SUOMALAINEN koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin toissa viikolla tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.
Numerolla 12 esittelen tänään rehtori
Marle Himbergin ajatuksia. Marle on Suomen kristillinen yhteiskoulun rehtori. Koulu toimii Kaarinassa. Titteli ei kerro työnkuvan monipuolisuutta, sillä tuossa koulussa toimenkuvaan kuuluu esi- ja perusopetuksen, lukiokoulutuksen ja yläkoululaisille ja lukiolaisille tarkoitetun asuntolatoiminnan johtaminen. Harrastuksenaan Marle rehtoroi vielä Toivonlinnan avointa musiikkiopistoa, joka toimii yhdistyspohjalta.
Tässä Marlen ajatuksia
Ilman kuntatason tukea muuttuneiden opetussuunnitelmien toteutus jää puolitiehen
Uudet opetussuunnitelmat ovat hienosti rohkean idealistisia. Nyt tarvittaisiin vielä samaa otetta koulutoimen tasolla toiminnan jatko-organisoimiseksi enenevässä määrin uudensuuntaisesti. Tärkein kysymys lienee:
“Minkälainen fyysinen, sosiaalinen ja henkinen ympäristö sekä toimintakulttuuri tukisi toteutusta omassa kunnassa parhaiten?”
Toivon oman kouluni - Suomen kristillinen yhteiskoulu - tarjoaman esimerkin herättelevän ajatuksia eri mahdollisuuksista. Sovellus ei olisi toteutunut ilman ylläpitäjän myötävaikutusta ja panostusta, sekä pitkäjänteistä toimintaa alkaen aina vuodesta 1932 lähtien. Kukaan ei tosin arvannut, että kasvatusfilosofiaamme parhaiten yhteensopiva valtakunnallinen opetussuunnitelma astuisi voimaan juuri vuonna 2016! Kuntien rooli onkin erityisen tärkeä mahdollistajana ja jatkuvuuden turvaajana. Mikään kovin uusi ja ainutlaatuinen sovelluksemme ei tietenkään ole, koska opettamisen historia on pitkä ja monenlaista on ehditty siinä ajassa kokeilla Suomessa ja maailmalla.
Kasvatusfilosofiaamme on aina kuulunut aitojen vuorovaikutustilanteiden, monimuotoisuuden, synergioiden hyödyntämisen, sekä selkeän arvopohjan keinoin tuottaa laadukasta oppimista ja kokonaisvaltaista hyvinvointia yksilöille yhteisössä. Koulurakennus itsessään on melko perinteinen. Se on kuitenkin aina ollut vain pieni osa kokonaisuutta. Koulu toimii pääasiallisesti Toivonlinnan kylässä ja kampusalueella eri yksiköt (päivähoidosta lukioon, asuntola, seurakunta, perheasunnot, rantasauna, musiikkiopisto, urheiluhalli, leiritoiminta, kasvi- ja omenatarha, meren ranta, lähimetsät, kokoustilat, jne) sijoitettuna samaan pihapiiriin tai sen välittömään läheisyyteen. Uutuutena avautuu senioreiden oma asuntola vuodenvaihteessa. Kansainvälistä yhteistyötä on toteutettu koko olemassaolon ajan pääasiassa samojen yhteistyökumppaneiden kanssa.
Koulun opetussuunnitelman jalkautus
Koulun opetussuunnitelman jalkautus voidaan tiivistää neljään pääkohtaan:
1. OPPIMISKYLÄ. Opimme yhteisöllisesti yhteistyön kautta kampuksen ja lähialueen eri toimijoiden kanssa. Läheiseltä Luonnonvarakeskukselta opimme lajien säilyttämisestä ja viljelemisestä, sekä saamme kasveja istutettavaksi. Yleishyödyllinen musiikkiopisto tukee koulun instrumenttihankintoja, tarjoaa laadukasta teoriaopetusta ja järjestää kaikille avoimia konsertteja. Kampuksen paikallisseurakunta tukee kristillistä arvokasvatusta ja järjestää mahdollisuuksia hyväntekeväisyyteen osallistumiseen. Kampuksella toimiva aurinkosähköveneiden rakentaja jakaa tietotaitoaan teknisen työn opettajalle ja tukee ekologisuuteen kasvattamista. Oppilaan isä säilyttää laivaansa koulun rannassa ja vie oppilaita merelle virkistys- ja merentutkimusretkille. Asuntola tarjoaa opiskelijoille harjoitusta työelämäkasvatuksessa opettamalla kädestä pitäen eri työtehtäviä. Yhteistyökumppanimme yritysmaailmasta opettavat lukiolaisille media- ja markkinointitaitoja. Kampuksella asuvan yksityisperheen kanat ja mehiläiset ovat ympäristötiedon tutkimusten kohteita. Kampus ei ole valmis vaan kehittyy koko ajan. Tänä vuonna olemme suunnitelleet esimerkiksi ympäristötaideteoksen toteuttamista kuvaamataidon tuntien tuotoksena kaikkien käyttäjien iloksi ja ajatusten herättelijäksi.
2. ELINKAARIYHTEISÖ. Koulu voi olla aito palveluntuottaja ja harjoittelupaikkojen tarjoaja kun edetään kasvatuksen ja opetuksen ehdoilla. Samassa pihapiirissä elävät ja asuvat eri ikäiset oppijat, opiskelijat, siviilipalvelusmiehet, perheet, työikäiset ja pian myös seniorit. Senioreilla on paljon tukea ja viisautta jaettavaksi nuoremmille sukupolville. Heillä on aikaa toimia kuuntelevina korvina pienille vaikkapa heidän harjoitellessaan ääneen lukemista. Koululaiset taas voivat ilahduttaa senioreita esimerkiksi esityksillään. Vanhemmat opiskelijat ottavat nuoremmat mukaan koulun urheilujoukkueisiin ja muuhun toimintaan. Lukiolaisille suunnattu paikallinen soveltava kurssi esimerkiksi lasten ja varhaisnuorten kanssa toimimisesta on helppo toteuttaa koska lukio sijaitsee samassa pihapiirissä alakoulun kanssa ja tehdään muutenkin yhteistyötä. Halukkaan kyläläiset ja puutarhanhoidon opiskelijat läheisestä ammattioppilaitoksesta saavat harjoitella vanhojen omenapuiden leikkaamista koulun omenapuilla. Ilman opiskelupaikkaa jääneet ylioppilaat eivät jää tyhjän päälle kun hakeutuvat töihin koulunkäynnin ohjaajiksi ja harrastustoiminnan vetäjiksi entiseen opinahjoonsa. Koulu kiittää ja rahaa säästyy opetusmenoista.
3. KOKONAISVALTAINEN IHMISKÄSITYS. Luomalla oppimiskylämäisiä yhteisöllisiä toimintaympäristöjä ihmisen viipaloituminen osiin toisistaan irrallisten asiantuntijoiden hoideltavaksi vähenee. Aito ja välittävä vuorovaikutus lisää merkityksen tunnetta ja motivaatiota. Oleellista on, että koulun arvomaailma on tiedossa, toiminta läpinäkyvää ja että oppiminen lepää selkeän ja kaikkien toimijoiden sisäistämän kasvatusfilosofian päällä. Ihmisen kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen ja aitoon vuorovaikutukseen perustuva kasvatus voi olla yksi parhaista tavoista torjua henkistä pahoinvointia, koulukiusaamista ja irrallisuuden sekä tarpeettomuuden tunnetta.
4. VAPAAEHTOISUUTTA TUKEVA TOIMINTAKULTTUURI. Koulutyötä on jalkautettu tiimeille, joissa kussakin on opettajien lisäksi mukana yhteistyökumppaneiden, vanhempien ja oppilaskunnan edustajia. Koulumme ei ole linnake johon sivullisilla ja amatööreillä ei ole asiaa, vaan koulua remontoidaan, rahoitetaan, markkinoidaan, kehitetään ja vaalitaan yhdessä vapaaehtoisten (jotka voivat olla eri alojen asiantuntijoita) kanssa. Tämä lisää positiivista suhtautumista, sitoutumista ja koulun ympärille rakentuneen yhteisön hyvinvointia, turvallisuutta ja toiminnan laadukkuutta sekä tuloksellisuutta. Näin ovat toteutuneet ja kehittyneet viime aikoina mm. koulun kasvitarhahanke, digiympäristöjen kehittäminen, asuntolan toiminnan kehittäminen, palautteen saaminen ja monet muut tärkeät hankkeet ja osa-alueet. Koulu on palautettu sille kuuluvaan asemaan kylän keskuspaikaksi ja inspiraation lähteeksi koko yhteisölle. Toimintakulttuurin osalta kehitystä on tapahtunut viime vuosina kovasti, mikä on luonut uudenlaista nostetta ja hyvää ilmapiiriä koko kylälle.
Lopuksi totean, että kannattaa huomioida oman kunnan erityislaatuisuus ja lähtökohdat, kuten perusteissakin on esitetty. Pienemmissä kunnissa päästään pitkälle synergioilla ja ketteryydellä, sekä opetushenkilöstön arvostuksella ja valtuuttamisella. Suuremmissa koulutoimissa tarvitaan määrätietoisuutta ja tahtoa yhteistyön lisäämiseksi eri kunnallisten toimialojen ja koulutusmuotojen välillä, sekä asiakaspalautteen ja ruohonjuuritason aloitteiden kuulemiseksi ja ottamiseksi vakavasti.
Mitäs ajattelette?
MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista hakusanalla viisaita ajatuksia tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.
