Viikkoraportti 30/2022

 Huono sota jatkuu. Hieno hei-näkuu loppuu.  Ulkoseiniä

maalataan. Puita kaadetaan.

VIIKKO  30 

 Maanantai 25.7.

Kaunis kesäpäivä. Luukkiin.  Pari tuntia vanhojen "Kasvatus ja koulu"lehtien kanssa.  Nyyh! Jaakko heitti kylmän kiveen veteen.

Vaihteeksi taas sähköt kiukutteli. Virhe poistui taas, kun MB seisoi vähän aikaa viileämmässä tallissa.

Espoo50vee-juttuja: dataa opetusvekottimiin eri vuosikymmenilta sekä taiteen perusopetukseen.

Palautetta kansanopettaja-polviartikkelista. Parannellaan.

 Tiistai  26.7.

Hieman myös sateli.

Käytiin kenkäostoksilla Isossa Omenassa. Häät ensi viikolla. Nostalginen lounas Rossossa. Minulla hyvä pizza, Marjulla kylmä grillipihvi. Noloa.

Ensimmäinen kokous kokoustauon jälkeen. Perinneseura tsekkasi klo 15-16 loppukesän tapahtumat ja työnjaon. Puolet porukasta oli vielä lomamoodilla. Puolet hyvässä iskussa.

Espoo 50vee- kaksi juttua lähes valmiiksi: Taiteen perusopetus alkaa ja 1970-luvun opetusmenetelmiä ja - välineitä.Dataa 1980-luvun opetusmenetelmiin ja - välineisiin,

 Keskiviikko 27.7.

Varattiin puolisolle 4. rokotusaika. 

Loppuviikko kokousvapaa. Seuraava kokous 3.8. Mutta teema upea: JJ: n kouluteatteri-yhdistys.

Auto kiukutteli taas. Tuli kiltiksi. Ja kiukutteli vielä toisen kerran.

Espoo 50 vee- teema etenee. Aiheina Leirikoulu, EHRO. Illan päätteksi Yle Areenasta viimeinen osa sarjaa, jossa  järkyttävintä oli tosiasia, kuinka Thatcherin aikana valtio provosoi kaivostyöläisiä yhteenottoon murskatakseen lakon.

Tytär tuli turvallisesti Italiasta.

 Torstai 28.7.

Aamusta heti naputtelua. Espoo 50vee- teksti Espoon hotelli- ja ravintola-alan oppilaitoksesta. Illalla Omnian koko tarina.

Sähköpostissa tuli yhdistyshommia.

Puoliltapäivin taas "Hesaan".  Kasteltiin hautakukat pikkusateessa.Puolisolle luettava Otavan kirjakaupasta. Kalakeitto + Kalabrg Hakaniemen hallissa.

Auto lopetti kiukuttelun (ja aloitti taas perjantaina.)

 Perjantai 29.7. 

Espoo 50vee-juttuja: Oppiva kaupunki. Esiopetus. Dataa Monikko-koulujuttuun.

 

 Lauantai 30.7. 

Espoo 50vee-jutuista valiiksi Yo-kirjoitusten sähköistäminen. Lisäksi demariraporttia.

Iltapäivällä vaimon kanssa Helsinkiin hääpäiväkävelylle. Jännä keli: kylmää, kuumaa,aurinkoa ja pisaroita. Välipala Kap Terdessä - aivan mainio risteyskioski. Pääateria SeaHorsessa: retroklassikko: leike ja koko paikka.

 Sunnuntai 31.7. 

Heinäkuun viimeinen päivä. Nyyh! Demareille toukokuussa tehdyn SWOT-kyselyn tulokset valmiiksi ja pdf puheen-johtajalle.

Vielä puuttui 8 Espoo 50vee-juttua. Nyt naputin: aikuislukion kronikan, digiloikan 2020 ja taiteen perusopetuksen. Enää viisi.

Kasari-pedagogiikkaa. Osa 3: Prosessikirjoitus

Jatkan nostalgiaretkeä 1980-luvun pedagogiikkaan. Innoittajina ovat mm. tuon vuosikymmenen Luokanopettajalehdet. 

Tässä 3. osassa teemana on prosessi-kirjoitus. Vuoden 1987 viimeisessä ja vuoden 1988 ensimmäisessä Luokan-opettajassa tästä tuolloin upouudesta kirjoituksen opetuksen metodista kirjoitti  peräti 9 sivuisen jutun Leena Parvela. Hän oli Jyväskylän norssin lehtoreita. Hän oli saanut metodiin koulutuksen ja oli myös käyttänyt sitä vuosien ajan.

Muistin termin, mutta en kyllä ole itse sitä käyttänyt. Jutun luettuani kyllä harmitti, etten. 

Tervetuloa taas muistelumatkalla.  

P arvelan jutun ostikkona oli "Kirjoitamisprosessiin pohjautuva opetus. Ala-asteen luokilla 3-6." Hän oli itse osallistunut useana vuonna Jyväskylän yliopiston täydennyskouluskeskuksen järjestämään kesäseminaariin. Kouluttajana oli tri Mary K. Healy Kalifornian yliopistosta. 

Kuva Leena Parvelasta

Meille monelle tuttu vanha tapa opettaa kirjoitusta kulki näin; Opettaja kirjoittitaululle 5-10 aihetta. Oppilaat kirjoittivat aineen itsenäisesti (yhdellä kerralla). Opettaja korjasi aineet, antoi numeron ja muutaman kommentin perään. Palautustunnilla luettiin parhaita tuotoksia ja keskusteltiin niistä. Oppilas sai vihkonsa ja korjasi virheet. 

Seminaareissa Pavela oppi uuden tavan: Prosesikirjoituksen. 

Prosessikirjoitus oli nimenmaan prosessi. Kirjoitelmalle ei annettu valmista otsikkoa, vaan kirjoittaa sai omista kokemuksista, asioista, joista itsellä oli sanottavaa, Kirjoitelma ei tullut kerralla valmiiksi, vaan sitä muokattiin ja siitä tehtiin eri versioita luokkatovereilta ja opettajalta saadun palautteen pohjalta. Healyn mallissa prosessi sai kestää kuukauden. Lopuksi tuotokset julkaistiin. Arvioinnin kohteena oli paitsi lopputuotos, myös itse prosessi. Palautetta ja ahjausta annettiin pitkin matkaa.

Prosessin vaiheet

1. Valmistautuminen kirjoittamiseen

Valmistautumiseen käytettiin tunteja. Muistia virkistettiin, mielikuvitusta viriteltiin ja ajatuksia koottiin monin tavoin: Keinoja olivat mm.haastattelu, keskustelu, musiikki, tarkkailutehtävät,  "malli"näytteet, oman elämän kartta, ihmis-suhdekartta…  

Yhden otsikon sijaan laadittiin pitkä lista: esineitä (joita on halunnut), ihmisiä (joita inhonnut, ihaillut), tapahtumia (joita ei unohda), paikkoja, sanoja...Niistä sai valita.

2. Luonnosteleva kirjoittaminen

Nyt laadittiin  raakaversio. Ajatukset saivat virrata vapaasti. Kirjoitettiin, mitä sattui tulemaan mieliin. Myös opettaja teki omansa. Luonnoksia voi tehdä useita. Aikaa varattiin 10-15 min.  

3. Palautteen hankkiminen 

Muutaman hengen palauteryhmissä  kirjoittaja luki raakaversion ääneen. Kuulijat kertoivat, mikä kiinnosti. Mistä he haluaisivat kuulla lisää? Mikä oli hyvää?  Myös opettajan luonnoksesta keskusteltiin. Opettaja kiersi ryhmissä ja antoi (malliI)palautetta.

4. Muokausvaihe

Nyt kirjoittaja muokkasi raakaversionsa sisältöä. Hän laajensi, karsi, havainnollisti sitä. Kirjoittaja päätti itse,  mitä palautteesta otti huomioon. Teksti oli kirjoittajan.

5. Toimittamisvaihe

Muokkausvaihe vaihtui sulavasti toimittamisvaiheeksi. Siinä johdonmukaistettiin rakennetta ja ilmaisua. Ryhmissä tiivistettiin, hiottiin. Nyt päätettiin lopullinen muoto, esimerkiksi kirje ja tyyli.

6. Oikoluku eli kieliasun tarkistaminen

Tämä oli viimeinen muokkausvaihe. Apuna oli lista tarkastettavista asioista (esim. Iso kirjain pisteen jälkeen). Luokkatoveri auttoi, merkitsi huomaamansa virheet. Kirjoittaja korjasi ne Itse.

7. Julkaiseminen

Oleellista oli, että kirjoitelmille oli yleisö. Ne voitiin lukea toisille, esittää erilaisissa  tilaisuuksissa, monistaa ja lähettää koteihin.

8. Arviointi 

Prosessin päätteeksi opettaja arvioi paitsi tuotoksen myös koko prosessin, Paraniko teksti?  Eri versioita voitiin vertailla. Opittiinko uutta? 

Perästä kuuluu sanoi torvensoittaja

Prosessikirjoitus laajensi monella tavalla opettajan ja oppilaiden perinteisiä rooleja. Opettaja kirjoitti itsekin mukana. Myös hänen kirjoitelmiaan arvioitiin. Hän harjoitutti kirjoittamista sen eri vaiheissa. Hän antoi prosessin aikana palautetta, ohjasi  oppilaita kirjoitustilanteessa. Oppilaat kirjoittivat, antoivat  toisilleen apua ja rakentavaa palautetta. 

Oppilaiden ymmärrys kirjoitusprosessista varmaan syveni, ja he saivat sen eri vaiheissa tarvittavia taitoja. Mutta on tämä työläs työtapa. Erityisesti kun tuohon aikaan työkaluna ei ollut tietokoneita, joten käsin kirjoitettavaa ja korjattavaa riitti. Kuinkahan fiksua oli venyttää prosessi usean viikon mittaiseksi?

Kuinkahan yleisesti tätä työtapaa käytettiin? Elääkö se yhä?

 

Kasari-pedagogiikkaa. Osa 2: Leirikoulu

Hyvää huomenta! Jatkan nostalgiaretkeä 1980-luvun pedagogiikkaan. Innoittajina ovat mm. tuon vuosikymmenen Luokanopettajalehdet. Tässä toisessa osassa teemana on leirikoulu, joka saattaa olla kasarin merkittävin innovaatio. Toisiin kuin 1970-luvun suomalainen innovaatio INO.

Olin itsekin luokanopettajana järjestämässä leirikoulua Sepon koulussa. Reissasimme  Siljalla Tukholmaan. Myöhemmin 1990-luvulla ideoimme Aurorassa leirikoulusta  koululeiriä. Se järjestettiin Luunjassa. 

Leiriläisiä vuonna 2006.
Kuva: Juha Hyvärinen

Luunjan Leirin idea oli, että kaikki halukkaat lapset saisivat leirikoulukokemuksen riippumatta oman luokan-opettajansa elämäntilanteesta. Kaikilla opettajilla kun ei ollut  mahdollisuuksia lähteä luokkansa kanssa viideksi päiväksi leirille. Leiriläisiä taisi parhaimmillaan olla satakunta, Vahteina oli  iso joukko opettajia ja vanhempia.  Viimeinen Luunjan koululeiri taisi olla vuonna 2009. Sen jälkeen rahoitus meni liian vaikeaksi.

Tervetuloa mukaan muistelumatkalla. Tässä siis osa 2.

Pohjoismaiset   luokanopettajapäivät pidettiin  elokuussa 1982 Hanasaaressa.  Siellä herätti  paljon huomiota tanskalaisen opettajan esitys leirikouluista. Tanskassa  oli jo yli 10 vuoden kokemus leirikouluista. Niiden tarkoitus oli opettaa oppilaita näkemään maailma ja todellisuus sellaisena kuin se oli kotiluokan ulkopuolella.  Tuolloin leirikoulu oli oikeus. Jokaisen opettajan ei ollut pakko lähteä leirikouluun, mutta luokanvalvojan oli kuitenkin järjestettävä, että  hänen  luokkansa voi osallistua. Innostus  tarttui.

Seuraavissa Luokanopettaja-lehdissä kerrottiin, että leirikouluaate levisi  nopeasti Suomessa.

Säädöksiä muutettiin.  Vuonna 1983  peruskoululakiin (PkL 26§/1983) lisättiin koulun mahdollisuuksia jörjestää opetusta koulun ulkopuolella. Niinikään vuoden 1985 Perukoulun opetussuunnitelman perusteissa mainittiin leirikoulu uutena työtapana.

Leirikoulu oli usean päivän (3-5)  mittainen. Matkat, yöpyminen jne. rahoitettiin 1980-luvulla järjestämällä erilaisia rahankeruutempauksia yhdessä luokkatoimikuntien kanssa tai keräämällä vanhemmilta leirimaksu. Jos perheellä ei ollut rahaa, ja lapsi halusi lähteä, mukaan saattoi päästä stipendillä. Leirikouluun ei ollut pakko lähteä.

Monet opettajat suunnittelivat itse leirikoulunsa ohjelman. Mutta pian kouluille markkinoitiin valmispaketteja mm. kisa-,nuoriso- ja leirikeskuksiin. Luokanopettajalehdessä oli Laivayhtiö  Slja Linen mainos. Silja huomasi sekin markkinaraon ja mainosti lehdessä Ruotsiin mm. eläintarhaan. Varsin pian leirikoulut ulottuivat myös kauemmaksi Eurooppaan mm. Kreikkaan. Suunnittellun tueksi ilmestyi vuonna 1989 leirikoulun käsikirja.

Espoo suhtautui leirikouluihin 1980-luvulla hyvin myönteisesti. Opettaja sai niiden suunnittelusta ihan asiallisen korvauksen, muistaakseni 1 vuosiviikkotunnin.

Perästä kuuluu sanoi torvensoittaja

Koronapandemia on nyt kahden vuoden aikana  peruuttanut ison joukon suunniteltuja leirikouluja. En löytänyt mistään tietoa, kuinka paljon niitä  ennen pandemiaa järjestettiin. Sen sijaan törmäsin yhä useisiin aika tuoreisiin lehtijuttuihin kiistoista, joissa leirikouluun lähtevien oppilaiden vanhemmilta oli penätty leirikoulumaksuja lainvastaisesti.

Kuten  muistetaan, rahakerjuusta leirikouluun tuli  kohu 2000-luvulla. Eräs äiti teki virallisen valituksen, ja viranomaiset ottivat sen vakavasti. Annettiin selkeät ohjeet: koulu ei saa kerätä rahaa eikä järjestää oppilaille maksullista ohjelmaa. Opetushallitus tiedotti, että oikeus maksuttomaan opetukseen on kirjattu perustuslakiin (PL 6§) ja että se on subjektiivinen oikeus.  Leirikouluja sai tukea oppilaiden ja huoltajien yhteisesti keräämillä varoilla, mutta varojen keruun tuli olla oppilaille ja huoltajille vapaaehtoista. Espoossa kouluilla ei saanut enää olla omia pankkitilejä, vaan luokkatoimikuntien piti hoitaa rahavirrat. 

Kasari-pedagogiikkaa.Osa1: Jaksolukua ala-asteella

Hieno kesä! Olen saanut taas  tehdä kirjoitustehtäviä, jotka ovat suorastaan pakottaneet nostalgisiin retkiin pedagogiikan eri vuosikymmenille.

Heinäkuun kesäkeleillä kaivoin esiin  (taas) 1980-luvun Luokanopettajalehtiä ja lähdin etsimään unohtuneita aarteita.   Auts , oli se upeaa aikaa myös omalta  osaltani: Olin luokanopettajana Sepon koulussa, pätkiä yliopisto-opettajana OKL:lla ja harkkarilla sekä pari vuotta Niipperin koululla. 

1980-luku oli muistossani kultaista koulunpidon aikaa. Koulujen määrärahat kasvoivat. Rahaa tuli ovista ja ikkunoista, eikä koulutarvikkeista tingitty. Kirjoihin sai tehdä merkintöjä- niitä kun ei tarvinnut kierrättää. 

Joka luokassa oli televisiot ja videot. Koulu-tv tuotti hienoja ohjelmia. Tekniikka kehittyi:  Saatiin videokameroita. Vanhemmat hankkivat kouluihin ensimmäisiä tietokoneita.  MikroMikko ja PönttiMac olivat kovia sanoja. Vantaalla oli puhuva tietokone, jota käytiin Espoosta käsnikin ihailemassa. Kauniaisten Mäntymäellä otettiin tulevaisuusloikkaa Pekka Leinosen johdolla. Oppilaista tehtiin siellä tutkijoita, taiteilijoita ja toimittajia.

Eli aloitanpa kevyehkön juttusarjan niistä 1980-luvun pedagogisista sattumista ja sattumuksista, joita Luokanopettajalehdistä löysin. Tervetuloa mukaan muistelumatkalla. Tässä osa 1.

Lukioissa haluttiin pitkään eroon perinteisestä lukujärjestyksestä, jossa kaikkia aineita luettiin joka viikko. Sysmän yhteiskoulun rehtori Touko Voutilainen oli kokeillut  jo 1950-luvulla  jakso-eli periodilukua, jossa aineita opiskeltiin jaksoissa ja kursseina. Idea vähentää yhtä aikaa opiskeltavien aineiden  määrää on toki ikiaikainen. Jaksoluvussa  oppilaat pystyvät  keskittymään paremmin opiskeluun.

Voutilainen toi idean Helsingin yhtenäiskouluun, ja sitä kokeiltiin Helsingissä 1970-luvulla muissakin oppikouluissa. Mutta en todellakaan muistanut, että myös luokanopettajat innostuivat siitä. 

Luokanopettaja-lehdessä 2/1980 Pekka Varismäki kirjoitti, että  luokanopettajat, jotka olivat kokeilleet jakso-opiskelua luokissaan, sanoivat poikkeuksetta: Tästä  systeemistä en luovu ikinä.

Miksi? 1970-luvun lopulla muutetussa tuntijaossa oli oppiaineita, joille oli varattu eräillä luokilla aikaa 1/2vvt: Ympäristöoppi, kansalaistaito ja oppilaanohjaus. Kouluhallitus suosittelikin jaksottamaan opetusta. Niinikään biologiaa ja maantietoa suositeltiin jaksotettavaksi: biologia kannatti opettaa syksyllä ja keväällä, maantietoa talvella. Eräät opettajat innistuivat ulottamaan jaksotuksen muihinkin aineisiin.  Kunkin jakson sisällöksi otettiin temaattinen kokonaisuus.  

Opettajan ja oppilaan työ rauhoittui. Kustantajista mm. Kunnallispaino tuotti yhteisen oppikirjan ympäristoppiin, kansalaistaitoon ja oppilaanohjaukseen. Asioiden muistaminen parani. Opetusvälineitä ei tarvinnut raijata edestakaisin.

Luokanopettajassa 2/1981 samainen Pekka Varismäki antoi konkreetteja ohjeita viiden viikkotunnin jaksosuunnitelman laadintaan. Kuten kuvasta näkee lukuvuosi aloitettiin kansalaistaidolla.

Kullekin tunnille  valittiin oppikirjoista heti syksyllä sopiva teema. Väliin sijoitettiin myös tasaus- ja koetunteja. Opettajan ei pitänyt hermostua, jos tahdissa ei ihan pysytty.

Tämän jälkeen en enää löytänyt 1980-luvun lehdistä juttuja jaksoluvusta. Hiipuiko innostus?

Perästä kuuluu sanoi torvensoittaja

Hmm. Olisiko jaksoluvulle käyttöä alakouluissa? Yläkouluissa, lukioissa ja jopa yliopistolla jaksot ja kurssit ovat jo pitkään olleet uusi normaali. Eikö se rauhottaisi ainaista kiirettä? Eikö se helpottaisi opettajien suunnittelu- ja arviointityötä. Eikö se auttaisi varamaan tuen eri muotoja vaikeisiin jaksoihin? Eikö se tarjoaisi myös luontevan mahdollisuuden luoda opsin toivomia eheyttäviä kokonaisuuksia?

151 sotapäivää.Kiitos Stubb.

Kaikista yhteisistä arvoista piittaamaton sota jatkuu. 151. sotapäivä. Ukraina taistelee koko Euroopan tulevaisuuden  puolesta. Jaksetaan kaivaa yhä kuvettamme, eikö? Väyliä riittää.

Viikkoraportti 29/2022

Euroopassa huippuhellettä. Sota jatkuu. Kaupungintalon purku alkaa.

VIIKKO  29 

 Maanantai 18.7.

Puolipilvistä. Viileää. Käytiin Jumbossa. Martti löysi housut elikuun juhliin. Espoo50vee-juttuja  illalla: Etis WeeGeelle, Koulut kuntoon, Omnian synty, Opettajalakko 1984...

 Tiistai  19.7.

Kesäinen keli. Mr. Teo tuli päiväkylään, kun Santtu paikkaili viimeisiä muuttokuormia Mr. Miltonin kanssa.

Teolla sporttipäivä.  Potkulautaa. Futista. Voimailua. Jalkapallopeliä. Minigolfia Hietaniemessä. Ja sitten iskikin sade.

Espoo 50vee- hiontaa. 10 seuraavaa valmiina. 

 Keskiviikko 20.7.

Eläkkeenmaksupäivä. Perille tuli. 

Aurinkoinen päivä kutsui Luukkiin. Puhdas vesi. Hyvää tilaa. Ja hirveä tuuli. Haettiin puolivalmismuonaa Juvanmalmilta.

Auton sähkölaitteet rupesi taas kiukuttelemaan. Ja sitten ne parani taas itsekseen ??????

Espoo 50vee-teema etenee. Aiheina mm. Espoon PISA-tulokset ja Etis lukiorankingissa. Kansalaiskoulun juttuun pyysin apuja parviälyltä.

 Torstai 21.7.

Torstaina taas Luukkiin. Huikea ilma. Nyt pääsi taas uimaankin. Luin uudellen 1980-luvun  alun Luokanopettajalehtiä. Immanenttinen kertaus. Massiivijätskit 4 €. 

Espoo 50vee- teksteihin dataa. Onpas tuo esiopetus-juttu mutkikas? Milloin se alkoi Espoossa? Perinneseuran esityslista-aihio driveen.

 Perjantai 22.7. 

Kaupoissa. Elisan taitava myyjä myi minulle 5G- verkkoon langattoman vekottimen. Se tullaan oikein asentamaan. Siivousta

Espoo 50vee-juttuja: Oppiva kaupunki. Esiopetus. Dataa Monikko-koulujuttuun.

Mr. Milton kahdeksi yöksi kylään iltapäivällä.Isänsä napattiin polttareihin. 

Pingistä Karamzinissa ja minigolfia Espoon keskustessa vähän omilla säännöillä. Lions-kenttä oli kiva. *** Yksi Hole in One. Välissä Mimmin uunilohta.

Illansuussa youtubesta mm. futista ja hullua fillariajoa.Mimmi pelasi vielä erät Uunoa.

Espoo 50vee-juttuja: Espoon kristillinen koulu. 

 Lauantai 23.7. 

Mr. Milton koko päivän kylässä. Aamupala. YouTubea. 

Sillä välin Santtu-isä pudotettiin helikopterista.

Retki Hietaniemeen kastelemaan kukkia. Minigolfia Kaivopuistossa. Italialaiset jädet. Välillä tosi lämmintä, välillä viileää. Hesen tuplajuusto-hampurilaiset. Vähän lötköttelyä. Espoo 50vee- juttuja: Espoon Steinerkoulu-dataa. Yksi teema vielä valittava kakkospakettiin.   Päivälliseksi uunilohta, uusia perunoita ja kanttarellikastiketta,

Katsottiin vielä Vinski-leffa ElisaViihteen leffalipulla. Upeat kulissit. Hyvät päähenkilöt. Juoni oli ihan erilainen kuin Auroran versioissa:). Kiitos JJ niistä sinne pilven reunalle.

 Sunnuntai 24.7. 

Aamupala. Touhuilua. Kello 11 Amos Rexiin Maan alla. Hieno näyttely.

Pepperonipizzat PizzaHutissa Ainoassa. 

Sitten äijä  omaan tp. kotiin Saunalahteen. 

Espoo 50vee- paketti nro 3 Perinneseuralle. Nyt koossa jo 30 juttua. Vielä tarvitaan 20. Vimeistelyä: Espoon kristillinen koulu ja Monikko. Päivän uusi teema: koululaislehti Esponen. Dataa eri vuosikymmenien opetusmenetelmistä-ja välineistä.

Kokoustauko päättyy. Pian.

NIIN se on. Ihana totaalinen kokoustauko on pian päättymässä. Viimeisimmät kokoukset olivat yhtiökokous 21.6. ja Kestävä Espoo ohjelmaryhmän etäkokous 20.6.

Huomasin kirjoittavani tänään jo kaksi päivää myöhässä Espoon Perinneseuran hallituksen esityslistaa. Itse kokous on ensi viikon tiistaina. 

Niinikään kävin kuittailemassa  Espoon demarien kunnallisjärjestön hallituksen valtuuushakemuksia. 

Kun uskalsin kurkata tarkemmin kalenteriini, niin totuus senkuin valkeni. On vain vähän yli viikko editoida demareille tehdyn SWOT-kyselyn tulokset. 

Täyskokoustustaukoa kesti siis viisi viikkoa. 

Siitä se sitten taas alkaa. Ensi viikon kokous on meetsissä. Saas nähdä,  jatkuvatko lautakuntien, kehitysohjelmien, valtuuston  ja valtuustoryhmien kokoukset etänä. Opetuslautakunta piti viimeisen lähikokouksensa helmikuussa 2020. Kasvun ja oppimisen lautakunnan kaikki kokoukset ovat olleet teamsissa. Kestävä Espoo- ohjelmaryhmä on ollut kasvokkain vain yhdessä seminaarissa. Valtuuston kokouksissa on käytetty kumpaakin mallia. Valtuustoryhmä on kokoontunut jo pitkään teamsissa. Seurakuntaneuvosto kokoustaa (uhka)rohkeasti livenä.

Monesta syystä tykkään etäkokouksista. Korona kun tarttuu edelleen ja aina vain herkemmin. Aikaakin  säästyy. Ja joskus hermotkin. 

Mutta päivään kuului myös iloinen kokousasia. Espoo näytti ainakin minun osaltani saaneen kiusallisen Sarastia- ongelmansa. Tilille oli  nyt tullut maksamatta jääneitä luottamushenkilöpalkkioita.

Tsemppiä kohtalotovereille. Nautitaan jokaisesta kokouksettomasta  päivästä.

145. sotapäivän aforismi

 

Viikkoraportti 28/2022

Heinäkuun puoliväli ihan kohta. Koulut alkavat kuukauden kuluttua 11.8.

VIIKKO  28 

 Maanantai 11.7.

Puolipilvistä. Pikkusadekuurokin. Datan koontavaihe seuraavaa artikkelia varten.

Lounaaksi kotihampurilaiset. Sain ElisaViihteen näkymään. 

Espoo50vee-kirjoitushommana Pohjois-Espon lukion lopettaminen.

Illalla loppuun mainio ekan tuotantokauden murha- ja oikeudenkäyntisarja: Lincoln Lawyer. Ei veren roiskintaa. Vänkiä käänteitä. Moraalinen loppu. Pääroolissa sympaattinen Manuel Garcia-Rulfo.

 Tiistai  12.7.

HesaCupissa katsomassa Mr. Miltonin EPS- joukkueen matseja Puistolassa. Näin kaksi herran maalia.

Sitten Marjun kanssa pizzalla Sofiankadulla.  

PIZZERIA VIA TRIBUNALIssa saa

aitoa napolilaista pizzaa avotuliuunissa paistettuna.

Olihan kerta kaikkiaan maiskis.

Sitten kotiin Espoo 50vee-kirjoitus-hommiin. Aiheena peruskoulun tuloon valmistautuminen ja ammatillisen koulutuksen suurtapahtuma 2008.

 Keskiviikko 13.7.

Vähän vettäkin. Aamulla Mr. Milton teki HesaCupissa 4 maalia. Huikea. Itse naputtelin Espoo 50vee-teema. Aiheina mm. Finns folkhögskola ja elinkaarimallilla rakennettu Kuninkaatien lukio.

Välillä käytiin oikein Hesassa.Etsittiin minulle juhlahousuja ja vaimille juhlakenkiä. Ei löytynyt vielä.

Päivällinen Itiksen Suolassa ja pippurissa. Voi että sitä metsästäjän leikettä. 

 Torstai 14.7.

Torstaiaamiaiseksi Espoo 50vee-teksti 2000-luvun reissuvihkostaWilmasta. Dataa kokosin Aalto-yliopistosta.

Sitten kassit mukana kauppoihin Vantaalle. 

 Perjantai 15.7. 

Jaa-a. Sitä ollaan jo perjantaissa. Ensimmäinen 

Espoo 50vee - juttupaketti (10) perinneseurakavereille kommentoivaksi. Aamulla kirjoitin jutut tuntikehysjärjestelmästä ja   englanninkielisestä opetuksesta.

Kumma keli sadetta, pilveä ja pilkku sinistä taivasta.

 Lauantai 16.7. 

Ihan ruumiillista työtä. Kiskottiin talon seinän vierestä kasveja juurinen pian alkavan pintaremontin tieltä. 

Ja sitten hiekotettiin ja kammattiin ja kasteltiin Hietaniemen hautaa.                         Energiaa riitti vielä henkiseenkin työhön:                   Espoo 50vee - juttuja syntyi lisää: Hakalehdon koulusota, OM-keskus, Bembölen koulusta.

 Sunnuntai 17.7. 

Pilvistä ja pikkusadetta. Brunssi Mestaritallissa. Sitten kukka Rauni-äidin haudalle Malmille.  

Espoo 50vee -juttuja lisää: Viimeiset kesäleirit.