Kirjoja

Kirjoja

sunnuntaina, tammikuuta 29, 2017

Uuden aika alkaa

NO niin, Educa-viikonloppu meni. Kolme alustusta ja haastattelu tarkoitti suomeksi ja ruotsiksi sitä, että itseään viisaampia ei juuri ehtinyt kuuntelemaan. Nyyh.

JOUTSENLAULU? En huomannut tarkastaa, kuinka monessa Educassa on saanut olla äänessä, mutta monessa kuitenkin. On haastateltu Ben Furmania, Pasi Sahlbergia ja Mikael Jungneria. On puhuttu muutoksen johtamisesta, väkivallasta, yhteisöllisestä oppimisesta, tulevaisuuden koulusta  ja mm.  yhteistoiminnallisesta oppimisesta.

TÄNÄ vuonna sain jakaa  OPS-vinkkejä, nostettaa  pedagogisen johtamisen arvoa ja opastaa  opettajaksi opiskelevia johtajuuden salaisuuksiin. Mutta eiköhän se ala olla tässä.

SEURAAVAT kaksi viikkoa menevät vielä  keikoilla. Ne ovat myös  uuden aikaa.

Tiistaina käynnistyy kolmas Educoden Tutor-opettaja  valmennus. Olen faceliftannut ekan päivän ohjelmaa ihan reippaasti.

Keskiviikkona saan taas reissata  Forssaan.  Tein uudet diat Tölön koulun  OPSIN arviointi-vesoon.

Torstaina ja perjantaina rakennan  uutta alkua Tampereen NPDL- kouluille. Parin vuoden satsaukset uuteen pedagogikkaan ja  syväoppimiseen eivät ole kantaneet odotettua hedelmää.  Harmi. Ei auta kuin nöyrtyä ja palata alkulähteille.

KUN näistä tämän viikon keikoista selviää, on vielä yksi työviikko ennen pikku breikkiä.

perjantaina, tammikuuta 27, 2017

100 tips för läroplaner i Educa

100 tips för läroplaner

Stressar de nya läroplanerna? Lugn, allt behöver inte vara färdigt genast. Det säger rektor Martti Hällström som gav sina bästa tips till lärarna på Educa-mässan.

Rektor Martti Hällström säger att rektorns uppgift är att stödja, inspirera och skapa rum för förändringar. Lärarens uppgift är att driva förändringen i klassen.

– Jag hoppas att de nya läroplanerna genast förändrar åtminstone något i varje skola och i varje klass.

Först av allt måste man inse att det kryllar av saker och idéer i de nya läroplansgrunderna. Man kan inte genomföra allt, utan läraren måste välja det som passar bäst för både läraren själv och för klassen. Men allt som görs, måste ske i enlighet med läroplanen. Hällström jämför upplägget med buffén ombord på de stora färjorna, dukningen är så stor att man helt enkelt måste välja.

Nya pedagogiska roller och annat att uppmärksamma

Föreläsningen byggs upp kring en fiktiv skola där saker och ting fungerar fint. Saker som har fått nya dimensioner i den nya läroplanen uppmärksammas.

Läraren lyssnar och tittar, medan eleverna är aktiva. Läraren hjälper eleverna att göra själva och ger uppgifter där eleverna kan gå framåt i egen takt. Motivationen är viktig och eleverna kan fråga sina föräldrar vilken nytta de haft av ämnet. Den här situationen beskriver exempelvis de nya pedagogiska rollerna.

– Läroämnena ska också ha klara mål. Man kan be eleverna komma med ett läsårslöfte. Man kan mejla eller fotografera det och sedan titta på det i maj och se hur det förverkligades, säger Hällström som alltså uppmanar att tala pedagogik.

– Skriv dagens målsättning på tavlan och se i slutet av dagen hur det lyckades. Starta måndag med planering och sluta arbetsveckan med evaluering på fredag.

Den humana aspekten är alltid viktig under skoldagen. Alla barn är olika och det är viktigt att prata med alla. Hällström ser gärna att läraren äter lunch med eleverna, vilket är både trevligt och ger en möjlighet att tala om vardagliga saker.

IKT egentligen enda större förändringen

Digitaliseringen är egentligen den enda större förändringen i nya LP, menar Hällström. Han anser att eleverna ska ges möjligheten att använda telefoner, tabletter och datorer när det tillför undervisningen ytterligare något och när man inte klarar sig lika bra utan de digitala verktygen. Läraren kan exempelvis be en elev som har en smarttelefon att kolla upp saker som inte står i läroboken.

Jag kan och jag blir sedd

Hällström avslutar föreläsningen med att tala om den pedagogiska kärleken. Man ska alltid försöka göra lite bättre och ta hand om alla elever. Läraren ska inte låta en endaste elev slinka genom till utanförskap.

– Vi har lyckats om eleven säger hemma att ”jag kan”, ”min lärare bryr sig om mig” och ”jag fick hjälpa andra”.

Hällström verkade som rektor för Auroran koulu i Esbo, en skola med stark föregångaranda. Idag är han pensionerad från rektorsjobbet, men dagarna fylls ännu av arbete för pedagogen och utbildaren som idag föreläste i Hörnan på Educa. Finlands Svenska Lärarförbund FSL står för programmet i Hörnan.

Text: Minna Rosenström
Foto: Annika Rauhala

Ks. http://www.oaj.fi/cs/oaj/Uutiset?&contentID=1408918498941&page_name=hundra+tips+#return

torstaina, tammikuuta 26, 2017

Huomenna Educassa


MARTTI HELLSTRÖM PUHUU YHTEISÖLLISESTÄ OPPIMISESTA  EDUCA-MESSUILLA

26.1.2017  Opetusneuvos Martti Hellström keskustelee varhaiskasvatukssen asiantuntijan Saija Keski-Heikkilän kanssa pedagogisesta johtamisesta Educa-messuilla perjantaina klo 15.45 (luentotila 206).

Hellström on yhdessä Peter Johnsonin, Asko Leppilammen ja Pasi Sahlbergin kanssa kirjoittanut kirjan Yhdessä oppiminen (Into, 2016).

Yhteistoiminnallisessa oppimisessa työskennellään pienryhmissä. Opettaja innostaa ja ohjaa, ja oppiessa syntyy sosiaalisia taitoja, oppimisen iloa ja positiivista yhteisöllisyyden tunnetta.

“Peruskoulusta ollaan huolissaan ja aiheesta. Nyt tarvitaan yhteistä pedagogista johtajuutta koulutusjärjestelmän kaikilla tasoilla, koska koulutusta suomessa ei johdeta samaan suuntaan. Itse asiassa kukaan ei johda, jos valtion, kunnan ja koulun fokus ei ole sama. Yhteistoiminnallinen johtaminen ja yhdessä oppiminen olisi lääke, joka puree. Tämä asia on kirjamme ydin.”



YHDESSÄ oppiminen on ajankohtainen, 2020-luvulle päivitetty teos yhteistoiminnallisuudesta, sen perusteista ja menetelmistä. Kirjan voi lukea itsenäisesti tai sitä voi käyttää yhteistoiminnallisen oppimisen tapaan. Kirja soveltuu opettajille ja opetuksesta päättäville kaikilla hallinnon ja politiikan tasoilla.

Martti Hellström on KT, opetusneuvos, luokanopettaja ja rehtori, jonka vuosina 1989–2014 johtama Espoon Auroran koulu tunnetaan innovatiivisena, pedagogisesti vahvasti yhteisöllisenä kouluna.

Innon osasto Educassa: 6C 66

http://educa.messukeskus.com

http://intokustannus.fi/kirja/yhdessa_oppiminen/


keskiviikkona, tammikuuta 25, 2017

Hyvinvointi, osallisuus ja oppiminen koulun arjessa

NYT, kun pitkä OPS-turnee alkaa olla hoidettu kanta, on raikasta syöksyä myös uusiin, älyllisiin haasteisiin. Seuraavien viikkojen aikana saakin rakentaa ihan uusia luentoja. Molemmat niistä Turussa, Turun yliopiston tiloissa. Ensimmäisen luennon on tilannut kaarinalainen koulu omien  Erasmus+ hankkeen  kansainvälisille  partnereilleen. Sen teemana on Problem Based Learning.

Toisen on tilannut apulaisprofessori Niina Junttila. Luentoni "Pahoinvoivasta pedagogiikasta hyvinvoinnin pedagogiikkaan. Askelia" on osa Turun OKL:n Koulu- ja työhyvinvoinnin erikoistumisohjelmaa, sen yhtä konferenssia.

Näin Niina tapahtumaa facebookissa puffaa:
" Proudly present - kaikille avoin konferenssi yhteisöllisyydestä ja osallisuudesta koulun arjessa! Puhujina isosti arvostamani, aina yhtä sanavalmiit Martti Hellström ja Elina Palola sekä iltapäivällä upeat erikoistujamme Heidi Jokiniemi, Sini Jäppinen, Niina Stedt, Säde Osmani, Marika Rae, Monica Boström, Elina Kankaanpää ja Leena Pirttiniemi. Tervetuloa, ihan kaikki lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja osallisuudesta kiinnostuneet!"
Tässä vielä virallinen ohjelma:


Hyvinvointi, osallisuus ja oppiminen koulun arjessa -konferenssi 10.2.2017
Opettajien erikoistumiskoulutus 2016 – 2017
Koulu- ja työhyvinvoinnin vahvistaminen osallisuutta kehittämällä (60 op) -erikoistumiskoulutus järjestää kaikille avoimen konferenssipäivän, jossa syvennytään yhteisöllisyyden ja osallisuuden teemoihin koulun ja oppimisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Aamupäivän puheenvuorot taustoittavat yhteisöllisen oppimisen ja osallisuuden kehittämisen teemoja ja iltapäivällä kouluhyvinvoinnin asiantuntijat esittelevät kouluarkeen kehiteltyjä menetelmiä niiden vahvistamiseksi.

Ohjelma 
Tervetulosanat
KT, apulaisprofessori Niina Junttila & KT, yliopistonlehtori Tiina Annevirta​
​9.00 - 10.00

Pahoinvoivasta pedagogiikasta hyvinvoinnin pedagogiikkaan. Askelia.
KT, opetusneuvos Martti Hellström​
​10.00 - 10.45

Oppilaitoksesta HYTE-kouluksi?
FT, Elina Palola, Sosiaali- ja terveysministeriö, Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen osasto​

kahvi (Educarium, 2. kerroksen aula)

​11.00 - 12.30

Pakene tai taistele! - autonomisen hermoston tasapainoa etsimässä
KM, LO, EO, Heidi Jokiniemi
Friends - tunnetaitoja toiminnallisesti yläkoulussa
FM, AO, Sini Jäppinen & KM, LO, EO, Niina Stedt
Hyvää mieltä yhdessä - työkaluja mielenterveyden edistämiseen alakoulussa
KM, LO, EO, Säde Osmani​

​lounastauko (omakustanteinen)

​13.30 - 15.30

ProKoulu ja PETI-hanke - koulun pedagogista toimintakulttuuria kehittämässä
FM, EO, Marika Rae
Huomaa hyvä! - positiivinen pedagogiikka koulun arjessa
KM, LO, Monica Boström
Yhteispeli - arkiset vuorovaikutustaidot hyvinvointia tukemassa
KM, LO, Elina Kankaanpää
Selviytymispeli - askeleita yhteisöllisyyteen
KM, LO, Leena Pirttiniemi​

​Konferenssi järjestetään luentosalissa EDU2, Educariumin 2. kerroksessa (Assistentinkatu 5, Turku).
(Ilmoittautuneiden suuren määrän vuoksi tilaisuus on siirretty Publicumin puolelle suurempaan saliin, Pub3seen. )

lauantaina, tammikuuta 21, 2017

TOUR OPS 2016. Maalissa.

HIENO lauantai. Kolmen tunnin OPS-sessio Paimion ja Sauvon opettajien kanssa. Hieno finaali koko ops-turneelle.

Näillä näkymin on nimittäin nyt viimeiset, tällaiset OPS-luennot heitetty. Turneen aikana olen saanut tavata tuhansia opettajia. Educassa puhun vielä 100 ops-vinkistä, jokin koulukohtainen ops-sparraus on suunnitteilla, mutta kyllä se tässä alkaa olla. Ops-teema jatkuu  minun osaltani lähinnä Tutor-opettajavalmennuksissa, mutta niissäkin painopiste on kouluttamiseen valmennuksessa.

TÄMÄ OPS-turnee on  kehittänyt huikeasti  omaa ajattelua. Kiertue alkoi Espoon Steinerkoulusta talvella 2014. Tuolloin fokus oli opettajan ja oppilaan pedagogisessa  roolissa. Sieltä katse liukui menetelmien ja toimintakulttuurin kehittamiseen, arvoinnin mutkiin ja viimeiseksi eheyttämiseen. Tällä viimeisellä keikalla uskalsin tiivistää oman näkemykseni siitä mikä opsissa on nyt The Thing. Niitä löydän seitsemän.

JOKAISESSA näissä isossa jutussa koulun tulisi löytää omat askelmerkkinsä kohti utta opetusta, jossa sekä opettajat että oppilaat voivat uudella tavalla kukoistaa.

KYMMENISSÄ koulutustilaisuuksissa olen  saanut myös kehitellä omaa esitystapaani. Olen poiminut mukaan teemaan sopivaa musiikkia, tehnyt iMoviella leffoja ja eri appseilla oivaltamaan haastavia kuvia.

PALAUTE on ollut pitkin matkaa ystävällistä. Joskus oikein liikuttavaakiin.

NYT on aika sanoa näkemiin TOUR ops 2016:lle. Siltä varalta, että asiaan saa vielä palaa, kokosin varmuuden   talteen muutamia keskeisiä  väitteita, jolla olen väkeä provosoinut:
  • OPS 2016 on täynnä asioita, jotka ovat olleet upouusia. 1900-luvun alussa.
  • OPS- perusteet on kuin 99 % pirtua. Joka sana harkittu. Se pitää blandata koulun arkeen.
  • Koulu on kuollut. Se ei vain itse tiedä sitä? Ei kai?
  • Koulu ei saa ollan kuolleen tiedon jakelukeskus
  • "Mitä on tärkeää oppia? Sellaista, mitä tarvitaan, on tulevaisuus millainen vaan. Luovuutta, halua tehdä jokin asia eri tavalla paremmin; taitoa ajatella, ohjata itseään ajattelemalla." (Saku Tuominen)
  • Ei pyritä opettamaan kaikkea kaikille. Opetetaan tärkeä. Ja se perinpohjin.
  • Opetetaan kaikille (vain) ne asiat, joille  heillä on käyttöä ja joista on hyötyä.
  • "Jokainen lapsi saa oppia ne eri asiat, joihin hän kulloinkin on valmis." (Frederick Burk)
  • "Työskentely on saatettava vastaamaan lapsen kehitysasteen luonnetta ja edellytyksiä; Oppiaines on sovitettava oppilaiden mukaan. Toisaalta  oppiaineksen valinnassa on  otettava huomioon ne vaatimukset, joita muut koulut ja yhteiskunta asettavat" (Matti Koskenniemi ja Antero Valtasaari)
  • Auta minua tekemään itse!
  • Didaktinen vapaus ei anna veto-oikeutta koulutuspolitiikkaan. Se velvoittaa sopeuttamaan utopa-opsin juuri opettajan opettamien oppilaiden tarpeisiin.
  • " Oppilas oppii, jos hän uskoo omiin kykyihinsä ja suostuu opiskelemaan". (Husu ja Jyrhämä)
  • Koulussa kaikki eivät opi eivätkä opiskele.  Opettajakin voi olla opettavinaan kaikkia.  Ketä Sinä opetat? Kuinka moni luokassasi on läsnäolevaa turhaa joukkoa?
  • Ei koulun tarkoitus ole, että kaikki asiat ”käydään läpi”. Ei  tarkoitus ole noudattaa opetussuunnitelmaa niinkuin bussikuski noudattaa aikataulua.  Tarkoitus on, että se mitä tehdään on opsin mukaista. Tunti kerrallaan.
  • Ei riitä, että asiat on opetettu. Ne pitäisi myös oppia.
  • "Kouluikäkin on elämää. Lapsella ja nuorella on oikeus saada tyydytystä tämän hetken toiminnasta." (Matti Koskenniemi)
  • "Jo kuukaudenkin kuluttua muististani on haihtunut kaikki, mitä olen yksinomaan kuullut tai lukenut, jota avastoin kaikki se, mitä olen opettanut muille, on minulle selvänä kuin viisi sormea, ja olen tullut siihen vakaumukseen, että vain kuolema kykenee minulta tämän tiedon riistämään." Joachim Fortius (1499-.1536),  
  •  ”Kaikesta opetukseen uhratusta vaivannäöstä huolimatta saa koulu varautua siihen, että suuri osa sen jakamaa tietoa pian haihtuu.” (Ottelin)
  • ”Oppilaalle voi opettaa vain sellaista, mitä hänellä on tarve oppia ja mitä hän kykenee oppimaan sekä vain sillä tavalla, kuin hän kykenee oppimaan.” (Toivo Viljonen)
  • " Koulun ensisijaisena tehtävänä on tarjota aineksia ja virikkeitä oppilaan omaleimaisen koko persoonallisuuden kehittymiselle"  (POPS 1970 )
  • " Eheyttäminen on enemmän kuin oppiaineksen eheyttämistä, oppiaineiden yhteistyötä. Se on enemmän kuin aineksen ja toiminnan eheyttämistä. Se on opetuksen ja oppilaiden elämän ja maailman eheyttämistä. "(vrt. Carleton Washburne)
  • Pidetään huolta, että yksikään lapsi ei lähde ysiluokalta ajatelleen, että minusta ei ole mihinkään. Pidetään  huolta, että jokainen tuntee vahvuutensa ja on löytänyt oman intohmonsa.
  • Opetusministeri ei muuta opetusta. Opetushallitus ei muuta koulua. Rehtori ei sitä tee.  Mutta opettaja voi tehdä sen. Joka päivä. Joka tunti.
  • Monialaiset oppimiskokonaisuudet ovat keidas, jota kautta 1900-luvun alun upean reformipedagogiikan helmet: vapaus, työ ja yhdessä tekeminen voivat nousta kuolleista.
  • "Koulutuspoliitikoilla on valta muotoilla tavoitteita, hallintohenkilökunnalla on valta muokata koulujärjestelmää, opettajilla on mahdollisuus organisoida ja eriyttää opetustaan, mutta vain oppilailla on mahdollisuus saada aikaan tuloksia, oppia." (Paavo Malinen)
KIITOS tässä vaiheessa kaikille upeille oppimiskumppaneille  Espoossa, Forssassa, Hauholla, Helsingissä (mm. OKL), Hämeenlinnassa, Iisalmessa, Janakkalassa, Jyväskylässä, Kankaanpäässä, Kauhajoella, Kokkolassa,  Kuopiossa, Lapualla, Mäntsälässä, Nivalassa, Nokialla, Nurmijärvellä,  Oulussa, Paimiossa, Porvoossa, Pyhäjärvellä, Rovaniemellä, Sauvossa, Sipoossa, Tallinnassa, Tammisaaressa ja  Vantaalla. Unohdinkohan jonkin kunnan?

JA erityisesti opettaja Jukka Jokirannalle, jonka roolihahmoja  kuljetan cilpiseissä mukanani....

LISÄÄ OPS-vinkkejä

torstaina, tammikuuta 19, 2017

Tutor-opettaja-koulutukset alkavat

HALLITUS on siis myöntänyt - sitä hakeneille-  opetuksen järjestäjille korvamerkittyä rahaa ns. tutor-opettajatoimintaan.  Osa rahasta käytetään tutor-opettajien työn korvaamiseen ja osa heidän koulutukseensa. Hienoa.

EDUCODE on yksi niistä toimijoista, jotka tarjoavat opetuksen järjestäjille tutor-opettajakoulutusta. Ministeriö on antanut varsin yksityiskohtaiset linjaukset koulutukselle, ja niillä mennään.

TUTOR-koulutus on kiehtova hanke; olemme kouluttamassa Suomeen aivan uudenlaisia pedagogisen osaamisen ohjaajia. Mitä tarkoitan?

Suomalaisten opettajien osaamista ohjasivat työuran aikana kansakouluaikana kansakouluntarkastajat. Peruskouluun siirryttäessä tarkastajien rinnalle ja jopa tilalle luotiin läänin- ja kunnantason ohjaavien opettajien järjestelmä. Näihin tehtäviin etsittiin lahjakkaita, oman aineensa osaajia.

1990-luvulle tultaessa lääninohjaajen  järjestelmästä luovuttiin, ja pedagoginen johtajuus istutettiin rehtoreiden tehtäväksi. Monissa kunnissa  ohjausjärjestelmä jatkui. Nimikkeet vaihtuivat. Espoossa "ohjaavia opettajia" alettiin kutsua konsultoiviksi opettajiksi. Espoossa kokeiltiin myös 2000-luvulla opetuspäällikkö Ilpo Salosen ideoimaa oppimiskeskusmallia, jossa ohjaajina toimivat eri teemoihin perehtyneiden koulujen useat opettajat.  Oman kouluni: Auroran vastuulla oli mm.  ohjaus turvallisen iltapäivän, ryhmäintegraation ja taidekasvatuksen tukeminen. Tästä mallista ollaan nyt luopumassa.

RAIKKAAN erilaista ohjausmallia kehitettiin muuten 90-luvun lopulla Turun OKL:lla, kun professori Jorma Heikkisen johdolla jo luokanopettajien peruskoulutuksessa tavoitteeksi asetettiin muutosagenttiopettajuus (ks. hänen ja Sirkku Ahon toimittama kirja "Muutosagenttiopettaja. Luovuuden irtiotto". 1995). Turun Sanomista 24.8. 2007 seuraava katkelma:
" Turun opettajankoulutuslaitoksessa luokanopettajiksi opiskelevat koulutetaan ns. muutosagenteiksi. Opiskelijoille pyritään antamaan valmiudet vastata nykyajan haasteisiin, valmiudet käyttää jatkuvasti muuttuvaa maailmaa voimavarana. Muutosagenttiopettaja ohjaa oppilaitaan uteliaaseen, tutkivaan tiedonetsintään, tekemällä oppimiseen ja oppimisesta nauttimiseen."
Kokeilusta on tehty myös väitöskirja. Tässä linkki tiivistelmään.

EIKÄ pidä unohtaa eri nimikkeillä  toteutettua TVT-tukea. Mm. Espoossa TVT-kouluttajia on koulutettu ja käytetty 90-luvulta alkaen.  Sekä OPS 2004- että OPS 2016- prosesseja  tuettiin niinikään toimintamalleilla, joissa osa opettajista otti vastuuta koulun ops-työn ohjaamisesta. Tähän toimintaan oli käytettävissä myös erillistä hankerahoitusta.

MUTTA nyt käynnistyvä tutor-opettaja-koulutus poikkeaa kyllä aikaisemmista ohjausmalleista. Koulutus ei rajaudu substanssiosaamiseen- vaan myös itse kouluttamisen problematiikkaan- ainakin Educoden ohjelmassa. Tutor-opettajan toimenkuva ei  rajoitu yhteen aineeseen tai teemaan. Kyseessä on eräänlainen muunnelma em.  turkulaisesta muutosagenttikoulutuksesta; pedagoginen näkemys on samansuuntainen; opettajat  omaksuvat eivät tiedon jakajan, vaan mm. ajattelu- ja ongelmanratkaisutaitojen kehittäjän, tiedonhankinnan ohjaajan ja oppilaan persoonallisuuden kasvun tukijan roolin.  Opettaja pyrkii auttamaan oppilasta ymmärtämään oppimisen merkityksen oppilaan tulevan elämän kannalta ja tekemään oppimisesta mielenkiintoista ja motivoivaa. Oppilasta ohjataan pitämään oppimisesta oppimisen itsensä vuoksi. Opettajan tärkeänä tehtävänä on myös tukea oppilaan itsetunnon kehittymistä vahvaksi ja realistiseksi. (ks. lisää http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/1073744396/Nykykoulu+elaa+ajan+hermolla)

Mutta  nyt ohjaus  kohdistuu opettajiin ja heidän kauttaa oppilaisiin. Tutor-opettajan tulee osata ohjata opettajia ja kouluja  perusopetuksen opetussuunnitelmassa  2014 esitettyihin useisiin kehityssuuntiin. Tässä tarvitaan - näin näen- mm. seuraavia  taitoja:
  • tutor- ohjauksen suunnittelu, toteuttaminen (ohjauksen monet muodot) ja vaikuttavuuden arviointi
  • opetussuunnitelman perusteiden mukaisen toimintakultuurin kehittämisidean (kuusi suuntaa)  ja kehittämiskeinojen hallintataito
  • opetussuunnitelman perusteiden mukaisen opetuksen uudistamisen (sisältää lisäarvoa tuottavan digitekniikan käytön, monialaiset oppimiskokonaisuudet) ja kehittämiskeinojen hallintataito
  • opetussuunnitelman perusteiden mukaisen arvioinnin (taitoperustainen arviointi, formatiivinen arviointi) uudistamisen ja kehittämiskeinojen hallintataito
  • oman opetuksenjärjestäjän praxista (käytännönjärjestelyitä) koskevien linjausten hallinta
  • ohjauksessa tarvittavat ryhmäohjaamisen taidot
  • kouluinsituution intertian hallintataito (muutosteoria)
  • toimintaan käytettävissä olevien resurssien luovan ja tarkoituksenmukaisen käyttötaito. 
KYSE on siis uudenlaisesta pätevyydestä ja tehtävästä. Valmennus on edelleenkoulutusta.

MINULLA on ollut ilo olla mukana suunnittelemassa Editan koulutusta  Iiris Peuran kanssa. Valmennusote perustuu pedagogisesti uuden oppimisen filosofiaan, jonka mukaan  kouluttajat ovat fasilitaattoreita ja sytykkeiden antajia. Osallistujat tutkivat, opettavat ja oppivat yhdessä.  Useita valmennusohjelmia on käynnistymässä eri puolilla maata. Kanssani niitä  on vetämässä digivelho  Jarkko Sievi.

Pk-seudulla käynnistyy oma koulutus, johon voi
ilmoittautua kuka vaan.
Ensimmäisenä saan toivottaa jo huomenna  Paimion ja Sauvon opettajia tervetulleiksi  aloittamaan  innostavaa matkaa, jonka aikana heistä  kehittyy entistä rautaisempia oman osaamisen, vertaiskouluttamisen ja toisten opettajien tutorina toimimisen huippuosaajia. Valmennuksen aikana opettelemme  jakamaan omaa osaamistamme  kiinnostavasti, vaikuttavasti ja osallistavasti kollegoille ja sidosryhmille.  Pyrimme siihen, että jokainen löytää itselleen toimivimmat keinot osallistaa työyhteisön jäseniä opetussuunnitelma- ja kehittämistyöhön sekä digitaitoihin.

Editan pakettiin kuuluu neljä läpipäivää esi- ja välitehtävineen. Digitaalisuus läpäisee koko ohjelman, ja mainiona alustana on Editan Educodekoulu, jonka ytimessä on Microsoftin Office 365.


tiistaina, tammikuuta 17, 2017

Viisasta ja kipeää analyysia hyvinvoivista ja kansasta

HIENOA Hesari! Kaksi viisasta artikkelia ja lähes peräkkäisinä päivinä.

Ensin lehti julkaisi dosentti Eeva Kallion jutun. Sen mukaan  viisaan ajattelun kehityksessä on kolme vaihetta:
(1) Ensin  ihminen näkee  kaikki asiat vain omasta näkökulmastaan.
(2) Toisessa vaiheessa mukaan tulee kyky ajatella moninäkökulmaisesti.
(3) Kolmanneksi ihminen pääsee sille tasolle, että tuntee monet näkökulmat, ja osaa niiden pohjalta muodostaa oman, eettisesti kestävän mielipiteen- jota on siis tarvittaessa valmis muuttamaan.

JA kuin sovellusharjoituksena pari päivää sitten Hesarissa oli toimittaja  Jukka Petäjän juttu: "Pilaako eliitti Suomen? Pamfletti pohtii, miksi kansan ja eliitin kokemusmaailmat eivät kohtaa." Juttu on kuin suora sovellus viisauden eri vaiheista.

Tuossa jutussa esitellääm keskustalaisen  Ajatuspajan e2:n johtajan Karina Jutilan pamflettia "Pilaako eliitti Suomen?" Siinä Jutila etsii syitä, miksi polarisoituminen ja populismi etenevät.

JUTILAN mukaan hyväosaisten  ja kansan väliin on auennut kuilu. Kokemusmaailmat eivät kohtaa. Luulot, uskomukset ja liioittelu peittävät alleen faktat, yhteinen tietopohja puuttuu ja kompromissien rakentaminen on vaikeaa. Sosiaalisessa mediassa on lisääntynyt vihapuhe ja suvaitsemattomuus. Rasismi on kärjistynyt. On syntynyt pohja totuudenjälkeiselle ajalle. Syvenevä vastakkainasettelu, vähättely ja riitely voivat hänen mukaansa  johtaa  luottamuspääoman murenemiseen, luokkakierron hidastumiseen ja marginalisoitumisen lisääntymiseen.

Tunnistan kuvan. Ja myös sen, kuinka tilanteeseen olen itse suhtautunut: Somessa ja hyppypotkuilla vastustajiaan jopa tappava riehuva kansanosa on kahjoa.

Jutila kääntää syyllisyyden - ja vastuun tilanteen korjaamisesta hyväosaiselle eliitille. Siihen kuuluvat hänen mukaansa kaikki toimijat, joilla on työnsä tai asemansa ansiosta enemmän yhteiskunnallista, taloudellista tai kulttuurista vaikutusvaltaa kuin tavallisilla ihmisillä. Ehkä minäkin.

Suomi on pamfletin mukaan saatava  takaisin eheytymisen tielle, kiihtyvälle polarisoitumisille, eriarvoistumiselle ja kansalliselle apatialle on laitettava piste. On löydettävä yhteinen todellisuus, josta puhutaan. Nyt  suvaitsevainen eliitti pyrkii eristämään tai marginalisoimaan rasistit ja  kohauttaa  olkapäitä ja toteaa: umpihullua tai yhdentekevää.

Tarvitaan muutos: Hyväosaisten on  ymmärrettävä tilanne (vrt. viisauden porras 2).  Suomi ei menesty, jos eliitin ylivoima ja etäisyys kansasta kasvavat ja heikompien itsetunto heikkenee entisestään.

Siksi eliitin on muututtava: on  lopetettava ylimielinen asennoituminen heikompia tai näkemyksissään kompuroivia kohtaan kohtaan. Mutta on myös jämäköidyttävä: räyhäyskulttuurin ei saa antaa  jatkua.

Eliitin tulee opetella lukemaan oikein kansan hätäviestiä poliittisille päättäjille. Samalla eliitin on kyettävä muokkaamaan oma viestinsä kansalle siten, että kansalaiset sen ymmärtävät, eivätkä tunne itseään ulkopuolisiksi. Eliitin on oltava rasistienkin kanssa tekemisissä, on seurattava asenneilmastoa  ja tarjottava mahdollisuuksia muuttaa mielipiteitä.

Tällöin ollaan viisauden kolmannella asteella.

lauantaina, tammikuuta 14, 2017

Kuinka selvitä hengissä pakkomuutoksesta?

KYMMENEN vuotta sitten, heinäkuussa 2007, pohdin tässä blogissa edellisen kerran pakkomuutosta.

Tänään minut oli tilattu sparraamaan erään koulun opettajayhteisöä, joka koki edessä oleva muutoksen sellaiseksi. Pääsin pitkästä aikaa kokoamaan ajatuksiani siitä, mitä ihmiselle voi tapahtua muutoksessa, joka tulee ylhäältä, pyytämättä ja "sotkee kaiken".

Tutkimusten mukaan pakoksi koettu muutos  loukkaa ihmisten itsekunnioitusta. Pakkomuutos myös epäonnistuu usein. Se on terveydelle vaarallinen, jopa hengenvaarallinen. Juuri siksi muutosteoria ohjaa välttämään pakottamista. Tilalle se suosittelee  oikeutta tulla kunnioitetusti kuulluksi ja aidosti osalliseksi. Oikeutta kasvaa muutoksen objektista sen subjektiksi.

MUUTOS on aina ennen muuta tunnematka vanhasta uuteen. Se on surutyötä ja hidasta kiintymistä. Tueksi tarvitaan rituaaleja ja uuteen tutustumista. Tunteet on saatava  sanallistaa. Ja vaarat, joita muutoksessa pelkää.  90 % muutostyöstä pitäisi suunnata nimenomaan tunteiden käsittelyyn. Tekniseen muutossuunnitteluun riittää 10 %.  Valitettavasti tunteiden työstämiseen  ei  yleensä varata riittävästi aikaa. Pelkoja ja toiveita ei viitsitä koota tai käydä  läpi.

NÄYTIN myös vanhan (nyt tuunatun) dian Pasi Valteen tärkeästä kirjasta "Uhkista mahdollisuuksiksi. Organisaatio-muutosten toteuttaminen työyhteisön haasteena". Raporttisarja 2002.1 Helsinki.

Kaikki yhteisöt eivät selviä yhtä hyvin pakkomuutos-tilaneista.  Diaan on koottu ne työyhteisön elämäntavan (kulttuurin) 6 piirrettä, jotka auttavat onnistumaan.

TYÖYHTEISÖLLÄ on siis merkittävä rooli muutoksessa.

MYÖS oma pää on pantava kuntoon. Ihan itse. Ihan oman edun vuoksi.

Löysin M.J. Ryanin mielenkiintoisen 5vinkin listan, kuinka toimia tällaisessa tilanteessa:
  1. Keskity ratkaisuun - älä ongelmaan. Mieti, mitä Sinä teet?
  2. Älä etsi syyllisiä - vaan eri vaihtoehtoja, mitä voi tehdä?
  3. Mitä hyötyä muutoksesta voisi saada? Mitä mahdollisuuksia se tarjoaa?
  4. Jollet usko, että selviät, feikkaa että uskot
  5.  Varaa kalenteriin erillinen murehtimisvartti.
TOINEN hyvä idea on ns. narratiivinen käännös. Mm. Ben Furman on korostanut sen tarinan merkittävyyttä, jota ihminen omasta elämästään kertoo. Tuota tarinaa voi muuttaa: on tärkeää "kirjoittaa" tapahtuneille asioille tulkinta, joka edistää itsekunnioitusta, lisää toiveikkuutta ja on itselle hyödyllinen. Pakkomuutokseen sovellettuna näin:
- Etsi muutoksesta  hyviä puolia. Kaikissa asioissa on niitäkin.
- Muokkaa tarina myönteiseksi kielen avulla.

TARINA, jota kerromme, ohjaa meitä.  Vaihda tarinaa. Joka tarinassa on  sankari, konna on uhri. Luovu uhrin roolista. Rupea sankariksi. Miten voit varmistaa hyödyt omalla toiminnallasi?
Miten voit  minimoida syntyvät vahingot omalla toiminnallasi?

KAIKESSA muutoksessa, mutta erityisesti sellaisessa, jota ei ole itse toivottu, johtajan rooli korostuu. Edelleen minusta yhden parhaista ohjeista muutosta johtavalle on  kirjoittanut entinen mainosmies Petteri Kilpinen:

Hyvä johtaja
  • osaa luoda kirkkaan kuvan siitä, mitä hyvää on joen toisella puolella ja mitä tältä puolelta puuttuu. 
  • Hän inspiroi, motivoi, ohjaa ja tarvittaessa pakottaa hyiseen veteen nekin, jotka eivät itse uskaltaisi lähteä jokea ylittämään.
  • ei jätä ketään yksin selviämään virran keskelle, vaan huolehtii, että jokainen kasvaa uuden haasteen mukana ja pääsee turvallisesti joen yli luvattuun maahan.
10 vuotta sitten kirjoitin samasta teemasta näin:
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2007/07/onko-pakko-muuttua.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2007/07/miten-pakkomuutos-eponnistuu-osa-ii.html

perjantaina, tammikuuta 13, 2017

Viisas mies kertoi, miksi Pisa-tulokset tulevat yhä laskemaan

TAPASIN viisaan miehen, joka on ytimessä, kun on puhe Pisa-tuloksista ja niiden laskusta Suomessa.  Koska en muistanut pyytää lupaa näiden ajatusten kertomiseen,  en käytä hänen nimeään. Olkoon vain viisas mies.

Esitin hänelle kaksi kysymystä. Sain molempiin viisaan vastauksen, niinkuin viisaalta kuuluu saadakin.

Miksi Suomen Pisa-tulokset ovat laskeneet?
Viisas mies vastasi:

- Näin on. Suomi eroaa  mielenkiintoisesti muista Pisassa menestyneistä maista siten, että meillä tulokset äidinkielessä ovat paremmat kuin matematiikassa. Yleensä näin ei ole, vaan matematiikkaa osataan paremmin. Koreassa on sama tilanne.
- Mitä matematiikan hyvä osaaminen vaatii? Se vaatii pitkäjänteistä tavoitteen tavoittelua. Keskittymistä. Vaivannäköä. Ajattelemista. Matematiikka on nykykoulun latina.Kun matematiikan osaaminen laskee, myös Pisa-tulokset tulevat jatkossakin laskemaan,

Viisas mies antoi matemaattisen esimerkin. Kysymys kuuluu, millä ehdolla tämä lauseke on totta:

                  X + Y + M = X + S + M

Oikeasti vastaus on tosi helppo. (Jollet keksi, laita minulle viesti. Oikeassa sarakkeessa on sitä varten lähetysaukko). Mutta kun lauseketta testaa nuorilla, mini ei  jaksa vaivata päätä.

- Nykynuoret ovat monessa asiassa tosi fiksuja, fiksumpia kuin me aikanamme. Mutta elämme aikaa, jossa kaikki tyydytys on saatava nopeasti. He suosivat pika-ajattelua hitaan ajattelun sijaan. Pitää reagoida nopeasti.  Jollei ehdi keksiä vastausta nopeasti, on heitettävä huuli. Virheen tekeminen julkisesti on häpeä. Ei saa olla nolo.

Mitä pitäisi tehdä?  
Viisas mies vastasi:

- Ennen muuta nuorten koulukiinnostuksen eroosiossa on kyse  isoista yhteiskunnallisista asioista. Kun tulevaisuus on epävarma, sumussa, ei synny  halua "pitkäkestoiseen ponnisteluun sijoittamiseen".
- Fiksu ihminen luottaa kykyihin ja yrittämiseen,  mutta  hän käyttää  myös sattuman  tarjoamia mahdollisuuksia.  Moni nuori sitävastoin uskoo, että pelkkä sattuma riittää. Että kenestä vain voi tulla Saara Aalto. Heidän tavoitteensa elämälle ovat glorifioituja ja epärealistisia.
- Koulu voi tehdä kuitenkin jotain. Kyse on ajattelun kehittämisestä. Hitaan ajattelun harjoittamisesta.
- En tarkoita, että kännykät jne. tulisi  kieltää. Pitää kuitenkin ymmärtää, että ne kiihdyttävät pika-ajattelua.
- Käsin kirjoittamista ei kannattaisi hylätä. Kynä vahvistaa kontrollia ja  auttaa keskittymään.
- Peruskoulussa kannattaisi karsia matematiikan sisältöjä. %-lasku riittää. Algebralla on tärkeä rooli ajattelun kehittäjänä.  Koulussa pitäisi harjoittaa jatkuvasti päässälaskuja.
- Kaikkiaan pitäisi pohtia, mitä tänään tarkoittaa yleissivistys
- Keskusteleva opetus on hyvä. Oppilaiden ajattelulle pitäisi vaan antaa enemmän tilaa. Opettajan tulisi itse puhua vähemmän. Oppilaat on saatava puhumaan ja kirjoittamaan. Vain niin ajattelu kehittyy. Asioita voitaisiin käsitellä esim. niin, että oppilaat esittävät ensin omat käsityksensä asiasta, ja opettaja jäsentää (reflektoi)  näitä ajatuksia yhdessä oppilaiden kanssa.
- Oppilaiden tulisi asettaa tavoitteet ja saada valita. Itse asetettu tavoite  sitouttaa. Oppiminen on tavoitteen ohjaamaa toimintaa.
- Näppärästi koulussa  pärjääville (jotka oppivat kuuntelemalla tunnilla) tarvitaan lisähaasteita. Nyt he pääsevät liian helpolla.
- Niinikään on tärkeää oppia toimimaan sääntöjen mukaan. Kaikessa.
- Kannatan läksyjä. Niillä koulu tunkeutuu oppilaan arkeen.

KYLLÄ jäi aivot surraamaan.

torstaina, tammikuuta 12, 2017

10 vuotisjuhlablogi

ALOITIN bloginpidon  15.2. 2006 osoitteessa http://marttifi.wordpress.com. Blogilla ei ollut varsinaisesti mitään nimeä.

Vajaassa  vuodessa 12.1. 2017  a) kyllästyin silloisen alustan teknisiin hankaluuksiin ja b) ihastuin bloggerin joustavuuteen ja monipuolisuuteen. Kuvat oli helppo ladata ja taustoja vaihdella. Juuri nyt videot eivät näytä käynnistyvän.

Ensimmäisestä blogilastusta tulee tänään kuluneeksi 10 vuotta. Se oli lyhyt tiedote ja kuuluu näin :

"RUPESI OTTAMAAN päähän. MSN-alustalla ollut blogini tarvitsi kasvojenkohotusta. Lastujen kirjoittaminen Macilla edellytti aina editointia koulun pc:llä. Bloggerin houkutuksia oli mm. mahdollisuus sijoittaa lastuihin kuvia. Niinpä päätin siirtää aivoni tälle toiselle alustalla....".

Kaikkiaan tässä blogissa on julkaistu 3302  juttua. Mukana on kuvauksia OAJ:n ja Suomen Luokanopettajien toiminnasta, Auroran koulun tiedotteita ja viikkokirjeitä, kirjaesittelyitä, kuvauksia koulutustilaisuuksista, muistokirjoituksia, omien  ajatelmien kehittelyä, puffeja teatteriesityksistä, vuoden yhteenvetoja.... Käyntejä on ollut  10 vuoden aikana yli miljoona (juuri tänään:1 023 468).  Ja mikä parasta. Yksikään vuosien varrella kirjoitettu juttu ei ole kadonnut. Blogiin  on  näin dokumentoitu talteen 7,5  vuotta Auroran koulun vaiheita - ja 10 oman elämäni.

KÄVIN joulukuun lopuussa  juttuarkistoa läpi. Nostin tähän kultakin vuodelta muutaman sellaisen lastun, joka on yhä itselleni tärkeä. Brieffaan niitä kronologisessa järjestyksessä. Klikkaamalla boldattua otsikkoa, avautuu linkki,  jos joku haluaa lukea koko jutun.

2007


KUVA: Tuplatähti, ks. www.reteaming.com.  Kuva liittyy
lastuun Meidän Luokka is back.
Miten arvostellaan ujon oppilaan koulunkäyntiä? (785 käyntiä). Jokaisella oppilaalla on oikeus tulla kohdelluksi yksilönä. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että valitettavasti oikeus ei ihan toteudu käytännössä.  Asiaa pohditaan 90- ja 2000-lukujen opsien valossa.

Oppilaiden itsearvioinnista. (636 käyntiä). Jutun sytykkeenä oli  ESSE-lehdessä  julkaistu  Anita Järvisalon kriittinen kirjoitus  oppilaiden itsearvioinnista. Jutussa haastateltiin mm. minua. Edelleen ajankohtaista pohdintaa. Onko lapsi kypsä arvioimaan itseään?

Meidän Luokka is back!  (774 käyntiä) Ben Furmanin ja Tapio Aholan kehittämän Tuplatähden avulla voidaan lähestyä rakentavalla tavalla kysymystä siitä, miten suomalaisoppilaitten kouluviihtyvyyttä voidaan parantaa. Luokkahenki on liian tärkeä asia jätettäväksi yksin oppilaitten satunnaisesti muovautuvien sosiaalisten suhteiden tai opettajan persoonallisuuden varaan.

Ryhmäilmiöitä.  (957 käyntiä). Jutussa esitellään W.R. Bionin (1897- 1979) teoriaa  ryhmästä. Sen mukaan  ryhmä voi olla työtilassa, jolloin energia kuluu työhön, ryhmä suuntautuu todellisuuteen ja yhteiseen tehtävään.  Ryhmä voi myös alkaa käyttäytyä oudosti. Se putoaa työtilasta ja käyttää yhä enemmän aikaa muuhun kuin työhön.

2008

Vuosi 2008 oli Aurorassa hurja. Ensin  kuoli pitkäaikainen ja pidetty opettaja Juha Hyvärinen. Muutama viikko sen jälkeen koulu(a) poltettiin ja puolet luokista siirtyi syksyksi diasporaan Kalajärvelle.

Työrauhaa! (989 käyntiä) Lastussa esitellään teos: Saloviita, T.(2007). Työrauha luokkaan. Löydä oma toimintamallisi. Jyväskylä: PS-kustannus.

Kuukauden kirja: Lapsikeskeisen kasvatuksen ydinkysymyksiä. (2124 käyntiä)  Lastussa esitellään teos: Hytönen, J. (2008). Lapsikeskeisen kasvatuksen ydinkysymyksiä. Helsinki: WSOY.

Koulunkäyntiä Lippajärvellä;  pieni historiikki (1507 käyntiä). Puutteineenkin hyvä pohja vaikkapa Auroran koulun historiikin laadinnalle,


2009

Syksyllä  2009 olin  saanut olla Auroran koulun rexinä 20 vuotta.

Kansakoulun opetusoppi osa 10 (opetusmenetelmät) (568 käyntiä). Esimerkki sitkestä yrityksestä ymmärtää menetelmien kehitystä,

Aurora pääsi mukaan KiVa-koulu hankkeeseen (348 käyntiä).  Liikuttavaa innostusta kehutusta ja kiistellystä ohjelmasta.

Syrjäytyvät lapset (397 käyntiä) Anna-Liisa Jämsän väitöskirja  syrjäytymisestä.

Pedagoginen hyvinvointi ja hyvinvoinnin pedagogiikka ( 1448 käyntiä). Esittelen kirjan: Lappalainen, K., Kuittinen, M. ja Meriläinen, M. (toim.). (2008). Pedagoginen hyvinvointi. Kasvatusalan tutkimuksia- Research in Educational Scences 41. Helsinki: Suomen kasvatustieteellinen seura.

2010

Kuva liittyy juttuun Tehostetun tuen menetelmästä.
Tietoyhteiskuntaa kehittämään osa 2 (120 käyntiä ). Luin läpi Arjen tietoyhteiskunta-hankkeen raportin "Kansallinen tieto-ja viestintätekniikan opetuskäytön suunnitelma" hyvin krittiisesti.

Tehostetun tuen menetelmä koko luokalle  (810 käyntiä) . Kuvaus yrityksestämme saada opsikelutilasta pudonnut luokka sinne takaisin.

Isä Salmela - ihminen ja koulunuudistaja ( 301 käyntiä  ). Kirjaesittely: Salmela, Olli (2009). Isä Salmela. Ihminen ja koulunuudistaja. Helsinki: Okka

Tarvitaanko 2000-luvulla kutsumusopettajaa?  (545 käyntiä ).  Käsitteen analyysia.

2011 

Kuva liittyy pariopettajuus-juttuun.
Opettajien työaika ei riitä- ratkaisuksi kokonaistyöaika? ( 6450  käyntiä).  Edelleen ajankohtainen aihe.

Oppilaan oikeudet ja vanhempien vastuu  (516 käyntiä ). Esittelen teoksen: Lahtinen, N. (2011). Oppilaan oikeudetja vanhempien vastuu. Jyväskylä: Ps-kustannus. Jutun lopussa pieni lakiosaamistesti, jota käytin rexikoulutuksessa.

Pariopettajuus- uljas menetelmä (665 käyntiä). Koontaa kokemuksista Aurorassa 90-luvun puolivälistä saakka

Kaikille yhteinen koulu - vammaisen lapsen näkökulmasta  (350 käyntiä). Katsaus yhteisen koulun historiaan.

Yleiset valintakriteerit Auroran virkoihin (1201 käyntiä). Avoimesti kerrotut ja paljon haukkuja saaneet (tuolloin asettamani) kriteerit viranhakijoiden tietoon.

2012

Kuva liittyy juttuun opettajan osaamisen johtamisesta.
Ammatillinen vuorovaikutus- mitä se on? ( 2745  käyntiä). Muistiinpanoja Ulla Rasimuksen vetämästä koulutuksesta.

Opettajan osaaminen ja sen johtaminen  (1661 käyntiä).  Pohdintaa pedagogisesta johtamisesta ja sen keinovalikoista.

Mihin koulunkäyntiavustajia (muka) tarvitaan? (580 käyntiä). Puheenvuoro avustajien työn tärkeydestä.




2013

Kuukauden kirja: Opettajan pedagoginen ajattelu (2992 käyntiä). Juttu, jossa esitellään yhtä suomalaisen opettajankoulutuksen perusideaa.

Puhe rakkaalle Auroran koulurakennukselle (183 käyntiä ). Diasporaan läksiäispuhe.

PESTE- analyysi ja tulevaisuuden koulun hahmottamisen dilemmoita (2352 käyntiä).  Liittyy OAJ:n tulevaisuustyöhön.

Voiko opetussuunnitelmalla muuttaa koulua? (752 käyntiä). Pohdintaa siitä, miten koulua ja opetusta voi muuttaa ja miten ei.







2014

Kevätlukukausi 2014 oli viimeinen Auroran rexinä. Pääkoulussa ei pidetty luokkia. Puolet koulusta oli diasporassa Kalajärvellä. Eläkkeelle jäin 1.8. 2014.

Martin kaikki autot. Autobiografia vuosilta 1972- 2014 (252 käyntiä).  Otsikko kertoo.

Millaista on tutkitusti tehokas opetus? Respektiä John Hattielle  (1103 käyntiä). John Hattie on tehnyt huikeat mutta myös kiistellyt meta-analyysit.

”Aika palijon vaikuttaa minkälainen ilime opettajalla on naamalla.”  (829 käyntiä)   Tanja Äärelän tärkeä väitöskirja nuorten vankien koulukokemuksista.

OPS 2016 tulee - oletko valmis?   (5530 käyntiä). Tiiviisti, mikä muuttuu.

Millainen on hyvä koulu? (586 käyntiä). Pohdintaa tekijöistä, jotka tekevät koulun.

2015

Mitä kouluttaminen oikein on? Voiko ops-kipinää sytyttää? (106 käyntiä). Kouluttamisen salaisuutta avataan.

Hyvä, paha oppikirja (372 käyntiä). kannanotto oppikirjan puolesta.

Onko pojille sijaa peruskoulussa? (692 käyntiä). Pohdintaa poikien pahoinvoinnista.

Opetusmetodia keksimässä  (1266   käyntiä). Historiallinen katsaus työtapojen kehittymisestä.


2016

Yhdessä oppiminen- teos pähkinänkuoressa  (1120 käynti). Syksyllä 2015 julkaistun teoksen esittelyä.

Rinnakkaiskoulusta peruskouluun  (139 käyntiä). Jutussa kuvataan tietä, jota pitkin Suomessa kuljettiin peruskouluun.

Didaktinen vapaus  (1174 käyntiä). Mitä didaktinen vapaus on ja mitä se ei ole.

11 retroajatusta opettajille puolen vuosisadan takaa  (1001 käyntiä). Kirjaharvinaisuus, joka on täynnä fiksuja ajatuksia.

Arrogantti kysymys: Pitäisikö oppilailta myös vaatia jotain?  (829 käyntiä). Pohdintaa teemasta, joka ei ole muodissa.


tiistaina, tammikuuta 10, 2017

Uusittu arvointi kiinnostaa vanhempia

Kuvasikermä illan dioista.
Päivitetty 12.1.-17
TERVEISIÄ vanhempainillasta. Aikaa oli 60 minuuttia, ja tavoiteena oli avata paitsi  espoolaiskäytäntöjä myös taustoittaa uuden opsin arviointiajattelua.

80 diaa oli siihen rakoon liikaa, mutta 60 kuitenkin ehditiin :)

Esityksessäni oli 10 pointtia:

(1) Uuden koulun tavoite on, että jokainen, ihan jokainen lapsi saa kasvaa täyteen mittaansa ja löytää omat vahvuutensa. Yhdenkään lapsen ei kuulu päästä koulusta kokien itsensä luuseriksi. Suomella ei ole siihen varaa.

(2) Jotta onnistumme, tarvitaan tilan raivaamista opetuksessa:  Opettaja puhukoon vähemmän, Oppilaille lisää mahdollisuuksia etsiä ja kokeilla, valita ja toimia. Yksin ja yhdessä.

(3) Tähän  oppilaat tarvitsevat paljon tukea, kannustustaa ja rohkaisua. Välittävää opettajaa.  Ei virheiden etsimistä, puutteiden  kaivelua, nolaamista. Eikä aasinhattuja.

(4) Kannustus, rohkaisu ja haataminen ovat formatiivisen, jatkuvan, suusanallisen palautteen keskeisin tehtävä. Palautteen pitää nostaa!

(5) Itsetuntemusta ja itsetuntoa  tukevat myös mm. sanallinen ja laadullinen arviointi, itse- ja vertaisarviointi - kun ne ovat oikein ohjattuja. Palautteen pitäisi  kertoa, mitä lapsi osaa (ei missä hän on huono) ja mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Ja miten vanhemmat voivat tässä auttaa.

(6) Koululla on yhtä aikaa kaksi arviointiin liittyvää keskenään vaikeasti sovitettavaa tehtävää: Virallinen tehtävä: auttaa  lapsia  oppimaan ja kasvamaan ja epävirallinen tehtävä: lajitella heidät paremmuusjärjestykseen. Näistä edellinen on tärkeämpi. Vahva, ehjä  itsetunto on elämässä menestymisen kannalta tärkeämpi kuin kiitettävillä täytetty todistuslomake, uskokaa vaan. Tätä epävirallista luokittelutehtävä on pehmennetty vuosien varralle monin tavoin. Peruskoulun päättötodistuksessa ei ole käytösnumeroa. Jo 1980-luvulla luovuttiin tavasta antaa numerot vertailemalla oppilaita toisiinsa. Jne.

(7) Lajitteluun tarvitaan numeroita - kun on lajittelun aika.  Numeroiden  on perustuttava luotettavaan näyttöön, joka kohdistuu osaamiseen, työskentelyyn ja käyttäytymiseen.

(8) Todistusarviointi perustuu osaamiseen arviointiin; sekä ainekohtaisten taitojen että ns. laaja-alaisten tulevaisuustaitojen. Persoona tai  temperamentti ei saa vaikuttaa  numeroin/arvioon- eikä niitä muutoinkaan  arvioida. Eikä motivaatio tai kiinnostus sellaisenaan.  Numeron tulee  tulla vain osaamisesta.

(9) Kouluilla, kodeilla ja oppilalla  on  edessään paljon työtä, jotta tämä arviointiajattelu olisi arjessa  totta. Tarvitaan paljon puhetta ja kuuntelua.

(10) Koulujen kannattaa viimeistään nyt avata ovet ja ikkunat vanhemmille ja kutsua heidät sekä rikastamaan osaamisellaan opetusta että tukemaan ja kannustamaan oppilaiden kasvua. Vanhemmat ovat huikea voimavara, jolla voidaan laajentaa oppilaiden oppimis- ja arviointikumppanien verkkoa.

JOTAIN tällaista :-)

60 minuuttia meni siivillä. Tupa oli täynnä. Paikalla oli paljon vanhempia ja myös rehtorin johdolla koko koulun opettajakunta - sekä suureksi ilokseni myös Suomen Vanhempainliiton Tuija Metso. Hienoa!

Laitteet toimivat. Jukka Jokirannan sketsit naurattivat- kuten aina. Porinatuokiot olivat antoisia,  ihmisten ilmeet olivat hyväntuulisia ja kysymykset teräviä. Tilaisuuden jälkeen näin monia hymynaamoja. Hyvä merkki.

TANKS, Postipuun väki!

maanantaina, tammikuuta 09, 2017

Ops 2016 ja vanhempien uusi rooli

MINULLA on tiistaina 9.1. hieno tilaisuus käydä keskustelua espoolaisen Postipuun koulun vanhempien kanssa uudesta opetus- suunnitelmasta, ja erityisesti siitä, kuinka arviointi nyt muuttuu.

Uuden opsin sisään on leivottu myös tärkeä rooli isille ja äideille. Ensimmäisen kerran käsittelin tämä teemaa Espoon koti- ja koulu-yhdistysten yhteistyöelimen KoKon seminaarissa syksyllä 2015.

Harmi, että tuo  tilaisuus  eikä kuulemani mukaan myös monen koulun järjestämät infot vanhemmille ole olleet oikein imukykyisiä. Kokosin siksi tähän  - paitsi kootakseni omia ajatuksiani - myös keskustelun virikkeeksi laajemmin, millaiseksi minä näen vanhempien uuden roolin lastensa oppimisessa. Mulla aluksi: millainen tuo rooli on ollut aikaisemmin?

KIK- hankkeesta lisää tästä linkistä.

VANHEMPIEN WANHA ROOLI

Jos mennään oikein kauas historiassa, vanhemmilla on ollut aikanaan opetusvelvollisuus. 1700-luvulla säädettiin nimittäin, että vanhempien oli opetettava lapsensa lukemaan. Vuoteen 1921 saakka (ja jossain osissa maata vuoteen 1936) maaseudulla tämä velvollisuus oli voimassa. Ennen oppivelvollisuuslakia kansakoulun sisäänpääsyvaatimuksena oli luku- ja kirjoitustaito- ja se oli vanhempien vastuulla. Kaupungeissa 6-10-vuotialle lapsille oli järjestetty alempi kansakoulu. Totuuden nimissä on sanottava, että kirkko tuli kyllä tässä apuun jo 1700-luvulla lukkarikouluillaan, pitäjänkouluillaan ja  kiertokouluillaan. Mutta periaatteessa.

Sivistyneistö halusi lapsilleen oppikoulusivistyksen  ja perusti itse yksityiskouluja  omille ja tutuille lapsille.

OPPIVELVOLLISUUSLAIN säätämisen jälkeen vanhemmilta poistui opetusvelvollisuus, ja heille säädettiin sen sijaan velvollisuus sakon uhalla valvoa, että oppilas suorittaa oppivelvollisuuden joko käymällä koulua tai oppimalla asiat muutoin.

Vanhemmille jäi siis vapaus päättää, pannaanko lapsi kansakouluun, tai oppikouluun valmistavaan yksityiseen kouluun tai opettavatko he lastaan esim. itse. Mutta vähintäänkin kansakoulun oppimäärä oli opittava, ja vuodesta 1948 alkaen sekä 6-vuotisen kansakoulun että jatkokoulun oppimäärä.

PERUSKOULU ei muuttanut tätä periaatetta. Oppivelvollisuus oli nyt 9-vuotisen peruskoulun  oppimäärä.

VANHEMPIEN UUSI   ROOLI

UUDET opetussuunnitelmat otettiin käyttöön kaikkialla Suomessa luokilla 1-6  viime syksynä. Samalla kun oppilaalle annetaan lisää vastuuta omasta oppimisestaan ja kun opettajaa ohjataan opettamaan itse vähemmän (= puhumaan vähemmän) ja antamaan enemmän tilaa oppilaiden oppia itse,  vaaditaan myös vanhempia muuttamaan monessa suhteessa käsitystään koulusta ja omasta roolistaan. Käyn tätä muutosta läpi pohtimalla muutosta osissa.

Mitä  koulussa ei enää tehdä?

 *Mitä se vaatii vanhemmilta?

On hyväksyttävä: Opetus ei ole enää sitä, että opettaja opettaa ja oppilaat seuraavat opetusta..
Omien kouluaikojen haikailua. Perinteisen opetuksen vaatimista. Työkirjojen loppuun tekemisen vahtimista. Opettajien koston pelkäämistä.

Mitä  koulussa tehdään aikaisempaa vähemmän?

Oppikirjaa käytetään yhä vähemmän. Samoin työkirjoja. Jälki-istuntoja korvataan kasvatuskeskusteluilla. Opettajat eivät enää ole yhtä keskeisesti mukana oppilashuoltotyössä.
Epävarmuuden välttämistä.

 *Mitä se vaatii vanhemmilta?

Sen hyväksymistä, että oppikirjaa käytetään yhä vähemmän. Samoin työkirjoja. Läksyillä ja kokeilla ei ole enää  samaa mekitystä kuin ennen.

Mitä koulussa tehdään aikaisempaa enemmän?

Oppilaiden pedagoginen rooli vahvistuu ja rikastuu- ja samalla oma vastuu kasvaa. Opiskeluun tulee vapautta ja oppilaat pääsevät suunnittelemaan ja arvioimaan sekä omaa oppimistaan että opetusta.
Oppilaat myös opettavat toisiaan -  ja jopa opettajaa.

Yhä enemmän opitaan tekemällä. Yhä enemmän koulutyötä tehdään ryhmissä. Tietokoneita käytetään yhä enemmän. Työtavat valitaan vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa. Koulun arkeen halutaan lisää liikuntaa.  Käsityön opetus on pojille ja tytöille yhteistä.

Osa kouluajasta käytetään jaksoihin, joissa tiettyjä asioita käsitellään usean eri oppiaineen näkökulmasta. Oppilaat saavat lisää vastuuta oppimiskokonaisuuksista (MOK).

Oppilaita rohkaistaan irtautumaan perinteisistä sukupuolirooleista.

Oppilaan arvioinnissa korostuu jokapäivän suullinen palaute, jonka tulisi olla positiivista, rohkaisevaa ja kannustavaa.

Oppilailla on vahvempi oikeus saada terveydenhoitajan, psykologin ja kuratatorin palveluita

Koululla on vahvempi velvollisuus tiedottaa mm. koulukiusaamisesta koulumatkoilla, jos asia on selkeä.

Oppilaat osallistuvat yhteissuunnitteluun kotien, opettajien ja kumppanien kanssa.

Oppilas saa systemaattisemmin palautetta itseltään ja vertaisiltaan.

Joulutodistus korvataan yhä useammin arviointikeskustelulla, johon osallistuvat oppilat ja vanhemmat.

*Mitä se vaatii vanhemmilta?

Kodin ja koulun yhteistyön tiivistämistä  ja syventämistä. Enemmän tietoa siitä, mitä taitoja koulussa opiskellaan (TAVOITTEISUUDEN TUKEMISEKSI). Kiinnostusta lapsen koulunkäyntiin. Luottamista lapsiin ja kouluun. Kannustusta..Mukaanmenemistä  koulun arkeen ja koulutyöhön esim.  opettamaan omasta osaamisaluestaan..Isien ja äitien toivotaan tulevan mukaan opetukseen  oman alansa asiantuntijoina ja oman lapsensa luokan sparraajina.

Mitä kokonaan uutta koulussa tehdään?

Oppilaiden omia puhelimia ja tabletteja käytetään opetuksessa. Koulu voi myös järjestää etäopetusta.

Yhteiskuntaoppia opetetaan jo alaluokilla. Ruotsia opetetaan alakouluissa kaikillem

Oppiaineiden omien tavoitteiden lisäksi opetuksen tavoitteina ovat 7. laaja-alaisen osaamisen taidot (esim. oppiminen ja ajatteleminen).

Osa eri uskontojen opetuksesta voidaan  antaa yhdessä.

Todistusarviointi (numerot tai sanallinen) kohdistuvat taitoihin. Arvioissa otetaan huomioon ns. laaja-alaisen osaamisen taidot,

Lapsen ja vanhempien kanssa käydään ohjauskeskustelut 2.:n , 6.:n ja 9.:n luokan keväällä.

*Mitä se vaatii vanhemmilta?

Oppimiskumppanuus = vanhemmat saavat auttaa lasta koulutöissä. Saa auttaa ryhmää löytämään uusia tahoja, jotka haluavat auttaa lapsia oppimaan paremmin. Saa olla mukana palautteen antamisessa.  Saa tulla mukaan luomaan oppimistehtäviä erittyisesti monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa.

Olisi hyväksyttävä uusi käsitys opetuksesta ja opettajan ja oppilaan roolin muutos
Kodin ja koulun yhteistyön tiivistämistä. Yhteistyön päämääränä on saada mahdollisimman moni lapsi myönteiselle oppimisen kehälle. Luottamusta kouluun.  Vanhempien tulemista
luokkaan ja koulun arkeen. Kiinnostusta lapsen koulunkäyntiin. Luottamista lapsiin. Lapset tukemista luottamaan itseensä.

Isien ja äitien toivotaan tulevan mukaan opetukseen, oman alansa asiantuntijoina ja oman lapsensa luokan sparraajina.

Kansainvälisissa hankkeissa (esim. NPDL) toivotaan, että vanhemmilla olisi aktiivinen rooli oman  lapsen ja hänen oppimisryhmänsä oppimiskumppanuusverkossa tavoitteiden asettamisesta arviointiin saakka. Isät ja äidit mukaan opetukseen (ei vain läksyissä) ja jokainen tekemään kaikkensa, että kaikki oppivat (ei vain oma lapsi)

Aktiivisuutta koulun pyytämässä  koulun toiminnan arvioinnissa

Moni asia myös  jatkuu

Koulun kasvatustavoite on edelleen hyvin monipuolinen. Oppiaineet ja niiden sisällöt ovat pääosin tuttuja.

Kodilla on edelleen ensisijainen kasvatusvastuu. Kodeilla on edelleen vastuu siitä, että lapsi käy koulua. Lapsella ei ole subjektiivista oikeutta päästä lähimpään kouluun.

Omat lomat pitää edelleen anoa. Poissaolot pitää selvittää. Kodin ja koulun yhteistyö on edelleen huoltajille vapaaehtoista, kouluille se on velvollisuus.

Koulu antaa huoltajille tietoa niin, että he voivat seurata ja edistää lapsensa koulunkäyntiä ja oppimista. Huoltajan  oikeudet ja velvollisuudet. Ensijainen kasvatusoikeus. Mm. hänen on huolehdittava siitä, että oppivelvollisuus tulee suoritettua. Huoltaja tukee lapseen vastuullista koulunkäyntiä. Virallinen oikeus: Huoltajilla osallistua   opetussuunnitelmatyöhön erityisesti kasvatustavoitteiden, toimintakulttuurin sekä kodin ja koulun yhteistyön osalta  sekä koulun arviointiin.

Oppilas saa edelleen apua ja tukea opiskeluun opettajalta.  Oppilaalla on oikeus tukiopetukseen. Tukea annetaan edelleen kolmiportaisesta- ja isät ja äidit ovat mukana tuen suunnittelussa.

Oppilaan on tehtävä opettajan antamat tehtävät. Jos opettaja antaa läksyjä, ne on edelleen tehtävä.
Oppiaineiden oppisisällöt eivät paljoakaan muutu. Todistuslomakkeetkaan  eivät  paljoa muutu.

*Mitä se vaatii vanhemmilta?

  Uskoa, että kodin ja koulun yhteistyö on välttämätöntä, jotta koulutyö onnistuu. Ja hienoa.

lauantaina, tammikuuta 07, 2017

Uskomaton satavuotias

VAIN harvoin, tosiharvoin olen nauranut yhtä paljon elokuvissa,  kuin eilen ladatessani Netflixilta vuonna 2013 valmistuneen elokuva: "Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi".

Felix Herngrenin ohjaamassa komediaelokuvassa on samaa syvää huumoria ja megafiktiivisyyttä kuin aikanaan Forrest Gumpissa. Juoni on  käänteinen yhtä uskomaton.  Miksei historia ole voinut mennä näinkin? Mutta ei tietenkään oikeasti. Ja kuinka taitavasti ohjaaja ohjailee katsojaa nauramaan tosi hirveille asioille.

KUTEN leffajulisteesta paljastuu, 100-vuotias on
dynamiittiasiantuntija. Samoin kuin Forrest Gump hänkin on  hidasälyinen, mutta lämminsydäminen.

Leffa on mennyt täysille saleille 40 maassa. En yhtään ihmettele sen  suosioita.  Niin se koukutti myös minut ja vaimoni, ettei auta kuin mennä klo 14 Kino Myyriin ja katsoa viime vuonna ilmestynyt jatko-osa  "Satayksivuotias, joka jätti laskun maksamatta ja katosi".



perjantaina, tammikuuta 06, 2017

Ajatuksia Bible-sarjasta Loppiaisen(kin) kunniaiksi

LOPPIAISEN kunniaksi pohdin tässä lastussa Netflixistä seuraamaani megalomaanista videosarjaa Raamatusta. Kyseessä on 10- osainen minisarja; jokainen osa kestää noin 50 minuuttia, yhteensä 440 minuuttia.  Viisi ensimmäistä osaa kertoo  Vanhasta Testamentista (luominen, syntiinlankemus, Noak, Abraham, Exodus ja ihmemies Simon). Viisi jälkimmäistä Jeesuksesta ja hänen apostoleistaan.

Aviopari Downey- Burnettin loivat kokonaisuuden tukenaan joukko pappeja, rabbeja ja teologian tutkijoita. Jokaisen osan alkutekstin mukaan sarjassa pyritään olemaan uskollisia Raamatulle. Hyvä  tavoite, muttei ihan helppo. Varsinkin Jeesuksen osalta, josta neljä evankeliumia kertovat kukin omalla tavallaan.

Tekijöiden tavoite oli saada  ihmiset takaisin Raamatun ääreen. Heidän mukaansa koko kirjan läpi kuuluu viesti: Jumala rakastaa ihan jokaista. Hmm. Pakko todeta, että kyllä tässäkin sarjassa Vanhan Testamentin Jumala myös käskee teurastamaan ihmisiä- ja jopa enkelit tappavat.

Niin tai näin, tämä vuonna 2013 julkaistu sarja on saanut huikean määrän katsojia, toistakymmentä miljoona, niin kaapelitv:ssä kuin muuallakin. Sarja on saanut myös  Emmy-palkinnon.

VISUAALISESTI Bible on toteutettu hienosti. Efektejä osataan käyttää. Mm. reiät Jeesuksen käsissä ovat hienot. Jerusalemin kaupungista  saa hienon käsityksen, samoin Galilean maisemien kovuudesta ja vaativuudesta. Epookkia on tavoitettu varsin hyvin myös puvustuksessa aina kansan hampaattomia suita myöten. Paitsi pääosan esittäjien osalla. Heillä on amerikkalaiseen tyyliin täydelliset hampaat. Eivätkä kaikki kampauksetkaan ole ihan tuolta ajalta. Eikä silloin tainnut olla vielä botoxiakaan (Marian esittäjällä on).

Greg Hicks = Pilatus
ROOLITUS on tehty niin, ettei tehtäviin palkattu kuuluisuuksia. Mutta oliko pakko valita ihan amatöörejä?  Jeesusta näyttelevällä Diogo Morgadolla on lähes koko ajan (Via dolorosaa lukuuottamatta)  vain yksi hempeä ilme. Parhaiten - minusta - näyttelee  Greg Hicks, jolle on annettu julman Pontius Pilatuksen rooli. Hyvän roolityön tekee myös Joe Forte nuorena Mooseksena.

ENTÄ itse sisältö? Sarja on tehty "huippukohta-periaatteella". Jo käytettävissä olleen ajan vuoksi osa  Raamatusta on pakko ohittaa joko kokonaan tai muutamalla kertojan kommentilla. Mutta millaisena pääkohdat esitetään?

Vanha Testamentti

Abraham ja Saara.
VANHASTA  testamentista piirtyy kuva varsin julmasta maailmasta. Israelia kuvataan sinne tänne heiteteltynä kansana,  joka orjuusjaksoja lukuunottamatta on kiivaasti puolustanut oikeuttaan määrätä itse itsestään.  Vihollisia on riittänyt. Ja kapinoitsijoita.

Jumala on pelottava. Jumala ei tässä jylise tai puhu äänenä.  Hän vaikuttaa luonnon kautta.  Hänen tahtoaan tulkitaan luonnosta ja tapahtumista.

Tahtoa selittävät myös enkelit, jotka  ovat hymyttömiä mieshahmoja sotaisine vaatteineen ja sormuksineen.

Uusi Testamentti

Jeesus ja opetuslapset
UUDEN testamentin osalta seurataan pitkälti Luukkaan ja Matteuksen evankelimien juonta, mutta poimintoja on muistakin.

Toisin kuin tavallisesti Joosef kuvataan Marian ikätoveriksi. Jeesus syntyy tallissa Betlehemissä. Perhe pakenee Egyptiin ja palaa monen vuoden kuluttua. Mutta kuten tavallista, sitten Joosef katoaa.

Pian  ollaankin  Jordanilla, jossa Johannes Kastaja uppokastaa Jeesuksen. Johannes tapetaan. Saatana kiusaa Jeesusta autiomaassa. Kiusauksista selvittyään Jeesus kokoaa omat opetuslapsensa. Sitten porukalla kertomaan Jumalan valtakunnasta ja tekemään ihmetekoja.

Ryysyläisporukka saa juutalaisen papiston huolestumaan kansan (oikeasti omasta) tulevaisuudesta. Kun tämä alkaa riehua temppelissä, se päättää  tapattaa yhden maalaisen koko kansan edun puolesta. Roomalaisten julmuus ja ylimielisyys kuvataan realistisemmin kuin Raamatussa, mutta kyllä  sarja kuvaa juutalaiset itse Jeesuksen kuolemaan tuomitsijoiksi.

Jeesuksen pidätystä, kuulustelua, kidutusta, kärsimystä ja kuolemaa kuvataan pitkästi ja verisesti. Ristillä on  hänen kanssaan kaksi muutakin - mutta jo aiemmin on näytetty, että tienvarsilla oli ruumiita ristillä mätänemässä muitakin.

Temppelin esirippu repeää. Opetuslapset pakenevat. Juudas hirttää itsensä. Hauta on tyhjä. Jeesus ilmestyy opetuslapsille. Hän nousee pilviin ja lupaa heille Pyhän hengen. Se tuleekin, ja opetuslapset alkavat puhua kielillä. Heitä vainotaan.  Stefanus ja Jeesuksen veli Jaakob tapetaan. Helluntaista rohkaistuneina he lähtevät viemaan viestiä kaikkeen maailmaan- ja kuolevat yksi kerrallaan marttyreinä. Myös opetuslapsia aiemmin vainonnut Paavali.

KRITIIKKIÄKIN sarja on saanut.  Toiset ovat hyvin tarkkoja. Yksityiskohdissa onkin paljon virheitä. Noakin pojat eivät olleet arkissa lapsia.   Enkelit eivät Raamatussa osallistu Sodoman teurastuksiin. Jne.

Sarjan Jeesus-kuvasta

EHKÄ paljolti Jeesusta näyttelevän Diogo Morgadon roolityön vuoksi Jeesus näyttää jollain lailla eteeriseltä androgyyniltä.

Missään tapauksessa Jeesus ei ole valtakunnankapinallinen. Pikemminkin nimenomaan rauhanomainen, hengellinen reformaattori, joka Lutherin tapaan haluaa puhdistaa uskoa ja vastusti siksi rikasta eliittipapistoa.  Luther kiisti rikkauksia kirkolle tuoneet aneet. Tämä Jeesus temppeliin viedyt uhrit.  Sarjan Jeesus on köyhien Jeesus, jonka   keskeinen lupaus on Jumalan valtakunnan tulo, joka tuo köyhille uuden toivon. Rikkaille hän ei puhu.

Sarjan edetessä message muuttuu. Arvojen ja elämän muutoksen sijaan tuleekin ohje: saada kuolemattomuus vain uskomalla Jeesukseen.

Aivan sarjan viime minuuteillä tämä valtiolliseksi Messiaaksi odotettu (ja Vanhassa Testamenissa ennustettu) Jeesus muuttuu Paavalin ja Johanneksen puheissa  kansainväliseksi Kristukseksi.

Näin kerrottuan sarja nivoo yhteen Jeesus-liikkeen ja hänen kuolemansa jälkeen syntyneen Kristus-liikkeen. Mikä ei ehkä ole ihan totta. Liimaus tehdään Jeesuksen lähetyskäskyllä (kaikki kansat) ja Paavalille  näyssä annetulla tehtävällä.  Historiaa tuntevista moni näkee asian toisin. Ei muihin maihin voinut "myydä"  kertomusta juutalaisten Messiaasta.  Ihmis-Jeesukselle Israel oli kaikki kaikessa. Paavali teki hänestä globaalin. Siksi Kristus oli irroitettava Messiaasta ja juutalaisesta "harhaopista" oli tehtävä uusi uskonto.

Varoitus

Harmi.  Aikuiselle ennen muuta visuaalisesti paljon antava sarja suorastaan mässäilee väkivallalla.  Niinpä sarjaa ei voi  suositella lapsille.