Aikamatkalla Wordpressiin. Osa 5: Koulukeskustelua

PÄÄTIN   viime kesänä  aika ajoin julkaista  uudestaan blogilastuja ensimmäisestä noin vuoden ajan 2006-2007 pitämästäni wordpress- blogista.

TÄMÄ viides,  uusittava lastu on julkaistu 21.10. 2006 - siis about 14 vuotta sitten. Siinä 52-vuotias Martti pohtii koulutiloja. Tai tarkemmin niiden puutetta.

MUUTAMA kommentti lopussa tyylin perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja.

Koulukeskustelu Vantaalla

MEIDÄN perhe asuu Espoossa, mutta aika usein käymme kaupassa Vantaalla. Usein poimin mukaan Vantaan Sanomat, ja kurkistelen, mitä itänaapuriin kuuluu. Valitettavan usein ikäviä asioita. Joskus samansukuisia kuin Espoossakin.

2000-LUVUN isoja juttuja koulukeskusteluissa on, että koulutilat ovat nousseet opetuksen järjestelyjä johtavaksi periaatteeksi. Kun monessa kaupungissa on innostuttu järjestelystä, jossa vasen tasku (kiinteistövirasto) laskuttaa oikeaa taskua (kaupungin omat koulut jne.) vuokrilla, päädytään välillä ihan absurdeihin tilanteisiin. Lakkautetaan kouluja, joiden kiinteistöt on juuri korjattu ja jätetään ne seisomaan tyhjinä.

VANTAALLA varsinkin säästetään "seinistä"- niin olen ymmärtänyt. Juuri nyt keskustelua käydään Päiväkummussa. Päiväkummun koulun vanhempainyhdistys oli kutsunut "Pakkosiirto vai paviljonki -tilaisuuteen" paikalle hallintoihmisiä: Peruskoulutoimenjohtaja Tiina Hirvonen, suunnittelija Eila Tanninen, aluerehtori Airi Kansanen ja Päiväkummun koulun rehtori Tapio Lahtero kuuntelivat vakavina 200 paikalle tulleen vanhemman kysymyksiä. Oppilaat eivät mahdu kylän kouluun, ja niinpä vaihtoehtoja on kaksi: Joko osa oppilaista pakkosiirretän kouluihin, joissa on "puolityhjiä luokkia". Tai sitten koulun pihalle siirretään nyt käyttämättä oleva paviljonki (Espoon kielellä parakki).

KYSEHÄN on rahasta. Tilanahtaus tulkitaan ohimeneväksi. Muissa Koivukylän alueen kouluissa tilaa kuulema on. Paviljongin siirtäminen ja vuokraaminen maksaa. Jos oikein älysin, oppilaiden kävelyttäminen naapurikouluihin tulisi paljon halvemmaksi. On auki, siirrettäisiinkö lapset yläkouluun Havukoskelle vai naapurialakouluun Kytöpuistoon. Tilanahtaudesta päästään myös, jos Päiväkummun ekaluokkalaiset aloittavat koulutiensä Tarhapuistossa. (Aika hyvä veto!)

VANHEMPIEN mielestä paras vaihtoehto on, että Päiväkumpuun tuodaan paviljonki. Hei arvostavat yhteisöllisyyttä, jota kylän oma koulun heille edustaa.”Päiväkummussa on ainutlaatuinen kyläyhteisön henki. Paviljonki on pieni kustannus siihen nähden, mitä tämä kylä antaa nuorille.” 

JOSTAIN syystä näissä kiistoissa aina tunnutaan unohtavan, että oppilaat ja opettajat eivät ole vain paketteja, joille pitää etsiä jokin säilytyspaikka. Kouluyhteisö on parhaimmillaan toisiinsa liittynyt joukkue, joka haluaa säilyä hengissä omana heimonaan. Muutoksilla on aina inhimillinen puolensa. Tällä arvokentällä aidosti kysytään lapsen ja työntekijöiden kantaa. Joku vanhemmista kysyikin lehden mukaan: ”Mitä hyötyä kaupungillle on hajottaa motivoitunut työyhteisö?”

ASIAN PUIMINEN JATKUU. Koivukylän kouluverkkoa käsitellään seuraavan kerran koko alueen vanhemmille tarkoitetussa yhteisessä vanhempainillassa tiistaina 24. lokakuuta. Opetuslautakunnan käsittelyyn asia on tulossa marraskuun puolivälissä. Vantaa on avannut asiasta myös keskustelupalstan sivuilleen.

21.10.2006

Perästä kuuluu, sanoi  torvensoittaja

YHÄ  ajankohtainen teema - myös Espoossa.  Oppilasmäärät kasvavat.  Iso joukko kouluja on sisäilmaongelmien vuoksi kaukanakin kotoa väistötiloissa usein juuri parakeissa. Koulut kuntoon - hankkeessa on varauduttu satsaamaan 10 vuodessa miljardi euroa rakennusten kunnostamiseen. Korona-pandemia paisuttaa tilojen tarvetta.

Samaan aikaan rahat loppuvat. Investointeja on lykättävä.  On siirryttävä ns. standardikouluihin. On rakennettava yhä isompia kouluja. On mahdutettava yhä suurempia ryhmiä luokkatiloihin...

Korona-pandemia innostaa joitakin tahoja  ratkaisemaan tätäkin ongelmaa ns. hybridimallilla, jossa osa oppilaista kävisi vuorollaan koulua kotoa käsin. Myös pandemian jälkeen? 21. vuosisadan vuorolukuna?

Päivän aforismi

 

Päivän aforismi

 

Kuri

"Alinomaa saa kuulla valituksia meidän päiviemme  lasten ja nuorison kurittomuudesta”, huokaili psykologi  Åse Gruda  Skard norjaksi vuonna 1936 ja kirjoitti kirjan: 

Skard, Åse Gruda. 1957. Lapsi ja kuri. Helsinki: Tamm

Suomeksi kirja ilmestyi 20 vuotta myöhemmin. Kirjan kääntäjä Leena Uoti - Neiti etsivä-kirjasarjan suomentaja- on ilmeisesti melko lailla päivittänyt sitä Suomen oloihin. Norjassa teoksesta otettiin 11.painos vielä vuonna  1986.

En ihmettele. Siksi tervejärkisiä jopa tuoreen makuisia ajatuksia  kurista teoksesta löytyy.

Skardin messageksi tiivistän väitteen, että perinteinen auktoratiivinen- ruumiillisen kuritukseenkin ulottuva- kuri  ei toimi uudessa normaalissa, maailmassa,  joka muuttuu niin, että on osattava kohdaa jatkuvasti uusia tilanteita, joka koneellistuu, kansanvaltaistuu, jossa töitä ei enää tehdä kotona, jossa  ihmisjoukot muuttava kaupunkeihin...

Tässä uudessa myös kasvatustavoitteet muuttuvat. Lasten on oltava aikuisina aktiivisia, aloitekykyisiä, edistysmielisiä, kekseliäitä, omatoimisia, rohkeita, vastuuntuntoisia, yhteishenkisiä ja yhteiskuntatietoisia. Heidän on myös osattava korostaa itseään.

Tarvitaan siksi uudenlaista kuria.

Kuri- mitä se on?

SKARDIN mukaan yhteisössä on voimassa tietyt säännöt ja yksityisen ihmisen täytyy mukautua niihin.  Kuri on mukautumista ja luopumista hetken haluista korkeampien vaatimusten hyväksi. Se on kieltäytymistä jostakin hetken välittömän mielihalun kohteesta. Sitä, että jätämme tekemättä jotain, mihin tunnemme välitöntä halua tai teemme  jotakin, joka ei välittömästä tunnu houkuttelevalta. Lyhyesti: Teemme jotakin muuta, kuin mitä olimme aikeissa tehdä.

Kuri on sosiaalista kypsyyttä.  Sääntöjen hyväksymistä osaksi omaa itseä. Kuriin kypsytään. Hitaasti.

Kuriasioissa on  erotettava toisistaan lapsen tarpeet ja toiveet. Tarpeet ovat yleisiä ja pitkäkestoisia; vietipohjaisia haluja,  joiden suhteen lapset voivat olla itse avuttomia. Toiveet taas  ovat erikoistuneempia ja lyhykestoisia mielitekoja.

Lapsen tarpeita ovat Skardin mukaan:

• Ruuan ja juoman, lämmön ja ilman tarve
• Turvallisuuden tunne , jossa on kaksi osaa:  1. rakkaus ja 2.  suoja, säännöt. Lapsi tarvitsee lujat kehykset  elämälleen. Hän tarvitsee elämässä  järjestystä ja tottumuksia
• Tarve tuntea kuluvansa yhteisöön, tulla hyväksytyksi 
• Toiminna tarve; tarve tutkia maailmaa, oppia tuntemaan muita ihmisiä, kokeilla esineitä, itseään ja muita

Näihin ei pidä vastata  rangaistuksilla ja uhkauksilla .” On kunnioitettava lapsen perustarpeita, mutta ei ole annettava myöten kaikille heidän toiveilleen.” 

Miten kypsyttää lasta kuriin?

On kaksi keinoa. Toinen keino saada lapsi kuriin on ulkoinen pakko. Vaadimme ehdotonta tottelevaisuutta. Herätämme lapsessa pelkoa rangaistuksista tai esim. äidin tai isän rakkauden menettämisestä. Näin syntyy  auktoratiivinen kuri. Slogan "Sinun pitää!"

Demokraattinen kuri

Toinen keino on demokraattinen kuri. Sekin perustuu tunteeseen. Pidämme säännöt asettaneesta yhteisöstä. Slogan: ” Me tahdomme”. 

Skard kannattaa demokraattista kuria, jossa lapsi voi olla itse mukana laatimassa sääntöjä. Demokraattinen on parempi kuin auktoratiivinen ja laisez-faire- tyyli myös tutkimusten mukaan. Mutta ennen kaikkea koska elämme demokraattisessa yhteikunnassa.

Kotona voi olla perheneuvosto, jossa  jokaisella on sananvapaus. Joissain asioissa lapsia "vain" kuullaan, joissain  neuvostolla on ratkaisuvalta.

Lapsen tavat reagoida esteisiin

Kun lapsi kohtaa esteen, hän reagoi. Reagointitapoja on erilaisia:

• kapinamieli; jyrkkä kieltäytyminen, vastahakoisuus, uhma: kirkuu, lyö, heittäytyy lattiallle; heittäytyy mykäksi ja jäykäksi
• suuttumus, kiukku ja taistelu, vihamielisyys, kosto
• korvikkeet
• valveunet

Eri lapset eri lailla. Lapset ovat erilaisia. Toiset itsenäisiä ja  kapinallisempia. Toiset myöntyväisiä,  toiset vastustuskykyisiä. Lapset myös kokeilevat aikuista.

Konkreetteja keinoja

Skard esittelee konkreetteja tapoja, joilla lasta/nuorta autetaan kuriin. 

• Aikuisten esimerkki
• ”Jekutus;  "Nyt sänkyyn takaperin kulkien”;  ”Minne takki pitikään laittaa?” ; ”Auttaisitko minua..,”
• Johdonmukaisuus
• Joidenkin asioiden katsominen sormien läpi
• Järkevät säännöt/kuri
• Keksi korvikeratkaisuja tyydyttämättömille tarpeille ja toivelle. Erityisesti toiveille.
• Kiitä ja palkitse hyvästä suorituksesta - osuttava lapselle tärkeään
• Käsky ajoissa. "Puolen tunnin kuluttua iltapesulle"
• Lapsen ottaminen mukaan päättämään säännöistä - joita myös aikuiset noudattavat
• Luonnollinen rangaistus - seuraus- joka osuu lapselle tärkeään
• Myönteinen kieli: ”Me istumme tuolilla” - ei ÄLÄ keiku.
• Ota käyttöön tinkimisvara 
• Palkinnot - oltava lapselle tärkeitä
• Perusrakkauden täytyy säilyä
• Ruumiillinen rangaistus- mielenkiintoisesti- vain kun vanhempi kimpaantuu. Skardin mukaan vanhempikin on ihminen, joka voi suuttua, eikä satunnainen läimäys riko lasta. Hmmm.
• Selittäminen tavalla, jota lapsi ymmärtää
• Säännön asettaminen ajoissa
• Teroita mieliin 
• Valintojen tekemisen mahdollisuus
• Varoita - esim. heikko jää
• Ylläpidä aikautaulua ja tottumuksia

On otettava myös huomioon lapsen ikä. Kouluiässä kavereiden merkitys kasvaa, ja porukassa voi olla eri säännöt kuin kotona. Lapsilla on Skardin mukaan "erinomainen kyky noudattaa kaksoismoraalia". Koulussa oppilaat työtovereiksi. Mukaan sääntöjen päättämiseen.

Murrosikä tuo uusia vaikeuksia. Teinit ovat ailahtelevia. Nuorten ja aikuisten välille aukeaa syvä kuilu.Nyt kuri vaatii molemminpuolisa luottamusta ja kunnioitusta. Tarvitaan hyväksymisen ja arvostuksen ilmapiiriä ja tilaisuuksia yhteistoimintaan. Mutta nuoriso tarvitsee myös vastustusta.

Kirjoittajasta 

Åse Gruda Skard (1905 - 1985) oli norjalainen  professori, lapsipsykologi ja kirjailija. Hänen isänsä oli tunnettu historioitsija ja professori. Äiti oli kouluttaja, kirjailija ja feminismin tienraivaaja.  Skardin puoliso oli kirjallisuuden professori  Yhdessä heillä oli viisi lasta.

Skard oli ensimmäinen nainen Norjassa, joka sai maisterin arvon psykologiassa. Kun Saksa miehitti Norjan,  Skard pakeni Yhdysvaltoihin ja toimi siellä yliopistossa. 

Häntä  pidetään - ainakin Norjassa- merkittävänä  lapsipsykologian edelläkävijänä. 

Perästä kuuluu sanoi torvensoittaja

PIDIN. Teksti on selkeää. Mukana on konkreetteja tapausesimerkkejä. Skard kuvaa kuriin kasvamista ja kasvattamista lempeästi. Lapsen tarpeiden ja toiveiden erottaminen oli oivaltava. 

Ohjeet ovat arkijärkisiä. Erityisesti näin valoa "jekuttamiseksi" nimeämieni kikkojen kohdalla. Namu olivat myös idea tinkimisvarasta,

Ajatella, että perheneuvosto-ideakin on keksitty jo 1930-luvulla. Minusta ajatus siitä, että osassa päätöksiä lasta kuullaan, osassa he saavat olla mukana päättämässä, oli kiva.

Kirja on kirjoitettu erityisesti kotikasvatusta varten, mutta demokraattisen kurin malli sopii - ja sitä käytetäänkin - myös kouluihin. 

TÄSSÄ blogissa on muitakin kurikysymystä pohtivia lastuja. Jos kiinnostaa, löydät ne klikkaamalla  oikean sarakkeen tunnisteista esim. sanoja kuri ja totteleminen.

 

Päivän aforismi

 

Päivän aforismi

 

Päivän aforismi