Peltonen, Matti. (1970). Kouluttajan opetusoppi. Helsinki: Otava.
50 vuotta sitten tuolloin unituore filosofian tohtori Matti Peltonen julkaisi yhä lukemisen arvoisen didaktisen kirjan. Sitä ei kuitenkaan suunnattu koulun opettajille vaan "lähinnä taloudellisen yrityksen koulutushenkilökunnan" käyttöön.
Kirja on helppolukuinen. Lukijaa ei rasiteta teorioilla, ei lähdeviittauksilla eikä edes lähdeluettelolla. Työelämän kouluttajille annetaan "aivan käytännön tilanteisiin meneviä menettelyohjeita".
Teemana on siis aikuisoppiminen, aikuisten opettaminen ja kouluttaminen nimenomaan työelämässä. Koulutuksella tarkoitetaan tässä työn edellyttämien tietojen, taitojen ja asenteiden tehokasta opettamista - joko uusille työntekijöille tai henkilökunnan pitämiseksi toimintakykyisenä, jotta sitä ei tarvitse korvata uudella. Tehokas opettaminen taas edellyttää kouluttajalta koulutustehtävän edellyttämiä tietoja, taitoja ja asenteita. Ja niitä tässä opetetaan.
Miten Peltonen ymmärsi oppimisen käsitteen?
Oppiminen nähdään tässä teoksessa tapahtumana, jolla hankitaan tietoja, taitoja ja asenteita.
Oppiminen perustuu aisteihin, erityisesti näköaistiin. Oppiminen edellyttää muistia.
Opettaja tehtävä on siis opettaa niin, että asia jää muistiin. Keinoja on useita. Mitä useammalla aistilla on opittu, mitä vilkkaammalla ja voimakkaamalla tavalla asia on esitetty, sitä paremmin opitun muistaa. Mitä voimakkaampi ärsyke, sitä voimakkaampi reaktio.
"Ajatuksemme samoin kuin lihaksemme aktivoituvat, kun aistejamme ärsytetään. Me emme ajattele, ennenkuin aistimme on herätetty toimintaan."
Aistit pitää siis ensin aktivoida. Vasta silloin oppilaiden ajatukset todella tajuavat ja hyväksyvät tosiasioita, käsityksiä ja taitoja, joita opettajaa haluaa heille jakaa. Sitten pitää herättää kiinnostus. "Kiinnostunut oppii paremmin."
Aikuinen oppilaana
Peltonen määrittelee aikuisen älyllisesti, fyysisesti ja psyykkisesti täysikasvuiseksi. Oppimiseen tarvitaan halua oppia. Työelämään liittyvässä koulutuksessa jo työstä johtuu, että opiskelutavoite on heillä vakava. He hyväksyvät yleensä opettajan, joka tuntee asiansa ja esittelee sen tehokkaasti. Aikuiset odottavat opetukselta loogisuutta: syitä- seurauksia, yksityistapauksista yleistyksiä, vertailuja, käsitteiden erottelua ja jäsentämistä. Yleensä aikuiset - käytännön ihmisinä - haluavat tietää, miksi ja miten.
Aikuisilla on ennakkoluuloja oman oppimiskykynsä suhteen. Aikuisten mekaaninen muisti on heikompi kuin lasten, mutta looginen muisti korvaa mainiosti mekaanisen muistin puutteet. Henkinen suorituskyky kestää hämmästyttävän pitkään - mutta henkinen vireys ruostuu, ellei sitä harjoiteta.
Aikuisen on vaikea oppia vanhoja asioita uudella tavalla, mutta uusien asioiden oppiminen on helpompaa. Aikuinen ei ole kärsivällinen oppija; kertaus ei jaksa heitä motivoida.
Aikuisten opettamista vaikeuttaa se, että he ovat keskenään hyvin erilaisia. Kirjan lopussa Peltonen kaskuilee poikkeavista oppilastyypeistä: Hidas oppilas. Nopea oppilas. Päiväuneksija. Hiljainen oppilas. Muistuttaja (papukaija). Hätäinen ajattelija. Väitteiden esittäjä (muuli). Esityksen keskeyttäjä (kukonpoika).Vastustaja. Mielenmuuttaja (kameleontti). Omenan kiillottaja (loiseläin) ja Sosiaalinen hylkiö (haisunäätä). Hmmm.
Millaista on tehokas aikuisten opettaminen?
Jäsensin itselleni Peltosen tehokkaan opetuksen ohjeita viiteen koriin:
1. Opettamiseen laadukkuuteen
2. Tarkkaavaisuuden herättämiseen ja ylläpitämiseen
3. Motivaation vahvistamiseen ja tavoitellussa suunnassa pitämiseen
4. Aktiivisuuden ylläpitämiseen ja
5. Unohtamisen torjumiseen.
1. Opettaminen laadukkuus
Opettajan on osattava asiansa. ” Yhtä vähän, kuin voit tulla takaisin jostain, johon et ole mennyt, voit opettaa asiaa, jota et tunne.”
Määrittele koulutustarve.
Määrittele/ tavoitekäyttäytyminen ja tavoitteena olevan taidon taso: mitä sellaista oppilas pystyy tekemään koulutuksen päätyttyä, jota hän ei pystynyt tekemään ennen koulutusta.
Kerro heille tavoite. Vältä ”sumuisia” sanoja (tietää, arvostaa...). Tarkempia verbejä ovat esim. ratkaisee ja erottaa. (Huom. 70-luvun tapa määritellä osaaminen taitoina on tehnyt comebackin)
Suunnittele opetus. Tee ensin luonnos: otsikko, konkreetit tavoitteet, arvio opetusajasta ja sen jakamisesta osiin, aiheluonnos: laadi kaavakuva loogisesta sisällöstä (koko kurssi), poimi avainsanat, ratkaise asiajärjestys (opeta asiat oikeassa järjestyksessä - se auttaa oppimaan), valitse menetelmät, tee tarkistuslista tarvittavista materiaaleista ja välineistä sekä ratkaise, miten osaaminen tullaan arvioimaan.
Toteuta opetus niin, että kiinnostus pysyy yllä. "Jokaisen opettajan tulee olla tehokas show-mies.
Tarvitaan taitoa inspiroida." Sanojen voima on konkretisoinnissa.. Auta "näkemään". Käytä vertauksia ja analogioita. Liioittele. Sanat vaikuttavat myös asenteisiin (harkitse konnotaatio ja denotaatio MH). Vaihtele äänenkäyttöä ja -väriä. Painota sanoja. Korosta tauottamalla. Säädä nopeus sopivaksi. Myös pukeutumisesi vaikuttaa.
Peltonen esittelee arvioiden viisi menetelmää: luennon, demonstraation, opetuskeskustelun (laajasti ymmärrettynä), roolileikin ja ohjelmoidun opetuksen.
Luento on hänestä taloudellinen ja tehokas tapa. Se voi herättää kiinnostusta ja aiheuttaa kriitillistä itsetutkiskelua. Toisaalta osallistuminen on siinä vähäistä eikä kiinnostus kestä. Jos valitsee menetelmäksi luennon, kannattaa rakentaa se yhden väitteen, teeman ympärille. Puheen muut osat todistavat sitten väitteen. Luento kannattaa aloittaa väittämällä jotain hämmästyttävää tai kysymyksillä, joihin ei ole ratkaisua. Anna ongelma ratkaistavaksi. Kysymyksiä kannattaa pohjustaa tarinalla. Luento kannattaa lopettaa loppulauseella, joka yhdistää kaikki ajatukset. Paras kasku kannattaa säästää loppuun. (Raikkaita ajatuksia, eikö vaan. Selvästikin Peltonen hallitsi retoriikkaa.)
Demonstraatiossa esitetään jokin toiminta tai työsuoritus vaiheittain. Näyttämistä tuetaan kertomalla ja selostamalla. Vetoa mahdollisimman moneen aistiin. Demonstraatio tekee selostukset todellisiksi, se vetoaa useaan aistiin ja säästää aikaa. Tarkista asian ymmärtäminen tekemällä kysymyksiä. Mutta ei sovi kaikkeen; malleja on vaikea löytää. Näyttämän rakentaminen vie aikaa. Olisi hyvä, että näytön jälkeen olisi "Tee"-vaihe, jossa oppilas osoittaa, että on omaksunut taidon. Valvo se.7
Opetuskeskustelu voi olla paneeli tai kaikille avoin keskustelu. Sen hyvä puoli on korkea osanotto. Mutta se vaatii ennakkotietoja. Opettaja voi aktivoida osallistujia suorilla kysymyksillä (Mitä Matti ajattelet?), ärsyttävillä kysymyksillä, vapaalla keskustelulla, kyllä/ei-äänestyksillä sekä ryhmäkeskusteluilla, jotka raportoidaan.
Roolileikissä eli dramatisoinnissa lavastetaan todellinen tilanne. Kovin monimutkaisia tilanteita ei voi kääntää roolileikiksi. Se aktivoi tehokkaasti, mutta ujoja se ujostuttaa. Onkin viisasta antaa aluksi tehtävä vahvemmille esiintyjille. Leikkejä on monenlaisia. Muutama voi näytellä halutun tilanteen. Roolit voidaan kääntää/vaihtaa kesken kaiken. Rooleja voidaan myös pyörittää: tarina jatkuu, mutta esiintyjä vaihtuu. Ns. kerrotussa roolileikissä kaikki leikkivät yhtä aikaa saman tilanteen. Tuolit on paras järjestää ympyrämuotoon. Opettajan kannattaa keskeyttää leikki, kun se ei enää etene tai kun se harhautuu.
Ohjelmoitu opetus oli juuri tuon 1970-luvun alun iso innovaatio. Opiskelu tapahtui osioihin jaetun itseohjaavan oppimateriaalin avulla omaan tahtiin. Materiaalien teko on isotöistä.
Laadukas opettaminen etenee loogisesti. Oppilaille kerrotaan, mitä heiltä odotetaan. Se on monipuolista, vaihtelevaa ja työtavat ovat aktivoivia.
2. Tarkkaavaisuuden herättäminen ja ylläpitäminen
"Koulutustilaisuudessa ei tarkkaavaisuus käynnisty samalla lailla kuin teatterissa valojen sammuessa." Opiskelijat miettivät vielä omia asioitaan. He ovat ”ennakkoon varattuja”, ja varautuminen sitoo tarkkaavaisuuden. Tuo varautuminen pitää laukaista. Opiskelijat on saatava keskittymään aiheeseen. Polarisoi voimakkaalla ärsykkeellä. Liitä alkuun tunteita (huumori, ammattiylpeys, järkytys, kertomus, naurettavuus).
Ylläpidä tarkkaavaisuutta. Keinoja ovat johdonmukaisuus. Tavoitteiden esillä pitäminen. Kiinnostavat asiat. Vertaukset. Kertomukset. Hyvät (vaikeat) kysymykset (muista kiittää vastauksesta). ”Kysymys on vastamyrkky kiinnostuksen puutteelle”.
”Taitavan opettajan käsissä voivat kysymykset olla opetuksen ohjauspyöränä, jarruna ja kaasupolkimena.
3. Motivaation vahvistaminen ja tavoitellussa suunnassa pitäminen
Motivaatio on oppilaan tila, joka määrää, millä aktiivisuudella ja mihin suuntautuneena ihminen tietyssä tilanteessa toimii. Motivaatiossa on Peltosen mukaan kaksi osatekijää:
- aktivaatiotaso, joka säätelee toiminnan kokonaismäärää, voimakkuutta ja vireyttä sekä
- suuntaaminen, joka määrää toiminnan suunnan ja kohteen.
Keinoja pitää motivaatiota korkeana:
- Avainsana on hyöty
- Vaihteleva äänenkäyttö
- Oppiaineksen ydinkohtien valitseminen ja korostaminen
- Opetustapojen vaihtelu yhdenkin opetustilanteen aikana. Vältä pitkiä yksinpuheluita
- Demonstraatiot
- koulutusvälineet: kuvataulut, liitutaulu, elokuvat, piirtoheitin, diaheitin, flanellitaulu, nauhruri, mallit, opetusmonisteet (aktivoivat ja informoivat), simulaattorit (lentokoneen ohjaamo)
- Lyhyt katkaisu nostaa aktivaatiotasoa (esim, kasku, liikkuminen, tuuletus)
- Oppilaille annetut tehtävät, keskustelut, kysymykset, arvostelu, opettajan ja oppilaidenvuorovaikutus (kuuntele! ymmärtääksesi. Älä keskeytä koskaan)
- Arvostelu, välitavoitteet ja ohjeet oikeasta opetuksen seuraamistavasta pitävä aktiivisuutta yllä
- Koulukokeet (Olemme kiinnostuneita tietämään vastauksen” Miten onnistuimme?”)
- Hyvä valaistus
Liitutaulutekniikasta
1970-luku oli vielä liitutaulun kulta-aikaa. Oli ihan pakko laittaa tähän Peltosen ajatuksia liitutaulusta:
”Liitutaulu on yhtä paljon osa opettajan esityksestä kuin itse sanat”. Liitutaulu on yksi joustavimmista ja käytännöllisimmistä opetusvälineistä. Liitutaululle voit rakentaa ajatuksen vaihe vaiheelta selostaessasi sitä yksityiskohdittain. Liitutaululle on myös mahdollista lisätä muita visuaalisia välineitä (kuvataulu, malli).
Ohjeita:4. Aktiivisuuden ylläpitäminen
Suunnittele etukäteen. Piirrä monimutkaiset piirrokset ennen tuntia ja pidä ne peitettynä siihen saakka, kun olet valmis käyttämään niitä (vaikean kuvion voi hahmotella etukäteen pisteinä). Pyyhi taulu. Ennen, jälkeen ja kun ei enää tarvita. Kirjoita ja piirrä nopeasti. Kirjoita suuri kirjaimin, selvästi ja luettavasti. Varmista, että piirros ja teksti näkyvät. Seiso niin, ettet peitä taulua. Käytä liitutaulua varten suunniteltuja apuvälineitä; astelevyä, harppeja, väriliituja ja karttakeppiä.Yksi asia kerrallaan. Älä puhu samaan aikaan, kun kirjoitat.
Osallistava toiminta auttaa oppimaan. Kaikilla pitää olla tekemistä, mahdollisuuksia sanoa asioita ja tehdä kysymyksiä. Käytä eläviä tehtäviä ja harjoituksia (esim. roolileikit)
5. Unohtamisen torjuminen
"Meillä on myös taipumus unohtaa." Siihen lääke on Peltosen mukaan kertaus. Kertaus on opintojen äiti. Unohtamisen torjumiseksi tarvitaan kertauskoulutusta. Kerrattaessa kannattaa vedota aina eri aisteihin.
Unohtamista torjuu myös mahdollisuus soveltaa opittua välittömästi.
Kirjoittajasta
Pedagogin uran Peltonen aloitti Lotilan ammattikoulun opettajana vuonna 1955. Hän opiskeli työn ohessa ja väitteli tohtoriksi Tampereen yliopistossa 1969. Kasvatustieteen väitöskirja käsitteli oppilasarvioiden häiriöitä. Hän toimi Tampereen yliopistossa ensin empiirisen kasvatustieteen apulaisprofessorina väitösvuodestaan asti ja päätoimisena aikuiskasvatuksen professorina 1978-84. Hän kirjoitti koulutukseen ja yritystoimintaan liittyviä oppikirjoja, julkaisi tutkimuksia ja artikkeleita, luennoi, johti soittokuntaa ja sävelsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti