Kirjoja

Kirjoja
Kirjoja

maanantaina, kesäkuuta 24, 2024

Tämän päivän aforismi

 


Ollaanko kavereita? Vai vanhempi ja lapsi?

Paalasmaa, Jarno (2024). Vapaus ja rajat. Kaveri-vanhemmuudesta kasvattajaksi. Helsinki: Viisas Elämä


On aina upeaa, kun ilmestyy kirja kasvatuksesta. Ja vielä upeampaa kun kirja kotikasvatuksesta.  


Jarno Paalasmaan teemana on tammikuussa 2004 julkaistussa kirjassaan kotikasvatuksen eräs "ohentuma" : kaverivanhemmuus. Siitä on toki puhuttu vuosikymmeniä. Kirjoittajaa huolestuttaa, että  tämä kasvatustyyli on yleistynyt. Puhutaan siis  kasvatuksesta,  jossa vanhempi toki välittää lapsesta ehkä paljonkin , mutta  ei halua tai osaa asettaa lapselleen tämän kehityksen vaatimia rajoja. Konkreetisti: vanhempi 

kyselee lapsensa mielipidettä kaikkiin asioihin, perustelee joka asiaa, neuvottelee, luovuttaa ja  antaa lapsen lopulta päättää asioista, jotka eivät kuulu senikäisen lapsen päätettäviksi.  Tällainen vanhempi ei ole ymmärtänyt rajojen ja vapauden oikean suhteen merkittävyyttä.


Kaverivanhemmuudesta on haittaa


Paalasmaan mukaan tämä kasvatustyyli on lapselle  haitallinen.

Lapselle tulee turvaton olo, mikä puolestaan voi johtaa levottomuuteen tai jopa häiriökäyttäytymiseen. Tutkimusten mukaan tahtonsa jatkuvasti läpi saanut lapsi voi kasvaa  sosiaalisesti kömpelöksi,  taipuvaiseksi  itsekkyyteen ja  impulsiivisuuteen.  Rajojen puute ja alituinen lapsen ehdoilla meneminen voi näkyä lapsen elämässä vaikeuksina  mukautua yhteiskunnan sääntöihin ja ohjeisiin.  Pahimmillaan lapsesta tulee tyrannilapsi.


Tällainen kotikasvatus johtaa  ongelmia myös koulussa. Koululaisella on vaikeuksia  suhtautua koulun sääntöihin ja ohjeisiin. Hän ei  ole  tottuneet tekemään itselleen vaikeita ja epämukavalta tuntuvia asioita. Joidenkin on vaikea hyväksyä pettymyksiä, toisilla on vaikeuksia kunnioittaa opettajaa ja muita koulun aikuisia. Opettajien työhön ei  kuitenkaan kuulu neuvotella jokaisen oppilaan kanssa erikseen esimerkiksi välitunnille tai ruokailuun menosta.

 

Aikuisena näin kasvatetulla  voi joutua  vaikeuksiin sosiaalisissa suhteissa ja  auktoriteettien ja sosiaalisen elämän pelisääntöjen kanssa.


Paalasmaan mukaan kaverivanhemmuus on sitä haitallisempaa, mitä pienempiä lapset ovat. Kaverivanhemmat ikään kuin pakottavat lapsia aikuistumaan liian nopeasti.  


Vaihtoehtona riittävän hyvä vanhemmus 


Paalasmaa tarjoaa tilalle riittävän hyvän vanhemmuuden mallia(kasvattajuutta ). Riittävän hyvä vanhempi on läsnä, antaa aikaa. Hän on turvallinen, lempeä, mutta johdonmukainen kasvattaja. Hän kunnioittaa lastaan. Hän on turvallinen.  Hän motivoi ja  harjoituttaa pitkäjänteisyyttä ja pettymyksen sietokykyä. Hän luo rutiineita, sääntöja ja rajoja- mutta osaa myös käytää niitä joustavasti,  johdonmukaisesti lapsen ikäkauden mukaisesti.  


Oleellista on etsiä (kulloinkin) oikea tasapaino vapauden ja rajojen suhteelle. Hyvää kasvatusta ei ole ilman rakkautta, ei ilman  vapautta, mutta ei ilman rajojakaan.   


Turvallinen, lempeä ja johdonmukainen aikuinen  tuo lapsille toivoa,  turvaa ja selkeyttä elämään. Lapsi oppii tärkeitä taitoja kuten kykyä sietää vastoinkäymisiä ja pettymyksiä.

Lapsi saa olla lapsi. 


Konkreetisti: Kasvattajana riittävän hyvä  aikuinen asettaa rohkeasti rajoja varsinkin pienen lapsen arkeen. Hän arvostaa lapsen mielipidettä, mutta tekee aikuisena itse päätöksen.  tekee aikuinen.  Vanhempi määrää suunnan ja lapsi tahdin (esim. raivokohtaus karkkikaupassa:  OK ostetaan, mutta syödään vasta karkkipäivänä).


Entä murrosikäisten kasvatus?


Myös isommat lapset hyötyvät siitä, että vanhempi on vanhempi, eikä kaveri.  Mutta konsepti on tuolloin vähän toisenlainen. Rajojen ja vapauden akselilla vapauden määrä lisääntyy. Tasapainon kun tulee  joustaa  ikäkauden (itseohjautuvuuskyvyn MH ) mukaan


Aikuinen komentaa teiniä rakentavasti. Lapsi tulee kuulluksi ikävaihettaan vastaavalla tavalla. Murrosikäiselle kasvattajana riittävän  hyvä vanhempi  antaa  enemmän vapautta ja ottaa teinin jo mukaan päätöksentekoon.  Taitoajattelu toimii. Aikuinen voi kysyä  esim. jatkuvasti myöhästyvältä lapselta/nuorelta , millaista tukea hän tarvitsee, jotta pystyisi tulemaan ajoissa kouluun. Kasvattajan riittävän hyvä aikuinen sanoittaa teinille omia näkökulmiaan  ja muistuttaa pelisäännöistä. Hän ilmaisee myös tunteensa, kun joutuu  huonon käytöksen kohteeksi. Käskyt kannattaa rajoittaa  kaikkein tärkeimpiin asioihin. Rangaistuksiin Paalasmaa ei usko, seurauksiin kyllä.



Paalasmaan kasvatusajattelun taustalla näyttää olevan  tuttu rajat-rakkaus- reviiri-ajattelu, joka saa- kuten tiedämme-  teoreettista tukea mm.  Decin ja Ryan mallista ihmisen kolmesta perustarpeesta 1) onnistua (vaatii rajoja) ,2) saada olla oman toimintansa agentti  (vaatii autonomaa) ja 3) kokea saavansa hyväksyntää itselleen tärkeiltä (vaatii rakkautta).


Sukellus filosofian käsitemaailmaan


Kirjan kahdessa ensimmäisessä osassa Paalasmaa tarjastelee kasvusta praktisesti. Kolmassa osassa hän tekee  sukelluksen kasvatuksen filosofiseen käsitemaailmaan.  Mitä mm. käsitteet: kasvatus, sivistys, vapaus ja rakkaus tarkoittavat ja miten ne liittyvät toisiinsa. Hän poimii kasvattajan ajattelun työkaluiksi ydinviisauksia.  Siteerauslistalla on  klassikoista mm.  Ahlman, Cygnaeus, Dewey, Freinet, Hedel,  Hobbes, Kant, Krohn, Montessori, Neill,  Nietzche, Pestlozzi, Salomaa, Snellman, Steiner  ja tuoreemmista  ajattelijoista Martela, Salonen ja Värri.


Käsitteet osoittautuvat kompleksiksi ja ennen muuta kasvatuksen ja vapauden suhde - Kuten Kant jo aikoja sitten ns.kasvatuksen paradiksissaan paljasti: Kuinka ihmeessä vapaaksi voi tulla pakolla.  Itse   tulkitsen asiaa  vanhan kasvatusalan-sanan kurin etymologian pohjalta: Kuri on tarkoittanut polkua, jotka pitkin lehmät kevällä saivat rynnätä niitylle oltuaan talven suljettuina navettaa. Rajoilla turvataan tie kasvussa vapauteen ja vastuuteen, kunnes on kevät.


Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja



Napakka, selkeä teos. Jos jotain toivoisi lisää, niin sen esiin nostamista vielä vahvemmin, että lapset ovat samanikäisinäkin erilaisia yksilöitä. Paalasmaa on  steinerilainen, joten olisi ollut kiinnostavaa  lukea, toisiko tuohon kasvatussuuntaan kuuluva ajattelu erilaisista  temperamenteista jotain kiinnostavaa tähänkin kasvatusteemaan.


 

Kirjoittajasta


Jarno Paalasmaa on kasvatuskysymyksiin erikoistunut tietokirjailija, kasvatusvaikuttaja ja väitöskirjatutkija.  Hän on Vantaan  steinerkoulun rehtori ja itsekin perheen isä (joka on välillä lipsunut rajoista kiinnipitämisestä).


sunnuntaina, kesäkuuta 23, 2024

torstaina, kesäkuuta 20, 2024

keskiviikkona, kesäkuuta 19, 2024

Viisas neuvo neuvottelijalle: Kuuntele ensin
















Siivoilin vanhoja laatikoita. Käteen osui leike, jossa annetaan viisas neuvo  vaativaan neuvottelutilanteeseen. Klikkaamalla kuvaa näet tekstin selkeämmin. Tiivistin sen  itselleni näin:

1. Älä kiirehdi esittelemään omia viisaita argumenttejasi, vaan kuuntele ensin toista tarkkaavaisesti.
2. Kysy, jotta saat lisävalaistusta,
3. Toista, mitä hän sanoo - tarkistat näin, että olet ymmärtänyt oikein - ja hän huomaa sen.

(on hienoa, jos pääsette yksimielisyyteen, jollette...)

4. Sano vastapelurille, että toivoisit voivasi olla samaa mieltä hänen kanssaan , mutta et yksinkertaisesti voi.
5. Selitä syyt - pahoitellen. Älä voitonriemuisesti. Näkökantanne  vain ovat erilaisia. Siltä ainakin sinusta näyttää.

Näin säästät tunteita ja saat arvostusta järkevän ja ystävällisen asenteesi vuoksi. 



tiistaina, kesäkuuta 18, 2024

maanantaina, kesäkuuta 17, 2024

sunnuntaina, kesäkuuta 16, 2024

Viikkoraportti 24

 








(+) Kaksi  kolmesta viimeisestä kevätkauden kokousksesta hoidettu. Auto kiukkuili vähän vähemmän. Vespan saa maanantaina. Mr. Teo yökylässä. (-) Viileää.


 Maanantai 10.6.


Viileä päivä. Vähän satoikin. Hitaasti ylös. Sitten  shoppailemaan.  Käytiin syömässä Ison Omenan Rossossa vallan maukas pekonisienipasta. Vaalipohdintoja A-studiosta. Ylen uutisillä oli uusi violetti studio.

 Tiistai 11.6.  

Pilvipoutaa. Lounaaksi niin maukas lohikeitto. 
Illalla kevään viimeinen seurakuntaneuvosto Laaksolahden kappelilla. Minulla hartaus. Teemana loppuelämä ja elämänloppu. Paljon pohdiskelua luovutettavista tiloista.

 Keskiviikko 12.6. 

Puolipilvistä. Ostoksilla Jumbossa. Remontti jatkuu siellä. Lounaaksi kotona herkullista kalakeittoa. Illansuussa klo 17.30- 21 kevään viimeinen kasvun ja oppimisen lautakunnan kokous. TV:stä EM-keihään finaalia.

 Torstai 13.6.

Pilvinen päivä. Siivoilua. Lounaaksi herkullista kana-riisi-ananaspataa. Haettiin Teo kesäleiriltä  Mimmilään to-su:ksi. Päivällisen jälkeen kahdelle minigolf-kentälle. Lions-kenttä Espoon keskuksessa oli parempi.  Sitten hieman ipadia, iltapesu ja -pala. Teo luki Mimmille iltasadun. Ukki naputteli muistiin kevättä 2007.

 Perjantai 14.6. 

Puoliaurinkoinen mutta vähän viileä päivä. Teo päivällä leirille Espoonlahteen. Me piipahdettiin  Myyrmannissa. Joo. Vanha oli parempi. Ainakin muistoissa.
Lounaaksi kanajariisiä. Sitten takaisin Espoonlahteen, Teo Hesburgeriin ja kiireesti takaisin treeneihin kentälle. Klo 18 taas Mimmilässä. Puhelinaikaa. Iltapala. Iltasatu. Krooh.


 Lauantai 15.6.


Aamupala. Teolla ei treenejä. Kierreltiin minigolfkenttiä: Espoonlahti, Taivallahti, Tapiola... Käytiin jännässä Tommi Toijan taidenäyttelyssä.  Rakettispaghettia.  Huilailua.  


 Sunnuntai 16.6. 

Puoliaurikoinen aamu.  Aamupalat.  Sitten kohti Kaivopuistoa. Se minigolf-rata oli vielä testaamaatta. Lounaaksi rakettispaghettia ja Ukille kaupan kinkkukiusausta. Pikku huiluu ja sitten klo 14.30 Teolla alkoi  futisturnaus  Myyrmäessä. Liikunnan riemua riitti klo 19.30:een. Sitten vielä grillimakkara. Mamma ja Pappa ja Milton hakevat sitten äijän kotiin, kun lento Ruotsista tulee.