Sarjakuva ohjaavasta palautteesta

YKSI vuoden 2014 opetussuunnitelman isoista ideoista liittyy  arviointiin.  Perusteiden mukaan aivan arkipäiväinen opettajan antama palaute (formaatiivinen arviointi ammattikielellä) oppilaalle on sen mukaan jopa tärkein keino tukea oppilaan kasvua ja oppimista. Tämän palautteen tulisi kannustaa, rohkaista ja ohjata. Sen ei tule kohdistua oppilaaseen vaan hänen tapaansa toimia (ja tuotoksiin).  Opettajan pitäisi kerätä systemaattisesti havaintoja jokaisesta oppilaasta, mutta samalla tarkasti miettiä, miten asiat oppilaalle sanoo.

OPS-valmennuksissa on saanut huomata, että  ainakaan kaikille opettajille luopuminen punakynästä  ei ole ihan helppoa. Niinpä onkin tosi hienoa esitellä lyhkäinen pieni sarjakuvalehtinen, jota voi olla iso apu.

Jäntti, Lauri ja Hirvonen, Katariina. (2019). Lykkäämisestä tykkäämiseen.  Sarjakuva vanhemmille  lapsen tukemisesta.  Educons  Oy. 16 s.

"Lykkäämisestä tykkäämiseen"   konkretisoi hauskasti teemaa ei vain vanhemmille vaan  minusta myös oppilaille ja opettajille.

Juoni on seuraava:  8-luokkalainen hyvin koulussa menestynyt Pipsa ei saakaan tehtyä koulutehtäviään. Hän stressaa, koska on tärkeää vakuuttaa muut siitä, että  hän on älykäs.  Ja samalla hän sisimmässään pelkää, että muille paljastuu, kuinkea surkea hän oikeasti on.

Kaveriperheen uusäiti Silja osaa oikeilla neuvoilla tai pikemmin taitavilla kysymyksillä ja näkökulman vaihdoksilla auttaa Pipsaa tarttumaan työhön. Listataan rästit. Katsotaan tehtävien deadlinet. Arvioidaan niihin  tarvittava aika. Tsekataan, paljonko aikaa oikeasti voi päivässä niihin käyttää. Pilkotaan iso homma pieniin osiin. Päätetään suoritusjärjestys ja asetetaan kullekin tehtävälle tärkein - itse asetettu- tavoite, joka ainakin tehdään - vaikka aika muutoin loppuisi. Jaksotetaan työ tauoilla. Kun jännittää, sanallistetaan, mikä on pelottavinta, mitä voi tapahtua. Uskoa voi tankata myös  muistelemalla aikaisempi onnistumisia asioissa, joita ei ensin osannut.

Sama  Silja osaa neuvoa myös Pipsan isää kehumaan tytärtä  oikealla tavalla. Huomio kannattaa kiinnittää itse tuotoksen oivalluksiin ja tytön tapaan tehdä työtä - eikä itse tyttöön esim. ihailemalla häntä fiksuksi tai älykkääksi. Sinnikäs tekeminen ja paneutuminen kun kuitenkin ratkaisevat onnistumisen. Ja jo yrittämisestä kannattaa kehua.

Ja jollei työ onnistu yhdellä tavalla voi kysyä kannattaisiko kokeilla jotain toista. Tai ehdottaa, että hän kysyy neuvoa kavereilta, joilta homma jo sujuu. Ja kun hommaa sujuu, kannattaa juhlia onnistumista. Vaikka pizzalla.

Vallan mainio pikkutarina. Narraatio puree. Ja Silja-hahmossa on viisautta.  Kysymällä neuvominen on taitolaji.

Työpsykologiasta väitellyt, motivaatiovalmentaja Lauri Jäntti - muuten Auroran koulun ex-vanhempia - on kirjoittanut tekstin ja sarjakuvataitelija Katariina Hirvonen on kuvittanut sen hauskasti. Sama pari tuotti kaksi vuotta sitten  napakan kirjan murrosikäisten tukemisesta.  Näkemys palautteesta oli siinäkin sama: "Kun kehut, kehu itsensä likoonlaittamista, sitkeyttä, yrittämistä - älä lahjakkuutta. Arvioi toimintaa älä ihmistä. "

Tuon kirjan esittely löytyy tästä linkistä:
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2017/07/kuukauden-kirja-murkkumotivaation.html

EDUCONS oy myy tätä uutta kirjasta  nettisivuillaan. Kirjan hinta on siellä  14 €/kpl  (korjaus: postituskulut + alv 10% sisältyy hintoihin). Suosittelen.