Tulevaisuus?

HUOMENNA klo 11-12 koetellaan OAJ:n Ysin hallituksen joustavuutta ja luovuutta, kun saan viedä sen subjektiiviselle, mutta kuitenkin tiukasti ajatellulle narratiiviselle aikamatkalle 2020-luvulle.

Millainen koulu Suomessa on ensi  vuosikymmenellä? Tai mitä siitä on jäljellä? Millaista on  tuolloin opetus? Entä opettajuus? Onko kuvattu suunta hyvä ja oikea? Jollei mitä pitäisi tehdä.

40 kuvaa 30 minuutissa Ed Bonon hatut  (= katseluroolit) päässä. Vähän musiikkia ja leffan pätkiäkin.  Päälle purku  rooleissa ja keskustelu omana itsenä. Siinä kattaus.

Opetusalan murros edunvalvonnan näkökulmasta

MINULLA oli ilo vierailla lokakuussa, vuosi sitten puhumassa Lahden perusopetuksen vesossa Tulevaisuuden koulusta. Sain silloin kutsun Lahden OAY:n puheenjohtajalta Marjo Eklundilta tulla uudelleen vieraaksi, puhumaan nyt 16 suurimman kaupungin opetusalan ay-väelle, eli luottamusmiehille ja yhdistysten johdolle. Heillä on kaksipäiväinen seminaari Lahden Hiihtomuseolla.

Ensi viikon torstaina edunvalvontaväki kuulee mm. Lahden OPS-työn vaiheista (Lassi Kilponen), OPH:n näkemys OPS-asioista (Tiina Tähkä), sähköisistä ylioppilaskirjoituksista (Anna von Zansen) ja kaupunkien ajankohtaisista asioista.

Minun 1,5 tunnin sessioni on ohjelmassa viimeisenä perjantaina. Valmisteltu kommenttipuheenvuoro alustukseeni johdattelee sitten keskusteluun. Tänään  sovimme otsikoksi "Opetusalan murros edunvalvonnan näkökulmasta" .

HUIKEA otsikko, vaikka itse sanonkin.  Sitä saa nyt  käydä läpi kaksin käsin koulujärjestelmämme, opettajuuden ja edunvalvonnan sekä historiaa että tulevaisuuden visioita. Tällaiset haasteet pitävät omat aivot vireinä. Tarpeeksi lavean teeman valmistelu tukee myös toista pikku hommaa, jonka lupasin hoitaa. Palmenian Lahden yksikkö kaipaa 5-10 minuutin sytykettä  oppivelvollisuuden pidentämisestä käydyn keskustelun jatkeeksi. Lupasin tehdä pienen puhuva-pää- clipsin u-tubeen.

JA muutenkin on mukavaa tavata monia ay-tuttuja. Paikalla on heitä ainakin Helsingistä, Espoosta, Tampereelta,  Oulusta, Vantaalta,  Jyväskylästä, Kuopiosta, Lahdesta... Turku kuulema jättää tapahtuman väliin.  

Nettisukupolvi ja uusi pedagogiikka

DON Tapscott  on  Wikipedian mukaan kanadalainen konsultti, puhuja ja  kahden yliopiston  kunniatohtori.  Tässä esiteltävän kirjansa (Syntynyt digiaikaan - Sosiaalisen median kasvatit. Helsinki: WSOY vuodelta 2010) takakannen mukaan hän
Toronton yliopiston professori. Hänen alanaan on liikkeenjohtaminen.

TEOS "Syntynyt digiaikaan" kertoo vuoden 1979 jälkeen syntyneestä sukupolvesta, jota kirjassa kuvataan ainutlaatuiseksi,  "nettisukupolveksi"  ja  suhteiden sukupolveksi. Rajaus on hieman erikoinen. Nettihän oikeasti syntyi vasta 1990-luvun puolivälissä.

Kirja perustuu  laajaan, yli neljä miljoonaa dollaria maksaneeseen (markkina)tutkimusprojektiin. Aineisto kerättiin  haastattelemalla  6000-10 000 (luku vaihtelee kirjassa)  13-29- vuotiasta nuorta kahdestatoista maasta. Lisäksi kerättiin vertailuaineistoa vanhempien ikäluokkien edustajista. Otokseen valittiin  satunnaisesti internetin käyttäjiä.  Aineistoa on täydennetty mm. nuorten netinkäyttöpäiväkirjoilla.

Tutkimusraportit on toimitettu vain rahoittajasuurfirmoille (mm. Nokia ja Sony), mutta hyvä, että Tapscott on yleisellä tasolla avannut tuloksia meille muillekin. Kirjasta piirtyy varsin johdonmukainen kuva nuorista, jotka ovat eläneet koko ikänsä digitaalisten laitteiden maailmassa. Millaisia he ovat opiskelijoina, työntekijöinä, kuluttajina, kansalaisina, perheenjäseninä... ?

Nettisukupolven nuoret

Tapscott kuvaa nuoriä kahdeksalla heidän käyttäytymistään ohjaavalla normilla:
(1) vapaus
- esim. vapaus valita työ ja työn ehdot, vaihtaa työpaikkaa
(2) räätälöinti, omaksi tekeminen (omannäköiseksi)
- esim. tuotteiden mm. autojen tuunaus
(3) tutkiminen,
- he eivät ota asioita annettuina, heihin ei mainospuhe uppoa, he ovat kriittisiä.
(4) eettisyys, vahva oikeudentunto
- he arvostavat rehellisyyttä, avoimuutta, läpinäkyvyyttä
- hyväntekeväisyys, kansalaistoiminta, vapaaehtoistoiminta, vääryyksien paljastaminen, sitoumuksen mukaan eläminen, halu auttaa
- kirjoittajan omien tutkimusten mukaan kuitenkin jopa 77 prosenttia nuorista lataa musiikkia laittomasti netistä,  mutta ei pidä sitä varastamisena. ”
(5) yhteistyö,
- he toimivat yhdessä, jakavat
- nuorilla suuri vaikutus toisiinsa, Wikipedia, Obaman kamppanja, verkoyhteisö, perhekeskeisyys,  omat lapset tärkeämpiä kuin ura
(6) viihde, hauskan pitäminen
- haluavat viihtyä  ja leikkiä, pelaaminen
- he eivät haluaa raataa
(7) nopeus ja   (kärsimättömyyskin)
- katsovat vain parhaat kohdat elokuvista
(8) innovatiivisuus
- keksiminen ja kokeileminen kiinnostaa

Lisäksi nettisukupolven nuoret ovat älykkäitä, jopa älykkäin sukupolvi. Tapscott perustelee älykkyyttä sillä, että netinkäyttö on muuttanut nuorten aivoja niin, että heillä on mm. hyvät taidot etsiä, yhdistellä ja arvioida tietoa. He ovat kohdanneet surffatessaan paljon informaatiota. Heille on kehittynyt huikeat visuaaliset taidot; he käsittelevät nopeasti kuvainformaatiota.  Heillä on erilaiset reflektit. Käden ja silmän yhteistyö toimi. He lukevat kursorisesti ja osaavat silmäillä. He ovat oppineet ajattelemaan eri tavalla hypertekstimäisesti. He osavat tehdä asioita yhdessä ja käyttävät  kollektiivista älykkyyttä (ns. parviäly). Peleissä he ovat oppineet ratkaisemaan ongelmia,  tekemään päätöksiä ja prioroisoimaan.  He osaavat tehdä montaa asiaa yhtä aikaa ja  sulkea pois taustahälyn.

Heille on myös kehittynyt  erilainen elämäntyyli. Erilainen päivärytmi. He elävät erityisesti yöllä. Heissä on yrittäjämäisyyttä. He miksaavat työ ja vapaa-ajan keskenään ja haluavat digitaalisia taukoja.

Tapscottin mukaan tämä sukupolvi ei ole egoisteja, jotka eivät tunne työetiikkaa. Hmm. Kirjan mukaan heillä  kuitenkin on tosi kova käsitys itsestään ja melkoiset vaatimukset esim. työpaikan suhteen. He eivät halua organisatorista vastuuta. He eivät sitoudu työpaikkaan, vaan omaan uraansa. He vaativat etuja ja oikeuksia.  He haluavat edetä ja menestyä, saada ylennyksiä nopeasti. He haluavat, että heitä kuunnellaan. He  haluavat jatkuvaa palautetta. He haluavat  räätälöidä työnsä. He haluavat olla yhtä aikaa usean firman palveluksessa. He haluavat yhdistellä työtä ja omaa elämää, työtä ja huvia. He haluavat käyttää työaikaa.

Nettisukupolven  ihannetyöpaikassa /siihen kuuluu:
- etätyömahdollisuus
- huvittelumahdollisuuksia
- nuoriin satsataan
- johtaja on valmentaja
- joustavat työajat: saa valita työajat; osa-aikatyö
- luontaistetuja: ilmainen ruoka, food court-tyyppisiä kahviloita, subventoitu hieronta, kuntosali, kori- ja lentopallokenttä, kuivapesuloita, perhe-etuja...
- läpinäkyvyys
- on hauskaa
- räätälöidyt toimenkuvat
- saa matkustaa
- saa päivittäin palautetta
- saa vastuuta
- suoritukseen perustuva palkkaus
- yhdistää koti- ja sosiaalista elämää ja työtä
- yksilöllisiä oppimis- ja kehittymismahdollisuuksiua

Ilkeämielinen lukija kuvaisi monia tekstissä mainittuja uuden sukupolven piirteitä lapsellisuudeksi: He
- metsästävät elämyksiä ja kokemuksia
- ihailevat suuresti julkisuuden henkilöitä.
- heissä on itsekeskeisiä(kin) piirteitä
- he ovat itsevarmoja, jopa ylimielisiä
- he kyllästyvät helposti
- he ovat malttamattomia
- he ovat riippuvaisia  puhelimestaan (ns.  no-mo-phobia)
- he eivät hyväksy hierarkkioita
- he haluavat  viihtyä ja leikkiä  opiskelu- ja työpaikoilla
- he haluavat uusimmat vekottimet
- kavereiden mielipide vaikuttaa heihin paljon
- he neuvottelevat hinnasta (ja itse asiassa kaikesta MH)
- he eivät halua raataa tai tehdä ”paskaduuneja” tai älyllistä sekatyötä.

Tapscott näyttää  ihailevan rajatta  uutta sukupolvea ja sen tapaa elää. Hän ymmärtää musiikin lataukset ilman maksua jne. Häntä kärsimättömyys ei haittaa. Häntä ei haittaa, etteivät nuoret lue eivätkä tunne kirjallisuutta. Vain yhdestä seikasta hän nuoria moittii: siitä, että he luovuttavat varomattomasti yksityistietojaan nettiin.

Uusi pedagogiikka

Tapscottin mukaan nykyinen koulutusjärjestelmä on suunniteltu teolliselle aikakaudelle. Sen opetusmalli on opettajakeskeinen. Keskipisteessä on opettaja,  joka opettaa kaikille samat valmiiksi pureskellut asiat samalla  tavalla luennoimalla (mahdollisimman tehokkaasti) yksisuuntaisesti oppilaille. Oppilaan tehtävä on ottaa vastaan opettajan antama tieto. ”Luennon määritelmä on prosessi, jossa opettajan muistiinpanot siirtyvt oppilaan muistiinpanoihin kulkematta kummankaan aivojen kautta”, tekstissä lukee.

Malli ei sovi nettisukupolven opiskelijoilla (Tapscott näyttää lähinnä puhuvan college-opiskelijoista).
He eivät  halua istua paikalla ja kuunnella opettajaa. He eivät haluaa saapua
- tiettyyn aikaan
- tietyssä paikassa pidettävälle
- keskinkertaisen opettajan luennolle
- jossa he ovat passiivisia kuuntelijoita.

Monet nettisukupolven ihmiset oppivat enemmän tehdessään yhteistyötä – sekä opettajansa että toistensa kanssa.

He eivät halua kiinnostua asioista, jotka eivät kiinnosta.  Opetuksen pitäisi tapahtua siellä,  missä he haluavat ja milloin he haluavat. He haluvat valinnan varaa,  mitä, milloin, missä ja miten oppia.
He haluavat oppiaa, mutta vain sen, mikä heidän pitää ja he haluavat oppia sen heille parhaiten sopivalla tavalla. Melkoisia vaatimuksia, eikö?

Tilalle he tarvitsisivart uutta pedagogiikkaa, jota Tapscott kutsuu interaktiiviseksi  pedagogiikaksi.  Tuossa uudessa on paljon tuttua kasvatusoppia harrastavalle:

Koulun  pitäisi olla paikka, joissa opitaan eikä opeteta. ”Opettajien pitäisi astua kateederiltaan ja ryhtyä kuuntelemaan oppilaita ja keskustelemaan heidän kanssaan pelkän luennoinnin sijaan." Opettajien pitäisi korvata luennoiva opetustapa vuorovaikutuksella oppilaiden kanssa. ”Joka kerta opettajan opettaessa jotain, hän riistää lapselta löytämisen ilon ja hyödyn”; ”Opeta vähemmän, opi enemmän”.  Opettajan sijaan koulujärjestelmän pitäisi kiinnittää huomio oppilaaseen.”Opettajat eivät enää ole tiedon lähde!"Älä opeta kokeita varten! Muistaminen ei ole tärkeää. Opiskelijoiden on ymmärrettävä oppimansa asia! Opettajasta mentor ! Oppilaat eivät halua katsella vaan osallistua. Keskity oppilaaseen! Auta häntä löytämään vahvutensa. Tunne opiskelijat yksilöinä. Oppilaan omat kysymykset. Sattumalta oppiminen. Löytämiseen perustuva oppiminen. Ongelmalähtröinen oppiminen. Yrityksestä ja erehdyksestä oppiminen. Opiskelijat oppivat, kun se selittävät asian jollekulle toiselle. Koulujen pitäisi korvata kaikille suunnattu standardi-opetus jokaisen oppilaan oppimistavan mukaan sovitetulla opetuksella. Opetustyyli oppilaiden yksilöllisten oppimistapojen mukaan!  Lupa opiskella omaan tahtiin.  Omaan tahtiin toimivia opetusohjelmia. Koulujen pitäisi rohkaista oppilaita toimimaan yhteistyössä eikä eristää heitä. Opetuksen tulisi olla oman tietämisen rakentamista. On opittava etsimään, analysoimaan ja yhdistekemaan tietoa sekä arvioimaan  löytämäänsä tietoa kriittisesti! Opettajien tulisi rohkaista oppilaita etsimään itseään ja oppimaan aktiivinen tiedonetsintäprosessi sekä kriittistä ajattelua opettajan luennoiman asian ulkoa opettelun sijaan. Opettajien  tulisi rohkaista oppilaita tekemään yhteistyötä keskenään ja koulun ulkopuolisten kanssa. Yhdessä tekemisen, jakamisen ja yhdessä luomisen kulttuuri. Vierailuja. Koulun pitää olla hauskaa ja kivaa. Koulun malliksi käsityöläisen paja  tai taiteilija ateljee  tai 1-luokkainen kyläkoulu.

Kaikkea tuota vaadittiin jo 1900-luvun alussa. Tapscottin lähdeluettelossa ei kuitenkaan ole Freinettiä, ei Keytä, ei Montessoria, ei Ligthartia, ei A.S. Neilliä, ei Peterseniä, ei käsitteitä lapsikeskeisyys, sosiaalinen kasvatus, aktiivisuuspedagogiikka, vapauspedagogiikka, työkoulu....

Hieman kriittinen yhteenveto

Internet on kiistatta muuttanut maailmaa. Se on avannut informaation ennen näkemättömän demokraattisesti kaikille. Ainakin toistaiseksi. Maailman  on kutistunut. Olemme kaikki toisistamme korkeitaan 7 ihmiskontaktin päässä.

Ihmisellä on ylivertainen kyky sopeutua muuttuvaan maailmaan. Maailma muuttaa aivojamme. Maailma, johon kuuluu kokoaikainen läsnäolo netissä ja sille tyypillinen tapa kohdata tietoa, tapaa ajatella, hahmottaa maailmaa ja elää.

Maailma on siis muuttunut. Myös nuoret ovat muuttuneet. Yritykset kohtaavat uudenlaisen sukupolven, joka on kuluttajana aggressiivinen ja vaativa. Uusi sukupolvi haastaa myös poliitikot. Vanha politiikka ei kiinnosta. Nuoret haluavat osallistua ja vaikuttaa nopeasti ja suoraan. Heillä on välineet vaikuttaa globaalisti: nettikampanjoita huono-osaisten puolesta tai väärinkäytöksiä vastaan. Boikotteja. Nettiaddresseja. Kansalaisjournalismia.   ”Jos haluat jotain tehtävän, on sinun tehtävä se itse”.

Ja liike-elämä on muuttanut käytänteitään. Markkinoinnin perusajatuksia on muutettu. Kuluttajia otetaan yhä enemmän mukaan (vrt. pikakyselyt, keksi tuotteelle nimi, Kokoomus kuuntelee  jne.) muokkaamaan brändiä ja tuotetta. Kaksisuuntainen keskustelu korvaa tavallisen mainoksen.

Mutta entä koulu? Pystyykö uusi sukupolvi muuttamaan koulun?  Uusi sukupolvi on   oppinut surffaamalla ja pelaamalla  aivan toisenlaisen tavan oppia, kuin mitä koulussa suositaan.  Heillä on myös taitoja, joita ei saa käyttää koulussa.  Kiistatta näin.

Se on kuitenkin todettava, että Tapscottin hahmottama uusi pedagogiikka ei ole uusi. Sen vaatimukset ovat jokseenkin samat kuin 1900-luvun alun uuden koulun liikkeen vaatimukset. Tuolloin vanhaa koulua vastustettin tuolloin uuden lapsinäkemyksen pohjalta. Nyt samoja vaatimuksia perustellaan "ainutkertaisen sukupolven" ominaisuuksilla. Tässä on  jotain outoa.

Uusi Koulu ei tehnyt 1900-luvulla läpimurtoa. Onnistuisiko se nyt,  kun on upeat välineet?  Tapscott kuvailee teoksessaan  muutamia tuoreita yrityksiä mm. kokeilua, jossa oppilaille annettiin kannettavat tietokoneet tai kokeilua, jossa oppilaat opettivat opettajia. Pääosin hankkeet  ovat epäonnistuneet.  Tietokoneiden tuonti kouluun ei ole muuttanut koulu.  Opettajat eivät osaa (eivätkä halua)  käyttää tietokoneita.  Tapscottin mukaan prosessi on pysähtynyt syvälle juurtuneiden kasvatusnäkemysten kovaan muuriin.

SUOSITTELEN teoksen lukemista. Vaikka se voi amerikkalaisuudessaan ja yltiöpositiivisuudessaan ärsyttää. Tapscott minusta yleistää ja yksinkertaistaa asioita. Nieleskelyä helpotti, kun luovuin vaatimasta teokselta tutkimuksiin kuuluvaa kriittsyyttä omiin ajatuksiin. Koska varsinaiset tutkimukset ovat salaisia, monien väitteiden perustelu jää sen varaan, uskooko lukija yksittäisten nuorten kommenttien olevan yleistettäviä. En itse näe mitään sukupolvea näin homoliittisenä vaan uskon, että edelleenkin nuorissa on erilaisia ryhmiä. Teoksessa esiinnostettuja asioita varmasti esiintyy nuorissa, mutta myös vanhemmissa ihmisissä.  Aineistossa ylikorostuu menestyvien nuorten maailma. Näyttää siltä, että kirjoittaja on   kiinnostunein kaikkein lahjakkaimmista college-opiskelijoista, joista suuryritysmaailma taistelee.

Ja kasvatustietelijänä minua tietysti raivostuttaa tässä mielessä teoksen historiaton ote. Tapscott ei näytä juurikaan tuntevan  pedagogiikan historiaa. Silloin tulee pitäneeksi uutena ja ihmeellisenä sellaista, mikä ei sitä oikeasti ole.

Terveisiä Kotkasta!

Kotkan kuuluisa lyseo. Upea rakennus.

TAAS kotona. Kello on 21.47. Lähdin ajalemaan Kotkaa kohti klo 11.15, ja navigaattori- siunattu keksintö - vei perille  koululle vain muutaman minuutin ennustetun perilletuloajan jälkeen. Paluumatkakin taittui 1,5 tunnissa, mutta pakko myöntää, että pimeässä ajaminen ei ole kivaa.

KLO 14 alkoi luento tuon Kotkan alueen koulujen opettajille. Teemana oli "Minne menet peruskoulu"; Näkökulmana oli tulevaisuuden koulun eri vaihtoehdot, joita esittelin pitkälti Luokanopettajaliiton tulevaisuustyön pohjalta.  Paikalla oli satakunta opettajaa ja rehtoria. Aikaa oli varattu kaksi tuntia, ja se kului.

Päivällistauon jälkeen oli vuorossa paikallisen lehden haastattelu ja sitten toinen veto: alueen koulujen vanhemmille. Fokusoin tälle yleisölle teemaksi peruskoulun kansainväliset haasteet ja nimenomaan välittämisen kulttuurin perusteet. Koulujen rehtorit istuivat tämänkin kakun.  Erityisesti tässä jälkimmäisessä sessiossa syntyi sellaista aidon tuntuista vuorovaikutusta, jota luennoitsija kohtaa aika harvoin.

ETTÄ Kotka on kaunis kaupunki. Puistot merenrannoilla olivat uskomattoman upeita. Rakennuskanta hyvin hoidettua. Ikävää, että tämä merkittävä satamakaupunkin joutuu elämään niin kurjaa talousvaihetta. Kouluväki on työstään innostunutta, vaikka esim. sisäilmaongelmat ovat todella rajuja, ja kouluverkkoa saneerataan rajusti.  Oli ilo käydä kylässä, kiitos Juha yms.

Tuokiokuva koulusta 21.2. 2024

Tulevaisuuden koulun fantasiointi on jämähtänyt laitepoh-

jaiseksi. Tässä  lastussa ei. (Kuva lainassa netistä
Green Chameleon-sivulta).

Narraatio

KOMEA  talvipäivä. 8. -luokkien ohjaustiimi  saa seiskajakson ohjelman valmiiksi. Suunnitteluviikko on käytetty fiksusti. Miten sitä ennen selviksi, kun ei ollut näitä viikkoja?

Seuraavan neljän viikon aikana  luokka-aste sukeltaa Euroopan historiaan. Taitotavoitteet on määritelty  yleisesti ja kullekin osaamistasolle.  Keskusaineina ovat suomi, yhteiskuntaoppi ja historia. Ykköstaito  on lähderitiikki. Siksi materiaaliin on upotettu tahallaan miinoja (myös virheitä).

Tehtävävalikkoon haluttiin  edellisen jakson oppilaspalautteen perusteella  vielä haastavampia osaamisnäyttöideoita. Monelta oppilaalla puuttuu vielä muotoilunäyttö. Tässä jaksossa se olisi luontevaa. Vaikka patsaina.

- Olen aika  huolissani Rubertista, psykologi Rita nostaa esiin. Jos hän valitsee taas 6-tason ryhmän, hän sulkee itse ovet akatemialeirille pääsystä. Ja se olisi tosi tyhmää. Hän ei ole kutosen poika.

Larille,  Rubertin omaopettajalle ongelma on  tosi tuttu.
- Entä, jos minä otan Rubertin omaan ryhmääni. Mun vastuulla on tämän jakson dokumentointi ja reflektio. Rubert saa toimia  oikeana  kätenäni. Hän tarvitsee nyt sitä.  Sen uskoa täytyy tankata. Mutta näinhän tämä homma toimii. Rubertin on itse asetettava tasonsa, haluaa isä tai me mitä vaan. Ei se vastuu ja sitoituminen muuten rakennu.

Ekillä on pitkä kokemus erityisluokista 2000-luvulta, jolloin niitä syntyi kuin sieniä sateella. Hän couchasi Ripaa ja  Jukkaa koko edellisen jakson.
- Ne pojat ei enää tarvitse mua, muuta  kuin että katon vähän päältä ja silitän. Ajattelin, että mä voisin nyt mennä Larin ryhmään quest stariksi ja tuijottaa pöytien  dynamiikkaa. Teen intervention, jos osun sopivasti kriisiin. Jos pojilla tulee häikkää, niin koputatte. Eiks niin?

Eki oli kova niska. Monissa öljyissä keitetty. Kun jollain alkoi keittää liikaa, Eki  näki sen ennenkuin mitään tapahtu. Se otti sitten kaverin ja puhui ja puhui. Kuunteli ja kuunteli. Joskus  oli pakko laskea tasoa. Mutta ei montaa kertaa. Kaikki sen oppilaat sai todistuksen.

Muutoin ryhmät alkoivat olla valmiita. Luokka-asteenoppilaat oli jaettu kymmeneen pöytään. Suuri osa  pöydistä ei ollut tehnyt aikaisemmin töitä yhdessä. Mutta nyt oli aika tehdä. Niinpä  eka viikko varataan koheesion lataamiseen. Aikuisten työnjako oli myös klaari. Jakson vastaava Mari kertasi työnjakoa.

- Omaopettajat ottaa kukin kaksi pöytää ja sanallistaa eka viikon tavoitteet. Pöydillä on viikko aikaa tunnistaa oma kapasiteettinsa. Työtapana yrityksen perustaminen. OK? Lari dokumentoi ja ryhmäyttää oman reflektioporukan.  Eka tsekking pidetään heti maanantaina. Katsotaan clipsit ja tunnistetaan ryhmävaihe ja tehdään korjauksia jos on pakko.   Muut ohjaajat, te menette tukemaan 6- ja 7-tasojen pöytiä. Jos ne saadaan toimimaan, ne voivat nostaa vaatimustasoaan varsinaisessa projektissa. Kerratkaa yrityskansio, ettette ole ihan tyhmiä.
- Ja perjantaina on sitten pöytien näytöt valmiina. Käytetään samaa mittaria ryhmän arvioinnissa kuin jaksolla kolme. Päähuomio vahvuuksien tunnistamiseen ja oman  itse myyntiin. Minä esittelen sitten alustavasti kolmen seuraavan viikon tarjottimen ja pysäkit.  Ehtivät viikonlopun aikana funtsia.
- Ja hei, torstaiksi saamme vieraan. Tuomo Lähdeniemi FountainParkista tulee kertomaan oman yrittäjänarraationsa.

Ohjaustiimiä otti päähän, ettei katsomusaineita saatu tähän jaksoon mukaan. Suuri vallankumous olisi tarjonnut monta herkkua: ilmiannot, giljotiini, sodat. No nyt mennään ilman uskontoja. Pääsiäinen syö ison loven uskonnona  aikaresurssista.

Tavoitteet on kaikille selvät, samoin ydinaines.
- Ja syventäviä osia syntyy varmaan tokan viikon yhteissuunnitelussa. Kaarle ja Kaarlo ovat just aloittaneet roolipelikerhon Tapiolassa, he varmaan haluaisivat luoda 5-10 hahmon pelin. Se menee yli vaatimustason, mutta kuittavat sillä sitten draamajakson. Riikka on kanssa jo viime jaksolla sanonut haluavansa suorittaa miniranskan.

Ohjaustiimiläiset nyökyttivät päätä. Hyvä tästä tulee. Projektin päätös osuu juuri pääsiäisen alle. Lippajärven monitoimitila on varattu katselmukselle.

Maiccu muistaa:
- 5c:n Anton joutuu olemaan kaksi jakson ekaviikkoa matkoilla. Hänelle on lähetetty oma korvaava tehtävä. Antonin oma opettaja Raija ottaa näytön vastaan, eiks je.
- Anton kuittaa samalla englannin seiska-jakson. Isän kanssa neuvoteltiin pitkään tasosta. Anton ottaa kutostason, kun haluaa ottaa löysemmin. Hän tekee peda-tubeen kolme clipsiä Pariisista, kun on nyt siellä. Haastattelut englanniksi, Maiccu lisää.

10-tason pöytään ei ollut   viime jaksolla tungosta. Oppilaita kai pelotti tehtävävalikon vaativuus.
- OK, olen vähän samaa mieltä. Puolen tunnin musikaali oli  viritetty yläkanttiin, mutta samalla heillä oli mahdollisuus kuitata musiikin 6-9 jaksot. Ja sitä paitsi Janne tuli jelppaamaan nuotinnoksessa. Ja kaikki sävelsivät oman  jutun.

Hyrinää.  Kunnes Mari muistuttaa:
- Jokainen meistä toimittaa omat osaamistavoitteensa Larille ennen viikonloppua.

Murinaa.
- Hei, c´mon. Ei ole noin vaikeaa, Mari kuittaa.  Katso nauhalta, mikä ei toiminut kutos-jaksossa. Sanallistaminen jäi meiltä kaikilta ohueksi. Se on nyt tämän jakson yhteinen juttu. Puhutaan. Puhutaan. Mutta kannustus oli just sitä mitä sovittiin.

Tiimillä on vielä perjantai aikaa.  Edellisen jakson portfoliot on ainakin kuudelta oppilaalta tsekkaamatta.

Mikko oli ollut jo pitkään hiljaa. Se oli varmaan väsynyt. Kutosjaksoon oli ahdettu liikaa ainesta, ja kun kaksi maikkaa sairastu, se joutui vastuuohjaajana tekemään tosi pitkää päivää. No se ottaa sitten kasi-jaksolla vastaavasti vapaata.

- Saan huomenna valmiiksi kutosjakson loppuyhteenvedon, Mikko avaa.  Sorry. Venyi. Lukekaa se ennen maanantain kick-offia. Sen verran voin sanoa, että kuusi oppilasta ei pysynyt tasollaan. Mutta vastaavasti kymmenen ylitti. Niillä on nyt bonusta pankissa.
- Ja se mistä voi olla tosi ylpeä oli lasten vertaispalaute. Ei yhtään vinoilua. Tytöillä, erityisesti  Sarilla ja Marilla oli älyttömän upea analyysi niiden tokan viikon mahalaskusta. Ja hyvä korjausidea.

Pieni selitys

Millaista voisi olla  2020-luvun personoitu opetus? Opetus, jossa opetustapahtuman elementtejä  muovataan oppilaslähtöisesti eikä päinvastoin.  Opetus, jossa tavoitteellisesti vahvistetaan
oppilaiden sekä henkilökohtaista että kollektiivista opiskelukapasitteettia, taitoja ja tahoa ottaa vastuuta omasta oppimisesta ja kasvusta. Opetusta, joka ei anna periksi murrosiän edutainmentille.  Opetusta, jossa  tavoitteisuus ja  merkityksellisyys on laatua. Opetusta, jossa didaktinen juoni kulkisi polkua: tavoitteet -järjestelyt-aines - arviointi. Opetusta, joka olisi toiminnallista.  Opetusta, jossa olisi selvästi ydintavoitteet ja ydinsisällöt. Opetusta, jossa opiskelu ei pääty muistamiseen vaan  näyttöön siitä, että oikeasti osaa. Opetusta, jossa ohjaus ja tuki ovat luonteva osa syseemiä. Opetusta, jossa oppilasjoukosta muovataan   maailmaa tavotteellisesti ymmärtämään pyrkivä  ja siinä menestymisen taitoja haltuunottava tutkiva ryhmä. Opetusta, josta vastaisi yhdessä omaa ammattitaitoon kehittävä ohjaustiimi.

Mitä tämä edellyttäisi?

Keinoja olisivat:
(1) Tavoitteiden selkeyttäminen, karsiminen ja personointi.  Tavoitteisto ilmaistaan opittavina  taitoina. Oppilaiden pedagogista ajattelua vahvisteta tavoitepuheella, yhteissuunnittelulla ja yhteisarvioinnilla.
(2) Oppiaineksen jäsentäminen ja personointi. Erotetaan ydin- ja  lisä-/syventävä/soveltava aines. Luodaan eri ainesalueita yhdistäviä ja eheyttäviä  oppimiskokonaisuuksia.
(3) Menetelmä-, materiaali- ja välinevalikon rikastaminen ja  personointi.  Rikastetaan koulujen ja opettajien keinovalikkoajattelua. Lisätään oppilaiden mahdollisuutta valita tavat, joilla uusi  oppiaines otetaan haltuun/uudet taidot opitaan.
(4) Arvoinnin jämäköittäminen, pilkkominen ja personointi. Synkronisoidaan tavoitteet ja arviointi. Lisätään oppilaiden mahdollisuutta valita tavat, joilla he voivat antaa näytön osaamisestaan. Sähköinen opintokirja.
(5) Siirtyminen yksinopettamisesta yhdessä opettamiseen. Kehitetään esim. edelleen 7-9 luokilla ikäluokan opettajamallia (vrt. Mankkaa).
(6) Vahvistetaan kuratorista toimintaa. Jaetaan oppilaat tutor-tyyppisiin ryhmiin, joilla kullakin on oma tutor-opettaja. Varataan tälle vahvistetulle oppilaanohjaukselle riittävä aikaresurssi.
(7) Jalkautetaan laaja-alaiset erityisopettajat ja  moniammatillinen oppilashuolto tukemaan  oppilasjoukon opetuksen personointia. Kevennetään oppilashuollon paperityötä.
(8) Luodaan sähköinen oppimisen ja kasvun portfolio, joja on samalla oppilaan oma dynaaminen opetussuunnitelma. Kytketään kodin ja koulun yhteistyötä oman lapsen opetussuunnitelmaprosessiin.
(9) Muovataan pilottiryhmien  työaikajärjestelyt vastaamaan uuden menetelmän vaatimuksia.

Voisiko se olla tällaista?

Totinen torstai

ulossa totinen torstai

EILINEN työpäivä venyi oikein vanhaan malliin. Kolme tärkeää kokousta, ja lounaan ehdin syödä klo 19 jälkeen. Sanoisin päivästä, että suolaa ja sokeria.

Jo toinen TIPin avustajista on jättäytynyt työstä liian pienen tuntimäärän vuoksi. Ohjausryhmä kokoontuu maanantaina, ja vaikka kaupungissa on sijaistenottamiskielto, Tipissä on voitava toimia toisin.

OPINMÄKI

KUVA: Valtuustotalon ruokala täyttyi tulevaisuuden ideoista.

Klo 13-16 kokoontui toistakymmentä asiantuntijaa kouluista, opetushallinnosta, keskushallinnosta, museosta, kulttuurista, päiväkodeista, konsernin esikunnasta, KULPsista, liikunnasta, työväenopistosta ja vapaasta sivistyksestä pohtimaan suunnittella olevan tulevaisuuden koulun: Opinmäen pedagogista konseptia. Tilaisuutta veti kehittämisjohtaja Kristiina Erkkilä, ja fasilitaattoreina olivat professori Leena Krokfors ja tutkija Jarkko Mylläri Helsingin yliopiston Soklasta.

Opinmäki on osa Soklan InnoSchool-projektia, jolle on saatu miljoonaa euroa. Siinä tulevaisuuden koulua hahmotetaan arkkitehtuurin, busines managementin, kasvatustieteen ja mediakasvatuksen näkökulmista.

Krokforsin mukaan tavoitteena on saada formaali kasvatus ja informaali oppiminen vuoropuheluun.
- Koulun on otettava huomioon, että oppimista tapahtuu kaikkialla. InnoSchool-hanke haastaa koulua ottamaan informaalit elementit käyttöön.

Kokeilussa on käytetty tietotekniikkaa, jonka avulla lapset itse tuottavat tietoa ja lasten toimijuus muuttuu. Nykytekniikalla on mahdollisuus seurata, kuinka oppilaat konkreetisti rakentavat tietoa (kuinka käsitekarta syntyvät), ja kuinka oppiminen leviää oppilaalta toiselle.
- Virtuaalisissa ympäristöissä oppiminen muuttuu. Asioita ei enää opita opettajan välityksellä, samaa kaikille yhtä aikaa. Opettajan tehtävä muuttuu. Hänen tehtävänsä on mm. opettaa lähdekritiikkia (ja etiikkaa), Krokfors opasti

Meitä rehtoreita paikalla oli kaksi: Leppävaaran lukion Ismo Kjäldman ja minä.

JAKAUDUIMME työryhmiin, ja ryhdyimme ideoimaan c-map-tools-työkalulla. Minut oli istutettu oppimisympäristö-ryhmään.
Iloinnen istunto, ja aktiivinen ryhmä. Palasi viime vuoden keväänä harjoiteltu c-map mieleen. Seuraava istunto on maanantaina 24.8.

KOKO-YHDISTYKSEN KESKUSTELUTILAISUUS

PALJON VAKAVAMPI tunnelma oli sitten Kamreerintien tornitalon 12. kerroksessa klo 16-18 pidetyssä keskustelutilaisuudessa, jonka teemana olivat koulusäästöt. Paikalla oli toimialan ja sukon johtoa, vanhempainyhdistysten ja johtokuntien yhteistyöelinten edustajia, Ekoayn:n puheenjohtaja ja poliitikkoja niin valtakunnan kuin Espoon tasoilta. Minä olin paikalla rehtorina. Parituntinen tilaisuus oli tärkeä ja keskustelut avoimia, räväköitä ja luottamuksellisia. Joten sen enempää ei siitä. Rehtorit kuulevat uutisia tänään.

JA NYT REHTORISEMINAARIIN

Nyt sitten pakkaamaan työlaukut ja valmistautumaan lukuvuoden aloitusseminaariin, joka pidetään Meripuistossa. Perinteisesti jo aamiainen on ollut odottamisen arvoinen.

"Päivystävä dosentti", osa 3

KUVA: Tulevaisuuskasvatuksen kouluttajakoulutuksen viimeisen lähipäivän quest starina oli TeT Tapio Toivonen.

UPEA keväinen aamu! Nousin tosi aikaisin kirjoittamaan ohjeita johtoryhmän kokoukseen. Apulaisrexi sai vetää sen, koska minä jouduin juoksemaan Opetushallitukseen. Joryn tehtäväksi tuli tsekata viimeisten kouluviikkojen aikataulut. Ullan harteille jäi myös slovenialaisen erityisopettajan tutustuttaminen meidän tapaamme antaa tukea oppilaille.

REXI nimittäin riensi (toki esimiestensä luvalla) Helsinkiin avaamaan Tulevaisuuskasvatuksen kouluttajaohjelman viimeistä koulutuspäivää. Iinun vastuullani oli vetää iltapäivällä kurssin reflektio. Vierailevina luennoitsijoina olivat Toivasen Tapio ja iltapäivällä Irmeli Halinen Opetushallituksesta. Tapsan kolmituntinen sessio kului kuin siivillä. Halinen avasi väelle pian alkavaa ops-kierrosta. Vuoden sisällä saataneen ehdotus uudeksi tuntijaoksi. Kurssilaiset antoivat rohkeasti vinkkejä siitä, mihin suuntaan koulua tulisi kehittää.

Klo 15 oli sitten lupa jakaa todistukset ja nauttia ansaitut kakkukahvit. Sitten koululle käymään. Essestä tuli viesti, että viimeinen kolumnini oli saanut raivokkaan kommenttikirjeen. Kirjoittaja oli luken juttuni kiusaamisesta niin, että vankiloissa saa mielestäni kiusata. Hyvä pointti. Olisi ollut fiksumpaa kirjoittaa, että ymmärrän kiusaamisen vankiloissa- vaikken sitä hyväksykään.

KUVA: Espoon ja Kauniaisten opettajien paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Hannu Suntion puheelle taputettiin raivoisasti.

DIPOLIN Luolamies-ravintolassa oli illalla edunvalvontaväen juhlat. Paikalla oli entisten ja nykyisetn AY-jyrien lisäksi useita tärkeitä espoolaisia päättäjiä. Minut istutettiin puheenjohtaja Suntion pöytään, jossa muina vieraina oli mm. valtiosihteeri Heljä Misukka, Kokoomuksen valtuustoryhmän varapuheenjohtaja Markus Torkki, kaupunginhallituksen jäsen Jarmo Jääskeläinen, opetuslautakunnan puheenjohtaja Marika Niemi ja musiikkinopettaja Aimo "kuorosota" Puukki, opinto-ohjaaja Ensio Itke sekä monivaikuttaja Anna-Ester Liimatainen-Lamberg.

KUVA: 10-vuotisjuhlaväkeä helliteltiin Dipolin Luolamiehen herkuilla.

Naapuripöytien väestä ehdin kohdata mm. ruotsinkielisen opetustoimenjohtaja Barbro Högströmin, Pekka ja Ulla Leinosen, entisen pääluottamusnaisen Irene Antoniuksen, koulutusasioiden päällikkö Olli Luukkaisen sekä edellisen valtuustokauden opetuslautakunnan puheenjohtajakaksikon kansanedustaja Sanna Lauslahden ja KH;n jäsenen Marjo Matikan sekä EKOAY:n puheenjohtaja Heli Sibergin.

KUVA: Porukka oli iloisella tuulella, ruoka maistui ja seura virkisti.

OHJELMAA oli sopivasti. Jari Nummela oli täydellinen, vimpan päälle pukeutunut illan juontaja, ja musiikkioppilaitosten opettajien puhallinorkesteri viehättävine solisteineen soi kauniisti ja raikkaasti. Kolme puhetta kuultiin: Hannu Suntio, Markus Torkki ja Pekka Leinonen olivat kukin taitavia.

KLO 20 hyppäsin punaisen vespan selkään ja kiidin pimenneessä kevätillassa läpi ihanien tuoksujen omaan kotiin.

Päivystävä dosentti, osa 2

KUVA: Projektipäällikkö Jukka Miettunen viritteli vilkasta keskustelua koulun tulevaisuudesta. Olemmeko ajan tasalla?

TORSTAINA ehdin käväistä koululla kuittaamassa pari paperia, ja sitten Opetushallituksen uljaaksi uudistettuun ja palkittuun rakennukseen avaamaan Tulevaisuuskasvatuksen kouluttajakoulutuksen viimeistä jaksoa. Tällä kertaa kurssilaisille oli tarjolla oikein ulkopuolisia luennoitsijoita. Ensimmäisenä Jukka Miettunen, joka esitteli meille Oulun Tulevaisuuskoulu-hanketta. Hanke avaa huomenna kiinnostavat nettisivut osoitteessa www.tulevaisuudenkoulu.fi

PORUKKA oli tosi keskustelevaa, ja luennoitsija ehti näyttää noin puolet dioista.

MINUN oli jätettävä kiinnostava keskustelu klo 11.15, ja ajoin Heurekaan Opettaja-tv:n Studio Kotron nauhoitukseen. Teemana oli Tulevaisuuden koulu. Juontaja veti keskustelua, jossa pohdittiin mm. seuraavia asioita: Tietokoneiden piti merkitä vallankumousta koulumaailmassa. Mullistuiko mikään? Onko kaikillayhtäläiset mahdollisuudet saada laadukasta opetusta
kouluissamme? Entä millaista kouluopetus on viidenkymmenen vuoden kuluttua?

Tämänkertainen Studio Kotro tehtiin siis tiedekeskus Heurekassa Vantaalla. Ohjelma on myös tavallista pitempi, 40 minuuttia. Juontajana toimi tuttuun tapaan Arno Kotro. Ohjelma tulee ulos Teema-kanavalta tiistaina 28.4. klo 15.30 - juuri kun on kulunut 20 vuotta Heurekan avaamisesta. Uusinnat 28.4. klo 18.30, 30.4. klo 15.30 ja 2.5. klo 8.30, kaikki Teema-kanavalta.



SITTEN vielä koululle hakemaan nippu papereita. Kypärä mukaan, ja noutamaan Vespaa huollosta. Yes. Kesäkausi on korkattu.

PS. "Päivystävän dosentin" viimeinen kolumni Esse-lehdessä käsittelee koulukiusaamista. Juttu löytyy tästä linkistä sivun kaksi oikeasta yläkulmasta.

Maanantai - ei mittää?

KUVA: Päivän valopilkuksi jäi espoolaisen erityisopettajan Antti Komulaisen haastattelu Aamu-tv:ssä. Antin mukaan erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä tai tarpeet eivät siitä muutu, että heidät siirretään yleisopetuksen luokkaan. Hän oli huolissaan siitä, kuinka yleisopetuksessa nämä lapset saavat tarvitsemansa kaltaista opetusta- jos resursseja ei lisätä ja jollei yleisopetuksen pedagogista kulttuuria muuteta.

MAANANTAI oli jotenkin harmaa työpäivä. Talo ihan tyhjä. Hyväksyin yksinäni virkavapausanomuksia ja kuittailin laskuja. Tyhjentelin sähköpostilaatikkoa. EKOAY oli lähettänyt varsin kovan kirjeen Sukoon ja opetuslautakunnalle espoolaiskouluissa lisääntyneen väkivallan vuoksi. Kirje on fiksusti lähetetty myös sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtajalle.

Piipahdin virastossa valmistautumassa opetuspäällikkö Ilpo Salosen kanssa keskiviikkoiseen Irmeli Halisen tapaamiseen. Siinä olisi tarkoitus kehitellä tulevaisuuskasvatukselle ihan uudenlaista jatkoa.

Illalla kävin vielä virkahaastatteluja läpi ja laadin oman listani valittavista. Nukun vielä yön yli.


Tulostin rexeille tehdyn johtamiskyselyn vastauksia (ks. tästä linkistä). Käyn avoimia vastauksia alustavasti tänään läpi. Tarkoitus on esitellä tulokset Hollannissa maaliskuussa workshopissa.

Educassa

KLO 17.20 pötköllään sängyllä. Säpinä päivä.

YLÖS klo 5.35 naputtamaan "Tulevaisuuden koulu"-dioja iltapäivän esitykseen. Ehdin.Klo 8.15 kokoontui koulumme johtoryhmä.

1§ Tiimeille kuuluu hyvää. Paluu on sujunut hyvin.
2§ Päätimme, että Villa Elfvik tarjoama toiminta suunnataan meillä kolmasluokkalaisille.
3§ TVT-koulutukseen meiltä ilmoittautuu Johanna ja Raija.
4§ Lions Quest-koulutukseen opettajia lähetetään "jonojärjestyksessä". Tiimit kokoavat kiinnostuneista listat.
5§ Joryn tahto on, että kaikki opettajat, joilla on avustaja, etsivät yhteisen suunnitteluajan avustajan kanssa.

KLO 11:ksi sitten Messukeskukseen. Oli mukava nähdä tuttuja: sain kätellä Tampereen aluerexit, Oph:n Jorman ja Ritvan, Opekon Reijon, Martin ja Liisan, Espoosta Tuoriniemen Marjon, Suihkon Sammon ja Anna-Ester Liimatainen-Lambergin, Salosen Ilpon, Röngön Elinan ja vaikka kuinka monta reksiä.

Auroran klaanista näin Raijan, Julian, Sirpan, Sarpilan Jukan, Sorsan Osmon, Hyvösen Timpan, Ulla Laakson, Siposen Lauran ja Kilposen Mirden..

Luokanopettajaliiton väestä paikalla oli mm. Sippolan Matti ja Maiccu. Selliläisistä näin mm. Komulaisen Antin ja Alajan Jaanan.

Suren vallasta luopuvan puheenjohtajan Peter Johnsonin kanssa on aina mukava vaihtaa ajatuksia. Osastoista pisimpään viihdyin WSOY:n standeillä. Olipa hauska aihtaa ajatuksia myös oman rehtorikouluttajani Olli Katajan kanssa. Omia Opekon rexikurssilaisiani vilahti silmiin ainakin kolme.

Näillä reissuilla kuulee aina uusia mielenkiintoisia asioita. Niinkuin sen, että Opekolla on edessään kovat ajat. Ja sen, että suomenkielisen opetuksen tulosyksikönkin piiristä on haettu Opetushallituksen johtajan paikkoja. Ja sen, että vantaalaisrehtorit ovat saaneet budjettitietonsa, jotka merkitsevät useiden opettajien työpaikkojen katoamista.

KLO 12 olin Opettaja-tv:n ständillä haastateltavana. Mukava haastatteliu. Yleisöä ei juuri ollut, joten sai vapaasti sanoa mitä halusi:-)

KUVA: Klo 13.30 pidin esitelmäni "Opettajien olohuoneessa". Paikalla oli mukavasti hyväntuulisia kuulijoita. Olivat oikein ystävällisiä. Hollolan lukion rehtori kirjoitti sessiosta oikein nätisti.

Koskettavaa oli kohdata entinen oppilas, nykyinen tuore opettaja, joka kuvaili Peunan Karin luokalla Sepon koulussa 80-luvulla pitämiäni ilmaisutunteja "ikimuistoisiksi". Jos nyt oikein kuulin. Esittäytyi, kun kuulema hakee meiltä virkaa.



MONI tuttu pysähtyi juttelemaan. Jotkut näyttävät seuraavan Esse-lehteä ja kolumneitani. Lämmitti saada niistä kiitosta. Tuoreimman löytyy tästä linkistä sivulta 2.

Etevä tapahtuma Haapajärvellä

 

KUVA: (lainassa Haapajärven yläasteen sivuilta).

TERVEISIÄ Oulun eteläisestä. Satoja opettajia oli koolla Haapajärvellä kouluttamassa itseään kymmenissä eri pajoissa. Kaksi vetoa aiheesta "Koulun tulevaisuus. Tulevaisuuden koulu" takana, ja vielä yksi edessä. Pidin luennon muutama vuosi sitten saneeratun yläasteen komeassa auditoriossa. Tämän päivän luentoni ovat ammattikorkeakoulun auditoriossa.

KUVA: Paikallinen lehti Kalajokilaakso teki eilisestä rehtoreille suunnatusta sessiosta hauskan jutun (ks. myös sivu 3). Kuvan otti Jouko Lassila.

 

EILEN minulla oli kunnia osallistua kaupungin vastaanotolle valtuustosalissa. Saliin oli katettu maittava einespöytä. Salissa oli myös hiihtäjä Mika Myllylän näyttely. Tilaisuuden jälkeen sain vielä istua iltaa Irmeli Halisen seurassa.

PS. Näin tilaisuutta mainostettiin:.-) ETEVÄ 2008 - opetusalan messut Haapajärvellä 7.-8.11.2008 Haapajärvellä järjestetään 7. - 8.11.2008 ETEVÄ 2008 - Oulun eteläisen alueen opetusalan messut. Perjantain 7.11 teemana on JOHTAJUUS OSANA IDENTITEETTIÄ. Ohjelma (mm. KT Martti Hellström) on tarkoitettu rehtoreille ja johtamisen tehtävissä toimiville. Lauantain 8.11. teemana on YHDESSÄ ETEVÄKSI. Esi- ja perusopetuksen sekä lukioiden opetushenkilöstö voi valita kiinnostavia työpajoja lähes 40 vaihtoehdosta.

Tulevaisuuspäivä 13.10.2008

KUVA: ELA-Erityisopettajat ovat meillä perinteisesti opebändin laulajia. Marjo teki hienon debyytin.

Maanantaina 13.10.2008 opebändi (Ripa, Katri, Uma, Esa, Tuomo, Kaija ja Marko) tuli koululle jo kahdeksan jälkeen roudaamaan kamoja ja treenaamaan tulevaisuuslauluja. Minä pystytin elokuvalaitteistoa. Oli alkamassa koko koulun teemapäivä tulevaisuudesta. Olimme kaikki 320 oppilasta ja 40 aikuista Aurorassa ensimmäisen kerran koko tänä syksynä. Huomaa.

Tulevaisuuspäivän ohjelma oli seuraava:

Klo 9 lapset tulivat saliin. Oli siinä ahtaamista.

KUVA: Suurryhmässä opiskelu vaatii paljon taitoa. On osattava ja jaksettava keskittyä. Siihekin tarvitaan harjoittelua.

Klo 9.15 rehtori avasi teemapäivän. Katsoimme 4 minuutin dvd:n tulevaisuuskasvatuksesta- saman clipsin, joka esitettiin OECD-maitten virkamiehille muutama viikko sitten. Pohdimme ajan käsitettä ja lauloimme muutaman tulevaisuususkoa valavan laulun.

Klo 9.45-10 oli välitunti, ja kävimme haukkaamassa happea.

Klo 10-12.15 hajaannuime pitkin taloa tekemään tulevaisuustehtäviä.

KUVA: Koska 5.-6-luokkalaisilla ei ollut sattuneesta syystä kotiluokkia, he tekivät töitä mm. salissa, käytävillä, pukusuojissa ja aineluokissa.

Oleellista tulevaisuuskasvatuksessa on (1) antaa lasten fantasioida omaa tulevaisuuttaan (Mitä heistä tulee isona, millainen talo heillä on esim. vuonna 2028, millainen heidän perheensä on...). Kuvitelmansa lapset voivat piirtää, kirjoittaa, askarrella yksin tai ryhmissä. Opettajat rohkaisivat lapsia keksimään taloihin, työvaatteisiin jne. uusia keksintöjä. Keksinnöt syntyvät nykyään paljolti niin että yhdistetään toisiinsa erillisia asioita esim. kännykkä ja takki.

KUVA: Kaksi bändiä sävelsi tulevaisuuden hittejä.

Toinen (2) oleellinen juttu on antaa lasten kertoa unelmistaan toisille. Sekä järjen että tunteiden tasolla tärkeää on vahvistaa uskoa siihen, että me teemme hyvän tulevaisuuden omilla ratkaisuillamme.

Tulevaisuus-johtolankoja aihekokonaisuuksiin - materiaalissa oli satoja erilaisia tehtäviä. Tästä linkistä pääset tutustumaan materiaaliin.

KUVA: Kielten opettajien johdolla opeteltiin kuvailemaan tulevaisuusajatuksia englanniksi.

Siestaa ei pidetty. Jokainen opettaja valvoi oman ryhmänsä, jos piti pikkuvälitunteja. Uma oli laatinut porrastetut ruoka-ajat, ja hyvää kanaruokaa riitti kaikille.

Klo 12.15 palasimme kaikki saliin. Opettajien johdolla näytettiin muille, mitä päivän aikana oli saatu aikaan.

KUVA: Luokissa oli tehty mm. tulevaisuuden kuvia, vaatteita, maisemia, aikajanoja, keksitty uusia leikkejä ja pelejä jne.

Päivä päätettiin reippaisiin yhteislauluihin, ja sen jälkeen luokka kerrallaan pääsi hyvin ansaitulle syyslomalle.

Maanantai 12.10. Aurorassa tulevaisuuspäivä

KUVA: Netistä lainattu kuva 50-luvun ajatuksista kännykästä.

ENSI viikolla Aurorassa on koulua vain maanantaina. Muun viikon pidämme syyslomaa.

Maanantain ohjelma on seuraava: Koulu alkaa klo 9.00. Kokoonnumme koko koulu- jopa tavallisesti Kalajärvellä diasporassa olevat- saliin teemapäivän avaukseen. Sen jälkeen teemme tulevaisuustehtäviä luokissa ja eri puolilla taloa. Pohdimme tärkeitä kysymyksiä: Millainen on maailma, kun nykylapset ovat aikuisia? Millaisia ammatteja silloin on? Mitä meistä tulee isoina? Millaisia keksintöjä on silloin tehty? Millaisissa kodeissa ihmiset asuvat? Mitä asioita täytyy osata?

Ruokailemme porrastetusti ja päätämme teemapäivän yhteiseen lauluhetkeen. Koulu päättyy klo 12.45.

Niille lapsille, joille päivän lyheneminen aiheuttaa ongelmia, järjestetään toimintaa TIPin yhteydessä. TIP toimii normaalisti klo 17 saakka.

Tulevaisuuskasvatusta

KUVA: Tulevaisuus- kasvatuksen kouluttaja- koulutus jatkui tänään Wanhassa Satamassa.

AAMULLA klo 8 YT-istunto. Kuvakorttien avulla kiinni mielenmaisemiin. Sitten katsoimme Tulevaisuus-videon. Sitten normiasioihin. Jokaisen pitäisi nyt tietää, miten kehys on tänä vuonna käytetty, ja kuinka paljon itse kukin saa laskuttaa mm. tukiopetus- ja kerhotunteja. Puhuin myös siitä, mitä on oikea ystävyys työyhteisössä, kun ollaan tosi lujilla töissä tai ns. toisessa elämässä.

BEMARIIN ja nasta laudassa liikennemerkkejä kuitenkin kunnioittaen kohti Katajanokkaa "Grasping the Future"-seminaariin, jossa tulevaisuuskasvatuksen kouluttajakoulutuksen kolmas sessio tällä kertaa pidettiin. OPH piffasi koulutettavat paikalle (a´600 €),ja niinpä nautimme koko rahalla mm. paneelista ja messuosastosta. Ja lounaskin maistui. Anneli avasi päivät Tulevaisuus-materiaalin päivänavaustehtävällä.

KUVA: Paneelin puheenjohtajan toimintaa ei voinut kuin ihailla.

OLI etuoikeus kuulla, mitä todella merkittävät vaikuttajat pitävät koululaitoksen suurina haasteina. Paneelissa näkemyksiään esittivät mm. Timo Lankinen, Esko Aho, Nokian Erkki Ormala ja van Damme OECD:sta.

Vahvasti esiin nousi median vaikutusvalta, teknisen kommunikaation taitojen hallinnan vaatimus, oppimisen laajeneminen koulun ulkopuolelle, systeemisten kokonaisuuksien hallinta, mutta myös vaatimus riskinoton ja innovatiivisuuden tuomisesta kouluun. Esko Aho jakoi toiminnat jännästi imitaatioon ja innovaatioihin. Koulut toimivat yhä edelliseen perustuen. Ahon mukaan suomalaisen koulun päärakenne on sama kuin 1970-luvulla. Se sopi teollisuusaikakaudelle, mutta me olemme jo tietoyhteiskunnassa. Koulun on muututtava vastaamaan aikaa.

Opettajien edellytettiin opettelevan käyttämään monipuolisia menetelmiä (samaan aikaan kuitenkin yleisöstä huomautettiin, että opettajille ei ole hankittu edes läppäreitä). Kouluihin toivottiin tiimejä, joissa on muitakin asiantuntijoita kuin opettajat.

ILTAPÄIVÄLLÄ valmistauduimme koulutusporukassa välitehtävänä tehtyjen postereiden esittelyyn.

KUVA: Klo 15 päästiin tosi toimiin, kun osastolle valui tulevaisuus- kasvatuksesta kiinnostuneita vieraita Suomesta, Portugalista ja Ruotsista .

KIVA PÄIVÄ. Bongasin mm. Piia Puupposen ja Reijo Aholaisen. Oikein juttelinkin Jorma Kauppisen, Jari Metsämuurosen, Paula Mattilan, Ritva Järvisen, Oulun miesten, Kati Tuuralan, Arska Röngän & Team Kauniaisen Ahosen Jompan ja Kaisu Toivosen kanssa. Väitöskirja-asioissa viihdyin tovin Kirsi Lindroosin seurassa.

Hyvä päivä. Paitsi, että ilta meni poissaolopäivän murheita setviessä.

Pedagogy for Tomorrow

KUVA: Opetushallituksen Irmeli Halinen kertasi tulevaisuus-kasvatus-hankkeen lähtö-kohtia.

NOIN 120 edustajaa 20 OECD-maasta oli paikalla Wanhassa Satamassa päättämässä vuosia kestänyttä "School for Tomorrow"-hanketta. Siinä eri maiden korkeat virkamiehet hahmottelivat tulevaisuuden koulua, joka vastaa 2000-luvun haasteisiin ja innostaa 21. vuosisadan oppilaat opiskelemaan.

SUOMESSA tulevaisuuden koulu-teemaa on työstetty poikkeuksellisen laajasti: kansallisella, aleellisella ja myös koulujen tasolla. Niinpä Team-Finlandille oli varattu kaksi tuntia seminaarin ohjelmasta. Esitys rakentui elementeistä. Kehittämisjohtaja Jorma Kauppinen avasi session. Se jälkeen esiteltiin kansallisen tason case: kriittinen skenariotyö, jota on tehty Opetushallituksessa. Aluetasolta kuultiin kaksi alustusta, toinen Mikkelistä ja toinen Oulusta.

KUVA: Kulosaaren ala-asteen rehtori Anneli Rautiainen avasi tulevaisuus-pedagogiikkaa

MINÄ oli mukana kolmannessa osioissa, jossa esiteltiin Suomessa vuosina 2000-2006 toteutettua tulevaisuuskasvatushanketta. Osiomme aloitti hankkeen johtaja Irmeli Halinen. Sen jälkeen syöksyttiin itse pedagogiikkaan, jota avasi Anneli Rautiainen ( ks. myös juttu Opettaja-lehdestä).

AURORAN osuus oli videolla: 5 minuutin leikkeessä näytettiin, kuinka tulevaisuustehtäviä konkreetisti tehdään Ismo Lehikoisen luokassa. Video herätti paljon ihastusta.

Suomen esitys otettiin innolla vastaan. Eikä ihme. Kokonaisuutta valmistamassa oli melkoinen asiantuntijajoukko mm. Ritva Järvinen, Paula Mattila ja Petra Packalen Oph:sta. Tulevaisuuskasvatuksessa meillä on hieno tilanne. Opettajille on materiaalia, ja tulevaisuuskasvatuksen kouluttajien koulutus on käynnissä. Seuraavat lähipäivät vedämme Annelin kanssa tämän viikon keskiviikkona ja torstaina.

KUVA: School for Torrow-päätösseminaariin osallistui myös komission virkamies Tapio Säävälä, entinen Koulumäen koulun rehtori. Terveisiä lähetti.

PÄIVÄLLISELLE en joutanut jäämään. Vespan selkään, ja vauhdilla kohti koulua. Johtokunta oli ystävällisesti suostunut siirtämään syksyn tärkeän kokouksen alkua klo 19.15:een seminaarin vuoksi. Ehdin juuri. Immu oli loihtinut hyvät voileivät, ja niiden voimalla kokous eteni nopeasti ja hienossa ilmapiirissä. Tulostimme pöytäkirjan allekirjoitettavaksi jo ennen yhdeksää.

Tulevaisuus- nyt! Yes

HIUKKA tuntui upealta poiketa WSOY:n sivuilla, kun lähes 18 vuoden työ tulevaisuuskasvatuksen ideoiden koonnasta on nyt päätepisteessä. Aluksi materiaalista oli tarkoitus tuottaa kalvokansio, mutta kyllä lopullinen netissä toimiva verkkomateriaalimuoto sopii paremmin sisältöön. Materiaalin nimeksi on valittu TULEVAISUUS- johtolankoja aihekokonaisuuksien käsittelyyn.

Jos menee sivuille http://www.wsoyoppimateriaalit.fi/oppi/?aste=AA#, voi tsekata näytesivut. Kustantajan hintapolitiikka on oikeansuuntainen. 95 €:lla koko koulu saa materaalin käyttöönsä. Suomeksi se tarkoittaa myös sitä, että tekijänpalkkioita ei todellakaan tarvitse kadehtia.

Tulevaisuuskasvatusta pantiin purkkiin

KUVA: Luokka oli piirtänyt omia tulevaisuuden kuviaan. Samista tulee isona rahtikoneen lentäjä. Insertissä hän esitteli kuvaansa koneen ohjaamosta.

TIISTAIAAMUNA Ismo Lehikoisen 3b-luokka oli hälytetty kouluun tavallista aikaisemmin. YLEN kuvausryhmä kuvasi luokan työskentelyä tulevaisuuskasvatustehtävien parissa. Insertti näytetään syys-lokakuun taitteessa OECD:n seminaarissa Wanhassa satamassa.

KUVA: Sami sai tavata oikean lentäjän. Sari-opettajan poika opiskelee parhaillaan liikenne-lentäjäksi. Hän antoi Samille neuvoja, kuinka voi omilla valinnoillaan varmistaa, että unelma myös toteutuu.

REHTORIAKIN haastateltiin. Mitä tulevaisuuskasvatus oikein on? MItä merkitystä sillä on? Mitä vaikeuksia tuevaisuuskasvattaja kohtaa? Miksi opettajien pitäisi innostua juuri tulevaisuuskasvatuksesta? Pahoja kysymyksiä. Jotkut oli pakko nauhoittaa kahteen kertaan, jotta vastauksissa olisi jolloin jotain järkeä. Järjen osuus väheni sitä mukaan, kun flunssaräkä täytti päätä.

KUVA: YLEN kuvausryhmä oli tasan yksi viehättävä ja taitava nuori. Hän haastatteli, kuvasi, äänitti, valaisi, roudasi- ja tulee vielä leikkaamaakin insertin.

TULEVAISUUSKASVATUS PÄHKINÄNKUORESSA

Tulevaisuuskasvatus on yksi oppiaineita eheyttävä teema. Tulevaisuuskasvatus ei siis ole virallinen oppiaine, eikä edes virallinen aihekokonaisuus. Vuosien 2000-2006 kokeilussa mukana olleiden mielestä se on kuitenkin kaikkien aihekokonaisuuksien äiti. Se tukee vahvasti koulun ydintehtävää: kasvattaa lapsia menestymään aikuisina, tulevaisuudessa, jota ei vielä tunneta. Tulevaisuuskasvatuksessa opetellaan taitoja, joita tulevaisuudessa tarvitaan. Näitä taitoja ovat: mielikuvittelu survival, ongelmanratkaisu, osallisuus, vuorovaikutus, positiivisuus, tunnetaidot, muutoksen hallinta...

Lisäksi tulevaisuuskasvatuksessa opetellaan ajattelemaan. Keskeisiä asioita ovat aika, tulevaisuusorientaatio, sukupolvien ketju, erilaiset tulevaisuudet ja nihin johtavat tulevaisuutekojen polut. Tulevaisuusajattelu on historiaa nurinperin. Tulevaisuuskasvatus on arvokasvatusta. Johtavia arvoja ovat kaiken elämän arvo ja kaikille hyvä elämä. Tärkeitä periaatteita ovat lapsenkokoisuus, elämyksellisyys ja toiminnallisuus. Tulevaisuuskasvatukseen sopivat erityisesti keskustelevat ja tukivat tehtävät, joita lapset tekevät yhdessä käyttäen tieto- ja viestintätekniikkaa. Kunnianhimoisimmin tehtävä on ns elämänpeli, jossa simuloidaan elämään liittyviä ratkaisutilanteita.

Tulevaisuuskasvatus koostuu ajattelun ja taitojen opettelusta sekä autenttisista tulevaisuusteoista. Onkin hämmästyttävää, kuinka vähän koulussa on aikaa puhua tulevaisuudesta ja sen vaatimista taidoista.

Tulevaisuuskasvatuksen tueksi ilmestyy lähipäivinä oppimateriaali, jossa on satoja tulevaisuustaitoja kehittäviä tehtäviä, päivänavauksia, oppimistehtäviä, projekti- ja teemapäiviä sekä ehdotuksia koulun toimintakulttuurin kehittämiseksi.

Futures-hankeen sivuilta www.futures2002.net voi haistella hankkeen alkuvuosien innnostusta.

Tulevaisuuden koulu- perhelähtöisesti

PERJANTAINA ilmestyvä Opettajalehti sai hyvälle tuulelle. Minna Ängeslevä referoi Stakesin tutkimusprofessori Matti Rimpelän luentoa. Rimpelä puhuu jälleen viisaasti ( = ajattelee samalla lailla kuin minä:-)

MONEN opettajan mielestä koulun ongelmien syy on se, että vanhemmuus on hukassa. Rimpelän mielestä vanhempia ei pitäisi syyttää. Vanhemmuuden vaatimukset ovat kasvaneet. Sama vanhemmuus, joka riitti 1950-luvulla, ei riitä nyt. Nyt ei riitä, että hoitaa vain omat lapsensa. YES1!Lasten hyvinvoinnin parantaminen lähtee yhteisestä vastuusta; siitä, että jokainen käytettävissä olevilla keinoillaan ja taidoillaan pyrkii osallistumaan oman yhteisönsä kunnossapitoon.

Rimpelä rakentaisi tulevaisuuden koulusta moniasiantuntijaisen yhteisön, joka yhdessä huolehtisi oppilaiden ja heidän perheidensä hyvinvoinnista. YES2! Sen sijaan, että lisättäisiin väkeä vastaanottohuoneisiin, lisätään heitä osaksi koulun henkilökuntaa. YES3!. Itse olen ehdottanut mm. Opinmäki-projektissa, että perheen tulee löytää koulun yhteydestä palvelut!

Lasten ongelmiin pitäisi puuttua ajoissa. Koulusta pitää rakentaa lasta ja perhettä tukeva yhteisö. YES4! Juuri näin minäkin sanelin ensi viikolla ilmestyvään Esse-lehteen. Tämä ei tarkoita, että opettajien pitäisi osata yhä enemmän. Kouluterveydenhuolto on pantava kuntoon ja koululääkärit saatava takaisin takaisin. Kuraattorit alakouluihin. Vanhemman, oppilaan ja opettajan väliset kehityskeskustelut säännönmukaisiksi. Perheiden hyvinvoinnin kartoitus. Siinä Rimpelän(kin) resepti lasten hyvinvoinnin parantamiseksi.

Koulu vuonna 2028

KUVA: Suomi vuonna 2028. Etlan julkaisema ikäjakautuma . Lainattu osoitteesta http://www.ville.fi/2028.jpg

KAUNIIN lauantaipäivän tuhlaten kokosin ajatuksiani siitä, miltä koulunpito voisi näyttää vuonna 2028- siis 20 vuoden kuluttua. Seuraava lastu perustuu innoitukseen, joka syntyi Tuhkolman laivaseminaarissa. Rehtorityöryhmässä käytyjen keskustelujen pohjalta syntyi oma "ennustukseni" todennäköisestä tilanteesta. Taustalla on myös monien minua viisaampien ajatelmia. Kaikki kommentit ovat tervetulleita.

SUOMI 2028
Suomi elää rajua yhteiskunnallista murrosta, johon liittyy monikansallisten yritysten nopeat talousratkaisut. Suomi on siirtynyt 7/7 ja 24/24-kulttuuriin, joka haastaa mm. perinteisen vuorokausirytmin. Työn ja vapaa-ajan rajaa ei ole. Yleisesti on siirrytty järjestelmään, jossa palvelut saa mihin aikaan tahansa. Työelämä vaatii tekijöiltä paljon, kaikki eivät niihin ylety. He eivät löydä itselleen sopivia, pysyviä työpaikkoja. Useat ammattilaiset muodostavat keskenään työkuntia, jotka tarjoavat yhteistä osaamistaan projektivälitysmarkkinoilla. Työn ja työstä vapaan ajan jaksot vuorottelevat.

Työsuhteet ovat pääasiassa projektikestoisia. Sosiaaliturva hoidetaan vakuutuslaitosten kautta. Verovaroilla tuetaan heikoimmassa asemassa olevien selviämistä. Valtaosa ihmisistä on hyväksynyt kansallisen kilpailukyvyn arvo.t Osa on kuitenkin tietoisesti jättäytynyt kovenevan kilpailun ulkopuolelle. He ovat verkottuneet omiksi yhteisöiksi, heimoiksi, jotka hoitavat keskenään omien jäsentensä palveluita ja elävät vaatimattomasti.

Suomi kuten muukin Eurooppa elää rajua kulttuurista siirtymää. Kantasuomalaisten osuus on vielä vahva eläkeikäisten kohdalla, mutta työ- ja kouluikäisissä maahanmuuttajataustaiset lapset muodostavat pian enemmistön.

Perheiden tilanne on polarisoitunut voimakkaasti. Maahanmuuttajat elävät pitkälti omien perinteidensä mukaan, ja heillä suojaverkot pitävät. Kantasuomalaisten perheinstituutio on rapautunut. Ydinperheisen osuus vähenee kovaa vauhtia. Tavallinen perhemuoto on äiti ja lapset sekä vaihtuvat miehet. Päihde- ja tietoverkko-ongelmat ovat tavallisia kaikissa sosiaaliluokissa.

KUVA: Media ja muut viihdepalvelut ovat kasvava toimiala. Skandaalit, väkivalta ja seksi kiehtovat suuria joukkoja. Tämä näkyy myös lapsiin kohdistuvien rikosten yleistymisenä. (Kuva lainattu osoitteesta: http://newsroom.cisco.com/images/2007/presskits/events/cscape2007/cscape_5.jpg)

KANSALLINEN KASVATUSSUUNNITELMA
Koulutus läpäisee kaikki ikäryhmät, mutta yleisintä muodollinen koulutus on lasten ja nuorten ikäluokissa. Kaikissa kouluissa noudatetaan kansallista kasvatussuunnitelmaa, jossa kuvataan halutut tulokset mitattavia suoritteina. Opetussisällöt perustuvat innovaatioyliopistossa luotuihin uusiin oppiaineryhmiin. Arvo- ja uskontokasvatus on kaikille yhteinen aine. Useimmissa aineissa on tarjolla erilaajuisia oppimääriä, joita on suoritettava tietty opintopistemäärä, jotta voi pyrkiä seuraavalle kouluasteelle

Kullakin kouluasteella on oma kansallinen kasvatussuunnitelmansa. Asteita ovat lasten koulu, nuorten koulu, gymnaasioksi kutsuttu myöhäisnuorten koulu ja työelämäkoulu (kattaa yliopistot ja yliammattikoulut). Työelämäkoulukeskus organisoi työelämälätöistä maksupalvelukoulutusta.

Tavoitteiden saavuttaminen mitataan yhä useammin eheyttävillä autenttisilla tai simuloiduilla tilannetesteillä. Testiryhmä joutuu yhdessä ratkaisemaan annettuja ongelmia. Tieto-osaamisen rinnalla arvioidaan myös sosiaaliset, vuorovaikutukselliset taidot (oma oppiaine) sekä tunnetaidot mm. kyky sietää pettymyksiä. Testien hyväksymisoikeus on sertifioiduilla auditoijilla, joista pääosa on opettajia. Ikävien kokemusten johdosta vanhemmilla on yleinen lähestymiskielto auditoijiin.

KOULUT 2028
Koulut on sopeutettu toimintaympäristön aatteellisiin, yhteiskunnallisiin, kulttuurisiin, sosiaalisiin, teknisiin ja ekologisiin muutoksiin. Jokaisella halukkaalla on oikeus anoa perustamalleen koululle toimilupaa. Toimiluvan saamiseksi henkilöstön on läpäistävä sertifikaattiin vaadittava näyttökoe, jollei heillä ole voimassaolevaa toimilupaa.

KUVA: Kuvamanipulaatio tulevaisuuden hyvin sponsoroidusta koulusta

Koulujen koko on kasvanut. Tavallista on, että samaan kouluun kuuluu useita koulutusyksiköitä. Lasten ja nuorten koulujen järjestelmä koostuu kuntakonsernien yleisistä kouluista ja kasvavasta määrästä eri taustajärjestöjen omistamia kouluketjuja. Osa vanhemmista on muodostanut kotikouluja, joissa he rinkinä organisoivat koulunpidon. Mikäli he käyttävät sertifioidun opettajan tai opettajaringin palveluita, he saavat saman kansallisen tuen kuin viralliset koulut.

Valtakunnallinen kasvatusohjelma määrittelee kouluille tulos- ja prosessivaatimukset, ja niiden toteutumista seurataan kansallisilla ja EU-testeillä. Hyviin tuloksiin päässeet koulut saavat sertifikaatin, joka antaa lisävapauksia toiminnan järjestämiseen. Hyvin menestyville kouluille myönnetään myös lisäresursseja. Haastavimmiksi tavoitteiksi ovat osoittautuneet tunnetaidot, suvaitsevaisuus ja väkivallattomuus.

KUVA: Koulut, jotka eivät onnistu saavuttamaan tavoitteita, menettävät toimilupansa. Sama koskee yksittäisiä opettajia. (Oikeasti kuva sivulta: http://www.wisdom.edu.ph/CERTIFICATION-firstONLINE.jpg

Vuosittain tarkkaillaan euroopanlaajuisesti tiettyjä prosessitavoitteita. Tuorein on koulun kyky vahvistaa naisjohtajuutta. Kouluille, joiden oppilaista on noussut merkittäviä naisjohtajia, myönnetään erillispalkkioita.

Kouluilla on varsin vapaat kädet ratkaista tapansa järjestää opetus. Osa kouluista toimii ympäri vuoden ja tarjoaa halukkaille kuukausiopetusjaksoja. Eräissä kouluissa opetusta annetaan 24 tuntia vuorokaudessa.

Oma koulu ja omakoulu
Vanhemmilla on periaatteessa oikeus valita lapsensa koulu, mutta koululla on vastaavasti myös oikeus valita oppilaansa. Koulut antavat oppilaille oppimistakuun, jossa otetaan huomioon lapsen lähtötestin tulokset. Perusopetuksen lisäksi kouluista voi tilata muita opetus-, kasvatus- ja harrastuspalveluita markkinahintaan. Osa vanhemmista haluaa edelleen lapsensa ns. omakouluihin. Omakoulut eivät valikoi oppilaitaan, eikä niissä ole virallisia koulumaksuja. Nämä koulut saavat usein taloudellista tukea aatteellisilta järjestöitä, ja niissä toimii vapaaehtoisopettajia.

KUVA: Eräässä omakoulussa panostetaan erityisesti yhteisötaitoihin. Opettajat toimivat tiimeinä myös opetustilanteissa. (Oikesti kuva on lainattu osoitteesta http://www.fairfield.edu/Images/about_fairfield/pub/cc/cc_diversity3-07.jpg)

Osa kouluista vaatii vanhempia suorittamaan ns. kasvatuskumppanuuskurssin ennen kuin ottavat vastaan oppilaan kouluun. Pääosassa kouluja riittää, että vanhemmat näyttävät kasvatusneuvolan kurssitodistuksen ja suomenkielen tasotodistuksensa.

Opetussisällöt
Mm. yleistyvä perhemalli vuoroviikkoperheet haastaa kouluja kurssittamaan sisältöjä. Näissä perheissä lapset elävät vuorotellen kahden perheen arkea, ja käyvät muutaman viikon kerrallaan kahta eri koulua. Lasten turvallisuuden kaipuuseen vastataan luomalla koulutyöhön selkeitä rakenteita, joita noudatetaan kaikissa kouluissa.

Yhteiskunta on väkivaltaistunut, ja väkivalta kohdistuu myös kouluihin. Osa kouluista sinnittelee ilman kulunvalvontajärjestelmiä, mutta varsinkin varakkaimmilla alueilla kouluilla on omat koulutetut vartijansa. Etnisten jengien yhteenottoja on sattunut myös kouluissa.

Poliittisilla päätöksillä ja kansalaisjärjestöjen tuella monissa koulurakennuksissa toimii perheiden palvelupisteitä. Niissä työskentelee mm. elämäntapakonsultteja. Eräissä kouluissa on myös asuntola mm. valtiollistettuja lapsia varten. Perhehuoltoryhmien työn haastavuus vaihtelee alueittain. Vain joillain syrjäkouluilla toimii enää perinteisiä yksittäisen oppilaan ongelmia käsitteleviä oppilashuoltoryhmiä.

Monikulttuurisuuteen on vastattu lisäämällä maahanmuuttajataustaisten opettajien määrää. Kodin ja koulun yhteistyöhön kuuluu elämässä menestyneiden maahanmuuttajien pitämät ns. alumni-illat.
Yhden etnisen ryhmän koulut on kielletty rasistisina.

Opetusryhmät muodostetaan testien perusteella turvallisuutta lisääviksi pysyviksi rakenteiksi. Perusryhmän lisäksi kullekin oppilaalle osoitetaan oma pienryhmä. Kullakin perusryhmällä on ns. omaopettaja. Vaikeimmin kasvattavat lapset opiskelevat koululeireillä, jotka toimivat periodeittain sisäoppilaitosten tapaan.

KOULUJEN TOIMITUSJOHTAJAT
Kouluyksikön tai tavallisemmin kouluketjun toimitusjohtaja tilaa koulunsa palvelut palveluorganisaatioilta. Yhä useammin opettajat tarjoavat palveluita tiimeinä.

KUVA: Erityisesti kouluketjuissa toimitusjohtajalla ei ole opettajan koulutusta (kuvamanipulaatio).

Kouluissa johtajuus on jaettu eri tavoin. Eräissä kouluissa toimitusjohtaja on myös koulun pedagoginen johtaja (rehtori) Pääosassa kouluja johtamisvastuuta on jaettu ja ulkoistettu. Monissa ketjukouluissa opetusbrändi toimii franzing-periaatteella ( konsepti vuokrataan).

OPETTAJAT JA MUU HENKILÖKUNTA
Osa opettajista on yksityisyrittäjiä, osalla on pysyvä työsuhde kouluun. Opettajien palkkataso sovitaan kouluyksiköittäin. Opettajan toimiluvan voi saada monella tavalla. Pääosa osallistuu yliopistokoulutukseen, mutta osa saa pätevyyden näyttökouluissa näyttötutkinnoissa, jotka oikeuttavat tiettyjen kasvatuskokonaisuuksien opettamiseen.

Opetus perustuu eheytettyihin kokonaisuuksiin, ja siksi kaikilla opettajilla on sama peruskoulutus ja sen päälle suoritettu erikoisalueen tutkinto. Opettajien opetuslisenssi on katkolla, mikäli hänen oppilaansa eivät saavuta hyväksyttävästi vaadittua tavoitetasoa. Myös opettajan palkkaneuvotteluissa oppilaiden tuloksilla on iso merkitys. Koska kouluilla on suuri autonomia opetusjärjestelyjen suhteen, moneen kouluun on syntynyt laboratorioluokkia, joissa kehitetään uusia pedagogisia innovaatioita. Laboratoriojakso pyritään takaamaan jokaiselle opettajalle kerran viidessä vuodessa.

Maahanmuuttajataustaisten opettajien määrä on saatu kasvuun, ja sillä on ollut suuri merkitys kouluväkivallan hillitsemisessä. Opettajien lisäksi kouluissa toimii monia muita yrittäjiä. Näitä ovat mm. elämänhallintakonsultit, koulunoutajat ja vapaa-ajan trainerit.

OPPILAAT
Oppilaiden erilaisuus lisääntyy. Oppilailla on keskenään eri äidinkieli. Opetuskieleksi on useissa kouluissa valittu kaikille vieras kieli: englanti. Suomenkielen taitoa ylläpidetään niissä niinkuin muitakin äidinkieliä. Lapsien hynvoinnista ollaan huolissaan, mutta niiden ratkaisuun ei löydy rahoja.

KUVA: Monet lapset ovat koukussa virtuaalimaailmaan ja viettävät pääosan vapaa-ajastaan hologrammimaailmassa. Voimakkaisiin kokemuksiin syntyy herkästi riippuvuus. Kuva lainattu osoitteesta http://puuro.blogspot.com/2007_09_01_archive.html

Vaikka uudet medikalistiset opetusmenetelmät kuten tietosprayaus ovat jo käytössä, oppilaiden lyhytjänteisyys, entisestään aientunut puberteetti, 24/24-rytmin vuoksi lisääntynyt väsyneisyys ja siihen liittyvä spontaani aggressiivisuus huolestuttavat oppimistuloksista vastaavia. Osa oppilaista pyrkii antamaan vaaditut osaamisnäytöt väärennetyillä informaatiokapuloilla.

Eräissä kouluissa on luovuttu opetusryhmien muodostamisesta iän mukaan. Niissä opetus perustuu useita tieteenaloja leikkaaviin teemoihin. Näyttötehtävän vaativuusaste voidaan säätää yksilöllisesti aikuiselle sopivaksi, vaikka itse opetus tapahtuu yhteisesti.

KOULUUN TULOVAIHE
Kouluun tuloon liittyy usean viikon noviisijakso, jossa kootaan kaikki opetuksen järjestämisen kannalta tärkeä tieto oppilaista. Testien perusteella tilataan mm. oppilaan yksilöllinen opetusohjelma ja siihen liittyvä materiaali. Noviisijaksolla oppilaan perhe osallistuu kasvatusneuvojan tapaamisiin, joissa varmistetaan kasvatuskumppanuusohjelma, joka toimii oppilaan opetusjärjestelyjen manuaalina. Mediassa käydään vilkasta keskustelua siitä, missä määrin kasvatusneuvojien kouluille transponoimissa konkreettisissa ohjeissa saa olla perheelle arkaluonteista selityksiä.

Kullekin oppilaalle ja tämän perheelle osoitetaan omakasvattaja, joka vastaa kodin ja koulun yhteistyöstä ja tiedonkulusta. Ensimmäisissä pilottikouluissa omakasvattaja on virtuaalinen, vanhimmissa kouluissa joku opettajista. Käytännössä vanhemmat eivät mm. oikeusturvasyistä tapaa lapsensa opettajia. Vanhemmat voivat seurata realiaikaisesti lapsensa koulunkäyntiä hänen informatiokapulastaan.

OPETUS
Pääosa opetuksesta on yhä lähiopetusta ts. opettaja ja oppilaat ovat yhtäaikaa samassa tilassa. Osan siitä voi korvata omatoimisesti suoritetuilla näytöillä. Näyttöjä voi antaa mm. museoissa, urheiluseuroissa, mediakeskuksissa sertfioiduille näytön vastaanottajille. Omatoimisuuden merkitys kasvaa nuorissakin ikäluokissa. Lähiopetus tapahtuu ryhmissä, jotka on muodostettu noviisitarkastusten pohjalta. Koko opetusryhmän yhtäaikainen opettaminen on harvinaista. Merkittävä osa koulupäivästä käytetään pienryhmissä ryhmäytymis- ja välittämisharjoituksiin.

KUVA: Uusin tekniikka mahdollistaa tietojen siirron aivoihi ilman mekaanista opiskelua (Oikeasti kuva lainassa osoitteesta: http://www.redfishimagery.com/bigimages/Cyborg.jpg

Aivotutkimus on edennyt voimakkaasti. Osa oppimisvaikeuksista pystytään poistamaan lääkkeillä, osaan käytetään nanorobotteja. Köyhemmissä ja aatteellista syistä medikalisaatiota vastustavissa kouluissa aivojälkiä muutetaan yhä mekaanisin harjoituksin (esim. toistoilla ja keskusteluilla)

Teknologia on ratkaisevasti muuttanut opetustapahtumaa. Oppilailla on käytössään heille yksilöllisesti vygotskilaisittain sovitettu oppimateriaali, jossa hologrammien, liikkuvan ja 3D-kuvan ja tekstin osuus sekä kielen vaikeusaste säädetään kunkin ns. lähikehitysvyöhykkeelle sopivaksi.

KUVA:Jokaisella oppilaalla on oma informaatiokapula, joka on digitaalinen portfolio, mutta samalla se vastaa kirjaa, kynää, tietokonetta, puhelinta, videokameraa jne. Siihen tallentuu mm. kaikki oppilaan tehtävät. Oppilaat voivat käyttää opiskelussaan monia apuvälineitä. Näitä ovat mm. sanelukoneet, kielenkääntäjä ja muistinvahvistaja.




KUVA: Informaatiokapula-innovaatio on ratkaissut monet ongelmat. Osa perheistä kuitenkin vastustaa vahvasti kapulan kotiin asti ulottuvaa valvontaa
Koulukiusaamiseen on löydetty ratkaisu. Kiusaamiseen syyllistyneiden informaatiokapulaan asetetaan lisälaite, joka tuottaa ns karkoiteääntä, mikäli he lähestyvät kiusattuja tai mikäli he käyttävät kiusaavaa kieltä. Jokainen kiusaamisyritys tallentuu informaatiokapulaan. Sama tekniikka takaa opiskelutilojen meluttomuuden.

Oppilaiden kulkua voidaan seurata informaatiokapulan avulla. Ilman kapulaa ei voi liikkua koulun tiloissa eikä tehdä koulutehtäviä. Koulukäyttäytymisen perusteella kapula avaa oppilaille erilaisia tieto- ja tilapiirejä.