Mutta tilane oli ihan toinen, kun äitimme Rauni kuoli 90-vuoden iässä tammikuun lopulla.
Vasta nyt sitä törmäsi käsittämättömään byrokratiaan ja tehtävätaakkaan, jonka läheisen ihmisen kuolema nykysäädöksillä aiheuttaa.
Me hyväosaiset voimme toki siirtää osan raadannasta rahasta hautastoimistolle. Hienoa niin. Mutta kuinka ihmeessä pienituloiset ja surun murtumat selviävät, jollei näin ole varaa toimia?
OMAN äitini siunaustilaisuus on pidetty. Oli varattava krematorio, ostettava arkku, kukat, valittava asu kuolleelle ja uurna. Oli sovittava ohjelma musiikkeineen ja painettava siitä paperiversio...
Oli suunniteltava kaunis muistotilaisuus. Varatta tila, tilattava tarjoilu. Suunniteltava ohjelma.
Kuolinilmoituskin oli hoidettava. Miten ihmeessä vanhat ja yksinäiset ihmiset selviävät?
EIKÄ hommat siihen lopu. On ryhdyttävä arkisiin asioihin. On irtisanottava sopimukset. Maksettava laskut. Ja sitten pankki panee vainajan tilin kiinni. Jokainen vainajan lasku pitää hoitaa erikseen pankin kanssa.
Ja tietysti: Vainajan koti on tyhjennettävä, jos hän on asunut vuokralla. Me ostimme lisäaikaa maksamalla vuokran maaliskuun loppuun saakka. Jäämistössä oli rakkaita esineitä, joiden jako sopuisasti onnistui. Mutta mitä tehdä muulle? Kirjoja ei huoli enää kukaan. Kalusteita voi yrittää myydä netissä. Broidi näkikin uskomattoman vaivan. Käytetyn tavaran omaisuus on kuitenkin vain euroja.
MUTTA kaikki ei kelpaa ei kenellekään. Mitä niille? Parhaat veimme SPR:lle. Ja loppujen osalta onneksi on Sortti.
TYJENSIMME tänään broidin kanssa äidin Apollonkadun asunnon lähes tyhjäksi. Vuorasimme auton ja eikun sitten kantamaan, ajamaan ja heittämään pois se, mille ei ole käyttöä. Onneksi meitä oli kaksi aikuista poikaa ja B- ajokortti. Broidi laati logistiikan. Ja about 7 tunnissa hommasta selvittiin.
Mutta entä ne, jotka eivät jaksa kantaa tavaroita? Joilla ei ole ajokorttia eikä rahaa pakettiauton vuokraan?
TÄLLÄ kokemuksella, jos olisin ehdolla eduskuntaan, vaatisin että omaisen kuolemaan liittyvät järjestelyt ainakin yksinkertaistettaisiin ja vastuuta mm. erilaisten kirkonkirjojen etsimisestä siirrettäisin sukulaisilta yhteiskunnalle.
1 kommentti:
Tuo on totta, että paljon on tehtävää kun kuolema koittaa. Paperitöitä, kuolinpesän tyhjennystä ja muuta. Meilläkin se on edessä, valitettavasti. Mielenkiintoisia ajatuksia, kiitos siis tämän jakamisesta. En ole tuota ajatellutkaan, että tyhjäyksen siirtäisi yhteiskunnalle. https://www.pt-paperipalvelu.fi/kuolinpesien-tyhjennykset
Lähetä kommentti