Ota käteen kamerakynä

ISMO  Kiesiläinen on  36-vuotias mediapedagogi, elokuvakasvattaja, kouluttaja, nuorisotyöntekijä, toimittaja ja elokuvantekijä. Hän on töissä  tuottajana Helsingin kaupungin ylläpitämässä Nuorten Ääni -toimituksessa ohjaamassa  nuoria yhteiskunnallisesti vaikuttavan median tekemisessä.

Kiesiläisen mainio  pedagoginen innovaatio on kamerakynäpedagogiikka, josta  on juuri  julkaistu netissä 124 sivuinen opettajanopas: Kiesiläinen, Ismo (2017). Kamerakynän pedagogiikka. Opettajan käsikirja. Pdf-kirja.  Teoksen saa ladattua maksutta  osoitteesta:
http://www.mystinenportaali.com/mediakasvatus/kamerakyna.html

Kirjan alkuosa avaa lukijalle helppulukuisesti, mistä oikein on kysymys. Loppupuoleen on koottu teoreettistä kehystä kamerakynän pedagogiikan ympärille.

Kamerakynäpedagogiikka pähkinänkuoressa

Perusidea on, että videokamera (älypuhelin)  on uusi kynä. Annetaan oppilaiden kirjoittaa  (oppia) sillä; Kamera on väline,  jonka avulla oppilas tutkii maailmaa, ajattelee ja ilmaisee ajatteluaan.

Oppimista ohjataan yksinkertaisilla videokuvaustehtävillä. Työskentelyssä on kaksi vaihetta: kuvaustehtävä ja katselutehtävä (tai itse asiassa kolme, jos käytetään myös vertaisarviointia).  Koska videoita ei tarvitse editoida, työskentelyyn riittää usein yksi oppitunti ja tavallinen älypuhelin.

1. Kuvaustehtävä 

Opettaja antaa oppilaille täsmällisen kuvaustehtävän, joka kuitenkin jättää ilmaa oppilaiden omille ratkaisuille. Sitten oppilaat lähtevät - mielellään pienissä ryhmissä-  ratkaisemaan  annettua tehtävää.

Tehtävä voi olla esim:
-  Etsikää ja kuvatkaa koulun pihalta mahdollisimman monta kevään merkkiä.
-  Keksi parin kanssa oma lause, jossa on juuri tässä järjestyksessä adjektiivi, substantiivi ja verbi. Millainen, mikä, tekee mitä? Kuvatkaa ne.
- Valitkaa ammatti, jonka edustajaa haluatte koulussa haastatella. Miettikää neljä kysymystä, jotka aiotte esittää haastateltavalle...
-  Valitkaa yksi oppikirjan kappaleen tapahtumiin liittyvä henkilö. Kuvatkaa videoblogi, jossa tämä henkilö kertoo kameralle elämänsä yhden erityisen päivän tapahtumista. Poimikaa mukaan vähintään viisi faktaa tekstistä.
-  Mikä kouluympäristössä on huonosti, ikävää tai muutoksen tarpeessa? Kuvaa parin kanssa 30 sekunnin mittainen video, jossa havainnollistatte epäkohdan.

Yksinkertaisimmillaan kuvaustehtävään kuluu aikaa vain muutama minuutti. Videot voilla olla  vain parinkymmenen sekunnin mittaisia yhden otoksen klippejä. Niitä ei leikata eikä niitä yleensä edes siirretä pois laitteelta, jolla ne kuvattiin.

Katselutehtävä

Nyt katsominen ei ole  juhlallinen eikä passiivinen tapahtuma, jossa tekijät esittävät tuotoksensa yleisölle. Se on  tilanne, jossa videoita  tutkitaan ja  tulkitaan. Videot voidaan katsoa suoraan laitteen ruudulta esim.  pienryhmissä.  Laitteet voidaan myös avata pulpettien päällä, ja panna koko luokka kiertämään ja  katsomaam ne.  Kenenkään ei tarvitse odottaa. Aikaa kuluu vähemmän.

Tehtävä voi olla esim:
- mitä kevään merkkejä havaitset videolla?
- pohtikaa yhdessä, mitkä kuvatuista asioista (tehtävänä ollut kuvata kone)  ovat koneita. Mikä tekee niistä koneita?
- valitkaa videoilla esitetyistä  epäkohdista  koulussanne yksi, ja keksikää yhdessä ratkaisuehdotus.

Arviointitehtävä

Kiesiläinen ei  kehota  lapsia arvostelemaa  toisten kuvaamien videoiden laatua.  Metodin fokus ei ole siinä vaan oppimisessa. Oppilaat voivat  mieluummin antaa  videoista palautetta tekijöille vastaamalla esim. tällaisiin kysymyksiin:
- Tästä videosta minä opin, että... 

- Tässä videossa oli mukavaa se, että.... 


Videokuvaaminen voi korvata  esitelmän, seinälehden, esseen tai perinteisen kotitehtävän.  Jos  kamerakynätehtävistä on tarkoitus antaaarvosana, tehtävät tulisi pisteyttää  etukäteen vaatimustason ja työmäärän mukaan. Oppilaan suorittamien tehtävien yhteispistemäärä määrittelisi sitten  suoraan  arvosanan.

Vaikuttaa hauskalta, helpolta ja fiksulta

KAMERAKYNÄtehtävät ovat simppeli tapa käyttää videokuvaamista oppimisen apuna.  (Kunhan laitteista päästään sopuun. )Videokuvaaminen on motivoivaa, ja kuvaustehtävässä on helppo onnistua. Videoiden näyttäminen vertaisille motivoi tsemppaamaan. Kuvaustehtävä myös eriyttää vaivattomasti.

Kamerakynätehtävät istuvat hyvin uuden opsin henkeen. Oppiminen on tällä tavalla aktiivista ja toiminnallista - kunhan oppilaille jää riittävä mahdollisuus itse määritellä, miten he videon tekevät. Ne vahvistavat oppilaiden omistajuutta omasta oppimisestaan.  Tehtäviä tehdään yhdessä. Oppilaat opettavat toisiaan. Kamerakynätyöskentely laajentaa oppimisympäristöä luokkahuoneen, koulurakennuksen ja koulun pihan ulkopuolelle. Hyvät tehtävät lisäävät myös pedagogista hyvinvointia.

Pedagogiikka tukee laaja-alaisen osaamisen taitojen kehittymistä.  Se mahdollistaa tieto- ja viestintätekniikan käyttämisen eri oppiaineissa mielekkäällä tavalla ja samalla kehittää monilukutaidon valmiuksia: tiedon hankkimista, yhdistämistä, esittämistä ja arvioimista eri muodoissa erilaisten välineiden avulla.  Se kehittää  ajattelua; elokuva ymmärretään siinä ajattelun jrepresentoimisen välineenä. Se syventää mm. tämän päivän audiovisuaalisen kulttuurin ymmärtämistä.  Kuvaaminen kehittää ja motivoi vuorovaikutusta. Se  tarjoaa mahdollisuuksia ilmaisuun.

OPETTAJANOPAS vakuuttaa, että  tämä pedagoginen malli  – ajatus kamerasta kynänkaltaisena oppimisen välineenä, on mainio ja sitä  voi soveltaa eri tavoin eri ikäisten oppilaiden kanssa eri oppiaineissa varhaiskasvaksesta aikuisopetukseen. Teksti on helppolukuista, mutta loppupuolella hieman irtonaista.

JOS  aihe kiinnostaa enemmän, kannattaa etsiä netistä sivu: kaikkikuvaa.fi/edu/ 
Sieltä löytyy Kaikki kuvaa EDU -verkkokurssi, joa  on maksuton. Monipuolinen materiaali esittelee kamera- kynän pedagogiikkaa audiovisuaalisessa muodossa. Opetushallituksen rahoittamalla, tuotantoyhtiö Amazementin toteuttamalla kurssilla kamerakynätyöskentelyä ja elokuvallista ajattelua opiskellaan katsomalla pieniä opetuselokuvia. Kurssi tarjoaa kymmeniä opettajien kehittämiä ja kokeilemia tehtäväideoita eri oppiaineisiin.

"Ope mä oppisin paremmin jos sä selittäisit ja kertoisit"

Perusopetuksen uusi ops näyttää tuottavan pettymyksiä ainakin joillekin opettajille. Tuttu opettaja avautui eilen facebookissa kavereilleen ja purki tuskaansa. Ja kaverit peukuttivat kaksin käsin ja pyysivät julkaisemaan jutun Opettajassa. Lainaan otteita tämän opettajan  teksistä  ja pohditaan tovi, onko jossain vika ja jos on niin, missä: Opettajassa, lapsissa, opsissa vai jossain muussa.

NÄIN hän aloitti:

" Uusi opetussuunnitelma patistaa opettajaa "olemaan opettamatta", toimimaan oppimisen fasilitoijana, käyttämään paljon tietotekniikkaa apuna ja rohkaisemaan oppilaita ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan. Kokeet ovat historiaa, nyt arvioidaan oppimisprosessia. Ei numeerista arviointia ennen kuudetta luokkaa... Kuulostaa hyvältä. Paitsi että..."

OPETTAJA oli ollut aluksi tosi innoissaan uudistuksesta. Hän harppasi digiloikan, laittoi oppilaat suunnittelemaan oppimistaan, edettiin yksilölliseen tahtiin...  kouluttautui verkkopedagogiksi ja koulutti  kollegoitaan.

Sitten hän  laati oppilailleen kyselyn yhdeksän kuukauden kokemuksista. Miten oppilaista uusi pedagogiikka oli noin omasta mielestä mennyt?  Mitä oppilaat kirjoittivat?

• ”Ope mä oppisin paremmin jos sä selittäisit ja kertoisit…",
• ”En mä tiedä mitä mä haluan oppia…"
• ”Mä en tee mitään ku ei tästä saa numeroo…"
• "Voitaisko leikkiä kauppaleikkiä? Tehtäiskö näytelmä? Tai palapeli pahvista? En mä jaksa aina tehä padilla, voinko tehä seinäjulisteen?..." 
• "Oppisin paremmin jos pitäisit kokeen..."

Opettaja tulkitsi vastauksia niin,  että suurimmalta osalta ala-asteikäisistä  puuttuu kyky suunnitella omaa työtään ja motivoitua oikeista asioista ilman aikuisen selkeää ohjausta. Erot kasvavat;
" Taitavilla on taivas rajana, heikot heikentyvät entisestään kun tukikaan ei usein toteudu. Vanhemmat ovat hukassa, kun eivät osaa tukea lapsiaan koulutyössä."

NIINPÄ opettaja toteutaakin tällä hetkellä uutta opsia (vain) soveltuvin osin. Hän opettaa lapsia (HYI) ja pitää kokeitakin (HYIHYIHYI). Hän ei enää tyrkytä lapselle tablettia tai tietokonetta..

" Olen siis ottanut askeleen taaksepäin. Ja olen ihan tyytyväinen siihen mihin sen jälkeen näyttäisimme olevan matkalla", hän päättää kirjoituksensa.

NIINPÄ. Onko siis jossain vika ja jos on niin, missä?  Opettajassa, lapsissa, opsissa vai jossain ihan muussa?

Ops 2016 ja vanhempien uusi rooli

MINULLA on tiistaina 9.1. hieno tilaisuus käydä keskustelua espoolaisen Postipuun koulun vanhempien kanssa uudesta opetus- suunnitelmasta, ja erityisesti siitä, kuinka arviointi nyt muuttuu.

Uuden opsin sisään on leivottu myös tärkeä rooli isille ja äideille. Ensimmäisen kerran käsittelin tämä teemaa Espoon koti- ja koulu-yhdistysten yhteistyöelimen KoKon seminaarissa syksyllä 2015.

Harmi, että tuo  tilaisuus  eikä kuulemani mukaan myös monen koulun järjestämät infot vanhemmille ole olleet oikein imukykyisiä. Kokosin siksi tähän  - paitsi kootakseni omia ajatuksiani - myös keskustelun virikkeeksi laajemmin, millaiseksi minä näen vanhempien uuden roolin lastensa oppimisessa. Mulla aluksi: millainen tuo rooli on ollut aikaisemmin?

KIK- hankkeesta lisää tästä linkistä.

VANHEMPIEN WANHA ROOLI

Jos mennään oikein kauas historiassa, vanhemmilla on ollut aikanaan opetusvelvollisuus. 1700-luvulla säädettiin nimittäin, että vanhempien oli opetettava lapsensa lukemaan. Vuoteen 1921 saakka (ja jossain osissa maata vuoteen 1936) maaseudulla tämä velvollisuus oli voimassa. Ennen oppivelvollisuuslakia kansakoulun sisäänpääsyvaatimuksena oli luku- ja kirjoitustaito- ja se oli vanhempien vastuulla. Kaupungeissa 6-10-vuotialle lapsille oli järjestetty alempi kansakoulu. Totuuden nimissä on sanottava, että kirkko tuli kyllä tässä apuun jo 1700-luvulla lukkarikouluillaan, pitäjänkouluillaan ja  kiertokouluillaan. Mutta periaatteessa.

Sivistyneistö halusi lapsilleen oppikoulusivistyksen  ja perusti itse yksityiskouluja  omille ja tutuille lapsille.

OPPIVELVOLLISUUSLAIN säätämisen jälkeen vanhemmilta poistui opetusvelvollisuus, ja heille säädettiin sen sijaan velvollisuus sakon uhalla valvoa, että oppilas suorittaa oppivelvollisuuden joko käymällä koulua tai oppimalla asiat muutoin.

Vanhemmille jäi siis vapaus päättää, pannaanko lapsi kansakouluun, tai oppikouluun valmistavaan yksityiseen kouluun tai opettavatko he lastaan esim. itse. Mutta vähintäänkin kansakoulun oppimäärä oli opittava, ja vuodesta 1948 alkaen sekä 6-vuotisen kansakoulun että jatkokoulun oppimäärä.

PERUSKOULU ei muuttanut tätä periaatetta. Oppivelvollisuus oli nyt 9-vuotisen peruskoulun  oppimäärä.

VANHEMPIEN UUSI   ROOLI

UUDET opetussuunnitelmat otettiin käyttöön kaikkialla Suomessa luokilla 1-6  viime syksynä. Samalla kun oppilaalle annetaan lisää vastuuta omasta oppimisestaan ja kun opettajaa ohjataan opettamaan itse vähemmän (= puhumaan vähemmän) ja antamaan enemmän tilaa oppilaiden oppia itse,  vaaditaan myös vanhempia muuttamaan monessa suhteessa käsitystään koulusta ja omasta roolistaan. Käyn tätä muutosta läpi pohtimalla muutosta osissa.

Mitä  koulussa ei enää tehdä?

 *Mitä se vaatii vanhemmilta?

On hyväksyttävä: Opetus ei ole enää sitä, että opettaja opettaa ja oppilaat seuraavat opetusta..
Omien kouluaikojen haikailua. Perinteisen opetuksen vaatimista. Työkirjojen loppuun tekemisen vahtimista. Opettajien koston pelkäämistä.

Mitä  koulussa tehdään aikaisempaa vähemmän?

Oppikirjaa käytetään yhä vähemmän. Samoin työkirjoja. Jälki-istuntoja korvataan kasvatuskeskusteluilla. Opettajat eivät enää ole yhtä keskeisesti mukana oppilashuoltotyössä.
Epävarmuuden välttämistä.

 *Mitä se vaatii vanhemmilta?

Sen hyväksymistä, että oppikirjaa käytetään yhä vähemmän. Samoin työkirjoja. Läksyillä ja kokeilla ei ole enää  samaa mekitystä kuin ennen.

Mitä koulussa tehdään aikaisempaa enemmän?

Oppilaiden pedagoginen rooli vahvistuu ja rikastuu- ja samalla oma vastuu kasvaa. Opiskeluun tulee vapautta ja oppilaat pääsevät suunnittelemaan ja arvioimaan sekä omaa oppimistaan että opetusta.
Oppilaat myös opettavat toisiaan -  ja jopa opettajaa.

Yhä enemmän opitaan tekemällä. Yhä enemmän koulutyötä tehdään ryhmissä. Tietokoneita käytetään yhä enemmän. Työtavat valitaan vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa. Koulun arkeen halutaan lisää liikuntaa.  Käsityön opetus on pojille ja tytöille yhteistä.

Osa kouluajasta käytetään jaksoihin, joissa tiettyjä asioita käsitellään usean eri oppiaineen näkökulmasta. Oppilaat saavat lisää vastuuta oppimiskokonaisuuksista (MOK).

Oppilaita rohkaistaan irtautumaan perinteisistä sukupuolirooleista.

Oppilaan arvioinnissa korostuu jokapäivän suullinen palaute, jonka tulisi olla positiivista, rohkaisevaa ja kannustavaa.

Oppilailla on vahvempi oikeus saada terveydenhoitajan, psykologin ja kuratatorin palveluita

Koululla on vahvempi velvollisuus tiedottaa mm. koulukiusaamisesta koulumatkoilla, jos asia on selkeä.

Oppilaat osallistuvat yhteissuunnitteluun kotien, opettajien ja kumppanien kanssa.

Oppilas saa systemaattisemmin palautetta itseltään ja vertaisiltaan.

Joulutodistus korvataan yhä useammin arviointikeskustelulla, johon osallistuvat oppilat ja vanhemmat.

*Mitä se vaatii vanhemmilta?

Kodin ja koulun yhteistyön tiivistämistä  ja syventämistä. Enemmän tietoa siitä, mitä taitoja koulussa opiskellaan (TAVOITTEISUUDEN TUKEMISEKSI). Kiinnostusta lapsen koulunkäyntiin. Luottamista lapsiin ja kouluun. Kannustusta..Mukaanmenemistä  koulun arkeen ja koulutyöhön esim.  opettamaan omasta osaamisaluestaan..Isien ja äitien toivotaan tulevan mukaan opetukseen  oman alansa asiantuntijoina ja oman lapsensa luokan sparraajina.

Mitä kokonaan uutta koulussa tehdään?

Oppilaiden omia puhelimia ja tabletteja käytetään opetuksessa. Koulu voi myös järjestää etäopetusta.

Yhteiskuntaoppia opetetaan jo alaluokilla. Ruotsia opetetaan alakouluissa kaikillem

Oppiaineiden omien tavoitteiden lisäksi opetuksen tavoitteina ovat 7. laaja-alaisen osaamisen taidot (esim. oppiminen ja ajatteleminen).

Osa eri uskontojen opetuksesta voidaan  antaa yhdessä.

Todistusarviointi (numerot tai sanallinen) kohdistuvat taitoihin. Arvioissa otetaan huomioon ns. laaja-alaisen osaamisen taidot,

Lapsen ja vanhempien kanssa käydään ohjauskeskustelut 2.:n , 6.:n ja 9.:n luokan keväällä.

*Mitä se vaatii vanhemmilta?

Oppimiskumppanuus = vanhemmat saavat auttaa lasta koulutöissä. Saa auttaa ryhmää löytämään uusia tahoja, jotka haluavat auttaa lapsia oppimaan paremmin. Saa olla mukana palautteen antamisessa.  Saa tulla mukaan luomaan oppimistehtäviä erittyisesti monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa.

Olisi hyväksyttävä uusi käsitys opetuksesta ja opettajan ja oppilaan roolin muutos

Kodin ja koulun yhteistyön tiivistämistä. Yhteistyön päämääränä on saada mahdollisimman moni lapsi myönteiselle oppimisen kehälle. Luottamusta kouluun.  Vanhempien tulemista

luokkaan ja koulun arkeen. Kiinnostusta lapsen koulunkäyntiin. Luottamista lapsiin. Lapset tukemista luottamaan itseensä.

Isien ja äitien toivotaan tulevan mukaan opetukseen, oman alansa asiantuntijoina ja oman lapsensa luokan sparraajina.

Kansainvälisissa hankkeissa (esim. NPDL) toivotaan, että vanhemmilla olisi aktiivinen rooli oman  lapsen ja hänen oppimisryhmänsä oppimiskumppanuusverkossa tavoitteiden asettamisesta arviointiin saakka. Isät ja äidit mukaan opetukseen (ei vain läksyissä) ja jokainen tekemään kaikkensa, että kaikki oppivat (ei vain oma lapsi)

Aktiivisuutta koulun pyytämässä  koulun toiminnan arvioinnissa

Moni asia myös  jatkuu

Koulun kasvatustavoite on edelleen hyvin monipuolinen. Oppiaineet ja niiden sisällöt ovat pääosin tuttuja.

Kodilla on edelleen ensisijainen kasvatusvastuu. Kodeilla on edelleen vastuu siitä, että lapsi käy koulua. Lapsella ei ole subjektiivista oikeutta päästä lähimpään kouluun.

Omat lomat pitää edelleen anoa. Poissaolot pitää selvittää. Kodin ja koulun yhteistyö on edelleen huoltajille vapaaehtoista, kouluille se on velvollisuus.

Koulu antaa huoltajille tietoa niin, että he voivat seurata ja edistää lapsensa koulunkäyntiä ja oppimista. Huoltajan  oikeudet ja velvollisuudet. Ensijainen kasvatusoikeus. Mm. hänen on huolehdittava siitä, että oppivelvollisuus tulee suoritettua. Huoltaja tukee lapseen vastuullista koulunkäyntiä. Virallinen oikeus: Huoltajilla osallistua   opetussuunnitelmatyöhön erityisesti kasvatustavoitteiden, toimintakulttuurin sekä kodin ja koulun yhteistyön osalta  sekä koulun arviointiin.

Oppilas saa edelleen apua ja tukea opiskeluun opettajalta.  Oppilaalla on oikeus tukiopetukseen. Tukea annetaan edelleen kolmiportaisesta- ja isät ja äidit ovat mukana tuen suunnittelussa.

Oppilaan on tehtävä opettajan antamat tehtävät. Jos opettaja antaa läksyjä, ne on edelleen tehtävä.
Oppiaineiden oppisisällöt eivät paljoakaan muutu. Todistuslomakkeetkaan  eivät  paljoa muutu.

*Mitä se vaatii vanhemmilta?

  Uskoa, että kodin ja koulun yhteistyö on välttämätöntä, jotta koulutyö onnistuu. Ja hienoa.

100 helppoa OPS-ideaa

UUSI ops otetaan käyttöön alakouluissa muutaman viikon kuluttua.

UUDEN opsin syvien ajatusten omaksumiseen on toki aikaa 10 vuotta. Mutta itse toivoisin, että  joka koulussa ja joka luokassa ainakin jokin asia muuttuisi heti ensimmäisestä päivästä. Vaikka vain vähän.

Vain opettaja - ja juuri opettaja voi uudistaa opetusta  luokassaan.  Hän voi tehdä sen joka päivä, ensimmäisestä tunnista alkaen.
Me muut, kouluttajat, rehtorit, opetuspäällikköt, koulutoimenjohtajat, opetusneuvokset ja jopa opetusministeri - voimme vain mahdollistaa ja  innostaa.

OPS-uudistuksessa on rakenteellisia uudistuksia, jotka on hyvä kertoa niin alakoulujen oppilaille kuin vanhemmillekin. Näitä ovat mm.:

• ainakin yksi monialainen oppimiskokonaisuus lukuvuodessa on luvassa joka oppilaalle ; eheyttäminen ei ole enää vapaaehtoista
• enää ei alakoulussa opeteta fysiikkaa, kemiaa, biologiaa ja maantietoa. Tilalla on uusi (vanha) aine: ympäristöoppi
• enää ei käytetä  kuntomittausta liikunnan numeroa annettaessa 
• enää ei ole pakko kirjoittaa käsialalla
• enää liikunnanopetus ei perustu eri lajien muodostamiin jaksoihin
• etäopetus on mahdollista
• historia voi alkaa jo 4. luokalla, jos niin on sovittu paikallisesti.
• joulutodistus  korvataan suullisella  arviointikeskustelulla (Espoossa)
• kaikille opetetaan ohjelmointia.
• kotitalouden opiskelu  on mahdollista alakoulussa
• laaja-alaisen osaamisen tavoitteet on otettava huomioon kaikkien aineiden arvostelussa.
• ohjauskeskustelut  on käytävä lasten ja kotien kanssa nivelvaihessa 
• oppilaille on annettava vaihtoehtosia mahdollisuuksia antaa osaamisesta näyttö (ei vain koe)
• ruotsin opiskelu alkaa  kaikilla  viimeistään 6.  luokalla
• tietokoneita on  käytettävä enemmän ja fiksummin.
• uskontojen opetuksessa on uudenlainen sisältäjako (omaa uskontoa about 1/3)
• valinnaisaineet voivat olla jopa koulun itse keksimiä (vrt. 90-luku)
• yhteiskuntaoppi alkaa jo 4. luokalla (jollei paikallisesti ole toisin sovittu)

MUTTA  oleellisinta ops-uudistuksessa on opettajan, oppilaan ja oppiaineksen vuorovaikutuksen muutos - siis menetelmät.

Muutosteoria suosittelee  heti alkuun ns. quick-hitseja,  pikkumuutoksia, joissa jokainen varmastii onnistuu. Minusta sellaisilla kannattaa aloittaa. Eikö olisi hienoa, jos jokainen oppilas voisi mennä kotiin ensimmäisen koulupäivän jälkeen ja osaisi omin sanoin kertoa, mitä ihan uutta koulussa on käynnistynyt?

MINUT on tilattu muutamalle paikkakunnalle innostamaan opettajia ennen koulua alkua  kehittämään opetustaan. Ninpä kokosin 100 helppoa ideaa, jolla voi  esimerkiksi ottaa ensi askeleet  toisin tekemiseen. Panen nämä  jakoon. Kristittyjen omaisuus kun on yhteistä,

Tässä aakkosjärjestyksessä  sellaisia ideoita - vaikka jo ekaan koulupäivään alakouluun-  jotka tukevat uuden opsin henkeä. Tiedän toki: Kaikkia niitä on jo joku käyttänytkin :-)

1. Aloita lukuvuoden ensimmäinen oppitunti aiheella, josta olet itse innostunut. Innostus tarttuu ja leviää. 
2. Aloittakaa koulupäivä  uutiskatsauksella. Mitä maailmassa tapahtuu? Mitä oppilaat siitä ajattelevat?
3. Aloittakaa luokan omien sääntöjen kehittely. Kuinka jokaisella  olisi mahdollisuus oppia ja voida hyvin? Sitä mukaa, kun törmäätte ristiriitoihin, laatika siitä uusi sääntö.
4. Aloittakaa yhdessä luokan sisustuksen suunnittelu. Miettikää, mitä huonekaluja luokassa tarvitaan. Viekää loput varastoon.
5. Anna kotitehtäväksi keksiä oma ratkaisu aitoon ongelmaan. Apuja saa käyttää.
6. Anna oppilaiden opettaa itsellesi jotain, jota et osaa.
7. Anna oppilaiden valita paikka, jossa haluvat tehdä töitä - lattialla, käytävällä…Anna oppilaiden liikkua. 
8. Anna oppilaiden oppia myös käsillään - ei vain aivoillaan.
9. Anna oppilaiden valita eri vaihtoehdoista
10. Anna oppilaille tehtävä asettaa itselleen tämän päivän/viikon/kuukauden tavoite: mitä taitoa hän harjoittelee?  Käykää tavoitteet läpi. Kirjatkaa ne ylös. Antakaa  päivän päätteeksi jokaiselle (myönteistä) palautetta.
11. Anna oppilaille vaikeustasoltaan erilaisia tehtäviä.
12. Annan päivän päätteeksi jokaiselle henkilökohtaisesti rohkaisevaa palautetta (auttamisesta, huumorista, kohteliaisuudesta, kuuntelemisesta, ohjeiden noudattamisesta, ponnistelusta, rohkeudesta.  työhön ryhtymisestä, työn loppuun saattamisesta, yrittämisestä…)
13. Anna  tehtäviä, joihin ei ole yhtä oikeaa ratkaisua.
14. Anna tehtäviä, joissa voi edetä omaan tahtiin.
15. Anna tehtäviä, joita saa tehdä yksin tai yhdessä toisten kanssa.
16. Anna vapaaehtoisia kotitehtäviä. Muista käydä ne seuraavana päivänä läpi ja kehua ne tehneitä.
17. Arvioikaa ensimmäisen päivän päätteeksi, kuinka hyvä koulupäivä oli esim. liikennevalojen väreillä. Jatkakaa arviointia. Seuratkaa kehitystä. Käykää kehitystä läpi  ja ideoikaa , miten konkteetisti teette tästä viikosta vielä paremman.
18. Arvosta oppilaita kysymällä heidän mielipiteitään.
19. Aseta joka päivälle jokin konkreetti taitotavoite (esim. taito päästä työssä alkuun). Kirjoita se näkyviin. Seuratkaa, kuinka se toteutuu.
20. Avatkaa luokan suljettu blogi. Kuka kirjoittaa ensimmäisestä päivästä?
21. Ennen kuin aloitat uuden asian opettamisen, kootkaa taululle, mitä oppilaat jo tietävät. Kootkaa luokan yhteinen käsitekartta, jonka pohjalle rakennatte yhdessä uutta tietoa.
22. Hassutelkaa. 
23. Jos annat läksyjä, käske oppilaiden keksiä hyviä kysymyksiä. He saavat kuulustella läksyt toisiltaan tai sinulta.
24. Jos käytät oppikirjoja, jaa oppilaat ryhmiin selailemaan heille annettu osa kirjasta ja sitten lyhyesti kertomaan, millaisia asioita  kirjan tekijät ovat ajatelleet, että tänä lukuvuonna opitaan.
25. Jos oppilas toimii väärin, juttele hänen kanssaan kahden kesken. Kysy häneltä: miksi se on väärin, mitä hän on tehnyt.
26. Jos saat luokkaasi maahanmuuttajataustaisen oppilaan, ota selvää häntä sitovasta kulttuurista. Kaikissa kulttuureissa lapsilla ei ole mahdollisuutta olla joustavia, jos koulun käytännöt rikkovat perheen katsomuksia vas­taan. Kaikki oppilaat eivät saa esim. laulaa tai kuunnella mitä tahan­sa musiikkia. Toisen sukupuolen koskettaminen voi olla kiellettyä.
27. Jos saat uuden luokan,  pyydä oppilaita pohtimaan, mitä he haluavat sinusta tietää.
28. Jos saat uuden luokan, pane oppilaat esittelemaan toisensa. Anna esim. kolme helppoa - jopa hauskaa kysymystä nimen lisäksi.
29. Jos teetät ryhmätyön, nimeä aina taito, jota samalla harjoitellaan (esim. kannustaminen, toisen auttaminen).
30. Jos tunnilla tulee kina tai riita, ota aikalisä ja harjoitelkaa neuvottelutaitoa.
31. Jotta pysyt itse positiivisena, yritä etsiä kaikista asioita positiivinen puoli. 
32. Järjestä opetus niin, että yhä harvempi kokee epäonnistuvansa.
33. Järjestä oppilaille luontevia mahdollisuuksia auttaa toisiaan.
34. Kartoittakaa tilanteet, joissa viime vuonna tuli  helposti riita. Ideoikaa, miten niitä voisi välttää?
35. Kehu koko luokkaa.  Kerro, kuinka upea se on.
36. Keksi pieniä vastuutehtäviä, joita oppilaat vuorollaan hoitavat.
37. Kerratkaa ryhmissä, mitä edellisestä lukuvuodesta jäi mieleen. Anna kullekin ryhmälle eri tehtävä: Mikä oli hyödyllistä oppia? Mitkä olivat vuoden huippuhetket? Mitä emme enää tänä vuonna halua tehdä? Mikä oli kurjaa? ...
38. Kerro etukäteen, mitä oppimistehtävältä edellytetään ja kuinka onnistumista mitataan. 
39. Kerro oppilaille, mitä taitoa itse aiot ensimmäisen viikon harjoitella ja pyydä heitä kannustamaan sinua, aina kun onnistut siinä.
40. Keskity erityisesti oppilaisiin, joita et tavallisesti  huomaa.
41. Kirjoita ensimmäisen päivän päätyttyä positiivinen viesti Wilmaan vanhemmille. Kehu siinä heidän lapsiaan.
42. Kokeilkaa yhteistoiminnallista oppimista, esim. palapelitekniikkaa, kun opiskeltavana on jokin kirjan jakso.
43. Kokoa lista erilaisista tavoista oppia, ja käykää keskustelua, mitä niistä oppilaat pitävät parhaina. Kokeilkaa niitä vuorollaan.
44. Kootkaa ideoita, kuinka voitte omalta osaltanne ensimmäisestä koulupäivästä alkaen tukea kestävää kehitystä.
45. Kootkaa lista asioista, joita oppilaat oikeasti haluaisivat tämän lukuvuoden aikana oppia. Opetelkaa ne.
46. Kootkaa luokan osaamispankki: millaisia erityistaitoja kullakin on (vahvuus), joilla voi auttaa tarvittaessa toisia.
47. Kootkaa yhdessä lista, millainen on  hyvä koulukaveri.
48. Kun aloitatte uuden asian käsittelyn, pohtikaa samalla, mistä muista lähteistä kuin oppikirjasta löytyy tietoa. Missä on luotettavaa faktaa, missä fiktiota? Keneltä asiasta voisi kysyä?
49. Kun aloitat oppiaineen opetuksen, anna kotitehtäväksi kysyä vanhemmilta, mihin he ovat tarvinneet tämän aineen osaamista. Kootkaa vastauksista hyötylista. 
50. Kun annat oppilaille tehtäväksi kirjoittaa aine tai tuottaa esim. kuvataidetyö, kerro etukäteen millaisesta tuotoksesta saa minkäkin arvosanan. 
51. Kuvatkaa jokaisen oppilaan ”lukuvuoden lupaus”. Katsokaa ne uudelleen toukokuussa.
52. Kun annat oppilaille tehtävän, kerro samalla, mitä taitoa siinä harjoitellaan.
53. Kun törmäätte kinoihin tai riitoihin, keskittäkää energia ratkaisun etsimiseen. Oleellista ei ole kuka oli alkuaan syyllinen.
54. Kutsu rehtori luokkaan kertomaan hänen toiveistaan oppilaille.
55. Käyttäkää älypuhelimia, tabletteja ja tietokoneita sellaiseen, jota ei voi tehdä yhtä hyvin tai ollenkaan muilla välineillä.
56. Leikkikää.
57. Luo  ”räätälöityjä onnistumisia”: pieniä tehtäviä, jotta jokainen voi onnistua jossain heti ensimmäisenä päivänä.
58. Mene välitunneille mukaan. Tarkkaile, jääkö joku leikkein ja keskustelujen ulkopuolelle.
59. Millaisia neuvoja antaisitte uusille ekaluokalaisille?  Kootkaa 10 ohjetta ja käykää opettamassa ne heille.
60. Minimoi oman puheesi määrä. Kirjoita vaikka ohjeet taululle. 
61. Monista oppilaille oppiaineen tämän luokka-asteen ops-sisällöt. 
62. Muodosta oppilaista ad hoc-ryhmät, ja anna heille tehtäviä, jossa ryhmä tuo lisäarvoa.
63. Muokkaa oppimistehtäviä niin, että niissä on vaihtoehtoisia osia.
64. Muokkaa oppimistehtäviä sellaisiksi, että yhdessä tekemisestä on aitoa lisäarvoa.
65. Näytelkää kesän huippuhetket.
66. Opetelkaa joka päivä yksi kaunis tapa.
67. Opettele etukäteen kaikkien oppilaiden nimi.
68. Ota ensimmäinen päivän ohjelmaan heti  oppilaille uusi oppiaine yhteiskuntaoppi, ruotsi, kotitalous…
69. Ota selvää, mistä oppilaat ovat kiinnostuneita ja mitä he harrastavat. Käytä tätä innostusta hyväksi.
70. Ottakaa käyttöön lokikirja, sähköinen tai paperinen.  Kirjatkaa sinne läksyt, kokeet, koearvosanat. Pyydä oppilaita kirjaamaan  viikon päätteeksi plussat ja miinukset viikon aikana tapahtuneesta. Joka viikon lopulla oppilaat kokoavat sinne erityisesti onnistumisiaan. S 
71. Pidä erilaisia kokeita. Anna pitää oppikirja esillä. 
72. Pidä huolta, että sanot jotakin kannustavaa joka päivä jokaikiselle oppilaalle.
73. Pitäkää oppitunti ulkona - tai kellarissa.
74. Pitäkää sopivassa kohdin tauko. Kuunnelkaa hiljaa musiikkia ja antakaa mielikuvituksen lentää.
75. Pohtikaa yhdessä, kuinka aloitettavassa työssä voisi käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa hyväksi.
76. Pohtikaa yhdessä, keille lopputuotos kannattaisi esittää. Keille sitä voisi opettaa? Keille siitä olisi hyötyä tai iloa?
77. Pohtikaa yhdessä, miksi Suomessa käydään koulua. Mitä oppilaat ajattelevat? Entä vanhemmat?
78. Pyydä oppilaita antamaan palautetta myös Sinulle. Missä  onnistuit tänään oppilaiden työn organisoijana hyvin? Mitä  mielenkiintoista  voisit järjestää oppilaille huomiseksi?
79. Pyydä oppilaita, joilla on älykännykkä, tarkistamaan  asioita  sen avulla.
80. Pyydä oppilaita kirjaamaan ryhmissä hyvän opettajan ominaisuuksia.  Perehdy niihin. 
81. Pyydä oppilaita tuomaan kouluun seuraavan päivänä/vuorollaan viisi esinettä (kuvaa, lelua, kirja..), jotka ovat heille tärkeitä.  
82. Pyydä toinen opettaja luokkaan vieraaksi. Opettakaa yhdessä.
83. Pyydä kouluterveydenhoitaja, psykologi tai kuraattori luokkaan kertomaan, miten heidät tavoittaa.
84. Pohtikaa yhdessä, millaisista asioista koulussa oppilaat kokevat iloa.
85. Reflektoikaa yhdessä ensimmäinen  koulupäivä. Mikä onnistui? Mitä opimme? Mitä oikeasti tärkeää ehkä opimme? Mitä pitää opetella lisää? 
86. Ruvetkaa kokeilemaan erilaisia tapoja opetella asioita ja kootkaa kokemukset.
87. Sovitaan heti alkuun, kuinka toimitaan, jos tulee riita.
88. Suunnitelkaa seikkailu.
89. Suunnitelkaa yhdessä ensimmäisen viikon ohjelma. Ota oppilaat mukaan pohtimaan, miten tehtävät hoituvat parhaiten.
90. Tarkkaile itseäsi. Toimi niin, että luot luokkaan iloa, rauhaa ja turvallisuutta. 
91. Tarkkailkaa, kuinka tehokkaasti osaatte käyttää oppitunnin ajan. Kuinka paljon aikaa menee sähläämiseen?
92. Teetä tehtäviä, joista syntyy iloa ja hyötyä.
93. Tekstaa itsekin, kun kirjoitat.
94. Tuo luokkaan aloitelaatikko. Selitä, mikä on aloite. Käykää viikottain aloitteet läpi. 
95. Täydentäkää yhdessä luokan ensimmäisten päivien lukujärjestys: Mitä aineita milloinkin? Perustelkaa.
96. Valitkaa luokalle tukioppilaat.
97. Valitkaa uusille oppilaille kummit, jotka perehdyttävät heidät talon tavoille.
98. Valmistakaa pieni esitys ekaluokkalaisten iloksi.
99. Älä muodosta  ryhmiä tai jaa tehtäviä sukupuolen perusteella, vaan vaihtelevilla  perusteilla (syntymäkuukausi, pituus, hiusten väri) 
100. Äla tee asioita oppilaiden puolesta. Auta oppilaita tekemään itse. Pyydä toisia oppilaita auttamaan.