Valtuuston kokouksessa - pitkästä aikaa

Vara-nro2  sai istua pitkästä aikaa valtuuston penkillä. Tällä kertaa Hannele Kerolan paikallq. Taisi olla syksyn ensimmäinen kertaa? Mutta ei pitkään. Siksi lyhyt lista oli. Kokous päättyi jo ennen klo iltaseitsemää.

Kun meni talolle ajoissa, ehti syödä jopa kaksi lautasellista Janssonin kiusausta. Ja kuuli tosi upea uutisen: Ryhmät olivat päässeet Markku Sistosen johdolla pidetyissä neuvotteluissa  budjettisopuun. Kasvun ja oppimisen toimialan varhaiskasvatukseen, perusopetukseen ja lukioon  saatiin puuttuneet  yli 10 miljoonaa. Ehkä 12? Vow 1!

Moni oli  ollut huolissaan investointiohjelmasta. Nyt  sovittiin, että aikaisemmasta poiketen maaliskuussa käynnistetään 10-vuotissuunnitelman laadinta, jota laadittaessa kuullaan eri lautakuntia. Vow 2.

Itse  kokouksen asialistan tärkein kohta oli hyvinvointialueuudistuksen johdosta tarvittavat muutokset hallintosääntöön. Puheenvuoroissa kannettiin huolta siitä, että alueet aikovat keskittää oppilashuollon palveluita nimenomaan kahdenkeskisiin tapaamisiin oppilaiden kanssa, ja näin koulun tarvitsema tuki oppilashuollon väeltä heikkenisi. Kaupunginhallitus on nyt se elin, joka hoitaa rajapintaa.

Peruskoulujen johtokunnat

Samassa momentissa oli myös esitys, että peruskoulun  johtokunnat lakkautettaisiin. Ennen kokousta oli sovittu, että tästä momentista ei nyt tehdä päätöstä, vaan siihen palataan myöhemmin. Puheenvuoroja johtokunnista kuitenkin käytettiin. Johtokuntia puolustettiin. Niin minäkin.  

Omassa lyhyessä puheenvuorossani kertasin - vaikka puheenjohtaja yritti keskeyttää (noloa muuten) -  kodin ja koulun yhteistyötä peruskoulun 50 vuoden aikana. Vuonna 1972 käynnistynyt peruskoulu jätti kodit koulua koskevan päätöksenteon ulkopuolelle. Tilanne muuttui 1980-luvulla. Kunnille ja kouluille annettiin lisää liikkumatilaa omaleimaisuudelle. Vanhemmille avattiin väylä oman  lapsen koulun lisääntyneen autonomian käytön  päätöksentekoon: Luotiin koulukohtaiset johtokunnat.  1990-luvulla  koulut ja niiden johtokunnat saivat huimasti lisää päätösvaltaa. Koulut saivat jopa luoda omia oppiaineita. Johtokunnat olivat aktiivisesti vaihtoehtoja valittaessa.

2000-luvulla suunta kääntyi taas: Palattiin keskitetympään ohjaukseen. Johtokuntien kokousten määrää vähennettiin. 

Ja nyt vuonna 2023 Espoon kaupunginhallitus esittää äänestyksen jälkeen johtokuntien lakkauttamista. Palaammeko Espossa  kodin ja koulun yhteisen päätöksenteon nollapisteeseen 1970-luvulle?

Kouluilla on tänään yhä vapautta tehdä merkittäviä pedagogisia valintoja omista kasvatuksellisista painopisteistään.  Kouluissa kasvatetaan toisten  isien ja äitien lapsia ja nuoria. Kodeille on totisesti oikeus tulla kuulluksi, kun näitä valintoja tehdään. Eikä vain oikeus tulla kuulluksi vaan  myös  oikeus saada olla mukana  edustajiensa kautta siinä päätöksentekoprosessissa, jossa heidän lastensa koulu tätä vapauttaan käyttää. Johtokunta on THE väylä.

2 valtuustokysymystä

Kouluja koski myös kaksi listan valtuustokysymystä. Toisessa  toivottiin  lisää mahdollisuuksia  järjestää oppilaille hiljentymistaukoja välituntisin.  Kaupunginhallituksen vastaus merkittiin tiedoksi.

Valtuutettu Henna Kajava ym. olivat huolissaan oppilaiden keskittymiskykyä haittaavasta kännyköiden käytöstä. Monet olivat samaa mieltä. Valtuusto hyväksyikin kaksi  Hennan toivomusta. Toinen koski kännykkäparkkien käyttöönottoa ainakin yläkouluissa. Toinen ideaa kokeilla kännykätöntä viikkoa. Toivomukset hyväksyttiin yksimielisesti. En ruvennut kinaamaan asiasta.

Kouluvaarin Uutisia 27.10. -23

 

Syysloma toi tauon kouluvaarihommiin. Väliä tuli about 15 päivää.  Mutta tänään taas.  

 K  ylmähkö oli keli. Muutama pisara luntakin. Sisällä oli lämmintä. Perjantain pesti klo 9 - 13.30 lämmitti sekin sydäntä. 3N on hieno luokka, josta on upeaa käydä haukkaamassa nykykoulun arkea.

• 3N-luokan päivä alkoi turvalliseen tapaan ohjelman tsekkauksella.  Luvassa oli paljon lapsia innostavaa. 
• Ekalla tunnilla kirjoitettiin  jännittävää tarinaa, Virke kerrallaan heitettiin nopalla sana, joka pitää siitä löytyä. Ja lopuksi otsikko ja kuva.
• Sitten välitunnille. Kouluvaari meni mukaan valvomaan.
• Toisella tunnilla tuli kirjastoauto. Koottiin koulun kortilla palautettavat ja uusittavat kirjat. Käsky oli selvä;: jokainen lainaa kirjan. Kouluvaari sai auttaa, kun etsittiin netistä islamia opettavalle tuntiopettajalle eri luokka-asteiden oppisisällöt Löytyivät. Ja myös arviointikriteerit katsomusaineille.
• Sitten olikin jo lounastauko. Kaitsun porukka oli kattanut uunikalaa ja mm. grilliperunoita sekä tuoretta salaattia. Ruokapalkkalainen kävi kuittaamassa vihkoon saaneensa/syöneensä aterian.
• Kolmosluokilla on lupa valita yksi kolmesta  luokkatilasta, kunnes kaikki olivat valmiita aloittamaan opiskelun. 3N-luokassa  katsottiin hauskoja piirrettyjä lyhytleffoja. Kouluvaari sai valvoa, että kaikki sujuu. Sujui. 
• Sitten taidetouhut jatkuivat. Halloween teemasta nautittiin. Nyt piirrettiin oman käden avulla luurangon käsi  ja opittiin samalla vahingossa käden luiden rakenteet. Luuosat jätettiin värittämättä mustiksi, ja sen sijaan kastettiin ne öljyllä. Näin luuosista tuli hauskasti läpikuultavat.  
• Sitten tulikin siesta. Kouluvaari kävi siirtämässä autoa K-kaupan kadun varrelta, koska siellä parkkiaikaa on vain neljä tuntia.  
• Viikon viimeisenä oli katsomustunti. 3N-luokassa oli evlut. uskontoa. Teemana oli Joosef, jonka veljet myivät orjaksi. Opettaja luku tarinaa välillä parikin lasta söpösti sylissään,  ja käytiin innostavaa eettistä keskustelua mm. syytetyksi joutumisesta ilman syytä.  
• Klo 13.28 Kamat reppuihin, reppu selkään, tuolit paikoilleen, vaatteet päälle, kengät jalkaan ja  eikun viikonlopun viettoon ja odottamaan tiistaita.
• Tiistaina on nimittäin koululla Halloween tapahtuma,.

  

Puhelimet reppuun

Auroran koululla on selkeä sääntö: Puhelimet ovat repussa tai  luokan hyllyllä koko koulupäivän ajan.  Niitä käytetään, kun opettaja antaa kuvan. Rehtori Hanna muistutti asiasta keskusradion kautta ystävällisesti mutta jämäkästi.  Puhelimia ei oteta völitunnille. Just näin. Kun on selkeät säännöt ja niistä pidetän tiukasti mutta ystävällisesti kiinni, hommat sujuvat.

Kiitoksia Auroran väelle ja 3N-luokalle kivasta päivästä. Tavataan heti viikonlopun jälkeen. Silloin käynnistyy  joululaulujuttu.

 

 

Kielletään oppilailta kännykät! Vai?

Luostarikoulussa.

YSTÄVÄNI, rehtori Risto Rönnberg on kirjoittanut Keski-Suomalaiseen napakan  kirjoituksen, joka perustelee opettajan oikeuksia kieltää oppilailta kännyköiden käyttö koulussa. Tässä linkki kirjoitukseen.

MITÄ jos kuitenkin tarkastelisimme asiaa hieman yleisemmällä tasolla, eikä lainkaan kysymyksenä koulun tai oppilaan oikeuksista? Tai onko kännykkä hyvä vai paha keksintö. Otetaan vauhtia kouluinstituution historiasta.

NYKYISEN kaltaisen koulun aihio syntyi keskiajalla kirkon hallinnoimiin luostareihin ja tuomiokirkkoihin. Näissä kouluissa eristäydyttiin syntisestä maailmasta. Luostarin muurien sisällä voitiin varsin tarkkaan valvoa, mitä noviisit kokivat. Koko "oppimisympäristö" saatiin palvelemaan kristillistä kasvatusta, eikä negatiivisia myötä- tai vastakasvattajia ollut touhua haittaamassa.  Yksi ehto oli, että luostarissa asuttiin valvottuna, vuorokaudet ympäri. Koulu ei ollut "käymäkoulu", jossa oltiin vain muutama tunti.

VIELÄ 1900-luvun alussa  silloista koulua syytettiin  yleisesti elämälle vieraaksi. Opetuskieli ei ollut aina lasten äidinkieli. Opetettavat asiat olivat vieraita. Kanonisoitu opettaja puhui etukäteen moneen kertaan kontrolloitua tietoa totuutena, joka oli päntättävä päähän.  Koulurakennuskin oli luostarin ja kasarmin yhdistelmä.  Koulun pihalta ei saanut poistua.  Pyrkimys pedagogisoida koko lapsen elämä hallitsi myös sisäoppilaitoksissa.  Vanhemmat tapasivat lapsiaan vain loma-aikoina.

J.-J.- Rousseau oli tuonut pedagogiikkaan negatiivisen kasvatuksen käsitteen. Sillä tarkoitettiin lasten suojelua kasvulle vahingolliselta. Luostarikoulun perinnettä korostava koulu eli omaa elämäänsä omilla ehdoillaan ja säännöillään.

NEGATIIVISEN kasvatuksen vaihtoehto on positiivinen  kasvatus: Siis aineksien ja virikkeiden antaminen oppilaalle. Siis se mitä yleensä opetuksella tarkoitamme.

Saksalainen ulkoilmakoulu 1920- tai 1930-luvulta.

1900-luvun alussa ns. uuden koulun liike nousi vastustamaan wanhaa luostarikoulun perinnettä.
Yhä vähemmän lapsia suojeltiin kosketukselta maailmaan.  John Dewey vaati kouluja avautumaan oikeaan  elämään.  Celestin Freinet vei oppilaansa tutkimaan maatiloja jne. ja tekemään niistä lehtijuttuja.

Hurjimmat kokeilijat halusivat konkreetisti luopua koulurakennuksista ja viedä
oppilaat luontoon- kuten kuvan saksalaisessa ulkokoulussa.

Neuvostoliitossa Nadezda Krupskaja käynnisti "koulun kuolema"- hankeen, jossa oppilaat vietiin tehtaisiin oppimaan. Samassa maassa Anton Makarenko sijoitti koulunsa osaksi kolhoositoimintaa. Yhdysvalloissa kokeiltiin ns. Platoon-plania, jossa -koulutilapulan vuoksi- oppilaita opetettiin museoissa, urheilukentillä jne. Saksassa Kerschensteiner ehdotti, että opettajien tilalle ammattikouluihin palkattaisiin "oikeita" osaajia....

Suomessa edettiin varovaisemmin, mutta valittiin kuitenkin 1920-luvulla kansakoulun oppiainekeeksi kotiseutuoppi ja 1960-luvulla kansalaistaito. Molemmissa käsiteltiin ihan arjesta tuttuja asioita.

Kaikki kokeilut eivät suinkaan onnistuneet, jopa päinvastoin. Mutta kysymys oli herätetty. Onko koulu  elämän eteinen? Pitääkö koulussa lukea kirjaa vai "elämän kirjaa". Pitääkö koulussa laskea hyväksi muualla hankittu osaaminen? Onko läsnäolo pakollista? Pitäisikö tavan, jolla koulussa opitaan, muistuttaa tapaa, jolla muutoinkin elämässä opitaan? Huimapäät alkoivat puhua oppimisen kaikkiallisuudesta. Pitäisikö koulussa olla samat säännöt kuin muutoinkin yhteiskunnassa?....

KYSYMYS kännyköistä olisi  minusta syytä suhteuttaa tähän kysymysnippuun. Kännykät muuttavat tapaamme elää. Kaikki muutokset eivät ole hyväksi. Voidaanko koulussa toimia  toisella tavalla, kuin "oikeassa" maailmassa.  Kannattaako se sota? Voiko koulu vuonna 2016  eristää maailman kouluseinien ulkopuolelle? Vai olisiko meidän päinvastoin  avattava  vielä enemmän ovia ja ikkunoita maailmaan?

Olen sitä paitsi ollut mukana sadoissa kokouksissa ja koulutustilaisuuksissa, joissa niin rehtorit kuin opettajatkin karkailevat  itse läppäreillään virallisesta agendasta. Varmaan te muutkin.

YHDYN vahvasti Risto Rönnbergin näkemykseen, että koulu on ohjattua toimintaa, jota opettaja johtaa ja määrää. Kunpa yhä useampi meistä määräilisi fiksusti.