Kirjoja

Kirjoja
Kirjoja

torstaina, lokakuuta 31, 2013

Tuleeko TIP- ehyt koulupäivä uudelleen!

SAIN juuri kutsun Opetus-hallitukseen. Haluavat innostaa suomalaisia kouluja eheyttämään ja huokoistamaan koulupäiväänsä. Hauskaa. Edessä muistioretki menneisyyteen. Eheytettyä koulupäivää kokeiltiin Aurorassa vuosina 2006-2010 kahden kansanedustajan ja valtuutetun Sanna Lauslahden ja Pia Kauman aloitteesta. Olivat ne upeita aikoja.

TIPIN leikkikenttäläisiä. Nyt tytöt ovat 8. luokalla.
NOIHIN aikoihin Suomessa oli kaksi vahvaa koulujen toiminta-kulttuurin muutosliikettä. Toinen oli yhtenäiskoululiike, joka tähtäsi ala- ja yläkoulujen yhdistämiseen. Toinen muutosliike oli kokopäiväkoululiike, joka  tähtäsi  oppilaiden yksin (tai keskenään) viettämän, valvomattoman ajan lyhentämiseen. Liikkeen voimahahmona oli professori Lea Pulkkinen. Tämän rautarouvan ansioluetteloon kuului jo aikaisemmin  koululaisten (aamu- ja) iltapäivähoidon käynnistyminen laman jälkeen. Pulkkisen toinen kuningasidea oli muuttaa koulupäivän rakennetta niin, että se kattaisi pidemmän osan lasten vanhempien työssäoloajasta. Koulupäivän sisään  haluttiin teoriatuntien vastapainoksi harrastustoimintaa.

Kyseessä oli varsin radikaali koulun perustehtävän muutos: koulu muuttuisi opinsaunasta lasten ja nuorten toimintakeskukseksi, oppimis- ja harrastuskeskukseksi.  Kaikki eivät ideasta innostuneet.  Mutta me innostuimme.

AURORASSA oli  valmiina kokopäiväkoulun aihio;  Meillä oli ollut vuodesta 1992 saakka  75 minuuttiin pidennetty ruokatunti. Tuohon siestaan oli sijoitettu kerhotoimintaa huokoistamaan päivää. Kerhotoimintaa oli kuitenkin vain 6-7 tuntia viikossa, ts. kerhoja ei ollut suinkaan kaikille.

Idean positiivinen ydin oli harrastuksen merkityksen ymmärtäminen. Kerhot ovatkin luonteva tapa harrastaa.  Kansallisessa MUKAVA-hankkeessa kokeiltiin 2000-luvun alussa tällaista koulupäivän sisällä olevaa kerhotoimintaa, ja Sitra rahoitti sitä. Kokemukset olivat hyviä. Kun ylimääräinen rahoitus loppui, loppui myös toiminta.

SITTEN espoolaisvaltuutetut Pia Kauma ja Sanna Lauslahti  - molemmat Kokoomuksesta- esittivät talvella 2006 valtuustossa, että ns. eheytettyä koulupäivää (eli kokonaiskoulupäivää) kokeiltaisiin yhdessä kokeilukoulussa Espoossa. Seuraavana syksynä, vuonna 2006 Lauslahti  Maria Guzeninan (SD) kanssa  teki aloitteen iltapäiväkerhotoiminnan ulottamisesta 3.-6.- luokkalaisiin.

Suomenkielinen opetuslautakunta totesi 31.8.2006 pidetyssä kokouksessa, että se suhtautuu valtuustoaloitteeseen myönteisesti. Kyseessä oli sen mukaan erittäin merkittävä lasten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn vaikuttava koulutuspoliittinen hanke. Ns. eheytetystä koulupäivästä oli  saatu muualla valtakunnassa hyviä kokemuksia, joita lautakunnan käsityksen mukaan voidaan hyödyntää. Oli  kuitenkin perusteltua vielä kokeilla toimintaa, koska aiemmissa kokeiluissa ei ole ollut mukana espoolaiskouluja, eikä Espoolla ole ennestään tällaisen toiminnan vaatimia hallintojärjestelmiä. Myös kustannusvaikutuksia varten tarvittiin lautakunnan mielestä kokemustietoa.

AURORA  lupautui kokeilemaan  lukuvuonna 2007-08   "eheytettyä koulupäivää". Myöhemmin  aloimme puhua tarkemmin turvallisesta iltapäivästä, koska  hahmottuneessa mallissa satsattaisiin vapaaehtoiseen iltapäivään sijoittuvaan kerhotoimintaan.  Mallin kehittely alkoi, kävimme ottamassa oppia Etelä-Sipoon koulusta. Hankkeelle palkattiin koordinaattori.

Saimme paljon huomioita.  Koordinaattorimme Sari Törrönen oli
oikein televisiossa.
Suomenkielinen opetuslautakunta päätti 24.5.2007, että Espoossa ryhdytään kokeilemaan Auroran koulussa ns. eheytettyä koulupäivätoimintaa. Suunnittelu- ja kehittämistyön tuloksena valmistui opetuslautakunnan hyväksymä suunnitelma Turvallinen iltapäivätoiminta -hankkeelle.

Hankeelle asetettiin oma ohjausryhmä, johon kuuluivat Sukosta opetuspäällikkö Ilpo Salonen, apulaisopetuspäällikkö Elina Rönkkö, suunnittelija Seija Salminen, Auroran rehtori ja TIP-koordinaattori. Ohjausryhmään kutsuttiin myös Koulun kerhokeskuksen ja liikuntatoimen edustaja.

Alkuperäinen eheytetyn koulupäivän malli (D) Aamukerho, (A) Leikki-
kenttävaihe, (B) Välipala, (C) Kerhot ja muu toiminta (mm. hiljainen
huone).
Ensimmäinen vuosi
KONSEPTIIN kuului ensimmäisenä vuonna myös aamutoimintaa (Siitä sitten luovuttiin vuoden kuluttua).  Aurorassa toimi 1.-luokkalaisille tarkoitettu lakisääteinen iltapäiväkerho, josta vastasi Auroran Koti ja koulu ry. Uutta oli nyt, että  iltapäivätoimintaan otettiin  vapaaehtoisia  3.- 6.-luokkalaisia. Saimme lisärahaa siestakerhojen järjestämiseen  silloiselta lääninhallitukselta (6000 €).  Iltapäivisin lapsille oli tarjolla sekä maksullisia että maksuttomia kerhoja. Ne olivat erittäin suosittuja ja valikoima oli laaja. Iltapäivätoimintaan osallistuminen oli vapaaehtoista ja maksutonta, leikkikenttätoiminnan kaltaista. Iltapäivätoiminta tapahtu pihalla ja kouluravintolan tiloissa.

RAHATILANNE kiristyi heti syksyllä 2007, ja hanketta alettiin ohjata "kustannusneutraaliksi". Kokeilu tuotti kaupungille " tappiota" noin 46 000 euroa/vuosi. "Se on perusteltua kokeilun alkuvaiheessa, mutta lopullisen mallin kohdalla näin ei voi olla".

Turvallinen iltapäivä-kokeilu sai hienoa palautetta vanhemmille keväällä 2008 tehdyssä kyselyssä. Toimintaan  osallistui  noin 120 lasta - siis 38 % koulun oppilaista. Ja jos ekaluokkalaiset, jotka olivat   tuolloin lakisääteisen iltapäivähoidon piirissä, lasketaan luvusta pois, niin %- luku oli 46!. Lähes kaikki  suunnitelmassa asetetut tavoitteet  toteutuivat vastanneiden mielestä hyvin.  Hintatason asetannassa oli onnistuttu vanhempien näkökulmasta varsin hyvin. Välipalan hintaan (erillinen ruokakortti, 30 tai 60 €) tyytyväisiä oli 59 %,  leikkikentän päivähintaan (3€) 54 % ja harrastuskerhojen lukukausihintaan (vaihteli ilmaisesta 100 €:oon) 48 %. Aamutoiminnan hintaan (2€/aamu) oli tyytyväisiä (vain) 37 %.

Toinen vuosi
TOISENA kokeiluvuonna TIP uudistui. TIP ja LIP yhdistyvät Turvalliseksi iltapäiväksi (TIP). Kaikki halukkaat alkuopetuksen lapset pääsivät nyt lakisääteiden iltapäivätoiminnan piiriin omalla koulullaan- myös tokaluokkalaiset. TIP aukesi klo 12.45 ja päättyi klo 16.45. Aamutoiminnalle ei ollut  riittävästi kysyntää.

Turvallinen iltapäivä – TIP-hanke  laajentui  edellisestä vuodesta noin nelinkertaiseksi. Kerhoihin ilmoittautui 285 lasta! Siitä huolimatta hankkeessa mukana olevat lapset huoltajineen olivat  toimintaan erittäin tyytyväisiä.

Myös hankkeen henkilökunta oli  pääosin tyytyväistä ja innostunutta, vaikka lapsimäärä olikin kaikille alkuun aikamoinen järkytys. Osallistuvien lasten määrä oli muuttanut myös toiminnan rakennetta: henkilökunnan määrän kasvaessa toimintaa oli  voitu järkeistää ja tehdä monipuolisemmaksi. Samassa yhteydessä myös hallinnollisen työn osuus oli kasvanut merkittävästi.

Ryhmäkoon äkillinen kasvu verrattuna loi paineita muun muassa tilojen suhteen. Myös henkilökunnan melko runsaat poissaolot ja sijaisten saannin vaikeus ovat omalta osaltaan aiheuttaneet huolta.

TIP-hankkeen uusi konsepti toimi erittäin hyvin. Varsinaiseen ip-toimintaan osallistui 114 oppilasta. Lisäksi maksullisissa TIP-kerhoissa oli 85 ja ilmaisissa 65 oppilastamme. Yhteensä peitto oli  114 + 71 eli 185. Se oli 58 % oppilaistamme.

AURORAN Koti ja Koulu ry laati keväällä 2009  opetuslautakunnalle osoitetun kirjeen ja kokosi allekirjoituksista addressia koulumme turvallinen iltapäivä-hankkeeseen liittyvän iltapäivätoiminnan jatkamisesta myös seuraavana lukuvuonna. Kirje allekirjoituksineen luovutettiin Koti ja Koulu ry:n puheenjohtaja Eija Kaarton johdolla opetuslautakunnan puheenjohtajalle Marika Niemelle. Lautakunta päättikin, että Turvallinen iltapäivätoiminta - TIP-toiminta - jatkuu Auroran koulussa.

Turvallisen iltapäivätoiminnan -hankkeen tuli kuitenkin olla kustannusneutraali eli kustannukset pitikattaa normaaleilla lakisääteisen koululaisten iltapäivätoiminnan asiakasmaksuilla, harrastekerhomaksuilla, kaupungin tuilla sekä muilla valtiolta tai järjestöiltä haettavilla avustuksilla, joita koulu itse mahdollisesti hakee. Toiminnasta sekä taloudesta piti antaa lautakunnalle vuosittainen selvitys. Toiminnan laajentamisesta päätettäisiin syksyn 2009 aikana täsmällisemmän talousselvityksen pohjalta.

Kolmas vuosi
Turvallinen iltapäivätoiminta -TIP-toiminta jatkui vielä kolmannen vuoden Auroran koululla.  Omaleimasta  Auroran iltapäivätoiminnassa oli se, että ip-toiminnan organisoi koulu itse. Missään muualla Espoossa ei toimittu näin. Kuukausimaksu oli  edullinen: lakisääteiseen toimintaan osallistuvat maksoivat 60 € kuussa, ja muut 20 € kuussa. Lakisääteisen toiminnan maksuun kuului välipalan hinta. Muut ostivat haluamaansa välipalaa erillisellä ruokalipukkeella.

Kerhotoiminta oli integroitu hankkeeseen. Yhteensä kerhoja toimi  kymmenkunta. Maksullisia kerhoja olivat mm. judo-, käsityö- ja englannin kerho. Ilmaisia kerhoja ovat mm. atk-, bändi-, helmienpunonta-, läksy-, nikkari-, liikunta- ja sirkuskerhot.

Kaikki halukkaat  pääsivät mukaan iltapäivätoimintaan. Mukana on noin 100 lasta (muutama myös toisista kouluista). Kaikki tarjolla olleet kerhot eivät käynnistyneet vähäisen kysynnän vuoksi. Toisaalta kaikki halukkaat eivät mahtuneet esim. bändikerhoon.

LAUTAKUNTA kokoontui keväällä 2010 ja raamitti aamu- ja iltapäivätoiminnan seuraavaa  lukuvuotta.  Päätös antoi  meille Aurorassa kaksi vaihtoehtoa iltapäivätoiminnan osalta.
1. Koululla olisi  vain ns. lakisääteinen iltapäiväkerho. Koulun tiloissa toimisi sukon valitsema yritys/yhdistys, joka tarjoaa iltapäiväpaikan.
2. Koululla olisi  koulun itsensä järjestämä lakisääteinen iltapäiväkerho osana TIP-toimintaa, joka jatkuisi. Paikkoja olisi  kahdenlaisia:
a)  lakisääteisiä paikkoja, joiden kuluista kaupunki maksaa osan. Auroralle osoitetaan tietty määrä paikkoja, jotka se saa täyttää, mutta täytössä on noudatettava samoja lautakunnan periaatteita kuin vaihtoehdossa 1.
b)  muita paikkoja oppilaille, jotka eivät mahdu tuetuille paikoille
- klo 15 saakka 100 €/kk
- klo 17 saakka 180 €/kk

TIP-hankkeen ohjausryhmä piti vappuaattona viimeisen kokouksensa. Siinä todettiin:
"Kahden viimeisen lukuvuoden ajan (2008-2009, ja 2009-2010) TIP-hanke on vastannut kaikkien oppilaitten osalta iltapäivätoiminnasta. Henkilökuntaan on kuulunut koordinaattori ja 12 avustaja/ohjaajaa. Kokeilun ajan huoltajien maksut on pidetty varsin kohtuullisina, ja toimintaa on tuettu kaupungin omilla päätöksillä mm. maksamalla koordinaattorin palkka. ...Espoon suomenkielisen varhaiskasvatuksen ja opetuksen lautakunta  oli jo aiemmin ilmoittanut, että hankkeen on oltava  kaupungille kustannusneutraali. Sille ei  siis saa ohjata enempää tukea kuin muille ip-toiminnan järjestäjille.  Vanhemmille vasta tehdyn kyselyn perusteella näytti siltä, että isommilla lapsilla ei sittenkään (noilla hinnoilla) ollit tarvettailtapäivätoimintaan. Yksittäisen koulun oikeudelle järjestää tämän kaltaista maksullista toimintaa ei saatu varmaa vahvistusta myöskään 
talousosastolta." 

JOTTA pienten lasten iltapäivätoiminta ehdittiin turvata Aurorassa, oli tehtävä näiden tietojen valossa ratkaisu, että TIP-hanke päättyi eikä iltapäivätoiminnan järjestäminen siirry jatkossa koulun normaalitoiminnaksi.

REHTORILLE ja koulusihteerille tämä päätös tarkoitti  hyvällä mielellä mutta korvauksetta tehdyn
lisätyön oleellista vähenemistä. Mutta silti TIPIN päättyminen oli haikea juttu. Meillä oli ollut töissä kiva,l apsille tuttu porukka, ja samalla vanhemmat ovat lapsia hakiessaan usein kuulleet myös koulupäivän  kuulumisia.

NYYH. Kaunis kiitis kaikille TIPpilaisille upeista vuosista. Erityisesti Sarille.  Kanslisti-Riitalle. Apulaisrexi Ullalle. Yhä Aurorassa toimivalle Pekalle. Ja Arjalle, Immulle, Jatalle, Jirille, Leenalle, Maaritille, Marjolle, Mireillelle, Nooralle.... Sekä Sukon väestä ainakin  Terttu Akselinille, Tuija Lindstedtille, Elina Rönkölle, Seija Salmiselle ja Ilpo Saloselle.

Olimme kuitenkin luoneet tehtäväksiannon mukaisesti yhden toimintamallin, jolla voidaan varsin taloudellisesti rakentaa kaikenikäisille koululaisille turvallinen iltapäivä omassa kouluissa. Työ ei ole  mennyt hukkaan. Malli ajetaan nyt telakalle. Siellä se odottaa parempia aikoja.

Ks. lisää http://eheytettykoulupaiva.blogspot.fi

sunnuntaina, lokakuuta 27, 2013

Luokanopettajan joulunumero oikoluvussa

TUOLLAISELTA näyttää Luokanopettaja-lehden 4/2013 kansi. Sain perjantai-iltana taittajalta 36-sivuisen paketin oikoluettavaksi. Jo vuosia oikoluku on ollut meillä päätoimittajan hommia.  Ihan kaikkia luvattuja juttuja ei lopulta saatu, joten saan vielä etsiä pari paikkojuttua.

JOULUNUMEROSTA tulee oikein hyvä. Kirjoittajajoukko on monelle tuttua:  Päätoimittajan lisäksi  Tuula-Maria Ahonen, Matt Caine,  Pekka Elo, Raimo Hautanen, Pekka Iivonen, Jouni Hörkkö, P. Johannes,  Hannu Kivistö,  Jorma Kuusela, Pekka Kämäräinen, Katarina Luomala, Johanna Pelkonen, Matti Sippola,  Tapio Toivanen ja Juhani Vahtokari,  Ihan uusia avustajia ovat Kaisa Leinonen (SOOL) ja Tuija Pyhäranta. Jutut ovat tuttuun tapaan monenlaisia. Kyllä: mukana on myös perinteinen joulunäytelmä. Ja paljon viisaita ajatuksia. Mutta eipä kerrota tarkemmin, etteivät vihollislehdet varasta ideoita :-)

HIEMAN haikein mielin, mutta toisaalta ylpein silmin selailen joululehteä. Olen saanut olla mukana  25 vuotta  tekemässä tätä lehteä, ja vuodesta 1993 alkaen sen päätoimittajana. Olen saanut parantaa maailmaa toimittamalla juttuja  noin 110:een Luokanopettaja-lehden numeroon. Omiakin kirjoituksia on varmaan ollut  yli 300. Olen päässyt tapaamaan ja haastattelemaan  useita merkittäviä vaikuttajia, "kruununa" Presidentti Martti Ahtisaari. Luokanopettaja-lehden päätoimittajan tehtävä on näköalapaikka ja  suuri etuoikeus. Mutta nyt on hyvä aika tehdä tilaa uusille toimijoille.

LUOKANOPETTAJAN päätoimittaja vaihtuu vuoden vaihteessa. LO-Tarvike Oy:n hallitus on valinnut tehtävään rehtori Raimo Hautasen. Hyvä valinta.


keskiviikkona, lokakuuta 23, 2013

Uusia upeita rehtoreita Suomen koululaitokseen!

HIENO syksy. Ihastuin vuosia sitten professori Juha Siltalan ajatukseen siitä, kuinka tärkeää ja samalla harvinaista herkkua on  mahdollisuus "levätä osaamisensa päällä". Että saa elää urallaan sellaisia aikoja, joissa ei tarvitse alistua oman osaamisensa  kelpaamisnäytöille, vaan  että saa jakaa sitä, mitä on matkalla oppinut. Minulle on osunut jo pitkään tällainen etuoikeus.

YLIPÄÄTÄÄN koulutustehtävät ovat palkitsevia. Mutta erityisen upeaa on saada  olla mukana kouluttamassa opettajia, jotka ovat juuri siirtyneet oppilaitosjohdon tehtäviin tai harkitsevat sellaisen hakemista.

Olen pitänyt 1-2-tunnin luentoa "Kokemuksen äänellä" sekä OPH:n opetushallinnon kursseilla että Palmenian uusien rehtorien ja rehtoreiksi aikovien kursseilla. Käyn  luennolla läpi omaa, pian 25 vuoden mittaista rehtoriuraani ja erittelen koulun johtamisen käyttöteoriaani, joka on syntynyt näiden vuosien aikana osin oivalluksista,  osin kivusta, jota syntyy kun lyö kunnolla  päätään seinään.  Teen siis itse itselleni "ruumiinavauksen".

PALMENIAN kursseilla vastuullani on myös ns. kehittämishanke. Jo pitkään tällaisiin ns. pitkäkestoisiin kursseihin on sisältynyt pienimuotoinen raportti jostakin oman osaamisen tai oman työyhteisön kehittämishankkeesta. Niillä oli tärkeä osuus jo 2000-luvulla silloisen Opekon oppilaitosjohdon peruskursseilla. Muistan noilta ajoilta monia uskomattoman upeita hankkeita. Terveisiä vaan Heinolaan, Lappeenrantaan, Turkuun, Uuteen kaupunkiin...

Kehittämishanke on silta teoriasta käytäntöön ja sillä ystävällisesti mutta päättäväisesti tönäistään kurssilaisia omaa työtä tutkivaan otteeseen. Kehittämishankkeiden ohjaamisessa voi hyödyntää koko osaamistaan, niin akateemista kuin käytännön kokemuksista syntynyttä. Rakastan kehittämishankkeita.

MOLEMMILLA Palmenian kurssilla on upeita opettajia. Ja mikä jännittävintä: yhteensä kolme opettajaa Aurorasta. Yksi rehtorin keskeinen tehtävä on Andy Hargreavesin mukaan tuottaa uusia, hyviä  johtajia. Teen sitä kaksin käsin.

maanantaina, lokakuuta 21, 2013

Kuukauden kasvatusalan kirja: Iloa kouluun


PS-Kustannus on juuri julkaissut teoksen "Jantunen, Timo ja  Haapaniemi, Rauno. (2013). Iloa kouluun. Avaimia kouluviihtyvyyteen". Jyväskylä: PS-Kustannus. Minulle on varattu 15 minuutin puheenvuoro lehdistötilaisuudessa.  Jotain tällaista ajattelin kirjasta sanoa.

JANTUSEN ja Haapaniemen kirja tuottaa monessa mielessä lukijalle iloa. Se on leppoisa kirja vakavista asioista. Juuri eläkkeelle jääneet opettajat haluavat jakaa kokemuksiaan ja  ottavat kantaa lähes kaikkiin aiheisin, joista koulumaailmassa tänään puhutaan. Kutakin osateemaa avataan napakoilla esseen mittaisilla artikkeleillä. Nostan hattua yritykselle rakentaa näistä legoista systemaattinen kokonaiskuva. Ihan helppoa se ei ole.

Luen kirjaa ennen muuta kahden opettajan keskenään jakamana hyvän koulun ja hyvän opetuksen käyttöteoriana. Omat ajatukset  sidotaan sitaatteihin itselle tärkeilta  auktoriteetteilta. Tässä kirjassa niitä ovat mm. Hollo, Skinnari, Snellman, Topelius ja Wilenius. Tieteellinen teos Iloa kouluun ei ole, mutta  paljon ovat Timo ja Rauno kuitenkin lukeneet, ja kirjallisuusluettelossa on myös oikeita helmiä.

TEOS on kuin runsaasti katettu voileipäpöytä. Herkkuja on monenlaisia, toiset vielä herkullisempia kuin toiset.   Mitä  minä kokosin lautaselleni? Seuraavat oivaltavat ajatukset osuivat ja upposivat:
- arvopuhe
- digitaalinen kuilu
- elämää varten oppiminen
- hallitseminen- suostuttelu- luottamus (vrt. Herbart)
- hyveen ja hyödyn tasapaino
- ilo takaisin kouluun
- kiireettömuus laatuna
- kriittisyys
- kysymys kasvatuksen autonomiasta
- leikin erinomainen arvo
- oman tietämisen rakentaminen
- opitun jakaminen
- oppilaslähtöisyys
- oppiva koulu
- pariopettajuus
- pedagoginen kahvila
- pedagoginen tahdikkuus/pedagoginen rakkaus/hyvänsuonto/kiintymyssuhde
- satujen ja taiteen lumous
- sivistyksen arvo
- voimaannuttava pedagogiikka
- välittäminen
- yhdessä oppiminen.

JOISTAIN asioista olin eri mieltä. Jotkut teemoista olin itse jo ajatellut puhki. Jollekin  herkuille olen allerginen, ja  jätin ne suosiolla väliin.

KIRJA vastaa moneen kysymykseen. Ei tietenkään kaikkiin. Sen myös sytyttää  uusia kysymyksiä.

Teoksen saa ostaa  kohtuulliseen hintaan. 30-35 € ei ole paljon kahden miehen yhteensä about  60 työvuoden aikana keräämästä viisaudesta. Suosittelen, onnittelen tekijöitä ja rohkaisen kustantajaa jatkamaan myös tällä kustannuspoliittisella linjalla. 

keskiviikkona, lokakuuta 16, 2013

PESTE- analyysi ja tulevaisuuden koulun hahmottamisen dilemmoita

Ranskan kielessä Peste tarkoittaa ruttoa.

OLEN saanut nyt olla parisen kuukautta mukana OAJ:n "Suomi osaamisen kärjessä 2030" -tulevaisuusohjelman kirjoitta-jaryhmässä yhdessä Lauri Kurvosen ja Kirsi Valton kanssa.

Tekstiä on tuotettu yhdessä OAJ:n hallituksen, koulutuspoliittisen toimikunnan sekä mm. OAJ:n asiantuntijoiden tapaamisissa. Ja taustalla on 1,5 vuoden työ, joka on ulottunut myös valtuustoon. Työ käynnistyi elokuussa 2012. Tämän ensimmäisen vaiheen (jossa hahmotellaan kasvatukseen ja koulutukseen vaikuttavia muutostekijöitä ja tavoitetilaa ) deadline on pian edessä.

Turpaan on tullut. Aiheesta ja aiheetta. Tulevaisuuden hahmottaminen on vaikeaa. Mutta luulen, että tuotettava teksti alkaa löytää hahmoaan. Tulevaisuutta on yritetty hahmottaa PESTE-analyysimallin pohjalta.  Tiivistän löytämäämme. Korostan. Kaikki väärinajattelu seuraavassa on omaa yksityisajatteluani.

Peste-analyysi


P (Politiikka)
Suomalaisen koulutuspolitiikan  kivijalkoja ovat olleet  koulutuksellisen tasa-arvon ihanne, dialogsuus ja luottamuksen kulttuuri. Kestävätkö ne mm. kansainvälisen aivan toisenlaisen koulutuspoliittisen ethoksen paineen? Muualla uskotaan markkinoihin, kilpailuun, tulosvastuuseen ja testeihin.

Kataisen hallitus (2012- ) asetti tavoitteeksi tehdä Suomesta maailman osaavimman kansakunnan  vuoteen 2020 mennessä. Koulutus on myös  valjastettu kilpailukyvyn moottoriksi. Millainen koulutus tukisi parhaiten tätä tavoitetta?

Millaisen koulutukseen  resurssit  riittävät?  Onko meillä varaa  nykytasoiseen koulutukseen? Toisaalta Yhtä hyvin voidaan kysyä: Onko meillä varaa laskea koulutuksen tasoa? Tasa-arvoisella koulutuksella on useita yhteiskunnan kannalta tärkeitä funktioita,  mm. yhteiskuntarauhan takaaminen.

Koulutukseen resurssointi edellyttää uskoa siihen, että se on tuottava investointi. Kestääkö uskomme? Media on täynnä menestystarinoita, joihin kouutuksella ei ole osuutta.

Monella alalla julkisten toimijoiden rinnalle on syntynyt yksityistä toimintaa. Voiko koulutus säilyä Suomessa näin vahvasti julkisin varoin toteutettavana? Hyväksymmekö maksut? Palvelusetelit? Yksityiset, aidosti maksulliset koulut?

E (talous, economics)
Suomen talouden pitkänaikavälin suuri haaste on huoltosuhteen epäedullinen kehitys. Sosiaali- ja terveyspuolen menoissa on rajut kasvupaineet.  Toinen haaste on, että Suomen kansantalous ei ilmeisesti enää kasva merkittävästi. Jos kokonaisverorasitetta ei voida nostaa, edessä on leikkauksia. Suomeksi: Julkisia palveluita ja etuuksia joudutaan  vähentämään  ja muuttamaan maksullisiksi.

Vielä vuonna 2000 Suomi käytti koulutukseen n. 5% bruttokansantuotteestaan (joka oli vähemmän OECD-maat keskimäärin). Vuonna 2010 Suomi käytti jo n. 6,5% bruttokansantuotteestaan koulutukseen, joka oli jo hieman yli OECD-maiden keskiarvon. Nyt trendi on taittumassa. Voidaanko koulutus jättää tehostamisvaatimusten ulkopuolelle?
Kiristyvä kustannustehokkuus ajaa yhteiskuntaa 24/7 -suuntaan. Mitä se tarkoittaa koulutuspalveluille?

Globaali kilpailu vie Suomesta työt, joihin ei tarvita koulutusta. Suomen on oltava hyvinvoiva informaatioyhteiskunta, joka pärjää koulutettujen osaajiensa ansiosta. Millainen koulutus nostaa Suomen osaamisen kalliiden tuotteiden tuottajamaaksi?

Valtion ja kuntien talous on kriisiytymässä. Jo nyt tuhansia kouluja on lakkautettu. Koulutuksen resursseja on leikattu ja leikataan edelleen. Opettajia lomautetaan.  Koulujen täyttö- ja käyttöastetta nostetaan, mikä lisää painetta pienten ja keskisuurin koulujen lakkauttamiseksi. Pienet koulut katoavat?

Uskallammeko pohtia tulevaisuutta,  jossa koulutukseen ei ole käytettävissä nykylaadun vaatimia resursseja. Voidaanko  koulutusta järjestää toisin kuin nyt  ja silti onnistua? Suomalainen koulutusjärjestelmä on perustunut lähes täysin julkisin varoin rahoitettuihin oppilaitoksiin. On mahdollista, että Suomeen syntyy julkisten ppilaitosten rinnalle yhä enemmän  yksityisiä  oppilaitoksia jotka  toimivat  osittain yksityisin varoin.

Julkisin varoin järjestetun toiminnan tulee olla niin laadukasta ja monipuolista, että perheiden ei  tarvitse viedä heitä lapsia maksullisiin palveluihin.

Syntyykö formaalin kouluopetuksen rinnalle yhä enemmän muita väyliä mm.  työpaikkatason  oppisopimustyyppistä koulutusta? Jakautuvatko lapset tavallisiin päiväkoteihin ja kouluihin  ja ”oman rahan eliittilaitoksiin"?
Miten toteutettuna koulutus tuottaa yhä paremmin myös taloudellista kasvua?

S (sosiaaliset tekijät)

Suomalaiten arki on muuttumassa monin tavoin. Sosiaalinen media on tehnyt läpimurron myös jo  kouluun.

Suomalainen yhteiskunta monimuotoistuu,  pirstaloituu  ja  polarisoituu. Taloudelliset erot kasvavat. Auktoriteetit murenevat. Yhteiskunnallisessa asenneilmapiirissä lisääntyy  itsekkyys ja solidaarisuus  vähenee. Arvomaisema on mosaiikkimainen. Kovat arvot ovat vahvistuneet. Ajanhenki korostaa  jokaisen yksilön - myös lapsen - itsemääräämisoikeutta ja oikeutta omiin valintoihin. Monessa  maassa vanhemmilla on huomattavasti suurempi mahdollisuus vaikuttaa lapsensa kouluvalintoihin. Kuinka tähän paineeseen vastataan?

Haasteena  on, kuinka luottamus yhteiskuntaa kohtaan säilytetään.

Suomi kansainvälistyy ja monikulttuuristuu.  Kuinka vastaamme siihen haasteeseen? Millainen koulu on, kun yli puolet oppilaista ei puhu Suomea kunnollla?

Maassamuutto kiihtyy. Ihmiset  muuttavat kehittyviin keskuksiin. Maahan jää alueita, joissa julkisten palveluiden järjestäminen tasalaatuisesti on hyvin vaikeaa.

Nuoret ovat muuttuneet monessa asiassa jopa taitavammiksi kuin opettajansa. Samalla heidän kaveririippuvuutensa on entisestään kasvanut.  Koulunkäynnissään tukea tarvitsevien oppilaitten määrä kasvaa. Pitäisikö koulun muuttua?

T (teknologia)

Teknologinen kehitys ei pysähdy. Tietotekniikka  kehittyy  hurjaa vauhtia. Se mullistaa työtä. Ammatteja katoaa ja uusia syntyy. Rutiinityöt siirtyvät teknologian hoidettavaksi.

Teknologia halpenee. Sähköiset oppimateriaalit ja eKirjat ovat tekemässä läpimurtoa.

Tietotekniikan kehittyminen voi tarjota aivan uudenlaisia mahdollisuuksia järjestää opetusta mm- fyysisesti vaikeasti tavoitettavilla alueilla.Uskallammeko ottaa uudet mahdollisuudet  käyttöön opetuksessa? Voiko etäopetus tuoda lisäarvoa?

E (ekologia)

Kestävä kehitys on tehnyt polittiitsen läpimurron - myös koulujen ohjelmiin. Käytännön tasolla ongelmia ei ole vielä voitettu.

Samaan aikaan koulurakennusten kunto on  heikentynyt, ja sisäilma- ja homeongelmat vaarantavat oppilaiden ja aikuisten terveyttä kouluissa.

Mitä kiristyvä ekologiset vaatimukset merkitsevät koululle? Tukisiko eoppiminen ekologisia tavoitteta?

Isot  dilemmat

(1) Yleissivistys vs. ammattisivistys

Rinnakkaiskoulujärjestelmä elää edelleen: Toisella ja kolmannelle asteella on ns. dualimalli. Ehkä ideologisista syistä se on betonoitu? Miten se vastaa  tulevaisuuden koulutksellisiin tarpeisiin? Olisiko myös taloudellisista syistä järkevää rakentaa yhteisiä moduleita? Onko kaksoistutkinnoilla tulevaisuutta? Onko vain ammatillisessa koulutuksessa tärkeää olla tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa? Onko tarpeen kouluttaa opettajia eri väyliä pitkin ammatillisiin ja yleissivistäviin oppilaitoksiin?

Millainen työnjako koulutuksessa on perusteltu korkea-asteell?.

(2) Formaali vs. informaali/nornformaali oppiminen

Kestääkö nykyinen tiiviiseen vuorovaikutukseen perustuva formaaliopetuksen malli PESTEssä näkyvät paineet?

Voidaanko osaaminen hankkia useilla tavoilla? Pitäisikö kaikki aiemmin hankittu osaaminen saada lukea hyväksi? Millainen näyttö osaamisesta  hyväksytään?

(3) Millainen on 2030-luvun opettajuus? 

Opettajan professio on uudenlainen, mutta se vahvistuu entisestään .Opettaja ei ole tiedon
lähde, vaan enemmänkin oppimisen ohjaaja. Opettajien yhteistyö lisääntyy ja osaamista jaetaan, myös koulujen kesken, jopa kansainvälisesti.

Opettajankoulutus on laadukasta ja laaja-alaista sekä joustavasti koko työuran läpitäydennyskoulutuksena jatkuvaa. Kuinka Suomi kestää paineen harmonisoida myös opettajankoulutus? Meillähän koulutus on tasokkaampaa kuin  muualla?

Miten pidetään huolta, että jatkossakin opettajiksi saadaan ikäluokkansa parhaat ja opettajiksi sopivimmat opettajankoulutukseen? Millaista pitäisi tulevaisuuden opettajankoulutuksen olla, jotta opettajat osaavat ohjata oppilaita tulevaisuuden maailmaan,

Opettajan palvelusuhteen ehtojen ja työhyvinvointikysymysten on vastattava muuttuvaa professiota.

(4) Millainen tasapaino löydetään koulutuksessa yksilön omien, yhteiskunnan ja työelämän vaatimusten välille?

Onko meillä pian 24/7 päiväkoteja ja koulutusta? Unohtuuko persoonan kasvatus ja sosiaalinen kasvatus? Mitä ovat työelämätaidot?


Kuinka turvataan pitkäjänteisesti suunniteltu pedagoginen toiminta?


(5) Millainen on 2030-luvun uusi pedagogiikka?

On tärkeää ylläpitää arvokeskustelua ja puolustaa lasten oikeuksia. Opetuksen on oltava alusta alkaen laadukasta ja monipuolista. Oppijan omaan asiantuntemuksen on voitava luottaa. Nuorille tarvitaan omaa ohjaajaa.

Voisiko tulevaisuuden koulu  olla joustava ja utelias sivistyskoulu, johon kuuluu Innostus ja oppimisen ilo.

Yhteisöllinen oppiminen on voimavara. Yhtenäisen peruskoulun malli tarjoaa hyvät mahdollisuudet eri-ikäisten yhteiseen toimintaan ja vastavuoroisuuteen.

(6) Kuinka tapahtuu rekrytointi seuraavalle koulutustasolle?

Koulutuksen yksi tehtävä on ohjailla oikeita ihmisiä oikeisiin paikkoihin. Millä perustella oppilasvalinnat tulisi tehdä? Todistusten petusteella ? Erillisillä kokeilla kuten  ylioppilaskirjoitukset? Mikä on soveltuvuuden merkitys?


tiistaina, lokakuuta 08, 2013

Arvokas neuvo kaikille rehtoreille

JOS jotain olen näinä 24 rexivuotena oppinut, niin sen, että jokaisen  rehtorin pitää pitää itsestään huolta.  Työhön on raivattava tilaa asioille, jotka tuovat iloa ja energiaa. Rehtori joutuu työssään usein käsittelemään nimenomaan ongelmia ja ikäviä tilanteita. Bensa loppuu, jollei välillä tankkaa.

MINULLE energiaa tuovat   koko koulun näytelmät (ja niiden uudempi versio koko koulun elokuvat). Olemme harrastaneet kouluteatteria vuodesta 1989 lähtien. Olemme tuottaneet about 25 eri näytelmää, ja parhaimmat moneen kertaan.

TÄNÄ jouluna esitämme satuklassikon Totuuden Helmi. Ensimmäisen kerran esitimme sen syksyllä -89. 1990-luvun alussa esitimme sen toisen kerran, silloin mykän elokuvan tyylillä. Tämän  vuoden esityksessä on  samalla mukana kaikki muutkin about 25 näytelmäämme. Jokaisesta esityksestä tulee erilainen. Lavalle nousee nykyisten auroralaisten lisäksi ex-auroralaisia. Näin jätämme hyvästit Teatteritalo Wanhalle Auroralle.

HUOMENNA se alkaa. Produktion vastuuryhmä kokoontuu työistuntoon aamutuimaan Scandic-Espoon aamiaispöytään. Ideoimme näytelmää ja sen toteutusta.  Opettajille on  otettu kokouksen ajaksi sijaiset. Lyömme myös lukkoon harjoitusaikataulun.

Totuuden Helmi: Road Map
Aikataulu on karkeasti tällainen (lopusta alkuun päin):

Viikko 41 (syysloma ke-pe)

Viikko 42 (työviikkoja 9)
Vastuiden jakoa luokille /opettajille/muulle henkilökunnalle (YT-istunto)
  • luokille omat kohtaukset
  • aikuisten vastuut  (julisteet, kutsut, lavasteet, musiikki, penkitys, puvut, tarjoilu, valvonta, valot, äänitekniikka...)
Viikko 43 (työviikkoja 8)
Harjoituksia kerhossa ja Aurorassa siestalla. Kutsut mahdollisille avustajanäyttelijöille.

Viikko 44 (työviikkoja 7)
Harjoituksia kerhossa ja Aurorassa siestalla. Kutsuvieraskutsut.

Viikko 45 (työviikkoja 6)
Harjoituksia kerhossa ja Aurorassa siestalla.

Viikko 46 (työviikkoja 5)
Harjoituksia kerhossa ja Aurorassa siestalla. Kutsut kenraaleihin. Lavastusidea valmis.

Viikko 47 (työviikkoja 4)
Harjoituksia kerhossa ja Aurorassa siestalla. Puvustus mietitty.

Viikko 48 (työviikkoja 3)
Harjoituksia kerhossa ja Aurorassa siestalla. Julisteet valmiit. Paitatilaus painoon.

Viikko 49 (työviikkoja 2)
Harjoituksia kerhossa ja Aurorassa siestalla. Puvut valmiit.Varmistetaan vastuut. Mm. kuvaus.

Viikko 50 (työviikkoja 1)
Teatterileirillä päänäyttelijät. Katsomo. Lavasteet. Valot. Musiikki. Kenraalit To ja Pe. Esitykset la
Luokanopetusviikko. Osalla opettajista sijaisia (sovittava jo marraskuun alussa)

Viikko 51
Teatterileikit ja salin purku.
DVD-tilaukset. ReelOne painaa kopiot.

maanantaina, lokakuuta 07, 2013

"Kalan" kokemuksia kalamaljakosta

Skriinillä Finlandia-talon ulkopuolella oli mahdollisuus seurata keskustelua. Höpsis.  Narraan.
SITÄ on nyt sitten oltu kalana kalamaljakko merkkisessä työtavassa.

Ensin itse metodista ja sitten vähän keskustelusta. Tässä linkki työtavan kuvaukseen.

Metodi
Toimi. Vaihtoaitiosta tuli porukkaa jäälle (sisärivin). Näin useampi kuin tavallisessa paneelissa pääsi ottamaan kantaa asioihin. Yleisön osuus jäi harmi kyllä muutamaan twiittiin.  Johnsonin Peter on huipputyyppi, mutta kyllä tuo virtuaalivieraan roolitus on haastava. Ratkaisu  edellyttää lisäksi kameramiestä. Ehkä yksinkertaistaisin tässä kohdassa, jos itse metodia pääsisi käyttämään.

Puheenjohtajan rooli on tärkeä. Kyllösen Merja onnistui hyvin. Jos jotain tekisin toisin, niin ehkä itse osateemoittain keskustelun.

Itse keskustelusta
HYPPÄSIN  maljaan kaksi kertaa vaihtopenkiltä.  Roolitin itseni riitelijäksi, joka on kaikkien kanssa eri mieltä.  Majasaaren Pasi kyllä huomasi pluffin:-).

Kävi vähän niinkuin ajattelinkin. Pedagoginen johtaminen tarkoittaa ihmisille eri asioita, ja voi olla että keskustelu ei asiaa selkeyttänyt.  Toiset samaistivat sen hyvään johtamiseen tai hyvin toimivaan kouluun tiimeineen jne. Toisille kaikki,  mitä rehtori tekee,  on pedagogista johtamista.  Monelle se tarkoitti sitä, että koululla on yhteisen käsitys hyvästä opetuksesta. Jonkun mielestä koulun johtamisen erottaminen osiin on turhaa.

Omassa  ajattelussani kaikki, mitä kutsutaan pedagogiseksi johtamiseksi,  ei sitä olen. (Ks. tämä linkki). Pedagoginen johtamisen kriteerit  minulle ovat, että
- rehtori johtaa pedagogiikkaa
- rehtori johtaa pedagogisesti
- rehtori johtaa pedagogiikalla

Jos nämä kaikki toteutuvat, koulun johtamistapa  on tukevasti pedagogiikan tilassa.

Käytin vertausta (joka ei ole helppo). Seitsemän näyttelijää on lavalla. He esittävät aluksi Aleksia Kiven näytelmää seitsemän veljestä. Ja sitten putoavat rooleista omiksi itsekseen: Esko Salmiseksi, Heikki Kinnuseksi...Edelleen teatteritilassa on näyttelijät ja katsojat, lavasteet, valot, roolipuvut.  Jokin oleellinen puuttuu. Pedagogiikassa voi olla samaa. Opettaja ei ole Masa-vaan. Hänelta odotetaan muuta. Pedagogisuutta (vrt. Seitsemän veljeksen käsikirjoitus; tekstin takana oleva intentio).

Pedagogisessa vuorovaikutustapahtumassa olemme aina muutakin kuin oma itsemme.  Opettajan "rooli" kohottaa meitä muuksi. Aikuiseksi, joka on tahdikas. Jolla on pedagogista rakkautta. Hurja haaste. Pedagoginen johtaminen on ennen muuta tästä kasvatuksen maailmasta  tietoiseksi tekemistä ja konfliktien ratkaisemista tuosta roolista käsin. Näin sen näen.

EHKÄ me kalat myös puhuimme hieman toistemme ohi. Peterille olisi voinut antaa roolin vetää keskustelu yhteen, hän olisi siihen pystynyt.  Silti kiva kokemus.

sunnuntaina, lokakuuta 06, 2013

Vähän haastavampi harjoitus pedagogisen johtamisen määritelmäksi

PEDAGOGINEN johtaminen on liukas käsite. Helpointa olisi yrittää määritellä se joksikin ihan muuksi kuin talous- tai henkilöstö- tai hallintojohtaminen. Yritän tässä blogilastussa määritellä kuitenkin tuota käsitettä hieman vaikeammasta näkökulmasta. Millaisen sisällön  pedagoginen johtaminen saa, jos se sijoitetaan kasvatuksen maailman ja koulun elämänpiirin  ideoihin?

Kasvatuksen maailma  

KASVATUKSEN maailmasta on kirjottanut mm. Juho Hollo. Käsite liittyy kysymykseen siitä, oliko/onko kasvatustiede oikea, autonominen tiede vai vain tutkimusalue. Hollo uskoi kasvatustieteen autonomiaan. Tällöin oletetaan, että on olemassa  ainutlaatuinen ilmiö  ( tutkittava kohde): kasvatus. jota voidaan ymmärtää ja tutkia parhaiten nimenomaan kasvatuksen maailmasta nousevilla "kotoperäisillä! käsitteillä - eikä esim. filosofian tai psykologian sanastolla.

Kasvatustieteellistä tutkimusta pidettiin vuosisatojen ajan osana retoriikkaa,  teologiaa, filosofiaa tai  sielutiedettä. Jotta kasvatustiede saattoi itsenäistyä ja saada oman oppituolin - ensimmäisen kerran muuten 1700-luvun lopulla Hallen yliopistossa -  sen tuli osoittaa, että  sillä on oma, autonominen tutkimuskohteensa (kasvatuksen maailma eli kasvatuksen todellisuus).

Juho Hollon mukaan on siis  olemassa  erityinen kasvatuksen maailma. Se on elämänalue, joka on ominainen koko ihmiselämälle ja joka  erottautuu muista elämänalueista: tieteestä, taiteesta, uskonnosta tai  esim. politiikasta.

Eri maailmoissa tapahtuu erilaista toimintaa. Hollon mukaan kasvatuksen maailmassa tapahtuu toimintaa, joka on (vain) sille luonteenomaista. Tämä toiminta on luonnollisen kasvamisen auttaminen.

Luonnollista kasvun auttamisen tavoite on,  että se pääsee saavuttamaan muodon, johon se oman olemuksensa sisäisten lakien mukaan pyrkii.  Ihmisen kasvua ohjaavat siis sisäiset lait. Jokaisessa ihmisessä on siis pyrkimystä tulla joksiksin.  Suomalaisessa kasvatusopissa näistä pyrkimyksistä  on puhuttu mm.  tarpeina, taipumuksina ja runollisemmin sisäisinä kasvuaiheina. Mikä saa ihmisen kasvamaan? Hollo puhuu elämän hyöystä. Tämä elämän hyöky johtaa jokaista muotovaihetta yhä täydellisempään, yhä  ideaalisempaan tulokseen.

Hollolle kasvatus  oli  kasvamaan saattamista, kasvun auttamista.  Tavoitteena oli siis tulla omaksi itseksi.  Hollon tapa nähdä kasvatus näin muistuttaa paljon 1900-luvun alun yleistä lapsikeskeistä ajattelua. Käsitys on vähän liian romanttinen. J.E. Salomaa täydensi tätä kuvaa hienosti ottamalla kasvun tavoitteeksi persoonan. Persoonassa yhtyy omasi itseksi kasvu (individualisaatio)  ja yhteisöön kasvu (sosialisaatio). Jokaisen on myös antauduttava yhteisönsä aktiiviseksi jäseneksi. Jokaisen on sivistyttävä.

Kasvu tapahtuu siis kasvatuksen maailmassa. Kasvava kuuluu siihen itsestään selvästi. Kasvu- ja kehitysprosessinsa keskeneräisyyden vuoksi kasvatettava ei  kuitenaan kykene itsenäisesti toteuttamaan sivistysprosessiaan. Hän tarvitsee siihen kasvattajan apua.  Laajimmillaan kasvatuksen maailmaan kuuluu  kasvattavana tekijänä lähes koko olevainen, nykyinen, mutta myös mennyt ja tuleva. Juho Hollon mukaan ”kasvatuksen maailma sulkee välittömästi kehäänsä erinomaisen suuren ja epäilemättä kaikkein tärkeimmän osan koko todellisuuden maailmaa....”  Suppeammin ajateltuna kasvatuksen maailma rajoittuu tarkoituksellisesti kasvattavan ja kasvatettavan, esim. vanhemman ja lapsen kasvatuksellisiin vuorovaikutustapahtumiin.

Vedetään asioita hieman yhteen. Kasvatuksen maailmassa on siis kasvava sisäisinen kasvuvoimineen ja kasvattavat tekijät (ympäristö).  Kuten tiedetään, kasvatus on vaikeaa. Miksi se sitten joskus onnistuu? Suomalaisessa kasvatuopillisessa ajattelussa kasvua tapahtuu, jos ja kun  lapsessa oleva oma pyrkimys ja kasvuympäristössä oleva ulkoinen kasvattava vaikutus kohtaavat oikeaan aikaan (ns.  otollinen hetki).  Kasvavassa on  ikäänkuin samantapainen vitaalinen elämänvoima, joka saa siemenen kasvamaan hedelmäksi. Kun se kohtaa oikeaan aikaan (kun kasvun ikkuna on auki) sopivat kasvuvirikkeet ja  kasvun ainekset, syntyy kasvattava kokemus. Jos ympäristö vielä vahvistaa toivottua käyttäyttymistä palkinnoilla ja sammuttaa ei-toivottua käyttäytymistä rankaisemalla, kasvu vahvistuu.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että kasvatukseen liittyvien tekijöiden suhteet eivät ole yksinkertaisia eivätkä lineaarisia. Tekijät kietoutuvat toisiinsa, ne syövät toistensa kasvatusvoimaa ja niillä on usein ennalta-arvaamattomia  yhteisvaikutuksia.

Koulut osana kasvatuksen maailmaa

KOULUT ovat periaatteesa aina osa kasvatuksen maailmaa. Ne ovat ympäristöjä, joissa tapahtuu kasvua.  Jos tapahtuu. Ainakin ne on  eritysesti suunniteltuja auttamaan kasvua.

Peter Petersen käytti aikanaan käsitettä koulun elämänpiiri  korostaakseen sitä, että koulu vaikuttaa oppilaisiin muulloinkin kuin oppitunneilla. Koulussaoleminen vaikuttaa jo sinällään. Kouluopiskelu ja koulumaailma muodostivat hänelle kokonaisuuden, joka sisälsi kaikki kokemukset, jotka opiskelija saa koulun ohjauksessa, siis myös ne, joita opettaja ei ole erityisesti tarkoittanut lapselle järjestää. Onkin tärkeää pohtia, millä edellytyksillä kouluun voidaan luoda elämänpiiri, jossa vallitsevat opetusta edistävät  olosuhteet (”kasvatuksellinen jännitystila”).

Jotta koulussa eläisi kasvatuksen maailma, siellä tulee vallita kasvua kunnioittava henki. Tähän kuuluu:
- tilaa lapselle kasvaa omaksi itsekseen ja  omaan tahtiinsa
- oikeanlainen kasvun auttaminen. Pikemminkin puutarhurin kuin kivenhakkaajan työotteella.
- kiinnostus siitä, mikä on  lapselle tärkeää (merkityksellistä)
- mutta myös vastuunkanto siitä, että lapsi oppii omassa yhteisössä menestymisen kannalta tärkeät taidot. Ne, joista on hyötyä jo nyt, mutta myös ne, joista on hyötyä kuvitetavassa tulevaisuudessa.
- juuri näille lapsille ja juuri heidän ikäisilleen sopiva kasvuympäristö, jossa on myönteiseksi katsottua kasvua virittäviä aineksia ja virikkeitä
- sellainen kasvuympäristö, joka ei viritä kasvua kielteiseksi katsottuun suuntaan
- tarjoumien (kasvattavien mahdollisuuksien) järjestäminen  oppilaiden ulottuville
- mahdollisuuksia oppia toisin ja antaa näyttä osaamisesta monin eri tavoin.
- rohkaisua, kannustusta, vahvistusta.

Kasvun auttaminen on sen ymmärtämistä, että kasvatus on  altistamista, otollisten hetkien etsimistä ja lapsen auttamista niiden hyödyntämisessä.

Pedagoginen johtaminen

PEDAGOGINEN johtaminen on  hieman mystisesti sanottuna: kasvatuksen maailman rakentamista kouluun. Hyvä kasvuympäristö tarjoaa kasvulle aineksia ja virikkeitä, siis mahdollisuuksia.

Pedagoginen johtaminen on  kasvuympäristön muovailua. Kasvuympäristö on toki esineitä jne, mutta ennen muuta se on vuorovaikutussuhteita ja rakenteita. Pedagoginen johtaminen  on pedagogiikan johtamista, pedagogisesti johtamista  ja pedagogiikalla johtamista.

Pedagogisen johtamisen tunnistaa tekojen tarkoituksesta, intentiosta. Pedagogisen johtajan intentiona on muovailla koulupäivästä sellainen, että se auttaa jokaista lasta  kasvuun  ja oppimiseen. Se on huolenpitoa kasvuympäristöstä ja kasvattaviksi tarkoitetuista kokemuksista. Jokaisen  oppilaan pitäsi saada innostua ja onnistua.

Jotta se olisi mahdollista, pedagoginen johtaja pyrkii luomaan kaikille koulun kasvattajille mahdollisuudet innostua ja onnistua. Pedagoginen johtaja ajattelee ja puhuu pedagogiikan kieltä ja kunnioittaa pedagogiikkaan kuuluvaa syvää eettisyyden vaatimusta. Sen mukaan kukaan  ei ole väline vaan aina aito subjekti.

Pedagogisen johtamisen keskeinen kohde on koulun henki, ilmapiiri, kulttuuri ja sen alla makaava olettamusperusta. Keskeiset työkalut ovat yhdessä tekeminen ja yhdessä puhuminen.  Vasemmassa kädessä johtajalla on vuorovaikutuksen työkaluja ja oikeassa rakenteita. Pedagoginen johtaminen on vaikutusyrityksiä opettajien ja oppilaitten tapaan ymmärtää itsensä ja tehtävänsä koulussa.

PS
Lähellä pedagogista johtamista on oppimisen johtajan rooli. Oppimisen maailma leikkaa kasvatuksen maailmaa, mutta se ei näe ihmiseksi kasvua oppimista kummemmaksi ilmiöksi. Kasvatuksen maailmassa kasvu perustuu usein oppimiseen, mutta on sitä enemmän. Kasvatuksen maailmassa kasvun, kehityksen, kypsymisen, kykyjen ja oppimisen käsitteet ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa. Mm. oppimisella ja kehityksellä on dynaaminen suhde. Kuhunkin ikään liittyy tiettyjä kehitystehtäviä.

Koulussa on muitakin maailmoita kuin kasvatuksen maailma. Toimiessaan esim. organisaation tai hallinnon arvokentillä rehtori joutuu olemaan muutakin kuin pedagoginen johtaja. Mutta toivottavasti hän on sitä sielläkin.

Luokanopettaja-lehden joulunumero työpöydällä

Joulunumeron yksi pääjuttuja on raportti Kari Uusikylän
Seinäjoella pitämästä vanhempainillasta. Juttu lämmittää
varmaankin monia pedagogeja, kun marraskuun  sekä konk-
reetit että symboliset pakkaskelit ovat täällä.
TÄMÄN vuoden viimeinen Luokanopettaja-lehti lähtee painosta postitukseen 15.11. -13.

Joulunumeroon tulee  LO-hallituksen päätöksellä 36 sivua, ja luvassa on  jälleen kerran  monipuolisia juttuja: Teoriaa, käytännön vinkkejä, pedagogiikka ja edunvalvontaa. Toivottavasti myös paljon ilmoituksia.

KAIKKEA ei pidä paljastaa, mutta kerron kuitenkin, keiltä (ainakin) juttuja on luvassa: Tuula-Maria Ahonen, Pekka Elo, P. Johannes,  Raimo Hautanen, Martti Hellström, Jouni Hörkkö, Jorma Kuusela, Pekka Kämäräinen, Kaisa Leinonen, Katarina Luomala, Matti Matikainen,  Johanna Pelkonen, Matti Sippola ja  Tapio Toivanen.

VALMIIT tekstit lähtevät nyt taittoon. Seuraava poiju on vielä työstettävien tekstien viimeistely ja sitten taiton  tsekkaus ja juttujen oikoluku. 

lauantaina, lokakuuta 05, 2013

Oppimisen festarit ja uusi työtapa

MAANANTAINA ja tiistaina Finlandia-talolla pidetään Oppimisen festarit. Tarjolla on monenlaista virikettä opetuksen kehittämiseksi.

ITSE osallistun maanantai-iltapäivänä klo 14.30 - 15.15 pedagogista johtajuutta pohtivaan pajaan, jossa kokeillaan hauskankuuloista työtapaa ns. kalamaljaa. Menetelmään on kuulema syytä suhtautua joustavasti ja rennosti, eikä haittaa, vaikkei kaikki menisi suunnitelmien mukaan. Kalamalja mahdollistaa monenlaisen improvisoinnin ja jatkokehittelyn.

Kalamalja toimii näin

Kalamalja on suurryhmälle tarkoitettu osallistuvan keskustelun menetelmä, jonka tavoitteena on rohkaista yleisöä mukaan asiantuntijoiden keskusteluun sekä tehdä keskustelusta elävä ja moniääninen.

Puheenjohtajana toimiva (tässä tapauksessa Marjo Kyllönen) johtaa keskustelua esittelemällä maljan aluksi keskusteltavan aiheen, jakamalla puheenvuoroja keskustelun aikana ja päättämällä keskustelun.

Työtapaan kuuluu myös yleisön fasilitaattori (Essi Ryymin). Fasilitaattori esittelee Kalamalja-menetelmän ja kaikille avoimet osallistumismuodot (tyhjä tuoli, viestiseinä, twitter) yleisölle ennen maljan aloitusta. Fasilitaattori voi myös nostaa yhteiseen keskusteluun viestiseinälle ilmestyviä yleisön mobiilisti esittämiä kysymyksiä ja teemoja.

Moderaattorit (Veera Manninen ja Minna Honkanen) huolehtivat viestiseinän teknisestä sujuvuudesta.

Virtuaalijäsenen Host (Tommi Issakainen) huolehtii virtuaalijäsenen osallistumisen teknologiasta eli Adobe Connect Pro -järjestelmästä ja äänentoistosta.

Virtuaalijäsen (Peter Johnson) on Kalamaljan kutsuvierasasiantuntija, joka osallistuu tapahtumaan Adobe Connect Pro -järjestelmän kautta. Virtuaalijäsenelle on varattu oma tietokoneella varustettu tuoli, josta muut maljan keskustelijat näkevät ja kuulevat hänet. Lisäksi virtuaalijäsenen kuva heijastetaan yleisölle valokankaalle. Virtuaalijäsen ei vaihdu Kalamaljan aikana.

Kuvaaja (Markus Häkkinen) toimii Kalamaljassa virtuaaliosallistujan katseena. Hän kuvaa puhujia, jotta virtuaalijäsen voi nähdä reaaliajassa keskustelutoverinsa. Kuva streamataan ainoastaan virtuaalijäsenelle, ei julkisesti nettiin. Kuvavirtaa ja keskustelua ei myöskään tallenneta.

Kalamaljan keskustelijat ovat  (ohjekirjeen mukaan) ansioituneita ja kiinnostavia maljan teeman asiantuntijoita, joiden näkemyksiä ja ajatuksia halutaan jakaa laajemminkin ja joiden toivotaan innostavan yleisöä ajatusten vaihtoon.

Kutsutut keskustelijat istuvat Kalamalja-muodostelmassa  kahdessa tuolipiirissä, sisäpiirissä eli Kalamaljassa ja keskimmäisessä piirissä.
 Lisäksi keskimmäisessä ja uloimmassa tuolipiirissä istuu Kalamaljaa seuraavaa yleisöä.  Yleisöä on myös tuolimuodostelman ympärillä sekä salin A pienissä pöytäryhmissä. 


Kalamalja-keskustelu käydään sisäpiirissä.  Piirissä on seitsemän (7) tuolia, joista yksi on tyhjä.
Keskustelun aloituksessa sisäpiirissä istuvat seuraavat keskustelijat: Marjo Kyllönen, Peter Johnson, Tapio Lahtero, Vesa Äyräs, Maarit Hosio ja Elina Kaverma-Soukko sekä tyhjä tuoli. 


Keskustelun aloituksessa keskimmäisessä piirissä istuvat:  Kirsi Miettinen, Pasi Majasaari, 
Irja Ansalehto-Salmi, Maiju Tykkyläinen Martti Hellström ja Hanna Sarakorpi. 


Keskimmäisen tuolipiirin keskustelijat voivat siirtyä milloin tahansa mukaan sisäpiiriin Kalamalja-keskusteluun, jolloin yhden sisäpiiristä on siirryttävä pois. Sisäpiirissä on näin jatkuvasti yksi tyhjä tuoli.

Tarkoitus on, että keskustelijat siirtyvät Kalamaljaan ja sieltä pois vapaamuotoisesti ja spontaanisti.  Huom. Kalamaljasta saa kuitenkin poistua vain silloin, kun joku tulee istumaan tyhjälle tuolille, ja poislähtijä näin vapauttaa seuraavan tyhjän tuolin.
 Myös yleisöstä saa tulla kuka tahansa halukas tyhjälle tuolille milloin tahansa.  Jokainen keskustelija esittelee lyhyesti itsensä puheenvuoronsa aluksi.

Kun kaikki kutsutut keskustelijat ovat käyneet Kalamaljassa, on syytä antaa tyhjän tuolin vuoroja yleisölle.  Jos kuitenkin tuoliin ei ole tulijoita, voivat kutsutut keskustelijat palata ilman muuta takaisin Kalamaljaan.

Keskustelijoiden on hyvä valmistautua esittämään oma puheenvuoronsa tiivistetysti ja varautua keskustelijoiden jatkuvaan vaihtuvuuteen.

Yleisöllä on mahdollisuus osallistua keskusteluun tulemalla istumaan sisäpiirin tyhjään tuoliin.
Yleisön jäsenet voivat kommentoida keskustelua Viestiseinän avulla lähettämällä tekstiviestejä tai viestimällä netistä Viestiseinän oman sivuston kautta. Viestiseinä näkyy valkokankaalla koko salin A yleisölle.  Lisäksi yleisö voi osallistua twiittamalla –   twiitit ohjataan myös  näkyviin Viestiseinälle.

JOS Kalamalja-keskustelu kiinnostaa työtapana tai jos pedagoginen johtajuus on teemana tärkeä, kannattaa tulla Finlandia-talon Kongressisiiven saliin  A (3. kerros) klo 14.30–15.15. (45min). Sisäänkäynti Finlandia-taloon tapahtuu Kongressisiiven M1-sisäänkäynnistä. 


LISÄÄ tietoa  kaksipäiväisen tapahtuman ohjelmasta  ja ilmoittautumisohjeet löytyvät tästä linkistä

tiistaina, lokakuuta 01, 2013

Tukea OPS-työlle - ilmaiseksi!

SAIN  juuri sähköpostiviestin, että  Oulun yliopisto on avannut OPS-koulutuspakettinsa videoclipsit ilmaiseksi kaikkien käyttöön. Hienoa, Oulu!

OPS-kurssiin liittyvät verkkovideot ovat  kuulema herättäneet paljon mielenkiintoa. Mm. Vantaan kaupunki ja Otavan opisto käyttävät näitä (ilmaiseksi) omissa koulutuksissaan.

3 op:n verkkokurssi - jolle videot alunperin tehtiin - etenee.  Kkurssilla on 55 osallistujaa ympäri maata - mukana myös  Suomi-koulujen opettajia mm. Englannista, Espanjasta, Saksasta, Sveitsistä, Japanista ja USA:sta.

Verkkovideot ovat  nähtävissä Oulun yliopiston videoarkistosta, minne pääsee nyt ilman salasanaa. Tässä linkki. Käyttöä ohjaa tCC  BY-NC-SA -lisenssi (Tekijä on ilmoitettava, ei saa muuttaa, ei saa käyttää kaupallisesti.)

Luennoitsijoita tuossa paketissa on  viisi:  Irmeli HalinenPasi Hieta, Arja-Sisko Holappa, Eija Kauppinen  ja minä.