Viikkoraportti 29

 

(+) Kesä! 24 lomapäivää  koululaisilla vielä maanantaina. Opettajilla pari vähemmän. Auto kulki. (-) Ja rupesi aika ajoin kiukuttelemaan. Henkinen siirtymä levosta tehtäviin alkaa. Ei oikein rantakelejä.

 Maanantai 15.7.

Puolipilveen herättiin. Heinäkuun puoliväli. Oli otettava siirtoaskel levosta kohti työn kaltaista touhuilua. Kalenterin päivitystä. Kokouksen paikoilleen. PED0032-kurssin materiaalien palauttamista kovalevyltä. Vaimo shoppaili Ikeassa. Kokeilimme Buffet-lounasta. Ei maksanut paljon. Ei maistunut paljon.

Tiistai 16.7.

Puolipilvinen aamu. Vuotta 2006. Kaupoissa.  Sitten MB rupesi taas kiukuttelemaan. Eikun hakemaan uutta aikaa Veholta. Eka vapaa 19.8! Lounas savukalaa hieman lohdutti. 

Keskiviikko 17.7.

Pilviseen aamuun herättiin. Työstin roskiin 1980-luvun spriimonisteita jne. Savukala oli yhä hyvää. Käytiin kastelemassa kukat Hietaniemessä.  

Illalla  rankka leffa ensihoitajien työstä jenkeissä. Sean Penn pitkästä aikaa.

Torstai 18.7.

Puolipilvistä. Naputtelua vuodesta 2009.  Lounaaksi Tapiolan turkkilaiseen ravintolaan Kilimiin, me ja Noora. Nyt ei ollut ihan gourmetta.  Sukeltelua Sepon kouluun ja vuoteen 1983.  Harmiton leffa vanhojen äijien futisturnauksesta.

Perjantai 19.7. 

Eläke kilahti  pankkitilille. Kiva. Ihanat kanttarellijauhelihapihvit masuun iltapäivällä. Oman isän syntymästä tulee lokakuussa 100 vuotta. Aloitin datan keruun. Saatiin illalla MTV3-tunnukset toiminaan (ei ollut ihan helppoa). Ja sitten nautiskelemaan uusista Rookie-sarjan jaksoista. 

Lauantai 20.7.

Puolipilvistä. Ja vähän pisaroitakin. Sukeltelua elokuuhun 2011.  Sitten ajelulle Stadiin. Käytiin Hietalahden kirpputorilla ja hallissa. Sekä Sinebrykoffin museossa. 

Sitten kotiin pesemään  uusia perunoita  ja herkuttelemaan jauhlihapihveillä sieni-kastikkeessa. Illalla MTV-katsomosta hyvin tehtyä tuttua sarjaa. Voi olla, että tämä osa on jo nähty aikaisemminkin.

Sunnuntai 21.7. 

Puolipilveä. Aurinkoa. Rankka sadekuurokin.  Ajeltiin Helsinkiin oikein leffateatteriin. Upeasti lauloi tähti Marisa Abella. Umpisurullinen tositarina Amy Winehousen tuhoutumisesta  päihteisiin. Sitten Triplan Lemoniin pizzalle. Oli muuten  verraton  pohja.

Aikamatka Sepon kouluun ja vuoteen 1983

Teen siis ns. kuolinsiivousta" (älä pelästy tai innostu).  Eli heitän pois vanhoja papereita - mutta samalla poimin niistä aareita. Tänään sukelsin vuoteen 1983. Sain olla töissä hienossa Sepon koulussa ja minulla oli  upea 6b-luokka. Papereiden mukaan teimme tuolloin  ”Oisko kivaa olla kova?”- raittiusmusikaalin. Yhteistyölla raittiusväen kanssa minulla oli pitkä perinteet. Sain olla mukana tekemässä huikeita juttuja

Syksyllä 1983 yhteistyö raittiustoimiston kanssa jatkui. Teimme oman musikaalin, jolla kiersimme useissa espoolaiskouluissa. 

Tuomo Pietiläinen teki projektista jutun  Länsiväylään. Löysin leikkeen. Otsikko oli:

” Raittiusviikon päätteeksi tempaisivat  Sepon koulun 6b esittämällä raittiusmusikaalin. Tietoa alkoholin käytöstä ja vaaroista oli kerätty omatoimisesti  nuoriso-toimistoista, Alkosta ja kavareilta.”

Musikaalin juoni oli jutun mukaan (itse en muista mitään) tällainen:  Arska (roolissa.Juha Tuominen)  oli ihan tavallinen 11-vuotias poika, joka halusi olla kova. Äidin, isän ja jengin esimerkin mukana  hän ajautuu  kaljoittelemaan ja riehumaan nuorten bileisiin. Arska riehui viisi vuotta viimeiseen saakka varastellen ja ihmisiä pahoinpidellen. Sitten hän kuoli. 

Taivaaseen häntä ei kelpuutettu, oikea paikka oli kiinalaisten tislauksen keksijöiden kanssa helvetissä.Arska katui; ” Jos alusta alkaa saisin en sormea pahalle antaisi laisin”.

Näytelmän lopussa Arska (Juha Tuomela)  herää kotona sängyssään. Kuolema onkin ollut vain unta. Hän tekee päätöksen  ”Minä ainakin lopetan dokaamisen.”

En itse muista prosessia.  Jutun mukaan näytelmän tekemiseen meni viikon päivät. Opettajana oli antanut alkoholin käyttöön ja ongelmiin liittyviä tehtäviä, joihin oppilaat myös hakivat vastauksia nuorisotoimelta, Alkosta jne. 

Millainen esitys sitten oli? Jutun kirjoittajan mukaan nuorten tunteita ja kännikäyttäymistä oli kuvattu hienosti. Vanhojen kuvien raittiusnäytelmien tuntu oli kokonaan pois, nyt puhuttiin nuorten omaa kieltä rock´n rollin voimalla.

Olimme tehneet yhdessä esitystä kannattaneen biisin rockin perusrytmiin. Message oli ” On kiva olla kova, ihan kovan kiven kova, eiks jee? ” Paino kysymysmerkissä.

MIKSI tämmöisen lastun julkaisen? Ehkä siksi, että haluaisin rohkaista meitä  myös muistelemaan menneitä. Kaikkea upeaa ei ole keksitty vasta nyt. On tärkeää nostaa esiin hyviä, unohdettuja juttuja.

 Mutta ennen muuta siksi, että ehkä me vanhat voisimme auttaa esimerkeillämme siinä, että 2020-luvun opettajilla olisi tänään ja huomenna rohkeutta ja mahdollisuuksia  toimia  vähän samaan tapaan. Ymmärtää pedagogisen roolinsa rikkaus. Opettaja voi olla myös sisällön tuottaja, ei vain siirtäjä. Voi panna oppilaat tutkimaan asioita ja löytää innostavat tavat jakaa saadut tulokset  eteenpäin muille ja  tehdä maailmasta parempaa. 1900-luvulla Freinet käytti siihen kartokeetteja.  Sepon koulun 6b jakoi niitä rockin keinoin. Mitkä ovat sinun keinosi, nuori opettaja?

Tutkija, kouluttaja, oppija: Tiivistä lausumaksi

OLEN jostain syystä  ACADEMIAN postituslistalla. Saan tasaisin välein maksuttoman linkin vähän vanhempiin tutkimuksiin. Päivä pari sitten minulle tarjottiin luettavaksi katsaustyyppistä artikkelia:

Antikainen, Ari (2018 ). Muistuma koulutuksen merkityksiä koskeneesta tutkimuksesta. Katsaukset. Kasvatus & Aika 12(4) 2018, 96–99. 

Antikainen kertoo siinä  tutkijajoukkonsa yhteisestä tutkimushankkeesta, jonka kohteena oli koulutuksen ja oppimisen merkitys ihmisten arkielämässä ja elämänhistoriassa. Aineistoa kerättiin 1990-luvulla.

Tutkijat mm. keräsivät  erilaisten suomalaisten elämänkertomuksia ja jatkoivat niiden analyysia teemahaastattelujen ja omien avainkäsitteidensä valossa. Joka tutkimuksesta tehtiin laajempi raportti (kuten tapana on).  mutta sen ohella jokainen pyrki tiivistämään/kiteyttämään  tuloksensa lyhyeen lauselmaan. Minusta aivan huikea idea. Artikkelissa esitellään nämä lauselmat: 

• Juha Kauppila:  ”Koulutuksen merkitys on muuttunut vanhimman sukupolven ihanteesta nuorimman sukupolven itsestään-selvyydeksi.”
• Jarmo Houtsonen:  ”Koulutus tarjoaa resursseja elämänkulun rakentamiseen, mutta samalla sen tuottamat kiteytyneet identiteetit voivat vaikeuttaa uuden oppimista.” 
• Ari Antikainen:  ”Kaikkien ihmisten elämäkerroissa on merkittäviä oppimiskokemuksia. Riskiyhteiskunnassa ne pitävät elinikäisen oppimisen ilolla tai tuskalla käynnissä.”
• Mari Käyhkö ja Päivi Tuupanen:  ”Tyttöjen halu koulutuksen kautta toteuttaa itseään – ammattikoululaisilla käsillä tekemisenä ja korkeakouluopiskelijoilla itsensä sivistämisenä – oli vastakkainen poikien välineelliselle orientaatiolle.” 
• Katja Komonen : ”Ammattikoulun keskeyttäminen ei merkitse koulutuksen keskeyttämistä. Opintojen pariin voidaan ”toisena mahdollisuutena” palata vielä pitkienkin taukojen jälkeen.”
•  Leena Koski ”Moraalin legitimaatioperusta tällä vuosisadalla on muuttunut jumalallisen harmonian ideaalista sosiaalisen harmonian ideaaliin – ihanne tottelevaisesta ja van-hempiaan kunnioittavasta lapsesta ystäviin ja iloiseen yhdessäoloon.” 

Koulutuksen sosiaaliset merkitykset he luokittelivat  lopuksi seuraaviin pyrkien sillä tavoin esittämään erään tiivistelmän tutkimuksistamme: 1. koulutus resurssina. 2. koulutus  statuksena. 3. koulutus yhdenmukaisuuden tuottajana ja 4. koulutus yksilöllistymisenä. Sekin siis kiteytys/tiivistelmä.

Innostuin kiteyttämisen ideasta. En vain tutkimusten raportoinnin osalta vaan myös koulutuskokonaisuuden suunnittelun osalta. Ja oman oppimisen synteesin osalta. Kuinka tärkeää onkaan kirkas viesti.

Aamun aforismi

 

Viikkoraportti 28

 

(+) Kesä! 31 lomapäivää  koululaisilla vielä maanantaina. Opettajilla pari vähemmän. (-) Kelit  välillä.

 Maanantai 8.7.

Missäs sitä ollaan? Oittaalla tietysti. Pitkästä aikaa. Parisen tuntia. Järvivesi oli kylmää, mutta 25 m onnistui. Lounaaksi kaupan kinkkukiustausta. Martti Suosalosta  kirjoitettu kirja luettu. Sukelluksia vanhan Auroran viimeiseen syyslukukauteen 2013.

 Tiistai 9.7.  

Mr. Miltonilla HelsinkiCup ottelu Käpylässä klo 8.30. Sinne vespalla.  Hienosto EPS pelasi. Voittivat 2-0. Miltonin oli joukkueensa kapteeni. Vähän paperihommia. 

Sitten ostamaan uusia matto eteiseen ja lamppu olohuoneen pöydälle. Sitten Jumboon. Lounas kiinalaisessa ravintolassa.Illalla surullista sarjaa  juutalaisten kohtalosta Italiassa toisen maailmansodan lopun aikoihin. Iltapalaksi mainiota sweetchili-tonnikala-patonkia.

 Keskiviikko 10.7. 

Mukana lämmin puolipilvinen päivä. Oittaalle tietysti. Siellä maittava lounas. Minä keittoa ja lihapullia, parempi puolisko uunilohta ja muussia. Jäi vähän kesken. Klo 13 paikka oli niin täynnä, että oli "pakko" tehdä tilaa. Miltonin jengi pääsi jatkoon Vuosaaren matseissa.

Päikkärien jälkeen sain lajiteltua roskiin viimeisenkin Timesystem- päiväkirjan sivut.   Vanhin TS taisi olla vuodelta 1992. Innostajani oli aikanaan Nuorisokasvatusliiton Kosti Helimäen kirjahylly.  Vuonna 2014 pakettia ei enää myyty.  Sitä ennen olen hävittänyt luokanopettajan 25 päiväkirjaa. Irroittanut metallit ja muovit ja lajitellut salassapidettäviä tietoja sisältävät sivuta silppuriin.

 Milloin oikein aloitin "kuolinsiivouksen? Hmm. Ainakin viime jouluna. Seuraavaksi  tulen käymään valokuvien kimppuun. Tallella on jo nyt muistiinpanoja syntymästä asti 1500 sivua. Dataa. Vaimo rohkaisee: Miksi? Mikset vain heitä roskiin.  Ketä tuo kiinnostaa?  Vastaan: Haluan vain tietää, missä olen ollut kaikki nämä vuodet. Ihania asioita on palannut mieleen. Taustapeilikiinnostus kuuluu kai tähän ikään? 

 Torstai 11.7.

Huonosti nukuttu yö, koska MB piti ajaa Vehoon aikaisin aamulla  klo 7.30:ksi. 533 toi kotiin. MIltonilla oli 2 futismatsia Vuosaaressa. Sinne Vespalla.  Mutta en löytänyt kenttää, navigaattoria kun on vaikea seurata mp:lla. Harmistuneen kotimatkalla, ja sitten iski sade. Päivälliseksi Marjun pasta Garbonarea. Makua oli MB tuli valmiiksi- arveltiin. Polkimessa oli ainakin vikaa. Nyt ei hälytysvalot pala.

 Perjantai 12.7. 

Sukeltelua 2000-luvun muistoihin samalla kun tyhjensin gmailia. Mielenkiintoisia viestejä löytyi. Käytiin kaupoissa huomista reissua varten. Illalla tanskalainen leffa.

 Lauantai  13.7.

Puolipilvinen päivä. Ajeltiin vähän yli 2 tunnissa Riitan ja Jonten mökille Hartolaan. Lämmin päivä. Uintia. Ruokaa (mm. kanaa ja oman maan uusia perunoita). Niin lempeä sauna. Seurustelua.  Maailman parantamista. Nukkumaan  huomenna klo 02.

 Sunnuntai 14.7. 

Aamu-uutinen : Trump yritettiin murhata, Aamu-uinti Hartolassa. Aamupala. Pakkaus. Kotiin paikoin tosi kovassa sateessa. Valmis lounas (lasagne no hyvä) haettiin Jumbosta. Iltapalaksi Jumbon patonkeja. Ja aikaisin nukkumaan.

Vähän hohtoa pilviseen päivään

 

Viikkoraportti 27

 

(+) Home sweet home. Kuitenkin. Ihanaa, että on kokous/yhdistystauko. Kaikki lapset turvallisesti kotona.  (-) Kelit vaihtelee. Auto kiukkuilee.

 Maanantai 1.7.

Pilvisempi päivä. Lukuvuoden 2007-08 papereita (paperi)roskiin. Riku Hel-sinkiin ja takaisin. Auto kiukkuili. Kotilounas. Illalla niin hauskaa tv-sarjaa. 

 Tiistai 2.7.  

Nätti päivä.  Kävin varaamassa mersulle ajan ensi viikoksi. Käytiin samalla Isossa Omenassa ostoksilla. Lounaaksi kotona niin maukasta uunilohta ja uusia perunoita. Illalla Orkesteri-sarjan kausi 2 loppuun. Olipa hauska. Tulee ikävä.

 Keskiviikko3.7. 

Päivä kaunistui iltaa kohti. Kiva niin. Ajeltiin Tapiolaan. Mukaan tarttui klassinen voileipäkakku. Eilistä  lohta riitti vielä täksikin päiväksi. Hyvää, Sukeltelin nyt syksyyn 2005.   Touhua on tuolloin riittänyt. Ja poisheitettävää /silputtavaa paperia riitti sitäkin. Illalla kiva Härön tragikomedia Yle Areenasta.

 Torstai 4.7.

Pilvinen päivä. Santut ovat turvallisesti Suomessa. Norppa vielä luodolla. Marjut teki puutarhahommia. Minä siivoilin papereita. Jäitä ostamaan uusoon Vespalla - kyllä ajelu niin  nuorentaa mielen. Lounaaksi tosi  hyvää lammasta ja Lidlin perunaneliöitä.  

Illalla Elisan vuokraamosta katselijaa haastava leffa putoamistapahtumasta. Kaikki jäi auki. Nerokasta? Suosittelen.

 Perjantai 5.7. 

Puolipilvinen päivä. Ajeltiin Helsinkiin. Kalakeittolounas Hakaniemen hallissa. Niin hyvää. Sukellus lukuvuoden 2011-12 papereihin. Alkaa olla "kuolinsiivous" Luokanopettajan päiväkirjojen (noin 20 vuosikertaa)  osalta  valmis. Hauskat jutut poimittu ja paperit lajiteltu roskiin ja silputtaviin.

 Lauantai  6.7.

Pilvisestä aamusta  sadepisaroiden kautta illansuun aurinkoon. Lounaaksi maanmainiota lammasta. Loput 50 %. Kuuntelin Pelkosen Markun podin. Viisaita ajatuksia.  Illan suussa uusi nälkä. Haettiin vantaalaisesta Limosista hyvin tehdyt pizzat. Masu täynnä TV:stä jännää matsia Englanti- Sveitsi. 

 Sunnuntai 7.7. 

Ihanan hidas aamu. Noorakin turvallisesti maissa. Muistiinpano-/hävitysvuorossa lukuvuosi 2o12-13. Lounaaksi loput pizzoista. Iltapäivällä käytiin Hietaniemessä hoitamassa hautaa. Malmille on ostettu palvelu. Nyt on pakko etsiä ohjeet kiven siistimiseen sammalilya. Pikkuostiksilla "Raunin K-kaupassa". Ranskassa rajut vaalit.

Hautausmaalta

 

Ollaan vaimona kanssa  omien sukujemme vanhinta polvea. Meistä on tärkeää ja kivaa käydä haudoilla kastelemassa kukkia, siistimässä hiekkaa, sytyttämässä kynttilöitä.  Ja muistamassa. Tänään hiekkaa haravoitaessa palasi mieleen Zig Ziglarin ohje ajankäytölle. 

Kannattaa ottaa koppi siitä - myös ja ennen kaikkea ajoissa  suhteissa niihin, jotka yhä elävät. Eikö?