C a s e E s p o o. Mitä hyvää? Huonoa?

 

HUOMENNA  klo 18-19 hieno tilaisuus keskustella, millainen  Espoo on opetuksenjärjestäjänä. 

Ilmaisen Webinaarin järjestää opetuksen järjestää Eteläisen Suomen erityisopetus ry.

Olen luvannut olla THE keynote.

Linkki on tässä. 

Päivän aforismi

 

Aikamatka Wordpressiin 9: Työhyvinvoinnin kehittämishanke

HEINÄKUUSSA 2020  aloin aika ajoin julkaista uusintoina blogilastuja ensimmäisestä,  noin vuoden ajan 2006-2007 pitämästäni wordpress-blogista. 

TÄMÄ nro:lla 9 uusittava lastu on julkaistu 30.11.2006. Kukistimme  tuolloin Aurorassa työhyvinvointi-ongelmaa.

JET-työ paketissa Yeah!

" SE ON HOIDETTU. Tänä aamuna klo 6.31 hotmail-tunnus toimi, ja sain lähetettyä JET-opintoihini kuuluvan kehittämishankkeen viimeisen deadline-päivän aamuna Omniaan Tuija Laukkaselle.

JOKAISEEN ARVONSA tuntevaan koulutusohjelmaan kuuluu nykyään kehittämishanke. JET-ohjelmassa sen tekoon on myös aikaa, koska ohjelma jakaantuu 1,5:lle vuodelle.

OMASSA JET-työssäni seuraan Auroran koululla syksyllä 2005 käynnistettyä työhyvinvointihanketta marraskuun loppuun 2006 saakka. 

Hankkeen käynnisti vuonna 2004 tehdyssä KUNTA10-työhyvinvointikyselyssä paljastunut työpahoinvointi. Vaikka pahoinvoinnin pääsyyksi ymmärrettiin Espoon järjestelmätason ongelmat (mm. useiden laajojen muutoshankkeiden vyörytys kuntapuolelle vieraita metodeja käyttäen), pahoinvointin tartuttiin myös työyksikkötasolla. Hankkeen teoreettisena viitekehykseen kuuluu yhtäältä hieman mystinen ”elinvoiman” käsite ja toisaalta tutkimuksellisesti luotettavampi VTT Jari Hakasen työhyvinvoinnin käsitteistö, jossa työhyvinvointia jäsennetään positiivisen työnimun ja negatiivisen työn kuormittavuuden käsiteparilla. Hakasen tapa hahmottaa työhyvinvointia näin kaksiulotteisena ilmiönä on herättänyt paljon ihastusta. 

Auroran koulun työhyvinvointihanke oli kuitenkin ensimmäinen, jossa ajattelutapaa käytettiin koulumaailmassa hyväksi. Auroran hankkeen kehittämisote oli endogeeninen, prosessimainen, ja noudattaa 1980-luvun sisäisen kehittämisen periaatteita. Näin ollen sekä kehittämiskohteiden valinta että keinot: työhyvinvointiteot valittiin induktiivisesti, yhteisön arjesta käsin. Hanketta toteutettiin mahdollisimman kevyellä byrokratialla.

HANKKEEN päämääränä oli lisätä Auroran koulun henkilökunnan ja ennen muuta sen avainryhmän: opettajien työhyvinvointia ja sitä kautta koulun toiminnan tavoitteisuutta, vaikuttavuutta ja tehokkuutta. 

Hankkeessa pyrittiin vahvistamaan työyhteisön KUNTA 10-tulosten analyysissä tunnistamia työimua aiheuttavia elementtejä ja toisaalta keventämään työtä erityisesti kuormittavia tekijöitä. 1,5 vuoden aikana toteutettiin 44 erilaista hyvinvointia edistävää tekoa. Lastun kuvassa luetellaan teot kohteittain. 

Työhyvinvointihankkeen tuloksia mitattiin kaksi kertaa: maaliskuussa ja loka-marraskuussa 2006. Kummatkin mittaukset olivat kvantitatiivisia. Rinnakkaismittarina käytettiin opettajien sairauspoissolojen ja raportoitujen väkivaltatapausten määrää. Kummatkin mittaukset sekä rinnakkaismittarina käytetty opettajien sairauspoissolojen määrä näyttävät, että hanke olisi onnistunut päätavoitteessaan. Opettajiin ja koulunkäyntiavustajiin kohdistuneiden väkivaltatapausten määrä ei laskenut, mutta osa selitys saatta olla vakiintuneemmassa tapausten kirjaamismenettelyssä.

Tulokset

TULOSTEN perusteella näyttää siltä että hanke olisi onnistunut hyvin päätavoitteessaan: työn kurmittavuus saatiin laskemaan hyväksi koetulle tasolle, ja työnimu säilyi korkeana. Pienelle aineistolle tehdyt korrelaatio- ja faktorianalyysit saattavat osoittautua myös teoreettisesti mielenkiintoisiksi. Raportin nimeen ”Pedagogiikan voimal(l)a” tiivistyy oleellisin hankkeessa työhyvinvoinnista oppimamme.

Luotettavuus

VOIKO tuloksiin luottaa? Onko työhyvinvointi Aurorassa todella parantunut? Ja onko se johtunut hankkeen aikana tehdyistä työhyvinvointiteoista? Kysymykset ovat hyviä. Työhyvinvointia ei voi suoraan mitata. Tässä sitä arvioi ihminen itse. Kaikki inhimillinen arviointi on virheille altista. Lisäksi Auroran henkilökunnassa on tapahtunut muutoksia kevään 2004 jälkeen, jolloin KUNTA 10-mittaus tehtiin. Tällaisissa mittauksissa on myös aihetta muistaa kuinka kontekstisidonnaisia ne ovat. Keväällä 2004 Espoon henkilökunta kaikkiaan oli kuohuksissa Ehkä tilanne syksyllä 2006 on kaikkialla myönteisempi. Työhyvinvointi kun ei synny vain työyksikkötason toimilla. Vuodesta 2004 tilanne Espoossa on muuttunut. Kouluihin kohdistuneet leikkaukset ovat maltillistuneet. Kouluverkon saneeraus saatiin hoidettu vuonna 2005 kohtuullisesti. Laajat muutoshankkeet ovat vähentyneet. Syksy 2006 on alkanut poikkeuksellisen levollisin mielin, myös siksi että kunnan taloustilanne oli hyvin positiivinen. Kun maaliskuussa 2007 saamme tietää KUNTA-10 tulokset, olemme paljon viisaampia. 

Tulosten esittelyä

HANKKEEN TULOKSIA on raportoitu kahdessa vaiheessa. Ensimmäisen hankevuoden tulokset esiteltiin huhtikuussa 2006 Efekon järjestämän Johtotiimi-koulutuksen päätöstilaisuudessa "hankemessuilla". Nyt valmistuneessa loppuraportissa kuvataan hankkeen tilanne syyslukauden lopulla 2006, kuvaillaan tehdyt interventiot, esitellään arvio hankkeen onnistumisesta ja tehdään ehdotuksia, kuinka hankkeen kokemuksia voisi soveltaa muissa kouluissa.

KOSKA KYSESSÄ oli tiettävästi ensimmäinen koulussa työhyvinviointihanke, joka perustui VTT Jari Hakasen työn imun ja työn kuormittavuuden käsitteille, hanke on saanut myös tavanomaista enemmän huomiota. 

Sitä esiteltiin mm. YLE-TV:n teemakanavalla pyörivän Duuni-blues- ohjelmasarjan työnimua koskeneessa osassa 15.11 ja 17.11. Lisäksi hankkeesta tehty rehtorin haastattelu tullee Opetushallituksen Tutkimusluukku-www-sivustolle joulukuun puolivälissä.

TYÖHYVINVOINNIN edistäminen ei pääty tähän. Työhyvinvointi on nousemassa yhdeksi johtamisen keskeiseksi arvoksi työyhteisössämme. Pyrimme jatkamaan työn rationalisoinia mm. tulospalkkakokeilussa, jos siihen mukaan pääsemme."

Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja

Olisikohan tämäntyyppiselle työhyvinvointihankkeen konseptille tausta-ajatteluineen, tarvetta vielä 15 vuotta myöhemmin?  

Päivän aforismi

 

Nieminen ja Torkki: Uusi neuvotteluvalta.

Miettinen, Sami ja Torkki, Juhana (2019). Uusi neuvotteluvalta. Saat, minkä neuvottelet, et mitä ansaitset. Helsinki: WSOY.

OLEN Juhana Torkki- faneja. Meillä ei ole liikaa retoriikan guruja. Sami Miettinen on neuvotteluguruja. Hänestä en tiennyt aikaisemmin yhtään mitään.

HERRAT kirjoittivat vuonna 2008 yhdessä teoksen Neuvotteluvalta. Minulta se meni  kokonaan ohi. 11 vuodessa maailma on muuttunut monella tavalla (mm. Nokian myynti, Brexit)  ja kirjakin meni uusiksi. Tämän version nyt luin. 

TEEMA on minulle ihan vieras, kun en ole juurikaan istunut neuvottelemassa isoista asioista. Vaivaa ovat tekijät nähneet: Paljon ovat lukeneet ja osaajia haastatelleet. Ja kiinnostavia kuvauksia vaikeista neuvotteluista koonneet.

Panen mieluusti tähän muistiin osuvia oivalluksia:

Neuvotteluista

• Neuvottelu on prosessi: Henkilösuhteen luonti > Tarpeiden kartoitus > Etsitään vaihtoehtoja vastata kaikkien osapuolten tarpeisiin.> Ratkaisumallien kartoitus ja valinta joillain kriteereillä > Tavoitteiden vaihto pakettitarjouksia käyttämällä > Sopiminen.

• Neuvottelujen laatuasteikko 1 - omin sanoin: kakun jakamisesta kakun kasvattamisen kautta  kestävään neuvottelukumppanuuteen. Pitkän ajan kumppanuus on eettinen tavoite pikavoittojen sijaan.
• Neuvottelujen laatuasteikko 2- omin sanoin: itsekkäästä  rohmuamisesta  win-win-tavoitteeseen. Yhteisvoittajuus.  Luo vaihtoehtoisia  "palvelupaketteja" tuotteen ympärille. Etsi luovasti joukko vaihtoehtoisia ratkaisuja. 
• Neuvottelujen laatuasteikko 3- omin sanoin: maksimaalisesta neuvottelutuloksesta optimaaliseen.
• Neuvotteluisa käytetään suoraa ja epäsuoraa valtaa. Vallan määrään vaikuttaa mm. neuvottelijan status.
• Neuvottelu päättyy sopimukseen, tai neuvottelutaukoon tai uloskävelyyn
• Ennen allekirjoitusta kertaus ja tsekking. OK?

Neuvottelijoista

• Neuvottelijoita on monenlaisia. Rooleja ja tyylejä samoin.,
• On alfa-, beta- ja gamma-neuvottelijoita: päätöksentekijä, asiantuntija, statisti
• Neuvottelijoiden arkkityypit ovat; kumppani, nero, vaikuttaja, johtaja, vänrikkinappula, typerys ja tuuliviiri. Hyvän neuvottelijan perusrooli on kumppanuus.

• Huippuneuvottelijalla on ja hän  osaa käyttää valtaa fiksusti Varoitus. Toisto. Vetoaminen auktoriteetteihin,  vrt. nöyryytys. (lihakset) 
• Hän  on analyyttinen (tietää omansa ja muiden tarpeet ja tavoitteet  ja kipurajat, joissa neuvottelu katkeaa. On todellisuudentajuinen);  eläytyminen vastapuolen tarpeisiin – peliteorian hengessä.  Toimii kuin shakinpelaaja. (aivot)
• Hän on sosiaalinen (ystävällinen, tunneälykäs - ja tunnistaa myös erilaiset temperamentit); hän hallitsee viestimisen taidot - vrt. piiloitetut kortit. Mm. mielikuvaharjoittelu. (sydän)
• Sosiaalisuuden vipuvarsia ovat esim. kuunteleminen, vastavuoroisuus, ilmapiiri, huumori
• Taitava neuvottelija on periaatteellinen. Hän  on joddonmukainen, eettinen arvopohja ja sen tuoma maine. (sielu)

Vähän kritiikkiä

Muodoltaan Miettisen ja Torkin kirja on minulle vähän sekava ja tylsä taitto ei ole avuksi.  Sisältö on sanoisiko hajanainen. Merkkihenkilöitä siteerataan perustellusti, mutta heidän ajatuksiaan ei koota  puhumaan keskenään. 

Torkki ja Miettinen päättävät kirjan kiteytykseen: Huippuneuvottelija tavoittelee yhteistä tahtotilaa ilmaisevaa sopimusta, joka sitouttaa ja motivoi hyödyllisyytensä kautta ja jonka luonteva hyväksyminen johtaa jatkuvaan neuvottelusuhteeseen.  

Olisin kaivannut kirjaan enemmän torkkilaista johdomukaisuutta,  Oma diletanttiuteni varmaankin esti näkemästä kirjan koko suuruutta - esim. kirjastoissa se on  hyvin varattu. Mutta lukeminen  kannatti. 

Viikkoraportti 47

Perjantai. Huomenna vielä  Uudenmaan demarien syys-kokoukseen Vantaalle.

 Maanantai 22.11. 

Viimeinen maisteri-harjoitteluviikko periaatteessa. Käytännössä toisella parilla homma vähän venyy vielä ensi viikolle, mutta kuuntelukiintiö tulee täyteen tällä viikolla. 

Kello 9:ksi siis Viikkiin. Nopein reitti kotoa noin 35 minuuttia. Sitten kaksi käsin hiomaan perinne-seuran Espoo 1972-projektisuunnitelmaa ja kutsumaan mukaan lisää kaupunginosayhdistyksiä. 

 Tiistai 23.11. 

Easypäivä. Klo 9.45 Viikkiin opetusta seuraamaan.  Käsitöitä- Loppupäivää ihan omaa aikaa. Sopi.

 Keskiviikko 24.11. 

Vauhtipäivä. Klo 9 Jupperissa oikein hauska Kahoo-tunti. Sieltä Siltavuorenpenkereellä hiomaan OpeUra-artikkelin taulukoita (aina vaan).   Sitten hakemaan pikkuäijät iltapäivähoitoon. Huippuna shakkimatsi. Tasapeli.

Kello 17.30 alkoi Kasvun ja oppimisen lautakunnan etäkokous. Kurjin asia asialistan ulkopuolella oli info suunnitelmasta lakkauttaa Nuuksion koulu. Emme tee siitä ihan helppoa.

 Torstai 25.11. 

Kello 9:ksi kouluvaariksi Auroraan. Joululauluja yhteissoittona. Suunniteltiin myös neljäs-luokkalaisten kanssa Espoo 1972-projektia. 

Sitten Jupperiin seuraamaan kamerakynä-pedagogiikan sovellusta. Paljon opittiin. Viimeinen kuuntelutunti. Vähän haikeaa.

ARGH! Korona-tilanne senkun pahenee. 

 Perjantai 26.11 

Perjantai oli kalenterissa tyhjää, joten pyysin lupaa olla kouluvaarina jo toisen kerran samalla viikolla. Sain. Menussa ulkovalvontaa, kaanon-lastenlauluja, suomen tunnilla P-kirjainta, joulupuuroa ja apupoikana kuusen valojen asettelua. Uskonnontunnilla Raamatun kertomus Jeesuksesta - joukkuetietokilpailuna.

Perjantairituaalin mukaisesti ulos syömään vaimon kanssa. Tällä kertaa Sellon meksikolaiseen ravintolaan. Minä tilasin fajitaksen. Maiskis.

Päivan aforismi

 

TÄNÄÄN  taas  kouluvaarihommiin. Kiire-esteeksi.

Simppeli malli yleisönosastoon kirjoittajalle

OLEN mukana TSL:n Espoon ja Kauniaisten opintojärjestön toiminnassa. Jos korona olisi saatu kuriin, olisimme järjestäneet jo moneen kertaan yhden illan  koulutussessioita fiksun yleisönosasto-kirjoituksen laatimisesta. 

Kun pandemiaa ei ole saatu vielä haltuun, ajattelin kuitenkin esitellä koulutusta varten laatimani simppelin mallin. En luottanut pelkkään omaan retoriikan osaamiseeni, vaan luin toistasataa hyvää yleisönosastokirjoitusta ja etsin niistä rakennetta, jota harvemminkin kirjoittava voisi käyttää tekstinsä "luustona". 

Kaikki kritiikki otetaan nöyrästi vastaan.

Yleisönosastokirjoituksen "luusto"

(Klikkaamalla saa kuvan suuremmaksi)

Fiksu mielipidekirjoituskoostuu kahdesta pääosasta: Otsikosta ja itse leipätekstistä. Ingressiä (johdattelevaa tiivistystä) niissä ei käytetä.

OTSIKKO kirjoitetaan viimeisenä, ja se näyttää olevan nykyään aina kokonainen lause verbeineen: kirjoituksen keskeisin väite tai kysymys. Usein jutun hyväksyvä toimitus haluaa muokata sitä. Printtimediassa otsikkoon yhä tiivistetään keskeisin message. (Sosiaalisessa mediassa keskinen viesti piilotetaan, ja otsikko  transponoidaankoukuttavaksi tyyliin: "Demareilla on vastaus vaikeaan kysymykseen.") Jotta lukisit sen.

LEIPÄTEKSTIN karkea perusrakenne on 1) johdattelu ja 2) oma näkemys. Useimmissa lukemissani kirjoituksissa johdattelu oli napakka kuvaus jostain aikaisemmasta mielipidekirjoituksesta, uudesta laista tai uutisesta. Esim näin:

• Tänään vietetään….
• LL kirjoitti eilen ansiokkaasti 
• MM kysyi...

Toinen vaihtoehto oli lähteä suoraan - viittaamatta aikaisempiaan kirjoitukseen.- kuvaamaan teemaa. Lyhyissä jutuissa rakenne saattoi olla 1) ongelma ja 2) ratkaisu tai useita.

Sen jälkeen: oma joko kannatus- tai vastustuskanta 

Kirjoituksissa  on yleensä kolme vaihtoehtoa: Se tukee tärkeää asiaa, ampuu alas törkeän asian tai suhteuttaa asian eri puolet.

Kaikissa kolmessa  tyypissä esitettiin ensin oma kanta ja sitten se perustetiin. 

Tuki ilmaistiin esim. näin:

• Olen itsekin samaa mieltä/kokenut samaa  
• Kiitän lämpimästi MM:ää 
• Olen samaa mieltä kuin SS
• On totta, että 
• Kysymys on todella aiheellinen/ajankohtainen
• Voin avata, miksi/miten.. (selittelee)

Vastustus esitettiin esim. näin:

• Toisin kuin VV kirjoitti, en ole..
• Ei pidä paikkaansa + perustelut
• Oikaiseelisätiedolla/0milla kokemuksilla
• Hämmästelee; kuinka juuri tämä puolue, joka on aina...

Jos kirjoittaja haluaa yhtä aikaa sekä tukea että torjua teemaa, hän täsmentää aikaisempaa väitettä esim. näin:¨

• On totta,  että ... mutta… 
• Kirjoittajalta  jäi huomaamatta…
• Yksi tärkeä  asia jäi vähemmälle huomiolle
• Tilanne on toinen toisaalla 
• Olen yllättynyt yksipuolisuudesta…
• Olen samaa mieltä siitä…. mutta (lähdetään siitä mikä on yhteistä)
• Ongelmia on … mutta myös onnistumisia   (kompromissia)

Lopetus

Yleisönosastokirjoitus päättyi yleensä  kertamaan kirjoittajan  kantaa. Mukana saattoi  olla: 

• Kiitos vielä asian esiinnostajalle
• Vaatimus: Me kiukkuiset ja syvästi pettyneet vanhukset vaadimme vastausta... On kohtuutonta
• Kehotus, että joku tekee jotain
• Kaino toivomus
• Hämmennyksen ilmaus: Miten kukaan tuossa asemassa...

Ja sitten annettiin vielä ohje, mitä pitäisi juuri nyt tehdä.

Ja luonnollisesti tekstin loppuun tuli oma nimi ja   uskottavuutta lisäävät tittelit.

"Koristeet"

SEKÄ kirjoituksen alussa että lopussa oli useissa jutuissa  eräänlaisia koukuttajia. 

Alussa ne olivat usein kuvauksia konkreeteista sattumuksista, joko kiitos, hämmennys tai moite

Lopussa ne saattoivat olla:

• Laulun pätkä
• Sitaatti
• Huudahus” Digipalvelut kuuluvat kaikille” - loppunosto; ”Sitä saa, mitä tilaa”
• Alussa sanotun kertaus
• Kohottava lopetus. "Yhdessä selviämme tästäkin."

Kuukausi jouluun!

 

MIhin didaktikko opetusharjoittelijoita ohjaa?

HELSINGIN yliopiston luokan-opettajakoulutuksen tämän lukuvuoden 2. periodin maisteriharjoittelun viimeinen viikko alkoi maanantaina. Eilen ja tänään kävin seuraamassa didaktikkona  viimeiset harjoittelutunnit Viikissä. Huomenna ja ylihuomenna vikat tunnit ovat Jupperissa.

HARJOITTELUA ohjaa luokanopettaja ja didaktikko. (Yleis) didaktikko tuo ohjaukseen  ikäänkuin teoriaa. Hän seuraa opetustuokioita ja käy opiskelijoiden ja usein myös luokanopettajan kanssa professionaalista keskustelua. Tehtävä on hieno ja vaativa.

DOSENTTI Matti Meri ja dosentti Riitta Jyrhämä ovat tutkineet 1990-2000-luvuilla, millaisia ohjeita opettajankoulutuksessa annetaan. Tyypillisiä hyväntahtoisia "reseptejä" ovat esim.  Ole oma itsesi...Puhu vain silloin, kun oppilaat kuuntelevat sinua. Reseptin ongelma on, mihin se yliopistotason koulutuksessa perustuu.

MIHIN ohjeet perustuvat? Olisi hienoa, jos voisi sanoa, että  ohjeet ovat tutkimusperustaista. Että noudattamalla niitä, opetus olisi  tutkitusti tehokasta ja laadukasta. Valitettavasti opetusta koskevia yleispäteviä - tai edes kaikkein yhdessä jakamia- totuuksia on vähän. Didaktiikka ei  kykene antamaan tarkkoja ohjeita siitä, miten opetetaan hyvin ja oikeaoppisesti. 

MILLAISIA ohjeita itse annan? Ja mihin ne perustuvat? Lähtökohtana on oma opetus-käsitykseni (tai opetuksen käyttöteoriani). Olen kehitellyt sitä myös tutkimuslähtöisesti.

Erotan antamissani ohjeissa sisällön ja muodon.  

Sisällön  lähteet ovat minulla (1) opetussuunnitelma, (2) didaktiikan yleinen teoria, jossa opetustapahtuman kaksi keskeisintä käsitettä ovat minulle tavoite ja interaktio. Selkokielellä: korostan tavoitteen sanallistamista ja oppilaiden kohtaamisen tahdikkuutta.  (3) käytän edelleen 1980-luvulla hetken aikaa opettajankoulutuksessa hyödynnettyä Clarken opetustaidon teoriaa, jossa kunkin osataidon osalta jo tuolloin edistyminen taidon hallinnan astetta kuvattiin laadullisella asteikolla .Samaa ideaa  käytetään nyt mm. opsin päättöarvioinnin kriteereissä, (4)  omat onnistumisen ja epäonnistumisen kokemukset noin 35- vuotiselta opettaja/rehtori-uralta sekä  (5) ikiaikaiset kasvatusilmiötä koskevat oivallukset. 

Keskeisin osa palautekeskustelua on aina kysymys: (Tavoite) Mitä uutta oli tarkoitus oppia? (Arviointi). Kuinka hyvin se opittiin? Mistä tiedätte sen? Ja sen jälkeen huomio vuorovaikutustilanteiden kirjoon ja tuokion oppimista ja kasvua tukeviin rakenteisiin. Kun aikaa ja rohkeutta on, kysyn; Jos saisitte vetää tuokion uudelleen, mitä tekisitte toisin.

Ohjeen muodon perustyyppi on kannustava ja ongelmatilanteissa ratkaisukeskeinen. Päähuomio on aina onnistumisten esiin nostamisessa ja oppimisen kannalta aina tärkeissä mokissa niiden reflektointniszsa  ja vaihtoehtojen yhteisessä  pohdintaan. 

DIDAKTIKON ohjaus on vain pieni osa opetusharjoittelijoiden saamaa ohjausta. Päävastuu on luokanopettajalla/Viikissa luokanlehtorilla. Hän on paikalla aina, siis  viidessä viikossa 100 tuntia. Didaktikon ohjaus myös muine keskusteluineen on 6 tuntia/pari. Enempään ei ole varaa. Ehkä ei tarvitakaan.

JÄLJELLÄ on vielä loppukeskustelu didaktikon kanssa joulukuussa. Se käydään etukäteen lähetettyjen harjoitteluraporttien pohjalta.

Päivän aforismi

 

Päivän aforismi

 

Espoon demarien kunnallisjärjestön puheenjohtaja ja vara vuonna 2022

 

Viikkoraportti 46

Se on taas lauantai. Jouluun on enää/vielä 5 viikkoa 😀.

 Maanantai 15.11. 

Kello 9:ksi Viikkiin seuraamaan opetusta. Hauska. 2.luokkien yhteinen päivänavaus. Jossain siis niitä vielä pidetään.

Ja sitten vauhdikas sukellus uutisten toimittamisen maailmaan.

Itäväylän kautta 10 minuutissa  Siltavuorenpenkerelle Rokan kanssa taulukoita tekemään.

Iltaäivällä soi puhelun, ja tuli kutsu varapenkiltä valtuuston kokoukseen. Edellinen kerta valtuutettuna oli kesäkuussa.

Ennen kokousta tarjolla oli oikein lämmintä ruokaa. Liharuokaa= lihapullia.

Vein kaupunginjohtajalla Espoon perinnseuran julkaiseman Gumböle-kirjan, ja hölmöläisjutut naurattivat Mäkelää. 

Kovasti oli uudessa valtuustojoukossa uusia kasvoja. Meno oli kuitenkin tuttua. Kaksi puoluetta oli mielestään aina oikeassa eivätkä  muut vaan yltety. Toinen ympäristö/ kaava-, toinen maahanmuuttoasioissa. Tekniikka  tahmasi.  Puheita riitti.  Kotiin noin puoli 12.

 

 Tiistai 16.11. 

Klo 9:ksi kouluvaariksi Auroran koululle . Avaruus-huppari päällä ja haitari sylissä. 

Iltapäivällä sain valmiiksi jutun Lauri Hirvosen Espoon Perinneseuran syyskokouksessa pitämästä  hienosta  esitelmästä tietokoneiden kehityksestä, ja Uotilan Esko taittoi sen seuran sivuille:

https://espoonperinneseura.net/2021/11/esitelma-tietotekniikan-kehityksesta-9-11-2021/

 Keskiviikko 17.11. 

Hidas aamu. Yes. Väljä päivä Yes.Vasta klo 11:ksi Jupperin koululle seuraamaan 3-luokan tuntia. Oppilaat tekivät ryhmissä yhteisiä ppt-esityksiä.

 Torstai 18.11.

Torstaissa olikin taas touhua Aamusta autolla Viikkiin seuraamaan Ympän tuntia, ja sitten  Siltavuoren-penkereelle. Ehdimme hioa Rokan Pekan kanssa taas OpeUra-taulukoita tunnin verran ennen varsinaista tutkimusryhmän kokousta. Hyvin molemmat sessiot etenivät. Palautin lainaamani Mikael Soinisen mainion teoksen "Yleinen kasvatusoppi" (7. painos vuodelta 1945). Esittelen sitä tarkemmin ensi viikolla.

Tässä yksi helmistä: " Opetusta ei  ole tehtävä kävelyksi erämaassa vaan vuorennousuksi."

 Perjantai 19.11 

Perjantai oli jälleen lyhyt päivä. Kävin aamulla seuraamassa mukavaa kuvisoppituntia Jupperin koululla.Vielä yksi viikko maisteri-harjoittelua tällä parilla jäljellä.

 Lauantai 20.11.

Viikonloppu alkaa Espoon Demareiden edustajainkokouksella klo 11.  Kansan vaatimuksesta se pidetään  hybridinä. Lähikokoustajat ovat Puikkarissa. 

Lasten oikeuksien päivän aforismi

 

Päivän aforismi

 

Aikamatkalla wordpressiin. Osa 8: Mitä kiire tuntuu?

HEINÄKUUSSA 2020  lupasin aika ajoin julkaista uudestaan blogilastuja ensimmäisestä,  noin vuoden ajan 2006-2007 pitämästäni wordpress-blogista. 

TÄMÄ nro:lla 8  uusittava lastu on julkaistu 18.11.2006  - siis  15 vuotta sitten. Siinä 52,5-vuotias rehtori-Martti tekee ihmiskokeen kiireellä.

" TEIN IHMISKOKEEN. Altistin itseni viikoksi 46 äärimmäiselle kiireelle ja opettelin tuntemaan, miltä se tuntuu. Altistaminen ei vaatinut erityistä ponnistelua, sillä viikolle asettui itsestään enemmän asioita, kuin mitä ehtii hoitaa.

KIIRE tarkoitti tuolla viikolla sitä, että menoja oli niin paljon, että ne menivät päällekkäin. Jopa niin päällekkäin, että olin töissä (koulutuksessa) tiistaina, vaikka olin samalla palkattomalla virkavapaalla:-). Kun menoja on päällekkäin, on allakassa esim. kaksi kokousta yhtä aikaa. Silloin on valittava. Ja kun on oikein kiire, ei ehdi edes kertoa, ettei tulee toiseen. Keskiviikkona päällekkäin olivat erityisopetuksen työryhmän viimeinen kokous ja HAUSin koulutus.

KIIRE tarkoittaa, että aika loppuu. Paperipinot kasvavat, ja aika menee niiden järjestelemiseen uusiin tärkeysjärjestyksiin. Deadlinet uhkaavat kaatua päälle, ja niitä ohitetaan kepulikonsetilla. On niin kiire, ettei kerkiä kirjata kalenteriin, mihin on luvannut mennä.

KIIRE tarkoittaa, että yrittää tehdä yhtä aikaa useaa asiaa, ja siksi tekee jokaista niistä ohuesti, eikä ole kerrallaan läsnä missään. Kun on koulutuksessa, naputtaa koneella seuraavaksi syliin kaatuvaa asiakirjaa. Kun on tunnilla, hoitaa puhelimessa asioita. Kun pitäisi olla kotona perheen kanssa, onkin henkisesti edelleen työmaalla. Yö lyhenee, kun sankarilliset työteot tarvitsevat yhä enemmän aikaa. Ja työ jatkuu sitten unissakin.

KIIRE tarkoittaa, että oleminen ohenee ja kiristyy. Se minkä voi, lykätään. Tärkein jää, muu lanataan näkyvistä. Kaukonäköinen muuttuu yhä likinäköisemmäksi. Se mitä ei voi lykätä, sitä yrittää tehdä yhä nopeammin. Teho nipistetään harkinnasta. Säästynyt aika kuluu sitten virheiden paikkailuun.

KOE ONNISTUI. Yksi asia, josta kiireessä näköjään karsii on ilo ja nauru. Paineita ei kai ollut vielä ihan tarpeeksi, koska en saanut ajettua itseäni kyynisyyttä ja raivokohtauksia synnyttävään tilaan. Ehkä ensi viikolla:-) Vitsi. Vitsi.

https://marttifi.wordpress.com/2006/11/page/2/

Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja

EN enää muista, kuinka vakavalla mielellä Martti tämän kokeen suoritti. Mutta asiaahan tuo on. Ja varmasti siitä oli hyvä kiukutella. Vielä koulussa olevien  kollegojen työmäärä on vähintääkin entinen, ehkä paljon suurempi. Opettajille se näkyy niin, että rehtori on kuulema yhä enemmän omissa hommissaan.

Päivän aforismi

 

Kansakoulun isä Uno Cygnaeus sveitsiläisessä Heidi-lehdessä

PERJANTAINA 8.10 sveitsiläisen Heidi-nettilehden toimittaja Lorène Mesot halusi haastatella minua Uno Cygnaueksesta. Vinkin hän oli saanut Sahlbergin Pasilta.

JUTTU julkaistiin 26.10. 2021 - ranskaksi. Google-kääntäjän mukaan puhuimme tällaisia. Olen hieman korjannut googlea:-)

162 vuotta ennen kuin Heidi.news aloitti omat "Reinventing School" -tutkimuksensa, värikäs suomalainen pastori matkusti ympäri Eurooppaa samalla tehtävällä kuin Heidi.news tänään: löytää vaikuttavia koulutusmalleja ja opetusmetodeja. Yllätys oli, että hänen uudistusehdotuksiaan inspiroi Sveitsi

Helsingin Merimiehenkatu 9:n näyttävästä harmaasta rakennuksesta karkaa parvi lapsia värikkäissä hatuissa. Kuten monet koulut eri puolilla Suomea, koulu on nimetty Uno Cygnaeuksen, luterilaisen pastorin mukaan. Häntä pidettiin suomalaisten kansakoulujen isänä.

"Aikamoinen persoona", Martti Hellstrom kommentoi  istuessaan kinkku-kurkkuvoileivän ääressä kahvilassa muutaman korttelin päässä koulusta. Helsingin yliopiston luennoitsija, suomalaisen koulutusmallin ja peruskouluperiaatteen asiantuntija  on  ajanut  pääkaupunkiin jakamaan toimittajalle palan maansa historiasta, josta hän on erityisen kiinnostunut: ajasta,jolloin sveitsiläiset koulut inspiroivat Suomea.

Alaskasta Zürichiin, Uno Cygnaeuksen koettelemuksiin

"Kaikki alkoi, kun tsaari Aleksanteri II tuli valtaan vuonna 1855", kertoo mustasilmäinen, valkopartainen opettaja. Toisin kuin setänsä ennen häntä, Aleksanteri II antoi tietyn itsenäisyyden Suomen suuriruhtinaskunnalle, joka oli tuolloin Venäjän valtakunnan autonominen alue. Pian alue organisoitiin kunniksi, jotka vastasivat julkisesta infrastruktuurista, terveydenhuollosta ja mm. väestön koulutuksesta. Näin tehdessään keisari toivoi alueen menestyvän teollisuuden kehittämisen kautta.

Tuohon saakka  luterilainen kirkko oli järjestänyt koulutusta, ja se oli varattu varakkaille nuorille, erityisesti miehille. Kaupunkien ja maaseudun välillä oli suuria eroja. Senaatti pyysi useita koulutusalan henkilöitä tekemään uudistusehdotuksia. Yksi heistä oli Uno Cygnaeus.

"Hän oli melkoinen hahmo", Martti Hellström  tiivistää. "Hän oli pastori ja opettaja. Uransa alussa häntä syytettiin suhteista nuoriin tyttöihin, ja hänet karkotettiin useiksi vuosiksi Alaskaan. Myöhemmin papisto kutsui häntä punaiseksi papiksi hänen heidän mielestään vallankumouksellisen luonteensa vuoksi. Cygnaeus n kannatti mallia, jossa kirkko ja koulu erotettaisiin, jolloin kirkko menettäisi etuoikeutensa kunnille. Hän ei myöskään ollut kovin itsenäinen pedagoginen ajattelija,  eikä koskaan salannut sitä, että hänen kokosi niitä hyviä ideoita,  mitä  oli jo käytössä muualla.

Senaatti kiinnostui hänen ajatuksistaan ja  lähetti hänet useisiin Euroopan maihin 1850-luvun lopulla etsimään innovatiivisia ideoita lasten opettamiseksi lukemaan, kirjoittamaan ja ajattelemaan. Vuoden aikana hän matkusti Ruotsin, Tanskan, Saksan osavaltioiden ja Sveitsin halki.

Tekemällä oppiminen 1800-luvulla

Palattuaan vuonna 1859 Uno Cygneus toimitti kertomuksensa senaatille. Siinä hän  hyödynsi useiden pedagogien teorioita: sveitsiläisen Jean-Jacques Rousseaun ja Johan Heinrich Pestalozzin sekä mm. saksalaisen Adolph Diesterwegin.

Pastorin kannattama järjestelmä muistutti Bernin kantonin reformoidun alakoulun järjestelmää: vahva peruskoulu kaupungeissa ja maaseudulla, joka "tasoittaa erot parhaiden ja huonoimpien välillä", Martti Hellstromin viittaa tutkimaan aineistoon.

Pastori ei ehdottanut  tarkastettavaksi vain koulun rakennetta, vaan myös opetusmenetelmiä. Kyse ei olisi enää kuuntelemisesta, ulkoa oppimisesta ja ääneen toistamisesta, vaan myös  ymmärtämisestä kokemalla. Uno Cygnaeus korosti käsityön ja musiikin tärkeyttä koulun opetussuunnitelmassa. Häntä kiehtoi se, että Sveitsissä oppilaat viettivät aikaa puutarhoissa ja tekivät maataloustyökaluja. "Hän puolusti tärkeää paradigman muutosta", Martti Hellstrom sanoo. "Ajatus siitä, että koulu ei ole vain tiedon levittämistä, vaan myös sitä, että lapsista tehdään osaavia, monipuolisia aikuisia."

Toisin kuin senaatti  hän kannatti myös pedagogista mallia, jossa ruumiillinen kuritus olisi kielletty ja leikillä olisi  keskeinen rooli pienten lasten kasvatuksessa - inspiraationa ei tällä kertaa tullut Sveitsistä, vaan Saksasta.

Kun naiset tulivat keittiöstä opettamaan

Toinen pastorin ehdottama sveitsiläinen vallankumous koski opettajien koulutusta. Wettingenissä ja Zürichissä hän huomasi, että sekä miehet että naiset kasvoivat opettajiksi opiskellen yhdessä neljä vuotta. Yhdessä seminaareista, joissa hän vieraili, oli jopa päiväkoti.

Uno Cygneus työskenteli koko ikänsä koulutuksen eteen tavoitteenaan, että Suomesta tulisi hyvin koulutettuja, innostuneita ja omistautuneita opetuksen ammattilaisia. Gänen mielestään avioliitto pitäisi kieltää naisopettajilta.

Vaikka kaikkia hänen ehdotuksiaan ei otettu huomioon, ne muokkasivat 1860-luvulla Suomen julkisten koulujen sääntelyä, erityisesti käsityön kautta tapahtuvan kasvatus. Vieston opetus otettiin käyttöön monissa maissa. Vuonna 1863  Cygnaeus ryhtyi johtamaan maan ensimmäistä kansakoulunopettajaseminaarin Sveitsin kokemusten perusteella.

"On kiehtovaa nähdä, kuinka pedagogiset lähestymistavat ja kasvatusteoriat ovat kiertäneet maailmaa menneiden vuosisatojen aikana, vaikka ei ollut lentokoneita eikä Internetiä", Martti Hellstrom päättää. Se on ihme." Noista ajoista Suomessa on säilynyt monia perusasioita, kuten ruumiillisen työn merkitys, pyrkimys hyvin tasa-arvoiseen rakenteeseen ja luonnonläheisyys.

JUTTU löytyy netistä, mutta vain tilaajille:

https://www.heidi.news/explorations/reinventer-l-ecole/pour-reinventer-son-ecole-la-finlande-s-est-inspiree-de-la-suisse

Päivän aforismi

 

Hyvä isänpäivää  ehkä vähän retrohenkisellä viisaudella.

Viikkoraportti 45

 

Taas yksi viikko takana. Työtä ja volyntäärihommia.

 Maanantai 8.11.

Kello 10.15 Siltavuorenpenkereelle OpeUran työkokoukseen, Työstimme Rokan Pekan kanssa opiskelijakahvilassa Ura-taulukoita keskiviikon tutkijapalaveriin Sieltä klo 13.15 seuraamaan mainioiden maisteriharjoittelijoiden draamatuntia Viikkiin. Päivään mahtui vielä valtuustoryhmän kokous Valtuustotalolla. Varavaltuutetut saavat osallistua niihin. Listalla paljoin tärkeitä asioita, ja huoli soster-palveluista on syvä.

WISHin kouluvaarihuppari (Nasa) tuli poistiin. Ei ollut XXX-koko.Ei ollut huppari vaan ihokas. Tuli myös tyytyväisyyskysxely. Ei mennyt eteenpäin, kun annoin vain yhden tähden :-(

 Tiistai 9.11.

Tiistai olikin oikein wanhan ajan duunipäivä. Heti aamulla kouluvaariksi Auroraan. Kello 14 alkoi Kestävä-Espoo ohjelmaryhmän kokous, jossa ehdin olla vain jonkin aikaa, koska samaan aikaa osui

Espoon Perinneseuran syyskokous Entressessä. Lauri Hirvonen piti hienon esitelmän tietokoneiden kehityksestä. Teen tiivistelmän perinneseuran sivuille sunnuntaina. Sen jälkeen lyötiin lukkoon sääntömääräiset asiat.

  Keskiviikko 10.11. 

Martin nimipäivä alkoi OpeUra-kokouksella Helsingissä. Kyllä tästä artikkeli hioituu. Sitten vähän huilaamaan, ja kello 17.30 Henricukseen Etelä-Espoon demarien yhditettyyn kevät- ja syyskokoukseen. Tärkeitä päätöksiä ja maukkaita croisantteja.

. Torstai 11.11.

Kello soi torstaina jo 7:n jälkeen. Olen mukana Oppiva verkoston toimituskunnassa, joka tuottaa materiaalia ns. "Porina"-sivuille syväoppimisesta. Vielä ennen joulua ehtii tapahtua mukavia asiioita. Niitä tulee esittelemään mm. ex-auroralainen Lotta Hagström.

Sitten taas kouluvaariksi Auroraan ja auttamisen lisäksi sain pitää taas musatunnin ekaluokkalaisille upeassa musaluokassa. Päivän päätteeksi vielä Espoon seurakuntien viestintätoimikunnan kokousta vetämään. Seuraava kokous onkin vasta vuonna 2022.

Illalla katsoin pankkitiliä. Viimeinen erä Omnia-kirjan toimitustyöpalkkiota oli tullut tilille. Nastaa ja Sniif. Siinä se vuoden tilaustyö nyt oli. Kirja on nyt taitossa, ja se painetaan Virossa.  Saa nähdä ehtiikö julkistus tälle vuodelle.

 Perjantai 12.11 

Perjantai oli viikon lyhyin päivä. Kävin aamulla seuraamassa hienoa oppituntia Jupperin koululla. Jupperissa oli maicca, jonka lapset olivat käyneet Auroraa. Ihanaa kuulla muisteluksia.Sain myös jutella Pi-rexin kanssa. Arvokas puhelu Atso Vilkkijärven kanssa.

 Lauantai 13.11.

Ja nyt on sitten viikonloppu. Klo 8.55 Leppävaaran influenssa-rokotteelle yhdessä Marjun ja kymmenien muiden kanssa. Hienosti toimi. Rokottajana oli äiti, joka muisti minut Niipperin koulun vuosilta. Suloista.

About 5 tuntia kuitenkin Työväen Akatemian tiloissa Espoon demarien omassa budjettiseminaarissa. Tilaa oli riittävästi. Väkeä odotettua vähemmän. Ideät odotettua parempia.

Huomenna isänpäivä!  Hyvää päivää, kaikki isät.

Päivän aforismi

 

HIENO fiilis. Uskaltauduin varastamaan Anna Taipaleelta itse  idean ja parastamaan - itse - sen muodon. Eka afoni. Yes.

Päivän aforismi

 

Budjettineuvottelut alkavat Espoossa

ESPOON kaupunginjohtaja on julkaissut oman budjettiesityksenä. Mm. koulutukselle olisi sen mukaan luvassa kylmää kyytiä.

Budjettineuvottelut käynnistyvät jo ensi viikolla, jos olen oikein ymmärtänyt. Tämän viikon alussa ryhmät saivat jättää virkamiehille kysymyksiä. Demareilta niitä lähti about sata. Niihin saadaan vastaukset perjantaina.,

Viikonloppuna puolueet kokoontuvat laatimaan omia lisäysesityksiään. Oppimisen ja kasvun lautakunnan jäsenet - kuten minä- keskittyvät koulutuksen ongelmiin - varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle.

Sitten alkavat neuvottelut. Käytännössä lisäyksiä on saatu kaikkiaan korkeintaan noin 10 miljoonaa euroa.  Siksi on tärkeää löytää arvoperustaisesti kaikkien tärkeimmät korjauskohteet.

Nyt voit vaikuttaa. Mitkä ovat koulupuolen pahimmat kipupisteet? Miten ne korjattaisiin? Kirjoita minulle joko vastaamalla  tähän blogiin tai yv;nä. marttifi@gmail.com

Päivän aforismi

 

Päivän aforismi

 

Päivän aforismi

Päivän aforismi

 

Kunpa oppisi ennenkuin on liian myöhäistä :-)

Svenska Dagen

 

Viikkoraportti 44

 

Se on taas perjantai. Suomi palaa varovaisesti vanhaan normaaliin. Saas nyt nähdä, kuinka käy. Mutta joka tapauksessa edessä on kalenterin mukaan lähes vapaa viikonloppu. Muutamia pikkuhommia toki. Mitä viikosta jäi mieleen?

Maanantai 1.11.

Aikainen herätys. Ei kiva. Opetusharjoittelun ohjausta klo 9 alkaen. Oikein kivaa. Pitkästä aikaa syntyi myös verottajalle työmatkakuluja :-) Ks. lisää - jollet jo lukenut

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2021/11/maisteriharjoittelu-back-to-normal.html

Illalla TSL- Espoo-Kauniaisen opintojärjestön hallituksen kokous. 

Naputin nuijalla syyskokousasiat pöytään. Asiakirjat ovat kaikki valmiit. Kokous on 2.12.

Tiistai 2.11.

Vapaapäivä. Taxikuskina vaimon kuljettelua  lounalle ja leffaan siskonsa kanssa ja takaisin. Väliajalla hain Bembölen kahvituvalta Sveitsin leikkeen. Kyllä osaavat. Maiskis.

Ruutuaika aikaa (liian) paljon. Näpit juoksi näppäimistöllä. Jotain syntyikin.

Keskiviikko 3.11.

Puolihidasaamu.  Vaimo shoppailemaan Helsinkiin ja itse OpeUra-tutkimus-ryhmän kokoukseen klo 10.30:ksi. Edettiin hienosti. Sain läksyjä, ja seuraava työkokous maanantaina. lainaksi Kansasen Pertiltä Aukusti Salon tutkimus Cygnaeuksesta. (Täytyykin kysellä Sveitsistä, milloin juttu Cygnaeuksesta tulee nettiin). 

Saimme hoidettua myös paperiasiat opetusharjoitteluun liittyen. Ja lisäksi sain työtarjouksen ottaa myös tammikuussa III-periodissa harjoittelijoita. Niin upeaa!

Keskiviikkona tuli vielä FB:ssä  viesti Eteläisen Suomen erityisopetus ry:ltä, joka  on pitänyt syksyllä webinaareja eri aiheista. Seuraava webinaari on 1.12. kello 18.00 - 19.00. Kysyivät puhumaan aiheesta Case Espoo (Missä on onnistuttu ja missä on parannettavaa). Aihe on valittu, koska tämä on puhuttanut heidän  jäsenistöään. No, kalenterissa oli tilaa.

KELLO 17,30 kokoontui Espoon Kasvun ja oppimisen lautakunta (KOTOLA). Lista oli pitkähkö mutta itse TEAMS- kokous nopea. Hankalin asiakohta  oli pienen Nuuksion koulun tilanne. Espoolla on paineita ajaa alas pikkukoulut.

Kuulun demariryhmään, ja meistä se ei ole oikea suunta. Lautakunta tekikin yksimielisen päätöksen seivittää vielä mahdollisuus sijoittaa kouluun yhdistetty esiopetus-ykkösluokka.

Torstai 4.11.

Torstai oli oikea Boomeri-päivä. Kello 9:ksi Auroran koululle kouluvaariksi.

On tuo opetus-materiaaliteknologian kehitys ollut tosi huikeaa näiden 7 eläkevuoteni aikana. eMateriaali laulattaa, liikuttaa, lukee satuja ja toimii vuorovaikutteisesti scriinillä.

Hieno päivä taas olla vähän avuksi. Saku Sammakko-musiikkiprojekti etenee kuin VR:n vessa. Tänään jokainen sai laulaa, soittaa ksylofonia,  cajon-rumpua ja ihan oikeaa rumpua.

TOINEN boomeri-homma oli  Ukkitaksikeikka. Haimme Mr. Miltonen ja Mr. Teon iltapäivähoitoon. 

Ensin menimme Emmaan kivaan taidenäyttelyyn. Kyllä ihmettelimme Taiteilija Chiharu Shiota Äärirajoilla-teoksen 350 km:n punaisesta langasta tehtyä tilaa ja teknisempää taideteosta, jossa sai oikeassa asennossa muuttua toisennäköiseksi.

Pojista vielä parempi oli KAMUN näyttely Espoon historiasta. Itse bongasin sieltä hyvää materiaalia Espoon yrittäjistä. Tuosta teemasta olen luvannut tehdä tekstiä Espoon Perinneseuralle.

Sitten lihapullille, perusamuusille ja lätyille Mimmilään 

Siihen asti kun Santtu-isä pääsi heitä hakemaan pelattiin poikien kanssa vanhanaikaisesti lautapeliä. Keksimme yhdessä yksinkertaistetut säännöt Carcassone- Etelämeri peliin. Oma älyni ei ylety oikeisiin sääntöihin. Omatekoiset ymmärsi myös 67- ja 5-vuotias. 

Perjantai 5.11.

Perjantai oli viikon kokovapaapäivä. Ihan hetki aamusta meni Espoon Perinneseuran syyskokous-järjestelyihin. Puolen päivän aikoihin vaihtoi Espoon Teknopyörä Järvenperässä vartissa ja 35:llä €:lla Mersun alle talvirenkaat. Yes.

Sitten vaimon kanssa "ulos" perjantai-päivälliselle. Meillä on ollut sellainen tapa ainakin 10 vuotta, ehkä 20? Tällä kertaa Jumboon Fonda del Soliin.

Minä tilasin ties kuinka monennen kerran upean venäläisen sipulipihvin ja puoliso otti kanaa. 

Jälleen kerran maiskis. Minä join sokeritonta colaa :-)

VIIKON Saldo? Paljon iloa. Vahvasti plussalla.