Nauretaan itsellemme

 

Rehtorikoulutuksen muodot Suomessa

Minulle tarjoutui tämän viikon. tiistaina pikahälytyksellä  aivan mainio mahdollisuus  koota ajatuksia suomalaisten (ennen muuta peruskoulujen) rehtorien koulutuksen eri muodoista.  Kohdejoukkona oli 13  rehtoria, jotka ovat opintomatkalla tällä  Suomessa. Kivaa oli vaihtaa ajatuksoa.

Kelpoisuuskoulutus

Suomessahan  rehtoreilla on oltava entuudestaan opettajan pätevyys. Sen jatkoksi  rehtorin virkaan tarvitaan lisää koulutusta.

Kelpoisuuteen rehtorin virkaan vaadititin viekä 1990-luvun alussa  kouluhallinnon keskimmäisen arvosanan suorittaminen ja  noin kuukauden mittainen  harjoittelu lääninhallituksessa. Enää tuollaista harjoittelua ei vaadita.

Tänään rehtorin ehdottomia kelpoisuusvaatimuksia ovat

• ylempi korkeakoulututkinto

• asianomaisen koulutusmuodon opettajan kelpoisuus

• riittävä työkokemus opettajana

• oppilaitoksen opetuskielen erinomainen suullinen ja kirjallinen taito

• Opetushallituksen hyväksymien perusteiden mukainen opetushallinnon tutkinto, vähintään 25 opintopisteen tai vähintään 15 opintoviikon laajuiset yliopiston järjestämät opetushallinnon opinnot taikka muulla tavalla hankittu riittävä opetushallinnon tuntemus.

Tuo viimeinen ehto on  hieman hämärä. 

Valmentava koulutus

Monet laitokset järjestävät myös koulutusta, jossa tutustutaan rehtorin työhön. Itse olin mukana kouluttajana  2010.luvulla Helsingin yliopiston järjestämillä "Minustako rehtori?"- kursseilla.

Perehdytyskoulutus

Vastavalituille rehtoreille alettiin suunnitella Suomessa  induktiovaiheen koulutusta 1980-luvulla. 

Koulutuksesta vastasi Opetushallituksen Heinolan kurssikeskus, Koulutus kesti noin puolitoista vuotta. Lähipäiviä oli muistaakseni 10, (yhteensä 77 tuntia) ja niiden välissä oli tehtäviä. Itse sain osallistua nuorena rexinä  tuollaiseen koulunjohdolliseen peruskouliutukseen Se tuki vahvasti kasvua uuteen tehtävään.

Myöhemmin vastaava koulutus siirtyi  Opekolle ja sitten Educodelle. Koulutuspäiviä oli yhteensä 10  viidessä jaksossa. Näitä kursseja järjestettiin vuoteen 2010 saakka, jolloin rahat ilmeisesti loppuivat.

Kurssin kouluttajiksi haluaville  järjestettiin 2000-luvun alussa oma  kaksivuotinen oppilaitosjohdon kouluttajakoulutus, johon minäkin pääsin. Sitä veti mm. Mikko Salonen.

Oppilaitosjohdonkoulutus-kurssien rinnalle ja tilalle luotiin monessa kunnassa 2000 luvun lopulla mentorirehtori-järjestelmä, jossa kokeneet kollegat opastivat tuoreampia. 

Täydennyskoulutus

Monet rehtorit tekevät pitkän uran, ja myös koulumaailma muuttuu.Niinpä työuran aikana  monet kunnat  täydennyskouluttavat (ainakin osaa) rehtoreistaan sekä lyhyillä että pitkäkestoisimmilla  koulutuspaketeilla. Osa niistä rahoitetaan hankerahoilla (joita ei enää juuri ole).

Niiden joukoussa on ollut mm. PD- erikoistumisohjelman tutkintoon ja JET-tutkintoon johtavaa opiskelua. Lisäksi rehtorit osallistuvat työnantajan järjestämiin rexiseminaareihin ja monet mm. rehtorien oman. yhdistyksen Suren koulutustapahtumiin, joista varsin merkittäviä ovat  ns. ProRexi- tapahtumat ja 2007 toteutettu ProRexi2015-kiertue.

Mentor-koulutus

Uran loppuvaiheessa   osa rehtoreista  toimii nuorten kollegoidensa - aktorien-  mentorina. Tehtävään ei ole pakko hankkia erillistä koulutusta,  mutta  esim. Espoo tilasi vapaaehtoisille rexeille oman valmennuksen, jonka veti mm. Arto Laamanen ja Mikko Salonen. Minullakin oli ilo päästä mukaan.

Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja

Muutama päivä sitten Helsingin Sanomissa julkaistiin mielipidekirjiotus rehtorien koulutuksesta. Siinä nykyistä rehtori-koulutusmallia  (pätevöittämiskoulutus) krtisoitiin siitä, että pätevyyskriteerit on laadittu 30 vuotta sitten. Rehtorien työ on muuttunut, ja tehtävässä tarvitaan muutakin kuin vain  hallinnollista osaamista. 

Vuonna 2023 ns. Veporaportissa oli  ehdotettu, että kelpoisuus rakentuisi yliopistotasoiseen kasvatus-ja opetusalan johtajuuden  perusopintokokonaisuuden varaan. Kokonaisuus voisi olla joko osana opettajankoulutusta valinnaisina opintoina tai erillisopintoina. Proferssoritason kirjoittajat ehdottivat ratkaisuksi 25 opintopisteen laajuista kasvatus- ja koulutusalan johtajuuden koulutusta esim. avoimissa yliopistoissa. Työmäärältään yksi opintopiste on 27 tuntia (eli kai karkeasti noin 17 työviikkoa, jossa on 40 tuntia, Ehdotuksessa vastuu sisällöistä siirtyisi Opetushallitukselta  yliopistoille ja koulutuksen kesto pitenisi. 

Miksei. Mutta. Omien tietojen mukaan suurin osa rehtoreista on hakeutunut tähän virkaan toimittuaan sitä ennen useita vuosia, jopa yli vuosikymmenen, opettajana. Jos opintokokonaisuus suoritetaan jo osana opettajan opintoja, se ehtii hyvinkin vanhentua ja osaaminen unohtua.  Jos se suoritetaan myöhemmin avoimessa yliopistossa, on tärkeää, että kurssimaksu on kohtuullinen.

Omien tietojeni mukaan lähes kaikki rehtorit pysyvät tässä tehtävässä työuransa loppuun saakka. Siksi pelkkä yliopistotasoinen pätevöittämiskoulutus ei riitä. Rehtorit tarvitsevat koulutusta niin uransa alussa  (induktiovaihe) kuin sen jatkuessa.  Erityisen tärkeää olisi tuo juuri viran saaneiden rehtorien perehdytys, kun he ovat jo oikeasti töissä omassa koulussaan. 

Tarvitsisimme kaikkiaan systeemaattista,  koko uran kattavaa koulutusta, joka ei ole kiinni työnantajan varallisuudesta tai  hyväntahtoisuudesta.

Kotiseutuopin kirjoja. Osa 4

Leppänen, Lauri ja Viekki, Anja  (1983).  Kotiseutuni- Vantaa 1.  1. painos. Helsinki: Otava.  119 s.

Tässä siis jtas atkoa Teppo Mäkelän kirjalla aloittamaani sarjaan  kotiseutuopin oppikirjoista.  Leppäsen ja Viekin  teos on ilmestynyt juuri, kun peruskoulussa oltiin  saamassa valmiiksi uusi opetussuunnitelman perusteet. Vuonna 1984 ilmestynyt "vihreä myrkkykirja" palautti kunnille lisää päätösvaltaa.

Teos eroaa monin tavoin noin 25 vuotta aikaisemmin ilmestyneestä Lauri Leppäsen ja Lauri Holopaisen vuonna 1960 julkaistusta Vantaan kotiseutuopista.  Kouluhallitus oli  hyväksynyt  tämän teoksen lukuvuosiksi 1983-84 ja 1984-85  peruskoulun opetussuunnitelmaa noudattavien koulujen viidennen ja kuudennen luokan historian ja yhteiskuntaopin opetuksessa käytettäväksi kirjaksi. Se oli siis kirjoitettu selvästi vanhemmille oppilaille. Kirja oli niinikään  tarkoitettu käytettäväksi lähinnä historian oheislukemistona (valikoiden).

Kirjan tavoitteet

Teoksen avoitteena oli kuntakohtainen kotiseututietoisuus. Lukijat tuli juurruttaa kotikuntaan ja perehdyttää heidät  (sinne muuttaneet aikuisetkin) kotikuntansa menneisyyteen. Toisin kuin nuoremmille suunnatuissa oppikirjoissa,  käytösohjeita ei jaella. Oman ajan nykyajasta ollaan niinkään kaukana.

Kirjan sisällöt

 

Kirja on nimenomaan historiaa. Luonnosta puhutaan toisi vähän. Toki siinä tuodaan esille Vantaan eri alueet- muttei avata  tuon tieteen alan käsitteitä. 

Kirjan osat ovat: 1. Saatteeksi, 2. Vantaan varhaisinta asutusta, 3. Helsingin pitäjä hallinnollisena alueena. 4, Elinkeinoelämää 5. Käsitteet ja mitat.

Kirjassa edetään jääkaudesta 1800-luvulle saakke.  Poimin itselleni ylös aihelistaa.

Esihistoria: Kivikauden Vantaa, (ruoka) Hylkeenpyytäjät kivikaudella (0mavaraisuus, kaupankäynti) , Saviruukku kivikauden muotiesineen,   Kampakeraaminen aika. Vasarakirves sota-aseena,  Nuorakeraaminen kylä. Punamultahaudat.Varhainen metallikausi Vantaalla 1500- 0 ekr.

Keskiaika : Talonpoikaispurjehdusta Tallinnaan, käsityötä ja kaupankäyntiä, kirkon asema,  elämä talonpoikaistalossa ja vanhoissa kylissä. 1700-luvun elämää  käsityöläiskodissa.  Maantiet ja keskikievarit.  Kestikievarin kertomaa. Helsingin pitäjän synty,  (Sitä ennen ruotsalaisia ja hämäläisiä). Paadisten munkeille oikeus kalastaa. Lohenkalastus Vantaanjoessa. Papisto pitäjän johdossa 1300-luvulla.

Uusi aika:  Helsingin pitäjän kirkot ja pappilat 1500-1700-luvuilla. Helsingin pitäjän kirkot ja pappilat 1800-luvulla. Kertomaa vanhalta kirkkomaalta, Vantaalaisten verotuksesta.  Haluttiin valvoa  talonpoikaispurjehdusta Tallinnaan. (Sieltä viljaa, täältä turkiksia). Kestikievarit. Elämää talonpoikaistaloissa. (Sarkajako 1700-luku). Millainen rakennus oli?  Navetta. Sauna. Riihi. Työt pirtissä. 1600-luvulla salittiin myös maalle suutarit ja räätälit. 1700-luvulla pitäjänmestareita, Sanontoja ja sanaparsia  Vantaalla. Kartanoita Helsingin kaupungin perustaminen Vantaan alueella

Kirjan metodiikka 

Tekijöiden mukaan oppilaiden ikäkausi huomioon ottaen voitiin lukemistoa käyttää joko opettajajohtoisesti tai oppilaskeskeisesti itsenäiseen työskentelyyn. Tehtäviä kirjassa ei ole kuitenkaan lainkaan.  Eriyttämisen alkuaihio löytyy: Lukija voi laajemmin perehtyä Vantaan historiaan kunkin kappaleen lopussa mainituista  lähteistä.

Kirjassa on  varsin tietovoimaisen, abstraktinkin  tekstin lisäksi valokuvia ja  piirroksia. Teokseen liittyy myös diasarja, mutta sitä minulla ei ollut käytettävissä.

 Kirjoittajista

Kotiseutuneuvos, kansakoulunopettaja,  Lauri Leppänen (1912- 2002)  

Lauri Leppänen (1923 - 2015) oli siis myös tämän kirjan tekijöitä. Hän oli suomalainen kansakoulunopettaja ja kotiseutuhistorioitsija. Hän sai vuonna 1984 ansioistaan kotiseutuneuvoksen arvonimen.

Leppänen valmistui opettajaksi  vuonna 1949, ja muutti Helsingin maalaiskuntaan. Hän  ryhtyi 1950-luvun puolessa välissä laatimaan kotiseutuaiheista opetusaineistoa. Hän oli epäpoliittinen kotiseutuaktiivi. Häntä on nimitetty Vantaan kotiseututyön isäksi.

Leppänen julkisi useita kirjoja.

Historian opettaja, Myyrmäen ylästeen rehtori  Anja Viekki 

Anja Viekistä löytyi kuva (ilmeisesti eläkkeelle siirtymis-vaiheessa), mutta tietoa varsin vähän Se tiedetään, että hän oli  mukana kirjoittamassa useita historian ja yhteiskuntaopin teoksia. Eläkkeelle jäätyään hän toimi aktiivisesti Senioriopettajien yhdistyksessä. Hänellä on sivu myös facebookissa. Viimeinen päivitys on lokakuulta  2025.

Pidä kiinni

 

Viikkoraportti 8

 

 :-)  Kouluilla talvilomaviikko. Kouluvaarillakin. Ilma kirkastui. Hieno viikko

 :-(   Rästihommia jäi.

Maanantai 16.2.

Vähän vähemmän pakkasta. Pokkaan. Olen toista kuukautta harrastellut uudenlaisia, taidekuvalla  ja musiikkipätkällä kirkastetuja  aforismeja. Tuorein taisi saada yli sata katsojaa. Kiva. Aamupäivällä palasia kunnallisjärjestöä, perinneseuraa, OpeUraa ja Espoon kotiseutuoppia.

KJ:n työvaliokunnan etäkokous klo 16-17. Suunnitetliin ensi viikon KJ- hallituksen kokousta.

Tiistai 17.2.

OpeUran palaveri klo 10-12 Siltavuoressa. Kiva tavata. Heiluilua niin tutussa Myyrmannissa. Lounas RedOnionissa 12.50€. Todella hintalaatusuhde kohdallaan. Perinneseuran esityslista  tuli illalla hoidettuksi. Sarjaa Netflixissä ja unisaduksi eka osa audiodraamasta Armi Aavikosta.

Keskiviikko 18.2.

Rauhallinen aamu. Aamurutiineita. Puoliltapäivon me vanhemmat + esikoinen Helsinkiin. Käytiin lounaalla Hietaniemen hallissa. Erityisesti lohikeiitto oli todella maukas. Sitten piipahdus kirpparlle. Ja vielä Sinebrykoffin museon yötä käsittelleeseen näyttelyyn.  Kivoja teoksia. Kaupan kautta kotiin. Päikkärien jälkeen TSL-juttuja.

Torstai 19.2.

Aikainen herätys. Rikun kanssa Helsinkiin. Kyytitilaus klo 7.50. Hetkeksi kotiin Sitten Toroon Sarpilan Jukan kanssa klo 13. Mainio keskustelu. Ei niin mainio sveitsinliike. Kaupan kautta kotiin. Huilailua. Politiikkaa. Unilääkkeeksi  taas osa Armi-audiodraamaa.

Perjantai 20.2. 

Pakkanen alkaa helpottaa. Eläke tilille.  Sampon kanssa kahvilla Haukilahdes-sa.  IsoOmenasta ostoksia. Lounaaksi sus-hia. Naputtelua.

llalla TV:stä Suomi-Kanada. (2-3) ja mainio lyhytleffa laulajista. Ennen unia vielä audiodraamaa Veskusta. 

Lauantai 21.2. 

Santut kotimatkalla turvallisesti. Pakkanen  helpotti. Lounaaksi niin hyvää karjalanpaistia. Kävin koulumuseon avajaisissa. Miniclipsi siitä-pitkästä aikaa.  Pikku naputtelua. Huilausta. Ennen unia seuraava asa Veskua

Sunnuntai 22.2. 

Huilauspäivä. Periaatteessa. Pitkästä aikaa pikalumitöitä. Sellossa. Lounaksi eilistä herkkua. Naputtelua. Illalla olympialaisia. Usa voitti Kanadan. Voice of Finland. Kolmas osa Veskusta.

Tule mukaan tekemään oma sävellys

 

Seuraava tekoäly- laulutyöpaja Entressen kirjastossa 5.3. 2026 klo 15.45-.

Kuuntele edellisen työpajan tuotos "Kevään ensisuudelma":

https://www.youtube.com/watch?v=UMC7VeoIpL0

PS 

Jos kuulut johonkin espoolaisten ikäihmisten kerhoon tms., kysypä kavereilta, olisitteko kiinnostuneita kutsumaan meidät kylään omaan kokoontumistilaanne teille sopivana ajankohtana mielellään ennen maaliskuun loppua. Jos olette valmiita tulemaan mukaan tähän innostavaan työpajaan, ottakaa minuun yhteyttä niin pian kuin mahdollista. Laittakaa mailia osoitteeseen: marttifi at gmail.com Sovitaan yksityiskohdat sitten myöhemmin.

Laiskottele

 

Kotiseutuopin oppikirjoja. Osa 3

Ekholm, Henrik, Rapila, Alpo ja Virtanen, Lyyli (1970) Espoon kotiseutuoppi 1. Espoo: Weilin+Göös. 92 sivua

Tässä siis jatkoa aloittamaani sarjaan  kotiseutuopin oppikirjoista. Nyt vuorossa siis espoolainen kotiseutuoppi. Se ilmestyi vuonna 1970.  Tämänkin kirjan kouluhallitus oli hyväksynyt  kansakoulun III-luokkalaisille.  

Kuvien (valokuvia, piirustuksia)  ja tekstin jälkeen kirjassa on tehtäviä. Kirjoittajat toivoivat " niiden suovan oppilaille mahdollisuuden kartuttaa omatoimisesti tietojaan  kodin ja koulun  lähiympäristöstä."

Sivuja on 92  ja lukuja  yhteensä 41.  Siis 1 vvt? Tämä kirjakin  on  siis tekstikirja,  jossa on tehtäviä, mutta ne tehtiin ilmeisesti eri vihkoon. Kirjassa on runsaasti valokuvia ja piirustuksia.

Tämän kotiseutuoppikirjan tavoitteista

Pääpaino näyttää tässäkin olevan  tietojen ja varsinkin maantietoon ja biologiaan  liittyvien tietojen  ja taitojen omaksumisessa. Luonnonsuojelu on esillä; " Järven saastuminen on ihmisen syy,"  Selkeitä tapaohjeita en huomannut, Tekijöiden mukaan:

”Sisällöissä noudatetaan  Espoon kansakoulujen  opetussuunnitelmaa ja  samalla otetaan huomioon myös tulevan peruskoulun tavoitteet."

Tässä muutamia pohdintoja oppisisällöistä

Kirjassa on viisi osaa: :1.  Kotiseutumme ja sen asukkaat. (3 lukua); 2.Luonto (18 lukua); 3. Elinkeinot (16 lukua sis. koulut). ; 4. Espoo ja  Suomi (4 lukua). Lisäksi on lista  lähteitä.  

• Maantiedosta: kotikylän lähiseudun ja koulun ja luokan kartta, ilmansuunnat, tärkeiden paikkojen sijainnit, maisemat...

Tekstissä vilisee aiheita ja termejä: Kartat.  Kartan merkit. Värit. Korkeuskäyrät. Ilmakuva. Luokan pohjapiirros. Mittakaava. Seikkaperäiskartta, 

• Luonnontiedosta; luonnontuntemus eläimet, kasvit, vuodenajat, sää, paikallinen luonto

Kotiseudun luonto (katellaan korkeilta paikoilta tai rakennusten katoilta). 

" Espoon osat ovat erinäköisiä. Eteläosa on  ssaristoa, sitten rannikkomaa ja sittten lLuonnon Espoo (pohjoinen osa)"

Tekstitssä kuvataan kalliot, saariston kasvit ja eläimet, Bembölen  matalajärvi. Kaloja. Vesi. Pilvet, Sää ilmasto. Lämpömittari. Metsät Kasveja. Eläimiä. Lintuja. Pedot. Metsälampi. Suo metsän kokonaisuusl Luonnonsuojelu. Jätteet. Tuli. Pöntöt. Ulkoilualueet.

Teksti  näyttää "aikuisemmalta" kuin kahdessa aikaisemmin esitellyssä kirjassa.

• Historiasta  oman kotiseudun historia (kansanperinne),  tärkeät tapahtumat ja henkilöt

Historia osuus on. minusta kirjoitettu tosi innostavasti:

 " Espoo on vanha kunta, vaikka se näyttääkin uudelta ja vasta rakenteilla olevalta. Suurkaupunki on levittäytymässä tähän entiseen maalaispitäjään. Muuttuminen on yhä nopeampaa, ja siksi 0ppikirjaa  on vaikea pysyttää tahdissa."

"Suomenlahden rannalla sijaitseva Espoon kauppala  on kotipaikkasi. Espoolaisia on noin 100 000, ja niinpä Espoo onkin Suomen suurin kauppala. Espoon pinta-ala on noin 300 km2".

” Espoo ennen meitä

Espoossa on asunut ihmisiä jo kauan ennen meitä. 10 000 vuotta sitten Suomessa oli suunnilleen sen näköistä kuin Grönlannissa on nyt. Täällä vallitsi jääkausi. Mahtava mannerjäätikkö alkoi nykyisen Hyvinkään tienoilta ja Espoo oli jäämeren pohjassa. 10 000 vuotta on Espoo noussut merenpohjasta ja nouseminen jatkuu yhä...Jää oli niin raskasta, että Suomenmaa painoi sen alle kuopalle. Sitten lämpimät ilmat alkoivat sulattaa jäätä. Maa nousee ja  meri pakenee.

Heti kun ensimmäiset korkeat kallionlaet pistivät saarina merestä esiin, myös ihmisiä ilmestyi saarille.Nämä ensimmäiset espoolaiset olivat tuntemattomia merenkulkijoita ja kalastajia. Emme tiedä, miltä he näyttivät ja mitä kieltä he puhuivat, mutta heidän kivestä ja savesta valmistettuja käyttöesineitä  löytyy Espoosta vieläkin. 

3 000 vuotta sitten elänyt merenkulkijakansa  osasi tehdä mekkoja ja kirveitä pronssi-nimisestä metallista. Merenkulkijat hautasivat vainajansa kiviröykkiöiden  alle. Niitä nimitetään hiidenkiukaiksi. 

Lappalaiset olivat seuraavat Espoon asukkaat. Suomalaiset ja viikingit tunkivat heidät tieltään ja  asettuivat tänn asumaan."

• Yhteiskuntaoppi: käytännön taidot; ihmisten elinkeinot, ammatit, kunnallinen elämä

Tekstissä käsitellään erilaisia koteja: Omakoti-, kerros-, rivitalo, maalaistalo.

Elinkeinot, Kalastajaperhe. Sepän tila. (tuotteita, rakennukset) Espoon kartano Hallgrenin kauppapuutarha.

Niinikään esitellään ammatteja:

" Lasten leikkiessä ja käydessä koulua ja vanhusten levätessä tekevät aikuiset työt toiset saavat työstään rahapalkkaa säännöllisesti toiset ansaitsevat myymällä jotakin näitä aika ihmisten ansaitsemis toimia sanomme elinkeinoiksi"

Niinkään teemoina ovat: Teollisuus. Mansikkalan leipomo. Slevin metallitehdas. Orionin lääketehdas. Kauppa (valintamyymälä)- Tapiolan ostoskeskus. Tapiolan Heikintori. Liikekeskuksia.Moottoritie,. Rautatie

"Kotityötä tehtiin ennen. Nykyisin valmistetaan tavarat tehtaissa. Siellä käytetään töihin erilaisia koneita….Nykyään ei kannata valmistaa  tuotteita kotona, koska tehdastuotteet ovat halpoja." 

Espoon kauppala tai Suomen valtio huolehti meistä monella tavalla Terveysisar, Kauppalan lääkäri. Poliisi.  Palokunta.

Espoo ja Suomi

Tässä kirjassa Espoo sijoitetaan myös "Suomen kartalle". 

"Helsinki on Suomen pääkaupunki ja Esport tärkein naapurikunta."  Kantajapunki ja esikaupungit.

Helsinkiä esitellääm. Sen tehtaita. Satamia. Suurimpia kauppaliikkeitä. Linja-autoasemia. Liikenntt.

Demokraattista järjestelmäämme: kEduksunta. Presidentti. Valtioneuvosto. Suomen hallintoa: valtio jaettu lääneihin. Läänit on jaettu kuntiin. Kunnat voivat olla kapunkeja, kauppaloita tai maalaiskuntia.

Espoon tulevaisuus

"Muutoksia on hyviä ja huonoja. Miten voisimme päästä siihen että tapahtuisi vain hyviä muutoksia?. Miten voisimme rakentaa sellaisen Espoo kauppalan,. jossa olisi työpaikkoja ja asuntoja kaikille? Sellaisen. jossa jokainen lapsi vanhus ja sairas saisi tarvitsevansa huolenpidon. Sellaisen, jossa puhdasta vettä ja kaunista suomalaista luontoa riittäisi jokaisen virkistykseksi ja terveydeksi. Sinusta ja luokkatovereistasi riippuvat huomispäivän Espoon kohtalot."

• Kirjassa  puhutaan myös kouluista

”Jokaisen suomalaisen täytyy  oppia monia asioita. Niitä opetetaan kouluissa ja kotona. Kouluja ei aina ole ollut, mutta nykyään niitä on monenlaisia. Kun täytämme seitsemän vuotta pääsemme kansakouluun. Kansakouluja tarvitaan paljon ja niitä onkin melkein joka kylässä joissakin kylissä on jopa kaksi kansakoulua suomenkielisiä ja ruotsinkielisiä oppilaita varten omaansa. Useimmat suomenkielisiä oppilaita varten rakennetut kansakoulut ovat melko uusia. Tällä hetkellä Espoossa on yli 40 erilaista kansakoulua ja niissä toimii noin 300 opettajaa.

Kansakoulut antavat jokaiselle kansalaiselle tarpeellisia perustietoja. Oppikouluissa käsitellään samoja asioita mutta perusteellisemmin. Kun oppilas on käynyt neljä vuotta kansakoulua, hänellä on mahdollisuus pyrkiä oppikouluun. Niitäkin on Espoossa useita, mutta tietysti vähemmän kuin kansakouluja.

Leppävaarassa on Espoon ammattikoulu. Kansalaiskoulun käytyään monet tytöt ja pojat siirtyvät sinne jatkamaan opiskeluaan ja valmistumaan ammattitaitoisiksi työntekijöiksi tehtaisiin. Leppävaarassa sijaitsee myös Espoon kauppaoppilaitos joka valmistaa ammattihenkilöitä liike-elämän palvelukseen. Lisäksi Espoossa on useita muita erikoiskouluja. Korkein opinahjo täällä on teknillinen korkeakoulu Otaniemessä."

Muuta opiskelua kuvataan myös:  Työväenopisto. Kirjastot nostetaan esille.

” Koululainen joutuu joka päivä tekemisiin kirjojen kanssa ne ovat koululaisen verrattomia apulaisia lukemista aito avaa meille taika olet kirjojen ihmeelliseen maailmaan.

Kotikrjasto. Koulun lainakirjasto. Espoon kauppala on järjestänyt monta kirjastoa. Kirjasoauto. 

Kirjastoja on oikeus käyttää jokaisella joka haluaa lukemista ja noudattaa kirjaston sääntöjä. lLainakirjoja on pideltävä hyvin jotta ne kestäisivät kauan. Lainakirjaan ei saa tehdä mitään merkintöjä.

Tämän kotiseutuopin  menetelmistä

" Kirjan tekstin lukemisen lisäksi oppia voi tekemällä omatoimistesti tehtäviä. Jokaisen kirjan luvun lopussa on tehtäviä, joiden avulla oppilas, luokka ja  luokan opettaja voivat hankkia vielä lisää tietoja. Kaikki nämä tiedot ovat kirjassa ja vihkosessa hyvässä tallessa. Vain jotkin tiedoista ovat niin tärkeitä, että ne täytyy päntätä päähän. Joka luvun lopussa on testi kysymyksiä joiden avulla lukija voi itse tarkistaa että hän todella muistaa nämä tärkeät tiedot. Hiukan numiäkin on osattava."

Tehtäviä oli siis kahdenlaisia. 1. Erikseen "Oletko oppinut tehtäviä" (monivalinta/ rastita/ alleviivaa/ yhdistele.Ja sitten niitä omaan tiedonhankintaan rohkaisevia:

• Etsi/näytä kartasta, 
• Haastattele .Kerro haastatelun tulos luokkatovereillesi.
• Keitä olivat…Miten he liikkuivat…
• Keskustele luokan kanssa (lääkkeiden hyvistä ja huonoista puolista
• Kuuntele eri lokkien ääniä  levyltä. Opettele erottamaan ne. 
• Luettele 
• Mieti. Mieti, miten järven voisi pitää puhtaana,
• Mikä on...? Kuinka paljon..? Montako ihmistä asuu kodissasi? 
• Opettele, Etsi.  Kerro 
• Piirrä  kartta koulutiestäsi. 
• Pyydä opettajaa kertomaan tai etsi vastaukset  tietosanakirjasta, 
• Tee retki ja koettele. . Piirrä kuvia vihkoosi
• Tulevaisuus, Kuinka käy kirkkaitten metsälampiemme? Tehtaat ja asutus saastuttaa niitä. Kirjoita pieni aine aiheesta jos saisin määrätä Espoossa.

Kirjoittajista

Kirjoittajia oli kolme Henrk Ekholm  Alpo Rapila ja Lyyli Virtanen, Kahdesta ensimmäsestä löytyy hyvin vähän tietoa. 

Henrik Ekholm oli maantiedon opettaja ja oppikirjailija. Hänen kirjojaan käytettiin myös peruskoulussa. Kuvaa en löytänyt

Alpo Rapila oli kansakoulunopettaja (mm. Hansakalliossa) ja  Kauklahden kansakoulun rehtori. Tämä kuvaa saattaa olla hänestä.

Lyyli Virtasesta  ( 1922-2008) löytyy jopa kuva. Virtanen valmisti opettajaksi vuonna 1945 ja toimi opettajana Tehtaanpuiston yhteiskouluussa ja sittemmin Tapiolan yhteiskoulussavuodesta 1951 aina vuoteen 1975 asti, jolloin hän siirtyi yliopistoon. Ensin biologian ja maantieteen didaktiikan lehtoriksi 1975–1983 (ja hoiti samaan aikaan vt. apulaisprofessorin tehtävää). Apulaisprofessorina hän oli vuodet 1983–1986. Vuosiksi  1986-89 hän palasi didaltiikan lehtoriksi. Virtanen jätti yliopiston 70-vuotiaana.  

Lyyli Virtanen oli aikansa vaikuttaja biologian ja maantieteen opetuksen kehittämisessä. Tieteellisten tutkimustensa lisäksi hän kirjoitti kymmeniä oppikirjoja.

Hyvä teko

 

Tee joku onnelliseksi

 

Terveisíä laulutyöpajasta tekoälyn kanssa

Työväen Sivistysliiton Espoon ja Kauniaisten alueen opintojärjestö ry. sai viime vuonna  Espoon kaupungilta projektiavustuksen hankkeelle: 

”Kohti ikäihmisten vahvempaa digitaalista hyvinvointia”.

Haluamme tutustuttaa ikäihmisiä  tekoälyn luomiin mahdollisuuksiin runoilla, säveltää ja tehdä kokonaisia laulettuja ja soitettuja kappaleita sekä mm. kuvia jopa videopätkiä sen avulla. 

Tuotos syntyy pajaan tulevien ikäihmisten, tekoälyn asiantuntijoiden ja itse tekoälyohjelmien yhteistyöllä. Ikäihmisten ei tarvitse opetella itse tekniikka, vaan projektissa mukana olevat vapaaehtoiset asiantuntijamme ovat heidän ”siveltimiään”.

Paja on maksuton.

Pidimme syksyn aikana kolme joululaulutyöpajaa. Demon Espoon valtuustotalolla, ensimmäisen varsinaisen pajan marraskuun alussa  Tapiolan palvelukeskuksessa kumppaninamme Espoon Sotaveteraanien perinnetoimikunta sekä toisen pajan marraskuun loppupuolella Lippulaivan kirjastossa. Yhteensä mukana luomassa ja kokemassa taidetta oli kolmekymmentä senioria.

Mukana olleille lähetettiin linkki Youtubeen..  

Kevään ensimmäinen laulutyöpaja 

pidettiin keskiviikkona 11.2. Iso Omenan kirjaston stagella klo 15-16. Meitä oli paikalla puolen kymmentä aikaihmistä. Asiantuntijanamme oli Jukka Laht.i

Teemana oli nyt kevätlaulu. Keksimme yhdessä laululle aiheen ja ideoita teksteihin. Kone tuotti säkeistöt. Sitten annoimme ohjeet sävellystä varten.Nimesimme tyylilajin ja kuinka tiukasti siinä on pysyttävä. Tekoäly teki useita vaihtoehtoja, ja valitsimme meistä parhaan. Lopuksi teimme vielä pienen leffanpätkän kuvittaman laulua.

Tässä linkki utubeen:

https://www.youtube.com/watch?v=UMC7VeoIpL0

Tässä vielä kuvakaappaus: " Kevään ensimmäisestä suudelmasta".

Kaunis kiitos hienosta yhteistyöstä IsoOmenan kirjastolle ja yhteyshenkilöllemme Heli Lekalle.

Seuraava laulutyöpajamme on

torstaina 5.3. Entressen kirjastossa. klo 15.45- 16.45. Tulkaa mukaan! Paja on ilmainen.

Jos kuulut johonkin espoolaisten ikäihmisten  kerhoon tms., kysypä kavereilta, olisitteko kiinnostuneita kutsumaan meidät kylään omaan kokoontumistilaanne teille sopivana ajankohtana mielellään ennen maaliskuun loppua.

Jos olette valmiita tulemaan mukaan tähän innostavaan työpajaan, ottakaa minuun yhteyttä niin pian kuin mahdollista. Laittakaa mailia osoitteeseen. marttifi at gmail.com

Sovitaan yksityiskohdat sitten myöhemmin. 

Tauko

 

Työ ei väsytä

 

Viikkoraportti 7

 

:-)  Viikossa  myös ihan omaa aikaa.

 :-(   Liian kylmää. Ensi viikolla etelässä jo talvilona! Niin se aika rientää.

Maanantai 9.2.

Hieman vähemmän pakkasta. Silti pikku lämmittelyajo aamutuimaan. OpeUraa Pekan kanssa Siltavuoressa. Kävin iltapäivällä Sellossa pikaostoksilla. Päivälliseksi toisen kerran paistia.

Tiistai 10.2.

Hyvät unet. Tehtävälistan päivitystä. Hommia riittää, mutta aikaakin on. Lounaaksi italiaisia spagehttilihapullia. Jälkiruuaksi hyvät pullat Omniasta, Päivän kolmantena herkkuna kotiseutuoppia Helsingin kansa-koululaisille  vuodelta  1951. Palaan asiaan.

Keskiviikko 11.2.

R auhallinen aamu. Pikalämmitysajelu. Aamurutiinit 

Klo 15  IsoOmenan kirjastossa sävellettiin tekoälyllä (TSL) Asiantuntijana Jukka Lahti. Viisi aikuista paikalla. 

Sieltä huikopalan kautta lautakunnan kokoukseen klo 17.30- 20.30. Sujuvasti sujui.

Torstai 12.2.

K  ouluvaaripäivä. Sadunluentaa näytellen. Haettiin päivälliseksi intialaista kanaa. Klo 13 Alexandrianneuvottelu peruuntui. 

Illalla leppoisa Netflix-leffa rikkkaasta ja köyhästä, joista tulee onnellinen pari.

Perjantai 13.2. 

Perjantai ja 13. päivä. Hieman hapuilua veroilmoituksen kanssa. (dl 1.4.)  Aika kylmää, mutta lämpeni.  Puoliltapäivin Jumboon ostoksille. Päivälliseksi puolet eilisistä kanoista. Tikka Masala oli ihan liian voimakkaasti maustettu. Harmi.  Etelän kouluväki lähti talvilomalle. Illalla Voice of Finland. Kiva.

Lauantai 14.2. 

Hyvää ystävän päivää! Aamulla -18°C. Lämmittelyajo kauppaan. Mattojen ra-vistelua. Blogilastuja. Santut perillä Le-villä. Noora Tampereella.

Päivälliseksi omatekoista lihapiirakkaa lihaliemessä. Riittää huomiseksikin ja esikoisellekin.

Illan päätteeksi tosi upea ja kamalla Demi Mooren leffa HBO:lta: "The substance".Huh,

Sunnuntai 15.2. 

Pakkasta- 19°C. Sukeltelua Vantaan kotiseutuopin kirjaan. Lämmittelyajo Lidliin. Päivälliseksi  riitti vielä elen tehtyä  herkkulihapiirakkaa.  Illalliseksi tvstä Voice of Finland.