OLEN mukana TSL:n Espoon ja Kauniaisten opintojärjestön toiminnassa. Jos korona olisi saatu kuriin, olisimme järjestäneet jo moneen kertaan yhden illan koulutussessioita fiksun yleisönosasto-kirjoituksen laatimisesta.
Kun pandemiaa ei ole saatu vielä haltuun, ajattelin kuitenkin esitellä koulutusta varten laatimani simppelin mallin. En luottanut pelkkään omaan retoriikan osaamiseeni, vaan luin toistasataa hyvää yleisönosastokirjoitusta ja etsin niistä rakennetta, jota harvemminkin kirjoittava voisi käyttää tekstinsä "luustona".
Kaikki kritiikki otetaan nöyrästi vastaan.
Yleisönosastokirjoituksen "luusto"
(Klikkaamalla saa kuvan suuremmaksi)
Fiksu mielipidekirjoituskoostuu kahdesta pääosasta: Otsikosta ja itse leipätekstistä. Ingressiä (johdattelevaa tiivistystä) niissä ei käytetä.
OTSIKKO kirjoitetaan viimeisenä, ja se näyttää olevan nykyään aina kokonainen lause verbeineen: kirjoituksen keskeisin väite tai kysymys. Usein jutun hyväksyvä toimitus haluaa muokata sitä. Printtimediassa otsikkoon yhä tiivistetään keskeisin message. (Sosiaalisessa mediassa keskinen viesti piilotetaan, ja otsikko transponoidaankoukuttavaksi tyyliin: "Demareilla on vastaus vaikeaan kysymykseen.") Jotta lukisit sen.
LEIPÄTEKSTIN karkea perusrakenne on 1) johdattelu ja 2) oma näkemys. Useimmissa lukemissani kirjoituksissa johdattelu oli napakka kuvaus jostain aikaisemmasta mielipidekirjoituksesta, uudesta laista tai uutisesta. Esim näin:
- Tänään vietetään….
- LL kirjoitti eilen ansiokkaasti
- MM kysyi...
Toinen vaihtoehto oli lähteä suoraan - viittaamatta aikaisempiaan kirjoitukseen.- kuvaamaan teemaa. Lyhyissä jutuissa rakenne saattoi olla 1) ongelma ja 2) ratkaisu tai useita.
Sen jälkeen: oma joko kannatus- tai vastustuskanta
Kirjoituksissa on yleensä kolme vaihtoehtoa: Se tukee tärkeää asiaa, ampuu alas törkeän asian tai suhteuttaa asian eri puolet.
Kaikissa kolmessa tyypissä esitettiin ensin oma kanta ja sitten se perustetiin.
Tuki ilmaistiin esim. näin:
- Olen itsekin samaa mieltä/kokenut samaa
- Kiitän lämpimästi MM:ää
- Olen samaa mieltä kuin SS
- On totta, että
- Kysymys on todella aiheellinen/ajankohtainen
- Voin avata, miksi/miten.. (selittelee)
Vastustus esitettiin esim. näin:
- Toisin kuin VV kirjoitti, en ole..
- Ei pidä paikkaansa + perustelut
- Oikaiseelisätiedolla/0milla kokemuksilla
- Hämmästelee; kuinka juuri tämä puolue, joka on aina...
Jos kirjoittaja haluaa yhtä aikaa sekä tukea että torjua teemaa, hän täsmentää aikaisempaa väitettä esim. näin:¨
- On totta, että ... mutta…
- Kirjoittajalta jäi huomaamatta…
- Yksi tärkeä asia jäi vähemmälle huomiolle
- Tilanne on toinen toisaalla
- Olen yllättynyt yksipuolisuudesta…
- Olen samaa mieltä siitä…. mutta (lähdetään siitä mikä on yhteistä)
- Ongelmia on … mutta myös onnistumisia (kompromissia)
Lopetus
Yleisönosastokirjoitus päättyi yleensä kertamaan kirjoittajan kantaa. Mukana saattoi olla:
- Kiitos vielä asian esiinnostajalle
- Vaatimus: Me kiukkuiset ja syvästi pettyneet vanhukset vaadimme vastausta... On kohtuutonta
- Kehotus, että joku tekee jotain
- Kaino toivomus
- Hämmennyksen ilmaus: Miten kukaan tuossa asemassa...
Ja sitten annettiin vielä ohje, mitä pitäisi juuri nyt tehdä.
Ja luonnollisesti tekstin loppuun tuli oma nimi ja uskottavuutta lisäävät tittelit.
"Koristeet"
SEKÄ kirjoituksen alussa että lopussa oli useissa jutuissa eräänlaisia koukuttajia.
Alussa ne olivat usein kuvauksia konkreeteista sattumuksista, joko kiitos, hämmennys tai moite
Lopussa ne saattoivat olla:
- Laulun pätkä
- Sitaatti
- Huudahus” Digipalvelut kuuluvat kaikille” - loppunosto; ”Sitä saa, mitä tilaa”
- Alussa sanotun kertaus
- Kohottava lopetus. "Yhdessä selviämme tästäkin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti