Maisteriharjoittelun ohjaus taas kerran puolivälissä

Opetusharjoittelu on tärkeä osa suomalaista opettajankoulutusta.  Suomalainen maisteriluokanopettaja saa koulutuksessa kasvattaa sekä päätään että käsiään. Pää kasvaa teoriaopinnossa.  Kädet harjoitellen aidossa koulutyössä.

Käytännöt vaihtelevat eri yliopistoissa, mutta kyllä niissä kaikissa harjoittelun osuutta opinnoista on leikattu.  Helsingissä  taitaa olla enää kaksi  harjoittelujaksoa: monialainen harjoittelu (vedetään yksittäisiä eri oppiaineiden tunteja)  ja maisteriharjoittelu (vanhalta nimeltään päättöharjoittelu),  jossa otetaan laajempi vastuu luokasta). 

Minulla on ollut ilo olla ohjaamassa opetusharjoittelua jo vuodesta 1979 alkaen. Ensin  kenttäkoulun opettajana Sepossa (jokin koulutus siihen vaadittiin) , ja sen jälkeen virkavapaus- ja sivutoimiluvattuna yleisdidaktikkona ja harjoittelukoulussa vs. luokanlehtorina.  

Päävastuu ohjauksesta on aina luokanopettajalla. Didaktikko seuraa opiskelijaparin opetusta nykyään neljän viikon aikana yhteensä (vain) kuusi tuntia. 

Omaan ohjaustapaani kuuluu jankuttaa  tuokion jälkeen seuraavia asioita:

• Tavoitteet (ops-lähtöisyys) kirkkaaksi niin harjoittelijoille kuin oppilaille. (kuinka syvää oppimista tavoitellaan; myös mitä laaja-alaisia taitoja harjoitetaan, hyödyt)
• Mitä uutta on tarkoitus osata? Oppimisen  kuvailu sanallisesti  sellaiseksi, että sen onnistumista voi arvioida. 
• Oppilaantuntemus
• Tuokioon kantava rakenne ja suunnitteluun idea. Plan B
• Pelisäännöt selviksi.
• Tahdikas vuorovaikutus
• Luokalle osoitetun tuen (esim. koulunkäynninohjaaja) suunnitelmallisuus
• Päivänavaus? Musiikkiherki?
• Huomio myös eriyttämiseen(laajuus ja syvyys, työskentelyn rytmi  ja eteneminen sekä oppilaiden erilaiset tavat oppia) 
• Selkeä roolitus pariopetusviikoille.
• Kaikki tärkeä tapahtuu kohtaamisissa. Nimenomaan apuopettajalla on siihen aikaa.
• Kysyn aina nämä kolme kysymystä: 1. Mitä uutta lasten oli tarkoitus oppia? 2. Oppivatko he? 3. Mistä tiedätte?

Tämän syksyn periodin II  harjoitteluihin ilmoittautui ennätysmäärä opiskelijoita, joten vanhaa dinosaurusta pyydettiin jelppaamaan. Seuraan nyt viiden opiskelijaparin opetusta neljässä eri koulurakennuksessa Kauniaisissa ja Helsingissä. Takana on nyt kaksi viikkoa, toinen pariopetusta ja toinen toisen sooloviikkoa. 

Jännää tällä kertaa on, että koulut ovat kaikki ihan omasta kouluhistoriasta tuttuja. Vallilassa kävin itse alkuopetuksen (Kuva: Aulis Peitinen) , Kalliossa  luokat 3-4- ja sitten opiskelijana seuraamassa koulutyötä.  Ja Mäntymäki on tosi tuttu omilta opettaja- ja rexivuosilta. 

Ja bonus: Vallilan harjoitteluluokat ovat väistössä Nilsiänkadulla, jossa olen itse heittänyt yliopistolla ollessani keikkoja. Kallio on taas  väistössä kahdessa paikassa. Ensimmäisessä: Sturenkadulla  olen niinikään opettanut kasvatustiedettä. 

Ja toisessa Aleksis Kiven koululla  sain sen pihalla aikanaan 12-vuotiaana turpaani: Kävin lisäksi seuraamassa siellä tunteja   OKL-vuosina 70-luvulla  ja kouluteatteriesitystä 90-luvulla, kun tein omaa teatteritieteen sivulaudatur-tutkielmaani.

Ympäri käydään, yhteen tullaan. 

Helsingin yliopisto on löytänyt hyviä kenttäkouluja, joissa on omasta työstään ja ohjauksesta innostuneita opettajia. 

Puolivälissä siis ollaan. Vielä kaksi viikkoa. Ja sitten päätöspäivä. Tiedossa rekrytoijille: Upeita opettajia on taas kerran valmistumassa.  Yksi on jo vs. hommissa Espoossa.

Maisteriluokanopettajien opetusharjoittelu

Suomi on ainulaatuinen maa mm. siksi, että täällä on vuodesta 1979 alkaen koulutettu alaluokkien (1-6) opettajista maistereita. Tavoite on tuottaa opettajille sellainen pätevyys, että he pystyvät itsenäisesti tekemään opetusta koskevia päätöksiä. Se vaatii sekä teorian että käytännön osaamista.

OPETUSHARJOITTELU on se  osa  opettajankoulutusta, jossa harjoitellaan praktista työtä oikealla työpaikalla oikeiden ammattilaisten johdolla- kuten mm.  ammatillisessa koulutuksessa ja  ammattikorkeakoulussakin. Yliopiston opettaja vain piipahtelee paikalla sparraamassa.  Opetusharjoittelua järjestetään sekä  yliopiston normaalikouluilla että kaupungin omistamilla kenttäkouluilla.

Minulla  on nyt pesti ohjata didaktikkona kuutta opintojensa loppuvaiheessa olevaa luokanopettajaopiskelijaa kahdella koululla: Kahta paria Itäkeskuksen peruskoulussa ja yhtä paria Viikissä. Pääsin tänään ensimmäisen kerran seuraamaan tämän periodin harjoittelijoiden opetusta.

Molemmissa  kouluissa tehdään hienoa työtä. Itäkeskuksen koulu on huikea harjoittelupaikka jo siksi, että sinne on saatu riittävät resurssit, joilla voi luoda hyvin monikulttuurisista perheistä tuleville oppilaille hyvät elämänedellytykset. Ja mikä mahdollisuus tämä on opiskelijoille ottaa mallista oppia !  Viikissä taas on ainutlaatuinen tilaisuus kokea kokonaiskoulu, esikoulusta lukioon. Luokissa oli taitavia,  jännittäviä omia  pedagogisia ja  tilankäytön ratkaisuja sekä konkreettisesti opettajien jaksamista edistävää yhteistyötä.

Näin kolme mainiota opetustuokioita ja saimme käydä mukavaa ammatillista keskustelua  ohjaajien ja opiskelijoiden kanssa  opiskelijoiden oman  kehittymissuunnitelman pohjalta. Tuskin maltan odottaa ensi viikkoa.

Maisteriharjoittelua ohjaamaan. Yes!

HGIN yliopistolla alkaa viikolla 10 tämän lukuvuoden IV periodin, luokanopettaja-opiskelijoiden 5 viikon maisteriharjoittelu. 

Sain eilen keikan ohjata kahta paria Itäkeskuksen peruskoulussa.  Edellinen keikka olikin vuoden 2022 III-periodissa. Yes!

OPETUSHARJOITTELU on tärkeä osa suomalaista opettajankoulutusta. Helsingissä on enää kaksi  harjoittelujaksoa: monialainen harjoittelu ja maisteriharjoittelu. Harmi kyllä järjestyksessä ensimmäisestä:  orientoivasta harjoittelusta on luovuttu.

Toinen olennainen osa on teoreettiset opinnot. Suomalainen luokanopettaja saa koulutuksessa kasvattaa sekä käsiään että päätään.

OPETUSHARJOITTELU on myös didaktikolle yksi upeimmista keikoista. Saatan olla yksi vanhimpia yhä harjoittelua ohjaavista. Ensimmäinen kertani oli vuonna 1979 Sepon koululla.. Olen ehtinyt toimia ohjaajana luokanopettajana, yleisdidaktikkona ja harjoittelukoulussa vs. luokanlehtorina. 

MAISTERIHARJOITTELU on osa kasvatustieteen maisteriopintoja. Tavoitteena on  saada kokonaiskuva opettajan työstä ja opetuksesta.  

Harjoittelu on  10 opintopisteen mittainen. 1 opintopiste on laskennallisesti 27 tuntia työtä, eli harjoittelu vastaa 270 työtuntia eli karkeasti 7,5 viikkoa noin 36-viikkotunnin mukaan

HELSINGISSÄ luokanopettajiksi opiskelevien harjoittelua järjestetään sekä kenttäkouluissa  (= oikeat koulut) että Viikin normaalikoulussa. Kenttäkouluissa ohjaavat luokanopettajat ovat saaneet  ohjaustyöhön koulutusta ja ohjaustyöstä maksetaan heille ohjauspalkkio. Normaalikoulun opettajat ovat paitsi opettamisen myös ohjaamisen ammattilaisia, ja heidät on valittu tiukan seulan kautta.

Harjoittelu alkaa  etänä pidettävällä avauspäivällä. Noin neljän tunnin kestoisen session ohjelmaan kuuluu teematyöpajoja sekä harjoitteluun johdattavat Viikin normaalikoulun harjoittelukoordinaattorin sekä luokanopettajan opintosuunnan harjoitteluvastaavien luennot. Ja lopuksi etätapaaminen didaktikon kanssa.

Ensimmäinen harjoitteluviikko seurataan  luokan työskentelyä. Tuon suunnitteluviikon aikana kirjoitetaan oma kehittymissuunnitelma. Laaditaan ensimmäisen harjoitteluviikon viikkosuunnitelma ja  opetettavista aineista jaksosuunnitelma Perehdytään  oppilaisiin,  jotka tarvitsevat opetuksessa tukea.

Viikoilla 2- 4 pidetään 20 opetustuokiota/viikko ja kerätään aineistoa lopetuspäivänä pidettävän 10 minuuttia kestävään parina pidettävään esitykseen itseä kiinnostavasta teemasta.. Kumpikin opettaa yksin kaksi viikkoa, jolloin toinen on apuopettajana. Kaksi viikkoa opetetaan yhdessä. Usein pariopettajuusjaksot ovat harjoittelun päissä.  

Päävastuu ohjauksesta on luokanopettajalla/luokan lehtorilla. Yliopistoa edustava didaktikko käy kuuntelemassa 2-3  tuntia kutakin harjoittelijaa (parille varattu ohjausta on yhteensä 6 t)  Kun tunteja on näin vähän,  on syytä valita sanansa tarkasti. Omaan ohjaustapaani kuuluu jankuttaa seuraavia asioita:

• Tavoitteet (ops-lähtöisyys) kirkkaaksi niin harjoittelijoille kuin oppilaille. (kuinka syvää oppimista tavoitellaan; myös mitä laaja-alaisia taitoja harjoitetaan, hyödyt)
• Mitä uutta on tarkoitus osata? Oppimisen  kuvailu sanallisesti  sellaiseksi, että sen onnistumista voi arvioida. 
• Oppilaantuntemus
• Tuokioon kantava rakenne ja suunnitteluun idea. Plan B
• Pelisäännöt selviksi.
• Tahdikas vuorovaikutus
• Luokalle osoitetun tuen (esim. koulunkäynninohjaaja) suunnitelmallisuus
• Päivänavaus?
• Huomio myös eriyttämiseen(laajuus ja syvyys, työskentelyn rytmi  ja eteneminen sekä oppilaiden erilaiset tavat oppia) 
• Ratkaisukeskeisyys pulmatilanteissa(roolitus)
• Selkeä roolitus pariopetusviikoille.
• Kaikki tärkeä tapahtuu kohtaamisissa. Nimenomaan apuopettajalla on siihen aikaa.

Kysyn aina nämä kolme kysymystä:

1. Mitä uutta lasten oli tarkoitus oppia?

2. Oppivatko he?

3. Mistä tiedätte?

Harjoittelun lopuksi laaditaan raportti oman kehittymissuunnitelman pohjalta sekä päivitetään oma  opetuksen käyttöteoria. Näiden dokumenttien pohjalta käydään myös loppukeskustelu didaktikon kanssa. Päätöspäivä on toukokuussa.

Opetusharjoittelu ei ole enää ohjaavan opettajan jäljittelyä, eikä ohjaaminen ole reseptien antamista (eikä opetustaidon arvostelua numeroilla). Ohjaus on  opetustuokioiden reflektointia yhdessä opiskelijoiden kanssa ja heidän oman opetuksen käyttöteoriansa kehittymisen tukemista.

Lukuvuoden 2021-22 Maisteriharjoittelun ohjaustehtävät....

... olivat tässä.  

Tänään pidin didaktikkona (sivutoimisena tuntiopettajana)   III-periodin harjoittelun 60 minuutin päätössession neljälle opiskelijaparille  Zoomissa. 

Olin lukenut heidän harjoitteluraporttinsa, ja rakentanut noin 100 dian virikeaineiston niistä nostamistani  sitaatteista. Teemoja oli kymmenkunta. Diojen joukossa oli klassisia aforismeja tukemassa heidän ajatyksiaan, kuten...

Ideana oli reflektoida nyt yhdessä  kunkin erikseen tekemää reflektiota tästä jaksosta opettajaksi kasvun yhtenä oppimis-kokonaisuutema. 

Kuten etäopetuksessa usein käy, dialogi jäi kuitenkin  aika monologiksi. 

KOSKA keskustelut olivat luottamuksellisia,  tiivistän niitä hyvin yleisellä tasolla.

NYKYSYSTEEMILLÄ tuotamme luokanopettajia, jotka haluavat:

• että luokassa on järjestys, työrauha, mutta myös hyvä ilmapiiri: iloa ja huumoria
• haluavat arvioida oppilasta (F) kannustavasti ja (S) oikeudenmukaisesti
• haluavat tuntea oppilaansa, kuunnella, osallistaa heitä ja antaa heille tilaisuuksia käyttää vahvuuksiaan
• haluaisivat eriyttää niin alas- kuin ylöspäin (mutta helppoa se eiole) sekä  antaa  mahdollisuuksia vaihtoehtoisiin näyttöihin (mutta se on vaikeaa)
• kehittää itseään,  mm. opettajapuhettaan
• kohdella jokaista oppilasta arvokkaasti
• luoda kaikille  oppilaille innostusta ja onnistumisen kokemuksia
• olla kiinnostuneista joka oppilaasta omana persoonanaan ja antaa joka oppilaalle palautetta jopa päivittäin
• olla oppilaskeskeisiä mutta opettaa myös opettajakeskeisesti
• uskaltaa olla myös kriittisiä nykykoulua kohtaan.

UUDET opettajat ymmärtävät, että opetuksen lähtökohtina ovat opsin tavoitteet ja sisällöt. Ne on ymmärrettävä omin sanoin. Tavoitteet tulee konkretisoida. Tunnit tulee suunnitella niin, että sanallistaa  itselleen ja oppilaille,  mitä tunnin aikana on pakko saada tehtyä, mitä olisi hyvä saada tehtyä ja mitä olisi kiva saada tehtyä. Ja miettii, mistä sen näkee.

OPISKELIJAT ANTOIVATMYÖS PALAUTETTA harjoittelumallistamme

• osalla oli huoli nykymallin stressaavuudesta. Työtä on liikaa. Aikaa ei jää yhteiselle suunnittelulle. Itse jäin pohtimaan, pitäisikö 4 * 20 opetustunnin kokonaisuutta pidentää muutamalla viikolla.
• osa koki voimaantuneensa. Osa jopa turhautuneensa
• osa olisi halunnut itse vaikuttaa enemmän opetusohjelmaan
• pariopettajuus toi usealle energiaa, ei kaikille. 

HIENOA oli lukea, että varsin moni aikoo ottaa pestin luokanopettajaksi. Osa on jo töissä koulussa. Toiveena oli saada kunnon perehdytys, löytää toinen toista tukeva työyhteisö - ja rehtori, joka ohjaa myös arvostamaan oikeutta pitää huolta omasta jaksamisesta.

OTATTEHAN haasteen vastaan?

Opetusharjoittelua on taas seurattu

Luokanopettajaopiskelijoilla on Helsingissä mahdollisuus suorittaa ns. maisteri-harjoittelu neljän eri periodin aikana. Viime vuosina epidemian vuoksi opetustunteja on pidetty hyvin monella tavalla, myös kuvittelemalla. Välillä didaktikko on kommentoinut näkemäänsä teamsin kautta, mutta nyt on palattu lähes nornmaaliin. 

Tämän lukuvuoden III periodin harjoittelu  alkoi tammikuussa ja päättyi tänään.   Harjoittelijat saivat olla oikeasti luokissa - toki maskit päällä. Myös didaktikko seurasi kunkin parin kuusi oppituntia ihan livenä. Pareja minulla oli neljä, kaksi Viikin normaalikoulussa, yksi Tehtaankadun koululla ja yksi Kauniaisten Mäntymäellä. Hieno keikka. 

Tämän jälkeen opiskelijat kirjoittavat vielä harjoitteluraportit, keskustelevat niistä ryhmissä didaktikkonsa kanssa ja osallistuvat päätöspäivään, jossa jokainen pari pitää - zoomin kautta - 10 minuutin esityksen  itseään kiinnostaneesta oppimiskokemuksesta.

Mitä itse opin? Mihin mielenkiintoisiin asioihin törmäsin?

Voi vaikka kuinka monia. Panin asioita muistiin aakkosjärjestyksessä. Ja lopuksi pohdin muutamaa  niistä vähän tarkemmin:

Eriyttävät summatiiviset kokeet. Fiksut opetusta koskevat suunnitelmapohjat. Herbart-zillerilaisen tuntirakenteen betonirautamaisuus läksyineen. Monialaiset oppimiskokonaisuudet uutena ideana.   Monipuoliset eMateriaalit- hieno lisä.  Ohjaavien opettajien yhteisopetuskokeilut- rohkeaa. Oman jaksamisen suojelun tavoitteen nousu (opiskelijat). Paluu pulpettiriveihin epidemian vuoksi.  Perussäännöistä  joustaminen, kun on epidemia päällä. 

Eriyttävät summatiiviset kokeet 

Viikin normaalikoulussa käytettiin oppikirjasarjaan liittyviä eriyttäviä kokeita. Olipa jännää nähdä sellainen. Koetunnilla käytettiin sekä alas- että ylöspäin eriyttävää koejärjestelyä. Ei ole ennen osunut kohdalle. Eriytetty koe on mielenkiintoinen innovaatio, joka jakaa mielipiteitä. Toisten mielestä se on juuri oppilaan yksilöllisyyden huomioonottamista, toisen mielestä taas siihen sisältyy paljon mm. arvioinnin tasa-arvoon liittyviä riskejä. Jos opettaja päättää kunkin oppilaan kokeen tason, voi nousta vanhempien keskuudessa isoja kysymyksiä.  Jos taas oppilas itse, muistuttaako tilanne muutaman  vuoden takaista keskustelua, jossa vähän samantyyppistä ratkaisua syytettiin epätasa-arvoiseksi ja jopa laittomaksi;ioppilaille kun tulee silloin erilaiset oppimisen tavoitteet.

Monialaiset oppimiskokonaisuudet 

Olipa hienoa osua harjoittelupäivään, jossa kuusi opetusharjoittelijaa veti yhdessä kolmen tunnin monialaisen oppimiskokonaisuuden.  

Kiistelty, monialainen oppimiskokonaisuus on tullut opsiin vuonna 2016. Joka vuosi  on perusteiden mukaan järjestettävä kokonaisuus, jossa jotakin teema käsitellään yli oppiainerajojen. Kaikkien aineiden tulee olla vuorollaan mukana. 

Oppilaiden tulee saada osallistua teeman  valintaan. MOKin aikana tulee harjoitella paitsi oppiaineita nimenomaan laaja-alaisen osaamisen taitoja. MOKIn aikana opittu/syntyneet tuotokset  tulee ottaa huomioon kunkin oppiaineen arvioinnissa - ei siis omana itsenään. 

MOKissa on siis lähtökohtaisesti mukana aina  useita oppiaineita, ja  usein myös useita opettajia. Ihan jo käytännöllisistä syistä on tärkeää, että MOK-jaksolla on selkeä vastuuhenkilö- näin ajattelen. Niinikään on hyvä laatia selkeä suunnitelma vastuunjaoista, tilojen käytöstä, tarvittavista välineistä, ryhmittelyistä jne.  

Ops-perusteiden mukaan MOK-kokonaisuus alkaa yhteissuunnittelulla yhdessä oppilaiden kanssa.   Varsinainen opetuskokonaisuus aloitetaan usein metapuheella, jossa jäsennetään edessä oleva kokonaisuus ja  kerrotaan tavoitteet (mitä on tarkoitus oppia, ja kuinka oppimista arvioidaan). Sitten käydään töihin. 

Perusteiden mukaan MOKin tulee olla ajallisesti riittävän pitkä. Tarkkaa minimituntimäärää ei ole kirjattu. Se on vähän ongelma. Joissain kouluissa on tulkittu, että perusteiden tarkoittama ”riittävän pitkä aika” on  viikon mittainen,  siis noin 20 tuntia. Pitkässä MOKissa kokonaisuuteen liittyvät tunnit voivat sijoittua usealle eri viikonpäivälle ja jopa usealle viikolle.

Kun kokonaisuus on käyty läpi, nautittaan tuloksista; esitellään  syntyneitä tuotoksia, pannaan niitä näytteille ja kutsutaan jopa vaikkapa kummiluokkia  tutustumaan MOK-kokonaisuuden  antiin. Ja aivan lopuksi arvioidaan formatiivisesti työskentelyä ja summatiivisesti tuotoksia/tuloksia  osana niitä oppiaineita, jotka ovat mukana.

MOKIn mallin alkuperä on selvästikin 1950-luvulla Yhdysvalloissa kehitellyssä ns. tiimiopetuksessa, jota yritettiin jalkautta Suomeen peruskouluun siirryttäessä.. Nyt  40 vuotta myöhemmin se on saamassa jalansijaa koulujen arjessa.

Opetusharjoittelussa on tosi vaikeaa toteuttaa  MOKia siinä laajuudessa ja sillä syvyydellä, kuin mitä perusteissa niistä unelmoidaan. On kuitenkin tosi hienoa, että ohjaavat opettajat antoivat näille harjoittelijoille mahdollisuuden koekäyttää tätä eheyttävän opetuksen ideaa.

Fiksut opetuksen suunnitelulomakkeet

Opetusharjoitteluun on aina kuulunut etukäteen laadittavat tuntisuunnitelmat. Viime vuosina niitä on teetetty kolmenlaisia: Opetusharjoittelujakson aikana opetettavien oppiaineiden jaksosuunnitelmia, kunkin viikon ohjelmaa tarkentavia viikkosuunnitelmia sekä erityisesti niille tunneille, joita didaktikko tulee seuraamaan tuntisuunnitelmia.

Harjoittelijoilla on ollut käytössään hyvin erilaisia suunnitelmapohjia, mutta esitelen tässä lyhyesti eräitä Viikin normaalikoulussa kehiteltyjä malleja.

Ideoita (oppiaineen) jaksosuunnitelmaan

Jaksosuunnitelmaan kirjattiin 

• SISÄLLÖT: mitä opiskellaan, Jakso ilmiö, aihe. Ilmiöön liittyvät käsitteet ja tietorakenne.
• TAVOITTEET; miksi opiskellaan? Mitä oppilas osaa jakson päätteeksi (tietää, taitaa, tuntee)
• sisällölliset tavoitteet: (T, S ja L)
• opiskelu-  ja sosiaalisiin taitoihin ja tavoitteisiin liittyvät tavoitteet (L)
• opetusrharjoittelijan omat tavoitteet
• OPETUKSEN ja OPISKELUN PERIAATTEET; miten opiskellaan
• Opetus- ja oppimisteoreettiset painotukset, opetuksen ja opiskelun tavat
• Integroituminen muihin oppiaineisiin
• Eriyttäminen
• ARVIOINTI ja rviointitiedon hyödyntäminen jakson kuluessa (alussa, aikana, lopuksi) – Tavoitteiden saavuttaminen? (vrt. tavoitteet)
• Oppilaan itsearviointi
• alussa: oppilaalle hahmottuu oma ennakko-osaaminen yhteistä miellekarttaa laadittaessa; ei muuta varsinaista itsearviointia alussa
• aikana:
• lopuksi: Viimeisellä ryhmäkerralla arvioidaan paperilla toimimista labroissa
• Vertaisarviointi
• alussa:
• aikana: toiminnallisten tuntien päätteeksi peukkuäänestys ryhmän työskentelyn sujuvuudesta
• lopuksi:
• Opettajan suorittama arviointi
• alussa: jokaisen “teoriatunnin” alussa (keskiviikon tunti) miellekartta kyseessä olevasta ilmiöstä
• aikana: 
• lopuksi: tutkimusraportit jokaisesta aihealueesta

Jakson tuntikohtainen eteneminen. Jossa sarakkaina olivat:

Tunti
 Ajankohta Opetusvastuu

Miksi Tavoitteet:
sisällölliset, kasvatukselliset

Mitä?Opiskeltavan sisällön rakentuminen

Miten: Opetus- ja opiskelumenetelmät

Muuta huomioitavaa:välineet, integrointi, 
eriyttäminen, arviointi jne.

Ideoita viikkosuunnitelmaan

Viikin (ainakin) erään luokan viikkosuunnitelman sarakkeiden otsikkoina ovat; 

• Tunti/ajankohta
• Oppiaine
• Tunnin keskeinen aihe
• Muuta huomioitavaa

Ideoita tuntisuunnitelmaan

Ainakin yhdessäViikin luokassa käytettiin tuntisuunnitelmaa, josta tein itselleni taulukko-version. Ymmärtääkseni idean takana on KT Sanna Patrikainen.  Siinä on tosi paljon hienoja oivalluksia.

TAVOITTEET:

Oppilaille

Mitä on tarkoitus oppia? a) sisällöt b) opiskelu, sosiaaliset taidot, asenteet

Opettajalle/harjoittelijalla itselleen

SISÄLLÖT: mm. keskeiset käsitteet

OPPITUNNIN VAIHEET: Ajankäyttö. Miksi (=tavoiteet), Mitä, Miten, Materiaalit, Arviointi ja eriyttäminen

KAIKKIAAN: upeaa mahdollisuus oppia. Kiitos.

Viikkoraportti 47

Perjantai. Huomenna vielä  Uudenmaan demarien syys-kokoukseen Vantaalle.

 Maanantai 22.11. 

Viimeinen maisteri-harjoitteluviikko periaatteessa. Käytännössä toisella parilla homma vähän venyy vielä ensi viikolle, mutta kuuntelukiintiö tulee täyteen tällä viikolla. 

Kello 9:ksi siis Viikkiin. Nopein reitti kotoa noin 35 minuuttia. Sitten kaksi käsin hiomaan perinne-seuran Espoo 1972-projektisuunnitelmaa ja kutsumaan mukaan lisää kaupunginosayhdistyksiä. 

 Tiistai 23.11. 

Easypäivä. Klo 9.45 Viikkiin opetusta seuraamaan.  Käsitöitä- Loppupäivää ihan omaa aikaa. Sopi.

 Keskiviikko 24.11. 

Vauhtipäivä. Klo 9 Jupperissa oikein hauska Kahoo-tunti. Sieltä Siltavuorenpenkereellä hiomaan OpeUra-artikkelin taulukoita (aina vaan).   Sitten hakemaan pikkuäijät iltapäivähoitoon. Huippuna shakkimatsi. Tasapeli.

Kello 17.30 alkoi Kasvun ja oppimisen lautakunnan etäkokous. Kurjin asia asialistan ulkopuolella oli info suunnitelmasta lakkauttaa Nuuksion koulu. Emme tee siitä ihan helppoa.

 Torstai 25.11. 

Kello 9:ksi kouluvaariksi Auroraan. Joululauluja yhteissoittona. Suunniteltiin myös neljäs-luokkalaisten kanssa Espoo 1972-projektia. 

Sitten Jupperiin seuraamaan kamerakynä-pedagogiikan sovellusta. Paljon opittiin. Viimeinen kuuntelutunti. Vähän haikeaa.

ARGH! Korona-tilanne senkun pahenee. 

 Perjantai 26.11 

Perjantai oli kalenterissa tyhjää, joten pyysin lupaa olla kouluvaarina jo toisen kerran samalla viikolla. Sain. Menussa ulkovalvontaa, kaanon-lastenlauluja, suomen tunnilla P-kirjainta, joulupuuroa ja apupoikana kuusen valojen asettelua. Uskonnontunnilla Raamatun kertomus Jeesuksesta - joukkuetietokilpailuna.

Perjantairituaalin mukaisesti ulos syömään vaimon kanssa. Tällä kertaa Sellon meksikolaiseen ravintolaan. Minä tilasin fajitaksen. Maiskis.

MIhin didaktikko opetusharjoittelijoita ohjaa?

HELSINGIN yliopiston luokan-opettajakoulutuksen tämän lukuvuoden 2. periodin maisteriharjoittelun viimeinen viikko alkoi maanantaina. Eilen ja tänään kävin seuraamassa didaktikkona  viimeiset harjoittelutunnit Viikissä. Huomenna ja ylihuomenna vikat tunnit ovat Jupperissa.

HARJOITTELUA ohjaa luokanopettaja ja didaktikko. (Yleis) didaktikko tuo ohjaukseen  ikäänkuin teoriaa. Hän seuraa opetustuokioita ja käy opiskelijoiden ja usein myös luokanopettajan kanssa professionaalista keskustelua. Tehtävä on hieno ja vaativa.

DOSENTTI Matti Meri ja dosentti Riitta Jyrhämä ovat tutkineet 1990-2000-luvuilla, millaisia ohjeita opettajankoulutuksessa annetaan. Tyypillisiä hyväntahtoisia "reseptejä" ovat esim.  Ole oma itsesi...Puhu vain silloin, kun oppilaat kuuntelevat sinua. Reseptin ongelma on, mihin se yliopistotason koulutuksessa perustuu.

MIHIN ohjeet perustuvat? Olisi hienoa, jos voisi sanoa, että  ohjeet ovat tutkimusperustaista. Että noudattamalla niitä, opetus olisi  tutkitusti tehokasta ja laadukasta. Valitettavasti opetusta koskevia yleispäteviä - tai edes kaikkein yhdessä jakamia- totuuksia on vähän. Didaktiikka ei  kykene antamaan tarkkoja ohjeita siitä, miten opetetaan hyvin ja oikeaoppisesti. 

MILLAISIA ohjeita itse annan? Ja mihin ne perustuvat? Lähtökohtana on oma opetus-käsitykseni (tai opetuksen käyttöteoriani). Olen kehitellyt sitä myös tutkimuslähtöisesti.

Erotan antamissani ohjeissa sisällön ja muodon.  

Sisällön  lähteet ovat minulla (1) opetussuunnitelma, (2) didaktiikan yleinen teoria, jossa opetustapahtuman kaksi keskeisintä käsitettä ovat minulle tavoite ja interaktio. Selkokielellä: korostan tavoitteen sanallistamista ja oppilaiden kohtaamisen tahdikkuutta.  (3) käytän edelleen 1980-luvulla hetken aikaa opettajankoulutuksessa hyödynnettyä Clarken opetustaidon teoriaa, jossa kunkin osataidon osalta jo tuolloin edistyminen taidon hallinnan astetta kuvattiin laadullisella asteikolla .Samaa ideaa  käytetään nyt mm. opsin päättöarvioinnin kriteereissä, (4)  omat onnistumisen ja epäonnistumisen kokemukset noin 35- vuotiselta opettaja/rehtori-uralta sekä  (5) ikiaikaiset kasvatusilmiötä koskevat oivallukset. 

Keskeisin osa palautekeskustelua on aina kysymys: (Tavoite) Mitä uutta oli tarkoitus oppia? (Arviointi). Kuinka hyvin se opittiin? Mistä tiedätte sen? Ja sen jälkeen huomio vuorovaikutustilanteiden kirjoon ja tuokion oppimista ja kasvua tukeviin rakenteisiin. Kun aikaa ja rohkeutta on, kysyn; Jos saisitte vetää tuokion uudelleen, mitä tekisitte toisin.

Ohjeen muodon perustyyppi on kannustava ja ongelmatilanteissa ratkaisukeskeinen. Päähuomio on aina onnistumisten esiin nostamisessa ja oppimisen kannalta aina tärkeissä mokissa niiden reflektointniszsa  ja vaihtoehtojen yhteisessä  pohdintaan. 

DIDAKTIKON ohjaus on vain pieni osa opetusharjoittelijoiden saamaa ohjausta. Päävastuu on luokanopettajalla/Viikissa luokanlehtorilla. Hän on paikalla aina, siis  viidessä viikossa 100 tuntia. Didaktikon ohjaus myös muine keskusteluineen on 6 tuntia/pari. Enempään ei ole varaa. Ehkä ei tarvitakaan.

JÄLJELLÄ on vielä loppukeskustelu didaktikon kanssa joulukuussa. Se käydään etukäteen lähetettyjen harjoitteluraporttien pohjalta.

Viikkoraportti 46

Se on taas lauantai. Jouluun on enää/vielä 5 viikkoa 😀.

 Maanantai 15.11. 

Kello 9:ksi Viikkiin seuraamaan opetusta. Hauska. 2.luokkien yhteinen päivänavaus. Jossain siis niitä vielä pidetään.

Ja sitten vauhdikas sukellus uutisten toimittamisen maailmaan.

Itäväylän kautta 10 minuutissa  Siltavuorenpenkerelle Rokan kanssa taulukoita tekemään.

Iltaäivällä soi puhelun, ja tuli kutsu varapenkiltä valtuuston kokoukseen. Edellinen kerta valtuutettuna oli kesäkuussa.

Ennen kokousta tarjolla oli oikein lämmintä ruokaa. Liharuokaa= lihapullia.

Vein kaupunginjohtajalla Espoon perinnseuran julkaiseman Gumböle-kirjan, ja hölmöläisjutut naurattivat Mäkelää. 

Kovasti oli uudessa valtuustojoukossa uusia kasvoja. Meno oli kuitenkin tuttua. Kaksi puoluetta oli mielestään aina oikeassa eivätkä  muut vaan yltety. Toinen ympäristö/ kaava-, toinen maahanmuuttoasioissa. Tekniikka  tahmasi.  Puheita riitti.  Kotiin noin puoli 12.

 

 Tiistai 16.11. 

Klo 9:ksi kouluvaariksi Auroran koululle . Avaruus-huppari päällä ja haitari sylissä. 

Iltapäivällä sain valmiiksi jutun Lauri Hirvosen Espoon Perinneseuran syyskokouksessa pitämästä  hienosta  esitelmästä tietokoneiden kehityksestä, ja Uotilan Esko taittoi sen seuran sivuille:

https://espoonperinneseura.net/2021/11/esitelma-tietotekniikan-kehityksesta-9-11-2021/

 Keskiviikko 17.11. 

Hidas aamu. Yes. Väljä päivä Yes.Vasta klo 11:ksi Jupperin koululle seuraamaan 3-luokan tuntia. Oppilaat tekivät ryhmissä yhteisiä ppt-esityksiä.

 Torstai 18.11.

Torstaissa olikin taas touhua Aamusta autolla Viikkiin seuraamaan Ympän tuntia, ja sitten  Siltavuoren-penkereelle. Ehdimme hioa Rokan Pekan kanssa taas OpeUra-taulukoita tunnin verran ennen varsinaista tutkimusryhmän kokousta. Hyvin molemmat sessiot etenivät. Palautin lainaamani Mikael Soinisen mainion teoksen "Yleinen kasvatusoppi" (7. painos vuodelta 1945). Esittelen sitä tarkemmin ensi viikolla.

Tässä yksi helmistä: " Opetusta ei  ole tehtävä kävelyksi erämaassa vaan vuorennousuksi."

 Perjantai 19.11 

Perjantai oli jälleen lyhyt päivä. Kävin aamulla seuraamassa mukavaa kuvisoppituntia Jupperin koululla.Vielä yksi viikko maisteri-harjoittelua tällä parilla jäljellä.

 Lauantai 20.11.

Viikonloppu alkaa Espoon Demareiden edustajainkokouksella klo 11.  Kansan vaatimuksesta se pidetään  hybridinä. Lähikokoustajat ovat Puikkarissa. 

Viikkoraportti 45

 

Taas yksi viikko takana. Työtä ja volyntäärihommia.

 Maanantai 8.11.

Kello 10.15 Siltavuorenpenkereelle OpeUran työkokoukseen, Työstimme Rokan Pekan kanssa opiskelijakahvilassa Ura-taulukoita keskiviikon tutkijapalaveriin Sieltä klo 13.15 seuraamaan mainioiden maisteriharjoittelijoiden draamatuntia Viikkiin. Päivään mahtui vielä valtuustoryhmän kokous Valtuustotalolla. Varavaltuutetut saavat osallistua niihin. Listalla paljoin tärkeitä asioita, ja huoli soster-palveluista on syvä.

WISHin kouluvaarihuppari (Nasa) tuli poistiin. Ei ollut XXX-koko.Ei ollut huppari vaan ihokas. Tuli myös tyytyväisyyskysxely. Ei mennyt eteenpäin, kun annoin vain yhden tähden :-(

 Tiistai 9.11.

Tiistai olikin oikein wanhan ajan duunipäivä. Heti aamulla kouluvaariksi Auroraan. Kello 14 alkoi Kestävä-Espoo ohjelmaryhmän kokous, jossa ehdin olla vain jonkin aikaa, koska samaan aikaa osui

Espoon Perinneseuran syyskokous Entressessä. Lauri Hirvonen piti hienon esitelmän tietokoneiden kehityksestä. Teen tiivistelmän perinneseuran sivuille sunnuntaina. Sen jälkeen lyötiin lukkoon sääntömääräiset asiat.

  Keskiviikko 10.11. 

Martin nimipäivä alkoi OpeUra-kokouksella Helsingissä. Kyllä tästä artikkeli hioituu. Sitten vähän huilaamaan, ja kello 17.30 Henricukseen Etelä-Espoon demarien yhditettyyn kevät- ja syyskokoukseen. Tärkeitä päätöksiä ja maukkaita croisantteja.

. Torstai 11.11.

Kello soi torstaina jo 7:n jälkeen. Olen mukana Oppiva verkoston toimituskunnassa, joka tuottaa materiaalia ns. "Porina"-sivuille syväoppimisesta. Vielä ennen joulua ehtii tapahtua mukavia asiioita. Niitä tulee esittelemään mm. ex-auroralainen Lotta Hagström.

Sitten taas kouluvaariksi Auroraan ja auttamisen lisäksi sain pitää taas musatunnin ekaluokkalaisille upeassa musaluokassa. Päivän päätteeksi vielä Espoon seurakuntien viestintätoimikunnan kokousta vetämään. Seuraava kokous onkin vasta vuonna 2022.

Illalla katsoin pankkitiliä. Viimeinen erä Omnia-kirjan toimitustyöpalkkiota oli tullut tilille. Nastaa ja Sniif. Siinä se vuoden tilaustyö nyt oli. Kirja on nyt taitossa, ja se painetaan Virossa.  Saa nähdä ehtiikö julkistus tälle vuodelle.

 Perjantai 12.11 

Perjantai oli viikon lyhyin päivä. Kävin aamulla seuraamassa hienoa oppituntia Jupperin koululla. Jupperissa oli maicca, jonka lapset olivat käyneet Auroraa. Ihanaa kuulla muisteluksia.Sain myös jutella Pi-rexin kanssa. Arvokas puhelu Atso Vilkkijärven kanssa.

 Lauantai 13.11.

Ja nyt on sitten viikonloppu. Klo 8.55 Leppävaaran influenssa-rokotteelle yhdessä Marjun ja kymmenien muiden kanssa. Hienosti toimi. Rokottajana oli äiti, joka muisti minut Niipperin koulun vuosilta. Suloista.

About 5 tuntia kuitenkin Työväen Akatemian tiloissa Espoon demarien omassa budjettiseminaarissa. Tilaa oli riittävästi. Väkeä odotettua vähemmän. Ideät odotettua parempia.

Huomenna isänpäivä!  Hyvää päivää, kaikki isät.

Maisteriharjoittelu Back to Normal

TUNTUI tosi huikealta. Helsingin yliopistolla alkoi viime viikolla lukuvuoden toisen periodin, luokanopettajaopiskelijoiden 5 viikon maisteriharjoittelu. Ja ensimmäisen kerran 1,5 vuoteen oikein lähiopetuksena;  didaktikkokin sai mennä luokkaan seuraamaan opetusta.

Saan ohjata kahta paria, toista Espoon Jupperissa ja toista Viikissä. Tänään oli kummassakin ensimmäiset tuokiot. Hienosto opettivat.

OPETUSHARJOITTELU on olennainen osa suomalaista opettajankoulutusta. Helsingissä on kolme harjoittelujaksoa: orientoiva harjoittelu, monialainen harjoittelu ja maisteri-harjoittelu. Toinen olennainen osa on teoreettiset opinnot. Suomalainen luokanopettaja saa koulutuksessa kasvattaa sekä käsiään että päätään.

OPETUSHARJOITTELU  on myös minulle kouluttajana aina yksi upeimmista keikoista. Olen varmaan yksi vanhimpia yhä harjoittelua ohjaavista. Ensimmäiset kerrat osuivat 1980-luvulle, kun olin kolmikymmpinen.  Ehdin toimia tuolloin sekä yleis-didaktikkona että vs. luokanlehtorina, ohjasin sekä kenttäkouluilla että  harjoittelukoululla.  

Yliopistolla "hyppiminen" loppui esimiehen määräyksestä, kun otin rexin pestin vuonna 1989.

VUONNA 2015 maisteriharjoittelijoita oli niin paljon, että   rexin hommista eläkkeelle jäänyt dinosaurus kutsuttiin avuksi. Siitä asti herkkua on riittänyt, ei ihan joka periodiin, mutta useimpiin.

MAISTERIHARJOITTELU on osa kasvatustieteen kandin tutkinnon jo suorittaneiden maisteriopintoja. Tavoitteena on  saada kokonaiskuva opettajan työstä ja opetuksesta.  

Tämä 10 opintopisteen harjoittelu alkoi etänä pidetyllä avauspäivällä. Noin neljän tunnin kestoisen session ohjelmaan kuului teematyöpajoja sekä harjoitteluun johdattavat Viikin normaalikoulun harjoittelukoordinaattorin  sekä luokanopettajan opintosuunnan harjoitteluvastaavien luennot. Ja tapaaminen didaktikon kanssa.

Ensimmäinen harjoittelu viikko seurattiin  luokan työskentelyä, Suunnitteluviikon aikana otettiin  mm. laitteet ja ohjelmat haluun. Kirjoitettiin oma kehittymissuunnitelma. Laadittiin ensimmäisen harjoitteluviikon viikkosuunnitelma ja  opetettavista aineista jaksosuunnitelma Perehdyttiin oppilaisiin,  jotka tarvitsevat opetuksessa tukea.

Ready... Steady... Go

Viikoilla 2- 4 pidetään 20 opetustuokiota/viikko ja kerätään aineistoa lopetuspäivänä pidettävän 10 minuuttia kestävään esitykseen.

Harjoittelu lopuksi laaditaan raportti harjoittelusta oman kehittymissuunnitelman pohjalta sekä päivitetään oma  opetuksen käyttöteoria. Näiden dokumenttien pohjalta käydään myös loppukeskustelu didaktikon kanssa.

Opetusharjoittelu ei ole enää ohjaavan opettajan jäljittelyä, eikä ohjaaminen ole reseptien antamista (eikä opetustaidon arvostelua numeroilla). Ohjaus on  opetustuokioiden reflektointia yhdessä opiskelijoiden kanssa ja heidän oman opetuksen käyttöteoriansa kehittymisen tukemista.

Goodbye Maisteriharjoittelut 2020-21. Osa 2

TÄMÄN lukuvuoden maisterinharjoittelujen ohjaukset ovat laskua vaille valmiit.  Kokeilin tänään Zoomissa erilaista palautekeskustelutapaa. Olin poiminut raporteista hajoittelijoiden  nostamia teemoja, ja  virittelin keskustelua niitä sivuavilla aformismeilla. Itse sessiossa jaoin Keynote-diat pöydälle.  Tänne muunsin ne iMoviessa leffaksi. Tunnin diat juoksutetaan  tässä vähän yli minuutissa. Näin niistä sai riittävän kevyet.

Kokeilenpa ideaa myös huhtikuun tutor-koulutuksessa.

 

Goodbye Maisteriharjoittelu 2020-21

 

HELSINGIN yliopiston luokanopettajaopiskelijoilla on  lukuvuodessa neljä periodia, joiden aikana voi suorittaa maisteriharjoittelun os. päättöharjoittelun. Korona-aikana suoritustapoja on ollut monenlaisia; On oltu oikeasti  fyysisesi luokissa. On opetettu etää läppärillä. On kuviteltu, että opetetaan.

TÄMÄ kolmas periodi toteutettiin niin, että harjoittelijat olivat oikeasti luokissa - toki maskit päällä. Mutta didaktikko seurasi ne noin kuusi oppituntia Teamsilla ja kehui sitten etänä.  Minä sain ohjattavaksi yhden parin. Heidän viiden viikon harjoittelunsa päättyy  huomenna tiistaina.  

ENSIMMÄINEN viikko oli ns.  orientaatioviikko, jolloin he seurasivat ohjaavan opettajansa opetusta ja laativat hänen valvonnassaan neljän varsinaisen opetusviikon suunnitelmat.  Tämän viikon aikana tehtiin myös henkilökohtainen oman opettajuuden kehittymissuunnitelma, ensimmäiset jaksosuunnitelmat ja viikkosuunnitelmat sekä tuntisuunnitelmia.

SITTEN opetettiin neljä viikkoa. Yhdessä ja erikseen. 

HUOMENNA on siis lopputapahtuma. jossa kukin pari pitää pienen 10 minuutin  esityksen  loppu-porukalle. Ennen sitä kukin pari reflektoi hajoittelussa oppimaansa omn didaktikonsa kanssa Zoomilla. Loppukeskustelussa nostetaan esille harjoittelun aikana ja harjoitteluraportissa esille tulleita teemoja Keskustelua varten harjoittelijat ovat lähettäneet etukäteen raportin. 

MINULLA ei ole harjoittelijoita pian alkavassa IV-periodissa, joten kokeilen sen kunniaksi huomenna hieman erilaista sessiota. Perästä kuuluu.

Keväkausi yliopistolla alkaa. Yippii!

JOULU on nyt hoidettu kanta, ja lepoa on saatu. Lupasin auttaa, jos yliopistolla  tarvitaan, ja kiva kun vähän tarvittiin.  

TÄLLÄ viikolla on taas alkanut yksi opettajankoulutuksen huippujaksoista: viiden viikon mittainen maisteriharjoittelu. Minulla on kaksi harjoittelijaa Vuosaaren Puistopolun peruskoulussa. Koulussa on peruskoulun luokat 1 - 9, ja se toimii kahdessa eri päärakennuksessa ja opiskelupaviljongeissa.

TÄNÄÄN päättyvä ensimmäinen viikko oli ns. orientaatioviikko, jonka aikana opiskelijoilla oli paljon tehtävää. Työaikaa oli  20 t. Sinä aikana seurattiin ohjaavan opettajan opetusta,  tutustuttiin  luokkaan, sen rutiineihin, sääntöihin  ja tietenkin oppilaisiin sekä  kouluun ja sen käytänteisiin, erityisesti koronaohjeisiin. Tosi tärkeää oli  perehtyä koulun opetussuunnitelmaan, koska opetus rakennetaan sen pohjalle.

EI siinä vielä kaikki. Harjoittelijaparin oli myös valmistauduttava  aloittamaan  oman opetus. Oli sovittava  mitkä 20 tuntia viikossa he opettavat. Missä järjestyksessä  pari- ja sooloviikot toteutetaan ja miten vastuut jaetaan. 

Ohjaavan opettajan valvonnassa laadittiin neljän varsinaisen opetusviikon suunnitelmat.  Näitä ovat; 4-viikon jaksosuunnitelmat kaikista opetettavista aineista. Ensimmäisen viikon viikkosuunnitelma, jossa näkyy mm. kellonajat,  tunnin tavoite jne. Kumpikin harjoittelijan laati erikseen henkilökohtaisen oman opettajuuden kehittymissuunnitelman. Oman  käyttöteorian pohjalta valittiin itselle konkreetit  kehittymistavoitteet = mitä erityisesti haluatte oppia/kokeilla. Juuri niistä asioista saa sitten palautetta.

PÄÄOHJAAJA  maisteriharjoittelussa on luokanopettaja. Didaktikolle  on varattu yhteensä yhteensä kuusi tuntia ohjausaikaa. Konkreetisti se tarkoittaa 4-5- tunnin seurantaa ja niistä annettavaa palautetta.  Ne tapahtuvat yliopiston ja Helsingin kaupungin päätösten mukaisesti etänä esim. teamsin välityksellä.  Mikäli harjoittelijat pitävät ns. ulkotunteja, didaktikko saa mennä seuraamaan niitä.

ENSI viikolla alkaa sitten itse opetus. Opiskelijoiden vastuulla on kutsua didaktikko teams-kokouksiin ja huolehtia, että laitteet toimivat. Hyväksi käytännöksi on osoittautunut laittaa 1 kpl läppäreitä luokkahuoneeseen niin, että kuvassa näkyy sekä oppilaita että opettava harjoittelija. Joku tiimistä liittyy lisäksi teamsiin myös puhelimella, ja lähettää kuvaa kiertämällä luokassa aika ajoin.

Aikuisopetuksen seminaari

SAIN myös toisen keikan. Kyseessa on 32-tunnin mittainen aikuisopetuksen seminaari, joka on osa laajempaa kurssia: Opettaja työnsä tutkijana. Seminaariin osallistuu yhteensä parikymmentä vähän varttuneempaa eri aineiden aikuisopettajaa. Kukin laatii pienen, kanditutkielmaa vaatimattomamman   pedagogisen tutkielman, jonka esittää toisille ja josta sitten keskustellaan tiedeyhteisölle ominaisella tavalla. Olennaista on kasvatustieteellinen,  didaktinen keskustelu.

Kokoontumiskertoja on seitsemän. Alkusessio 29.1. kestää kaksi tuntia, muut huhti-toukokuulle sijoitetut 4-6 tuntia kerrallaan. Eiköhän ne Zoomilla vedetä. Ja välissä lähetellään sähköpostia. 

KUN oli ekoja kertoja yliopistolla 1980-luvulla hommissa, olin professori Pertti Kansasen assistenttina gradu-seminaareissa. Sen jälkeen ole ollut kerran lisensiaattityön ja pari kertaa gradun  toisena tarkastajana.  Tosi nastaa pesti tämäkin. 

Vuoden 2020 viimeinen maisteriharjoittelu loppuun ohjattu

 

SUOMALAISTEN luokanopettajien koulutus tapahtuu yliopistoissa. Ehkä ainoina maailmassa heidät koulutetaan maistereiksi. Hienoa!

Koulutus on pääasiassa akateemista, siis teoreetista. Toisin kuin monessa muussa  ammattiin tähtäävässä yliopisto-koulutuksessa työssä oppimista on todella vähän.  Ehkä kahdeksan-yhdeksän viikkoa 4-5 vuoden aikana.

SIKSI opintojen loppuvaiheen viiden viikon ns. maisteriharjoittelujakso on  tavattoman tärkeä.

Tämän syksyn toinen ja viimeinen harjoittelu päättyi marraskuun loppupuolella, ja tämän viikon tiistaina oli päätöspäivä. Sen  ohjelmaan kuului noin tunnin mittainen  zoom-sessio, jossa tapasin didaktikkona kaikki neljä harjoittelijapariani. Purimme break-out-roomseissa opiskelijoiden kokemuksia. Mistä he olivat ylpeitä? Mitä he oppivat opetuksesta ilmiönä, opettajan ammatista ja miten heidän opettajaidentiteettinsä kävi? He antoivat myös palautetta harjoittelukoulustaan ja -luokastaan oppimisympäristönä ja saivat  antaa  ideoita, kuinka  harjoittelujärjestelyitä voisi kehittää yhä paremmin opiskelijoita tukeviksi. Mitä ohjeita he antaisivat seuraavan periodin opiskelijoille?

Mistä oltiin ylpeitä?

ON tavattoman tärkeää ihan työssä jaksamisenkin kannalta, että opettajat eivät vain etsi virheitä toiminnastaan vaan uskaltavat iloita myös onnistumisistaan. Tässä mielessä tämä 2 periodin jakso  oli tuottanut arvokasta mielihyvää. Joku onnistui huikeassa kokeilussaan. Joku nautti luovuudesta. Joku kehittyi itselleen asettamissaan kehittymistavoitteissa, toinen ihan muussa Pariopettajuus oli cool.

Mitä opittiin opetuksesta ilmiönä?

Kysymys oli vaikea, myönnän. Esiin nousi mm. vuorovaikustaitojen merkitys.

Mitä opittiin opettajan ammatista?

Monissa keskusteluissa nousi esiin huoli ammattiin kohdistuvista kovista odotuksista ja työn määrästä -siis jaksamisesta. Ohjaavat opettaja olivat korostaneet mm. että opetusta ei pidä ylisuunnitella. Riittävä  riitää.

Miten opettajaidentiteetin kävi?

Maisteriharjoittelu oli selkiyttänyt kuvaa "millainen olisin opettajana". Monella oli vahvistunut käsitys, että  "minusta on opettajaksi". Kenenkään uskoa harjoittelu ei ollut vienyt, mutta ihan kaikista ei tulle opettajia. Maailman viekottelee muihin hommiin.

Palautetta harjoittelukoulusta  ja -luokasta oppimisympäristönä 

Opiskelija kehuivat kovasti koulujaan ja niiden luokanopettajia. Heitä oli ohjattu, kannustettu ja tuettu. Osa luokista oli toki ollut haastavia. Koronan vuoksi syvempi tutustuminen muihin opettajiin tai vanhempiin ei onnisunut.

Ideoita, kuinka  harjoittelujärjestelyitä voisi kehittää yhä paremmin opiskelijoita tukeviksi

Tässä keskustelusessiossa  nousi esiin monenlaisia toiveita. Näitä en ota kriitikkinä vaan hyvää tarkoittavina neuvoina.

Ohjeistusta kannattaisi selkeyttää. Perusohjeet 5:lle viikolle annetaan kerralla avauspäivänä ja yhdessä dokumentissa. Niitä kannattaisi osittaa esim. Moodleen.

Kaikki ohjaavat opettajat eivät aina pääse etä-paikkalle avauspäivään, jossa ohjeia käydään läpi.  Lisäksi ohjeet vaihtelevat suoritustavan mukaan.  Opiskelijat pyysivät, että moodleen tulisi viikkokohtaistetut ohjeet. Miten varmistetaan että avaustilaisuudesta  estyneet ohjaajat tietävät, mitä on suullisestisovittu?  Pitäisikö zoomsession se osuus nauhoittaa? Jos niin saa tehdä

Mielenkiintoisesti muutama opiskelija nosti esiin dilemman yliopistossa ja sen harjoittelukoulussa annettavan koulukuvan ja kenttäkouluilla kohdattavan koulun todellisuuden välillä. He kaipasiva lisää eväitä esim. vuorovaikutustaitoihin. Aiemmassa ns. monialaisessa harjoittelussa oppii - näin pelkäsivät- loppuunpalamiseen johtavan tavan suunnitella opetusta. Kenttäkoulujen opettajien ohjeet olivat olleet onneeksi  voimaannuttavampia.

Paperiharjoittelupalaute

Yksi omista pareistani toteutti harjoittelun täysin fiktiivisesti. He loivat ihannekoulun, keksivät oppilaat, heille tausta, lukkarin jne. Minä katsoin videoita ja olin välillä oppilaanakin.  He haastatteliva elävää eriyisopettajaa ja rehtoria..

Mutta kuinka toimia, jos paperiharjoitteluun haluaa opiskelijoita, joilla ei ole juurikaan opettajakokemusta? Pitäisikö luoda etukäteen  todellinen/fiktiivinen koulu/luokka? Vaikka pidimme joka päivä tunnin mittaisen session, itse koen, että tätä mallia kannattaa kehitellä.  Muilla pareilla oli kaksi ohjaajaa.

Entä ohjeet opiskelijoille?/Mitä itse tekisi toisin? 

Jaksakaa kysyä luokan käytänteista, vaikka ne on jo kerran mainittu. Ei tarvise leikkiä, että on valmiksi ammatilainen.  Ei ylisuunnittelisi.

Ulko-opetus on upeaa!

 

SNELLUN ala-asteelle osui huikea syyskeli. Pääsin seuraamaan vallan mainiota kuvistuntia Koffin puistossa. Pandemian iso hyöty kaiken kurjan ohella on , että tunteja pidetään ulkona.  Snellussakin usea luokka nautti puistosta ja raikkaasta ilmasta.

Maisteriharjoittelu on lähiopetuksena ihan toinen juttu.

MAISTERIHARJOITTELUN - os. päättöharjoittelun - tämän lukuvuoden neljäs viikko on Helsingin yliopistossa alkanut.  Ensi viikko on sitten viimeinen. Lokakuussa alkaa  jo seuraava  harjoitteluperiodi.

Seuraan seuravilla viikoilla mahdollisimman montaa paria+trioa  ulko-opetuksessa. Anti on ihan toinen kuin teamsissa jne. Tänään nautin kahdesta  hienosta 90-minuutin tuokiosta, toisesta kuvataiteessa, toisesta liikunnassa. Molemmat matkat vetelin Vespalla. Molemmat tuokio raittaissa ilmassa. Mutta Hrrrr. Pitkät kalsarit?

Oli  hienoa päästä seuraaman live-opetusta. Elävää vuorovaikutusta. Ihan toisen tason eleitä, ilmeitä...Intuitiota.

UPEASTI  tuokiot menivät. Jatkoin viikko sitten kokeilemaani  ideaa ohjauksessa. Kuvasin tuokiota tunnista ja tein niistä pienen clipsit, jotka  lähetin harjoittelijoille ja ohjaajille vesivärjäyssuodattimen kautta. Näin kunnioitan oppilaisen intimiteettisuojaa sekä heidän oikeuttaan taidetuotoksiiinsa.

Nauhoitin lisäksi  observoinnin aikana vuosia vanhalle sanelukoneelle tunnelmakuvia. Kun niitä sanoittaa, ne jäävät myös mieleen. 

NYT kun näiden harjoittelua ohjaavien luokanopettajien kanssa on saatu tekniikka kuntoon, olisi äärimmäisen tärkeää, että he jatkaisivat.