Kuukauden kirja: Opettamisen taito

Koskenniemi, Matti (1966). Opettamisen taito. Johdatusta toisen asteen koulun opettajan työhön. 4. tarkistettu painos. Helsinki: Otava.

ESITTELEN tätä Koskenniemen kirjaa jo toisen kerran. Kuusi vuotta sitten innostuin toisesta painoksesta, joka ilmestyi vuonna 1959.  Tämä 4. painos on tarkistettu laitos. Peruskoulu-suunnitelmat olivat  pitkällä Kouluuudistus-toimikunta oli juuri julkaissut mietintönsä. Ja jo neljän vuoden kuluttua ilmestyi klassikko Didaktiikka. Peruskoulua varten.

TÄMÄ kirja oli siis tarkoitettu nuorille ihmisille, jotka olivat  päättäneet ruveta toisen asteen - siis silloin oppikoulun ja ammattikoulun opettajiksi. 

MIKSI? Opetuksen päämäärä

Koulun ja sen opettajien tehtävänä oli Koskenniemen mukaan tietenkin huolehtia siitä, että sen oppilaat saavuttavat tietyt normit, standardimitat, jotta voi täyttää tuon ajan tehtäviä. Mutta tämän lisäksi monesti yhtä tärkeää oli avustaa kasvavaa  hänen tämän hetken pyrkimyksissään ja ongelmissaan. 

Toisen asteen koulun tehtävä on ennen muuta pyrkiä  ihmisen kasvattamiseen. Hyvän ihmisen kasvattamiseen. (vrt. Rousseau)

Tärkeitä tavoitteita on myös itsekuri. Työrauha on vain välitavoite - itsekuri on lopullinen tavoite.

Opettajaa tarvitaan opetuksessa.  Opettajan tehtävä on osoittaa mikä on oppimisen arvoista. Häntä tarvitaan myös neuvomaan, miten työ on suoritettava.

MITÄ: Opetuksen sisällöt

Koskenniemi ei ota kantaa eri oppaineiden keskinäiseen arvoon.  Sisällöt määritellään opetussuunnitelmassa. Oppikoulussa oli tuolloin voimassa vuoden 1941 oppiennätykset. Mutta niitä on karsittava vastaamaan oppilaiden edellytyksiä. Ja: Emme opi koulua vaan elämää varten.

Koskenniemen mukaan Yhtä tärkeää kuin taito suorittaa opintoja opettajan antaminen ohjeiden mukaan, on taito asettaa itselleen tavoitteita ja suunnitella työnsä sekä taito punnita, onko nuo tavoitteet saavutettu. Tässä Koskenniemi oli aikaansa edellä.

MITEN: Opetuksen menetelmät

Koululla on kolme keinoa kasvattaa: oppiaines, koulun työ- ja elämäntapa sekä opettajan vaikutus ihmisenä.

Voimassa oli myös vuoden 1941 metodiset ohjeet.

Koskenniemi korostaa menetelmien monipuolisuutta.Erilaiset  tavoitteet edellyttävät erilaisia  opetusmenetelmiä. Hän jäsentää karkeasti, että luokka on opettajan johdolla yhteisessä työssä tai luokka jakaantuu työhön, joilloin kullekin oppilaalle tai  oppilasryhmälle on omat tehtävänsä. Tähän jakoon uppoavat sitten kaikki  koskeniemeläiset työtavat, joita hän esittelee erikseen. Tässä muutama poiminta hänen ajatuksistaan:

• Kyselevä opetus ei ole kuulustelua vaan sillä on opastava ja kehittävä tarkoitus.
• Kyselevää opetusta kannattaa kehittää kohti vuoropuheista opetusta (ja opetuskeskustelua). Kysymysten on oltava kielellisesti huoliteltuja. On osoitettava oliko vastaus oikein. Pään nyökkäys ok
• Opettaja voi  selostaa tai näyttää tai esittää
• Opettaja toimii eräänlaisena tulkkina. Hän kääntää kuultua tai luettua esitystä oppilaiden tajuamalle kielelle
• Ryhmätyö on hyvä työtapa: Kumppani on tehokas apuopettaja. Tärkeä vaihe on töiden koonta.
• Kertaaminen on tärkeää. Myös oma-aloitteisesti.
• Palkinnot ovat ok. Rangaistukset eivät. Voimassa oli  vuoden 1872 koulujärjestys.
• Huumori on myös keino
• Hyviä keinoja ovat myös välittömät kokemukset mm. retkillä

Opetuksen apiuvälineistä nousevat esiin  mm. oppikirja (pääasiallinen)  ja liitutaulu. 

Arvostelu

Arvostelun tulee palvella sekä yksilöä että yhteiskuntaa. Sen on oltava luotettava. Luokalle jättämisen hyötyä Koskenniemi epäilee - mitä sillä on voitettavissa? 

Didaktisia periaatteita

Koskenniemi selvästi arvostaa lapsuutta. "Aikuisten luvattuun maailmaan ei ole syytä pitää liikaa kiirettä." (vrt.Rousseau)

Toinen tärkeä periaate on oppilaiden erilaisuuden hyväksyminen. Tämä edellyttää oppilaantuntemusta (vrt.Quintilianus ). 

Hän suosittelee myös oppilaiden osallistamista: "Osallisuus työn tavoitteen asettamiseen on oppilaan aktiivisena pysymisen tärkeitä edellytyksiä." Työn tuloksellisuuden kokeminen  on oppilaan aktiivisena pysymisen tärkeitä edellytyksiä ."

Oppiaineksen osalta on tarpeellisen karsinnan lisäksi mainio idea sisältöjen muotoilu ongelmiksi (vrt. Dewey)

Oppitunnin on oltava kokonaisuus. Koskenniemi yksinkertaistaa esittelemäänsä Soinisen kaavaa kolmeen vaiheeseen:

Oppitunnin on oltava kokonaisuus:

1. Valmistavat toimenpiteet - raekuuromainen kuulustelu
2. Perehtyminen- tehtävän ilmoitus, perehtyminen jaksoittain osista kokonaisuuteen johtavaa tietä. Lopuksi kokoaminen.
3. Harjoitus: kotitehtävä selvästi.

Hyvä opettaja

Poimin kirjasta hyvän opettajan ominaisuuksia. Kokosin tällaisen listan.

HYVÄ(LLÄ)  OPETTAJA(LLA) (ON) 

• Aineenhallinta - ja hän pitää omasta aineestaabn
• Huumorintajua
• Integratiivinen menettelytapa (ei autoritäärinen)
• Myönteisyyttä, joka on oppimisen pääedellytys.
• Kasvattaja tahtoo tai ei
• Päättäväinen
• Sisäinen kutsumus
• Sovittaa opetuksen oppilaille (karsii oppiaineksen juuri käsillä olevan oppilasparven edellytysten mukaiseksi)
• Aloittaa opetuksen siitä, missä oppilas on
• Tietynlainen etäisyys
• Oikeidenmukainen
• Oma persoonalinen ote työhön (se on parasta, mitä opettaja saa aikaan)
• On kiinnostunut oppilaiden harrastuksista 
• Oppilaan tuntemusta
• Pitää oppilaista
• Suunnittelee tuntinsa. Tunnin tehtävä on tietty oppikirjan katkelma.

Kirjoittajasta

Matti Koskenniemi oli tämän painoksen ilmestyessä kasvatustieteen professorina Helsingin yliopistoilla. Hän kirjoitti opetusoppeja kahdelle opettajasukupolvelle: sodanjälkeiselle peräti kaksi kappaletta  ja peruskoulujärjestelmään siirtyneelle sukupolvelle vielä yhden yhdessä Kaisa Hälisen kanssa.

Olen tässä blogissa esitellyt hänen ajatuksiaan useassa lastussa. Tässä linkkejä niihin:

https://marttifi.wordpress.com/2006/07/22/dpa-helsinki-ja-aurora-espoo/

https://marttifi.wordpress.com/2006/07/20/toiseksi-viimeinen-lomapaiva-mm-koskenniemen-seurassa/

https://marttifi.wordpress.com/2006/07/23/lepopaiva-taitavan-opettajan-seurassa/

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2008/12/matti-koskenniemi-100-symposium.html

http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2009/01/koskenniemi-vanhan-pedagogin-pakinoita.html

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2009/01/kansakoulun-opetusoppi-osa-2.html

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2009/02/kansakoulun-opetusoppi-osa-10.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2009/01/koskenniemi-vanhan-pedagogin-pakinoita_02.html

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2009/02/jaahyvaiset-koskenniemelle.html

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2011/01/koululuokan-pienoisyhteiskunta.html

http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/10/2010-luvun-didaktiikkaa-millaista-se.html

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2011/10/opetuksen-tehokkuuden-salaisuus.html

http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2012/07/kesaretki-kasvatustieteen-historiaan_28.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2012/07/kesaretki-kasvatustieteen-historiaan_31.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2014/10/10-suurta-suomalaista.html

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2015/12/oppilasarvioinnin-kehittamisideoita.html

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2016/02/kuukauden-kirja-opettamisen-taito.html

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2020/09/kuukauden-kirja-didaktiikka-osa-1.html

Unohdettuja pedagogeja. J.H. Tuhkanen. Osa 2

TÄSSÄ 2. osassa keskityn J.H. Tuhkasen opetusoppiin:  

Tuhkanen, J.H. (1913). Sielu- ja opetusoppi esiseminaareja varten. Hämeenlinna. Suomalainen Kirjapaino Oy

Eletään siis viimeistä vuotta ennen ensimmäistä maailmansotaa. Suomi on autonominen osa Venäjää, jolla on jo oma eduskunta.

Pedagogiikassa eletään isoa murrosta. Herbartilaisuus teki meillä läpimurtoa. Muualla ns. uusi koulu. Uskonnon asemaa kyseenalaista empiirinen tiede.

Suomessa oli voimassa kunnallinen koulupakko mutta ei vielä oppivelvollisuutta.  Kansakoulun kanssa oppilaista kilpaili kiivaasti  kirkollinen kiertokoulu.  Maaseudulla  kunta ei  järjestänyt alkuopetusta. Siitä vastasivat kodit, joille kirkko tarjosi apua omissa pikkulasten kouluissaan. 

J.S. Tuhkanen kirjoitti oman opetusoppinsa nimenomaan kirkollisten (vaihtoehto)koulujen opettajiksi haluaville ja siksi ns. esiseminaareihin lähteneille. Ja kiehtovan teoksen opetuksen historiasta kiinnostuneille kirjoittikin.

Kirjan rakenne

Kirjassa on kaksi osaa: Sieluoppi ss. 1- 73 ja  Opetusoppi ss. 74-169. Minua kiinnistaa eniten opetusoppi, ja jäsennän kirjan antia klassisten kysynysten avulla: Miksi? Mitä? Miten?

Miksi?

Tuhkasen kasvatusopissa kasvatuksen keskeinen  päämäärä on kristillinen siveellisyys. Oleellista on suojata lapsen sielun puhtautta. Lisäksi ihanneihmisen ruumis on terve ja voimakas. Pään osalta on tärkeää herättää harrastus (oikeisiin asioihin). 

Mitä?

Tärkein oppiaine oli uskonto. Mutta jo alkuopetuksessa tuli opettaa myös sisälukua, luonnon tuntemusta ja arvostusta, alkeiskäsitteitä maantiedosta ja historiasta, kaunokirjoitusta, piirustusta ja laulu- ja koululeikkejä. 

Kotiseutuperiaate ja kotoinen elämänpiiri olivat tärkeitä alkuopetuksessa.

Miten?

Tuhkasen teoksen menetelmäkirjo on opettajakeskeinen, mutta samalla hämmentävän monipuolinen. Opetus voi olla analyyttistä, deduktiivista, erittelevää,  geneettistä, heuristista, keksivää, kokoilevaa, löytävää, rakentavaa, synteettistä...Puhuttu sana on voimallisin ase, jolla voidaan vaikuttaa ihmisen sielunelämään. Menetelmiin kuuluu totuttamista ja karaisua ja totuttamista mutta myös opintomatkoja.

Opetus on suullista, näyttävää tai harjoittavaa. Suullinen opetus onyksinpuheista a) kertovaa - asiallista,selväpiirteistä, lastentajuista ja havaintorikasta. b) vuoropuheista - kyselevää . Kysymysten on oltava  asianmukaisia, vain yksi oikea vastaus, koskee vain yhtä asiaa, ei liian vaikeatajuinen, … kielellisesti oikeita, selviä, ensin kysymys sitten oppilaan nimi.

Näyttävä esitys: yksi asia kerrallaan. Osat oikeassa järjestyksessä. Lapset käyttämään käsitteitä. Liitutaulu! Liitutaulupiirustus on näkyvä puhekieli

Ylipäätään opetuksen tuli  olla asiallista, johdonmukaista, selvää ja reipasta. Oppilasta johdatetttiin havainnon ja sanan avulla opetuksen esineen  käsitteeseen.

Tuhkanen jäsensi hyvää opetusta jo tuolloin kovin herbartilaisesti:  

Opetuksen lähtökohdaksi otetaan  lapsille tunnettu mielle- ja harrastuspiiri. Opetuksessa on selkeät vaiheet:

1. Valmistava keskustelu -palautetaan mieliin opetusen aineeseen kuuluvia mielikuvia ennen opituista asioista. Kaiken uuden oppiminen tapahtui entisten jo tunnettujen mielteiden valossa.
2. Uuden esittäminen. Askel askeleelta lyhyissä jaksoissa. Huom! muistiin painaminen ”Mitä opettaja on kertonut, se on lasten jälleen kerrottava.”
3. Liitetään vanhat ja uudet mielteet yhteen - oltava samankaltaisuutta, yhteenkuuluuvaisuutta, yhdenaikaisuutta.
4. Syventävä käsittely. Pohdiskellaan
5. Yhteenveto. Kootaan kokonaisuus, Kohottava  loppu?

Hyvä opetus on helppoa. Opetus ontehtävä niin helppotajuiseksi, että lapset pystyvät sitä seuraamaan. Ikäkausi on  otettava huomioon. Henkinen toiminta ja sen kehittäminen on sovitettava aivojen kehitystä vastaavalle tasolle. Hyvä opetus herättää  harrastuksia. Opetus on  asiallista, johdonmukaista, selvää ja reipasta. Vaihtelevaa.

Luokassa onoltava hyvä järjestys ja hiljaisuus- ja niitä on valvottava.  Hiljaisuuden ylläpitämiseksi riittää useimmiten nuhteleva katse, opetuksen katkaiseminen tai kysymys järjestyksen rikkojalle. 

Opetus ei saa olla liian rasittavaa. Sen on oltava vaihtelevaa.  Työn ja levon vaihtelu on tarpeellista.

Millainen on hyvä opettaja?

Hyvälle  opettajalle on tärkeintä aito jumalan pelko. Hän on ruumiillisesti ja henkisesti terve. Hän rakastaa vilpittömästi oppilaitaan. Hänellä on ammatillinen valmius, luonnon antamat lahjat ja koulutus.

Hyvä opettaja on esikuva. Hän on rikkaruohojen kitkijä ja  hyveiden taimilavan valvoja. Hänen persoonansa on hyväntahtoinen, selvänäköinen ja tunnollinen. Hänellä on tarkka arvostelukyky.  Hän ottaaosaa oppilaitten harrastuksiin. Hän pitää oppilaat toiminnassa. Hän valvoo.

Opettaja ulkonainen esiintyminen on arvokasta, esityksensä eloisaa, osanottonsa tehtäväänsä harrasta. Hän on  rauhallinen.

Hyvä opettaja opettaa  havainnollisesti, selvästi ja johdonmukaisesti  yksi asia kerrallaan. Hän uudistaa havaintoja. Hän tukee sekä koneellista  että ymmärryksen tukemaa muistamista.

Jokaisen jakson päätyttyä hän  kokoaa opetuksen tuloksen  kokonaisuudeksi, jonka eri osat ovat oikeassa järjestyksessä ja suhteessa toisiinsa liittyneet. 

Viikkoraportti 20/2022

Tulossa ahkera kok0usviikko. Ja muutenkin touhua ja vauhtia riittää.

VIIKKO   20  

 Maanantai 16.5.

Mielenkiintoinen 45 minuutin Tapio Lahteron ja Mikko Salosen 'Pätevästä erinomaiseksi. Rehtori koulun toimintakulttuurin kehittäjä' -kirjan julkistuswebinaari.

Illaksi tuli varalle kutsu valtuustonkokoukseen. Kevään aikana on palattu jo toisen kerran lähikokoukseen. Kirjoitin kokouksesta oman blogilastun.

Omnian tarina oli jaossa valtuutetuille. Monelle kelpasi.

 

 Tiistai  17.5.

Hieno aamu. Hesari julkasi JJ:n muistokirjoituksen.

Päivä meni kootessa aineistoa juttuun Auroran koulusta 1957- 2022. Päivälliseksi hyvää lihapataa.

Kunnallisjärjestöllä hallituksen kokous Demarien Puikkarissa klo 17.30 alkaen.  Hiljaista oli. Kokous osui kokoussumapäivään.

 Keskiviikko 18.5.

Aamulla huilausta, ja sitten taas Auroran koulun muistoihin.

EKOAY oli kutsunut taas poliitiikkoja ja virkamiehiä neuvonpitoon. Tällä kertaa Harakanpesään klo 17-20.

Kiitos hyvästä keskustelusta.

 

 Torstai 19.5.

Aamulla kouluvaarina jelppaamaan Auroran koulun kevätnäytelmän harjoituksia klo 8.15-10. Hyvin meni Ruma Ankanpoikanen. Kuvassa vastuuopettaja ohjaa näyttelijöitä.

Pikalounas Hesestä. Juustohampurilaiset.

Iltapäivällä haettiin pojat koulusta ja tarjasta yökylään.Käytiin matkalla lelumuseossa.

Perillä rakettispagettia. Korista ja korttipelejä. Ja vähän netti-

Ukki karkasi  illaksi Perinneseuran kevätkokoukseen Pitäjäntuvalle. Hyvin meni ja nopeasti.

 Perjantai 20.5. 

Deadline Lippajärveläisten juhlalehteen pyydetystä parisivuisesta jutusta Auroran koulusta. Tiukkaa teki. Mutta lähetin. Auroran kevätjuhla oli mennyt niin upeasti. So proud.

Pojat aamulla kouluun ja iltapäivällä Mimmilään. Päivällinen PizzaHatista. Sen jälkeen Mr. Milton futistreeneihin

Eläke tuli tilille.  

 Lauantai 21.5. 

Huilausta. Kaunis kevätpäivä. Ja sitten taas naputtamaan artikkelia suomalaisista opettajapolvista. Tilaus oli 16 sivua, nyt kasassa noin 250 sivua:-)

 Sunnuntai 22.5. 

Perinneseuralla myyntipöytä Espoon keskuksen leijonien kevättapahtumassa. Aika hiljaista oli.

Sitten lähetin JJ:n muistokirjoituksen myös Opettaja-lehteen .

Lounaaksi kanafajitasta.

Unohdettuja pedagogeja: J.H. Tuhkanen. Osa 1

NASTAA jatkaa taas pitkähkön tauon jälkeen blogilastusarjaa Unohdettuja Pedagogeja.

Nyt vuorossa on Johan Henrik (Juho Heikki) Tuhkanen (1851- 1932). Hänen merkkitekonsa oli käynnistää ensimmäinen  kiertokoulun opettajia ja kirkollisia pikkukoulujen opettajia valmistanut seminaari  Hämeenlinnaan vuonna 1890.

<. KUVA.  J.H. Tuhkasesta ei löydy netistä henkilökuvaa. Tämä kuva on oletus. Tuon näköinen naama oli esiseminaarin albumin  useassa kurssikuvassa.

Hieman taustaa

Kuten muistetaan Cygnaeuksen kansakoulut aloittivat toimintansa vuonna1866. Jo kauan ennen niitä, rahvasta oli sivistetty kirkon kierto- ja seisomakouluissa. Ne jatkoivat toimintaansa  oppivelvollisuuskoulun tuloon saakka (1921).

Maalla kansakouluun "valmensi" - kun vanhemmat eivät osanneet opettaa itse lapsiaan kirkollinen pikkulastenkoulu.  Kaupungeissa alkuopetus oli kaupunkien vastuulla.

Kansakoulun opettajia koulutettiin seminaareissa, mutta näiden kirkollisten alkukoulujen opettajille ei ollut vastaavaa oppilaitosta.  Niinpä  valtio alkoi tarjota kansakoulunopettajille määrärahoja heidän kouluttamiseensa. Ensimmäiset ohjeet annettiin vuonna 1879.

Koulutusta annettiin kahdella tavalla. Joko niin, että kansakoulunopettaja järjesti koulutusta kesäaikaan tai niin, että hän otti luokkaansa apuopettajaksi kiertokouluun tähtäävän nuoren. Yksi näistä kouluttavista kansakoulunoopettajista oli tuuloslainen kansakoulunopettaja J.H. Tuhkanen.  Itse antamiensa tietojen mukaan hän oli käynyt Jyväskylän kansakoulun-opettajaseminaarisa kuuntelemassa opetusta ns. hospitanttina. Hänellä oli  toisen luokan koneenhoitajan tutkinto. 

Vuoden 1872 jälkeen hän oli toiminut vuoden kiertokoulunopettajana ja sen jälkeen 17 vuotta kansakoulunopettajana eri puolella Suomea. Tuhkanen myös koulutti uusia opettajia alkukouluihin  omassa koulussaan 1885-1887. Hänellä oli yhdysluokka, ja opiskelija harjoitteli opetusta alimmalla vuosiosastolla.

Esiseminaari syntyy

OLAI Wallin - tuolloin kouluhallituksen ylitarkastajana- kehotti  Tuhkasta hakemaan lupaa  uudenlaisen seminaarin perustamiseen. Yksivuotinen seminaari oli tarkoitettu valmistamaan kirkollisten kiertokoulujen ja pikkukoulujen opettajia  - ei siis alakansakoulujen opettajia. Maamme ensimmäisen puhtaasti evankelis-luterilainen alkukouluseminaarin perustamiseen Tarvittiin Y. S- Yrjö-Koskisen sositus, koska Tuhkasella ei ollut antaa taloudellista takausta. Keisari antoi luvan, ja Tuhkasen seminaarista tuli yksityisin toimenpitein ylläpidetty oppilaitos, johon kuului mallikoulu. 

TOIMINTA  alkoi vähin varoin ja välinein. Aluksi seminaarissa oli 25 opiskelijaa. Järjestus  oli ankaraa. Opiskelijoilla oli kahden kuukauden koetusaika. Opetusta oli 36 tuntia viikossa, ja pian  tiukkaa ohjelmaa oli kebennettävä. Pääpaino oli uskonnon ja lukemisen opetustaidoissa. 

Mallikoulun oppilailla oli opetusta 24 tuntia viikossa  Opetusharjoittelu toteutettiin niin, että yksi opiskelija opetti yhden päivän, ja seuraava kuunteli. Opiskelijoiden määrä vaihteli noin 20:sta noin 60:een.  Ns. esiseminaari toimi Hämeenlinnassa  vuodesta 1890 vuoteen 1919. Päästötodistuksen sai yhteensä 1 182 naista ja 123 miestä. Lisäksi seminaarissa kävi  kuunteluoppilaita. Koulutuksen lyhytkestoisuutta Tuhkanen paikkasi kirjoittamalla itse 11 oppikirjaa ja puolenkymmentä opettajanopasta.

KOSKA kirkollisiin kouluihin opettajilla ei yleensä itsellään ollut kovin syvää koulutaustaa, Tuhkanen järjesti  vuodesta 1911 alkaen kesäaikaan kuusiviikkoisia valmennuskursseja ,jotka toimivat ikäänkuin preparandilaitoksina. 

 Esiseminaarin toiminta päättyi vuonna 1919, kun  kaupunkiin perustettiin kaksivuotinen valtion ylläpitämä alkukouluopettajaseminaari. Tuhkanen oli tuolloin 68-vuotias. Tietoa siitä, mitä hän tämän jälkeen teki, en ole löytänyt. Hän  kuoli 80 vuoden iässä vuonna 1932 Hämeenlinnassa.

Huomenna ilmestyvässä osassa 2  sukellan Tuhkalan sielu- ja kasvatusopin kirjaan.

KIRJALLISUUTTA

Hyyrö, Tuula. (2006). Alakansakoulunopettajien valmistus Suomessa 1866-1939. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. Opettajankoulutuslaitos.

Tuhkanen, J.H.  (toim.)  1905.  Hämeenlinnan kiertokouluopettajaseminaarin albumi. Hämeenlinna.

86. sotapäivän aforismi

 

Terveisiä Harakanpesästä

 

 <    KUVAKAAPPAUS Twitteristä. Kuvassa näkyy kolmen "koplan" edustajia.

Espoon ja Kaunaisten opettajien ammattiyhdistys jatkoi jälleen keskiviikkona  hienoa perinnettään kohtauttaa opettajien edunvalvojat, opetuksen korkeat viranhaltijat ja poliittisen päättäjät. 

Kolmen tunnin sessiolla oli muutama tärkeä teema, ja kaikilla osallistujilla isot korvat.

TEEMA 1: Koulujen määrärahatilanne 2022

EKOAYn edustajat konkretisoivat hienosti koulukohtaista budjettia osin fiktiivisen  "Niukkalaakson" koulun  hienosti analysoidulla esimerkillä.  Tässä koulussa kaava tuotti tunneittain laskettuna  rahaa 1740 €. Se on 100 € vähemmän kuin viime vuonna. 

TEEMA 2 Milainen olisi Unelmalaakson koulun tilanne ?

EKOAYn edustajat konkretisoivat myös toiveensa, jotka kuulostivat hyvin kohtuullisilta:  Kotouttaminen - Pätevät opettajat - Opettajan ammatin houkuttelevuus - Riittävä tuki-  Työ, jota jaksaa tehdä.

Paikalla oli virkamiesjohtoa:  Kasvun ja oppimisen toimialajohtaja, perusopetuksen sekä toisen asteen ja nuoripalveluiden johtajat ja kolme aluepäällikköä. 

Paikalla oli poliittisia päättäjiä: KH:n puheenjohtaja, kolme kasvun ja oppimisen lautakunnan jäsentä Espoosta ja pari Kauniaisista.

Ilmapiiri oli tosi koulutusmyönteinen.  Toimialajohtaja korosti kotouttamiseen merkitystä. Peruskoulun johtaja kertoi, että erityisiuokkia ei olla ajamassa alas ja lupasi, että erityisen tuen malleja kehitetään yhdessä koulujen kanssa.  KH:n puheenjohtaja  luopasi panostusta opetukseen. Espoon lautakunnan puheenjohtaja korosti opettajien kuulemisen tärkeyttä. Itse nostin esiin 3 asiaa. a) Kannattaa köydä tutustumassa koulujen arkeen, b) Kaikki tärkeä tapahtuu kohtaamisissa. Sille on  saatava aikaa karsimalla mm. paperi-idiotismia. c) Väkivaltaisten oppilaiden kohtaamiseen on löydettävä ratkaisut.

Kaikki osapuolet kehuivat toisiaan, kuinka hienosti opettajien lakko Espoossa hoidettiin.

JA SITTEN SYÖTIIN PÄIVÄLLINEN

Eikä sekään ollut hullumpi.

Poliittisen päättäjien puolesta hieman nolottaa että tästä vaikuttajaryhmästä niin harva pääsi paikalle. 

82. sotapäivän aforismi

 

Valdemartti 3/2022

 

Olipa  hienoa päästä pitkästä aikaa mukaan valtuuston-kokoukseen ja ihan  valtuusto-saliin. Kokouksen lopulla meitä varoja oli paikalla peräti 3: Martti, Heini ja Taru. 

Monella muullakin ryhmällä oli paljon varoja mm. eduskunnan Nato-keskustelun vuoksi.

KOKOUS oli lähikokous. Niinpä ennen kokousta tarjottiin päivällinen: Kaalilaatikko maistui.

LISTALLA on 15 kohtaa, joista pari viimeistä siirtyi seuraaviin kokouksiin. 

Pisimpään  puhututti vuoden 2021 arviointikertomus. Markku Sistonen  kysyi oikeutetusti, miksi joka vuosi toimintakertomuksissa nousee esiin samat ongelmat. Miksi niitä ei ratkaista? Jos syynä on henkilöstöpula- eikö pitäisi kysyä, miksi meillä on henkilöstöpula. Kun sitovia tulostavoitteita ei saavuteta, on myös kysyttävä, onko niitä liikaa.

Viime vuonnakin rahaa jäi yli. Kaupunginjohtaja haluaa käyttää vuosina 2020 ja 2021 kertyneet "säästöt" talouspuskuriksi, ts. varautumiseen huonoihin aikoihin. Toukokuun lopulla alkavista TAKE-neuvoteluista tullee hankalat. Osa ryhmistä tukee tiukkaa taloudenpitoa. Osan mielestä nyt on satsattava  hoito-, oppimis- ja hyvinvointivelkaan.

KD Antero Laukkanen nosti esiin hienon käsiteparin: talodellinen ylijäämä  ja palvelujen alijäämä.  Vuodesta 2013 ylijäämää on kertynyt yli 650 miljoonaa Olisiko jo aika antaa asukkaille täysi vastine verorahoilleen?

Hannele Kerola muistutti mahdollisuudesta käyttää Espoon rahastoja.

Persut haastoivat riitaa muistuttamalla, kuinka vähän verotuloja maahanmuuttajat tuottavat.  Jama Mohamed muistutti tahdikkaasti, kuinka korkeakoulutetuille maahanmuuttajille ei löydy töitä.

Tili- ja vastuuvapaus myönnettiin.

Toinen  tunteita herättänyt momentti oli kuusi vuotta tyhjillään seisoneen Tapiolan uimahallin  korjaaminen. Hinta on kova  lähes 50 miljoonaa. mm.  museoviraston tiukan suojelukannan vuoksi  Ja siitä se vielä nousee kun raaka-aineiden hinta nousee. Hankesuunnitelma hyväksyttiin "hampaita kiristellen" ilman äänestyksiä. Neljä  vuotta kuluu vielä  ennenkuin siellä uidaan. 

Myös  Espoonlahden terveysaseman hankesuunnitelma  hyväksyttiin. Johanna Värmälä toivoi, että parkkipaikkojen määrän riittävyyttä seurataan. Toivomus hyväksyttiin yksimielisesti.

Espoon Asunnot sai kaupungilta omavelkaiset takauksensa.

Valtuustokysymys (Persut) nuorten ryöstö- ja väkivaltarikollisuuden  torjunnasta tarjosi taas alustan maahanmuuttajien syyttelylle. HuhHuh.

RKP:n  valtuustokysymys lasten ja nuorten psykiatrisesta hoidon puutteesta nostatti yllättäen virkamiesten syyttelyä, kun hommat eivät toimi. Moni loukkaantui. Sistonen vastasi esittämällä toiveen, etteivät virkamiehet kuulisi mokomia syyttelyitä. 

KOKOUS päättyi jokseenkin  tasan kymmeneltä. 

Kiitos pulpettikaveri Aulikille.

Luokanopettaja Jukka Jokirannan muistokirjoitus

Helsingin Sanomat on julkaissut  tänään sekä paperilehdessä että netissä luokanopettaja Jukka Jokirannan muistokirjoituksen. 

Auroran koulussa Jukka oli 10 vuoden ajan  2006-2016 keskeinen koko koulun näytelmien ja elokuvien voimahahmo.

Tässä linkki:

https://www.hs.fi/muistot/art-2000008819034.html

Pätevästä rehtorista erinomaiseksi

SAIN kutsun Pätevästä erinomaiseksi. Rehtori koulun toimintakulttuurin kehittäjänä -kirjan zoom- julkistustilaisuuteen  16.5.2022 klo 14.00 – 14.55.  Osallistujia  oli parhaimmillaan 37.

TAPIO Lahtero ja Mikko Salonen ovat nimittäin kirjoittaneet teoksen, joka etsii vastausta mielenkiintoiseen kysymykseen:  Miten toimii ja kehittyy ammatissaan rehtori, joka kykenee erinomaisella tavalla hoitamaan haastavan rehtorin toimen ja koulun toimintakulttuurin kehittämistehtävän?  

Tapio Lahtero on KT ja opetustoimen johtamisen dosentti. Hän on Viikin normaalikoulun ja Helsingin normaalilyseon johtava rehtori  sekä Helsingin yliopiston kasvatus- ja opetusalan johtamisen koulutuksen johtajana.

Mikko Salonen taas on KM ja espoolainen ex-rehtori. Hän toimii Konsulttipaja Oy:ssä  konsultti-kumppanina monissa koulutusjohtamisen projekteissa ja koulun toimintakulttuurin kehittämishankkeissa sekä Suomessa että ulkomailla. Aiemmin hän on toiminut 20 vuotta peruskoulun rehtorina.

Tilaisuuden avasi Professional Publishing Finland Oy:n Lauri Tuomi. Hän oli innoissaan uudesta kirjasta ja myös sen julkaisseesta uudesta firmasta. Yhtiön kontribuutiona on edistää koulutusta paitsi Suomessa myös globaalisti.  Lahteron ja Salosen teos on tähän työhön mainio työkalu- eriytyisesti kun sen englanninkielinen versio ilmestyy,.

Kummallakin tietokirjailijalla oli sitten omat puheenvuorona.

Timo Lahteron teemana oli "Pätevästä erinomaiseksi – mitä se tarkoittaa ja miten se tehdään?"

Kuten tiedetään: Perusopetuslain mukaisesti jokainen koulun rehtori on pätevä. Mutta riittääkö se? Tekijät ovat kirjoittaneet kirjan tukemaan  rehtoreita niin, että he  kehittyvät  tehtävässään. Pääkäsitteitä tässä ovat laajasti ymmärretty pedagoginen johtaminen, joka voi olla kolmenlaista suoraa, tai sitten epäsuoraa teknisen johtamisen (organisaatio) tai epäsuoraa henkilöstön johtamisen kautta.

Erinomainen rehtori luo koulustaan kaikkien siellä toimivien oppivan yhteisön. Suomessa koulutyö, opetuksen kehittäminen ja rehtorien toiminta nojaavat yhteisiin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa kuvattuihin arvoihin. Niiden tulee heijastua koulun johtamiseen ja näkyä rehtorin toiminnassa.

Mikko Salosen teemana oli  "Koulun toimintakulttuuri luodaan yhteistyössä " 

Rehtorin tehtävänä on  kehittää  paitsi itseään myös koko kouluyhteisöä. Nämä kaksi tehtävää ovat kuin kaksi raidetta, ja niiden on kohdattava. Kouluyhteisön toimintakulttuuri on se konteksti joka tukee rehtorin omaa kasvua. Tai sitten ei.

Rehtori ei toimi ainoastaan koulun opetustyön johtajana. Erinomainen rehtori  johtaa ja kehittää työyhteisöä hyvässä yhteistyössä. Rehtorin on yhdessä kouluyhteisön kanssa rakennetta innostava toimintakulttuuri. 

Rehtori ei voi luoda yksin toimintakulttuuria, vaan yhdessä koulun henkilöstön kanssa. On opittava yhdessä. Koulusta tulee rakentaa toinen toisilta oppiva yhteisö. 

Oppivan yhteisön toimintakulttuurin ajovoimia on useita:Näitä ovat  mm. Yhteinen visio, päämäärät ja arvopohja, yhteisöllinen vastuu oppilaiden oppimisesta ja tuloksia, reflektiivinen ja ammatillinen oman työn tutkiminen sekä yhteisöllinen ammatillinen oppiminen ja jatkuva kehittyminen sekä myös verkostot ja kumppanuudet oppimisen lähteinä.

Salonen korosti, että jaettu johtajuus on rehtoriuden kovaa ydintä. Se näkyy, kuuluu ja tuntuu yhteisenä kulttuurina, johtajuuspuheena ja diskurssina, yhteisiksi koettuina ja omaksuttuina  arvoina tavoittein, toimintatapoina, käytänteitänä, me-puheena ja sopimuksina sekä osallistavana ja prosessuaalisena yhteisönä.

Konkreetteja niksejä arkisten ongelmien ratkaisuun Salonen ei luvannut.

Kirjan tekijöiden  jälkeensä kuultiin kentän äänenä  Suomen rehtorit ry:n puheen johtaja Antti Itkosta.

Itkosen mielestä kirja on todella tärkeä ja kaivattu teos suomalaisesta oppilaitosjohtamisesta ja sen kehittämisestä. Johtaminen on monessa mielessä taitekohdassa. Nyt on oikea panostaa oppilaitosjohtamiseen ja koulun johtamisjärjestelmän kehittämiseen - kuten hallitusohjelmaan on kirjattu. 

Itkosen mukaan  kirja on toisaalta tutkimusperustainen toisaalta käytännönläheinen, ja sen on hyvä juttu.  Hän löysi kirjasta konkreetteja työkaluja  nykytila-analyysistä  jaetun johtajuuden ja tiimiorganisaatiomallien rakentamiseen. Teos on hänestä mainio johtamisen oppikirja ja  koulun kehittämisen matkaopas.

KIRJAN voi tilata linkistä:

https://www.propublishing.fi/products/patevasta-erinomaiseksi-rehtori-koulun-toimintakulttuurin-kehittajana

OLEN luvannut esitellä kirjaa myöhemmin vielä tarkemmin tässä blogissa. 

Viikkoraportti 19/2022

Paluu arkeen. Paljon muistettavaa ja hoidettavaa. Tulostinta en saanut toimimaan.

VIIKKO 19

 Maanantai 9.5.

Maanantai vielä lakkopäivä. Koulut on kiinni.

OpeUralla oli pitkä kokous Siltavuorenpenkereellä. Nyt pitäisi tämän artikkelin olla valmis. Katsotaan kelpaako. Seuraavan kerran koolle kesän jälkeen.

Valtuustoryhmä (teams)  kutsuttiin koolle. Lakon vuoksi esityslistaa ei ole lähetetty. Ensi viikolla on lähikokous.

 Tiistai  10.5.

Ope-lakkolaiset palasivat töihin. Klo 12 tuli vaatimaton. sovintoesitys. 

Näkemiin talvi. Veli Nopea vaihtoi alle kesärenkaat.

Iltapäivällä 2,5 tunnin Kestävä Espoo -ohjelmaryhmän kokous.

Sen jälkeen vielä Perinneseuran pikakokous huomisesta kevätseminaarista.

Välissä naputin pitkästä aika kirjaesittelyn blogiin.

 Keskiviikko 11.5.

Kouluvaaripäivä 9-12  Bussiretki Glimsiin. Tein retkestä pikkuclipsin.

I

Illalla Espoon Perinneseuran kevätseminaari: Espoo 1972 Kello 17 -19.30. Hienosti meni.

 

 Torstai 12.5.

Poren kokous klo 14. Innostavaa keskustelua.

Pro Rectorin ALV-maksun deadline. Ehdin maksaa jo maanantaina.

 Perjantai 13.5. 

Perjantai ja 13. päivä. Puutarhahommia ja artikkelien naputusta.

Päivällinen Hakaniemen hallissa. Tietysti kermainen lohikeitto.

Viimeistelin Jukka Jokirannan muistokirjoituksen.

Illalla katsottiin loppuunihan erilainen ja hulvaton minisarja ruotsalaisesta pankkiryöstäjästä.

 Lauantai 14.5. 

Sain kirjoitettua  aiheesta "Rehtori vuonna 2030" Rexi lehden pyynnöstä. Dl. maanantai-aamuna. Lähetin tänään.

Kävin Nuuksion koulun lakkautusjuhlissa. Haikeaa. Tein siitä pienen clipsin.

Päivälliseksi juustoista kanakeittoa. Tosi hyvää.

Illalla hetkittäin tv:n ääressä: Euroviisut. Jääkiekkoa.

 Sunnuntai 15.5. 

Naputtelua koko päivä. Nyt taas työn alla artikkeli Suomen opettajapolvista.

Kanakeitto edelleen maiskis.

Ensi viikon touhujen hahmottelua.

80. sotapäivän aforismi

 Venäjä myrkyttää ja häpäisee eri mieltä olevia kansalaisiaan.