Kirjoja

Kirjoja

sunnuntaina, elokuuta 28, 2022

Viikkoraportti 34/2022

SotaUkrainassa jatkunut yli puoli vuotta. Kesän viimeinen koko viikko. Huh, kuinka aikaa kiitää! Ei ole muuten sääen-nustajat onnistuneet
Espoo juhlii miehen ikään tuloa kaupun-kina koko viikon. Espoon Perinneseura on ollut aktiivisesti mukana. Muutenkin luvassa aika leppoisaa.

 Maanantai 22.8.

A
amulla opettajapolvet-artikkelin editointia. Kierros 1. Yes. Hyvin etene.


Pitkästä aikaa ilman vähän viileämpää.  Käytiin autopesulassa (viime viikolla imuroin jo hiemat pois)
Valtuuston juhlakokous illalla (Espoo 50 vee). Meinasin joutua varaksi. Huh! 


 Tiistai  23.8.

V
apaata!!! Aikaa sukeltaa opettajapolviin. 

Illalla jouduin jättämään seurakuntaneuvoston kiinteistö-aivoriihen Velskolassa väliin.



 Keskiviikko 24.8.

Aamulla kouluvaaripäivään nro 3: Suomea, matikkaa, musiikkia, välituntivalvontaa. Lapsilla lounaaksi kala- tai kasvisburget Espoo 50-vee kunniaksi. Lounaaksi minihodareita kotona

Iltapäivällä Albergaan tsekkaamaan historiapolkua, jossa Espoon perinneseura on ollut aktiivinen. 

Kellarissa taas kirjoja näytillä.

Järkkäsimme myös Leikarit esiintymään sinne.

Minä jouduin poistumaan kesken kaiken:Illalla oli kasvun ja oppimisen lautakunnan etäkokous. Päättyi noin klo 20. Ehti vielä editoida opettajapolvet artikkelia.



 Torstai 25.8.

Pitkästä aikaa perinteiset "joulugögit" Toivasen Tapsan kanssa. Tämä kuva on edelliseltä maailman-parannuskerralta keväällä 2019. 
Parani se.

Illalla katsottiin Mimmin kanssa loppuun 1.kausi huikeaa DDR-sarjaa. Viimeinen osa on myös visuaalisesti omaa luokkaansa.



 Perjantai 26.8. 

Vapaapäivä. Naputtelin opepolvista parannetun version ja lähetin eteenpäin. Lounaaksi Kotipizzat. Jätin Espoonkaupungin  50-vuotisjuhlan Dipolissa väliin.

MB:n Virranjakelukiukuttelee toista päivää. Toimii. Ei toimi.Toimii...





 Lauantai 27.8. 

Oltiin patsaskävelyllä Hesassa kauniina kesäpäivänä. Toistakymmentä patsasta bongattiin. 11 000 askelta.        Lounaaksi kotona sushia.     
 Deadline  JONO:  Tänään työlistalla JJ:n kouluteatteri-yhdistyksen sääntöluonnos. Hoidettiin.


Sunnuntai 28.8. 

E
spoon demarien kehittämispäivä 28.8. klo 10-14 peruttiin. Ei löytynyt tarpeeksi osallistujia. 

Espoon juhlaviikot paketissa Perinneseuran puolesta. Näkyvyyttä tuli.

Aamulla vielä tutor-ja sijaisopettajapohdintoja.

Puoliltapäivin Oittalle. Puolipilvistä. Vesi on laskenut kovasti; melkein osui maha uidesssa pohjaan.

Vähän haikeaa. Oliko se kesä tässä? Sääennustajat lupaavat, että kylmenee ja lujasti.

Lounaaksi savukalasalaattia ja  kanaa itämaisittain maustetulla riisillä.


Ja illalla tuli vettä ja isoja  rakeita.

Sijaisopettajapula uhkaa: Lääke 1

Ensimmäinen sijaiskurssi pidettiin Lahdessa 
vuonna 1982.
Espoon kasvun ja oppimisen lautakunnan kokouksessa viime keskiviikkona tunnettiin jälleen huolta rekrytointiongelmista. Pulaa on varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen osaajista sekä mm. koulupsykologeista. 

Kysyin sijaisopettaja-tilanteesta. Sama huoli. Kyselin asiaa eräältä koulultakin. Aikaisemmin sijaisuuksia tehneet ovat siirtyneet muihin töihin. Sijaisia ei saada.

Koska oppilaita ei voi jättää yksikseen keskenään, koulujen on hoidettava poissaolevan opettajan luokkaa omin voimin. Sijaiseksi määrätään koulunkäynnin ohjaajia tai erityisopettaja. Selvitään, mutta samalla muutoinkin niukka tuen resurssi leikkaantuu sitä tarvitsevilta oppilaita. Ei ole pitkän päälle hyvä.

40 vuotta sitten ongelmaa ratkottiin sijaiskursseilla

Myös 40 vuotta sitten sijaisopettajia tarvittiin. Silloin ongelmaan tartuttiin järjestämällä sijaisopettajiksi haluaville työhön perehdyttävää koulutusta, ns. sijaisopettajakursseja. Tietääkseni ensimmäisenä asiaan tarttui Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutusyksikkö vuonna 1982. Olin tuolloin töissä Helsingin OKL:lla ja jostain syystä minut lähetettiin mukaan projektiin yhteistyökumppaniksi. 

Kursseja järjestettiin noin 10  vuoden ajan. Rahat niihin järjesti mm. Helsingin yliopiston  täydennyskoulutusyksiköt (Lahdessa, Imatralla...) , työväenopistot (Lohja, Karkkila, Vantaa)  ja myös yksittäiset kunnat kuten Espoo. Sain vetää sijaisopettajakursseja yhdessä mm. taitavien Jorma J. Ahosen, Rauni Haapaniemen ja  Tapio Toivasen kanssa eri puolilla Suomea.

Pisimmät kurssit  olivat yhden opintoviikon pituisia (40 t). Lähipäiviä saattoi olla kuusi, osa arki-iltoina osa lauantaisin. Menetelmiin kuului keskusteluluentoa, ryhmätöitä, mutta myös ihan oikeaa opetusharjoittelua elävien oppilaiden kanssa. Mikrotuokio, josta saatiin palautetta. Osa videoitiin.   

Esim. Imatralla Linnalassa 16.- 29.4. 1993 pidetyn sijaisopettajakurssi ohjelma oli seuraava. Tuolla kussilla oli 25 osallistujaa.

SIJAISOPETTAJAKURSSI

Pe 16.4.   

  • ALOITUS. 17.30-17.45  Ilmoittautuminen. Kurssin avaus ja tavoitteiden esittely   

  • 17.45- 19.30 Lapsen kehitysvaiheet. Onko opettaja puutarhuri vai kivenhakkaaja?

La 17.4.  

OPETUKSEN SUUNNITTELU, OPPITUNTIEN VALMISTELU  

  • 8.30 – 10.45 Mistä on oppitunti tehty? Opetustuokioiden rakenne, työtavat, oppimateriaalit ja niiden merkitys oppimisessa. Opetuksen eriyttäminen ja aviointi.
  • 10.45- 11.45 LOUNASTAUKO
  • 11.45-12.30 Alkuopetus
  • 12.30- 13.45 Opetustuokioiden suunnittelua ja eilaisten työtapojen soveltamista ryhmissä.
  • 13.45-14.15 TAUKO
  • 14.-15- 15.30 Opetustuokioiden suunnittelu jatkuu

Ti 20.4. ERI OPPIAINEET KOULUTYÖSSÄ

  • 17.00-18.30 Matematiikka oppiaineena
  • 18.45-19.30 Taito- ja taideaineet oppiaineina

To 22.4 ERI OPPIAINEET KOULUTYÖSSÄ

  • 17.00 – 18.30 Äidinkieli oppiaineena- lukeminen ja kijoittaminen
  • 18.45- 20.-15  Oppimisvaikeudet ja erityisopetus

Ke 28.4.  KOULUN ARKIRUTIINIT

  • 17.30- 19.45  Tutustuminen Linnalan peruskoulun ja opettajan arkeen. Opettajan  vastuu. Työturvallisuus eri oppiainessa. Koulutointa koskevat tärkeimmät säädökset.
  • Opettajan vikaehdot ja palkkaus. Sijaisopettajan toimenkuva;  käytännön toimintaohjeita

To 29.4. OPETUSHARJOITTELU

  • 9.00- 14.00  Kurssilaisten pitämät opetustuokiot Linnalan peruskoulussa
  • Palautepalaveri,  kurssin päättäminen ja todistustenjako.

TOINEN, usein käytetty ohjelmarakenne oli seuraavanlainen:

SIJAISOPETTAJAKURSSI

Pe  (4 t) ALOITUS

    • Tutustuminen. Kurssin avaus ja tavoiteiden esittely.
    • Sisääntuloharjoitus (kehon viestintää, ensimmäinen tunti)
    • Sijaisopettaja; babysitter, Jokerikortti? Quest Star? Johdatusta sijaisopettajan toimenkuvaan, haasteisiin ja riemuihin.

La : JOHDATUSTA OPETUS-OPPIMISTAPAHTUMAAN (6 t)

    • Vauhtia kasvatuksen filosofiasta.
    • Moderni oppimiskäsitys. Clarken teoria opetustaidosta.
    • Bloomin näkemys eri osatekijöiden merkityksestä.

Ti: OPETUKSEN KÄYTÄNTÖÄ (4t)

    • Ainekohtaisia/luokka-astekohtaisia osuuksia
    • Opetusmenetelmiä ja –välineiden esittelyä.

Pe  OPETUKSEN SUUNNITTELUPAJA (4t)

    • Opiskelijat suunnittelevat ohjatusti ryhmissä opetustuokioita. Kullakin ryhmällä oma teema

La . MIKROHARJOITUKSET (6 t)

    • Kullakin kurssilaisella 10 minuutin opetustuokio oppilasryhmälle eri teemoista. Palaute, Pahaiden antien esittely. Palautepalaveri ja kurssin päättäminen.

Me kouluttajat olimme ylpeitä näistä kursseista ja kurssilaisista. Moni heistä hakeutui opettajankoulutukseen ja on tehnyt hienon uran koulussa.  

Vastaanotto oli toisi myönteistä. Vuosien jälkeenkin, kun törmää  johonkin tuolloin kurssilla olleeseen, saa kuulla lämpimiä muistoja. Esim. " Opetitte viikon aikana käytännössä saman, minkä OKL opetti kahdessa vuodessa. Arvelen, etten koskaan olisi saanut vastaavaa pedagogisen ajattelun pohjaa muualta." 

"Sijaisopettajan työ on vastuullista ja vaativaa. Mutta myös tavattoman tärkeää. Jotta sijaisia löytyy ja pysyy, tarvittaisiin jälleen satsausta koulutykseen!"

Moni harkitsee  tänäänkin opettajan uraa ja haluaa tehdä tärkeää työtä lasten parissa, kun oma opettaja on poissa esim. koulutukseen osallistumisen tai sairauden vuoksi. Sijaisopettajan palkkakin on ihan mukava.  Kannustan kokeilemaan ja tarjoamaan itseään rexeille.

Tässä vielä ilmaiseksi muutaman vuoden takaa.

SIJAISOPETTAJAN 10 KÄSKYÄ

1§ Lue opettajan antamat ohjeet. Noudata niitä. Tsekkaa välitunnit (ja valvonnat) ja ruokailuvuorot. Katso opettajainhuoneen taululta , onko luvassa jotain erikoista. Ota selvää, kuinka päivänavaus pidetään ( pieni tuokio luokan ensimmäisellä tunnilla). Kysy. Naapuriluokan opettaja auttaa. Maailma ei kuitenkaan kaadu, ellet ehdi käydä kaikkea läpi. Lue oppikirjan kappale ennen kuin alat opettaa. Keksi varalle pikatehtäviä, jos työt loppuvat kesken. 

2§ Jollei ohjeita ole, pidä sisäänmenotuntisi sellaisesta aiheesta, jonka hallitset hyvin. Tarkkaavaisuus kasvaa, kun sanot että pidät tunnin lopuksi kertauskokeen asiosta, joita kerrot. Kokoa etukäteen hyviä aineenaiheita ja ideoita kuvataidetöiksi. Varaudu siihen, että laitteet eivät toimi, kun niitä tarvitaan.

3§ Esittele itsesi oppilaille. Pyydä jotain oppilasta kirjoittamaan sinulle istumäjärjestys, jollei sitä muutoin ole. 

4§ Tarkasta, että läksyt on tehty. Katso, että oppilaita ei ole pois. Kirjoita poissaolijoiden nimet ylös. 

5§ Älä luennoi koko tuntia. Max 15 minuuttia. On hienoa, jos sinulla on mukana joitain teemaan liittyviä esineitä. Kysy, ja anna oppilaitten vastata. Jos osaat, anna heille pieniä ryhmätehtäviä.

6§ Lapset ovat ihania. Paitsi jos he ovat kamalia. Kaikkialla maailmassa sijaista koetellaan. Oppilaat voivat vaihtaa nimiä. He narraavat, että opettaja on luvannut sitä ja tätä. Älä mene halpaan. Älä menetä malttia.

7§ Anna lapsille selkeä läksy ja kirjoita se taululle. 

8§ Älä jätä lapsia koskaan yksin. Siirtykää paikaista toiseen jonossa. Kulje itse edellä. 

9§ Älä rankaise oppilaita, ellet ole täysin varma siitä, mitä rangaistuksia saat käyttää, ja kuinka niiden suhteen pitää toimia. Jos joku oppilas häiritsee opetusta vakavasti, saata hänet naapuriluokkaan (ei yksin käytävään)

10§ Puhu lapsille ystävällisesti silloinkin kun he eivät sitä ansaitsisi. Jos kaikki tuntuu menevän pieleen, mene oppilaitten kanssa ulos pihalle ja anna heille ylimääräinen välkkä. Kun oikea välituntivalvoja tulee pihalle, mene rexin kansliaan ja sano, että tarvitset tukea.

Ja kun päivä on pulkassa täytä sijaisen päiväkirja, ja jos olet ensimmäistä kertaa talossa anna kanslistille tarvittavat tiedot. Muistathan rikosrekisteriotteen.

perjantaina, elokuuta 26, 2022

Palautetta OPH:lle 6.luokan lukuvuosiarvioinnin kriteeriluonnoksista, pliis

SAIN olla viime lukuvuonna mukana työryhmässä, joka oli sparraamassa Opetushallituksen väkeä, kun se valmisteli 6. vuosiluokan lukuvuosiarvioinnin kriteeriluonnoksia. Uusilla kriteereillä pyritään yhdenmukaistamaan ja helpottamaan opettajien arviointityötä.  

Nykyisiä kasin kriteereitä on täsmennetty ja kaikkiin oppiaineisiin on laadittu kriteerit myös arvosanoille 5, 7 ja 9. Opetushallitus pyytää nyt palautetta luonnoksista 23.9. mennessä. Luonnospaketissa on yhteensä 215 sivua taulukoita- Argh- mutta lukeminen kannattaa nyt niinkuin aina. Onnistuimmeko? Palautteella voi vaikuttaa.

Tarkoitus on, että uusiin kriteereihin pohjautuva 6. vuosiluokan lukuvuosiarviointi tehdään ensimmäisen kerran keväällä 2024 - ei siis vielä ensi keväänä. Tässä linkkejä  OPH:n sivustolle, josta löytää tarkempia ohjeita:


maanantaina, elokuuta 22, 2022

Viikkoraportti 33/2022

Kohti täystohinaa? Sota Ukrainas-sa jatkuu, jatkuu, jatkuu... Kuu-ma viikko. Tuuletin pörisee.




 Maanantai 15.8.
Aamutuimaan naputusta Perinneseuran koulutuspakettiin. Vielä muutamat päivitykset.

Elvis-leffaa katsomassa Syrjälöiden kanssa Itä-keskuksessa. Oli hieno. Ja olipa mukava tavata vanhoja kavereita.




Illansuussa  
 valtuustoryhmän kokous. Listalla aika lailla asioita. Espoo-viikon vuoksi se on kuitenkin juhlakokous.






 Tiistai  16.8.

Oittaalla aurinkokylvyssä.


Perinneseuralla  kokous klo 15.  Tsekattiin mm.  tämän viikon tapahtuman (EKYL) osallistujat.
OK



Illalla Espoon demarien kunnallisjärjestön hallituksen kokous etänä. Olin laittanut vähän ideoita, kuinka kokouksia voisi tehostaa ja lisätä innostusta.
No Comments.






 Keskiviikko 17.8.

Opettajankoulutuspäivät verkossa klo 9 - 17.15.  OpeUralla 15 minuutin esitys kahden aikaan yhdessä teemapajassa.

Lippajärviseuran juhlalehti ilmestyi. Siinä on myös oma juttuni koulunkäynnistä tuossa kylässä.

Illalla vielä EKYLin juhlakokous Albergassa. Perinneseura mukana tapahtumassa. Muistin ladata laskutuskoneen.


 Torstai 18.8.

Kouluvaaripäivä nro2. klo 8-10 liikunta. Leikkiä. Kisailuja. Suomea.  Kalapuikkoja. Matematiikkaa. Englantia. Hieno monipuolinen, iloinen koulupäivä klo 12.15:een.

Lämmin päivä. 29°. Pilveä, tihkua, aurinkoa. Media kohuilee pääministerin biletyksistä.

Lounaaksi metsästäjänpihvit. Tuli kutsu juhlavaltuustoon ensi maanantaiksi.

Illansuussa kastelemaan kukkia Helsinkiin  ja  kauppoihin tankkaamaan hyllyjä.


 Perjantai 19.8. 

Tosi kuuma päivä.
Eläke tilille. Ei huono.
Kauppoihin.Pikkupojat tulevat yökylään.
 

Ukki haki koululta. Rakettispagettia (asiakkaiden tilaus). Milton minigolfaamaan Löfkullaan,
 Teo leikkimään Mimmin kanssa.
Media grillasi pääministeriä biletyksestä.


Illalla vielä vuokraleffa Elisanetistä: Martti, Milton ja Teo. Ei ihan niin hyvä kuin Vinski.

Iltapala. Mimmin iltasatu.
Ukkosti.










 Lauantai 20.8. 

Pojat haettiin aamutuimaan aamupalan jälkeen. Kuuma päivä. 
Lähetin (vihdoin) muistion JJ:n kouluteatteriyhdistyksen kokouksesta. Tein korjaukset eräisiin Koulutus-juttuihin.


Sunnuntai 21.8 


Mr. Teolla jalkapallomatsit Matinlahden koulun kentällä. Voittoja tuli. 

Kaikki valmista Espoon juhlaviikolle Perinneseuran puolesta.

Deadline  Opepolvet editointi aloitusta vaille valmis.

sunnuntaina, elokuuta 21, 2022

Kasari-pedagogiikkaa. Osa 6: Eheyttäminen


J
atkan nostalgiaretkeä 1980-luvun pedagogiikkaan. Innoittajina ovat mm. tuon vuosikymmenen Luokanopettajalehdet. Mutta tässä osassa myös omat muistiinpanoni vuosien varrelta. 

1980-luvulla eheyttämisen didaktinen periaate "heräsi kuolleista" lähes 40 vuoden jälkeen.  Alunperin Suomessa se oli alakansakoulun-opettajien juttu. Kun alakanskoululaitos lakkaustettiin, myös sinne kehitetty pedagogiikka unohtui.

1980-luvulla se alkoi innostaa kaikenikäisiä oppilaita opettavia, mutta toki eniten alkuopettajia.  Kiinnostus näkyi myös  Luokanopettaja-lehdissä ja  1970- ja 1980-lukujen opseissa. 

Jaksottaminen

Luokanopettajalehdissä  aivan vuosikymmenen alussa oli pari kirjoitusta jakso-opetuksesta.  Kouluhallitus antoi ohjeet jaksottaa syksystä 1981 alkaen  ympäristöoppin, kansalaistaidon ja oppilaanohjauksen opetusta  kolmansilla luokilla (yht 1.5 vvt) antamalla opetusta yhteensä 19 tuntia kutakin. Myös kustantajat tuottivat oppimateriaalia "kouluhallituksen antamien jakso-opiskelumallinen mukaisesti (aihepiirit).

Kokonaisopetus

Jaksottamisen rinnalla toinen eheyttämiskeino oli ottaa käyttöön kokonaisopetus. Vuonna 1987 Kouluhallituksen ylitarkastaja Kaija Jylhä kritisoi ainejakoista opetusta. 

Hänen mukaansa ainejakoisessa opetuksessa oppilas ei ymmärrä, mitä yhteistä eri aineissa olevilla asioilla on keskenään. Opetuksen eheyttämistä  perusteltiin hahmopsykologian tutkimusten pohjalta: Psyyken kokemus on ensin kokonaisvaltaista ja eriytyminen tapahtuu vasta sitten.

Jylhä  viittasi myös säädöksiin:  Tuolloin valmisteilla olleessa perus-koululakiehdotuksessa ehdotettiin, että opetuksen ainejakoisuuden vaikutusten lieventämiseksi oli  oppimääräehdotuksissa koottava ja yhtenäistettävä oppiainesta. Hän viittasi myös vuoden 1986 ops-perusteisiin,  joiden mukaan kunnan opetussuunnitelmassa tulisi pyrkiä varsinkin alkuopetuksen osalta opetuksen eheyttämiseen kokonaisopetuksen avulla. 

Opetuksessa tuli  Jylhän mukaan päästä opetettavan aineksen eheytymiseen oppilaan päässä (ei vain paperilla MH). Tässä auttaa elämyksellisyys. 
Opettajan työnä oli johdattaa oppilaat motivoidusti tiedon portille, tietojen omaksuminen olisi oppilaiden oma tehtävä. Opettajien päätehtävä oli ohjata oppilaat etsimään tietoa, kysymyään itse kysymyksiä.

Heinolan kurssikeskus

Vuoden 1988 nrossa 5 Raili Puhakka kertoo Heinolassa järjestetystä viikon seminaarista. Ylitarkataja Reijo Laukkanen oli siellä kertonut, että KH oli käynnistänyt eheyttämisprojektin, jonka ytimessä oli tieto- ja oppimiskäsityksen uudistus. Tavoite oli siirtyä  irrallisista asiastiedoista ja säilyttävästä oppimisesta oppilaan oman aktiivisen etsinnän kautta syntyvään tietoon ja luovaan oppimiseen.

Teppanan koulu

Vuoden 1989 nrossa viisi on Esko Piipon juttu Teppanan koulusta. Teppanan koulululla oli tuolloin 5 vuoden kokemus kokonaisopetuksesta. Heidän työtapaansa kuuluivat opettajien yhteissuunnittelu, viikon mittaiset teemat ja myös oppilaiden osallistaminen.
 

Tässä 5. osassa teemana  on siis eheyttäminen. Sukelletaan vähän syvemmälle tähän kiinnostavaan didaktiseen periaatteeseen. Kuka sen keksi ja miksi? Miten sitä voisi toteutta?




E heyttämisellä voidaan tarkoittaa  koulukielessä varsin montaa eri asiaa. Tavallisimmin sillä kuitenkin  viitataan didaktiseen periaatteeseen tukea lapsen kasvua kokonaisuudessaan sekä yhdistellä samasta asiasta, ilmiöstä eri oppiaineiden näkökulmia, sanastoa, faktoja ja menetelmiä konkreettiseksi kokonaisuudeksi.

Jälkimmäinen on opetuksen sisällön eheyttämistä. Sillä tarkoitetaan oppilaan tieto- taito- ja asennerakenteiden kytkemistä monipuolisesti yli oppiainerajojen (tieteenalojen).  Tämä tuli tarpeelliseksi, kun 1700.-luvulta alkaen kouluissa alettiin opettaa useita oppiaineita yhtä aikaa. Ensimmäisenä noin toimittiin ns. Francken laitoksissa Saksassa.

Eheyttämisen periaatteen mukaan oppiaines tulisi järjestää pedagogisesti mielekkäiksi, järkeviksi ja luonnollisiksi kokonaisuuksiksi, jotka auttaisivat lasta ikäkautensa edellytysten mukaan ymmärtämään asiakokonaisuuksia.  Ja näitä kokonaisuuksia tulisi tarkastella ei yhdestä vaan monesta eri näkökulmasta.

Eheyttämisen periaatteen taustalla on monia oppimiseen liittyviä käsityksiä. Yksi vanhimmista on käsitys pienen lapsen oppimiskyvystä.  Aikuisten logiikkaa vastaava oppiainejako ei vastaa pienen lapsen kokonaisvaltaista olemusta yhtä hyvin kuin luonnolliset kokonaisuudet. On ajateltu, että pienten lasten opetuksessa kannattaa lähteä liikkeelle heille tutuista ja merkityksellisistä asioista kuten esimerkiksi kotiseutu, tehdas, metsä….

Oppiaineksen eheyttäminen olikin yksi oppilaskeskeisen uuden koulun suuntauksista. Suomessa lapsikeskeisyyden ensimmäinen valtakausi osui 1920–1930- luvuille.  

Toinen perustelu liittyy yhä elävään käsitykseen oppimisesta prosessina, jossa uusia oivalliksia liitetään jo tuttuun ja joka lähtee liikkeelle kokonaiskuvasta.

Kolmas perustelu liittyy muuttuneisiin tieto- ja oppimiskäsityksiin. Usko objektiivisen ja staattiseen tietoon on vähentynyt. Tiedon ajatellaan olevan dynaamista  ja jatkuvasti muuttuvaa. Uutta tietoa syntyy oppiaineiden rajapinnoille.

Eheyttämisen monet tavat
 
S isältöä voidaan eheyttää monella lailla. Pääjakona voidaan pitää vertikaalista ja horisontaalista oppimiskokemusten kumulointia.  

Vertikaalisesti eheyttäminen tapahtuu niin, että samaan kokonaisuuteen kuuluva oppiaines ja oppimistilanteet järjestetään peräkkäin loogisesti etenemällä esim. tutusta tuntemattomaan, helposta vaikeaan, konkreettisesta abstraktimpaan, yksinkertaisesta monimutkaiseen  Tällaisen eheyttämisen juuret ulottuvat aina sellaisin klassikkoihin kuin hollantilainen Erasmus Rotterdamilainen 1500-luvuula, saksalainen J.B. Basedow 1700-luvulla ja sveitsiläinen J.H. Pestalozzi ja suomalainen U. Cygnaeus 1800-luvulla. 

Tutumpi tapa on horisontaalinen.  Yksi tapa on rinnastaminen. Rinnastamisessa käsitellään eri oppiaineissa yhteen kuuluvia asioita ajallisesti lähekkäin. 
Puhutaan myös keskittämisestä, jossa pyritään saamaan eri oppiaineet kosketuksiin keskenään. Yksittäisistä aineista voidaan muodostaa aineryhmiä. Tällöin oppiaineiden lukumäärä vähenee. 

Keskittäminen voidaan tehdä jo opetussuunnitelmassa, jos vähennetään opiskeltavien aineiden määrää sulauttamalla sukulaisaineita toisiinsa. 1980-luvulla ala-asteilla oppilaanohjaus ja osin ympäristöopin opetus tuli järjestää muiden oppiaineiden opetuksen yhteydessä. Keskusaineen idean tunsi jo Comenius 1600-luvulla ja  Tuiskon Ziller 1800-luvulla. 

Toinen tapa  on luoda opetussuunnitelmaan erityisiä aihekokonaisuuksia - kuten tehtiin vielä vuoden 2004 perusteissa. Niissä samaa teemaa käsittelevät oppiaineksen osat koottiin kokonaisuuksiksi, joita opetetaan läpäisyperiaatteella eri oppiaineissa. Aihekokonaisuudet eivät ole omia oppiaineitaan, vaan niihin kuuluva oppiaines on sijoitettu eri luokka-asteille ja eri aineisiin niin, että niillä on järkevä struktuuri. Usein aihekokonaisuutta yhdistää jokin kasvatuksen yleistavoite. 

1980-luvulla aihekokonaisuuksia oli seitsemän: joukkotiedotus, kuluttajakasvatus, laillisuuskasvatus, perhekasvatus, terveyskasvatus, kansainvälisyyskasvatus ja  ympäristö.   

Kokonaisopetuksen toi Suomeen Saksasta Kaarle Oksala. Hän käytti siitä opetussuunnitelmakomiteoiden mietinnöissä nimeä yleisiopetus.

Kokonaisopetus voi olla sidottua tai vapaata. Sidotussa kokonaisopetuksessa oppilaille tarjotaan ennalta integroituja kokonaisuuksia, joissa eri aineiden rajat heikkenevät tai katoavat kokonaan.  Vapaassa kokonaisopetuksessa ei lähdetä liikkeelle etukäteen kirjoitetusta opetussuunnitelmasta, vaan oppilaiden jopa spontaaneista kiinnostuksen kohteista,

Koko opetussuunnitelma voidaan rakentaa kokonaisopetuksen idealle. Tällöin oppiaineet korvataan elämänpiireillä, projekteilla – elämästä leikatuilla kokonaisuuksilla. Sidotussa kokonaisopetuksessa kokonaisuu- det seuraavat toisiaan ajallisesti tietyssä ennalta määrätyssä järjestyksessä. Tällainen oli esimerkiksi Aukusti Salon kokonaisopetuksen malli, jota ala-kansakoulun-opettajat noudattivat jo 1920- 30-luvuilla.


Vapaassa kokonaisopetuksessa eli yleisopetuksessa oppilaita rohkaistaan itse muodostamaan kokonaisuuksia tilanteen mukaan. Vapaassa koko- naisopetuksessa oppilaiden tarpeet, harrastukset ja mielenkiinto määrää- vät opetuskokonaisuudet.
 

Oppiainesta voidaan eheyttää myös jaksottamalla, jolloin oppilas ei opiskele  yhtä aikaa kaikkia aineita.  Jo keskiajalla toimittiin näin: luettiin yhtä ainetta kerrallaan.  Tätä kannatti jo 1800-luvulla mm.  Johann F. Herbart. Hän huomasi, että  ainejakoinen suunnitelma pirstoi liiaksi lapsen kokemuskenttää. Hän suositteli jaksotuksen lisäksi myös rinnastuksen käyttöä.  ja jälkimmäisessä samaa teemaa käsitellään yhtä aikaa eri oppiaideiden tunneilla. Suomessa ideaa kehitteli mm. Touko Voutilainen, jota voidaan pitää periodiipetuksen ja esim. Kurssimuotoisen lukion isänä.

Suosittu  tapa eheyttää horisontaalisesti on järjestää erityisiä teempapäiviä tai kuten vuoden 2014 perusteissa edellytetään: järjestämällä oppilaille monialaisia oppimiskokonaisuuksia.

Eheyttämisen portaikko

D.W. Washburne kehitteli 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa  portaikkoa eheyttämisen syventämiselle. Sen askelmia olivat: 
  • Eheytetään kasvatus opetukseen
  • Eheytetään oppiainesta
  • Eheytetään  oppiaines ja toiminta
  • Eheytetään opetus oppilaan omaan elämään.  

Kasvatusta on eheytetty opetukseen ikiaikaisesti. Yksi klassikoista on F.J. Herbart, joka loi käsitteen kasvattava opetus.

Oppiaineiden yhdistämisessä kokonaisuuksiksi tekivät pioneerityötä  1900-luvun alussa belgiailainen Ovide Decroly ja alankomaalainen Jan Ligthart

Decrolyn globaalimetodin  ideana oli lähteä liikkeelle oppilaitten kiinnostuksen kohteista yli ainerajojen. Ainoa oppiaine oli kotiseutuoppi, jossa oli neljä harrastuskeskusta, jotka perustuvat ihmisen perustarpeisiin:  ruoka, suoja, työ ja puolustus. 

Ligthartin metodina oli Asiaopetus. Asiaopetuksen kohteena tuli olla ympäristön elävät kokonaisuudet, kuten  niitty, tiilitehdas koneineen ja leipomo.

Eheyttämistä voidaan toteuttaa myös menetelmällisillä ratkaisuilla.  1900-luvun alussa  John Dewey oli kirjoittanut, että koulun tulisi keskittyä lapsen ympäristön ja elämän esittämiseen ja tutkimiseen. Dewey halusi oppilaille mahdollisuuksia rakentaa itse kokonaisuuksia sulattaessaan ympäristöä. Tietoa ei tavoiteta vain kuuntelemalla, vaan toiminnassa. Niiden sijaan tuotiin projekteja.

Projektiperiaate oli 1900-luvun alun suuria menetelmällisiä innovaatioita. Deweyn mukaan opiskelun tuli keskittyä jonkin lapselle mielekkään pitkäjänteisen toiminnan ympärille. Tiedot esiintyvät silloin järkevän tavoitteellisen toiminnan välineinä. 

John Deweyn oppilas William Heard Kilpatrick kehitteli edelleen projektimetodia, työtapaa, jossa oppiminen tapahtuu tutkijamaiseen tapaan. Projekti voidaan tehdä yksin tai yhdessä toisten kanssa. Projektissa oppilasta autetaan ohjaamaan ja kontrolloimaan tietoisesti omaa oppimisprosessiaan.  Näissä projetkeissa otettiin iso loikka valmiin tiedon omaksumisesta tiedon itse etsimiseen, hakemiseen ja muokkaamiseen.

Toinen esimerkki metodisesta eheyttämisestä on 1960-luvun J. Lloyd Trumpin metodi (joka oli eräänlainen monialaisen oppimiskokonaisuuden alkuaihio). ryväsopetus. Malli toi Suomeen erityisesti Olavi Kyöstiö.

Metodiin kuului suurryhmäopiskelua jopa 600 oppilaan ryhmissä, pienryhmäopiskelua ja yksilöllistä opiskelua. Oppilaat vastasivat itse opiskelusta, toimivat luovasti ja tekivät töitä yhdessä. Opettajilla oli työnjako, ja rutiininomaisiin tehtäviin käytettiin vähemmän koulutettua henkilökuntaa. 

Projektijakso  aloitettiin salissa suurryhmässä virittäytymällä teemaan. Kaikki olivat paikalla, ja heille esiteltiin eri ryhmät ja aikataulut. Oppilaat jakautuivat ryhmiin, joilla kullakin oli oma näkökulma yhteiseen teemaan. 
Ryhmä jakaantui sitten pienempiin työryhmiin, jotka kukin saivat jonkin osatehtävän. Kukin työryhmä teki sitten oman tehtävänsä itseohjautuvasti. Opettajilta sai tarvittaessa apua. 

Kun kaikki työryhmät olivat valmiita, ryhmä kokoontui, työt tarkastettiin ja oppilaat valmistautuivat esittämään omat tuloksensa muille. Kaikki ryhmät palasivat saliin ja esittivät omat tuotoksensa kaikille muille. 
Viimeisellä askelmalla koulutyö liitetään muuhun elämään ja opetus omaan elämäntilanteeseen. 

Ongelmalähtöinen opetus on tähän sopiva esimerkki metodisesta sisällön eheyttämisratkaisusta. Ongelmalähtöinen oppiminen, OLO eli Problem Based Learning (PBL) liittyy erityisesti ammatillisten alojen koulutuk- seen. Se kehitettiin 1970-luvulla McMaster Universityn lääketieteellisessä tiedekunnassa Kanadassa. Metodi on levinnyt eri puolille maailmaa. 

Kyseessä on ongelmanratkaisuun perustuva opetusmenetelmä, mutta myös tapa järjestää opiskelua ja jäsentää opetussuunnitelmaa siten, että käytännön ongelmia käytetään toiminnan virikkeinä ja keskipisteinä. 

PBL:ssä pidetään tärkeänä oppimaan oppimista, tärkeimpien ongelmien tunnistamista ja niiden ratkaisemista. Opetus rakentuu autenttisille on- gelmille, joita pidetään ammatinharjoittamisen avainkysymyksinä. Esimerkiksi lääkäreiden koulutus voidaan rakentaa mahdollisimman toden- tuntuisten ja tärkeiden potilastapausten ympärille. Opiskeluun sisältyy tosielämää jäljitteleviä kokemuksia, joita pohditaan ja tutkitaan yksin ja ryhmissä. Opettaja täydentää tietoaukkoja erityisillä lähdetietotunneilla. Lopuksi oppimista arvioidaan tutorarvioinnin lisäksi itse- ja vertaisarvioinnin keinoin. Ongelmalähtöinen oppiminen perustuu ohjauksen käsitteelle: opettaja toimii oppaana niissä toimissa, joiden avulla oppilas opettaa itse itseään. 
 
 Perästä kuuluu sanoi torvensoittaja




 Onko järkeä innostua  eheyttämisestä? Jutussaan Luokanopettajassa 4/1989 Tuula Raatikainen nosti esiin hyötyjä: Eheyttäminen edistää kokonaisnäkemyksen syntymistä. Se  välttää päällekkäisyyksiä, säästää aikaa ja vähentää kiirettä. Kokonaisopetus on elämänläheistä. 

Sanoisin, että pienten lasten osalta ilman muuta ja laajasti. Mutta tämäkin on vaativaa. Lehtujutuissa annetaan ohjeita:
  • Vapaa kokonaisopetus ei sovi nuorelle kokemattomalle opettajalle
  • Siirtymisen kokonaisopetukseen tulee olla opettajalle vapaaehtoista ja hitaasti etenevää. 
  • Opettajan persoonallisuus täytyy ottaa huomioon.
  • kannattaa edetä pikku hiljaa ja yhdessä muitten kanssa.

Isompien lasten osalta kysymys on hankalampi. Oppiaineiden taustalla ovat tieteenalat, ja koulun tehtävä on myös johdattaa oppilaita niiden käsitemaailmaan ja niille tyypilliseen tapaan katsoa maailmaa. Kyllä suomalainen koulu on edelleen oppiainejakoinen, vaikka välillä ihan muuta maailmalle kerrottiin. Mutta on varmasti tärkeää järjestää oppilaille mahdollisuuksia nähdä, mikä samassa ilmiössä kiinnostaa eri tieteitä. Jotta tähän päästään esim. monialainen oppimiskokonaisuus pitää rakentaa (tieteiden) kielitietoisesti.