ja ohjauksen tarve. Sopeuttamistoimena esitetään, että lisää opettajia ei palkata, vaikka oppilasmäärä yhä kasvaa. Myöskään erityisluokkia ei enää perusteta tarpeeksi. Nämä yhdessä tarkoittavat sitä, että ryhmäkoot kasvavat entisestään. Avustajapalveluista ehdotetaan leikattavaksi massiivinen osuus. Espoo on lähtenyt tielle, jossa perusopetuslain takaama oppilaan oikeus saada tarvitsemaansa tukea vaarantuu. Ainoat menojen lisäykset kohdistuvat taas kerran kiinteistömenoihin eli opetustilojen vuokriin sekä muihin sivukuluihin.

On hyvä muistaa, että jokainen kuntapoliitikko tehdessään talouspoliittisia linjauksia, joita
virkamiehet osaamisensa varassa käytäntöön muokkaavat, on samalla myös kuntatyöntekijän esimies. Kun viimeiset kymmenen vuotta on oltu leikkauksien ja niiden uhkien alla, ja samanaikaisesti työn määrä ja vaatimukset ovat ainoastaan lisääntyneet, voisi kuvitella, että moni espoolainen opettaja toivoisi olevansa opetuskäyttöön tarkoitettu rakennus, sillä vain seinillä on meidän kaupungissamme rahallisesti annettu ehtymätön arvo ja turvattu tulevaisuus, jonka joskus toivoisi olevan totta opettajallekin.

Anu Vilkki                                Matti Kangasniemi
EKOAY:n puheenjohtaja          sihteeri

maanantaina, syyskuuta 23, 2019

lauantaina, syyskuuta 21, 2019

Rehtori Matti Hackman on kuollut. R.I.P.


SURU-UUTINEN tavoitti minut tänään. Espoon Karhusuon koulun pitkäaikainen  rehtori Matti Hackman on kuollut kesällä.

Matti oli omaa ikäluokkaani. Hän valmistui luokanopettajaksi juuri niihin aikoihin, kun Espoo siirtyi rinnakkaiskoulujärjestelmästä peruskoulujärjestelmään. Toisin kuin minut, Matti rekrytoitiin varsin pian koulunjohtajaksi Karhusuon koululle.  Perhe asui koulun opettaja-asuntolassa, ja Matista tuli koko kylän shamaani.


 Pääsin Espoon rehtorien joukkoon vuonna 1989, ja Matti oli siinä joukossa syvällinen pedagoginen ajattelija - ja myös mielipiteissään oman tien kulkija. 1990-luvulla osa meistä iältään nuoremmista rehtoreista muodosti oman työnohjausryhmänsä.  Kutsuimme itseämme Elite-ryhmäksi, koska valitsimme kokoontumispaikaksemme Ravintola Eliten.  Työnohjaajaksemme saimme Espoosta Viherkallion koulusta Helsinkiin siirtyneen  Jussi Keskisen. Kävimme upeita keskusteluja. Matti oli keskeisiä ajattelijoita.

Meillä oli myös muutaman ajan oma rexibändi, joka viihdytti porukoita rexi-seminaareissa. Matti hoiti siinä komppikitaristin pestiä. Soolot veti Kari Louhivuori.

MATTI jäi eläkkeelle Karhusuolta, kun saavutti ammatillisen eläkeiän 2010-luvun alussa.   Perhe  muutti pois opettaja-asuntolasta ja Espoosta, ja Matti  aloitti uuden elämän. Hän kouluttautui puusepäksi. Hänellä oli taitavat kädet. 

Toisin kuin monet muut meistä eläkkeelle jääneistä rexeistä, Matti  alkoi elää täysillä uutta elämää, eikä häntä nähty  esimerkiksi ex-rexien tapaamisissa. 

Vaikka Matti oli huikean upea tyyppi, hänestä ei löydy netistä juuri mitään jälkiä. Haastattelupätkä, jossa hän kertoo kauniisti yhdestä koulunsa oppilaasta: Kimi Räikkösestä. Tervetuloa Karhusuolle- slidet. Ei yhtään kuvaa.  En  löytänyt myöskään  Matin kuolinilmoitusta. Ehkä hän ei halunnut kuollessaankaan tehdä itsestään numeroa. Sellainen hän oli. Salataitava. Jos niin, myös se kertoo hänen hiljaisesta suuruudestaan.

Kepeän mullat, Hakki.  Olit tärkeä monille. Ja esikuva minulle.

perjantaina, syyskuuta 20, 2019

Innovatiivisia kouluja: Johdanto

MINULLA oli ilo pohtia maaliskuussa Kauhajoella yhdessä sikäläisten opettajien kanssa, millaisia ovat innovatiiviset koulut. Pohjamateriaaliksi laadin lyhyet kuvaukset kuudesta tällaisesta suomalaiskoulusta.  Linkit noihin kuvauksiin on tämän blogilastun lopussa.

YLLÄTTÄVÄ  havainto oli, että oma-aloitteisesti innovatiivisten koulujen tarina jäivät usein lyhyeksi.

KOULUTUSTILAISUUTTA valmistelessani tein myös  koonnan innovaatioista, jotka ovat menneet läpi laajemminkin koulukentässä. Laitan listan tähän luettavaksi niille, joiden mielestä koulut eivät koskaan muutu:-) Eikä tässä kaikki.


Aamunavaus, Aapinen,  Aihekokonaisuus, Aineenopettaja, Aineluokka,  Aktiivimoniste, Apuopettaja, Asumakoulu vs. käymäläiskoulu, Apuvälineet  (laskutikku, kertotaulukirjat), Ehdot,  Eheyttämisen idea,  Episkooppi, Erityisluokka, Eriyttäminen,  Etäopetus (mm. nettiperuskoulu), Flap, Havainnollistamisvälineet, Havainto-opetus, Heureka ja muut tiedekeskukset, Hiihtoloma, Hiljainen tunti, Ilmoitustaulu, Immanentti kertaaminen,  Inkluusio, Istumajärjestysmallit, Itsekorjaavat oppimisvälineet, Jakotunti, Jaksoluku, Jopo-luokka, Kaksikielinen kuvitettu kirja (Orbus Pictus), Karttakeppi, Kertaaminen, Keskusradio, Kesäloma, Kielistudio, Kirjallinen koe, Kirjallinen opiskelusuunnitelma, Klinikkaopettaja, Koe, Kokonaiskäsittelyn mallit, Kouludemokratia- rakenteet (luokkahallitus, oppilaskunta…), Kotitehtävät, Kouluasu, Koulujen väliset kisat, Koulujuhlat, Koulukerhot, Koulukirjasto, Koulukoira, Koulukohtainen budjetti, Koulukokous, Koululounas, Koulupiha, Koulupuutarha, Koulurakennus eri tiloineen (sali, opettajainhuone, luokat, varastot, WC:t), Koulurangaistukset (aresti, erottaminen, huomauttaminen,  istumajärjestyksessä alentaminen, kotimuistutus, nuhtelu, nurkkaan paneminen, ruumiillinen kuritus, seisottaminen…), Koulunkäyntiavustaja, Koulupiiri, Kouluradio, Koulusaavutuskokeet, koulusihteeri, Koulutv, Kouluvihko, Kummiluokat, Kurssimuotoisuus, Kuvataulut, kyselevä opetus, Kysyms- vastaus-rakenne, Käänteinen opetus, Leirikoulu, Liitutaulu, Lisätehtävät, Lukujärjestys, Lukukirja, Lukuvuosisuunnitelma, Luokan kertaaminen, Luokan oma tunti, Luokanvalvoja, Luokkahuone kalusteineen (liitutaulu, kateederi, pulpetit, vasemmalta valoa antavat ikkunat…), Läksy ja muut tavat osittaa oppiaines, Läksynkuulustelu ja muut tavat arvioida opin perillemenoa, Matikkamaa ja muut oppimiskeskukset, Monistuskone, Motivointikeinot, Numeroarvostelu, Näyttötutkinto, Oheislukemistot, Ohjaaja opettaja, Omatahtinen opiskelu, Opettaja (luokanopettaja), Opettajankoulutus, Opettajan opas Opetusmenetelmät  l. työtavat (useita), Opetussuunnitelma, Opettaminen-  uuden asian valmistaminen,  Opetuskeskustelu, Oppiaineet ja muut systemaattiset tavat jakaa oppi, Oppikirja, Oppilasagentit, Oppilashuolto, Oppilasjärjestäjät ja muu oppilaiden käyttö aputyövoimana, Oppilaskunta, Oppitunti (45 min), Oppivelvollisuus, Painotettu opetus (erikoisluokat, - koulut), Palkinnot (kunniataulut, rahapalkinnot, ansiomerkit, arvonimet…), Pariopettajat,  Piirtoheitin, Projekti,  Pulpetti, Pulpettikirja, Päiväkirja (ja muut keinot kontrolloida opetusta), Päivän rytmitys, Päivänavaus,  Rainat, Rihvelitaulu,  Ryhmätyö, Sisäänpääsykoe,  Standardisoit testi. Stipendit, Tasoryhmät, Teemapäivä, Tehtäväkortti, työkirjat, omatoimikartat ja muut itsenäistä opiskelua mahdollistavat ohjeistot, Todistus, Tukiopetus, Tunnin kaavat, Tuntijako, Tuntikehys, Tutkinto, joka antaa kelpoisuuden (kansakoulu 1800-luvulla), Tutor-opettajat,  Työkirja, Uuden läksyn valmistus, Valinnaisaineet, Valvonta erilaisine järjestelyineen, Vastauskirja, Viittaaminen,Vuorokurssit, Vuoroluku, Vuoro-opetus, VSOP,  Vuosikurssi, Vuositutkinto,  Yhteisopettajuus. Välitunti, Yrityskylä, Yökoulu, Älykkyystesti.

LINKIT 6 INNOVATIIVISEN KOULUN ESITTELYYN

Pukinmäen kokeilukansakoulu
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2019/03/innovatiivisia-kouluja-osa-1-pukinmaen.html

Zillan
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2019/03/innovatiivisia-kouluja-osa-2-zillan.html

Tapiolan yhteiskoulu
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2019/03/innovatiivisia-kouluja-osa-3-tapiolan.html

Alppilan yhteislyseo
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2019/03/innovatiivisia-kouluja-osa-4-alppilan.html

Hakalan koulu
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2019/03/innovatiivisia-kouluja-osa-5-hakalan.html

Ilolan koulu
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2019/03/innovatiivisia-kouluja-osa-6-ilolan.html

keskiviikkona, syyskuuta 18, 2019

maanantaina, syyskuuta 16, 2019

Luonnos Opsin perusteiden uudeksi arviointiosuudeksi

OPETUSHALLITUS on julkaissut perusopetuksen arvioinnin tarkennetut periaatteet  nettisivuillaan. Niitä voi siellä kommentoida 16.9.–18.10.2019 (linkit blogin lopussa).

Uudessa 6. luvussa tarkennetaan kaikkia vuosiluokkia koskevia arvioinnin kansallisia linjauksia osana päättöarvioinnin uudistamista.

(Tässä yhteydessä ei vielä esitetä 6. ja 9. luokan arviontikriteereitä.)

KUTEN muistetaan tavoitteena on lisätä arvioinnin yhdenvertaisuutta ja peruskoulun tasa-arvoisuutta. Muutoksilla poistetaan tulkinnanvaraisuutta ja tasoitetaan kuntien välisiä eroja. On havaittu, että arvioinnin periaatteet ja käytänteet vaihtelevat kuntien välillä.

Arvioinnin yleiset periaatteet

Luonnoksessa korostuvat yleisinä periaatteina arvioinnin yhdenvertaisuus, suunnitelmallisuus ja johdonmukaisuus sekä arvioinnin edellyttämä avoimuus, yhteistyö ja osallisuus.

Arvioinnin periaatteiden sekä oppimisen tavoitteiden tulee olla oppilaiden ja huoltajien tiedossa ymmärrettävällä tavalla ja hyvissä ajoin.

Keskeiset muutokset/kohdat
  • Numeroarviointi aloitettaisiin kaikissa kouluissa neljännellä luokalla. Numeroarviointia voi täydentää sanallisella arvioinnilla. 
  • Vuosiluokilla 1–3 opetuksen järjestäjä päättää, antaako todistukset numeerisina vai sanallisina.
  • Oppilaan itsearvioinnin periaatteita sekä arvioinnin dokumentoinnin velvoitteita on tarkennettu.
  • Todistuksista on laadittu mallit, ja todistusmerkintöjä on täsmennetty.
  • Formatiivisen ja summatiivisen arvioinnin eroa on kirkastettu: Oppilaan oppimisen arviointi on formatiivista ja osaamisen arviointi summatiivista arviointia. 
  • Oppilaan tekemä itse- ja vertaisarviointi ei vaikuta oppiaineesta saatavaan arvosanaan tai sanalliseen arvioon. Itse- ja vertaisarviointi on osa formatiivista arviointia. Formatiivista arviointia ei tarvitse dokumentoida.
  • Perusopetuksen tuntijaon mukaiset valinnaiset aineet arvioidaan vuosiluokilla 1–3 opetuksen järjestäjän päätöksen mukaisesti joko sanallisesti tai numeroin. Vuosiluokilla 4–9 vähintään 2 vuosiviikkotunnin laajuisista valinnaisista aineista annetaan numeroarvosana.
  • Summatiivisen arvioinnin tekee aina oppilaita opettanut opettaja/opettaja
  • Monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa opiskellut oppiaineiden tavoitteet ja sisällöt sekä monialaisten oppimiskokonaisuuksien yhteydessä annetut näytöt otetaan huomioon kunkin oppiaineen arvosanaa muodostettaessa. Monialaisista oppimiskokonaisuuksista ei anneta erillisiä arvioita tai arvosanoja.
  • Myös painotetussa opetuksessa tai kaksikielisessä opetuksessa tulee oppilaiden suoriutumista arvioida perusopetuksen päättyessä suhteessa valtakunnallisiin tavoitteisiin ja käyttää osaamisen tason määrittämisessä päättöarvioinnin kriteerejä. 
  • Arviointikritteerit (jotka eivät ole tavoitteita) määritellään  edelleen vain 6.lle ja 9.lle luokalle (ei siis jokaiselle vuosiluokalle)
  • Kriteerit kuvaavat kuudennen vuosiluokan päätteeksi arvosanaan 8 sekä päättöarvioinnissa arvosanoiihin 5, 7, 8 ja 9 vaadittavan osaamisen tason.
  • Päättöarvosanoja saa korottaa.
  • Minusta teksissä korostuu aikaisempaa vahvemmin oppilaiden  (ja vanhempien) oikeus tietää, millä perusteella  oppilaiden osaamista arvioidaan. 
  • Jos oppilaalla ei ole poissaolojen vuoksi näyttöä osaamisesta, hän saa hylätyn arvosanan.
  • Arvioinnin tulee (edelleen) olla monipuolista ja näytön voi antaa monella tavalla.
  • Työskentelyn arviointi on osa oppiaineen arviointia- ei  oppiaineista erillisenä. 
  • Käyttäytymistä arvioidaan suhteessa paikallisessa opetussuunnitelmassa käyttäytymiselle asetettuihin tavoitteisiin ja niiden saavuttamiseen.  
Lisäksi muistutetaan, että oppilaita ja heidän suorituksiaan ei verrata toisiinsa, eikä arviointi kohdistu oppilaiden persoonaan, temperamenttiin tai muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.

Linjaukset tullaan viimeistelemään  palautteen pohjalta marras-joulukuussa 2019
Uudet linjaukset julkaistaan tammikuussa 2020.
Paikallinen opetussuunnitelmatyö ja linjausten käyttöönotto tapahtuu kevään 2020 aikana, ja linjaukset tulevat voimaan 1.8.2020.

Ks. koko tiedote

Ks. 6. luku päivitettynä

sunnuntaina, syyskuuta 15, 2019

Onko naama vai peili vino ja mitä sitten?

KERROIN 7.9.tässä blogissa  että  olen saanut kutsun Opetus-hallitukseen 19.9.2019  tapaamiseen, jonka tarkoituksena on pohtia, miten voisimme vaikuttaa yleiseen mielikuvaan perusopetuksesta ja siten ehkäistä perusopetusta koskevaa huolipuhetta ja lisätä autonomisten toimijoiden keskinäistä luottamusta.

SAIN facebookissa parviälyltä ajatusjelppiä. Kävin keskustelua myös yliopistolla ja vetämässäni vertaisvalmennuksen koulutustilaisuudessa Lappeenrannassa. Esittelen tässä blogissa faceliftatun jäsennyksen käydystä keskustelusta ja esitetyistä ideoista.

Peruskoulukritiikkiä

Kokosin hakusanoilla mediasta juttuja, joissa on muutaman viime vuoden aikana kritisioitu peruskoulua. Huonosti hoidetuiksi asioiksi/vääriksi valinnoiksi niissä on esitetty mm.seuraava asioita. Aakkosjärjestyksessä:
Avokonttorirarkaisujen haitat (mm. melu). Digiloikka. Hiihdon opetuksen laiminlyönti. Homekoulut. Ilmiöopetus. Inkluusio. Itseohjatuvuususko. Kello 8 aamut. Kierrätyskirkat. Kivanpito. Kolmiportainen tuki. Konstruktivismi. Koulujen eriarvoistuminen. Koulujen lakkauttaminen. Koulukiusaaminen. Koulukuvaukset. Koulukuljetukset. Koulunkäyntiavustajapalveluiden puute. Koulushoppailu.  Kouluväkivalta- myös opettajiin kohdistuva. Kurin puute. Käden taitojen unohtaminen. Lahjakkaisen unohtaminen. Lapsivaikutusten arvioinnin laiminlyönti. Lapsuuden unohtaminen. Luopuminen paperikirjoista. Maksulliset luokkaretket. Metodinen kankeus. Mielenosoituskiellot. Ohjeiden vastaiset arviointikäytännöt. Oman äidinkielen opetus. Opettajien kuulematta jättäminen. Opettajien politikointi. Opettajien rageeminen. Opettajien täydennyskoulutuksen laiminlyöminen.  Opettajien uupuminen.  Opettajien yksintyöskentely. Oppilaiden heitteillejättäminen. Oppilaiden oikeusturva. Oppilaiden syrjäyttäminen.  Oppilashuollon palvelut. Pakkoruotsi. Pedagogiset ylilyönnit. Pelaaminen. Poikien sortaminen. Päättöarvioinnin puutteet. Sivistystehtävän unohtaminen.  Sukupuoliöyhytys. Suvivirsi. Sähköiset oppimateriaalit (perheet eriarvoisia). Tablettiopetus. Tabletin (hajonneen) korvaamismenettely. Tekijänoikeuksien loukkaaminen. Touhupedagogiikka. Tulosten lasku (lukutaito, Pisa-testit). Turvapaikanhakijoiden tuomat terveysriskit. Työrauhaongelmat. Uusi ops. Viraston määrämät päättymisajat oppitunneille. Virsi-Visa-kilpailu.  Wilma-järjestelmä
Muutama näyte

"... kasvatuksen tutkijat ovat nostaneet esille, että autoritaarisen opetuksen aika on ohi, ja juuri oppijalähtöisyys johtaisi parempiin tuloksiin oppimisessa. Kasvatukseen onkin muodostunut kaksi pientä mutta äänekästä kuppikuntaa. Populistiset ääriliikkeet haluavat palattavan 1950-luvun jämptiin kasvatukseen, kun taas vapaan, avoimen, ja demokraattisen kasvatuksen kannattajat haluavat koulun, jossa lapset voivat edetä omatahtisesti ja ilman aikuisten jatkuvaa kontrollia ja osaamisen arviointia."

" Toisinaan digitaalisuudessa on menty harhaan, kun on liian vahvasti uskottu opiskelijan itse osaavan etsiä netin suosta tarpeelliset tiedot. Tällöin on kuviteltu, ettei nuori tai lapsi tarvitse enää ihmistä ohjaamaan ja opettamaan, kun robotti opettaa... Joissakin maissa kaikki huomio on kiinnitetty älypuhelimiin, ja lasten vieroittamiseen niistä, jotta lapsi edes hetken keskittyisi opiskelemaan. Tässäkin kasvatuksen ääripäät ovat eri linjoilla. Konservatiivit haluavat kouluja, joissa ei käytetä kännyköitä, kun taas demokraattisen ja avoimen oppimisympäristön kannattajat katsovat, että älykännykät ja padit ovat loistavia oppimisen tukijoita. "

Oikein vai väärin?

Peruskysymys kuuluu: Onko median kritiikki aiheellista?  Emme kai ammu alas viesintuojaa? Median tehtävä on nostaa esiin ongelmia ja epäkohtia. Mutta onko tutkiva journalismi kuollut?
Johtaako keskustelu parannuksiin  vai vain häpäisemiseen? Häpäistyksi itsensä kokeneet koulut eivät ole saaneet anteeksipyyntöjä. Eikä lehdissa ole julkaistu oikaisuja.

Kaivoin vielä esiin blogikirjoitukseni, jossa esittelin Juhana Torkin teosta Tarinan valta. Siinä Torkki kertoo, että aiemmin lehdistön rooli oli välittää objektiivista tietoa kansalle. Tänään niistä maksavia on liian vähän. Niinpä  nykyään kirjoitetaan yleisöä takuuvarmasti   kiinnostavia tarinoita, jotka vastaavat heidän käsityksiään. Klikkaukset netissä ovat tuoteseurantaa.

Torkki kertoo kirjassa konkreetin oman kokemuksena. Hän oli puhumassa ”merkittävän sanomalehden” toimittajille  ja korosti esityksessään  objektiivisen ja asiapitoisen tiedonvälityksen merkitystä. Hänen jo poistuessaan paikalta tilaisuuden järjestäjä tuli selvittämään, mistä olikaan ollut kyse: ”Olemme järjestäneen koko tämän seminaarin aivopestäksemme lehtemme toimittajia pois vanhanaikaisesta, objektiivisesta journalismista.”  (Oksennus)

Kumpi on vino: naama vai peili?

Osan mielestä suomalainen koulu ei ansaitse tällaista kritiikkiä.

" Koulu on jo kokonaisuutena erinomainen, ja nuoremme ovat kansainvälisten pisa-tutkimusten mukaan 10 maailman parhaimman maan joukossa, joten voimme olla koulustamme ylpeitä.

Toinen osa näkee, että aihetta kritiikkiin on.

" Kysyisin, miksi mielikuvaa pitää parantaa, kun itse tuotteessakin on kehitettävää? Yleensä mielikuva vastaa todellisuutta... Maailma muuttuu kovaa vauhtia, jos ei ole näkyä tai näkemystä, ei brändin kiillottaminen oikeasti auta. Näin hieman kärjistäen."

"  90-luvulla olin rehtorien koulutuksessa Lahdessa. Joku jyväskyläläinen guru oli haastettu kertomaan meille, että se, mitä koulussa tehdään, ei ole niin tärkeää kuin se, miltä se näyttää. Tarkistin vielä, kuulinko ja ymmärsinkö oikein. Guru vakuutteli tarkoittaneensa juuri sitä. Minä kun ajattelin, että tärkeää on tehdä oikeita asioita. Tässä vaikuttaisi olevan samanlainen tendenssi."

Toisaalta media elää isoa muutosta. Maailma muuttuu.

" Kielteisyys ja arvostelu näkyy medioissa paremmin, koska ne herättävät reaktion helpommin kuin että kaikki on hyvin.  Ehkä koulutyöntekijöiden on vaikea sopeutua tähän maailmaan, jossa ei kuvia kumarrella? Mutta, juu on tarpeen katsoa myös peiliin. Sivistyksen tiennäyttäjän roolia ei enää voi ottaa säilyttämisestä vaan uudentamisesta käsin.

Jos vika on naamassa, kenen/keiden naamassa?

Keskustelijoiden mukaan oikeaa vikaa näyttää olevan  koulutuksen kaikilla tasoilla: alkaen eduskunnasta ja päätyen kouluihin ja siellä opettajiin ja vanhempiin.

1. Valtakunnan tason klappia

Tarkoitan tällä tasolla sekä poliittista että  hallinnollista järjestelmää.

Yksi perusongelmista on riittämätön valtion rahoitus, jota kaikki kunnat eivät pysty paikkaamaan. Toinen jatkuva muutos, jonka tarpeet eivät lähde koulusta ja jossa lapsi unohtuu.

" ... Viimeiset 30+ -vuotta olen katsellut koulua 150 km Helsingistä käsin ja täytyy sanoa, että koko ajan on koulu kurjistunut! Resurssit ja valinnanmahdollisuudet vähenevät eivätkä suinkaan kasva.
Eri kuntien mahdollisuus rahoittaa lasten opiskelua vaikuttaa liikaa, eriarvoistaa. Kaipaan kovasti entistä mallia, jossa valtionosuudet olivat suurempia."

" Jatkuva muutos on muotia ja kuulemma todellisuuden syvin olemus. Se kuitenkin vie paljon energiaa ja aikaa eli tulee kalliiksi...

" Suuri ongelma on myös se, että koulun toimintaa johdetaan koulun ulkopuolelta, valtion ja kunnan virastoista, hankeklustereista ja monista muista paikoista. Tämä johtaa siiloutumiseen, jossa todellisuuden näkee ja tuntee ainoastaan rehtori, eikä hän välttämättä kykene tätä "ylitarjontaa" hallitsemaan. "

" Koulua on yritetty kehittää yritysmaailman standardien mukaan tulostavoitteelliseksi. Perusopetusikäiset kuitenkin ovat vielä lapsia ja kehittyvät eri tahtiin, joten suorittaminen johtaa drop outtien lisääntymiseen (tai mukana pitämiseen armovitosilla ilman kunnollista luku- ja kirjoitustaitoa) ja suorittamisstressiin (numerot ovat erinomaisia, mutta inhimilliset valmiudet jäävät hankkimatta."

”Koulua koskeva laatuajattelu on vuosien varrella muuttunut; heiluri heiluu asioiden oikein tekemisen ja oikeiden asioiden tekemisen ääripäiden välillä. 1970-luvulla laatua oli valtion vaatimusten mukainen julkinen palvelu (valtio asiakkaana). 1980-luvulla laatua oli koulujen omaleimaisuus ja opettajien ammatillisen näkemyksen mukainen opetus. 1990-luvulla käsitys muuttui: Laatua olikin opetus, joka oli asiakasvanhempien odotusten mukaista. 2000-luvulla on nähtävissä taas paluu laatuajatteluun, jossa laatu on valtion vaatimusten mukainen.”

"Ongelmana on se, että koulun laadun arviointiin niin OPH kuin KARVIKIN soveltaa mekaanisten organisaatioiden laatumalleja sen sijaan että perehtyisi ja käynnistäisi koulutuksen laadun kehittämisen inhimillisten organisaatioiden laadun kehittämisen malleihin. "

" Opetushallinnon korkeilla virkamiehillä ei ole rohkeutta seisoa esim. opsin  takana, vaan kritiikin noustessa he pehmenevät. Uskottavuus menee."

" Johtajien pitää viestiä ja johtaa. Näky pitää saada ymmärrettävään muotoon. Vähän ihoa peliin!"

"Peruskoulu markkinoituu ops-tasolla ja juhlapuheissa paikkana, jossa oppilaita kohdataan yksilöllisesti. Kuitenkin edelleenkin koulu toimii joukkomuotoisesti, oppilaat ovat ryhmissä, luokissa 20-30 lasta tai nuorta kerrallaan. Yläkoulun opettajalla voi olla satoja oppilaita lukuvuoden aikana. Koulu ei näillä resursseilla anna yksilöopetusta. Eli lyhyesti: koululta odotetaan jotain sellaista mihin se ei pysty. Tämä pitäisi uskaltaa sanoa ääneen."

"Opettajien pitkien lomien tuoma etu yksin ei ole enää riittävä (joskin nykyään melkeinpä ainoa ihan hyväntekeväisyyden ohella) houkutus alalle suhteessa palkkakuoppaan, vta-suunnitelmiin, sekä alalla ja yhteiskunnassa tapahtuneisiin muutoksiin, nämä uhkaavat vuosikymmenen aikana viedä alan työvoimapulaan."

Kuinka paikata valtakunnan tasonklappia?

Puheenvuorojen perusteella
- tarvitaan oikeaa johtajuutta
- valtion olisi lisättävä omaa osuuttaan koulutuksen rahoittajana.
- rauhoitetaan muutosvauhtia ja kiirettä
- testataan kokeiluilla ja seurataan niitä
- keskitytään oleelliseen. Karsitaan byrokratiaa
- kehitetään opettajankoulutusta
- lisätään täydennyskoulutusta
- koulua pitää kehittää tutkimusperustaisesti
- tahtoa yli puoluerajojen

" "Luokkakoot pienemmiksi ja opetukseen resurssointi."

" ...  Pyrkisin minimoimaan turhat muutokset. Koulu on monien intohimojen kohde, sen pitäisi tehdä kaikkea mahdollista saavuttaakseen " hyvän peruskoulun" maineen. "

"  Karsisin tätä suorittamista, joka lisää kiirettä ja väsyttää opettajat. Tähän samaan suorittamisklusteriin kuuluu osaltaan hankkeet, joita on paljon. "

"  Vastaukseni koulun ongelmiin on vanha ja jopa antiikkinen. Eräältä kasvattajalta kysyttiin aikanaan, että mikä on lapsille parasta. Hän vastasi, että monien harrastusten ja tapahtumissa juoksemisten sijaan, tulisi viettää aikaa sohvalla yhdessä tekemättä mitään. Voitaisiin yrittää soveltaa järkevällä tavalla antiikin hengessä skholea eli joutenoloa (ei suorittavaa), jossa pyritään kehittymään ihmisinä niin henkisesti kuin ruumiillisesti (POL 2 §)."

"Näitä opetuskokeiluja kannattaisi testatata pahimissa muuttokouluissa, joissa on Suomi kakkos kielenä oppilaita mahdollisimman paljon. Se on tulevaisuutta ja siihen pitäisi panostaa. Opettaja lehti voisi kertoa myös negatiivisista kehityksistä opetuksessa mm muista maista. Ruotsi on tällä hetkellä samassa tilanteessa kun Suomi kymmenen vuoden kuluttua. Hymyilevät pikkukoulujen bedagokit ovat myös tärkeitä mutta maailma muuttuu vauhdilla.."

" Tämä on kyllä niin monisyinen juttu mutta yksilöiden, koulujen ja opsin syyttelyn sijaan voisi miettiä, millaisilla asioilla koneisto toimisi paremmin ja että ulospäin feikkaamisen sijaan kaikki olisimme aidosti tyytyväisempiä, jolloin julkisen negatiivisuuden tarve vähenee."

" Miten olisi yksinkertaisesti pitämällä huolta siitä perusopetuksesta."

" Ryhmäkokoja ei tule kasvattaa liian isoiksi, sillä isossa ryhmässä ihminen ei opi yhtä tehokkaasti kuin pienessä. Luokalle jättäminen pari kertaa peruskoulun aikana johtaa siihen, että nuori on 18 vuotias keskiasteen alussa..."

"Luokkakoko on hyvä esimerkki tästä. Luokkakoolla ei tutkimusnäytön perusteella ole juuri vaikutusta oppimiseen, mikäli opettaja mukauttaa menetelmiä kokoon sopeuttaen. Sen sijaan (tästä en ole nähnyt tutkimusta) arkijärkikin sanoo, että sillä on vaikutusta opettajan jaksamiseen -> pitkällä tähtäimellä hyvinvointiin -> joka todennäköisesti heijastuu myös oppilaisiin."

"Käytännön ylläpito-, it- ja siisteys- ym. asiat resurssoinnin kautta kuntoon kouluissa opetushlökunnan voimavaroja vapauttaen."

"...  jos ei osaa argumentoida virheellistä mielikuvaa vastaan, kannattaa vaihtaa ne, joiden vastuulla kokonaisuus on. "

"Opettajien (etenkin lo palkkakuoppa) palkkaus kuntoon."

" Tärkeää on että kasvatustyötä tekevien palkkaus nousee säälliselle tasolle. Alle parin tonnin palkoilla harva opettaja jaksaa tehdä työtä. Heikko palkkaus onkin omiaan hidastamaan opettajan ammatin vetovoimaa, ja halua kehittää työtä. Viime aikaisessa uutisoinnissa onkin nostettu esille erityisesti pula luokanopettajista ja matematiikan opettajista."

"Opettajiin kohdistettujen säästö- ja kyykytystoimien hautaaminen (työaikauudistukset)"

"Lopetetaan julkinen nyhveeräys sivuseikkojen kuten opettajien KIITOSlahjojen (!?!?!), valokuvausrahojen ym. vastaavien kadehtiminen (vrt yritysmaailma, haloo, mittakaava!!!), samat henkilöt maksavat lapsille tarvikkeitaja itselleen opetusmateriaaleja ym omasta pussistaan pitkin lukuvuotta, mikäli eivät halua resurssien estävän opetuksen kehittämistään, mikä on tietenkin väärin, mutta faktaa, valokuvausrahastot toimivat ennen hyvin myös varakassana pedagogisiin pikahankintoihin, retkikustannuksiin, nykyään kaikki jäykästi kilpailutuksen ja kostien takana."

"Turhan byrokratian karsiminen koulumaailmasta ja opettajan työstä, aikaa opetuksen suunnittelulle."

"Turhat, vuosittain vaihtuvat, päälleliimatut hankkeet ja kirjaamiset minimiin."

"Lisätään opettajille suunnattua täydennyskoulutusta erityispedagogiikassa, haastavien lasten ja nuorten kohtaamisessa, empatia- ja hyvinvointitaidoissa ja -opetuksessa."

" Yhden mallin ja totuuden, mustan tai valkoisen sijaan pitäisi korostaa oppilaan yksilöllistä kohtaamista ja kasvatusta. Tämä tarkoittaa erilaisia ja joustavia ratkaisuja on sitten kyse esim. inkluusiosta, oppimisympäristöistä tai itseohjautuvuudesta."

" Peruskoulumme vahvuus on ja tulee olemaan tasa-arvoinen koulutus kaikille taustasta riippumatta. Peruskoulua tulee kehittää tutkimusperustaisesti, jotta nuoremme saavat edelleen maailman parhaan koulutuksen. Myös opettajia ja vanhempia tulee tukea kasvatustyössä..."

"Myöskään opettajakoulutuksen koulutuspaikat eivät täyty entisen tahtiin. Nuoria kiinnostaa enemmän toimiminen vaikkapa lääkäreinä tai lakimiehinä, sillä siinä alkupalkkakin on usein monikertainen opettajan palkkaan nähden. Palkan ohella tärkeää olisi antaa opettajien kouluttaa itseään haluamaissaan koulutuksissa ja tähän voisi käyttää palkallista työaikaa. Singaporessa opettaja saakin käyttää 50% työajastaan työnsä kehittämiseen ja kouluttautumiseen, sekä suunnitteluun, ja vain 50% työjasta on varsinaista opetustyötä. OAJ on myös nostanut esille opettajien työhyvinvoinnin, joka on nostettu teemaksi lukuvuodelle 2019-2020. Linkki - OAJ on valinnut teemaksi opettajien työhyvinvoinnin."

" Minustakin on tärkeä tutkia. Tutkimus antaa asiatietoa siitä, mikä on hyvin, ja missä on korjattavaa."

" Moni kasvatusalan ihminen haluaa tietoisesti kehittää suomalaista peruskoulua. Opetushallitus on kehittämässä muidenmuassa arviontijärjestelmää tasapuoliseksi. Uusi hallitus ja opetusministeri Li Andersson haluavat panostaa koulutukseen. Myös oppositiopuolueet ovat vahvasti nyt puhumassa koulutuksen puolesta. Toivokaamme, että koulutusta kuitenkin kehitetään yli puoluerajojen, eikä siitä tule eturistiriitojen kenttää. Hyvää suomalaista peruskoulua kannattaa kehittää edelleen lasten tasa-arvon ja luovuuden sekä omatahtisen ohjatun oppimisen pohjalta! Ohessa kuvassa tiivistettynä ne seikat, joilla mielestäni peruskoulua tulisi kehittää 2020-luvun Suomessa. Kaikki yhdessä ja samaan suuntaan - valoa kohti."

Paikallisen kouluhallinnon klappia

Onko paikallinen sivistysjohto sitoutunut? Huolehditaanko omien opettajien hyvinvoinnista?

" Miksi kielteiset kokemukset purkautuvat joukkotiedotuksen kautta? Eikö niille ole sijaa koulujen ja kouluhallinnon arjessa, arjen työn arvioinnin ja kehittämisen välttämättömänä perustana?"

Kuinka paikata tämän tason klappia?

Sitoutetaan paikallinen sivistysjohto uudistuksiin.

" Tullessani... halusin uskoa, että sitouttaminen kannattaa lähteä siitä, että sitouttaa sivistysjohdon ja viedään tekeminen rakenteisiin (järjestetään resurssi, kirjataan lukuvuosisuunnitelmaan, hoidetaan käytännön asiat kuntoon). Olin väärässä. Ylhäältä päin annettu tekeminen näyttää aiheuttavan sen, että hanskat putoavat käsistä."

"Satsataan opettajien työhyvinvointiin. Noin esimerkkinä em. Kiitoslahjojen vastaanottajien työhyvinvointiin resursoidaan tällä hetkellä esim Helsingissä koulubudjeteissa n. 20e/hlö/vuosi (en muista tarkkaa summaa, mutta jokseenkin naurettavaa, kertoo arvostuksesta)"

Koulun tason  klappia

Koulun - mutta ei vain sen tasolla- luottamus on horjunut. Tulevatko vanhemmat kuuluiksi?
Perehtyvätkö opettajat oikeasti uudistuksiin ja tutkimuksiin?

" Sellainen itsestäänselvyys jäi näkemättä, että useimmiten ihmisten mielikuva peruskoulusta on ensin omien muistojen mukainen, myöhemmin siihen sekottuu lasten ja koti/koulu -yhteistyön kokemukset... Ylipäätään ajatus siitä, että peruskoulu on jotakin tai kuva peruskoulusta on jotakin, on lopulta kuvaus ihmisistä, heidän toiminnastaan ja heidän välisistä suhteistaan: koulun aikuisista ja koulun lapsista, siltä osin kuin kulloinenkin ihminen sen itse käsittää tai muistaa."

"Entä jos 'juurisyy' onkin institutionaalisessa luottamuksesta ja sen horjumisessa. .. Suosittelen tuoretta tutkimusta, jossa selvitettiin lapsiperheiden ja lasten kokemusten merkitystä insitutionaalisen luottamuksen rakentumisessa. "

" Miksi kielteiset kokemukset purkautuvat joukkotiedotuksen kautta? Eikö niille ole sijaa koulujen ja kouluhallinnon arjessa, arjen työn arvioinnin ja kehittämisen välttämättömänä perustana?"

" @Uuttakoulua hankkeessa haastattelemme parhaillaan Uudellamaalla vanhempia yhdessä Suomen Vanhempainliitton kanssa. Tukea tarvitsevien lasten vanhempien haastatteluissa nousee paljon esiin tuskaa, kuulluksi tulemattomuutta, loukatuksi tulemisen kokemusta, altavastaajan asemaan jäämistä, kokemusta näennäisestä osallistumisesta. Vanhemmat arvostavat kuulluksi tulemista. Myös sitä, että joku opetusalan toimija ilmaisee pahoittelunsa tapahtuneesta. Tämä on alue, johon opetusalan tulisi uudella tavalla aidosti tarttua."

"Mikä on se kanava, jolla opettajat aidosti tavoittaa: Olen seurannut useita vuosia keskustelua somessa ja mediassa ja osallistunut siihen varsin aktiivisesti. Harmittava huomioni on se, että opettajat eivät lue/kommentoi asiapitoisia artikkeleja tai tutkimuksia, vaan FB-ryhmissä ja Twitterissä keskusteluja ohjaavat eniten iltapäivälehtien ja osittain paikallislehtien provokatiiviset avaukset. Tämän lisäksi innostusta – ja kahtia jakautuneisuutta -  aiheuttavat muutaman emeritusprofessorin kirjoitukset, joissa ei välttämättä tarvitse olla kerta toisensa jälkeen mitään sisältöä, vaan niitä jaetaan vain siksi, että niissä solvataan opetuksen järjestäjiä ja valtakunnan tason toimijoita. Mikseivät toimittajat löydä Irmeli Halista kommentoimaan OPSia tai Jouni Välijärveä kommentoimaan PISAa? (Jotka molemmat ovat myös jos onnellisesti jalka osittain eläkkeellä.)"

Kuinka paikata koulun tason klappia?

Vanhempia tulisi aidosti kuunnella. Luottamusta on rakennettava. Metodeja on kehitettävä. Vanhemmat kannattaa kutsua kouluun.

 " Lasten, nuorten ja perheiden kokemukset ovat tärkeitä ja ne pitäisi nostaa keskiöön."

"... luottamusta kotien kanssa rakennetaan jokaisessa koulussa joka päivä. On tärkeää puhua viestinnästä ja peruskoulun "julkisuuskuvasta" kansallisella tasolla, mutta on myös tärkeää ymmärtää, että vanhempien näkemys koulusta syntyy siitä kokemuksesta, jonka hän saa oman lapsensa koulusta. Vanhempien tulee saada nähdä, kuulla ja kokea, mitä koulussa tehdään, jotta heille muodostuu käsitys koulusta. Toki käsitys on yksiulotteinen, koska se perustuu yhteen (tai muutamaan) kouluun, mutta tuo käsitys on todennäköisesti vankempi kuin median kautta tuleva näkemys."

"Suosittelen lämpimästi tuoreen tutkimuksen huolellista lukemista: Miten muodostuu institutionaalinen luottamus? MIkä oppilaiden, banhempien ja koulun aikuisten  kokemuksen merkitys institutionaalisen luottamuksen rakentajana ja horjuttajana?
Tämä tutkimus kohdistui lapsiperheiden ja lasten sosiaali- ja terveyspalveluihin. Suosittelen vastaavaa tutkimusta perusopetuksesta."

" Vanhemmat on mielestäni hyvä tutustuttaa uuteen opsiin. Ja mielelläni ottaisin luokkaani päättäjiäkin sekä toimittajia tutustumaan tämän päivän kouluun ja opiskelemiseen.
Vanhemmille pidin neljä vanhempainiltaa , kun lapsensa aloittivat ensimmäisen luokan. Tutustuimme uuteen opsiin ja kerroin käytännön tavoistamme toteuttaa sitä.Lisäksi kerroin säännöllisesti Wilman kautta, mitä opiskelemme ja miten. Eli OPS pitää tehdä tutuksi!"

"Tulisikin miettiä, miten ihan oikeasti voisimme luoda oppimismetodin, jossa kaikki nuoret saataisiin vähintään 10 vuodessa oppimaan peruskoulun oppimäärä. Oppijaa ei tule jättää yksin, mutta toisaalta omatahtista oppimista tulee vahvistaa. Tässä voisimme tietoisesti kehittää myös uusia arvioinnin tapoja, joita vaikkapa... matematiikan opettaja Pekka Peura on kehittänyt."


Entä media peilinä? Onko se puhdas?

Ei ole.

"Vastuu negatiivisista mielikuvista kuuluu jossain määrin toimittajille, jotka eivät tuo tasapuolisesti esille erilaisia näkökulmia tai antavat eri toimijoiden levittää virheellistä tietoa."

" Median avaukset eivät luo luottamusta koulun tulevaisuuteen tai edes sen nykyisyyteen. "

" Peruskouluviestinnässä suuri pulma on tällä hetkellä se, että keskustelua luodaan pääasiassa klikkiotsikoiden kautta. Sisältö artikkeleissa saattaa olla paikkaansa pitämätöntä mutu-tietoa, ja näistä syntyy pelkkää kahtiajakautumista: ei päästä edes aitoon dialogiin, sillä lähtökohdat ovat vain mustia tai valkoisia. Yllättävää kyllä, tähän kelkkaan on lähtenyt myös Yle ja Hesari. Lukisin mielelläni juttuja opettajien tekemistä innostavista oppimisen hetkistä tai tavoista, mutta eipä taida klikkauksia syntyä ”Maijan luokassa oppilaat oppivat vuorovaikutusta ryhmätyössä” tai ”Pekka piirtää  vaikeat matikan laskut tarinoiksi- uusi ops kannustaa käyttämään monipuolisia opetusmenetelmiä!”.

 " Mediassa käyty koulukeskustelu on asiantuntemattomuuden huippua hipovaa. YLEllä sen paremmin suurimmilla lehdilläkään ei ole juuri lainkaan koulutuspolitiikaan tai koulutukseen erikoistuneita toimittajia. Siksi keskustelu menee "musta tuntuu" linjalla, vaikka tutkittua ja arvioitua tietoa olisi tarjolla. Välillä nostetaan asioita negatiiviseen tarkasteluun ja sitten todetaan, ettei se nyt niin ollutkaan. "

Kuinka korjata median klappia?

Mediaan tarvitaan koulualan toimittajia. Olisi levitettävä myös positiivisia uutisia.

" Alan ammattilaisille ihan perusohjeistus: Älä arvostele julkisesti persoonaa, vaan keskustele kriittisesti asioista ja ilmiöistä. "

" Konservatiivisen oikeistopopulismin natina koulutusta, poliisia ja terveydenhoitoa sekä sosiaalitoimea kohtaan ei ole suomalainen ilmiö, vaan globaali. Tällä tietenkin tavoitellaan sitä, että kun ensin on muka todistettu nykytila hyvin heikoksi, voidaan sitten tuoda oma agenda tilalle. Tyypillisimpiä piirteitä, joista tunnistaa mediakohun sylttytehtaalta... Yleistetään yhden esimerkin perusteella koko instituutio kehnoksi brändiksi B) Väitetään että itsellä on varma ja luotettava vaihtoehto tilalle ja C) Väitetään että tuo oma vaihtoehto on moderni ja nykymalli on vanhentunut. Toisaalta samaan hengenvetoon saatetaan väittää, että nyt tarvitaan paluu johonkin menneeseen kulta-aikaan, jolloin kaikki oli hienosti. "

"...uutisointiin tulisi nostaa perusopetuksen tärkeä rooli, jossa opetetaan toisen huomioiminen ja inhimillisyyden korostaminen."

(Kommentti edelliseen:) " Sanoilla luomme todellisuutta. Se kasvaa, mistä puhumme. Fokuksella on merkitystä."

Ratkeavatko ongelmat (vain) viestintää kehittämällä? 

Opetushallinnon omaa viestintää on aihetta kehittää.

"  Ei tämä nyt niin monimutkaista ole. Johtajien pitää viestiä ja johtaa. Näky pitää saada ymmärrettävään muotoon. Vähän ihoa peliin!"

" Avoimuus kaikenlaiseen keskusteluun."

" Oph: yhteiskunnallinen huomio ja arvostuspuhe alan tärkeyteen, koulutuksen nostamiseen jalustalle, jonka se ansaitsee pikavoittojen sijaan."

" Opetusviranomaisten viestintä on mielestäni liian vaikeasti sanoitettua. Luin esimerkiksi pian kommenteille tulevaa arvioinnin tekstiä, ja vaikka olen varsin sisällä asiassa, mietin, miten perusopettaja sen tekstin lukee..."

" Suurin osa kouluhallinnon ja koulukehittäjien tuottamaa viestintää on ammattihenkilöiden puhetta ja tulkintaa. Vanhempien, oppilaiden ja opettajien KOKEMUSta ei koulutasolla suunnitelmallisesti seurata, sitä ei osta hyödyntää lähijohtamisessa. Reklamaatiot eivät johda systeemivirheiden korjaamiseen. Esimerkiksi kiusaamisessa hoidetaan seurauksia, ei rakenteellisia syitä.! Näin jätetään avoin tila tyytymättömyyden purkamiseen mediassa. Se tulee näkyviin kärjistettyinä mediakeskusteluina. Siihen ammattilaiset vastaavat ”pyhäpuheella”, jolla selitetään pois kielteiset kokemukset."

" Kuntien sivistystoimien ja koulujen tulee myös ottaa aktiivisempi ote ulkoiseen viestintään, josta hyötyvät suuren yleisön lisäksi myös huoltajat ja oppilaat/opiskelijatkin. Siihen tarvitaan aikaa, rahaa ja ihmisiä, mutta varmasti kannattaa."

" Opettajien äänta pitää kuunnella. Moni todella pitää ammatistaan mutta nyt on lupa myös kertoa huolista ja vaikeuksusta. Opettajan riittämättömyys on totta ja siihen pitää tulla apua. Opettajia voi myös haastatella. Innokkaita opettajia löytyy ja meillä on hyvin koulutetut opettajat. Kysykää opettajilta mitä kouluun kuuluu! Kouluttakaa opettajia pysymään tässä ajassa taitavia ja kyvykkäitä juuri tämän ajan haasteisiin."

 Mutta yksin tehostettu viestintä  ei tule ongelmaa ratkaisemaan.

" Yksi viestintää koskeva laki kuuluu: millään viestinnällisillä keinoilla ei voida ratkaista pielessä olevia sisällöllisiä tai sosiaalisia ongelmia. Kun vastaat kysymykseen, mitkä tekijät ovat aiheuttaneet moiset kysymykset, löydät vastauksen haasteisiisi."

(Kommentti edelliseen:) " Kyllä nämä viimeaikaiset monet kirjoitukset jostakin kertovat ja kuten NN hyvin tuolla ylempänä totesi, millään viestinnällisillä keinoilla ei voida ratkaista pielessä olevia sisällöllisiä tai sosiaalisia ongelmia. Pitää pureutua vahvemmin juurisyihin, tehdä aidosti myös poikkihallinnollista yhteistyötä jne.

" Ehkä koululaitoksen yksi suurimmista uutisoinneista on jatkuvasti "koulukiusaaminen". Otsikoihin nousevat julkkikset, jotka julistavat, että heitä on koulukiusattu. Koulu puuttuu pääosin hyvin niihin kiusaamistapauksiin, mistä saadaan tietoa. Nollatoleranssiin tulee pyrkiä, mutta kun "ihminen on peto", koskaan ei päästä täydelliseen kiusaamattomuuteen. .."

"  Ottakaa keskusteluun mukaan Hankenista palveluyritysten johtamisen ja markkinoin tutkimuksen Nordic Schoolin edustaja kertomaan miksi lapsen, nuoren, vanhempien ja koulun kokemus on tärkeää ja miten siitä nousee ymmärrystä, joka mahdollistaa - soveltaen - hyvinvoinnin ja oppimisen yhdessä luomisen kouluyhteisössä. Erityisen keskeinen käsite on yleistynyt kokemus instituutioista, siitä oli äskettäin kiinnostava tutkimus Yhteiskuntapolitiikka -lehdessä."

" Olisikin mielenkiintoista kääntää keskustelu opettajien työssäviihtyvyyteen ja hyvinvointiin, sekä kouluihin yhteisöinä. Tavallaan jokainen päivä ja jokainen tunti on ”sisäistä markkinointia”.
Ja vaikka tietenkin koulun pitää olla lapsi- ja oppijakeskeinen, olisi tärkeää huomata, että hyvinvoiva opettaja säteilee hyvinvointia luokkaansa, onnellinen onnellisuutta, tasapainoinen tasapainoisuutta - mutta stressaantunut stressiä, pahoinvoiva pahoinvointia, muutoksen keskellä hukassa oleva sekavuutta, jne. Haluaa tai ei."

"  Hyvän yleiskielen ja peruskäsitteiden johdonmukainen käyttö on aina tärkeää. Palautteen kerääminen ja sen vieminen kehittämistyön keskiöön pitäisi olla jo vakiintunutta käytäntöä, mutta parannettavaa varmaankin on edelleen. Digitaalisuus on tullut avuksi, mutta se ei korvaa aitoa kuulluksi tulemista. Pahimmillaan digiympäristöt vain lisäävät vuorovaikutuksen haasteita. .."
(Kommentti edelliseen) " Jospa kysymys ei olekaan kielestä eikä dialogista yleisellä tasolla, ei viestinnällä ratkaistavissa olevista haasteista (Suosittelen Osmo Wiion jo 1970-luvulla kiteyttämien vistintälakien palauttamista mieleen, https://fi.wikipedia.org/wiki/Osmo_A._Wiio). "
" Wiion ensimmäinen "laki": ”Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta.”, on hieman pessimistinen, mutta omalla tavallaan hauskakin. Pessimisti ei pety...... Vahva lukusuositus kaikille tuohon artikkeliin: http://www.julkari.fi/handle/10024/137210. "

Ideoita Opetushallitukselle

"..."maineen palauttamiseen" ei liene mitään vippaskonsteja. Tarvitaan paljon työtä ja osaamista. Mieluiten oikea-aikaisesti eikä jälkikäteen puolustellen. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan."

" OPH on the road - vastaavasti kuin OAJ. Pitää mennä koulujen arkeen ja todellisuuteen vahvasti; inkluusion ongelmat, kuntien ja kaupungin oppilaiden ja opetushenkilöstön hyvin erilaiset toimintaedellytykset jne. Lista on pitkä. Rantautua pitää - niin Oph:n kuin OKM:n virkamieskunnan olisi hyvä viettää viikko opena - ajatus, jota kaikki heittävät vuodesta toiseen mutta ihan oikeasti, pitäisi myös joskus toteuttaa."

" Nyt OPH turvautuu samaan viestintästrategiaan kuin poliittiset puolueet, jotka valittavat, ettei heidän hyvä sanomansa mene perille. Tämä tie on loppuun saakka ajattelemattomasti valittu. Identiteetti, imago, profiili ja profilointi- viitekehyksen parissa on mukava askarrella ja panna siihen rahaa palamaan."

" Opetushallitus - Utbildningsstyrelsen ja muut institutionaaliset hallinnon tasot voisivat järjestää kiertueen kentällä, ja tutustua aivan tavallisiin suomalaisiin kouluihin ja kuulla opettajia. Jos jotain parannettavaa jossakin päin Suomea on, niin sen tietävät parhaiten ne jotka arjessa tekevät työtä."
(Vastaus edelliseen:) " Tiedän, että oph:n työntekijät ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa kentän kanssa. Katso esim. #paraskoulukiihdyttämö, niin saat esimerkin, miten ja mitä eripuolilla Suomea on kehitteillä yhteistyössä oph:n innovaatiokeskuksen kanssa."
" Positiivisia uutisointeja, joissa tuodaan esille tutkimustietoa ja esimerkkejä hyvistä käytänteistä."

" Samalla olisi syytä oikeasti viestiä koko maan kattavasti niitä hyviä malleja kaikkiin koulun asioihin liittyen, joista voitaisiin saada oppia jakoon. Sille saisi olla oma sivustonsa, jota OPH ylläpitäisi. Sillä edellytyksellä, että se katselisi koko maan laajuisesti asioita, ilman hyväveliverkostoja. Siinä hyväveliverkostoja. Siinä syntyisi uusi ja todellinen "kokeilukeskus... oppimisen hyväveliverkosto syntyy, kun rekrytoidaan ja palkitaan hankkeilla sopeutuvuuden (ei kyvykkyyden) perusteella tutuista post-itlappujen liimaajista sopivin ajoin. Sitten komppaajat kuitenkin sahaavat julkisessa viestinnässä omaa oksaa. Oi va voiva!"

" Voisiko OPH vaikka tilata ja julkaista tutkijoilta lyhyitä asiantuntijalausuntoja eri asioista?... Jos vaikka tulee joku kohu, niin sitten pyydetään alan tutkijaa kirjoittamaan aiheesta ja oph julkaisee tms. Tai ennaltaehkäisevästi jaetaan tietoa koulutukseen liittyvistä hyvistä asioista."

" OKM:n, OPH:n ja KARVIn tulisi valtionhallinnon edustajina  ottaa aktiivisempi valtakunnallinen ja globaali mediarooli ja kertoa ymmärrettävästi ja suunnitelmallisesti 1) mitä ne aikovat tehdä, 2) mikä on kehityksen suunta ja 3) miksi juuri tätä tavoitellaan!... Myös valtion ja kuntien opetushallintojen välille tarvitaan "kuuma linja". Ennen kaikkea pitäisi toimia proaktiivisesti ja positiivisellä ilmeellä. -

" En tiedä miten OPH hoitaa koulutuksen julkisuuskuvaa. Aika monilla organisaatioilla on yhdyskuntasuhteista vastaava asiantuntija.  Koulutus on julkista palvelua, jota arvioidaan entistä enemmän julkisuudessa. Varmasti on tärkeää olla aktiivinen joka tasolla. Tämä on tärkeä asia ihan koulutuksen tuloksellisuudenkin kannalta. Ja onhan opettajilla syytä olla ylpeä työstään."

"  ...  Jos olisin OPH:n pääjohtaja aloittaisin perkaamalla kaikki viime vuosina OPH:n antamat koulujen toimintaa koskevat ohjeistot ja ns. kehityshankkeet. Keskittyisin kahteen asiaan: OPS:n toteutukseen ja rehtorien koulutukseen. Lopettaisin haahuilun metodisten kysymysten parissa, koska se alue kuuluu opettajille, jotka sen hallitsevat. Palauttaisin koulun tarkasteluun laadun kysymykset inhimillisen organisaation viitekehyksen perustalta mekaanisten laatumallien sijasta. Ehkä tässä olisi aluksi viisaalle kylliksi."

"... kun suoritin nuorena...  mediatieteen opintoja, niin professorien perusopetus oli: ei ole olemassa mitään yleistä mielipidettä. Ihmisten mielipiteet, media ja julkisuus virtaavat omaa kulkuaan. Erilaiset intressitahot pyrkivät vaikuttamaan suuntaan jos toiseenkin. Paras keino vahvistaa koulun brändiä on luottaa suomalaiseen koulutukseen, ja olla sen tukena ylpeänä. Ja kuulla kenttää."

Lopuksi

" Suomalainen peruskoulu on maailmalla hieno brändi, mutta kotimaassa sitä ei osata arvostaa. Kun ei ole käsitystä millaista muualla on, niin suuri yleisö ei näe metsää puilta. Minusta kotimaassa saatu kova kritiikki on edelleen kehittänyt koulua ja kun on vaadittu, niin siihen on vastattu. Lisäksi pitkää kehityskaarta ei nähdä, kun katsotaan vain kengänkärkiin."

" Opetushallituksen reaktio kertoo aidosta huolesta peruskoulun tilasta Suomessa. Opettajien ääni hukkuu usein median ja hallinnon vuoropuheluun..."

" Eniten minua surettaa nykykeskustelussa nimekkäidenkin ihmisten ala-arvoinen tapa käydä persoonien kimppuun. Se toki kertoo aina viestijästä, mutta alan ulkopuolisten silmissä nolaa myös alalla toimivia yleisemmin. Ja luo pelon ilmapiiriä alalle."

" .. nykykeskustelu on tuonut koulujen moninaisuuden esiin. Asia, jota on pyritty kiistämään vuosikymmenet... Kaikkia kiusattuja opettajia ja oppilaita kohtaan on kuin uusi isku vasten kasvoja se, että pyritään vaientamaan ne äänet, jotka tuovat viestejä ongelmista. "

" Ei ongelmia tarvitse pelätä. Pelottavinta on ratkaisuhaluttomuus ja -kyvyttömyys. "

" Opetushallinto on huolissaan peruskoulun maineesta. Miten on mahdollista, että usein maailman parhaiden joukkoon kuuluvasta peruskoulustamme on niin runsaasti kriittistä viestintää? Mitä pitäisi tehdä? Viesintäkampanja kiilloittamaan peruskoulun mainetta?

" Joukkohysterian kautta huutelu ja joukkomielikuvan luominen ovat haudanneet järkidialogin alleen. Tämä on kuitenkin välivaihe matkalla jonnekin uuteen. Niin kuin aina. "

" Olisiko niin, että nykyisin koulussa kiusataan opettajia sekä ylhäältä että alhaalta? Vitsi vitsi."


lauantaina, syyskuuta 14, 2019

Ideoiden jakoa Lappeenrannassa

TERVEISIÄ Lappeenrannasta.  Keli oli kurjempi kuin viikko aikaisemmin. Mutta töihinhän sinne mentiinkin.

Sain eilen johdatella toista, tuon alueen varhennetun kielenopetuksen opettajaryhmää vertaiskoulutuksen saloihin. Ryhmä oli huomattavasti suurempi,  mutta täynnä innostusta tämäkin tähän uuteen  kielenopetusmalliin.

Koulutuspaikkana oli tälläkin kertaa Kaupungintalon Vilma-sali. Sama talo, jossa kuvattiin Sorjonen-tv-sarja.

Educodelta tilatun kouluksen taustalla on alunperin 3-4-lähipäivän ja ennakko- ja välitehtävien tutor-opettajakoulutuskokonaisuus. Kun se on tiivistettävä yhteen päivään ja ennakkotehtävään, on karkeasti kaksi vaihtoehtoa: ohentaa ja lyhentää tai priorisoida.

Valitsin Lappeenrannassa jälkimmäisen tien.  En priorisoinut itse. Sekä aamu- että iltapäivän osalta kurssilaiset saivat tälläkin kertaa valita, millä teemalla mennään niin syvälle kuin on tarpeellista. Listan hännät saivat jäädä suosiolla.

Jännittävästi  tärkeimmiksi osioista nousivat vertaisopettajan roolikartan ja  konkreettien työtapaideoiden rinnalla  aikuisen oppiminen, vertaisten innostaminen ja  opsin 7 kärkeä.

Mediakriisi

HIEMAN aikaa käytimme myös perusopetuksen mediakriisin käsittelyyn. Paikalla sattui nimittäin olemaan myös Pontuksen koulun opettajia. Vaikka koulu on jo hyvää vauhtia selviämässä,  kohtuuttomalta median toiminta tuntui myös muista osallistujista.

Media koettiin muuttuneen. Räikeillä otsikoilla kalastellaan vain klikkauksia.  Myönteiset jutut eivät kiinnosta.  Joissain paikoissa Suomea  opettajia on kielletty kommentoimasta koulua koskevia asioita. Näin opettajien ääni ei kuulu. Varsin yksimielisiä oltiin siitä, kuinka tärkeää on saada vanhemmat paikalle seuraamaan itse opetusta koulussa.

Myös ihmisten tapa lukea on muuttunut somessa: Nyt kommentoidaan yksin otsikon perusteella lukematta  varsinaista juttua. Vaurioita tulee sitä enemmän, mitä vähemmän otsikko kuvaa jutun yleisilmettä,

NÄIN tuli jaettua ideoita molempiin suuntiin.

perjantaina, syyskuuta 13, 2019

torstaina, syyskuuta 12, 2019

Akateemista keskustelua peruskoulusta mediassa

KERROIN 7.9. tässä blogissa  että  olen saanut kutsun Opetushallituksesta 19.9.2019  tapaamiseen, jonka tarkoituksena on pohtia, miten voisimme vaikuttaa yleiseen mielikuvaan perusopetuksesta ja siten ehkäistä perusopetusta koskevaa huolipuhetta ja lisätä autonomisten toimijoiden keskinäistä luottamusta.

JATKOIN  käsitysten kalastusta, siitä, miksi peruskoulua vedetään mediassa kölin ali, myös Helsingin yliopiston kasvatustieteen osastossa. Tiistaina "uhreina" olivat  yleisdidaktikkojen ryhmän kokous ja tänään torstaina vetämäni kasvatustieteen  ainedidaktiikan luentokurssin opiskelijat.

Yleisdidaktikot katsoivat myös itse peiliin: opettajankoulutukseen

Yleisdidaktikot käyvät jatkuvasti pääkaupunkiseudun kouluilla, joten me emme tarkastelleet asiaa mistään norsunluutornista. Monilla meistä oli kokemuksia siitä, että  vähän vaikeasti aukeavalla kielellä kirjoitetut perusteet toteutuvat kouluilla eri tavoin. Keskustelussa heitettiin arvio, että jopa 75 % opettajista näyttää olevan siilipuolustuksessa uudistuksia vastaan. Laaja-alaisista taidoista ollaan  ulalla.  Huolta kannattaakin kantaa mm. inkluusiosta, jolleivat resurssit ole kohdallaan.

Silti paljon hyvää tapahtuu suomalaiskouluissa. Ylilyönnit ovat toki mahdollisia. Mutta ei kouluissa mitään yleistä kaaosta ole. Missään tapauksessa ratkaisun ongelmiin  ei pitäisi olla koulujen autonomian rajoittaminen esimerkiksi tiukemmilla arviointikriteereillä.

PYSÄHDYIMME myös pohtimaan, koulutammeko me opettajia "pyhäkouluun". Luommeko - tahtomattamme väärä työkuvaa opettajan työstä, joissa kaikki oppilaat ovat ideaalioppilaita ja  puhkuva intoa oppia. Syntyykö opiskelijoille kuva, että ne joilla on vaikeuksia koulunkäynnissä, ovat  jotenkin mustetahra, väärää joukkoa. Lääkäreitä ei kouluteta hoitamaan terveitä, eikö totta.  Pitäisikö myös opettajankoulutuksessa  siirtää fokusta kympin oppilaista.

Kasvatustieteen opiskelijat tunnistivat ongelmia

Vetämäni luentokurssin paristakymmenestä opiskelijasta pääosa on kokeneita  hieman varttuneempia  opiskelijoita; osalla on paitsi kokemusta koulusta myös jopa useita lapsia.  Joten uskalsin pyytää heitä pohtimaan kasvatustietelijän aivoilla, mistä tässä ongelmassa  on kysymys. Onko vika  naamassa vai peilissä?

Uudistusten ajajille esitettiin kysymyksiä:
  • Onko  uudistusten tavoitteena tyydyttää lasten vai työelämän tarpeet - vaikkeivat nämä välttämättä olekaan vastakkaisia? Tuottavan kansalaisen ihanne on liiaan suppea. Eikö tärkein tehtävä ole  opettaa elämään yhdessä?
  • Onko joistakin uudistuksista tullut itsetarkoituksia? (esim. määräykset käyttää joka toinen tunti ICT;tä) Eikö uudistusideoita pitäisi seurata, reflektoida ja tehdä korjausliikkeitä nopeammin kuin kerran 10:ssä vuodessa?
  • Käytetäänkö rahat oikeisiin asioihin?  Olisiko digilaitteiden vaatimia investointeja kannattanut käyttää vaikkapa ryhmäkokojen pienentämiseen?
  • Kirjoitettiinko ops kieleltään liian vaikeaksi?  Eräs opiskelija-äiti oli saanut koululta pyynnön kommenoida sen opsia, mutta hän ei ymmärtänyt mitään. "Ops oli hepreaa".
Tukkapöllyä valtiolle ja kunnille 

Opiskelijat olivat huolissaan koulujen eriarvoistumisesta. Kunnat ohjaavat opetukseen hyvin eri tavalla rahaa.  Vaikeuksia kokevaa oppilasta pompotellaan. Koulujen oppilashuollon henkilöstöstä kukaan ei ota kunnolla  koppia.

Inkluusioita on käytetty säästökeinona- jota se ei saa olla. 

Tukkapöllyä myös kouluille ja opettajille 

Kouluja ja opettajia tukistettiin liian heikosta puuttumisesta koulukiusaamiseen- mistkä terminä pitäisi luopua.

Inkluusioita pitäisi toteuttaa sellaisilla tunneilla, joilla on selkeä struktuuri -ei esim. taide- ja taitoaineissa. Vieläkin on opettajia, jotka sysäävät tukea tarvitsevan oppilaan koulunkäyntiavustajan opetettavaksi.

Aika kummalliselta kuului erään opiskelijan tutun kokemus; Kun hän aloitti uudessa koulussa ja kysyi opsista, hän sai vastauksen " Ei me  lähdetä tähän opsiin."   Opetussuunnitelma saattaa edellyttää taitoja, joita opettajilla ei ole eikä ehkä halua oppiakaan. Niinikään varoitettiin liiasta luottamisesta lasten itseohjautuvuuteen.

MIELENKIINTOISESTI kumpikaan akateeminen ryhmä ei tukistanut  mediaa. Vino oli siis naama ei peili.

keskiviikkona, syyskuuta 11, 2019

tiistaina, syyskuuta 10, 2019

Parviälyn ajatuksia keskusteluun peruskoulusta.

Päivitetään vielä .mm. parviälyn reflektion pohjalta.

KERROIN 7.9.tässä blogissa  että  olen saanut kutsun Opetushallituksesta 19.9.2019  tapaamiseen, jonka tarkoituksena on pohtia, miten voisimme vaikuttaa yleiseen mielikuvaan perusopetuksesta ja siten ehkäistä perusopetusta koskevaa huolipuhetta ja lisätä autonomisten toimijoiden keskinäistä luottamusta.

PYYSIN facebookissa parviälyltä ajatusjelppiä. Ja sainkin- esitän ne sitaatteina ilman lähdettä. Tässä luonnosmainen kooste parviälyn pohdinnoista. Odottelen vielä tovin ajatuksia, lisään niihin omani, puren ja sulattelen ja vien niitä sitten eteenpäin. Tablettiopetys

Peruskoulukritiikkiä

Mistä asioista peruskoulua on mediassa vedetty kölin ali
  • Digiloikan ihannoinnista - käden taitojen unohtamisesta- liiallisesta ruutuajasta (mm. Pasi Sahberg, Talouselämä)- maailman digitaalisaatiosta putoamisesta.  Tablettiopetus on mahalasku (Turun Sanomat)
  • Eheyttämisestä/ilmiöoppimisesta-
  • e- oppimateriaalien liiallisesta käytöstä/puutteesta/käyttötavoista (esim. Vantaa)
  • Epäoikeutetuista vaatimuksista korvata hajonnut tabletti (Yle)
  • Heikosta luktaidosta (IltaSanomat)
  • Hiihtämisen opetuksen laiminlyönnistä (Karjalainen)
  • Inkluusion hitaasta /liian nopeasta etenemisestä (mm. OAJ nostanut esiin)
  • Kalliista luokkaretkistä vrt. maksuton perusopetus ( Aamuposti)
  • Kello 8:n aamuista (Yle)
  • Kolmiportaisen tuen toimimattomuudesta (paperityö, puuttuvat resurssit)
  • Konsruktivistisen tietokäsityksen ylilyönnistä (mm. Kari Uusikylä)
  • Koulujen jakaumisesta hyviin ja huonoihin (mm. Suomen Uutiset- Halla-aho)
  • Kouluissa loukataan tekijänoikeuksia kopioimalla työkirjojen sivuja ( Helsingin Sanomat)
  • Koulukiusaamiseen puuttumisesta (mm. Sysmän yhteiskoulu)
  • Koulukuvauksista (mm. Helsingin Sanomat)
  • Koululakkautuksista (mm. Kuntalehti)
  • Koulun todellisten asiantuntijoiden kuulematta jättämisestä  (Suomenmaa)
  • Koulun sivistystehtävän unohtamisesta/muuttuminen markkinatoriksi (Kari Uusikylä)
  • Koulunkäyntiavustajien vähäisestä määrästä (vrt. huononäköinen poika. Järvenpää)
  • Koulutuksellisen tasa-arvon romahtamisesta  (mm. OAJ)
  • Koulurakennusten kunnosta (sisäilmaongelmat, home) (mm. Helsikin, Espoo, Lahti...Lapin Kansa)
  • Koulushoppailun mahdollistamisesta/eriytyvästä peruskoulusta
  • Kuntien välisistä eroista opetuksen järjestämisessa
  • Kyyditysjärjestelyistä mm, erityisoppilaiden (Yle)
  • Lapsivaikutusten arvioinnin laiminltönnistä (mm. Matti Rimpelä)
  • Lapsuuden unohtamisesta ( Jari T. Hakala, Yle)
  • Laskevista Pisa-tuloksista
  • Liian lahjakkaiden oppilaiden unohtamisesta ( Ylioppilaslehti)
  • Liian löysä kuri (mm. MTV3)
  • Liiasta kivan pidosta (mm. Keltikangas-Järvinen), 
  • Liiasta vaativuudesta (itseohjautuvuus), joka johtaa syrjäytymiseen (mm. Keltikangas-Järvinen; Ilta-Lehti)
  • Metodien liian vanhan- /uudenaikaisuudesta/kankeudesta/touhupedagogiikasta (mm. Lpr Pontus, Vantaa: Hämis)
  • Opetussuunnitelman perusteista 2014 (mutta on sitä myös kehuttu); opetus- sanan puuttuminen tekstistä- tilalla on ohjaus (mm. Kari Uusikylä)
  • Opettajia liiallisesti yksintyöskentelystä ( Marika Toivola)
  • Opettajien poliittisesta mielipiteistä (Huhtasaaren; MTV)
  • Opettajien työssään kokemasta väkivallasta
  • Opettajien raivokohtauksista  (Iltalehti)
  • Opettajien täydennyskoulutuksen laiminlyönnistä (mm. OAJ nostanut esiin)
  • Opetussuunitelma  6. luvun sekavuudesta (mm. OPH itse); Opetussuunnitelma ei anna opettajille riittävästi eväitä arviointiin. ”Oppilaan oikeusturva on vaarassa” 
  • Opetussuunnitelman toteumisen erilaisuudesta  ja ylilyönneistä eri kouluissa  (mm. Keskisuomalainen)
  • Oppilaiden heitteillejättämisestä/syrjäyttämisestä (Liisa Keltikangas- Järvinen,  Helsingin Uutiset)
  • Opettajien uupumisesta  (mm. työaikajärjestelyt)
  • Oppilashuollon palveluiden niukkuudesta
  • Oppimistulosten nokahduksesta / perustaitojen puutteellisuudesta peruskoulun päättövaiheessa (mm. Iltasanomat)
  • Pakollisesta ruotsinkielen opiskelusta (Perussuomalaiset)
  • Perheiden epäarvoisuus sähköisten oppimateriaalien käytössä (YLE)
  • Poikien pakottamisesta ammattikouluihin (Helsingin uutiset)
  • Poikien pudokkuudesta/ syrjäytymisestä tyttöjen suomisimisesta (mm. Jari Sinkkonen)
  • Puutteelisista, loppuun kierrätetyistä oppimateriaaleista (YLE)
  • Sukupuolittuneista käytännöistä/ sukupuoliöyhytyksestä ( Halla-aho)
  • Suvi-virren laulattamisesta/laulattamatta jättämisestä 
  • Päättöarvioinnin epäluotettavuudesta (mm. Karvi)
  • Turvapaikanhakijoiden aiheuttamasta huolesta henkilökunnan terveydelle (Hommafoorum)
  • Uudesta kouluarkkitehtuurista (avoin konttori, ei omia luokkia, meteli mm. Kari Uusikylä,  Juha T. Hakala, Yle)
  • Uudistuksen toimenpanon puutteista (OAJ, Iltasanomat)
  • Virsi-Visa-kilpailusta (mm. Keski-Pohjanmaa)
  • Wilmasta (rangaistuskirjana)
  • Yksittäisissä kouluissa tapahtuneista ylilyönneistä  uusien opetusmenetelmien käytössä (Olli-Pekka Heinonen, Yle)
  • Älylaitteiden ja pelien liiallisesta suosimisesta/kieltämisestä
10  kysymystä

1. Kumpi on vino: naama vai peili?

Emmekai ammu alas viesintuojaa?

Median tehtävä on nostaa esiin ongelmia ja epäkohtia. Mutta onko tutkiva journalismi kuollut?


" Koulu on jo kokonaisuutena erinomainen, ja nuoremme ovat kansainvälisten pisa-tutkimusten mukaan 10 maailman parhaimman maan joukossa, joten voimme olla koulustamme ylpeitä.

" Kysyisin, miksi mielikuvaa pitää parantaa, kun itse tuotteessakin on kehitettävää? Yleensä mielikuva vastaa todellisuutta... Maailma muuttuu kovaa vauhtia, jos ei ole näkyä tai näkemystä, ei brändin kiillottaminen oikeasti auta. Näin hieman kärjistäen."

" Yksi viestintää koskeva laki kuuluu: millään viestinnällisillä keinoilla ei voida ratkaista pielessä olevia sisällöllisiä tai sosiaalisia ongelmia. Kun vastaat kysymykseen, mitkä tekijät ovat aiheuttaneet moiset kysymykset, löydät vastauksen haasteisiisi."
(Kommentti edelliseen:) " Kyllä nämä viimeaikaiset monet kirjoitukset jostakin kertovat ja kuten NN hyvin tuolla ylempänä totesi, millään viestinnällisillä keinoilla ei voida ratkaista pielessä olevia sisällöllisiä tai sosiaalisia ongelmia. Pitää pureutua vahvemmin juurisyihin, tehdä aidosti myös poikkihallinnollista yhteistyötä jne.
" Ehkä koululaitoksen yksi suurimmista uutisoinneista on jatkuvasti "koulukiusaaminen". Otsikoihin nousevat julkkikset, jotka julistavat, että heitä on koulukiusattu. Koulu puuttuu pääosin hyvin niihin kiusaamistapauksiin, mistä saadaan tietoa. Nollatoleranssiin tulee pyrkiä, mutta kun "ihminen on peto", koskaan ei päästä täydelliseen kiusaamattomuuteen. .."

" Suurin osa kouluhallinnon ja koulukehittäjien tuottamaa viestintää on ammattihenkilöiden puhetta ja tulkintaa. Vanhempien, oppilaiden ja opettajien KOKEMUSta ei koulutasolla suunnitelmallisesti seurata, sitä ei osta hyödyntää lähijohtamisessa. Reklamaatiot eivät johda systeemivirheiden korjaamiseen. Esimerkiksi kiusaamisessa hoidetaan seurauksia, ei rakenteellisia syitä.! Näin jätetään avoin tila tyytymättömyyden purkamiseen mediassa. Se tulee näkyviin kärjistettyinä mediakeskusteluina. Siihen ammattilaiset vastaavat ”pyhäpuheella”, jolla selitetään pois kielteiset kokemukset."

"Entä jos 'juurisyy' onkin institutionaalisessa luottamuksesta ja sen horjumisessa. .. Suosittelen tuoretta tutkimusta, jossa selvitettiin lapsiperheiden ja lasten kokemusten merkitystä insitutionaalisen luottamuksen rakentumisessa. "
(Viittaus edelliseen:) Lopulta toimimme monessa mielessä luottamuksen varassa ja sitä ei ole varaa murentaa. Kaikkien LAPE-muutosohjelmassa työskentelevien olisi syytä lukaista tuo artikkeli."
Toinen kommentti: " lasten, nuorten ja perheiden kokemukset ovat tärkeitä ja ne pitäisi nostaa keskiöön."

2. Jos vika on naamassa, kenen/keiden naamassa?

 "90-luvulla olin rehtorien koulutuksessa Lahdessa. Joku jyväskyläläinen guru oli haastettu kertomaan meille, että se, mitä koulussa tehdään, ei ole niin tärkeää kuin se, miltä se näyttää. Tarkistin vielä, kuulinko ja ymmärsinkö oikein. Guru vakuutteli tarkoittaneensa juuri sitä. Minä kun ajattelin, että tärkeää on tehdä oikeita asioita. Tässä vaikuttaisi olevan samanlainen tendenssi."

" @Uuttakoulua hankkeessa haastattelemme parhaillaan Uudellamaalla vanhempia yhdessä Suomen Vanhempainliitton kanssa. Tukea tarvitsevien lasten vanhempien haastatteluissa nousee paljon esiin tuskaa, kuulluksi tulemattomuutta, loukatuksi tulemisen kokemusta, altavastaajan asemaan jäämistä, kokemusta näennäisestä osallistumisesta. Vanhemmat arvostavat kuulluksi tulemista. Myös sitä, että joku opetusalan toimija ilmaisee pahoittelunsa tapahtuneesta. Tämä on alue, johon opetusalan tulisi uudella tavalla aidosti tarttua."

" Jatkuva muutos on muotia ja kuulemma todellisuuden syvin olemus. Se kuitenkin vie paljon energiaa ja aikaa eli tulee kalliiksi. Pyrkisin minimoimaan turhat muutokset. Koulu on monien intohimojen kohde, sen pitäisi tehdä kaikkea mahdollista saavuttaakseen " hyvän peruskoulun" maineen. "

" Karsisin tätä suorittamista, joka lisää kiirettä ja väsyttää opettajat. Tähän samaan suorittamisklusteriin kuuluu osaltaan hankkeet, joita on paljon. "

" Suuri ongelma on myös se, että koulun toimintaa johdetaan koulun ulkopuolelta, valtion ja kunnan virastoista, hankeklustereista ja monista muista paikoista. Tämä johtaa siiloutumiseen, jossa todellisuuden näkee ja tuntee ainoastaan rehtori, eikä hän välttämättä kykene tätä "ylitarjontaa" hallitsemaan. "

" Vastaukseni koulun ongelmiin on vanha ja jopa antiikkinen. Eräältä kasvattajalta kysyttiin aikanaan, että mikä on lapsille parasta. Hän vastasi, että monien harrastusten ja tapahtumissa juoksemisten sijaan, tulisi viettää aikaa sohvalla yhdessä tekemättä mitään. Voitaisiin yrittää soveltaa järkevällä tavalla antiikin hengessä skholea eli joutenoloa (ei suorittavaa), jossa pyritään kehittymään ihmisinä niin henkisesti kuin ruumiillisesti (POL 2 §)."

" Koulua on yritetty kehittää yritysmaailman standardien mukaan tulostavoitteelliseksi. Perusopetusikäiset kuitenkin ovat vielä lapsia ja kehittyvät eri tahtiin, joten suorittaminen johtaa drop outtien lisääntymiseen (tai mukana pitämiseen armovitosilla ilman kunnollista luku- ja kirjoitustaitoa) ja suorittamisstressiin (numerot ovat erinomaisia, mutta inhimilliset valmiudet jäävät hankkimatta ahdistuksen ja stressin tähden). "

3. Jos se vino naama kuuluu opettajille ja yksittäisille  kouluille,  niin miten ja miksi?


" Miksi kielteiset kokemukset purkautuvat joukkotiedotuksen kautta? Eikö niille ole sijaa koulujen ja kouluhallinnon arjessa, arjen työn arvioinnin ja kehittämisen välttämättömänä perustana?"

4. Jos se vino naama kuuluu kunnille/ kuntien kouluhallinnolle,  niin miten ja miksi?

" Miksi kielteiset kokemukset purkautuvat joukkotiedotuksen kautta? Eikö niille ole sijaa koulujen ja kouluhallinnon arjessa, arjen työn arvioinnin ja kehittämisen välttämättömänä perustana?"

" ... Viimeiset 30+ -vuotta olen katsellut koulua 150 km Helsingistä käsin ja täytyy sanoa, että koko ajan on koulu kurjistunut! Resurssit ja valinnanmahdollisuudet vähenevät eivätkä suinkaan kasva.
Eri kuntien mahdollisuus rahoittaa lasten opiskelua vaikuttaa liikaa, eriarvoistaa. Kaipaan kovasti entistä mallia, jossa valtionosuudet olivat suurempia."

5. Entä jos se vino naama onkin Opetushallituksen/-hallinnon oma naama, niin miten ja miksi?

Laadun muutos
”Koulua koskeva laatuajattelu on vuosien varrella muuttunut; heiluri heiluu asioiden oikein tekemisen ja oikeiden asioiden tekemisen ääripäiden välillä. 1970-luvulla laatua oli valtion vaatimusten mukainen julkinen palvelu (valtio asiakkaana). 1980-luvulla laatua oli koulujen omaleimaisuus ja opettajien ammatillisen näkemyksen mukainen opetus. 1990-luvulla käsitys muuttui: Laatua olikin opetus, joka oli asiakasvanhempien odotusten mukaista. 2000-luvulla on nähtävissä taas paluu laatuajatteluun, jossa laatu on valtion vaatimusten mukainen.”

"Ongelmana on se, että koulun laadun arviointiin niin OPH kuin KARVIKIN soveltaa mekaanisten organisaatioiden laatumalleja sen sijaan että perehtyisi ja käynnistäisi koulutuksen laadun kehittämisen inhimillisten organisaatioiden laadun kehittämisen malleihin. "

Luottamuksen rakentaminen
"Suosittelen lämpimästi tuoreen tutkimuksen huolellista lukemista: Miten muodostuu institutionaalinen luottamus? MIkä oppilaiden, banhempien ja koulun aikuisten  kokemuksen merkitys institutionaalisen luottamuksen rakentajana ja horjuttajana?
Tämä tutkimus kohdistui lapsiperheiden ja lasten sosiaali- ja terveyspalveluihin. Suosittelen vastaavaa tutkimusta perusopetuksesta."

Sivistysjohdon sitouttaminen
" Tullessani... halusin uskoa, että sitouttaminen kannattaa lähteä siitä, että sitouttaa sivistysjohdon ja viedään tekeminen rakenteisiin (järjestetään resurssi, kirjataan lukuvuosisuunnitelmaan, hoidetaan käytännön asiat kuntoon). Olin väärässä. Ylhäältä päin annettu tekeminen näyttää aiheuttavan sen, että hanskat putoavat käsistä.

Opettajien tavoittaminen
"Mikä on se kanava, jolla opettajat aidosti tavoittaa: Olen seurannut useita vuosia keskustelua somessa ja mediassa ja osallistunut siihen varsin aktiivisesti. Harmittava huomioni on se, että opettajat eivät lue/kommentoi asiapitoisia artikkeleja tai tutkimuksia, vaan FB-ryhmissä ja Twitterissä keskusteluja ohjaavat eniten iltapäivälehtien ja osittain paikallislehtien provokatiiviset avaukset. Tämän lisäksi innostusta – ja kahtia jakautuneisuutta -  aiheuttavat muutaman emeritusprofessorin kirjoitukset, joissa ei välttämättä tarvitse olla kerta toisensa jälkeen mitään sisältöä, vaan niitä jaetaan vain siksi, että niissä solvataan opetuksen järjestäjiä ja valtakunnan tason toimijoita. Mikseivät toimittajat löydä Irmeli Halista kommentoimaan OPSia tai Jouni Välijärveä kommentoimaan PISAa? (Jotka molemmat ovat myös jos onnellisesti jalka osittain eläkkeellä.)"

Suuren yleisön tavoittaminen
" Vaikeinta kuitenkin on suuren yleisön voittaminen. Median avaukset eivät luo luottamusta koulun tulevaisuuteen tai edes sen nykyisyyteen. Opetusviranomaisten viestintä on mielestäni liian vaikeasti sanoitettua. Luin esimerkiksi pian kommenteille tulevaa arvioinnin tekstiä, ja vaikka olen varsin sisällä asiassa, mietin, miten perusopettaja sen tekstin lukee..."

"Suuren yleisön tavoittaminen myönteisesti."

" Opetushallinnon korkeilla virkamiehillä ei ole rohkeutta seisoa esim. opsin  takana, vaan kritiikin noustessa he pehmenevät. Uskottavuus menee."

Johdon merkitys
" Johtajien pitää viestiä ja johtaa. Näky pitää saada ymmärrettävään muotoon. Vähän ihoa peliin!"

" Oph: yhteiskunnallinen huomio ja arvostuspuhe alan tärkeyteen, koulutuksen nostamiseen jalustalle, jonka se ansaitsee pikavoittojen sijaan."

6. Jos vinouden juuret ovatkin  nykyisessä opetussuunnitelmassa, niin miten ja miksi?

" Toisinaan digitaalisuudessa on menty harhaan, kun on liian vahvasti uskottu opiskelijan itse osaavan etsiä netin suosta tarpeelliset tiedot. Tällöin on kuviteltu, ettei nuori tai lapsi tarvitse enää ihmistä ohjaamaan ja opettamaan, kun robotti opettaa... Joissakin maissa kaikki huomio on kiinnitetty älypuhelimiin, ja lasten vieroittamiseen niistä, jotta lapsi edes hetken keskittyisi opiskelemaan. Tässäkin kasvatuksen ääripäät ovat eri linjoilla. Konservatiivit haluavat kouluja, joissa ei käytetä kännyköitä, kun taas demokraattisen ja avoimen oppimisympäristön kannattajat katsovat, että älykännykät ja padit ovat loistavia oppimisen tukijoita. "

"... kasvatuksen tutkijat ovat nostaneet esille, että autoritaarisen opetuksen aika on ohi, ja juuri oppijalähtöisyys johtaisi parempiin tuloksiin oppimisessa. Kasvatukseen onkin muodostunut kaksi pientä mutta äänekästä kuppikuntaa. Populistiset ääriliikkeet haluavat palattavan 1950-luvun jämptiin kasvatukseen, kun taas vapaan, avoimen, ja demokraattisen kasvatuksen kannattajat haluavat koulun, jossa lapset voivat edetä omatahtisesti ja ilman aikuisten jatkuvaa kontrollia ja osaamisen arviointia."

7a. Jos se vino naama onkin vanhemmilla

" Sellainen itsestäänselvyys jäi näkemättä, että useimmiten ihmisten mielikuva peruskoulusta on ensin omien muistojen mukainen, myöhemmin siihen sekottuu lasten ja koti/koulu -yhteistyön kokemukset... Ylipäätään ajatus siitä, että peruskoulu on jotakin tai kuva peruskoulusta on jotakin, on lopulta kuvaus ihmisistä, heidän toiminnastaan ja heidän välisistä suhteistaan: koulun aikuisista ja koulun lapsista, siltä osin kuin kulloinenkin ihminen sen itse käsittää tai muistaa."


7b. Millaisin keinoilla naamaa voisi suoristaa?

"Näitä opetuskokeiluja kannattaisi testatata pahimissa muuttokouluissa, joissa on Suomi kakkos kielenä oppilaita mahdollisimman paljon. Se on tulevaisuutta ja siihen pitäisi panostaa. Opettaja lehti voisi kertoa myös negatiivisista kehityksistä opetuksessa mm muista maista. Ruotsi on tällä hetkellä samassa tilanteessa kun Suomi kymmenen vuoden kuluttua. Hymyilevät pikkukoulujen bedagokit ovat myös tärkeitä mutta maailma muuttuu vauhdilla.."

" Tämä on kyllä niin monisyinen juttu mutta yksilöiden, koulujen ja opsin syyttelyn sijaan voisi miettiä, millaisilla asioilla koneisto toimisi paremmin ja että ulospäin feikkaamisen sijaan kaikki olisimme aidosti tyytyväisempiä, jolloin julkisen negatiivisuuden tarve vähenee."

Resursseja lisää
" Miten olisi yksinkertaisesti pitämällä huolta siitä perusopetuksesta."

" Ryhmäkokoja ei tule kasvattaa liian isoiksi, sillä isossa ryhmässä ihminen ei opi yhtä tehokkaasti kuin pienessä. Luokalle jättäminen pari kertaa peruskoulun aikana johtaa siihen, että nuori on 18 vuotias keskiasteen alussa..."

"Luokkakoko on hyvä esimerkki tästä. Luokkakoolla ei tutkimusnäytön perusteella ole juuri vaikutusta oppimiseen, mikäli opettaja mukauttaa menetelmiä kokoon sopeuttaen. Sen sijaan (tästä en ole nähnyt tutkimusta) arkijärkikin sanoo, että sillä on vaikutusta opettajan jaksamiseen -> pitkällä tähtäimellä hyvinvointiin -> joka todennäköisesti heijastuu myös oppilaisiin."

"Käytännön ylläpito-, it- ja siisteys- ym. asiat resurssoinnin kautta kuntoon kouluissa opetushlökunnan voimavaroja vapauttaen."

"Luokkakoot pienemmiksi ja opetukseen resurssointi."

"Peruskoulu markkinoituu ops-tasolla ja juhlapuheissa paikkana, jossa oppilaita kohdataan yksilöllisesti. Kuitenkin edelleenkin koulu toimii joukkomuotoisesti, oppilaat ovat ryhmissä, luokissa 20-30 lasta tai nuorta kerrallaan. Yläkoulun opettajalla voi olla satoja oppilaita lukuvuoden aikana. Koulu ei näillä resursseilla anna yksilöopetusta. Eli lyhyesti: koululta odotetaan jotain sellaista mihin se ei pysty. Tämä pitäisi uskaltaa sanoa ääneen."

Avoimuutta
" Avoimuus kaikenlaiseen keskusteluun."

Henkilöstöratkaisuja
"...  jos ei osaa argumentoida virheellistä mielikuvaa vastaan, kannattaa vaihtaa ne, joiden vastuulla kokonaisuus on. "

Kodin ja koulun yhteistyö
" Vanhemmat on mielestäni hyvä tutustuttaa uuteen opsiin. Ja mielelläni ottaisin luokkaani päättäjiäkin sekä toimittajia tutustumaan tämän päivän kouluun ja opiskelemiseen.
Vanhemmille pidin neljä vanhempainiltaa , kun lapsensa aloittivat ensimmäisen luokan. Tutustuimme uuteen opsiin ja kerroin käytännön tavoistamme toteuttaa sitä.Lisäksi kerroin säännöllisesti Wilman kautta, mitä opiskelemme ja miten. Eli OPS pitää tehdä tutuksi!"

"  Ottakaa keskusteluun mukaan Hankenista palveluyritysten johtamisen ja markkinoin tutkimuksen Nordic Schoolin edustaja kertomaan miksi lapsen, nuoren, vanhempien ja koulun kokemus on tärkeää ja miten siitä nousee ymmärrystä, joka mahdollistaa - soveltaen - hyvinvoinnin ja oppimisen yhdessä luomisen kouluyhteisössä. Erityisen keskeinen käsite on yleistynyt kokemus instituutioista, siitä oli äskettäin kiinnostava tutkimus Yhteiskuntapolitiikka -lehdessä."

Opettajien palkkaus
"Opettajien (etenkin lo palkkakuoppa) palkkaus kuntoon."

Huomio oleelliseen
"Lopetetaan julkinen nyhveeräys sivuseikkojen kuten opettajien KIITOSlahjojen (!?!?!), valokuvausrahojen ym. vastaavien kadehtiminen (vrt yritysmaailma, haloo, mittakaava!!!), samat henkilöt maksavat lapsille tarvikkeitaja itselleen opetusmateriaaleja ym omasta pussistaan pitkin lukuvuotta, mikäli eivät halua resurssien estävän opetuksen kehittämistään, mikä on tietenkin väärin, mutta faktaa, valokuvausrahastot toimivat ennen hyvin myös varakassana pedagogisiin pikahankintoihin, retkikustannuksiin, nykyään kaikki jäykästi kilpailutuksen ja kostien takana."

Opettajien hyvinvointi
"Satsataan opettajien työhyvinvointiin. Noin esimerkkinä em. Kiitoslahjojen vastaanottajien työhyvinvointiin resursoidaan tällä hetkellä esim Helsingissä koulubudjeteissa n. 20e/hlö/vuosi (en muista tarkkaa summaa, mutta jokseenkin naurettavaa, kertoo arvostuksesta)"

"Turhan byrokratian karsiminen koulumaailmasta ja opettajan työstä, aikaa opetuksen suunnittelulle."

"Opettajiin kohdistettujen säästö- ja kyykytystoimien hautaaminen (työaikauudistukset)"

"Opettajien pitkien lomien tuoma etu yksin ei ole enää riittävä (joskin nykyään melkeinpä ainoa ihan hyväntekeväisyyden ohella) houkutus alalle suhteessa palkkakuoppaan, vta-suunnitelmiin, sekä alalla ja yhteiskunnassa tapahtuneisiin muutoksiin, nämä uhkaavat vuosikymmenen aikana viedä alan työvoimapulaan."

"Turhat, vuosittain vaihtuvat, päälleliimatut hankkeet ja kirjaamiset minimiin."

" Olisikin mielenkiintoista kääntää keskustelu opettajien työssäviihtyvyyteen ja hyvinvointiin, sekä kouluihin yhteisöinä. Tavallaan jokainen päivä ja jokainen tunti on ”sisäistä markkinointia”.
Ja vaikka tietenkin koulun pitää olla lapsi- ja oppijakeskeinen, olisi tärkeää huomata, että hyvinvoiva opettaja säteilee hyvinvointia luokkaansa, onnellinen onnellisuutta, tasapainoinen tasapainoisuutta - mutta stressaantunut stressiä, pahoinvoiva pahoinvointia, muutoksen keskellä hukassa oleva sekavuutta, jne. Haluaa tai ei."

Täydennyskoulutusta

"Lisätään opettajille suunnattua täydennyskoulutusta erityispedagogiikassa, haastavien lasten ja nuorten kohtaamisessa, empatia- ja hyvinvointitaidoissa ja -opetuksessa."

Kuntien sivistysjohto

" Kuntien sivistystoimien ja koulujen tulee myös ottaa aktiivisempi ote ulkoiseen viestintään, josta hyötyvät suuren yleisön lisäksi myös huoltajat ja oppilaat/opiskelijatkin. Siihen tarvitaan aikaa, rahaa ja ihmisiä, mutta varmasti kannattaa."

" Yhden mallin ja totuuden, mustan tai valkoisen sijaan pitäisi korostaa oppilaan yksilöllistä kohtaamista ja kasvatusta. Tämä tarkoittaa erilaisia ja joustavia ratkaisuja on sitten kyse esim. inkluusiosta, oppimisympäristöistä tai itseohjautuvuudesta."

" Opettajien äänta pitää kuunnella. Moni todella pitää ammatistaan mutta nyt on lupa myös kertoa huolista ja vaikeuksusta. Opettajan riittämättömyys on totta ja siihen pitää tulla apua. Opettajia voi myös haastatella. Innokkaita opettajia löytyy ja meillä on hyvin koulutetut opettajat. Kysykää opettajilta mitä kouluun kuuluu! Kouluttakaa opettajia pysymään tässä ajassa taitavia ja kyvykkäitä juuri tämän ajan haasteisiin."

" Peruskoulumme vahvuus on ja tulee olemaan tasa-arvoinen koulutus kaikille taustasta riippumatta. Peruskoulua tulee kehittää tutkimusperustaisesti, jotta nuoremme saavat edelleen maailman parhaan koulutuksen. Myös opettajia ja vanhempia tulee tukea kasvatustyössä..."

Metodit

"Tulisikin miettiä, miten ihan oikeasti voisimme luoda oppimismetodin, jossa kaikki nuoret saataisiin vähintään 10 vuodessa oppimaan peruskoulun oppimäärä. Oppijaa ei tule jättää yksin, mutta toisaalta omatahtista oppimista tulee vahvistaa. Tässä voisimme tietoisesti kehittää myös uusia arvioinnin tapoja, joita vaikkapa... matematiikan opettaja Pekka Peura on kehittänyt."

Palkkaus

" Tärkeää on että kasvatustyötä tekevien palkkaus nousee säälliselle tasolle. Alle parin tonnin palkoilla harva opettaja jaksaa tehdä työtä. Heikko palkkaus onkin omiaan hidastamaan opettajan ammatin vetovoimaa, ja halua kehittää työtä. Viime aikaisessa uutisoinnissa onkin nostettu esille erityisesti pula luokanopettajista ja matematiikan opettajista."

Opettajankoulutus

"Myöskään opettajakoulutuksen koulutuspaikat eivät täyty entisen tahtiin. Nuoria kiinnostaa enemmän toimiminen vaikkapa lääkäreinä tai lakimiehinä, sillä siinä alkupalkkakin on usein monikertainen opettajan palkkaan nähden. Palkan ohella tärkeää olisi antaa opettajien kouluttaa itseään haluamaissaan koulutuksissa ja tähän voisi käyttää palkallista työaikaa. Singaporessa opettaja saakin käyttää 50% työajastaan työnsä kehittämiseen ja kouluttautumiseen, sekä suunnitteluun, ja vain 50% työjasta on varsinaista opetustyötä. OAJ on myös nostanut esille opettajien työhyvinvoinnin, joka on nostettu teemaksi lukuvuodelle 2019-2020. Linkki - OAJ on valinnut teemaksi opettajien työhyvinvoinnin."

Kodin ja koulun yhteistyö

"... luottamusta kotien kanssa rakennetaan jokaisessa koulussa joka päivä. On tärkeää puhua viestinnästä ja peruskoulun "julkisuuskuvasta" kansallisella tasolla, mutta on myös tärkeää ymmärtää, että vanhempien näkemys koulusta syntyy siitä kokemuksesta, jonka hän saa oman lapsensa koulusta. Vanhempien tulee saada nähdä, kuulla ja kokea, mitä koulussa tehdään, jotta heille muodostuu käsitys koulusta. Toki käsitys on yksiulotteinen, koska se perustuu yhteen (tai muutamaan) kouluun, mutta tuo käsitys on todennäköisesti vankempi kuin median kautta tuleva näkemys."

Tutkimus

" Minustakin on tärkeä tutkia. Tutkimus antaa asiatietoa siitä, mikä on hyvin, ja missä on korjattavaa."

" Moni kasvatusalan ihminen haluaa tietoisesti kehittää suomalaista peruskoulua. Opetushallitus on kehittämässä muidenmuassa arviontijärjestelmää tasapuoliseksi. Uusi hallitus ja opetusministeri Li Andersson haluavat panostaa koulutukseen. Myös oppositiopuolueet ovat vahvasti nyt puhumassa koulutuksen puolesta. Toivokaamme, että koulutusta kuitenkin kehitetään yli puoluerajojen, eikä siitä tule eturistiriitojen kenttää. Hyvää suomalaista peruskoulua kannattaa kehittää edelleen lasten tasa-arvon ja luovuuden sekä omatahtisen ohjatun oppimisen pohjalta! Ohessa kuvassa tiivistettynä ne seikat, joilla mielestäni peruskoulua tulisi kehittää 2020-luvun Suomessa. Kaikki yhdessä ja samaan suuntaan - valoa kohti."

8. Miten Opetushallitus voisi tuunata oma naamaansa?

"..."maineen palauttamiseen" ei liene mitään vippaskonsteja. Tarvitaan paljon työtä ja osaamista. Mieluiten oikea-aikaisesti eikä jälkikäteen puolustellen. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan."

"  ...  Jos olisin OPH:n pääjohtaja aloittaisin perkaamalla kaikki viime vuosina OPH:n antamat koulujen toimintaa koskevat ohjeistot ja ns. kehityshankkeet. Keskittyisin kahteen asiaan: OPS:n toteutukseen ja rehtorien koulutukseen. Lopettaisin haahuilun metodisten kysymysten parissa, koska se alue kuuluu opettajille, jotka sen hallitsevat. Palauttaisin koulun tarkasteluun laadun kysymykset inhimillisen organisaation viitekehyksen perustalta mekaanisten laatumallien sijasta. Ehkä tässä olisi aluksi viisaalle kylliksi."

" OPH on the road - vastaavasti kuin OAJ. Pitää mennä koulujen arkeen ja todellisuuteen vahvasti; inkluusion ongelmat, kuntien ja kaupungin oppilaiden ja opetushenkilöstön hyvin erilaiset toimintaedellytykset jne. Lista on pitkä. Rantautua pitää - niin Oph:n kuin OKM:n virkamieskunnan olisi hyvä viettää viikko opena - ajatus, jota kaikki heittävät vuodesta toiseen mutta ihan oikeasti, pitäisi myös joskus toteuttaa."

" Nyt OPH turvautuu samaan viestintästrategiaan kuin poliittiset puolueet, jotka valittavat, ettei heidän hyvä sanomansa mene perille. Tämä tie on loppuun saakka ajattelemattomasti valittu. Identiteetti, imago, profiili ja profilointi- viitekehyksen parissa on mukava askarrella ja panna siihen rahaa palamaan."

" Opetushallitus - Utbildningsstyrelsen ja muut institutionaaliset hallinnon tasot voisivat järjestää kiertueen kentällä, ja tutustua aivan tavallisiin suomalaisiin kouluihin ja kuulla opettajia. Jos jotain parannettavaa jossakin päin Suomea on, niin sen tietävät parhaiten ne jotka arjessa tekevät työtä."
(Vastaus edelliseen:) " Tiedän, että oph:n työntekijät ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa kentän kanssa. Katso esim. #paraskoulukiihdyttämö, niin saat esimerkin, miten ja mitä eripuolilla Suomea on kehitteillä yhteistyössä oph:n innovaatiokeskuksen kanssa."
" Positiivisia uutisointeja, joissa tuodaan esille tutkimustietoa ja esimerkkejä hyvistä käytänteistä."

" Samalla olisi syytä oikeasti viestiä koko maan kattavasti niitä hyviä malleja kaikkiin koulun asioihin liittyen, joista voitaisiin saada oppia jakoon. Sille saisi olla oma sivustonsa, jota OPH ylläpitäisi. Sillä edellytyksellä, että se katselisi koko maan laajuisesti asioita, ilman hyväveliverkostoja. Siinä hyväveliverkostoja. Siinä syntyisi uusi ja todellinen "kokeilukeskus... oppimisen hyväveliverkosto syntyy, kun rekrytoidaan ja palkitaan hankkeilla sopeutuvuuden (ei kyvykkyyden) perusteella tutuista post-itlappujen liimaajista sopivin ajoin. Sitten komppaajat kuitenkin sahaavat julkisessa viestinnässä omaa oksaa. Oi va voiva!"

" Voisiko OPH vaikka tilata ja julkaista tutkijoilta lyhyitä asiantuntijalausuntoja eri asioista?... Jos vaikka tulee joku kohu, niin sitten pyydetään alan tutkijaa kirjoittamaan aiheesta ja oph julkaisee tms. Tai ennaltaehkäisevästi jaetaan tietoa koulutukseen liittyvistä hyvistä asioista."

" OKM:n, OPH:n ja KARVIn tulisi valtionhallinnon edustajina  ottaa aktiivisempi valtakunnallinen ja globaali mediarooli ja kertoa ymmärrettävästi ja suunnitelmallisesti 1) mitä ne aikovat tehdä, 2) mikä on kehityksen suunta ja 3) miksi juuri tätä tavoitellaan!... Myös valtion ja kuntien opetushallintojen välille tarvitaan "kuuma linja". Ennen kaikkea pitäisi toimia proaktiivisesti ja positiivisellä ilmeellä. -

" En tiedä miten OPH hoitaa koulutuksen julkisuuskuvaa. Aika monilla organisaatioilla on yhdyskuntasuhteista vastaava asiantuntija.  Koulutus on julkista palvelua, jota arvioidaan entistä enemmän julkisuudessa. Varmasti on tärkeää olla aktiivinen joka tasolla. Tämä on tärkeä asia ihan koulutuksen tuloksellisuudenkin kannalta. Ja onhan opettajilla syytä olla ylpeä työstään."

"  Hyvän yleiskielen ja peruskäsitteiden johdonmukainen käyttö on aina tärkeää. Palautteen kerääminen ja sen vieminen kehittämistyön keskiöön pitäisi olla jo vakiintunutta käytäntöä, mutta parannettavaa varmaankin on edelleen. Digitaalisuus on tullut avuksi, mutta se ei korvaa aitoa kuulluksi tulemista. Pahimmillaan digiympäristöt vain lisäävät vuorovaikutuksen haasteita. .." 
(Kommentti edelliseen) " Jospa kysymys ei olekaan kielestä eikä dialogista yleisellä tasolla, ei viestinnällä ratkaistavissa olevista haasteista (Suosittelen Osmo Wiion jo 1970-luvulla kiteyttämien vistintälakien palauttamista mieleen, https://fi.wikipedia.org/wiki/Osmo_A._Wiio). "
" Wiion ensimmäinen "laki": ”Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta.”, on hieman pessimistinen, mutta omalla tavallaan hauskakin. Pessimisti ei pety...... Vahva lukusuositus kaikille tuohon artikkeliin: http://www.julkari.fi/handle/10024/137210. "

"  Ei tämä nyt niin monimutkaista ole. Johtajien pitää viestiä ja johtaa. Näky pitää saada ymmärrettävään muotoon. Vähän ihoa peliin!"

9. Mutta, jos vika onkin peilissä, niin miten  ja miksi?

" Peruskouluviestinnässä suuri pulma on tällä hetkellä se, että keskustelua luodaan pääasiassa klikkiotsikoiden kautta. Sisältö artikkeleissa saattaa olla paikkaansa pitämätöntä mutu-tietoa, ja näistä syntyy pelkkää kahtiajakautumista: ei päästä edes aitoon dialogiin, sillä lähtökohdat ovat vain mustia tai valkoisia. Yllättävää kyllä, tähän kelkkaan on lähtenyt myös Yle ja Hesari. Lukisin mielelläni juttuja opettajien tekemistä innostavista oppimisen hetkistä tai tavoista, mutta eipä taida klikkauksia syntyä ”Maijan luokassa oppilaat oppivat vuorovaikutusta ryhmätyössä” tai ”Pekka piirtää  vaikeat matikan laskut tarinoiksi- uusi ops kannustaa käyttämään monipuolisia opetusmenetelmiä!”.

 " Mediassa käyty koulukeskustelu on asiantuntemattomuuden huippua hipovaa. YLEllä sen paremmin suurimmilla lehdilläkään ei ole juuri lainkaan koulutuspolitiikaan tai koulutukseen erikoistuneita toimittajia. Siksi keskustelu menee "musta tuntuu" linjalla, vaikka tutkittua ja arvioitua tietoa olisi tarjolla. Välillä nostetaan asioita negatiiviseen tarkasteluun ja sitten todetaan, ettei se nyt niin ollutkaan. "

" Alan ammattilaisille ihan perusohjeistus: Älä arvostele julkisesti persoonaa, vaan keskustele kriittisesti asioista ja ilmiöistä. "

" Konservatiivisen oikeistopopulismin natina koulutusta, poliisia ja terveydenhoitoa sekä sosiaalitoimea kohtaan ei ole suomalainen ilmiö, vaan globaali. Tällä tietenkin tavoitellaan sitä, että kun ensin on muka todistettu nykytila hyvin heikoksi, voidaan sitten tuoda oma agenda tilalle. Tyypillisimpiä piirteitä, joista tunnistaa mediakohun sylttytehtaalta... Yleistetään yhden esimerkin perusteella koko instituutio kehnoksi brändiksi B) Väitetään että itsellä on varma ja luotettava vaihtoehto tilalle ja C) Väitetään että tuo oma vaihtoehto on moderni ja nykymalli on vanhentunut. Toisaalta samaan hengenvetoon saatetaan väittää, että nyt tarvitaan paluu johonkin menneeseen kulta-aikaan, jolloin kaikki oli hienosti. "

"...uutisointiin tulisi nostaa perusopetuksen tärkeä rooli, jossa opetetaan toisen huomioiminen ja inhimillisyyden korostaminen."
(Kommentti edelliseen:) " Sanoilla luomme todellisuutta. Se kasvaa, mistä puhumme. Fokuksella on merkitystä."
"Vastuu negatiivisista mielikuvista kuuluu jossain määrin toimittajille, jotka eivät tuo tasapuolisesti esille erilaisia näkökulmia tai antavat eri toimijoiden levittää virheellistä tietoa."

10.  Millaisin keinoin  peiliä  voisi  suoristaa?

"... kun suoritin nuorena...  mediatieteen opintoja, niin professorien perusopetus oli: ei ole olemassa mitään yleistä mielipidettä. Ihmisten mielipiteet, media ja julkisuus virtaavat omaa kulkuaan. Erilaiset intressitahot pyrkivät vaikuttamaan suuntaan jos toiseenkin. Paras keino vahvistaa koulun brändiä on luottaa suomalaiseen koulutukseen, ja olla sen tukena ylpeänä. Ja kuulla kenttää."

BONUS-kysymys: Onko meillä oikeasti vakava ongelma? Vai onko kriittinen keskustelu sittenkin hyväksi?

" Suomalainen peruskoulu on maailmalla hieno brändi, mutta kotimaassa sitä ei osata arvostaa. Kun ei ole käsitystä millaista muualla on, niin suuri yleisö ei näe metsää puilta. Minusta kotimaassa saatu kova kritiikki on edelleen kehittänyt koulua ja kun on vaadittu, niin siihen on vastattu. Lisäksi pitkää kehityskaarta ei nähdä, kun katsotaan vain kengänkärkiin."

" Opetushallituksen reaktio kertoo aidosta huolesta peruskoulun tilasta Suomessa. Opettajien ääni hukkuu usein median ja hallinnon vuoropuheluun..."

" Eniten minua surettaa nykykeskustelussa nimekkäidenkin ihmisten ala-arvoinen tapa käydä persoonien kimppuun. Se toki kertoo aina viestijästä, mutta alan ulkopuolisten silmissä nolaa myös alalla toimivia yleisemmin. Ja luo pelon ilmapiiriä alalle."

" .. nykykeskustelu on tuonut koulujen moninaisuuden esiin. Asia, jota on pyritty kiistämään vuosikymmenet... Kaikkia kiusattuja opettajia ja oppilaita kohtaan on kuin uusi isku vasten kasvoja se, että pyritään vaientamaan ne äänet, jotka tuovat viestejä ongelmista. "

" Ei ongelmia tarvitse pelätä. Pelottavinta on ratkaisuhaluttomuus ja -kyvyttömyys. "

" Opetushallinto on huolissaan peruskoulun maineesta. Miten on mahdollista, että usein maailman parhaiden joukkoon kuuluvasta peruskoulustamme on niin runsaasti kriittistä viestintää? Mitä pitäisi tehdä? Viesintäkampanja kiilloittamaan peruskoulun mainetta?

" Joukkohysterian kautta huutelu ja joukkomielikuvan luominen ovat haudanneet järkidialogin alleen. Tämä on kuitenkin välivaihe matkalla jonnekin uuteen. Niin kuin aina. "

" Olisiko niin, että nykyisin koulussa kiusataan opettajia sekä ylhäältä että alhaalta? Vitsi vitsi."