SAIN facebookissa parviälyltä ajatusjelppiä. Kävin keskustelua myös yliopistolla ja vetämässäni vertaisvalmennuksen koulutustilaisuudessa Lappeenrannassa. Esittelen tässä blogissa faceliftatun jäsennyksen käydystä keskustelusta ja esitetyistä ideoista.
Peruskoulukritiikkiä
Kokosin hakusanoilla mediasta juttuja, joissa on muutaman viime vuoden aikana kritisioitu peruskoulua. Huonosti hoidetuiksi asioiksi/vääriksi valinnoiksi niissä on esitetty mm.seuraava asioita. Aakkosjärjestyksessä:
Avokonttorirarkaisujen haitat (mm. melu). Digiloikka. Hiihdon opetuksen laiminlyönti. Homekoulut. Ilmiöopetus. Inkluusio. Itseohjatuvuususko. Kello 8 aamut. Kierrätyskirkat. Kivanpito. Kolmiportainen tuki. Konstruktivismi. Koulujen eriarvoistuminen. Koulujen lakkauttaminen. Koulukiusaaminen. Koulukuvaukset. Koulukuljetukset. Koulunkäyntiavustajapalveluiden puute. Koulushoppailu. Kouluväkivalta- myös opettajiin kohdistuva. Kurin puute. Käden taitojen unohtaminen. Lahjakkaisen unohtaminen. Lapsivaikutusten arvioinnin laiminlyönti. Lapsuuden unohtaminen. Luopuminen paperikirjoista. Maksulliset luokkaretket. Metodinen kankeus. Mielenosoituskiellot. Ohjeiden vastaiset arviointikäytännöt. Oman äidinkielen opetus. Opettajien kuulematta jättäminen. Opettajien politikointi. Opettajien rageeminen. Opettajien täydennyskoulutuksen laiminlyöminen. Opettajien uupuminen. Opettajien yksintyöskentely. Oppilaiden heitteillejättäminen. Oppilaiden oikeusturva. Oppilaiden syrjäyttäminen. Oppilashuollon palvelut. Pakkoruotsi. Pedagogiset ylilyönnit. Pelaaminen. Poikien sortaminen. Päättöarvioinnin puutteet. Sivistystehtävän unohtaminen. Sukupuoliöyhytys. Suvivirsi. Sähköiset oppimateriaalit (perheet eriarvoisia). Tablettiopetus. Tabletin (hajonneen) korvaamismenettely. Tekijänoikeuksien loukkaaminen. Touhupedagogiikka. Tulosten lasku (lukutaito, Pisa-testit). Turvapaikanhakijoiden tuomat terveysriskit. Työrauhaongelmat. Uusi ops. Viraston määrämät päättymisajat oppitunneille. Virsi-Visa-kilpailu. Wilma-järjestelmäMuutama näyte
"... kasvatuksen tutkijat ovat nostaneet esille, että autoritaarisen opetuksen aika on ohi, ja juuri oppijalähtöisyys johtaisi parempiin tuloksiin oppimisessa. Kasvatukseen onkin muodostunut kaksi pientä mutta äänekästä kuppikuntaa. Populistiset ääriliikkeet haluavat palattavan 1950-luvun jämptiin kasvatukseen, kun taas vapaan, avoimen, ja demokraattisen kasvatuksen kannattajat haluavat koulun, jossa lapset voivat edetä omatahtisesti ja ilman aikuisten jatkuvaa kontrollia ja osaamisen arviointia."
" Toisinaan digitaalisuudessa on menty harhaan, kun on liian vahvasti uskottu opiskelijan itse osaavan etsiä netin suosta tarpeelliset tiedot. Tällöin on kuviteltu, ettei nuori tai lapsi tarvitse enää ihmistä ohjaamaan ja opettamaan, kun robotti opettaa... Joissakin maissa kaikki huomio on kiinnitetty älypuhelimiin, ja lasten vieroittamiseen niistä, jotta lapsi edes hetken keskittyisi opiskelemaan. Tässäkin kasvatuksen ääripäät ovat eri linjoilla. Konservatiivit haluavat kouluja, joissa ei käytetä kännyköitä, kun taas demokraattisen ja avoimen oppimisympäristön kannattajat katsovat, että älykännykät ja padit ovat loistavia oppimisen tukijoita. "
Oikein vai väärin?
Johtaako keskustelu parannuksiin vai vain häpäisemiseen? Häpäistyksi itsensä kokeneet koulut eivät ole saaneet anteeksipyyntöjä. Eikä lehdissa ole julkaistu oikaisuja.
Kaivoin vielä esiin blogikirjoitukseni, jossa esittelin Juhana Torkin teosta Tarinan valta. Siinä Torkki kertoo, että aiemmin lehdistön rooli oli välittää objektiivista tietoa kansalle. Tänään niistä maksavia on liian vähän. Niinpä nykyään kirjoitetaan yleisöä takuuvarmasti kiinnostavia tarinoita, jotka vastaavat heidän käsityksiään. Klikkaukset netissä ovat tuoteseurantaa.
Torkki kertoo kirjassa konkreetin oman kokemuksena. Hän oli puhumassa ”merkittävän sanomalehden” toimittajille ja korosti esityksessään objektiivisen ja asiapitoisen tiedonvälityksen merkitystä. Hänen jo poistuessaan paikalta tilaisuuden järjestäjä tuli selvittämään, mistä olikaan ollut kyse: ”Olemme järjestäneen koko tämän seminaarin aivopestäksemme lehtemme toimittajia pois vanhanaikaisesta, objektiivisesta journalismista.” (Oksennus)
Kumpi on vino: naama vai peili?
Osan mielestä suomalainen koulu ei ansaitse tällaista kritiikkiä.
" Koulu on jo kokonaisuutena erinomainen, ja nuoremme ovat kansainvälisten pisa-tutkimusten mukaan 10 maailman parhaimman maan joukossa, joten voimme olla koulustamme ylpeitä.
Toinen osa näkee, että aihetta kritiikkiin on.
" Kysyisin, miksi mielikuvaa pitää parantaa, kun itse tuotteessakin on kehitettävää? Yleensä mielikuva vastaa todellisuutta... Maailma muuttuu kovaa vauhtia, jos ei ole näkyä tai näkemystä, ei brändin kiillottaminen oikeasti auta. Näin hieman kärjistäen."
" 90-luvulla olin rehtorien koulutuksessa Lahdessa. Joku jyväskyläläinen guru oli haastettu kertomaan meille, että se, mitä koulussa tehdään, ei ole niin tärkeää kuin se, miltä se näyttää. Tarkistin vielä, kuulinko ja ymmärsinkö oikein. Guru vakuutteli tarkoittaneensa juuri sitä. Minä kun ajattelin, että tärkeää on tehdä oikeita asioita. Tässä vaikuttaisi olevan samanlainen tendenssi."
Toisaalta media elää isoa muutosta. Maailma muuttuu.
" Kielteisyys ja arvostelu näkyy medioissa paremmin, koska ne herättävät reaktion helpommin kuin että kaikki on hyvin. Ehkä koulutyöntekijöiden on vaikea sopeutua tähän maailmaan, jossa ei kuvia kumarrella? Mutta, juu on tarpeen katsoa myös peiliin. Sivistyksen tiennäyttäjän roolia ei enää voi ottaa säilyttämisestä vaan uudentamisesta käsin.
Jos vika on naamassa, kenen/keiden naamassa?
Keskustelijoiden mukaan oikeaa vikaa näyttää olevan koulutuksen kaikilla tasoilla: alkaen eduskunnasta ja päätyen kouluihin ja siellä opettajiin ja vanhempiin.
1. Valtakunnan tason klappia
Tarkoitan tällä tasolla sekä poliittista että hallinnollista järjestelmää.
Yksi perusongelmista on riittämätön valtion rahoitus, jota kaikki kunnat eivät pysty paikkaamaan. Toinen jatkuva muutos, jonka tarpeet eivät lähde koulusta ja jossa lapsi unohtuu.
" ... Viimeiset 30+ -vuotta olen katsellut koulua 150 km Helsingistä käsin ja täytyy sanoa, että koko ajan on koulu kurjistunut! Resurssit ja valinnanmahdollisuudet vähenevät eivätkä suinkaan kasva.
Eri kuntien mahdollisuus rahoittaa lasten opiskelua vaikuttaa liikaa, eriarvoistaa. Kaipaan kovasti entistä mallia, jossa valtionosuudet olivat suurempia."
" Jatkuva muutos on muotia ja kuulemma todellisuuden syvin olemus. Se kuitenkin vie paljon energiaa ja aikaa eli tulee kalliiksi...
" Suuri ongelma on myös se, että koulun toimintaa johdetaan koulun ulkopuolelta, valtion ja kunnan virastoista, hankeklustereista ja monista muista paikoista. Tämä johtaa siiloutumiseen, jossa todellisuuden näkee ja tuntee ainoastaan rehtori, eikä hän välttämättä kykene tätä "ylitarjontaa" hallitsemaan. "
" Koulua on yritetty kehittää yritysmaailman standardien mukaan tulostavoitteelliseksi. Perusopetusikäiset kuitenkin ovat vielä lapsia ja kehittyvät eri tahtiin, joten suorittaminen johtaa drop outtien lisääntymiseen (tai mukana pitämiseen armovitosilla ilman kunnollista luku- ja kirjoitustaitoa) ja suorittamisstressiin (numerot ovat erinomaisia, mutta inhimilliset valmiudet jäävät hankkimatta."
”Koulua koskeva laatuajattelu on vuosien varrella muuttunut; heiluri heiluu asioiden oikein tekemisen ja oikeiden asioiden tekemisen ääripäiden välillä. 1970-luvulla laatua oli valtion vaatimusten mukainen julkinen palvelu (valtio asiakkaana). 1980-luvulla laatua oli koulujen omaleimaisuus ja opettajien ammatillisen näkemyksen mukainen opetus. 1990-luvulla käsitys muuttui: Laatua olikin opetus, joka oli asiakasvanhempien odotusten mukaista. 2000-luvulla on nähtävissä taas paluu laatuajatteluun, jossa laatu on valtion vaatimusten mukainen.”
"Ongelmana on se, että koulun laadun arviointiin niin OPH kuin KARVIKIN soveltaa mekaanisten organisaatioiden laatumalleja sen sijaan että perehtyisi ja käynnistäisi koulutuksen laadun kehittämisen inhimillisten organisaatioiden laadun kehittämisen malleihin. "
" Opetushallinnon korkeilla virkamiehillä ei ole rohkeutta seisoa esim. opsin takana, vaan kritiikin noustessa he pehmenevät. Uskottavuus menee."
" Johtajien pitää viestiä ja johtaa. Näky pitää saada ymmärrettävään muotoon. Vähän ihoa peliin!"
"Peruskoulu markkinoituu ops-tasolla ja juhlapuheissa paikkana, jossa oppilaita kohdataan yksilöllisesti. Kuitenkin edelleenkin koulu toimii joukkomuotoisesti, oppilaat ovat ryhmissä, luokissa 20-30 lasta tai nuorta kerrallaan. Yläkoulun opettajalla voi olla satoja oppilaita lukuvuoden aikana. Koulu ei näillä resursseilla anna yksilöopetusta. Eli lyhyesti: koululta odotetaan jotain sellaista mihin se ei pysty. Tämä pitäisi uskaltaa sanoa ääneen."
"Opettajien pitkien lomien tuoma etu yksin ei ole enää riittävä (joskin nykyään melkeinpä ainoa ihan hyväntekeväisyyden ohella) houkutus alalle suhteessa palkkakuoppaan, vta-suunnitelmiin, sekä alalla ja yhteiskunnassa tapahtuneisiin muutoksiin, nämä uhkaavat vuosikymmenen aikana viedä alan työvoimapulaan."
Puheenvuorojen perusteella
- tarvitaan oikeaa johtajuutta
- valtion olisi lisättävä omaa osuuttaan koulutuksen rahoittajana.
- rauhoitetaan muutosvauhtia ja kiirettä
- testataan kokeiluilla ja seurataan niitä
- keskitytään oleelliseen. Karsitaan byrokratiaa
- kehitetään opettajankoulutusta
- lisätään täydennyskoulutusta
- koulua pitää kehittää tutkimusperustaisesti
- tahtoa yli puoluerajojen
" "Luokkakoot pienemmiksi ja opetukseen resurssointi."
" ... Pyrkisin minimoimaan turhat muutokset. Koulu on monien intohimojen kohde, sen pitäisi tehdä kaikkea mahdollista saavuttaakseen " hyvän peruskoulun" maineen. "
" Karsisin tätä suorittamista, joka lisää kiirettä ja väsyttää opettajat. Tähän samaan suorittamisklusteriin kuuluu osaltaan hankkeet, joita on paljon. "
" Vastaukseni koulun ongelmiin on vanha ja jopa antiikkinen. Eräältä kasvattajalta kysyttiin aikanaan, että mikä on lapsille parasta. Hän vastasi, että monien harrastusten ja tapahtumissa juoksemisten sijaan, tulisi viettää aikaa sohvalla yhdessä tekemättä mitään. Voitaisiin yrittää soveltaa järkevällä tavalla antiikin hengessä skholea eli joutenoloa (ei suorittavaa), jossa pyritään kehittymään ihmisinä niin henkisesti kuin ruumiillisesti (POL 2 §)."
"Näitä opetuskokeiluja kannattaisi testatata pahimissa muuttokouluissa, joissa on Suomi kakkos kielenä oppilaita mahdollisimman paljon. Se on tulevaisuutta ja siihen pitäisi panostaa. Opettaja lehti voisi kertoa myös negatiivisista kehityksistä opetuksessa mm muista maista. Ruotsi on tällä hetkellä samassa tilanteessa kun Suomi kymmenen vuoden kuluttua. Hymyilevät pikkukoulujen bedagokit ovat myös tärkeitä mutta maailma muuttuu vauhdilla.."
" Tämä on kyllä niin monisyinen juttu mutta yksilöiden, koulujen ja opsin syyttelyn sijaan voisi miettiä, millaisilla asioilla koneisto toimisi paremmin ja että ulospäin feikkaamisen sijaan kaikki olisimme aidosti tyytyväisempiä, jolloin julkisen negatiivisuuden tarve vähenee."
" Miten olisi yksinkertaisesti pitämällä huolta siitä perusopetuksesta."
" Ryhmäkokoja ei tule kasvattaa liian isoiksi, sillä isossa ryhmässä ihminen ei opi yhtä tehokkaasti kuin pienessä. Luokalle jättäminen pari kertaa peruskoulun aikana johtaa siihen, että nuori on 18 vuotias keskiasteen alussa..."
"Luokkakoko on hyvä esimerkki tästä. Luokkakoolla ei tutkimusnäytön perusteella ole juuri vaikutusta oppimiseen, mikäli opettaja mukauttaa menetelmiä kokoon sopeuttaen. Sen sijaan (tästä en ole nähnyt tutkimusta) arkijärkikin sanoo, että sillä on vaikutusta opettajan jaksamiseen -> pitkällä tähtäimellä hyvinvointiin -> joka todennäköisesti heijastuu myös oppilaisiin."
"Käytännön ylläpito-, it- ja siisteys- ym. asiat resurssoinnin kautta kuntoon kouluissa opetushlökunnan voimavaroja vapauttaen."
"... jos ei osaa argumentoida virheellistä mielikuvaa vastaan, kannattaa vaihtaa ne, joiden vastuulla kokonaisuus on. "
"Opettajien (etenkin lo palkkakuoppa) palkkaus kuntoon."
" Tärkeää on että kasvatustyötä tekevien palkkaus nousee säälliselle tasolle. Alle parin tonnin palkoilla harva opettaja jaksaa tehdä työtä. Heikko palkkaus onkin omiaan hidastamaan opettajan ammatin vetovoimaa, ja halua kehittää työtä. Viime aikaisessa uutisoinnissa onkin nostettu esille erityisesti pula luokanopettajista ja matematiikan opettajista."
"Opettajiin kohdistettujen säästö- ja kyykytystoimien hautaaminen (työaikauudistukset)"
"Turhan byrokratian karsiminen koulumaailmasta ja opettajan työstä, aikaa opetuksen suunnittelulle."
"Turhat, vuosittain vaihtuvat, päälleliimatut hankkeet ja kirjaamiset minimiin."
"Lisätään opettajille suunnattua täydennyskoulutusta erityispedagogiikassa, haastavien lasten ja nuorten kohtaamisessa, empatia- ja hyvinvointitaidoissa ja -opetuksessa."
" Yhden mallin ja totuuden, mustan tai valkoisen sijaan pitäisi korostaa oppilaan yksilöllistä kohtaamista ja kasvatusta. Tämä tarkoittaa erilaisia ja joustavia ratkaisuja on sitten kyse esim. inkluusiosta, oppimisympäristöistä tai itseohjautuvuudesta."
" Peruskoulumme vahvuus on ja tulee olemaan tasa-arvoinen koulutus kaikille taustasta riippumatta. Peruskoulua tulee kehittää tutkimusperustaisesti, jotta nuoremme saavat edelleen maailman parhaan koulutuksen. Myös opettajia ja vanhempia tulee tukea kasvatustyössä..."
"Myöskään opettajakoulutuksen koulutuspaikat eivät täyty entisen tahtiin. Nuoria kiinnostaa enemmän toimiminen vaikkapa lääkäreinä tai lakimiehinä, sillä siinä alkupalkkakin on usein monikertainen opettajan palkkaan nähden. Palkan ohella tärkeää olisi antaa opettajien kouluttaa itseään haluamaissaan koulutuksissa ja tähän voisi käyttää palkallista työaikaa. Singaporessa opettaja saakin käyttää 50% työajastaan työnsä kehittämiseen ja kouluttautumiseen, sekä suunnitteluun, ja vain 50% työjasta on varsinaista opetustyötä. OAJ on myös nostanut esille opettajien työhyvinvoinnin, joka on nostettu teemaksi lukuvuodelle 2019-2020. Linkki - OAJ on valinnut teemaksi opettajien työhyvinvoinnin."
" Minustakin on tärkeä tutkia. Tutkimus antaa asiatietoa siitä, mikä on hyvin, ja missä on korjattavaa."
" Moni kasvatusalan ihminen haluaa tietoisesti kehittää suomalaista peruskoulua. Opetushallitus on kehittämässä muidenmuassa arviontijärjestelmää tasapuoliseksi. Uusi hallitus ja opetusministeri Li Andersson haluavat panostaa koulutukseen. Myös oppositiopuolueet ovat vahvasti nyt puhumassa koulutuksen puolesta. Toivokaamme, että koulutusta kuitenkin kehitetään yli puoluerajojen, eikä siitä tule eturistiriitojen kenttää. Hyvää suomalaista peruskoulua kannattaa kehittää edelleen lasten tasa-arvon ja luovuuden sekä omatahtisen ohjatun oppimisen pohjalta! Ohessa kuvassa tiivistettynä ne seikat, joilla mielestäni peruskoulua tulisi kehittää 2020-luvun Suomessa. Kaikki yhdessä ja samaan suuntaan - valoa kohti."
Onko paikallinen sivistysjohto sitoutunut? Huolehditaanko omien opettajien hyvinvoinnista?
" Miksi kielteiset kokemukset purkautuvat joukkotiedotuksen kautta? Eikö niille ole sijaa koulujen ja kouluhallinnon arjessa, arjen työn arvioinnin ja kehittämisen välttämättömänä perustana?"
Kuinka paikata tämän tason klappia?
Sitoutetaan paikallinen sivistysjohto uudistuksiin.
" Tullessani... halusin uskoa, että sitouttaminen kannattaa lähteä siitä, että sitouttaa sivistysjohdon ja viedään tekeminen rakenteisiin (järjestetään resurssi, kirjataan lukuvuosisuunnitelmaan, hoidetaan käytännön asiat kuntoon). Olin väärässä. Ylhäältä päin annettu tekeminen näyttää aiheuttavan sen, että hanskat putoavat käsistä."
"Satsataan opettajien työhyvinvointiin. Noin esimerkkinä em. Kiitoslahjojen vastaanottajien työhyvinvointiin resursoidaan tällä hetkellä esim Helsingissä koulubudjeteissa n. 20e/hlö/vuosi (en muista tarkkaa summaa, mutta jokseenkin naurettavaa, kertoo arvostuksesta)"
Koulun tason klappia
Koulun - mutta ei vain sen tasolla- luottamus on horjunut. Tulevatko vanhemmat kuuluiksi?
Perehtyvätkö opettajat oikeasti uudistuksiin ja tutkimuksiin?
" Sellainen itsestäänselvyys jäi näkemättä, että useimmiten ihmisten mielikuva peruskoulusta on ensin omien muistojen mukainen, myöhemmin siihen sekottuu lasten ja koti/koulu -yhteistyön kokemukset... Ylipäätään ajatus siitä, että peruskoulu on jotakin tai kuva peruskoulusta on jotakin, on lopulta kuvaus ihmisistä, heidän toiminnastaan ja heidän välisistä suhteistaan: koulun aikuisista ja koulun lapsista, siltä osin kuin kulloinenkin ihminen sen itse käsittää tai muistaa."
"Entä jos 'juurisyy' onkin institutionaalisessa luottamuksesta ja sen horjumisessa. .. Suosittelen tuoretta tutkimusta, jossa selvitettiin lapsiperheiden ja lasten kokemusten merkitystä insitutionaalisen luottamuksen rakentumisessa. "
" Miksi kielteiset kokemukset purkautuvat joukkotiedotuksen kautta? Eikö niille ole sijaa koulujen ja kouluhallinnon arjessa, arjen työn arvioinnin ja kehittämisen välttämättömänä perustana?"
"Mikä on se kanava, jolla opettajat aidosti tavoittaa: Olen seurannut useita vuosia keskustelua somessa ja mediassa ja osallistunut siihen varsin aktiivisesti. Harmittava huomioni on se, että opettajat eivät lue/kommentoi asiapitoisia artikkeleja tai tutkimuksia, vaan FB-ryhmissä ja Twitterissä keskusteluja ohjaavat eniten iltapäivälehtien ja osittain paikallislehtien provokatiiviset avaukset. Tämän lisäksi innostusta – ja kahtia jakautuneisuutta - aiheuttavat muutaman emeritusprofessorin kirjoitukset, joissa ei välttämättä tarvitse olla kerta toisensa jälkeen mitään sisältöä, vaan niitä jaetaan vain siksi, että niissä solvataan opetuksen järjestäjiä ja valtakunnan tason toimijoita. Mikseivät toimittajat löydä Irmeli Halista kommentoimaan OPSia tai Jouni Välijärveä kommentoimaan PISAa? (Jotka molemmat ovat myös jos onnellisesti jalka osittain eläkkeellä.)"
Kuinka paikata koulun tason klappia?
Vanhempia tulisi aidosti kuunnella. Luottamusta on rakennettava. Metodeja on kehitettävä. Vanhemmat kannattaa kutsua kouluun.
" Lasten, nuorten ja perheiden kokemukset ovat tärkeitä ja ne pitäisi nostaa keskiöön."
"... luottamusta kotien kanssa rakennetaan jokaisessa koulussa joka päivä. On tärkeää puhua viestinnästä ja peruskoulun "julkisuuskuvasta" kansallisella tasolla, mutta on myös tärkeää ymmärtää, että vanhempien näkemys koulusta syntyy siitä kokemuksesta, jonka hän saa oman lapsensa koulusta. Vanhempien tulee saada nähdä, kuulla ja kokea, mitä koulussa tehdään, jotta heille muodostuu käsitys koulusta. Toki käsitys on yksiulotteinen, koska se perustuu yhteen (tai muutamaan) kouluun, mutta tuo käsitys on todennäköisesti vankempi kuin median kautta tuleva näkemys."
"Suosittelen lämpimästi tuoreen tutkimuksen huolellista lukemista: Miten muodostuu institutionaalinen luottamus? MIkä oppilaiden, banhempien ja koulun aikuisten kokemuksen merkitys institutionaalisen luottamuksen rakentajana ja horjuttajana?
Tämä tutkimus kohdistui lapsiperheiden ja lasten sosiaali- ja terveyspalveluihin. Suosittelen vastaavaa tutkimusta perusopetuksesta."
" Vanhemmat on mielestäni hyvä tutustuttaa uuteen opsiin. Ja mielelläni ottaisin luokkaani päättäjiäkin sekä toimittajia tutustumaan tämän päivän kouluun ja opiskelemiseen.
Vanhemmille pidin neljä vanhempainiltaa , kun lapsensa aloittivat ensimmäisen luokan. Tutustuimme uuteen opsiin ja kerroin käytännön tavoistamme toteuttaa sitä.Lisäksi kerroin säännöllisesti Wilman kautta, mitä opiskelemme ja miten. Eli OPS pitää tehdä tutuksi!"
"Tulisikin miettiä, miten ihan oikeasti voisimme luoda oppimismetodin, jossa kaikki nuoret saataisiin vähintään 10 vuodessa oppimaan peruskoulun oppimäärä. Oppijaa ei tule jättää yksin, mutta toisaalta omatahtista oppimista tulee vahvistaa. Tässä voisimme tietoisesti kehittää myös uusia arvioinnin tapoja, joita vaikkapa... matematiikan opettaja Pekka Peura on kehittänyt."
Ei ole.
"Vastuu negatiivisista mielikuvista kuuluu jossain määrin toimittajille, jotka eivät tuo tasapuolisesti esille erilaisia näkökulmia tai antavat eri toimijoiden levittää virheellistä tietoa."
" Median avaukset eivät luo luottamusta koulun tulevaisuuteen tai edes sen nykyisyyteen. "
" Peruskouluviestinnässä suuri pulma on tällä hetkellä se, että keskustelua luodaan pääasiassa klikkiotsikoiden kautta. Sisältö artikkeleissa saattaa olla paikkaansa pitämätöntä mutu-tietoa, ja näistä syntyy pelkkää kahtiajakautumista: ei päästä edes aitoon dialogiin, sillä lähtökohdat ovat vain mustia tai valkoisia. Yllättävää kyllä, tähän kelkkaan on lähtenyt myös Yle ja Hesari. Lukisin mielelläni juttuja opettajien tekemistä innostavista oppimisen hetkistä tai tavoista, mutta eipä taida klikkauksia syntyä ”Maijan luokassa oppilaat oppivat vuorovaikutusta ryhmätyössä” tai ”Pekka piirtää vaikeat matikan laskut tarinoiksi- uusi ops kannustaa käyttämään monipuolisia opetusmenetelmiä!”.
" Mediassa käyty koulukeskustelu on asiantuntemattomuuden huippua hipovaa. YLEllä sen paremmin suurimmilla lehdilläkään ei ole juuri lainkaan koulutuspolitiikaan tai koulutukseen erikoistuneita toimittajia. Siksi keskustelu menee "musta tuntuu" linjalla, vaikka tutkittua ja arvioitua tietoa olisi tarjolla. Välillä nostetaan asioita negatiiviseen tarkasteluun ja sitten todetaan, ettei se nyt niin ollutkaan. "
Kuinka korjata median klappia?
Mediaan tarvitaan koulualan toimittajia. Olisi levitettävä myös positiivisia uutisia.
" Alan ammattilaisille ihan perusohjeistus: Älä arvostele julkisesti persoonaa, vaan keskustele kriittisesti asioista ja ilmiöistä. "
" Konservatiivisen oikeistopopulismin natina koulutusta, poliisia ja terveydenhoitoa sekä sosiaalitoimea kohtaan ei ole suomalainen ilmiö, vaan globaali. Tällä tietenkin tavoitellaan sitä, että kun ensin on muka todistettu nykytila hyvin heikoksi, voidaan sitten tuoda oma agenda tilalle. Tyypillisimpiä piirteitä, joista tunnistaa mediakohun sylttytehtaalta... Yleistetään yhden esimerkin perusteella koko instituutio kehnoksi brändiksi B) Väitetään että itsellä on varma ja luotettava vaihtoehto tilalle ja C) Väitetään että tuo oma vaihtoehto on moderni ja nykymalli on vanhentunut. Toisaalta samaan hengenvetoon saatetaan väittää, että nyt tarvitaan paluu johonkin menneeseen kulta-aikaan, jolloin kaikki oli hienosti. "
"...uutisointiin tulisi nostaa perusopetuksen tärkeä rooli, jossa opetetaan toisen huomioiminen ja inhimillisyyden korostaminen."
(Kommentti edelliseen:) " Sanoilla luomme todellisuutta. Se kasvaa, mistä puhumme. Fokuksella on merkitystä."
Ratkeavatko ongelmat (vain) viestintää kehittämällä?
Opetushallinnon omaa viestintää on aihetta kehittää.
" Ei tämä nyt niin monimutkaista ole. Johtajien pitää viestiä ja johtaa. Näky pitää saada ymmärrettävään muotoon. Vähän ihoa peliin!"
" Avoimuus kaikenlaiseen keskusteluun."
" Oph: yhteiskunnallinen huomio ja arvostuspuhe alan tärkeyteen, koulutuksen nostamiseen jalustalle, jonka se ansaitsee pikavoittojen sijaan."
" Opetusviranomaisten viestintä on mielestäni liian vaikeasti sanoitettua. Luin esimerkiksi pian kommenteille tulevaa arvioinnin tekstiä, ja vaikka olen varsin sisällä asiassa, mietin, miten perusopettaja sen tekstin lukee..."
" Suurin osa kouluhallinnon ja koulukehittäjien tuottamaa viestintää on ammattihenkilöiden puhetta ja tulkintaa. Vanhempien, oppilaiden ja opettajien KOKEMUSta ei koulutasolla suunnitelmallisesti seurata, sitä ei osta hyödyntää lähijohtamisessa. Reklamaatiot eivät johda systeemivirheiden korjaamiseen. Esimerkiksi kiusaamisessa hoidetaan seurauksia, ei rakenteellisia syitä.! Näin jätetään avoin tila tyytymättömyyden purkamiseen mediassa. Se tulee näkyviin kärjistettyinä mediakeskusteluina. Siihen ammattilaiset vastaavat ”pyhäpuheella”, jolla selitetään pois kielteiset kokemukset."
" Kuntien sivistystoimien ja koulujen tulee myös ottaa aktiivisempi ote ulkoiseen viestintään, josta hyötyvät suuren yleisön lisäksi myös huoltajat ja oppilaat/opiskelijatkin. Siihen tarvitaan aikaa, rahaa ja ihmisiä, mutta varmasti kannattaa."
" Opettajien äänta pitää kuunnella. Moni todella pitää ammatistaan mutta nyt on lupa myös kertoa huolista ja vaikeuksusta. Opettajan riittämättömyys on totta ja siihen pitää tulla apua. Opettajia voi myös haastatella. Innokkaita opettajia löytyy ja meillä on hyvin koulutetut opettajat. Kysykää opettajilta mitä kouluun kuuluu! Kouluttakaa opettajia pysymään tässä ajassa taitavia ja kyvykkäitä juuri tämän ajan haasteisiin."
Mutta yksin tehostettu viestintä ei tule ongelmaa ratkaisemaan.
" Yksi viestintää koskeva laki kuuluu: millään viestinnällisillä keinoilla ei voida ratkaista pielessä olevia sisällöllisiä tai sosiaalisia ongelmia. Kun vastaat kysymykseen, mitkä tekijät ovat aiheuttaneet moiset kysymykset, löydät vastauksen haasteisiisi."
(Kommentti edelliseen:) " Kyllä nämä viimeaikaiset monet kirjoitukset jostakin kertovat ja kuten NN hyvin tuolla ylempänä totesi, millään viestinnällisillä keinoilla ei voida ratkaista pielessä olevia sisällöllisiä tai sosiaalisia ongelmia. Pitää pureutua vahvemmin juurisyihin, tehdä aidosti myös poikkihallinnollista yhteistyötä jne.
" Ehkä koululaitoksen yksi suurimmista uutisoinneista on jatkuvasti "koulukiusaaminen". Otsikoihin nousevat julkkikset, jotka julistavat, että heitä on koulukiusattu. Koulu puuttuu pääosin hyvin niihin kiusaamistapauksiin, mistä saadaan tietoa. Nollatoleranssiin tulee pyrkiä, mutta kun "ihminen on peto", koskaan ei päästä täydelliseen kiusaamattomuuteen. .."
" Ottakaa keskusteluun mukaan Hankenista palveluyritysten johtamisen ja markkinoin tutkimuksen Nordic Schoolin edustaja kertomaan miksi lapsen, nuoren, vanhempien ja koulun kokemus on tärkeää ja miten siitä nousee ymmärrystä, joka mahdollistaa - soveltaen - hyvinvoinnin ja oppimisen yhdessä luomisen kouluyhteisössä. Erityisen keskeinen käsite on yleistynyt kokemus instituutioista, siitä oli äskettäin kiinnostava tutkimus Yhteiskuntapolitiikka -lehdessä."
" Olisikin mielenkiintoista kääntää keskustelu opettajien työssäviihtyvyyteen ja hyvinvointiin, sekä kouluihin yhteisöinä. Tavallaan jokainen päivä ja jokainen tunti on ”sisäistä markkinointia”.
Ja vaikka tietenkin koulun pitää olla lapsi- ja oppijakeskeinen, olisi tärkeää huomata, että hyvinvoiva opettaja säteilee hyvinvointia luokkaansa, onnellinen onnellisuutta, tasapainoinen tasapainoisuutta - mutta stressaantunut stressiä, pahoinvoiva pahoinvointia, muutoksen keskellä hukassa oleva sekavuutta, jne. Haluaa tai ei."
" Hyvän yleiskielen ja peruskäsitteiden johdonmukainen käyttö on aina tärkeää. Palautteen kerääminen ja sen vieminen kehittämistyön keskiöön pitäisi olla jo vakiintunutta käytäntöä, mutta parannettavaa varmaankin on edelleen. Digitaalisuus on tullut avuksi, mutta se ei korvaa aitoa kuulluksi tulemista. Pahimmillaan digiympäristöt vain lisäävät vuorovaikutuksen haasteita. .."
(Kommentti edelliseen) " Jospa kysymys ei olekaan kielestä eikä dialogista yleisellä tasolla, ei viestinnällä ratkaistavissa olevista haasteista (Suosittelen Osmo Wiion jo 1970-luvulla kiteyttämien vistintälakien palauttamista mieleen, https://fi.wikipedia.org/wiki/Osmo_A._Wiio). "
" Wiion ensimmäinen "laki": ”Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta.”, on hieman pessimistinen, mutta omalla tavallaan hauskakin. Pessimisti ei pety...... Vahva lukusuositus kaikille tuohon artikkeliin: http://www.julkari.fi/handle/10024/137210. "
Ideoita Opetushallitukselle
"..."maineen palauttamiseen" ei liene mitään vippaskonsteja. Tarvitaan paljon työtä ja osaamista. Mieluiten oikea-aikaisesti eikä jälkikäteen puolustellen. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan."
" OPH on the road - vastaavasti kuin OAJ. Pitää mennä koulujen arkeen ja todellisuuteen vahvasti; inkluusion ongelmat, kuntien ja kaupungin oppilaiden ja opetushenkilöstön hyvin erilaiset toimintaedellytykset jne. Lista on pitkä. Rantautua pitää - niin Oph:n kuin OKM:n virkamieskunnan olisi hyvä viettää viikko opena - ajatus, jota kaikki heittävät vuodesta toiseen mutta ihan oikeasti, pitäisi myös joskus toteuttaa."
" Nyt OPH turvautuu samaan viestintästrategiaan kuin poliittiset puolueet, jotka valittavat, ettei heidän hyvä sanomansa mene perille. Tämä tie on loppuun saakka ajattelemattomasti valittu. Identiteetti, imago, profiili ja profilointi- viitekehyksen parissa on mukava askarrella ja panna siihen rahaa palamaan."
" Opetushallitus - Utbildningsstyrelsen ja muut institutionaaliset hallinnon tasot voisivat järjestää kiertueen kentällä, ja tutustua aivan tavallisiin suomalaisiin kouluihin ja kuulla opettajia. Jos jotain parannettavaa jossakin päin Suomea on, niin sen tietävät parhaiten ne jotka arjessa tekevät työtä."
(Vastaus edelliseen:) " Tiedän, että oph:n työntekijät ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa kentän kanssa. Katso esim. #paraskoulukiihdyttämö, niin saat esimerkin, miten ja mitä eripuolilla Suomea on kehitteillä yhteistyössä oph:n innovaatiokeskuksen kanssa."
" Positiivisia uutisointeja, joissa tuodaan esille tutkimustietoa ja esimerkkejä hyvistä käytänteistä."
" Samalla olisi syytä oikeasti viestiä koko maan kattavasti niitä hyviä malleja kaikkiin koulun asioihin liittyen, joista voitaisiin saada oppia jakoon. Sille saisi olla oma sivustonsa, jota OPH ylläpitäisi. Sillä edellytyksellä, että se katselisi koko maan laajuisesti asioita, ilman hyväveliverkostoja. Siinä hyväveliverkostoja. Siinä syntyisi uusi ja todellinen "kokeilukeskus... oppimisen hyväveliverkosto syntyy, kun rekrytoidaan ja palkitaan hankkeilla sopeutuvuuden (ei kyvykkyyden) perusteella tutuista post-itlappujen liimaajista sopivin ajoin. Sitten komppaajat kuitenkin sahaavat julkisessa viestinnässä omaa oksaa. Oi va voiva!"
" Voisiko OPH vaikka tilata ja julkaista tutkijoilta lyhyitä asiantuntijalausuntoja eri asioista?... Jos vaikka tulee joku kohu, niin sitten pyydetään alan tutkijaa kirjoittamaan aiheesta ja oph julkaisee tms. Tai ennaltaehkäisevästi jaetaan tietoa koulutukseen liittyvistä hyvistä asioista."
" OKM:n, OPH:n ja KARVIn tulisi valtionhallinnon edustajina ottaa aktiivisempi valtakunnallinen ja globaali mediarooli ja kertoa ymmärrettävästi ja suunnitelmallisesti 1) mitä ne aikovat tehdä, 2) mikä on kehityksen suunta ja 3) miksi juuri tätä tavoitellaan!... Myös valtion ja kuntien opetushallintojen välille tarvitaan "kuuma linja". Ennen kaikkea pitäisi toimia proaktiivisesti ja positiivisellä ilmeellä. -
" En tiedä miten OPH hoitaa koulutuksen julkisuuskuvaa. Aika monilla organisaatioilla on yhdyskuntasuhteista vastaava asiantuntija. Koulutus on julkista palvelua, jota arvioidaan entistä enemmän julkisuudessa. Varmasti on tärkeää olla aktiivinen joka tasolla. Tämä on tärkeä asia ihan koulutuksen tuloksellisuudenkin kannalta. Ja onhan opettajilla syytä olla ylpeä työstään."
" ... Jos olisin OPH:n pääjohtaja aloittaisin perkaamalla kaikki viime vuosina OPH:n antamat koulujen toimintaa koskevat ohjeistot ja ns. kehityshankkeet. Keskittyisin kahteen asiaan: OPS:n toteutukseen ja rehtorien koulutukseen. Lopettaisin haahuilun metodisten kysymysten parissa, koska se alue kuuluu opettajille, jotka sen hallitsevat. Palauttaisin koulun tarkasteluun laadun kysymykset inhimillisen organisaation viitekehyksen perustalta mekaanisten laatumallien sijasta. Ehkä tässä olisi aluksi viisaalle kylliksi."
"... kun suoritin nuorena... mediatieteen opintoja, niin professorien perusopetus oli: ei ole olemassa mitään yleistä mielipidettä. Ihmisten mielipiteet, media ja julkisuus virtaavat omaa kulkuaan. Erilaiset intressitahot pyrkivät vaikuttamaan suuntaan jos toiseenkin. Paras keino vahvistaa koulun brändiä on luottaa suomalaiseen koulutukseen, ja olla sen tukena ylpeänä. Ja kuulla kenttää."
Lopuksi
" Suomalainen peruskoulu on maailmalla hieno brändi, mutta kotimaassa sitä ei osata arvostaa. Kun ei ole käsitystä millaista muualla on, niin suuri yleisö ei näe metsää puilta. Minusta kotimaassa saatu kova kritiikki on edelleen kehittänyt koulua ja kun on vaadittu, niin siihen on vastattu. Lisäksi pitkää kehityskaarta ei nähdä, kun katsotaan vain kengänkärkiin."
" Opetushallituksen reaktio kertoo aidosta huolesta peruskoulun tilasta Suomessa. Opettajien ääni hukkuu usein median ja hallinnon vuoropuheluun..."
" Eniten minua surettaa nykykeskustelussa nimekkäidenkin ihmisten ala-arvoinen tapa käydä persoonien kimppuun. Se toki kertoo aina viestijästä, mutta alan ulkopuolisten silmissä nolaa myös alalla toimivia yleisemmin. Ja luo pelon ilmapiiriä alalle."
" .. nykykeskustelu on tuonut koulujen moninaisuuden esiin. Asia, jota on pyritty kiistämään vuosikymmenet... Kaikkia kiusattuja opettajia ja oppilaita kohtaan on kuin uusi isku vasten kasvoja se, että pyritään vaientamaan ne äänet, jotka tuovat viestejä ongelmista. "
" Ei ongelmia tarvitse pelätä. Pelottavinta on ratkaisuhaluttomuus ja -kyvyttömyys. "
" Opetushallinto on huolissaan peruskoulun maineesta. Miten on mahdollista, että usein maailman parhaiden joukkoon kuuluvasta peruskoulustamme on niin runsaasti kriittistä viestintää? Mitä pitäisi tehdä? Viesintäkampanja kiilloittamaan peruskoulun mainetta?
" Joukkohysterian kautta huutelu ja joukkomielikuvan luominen ovat haudanneet järkidialogin alleen. Tämä on kuitenkin välivaihe matkalla jonnekin uuteen. Niin kuin aina. "
" Olisiko niin, että nykyisin koulussa kiusataan opettajia sekä ylhäältä että alhaalta? Vitsi vitsi."
