Innovatiivisia kouluja. Osa 4: Alppilan yhteislyseo

ALPPILAN  yhteislyseo aloitti toimintansa syyskuun 1 päivänä 1959. Lyseo perustettiin asetuksella. Asetuksen mukaan se toimi kahdeksanluokkaisena yhteislyseona ja valtion kokeilukouluna. Koulu aloitti toimintansa heti kuusivuotisena, ja ensimmäiset ylioppilaat saivat päästötodistuksensa keväällä 1962. Helsingin kaupungin siirtyessä peruskoulujärjestelmään 1977 muodostettiin koulun entisestä keskikouluasteesta Alppilan yläaste ja lukioluokista Alppilan lukio.

1950-luvun lopulla elettiin rakennemuutoksen aikaa. Suomalainen koulutuspolitiikka oli käymistilassa  ja  rinnakkaiskoulujärjestelmä  kriisissä.  Koulutuspolitiikassa vahvistui   näkemys, että perusopetuksessa oli siirryttävä yhtenäiskoulujärjestelmään.  Sitä odotellessa kaikki halusivat lapsensa oppikouluun, ja Varsinkin Helsingissä oli pula paikoista. Alppilan yhteislyseon  tehtävänä oli siksi myös tarjota lisää koulupaikkoja itäisten kaupunginosien oppilaille.

Ajatus Alppilan yhteislyseon perustamisesta syntyi Kouluhallituksen oppikouluosastolla. Koulu-toimenjohtaja Kauko Haahtelan teki aloitteen, ettäAlppilan yhteislyseo perustettaisiin valtion kokeilukouluksi.  Tarkoitus oli "pelastaa oppikoulu" uudistamalla oppikoulujen opetusta niin että se soveltuisi hyvin yhä laajenevien oppilasjoukkojen opetukseen.  Alppilan yhteislyseon ensimmäisenä vt. rehtorina oli kouluhallituksen ylitarkastaja  Lars Frösén.

Alppilan yhteislyseon tehtävänä oli kehittää uudistuvaan opetukseen liittyvää pedagogiikkaa  ja kokeilla sitä niin että uusi pedagoginen näkemys  voitaisiin levittää  kaikkiin maamme oppikouluihin. Kokeiluun kuului opetustyön tutkimista  ja uusien menetelmien kokeilua sekä koulun sisäisen työskentelyn ja oppilaanohjauksen uudistaminen. Koulun velvoitteena oli  esitellä  tehtyjä tutkimuksia  ja demonstroida uudistuvaa pedagogista näkemystä sekä muiden oppikoulujen opettajille että  kouluhallinnon virkamiehille.

Keskeinen haaste oli nostaa  oppikoulussa saavutettavan henkisen kyvyn tasoa. Keinovalikkoon kuului  nuorten yksilöllinen ohjaaminen ja työkoulunomainen opetus, mikä  edellytti opettajien  yhteistoimintaa.

Alppilan yhteislyseolle asetetun kokeiluohjelman tavoitteet olivat väljät. Opetusministeriö vahvisti koulun kokeilutoiminnalle ohjelman keväällä 1961 ja  seuraavan laajahkon kokeiluohjelman syyskuussa 1964.

Kaikissa koulun vuosikertomuksissa kuvattiin lyhyesti 1960-luvulla kunkin toimintavuoden aikana tapahtuneesta kokeilusta, mutta harmi kyllä kokemuksia ei raportoitu systemaattisesti.

Miten koulun pedagogista toimintaa kehiteltiin?

Koulun opettajilla oli runsaasti konferenssiohjelmaa. Yleiskonferensseihin osallistuivat kaikki koulun opettajat. Alustajina oli usein kouluhallituksen johtavia virkamiehiä ja  ulkopuolisia asiantuntijoita. Luokkakonferensseihin osallistuivat tietyn luokka-asteen opettajat vararehtorin johdolla.  Eniten oli ainekonferensseja, joissa saman aineryhmän opettajat sopivat oman alansa opetusohjelmista ja ainedidaktisista kokeiluista.

Ensimmäisenä tavoitteena oli saada uudelle koululle yhteiset toimintatavat, joiden avulla eri kouluista saapuneet oppilaat tottuisivat yhteiseen toimintaan. Paljon aikaa ja energiaa käytettiin siihen, että kaikki oppilaat pääsivät hyvin alkuun opinnoissaan. Oppilashuolto ja oppilaanohjaus olivat  alusta alkaen kehittämistyön kohteina. Lisäksi pohditiin  oppilasarviointia. Tämän alueen empiirisiä tutkimuksiakin tehtiin koulussa yhteistyössä kasvatustieteen opiskelijoiden kanssa ja ohjausapua tarjosi Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitos. Kehittelyn tuotoksena syntyi mm. lehtori Terttu Tupalan (1964) laatima opaskirja luokanvalvojille.

Monipuoliseen kansalaiskasvatukseen liittyi oppilaiden harrastustoiminnan kehittäminen. Koulussa järjestettiin  yleisötilaisuuksia niin,  että oppilaat olivat aktiivisesti mukana suunnittelussa ja toteutuksessa. Hyvää tapakulttuuria  juurrutettiin kouluun.  Koulun juhlista muodostui traditio, jossa näkyi Alppilan henki; monipuolisen opiskelun ohella nautittiin myös yhdessäolosta ja kehityttiin yhteistyössä toimiviksi kansalaisiksi.

Alppilan yhteislyseon kansalaiskasvatuksen kehittely osoitti, miten oppikoulukin voi sisäisesti uudistua.

Koulun perinteinen opetustehtävä oli  keskeisin  tutkimisen ja kehittelyn aihe. Siinäkin pyrittiin tukemaan oppilaiden yleistä kypsymistä ja kehittymistä. Ainekonferensseissa saman alan opettajat analysoivat yhdessä  oppiainesta ja rakentelivat  oppilaiden aktiiviseen työskentelyyn sopivia opetuskokonaisuuksia ja kursseja ja kokeilivat  niitä eri muodoissa. Oppimateriaalina oli  oppikirjojen lisäksi kokeilumonisteita.

Alppilan yhteislyseon julkaisusarjassa ja didaktisissa aikakauslehdissä ilmestyi jo muutaman vuoden kuluttua  selostuksia eri opetusalojen kokeiluista. Kokeilua tapahtui enimmäkseen keskikoululuokilla. Tarkoituksena oli selvittää miten opetuksessa  voidaan ottaa  huomioon oppilaiden aktiivisuus ja erilaisuus työskentelyssä.

Alppilan opettajat olivat suosittuja esitelmöitsijöitä oman alansa opettajien kokouksissa. Virikkeitä kokeiluun oli saatu usein myös kansainvälisistä tutkimuksista ja konferensseista: Alppilan yhteislyseon opettajat toimivat jo  ainedidaktisen tutkimuksen edistäjänä ja tutkimustiedon välittäjinä.

Luokkakonferensseissa saman luokan (tai luokka-asteen) opettajat käsittelivät yleisimmällä tasolla  oppilaiden opiskelua ja siinä ilmenneitä ongelmia. Toinen keskustelun aihe  oli eri aineiden opetuksen integrointi. Ideoitiin opiskeluteemoja ja luotiin yhteistä terminologiaa. Saman viikon aikana samaa aihepiiriä käsiteltiin eri alan oppitunneilla.

Tämän yhteistyön ja ohjaustoiminnan ansiota oli ilmeisesti se, että Alppilan yhteislyseossa sai ehtoja ja jätettiin luokalle varsin vähän oppilaita verrattuna muihin oppikouluihin Helsingissä.

Opettajan rooli

Opettajien tapa toimia Alppilan yhteislyseossa poikkesi melkoisesti tavallisesta oppikoulun opettajan roolista. Osin siksi, että opettajat saivat palkkaan tietyn kokeilulisän. Osin mukana olleiden opettajien kiinnostuksella tehdä työtä toisin kuin tavallisesti. Uuden tiedon hankinta kiinnosti. Halu soveltaa tutkimustietoa ja  kehittää omaa opetustaan oli vahva.

Tärkeä pedagogisten virikkeiden antaja oli  metodisen kokeilun johtajana toiminut Helsingin yhtenäiskoulun rehtori Touko Voutilainen, jolla oli iso rooli  vuonna 1964 hyväksytyn kokeiluohjelman laadinnassa.

Tiedon levitys

Alppilan yhteislyseossa vieraili runsaasti kouluhallinnon toimijoita ja eri opettajaryhmiä.  Vierailun aluksi rehtori esitteli koulun toimintaa. Sen jälkeen  oli erilaisia oppilaiden demonstraatioita ja keskusteluja opettajien kanssa. Varsinkin koulun juhlat, joita esiteltiin myös televisiossa, saivat ihastuneen (joskus kateellisenkin) vastaanoton yleisön keskuudessa.

Vierailujen yhteydessä ja aineopettajajärjestöjen tilaisuuksissa koulun opettajat esittelivät kokeilu-toimintaa ja kokeilumonisteita. 

Osa uudesta opetusmateriaalista muuntui vähitellen oppikirjoiksi tai opasvihkoiksi, joita julkaistiin yleensä työryhmänä. Taustaksi  niissä esitettii  didaktista tutkimusta ja työryhmien kokeilua. 

Alppilan yhteislyseossa eri oppiaineiden piirissä tapahtuneella kokeilulla  oli merkittävä vaikutus myös peruskoulun opetuksen suunnitteluun. Muutamat koulun opettajista siirtyivätkin kouluhallitukseen,  ja useimmat kokeiluihin osallistuneet toimivat kentän opettajien ohjaajina tai valtakunnankouluttajina peruskouluun siirtymisvaiheessa. 

Merkittävä vaikutuskanava Alppilan yhteislyseon kokeilutoiminnan tuloksien soveltamiselle oli vuoden 1965 lopulla opetusministeriön asettama koulunuudistustoimikunta. Sen puheenjohtajana oli professori L. Arvi P. Poijärvi, varapuheenjohtajana rehtori Touko Voutilainen sekä peruskoulun yläasteen opetusta koskevan jaoston puheenjohtajana rehtori Paavo Malinen. Toimikunnan tehtävänä oli määritellä peruskoulun tehtävät ja opetuksen tavoitteet sekä tehdä ehdotuksia peruskoulun opetuksen järjestämisestä. Edellä mainitut Alppilan yhteislyseon kokeilutoimintaa ohjanneet henkilöt saattoivat näin siirtää pedagogisia näkemyksiään peruskoulun hallinnolliseen kehittämistoimintaan.

Koulunuudistustoimikunnan mietintö valmistui lokakuussa 1966 ja sitä käytettiin peruskoulun opetussuunnitelman perusteina, kun valtioneuvosto asetti joulukuussa 1966 peruskoulun opetus-suunnitelmakomitean. Tässä komiteassa oli jäseninä mm. kouluneuvos Lars Frösén, professori L. Arvi P. Poijärvi, ylitarkastaja Jouko A. Räihä, rehtori Veli Skarra ja rehtori Touko Voutilainen, kaikki Alppilan yhteislyseon kokeilu- ja opetustyöhön osallistuneita henkilöitä. Lisäksi monia muitakin koulun opettajia kuultiin asiantuntijoina laadittaessa Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietintöä (1970).

On perusteltua todeta, että Alppilan yhteislyseossa 1960-luvulla suoritetun kokeilun avulla pohjustettiin monella tavalla peruskouluun soveltuvaa pedagogiikkaa.

Alppilan kokeilu oli kokonaisvaltaista oppikoulun sisäisen toiminnan kehittämistä. Ajatus koulun sisäisen toiminnan kehittämisestä oppilaiden aktiivista opiskelua tehostamalla ja yhteistoimintaa lisäämällä tuli tärkeäksi 1960-luvun loppupuolella muodostettaessa tulevan peruskoulun pedagogisia linjoja. Niinpä Alppilanyhteislyseon kokeilutoiminnasta muodostui tärkeä apu peruskoulun, varsinkin sen yläasteen pedagogiselle suunnittelulle.

Kokeilutoiminta jatkui vielä 1970-luvulla. Vuonna 1972 koulun kieltenopettaja Lehtonen oli  mukana demonstroimassa täysin uudenlaista opetusmenetelmää. Yhdysvaltalaisen J. Lloyd Trumpin kehittelemässä metodissa kielenopiskelu toteutetaan tiiviissä yhteistyössä muiden oppiaineiden kanssa. Keskeisessä roolissa ovat erilaiset ryhmätyöt, muunneltavat luokkahuoneet ja opettajan rooli vain neuvonantajana. Uudenlainen tuntikehys sekä erityisesti tilajako esitellään ohjelmassa seikkaperäisesti.

Lisää tietoa

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/09/26/sano-se-toisella-kotimaisella

Alppilan yhteislyseon kokeiluohjelma Helsinki : Alppilan yhteislyseo 1964. Alppilan yhteislyseon julkaisuja, Sarja A, Koulututkimuksia 2.

Alppilan yhteislyseo peruskoulun pedagogisena pohjustajana : katsaus Alppilan yhteislyseon kokeilutoimintaan vuosina 1959-1969. Malinen, Paavo