Peruskoulu rikki?

 

Kaksoisrakkaus

 

Elokuu 2

 

Viikkoraportti 32

:-)    Monipuolinen ja silti väljä viikko

 :-(   Elokuu!  Jo nyt, MB kiukutteli pari kertaa,

Maanantai 3.8.

Puolipilvinen ja tuulinen päivä Marjut kamaajalla ja minä naputtelemassa Töölön kirjastossa. Sukelluksia 52-vuotiaan rehtori Hellstromin elokuuhun 2006,  Tulosta syntyi. Siiten uuden S-kaupan kautta kotiin. Lounaaksi  fajitasta.  

Vespalla Iskuun viemään esikoiselle paperivalokuvia. Sitten  taas naputtelemaan ja virkistymään tv:n ääressö. 

Tiistai 4.8.

Saimme kutsun Keskikuhien mäkille Padasjoelle. Tosi tuttu paikka.Pilvinen ilma muuttui mukavan kesäiseksi. Tervetulokaffet kakkuinen. Päivälliseksi grillattua possua ja makkaraa, Sitten saunaan ja jörveen, Hyviä keskuteluja ja lopulta unia

Keskiviikko 5.8.

Reissu tekin hyvää. Kätkkäisen ja Jumbon kautta Espooseen. Lohta, kanttarellikastiketta ja uusia perunoita. 

Torstai 6.8.

Mukava, puolipilvinen päivä. Aikamatkaa elokuuhun 2008. Haettiin Norppa ja mentiin purkutalonäyttelyyn Arabianrantaan. Yli 50 taidehuonetta. Sitten lounaalle. Minä otin taas paistettua lohta. Pikkuisen perinneseurahommia. Illalla tv-leffa Varasteleva varpunen.

Perjantai 7.8.

Puolipilvistä. Ajeltiin Hietaniemeen kastelemaan kukkasia. Ainoan ja Mankkaan. kautta kotiin. MB kiukutteli pitkästä aikaa.   

Off.ON. Off

Aikamatkailua elokuuhun 2009.  Lounaaksi  oopperaleipää. YV:stä pari osaa Loveria ja siinä se oli.

Lauantai 8.8.

Hidas aamu. Klo 11 katsomaan Teon matseja  niin tutulle Metsämaan kentälle. Voittivat kisan. Sinne ja takaisin tietysti vespalla.  Lounaaksi paholaisen hillo kanaa. Siivousta. Aikamatkailua elokuuhun 2010. Illalla Jeesus-kirjaa ja  naputtelua. Riku kävi moikkaamasa.

Sunnuntai 9.8 

Hidas aamu. Hetken paistoi. Jumboon kauppoihin. Kanaa riitti. tälle päivällekin. Ruohonleikkuuta. Sukeltelua elokuuuhun 2011. Netflixin minisarja Kesä 1936 loppuun. Liikaa hahmoja ja käänteitä.

Onnellisuus

 

NYT

 

Ikääntyminen

 

Ystävyys

 

Veruke

 

Mielenkiintoinen tutkimus kouiuvalintojen perusteista

Nykyään Turun yliopistossa vararehtorina toimiva Piia Seppänen väitteli elokuussa 2006 tohtoriksi Turussa tutkimuksellaan: Seppänen P. (2006). Koulu-valintapolitiikka perusopetuksessa – Suomalaiskaupunkien koulumarkkinat kansainvälisessä valossa. Suomen kasvatus-tieteellinen seura Kasvatusalan tutkimuksia 26.

SEPPÄNEN tutki, millaisin perustein yläkouluvalinnat oikein tehdään. Yläkouluvalintoja  on ollut mahdollisuus 90-luvun lopulta alkaen eri ehdoin. Aineistona tutkimuksessa oli eräissä isoissa kaupungeissa 2000-luvun alkupuolella tehdyt valinnat (kaupunkeihin kuului myös Espoo). Näissä oli tarjolla painotetun opetuksen luokkia. Niissä  siis opetettiin enemmän/syvemmin) musiikkia, luonnontieteitä, vieraskielista opetusta, liikuntaa ja esim. viestintää.

Tulokset olivat mielenkiintoisia. Ensinnäkin Seppäsen mukaan joka toisessa perheessä harkittiin hakeutumista muuhun kuin lähikouluun. Siis varsin yleisesti.

Toiseksi Seppänen sai selville, että perheiden esittämät perustelut valita tietty koulu liittyivät  ennen muuta siihen, keiden kanssa ja millaisen koulumatkan päässä lapsi opiskelee kuin mitä hän opiskelee. 

Kouluvalinnalla haettiin työrauhaa! Työrauha ja valikoitunut oppilasryhmä olivat usein perusteita. 

Onko se huono peruste? Ei, mutta se on eri peruste kuin se, millä koulunvalintaoikeutta on koulutuspolitiikassa perusteltu. Virallisesti valinnanmahdollisuuksia on haluttu tarjota siksi,että vaihtelevat oppisisällöt lisäävät oppilaiden motivaatiota. 

Seppänen tutki sitten kouluja, joihin haettiin ja kouluja, joista haettiin pois. Jälkimmäisiä hän kutsuu torjutuiksi kouluiksi. 

Miksi kaikkein torjutuimpiin kouluihin ei haettu? Näihin kouluihin ei haluttu ”levottomien” tai muutoin epäilyttävien oppilaitten takia. 

Hyvin harvoin perusteena torjunnalle mainittiin huono opetus , tilat tai koko. Hakemusten  kulkivat enimmäkseen kohti kaupunkien keskustoja.

Tulos ei   ole yllätys koulutuspolitiikkaa tutkiville; koulunvalintaoikeus on kaikkialla polarisoinut jyrkästi koulut hyviin ja huonoihin. Eikä sekään, että oikeus valita koulu on ennen muuta korkeasti koulutettujen oikeus. 

Seppäsenkin tutkimuksessa koulun oletettu maine ja mielikuvat ohjasivat etenkin korkeasti koulutettujen vanhempien (suomeksi äitien) vanhempien valintoja. Matalasti koulutettujen huoltajien lapset hakivat hakemusvirroiltaan tasapainoisiin tai torjuttuihin kouluihin tai jäivät oppilasalueensa kouluun. 

Tällainen kouluvalintapolitiikkaa näytti Seppäsen mukaan luovan koulujen välille sosiaalista eriarvoisuutta, koska oppilaspohja jakautuu. Ennen pitkään tiettyihin kouluihin kasaantuu enemmän koulunkäyntiin motivoitumattomia lapsia, kun koulukulttuuriin hyvin sopeutuvat hakevat muihin kouluihin (hieno ilmaisu muuten).

Jos Seppäsen tulos kestää kriittisen tarkastelun, niin hän on tuottanut tärkeää tietoa siitä, että oikeus valita koulu ei ole oikeutta valita opetuksen sisältöä vaan oikeus valita oppilastoverit. Sitäkö haluamme?