Unohdettuja pedagogeja: Martti Hela

UPEAA, että on Helmet ja Pasilan kirjavarasto. Tuorein löytöni on kirja:

Hela, Martti. (1940). Kasvatustavoitteita. Porvoo: WSOY.

KYSEESSÄ on Kajaanin kansakoulunopettajaseminaarin (miesseminaari) johtajan, FT Martti Helan seminaarin alku- ja lopputilaisuuksissa 1930-luvulla pitämistä puheista  koottu, päivitetty teos. Esipuhe on päivätty 28.11.1939 - talvisota oli siis juuri syttynyt.

Kirja piirtää  kuvaa tuon ajan seminaarikasvatuksesta. Kansakoulunopettajan ihanne oli kristitty  ihminen. Siis ihminen, joka toteuttaa Jumalan tahtoa elämässään. Juuret ovat jo Cygnaeuksessa: "Seminaarin tulee olla  kasvatuslaitos, jossa oppilaat esimerkin ja tavan voimalla harjoitetaan vakavaan, tosikristilliseen elämänkäsitykseen,  vireään ja uutteraan työhön."

Hela oli  huolissaan kansakoulun  tuloksista, ja siteerasi Alfred Salmista: "On myönnettävä, että kansakoulun tuloksissa on usein toivomisen varaa." Salmela  varoitti: " Köyhällä maalla ei ole varaa heittää satoja miljoonia hukkaan."

Muutosta siis tarvittiin. Sekä opettajissa että kansassa.

Syytä opettajissa

"Opettajistossamme on myös velttoa väkeä. Ja tulokset ovat sen mukaisia",  Hela kirjoitti. Tiheät opettajanvaihdokset   tekivät  nekin  hallaa. Koulu on silloin kuin majatalo. Tulokset voivat jäädä 50 % muita huonommiksi, hän esitti.

Hela haastoi  puheissaan  tulevat opettajat  kasvattamaan itsessääm kurinalaisuuttaa ja voittamaan luontaisen  velttouden ja mukavuudenhalun. "Todella kurinalaiset ihmiset ovat todella vapaita."

Uskollinen työnteko, harrastukselinen, uuras opetustoimen hoito oli hänestä  tärkeä menestyksen ehto. Sellainenkin opettaja, jolla ehkä on vähän lahjoja, voi uskollisena työmiehenä saada suuria aikaan.  "Tehkää työtä, tehkää työtä!  Oppikaa voittamaan luontainen velttous... Oppikaa pääsemään alkuun milloin vain ja  tunteesta riippumatta!"

Syytä  kansassa 

HELA kritisoi myös oman aikansa Suomen sivistystilannetta. Rikollisuuden määrä oli  noussut huolimatta  lisääntyvistä kouluista ja  kirkkaammasta ”tiedon valosta”. Samoin itsemurhien ja  juopumusrikosten määrä. "Lisääntynyt tieto ei ole jaksanut vaikuttaa siveelliseen luonteeseen voitollisesti."

Hän listasi suomalaisten luonnevikoja:  epäluuloisuus (ja varsinkin kaikkea vierasta kohtaan),  etuilu, hillittömyys, itsekeskeisyys, jurous,  kyräilevä nyreys, laajemman yhteistunnon ja ystävällisyyden puute omahyväisyys, rajuus, rakkaudettomuus, välinpitämättömyys muista, väärämielinen puolueellisuus...

Kasvattajan oli otettava hänen mukaansa kriitillinen asenne: onko toivottavaa, että uusi polvi kasvatetaan nykyisen kaltaiseksi. Onko vallitseva kulttuuri terve ja elinkelpoinen sekä onko sen arvosuuntaus oikea?

Hela oli tssä vaiheessa pettynyt herbart-zilleriläiseen kasvatusoppiin, joka "väittää hyväskoisesti, että tieto vaikuttaa tunteeseen ja tämä tahtoon sekä sitä tietä siveellisen luonteen muodostumiseen."  Rehellisyys.  Itsehillintä.  Ja niitä hän vaatii myös seminaarilaisilta. Jouppous oli saatu kuriin, ja hän julisti  Kajaanin seminaarin seuraavaksi tavoitteeksi eroon pääsemisen vilpistä (lunttaus).

Herbart-zilleriläisyyden  sijalle hän vaatii välitöntä tahdonkasvatusta. Oli  kehitettävä tahto siveelliseksi. Oli luotava uusi ihmistyyppi, joka  tottelee Jumalaa.

Tahdon kasvatuksen keinoiksi hän esitti  englantilaisten  keinoja:  karaiseva asuntolaelämä, itsekuri, hyvä kilpailuvietin kehittäminen, prefektijärjestelmä,  oppilasaineksen jako vertikaalisti house-järjestelmällä, liikuntakasvatus (urheilu terästää tahtoa; rohkeus, pelottomuus - itsehillinta, kyky totella - yhteistunto ja joukkuehenki - fair play), oppilaskerhot sosiaalisen kasvatuksen välineenä. Saksasta (tuolloin suomalaisten pedagoginen mekka) terveen ruumiin kasvattamisen. Muita keinoja ovat mm. tapasääntöihin totuttaminen.

Synkkyyttä - mutta myös iloa

Helan puheissa on kovin synkkien sävyjen lisäksi myös värikkäämpiä. Hän halusi, että koulutyö uudistuu ja oli huolissaan opettajien poroutumisesta (kainuun kieltä :-)). Monet opettajat seuraavat totunnaisia latuja ja metodeja ja virkamiehistyvät. "Menettelytapojansa täytyy tarkistaa ja miettiä. Opettaja ehkä kyllä osaa, mutta lasten täytyisi osata. Ja oppia. On saatava lapset omatoimisesti oppimaan. Sillä eihän oppimisesta muuten tule täyttä totta. Ja opettajan on yhtä rinnan vaadittava lapsilta työntekoa."

Hela varoitteli tulevia opettajia  itsetärkeydestä ja itsekorotuksesta ja uudistusten vastustamisesta. Jöröjukat eivät menesty lasten opettajina. " Joku esittää jotain uutta. Se ei sovellu minän ja itsekorostuksen vaatimuksiin- Tuo kaikki on pötyä ja mahdotonta ja epäkäytännöllistä. Tai.Tuo on vanhaa ja tuttua. Noin minä olen omassa koulussani aina tehnyt."

Helalle opettaja ei saanut olla käsityöläinen, joka  elouttomasti seuraa  kuolleita opetuskaavoja. Mutta ei myöskään taiteilija  vaikka opetustaito on lähinnä vapaasti luovaa, improvisoivaa taidetta.

"Innostunut ja  sisäisesti vireä ihminen  opettajana voi antaa ja temmata  mukaansa oppilaansakin.  
Pitäkää sielunne virkeinä. Käykää kuuntelemassa muitakin. Te tuuletatte luokkianne ja aukaisette niiden akkunoita. Tuulettakaa itseännekin ja aukaiskaa sielujenne akkunoita."

Opettajan persoonalla on huomattava vaikutus suggestion vuoksi.  Opettajan henkiseen varustukseen kuuluu  a) Opetusaineksen hallinta ja b)  opettajan lahjat, opetustaito. Opettajalla tulee olla elävää oman alansa harrastusta. Sitä olikin hänen mukaasna opettajistomme enemmistöllä. Loma- ja jatkokurssit ovat aina saaneet  joukoittain opettajaosanottajia. "Parina viime vuosikymmenenä  ovat kansakoulunopettajat alkaneet opiskella yliopistossa  ja suoritella tutkintoja."

Jälkimmäisellä hän tarkoittaa  pysyvää opetusintoa,  opettamisen halua. " Opetusintoa,  joka puhaltaa  tunteen lämpöä,  hauskuutta ja siis siten elämää semmoisiinkin kohtiin,  jotka itsessään tuntuvat kuivilta ja hengettömiltä." Opetustaito saattaa johtaa oppilaat saavuttamaan selvät tiedot tai käytännöllisen taidon. Se saa heidät helposti oppimaan, ja tämä tapahtuu parhaastaan vaistomaisesti, ilman pitkää harkintaa  tai keinojen tai opetusmenetelmien  valintaa. Opettaja  oivaltaa silmänräpäyksessä, mikä jossakin asiassa on olennaista ja missä suhteessa se on lähellä nuorten elämää tai harrastuspiiriä. Hän  taitaa synnyttää tiedon lisäksi tunteen lämpöä, osaa herättää ja kannustaa  oppilaiden työhalua ja energiaa. Näin Hela.

Tulevaisuuden koulu

Tutun tuntoisesti Hela kirjoittaa. " Erityisesti meidän päivinämme elämän olosuhteet kehittyvät huimaavasti.  Koulun täytyisi voida pysyä mukana eikä ainoastaan niin.  Sen täytyisi  mennä ajasta eteenpäin".  Lokeropedagogiikasta kohti  kokonaispedagogiikkaa. Hän esittelee seminaarilaisille työpedagogiikkaa: Learning by doing. Ja näyttää uskovan luokkaan työyhteisönä:  Arbeitsgemeinshaft - koululuokasta kehittyvä vapaampi opiskelupiiri.

Kirjan loppupuolella Hela pohtii oppilas- ja opettajakeskeisyyttä ja päätyy kirjoittamaan: "Tulevaisuuden koulu ei luultavasti ole opettaja- eikä oppilaskeskeinen. Miksi ei tulevaisuuden koulu voisi olla yhtä hyvin Jumala-keskeinen koulu."

Lisätietoja Martti Helasta

Martti Mikael Hela (1890 – 1965) oli säveltäjä,  urkuri ja pedagogi. Hän oli aikakauden paras urkujen asiantuntija.

Hela valmistui Helsingin lukkari-urkurikoulusta kanttori-urkuriksi vuonna 1912. Hän opiskeli sen jälkeen Helsingin yliopistossa musiikkia, erityisesti sävellystä ja valmistui  filosofian kandidaatiksi vuonna 1914, lisensiaatiksi vuonna 1925 ja väitteli tohtoriksi vuonna  1932. Professorin arvon hän sai vuonna 1954.

Työuransa Hela aloitti  Suomen kirkon sisälähetysseuran kirkkomusiikkiosaston johtajana 1916–1919. Rauman seminaarin musiikin lehtorina hän toimi vuodet 1919–1927.  Vuonna 1927 hän siirtyi Kajaaniin  seminaarin johtajaksi  ja kasvatusopin opettajaksi 1927–1943.  Hela oli tutustunut Englannissa opettajankoulutukseen ja luennoi kasvatusopin tunneillaan noudattaen Soinisen opetusopin mukaista herbartzilleriläistä opetusmetodia.

Helan aikana laitosta kohtasivat monet vastoinkäymiset. Helmikuun 16. päivänä 1929 seminaarin päärakennus tuhoutui ankarassa tulipalossa, jossa menetettiin arvokkaat, vasta muutaman vuoden käytössä olleet urut, kirjallisuutta, maalauksia ja laitoksen arkisto. Uusi päärakennus valmistui opetuskäyttöön syksyllä 1930. Kaksi seminaarilaista kuoli, ja kulkutaudit tarttuivat. Moni keskeytti opiskelut.

Helan aikana Kajaanin seminaari vakiinnutti 1930-luvulla asemansa yhtenä maan huomattavimmista miesseminaareista. Hänen verkostojensa avulla sinne saatiin tosi pätevää opettajakuntaa. Laitoksen urheilu-musiikki-ja kulttuurikasvatus olivat esikuvallisen korkealla tasolla. Seminaarissa toimi useita kuoroja ja orkestereita, jotka soittivat eri puolilla Kainuuta ja muuallakin. Helan aikana myös kirjallisuus oli arvossaan. Seminaarissa oli  kaksi suojeluskuntakomppaniaa, joissa harjoiteltiin  sotilastaitoja.

Radiota käytettiin  Kajaanin seminaarissa opetuksen apuvälineenä jo 1920- ja 1930-lukujen taitteessa.  Hela oli itse radiopersoona; Hän kävi 1930-luvulla useita kertoja Helsingissä pitämässä musiikkipakinoita yleisradiossa. Hän hankki  Kajaanin seminaariin radion heti, kun ne tulivat Kainuussa myyntiin.

Jatkosodan aikana Hela oli  itäkarjalaisten opettajaleirin suunnittelija ja johtaja. Hela kuului Isänmaalliseen kansanliikkeeseen ja oli aktiivinen heimoaatteen kannattaja.  Hela luennoi  opiskelijoille herbartilaisittain. Koskenniemi oli puuttunut tähän kasvatusopista vastaavana opettajana- hän halusi ajaa sisään uutta pedagogiikkaa.Hela väsyi työhönsä ja erosi.

Hela  palasi maaliskuun lopussa 1942 Mieslahdesta johtamaan Kajaanin seminaaria. Hänen oli vaikeaa jatkaa tehtävässä. koska niin usea  hänen oppilaistaan oli kuollut sodassa. Hela  menetti sodassa  myös oman  poikansa ja asuntonsa ja jäi leskeksi.

Vuodet 1943–1947  Hela oli  Heinolan seminaarin rehtorina, ja vuodet 1947–1954 Helsingin va.  opettajakorkeakoulun rehtorina. Hela kuoli vuonna 1965.