Väliaikatietoa uuden opsin käytöönotosta

KARVI julkaisi muutama viikko sitten 186-sivuisen raportin "NÄKYMIÄ OPS-MATKAN VARRELTA. Esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden 2014 toimeenpanon arviointi."

Tekijäryhmä on massiivinen ja ansioitunut: Salla Venäläinen, Jaana Saarinen, Peter Johnson, Hannele Cantell,  Gun Jakobsson, Päivi Koivisto, Mari Routti, Jorma Väänänen,  Mari Huhtanen, Laura Kauppinen ja  Mikko Viitala

TÄMÄN väliarvioinnin kohteena olivat opetussuunnitelmien sisällöllisten tavoitteiden saavuttaminen sekä niitä edistävät ja estävät tekijät esiopetusyksiköiden ja koulujen arjessa.

Omat lukunsa ovat saaneet  paikallinen opetussuunnitelmaprosessi, oppimiskäsitys, laaja-alainen osaaminen, oppimiskokonaisuudet, oppimisympäristöt ja työtavat sekä toimintakulttuuri.

(Mielenkiintoista kyllä raportissa ei käsitellä lainkaan hyvän osaamisen kriteereitä eikä arviointia muutoinkaan).

Tiedot koottiin 33:sta esiopetusyksiköstä ja koulusta keväällä 2018 ja 2019. Vierailuilla kuultiin opettajien, rehtoreiden ja johtajien kokemuksia OPS:n käyttöönottoa edistävistä ja estävistä tekijöistä ja havainnoitiin opetus- ja oppimistilanteita. Lisäksi kaikille vierailukoulujen opettajille annettiin mahdollisuus vastata kyselyyn. 348 opettajaa vastasikin.

Arvioinnin perusteella ryhmä tekee ja perustelee 8 kehittämissuositusta: 

1. Opetussuunnitelmien käyttöönoton tukea ja ohjausta on lisättävä ja vahvistettava.
2. Opetuksen järjestäjän tulee yhdessä esiopetusyksiköiden ja koulujen johdon kanssa huolehtia selkeästä pedagogisesta johtamisesta kehittämisprosessin aikana.´
3. Osallistamista, vuorovaikutteista toimintaa ja yhteistyötä tulee lisätä esi- ja perusopetuksessa.
4. Esi- ja perusopetuksen opettajien hyvinvoinnista ja työssäjaksamisesta tulee huolehtia.
5. Oppimisympäristöjen kehittämistyössä tulee huomioida niiden fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset ulottuvuudet.
6. Opetussuunnitelmatyön merkitystä tulee painottaa enemmän koulutyön kehittämisessä.
7. Laaja-alaisen osaamisen ja (monialaisten) oppimiskokonaisuuksien merkitystä ja tavoitteita tulee selkeyttää esiopetusyksiköissä ja kouluissa.
8. Esi- ja perusopetuksen järjestäjien tulee huolehtia, että opetussuunnitelmien käyttöönottoon on varattu riittävästi resursseja.

Omaa tulkintaani arviointiryhmän saamasta tilannekuvasta

Peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden ns. jalkautumista on seurattu joka vuosikymmenellä. Jokseenkin aina on jouduttu toteamaan, ettei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Lopullista kuvaa tästä ops-kierroksesta joudutaan odottamaan vuoden loppuun, jolloin ilmestyy synteesi kaikista OPS-arvioinnin tuloksista.

Käyn ensin läpi lukemaani pääkohdittain ja sitten yritän vielä tiivistää ymmärtämääni onnistumisen j epäonnistumisen taustalla olevista tekijöistä.

1. Paikallinen opetussuunnitelmaprosessi

Perusopetuksen opettajat kommentoivat vastauksissaan toistuvasti opetussuunnitelma-asiakirjan ja kouluarjen välistä epäsuhtaa.

Vierailukohteissa yleistä oli, että koulutuksiin ja OPS-prosessiin osallistui aktiivisesti vain pieni osa henkilökunnasta. Perusopetuksen opettajien osallistuminen opetussuunnitelma-prosessiin liittyviin koulutuksiin on  kyselynkin mukaan jäänyt yllättävän pieneksi.

Monet opettajat kritisoivat  sitä, ettei heille ole tarjottu riittävästi mahdollisuuksia osallistua OPS-prosessiin.  Kokemus aidosta osallisuudesta OPS-työhön ei sii kaikilla opettajilla toteutunut. Kuultiin kritiikkiä, että uudistukset tai muutokset olivat tulleet ylhäältä päin ja opetussuunnitelma oli osalle opettajista tullut annettuna sen sisältöjä avaamatta.

Perusopetuksessa on erityisen suuri ero koulujen ja opettajien arvioissa  opettajien osallistumisesta opetussuunnitelmatyöhön sekä opettajien tiedottamisesta opetussuunnitelmatyön eri vaiheissa.

Naisopettajat arvioivat paikallisen opetussuunnitelman oman työn kehittämisen kannalta keskimäärin tärkeämmäksi kuin miesopettajat.

Perusopetuksen opettajista noin puolet arvioi paikallisen opetussuunnitelmaprosessin ja siihen liittyvän arvokeskustelun tärkeyden vähäiseksi oman työn kehittämisen kannalta. Arvokeskustelu paikallisen opetussuunnitelman pohjana on oman työn kehittämisen kannalta keskimäärin tärkeämpää luokanopettajille kuin aineenopettajille.

Lisäksi noin kaksi viidesosaa opettajista arvioi, etteivät keskustelu oppimiskäsityksestä ja täydennyskoulutus  ole työn kehittämisen kannalta erityisen tärkeitä. Koulutuksiin osallistuneista perusopetuksen opettajista (vain) 38-39 % arvioi niiden olleen hyödyllisiä tai erittäin hyödyllisiä. Naisopettajat arvioivat Opetushallituksen järjestämät koulutukset keskimäärin hyödyllisemmiksi kuin miehet.

TIIVIISTI
Perusteet ovat jääneet osin vieraiksi ja jotku  kokevat  sen arjelle vieraaksi. Vain osa opettajista on osallistettu. Järjestetty koulutus ja keskustelut ovat olleet vain osasta opettajia hyödyllisiä. Aikaa ei ole annettu riittävästi.

2. Oppimiskäsitys

Oppimiskäsitys on raportin mukaan huomioitu hyvin esiopetusyksiköiden ja koulujen pedagogisessa kehittämisessä. Tilat, välineet ja laitteet koetaan joissain paikoissa esteenä oppimiskäsityksen mukaisen opetuksen toteuttamiselle. Opetuksen järjestäjien, esiopetusyksiköiden ja koulujen välillä on paljon vaihtelua siinä, miten oppimiskäsityksestä keskustellaan, miten sitä ymmärretään ja tulkitaan sekä millaisia painotuksia siihen on tehty.

Vierailujen aikana käydyissä keskusteluissa lapsen ja oppilaan aktiivinen toimijuus nousi voimakkaasti esiin. Muut oppimiskäsitykseen liittyvät asiat, kuten oppilaiden vahvuuksien huomioiminen, oppimaan oppiminen, oppimisen vuorovaikutteisuus, omien oppimistavoitteiden asettaminen tai oppimisprosessin ohjaus tulivat esiin vain silloin tällöin.

TIIVIISTI:
Oppimiskäsitys näkyy koulujen kehittämisessä, mutta se on ymmärretty kapeasti aktiiviisuudeksi.

3. Laaja-alainen osaaminen

Laaja-alainen osaaminen arvioidaan perusopetuksessa osittain vaikeaksi ja monitahoiseksi tavoitteeksi. Pelkona opettajilla on, että laaja-alaisuus jää omaksi paperikukkasekseen.
Laaja-alaisuuden  toteutumista estäviä tekijöitä ovat kiire, opettajien asenteet, stressi sekä tilojen ja välineiden asettamat rajoitteet. Laaja-alaisuus ei vielä ole osa koulujen arkea, vaan se nähdään ylimääräisenä työnä.

Opettajista vain kolmasosa arvioi, että laaja-alainen osaaminen on huomioitu hyvin tai erittäin hyvin opetuksen käytänteissä tai toimintakulttuurin kehittämisessä. Koulujen vastaajaryhmistä näin arvioi noin puolet.  Kyselyaineistosta ei selviä, miten laaja-alaisuutta on konkretisoitu tai tuotu esille käytännön työssä.

Vierailuaineistojen ja paikallisten opetus- ja vuosisuunnitelmien analyysien perusteella näyttää siltä, että kouluissa ja esiopetusyksiköissä on suuria eroja siinä, miten laaja-alaisuus on tuotu osaksi paikallista toimintakulttuuria.

Opettajien ymmärrys laaja-alaisesta osaamisesta vaihtelee, sillä joissakin OPS-arvioinnin vierailukohteissa keskustelut laaja-alaisesta osaamisesta on aloitettu vasta opetussuunnitelmien käyttöönottovaiheessa.

TIIVIISTI
Laaja-alainen osaaminen ei ole vielä koulun arkea. Se koetaan vaikeaksi. Kouluissa ja esiopetusyksiköissä on suuria eroja siinä, miten laaja-alaisuus on tuotu osaksi paikallista toimintakulttuuria.  Paikallisten toimijoiden tulkinnat laaja-alaisen osaamisen tavoitteista vaihtelevat. Opettajien ymmärrys laaja-alaisesta osaamisesta vaihtelee.

4. Oppimiskokonaisuudet

Opetussuunnitelman mukaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelu ja toteutus on esiopetusyksiköissä ja kouluissa hyvällä alulla. Oppimiskokonaisuuksien laatiminen on  lisännyt yhteistyötä ja yhteissuunnittelua. Lisäksi se on mahdollistanut opettajien ja oppijoiden laajan osallistamisen. MOKista on siis ollut hyötyä.

Ryhmä näkee niiden toteutuksessa haasteita: Oppimiskokonaisuuksien tulisi rakentua OPS:n sisältöjen pohjalta ja esimerkiksi tehdä näkyväksi eri oppiaineiden välisiä yhteyksiä. Arviointitulosten mukaan tämä ei ole kaikkialla toteutunut.

Paikallisten toimijoiden tulkinnat oppimiskokonaisuuksien normeista vaihtelevat. Mikäli oppimiskokonaisuudet kytkeytyisivät paremmin oppiaineiden sisältöihin, varsinkin aineenopettajat kokisivat ne mielekkäämpinä. Oppimiskokonaisuuksien tavoitteiden toteutumiseen tulisi kiinnittää huomiota.

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan esiopetuksen tulisi kokonaisuudessaan muodostua eheytetysti oppimiskokonaisuuksista. Arviointitulosten mukaan tämä ei vielä täysin toteudu.

Useissa kouluissa monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelu ja toteutus on ollut alussa kuormittavaa, mutta ensimmäisen vuoden jälkeen on löydetty erilaisia ja vähemmän kuormittavia tapoja niiden toteutukseen. Tulkinnat monialaisista oppimiskokonaisuuksista sekä niiden tavoitteet, suunnittelu ja toteutus ovat moninaisia.

Monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteutumista estäviä tekijöitä ovat kiire, opettajien asenteet, stressi sekä tilojen ja välineiden asettamat rajoitteet. Monialaiset oppimiskokonaisuudet eivät vielä ole osa koulujen arkea, vaan ne nähdään ylimääräisenä työnä. Yhtenä pulmana oli, ettei laajoja monialaisia oppimiskokonaisuuksia aina ollut etukäteen kytketty opetussuunnitelman sisältöihin tai arviointiin.

Oppilaan oppimiskokonaisuuden aikana osoittamaa osaamista tulisi arvioida suhteessa oppimis- kokonaisuudessa mukana olevien oppiaineiden tavoitteisiin. Opettajien arvioiden mukaan tämä on kuitenkin haastavaa.

Monialaisia oppimiskokonaisuuksia on toteutettu hyvin eri tavoin vierailukouluissa, ja osassa kouluja ei oltu etukäteen pohdittu, miten eri oppiaineiden sisällöt otetaan huomioon MOK:ien suunnittelussa. Osa vierailukoulujen opettajista oli huolissaan siitä, että monilaiset oppimiskokonaisuudet vievät liikaa aikaa oppiaineiden tunneista, jolloin joitakin niiden keskeisiä sisältöjä voi jäädä opettamatta.
Monialaiset oppimiskokonaisuudet on (kuitenkin) nimenomaan tarkoitettu toteutettaviksi siten, että niiden sisällöt ja tavoitteet nousevat eri oppiaineista.

Oppilaiden osallistaminen oppimiskokonaisuuksien suunnitteluun voisi lisätä heidän motivaatiotaan ja sitoutumistaan MOK-työskentelyyn.

Alakouluissa monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttaminen on jonkin verran helpompaa kuin yläkouluissa. Ero voi selittyä ehkä sillä, että luokanopettajien työssä on helpompi rakentaa eheyttäviä monialaisia oppimiskokonaisuuksia ja tehdä yhteistyötä kollegoiden kanssa, sillä luokanopettajat opettavat suurimman osan kaikista oppiaineista.

TIIVIISTI:
Monialaiset oppimiskokonaisuudet eivät vielä ole osa koulujen arkea, ne eivät ole oikein "auenneet" ja  ne nähdään vaikeina toteuttaa ja ylimääräisenä työnä. Mutta ne ovat alullaan. Ne eivät kytkeydy oppiaineiden sisältöihin Niiden arviointi on vaikeaa.


5. Oppimisympäristöt ja työtavat 

Esiopetusyksiköissä ja kouluissa työskennellään hyvin erilaisissa oppimisympäristöissä. Opettajat nostivat pulmiksi vanhat ja huonosti toimivat laitteet, välineet ja materiaalit.

Usein yksiköiden tai koulujen lähes kaikkia mahdollisia tiloja oli hyödynnetty varsin luovasti, ja muista kuin luokkahuoneista  (mm. käytävät) oli muokattu vaihtelevilla kalusteratkaisuilla oppimisen tiloja.

Digitaalisten oppimisympäristöjen kehittämisen tai käytön suhteen vierailukohteissa oltiin hyvin erilaisissa tilanteissa ja vaiheissa. Oppimisympäristöjen digitalisoituminen on monissa kouluissa vielä kesken. 

Opettajien puheessa oppimisympäristöillä viitattiin pääosin fyysisiin tilaratkaisuihin-  pääosin fyysisten tilojen rajoitteisiin ja puutteisiin-  vaikka kehittämistyössä olisi tärkeää huomioida myös oppimisympäristöjen psyykkiset ja sosiaaliset ulottuvuudet omina kokonaisuuksinaan.Tämä tukisi opetussuunnitelmien sisällöllisten tavoitteiden saavuttamista ja oppimiskäsityksen huomioimista pedagogisessa toiminnassa.

Fyysisten oppimisympäristöjen tarkastelussa tulisi kiinnittää enemmän huomiota oppimista edistäviin tilaratkaisuihin haastavissakin tiloissa.

Työtavat

Perusopetuksessa opettajat ovat huomioineet työtapojensa kehittämisessä parhaiten pedagogisesti monipuolisen toiminnan ja oppilaiden sisäisen motivaation vahvistamisen. Vähiten  on huomioitu yhteistyö koulun ulkopuolisten tahojen kanssa sekä luonnon/rakennetun ympäristön hyödyntäminen.

Jos opettajilla on aikaa ja resursseja työtapojen kehittämiseen, he ovat uudistukseen ja muutoksiin erittäin tyytyväisiä.

TIIVIISTI

Oppimisympäristökäsite on ymmärretty suppeasti koulun fyysisiksi tiloiksi. Oppimisympäristöjen digitalisoituminen on monissa kouluissa vielä kesken.  Opsin työtapaideoista ovat  niiden monipuolistaminen ja oppilaan sisäisen motivaation vahvistaminen menneet parhaiten läpi.

6. Toimintakulttuuri.

Toimintakulttuuria käsittelevä osio on suurimmassa osassa perusopetuksen paikallisia opetus- suunnitelmia (16/19) kopioitu perustetekstistä.

33 arviointivierailun perusteella voidaan todeta, että esiopetusyksiköiden ja koulujen toimintakulttuurissa elävät traditiot ja perinteiset toimintatavat.

Perusopetuksen opettajista yli puolet arvioi, että kehittämismyönteinen ilmapiiri edistää hyvin opetuksen kehittämistä heidän kouluissaan. Sen sijaan tuntijako, kodin ja koulun yhteistyö, oppilaiden vaikuttamismahdollisuudet tai oppiainejakoinen opetus kehittävät perusopetuksen opettajien mukaan opetusta korkeintaan kohtalaisesti.

Ajan puute ja kiire estivät kehittämistyötä suurimmassa osassa vierailukohteita.

TIIVIISTI
Toimintakulttuuria ei ole juuri muutettu.

Yhteenvetoa

Yhteenvetona ryhmä toteaa  Opetussuunnitelman 2014 vaikutuksista opettajien työhön: perusopetuksen opettajilla on lisääntynyt oman työskentelyn reflektointi. 

Osaamisen ja oppimisen arvioinnin muutokset ja niihin luodut erilaiset järjestelmät ovat työllistäneet opettajia. Kaiken kaikkiaan opettajat kokevat, että kiire ja työn kuormittavuus on lisääntynyt. 

Osa vastanneista opettajista sen sijaan pohtii, ettei työhön ole tullut suuria muutoksia, koska he ovat opettaneet jo aiemminkin vuoden 2014 opetussuunnitelman hengen mukaisesti.

Missä on (jo) onnistuttu? Mikä uudesta opsista näyttää toteutuvan?

Pohdin lopuksi jopa omin sanoin, missä asioissa arviointiryhmän mukaan on jalkauttamisessa onnistuttu ja missä ei ihan. Lisäksi nostan mukaan tekstistä poimimiani selityksiä tuloksille.

Opettajien oman työn reflektointi, työskentelytapojen kehittäminen sekä erilaisten oppimisympäristöjen ja opetusmenetelmien hyödyntäminen ovat lisääntyneet. Hyvä.

Oppimiskäsityksen mukainen toiminta on konkretisoitunut muun muassa vuorovaikutteisena oppimisena sekä lasten ja oppilaiden aktiivisen toimijuuden vahvistamisena. Hyvä

Miksi näissä on (jo) onnistuttu?  

Opetussuunnitelmien käyttöönottoa tukevat koko henkilöstön perehtyminen opetussuunnitelmien tavoitteisiin sekä yhteisen ymmärryksen luominen opetuksen kehittämisen suunnista. Jos siis näin on toimittu.

Arviointiryhmä nostaa esiin kolme  tekijää, jotka edistävät opetussuunnitelmien sisällöllisten tavoitteiden saavuttamista esiopetusyksiköissä ja kouluissa. Nämä ovat:  Kehittämismyönteinen ilmapiiri,  Pedagoginen johtaminen ja Sisäinen yhteistyö.

Opettajien hyvinvoinnin huomioiva pedagoginen johtaminen edesauttaa muutosmyönteistä ilmapiiriä. Koko työyhteisöllä on kuitenkin vastuu uudistuksiin perehtymisestä ja kehittämistyöhön sitoutumisesta. Arviointiin osallistuneiden opettajien mukaan yhteistyö edistää kaikkea kehittämistyötä. Pedagogisella johtamisella voidaan luoda tilaa yhteistyölle ja siten edistää yhteistä ymmärrystä. Yhteiset keskustelut arvoista, oppimiskäsityksestä ja opetussuunnitelman keskeisistä tavoitteista tukevat toimintakulttuurin kehittämistä.


Missä ei ole (vielä) onnistuttu? Mikä uudesta opsista ei näyttää toteutuvan tai toteutuu "väärin"?

ERITYISESTI arviointiryhmä nostaa esille neljä  asiaa, joissa ei olla (vielä ihan ) oikeilla raiteilla: monialaiset oppimiskokonaisuudet, laaja-alaisen osaamisen, oppimisympäristöpuheen sekä oppilaiden ja huoltajien osallistamisen. Oppilaiden ja huoltajien osallisuus ei vielä toteudu tavoitteiden vaatimalla tavalla.

Mistä epäonnistuminen opsin ideoiden jalkauttamisessa (ilmeisesti) johtuu?

EPÄONNISTUMISTEN syyt voisi tiivistää muutosteorioiden hahmottamiin keskeisiin kompastuskiviin
1. MITÄ: Ei tiedetä, minne pitää mennä.
2. MIKSI: Ei haluta mennä sinne.
3. MITEN: Ei osata mennä sinne.
4. MILLÄ JA MILLOIN: Ei ole välineitä, joilla mennä sinne.

MITÄ?
Kuntatason tulkinnoissa opetussuunnitelmien normeista, opetussuunnitelmien sisällöistä ja niiden keskeisistä käsitteistä ei ole yhteistä ymmärrystä. Opetussuunnitelmien perusteiden tavoitteet ovat abstrakteja  ja idealistisia.

LÄÄKKEEKSI:
Opetushallituksen onkin  selkeytettävä käytettyjä käsitteitä ja huolehdittava käyttöönoton jälkeisestä tuesta.

Ryhmä ehdottaa korjausliikkeitä:  Oppimisympäristöjen kehittäminen vaatii valtakunnallisen ja paikallisen tason eri toimijoiden selkeää viestintää, monipuolista keskustelua ja yhteistä ymmärrystä oppimista tukevista oppimisympäristöistä. Kattavaan viestintään ja tiedottamiseen on resursoitava.

Kuntatasolla tulee käydä riittävästi keskusteluja. Yhteinen keskustelu on ollut vähäistä. Opetuksen järjestäjän tulee määrätietoisesti osallistaa koko henkilöstöä. Kattavaan viestintään ja tiedottamiseen on resursoitava. Jotta opetussuunnitelma voi muodostua ”eläväksi” asiakirjaksi, sen tavoitteisiin ja keskeisiin sisältöihin tulee palata säännöllisesti.

Opetussuunnitelmien valmistelu- ja käyttöönottovaiheessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota ohjeistuksiin ja koulutuksiin, jotka liittyvät keskeisiin uudistuksiin.  Opetussuunnitelmien käyttöönotto on pitkäkestoinen prosessi, joka vaatii aikaa monipuoliseen keskusteluun ja yhteistyöhön.

MIKSI?
Osa perusopetuksen opettajista ei  koe opetussuunnitelman perusteiden, paikallisen opetussuunnitelman tai lukuvuosisuunnitelman merkitystä opetustyön kehittämisessä suurena.

LÄÄKKEEKSI:
Opetushallitus voi vaikuttaa asiakirjaan sitoutumiseen selkeällä viestinnällä ja koulutuksella. Paikalliseen opetussuunnitelmatyöhön osallistamista ja opetussuunnitelmatyön merkitystä tulisi painottaa opettajan työn tukena enemmän. Näin vahvistetaan opettajien kokemusta asiakirjojen tärkeydestä sekä sitoutumista opetussuunnitelmien toteuttamiseen.

MITEN?
Osaamisen kehittämisen näkökulmasta keskeisimpiä ongelmia ovat pedagogisen keskustelukulttuurin puuttuminen, resurssien ja ajan puute, asiantuntijaorganisaation johtamisen vaikeus sekä osaamisen erilaisuus. Pedagoginen johtaminen on epäselkeää.

LÄÄKKEEKSI: 
Arviointivierailuilla opettajat toistuvasti korostivat rehtorin tärkeää roolia opetussuunnitelma- prosessissa ja koulun toiminnan kehittämisessä. Opetuksen järjestäjälla ja sekä esiopetusyksikön ja koulun johdolla on  oltava ymmärrys opetussuunnitelmien sisällöistä ja tavoitteista. Tarvitaan Tämä pedagogista johtamista, aikataulutusta ja resurssointia.

Muutosjohtaminen vaatii strategisen suunnitelman, aikaa, henkilöstön osaamisen kehittämistä ja keskustelua.

Esiopetusyksiköiden ja koulujen tulee huolehtia riittävän yhteissuunnitteluajan toteutumisesta ja lisätä vuorovaikutteisten työtapojen käyttöä sekä henkilöstön kesken että opetuksessa.

Työyhteisöissä tarvittaisiin mentorointia tai muuta opastusta uudistusten toimeenpanossa.

Opettajat kokevat, että opetussuunnitelman uudistuksia ei kiireen vuoksi ehditä suunnittelemaan saati toteuttamaan onnistuneesti, sillä uudistuksille asetetaan usein liian tiukka aikataulu.

MILLÄ?
Toiminnan kehittämisen pulmia ovat ajan, resurssien, yhteisen keskustelun ja käytännön-läheisten täydennyskoulutusten puute.

Vaikka tahtoa kehittämiseen ja yhteistyöhön on, arviointivierailut osoittivat, että  yhteistyöhön on harvoin tarpeeksi aikaa. Kouluissa on kiire.  Kovin monia muutoksia osuu yhtä aikaa. Aika ei välttämättä riitä opetussuunnitelmallisten uudistusten läpiviemiseen halutulla tavalla.

Osassa kouluja on haastavat tilat. Osa opettajista kokee, että esiopetusyksikön tai koulun tilat, laitteet, välineet ja oppimateriaalit estävät OPS:n sisällöllisten tavoitteiden saavuttamista

Kunnissa muutospainetta aiheuttavat  opsuudistuksen lisäksi väestö- ja koulurakenteen muuttuminen ja rajalliset resurssit.  Kuntatalous on  tiukalla, ja esiopetusyksiköt ja koulut joutuvat toimimaan hyvin erilaisilla resursseilla

LÄÄKKEEKSI: 
Vastalääke olisi  resursointi ja töiden organisointi, ajan käytön suunnittelu  ja yhteistyö. Opetuksen järjestäjä voi lievittää kiirettä ja kiireen tuntua resursoinnilla. Esiopetusyksiköt ja koulut puolestaan töiden organisoinnilla, ajan käytön suunnittelulla ja yhteistyöllä.

Jotta vähäiset resurssit edistäisivät opetussuunnitelmien käyttöönottoa parhaalla mahdollisella tavalla, tulee niiden kohdentamisen suunnitteluun osallistaa esiopetusyksiköitä ja kouluja.

Resurssien kohdentamisessa tulisi varata liikkumavaraa käyttöönoton edetessä mahdollisesti ilmeneviin uusiin tarpeisiin. Näitä voivat olla esimerkiksi esiopetusyksiköissä ja kouluissa havaitut täydennyskoulutustarpeet.

Kouluissa on tärkeää keskustella arvoista, oppimiskäsityksestä ja opetussuunnitelman tavoitteista sekä tavoitella kehittämismyönteistä ilmapiiriä. Mm.  laaja-alaisen osaamisen merkityksestä tarvitaan  toistuvaa yhteistä  keskustelua.

Pyöreän pöydän ja arvioinnin kriteerien äärellä

Päivitetty 2.11.
KESKIVIIKKONA 31.10. OPH oli kutsunut Paasitorniin monikymmenpäisen joukon yliopistojen, koulujen, vanhempien ja hallinnon edustajia pohtimaan, kuinka perusopetuksen arvioinnista saataisiin tasa-arvoisempaa.

Juuri ennen tilaisuuden alkamista OPH oli lähettänyt mediatiedotteen. Se mukaan  kriteerit laaditaan  myös arvosanoille 5, 7 ja 9. Tällä hetkellä osaamistaso on määritelty ainoastaan arvosanalle 8.  Tavoite  on  määritellä päättöarvioinnille täsmällisemmät ja kansallisesti velvoittavat kriteerit, niin että uudet  kriteerit voidaan ottaa käyttöön 1.8.2019 alkavana lukuvuotena. - Aikataulu pidettiin pöydän äärellä jopa turhan kireänä.

TILAISUUDEN avasi klo 9.30 yksikön päällikkö  Ulla Laine, ja sen jälkeen  päättöarviointityöteemaan meitä johdatteli opetusneuvos  Erja Vitikka.

Erityisesti huolena on- kuten tiedetään-  että peruskoulujen päättöarvoinnin perusteella annetaan  ne hyvät ja erinomaiset arvosanat, joiden pohjalta oppilaat valikoidaan  suosituimpiin lukioihin ja ammatillisen koulutukse suostuimmille linjoille.   Ja nämä arvioinnit eivät ole vertailukelpoisia.

- Karvin arviointien mukaan arvioinnin yhteisvertaisuus ei ole riittävällä tasolla, kertoi pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen lyhyessä tervehdyspuheessaan.  Kriteerit laaditaan valtakunnallisesti yhtenäisiksi. Kunnista saadut mallit ovat osoittautuneet hyvin  erilaisiksi. Ratkaisu vähentää myös kunnan tasolla tehtävää työtä.

Samassa yhteydessä joudutaan muuttamaan myös perustekstejä ainakin, luvun 6 osalta.

Kriteerityötä tukee asiantuntijaryhmä, joka valmistelee tutkimustietoon perustuen pohjan päättöarvioinnin kriteereille eri oppiaineisiin. Ryhmän jäsenet kritisoivat opsperusteiden nykyistä arviointiosuutta käsitteellisesti sekamelskaksi.
- Oppimisen ja edistymisen ja osaamisen arviointi , formatiivinen ja summatiivinen arviointi ovat tekstissä sekaisin, totesi mm. Najat Ouakrim-Soivio.

Uusi luku halutaan kirjoittaa niin, että erityyppinen arvointi kuvataan kukin erikseen. Niinikään kuultiin, että eri oppiaineryhmien arviointiohjeet näyttäytyvät kovin erilaisilta.

TYÖTÄ tukevat myös nämä pyöreän pöydän tilaisuudet, joihin kutsutaan muun muassa opetuksenjärjestäjiä, opettajia, ainejärjestöjä ja opettajankouluttajia.

Keskiviikon tilaisuus oli järjestyksessä toinen. Lisää on tulossa aboit kolme. Nyt esiteltiin Fountain Parkin  opettajille, oppilaille  ja huoltajille tekemän  verkkoaivoriihen tulokset. Riiheen osallistui netissäyli 13 000 vastaajaa.  Tulosten mukaan kaikki vastaajaryhmät  pitivät yhdenvertaisuuden lisäämistä tärkeänä. Tarkeitä teemoja olivat  arviointikäytäntöjen yhtenäisyys, tasa-arvo sekä myös  yhteistyö Vastaajat pitivät tärkeänä etenkin arvosanan 5 edellyttämän osaamisen kuvaamista.

Tilaisuudessa esiteltiin  kahdessa kunnassa:  Ylöjärvellä  ja Jyväskylässä tehtyä kriteeristötyötä.  Ylöjärven kokemuksia esitteli opetuspäällikkö Tarja Suhonen. Esityksessään hän toi esiin kutosen kriteerien tärkeyden. Jos oppilas saa arvosanan kuusi, hänen tulisi kuulua myös tehostetun tuen piiriin. Jyväskylän  tuotoksista kertoi rehtori  Pipsa Teerijoki. Jyväskylän mallissa oli keskitytty taitotasojen  tarkkaan määrittelyyn.

NOIN kolme tuntia kestäneessä sessiossa oli tilaa myös osallistujien kommentoinnille. Enkä minäkään malttanut olla hiljaa.

Sirkku Kupiainen totesi omassa päätöspuheenvuorossaan, että opettajat kyllä löytävät luotettavasti ne oppilaat, joille annetaan parhaat arvosanat, oli kriteereitä tai ei.  Todisteena oli Karvin tekemä arvio lukioista.
- Mutta ongelmana on se, että luokat ovat kovin erilaisia. Ja sekin, että myös opettajien osaaminen jakaantuu Gaussin käyränomaisesti.

Kommenteissa kiinnitettiin huomiota  myös oppilaiden saaman opetuksen rahoituksen epätasa-arvoisuuteen eri kunnissa.

TULEVASSA kriteerityössä  on tarkoitus käyttää soveltuvin osin ns. Krathwohl- Andersonin  (Bloomin teorian pphjalta kehitetettyä) mallia, jossa osaamisen laadun kohoamista kuvataan verbeillä sekä kielen osaamisen osalta vuoden 2004 perusteissa esitellyllä eurooppalaisella viitekehyksellä. Ihan kaikista malli ei ollut looginen.

OMISSA puheenvuoroissani nostin esille 3 haastetta:

1. Hyväksytyn oppimäärän (5) konkreetti määrittely on äärimmäisen tärkeää - ja samalla vaikeaa-mm. kesken koulunkäynnin kouluun tuleville maahanmuuttajanuorille.

Tämä kommenttini sai ymmärrystä. Toinen ryhmä, joka erityisesti hyötyisi viitosen arvosanan tarkasta määrittelystä, olisi erityisen tuen oppilaat (*-oppilaat).

2. Kiinnitin huomiota myös ops-tekstin vaikeuteen ja monimerkityksisyyteen. Toivoin, että ohjeistoa kirjoitettasiin ymmärrettäväksi ja yksikertaiseksi - siis suomeksi - vuosien 1970 ja 1985 perusteiden mallin mukaan.

3. Tuin OAJ:n Jaakko Salon näkemystä, että arviointiohjeistuksessa on otettava huomioon opettajien työmäärä. Kun kaksi kaupunkia oli esitellyt omaa , todella kiitoksen ansaitsevan perinpohjaista kriteerityötään, oli pakko kysyä: Olemmeko tulleet hulluiksi? Olemmeko saaneet byrokratiaepidemian? Kukaan ei pysty koulun arjessa sitomaan arviointiaan, jos jokaikinen kriteeri määritellään kuvatulla tavalla yksityiskohtaisesti ja laadullisesti.

Kysyin, miksei voida valita  yksinkertaisempi  ratkaisu: Annetaan opettajien käyttää suhteellista arvioinia (siis about Gaussin käyrää) mutta määritellään luokalle keskimääräinen osaamistaso esim. koepankin avulla.

PS. Ainoa harmituksen aihe, ettei salissa ollutkaan pyöreää pöytää :-)

Hellström Ylessä: Tulevaisuuden opettaja ei opeta.

YLE Radio 1:ssa: Kultakuume
maanantaina 9.3. klo 15.05 -15.30.

Tulevaisuuden opettaja ei enää opeta!

Vuonna 2016 voimaan tulevassa opetussuunnitelmassa ei enää juurikaan puhuta opettamisesta, vaan sen mukaan opettaja rohkaisee, innostaa ja haastaa.

Uuden opetussuunnitelman mukaan oppilaat myös ottavat yhä enemmän vastuuta oppimisestaan, etsivät itse kiinnostavat kysymykset ja myös vastaukset niihin.

Mutta muuttuuko koulun arkikulttuuri todella? Mitä se vaatii oppilailta ja opettajilta? Aiheesta keskustelemassa ovat opetusneuvos Martti Hellström ja rovaniemeläinen äidinkielenopettaja Jaakko Sarmola.

JUTUN voi kuunnella linkistä: http://areena.yle.fi/radio/2595855

Kultakuumeen Areena-sivut: http://areena.kokeile.yle.fi/1-1655967

Mitä oppilas ja opettaja tekevät opetuksessa? Ops 2016.

PERUSOPETUSTA uudistetaan nykyään noin 10 vuoden välein. Ensin viilataan lainsäädäntöä (mm. tuntijako) eduskunnassa ja sitten opetushallituksessa opetussuunnitelman perusteita niiden pohjalta. Olemme nyt tämän toisen vaiheen loppusuoralla. Seuraavaksi opetuksen järjestäjät laativat oman paikallisen opetussuunnitelmansa. Sille työlle on aikaa käytännösä ensi kevät. Viimeisenä tekstityöhön tarttuvat yksittäiset koulut: koko ketjun on oltava valmiina  syksyllä 2016. Sitten homma on valmis?

EI ole. Silloin  vasta alkaa varsinainen uudistus. Tai ei ala. Eli opetussuunnitelman kääntäminen toiminnaksi, ainutkertaisiksi opetustapahtumiksi, oppitunti ja koulupäivä kerrallaan. Perusteissa on noin 600 sivua. Käännöstyössä onnistumisen oleellisin edellytys on, että opettajat ymmärtävät, mitä pitää muuttaa. Ei niinkään, mikä testissä on muuttunut. Vaan miten koulun arki sellaisena kuin se nyt on, eroaa siitä, millaiseksi se opetussuunnitelmassa kuvataan. Opettajien täytyy tietää se, tahtoa toteuttaa muutos arjessa, hallita uuden kouluarjen vaatimat taidot ja heillä tulee olla myös aito tilaisuus toimia toisin.

Kärjistäen voisi sanoa, että vuosisatojen ajan oppilaan
osana  opetuksessa on ollut seurata opetusta ja
parhaimmillaan osallistua opetukseen. Opettaja on ollut
toimija, auteur. Oppilaan paikka on ollut ikäänkuin katso-
mossa, opettajan lavalla.

YKSI tapa yrittää ymmärtää tätä vaadittavaa muutosta on syvälukea opetussuunnitelman perusteiden tekstiä kysymymällä yksinkertaisesti, mitä opettaja ja oppilas tekevät opetuksessa. Tein verbianalyysin perusteluonnoksen yleisestä osastan (en siis aineosista). Olen koonnut tähän blogilastuun aakkosjärjestykseen verbit, joilla kuvataan ensin oppilaan ja sitten opettajan toimintaa. Pahoittelen, että lista on pitkä. Lastun lopussa tiivistän näkemykseni siitä, mikä muuttuu vertaamalla näitä verbilistoja verbilistoihin, jotka olen vastaavasti koonnut kasvatusopin historiasta.

Mitä oppilas tekee opetuksessa?

• ajattelee eettisesti, krittisesti, luovasti, systeemisesti, yhdessä ja yksin
• analysoi kriittisesti
• antaa monipuolisen myönteistä realistista palautetta (toisille)
• argumentoi
• arvioi edistymistään, median vaikutuksia, omia että yhteisön ja yhteiskunnan toimintatapoja ja -rakenteita, prosesseja yhdessä ja yksin, tieto- ja viestintäteknologian vaikutusta kestävän kehityksen näkökulmasta, tietoa eri muodoissa, eri ympäristöissä ja tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla, tietoja ja ideoita, työhön tarvittavaa aikaa, työskentelyn onnistumista ja siihen vaikuttaneita tekijöitä.
• arvostaa ihmisoikeuksia, erityisesti lapsen oikeuksia, itseään, elinympäristöään, elinympäristön kulttuuriperintöä sekä omia sosiaalisia, kulttuurisia, uskonnollisia, katsomuksellisia ja kielellisiä juuriaan, omaa kehoaan,  työtä  ja sen tulostaa, ympäristön kulttuurisia merkityksiä
• arvottaa erilaisia viestejä
• asennoituu myönteisesti työtä ja työelämää kohtaan
• asettaa hypoteeseja, itselleen tavoitteita, tavoitteita
• asettuu toisen asemaan
• edistää oppimistaan, toiminnallaan esteettisyyttä
• ennakoi oppimisen eri vaiheita, työskentelyn mahdollisia vaikeuksia, vaaratilanteita
• esiintyy eri tilanteissa
• esittää mielipiteensä rakentavasti, tietoa eri muodoissa, eri ympäristöissä ja tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla, tietoa sanallisten, kuvallisten, auditiivisten, numeeristen ja kinesteettisten symbolijärjestelmien sekä näiden yhdistelmien avulla.
• etsii  erilaisia vaihtoehtoja, vastauksia
• etenee yksilöllisesti
• hahmottaa itsensä oppijana, kokonaisuuksia, koulussa opiskeltavien asioiden merkitystä oman elämän ja yhteisön sekä yhteiskunnan ja ihmiskunnan kannalta, sääntöjen ja sopimusten sekä luottamuksen merkityksen,  tvt:n  merkitystä, mahdollisuuksia ja riskejä globaalissa maailmassa, yhteisessä työssä  oman tehtävänsä osana kokonaisuutta
• hallitsee aikaa,  arkikieltä,  eri tiedonalojen kieltä, esitystapoja, omaa kehoaan
• hankkii  tietoa eri muodoissa, eri ympäristöissä ja tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla, tietoa omatoimisesti, vuorovaikutteisesti, luovasti  ja kriittisesti
• hakee hyvinvointiin ja terveyttä edistäviin ja sitä haittaaviin tekijöihin sekä turvallisuuteen liittyvää tietoa.
• harjaantuu,  kestävän elämäntavan mukaisiin valintoihin ja toimintatapoihin, työskentelemään itsenäisesti ja yhdessä toisten kanssa sekä toimimaan järjestelmällisesti ja pitkäjänteisesti.
• harjoittaa taitojaan niin perinteisissä kuin monimediaisissa, teknologiaa eri tavoin hyödyntävissä oppimisympäristöissä
• harjoittelee neuvottelemista, sovittelemista ja ristiriitojen ratkaisemista sekä asioiden kriittistä tarkastelua, oman elämän ja arjen kannalta tärkeitä taitoja, osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja sekä vastuullista suhtautumista tulevaisuuteen, pitkäaikaisesti ja sinnikkäästi, tvt:n käyttämistä vuorovaikutuksessa ja verkostoitumisessa, työelämässä tarvittavaa asianmukaista käyttäytymistä ja yhteistyötaitoja, työhön tarvittavan ajan arviointia ja muita työn edellytyksiä sekä uusia ratkaisujen löytämistä olosuhteiden muuttuessa
• havaitsee kulttuurisia erityispiirteitä
• hakee tietoja ja ideoita
• huolehtii itsestä ja toisista, omasta ja muiden turvallisuudesta eri tilanteissa, sovituista tehtävistä
• huomaa ihmissuhteiden ja keskinäisen huolenpidon tärkeyden, kielitaidon ja vuorovaikutustaitojen merkityksen, tvt:n erilaisten sovellusten  ja käyttötarkoitusten merkityksen  arjessa ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa
• huomioi toimintansa seurauksen ja vaikutukset
• hyödyntää opiskelussa vahvuuksiaan ja itseään kiinnostavia sisältöjä, teknologisia ja muita apuvälineitä opiskelussaan
• ideoi
• ilmaisee itseään arvostavasti ja  eri tavoin, vähäiselläkin kielitaidolla, näkemyksiään arvostavasti.
• jakaa, tietoja ja ideoita
• kantaa vastuuta omasta ja yhteisestä työstä
• kartuttaa työelämätuntemustaan
• kasvaa ihmisenä, monipuoliseksi ja taitavaksi kielenkäyttäjäksi sekä äidinkielellään että muilla kielillä
• kehittelee sosiaalisia taitojaan
• kehittää kuluttajataitojaan sekä edellytyksiään omasta taloudesta huolehtimiseen ja talouden suunnitteluun, käytännön tvt-taitojaan omien tuotosten laadinnassa, ajattelun ja oppimisen taitoja, omaa osaamistaan, oppimistrategioitaan, tieto- ja viestintäteknologista osaamistaan, tunnetaitojaan, työskentelyään ja verkostoitumistaitojaan
• kehittyy työskentelytaidoissa.
• kiinnostuu kouluyhteisön ja yhteiskunnan asioista, työstä  kohtaa arvostavasti muita ihmisiä
• kohtaa myös epäonnistumisia ja pettymyksiä
• kokee
• kokeilee erilaisia vaihtoehtoja
• kunnioittaa ihmisoikeuksia (kulttuurinen osaaminen), muita ihmisryhmiä ja kansoja, toisten ihmisten loukkaamattomuutta, työtä  ja työrauhaa
• kuuntelee toisten näkemyksiä
• käyttäytyy asiallisesti
• käsittelee  tietoa  omatoimisesti, vuorovaikutteisesti, luovasti  ja kriittisesti
• käyttää aktiivisen kansalaisen demokraattisia oikeuksia ja vapauksia vastuullisesti, hankkimaansa tietoa itsenäisesti  ongelmanratkaisuun, argumentointiin, päättelyyn ja johtopäätösten tekemiseen, hankkimaansa tietoa vuorovaikutuksessa toisten kanssa ongelmanratkaisuun, argumentointiin, päättelyyn ja johtopäätösten tekemiseen, erilaisia tekstejä sekä yksin että yhdessä muiden kanssa, kekseläisyttä, kuvittelukykyään, matemaattisia symboleita, kuvia ja muuta visuaalista ilmaisua, draamaa sekä musiikkia ja liikettä vuorovaikutuksen ja ilmaisun välineinä, median mahdollisuuksia, mielikuvitusta, omaa kehoaan tunteiden ja näkemysten, ajatusten ja ideoiden ilmaisemiseen, omaa tapaansa oppia oppimisensa edistämiseen, omia oikeuksiaan ja vastuitaan eettisesti, onnistumista parantavia oppimisstrategioita, oppimista edistäviä työskentelytapoja, osallistumisessa ja vaikuttamisessa vahvuuksiaan ja itseään kiinnostavia sisältöjä, teknologiaa vastuullisesti, tieto- ja viestintäteknologiaa tiedonhallinnassa sekä tutkivassa ja luovassa työskentelyssä, tieto- ja viestintäteknologiaa vastuullisesti, turvallisesti ja ergonomisesti, tietoja ja taitoja tilanteen edellyttämällä tavalla
• liittää käsitteet aikaisemmin oppimaansa, opittavat asiat aikaisemmin oppimaansa
• lisää ympäristönsä hyvinvointia.
• lukee (peruslukutaito, kirjoitustaito, numeraalinen lukutaito, kuvanlukutaito, medialukutaito ja digitaalinen lukutaito)
• luo kulttuuria ja perinteitä
• luottaa itseensä,  muihin ihmisryhmiin ja kansoihin, näkemyksiinsä
• löytää innovativisia ratkaisuja, itselle sopivia työskentelytapoja ja oppimispolkuja, uusia ratkaisuja   olosuhteiden muuttuessa
• muokkaa kulttuuria ja perinteitä, tietoa eri muodoissa, eri ympäristöissä ja tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla,  tietoja ja ideoita
• muuttaa omia että yhteisön ja yhteiskunnan toimintatapoja ja -rakenteita  kestävää tulevaisuutta rakentaviksi
• nauttii erilaisista viestimuodoista, esteettisyyden eri ilmenemismuodoista
• noudattaa hyviä tapoja, yhteisiä sääntöjä, yhteisesti sovittuja toimintatapoja ja sääntöjä.
• näkee asioiden välisiä vuorovaikutussuhteita, kulttuurisen moninaisuuden lähtökohtaisesti myönteisenä voimavarana, vaihtoehtoja
• ohjaa omaa oppimistaan
• oivaltaa koulussa ja vapaa-ajalla hankitun osaamisen merkityksen oman työuran kannalta, työn ja yritteliäisyyden merkityksen, yrittäjyyden mahdollisuudet sekä oman vastuun yhteisön ja yhteiskunnan jäsenenä
• omaksuu arvoja  ja asenteita
• on avoin uusille ratkaisuille, aktiivinen toimija, mukana  arvioimassa ja kehittämässä yhteistyötä, kohtuullinen, säästäväinen, tietoinen oppimisprosessistaan, vastavuoroinen, vastuullinen mm  oppimisprosessistaan, vuorovaikutuksessa  eri oppimisympäristöjen,  eri yhteisöjen kanssa, muiden aikuisten, opettajien, toisten oppilaiden ja ympäristön kanssa, vähäiselläkin kielitaidolla.
• osaa kestävän elämäntavan
• opiskelee
• oppii oppimaan, taitoja, tietoja, uusia käsitteitä, virheistä, yhdessä
• osallistuu oman opiskelunsa, yhteisen koulutyön ja oppimisympäristön suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin,  perusopetukseen, sekä koulussa että sen ulkopuolella, suunnitteluun, säännöllisesti  koulutyöhön, tiedon yhteisölliseen rakentamiseen
• ottaa huomioon muut ihmiset ja ympäristön, vastuuta oppimisesta ja työskentelystä kouluyhteisössä, viestejä vastaan esimerkiksi kirjoitetussa, puhutussa, painetussa, audiovisuaalisessa tai digitaalisessa muodossa.
• pohtii asioita,  eettisiä  kysymyksiä kulttuurisesti moninaisessa maailmassa, ehdotuksiaan eri osapuolten yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon sekä oikeudenmukaisen kohtelun näkökulmista, menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välisiä yhteyksiä sekä erilaisia tulevaisuusvaihtoehtoja, millaisia asioita ei voida ihmisoikeuksien vastaisena hyväksyä, tavoitteita ja arviointikriteereitä yhdessä, teknologian vastuulliseen käyttöönliittyviä eettisiä kysymyksiä, yhdessä
• ponnistelee yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi
• päättelee
• rakentaa hyvän tiedollisen perustan jatko-opinnoille ja elinikäiselle oppimiselle, kestävän motivaation jatko-opinnoille ja elinikäiselle oppimiselle, omaa identiteettiään, omaa kulttuurista identiteettiään,  myönteistä ympäristösuhdetta, uutta tietoa
• ratkoo ongelmia itsenäisesti ja yhdessä muitten kanssa
• reflektoi kokemuksiaan, oppimistaan, tunteitaan.
• saa aineksia  maailmankuvansa laajentamiseen ja jäsentämiseen
• saa kokemuksia, tvt:n käytöstä myös kansainvälisessä vuorovaikutuksessa, työnteosta sekä yhteistyöstä koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa, ohjausta, oman kehitystasonsa ja tarpeidensa mukaista opetusta, ohjausta ja tukea, tietoa ja kokemuksia kansalaisyhteiskunnan osallistumis- ja vaikuttamisjärjestelmistä ja keinoista, tiettyjä valmiuksia, yleisiä valmiuksia)
• saattaa työn sisukkaasti loppuun
• selviää elämässä ja arjessa
• soveltaa tietojaan
• suhtautuu reilusti ja arvostavasti  koulutovereihin ja koulun aikuisiin,  uusiin mahdollisuuksiin avoimesti
• suojaa yksityisyyttään ja henkilökohtaisia rajojaan
• suorittaa oppivelvollisuutta,  tehtävänsä tunnollisesti
• suunnittelee itse opiskeluaan, oppimisen eri vaiheita, työprosesseja, yhdessä ja yksin, 
• syventyy oppimiskokonaisuuden sisältöön, ymmärrystä
• säätelee itseä
• tahtoo toimia
• taitaa ajattelun,  digitaalisen lukemisen, itsearvioinnin, kirjoittamisen, kuvien lukemisen, (perus)lukemisen, median lukemisen, numeraalisen lukemisen, oppimisen, projektityöskentelyn, ryhmätoiminnan, oman työn arvioinnin, oman työn suunnittelun, oman työn säätelyn,  oman työn arvioinnin, työskentelyn,verkostoitumisen, vertaisarvioinnin
• tarkastelee,  asioita ja tilanteita eri näkökulmista,  itsenäisesti että ryhmänä edistymistään ja työnsä tuloksia suhteessa tavoitteisiin ja niihin onnistumisen kriteereihin, joista on yhdessä keskustellen sovittu työtä aloitettaessa, eettisiä  kysymyksiä kulttuurisesti moninaisessa maailmassa,  kokonaisuuksia, omaa työskentelyään, oppiaiden vapaa-ajan tekstejä sekä niistä nousevia tulkintoja maailmasta, oppilaille merkityksellistä viestintää  sekä siitä nousevia tulkintoja maailmasta, suunnitelmien toteutumista
• tarttuu asioihin aloitteellisesti
• tarvitsee
• tekee aloitteita, havaintoja, jatko-opintovalintansa perustellusti, johtopäätöksiä, kansainvälistä yhteistyötä, käsillä, omia ajatuksia ja ideoita näkyväksi monin eri tavoin, päätöksiä, työtä, yhdessä, yksin
• tiedostaa oman tapansa oppia
• toimii eettisesti, itseohjautuvammin, joustavasti eri ympäristöissä, järjestelmällisesti ja pitkäjänteisesti, kansalaisena, kuluttajana, muutostilanteissa joustavasti ja luovasti, rakentavassa vuorovaikutuksessa, vaaratilanteissa tarkoituksenmukaisesti, vastuullisena kuluttajana, vastuullisesti, yhdessä, yrittäjämäisesti
• tulee tietoisiksi edistymisestään, tutuksi (Itsensä työllistämisen taidot ja yrittäjyys)
• tulkitsee, erilaisia tekstejä sekä yksin että yhdessä muiden kanssa
• tunnistaa ammatillisia kiinnostuksen kohteitaan , oman erityislaatunsa, oman tapansa oppia, miten kulttuurit ja katsomukset vaikuttavat yhteiskunnassa ja arjessa, miten media muokkaa kulttuuria, omat kehittymismahdollisuutensa, omat vahvuutensa, keskeiset turvallisuuteen liittyvät symbolit, ympäristön kulttuurisia merkityksiä
• tuntee  elinympäristöään, elinympäristön kulttuuriperintöä sekä omia sosiaalisia, kulttuurisia, uskonnollisia, katsomuksellisia ja kielellisiä juuriaan, ihmisoikeuksia, erityisesti lapsen oikeuksia, loa yhdessä tekemisesta ja oivaltamisesta, hyvinvointia ja terveyttä edistävien ja sitä haittaavien tekijöiden sekä turvallisuuden merkityksen, lähialueen yhteiskunnallisia ja taloudellisia rakenteita ja toimintatapoja, omat oikeutensa  ja vastuunsa, tvt:n erilaisia sovelluksia ja käyttötarkoituksia
• tuottaa erilaisia  viestejä, tietoa eri muodoissa, eri ympäristöissä ja tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla, tietoa sanallisten, kuvallisten, auditiivisten, numeeristen ja kinesteettisten, symbolijärjestelmien sekä näiden yhdistelmien avulla, tietoa  omatoimisesti, vuorovaikutteisesti, luovasti  ja kriittisesti, tietoja ja ideoita
• tutkii yhdessä ja yksin
• tutustuu  työelämään
• työskentelee itsenäisesti ja yhdessä toisten kanssa, pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti, sisältöjen parissa, tutkivasti
• vaikuttaa
• valitsee  erilaisia työtapoja
• valmudet karttuvat
• välittää  kulttuuria ja perinteitä, viestejä  esimerkiksi kirjoitetussa, puhutussa, painetussa, audiovisuaalisessa tai digitaalisessa muodossa.
• yhdistelee näkökulmia
• yhdistää  eri tiedonalojen tietoja ja taitoja sekä jäsentää niitä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi vuorovaikutuksessa toisten kanssa.
• ymmärtää erilaisia näkökulmia,  hyvinvointia ja terveyttä edistävien ja sitä haittaavien tekijöiden sekä turvallisuuden merkityksen, miten itse voi vaikuttaa oppimiseensa ja koulutyössä onnistumiseen, monimuotoisia kulttuurisia viestinnän muotoja, omien valintojen, elämäntapojen ja tekojen merkitys paitsi itselle, myös lähiyhteisöille, yhteiskunnalle ja luonnolle, oppimateriaalina hyödynnetyn ilmaisultaan monimuotoisten  tekstien   kulttuuriset yhteydet, teknologian toimintaperiaatteita ja kustannusten muodostumista, tieto- ja viestintäteknologian käyttö- ja toimintaperiaatteita ja keskeisiä käsitteitä
• yrittää, parhaansa

Yhteenvetoa

VERBIVALIKKO on pitkä. Sen pohjalta syntyy kuva oppilaasta opetuksen keskeisenä toimijana. Vain muutamassa kohdassa (punaisella) oppilas on kohde.

ENTÄ millaisia vanhemmissa kasvatusopeissa käytettyä verbejä listasta ei löydy? Mm. näitä 

• Alistuu opettajan totuudelle, 
• Antaa apua
• Edistää toisten kehitystä
• Hankki hyviä tottumuksia
• Huoltaa pienempiä
• Hyväksyy 
• Innostuu
• Kasvaa itsestään ja luonnollisesti
• Keksii
• Kertaa, oppikirjasta
• Keskustelee, vapaasti
• Kiintyy
• Kilpailee
• Kuuntelee
• Leikkii
• Liikkuu (saa)
• Muovaa oman päänsä
• Myötävaikuttaa
• Märehtii
• Oivaltaa
• On kuuliainen
• On omatoiminen, tarkkaavainen! 
• Opettaa heikompia
• Opettelee, ulkoa
• Sovittaa koulutiedot yhteen oman kokemuksen kanssa (toverit)! !
• Ottaa vastaan vaikutelmia
• Perehtyy
• Ponnistelee
• Pyrkii
• Pänttää
• Pyytää apua 
• Saa aikaan,  tyydytystä, harjoitusta tuen vastaanottamisessa
• Seuraa esityksiä 
• Syttyy
• Tavoittelee
• Tekee käsillä
• Toimii tahallisesti, tietoisesti
• Toistaa
• Tottelee
• Tukee heikompia, nuorempia
• Tuntee mielihyvää,  mielipahaa 
• Valikoi
• Valmistautuu
• Valmistaa käsityökaluja
• Varttuu
• Vastaa kysymyksiin
• Välttää huonoja tottumuksia

Opettajan uusi rooli on olla rinnalla.

Mitä opettaja tekee? 
PS. opettaja-sanaa ei  tekstissä juuri käytetä, hänestä puhutaan passiivissa. Opettajan sijasta käytetään toimijana usein  koulua ja oppivana yhteisönä toimivaa koulua.

• aloittaa päivän työn  lyhyellä päivänavauksella
• antaa toisen ja kuudennen vuosiluokan lopulla oppilaalle lukuvuositodistuksen lisäksi myös muuta ohjaavaa palautetta opetuksen järjestäjän päättämällä tavalla. Päättöarvioinnin lähestyessä opettajien tehtävänä on lukuvuoden vielä ollessa käynnissä antaa oppilaille paitsi tietoa suoriutumisen nykytilasta ja -tasosta myös oppimista eteenpäin ohjaavaa arviointipalautetta/ antaa mahdollisuuksia/ monipuoliseen arviointiin perustuvaa, ohjaavaa palautetta, jolla tuetaan oppilaiden koko kehitystä ja oppimista/ antaa monipuolisen myönteistä realistista palautetta/ antaa riittävän usein tietoa oppilaan opintojen edistymisestä sekä oppilaan työskentelystä ja käyttäytymisestä oppilaalle itselleen ja huoltajalle/ antaa tietoa oppilaalle ja huoltajalle arviointiperusteista ja niiden soveltamisesta oppilaan arviointiin/ antaa myönteistä palautetta ja osoittaa, miten monenlaisin tavoin jokainen voi onnistua työssään/ antaa palautetta/ antaa tilaa oppimisen ja opintojen edistymisen pohdintaan
• (antaa) perustietoa
• antaa sopivia haasteita/ antaa huoltajille tietoa kapsen oppimisen ja kasvun edistymisestä sekä mahdollisista poissaoloista/ antaa tilaa (kysymyksille)/ antaa tilaisuuksia
• arvioi oppilaita monipuolisesti
• arvostaa  oppilaan vahvuuksia
• auttaa oppilaita onnistumaan koulutyössään/ auttaa  oppilaita soveltamaan tietojaan ja tuottamaan kokemuksia osallistumisesta tiedon yhteisölliseen rakentamiseen/ auttaa oppilaita tunnistamaan onnistumisiaan ja vahvuuksiaan koulutyössä sekä tulemaan tietoiseksi työlle sovittavista tavoitteista/ auttaa oppilaita yhdistämään eri tiedonalojen tietoja ja taitoja sekä jäsentämään niitä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi vuorovaikutuksessa toisten kanssa/ auttaa oppilaita ymmärtämään opiskeltavien asioiden välisiä suhteita ja keskinäisiä riippuvuuksia/ auttaa oppilaita ymmärtämään tavoitteet ja etsimään niiden saavuttamiseksi parhaita toimintatapoja.
• eheyttää opetusta
• edistää/ edistää  oppilaan vahvuuksia, suunnitelmallisesti
• ehkäisee tuen tarpeen syntymistä
• ei hyväksy
• eriyttää opetusta
• havainnoi ja dokumentoi oppilaan oppimista, työskentelyä ja käyttäytymistä/ havainnoi oppimisprosessia
• huolehtii arvioinnissa, että  oppilailla on mahdollisuuksia hyödyntää tarvittaessa tieto- ja viestintätekniikkaa ja antaa suullisia näyttöjä sekä käyttää apuvälineitä ja tarvittaviz avustajapalveluja (os)/ että kaikilla on mahdollisuudet/ osaltaan siitä, että oppilaiden oikeus ohjaukseen sekä opetukselliseen ja oppilashuollollisen tukeen toteutuu/ ruokailun yhteydessä annettavasta ohjauksesta ja kasvatuksesta/ siitä, että oppilaat saavat alusta lähtien oppimista ohjaavaa ja kannustavaa palautetta sekä tietoa edistymisestään ja osaamisestaan.
• hyödyntää, epäonnistumisia opetuksessa oppimista edistävällä ja oppilaita kunnioittavalla tavalla/ oppimateriaalina ilmaisultaan monimuotoisia tekstejä/tieto- ja viestintäteknologiaa  suunnitelmallisesti  kaikilla vuosiluokilla, eri oppiaineissa ja monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa sekä muussa koulutyössä.
• ilmoittaa tietoonsa tulleesta, koulumatkalla tapahtuneesta kiusaamisesta, väkivallasta tai häirinnästä tekoihin syyllistyneiden sekä niiden kohteina olleiden oppilaiden huoltajille ja tukea huoltajia asian selvittämisessä
• innostaa
• järjestää koulutyön/ mahdollisuus osallistua opetussuunnitelman ja siihen liittyvien suunnitelmien sekä koulun järjestyssäännön valmisteluun/ (järjestää) monialaisen riittävän pitkäkestoisen oppimiskokonaisuuden kerran lukuvuodessa/ järjestää toiminnallisia  opiskelutilanteissa/ (järjestää) onnistumisen kokemuksia ja elämyksiä
• kannustaa/ kannustaa oppilaita  kulkemaan koulumatkat terveyttä ja kuntoa edistävällä tavalla./ oppilaita osallistumaan kouluruokailun ja etenkin ruokailuhetkien suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin.
• kehittää itsearviointitaitoja/ oppilaiden keskinäistä arviointikeskustelua eli vertaisarviointia osana ryhmän työskentelyä.
• kertoo huoltajille opetuksen järjestämisen keskeisistä asioista, kuten opetussuunnitelmasta, oppimisen tavoitteista, oppimisympäristöistä ja työtavoista, oppimisen tuesta ja oppilashuollosta, arvioinnista ja todistuksista sekä opiskeluun liittyvistä valinnoista ja lukuvuoden erilaisista tapahtumista.
• keskustelee kotien kanssa  koulutyön tavoitteista ja koulun arviointikäytänteistä,  kouluruokailun tavoitteista ja järjestämisestä
• kokoaa  tietoa oppilaiden edistymisestä oppimisen eri osa-alueilla ja erilaisissa oppimistilanteissa.
• kunnioittaa oppilaiden oikeutta osallistua päätöksentekoon ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.
• (käyttää) arviointia myös opettajien itsearvioinnin ja oman työn reflektoinnin välineenä/ käyttää paljon opetusryhmän yhteistä arviointikeskustelua/ (käyttää) rikasta tekstiympäristöä, sitä hyödyntävää pedagogiikkaa sekä oppiaineiden yhteistyötä/ (käyttää) Kokemukselliset ja toiminnalliset työtavat/ (Käyttää) Monipuolisesti  ja tarkoituksenmukaisesti tieto- ja viestintäteknologian  
• laajentaa kiinnostuksen kohteita
• lisää  mahdollisuuksia opiskella erilaisissa ja eri-ikäisten oppilaiden ryhmissä ja työskennellä useiden eri aikuisten kanssa
• luo edellytyksiä/ tilanteita, joissa yhdessä pohtien annetaan ja saadaan oppimista edistävää ja motivoivaa palautetta.
• (lähettää) kannustavia  ja oppilaan oppimista ja kehitystä myönteisesti kuvaavia viestejä.
• mahdollistaa ilmaisultaan monimuotoisten tekstien kulttuuristen yhteyksien ymmärtämisen
• ohjaa käyttäytymistä/ oppimista/ rohkaisevasti/ oppilaita/ oppilaita havainnoimaan omaa ja yhteistä työskentelyä ja antamaan rakentavaa palautetta toisilleen ja opettajille/ oppilaita erityisesti uusien työtapojen käytössä heidän itseohjautuvuuttaan vahvistaen/ oppilaita myös suunnittelemaan ja arvioimaan työskentelytapojaan/ oppilaita  niin yksilöinä kuin ryhmänä havainnoimaan oppimistaan ja sen edistymistä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä/ tukea tarvitsevaa oppilasta koulunkäynnissä ja eri oppiaineiden opiskelussa/ ohjaa ymmärtämään
• (on) vastuussa  opetusryhmänsä toiminnasta, oppimisesta ja hyvinvoinnista/ vuorovaikutuksessa  oppilaiden ja huoltajien kanssa/ yhteistyössä   kotien kanssa
• opastaa/ oppilaita sekä itsenäisesti että koulukuljetuksin liikuttaessa huolehtimaan omasta ja muiden turvallisuudesta ja käyttäytymään matkaa tehdessään hyvin.
• opettaa (3*)/ koulun erilaisissa vuorovaikutustilanteissa asiallista, tilannetietoista käyttäytymistä ja hyviä tapoja.
• ottaa huomioon/  ottaa huomioon arvioinnissa oppilaiden erilaiset tavat oppia ja työskennellä sekä huolehtii siitä, ettei osaamisen osoittamiselle ole esteitä( lievätkin oppimisvaikeudet ja oppilaiden mahdollisesti puutteellinen opetuskielen/ suomen kielen/ruotsin kielen taidon arviointi- ja näyttötilanteita suunniteltaessa
• perustaa arviointinsa tavoitteisiin ja kriteereihin
• pohtii yhdessä huoltajien kanssa arvoja/ pohtii yhdessä tavoitteita  ja arviointikriteereitä/ pohtii yhdessä
• puuttuu/ puuttuu poissaoloihin
• rakentaa luottamusta/ rakentaa toivoa
• rohkaisee
• seuraa oppilaiden oppimista, työskentelyä ja hyvinvointia
• sisällyttää koulutyöhön
• sitouttaa  tavoitteiden mukaiseen työskentelyyn
• suunnittelee ja toteuttaa opetuksen arviointikäytännöt  siten, että oppilaalla on riittävästi monipuolisia mahdollisuuksia osoittaa osaamistaan.
• suuntaa  opetustaan oppilaiden tarpeiden mukaisesti.
• tarjoaa huoltajillemahdollisuuksia tutustua koulun arkeen ja osallistua koulun toiminnan ja kasvatustyön tavoitteiden suunnitteluun, arviointiin ja kehittämiseen yhdessä koulun henkilöstön ja oppilaiden kanssa/ tarjoaa mahdollisuuksia/ tarjoaa turvalliset puitteet.
• tarkastelee
• tekee kansainvälistä yhteistyötä/ yhteistyötä eri oppiaineiden kesken/ yhteistyötä  opettajien kesken ja erityisesti oppilashuollon henkilöstön kanssa/ tekee yhteistyötä tukea tarvitsevien oppilaiden huoltajien kanssa
• tiedottaa kuljetusjärjestelyistä   oppilaille ja huoltajille.
• tukee/ oppilaiden itsenäisen ja yhdessä työskentelyn taitoja/ tukee oppilaita/ tukee oppimista
• tunnistaa  mahdolliset vaikeudet varhain
• turvaa oppimisen rauhaa
• tutustuttaa
• vahvistaa/ vahvistaa jokaisen oppilaan osallisuutta/ vahvistaa oppilaan luottamusta omiin mahdollisuuksiinsa/ oppilaiden toimijuutta
• vaihtelee työtapoja
• valitsee työtavat vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa
• varmistaa erilaisissa arviointi- ja näyttötilanteissa , että kukin oppilas ymmärtää tehtäväksi annon ja saa riittävästi aikaa tehtävän suorittamiseen.
• vapauttaa opetukseen osallistumisesta tilapäisesti erityisestä syystä
• ymmärtää

Yhteenvetoa

OPETTAJALLA on valmentajan ja fasilitaattorin rooli. Hän ohjaa,  innostaa, kannustaa, tukee jne. 

ENTÄ millaisia vanhemmissa kasvatusopeissa käytettyä verbejä listasta ei löydy? Mm. näitä 

• Ajattelee didaktisesti
• Antaa läksyjä/ Antaa ohjeita/Antaa tehtäviä
• Auttaa/ Auttaa luonnollista kasvua/ Auttaa oppimista
• Edustaa totuutta
• Etsii itse parempaa
• Herättää harrastusta
• Ilmoittaa tehtävän
• Improvisoi
• Itsekasvattaa
• Johtaa omatoimisuuteen
• Jakaa tietoa
• Jakaa työtä ja vastuuta opettajan ja oppilaiden kesken
• Järjestää ainesta
• Järjestelee olosuhteita 
• Karsii ainesta
• Kasvattaa
• Katsoo pedagogisesti
• Kehittää ajatuksenjuoksua/ piileviä mahdollisuuksia
• Kehottaa
• Keskustelee
• Komentaa
• Kontrolloi
• Kuulustelee
• Kylvää opin siemeniä 
• Kyselee
• Käsitteellistää
• Käyttää hyväksi taipumuksia/ Käyttää hyväksi tarpeita/ Käyttää paineen tuntua/ Käyttää tilanteita hyväksi
• Lannistaa kapinoivan mielen 
• Luo oppilaan ajatusmaailman 
• Mahdollistaa 
• Menee mukaan oppilaiden pyrkimyksiin
• Moittii
• Mukauttaa aineksen ikäkauteen
• Muokka opsia oppimiskokemuksiksi
• Liittoutuu tarpeiden kanssa! 
• Muotoaa
• Muotoilee kouluelämää/ muotoilee opetusta 
• Muotouttaa
• Muuttaa suunnitelmia 
• Neuvoo
• Näyttää
• Ohjaa harrastukseen/ lapsen tahtoa 
• On innostunut/ luja/luova 
• Ohjaa työnkulkua 
• On esimerkki/esikuva/ persoona/ siveellinen/tahdikas!!
• Ottaa huomioon
• Pakottaa
• Palkitsee
• Panee työn alkuun 
• Organisoi ja jäsentää oppiainesta/ oppilaiden työskentelyä 
• Pitää oppilaat jännityksessa 
• Puhuu (elävä puhe, sana) 
• Poistaa esteitä virran tieltä / Poistaa esteitä kasvun tueltä
• Pyrkii/  Pyrkii itse parempaan
• Raivaa tilaa oppilaiden pyrkimyksille
• Rakastaa oppilaita 
• Rakentaa siteitä oppilaiden välille
• Rankaisee/ Rankaisee fyysisesti
• Rinnastaa oppiaineita
• Saa aikaan kasvua/Saattaa kasvamaan/ Saattaa häpeään
• Soveltaa opsia
• Suostuttelee
• Sytyttää
• Tarjoaa kokemuksia(oikea-aikaisesti)/ tehtäviä(oikea-aikaisesti)/ toimintaa
• Toimii tahallisesti/ Toimii tietoisesti
• Toteuttaa opetusta
• Totuttaa
• Työskentelee vuorotellen oppilaan kanssa
• Uhkailee
• Vaikuttaa/ Vaikuttaa tietoisesti
• Valitsee aineksen
• Valmistaa uuden läksyn
• Valitsee opetustilanteen rakenteen
• Valitsee sosiaalimuodon
• Varjelee pahalta 
• Vetoaa innostukseen/ Vetoaa kunnianhimoon/ Vetoaa taipumuksiin/Vetoaa tarpeisiin
• Virittää tarpeita keinotekoisesti

Loppusanat

Tällainen verbianalyysi on monessa suhteessa puutteellinen tapa hahmottaa opetuksen arjessa vaadittavaa muutosta. Mutta ainakin itselleni se konkretisoi asiaa. Pitkällä kokemuksella uskallaan väittää, että  koulun arjessa tulisi tapahtua ainakin kaksi isoa muutosta ja opettajan päässä myös.

NÄMÄ kaksi arjen isoa asiaa ovat: oppilas tulee ottaa mukaan opetuksen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin konreetisti. Oppilas ei siis "putoa" opettajan hallinnoimaan valmiseen suunnitelmaan. Oppilaan toimijuus/pedagoginen rooli laajenee osallistumisesta opettajan suunnitelemaan opetukseen osallisuuteen kaikkiin opetustapahtuman vaiheisiin ideoinnista kokemusten pohtimiseen.

Toinen perusteissa näkyvä iso idea on kaikkia osapuolia omassa oppimisessaan kannustava oppiva yhteisö. Opettajan  kannattaa käyttää ryhmänsä voimaa opetuksessa.

OPETTAJAN - ja myös vanhempien - päässä on myös tapahduttava isoja muutoksia:  Opetus ei ole asioiden läpikäymistä. Opetus on opettajan ja yhteinen prosessi, jossa oppilaat oppivat vaikeus vaikeudelta ottamaan itse vastuuta oppimisestaan, kasvustaan  ja tekemisistään. Yhä enemmän opettaja (vain) mahdollistaa ja tukee oppimista.  Oppiminen perustuu yhä vähemmän  opettajan opettamiseen ja yhä enemmän oppivan yhteisön yhdessä ohjailemaan opiskeluun. 

OPS 2016 - yhteiskuntaopin reflektointia

YKSI julkisen koulun suuria tehtäviä on kansalaiskasvatus.   Historiallinen trendi tällä alalla on ollut siirtymä alamaiseksi "sopeuttamisesta" aktiiviseen, demokraattisen yhteiskunnan kansalaisuuteen kasvattamiseen.

OPS 2016 tarjoaa tähän myös alakoulun 4-6-luokkalaiselle uuden oppiaineen: yhteiskuntaopin. Yhteiskuntaoppia opetetaan näillä vuosiluokilla vähintään 2 vuosi-viikkotuntia.

Päämäärä
YHTEISKUNTAOPPI kasvattaa lapsia aktiivisiksi, vastuuntuntoisiksi ja yritteliäiksi yhteiskunnallisiksi ja taloudellisiksi  toimijoiksi, jotka ovat oma-aloitteisia  ja päämäärätietoisia.

OPPIA saatuaan oppilas osaa antaa esimerkkejä, arvioida,  etsiä, ymmärtää ja soveltaa tietoa, hahmottaa, hankkia ja arvioida kriittisesti tietoa, muodostaa ja ilmaista mielipiteensä, keskustella, kuunnella, kuvailla, käyttää, nähdä, osallistua, perustella näkemyksiään ja valintojaan, selittää, seurata ajankohtaisia asioita, soveltaa periaatteita, tietoja ja taitoja, toimia aktiivisesti ja rakentavasti
sekä yhteistyössä ja ymmärtää mm. erilaisuutta. Lisäksi hän kiinnostuu. Hän on löytänyt omat vahvuutensa.

Keinot
OPETTAJA antaa tiedollisen perustan, avaa käsitteitä, harjaannuttaa, huomioi, kannustaa, ohjaa, perehdyttää, rohkaisee ja tukee.
OPPILAS etsii tietoa, harjaannuttaa arviointikykyään, harjoittelee, paneutuu, perehtyy, oivaltaa. omaksuu, osallistuu, pohtii, rakentaa käsitystään, tarkastelee ja tutustuu...

Työtavat
YHTEISKUNTAOPIN  oppimisympäristöihin ja työtapoihin liittyvissä tavoitteissa keskeistä on korostaa elämyksellisiä, toiminnallisia, tutkivia, vuorovaikutuksellisia työtapoja (esimerkiksi draamaa, erilaisten lähteiden tutkimista, kerrontaa, leikkiä, pelejä)  sekä omaa arkea.

Sisällöt 
YHTEISKUNTAOPIN  sisällöt valitaan siten, että ne tukevat tavoitteiden saavuttamista:

• S1 Arkielämä ja oman elämän hallinta (perhe, vaikuttaminen, ammatit, työelämä, raha) 
• S2 Demokraattinen yhteiskunta: (päätöksenteko, demokraatia, eri kulttuurit)   
• S3 Aktiivinen kansalaisuus ja vaikuttaminen  
• S4 Taloudellinen toiminta: (raha ja säästäminen.talouteen ja kuluttamiseen sekä lähiympäristön yrityksiin ja muihin palveluiden tuottajiin).

Arviointi
"Motivaation kehittymistä ei käytetä arvosanan muodostamisen perusteena."

Pohdintaa
Sisällöt ovat about ok. Niissä korostuvat oikeudet - mutta jostain syystä ei  niinkään vastuut. Hieman jäin pohtimaan, miksi sisätöjä ei linkitetty koulun toimintakulttuuriin (lasten oikeuksiin tulla kuulluksi, yhteisuunnitteluun jne.).

OPS 2016 - Historian osuuden reflektointia

TÄMÄ on kolmas blogilastu, jossa pohdin Opetushallituksen lausunnoille laittamia perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden luonnoksia.  Miltä näyttää alakoulun  historian osuus?

HISTORIAA on opetettu alakoulussa koko peruskoulun ajan. Vuoden 2016 opsissa uutta on, että myös yhteiskuntaoppia aletaan opettaa alakouluissa. Yhteensä aikaa on tuntijaossa varattu 4-6-luokille viisi tuntia, josta ainakin kaksi on varattava yhteiskuntaopille.

Kasvatuspäämäärästä

HISTORIAN opetuksen kasvatuspäämääräksi kokoan tekstistä seuraavia kuvauksia siitä, mitä oppilas osaa saatuaan opetusta: Hän antaa esimerkkejä, eläytyy, erottaa (Faktan ja tulkinnan), esittää syitä, hahmottaa, kasvaa aktiiviseksi,  kuvaa, kuvailee, käyttää käsitteitä, lukee ja analysoi (lähteitä). nimeää motiiveita, näkee, on omaksunut periaatteita, pohtii, selittää, soveltaa, tekee päteviä tulkintoja, tunnistaa syitä ja seurauksia, tuntee  ja ymmärtää. Lisäksi hänen identiteettinsä on rakentunut.

Opettajan ja oppilaan toiminnasta 
MITÄ oppilas tunneilla tekee kasvaakseen kohti tuota päämäärää: Hän hankkii tietoja, harjoittelee,

käyttää tietoja, paneutuu, perehtyy, soveltaa hankittua tietoa sekä suullisesti että kirjallisesti, tekee johtopäätöksiä, tekee  tulkintoja ja tutkii ohjatusti.

ENTÄ, mitä opettaja tekee (millä keinon opetus vaikutta)? Opettaja antaa palautetta, auttaa, avaa teksteissä käytettyjä käsitteitä, edistää, harjaannuttaa, herättää kiinnostusta, johdattaa, kehittää, korostaa, käsittelee ohjaa, perehdyttää, rohkaisee, tukee  ja vahvistaa.

Työtavoista
Keskeistä on korostaa elämyksellisiä, toiminnallisia, tutkivia, vuorovaikutuksellisia työtapoja, esimerkiksi draamaa, erilaisten lähteiden tutkimista, kerrontaa, leikkiä, pelejä sekä erilaisten lähteiden tutkimista.

Historian sisällöistä
SISÄLTÖALUEITA on viisi. Tässä hieman tiivistetysti:

• S1 Esihistoriallinen aika ja sivilisaation synty (ihmisen eläminen pienissä populaatioissa,  metsästyskulttuurin sekä maanviljelykulttuurin murros, sivilisaation synty)
• S2 Antiikin maailma: (Demokratian orastus Kreikassa. Roomalaisen maailman perintö. Rautakausi, Pohjolan asuttaminenja esinelöydöt).
• S3 Keskiaika: (Maailmankuva, idän ja lännen kulttuurit. Suomen siirtyminen historialliseen aikaan ja Ruotsin yhteyteen)
• S4 Uuden ajan murrosvaihe:(tieteessä, taide ja ihmisten uskomuket)
• S5 Suomi osana Ruotsia: (1600–1700-luvuilla) 

Historian arvioinnista
POIMIN napakoista ohjeista tähän kaksi
- "Muistamisen sijasta arvioinnissa kiinnitetään huomiota tiedon soveltamiseen ja historiallisen ajattelun kehittymiseen.”
- Motivaation kehittymistä ei käytetä arvosanan muodostamisen perusteena.

Yhteenvetoa
Pikainen selailu 1970-luvun POPSIIN vahvistaa, että oppiaineen identiteetti on hyvin stabiili. Jo tuolloin oppilaan toimintaa kuvailtiin hyvin samanlaisin verbein. Sisällöt on kuvattu tiiviisti (POPSssa ne esiteltiin ihan tunnin tarkkuudella). Ainesta on selvästi karsittu. Poissa ovat mm. Amerikka intiaaneineen, Euroopan sodat Napoleonineen. Erillisiä johdantokursseja ei ole.

Metodisesti huomio kiinnittyy siihen, että opettajan kerrontaan ei taideta enää uskoa.

VIELÄ 40 vuotta sitten ohjeislukemistoilla oli merkittävä osuus; oppikirjoja ei kuitenkaan hylätty. Nythän tässä ops-osuudessa ei viitata lainkaan oppikirjoihin. (Itse asiassa koko 3-6-ops-osuudessa ei esiinny kertaakaan sana oppikirja tai työkirja. Sama oppimateriaali esiintyy yhden kerran käsityöopetuksen yhteydessä. Sähköisiin lähteisiin viitataan yhden kerran viittomakielen yhteydessä).

MINUSTA historian osuus on ihan ok. Palaan yhteiskuntaoppiin seuraavaksi.

Opetussuunnitelma ja kilpailevat kasvatusohjelmat

VIIME keskiviikkona espoolais-rehtorit oli kutsuttu Espoon Arvokas- kasvatusohjelman esittelytilaisuuteen valtuustotalon kahvilaan.

Arvokas on espoolainen muunnelma maailmalla ART-nimellä kulkevalle sosiaali-emotonaalisten taitojen kasvatusohjelmasta, joka tutkitusti auttaa lapsia mm. suuttumuksen hallinnassa, tunteiden tunnistamisessa ja laajemmin kaverisuhteissa ja syrjäytymisen estämisessä.  Espoossa on 2000-luvun aikana laadittu suunnitemat kaikkiaan 58 eri taidon harjoitteluun. Satoja opettajia on koulutettu ohjelman käyttöön, ja kymmenissä kouluissa toimii Arvokas-ryhmiä, jotka noudattavat ohjelmaan kuuluvaa rakennetta (mm. pysyvä tunnin jaksotus, kaksi opettajaa, mehupalkinnot jne.). Myös meillä Aurorassa on useita tähän ohjelmaan koulutettuja aikuisia.

Kuvakaappaus Luokanopettaja-lehdestä. Rehtori Olli
Poutiainen esittelee Quest-konferenssissa Tee3-ohjelmaa

VANTTILAN koululla on laadittu  rehtori Olli Poutiaisen johdolla komea, systemaattinen sosioemotionaalisten taitojen kehittämisohjelma Tee3 (tiedän, tunnen, toimin).  Sen  ytimessä on 1-6-luokilla viikottain koko luokalle pidettävät arvokas-tunnit, joiden sisältöinä on ARTin lisäksi mm. KiVa-ohjelman tunteja ja vierailukäyntejä. Lisäksi koulussa on yläluokilla valinnaiskursseja näistä teemoista, erillisiä (tehostetun tuen) lyhytkursseja (esim. suuttumuksen hallinta) sekä mm. vertaissovittelua. Näin Tee3 kattaa kaikki koulun oppilaat ja kaikki vuosiluokat. Hienoa toimintaa.  Mutta vanhaa dinosaurusta jokin huolestuttaa yleisellä tasolla.  Teoreettisesti ja praktisesti.

ONGELMAA ei teoreettisesti ole, jos jokin kasvatusohjelma on menetelmä. Tällaisena pidän esim. Ben Furmanin muksuoppia. Mutta kasvatusohjelmasta tulee mielestäni ongelmallinen, jos sillä on omista lähtökohdistaan (ei opsista käsin) valitut tavoitteet ja sisällöt.

Putkisilmällä katsoen tällaiset ohjelmat (esim. Arvokas, samoin kuin Lions Quest, Liikkuva koulu, Vihreä Lippu tai esim. KiVa-koulu tunnit) voivat olla  eräässä mielessä varjo-opetussuunnitelmia. Mitä tarkoitan? Valtioneuvosto on antanut perusopetukselle tietyt tavoitteet ja opetushallitus perusteissa niitä jäsentävän käsiteapparaatin.  Erilliset kasvatusohjelmat jäsentävät usein opetuksen tehtävän vaihtoehtoisella tavalla- ei aivan erilailla, mutta omilla ehdoillaan. Ne valikoivat opsista jotkut tavoitteet ja tuovat rinnalle lisää, parempia. Valtioneuvosto on myöntänyt tietyille oppiaineille opetusaikaa pitkän taistelun jälkeen.  "Villeissä" kasvatusohjelmissa aika "varastetaan" näiltä aineilta. Opetushallitus on määritellyt myös perusopetuksen sisällöt. Näillä ohjelmilla on omista tavoitteistaan laaditut omat sisältönsä.

TIUKAN TEOREETTISESTI opetus, jonka lähtökohta ei ole opetussuunnitelma (vaikka se olisi kuinka arvokasta), ei ole opetusta. Se ei ole didaktiikan maailmassa tavoitteista, vaikka onkin intentionaalista.  Olen huono löytämään hyviä vertauksia, mutta eräässä mielessä nämä ohjelmat  voivat olla "Krimin valtaajia". Arjessa asia ei tietenkään ole näin dramaattinen.

TÄLLÄ en tarkoita, etteikö näitä ohjelmia kannattaisi hyödyntää. Päinvastoin. Niissä on tuotettu upeaa materiaalia ja ideoita.  Oleellista on kuitenkin suhteuttaa  ne opetussuunnitelman tapaan jäsentää koulunpito. Oleellista on pudottaa ne opetussuunnitelman rakenteisiin. Tämä tarkoittaa minusta tuntijaon ja opetussuunnitelman perusteiden opetusta koskevien rakenneratkaisujen periaatteellista kunnioittamista.  Nykyisessä opsissa se voi tarkoittaa esim. ohjelman matsaamista oppiaineiden sisältöjen ja aihekokonaisuuksien kanssa, linkittämistä tehostetun tuen keinovalikkoon, päivänavausten teemoittamista, toimintakulttuurisia ratkaisuja jne. Uudessa opsissa on vielä parempi rakenne-elementti: laaja-alaiset opintokokonaisuudet.

OPS 2016 - ET-osuuden reflektointia

VUODEN 2016 OPS-perusteet on siis julkaistu neljässä osassa: Yleinen osa, sisällöt alkuopetuksessa, 3-6-luokilla ja 7-9-luokilla.

KAIKKI oppiaineet esitellään samalla rakenteella. Siihen kuuluu tekstiä ja kaksi taulukkoa. Pääotsikot ovat: Oppiaineen tehtävä, elämänkatsomustiedon opetuksen tavoitteet,  Oppiaineen oppimisympäristöihin ja työtapoihin liittyvät tavoitteet, Ohjaus ja tuki oppiaineessa, Oppilaan oppimisen arviointi ja Elämänkatsomustiedon arviointikriteerit 6. vuosiluokan päätteeksi arviota ”hyvä” / arvosanaa kahdeksan varten. Yhteensä sivuja on neljä.

Ote ensimmäisestä taulukosta.

ENSIMMÄISEEN taulukkoon on numeroitu tavoitteet, kuvattu, mitkä sisältöalueet liittyvät mihinkin tavoitteeseen ja vielä listattu laaja-alaisen osaaminen osa-alue,johon tavoite liittyy.

TOISESSA taulukossa asiat esitetään (varmuuden vuoksi?) vielä toisinpäin, sisältöaluettain.

Ote toisesta taulukosta.

Tässä taulukossa kuvataan siis sisältöalueita yksityis-kohtaisemmin ja linkitetään ne aineen tavoitteisiin.

Suunnitelmallista ja huolellista työtä sanoi oma mentorini.

MENNÄÄN sitten itse pihviin. Miltä uudistettu ET näyttää?

ET:n omat tavoitteet

OPPIAINEEN kasvatuspäämääräksi tunnistan täysivaltaisen kansalaisen (joka on aloitteellinen ja  vastuullinen) ja hyvä ihminen (tätä sanaa ei käytetä, vaan: ..."kehitetään valmiuksia kasvaa itsenäiseksi, suvaitsevaiseksi, vastuulliseksi ja arvostelukykyiseksi yhteisönsä jäseneksi").

ET:ssä keskitytään eriytyisesti vahvistamaan oppilaan kykyä etsiä hyvää elämää (ei siis elää siveellisesti). Tekstin mukaan tähän tarvitaan yleissivistyksen kartuttamisen lisäksi  eettisen ja  kriittisen ajattelu- ja toimintakyvyn (arkeen asti soveltvaa)  sekä oppimisen taitojen kehittämistä.

ET haluaa tukea oppilaan oman  identiteetin ja oman elämänkatsomuksen rakentamista.

ET:n sisällöt
SISÄLTÖLISTA on äärimmäisen tiivistetty. Sisältöaluteita on neljä:
- ajattelun ja etiikan peruskäsitteet (tätä nimikettä ei käytetä). Mm. tieto, luulo...
- kuka minä olen (oman minän  rakennusprosessi, oma kulttuuri, hyveitä, kuten suvaitsevaisuus jne.)
- ihmisten yhteiselämä  (sopimus, lupaus, oikeus. velvollisuus, yhdenvertaisuus, rauha, demokratia, lasten oikeudet.
- maailma (erilaiset käsitykset ajasta.  Tulevaisuus. Käsitykset luonnosta. Erilaiset maailmanselitykset (suhteessa arkeen ja käsitykseen tiedosta.) Kestävä kehitys.

Näistä pitäisi (paikallisessa opsissa) muodostaa kokonaisuuksia eri vuosiluokille. "Oppilaiden kokemusmaailma, ideat ja ajatukset huomioidaan sisältöjen valinnassa ja niiden tarkemmassa käsittelyssä".

Sisällöt on siis kuvattu hyvin tiivisti, ja samalla abstraktiotaso on korkea. Opetuksessa näytetään pyrittävän ennen muuta ajattelun kehittämiseen. Oppilaille ei  esitellä ihanteellisesti eläneiden elämänkertoja, vaan tarjotaan käsitteellisiä välineitä. Myös arvioinnissa tarkkaillaan oppilaan kykyä kuvata ja selittää käsitteiden avulla tilanteita. Oppilaiden halutaan pohtivan, mitä heidän arjessaan tarkoittaaa esim. oikeudenmukaisuus, vastuu, ajattelun-, uskonnon- ja elämänkatsomuksen vapaus, arvo, normi, yhdenveraisuus ja onni.

ET:n työtavoista
ET:n  opiskeluun  kuuluu seuraavia työtapoja koskevia tavoitteita: Draamaa, kertomuksia, leikkejä, monipuolisuutta, musiikkia, omien tavoitteiden asettamista ja omien tulkintojen tekemistä, perustelujen pohdintaa, satuja, toimintaa, turvallisuutta, yhteisiä tutkimuskeskusteluja. Mielenkiintoisesti ET jättää listalta pois pelit. ET:n listalla ei ole myöskään laaja-alaiseen oppimiseen kuuluvaa TVT-osaamista.

Vertailua POPSI II:een
TEIN vielä pienen vertailun. Katsoin, kuinka ensimmäisessä peruskoulun opetussuunnitelmassa (POPS) näitä asioita linjattiin. On toki muistettava, että oppiaineen nimi oli tuolloin  Uskontojen historia ja siveysoppi.

40 vuodessa sisällöissä on vielä samaa hajua, mutta myös isoja muutoksia on tapahtunut. 1970-luvulla myös siveysopissa korostui uskontojen ja ennen muuta kristinuskon tuntemuksen  asema. Nyt hegemonia on  omalla identiteetillä  ja yhteiskunnallisella  aktiivisuudella.

Sisällöt kuvattiin POPSISSA simppelimmin tyyliin: Martin Luther King.  Syntymä. Erilaiset avioliiton solmimistavat. Kuolemaan  liittyviä uskomuksia. Valehteleminen rikkoo luottamuksen. Toisten kiusaaminen. Hyvät ja huonot tottumukset. Elokuvat ja arkitodellisuus...

KEINOVALIKOSSA on yhä tuttuja ideoita: elämän todelliset tilanteet, sadut,  taide ja mm. yhteinen keskustelu.

Johtopäätöksiä
ET 2016 on hyvin oppilaslähtöinen, filosofeeraava. Oppilas rakentaa siinä itse itseään. Kasvatuspäämärää on innostava.

TAPA esittää opetettavat asiat on hyvin harkittu, mutta myös opettajalta todella paljon vaativa. Olen itse opettanut ET:tä varsin ohuen täydennyskoulutuksen pohjalta, ja hiukan epäilen, saisinko rakennettua noista eväistä innostavia tunteja neljän vuosiluokan  ajaksi. 3-6-luokilla on esim. Espoossa yhteensä 228 oppituntia, ja ne pidetään lisäksi pääosin yhdysluokkaopetuksena, jossa toisella tunnilla on läsnä oppilaita myös 1-2-luokilta.

Toinen ongelma on, kuinka pienet oppilaat ymmärtävät tämän abstraktiotason kuvaukset. Paikallisessa opsissa on varmaankin tehtävä paljon töitä, jotta valittu korkea käsitteellinen taso ei estä oppilaiden aitoa mukaanottamista suunnitteluun. 

Ops 2016- yleisen osan reflektointia

KUTEN tunnettua perusopetuksen opetus-suunnitelmia ollaan uudistamassa. Opetushallitus kirjoittaa opetussuunnitelmien perusteet, ja paikallisella tasolla esim. Espoossa tulkitaan, painotetaan ja täsmennetään valtakunnallisia linjauksia.

OPS-perusteiden luonnokset ovat nyt 15.5. saakka kaikkien kommentoitavina Opetu-shallituksen sivuilla.  Perusteet on julkaistu neljässä eri osassa: yleinen osa, alkuopetus, vuosiluokat 3-6- ja vuosiluokat 7-9.
Tässä linkki sivuille.

TÄSSÄ blogilastussa omia kommenttejani yleisestä osasta.

Yleinen osa pähkinänkuoressa
NYT kommentoitavan version yleisessä osassa on  etukansineen 83 sivua. Se on yhä paljon, mutta niin on asiaakin. Lukuja on 12. Teksteissä on nyt otettu huomioon muuttuneet lakipykälät. Luku 8 kirjoitettaneen vielä uudelleen.

Kieli on selkeää ja hyvää. Näkyy, että  ratkaisuja on harkittu, suunniteltu ja perusteltu.  Kaikki ei suinkaan muutu. Moni asia on turvallisesti ennallaan.  Oppiaineilla on edelleen vahva asema.

Tutkimuksissa esiin nostettua opsin eri osien (mm. tavoitteet, sisällöt, menetelmäohjeet, arviointi)  hajanaisuutta on hienosti eheytetty. Tiedonkulkua ja oppilaanohjausta vahvistetaan: nivelvaiheissa perhettä on perehdytettävä uuden vaiheen haasteisiin. "
Toisen vuosiluokan aikana / Kuudennen ja seitsemään vuosiluokan nivelvaihetta lähestyttäessä oppilaalle ja huoltajalle kerrotaan seuraavien vuosiluokkien opiskelun erityispiirteistä ja opiskelussa tarvittavista valmiuksista sekä pohditaan oppilaan mahdollisesti tarvitsemaa ohjausta ja tukea. Oppilasta ohjaava ja kannustava palaute on tärkeätä."

Opetuksen järjestäjä saa selkeät ohjeet sille, mitä paikallisessa opsissa on tehtävä (ja kuinka se tehdään).  Koulukohtainen osuus on edelleen mahdollinen. Tosi vaativa juttu on sisältöjen  jakamisen eri vuosiluokille. Oppisisällöt on  perusteissa jaettu vain karkeasti alkuopetukseen, 3-6-luokille ja 7-9-luokille. Mainiota on lisäksi koulun tehtävän määrittely  kestävän tulevaisuuden rakentamisessa,  aitoon jokaisesta oppilaista välittämiseen painottuva toimintakulttuuri ja oikeudenmukaisen arvostelun tavoite peruskoulun päättövaiheessa.

Uuden opsin 14 helmeä
TÄTÄ opetussuunnitelmaa on tehty hankalassa puristuksessa. Pohjana ollut tuntijako ei tyydyttänyt juuri ketään. Ja maan taloustilanteen vuoksi, kouluihin kohdistuu kurjia leikkauksia. Siksi on pakko onnitella ops-ryhmää siitä, että se on löytänyt perusteisiin monia uuteen kutsuvia haasteita. Nätä ovat mm.( 1) opetussuunnitelma-apparaatin (aina oppilaskohtaisiin suunnitelmiin saakka) normiluonteen raikas avaaminen. Tekstissä muistutetaan, että "jokainen oppilaiden kanssa työskentelevä toteuttaa opetuksen järjestäjän vahvistamaa opetussuunnitelmaa ja noudattaa muita työtä ohjaavia normeja."

(2) Perusteissa perusopetus on opetuksen ja kasvatuksen kokonaisuus ( vrt. Herbart, Soininen, Koskenniemi...)

(3) Kasvatuksen päämäärää avataan kauniisti ja innostavasti. Jokainen lapsi  on ainutlaatuinen.  Jokaisella on oikeus kasvaa täyteen mittaansa ihmisenä ja yhteiskunnan jäsenenä (vrt. J.E. Salomaan persoona-käsite). Sivistykseen nähdään kuuluvaksi aiempaa selkeämmin terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen.

(4) TVT-osaminen otetaan vakavasti. "Tieto- ja viestintäteknologiaa hyödynnetään suunnitelmallisesti perusopetuksen kaikilla vuosiluokilla, eri oppiaineissa ja monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa sekä muussa koulutyössä."

(5) Oppilaan roolia opetustapahtumassa nostetaan: tavoitteena on oppimisprosessistaan tietoinen ja vastuullinen oppilas.  Oppilas on aktiivinen toimija. Hän oppii asettamaan tavoitteita, ratkaisemaan ongelmia ja refektoimaan. Oppilaan motivaatio, itsetunto ja omat kiinnostuksen kohteet korostuvat (vrt. Herbartin harrastus).  Oppilas analysoi kriittisesti, arvioi (mm. edistymistään ja eri asioiden vaikutuksia), arvostaa, asettaa hypoteeseja ja tavoitteita, asettuu toisen asemaan,  edistäa toiminnallaan esteettisyyttä ja nauttii sen eri ilmenemismuodoista, ennakoi, etsii ratkaisuja ongelmiin, esiintyy eri tilanteissa, esittää mielipiteitä, hahmottaa asioiden merkityksiä, hallitsee, havaitsee, huolehtii itsestä ja toisista, ilmaisee itseään,  kantaa vastuuta, kartuttaa kokemuksiaan, kasvaa huomaamaan, kehittää oppimisstrategioitaan,  käyttää hankkimaansa tietoa,  mielikuvitusta ja kekseliäisyyttä sekä välineitä,  luo suhdetta asioihin, löytää (mm. vahvuutensa), muodostaa, oppii näkemään, oivaltaa, osallistuu, pohtii, rakentaa, ratkaisee ongelmia, reflektoi, suunnittelee työtään, tarkastelee asioista eri näkökulmista, tarttuu asioihin,  tekee käsillä, tekee omia ajatuksia ja ideoita näkyväksi, toimii,  tunnistaa (mm. oma tapansa oppia), tuntee, tutustuu, työskentelee, vaikuttaa, välittää, muokkaa ja luo (mm. tietoa ja kulttuuria), ymmärtää.  Oppilaiden omille kysymyksille annetaan tilaa.  Oppilaan taidot karttuvat.  Hän harjaantuu. Hän saa opastusta. Hän saa valmiuksia.

Oppilas myös  harjoittelee, saa tietoa ja kokemuksia,  suorittaa oppivelvollisuutta. Oppilaita myös kasvatetaan! Yleisessä osassa oppilas opiskelee (1 maininta). Hän ei opettele kertaakan. Eikä opi ulkoa.

(6) Opettaja ei ole se, jolta yksin opitaan. "Oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa toisten oppilaiden, aikuisten ja eri yhteisöjen kanssa". Opettaja  antaa palautetta, auttaa, innostaa, luo mahdollisuuksia, ohjaa, rakentaa, rohkaisee, tarjoaa mahdollisuuksia, tukee, vahvistaa.

(7) Ryhmän rooli nostetaan hienosti esiin.  "Kouluyhteisön jäseninä oppilaat saavat tukea ja kannustusta ideoilleen, jolloin heidän toimijuutensa voi vahvistua". "Kouluyhteisössä ja koulun ulkopuolella tehtävässä yhteistyössä oppilaat oppivat..."

(8) Ylipäätään eri toimijoiden vastuut hyvästä ja turvallisesta koulupäivästä kirjoitetaan selkeästi auki:

• Opetuksen järjestäjä: vastaa siitä, että oppilaan oikeudet toteutuvat.
• Koulun johto: käytännön vastuu opetuksen, ohjaukseen, oppilashuollon ja tuen järjestämiseen liittyvistä ratkaisuista kouluyhteisössä, kaikilla vuosiluokilla ja kaikissa oppiaineissa.
• Opettaja: vastuu opetusryhmänsä oppimisesta ja hyvinvoinnista. Opettaja vaikuttaa näihin pedagogisilla ratkaisuillaan ja työtavoilla, antamallaan ohjauksella ja palautteella sekä yhteistyöllä muiden ammattiryhmien ja huoltajien kanssa. Opettajan tehtävään kuuluu jokaisen oppilaansa oppimisen, työskentelyn ja hyvinvoinnin seuraaminen, esteiden varhainen tunnistaminen sekä oppilaan ohjaaminen ja tukeminen. Opettaja huolehtii osaltaan siitä, että oppilaiden oikeus ohjaukseen sekä opetukselliseen ja oppilashuollollisen tukeen toteutuu. Tämä edellyttää vuorovaikutusta oppilaiden ja huoltajien kanssa sekä opettajien keskinäistä ja erityisesti oppilashuollon henkilöstön kanssa tehtävää yhteistyötä.
• Oppilailla on kouluyhteisön jäseninä oma vastuunsa. Se ilmenee reiluna ja arvostavana suhtautumisena koulutovereihin ja koulun aikuisiin sekä yhteisten sääntöjen noudattamisena. Toisten ihmisten loukkaamattomuuden sekä työn ja työrauhan kunnioittaminen ja sovituista tehtävistä huolehtiminen on koulutyössä välttämätöntä. Laki velvoittaa oppilaan osallistumaan perusopetukseen ja suorittamaan tehtävänsä tunnollisesti ja käyttäytymään asiallisesti. Vapautus opetukseen osallistumisesta voidaan myöntää oppilaalle vain tilapäisesti erityisestä syystä
• Huoltaja: Huoltajan tehtävänä on tukea lapsensa vastuullista koulunkäyntiä.Huoltajalla on ensisijainen vastuu lapsensa kasvatuksesta. Hänen on myös huolehdittava siitä, että oppivelvollisuus tulee suoritettua.

(9) Arviointikulttuuria kirkastetaan tyylikkäästi: "Oppimisen, työskentelyn ja käyttäytymisen arvioinnin sekä palautteen antamisen oppilaille tulee aina perustua opetussuunnitelman perusteissa asetettuihin ja paikallisessa opetussuunnitelmassa tarkennettuihin tavoitteisiin. Oppilaita ja heidän suorituksiaan ei verrata toisiinsa eikä arviointi kohdistu oppilaiden persoonaan, temperamenttiin tai muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin." "Opettajat huolehtivat siitä, että oppilaat saavat alusta lähtien onnistumisen kokemuksia sekä oppimista ohjaavaa ja kannustavaa palautetta. Epäonnistumiset  hyödynnetään opetuksessa oppimista edistävällä ja oppilaita kunnioittavalla tavalla."

Opetuksen järjestäjä saa selkeät ohjeet sille, mitä paikallisessa opsissa on tehtävä (ja kuinka se tehdään).  Koulukohtainen osuus on edelleen mahdollinen. Tosi vaativa juttu on sisältöjen  jakamisen eri vuosiluokille. Oppisisällöt on  perusteissa jaettu vain karkeasti alkuopetukseen, 3-6-luokille ja 7-9-luokille. Mainiota on lisäksi koulun tehtävän määrittely  kestävän tulevaisuuden rakentamisessa,  aitoon jokaisesta oppilaista välittämiseen painottuva toimintakulttuuri ja oikeudenmukaisen arvostelun tavoite peruskoulun päättövaiheessa.

Vuosiluokilla 1-7 arviointi voi olla sanallista,  ja  vuosiluokilla 3-7 numeroarviointia tai niiden yhdistelmää opetuksen järjestäjän päätöksen mukaisesti.

Perusteiden kaksi isoa uutta juttua ovat  Idea laaja-alaisesta osaamisesta ja laaja-alaiset opintokokonaisuudet.

(10)Tulevaisuuden edellyttämä laaja-alainen osaaminen
IDEA  aihekokonaisuudet korvaavasta  tulevaisuuden edellyttämästä  laaja-alaisesta  osaamisesta on upea. Laaja-alainen osaaminen  muodostuu  tiedoista ja taidoista ja niiden soveltamisesta eri tilanteissa sekä arvoista ja asenteista.

Didaktiikan näkökulmasta kyse  on kaikkia oppiaineita sitovista yleistavoitteista. Ja kun jokaisen aineen kohdalle on vielä rautalangasta vääntäen taulukoita, mitä osaamisaluetta kukin sisältöalue tukee, niin perusopetuksen didaktisessa ajattelussa tapahtuu iso muutos: Yleistavoitteet nousevat ainekohtaisten tavoitteiden rinnalle jopa yläpuolelle.

Seitsemän eri tulevaisuuden vaatimaa laaja-alaisen osaamisen aluetta ovat OPH:n perusteluonnoksessa seuraavat:
1. ajattelu ja oppiminen (selkokielellä tiedon prosessi)
2. kulttuurin osaaminen,  vuorovaikutus ja ilmaisu (selkokielellä: monikulttuurisuudessa elegantisti eläminen)
3. itsestä huolehtiminen, arjen hallinta ja turvallisuus.
4. monilukutaito  (selkokielellä vanha viestintäkasvatus)
5. tieto- ja viestintätekninen osaaminen
6. työskentely, opiskelu ja työelämässä tarvittava osaaminen
7. osallistuminen, vaikuttaminen ja vastuullisuus.

Kukin on kuvattu tavalla, joka vaatii ajattelutyötä. Monilukutaito on erityisen vaativa osa-alue, ja sen ytimessä oleva kielitietoisuuden idea erityisesti.

(11) Monialaiset oppimiskokonaisuudet
MUTTA yleistavoitteiden idea ei jää vain ajattelun tasolle. Perusteissa määrätään, että jokaiselle  luokalle on  joka lukuvuosi järjestettävä pitkähkö eri oppiaineita eheyttävä opintokokonaisuus. Vuorollaan siien osallistuvat kaikki oppiaineet. Kokonaisuus voidaan toteuttaa monin eri tavoin rinnastamalla, jaksottamalla, teemapäivinä, leirikouluina. Siihen kehoitetaan ottamaan mukaan ulkopuolisia kumppaneita, koteja ja tietysti oppilaat.

Laaja-alaisen oppimisen työtapoja ovat mm.   fyysinen aktiivisuus, kokeellisuus, kokemuksellisuus, leikit, mahdollisuus syventymiseen ja keskittymiseen,  tutkiva ja luova työskentelyote, ongelmalähtöinen oppiminen, pelillisyys, taiteen eri muodot, toiminnalliset työtavat, yhdessä tekeminen sekä yhteisöllinen oppiminen.

(12) Oppilaat mukaan suunnittelemaan opetusta
ERITYISEN iloinen olen siitä, että ops-perusteet velvoittaa nyt koulut ottamaan oppilaat mukaan opetussuunnitelman laatimiseen ja opettajat ottamaan oppilaat mukaan opetuksen suunnitteluun. "Oppilaat osallistuvat oman opiskelunsa, yhteisen koulutyön ja oppimisympäristön suunnitteluun."

 Ihan kaikki eivät ehkä ilahdu siitä, että opettaja ei saa enää yksin päättää esim. opetusmenetelmiään. "Opettaja valitsee työtavat vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa ja ohjaa oppilaita erityisesti uusien työtapojen käytössä. opettaja ohjaa oppilaita myös suunnittelemaan ja arvioimaan työskentelytapojaan."

"Toiminnallisissa opiskelutilanteissa oppilaat voivat oppia suunnittelemaan työprosesseja, asettamaan hypoteeseja, kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja ja tekemään johtopäätöksiä. He harjoittelevat arvioimaan työhön tarvittavaa aikaa ja muita työn edellytyksiä sekä löytämään uusia ratkaisuja olosuhteiden muuttuessa. Samalla on tilaisuus oppia ennakoimaan työskentelyn mahdollisia vaikeuksia ja kohtaamaan myös epäonnistumisia ja pettymyksiä."

(13) Oppilaat mukaan arviointiin
Opetusryhmän yhteistä arviointikeskustelua käytetään perusteluonnosen mukaan "paljon, annetaan kiitosta ja osoitetaan, miten monenlaisin tavoin jokainen voi onnistua työssään. "" Opintojen aikaisessa arvioinnissa tärkeätä on myös oppilaiden toimijuutta kehittävä vertaisarviointi ja itsearviointi. Opettajan tehtävänä on luoda tilanteita, joissa yhdessä pohtien annetaan ja saadaan oppimista edistävää ja motivoivaa palautetta."

"Oppilaita ohjataan myös vertaisarviointiin ja kannustetaan antamaan rakentavaa palautetta toisilleen ja opettajille."Hienoa.

(14) Etäyhteyksiä hyödyntävä opetus
" Perusopetuksessa voidaan hyödyntää etäyhteyden kautta tapahtuvaa opetusta ja näin luoda monipuolisia opiskelumahdollisuuksia eri oppiaineisiin. Etäyhteyksillä voidaan tukea erityisesti harvemmin opiskeltujen kielten ja uskontojen sekä valinnaisten aineiden opetusta.  Etäyhteyden kautta opetusta voi antaa vain perusopetuksen järjestämisluvan saanut opetuksen järjestäjä. Opetuksessa tulee huolehtia oppimisympäristön turvallisuudesta sekä oppilaiden valvonnasta ja ohjauksesta samojen periaatteiden mukaisesti kuin muissakin opetustilanteissa.