Kirjoja

Kirjoja
Kirjoja

maanantaina, heinäkuuta 31, 2023

Viikkoraportti 30/2023

   


(-) Heinäkuu kulumassa loppuun. (+) Kalenteri ihanan tyhjä.

 Maanantai 24.7.

Uusi viikko. Taloyhtiön autotallien metalliosien (korjaus)maalaus alkoi.
Iltapäivällä auringon perässä Soukkaan. Nyyh! Paluumatkalla hampurilaiset  kyytiin Macista.
Uutsista Etelä-Euroopassa kaaosta tulipalojen kanssa.


 Tiistai 25.7. 


Pilvistä. Oikein. Harmitti 

Sukeltelua vuosiin 1992 ja 1994.  Karttana Luokanopettaja-lehdet.  Kivoja osumia.
Päivälliseksi kanaa ja riisiä. 






 Keskiviikko 26.7.

Pilvinen päivä. Ajeltiin Hesaan. Käytiin Edefeltin taidenäyttelyssä. On se ollut taitava ja niin monipuolinen. Minun  suosikkitauluni oli eikä vain ajankohtaisuutensa vuoksi "Poltettu kylä". 

Vettä haudalle ja kotiin. Sukellusta vuosiin 2016-17.


Illalla Babylon-Berliinin tuoreimman kauden jaksoja. Huh. Kuinka ajankohtainen. 








 Torstai 27.7.


Ajeltiin Klaukkalaan Viirin Kirppikseen. No joo.  Sitten ruokaostoksille paikalliseen SuperMarkettiin. Kärryllinen muonaa mukana kotiin Lahnuksen kautta.

Päivälliseksi suolaista voileipäkakkua.

Sukeltelua 1990-luvulle. Ja sitten Babylon-Berliinin kautta unille.


 Perjantai 28.7.


Ei mikään kesäpäivä. Käytiin kastelemassa Santun perheen nurtsit ja haettiin muonaa Isosta Omenasta. Päivällisesti pihviä kanttarelli-kastikkeella.

Sukellus vuoteen 1996 Ja sitten taas Babyloniin.


 Lauantai 29.7.


Suunniteltiin miniretkeä Turkuun. Huomenna startti. Päivälliseksi uusinta eiliseltä.

Sukellusta vuoteen 1997. Ja vanhojen papereiden vesihävittämistä.

Katsottiin illalla vuokravideo.  Erilainen.


 Sunnuntai 30.7. 

Hidas aamu. Sitten ajelulle kohti varsinaista Suomea. Upea keli.  Välipysäkki viehättävässä pikku merenrantakylässä Mathildedahlissa. 

Turkuun klo 14. Hotelliksi Hamburger Börs ja auto talliin. 13 000 askelta aurinoisessa kaupungissa. Liuskepizaa, 2 olutta ja lasi valkoviiniä. Umpiväsyneenä kirkaskuvaista telkkaria katsomaan.

sunnuntaina, heinäkuuta 23, 2023

Viikkoraportti 29/2023




Heinäkuu. Vihreä väri taas. Tuli toivottua kauniita kelejä. Ei toiminut.

 Maanantai 17.7.


Pilvinen päivä. Siivoilua. Iso kasa cd-levyjä SPR:n konttiin. Viipyilyä vuodessa 1994.


 Tiistai 18.7. 


Pilvistä. Oikein sadettakin! Ei tullut luvattua aurinkoa. Päivälliseksi kaupan jauhelihalasagnea. Ketsupilla makeaksi. Siivoilua. 




 Keskiviikko 19.7.


Mr. Milton haettiin klo 11 yökylään.  Pizzaa. Mustikoiden poimintaa. Hohtokeilaa Sellossa. Uunilohta ja muussia. Mustikkapiirakkaa. Telkkaria. Unisatu. Krooh.






 Torstai 20.7.


Eläke(läis)päivä. Näkyi tililläkin. Mr. Miltonin kanssa croisant-aamupalan jälkeen uimaan Leppävaaraan. Oli kivaa. Vesi oli lämmintä ja sauna. Sadekaan ei haitannut.



Milton kotiin ja sitten syömään lounas Sellon thaimaalaiseen. Päiväunet. Aikamatkailua vuoteen 1995. Ja paria jakso eteläkorealaista sarjaa. Erilainen. Ainakin parin jakson verran. 


 Perjantai 21.7.


Uusi harrastus: kaupunkikävely osa 2. Nyt käveltiin päästä päähän Helsingin toiseksi/ kolmanneksi pisin katu: Hämeentie, joka oli muistoja täynnä. Startti Hakaniemestä maali Arabiassa. 7 km. Aika kiva keli.
Palkaksi kermainen kalakeitto Hakaniemen hallissa.

 Lauantai 22.7.

Kurja keli. Piti paistaa ainakin pari tuntia. Ei paistanut. Santun porukka lensi Kroatiaan. Siellä lämpöä piisaa. Päivälliseksi täytettyä kesäkurpitsaa. Niin maiskis. Aikamatkailua vuoteen 1995.



 Sunnuntai 23.7. 


Jännä keli. Espoossa pilveä ja sataa. Helsingissä täysi kesä.  

Käytiin kastelemassa kukkia Kurttilassa ja Hietaniemessä ja etsimässä sukulaisten hautoja. Yksi löytyi. Toista ei. No, askelia tuli 6000.

Päivälliseksi  kotona uunipatonkia.

sunnuntaina, heinäkuuta 16, 2023

Viikkoraportti 28/2023



Heinäkuu puolivälissä. Joko nyt? Valitsin viikon väriksi harnaan, kun aloittaessa siitä piti sellainen tulla.

 Maanantai 10.7.

Vilpoinen päivä.  Puolipilvistä. Lounaaksi minihodarit. Naputtelin talteen muistoja vuodelta 1992. Samalla tyhjenee  hyllyt.


 Tiistai 11.7. 


Hieno kesäpäivä. Pitkästä aikaa pääsi Oittalle. Siellä olivat Nooratkin.







Teo tuli Mimmilään päiväkylään. Utubea (vaarallisia juttuja), maalailua, kitaraaan tutustustumista.Minigolfia (omilla säännöillä uusi ennätys), AnfryBirdsejä, kinkkukiusausta, jätskiä..






Sitten Käpylään katsomaan Miltonin HesaCup- matsia. Hyvin pelasi.

Sitten Ukki yksin kotiin.




 Keskiviikko 12.7.

Aurinkoinen Oittaa-päivä.  Lounaaksi kinkkukiusausta.Piha näyttää kivalta.
 

 Torstai 13.7.


Upea kesäpäivä  (1.5 t) taas Oittaalla.

Tuulilasin vaihto 2,5 tuntia. Ikkuna alkoi säröillä keväällä sentti kerrallaan. Hyvä, että oli vakuutus. Carglass palveli hienosti.

Päivälliseksi kanaa.


 Perjantai 14.7.

Tosi monipuolinen päivä. Aurinkoa. Pilveä. Sadetta. Ukkostakin. Persu-kohu jatkuu. Sukellus 30 vuoden taakse lamavuoteen 1993. Onneksi oli muistiinpanoja.

Illalla ruotsalainen leffaa. Pitkästä aikaa ihan naurettava :-)

 Lauantai 15.7.

Tuli kutsu Padasjoelle Keski-Kuhien mökille. Yksi kesäisiä  huippujuttuja. Pysähdyttiin matkalla Kärkkäiselle. Ei mitään mukaan.


Hieno kesäkeli. Vesi lämmintä. Saunassa uusi . Löyly ja ruoka kuumaa. Juoma viileää. Jälkiruoka ja jutut makeita.







 Sunnuntai 16.7. 


Kotiin ajoissa. Jumbosta sämpylöitä. Päivä pilveentyi. Macista katosi näyttökuvaohjelma. Ei kiva.

Hesarissa oli Atson kuolinilmoitus.

Illalla vettä Hietaniemen haudalle.

sunnuntaina, heinäkuuta 09, 2023

Viikkoraportti 27/2023


Heinäkuu: Iloisia ja vakavia asioita oli luvassa.

 Maanantai 3.7.

Vilpoinen päivä.  Shoppailemaan Triplaan. Tarttui kaksi takintapaista mukaan.  Ja pala savustettua lohta ja purkki skagenia. Leppoisasti. Varasin ajan tuulilasinvaihtoon.


 Tiistai 4.7. 


Hurja, tuulinen päivä. Käytiin Kaaressa, ja löydettiin upea pihakeinutarjous. Päivälliseksi sain kotona jauhelihakastiketta.

About kuusi tuntia tarvittiin opetusneuvos  Atso Vilkkijärven muistopuheen valmisteluun. Ei ole ihan helppoa tiivistää merkittävän ihmisen elämän about 85 vuotta 5 minuuttiin vakavasti ja silti vähän kevyestikin. Data joka tapauksessa kasassa. Huomenna rakenne ja sitten harjoittelu.



 Keskiviikko 5.7.

Pilvinen päivä. Vähän ripottelikin. Jatkoin muistopuheen hiontaa. Rakenneideoita. Lounaaksi jauhelihatortillaa.

 Torstai 6.7.


Pilvinen päivä.
 
Puhe viimeistelty ja folioitu. Hieman on liian pitkä. Siivoilua. Käytiin ostamassa pihalle aurinkotuoli. Sitten S-pankkiin selvittelemaan asioita. Ei tullut selväksi. Huomenna passin kanssa uudelleen 


 Perjantai 7.7.


Atso Vilkkijärven siunaustilaisuus Tuomiokirkkoseurakunnassa klo 10 -11. Sen jälkeen muistotilaisuus, jossa olisi kertakaikkiaan upeaa kalakeittoa, suussasulavaa mansikkakakkua ja niin. lämpimiä muisteluksia Atsosta. Minäkin pidin lupaamani puheen . 

Mr. Teo tuli päivä/yökylään. Käyttiin minigolffaamassa, leikkimässä Angry Birds puistossa, syötiin nugetteja, tortillaa ja jalopenatotorttuja. Käytiin kastelemassa haudalla kukat. Katsottiin utubesta vaarallisia eläimiä. Iltapalaksi pannukakkua kermavaahdolla ja mansikoilla.


 Lauantai 8.7.

Santtu tuli kokoamaan vanhuksille keinun. Ei olisi minulta onnistunut. 

Kirjoittelin blogilastun Atson siunaustilaisuudesta. Askartelin erityisesti kuvia.

Käytiin sitten iltapäivällä hakemassa siihen pehmusteet. Pehmeät tuli.

 Sunnuntai 9.7. 


Melkein koko päivä pilvessä. Katu(kunto)kävely voisi olla lystiä? Käveltiin päästä päähän Helsingin lyhyin  katu (25 m). Pisin on about 8 km. 

Ikeasta tyynyjä. Halpalounastajia ravintola täynnä. Oma lounas Entressen intialaisessa. Huippua.

lauantaina, heinäkuuta 08, 2023

Atso Vilkkijärvi 1937-2023










Perjantaina 7.7.  klo 10 alkoi  opetusneuvos Atso Urho Vilkkijärven (1937 - 2023) siunaustilaisuus Espoon Tuomio-kirkkoseurakunnan kauniissa, vaaleaseinäisessä siunauskappelissa.

Tilaisuuteen oli kutsuttu Atson ja Tuulikin pientä sukua ja löheisimpiä ystäviä vuosikymmenien varrelta. 

Siunauskappeli sijaitsee keskellä hyvinhoidettua hautausmaata. Kappelin takapäädyssä on komeat soinnut päästävät urut. Alttaritaulun paikalla  on tumma pariovi, josta arkku kuljetetaan pois. Mustilla puupenkeillä meitä oli kolmisenkymmentä kunniakkaasti ikääntynyttä saattajaa.


Siunaustilaisuuden toimittii Espoonlahden seurakunnan hallintokappalainen Jukka Lehti, joka aloittaa seurakunnan uutena kirkkoherrana 1.9. 2023. Ja hyvin toimittikin. Tilaisuus oli yksinkertainen. Kuultiin kaunista musiikkia. Sitten jokainen sai halutessaan jättää hyvästit ja kukkaset Atsolle. Vainajaa kunnioittava sydämellinen muisto- ja lohdutuspuhe. Kaksi niin koulumiehelle sopivaa virttä kuin vain voi olla: " Totuuden henki" ja "Jo joutui kaunis aika". Ja siunausseremonia rukouksineen, siunauksiin ja hiekan sirotteluineen.

Kauniissa, läpimässä kesäsäässä saattoväki jätti kukkasensa muistokivelle. Näin on tapana, kun ruumis tuhkataan. Kulkue matkasi muutaman sadan metsin matkan Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntatalolle rauhallisesti kaikki mukana pitäen.


Seurakuntatalo sijaitsee lähellä Espoon vanhinta keskiaikaista kirkkoa. Taloa käytetään moniin tarkoituksiin. Muistotilaisuuksiin on tarjolla iso ja pieni tila.  Tuulikki oli valinnut pienemmän, kauniin vaalean tilaan, johon mahduttiin oikein hyvin kolmeen, pitkään pöytään. Myös siunaustilaisuuden toimittanut Jukka lehti kunnioitti tilaisuutta osallistumalla siihen.

Ikiaikaisen tavan mukaan muistotilaisuudessa on tarjolla- varmaankin pitkämatkalaisia lämpimästi ajattellen lämmintä ruokaa. Tuulikki, Tiina ja Niina olivat valinneet loistavan keittiön. Lohikeitto oli - tilaisuuden hengen mukaisesti- taivaallista.  Samoin sen pariksi tarjottu saaristolaisleipä.-Jälkiruuaksi valittu mansikkakakku oli aidosti kermainen. Kaksi kakkua syötiin varmasti loppuun. Joka pöydässä jaettiin muistoja Atsosta.  

Sitten alkoi sanotaanko ydinosuus. Luettiin ääneen lähetetyt suruadressit. Niitä oli paljon, ja ne olivat täynnä lämpöä. Ja Tuulikki antoi luvan kertoa ääneen muistoja Atsosta. Kuinka mukava olikaan niitä kuunnella. ihmisenä Atsoa kuvattiin vaatimattomaksi ja niin hyväntahtoiseksi. Työssään hän oli toisenlainen: äärimmäisen päämäärätietoinen, oikeudenmukainen ja periaatteista vahvasti kiinnipitävä mutta myös kuunteleva ja lupauksistaan kiinni  pitävä. 

Saimme kuulla muistoja hauskoista sattumuksista. Atso lumimyrskyssä. Atsoi hukkaa silmälasit...Tilaisuuden ehkä häikäisevimmän muiston kertoi Atson oppilas hänen ensimmäiseltä kansakoulunopettajavuodeltaan. Tämä ex-oppilas demonstroi meille, kuinka kansakoulunopettaja Atso otti vuonna 1964 luokkansa  vastaan Tervolan Marttisen koulussa. Yhteistä kaikille muistoille oli syvä kiitollisuus siitä, että on saanut kohdata Atson.

Olin viikkokausia valmistautunut pitämään about 10 minuutin muistopuheen - Tuulikin pyynnöstä toki- siltä varalta, että muut eivät muistele. Olin jopa folioinut puheen, jotteivat mahdolliset kyyneleet sotke papereita. Käytin ehkä viimeisenä muisteluspuheenvuoron, ja oli pakko vain juoksussa tiivistää.

Kerroin nimeni, ja että opetuspäällikkä Atso palkkasi minut vuonna 1978 100 metrin päässä olevassa VPK:n rakennuksessa luokanopettajaksi Espooseen. Viereinen kuva kertoo, millainen sitä silloin oltiin. Kerroin myös, kuinka ylpeä olen siitä, että sain taivuteltua Atson mukaan tekemään hänen muistelmansa Espoon Perinneseuralle vuosina 2015-16. Jututin Atsoa ja Tuulikkiä heidän Laurinlahden kauniissa kodissaan. Nauhoitin muistot. Kirjoitin puhaaksi. Ja Atso kirjoitti ne paremmiksi. Kun sain muistella häntä nyt, oli sen vuoksi olo, että Atso olisi itse paikalla.

En tietenkään ihan tarkkaan muista. mitä kaikkea muutamassa minuutissa tuli sanottua, mutta oletan, että jotenkin näin.

Atso sai elää pitkän ja rikkaan elämä. Työura oli hänelle tärkeä, merkittävä, poikkeuksellinen. Mutta sen rinnalla oli myös ihan muuta elämäa. Antoisat  harrastukset- ja nimenomaan myös yhdessä hänelle niin tärkeän perheen kanssa.

Lapsuus upseeri-isän kuoleman vuoksi sota-orpona ei ollut helppo. Kotipaikka vaihtui tiheästi jo sitä ennen. Niin myös koulut. Kuolema ei ollut kaukana. Kurkkumätä oli tappaa. Ja YU-kisoissa kuula osui päähän. Pieni mies oli uskomattoman sitkeä ja omatoiminen. Monilahjainen ja työhullu. 

Hän valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1959.. Siten armeijaan. Ja rakastuminen Tuulikkiin.  Naimisiin. Kaksi ihanaa tytärtä. Oman koulun etsintää.  Hurahdus jatko-opintoihin tutkijaksi ja sitten vuonna 1971 koulutoimenjohtajaksi punaiseen Kemiin. Valtava kokemus peruskoulun sisäänajosta.

Vuonna 1974 Espooseen ensin opetuspäälliköksi ja sitten vuonna 1989 koulutoimenjohtajaksi. Huikea ura. Huikea innovaattori. Huikea rexien omien ideoiden tukija.

Ja sitten vuonna 2000 vapaaherraksi saksofonia soittaen Espoon täpötäydessä Kultturitalon salissa. Tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi Atsolle opetusneuvoksen arvonimen. Vuonna 2003 Atsolle myönnettiin Espoon suomenkielisen koulun 100-juhlan mitali nro 16.

Nyt oli aikaa perheelle ja  yhteisille harrastuksille: mm. koirille, laskettelulle ja maailmanmatkailulle. 

Päätin muisteluni  Viktor Hugon viisauteen "Ei kuolema mitään ole. Hirvittävää on olla elämättä." Atso sai elää pitkän ja rikkaan elämän. Merkittävän työuran. Mutta Hänen elämäänsä olivat myös antoisat harrastukset ja hänelle niin tärkeä perhe.

Osaisimmepa me muutkin elää niin. 


sunnuntaina 9.7.23