Mitä tarkoitamme pedagogiikan laadulla? Osa 1

Oma yritykseni tavoittaa opetuksen ilmiötä.

2 VIIKON kuluttua talvilomaperjantaina  minun pitäisi osata jotenkin avata keskustelua pedagogiikan laadusta. Kyseessä on oululaisrehtorien seminaari, jonka pääteemana ovat jokin aika sitten julkaistut perusopetuksen laatukriteerit. Olen käynyt niitä oman koulumme osalta läpi tämän blogin lastuissa kesällä 2009.

On kiinnostava tehtävä nostaa vielä erityisesti ja kokoavasti esiin itse pedagogiikan laatu. Näitä on silloin pohdittava:


(1) Mitä tarkoitamme pedagogiikalla?
(2) Mitä tarkoitamme laadulla,  kun tarkastelemme pedagogiikkaa? Mitä laadun käsite yleensä ja erityisesti pedagogiikan osalta voisi tarkoittaa?
(3) Mikä on pedagogiikan ja opetussuunnitelman laatujen suhde
(4) Millaisissa pedagogiikan elementeissä on nähty/tunnistettavissa laatua?
(5) Mitä siis voisi tiivistää laaduksi pedagogiikassa?

Mutta sitä ennen katsotaan, mitä itse kuuluisat laatukriteerit sanovat opetuksen laadusta.

Opetuksen  laatu Perusopetuksen laatukriteeriteksteissä

Laatukriteereissä on kaksi osioita, jotka vahvimmin leikkaavat pedagogiikan laatua:

- opetussuunnitelman toteutuminen ja

- opetus ja opetusjärjestelyt.

A. Opetussuunnitelman toteutuminen

Laatuktiteereistä löytyy seuraavia ajatuksia opetuksen laadusta:

- valtakunnallinen ops (kansalliset linjaukset)  on linjattu paikallisiin olosuhteisiin ja oppilaiden tarpeisiin sopivaksi. Tämä vaatii asianosaistahojen osallistamista ja sitä, että  eri koulujen ja luokka-asteiden opetushenkilöstö sopii kasvatus- ja opetustyön välittömistä yhteisistä toimintalinjoista.

- koulukohtaiseen opetussuunnitelmatyöhön kuuluu toiminnan parantamisen idea. Myös oppilaat omien edellytystensa mukaan.

- rehtorille opetussuunnitelma on pedagogisen johtamisen keskeisin työkalu, opettajille se on omien työtavoitteiden perusta. 

-  "Opetussuunnitelma on strateginen pedagoginen asiakirja, jonka kautta koulun toiminta liittyy opetuksen järjestäjän muuhun toimintaan ja kehittämiseen".
- Ops on kehittämisen keskeinen väline. 

B. Opetus ja opetusjärjestelyt

Laatukriteereistä voi poimia seuraavia opetukseen laatuun liittyviä ajatuksia:

-  hyvää on opetus sellaisena, kuin se hallinnollisissa teksteissä, 

-  opetukseen liittyy myös kasvatus ja hyvinvointi,

-  yksilöllisyys (mm. aikaisempi osaaminen ja tarpeet) otetaan huomioon suunnittelussa ja toteutuksessa (eriyttäminen)

-  opetussuunnitelmallinen yhtenäisyys vallitsee oppimispolun eri vaiheissa (niveltäminen),

-  tavoitteisuus yleisesti ja erityisesti. Opetussuunnitelmalähtöisyys. Opetusjärjestelyt, sisällöt, menetelmä- ja materiaalivalinnat  on johdettu tavoitteista,
-  monipuolisten menetelmien periaate.
- asioita työstetään omakohtaisesti ja oppilaslähtöisesti.
- oppilaiden keskinäinen vuorovaikutus on tärkeää. Opetusta rikastetaan mm. vierailuilla. Tietotekniikkaa käytetään,

-  ohjaus: opetusta tuetaan; oppilaan oppimishalua ja itseluottamusta vahvistetaan,

- yhteisöllisyyttä hyödynnetään. Jokainen saa osallistua ja antaa palautetta,

- jokainen saa onnistumisen kokemuksia, 

- ryhmäkokojen tulee olla järkeviä,

- oppilasarvioinnin tulee olla oikeudenmukaista, läpinäkyvää ja kannustavaa (toisenlaiset osaamisen näytöt?),

- asiallisessa kunnossa olevat oppimateriaalit ja 

- opetusta kehitetään.

Ja sitten omaan pohdintaan

(1) Mitä tarkoitamme pedagogiikalla? 

Tässä tarkastelussa pedagogiikka  määritellään kahdella tavalla: suppeasti ja laajasti.

Suppeassa tarkastelussa meitä kiinnostavat opetustapahtumat, opetuksen vuorovaikutustapahtumat ja koulun kasvatuksellinen elämänpiiri. Suppeasti pedagoginen laatu on vuorovaikutuksen laatua, sitä, missä määrin opettajan ja oppilaiden interaktio tukee oppilaan tiedonrakentelua (tietämistä) ja hänen motivaatiotaan (tunteitaan, uskoaan itseensä ja opiskelun mielekkyyteen)

Laajassa tarkastelussa meitä kiinnostaa paitsi opetus, myös sen kehystekijät (opetussuunnitelmat, koulun toimintakukttuuri, rakenteet, insitituutiot...), koulun koko toimintakulttuuri, tapa toimia  pedagogisten arvojen näkökulmasta. Pedagogisilla arvoilla tarkoitetaan sitä, missä määrin eri tekijät tukevat nimenomaan jokaisen oppilaan kasvua omista lähtökohdistaan täyteen mittaansa, kuten pääjohtaja Timo Lankinen asiaa on pohtinut.


(2) Mitä tarkoitamme laadulla,  kun tarkastelemme pedagogiikkaa? Mitä laadun käsite yleensä ja erityisesti pedagogiikan osalta tarkoittaa?

Laatu tarkoittaa montaa asiaa. Sitä, että asiat pelittävät, toimivat. Sitä, että niissä on hohtoa, haluttavuutta. Sitä, että jokin tuo lisäarvoa. Toisille laatu on tehokkuutta. Toisille vaikuttavuutta.

Paul Lillrank. Kuva lainassa Kauppalehden sivuilta.

Julkisella puolella nämä laadun ulottuvuudet eivät toteudu yhtä aikaa. "Julkisella puolella vaikuttavuus on sumea. Suoritemäärien lisääminen ei lisääkään vaikuttavuutta (esim. lääkärissäkäyntien määrä)." Professori Paul Lillrank

Kasvatuksen vaikuttavuuden arvioinnin tekee  erityisen haastavaksi se, että tulokset nähdään  vasta vuosien kuluttua ja se, että tavoiteltujen vaikutusten lisäksi kasvatus voi aiheuttaa muita seurauksia.

Yksi tapa jäsentää laatua. Eri asianosaistahoilla on
oma käsityksensä laadusta. Keskellä on laatukäsitysten
leikkaus. 

Yhtä oikeaa määritelmää laadulle ei siis ole löydetty. Laatu määrittyy aina substanssista, kontekstista, opetuksen kohdalta siitä, miten opetus ja sen päämäärät ymmärretään. Opetus on siksi kompleksinen kokonaisuus, että sen laatu koostuukin useasta osalaadusta?


Koulua koskeva laatuajattelu on vuosien varrella muuttunut; heiluri heiluu asioiden oikein tekemisen ja oikeiden asioiden tekemisen ääripäiden välillä.  1970-luvulla laatua oli  valtion vaatimusten mukainen julkinen palvelu (valtio asiakkaana). 1980-luvulla laatua oli koulujen omaleimaisuus ja   opettajien ammatillisen näkemyksen mukainen opetus.  1990-luvulla käsitys muuttui: Laatua olikin opetus, joka oli  asiakasvanhempien odotusten mukaista. 2000-luvulla on nähtävissä taas  paluu laatuajatteluun, jossa laatu on  valtion vaatimusten mukainen.

Hyvän neljä tasoa

Filosofi Eero Ojanen. Kuva lainattu
Helsingin Sanomien nettisivuilta.

Laatua voisi purkaa filosofi Eero Ojasen hyvän käsitteen pohjalta. Hän erottaa neljän  tason hyvää:

- teknistoiminnallista hyvää (oppitunnit sujuvat, oppilaat tekevät tehtäviä, tuntia ei häiritä, välineet toimivat, ongelmat ratkeavat, oppimistulokset ovat hyviä, opetussuunnitelma toteutuu,). Tähän laadun tasoon kuuluu mm. kustannustehokkuus, perustehtävänmukaisuus ja vaikuttavuus.

- kokemuksellisesti hyvää (opettajat ja oppilaat tekevät töitä hyvällä mielellä. Heitä kohdellaan reilusti. Pedagoginen hyvinvointi näkyy. Molemmat kokevat työnsä mielekkyyden. Opetus miellyttää vanhempia ). Tällaista laatua on  kutsuttu intuitiiviseksi, esteettiseksi ja subjektiiviseksi.

- tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kannalta hyvää (opetus tukee kaikkien erilaisten oppilaiden kasvua). Kyseessä on tiettyjen arvojen suuntainen laatu. Opetuksen tulisi olla tasalaatuista, tai yhtä laadukasta kaikille.

- mystisemmin hyvältä, oikealta tuntuvaa hyvää.  Kyseessä on systeeminen laatu, jossa laatu lisää yhteistä hyvää, eikä hyvän rinnalla saada muuta huonoa.

Paul Lillrank on pohtinut, kuinka
vaikeasti koko asiakas-termi sopii
julkisiin palveluihin,

TÄRKEÄÄ  on myös pohtia, kenen kannalta hyvää tarkastellaan? Yhteiskunnan, huoltajan, opettajan, lapsen...Liike-elämässä puhutaan esim. erikseen asiakaslaadusta (asiakastyytyväisyys, kykyä tyydyttää asiakkaan tarpeet tai täyttää odotukset)  ja sisäisestä laadusta (esim. tuotteiden virheettömyys). Asiantuntijaopettajalle laatu voi olla ihan muuta kuin isälle ja äidille.

Eräissä tutkimuksissa (mm. Linnakylä & Malin 1997)  kouluelämän laatuna on pidetty oppilaiden näkökulmasta heidän kokonaisvaltaista viihtymistään,  sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia. Samasta asiasta on puhuttu myös pedagogisen hyvinvoinnin käsitteellä.





(3) Mikä on pedagogiikan ja opetussuunnitelman laatujen suhde?

Kiehtova kysymys kuuluu, onko mahdollista määritellä opetuksen laatu ajattomasti, yliopetussuunnitelmallisesti. Opetussuunnitelma määrittää  suomalaisessa didaktiikassa ajattelussa opetuksen laadun, kun puhutaan julkisesta koulujärjestelmästä. Laatu on sen tavoitteiden toteutumista.  Julkisen koulun ulkopuolella kysymys on avoimempi. 

Tästä syystä on erittäin hankalaa verrata eri aikojen opetuksen laatua  tai eri aikojen opetussuunnitelmien laatua  toisiinsa.  Vaikka meissä kaikissa saattaa yhä elää valistuksen edistyksen henki ja sen mukainen usko edistykseen.

Jos kuitenkin yritetään, oletan, että laatua voitaisiin metsästää seuraavasti:

(1) Yliopetussuunnitelmallinen laatu voidaan palauttaa niiden kasvatuspäämäärän relevanttiuteen; onko niissä tunnistettu oman ajan ja tulevaisuuden osaamistarpeet?
(2) ja siihen: kuinka tehokkaasti valitut sisällöt ja keinot nimenomaan tuohon päämäärään vievät?
(3) Kuinka hyvin/oikein oppimisen salaisuus on ymmärretty? Kuinka kestävä on ollut kunkin opetussuunnitelman ns. olettamusperusta? 

(4) Millaisissa pedagogiikan elementeissä on nähty/tunnistettavissa laatua?

Jo edellä kirjoitetusta voidaan tunnistaa tiettyjä keskeisiä elementtejä, joiden laatu tuo laatua opetukseen. Näitä ovat opetuksen toimijat (opettaja, yksittäinen oppilas, oppilasjoukko ryhmänä, koulu), itse opetustapahtuma ja  opetuksen konteksti: koulun toimintakulttuuri, systeeminen kokonaisuus.

Opettajan laatu

Suomalaisessa didaktiikassa nimenomaan opettaja  on nähty opetuksen laadun takeeksi. Opetuksen laatu on opettajan laatua. "Hyvät, kyvykkäät, motivoituneet opettajat ovat järjestelmämme laadun tae. Suomi on aivan erityinen maa.  Muualla maailmassa opettajan ammatti on 2.-4. valinta. Opettajiksi saadaan siellä ne, jotka eivät pääse muualla. Ja he eivät pysy kouluissa", kertoo Hannele Niemi.  Suomessa ala imee.  Lisäksi meillä on laadukas opettajankoulutus, joka luo valmiuksia professionaaliselle opettajuudelle, opettajuudelle, joka on asiantuntijatyötä.

Emeritus-professori Kari Uusikylä on koonnut  käsityksiä hyvästä opettajasta. Lista on pitkä. Kenenkään ei kuitenkaan tule ajatella, että Uusikylä vaatisi opettajaa olemaan kaiken aikaa yli-ihminen, jolla on nuo kaikki hyvät ominaisuudet.

Hyvä opettaja on ihmisenä  * aito* empaattinen* esteettinen * huumorintajuinen* hyvämuistinen * ilomielinen * kiltti*  kypsä * kärsivällinen* moraalisesti kehittynyt viisas* nöyrä* persoona* positiivinen* terve*  sosiaalisesti ja eettiisesti kehittynyt* tietoelämältään vireä* tunne-elämältään tasapainoinen* tunneälykäs* velvollisuudentuntoinen* ystävällinen kaikille*  äidillinen*

Työssään  hyvä opettaja on *innostunut* *itsensä kehittämiseen kykenevä  *kasvatusoptimisti* kiinnostunut oppilaiden ideoista ja oppilastöistä* kriittinen vaihtuvia muoteja kohtaan * luova* monipuolinen/vaihtelee opetustapojaan *  yhteistyöhön halukas ja pystyvä*

Hänellä on kutsumus työhönsä ja pedagoginen eetos. Hänessä on siveellistä ihanteellisuutta. Hänellä on herkkä silmä oppilaiden vaikeuksille. Hänen suhteensa oppilaisiin on kaikki hyväksyvä,  kaikista välittävä, läheinen, lämmin, Hän on tahdikas, toverillinen ja  ystävällinen.

Luokkansa johtajana  hyvä opettaja on * humaani* hyvä auktoriteetti* läheinen* oikeamielinen/oikeudenmukainen* toverillinen. Hänellä on kurinpitokykyä.

Opettajan tapa tehdä työtä

Laatuna on tunnistettu myös opettajan tavassa tehdä töitä. Kari Uusikylän tutkimuksessa hyvää opettajaa määriteltiin myös sen perusteella, mitä hän tekee (ei vain millainen hän on).

Hyvä opettaja osaa  pyytää anteeksi.  Hyvä opettaja antaa turvaa, poistaa pelkoja, tyydyttää lasten perustarpeita ja ymmärtää oppilaita. Hän kohtaa oppilaat erilaisina ihmisinä. Hän kuuntelee ja kunnioittaa vanhempia, mutta tekee silti ratkaisunsa itsenäisesti.

Hän antaa oppilailleen arvostavaa palautetta ja kiitosta, kannustaa ja valaa uskoa. Hän järjestää oppilaille onnistumisen elämyksiä.  Hän hallitsee opetusmenetelmät. Hän joustaa tarvittaessa suunnitelmistaan. Hän tukee jokaisen itsetunnon kehittymistä. Hän käyttää aikaa yhteisten pelisääntöjen sisäistämiseen. Hän tietää, mitä opettaa/hallitsee oppisisällöt. Hän pitää opettamistaan aineista ja pitää oppilaistaan. Hän välittää ja auttaa.

Juuri nyt korostetaan, että opetuksen laatu paranee, kun työtä tehdään yhdessä toisten opettajien kanssa. Opettaja ei yritä selvitä yksin vaan jakaa osamistaan ja haasteitaan toisten kanssa.

Opetuksen laatu

Opettajalla on oppilaaseen sekä
pedagoginen että didaktinen suhde.

Hyvän opettajan opetus on ilmapiiriltään turvallista ja  kiireetöntä.  Hyvä opettaja opettaa selkeästi pieninä annoksina välillä harjoitellen ja oppilaille palautetta antaen. Hyvä opettaja arvioi oppilaiden omaa edistymistä. Hyvä opettaja selittää oppilaiden epäonnistumisia  yrityksen puutteella. Hän hyväksyy senkin, ettei oppilas aina yritä parastaan.  Hän estää kiusaamista. Hän kohtelee oppilaita hyvin.  Hän osaa pitää opiskelurauhan yllä. Hän vaatii työrauhaa.

Ja tietysti opetuksen laadun ulottuvuus on opetussuunnitelman toteutuminen. Kuinka hyvin kirjoitettu, tahdottu opetussuunnitelma suodattuu oppilaiden kokemaksi ja omaksumaksi opetussuunnitelmaksi. Opetuksen tavoitteilla on kriteerin funktio, kuten Wilhelm Sjöstrand asian ilmaiseen. Konkreetisti opetussuunnitelman toteutumista on erinomaisen vaikea arvioida.

Professori Timo Saloviita.

Kuva lainattu netistä.

Professori Timo Saloviita on määritellyt minusta mielenkiintioisesti hyvää opetusta kirjoittaessaan  ohjeita työrauhan saavuttamiseksi. Siihen tarvitaan kolme asiaa:

1. toimivat säännöt ja rutiini

2. hyvä suhde oppilaisiin

3. hyvä opetus.

Saloviidan mukaan oppilaat noudattavat opettajan ohjeita, kunhan opettaja antaa heille hyvää opetusta ja kun suhde oppilaisiin on kunnossa.

Opetussuunnitelman laatu

Opetuksen laadun  ulottuvuus on myös opetussuunnitelman (laajasti ja kerroksittain ymmärrettynä) kyky vastata oman ajan ja tulevaisuuden haasteisiin.

Oppilaan laatu

Emme voi ohittaa oppilaan osuutta opetuksen laadussa. Mitä on oppilaiden laatu? Kyvykkyyttä ja halua yrittää?

Opetusryhmän laatu

Opetus tapahtuu ryhmässä. Opetuksen laatua on ryhmän työkykyisyys, koulukuntoisuus.

Koulun toimintakulttuuri

Opetuksessa laatuna voidaan pitää myös  koulun toiminnan autenttisuutta, ts. sitä, missä määrin se, mitä opetukseksi kutsutaan kestää eettisen tarkastelun. Tällöin huonoa on opetus, jossa oppiminen ja kasvu on valjastettu vain testeissä pärjäämiseen. Jossa opetus on "teacher-proofia", kuten Hannele Niemi asian ilmaisee. Opetusta, josta on riisuttu opettaja persoona. Tällaisesta opetuksesta puuttuu luottamus. Tuo luottamus on vahva laadullinen ulottuvuus. Suomessa opettajilla on kykyä ottaa vastuuta -mutta sille vastuun ottamiselle on myös tilaa ja lupaa.

Koulun seinät, perinteet, resurssit luovat ne puitteet ja liikkumatilan, joissa opetus tapahtuu. 

Opetuksen laatu  kolmiportaisen tuen ajattelun pohjalta

Oma näkökulma laadun kysymykseen tulee uudistetusta perusopetuksen lainsäädännöstä, jossa tartutaan kaksi käsin käsistä karanneeseen erityisoppilaiden määrään. Kuten muistetaan, peruskoulu luotiin, jotta jokainen voisi käydä samaa, yhteistä koulua. Aluksi pehmennykseksi tosin tarvittiin  yläkouluun tasokurssit. 1990-luvulle tultaessa  kaikki- myös kehitysvammaiset- pääsivät yhteiseen kouluun. Samaan aikaan kuitenkin- monesta eri syystä - niiden oppilaiden  osuus, jotka  siirrettiin erityisopetukseen, koko ajan kasvoi. Luku lienee   Espoossa jo 12 %. Peruskoulun sisään on ikäänkuin "salaa" rakentunut uudelleen kansakoulu. Erityisopetusta saavien oppilaitten osuus on Suomessa Euroopan ehkä jopa maailman korkein. Kehityksen ei haluta jatkuvan näin.

Kaikki eivät siis pysy nykyopetuksessa mukana. Poliittinen tahto on, että koulujen tulee tarkastella omia käytänteitään. Onko opetus viritetty väärin? Jos joka viides oppilas tarvitsee ainakin laaja-alaisen erityisopettajan apua pysyäkseen mukana, pitääkö opetukselle tehdä jotain? Säädöksissä vaaditaan nyt voimakkaasti eriyttämistä.

Hyvään opetukseen rakennetaan  sisään  oppimista (opiskelua) tukevia elementtejä.  Tämä edellyttää, että opettaja tuntee oppilaansa, heidän vahvuutensa ja haasteensa sekä yksilöinä että ryhmänä.  Luokkatyö, struktuurit, istumajärjestys ja muut rutiinit rakennetaan luokkaan juuri näiden oppilaiden oppimista tukemaan. Tietoisesti. Tavoitteellisesti. Tutkivasti.  Tuen kolme muotoa: yleinen, tehostettu ja erityinen, eivät niinkään eroa keinopaletiltaan kuin intensiteetiltään ja suunnitelmallisuudeltaan.

Erityisesti yleinen tuki on ajattelutapa, joka liittyy opetuksen laatuun. Kyse on siitä, että opettaja "ei hylkää" väärällä tavalla oppivaa. Siitä, että jokaiselle luodaan (vuorollaan) onnistumisen mahdollisuuksia ja autetaan miestä/naista mäessä. Yleisen tuen rakenteiden avulla pyritään varhaistamaan puuttumista.

Yleinen tuki on siis ennen muuta uudenlaista pedagogista ajattelua. Ajattelua, jossa opettaja säätelee opetusta  lähemmäksi oppilaiden osaamista. Ajattelua, jossa se, että oppilas ei opikaan sillä tavalla, joka on opettajalla tuttu, ei ole kiusallinen häiriö tai ongelma, vaan haaste kokeilla jotain muuta, opettaa toisin ja monella eri tavalla. Yleinen tuki haastaa opettajia etsimään uusia keinoja auttaa lapsia.  Miten voisimme kehittää tukiopetusta? Voisiko kotiryhmissä ottaa huomioon lapsen tyylin oppia?  Jne.

 (5) Mitä siis voisi tiivistää laaduksi pedagogiikaksi?

Hyvin yleisellä tasolla laatu on siis sitä, että koulu ja opetus  toimivat ja edistävät hyvää maailmassa.  Tämän voisi tiivistää nelikentän ruudiksi, jossa toteutuu yhtä aikaa oppiminen ja kasvu sekä pedagoginen hyvinvointi.

Pedagogiikan osalta tiivistän laadun lopulta  seuraavasti:

(A).  Pedagoginen laatu on pedagogiikan autenttisuutta, autarkiaa ja autonomiaa. Sitä, missä määrin  se, mitä  opetukseksi kutsutaan on aitoa opetusta siten kuin se didaktiikassa ymmärretään.

Kolme A:ta ovat lainassa
professori Timo Airaksiselta.
Kuva on omani.

* Autenttinen opetus tähtää jokaisen oppilaan oppimiseen ja kasvuun. Se on eettistä. Opetuksen laatu syntyy  kohtaamisissa. Siihen kuuluu opettajan pedagoginen rakkaus (välittäminen) jokaista oppilasta kohtaan. Pedagoginen rakkaus on sitä, että opettaja ajattelee lapsen etua, on Kari Uusikylä sanonut.

Vastavuoroisesti hyvään suhteeseen kuuluu, että opettaja on oppilailleen esikuva,  auktoriteetti.

Autenttinen opetus edistää yhteistä hyvää maailmassa. Opetus on monipuolista. Se perustuu ajantasaisiin käsityksiin maailmasta, tiedosta ja oppimisesta. Autenttinen opetus kristallisoituu hyvän opettajan ihanteessa.  Sen vastakohtana on indoktrinaatio ja paha opettaja.

* Autarkinen opetus on opetusta, jossa opettajat ovat riippumattomia ulkoisista kohtuuttomista paineista. Tämä edellyttää opettajuudelta professionaalisuutta, luottamusta. Suomalaisessa didaktiikassa opettajaihanteeksi on asetettu didaktisesti ajatteleva opettaja. Koskenniemi (1968) tarkoitti sillä taitavaa, luovaa opettajaa, joka ei suhtaudu opetukseen rutiinimaisesti eikä byrokraattisesti. Didaktisesti ajatteleva opettaja harkitsee omat ratkaisunsa, toisaalta opetussuunnitelmaan toisaalta oppilaantuntemukseen ja tilannetajuun perustuen. Sen vastakohtana on teacher-proof-opetus, stradardisoitu ja paketoitu opetus.

* Autonominen opetus on opetusta, jossa opettaja on asiantuntija, ja hänellä on vapautta suunnitellessaan opetusta. "Parasta, mitä opettaja voi saavuttaa, on persoonallinen ote työhön", kirjoittivat Matti Koskenniemi ja Antero Valtasaari aikanaan. Kun oma tapa opettaa on reflektoitua, siis harkittua, pohdittua ja seurattua, opettaja on sovussa itsensä ja maailman (sekä opetussuunnitelman) kanssa.

(B.) Pedagogiikan laatu on pedagogisten tapahtumien linjanmukaisuutta, tavoitteellisuutta, osuvuutta, ratkaisujen reflektointia. Kaikkien osapuolien sitoutumista tosissaan ja intohimoisesti oppimisen tavoittelemiseen. Oppilaitten pedagogista osallisuutta. Onnistumisen kokemuksia. Työn rauhaa. Pedagogista hyvinvointia. Laatu tiivistyy tehokkaan, hyvän opettajan ihanteessa. Vastakohtana on hajanaisuus, epätasaisuus, laiskottelu, häirintä ja huonosti opettava opettaja.

(C.) Pedagogiikan laatu on koko koulujärjestelmän kykyä tukea opettajaa ja hänen opetusryhmäänsä pysymään opiskelun ja oppimisen mielentilassa. Päämääriä, jotka ovat relevantteja. Ihmisihannetta, joka on innostava ja uskottava. Rakenteita, jotka tukevat eivät tukehduta. Opettajakuntaa, joka on muodollisesti pätevä. Akateemista opettajankoulutusta. Reiluja työnehtoja ja houkuttelevia työolosuhteita. Vastakohtana on kulttuuri, jossa opettajien ja oppilaiden  aika ja voimavarat käytetään ja kuuluu muuhun, sellaiseen, jota jonkun muun olisi kuulunut tehdä.

Opetuksessa laadun voi tiivistää kolmiodraamaksi, jonka osapuolia ovat Mika Kamenskyä soveltaen:  asiakkaiden (valtio, kunta, huoltajat, oppilaat) tarpeet, oma osaaminen ja resurssit.

Oppilasparlamentti: Pizza on lempiruoka nro: 1

AURORAN oppilasparlamentti kokoontui tänään klo 9.45-10.00. Kukin luokka oli valinnut edustajikseen yhden pojan ja yhden tytön.

Asioita oli listalla kaksi. (1) Parlamentaarikot saivat tehtäväksi koota luokistaan ehdotuksia vielä tänä syksynä tehtäviksi hankinnoiksi. Nyt kun rahaa on.  Ehdotusten pitäisi olla valmiina ensi viikolla.

(2) Ruokapalveluisäntämme Kai lupasi yrittää järjestää kerran kuussa lempiruokapäivän, jolloin syötäisiin parlamentin päättämiä ruokalajeja. Kaikki saivat tehdä ehdotuksia ja sitten äänestettiin.

Tällainen on lasten lempiruokalistan kärki:

1. pizzaa (28 ääntä)
2. tortilla (26 ääntä)
3. lihapullat (23 ääntä)
4. makaronilaatikko (21 ääntä)
5. lehtipihvi  ja jauhelihaspaghetti (18 ääntä)
7. pinaatiletut (17 ääntä)
8. tacot (16 ääntä)
9. makkararuoka (13 ääntä)
10. hernekeitto (10 ääntä).

PÄIVÄ meni nopeasti. Sairaana oli melkoisesti porukkaa.  Ja koulutuksessa.

Turvasuunnitelma 2010

Poliisi kävi konsultoimassa meitä turvallisuusasioissa.  Eilisilta menikin sujuvasti  tehdessä tiimien päivättämän riskianalyysin pohjalta tätä lukuvuotta koskeva turvasuunnitelma- mutta nyt se on tehty ja lähetetty esimiehille.

Suunnitelma esitellään seuraavaksi henkilökunnalle, niin että jokainen tietää, miten juuri hänen tulee kehittää koulumme turvallisuutta tämän lukuvuoden aikana.

Tehostetun tuen mallin jyräys jatkuu

Jatkoimme tänään työtä kahden pilottiluokan kanssa, joissa kokeilemme luokan tason tehostetun tuen mallia. Nyt homma toimi paremmin isommilla oppilailla. Ulla piti luokalle Lion Quest-harjoituksia, joilla rakennetaan luokkaan ryhmähenkeä ja iloa.

Joillain pienemmän luokan oppilaista oli tänään vähän känkkäränkkää. Mutta homma jatkuu.  Itse sain pitää kolme mukavaa tuntia 5a-luokassa.

Furmania haastattelemassa

Näin sitä melkein istuttiin. Minä vasemmalla,
ja Ben Furman oikealla (takaa katsoen)

TERVEISIÄ Kirjamessuilta. Olin luvannut haastatella Ben Furmania Katri Vala-lavalla klo 14.30.  Teemana oli Furmanin uusi kirja "Muksuopin lumous".

Tämä taisi olla toinen kerta, kun olen mokomassa mukana. Toissa vuonna leikin  haastattelijaa Educa-messuilla Opettaja-tv:n osastolla. Tuolloin vieraana oli silloinen Ylen pääjohtaja Mikael Jungner.

Yleisöä oli paikalla melkoisesti, ja pääosa koko 25 minuttisen. En ollut laatinut etukäteen kysymyksiä, vaan luotin dialogiin.

Tottakai tällainen haastattelu on paitsi työtehtävä, jossa avataan kirjaa sitä lukemattomille, myös mahdollisuus kysyä oikeasti itse kiinnostavia kysymyksiä. Mitä opin?

1. Furman on läpeensä positiivinen mies. Hän on omaksunut kyllä täysin Muksuopin takana olevat periaatteet. Mm. kiitoksen  jakamisen.
2. Muksuoppi saattaa olla ensimmäinen  suomalainen kasvatusoppi (sellaisena sitä pidän), jolla on oikeasti kansainvälistä mainetta. Kuulin, että ensimmäinen kirja on käännetty jo 12:lle  kielelle. Ja tämä uusikin jo usealle.
3. Furman  kertoi, että Muksuopin nimi voisi yhtä hyvin yllä "You decide", koska yksi keskeisiä periaatteita on lapsen  sitouttaminen. Juuri lapsi tekee päätöksiä. Juuri lapsi opettelee. Me muut olemme vain apuna. 
4. Toinen tärkeä vaikuttava "lääkeaine" on lapsen ympärillä olevien ihmisten kannustuksen voima. Kaikkiaan muksuoppi muuttaa kaikkien mukaan  lähtevien roolia suhteessa ongelmaan positiivisesti. Ongelmalapsen isä onkin taitoa opettelevan pojan kannustaja. Pitäisikin varmasti sanoa, että muksuoppi on yhteisöllinen lasten ongelmien ratkontamenetelmä, jolla on paljon positiivisia yhteisöllisiä "sivuvaikutuksia".
5. Moni kuulema vähättelee muksuoppia, ja ajattelee, että se sopii vain pikkuongelmiin. Päinvastoin. Kun kysyin, millaisiin ongelmiin Muksuoppi ei tehoa, kuulin, että  ongelmaan, jonka  ratkaisemiseen tarvitaan  silmälasit :-)
6. Keskustelimme palkinnoista ja rangaistuksista. Muksuoppi käyttää palkintoja, mm. juhlaa. Mutta juhla ei ole vain mehun juomista, se on enemmän, taidon oppimisen julkistamistilaisuus, samaan tapaan kuin ylioppilasjuhla. Palkinnot eivät ole tarroja vaan sosiaalista huomiota.
7. Muksuoppiin ei kuulu rangaistuksia. Ei edes torumista. Takaiskuihin varaudutaan sopimalla lapsen kanssa, miten häntä muistutetaan.
8. Työkirjan vaihtoehdoksi on tuotettu Muksuopin Bam-velhosta  uusi nettiversio. Se vaikutti hyvin kiinnostavalta. Käyttöoikeuden saa 15 €:lla/lapsi.
9. Parhaiten Muksuoppiin pääsee kiinni Furmanin mukaan lukemalla tämän uuden kirjan ja sen kymmeniä kertomuksia.
10. Muksuoppi on mainio esimerkki Best Practises-ideasta. Se on kokoelma hyvin toimivia käytäntöjä. Annoin Furmanille tilaisuuden jälkeen oman kirjani "Sata sanaa kasvatuksesta" siltä varalta, että hän kiinnostuu teoriasta :-)

Paluu Muksuoppiin osa 2

Päivitetty 26.10. klo 17.

JATKAN tässä lastussa paluuta Muksuopin ideamaailman.  Käännän ja fokusoin aikaisemmassa lastussa esitellyn Luokan koulunkäyntiin kuntoutusohjelman muksuopin kielelle. Lähtökohta on: ei ole ongelmia, on vain taitoja, joita  ei vielä osata.


1. Vahvistetaan opettajan  asemaa ryhmänjohtajana = taito totella opettajaa

On tärkeää, että kaikki oppilaat osaavat kunnioittaa opettajaa (ja aikuisia yleensä).  Mitä aikuisen kunnioittaminen oikein tarkoittaa? Kunnioittamisen taitoon kuuluu seuraavia osataitoja:

• tottelemisen taito (tekee sen, mitä opettaja käskee) (eikä viivyttele tai väittele vastaan)
• taito lopettaa leikki, kun pitää ruveta kouluhommiin.
• taito aloittaa tunti nousemalla ylös ja panemalla suu kiinni
• taito lopettaa työ ja panna tavarat pois, kun tunti loppuu
• taito auttaa opettajaa
• taito puhua opettajalle kauniisti
• taito antaa opettajan puhua keskeytyksettä

Opettajien kunnioittaminen  on tärkeä ja hyödyllinen taito:

• aika ei mene hukkaan
• ei tule riitoja luokassa
• oppii samalla hyödyllisiä taitoja. Isona töissäkin on osattava olla kohtelias.

Opettajan on tietoisesti rakennettava oppilaisiin luottamussuhde, jotta lapsi pystyy kunnioittamaan häntä. Opettajalla on tärkeä kannustajan rooli kaikille oppilaille. Palautteen tulisi  aina tukea. Opettajankin voi olla tarpeen kehittää taitoaan olla innostava ja kiva opettaja. Siihen kuuluu mm. seuraavia taitoja:

• taito hymyillä
• taito puhua ystävällisesti
• taito sanoa selkeästi, mitä pitää tehdä
• taito huomata, mitä luokassa tapahtuu (silmät selässäkin)
• taito kannustaa
• taito antaa arvostavaa palautetta
• taito luoda turvallisuutta
• taito hillitä kiukkua
• taito olla tasapuolinen kaikille
• taito luoda luokkaan yhteenkuuluvuuden tunnetta
• taito auttaa lapsia
• taito kehua lapsia yhä uusilla tavoilla
• taito tykätä kaikista lapsista.
• taito kuunnella 
• taito opettaa hyvin, eli selittää asiat niin, että lapsi ymmärtää ne.
• taito löytää tylsistäkin asioista kiinnostavia puolia
• taito säilyttää maltti
• taito sanoa asiat niin, ettei lapsille tule paha mieli (esim. palaute)

Opettaja  voi julkistaa omaan tavoitteensa. On tärkeää, että sekä oppilaat että opettajat harjoittelevat näitä  taitoja  iloisella  tavalla.

 2. Oppilaiden sitoutuminen koulutyöhön ja opiskeluun = taito  opiskella

Koulunkäyntitaito on tosi tärkeä ja hyödyllinen taito. Siihen kuuluu monta osataitoa. Olisi opittava mm.

• tulemaan ajoissa kouluun ja tauoilta tunnille
• tekemään läksyt ajoissa ja hyvin.
• ottamaan oikeat tavarat mukaan
• kuuntelemaan ohjeet niin, että tietää mitä pitää tehdä
• keskittymään tehtäviin ja tekemään ne loppuun saakka
• viittaamaan ja puhumaan vasta kun on saanut puheenvuoron
• käyttää kouluaika opiskeluun
• taito puhua opetajalle fiksusti ja kohteliaasti.
• noudattamaan ohjeita
• istumaan omalla paikallaan pidempiä aikoja
• hillitsemään itseä, kun mieleen tulee asioita, jotka pitäisi sanoa tai tehdä.
• menemään ajoissa nukkumaan

Kaikkia ei voi oppia yhtä aikaa. Näistä taidoista on tosi paljon hyötyä. Esim.

• on kiva onnistua
• on kiva, kun oppii
• saa parempia numeroita
• on kiva, kun isä ja äiti näkevät, että lapsi osaa
• kun seuraa tunnilla, jää kotona enemmän omaa aikaa
• on kiva, kun luokassa on rauhallista

3. Luokan ilmapiiri, kaverisuhteet = taito olla kiva koulukaveri

Ei ole aina helppoa olla kiva kaveri toisille. Se vaatii taitoja. On osattava mm.

• käyttää toisista (vain) heidän omaa nimeään (ei haukkua)
• auttaa toisia
• pyytää anteeksi, jos pahoittaa toisen mielen
• tehdä töitä yhdessä kaikkien kanssa, sellaistenkin, joista ei tykkää
• hillitä itsensä (pysyä tyynenä),  vaikka toinen on ärsyttävä (voi kokeilla esim. rauhallista hengittämistä, kymmeneen laskemista. kauemmaksi menemistä...)
• puhua kaikille kauniisti
• noudattaa sovittuja sääntöjä

 Mutta näiden taitojen opettelusta on paljon hyötyä:

• saa uusia kavereita
• ei tarvitse olla yksin
• ei tule riitoja
• oppilaat viihtyvät koulussa
• opettaja on iloinen ja ystävällinen
• kun asiat sujuvat, luokassa ehditään tehdä myös asioista joista lapset pitävät
• kotona on mukavampi olla, kun ei tule koulusta moitteita

4. Kotien tuki

Lapset oppivat asioita eri lailla ja eri tahdssa. Me koulussa ajattelemme, että lasten olisi nyt hyvä oppia tällaiset taidot. He ovat jo siihen tarpeeksi isoja. He oppivat ne varmasti, kun puhallamme kaikki yhteen hiileen.

Meistä näistä taidoista olisi paljon hyötyä

• lapset oppisivat asiat paremmin, kun aikaa ei sählääntyisi
• luokan ilmapiiri olisi kevyt ja iloinen,  kun  asiat sujuisivat
• perheelle jäisi kotona enemmän yhteistä aikaa.
• isän ja äidin ei tarvitse olla huolissaan tai vihaisia lapselle tai itselleen tai koululle. Tunnelma kotona tulee iloisemmaksi.

Olisi hienoa, jos kotiväkik  lähtisi tukemaan koulua näiden taitojen opettelussa. Kotona voidaan seurata taitojen kehittymistä (Muksuoppi-työkirja), kirjoittaa kannustavia viestejä, kertoa, mitä hyötyä ja iloa niiden oppimisesta on isälle ja äidille  ja valaa lapseen uskoa, että tässä onnistutaan. Niinikään lasta voi tarvita muistuttaa sopivalla tavalla, kun taito unohtuu.

Joissain taidoissa lapsi tarvitsisi ihan apua. Joitain taitoja olisi hyvä  harjoitella kotiläksynä. Esimerkiksi tottelemisen taitoa (vaikkapa Kapteeni käskee leikki).

Myös kotiväki voisi ottaa jonkin taidon (lapsen auttamisessa) harjoiteltavakseen.  Isän ja äidin taitoja voisi olla mm. (vo muuten kysyä myös omilta lapsilta ehdotuksia).

• taito kuunnella lasta ja kysellä, kuinka koulussa menee
• taito puhua kauniisti lapsen koulunkäynnistä ja koulusta
• taito kehua lapsia yhä uusilla tavoilla
• taito keksiä hyviä perusteluja, miksi lapsi varmasti oppii koulunkäynnin taidot
• taito keskittyä lapseen, kun on tämän kanssa
• taito panna läppäri kiinni kotona...
• 
  

Jälkikirjoitus

Kyllä se kääntyi aika hyvin, vai?  Muksuopin lisäksi koulunkäyntiin kuntoutusohjelmassa tarvitaan luokan pelisääntöjen selkeyttämistä ja rutiineista kiinnipitämistä.

Luen itse muksuoppia niin, että sen "vaikuttavia lääkeaineita ovat" mm.

• lasta kunnioittava, positiivinen, "armahtava"  ohjaajan ote ja puhe.
• emme puhu epäonnistumisesta vaan taidon unohtamisesta. Lapsi saa itse ehdottaa, kuinka häntä muistutetaan...
• puhuttamisen merkityksen oivaltaminen. Annetaan asioille nimet. Puhutaan vaikeuksista ilman syyttelyä. Hyötyjä ei aina huomaa, ellei niistä puhuta.
• lapsen sitoutumisen merkityksen ymmärtäminen (saa valita taidon, antaa sille nimen jne.)
• itse taitoajattelu. Taidon on oltava konkreetti. Se on voittava näyttää (ymmärrys ja näyttö). Sellaista taitoa voi harjoitella
• taidon riittävä harjoittelu (tottuminen) sekä kuvittellisissa että todellisissa tilanteissa.
• taidon hallinnassa edistymisen seuranta (janamalli 1-10)
• mukavien tapojen käyttö harjoittelussa (esim. näytteleminen)
• oppimisen vahvistaminen monin eri tavoin.
• taidon harjoittelusta tukeva sisäinen ja ulkoinen (kannustus, kehut) palkkio
• motivaation merkityksen oivallus (lapsi mukaan päätöksentekoon- oman tahdon merkitys- luvassa oleva juhla/palkinto jne.)
• oman uskon omiin kykyihin merkityksen oivallus- uskoa on tankattava. Edistystä seurataan.
• mielikuvitusjutut- ainakin toisille (voimaeläin, salainen tukija, lempinimi uudelle taidolle; joissain asioissa lapsi tarvitsee mielikuvaharjoittelua, ohjauskeskuste voi tapahtua "taitopajassa")
• koko prosessi muuttaa lapsen ympärillä olevien aikuisten tapaa suhtautua ongelmaan ja lapseen- jopa toisiinsa.
• mielekkäitä rooleja lapselle tärkeille ihmisille (kannustaja).
• taidon oppisen julkistamisrituaali (eräänlainen siirtymäriitti), jossa jaetaan kiitoksia.
• opitun taidon opettaminen toisille oppimisen vahvistajana.

Apua muksuopista. Osa I

Palaan myöhemmin vielä tämän
uuden kirjan pariin. 

MINULLA on suuri ilo päästä haastattelemaan ensi sunnuntaina kirjamessuilla erikoislääkäri Ben Furmania, jolta on ilmestynyt hiljan uusi teos: Muksuopin lumous. Teos kertaa muksuopin nimellä tunnetun kasvatusohjelman periaatteet ja esittelee uskomattoman joukon erilaisia tapauskertomuksia, joissa tuo oppi on toiminut.

Meillä Aurorassa on myös tarvetta kaivaa muksuoppi esiin muutaman vuoden tauon jälkeen. Pienen jutun kokeilustamme kevällä 2002 löytää koulumme nettisivuilta (rullaa tammikuu alas asti)


Olen vakuuttunut, että sen avulla voimme  tukea niitä oppilaita, joilla  on "ongelmia" koulunkäynnissä eräissä luokissa. Aloitimme tänään yhdessä luokista luokan rutiinien selkeyttämisen. Kaikki luokkaa opettavat noudattavat samoja tapoja tunnin aloituksessa, lopetuksessa, kun tavarat puuttuvat  jne. Se tukee kaikkia oppilaita ja tuo turvallisuutta.

Muksuopin avulla varmistamme, että ne oppilaat, joille koulunkäyminen on ollut vielä muita vaikeampaa,  oppivat sellaiset taidot, jotka monet muut jo osaavat. Todennäköisesti kukin näistä oppilaista saa omaan muksuoppi-sparrajaa koulumme ela-opettajat, Martti, Sari...), joka tukee ja kannstaa heitä usean viikon ajan.

Työkaluna tulemme  käyttämään Muksuoppiin
kuuluvaa työkirjaa.

MUKSUOPPI on Ben Furmanin työtovereidensa kanssa kehittämä  ratkaisukeskeisen lyhytterapian periaatteisiin rakentuva lasten ongelmien ratkontamenetelmä. Se on muutamassa vuodessa on saavuttanut suuren suosion ympäri maailmaa.  Alkuperäinen teos on käännetty 10 kielelle.

Ratkaisukeskeisyyteen kuuluu, että ongelmille  ei etsitä syitä eikä  syyllisiä, vaan ratkaisuja. Näkökulma näkyy jo käytettävässä kielessä. Lapsia ei leimata häiriintyneiksi tai sairaiksi, eikä vanhempia ongelmalapsen vanhemmiksi. Lapsi vain ei vielä osaa jotain. Tämä ajattelutapa vastaa myös lasten omaa tapaa ajatella asioita.  Eivät lapsen koe, että heillä on ongelma. Lapset kokevat, että muut osaavat esim. leikkiä toisten kanssa , mutta minä en vielä. En ole vielä oppinut.

Muksuopissa on  15 vaihetta, askelta, elementtiä. Minä järjestäisin ne seuraavasti. Olen myös hieman toimittanut tekstiä.

1.  Ongelman, vian, häiriön kääntäminen taidoksi

Jos lapsella on ongelmia, muunnetaan  ne taidoiksi, joita voi opetella. Taito ei  tarkoita sitä, että osaa olla toimimatta niin kuin ei pitäisi, vaan sitä, että osaa sen sijaan toimia niin kuin pitää. Joskus taito on hyvä harjoitella vaiheittain.

Taustalla on ajatus, että lapsen ongelma poistuu, kun hän oppii taidon, jota ei vielä osaa. 

Esim.
Ongelma: lapsi kaivaa nenää. Taito: niistää nenä nenäliinaan
Ongelma: lapsi pelkää koiraa. Taito: päästää koira lähelle.
Ongelma; lapsi lyö toisia. Taito: lapsi osaa hillitä itsensä.
Ongelma: lapsi huutaa. Taito: lapsi puhuu hiljaa.
Ongelma: lapsi loukkaa toisia. Taito: lapsi osaa puhua kauniisti.

2. Sovitaan -ei määrätä yksipuolisesti

Sovi lapsen kanssa, mitä taitoa hän alkaa opettella. Kuuntele häntä.
- lapsi voi itse nimetä taidon, joka hänen pitäisi oppia.
- aikuinen voi ehdottaa taitoa
- aikuinen voi sanoa, että meistä sinun on tärkeä oppia tämä taito. Olet jo niin iso.

Taustalla on  ajatus, että näin lapsi sitoutuu harjoitteluun.

3. Hyödyt innostavat

Selitetään (pyydä muitakin ihmisiä selittämään)  lapselle, mitä  hyötyä hänelle ja myös muille ihmisille olisi siitä, että hän hallitsisi kyseisen taidon. 

Taustalla on ajatus, että hyödyn ymmärtäminen motivoi. Lasta motivoi, kun hän kuulee, että hänen osaamisensa tuottaa iloa muille.

Kun lapsi on kuullut muiden ihmisten näkemykset taitonsa hyödyistä, anna hänen vielä itse kertoa, mitä hyötyä hänelle tulee olemaan taidon osaamisesta.

Taustalla on idea sitoutumisesta.

4. Taito tulee voida  näyttää

On tärkeää, että lapsi tietää tarkasti, mitä hänen täytyy osata. Anna lapsen keksiä jokin leikki tai näytellä, millä hän voi esittää taitonsa käytännössä. Miten sellainen toimii, joka jo osaa.  Samalla  voi saada ideoita,  kuinka lapsi voi käytännössä ryhtyä harjoittelemaan taitoaan.

Taustalla on ajatus, että lapsella on luontainen halu oppia ja näyttää, että hän osaa. Ja ajatus, että jollei osaamista voi näyttää, taito täytyy määritellä tarkemmin.
..........................................................................................................

Tehdään taidon opettelusta hauskaa: Seuraaville portaille yhteinen piirre (5-8)


5. Annetaan ongelmalle ja taidolle innostava nimi

Anna lapsen keksiä taidolleen jokin hauska nimi. Voit auttaa lasta tai pyytää hänen tovereitaan auttamaan sopivan nimen keksimisessä.

Esim.
Ongelma voi olla kastelu. Sitä voidaan kutsua esim. märkäseksi. Taito, jolla ongelma poistuu, on pissalle meno on pöntöltä kysyminen, haluaako se pissaa vai ei.  Tätä taitoa voi kutsua pöntöttelyksi.


6.  Voimaeläin auttaa: sadussa on voimaa

Lapsi saa valita itselleen voimaeläimen (tai muun voimaolennon), joka auttaa häntä taidon oppimisessa. Anna lapsen myös kertoa miten hänen voimaeläimensä auttaa häntä. Pyydä lasta piirtämään tai auta häntä etsimään voimaeläimensä kuva, jonka hän voi saada käyttöönsä.

Tässä on kysymys mielikuvituksesta ja (ainakin pienelle) lapselle tyypillisestä leikkimielisyydestä.

7.  Kannustajat motivoivat

Lapsi pyytää itselleen kannustajia: aikuisia ja lapsia, jotka rohkaisevat, auttavat ja kannustavat häntä oppimaan. Olisi tärkeä, että lapsi saa itse päättää, keitä ottaa avustajiksi.

Koulussa lapset  voi jakaa esim. neljän oppilaan ryhmiin, joissa ryhmäläiset kannustavat ja auttavat toisiaan oppimaan taitonsa. Kannustajat ilmoittavat suostumuksensa kirjoittamalla nimensä lapsen julisteeseen tai työkirjaan.

Kannustajat tarkkailevat lapsen edistymistä, osoittavat ihailua lapsen edistyessä ja kirjoittavat merkintöjä havaitusta osaamisesta lapsen taitokirjaan.

Taustalla on ajatus, että lasta motivoi, kun hän kuulee, kuinka hänen osaamisensa tuottaa iloa muille. Lapsi saa runsaasti positiivista huomiota. Jo siitä saa kannustusta, että yrittää. Kun lasta kehutaan, hn tuntee ylpeyttä.

8. Palkinto!

Suunnitellaan lapsen kanssa etukäteen, miten taidon oppimista juhlistetaan. Lapsi saa itse esittää toiveita ohjelmasta ja siitä, keitä kutsutaan. 

Kun lapset opettelevat taitoja koulussa tai päiväkodissa, heille voidaan järjestää yhteinen tilaisuus, johon kutsutaan lasten vanhemmat ja jossa juhlistetaan kaikkien lasten oppimista ja edistymistä samalla kertaa.

Tottakai odotettavissa oleva palkinto ja juhlan kuvittelu motivoivat.

..........................................................................
9. Vahvistetaan uskoa onnistumiseen

Kerro ja pyydä muitakin lapsen kannustajia kertomaan, miksi he uskovat, että lapsi oppii taidon.
- kerrataan, mitä kaikkea hän on oppinut jo aikaisemmin
- muut ihmiset lupaavat auttaa.

Lapsen usko onnistumiseen kasvaa. Kun lapsi on kuullut muilta, miksi he uskovat että hän oppii voit kysyä häneltä itseltäänkin, miksi hän uskoo oppivansa taidon.

Taustalla on ajatus, että pelkkä halu ei auta. On uskottava itseen. Joskus lapsen luontainen usko itseen muuntuu epäuskoksi.


10. Taitotavoiteen julkistaminen

Auta lasta julkistamaan taitonsa. Voit pyytää lasta kertomaan muille, mitä taitoa hän opettelee, mutta taidon voi julkistaa taito myös laittamalla seinälle juliste, josta ilmenee hänen nimensä, hänen kannustajansa ja mitä taitoa hän sillä hetkellä harjoittelee. Lapsella on hyvä olla myös vihko tai taitokirja, jonka hän voi näyttää kannustajilleen ja johon hänen kannustajansa voivat tehdä merkintöjä hänen edistymisestään ja osaamisestaan.

11. Harjoitellaan

Taitoa täytyy harjoitella joko suullisesti tai oikeasti.

Anna lapsen harjoitella taitoaan siten, että hän saa näyttää muille, miten hyvin hän osaa taitonsa samalla kun muut ihailevat hänen osaamistaan. Voit myös sopia  lapsen kanssa, että hänen kannustajansa tarkkailevat häntä ja tekevät hänen taitokirjaansa merkintöjä aina kun he huomaavat, että hän osaa.

12. Takaiskuun valmistaudutaan etukäteen

Taitojen oppiminen ei ole helppoa. Keskustele sen vuoksi lapsen kanssa siitä, mitä tehdään jos sattuu käymään niin, että hän joskus 'unohtaa' taitonsa ja toimii juuri sillä tavalla, jolla hänen ei pitäisi toimia. Paras tapa varautua näihin tilanteisiin on antaa lapsen kertoa, miten hän toivoo muiden muistuttavan häntä noissa tilanteissa.

Taustalla on ajatus, että takapakki ei lannista, kun siihen on valmistauduttu etukäteen. Emme puhu epäonnistumisesta vaan unohtamisesta.

13. Juhlissa jaetaan kiitoksia kannustajille

Kun lapsi on oppinut taidon riittävän hyvin, järjestetään hänen kunniakseen juhlat.

Taustalla on idean jo opitun vahvistamisesta. Juhla on kuin rituaali, jossa muut tulevat tietoiseksi, että lapsi osaa.

Lapsen oppimista juhlistettaessa hänelle annetaan myös julkinen tunnustus opitusta taidosta tai edistymisestä. Samassa yhteydessä lapselta kysytään miten muut ovat auttaneet häntä oppimaan ja hänen tehtävänsä on kertoa, miten itse kukin on häntä taidon oppimisessa kannustanut, tukenut tai auttanut. Auta lasta myös keksimään miten hän voi välittää kiitoksensa niille, jotka eivät ole tilaisuudessa läsnä.

Taustalla on idea  jo opitun vahvistamisesta. Kiittäminen on sitä.

14. Toisia opettamalla oppii itsekin

Rohkaise lasta opettamaan oppimansa taito toisillekin lapsille ja jos se ei ole mahdollista, tarjoa lapselle mahdollsuus opettaa oppimansa taito jollekulle aikuiselle.

Taustalla on idea  jo opitun vahvistamisesta. Toiselle opettaminen vahvistaa omaa osaamista.

15. Sitten uusi tavoite

Mieti lapsen kanssa minkä taidon hän voisi opetella seuraavaksi.


Tässäkin taustalla on idea  jo opitun vahvistamisesta.

Ks. lisää mm. 

http://www.kidsskills.org/fin/index.htm

http://www.katsomo.fi/?progId=33058

Tervetuloa Wanhaan Satamaan 10.11.2010

AURORAN koulu on yksi niistä espoolaisista pilottikouluista, jossa on vuosien varrella kehitelty muillekin kouluille ehkä sopivia tapoja tukea oppilaita, joilla on oppimisessa tuen tarvetta.

Espoon, Helsingin ja Vantaan kaikki tämän aihealueen pilottikoulut järjestävät yhdessä messutapahtuman, jossa esitellään kehiteltyjä ideoita.

Auroran koululla on tapahtumassa oma ständi. Esittelemme siellä mm. ryhmäintegraatioluokka- ja skidi- ja sinimix-konseptia.

Lisäksi espoolaispilottikoulut pitävät kukin oman alustuksensa  Espoolle varatussa tilassa. Auroran koulun teemana on "Laajennettu  opetuksen käsite, ohjaus ja tuki". Minä olen luvannt toimia Espoon osastolla luentosarjan juontajana.

Seminaari on ilmainen, ja se on tarkoitettu sekä koulujen henkilökunnalle että vanhemmille. Tässä hieman lisää ohjelmatietoa:

Espoo : Auroran koulu, laajennettu opetuksen käsite: tuki ja ohjaus ; Eestinkallion koulu, resurssiluokanopettaja maahanmuuttajataustaisen  oppilaan tukena yleisopetuksen luokassa ; Kantokasken koulu, koulunkäyntisopimukset oppilaan  oppimisen tukena ; Keinumäen koulu, tunnetaitoja kehittämässä – ART-menetelmä ; Meriusvan koulu, joustavat opetusjärjestelyt erilaisten oppijoiden tukena esi- ja alkuopetuksessa ; Nöykkiön koulu, nivelkäytännöt ja jaksoittain joustavat  opetusjärjestelyt yläkoulussa ; Ruusutorpan koulu, yläkoulun uudet tukimuodot ja yleisen  tuen muotoja yhtenäisessä perusopetuksessa. Helsinki: Alppilan yläaste – Ajattele - opi - ilmaise - integraatiopolku 
Erityinen tuki Helsingissä ; Helsingin opettajien ekotukiverkosto ; Helsingin opetusviraston MEDIAKESKUS ; Hesan nuorten Ääni, Helsingin koulujen osallisuusohjelma ; Joustava esi- ja alkuopetus, Helsingin yliopisto, Opettajankoulutuslaitos ja Helsingin opetusvirasto Kieppi, kielen ja kirjallisuuden pedagoginen keskus ; Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma 2009–2012 Helsingin opetusvirastossa ; Matikkamaa-Mattelandet ; Myllypuron ala-aste, INTEKA - maahanmuuttajataustaisen oppilaan tukeminen (Oppilaanohjauksen kehittämishanke:) Pelimannin ala-aste, joustoa alkuopetuksesta alkaen ; Poikkilaakson ala-aste, luokanopettajien tiimityö ; Ruoholahden ala-aste, Eläköön meidän lähikoulu! ; SAIREKE -valtakunnallinen sairaalaopetuksen kehittämishanke, Auroran koulu ; Vallilan ala-aste, samanaikaisopetus ja joustavat ryhmittelyt ; Vieraiden kielten kehittämishanke Viehko ; Vuosaaren peruskoulu, tukikäytänteitä yläkoulussa .Vantaa :Hakunilanrinteen koulu, kuvat oppimisen tukena ; Kivimäen koulu, vertaissovittelu ; Matikkamaa Mikkolan koulu, joustavaa opetusta Mikkolassa Perusopetuksen lisäopetus, MINÄ-projekti ; Vantaan sivistystoimi, Esiopetuksesta kouluun - tiedonsiirto. Oppilashuollon kehittämishanke ja muut ;Erilaisten oppijoiden liitto : Friends - Mielenhyvinvointia edistävä ohjelma koululaisille / program som främjar elevernas mentala hälsa, Aseman lapset ry. ; Hyvän mielen koulu, Suomen mielenterveysseura ; Klaari, Nuorten ehkäisevää päihdetyötä / Förebyggande rusmedelsarbete bland ungdomar: Koulukuraattorien ja koulupsykologien kriisityön tukiryhmä ; Koulukuraattorit ja koulupsykologit oppilashuollon toimijoina ; Kouluterveydenhuolto Koulutuksen arviointikeskus, Helsingin yliopisto ; Mannerheimin Lastensuojeluliitto ; Monikulttuurinen oppilashuoltotyö ; Oppilaiden sosiaalisten taitojen kehittäminen Askeleittain / StegVis ja tukioppilastoiminta ; Osuuskunta Toivo, Laku-hanke ; Pääkaupunkiseudun osaamiskeskukset kuulo- näkö- ja liikuntavammaisten oppimisen tueksi ;: Samarbete mellan hem och skola / Kodin ja koulun yhteistyö ; Tehostetun ja erityisen tuen kehittäminen, Helsinki, Espoo, Vantaa; Unelmakoulu, Kauniainen ; Vertaissovittelu.



Ilmoittaudu ennakkoon Opi ja kasva -messuille viimeistään 9.11. 2010 mennessä. Tässä linkki.

Kuukauden kasvatusalan kirja: Psykologian sanasto

KIRJATORILTA löytyi jokin aika sitten harvinainen herkku:  Kalliopuska, M. (2005). Psykologian sanasto. Helsinki: Otava.

Psykologian dosentti Mirja Kalliopuskan  kirja on aakkosellinen sanasto psykologian ja lähitieteiden termeistä.  Teos on uudistettu ja laajennettu laitos  vuonna 1994 ilmestyneestä Psykologian sanat -teoksesta.

Kun sanamäärä on näin valtava, vaarana on pinnallisuus, mutta pakko sanoa, että niin ei käy. Nidotun pehmeäkantisen kirjan hinta oli poistomyynnissä 12 €. Kun sivuja on 236, ja hakusanoja 2300, niin hinta-laatusuhde on varsin mainio. Teoksessa on lisäksi napakka lähdeluettelo.

Itseäni kiinnosti erityisesti kaksi teemaa: 1) Millaisilla käsitteillä ja teorioilla  minän kehitystä on kuvattu ja 2) etsin lisäksi sanoja, joiden avulla voisin syventää käsitystäni oppimistehtäviin suorittamiseen sitoutumisen ja pedagogisen ohjauksen ilmiöistä. Löysin jälkimmäisestäkin  about 100 sanaa, joita täytyy seuraavien viikkojen aikana sulatella. Tässä muutamia:

aggressio * ahdistuneisuus * akkulturaatio * alakulo * alakulttuuri * alienaatio *alistuneisuus *altistuminen * anomalia* apatia * arkikäsitykset* arvojärjestelmä* attentio * attribuutiot * auktoriteetin harjoittaminen* autonomia (itsemäärääminen)  * aversio * coping* defenssit * diffuusi * epäonnistumisen pelko * feedback * frustraatio (pettymys) * haavoittuvuus * hoito * hyväksyntä* häpeä * implisiittinen muisti * impulssikontrolli * inaktiivinen* indifferentti * instruktio * interaktio * interventio * intuitiivinen * inventaari * irritaatio * itsehallinta * itsekontrolli * itsensä palkitseminen * itseohjautuva * itsesäätely *itsetunnon vahvistaminen *  itsevalvonta * jalka oveen väliin * johtajuus * kasvatusilmasto* kehittymiskansio * kieltäminen * kiinnostumattomuus* kiintymys * kognitiivinen dissonanssi * koheesio * kommunikaatio * kompensaatio * konfuusio * kontrolliodotus * kooperaatio * koulukypsyys * koulupelko * koulupinnaus * kulttuurinen sulautuminen* kuntoutus * kustodiaalisuus * käyttäytymisen ohjailu * luottamussuhde * mallioppiminen * masennus * Matteus-efekti * metakognitiivinen taito * mielihyvä* mikrokulttuuri * minän lujuus * moraalitajun puute * myöhäisvaikutus * neuvonta * nondirektiivinen * obligatorinen * odotusarvomalli * ohjaus * oivallus* opiskelun ongelmat * opiskeluorientaatio * opiskelustrategia * opiskelutaidot * opittu avuttomuus* oppimiskyky * palautuminen * peilisuhde * pelko * pennalismi * perusaktivaatiotasot * piilo-oppiminen * piittaamattomuus normeista * pintasuuntautuminen * predispositio * preventiivinen * psykologiset motiivit * psykososiaalinen persoonallisuusteoria * psyykkinen työ * pystyvyyden tunne * päätöksenteko * raivostuminen * ratkaisukeskeisyys * reaktanssi * realiteettiperiaate * regeneraatio * resistanssi * riippuvainen * ristipaine* ristiriita * satunnainen oppiminen * sekundaariryhmä * selviytymiskeinot * sisäistäminen * sisältäpäinohjautuvuus * sisäryhmä* sitominen * sopeutumisen ongelmat * sosiaalinen dilemma * sosiaalinen helpontuminen * sosiaalinen kontrolli * sosiaalinen oppiminen * sosiaalinen paine * sosiaalinen tuki * sosiaalinen yksinäisyys * sosiaalisen vertailun teoria * sosiaaliset taidot * sosiometria * stigma * suggestio * suojautuminen * suoritumismotivaatio * suuntautuminen* synergia* syväsuuntautuminen * tarmoton * tarpeet * tarpeentyydytyksen lykkääminen * tavoiterelevanssi * tavoitetaso * tavoitteellisuus * tiedostamaton * todellisuudentaju * toimintakyvyn palautuminen * tottelevaisuus * tulosodotus *  tyytymisstrategia * uhka * ulkoryhmä * uusbehaviorismi * vaikutuksen laki * vajaatila * valenssi* valikoiva tarkkaavaisuus*  vastavuoroisuusnormi* vertaisryhmä * vigilanssi * viha * viiteryhmä * vireystaso * vitaalinen * voimattomuus * välineellinen oppiminen* välttäminen * väärinattribuutio * yksinäisyys * yllyke * ymmärtäminen * 

Kolme väylää pedagogiseen hyvinvointiin

Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla

MAANANTAINA jatkamme Aurorassa oppilaan ohjauksen kehittämishankkeen ideointia: mitä osa-alueita kukin/kukin tiimi tai koko koulu lähtee työtään tutkivien opettajien yhteisönä kehittämään. Olen koonnut tämän lastun kuvaan hankkeen perusrakennetta, sellaisena kuin sen itse hahmotan.

KOKO koulunpidon perusidea  on  luoda jokaiselle lapselle  mahdollisimman hyvät eväät hänelle parhaaseen mahdolliseen tulevaisuuteen. Tässä Auroran pedagogisen ohjauksen hankkeessa kirkastettaisiin ohjauksen suurta merkitystä  tässä työssä laadukkaan opettamisen rinnalla. Ohjaus ymmärrettäisiin olennaiseksi osaksi opetusta.

OHJAUKSELLA pyrittäisin lisäämään kaikkien oppilaitten (ei vain koulussa valmiiksi hyvin viihtyvien) pedagogista hyvinvointia. Se tapahtuisi kolmea väylää pitkin. Luomalla jokaiselle oppilaalle yhä enemmän kokemuksia siitä, että

• hän pystyy (osaa)
• hän vaikuttaa
• hänestä välitetään.

Olen jäsentänyt kuvassa 28 erilaisia osatekijää, joiden kautta voisimme ohjausta kehittää. Ne on jaettu ajallisesti kolmeen eri ryhmään: etukäteistyöhön, toimintaan itse opetustilanteissa ja jälkityöhön.

Kaikki kommenti ovat edelleen tervetulleita.