Pelkkä eläminen?

 

Viikkoraportti 26

:-)    Tosi väljä viikko. Kiitos. Ukki- ja mimmipäivä. Ilmojakin voi alistavastu kehua. Välillä oikein paistaa.  

 :-(   Hui, kuinka aika rientää.  MB  kiitää mys. mutta kiukuttelee.

Maanantai 22.6.

Oli Lämmin päivä.  Jee! Martilla Juhlapäivä. Helsinkiin. Vietiin kukkia Hietaniemen sukuhaudalle. Sitten tuli nälkä. Päästiin vasta 3.ravintolaan lohisoppaa syömään (makutesti going on). 2 klassikkoa oli kiinni. Mutta nuoruusvuosilta tuttu Cella Fleming oli auki. Tosi hyvää kalaa. Sitten kotiin. Kuohua. 

TV:stä kelpo sarjan "Reput" 1. kausi loppuun. Ihan ok. Mutta saattaa  olla tässä?

Tiistai 23.6.

Puolilämmin päivä. Sotkin pages-tuotoksia. Kuvat ihan sekaisin. Argh"

Köytiin Eskon kanssa onnittelemassa 90-vuotiasta perinnseuranpioneeri Aapoa klo 14-15. Nastaa keskustelua. Kotona aupan porokeitto. Sitten IsoOmenaan kauppoihin. Päivälliseksi vielä sushia.

Keskiviikko 24.6.

Sateista ja puolipilvistä. Mr. Teo haettiin yökylään. Retki Heurekaan ja Macciin. Hieno näyttely elämästä 100 000 vuotta sitten. Klo 18 opeteltiin käyttämään uutta sähköistä ruohonleikkuria. Ensi viikolla onkin D-asunnon vuoro.

Parin rauhallisemman viikon blogissa vilkasta jälkeen..

   PS.  Tänään   16981  käyntiä tässä blogissa. Miksi?

Torstai 25.6.

Riku aamulla Helsinkiin. Teo vielä kylässä. Käytiin Oittaalla  seikkailugolfaamassa. Lounaaksi edelleen rakettispaghettia  mutta nyt a´la Teo. Kyytii kotiin Kurttilaan. Naputtelua. Tv:stä viihdesarjoja. MB kiukutteli tovin.

Perjantai 26.6,

Puolilämmin päivä. Tunniksi Oittaalle. Aika vilpoista, mutta kumminkin.  Lounaaksi  haettiin Tapiolasta  oskarit. Todella maistuivat, ja riittää huomiseksikin. Sukeltelua 1950-luvun kotiseutuoppiin. Illalla  Areenasta  erikoista italialaissarjaa "Aika ennen meitä".

Lauantai 27.6 

Oikea kesäpäivä. Oittalle tietysti- mutta nyt  myös uimaan. Lounaaksi loput Oskareista. Käytiin kastelemassa hautakukat. Iltapäivällä pihalla lämpimässä kylmää sangriaa. Naputtelin kotiseutuoppia kasaan. Jatkettiin italiaissarjaa. Alan ymmärtää sitä. Auto oli tänään kiltti. 

Sunnuntai 28.6 

Pilvinen mutta lämmin päivä. Tuli vähän sadettakin. Auton siivousta. Heitin klo 13.30 Santtulaiset lentokentälle. Heillä viikon loma edessä. Toivotaan, etteivät paistu. MB muisti taas kiukuttella mutta myös lopetti kiukuttelun.  Lounaaksi kanaa, uusia perunoita ja salaattia. Sitten tekemään blogilastu  Bertta Vällän kotiseiutuopin käsikirjasta. Kyllä on Martin luku-ja kirjoitushalu hidastunut. Hyi. Mutta valmista tuli, ja lainakirjat saa huomenna palauttaa. Illalla TV:stä italiaisarjaa.  Antoisa viikko vietiin loppuun.

Alakansakoulun kotiseutuopin käsikirja. Ensimmäinen vuosikurssi.

 

Jatketaan vielä Vällän kotiseutuopin käsikirjojen esittelyä.Tämä toinen on oikeasti ensimmäinen. Siinä kuvataan, mitä ala-alkeiskoulun ensimmäosen luokan oppilaille kotiseutuoissa opetetaan.

Vällä, Bertta ( 1951) Alakansakoulun kotiseutuopin  käsikirja. Ensimmäinen vuosikurssi.  Liittyy professori Aukisti Salon teokseen ensimmäisen ja toisen kouluvuoden opetussuunnitelma (kokonaisopetusMH) . Helsinki: Porvoo.

Kirja ilmestyi vuonna 1943. Tämä on toinen painos. Kirjan synnystä kerrotaan:

" Jo useita vuosia on Hämeenlinnan alakansa-kouluseminaarissa seurattu Salon kokonaisopetus periaatteen mukaista alakansakoulun opetussuunnitelmaa. Nyt ilmestynyt alakansakoulun kotiseutua käsikirja liittyy mainittuun suunnitelmaan. Kirja ei sisällä valmiita tunti ohjelmia vaan on kotiseutuopin opetus aiheiden käsittelyjärjestyksen opas ja lähdeaineisto."

Vuonna 1950 uuteen painokseen tehtiin joitain pieniä ajankohtaisia muutoksia. 

Käsikirjassa on 228 sivua.

Tavoitteet

Tiedolliset tavoitteet näyttävät olevan varsin korkeat. Taitojen harjoittelua ei  ole paljoa. Asennetavoitteet ovat vahvat: isänmaallisuus, uskonnollisuus, kaunis käytös. Koulupäivä aloitettaan ja lopetetaan rukoillen.Juhlapyhät avataan. Joulupukkiin uskotaan.

" Kunnioita lippua, kunnioita kansaa missä ikinä oletkin ja mitä teetkin.Olet Suomen lipun kantaja. Mitä oikein ja hyvin teet, se on maallesi ja sen lipulle kunniaksi. Mitä väärin ja huonosti teet, se on sille häpeäksi. Siniristilipun merkeissä sitä kantaen ja kunnioittaen Suomen kansa käy luojaansa luottaen tulevaisuutta kohden."

" Koulumatkalla olet nähnyt humalaisia. Älä kulje niiden jäljissä. Älä puhu niille... Olut viini ja viina ovat väkijuomia. Niissä on alkoholi-nimistä myrkkyä. Tämä myrkky tekee ihmisen järjettömäksi. Se tekee koko ruumiin sairaaksi. se kasvattaa himon tähän myrkkyyn. Ihmisestä tulee väkijuomien orja. Hän tuo riitaa ja köyhyyttä kotiinsa."

Sisällöt

Kirjassa on 36 lukua. Kussakin luvussa on useita alaosia (1-6 kpl) . Ne eivät ole varsinaisia tuntiohjelmoa. Asiat seuravat vuotuista kalenteria kouluvuoden alista sen loppuun.  Poimin lukujen otsikot talteen:

1. Kotoa kouluun. 2. Koulutieni kesämuistoja. 3.Kasvitarhassa. 4.Syksyn iloja ja suruja. 5. Syksy maalarina. 6. Menemme maalaistaloon. 7. Pajassa ja navetassa.. 8. Puuroksia ja perunoita. 9-. Hyviä ruokia. 10. Metsän ja  veden riistaa. 11. Rysällä ja verkolla kalastaminen.12. Ystäviämme ja naapureitamme. 13. Valmistaudumme talveen 14. Ruumistamme ja sen terveydestä. 15. Keräämme voimia ja terveyttä,. 16. Monenlaista hauskaa ja hyvää jouluksi. 17. Jouluna,. 18. Uusi  vuosi ja kello. 19. Lasten ja aikuisten talvitoimia, 20. Pakkasella metsässä. 21. Metsän hyviä hyppääjiä. 22.Suojaa pakkasta vastaan. 23. Saamme uusia vvaatteita ja kenkiä. 24. Kotona 25- Entisiä ja nykyisiä asuntojamme. 26Asuntoa sisustetaan. 27.Pääsiäisaika. 28. Nopeita kulikuneuvoja. 29. Kuinka lähetämme ja saamme tietoja 30. Kevät saapuu. 31. Keväisiä ystäviämme. 32. Luonto herää.  33. Kevään pörriäinen ja kukkia. 34. Rantakoivikossa. 35. Kaksi kesätoveriamme (lintuja) 36. Kesä on tullut 

Kuluvuosi alkaa ns. yleisopetuksella. Opettaja opettelee oppilaitten nimet. Luodaan Istumajärjestys. Oppilaat  kertovat  omasta kodistaan. Heille kerrotaan,  Kuinka koulusa ollaan..Päivä alkaa ja loppuu rukoillen. Kujetaan jonossa. (Viittamisohjeita ei huomannut)

"  Alussa ensi kertaa kaikki on vierasta ja paikat outoja. Opettajan ensimmäinen tehtävä on tutustua lapsiin ja tutustuttaa lapset kouluun koulutapihin ja järjestykseen. Opettaja asettaa lapset istumaan pituus järjestykseen ottaen huomioon vähä kuulet ja likinäköiset. Osa aiheista käsitellään paikkakunnan tapojen mukaan."

Mukana on sisältöjä useita ainesta: ympäristöopista (luonto), historiasta (miten. ennen oli), tekniikasta (liikennevälineet), uskonnosta, terveystiedosta jne

Työtapoja

" Opetusopillisia ohjeita ja viitteitä tässä kirjassa on harvoja koska alakansakoulun opetusoppi II käsittelee laajasti kotiseutua opin opetusta koskevat asiat." 

Keskeinen tiedonlähde on havainnot ja opettajan puhe. (Oppikirjoja ei ala-alkeiskoulussa käytetty sisäluku-oppikirjaa lukuunottamatta).

Oppilaiden kanssa tehdään tosi usein retkiä

Asioita opitaan kuunnellen ja katsellen( mm. kaupan näyteikkuna)

Tärkeitä työtapoja ovat opettajan taulukuvat, sarjapiirtely, ja alustapiirtely, ("ikenet ja liitu"MH) Lisäksi oppilaat saavat leikellä (syksyn lehtiä) ja muovailla.   Pahvista tehdään leikkipuhelimia ja leikitään puhelinlinjojen yhdistelyä.

Opetusta havainnollistetaan oikeilla esineille ja aineissa Tärkeä työkalu on hiekkalaatikko, johon kootaan pienoismaleja. Käytässä oli myös kouluradio.

Apuvälineina on mm. ns.  luonnolliset havaintovälineet, aineet (jauhot terva, tärpätti, pellava leivät, esineet (kalaverkko, kelloja,rysä, vihta, silitysrauha, kangaspuut, teltta, polkupyörä...),  kasvit, täytetyt eläimet tai kuvat niistä. Luokkaan tuodaan myös koululaisen syyspuku,talvipukemia.

Todella tärkeä metodi on retket. Niitä tehdään luontoon (keväinen ja syksnen metsä, järvenranta, lampi, ) ihmisten arkeen ( maalaistalo, hirsirakennus, kellari, talli, paja, perunamaa, puutarha,  juna-asema) ja koulualueelle (Koulun käsityösali, koulun puutarha). juna-asemalle.

Eräissä luvuissa annetaan vinkkejä myös askarteluun (mm. Suomen lippu, pahvipakettu, herneiden idättämiseen) ja leikkeihin ( leikitään polkupyörällä ajoa). Mummolaan tehdään mielikuvitus matka Turkuun junalla.

Sadut vilahtavat kerran osana raittiusopetusta. Raittiita ihmiset - luvussa havaintopohjaksi esitetään jokin raittiuskertomus esim. Topeliuksen raittiussatu.

Arviointi

Arviointiin ei anneta ohjeita.

Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja

Kirjan kirjoittajaa Bertta Vällää esittelin hänen toisen kirjansa kohdalla. Tässä linkki:

 Laitan tähän tiiviisti, mikä se ala-alkseis koulu oikein oli. Vuonna 1866 annettiin kansakouluasetus. Sen pohjalta syntyi alakansakoulu - käytännössä aluksi vain kaupunkeihin.

Vuonna 1921 säädettiin oppivelvollisuulaissa Suomeen 6-vuotinen kansakoulu, jossa kaksi alinta vuosikurssia muodosti ala-kansakoulun, jossa opettajina oli alakansakoulun seminaatiin käyneet naisopettajat. Alakansakoulu sai ollakiinteä tai kiertävä. 

Aukusti Salo

Pedagogisesti alakansakouluista tuli toiseen maailmansotaan mennessä kansakoulut paras osa. Tästä suuri ansio kuuluu Aukusti Salolle, joka kirjoitti vuonna 1935 alakansakoulun opetussuunnitelman. Se perustui kokonaisopetukseen ja  viikkotaisiin aihekokonaisuuksiin. 

Erillisten ala-kansakoulujen tarina päättyi uuteen  vuoden 1958 kansakouluasetulseen, jossa alakoulu yhdistettiin yläkoulun kanssa 6-vuotiseksi varsinaiseksi kansakouluksi  Samalla Alakansakoulunopettajien erilliskoulutus lopetettiin, mikä oli takaisku alkuopetuksen opetusopille.

Vanheneminen ja kuolema

 

Kesä

 

Alakansakoulun kotiseutuopin käsikirja II. Toinen vuosikurssi (1951)

Tämän vuoden omituisia kiinnostuksen kohteitani on ollut oppiaine/metodi nimeltä kotoseutuoppi. Pitkään työpöydälläni on ollut kaksi Vällän klassikkoa, mutta nyt kun Helmet ei anna enää jatkaa niiden lainausta, sain tarmoa esitellä ne. Tässä ensin toinen osa.

Vällä, Bertta (1951) Alakansakoulun kotiseutuopin  käsikirja II. Toinen vuosikurssi.  Liittyy professori Aukusti Salon teokseen ensimmäisen ja toisen kouluvuoden opetussuunnitelma (kokonaisopetusMH). 2. painos. Helsinki: Otava. 

Kyseessä on siis käsikirja, joka liittyy professori Aukusti Salon ensimmäisen ja toisen kouluvuoden opetussuunnitelmaan. Tässä muistiinpanojani.

Kotiseutuopin tavoitteista

Kirjassa ei sanallisteta tavoitteita.Tietoa annetaan paljon. Kirjan lopussa todetaan seuraavaa:

” Tahdomme kasvaa kotimme iloksi, isänmaan hyödyksi ja jumalan kunniaksi.”

Kotiseutuopin sisällöistä

Kirjassa on kaikkiaan 214 sivua ja  36 lukua. Kussakin luvussa on alaosia 1-5  kpl. 

Esipuhtetta ei ole. Teksti on kertovaa, eikä muistuta tuntisuunnitelmia. Kuvituksena on hienoja  liitutaulukuvia. Sisällöt on järjestetty vuoden kalenterin mukaan. Opetus alkaa koulun pelisääntöjen selvittämisestä (ns. yleisiopetus)  ja päättyy valmistautumiseen kesälomaan.  Tässä luvut:

1. Kotoa kouluun.2. Koulussa ja koulunpihalla. 3.Hedelmäpuutarhassa 4. Maalaistalon hauskimmat eläimet.5. Syksyllä maalla 6. Sikalassa ja kanalassa. 7. Viljaa kasvatetaan. 8. Samme leipää 9Aamukahvia ja iltateetä. 10. Maustamme ruokamme, mutta olemme säästäväisiä. 11. Kalastamisesta. Syömisestä.12. Raittista ihmisistä. Mittaamisesta 13. Lintulaudalta ja pihamaalta 14. Huoneita lämmitetään ja valaistaan. 15. Juhlavalmisteluja. 16.Jouluna muistamme lähimmäisiämmekin.  17. Jouluna,. 18. Opimme tuntemaan kalenterin. 19. Mitä taivaalla näemme., 20. Ystäviämme pihlajassa.21. Rumaäänisiä lintuja. 22. Metsässä ja kotitanhuvilla 23. Alusvaatteistamme. 24. Lasten rakkaat kotieläimet. 25. Pidämme kotimme puhtaana. 26 Tiellä liikkuminen.  27. Vesillä liikkuminen. 28. Pikku päämme. 29. Sairastumme. 30. Kaupasta. 31. Kevät saapuu.32. Koti paras paikka, mutta keväällä mielimme nähdä Suomea.  33. Elämää vedessä ja ilmassa. 34. Kohta on kesä käsissä. 35. Käki kukkuu- tuomi tuoksuu- 36 Lasten iloa kesälomalla.

Ensimmäinen jakso on ns. yleisopetusta (koulutyöhän perehdytystä),  muut  kokonaisopetusta, josta tunnistaa monen myöhemmin alkavan oppiaineen teemoja: ympäristoppia aina kasveista ja eläimistä avaruuteen saakka, luonnontietoa ja maantietoa. Myöhemmin kansalaistaitona tunnetun aineen teemoja ruuasta, terveydestä, liikenteestä, käytöstavoista,  rahoista, turvallisuudesta  ja mm.  kaupankäynnistä. 

Mukana on myös uskontoa. Lukuvuoden alussa rukoillaan ja kirkossakin käydään. Niin myös  yhteiskuntaoppiin sekä raittiuskasvatukseen liittyviä asioita sekä ihan sen ajan elämän arkeaa: huoneiden lämmittäminen ja valaiseminen. Alusvaatteet ja kodin puhtaana pitäminen. Osassa lukuja on erikseen ideoita maaseudulle ja kaupunkeihin. Katsauksia luodaan myös menneisyyteen;  miten ennen vanhaan asuntoja lämmitettiin? Mten ennen vanhaan vietettiin joulua ?

Työtavoista

Tekstissä opettaja näyttää vahvasti johtavan opetusta. Hän  kertoa asioita ja käyttää havaintovälineitä.  Näitä ovat liitutaulun lisäksi mm.  aidot esineet ja aineet, hiekkalaatikko pienoisesineineen, kuvat, täytetyt eläimet, vesi eri olomuodoissaan ja monisteen kaltainen kalenteripohja.

Oppikirjaa ei oppilailla ilmeisesti ollut. Vihkotyö ei näy. Sen sijaan vuoden aikana tehdään mona retkiä. jos vain on mahdollista.Jos laskiainen asui koulupäivään, silloin lähdettiin laskettelemassa pulkalla. Asioita tehdään oikeasti. 

Jouluna myös askarreltiin ja tehtiin joulukortti. Värjäystä opeteltiin konkreetisti värjäämällä lankoja.  Omaa kotiseutua ihailtiin retkellä kukkulalle tai mäelle josta laaja näköala. Helsinkiin tehtiin kirjassa eräänlainen mielikuvitusmatka. Helsingin yhteydessä käsiteltiin myöskin presidenttiä. Muita työtapoja olivat mm. piirtely,  alustapiirtely ja sarjapiirtely,

Kokonaisvaltaisuus näkyy mm. viimeisen teeman käsittelyssä toukokuussa: Ennen kesälomaa kerrotaan lasten kesätöistä, puhdistetaan koulun piha ja kehotetaan leikkimään. ”Työ ja leikki virkistävät mieltä. Ne antavat voimia seuraavaa talvia varten". Vuosi päättyy uskonnollisesti. "Taivaallinen isä siunaa työmme ja leikkimme. Kiitämme häntä ihanasta kesästä, kodista ja koulusta. Tahdomme kasvaa kotimme iloksi, isänmaan hyödyksi ja jumalan kunniaksi."

Arvioinnista

Oppilasarviointiin ei anneta ohjeita.

Kirjoittajasta

Tekoäly auttoi löytämään tietoa Vällästä. Tässä aika tiivisti:

Bertta Vällä (1899–1991) oli  kansakoulunopettaja, joka  toimi pitkään alakansakoulunopettajia valmistaneen Hämeenlinnan seminaarin harjoituskoulun opettajana ja ohjaajana. 

Lisäksi hän oli tunnettu kansanperinteen kerääjä, erityisesti Kihniön alueen perinteen tallentajana. Hän kirjoitti useita kotiseutuaiheisia artikkeleita ja muistelmia.

Vällän kasvatusajattelu oli alakansakoulun osalta lapsikeskeinen, käytännönläheinen ja juureva. Lapsi oppii parhaiten, kun opetus kytkeytyy hänen omaan elämäänsä ja aitoon kokemusmaailmaansa. Ensin on ymmärrettävä oma lähiympäristönsä (koti, koulu, kylä), jotta voi  myöhemmin käsittää laajemman maailman. Hän katsoi, että tuntemalla oman kotikylänsä tarinat ja perinteen, lapsi kiinnittyy yhteisöönsä ja kehittää terveen itsetunnon ja isänmaanrakkauden. 

Metodien osalta hän vastusti pelkkää ulkoa opettelua. Lapsen piti saada nähdä, koskea ja tutkia asioita itse. Varsinainen oppiminen tapahtui retkillä, pelloilla ja työpajoissa.

Hänen kirjoittamansa alakansakoulun kotiseutuopin käsikirjat olivat vuosikymmeniä opettajien tärkeitä "raamattuja", joista haettiin käytännön ohjeita siihen, miten opetuksesta tehdään elävämpää. 

Vällä levitti ajatuksiaan paitsi seminaarissa myös Alakansakoulu-lehdessä, joka ilmestyvuodesta 1925 vuoteen 1945. Lehti julkaisi  opetussuunnitelmakomitean ympäristöopetuksen aiheiksi ehdottania viikkosuunnitelmia. Niiden laatijoina esiintyivät Bertta Vällä ja eräät muut Hämeenlinnan seminaarin opettajat, 

Bertta Vällän ohjeet opettajille olivat hyvin käytännönläheisiä. Hän halusi, että lapsi ei vain lue kirjasta, vaan "lukee ympäristöään". Hänen oppaissaan korostuivat tutkimustehtävät, jotka aktivoivat kaikkia aisteja. 

Vällä sai elää pitkän elämän. Eläkkeelle hän on todennäköisesti jäänyt jo 1960-luvulla. Hänen perheestään en löytänyt tietoja.

Parisuhde

 

Ystävyys

 

Kuukauden kirja: 112 oivallusta elämästä.

Tom Pöysti ja Mato Valtonen, yhteisnimellään TOMATO, ovat koonneet teokseensa "112 oivallista elämästä" herätyskellon nykyihmiselle. Kirja haluaa antaa sekä yksilöille että yhteisöille (olivatpa ne yrityksiä, organisaatioita tai vaikkapa bändejä) käytännön työkaluja ja henkistä kestävyyttä menestyä nopeasti muuttuvassa maailmassa.

TOMATO tarjoilee oivallussarjan, jonka avulla lukija voi varmistaa valmiutensa ottaa uusia, mielenkiintoisia suuntia elämässään tai urallaan.– sillä juuri mukavuusalueen ulkopuolella piilee uusi kasvu.

1. Maailma ja tulevaisuus: Oman tien raivaaminen

Kirjoittajat luovat katsauksen siihen, miten maailma on muuttunut. Ennen kaikki oli rauhallisempaa, tahti hitaampaa ja asiat pitkälti etukäteen annettuja. Nykyään elämme kiihtyvässä maailmassa,

Valtava tietotulva täyttää vapaa-aikamme. Elämä uhkaa muuttua sarjaksi tupaten täysiä hetkiä. Markkinoiden sykli on niin nopea, että tuotteet ovat vanhanaikaisia jo silloin, kun ne saapuvat uutuuksina kauppojen hyllyille-varsinkin digilaiitteet.

Maailma muuttuu milloin parempaan, milloin huonompaan. Uutiset tarjoilevat jatkuvia uhkakuvia: sotaa, nälkää, kaaosta, ilmastonmuutosta ja poliittista sekasortoa. Ilma on sakeana ohjuksista ja vihasta, jotka eivät tunnu loppuvan. Toivolle olisi tarvetta.

Tulevaisuus ei ole sitä, mitä se ennen oli, eikä sitä voi ennustaa passiivisesti. TOMATOn mukaan paras tapa ennustaa tulevaisuutta on luoda se itse. Parhaat korttisi tässä pelissä ovat oma luovuus, tahto ja maalaisjärki. 

2. Muutos ja sen lääkkeet: Luovuus, rohkeus ja "hulluus"

Muutoksen kohtaaminen on ihmiselle luonnostaan vaikeaa. TOMATO erittelee muutosvastarinnan syiksi kaksi perusasiaa: laiskuuden ja rutiinit. Ihmiskunta on pohjimmiltaan konservatiivinen. Aivot rakastavat rutiineja ja vastustavat muutosta, koska ne haluavat säästää energiaa tekemällä tuttuja asioita tutuilla tavoilla.

Tämä johtaa lukittumiseen – siihen, että jäädään aloilleen liian pitkäksi aikaa, koska menneen taakse jättäminen tuottaa tuskaa. Menneisyyteen tuijottaminen kuitenkin ryöstää tulevaisuuden; tulevaisuuteen ei voi kävellä takaperin.

TOMATOn lääkkeet muutoksen selättämiseen:

Opi oppimaan: Tämä on perustaito, joka auttaa kaikessa. 

 Kun käännät ongelman projektiksi, sinulla ei ole enää ongelmaa – sinulla on projekti.

Aktiivinen luovuus on uuden ja ennakoimattoman tuottamista. Parhaimmillaan se yllättää tekijänsäkin. Älä jätä luovuuttasi käyttämättä. Sitä voi ravistaa, kuumentaa ja hämmentää. Ota hulluus työkaluksi- vai olisiko se hulluttelu.Pelottomuus ja terve ylenkatse kritiikkiä kohtaan kuuluvat todelliseen luovuuteen.

Hakeudu itseäsi älykkäämpään seuraan: Kirjoittajat toteavat pilke silmäkulmassa, että sellaista seuraa on heille löytynyt yllättävänkin helposti.

Riko sääntöjä: Säännöt, pelit ja rajat on tehty rikottaviksi. Tästä hyvänä esimerkkinä on Rock and roll – kaikkien aikojen suurin vallankumous, jossa nuoret tunkivat itsensä kaiken keskipisteeksi, vaikkei heillä sitä ennen ollut juuri mitään roolia.

On myös asioita, joita ei vain voi muuttaa. Kun hyväksyt tämän, voit heti paremmin.

3. Yksilön oppitunnit: Monta minää ja sisäinen ohjaus

Yksilötasolla kirja pureutuu itsetuntemukseen ja identiteetin moninaisuuteen. Meissä jokaisessa elää monta minää: on kotiminä, työminä, lasten kanssa oleva minä ja vanhemmille näyttäytyvä minä.  Kirja kysyykin suoraan: Kuka sinä oikeastaan olet, kun katsot peiliin? Entä se minä, joka jää pään sisälle käsittämättömien ja synkkienkin salaisuuksien kanssa?

Teetkö valintasi aivan itsenäisesti? Vapautta ja Rousseau-henkisiä arvoja kunnioittaen kirja toteaa: Kun päästän irti siitä mitä olen, saatan tulla siksi, mitä voisin olla.

Alitajunta on mielemme tiedostamaton varasto, joka ei nulu lainkaan. Se ohjaa meitä, 

Karisma on sisäisen valon ulospäin näkyvää hehkua, jonka näkevät muut, et sinä itse. Sen parina toimii optimismi – myönteisyys ja asioiden hyvien puolien etsiminen.

Palkitse itsesi jokaisesta pienestäkin onnistumisesta. Opi myös sanomaan "ei". Siinä missä "kyllä" on eteenpäin vievä voima, "ei" on kriittinen jarru, jolla ostat itsellesi kallisarvoista omaa aikaa ja rauhaa stressin (eli "Kiiran") keskellä.

Totuuden kyseenalaistaminen: Tieto on totta vain toistaiseksi. Totuus on usein vain kollektiivinen aavistus, joka palvelee omia tarkoituksiamme. Älä usko purematta valmiiseen todellisuuteen.

4. Me ja yhteisö: Dialogi, vuorovaikutus ja ystävyys

Vaikka yksilön kehitys on tärkeää, TOMATO muistuttaa, ettemme ole täällä yksin. Yhteisö – oli se sitten perhe, yritys tai rock-bändi – on toiminnan keskiössä. Yhteisön voima perustuu aitoon vuorovaikutukseen, dialogiin ja toisten sietämiseen.

Ilman ystävää olet heikoilla jäillä ja turvaverkkosi on haperompi. Ystävyys ei kuitenkaan säily itsestään, vaan se vaatii huoltoa: läsnäoloa, yhteydenpitoa ja kivojen kohtaamisten tai seikkailujen keksimistä.

Olet vastuussa siitä mitä teet, mutta myös siitä, mitä jätät tekemällä. Omatunnon kohdalla kirjoittajat heittävät ironisen piikin: monet uskovat omatuntonsa olevan puhdas, vaikka useimmiten kyse on vain huonosta muistista.

Motivaatio on yhteisön ja yksilön tavoitteellinen innostustila. Se on se eteenpäin puskeva perusvoima, joka vaatii aina kirkkaan motiivin toimiakseen.

Yhteenveto: Seitsemän kohdan elämänohjeistus

TOMATO tiivistää menestyvän ja joustavan elämän seitsemään kultaiseen taitoon, jotka jokaisen kannattaisi ottaa osaksi arkeaan:

1. Ole ajoissa.
2. Toimi eettisesti.
3. Ole optimistinen.
4. Ole valmis.
5. Ole oppimishaluinen.
6. Tee vähän ekstraa.
7. Ole kannustava.

Teos on  hauska ja ravistelevakin opas.

Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja

TEIN tämän blogilastun myös teknisenä kokeiluna.. Luin kirjan kahteen kertaan ja merkitsin kiinnostavimmat ajatukset. Sanelin ne pages-ohjelmalle. Jäsentelin pomintoja. Pyysin tekoälyä tekemään siitä sisällön jäsentävän kirjaesittelyn. ja lopuksi siivosin sen tuotosta.. Itse kirja koostuu  112:sta muutaman sivun luvusta, jotka ovat  täynnä helmiä, mutta kaipasin yhtenäisempää otetta, isoa kuvaa. Olen tyytyväinen. Ymmärrän nyt Pöystin ja Valtosen messagen paremmin. 

Vanheneminen