 |
| Ehkä ensimmäinen yliopisto? Platonin akatemia. Opetustaulu. |
YLIOPISTO on tieteellistä tutkimusta tekevä ja korkeinta tieteellistä opetusta antava laitos. Tänään yliopistossa opiskelee merkittävä osa suomalaisista, lähes 200 000. Tutkintoja suoritetaan vuosittain noin 30 000. Yliopistoilla on neljä tehtävää:
- tieteellinen tutkimus ja
- siihen perustuva ylin opetus
- ns. kolmas tehtävä: yhteiskunnallinen vaikuttavuus sekä
- tehtävä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.
Suomessa on tänään 13 yliopistoa. Kaksi niistä on säätiöitä:
- Aalto-yliopisto (Aalto-korkeakoulusäätiö - omaa sukuaan Teknillinen korkeakoulu 1849...)
- Tampereen yliopisto (Tampereen korkeakoulusäätiö)
Maanpuolustuskorkeakoulu on puolustushallinnon alainen. Muut ovat julkisoikeudellisia laitoksia. Tässä perustamisjärjestyksessä:
- Helsingin yliopisto (perustettu vuonna 1640, "omaa sukuaan" Turun Akatemia )
- Svenska handelshögskolan (perustettu vuonna 1909)
- Åbo Akademi (perustettu vuonna 1918)
- Turun yliopisto (perustettu vuonna 1920)
- Jyväskylän yliopisto (perustettu vuonna 1934)
- Oulun yliopisto (perustettu vuonna 1958)
- Vaasan yliopisto (perustettu vuonna 1968)
- Lappeenrannan–Lahden teknillinen yliopisto LUT (perustettu vuonna 1969)
- Lapin yliopisto(perustettu vuonna 1979)
- Itä-Suomen yliopisto (perustettu vuonna 2010- edeltäjät Joensuun yliopisto 1969 ja Kuopion yliopisto 1966))
- Taideyliopisto (perustettu vuonna 2013, "omaa sukuaan Kuvataideakatemia 1848, Sibelius-Akatemia 1882, Teatterikorkeakoulu 1979
Yliopiston uusi synty
Yliopistolaitoksen synty ajoitetaan 1000- 1100-luvuille. Alkuituna pidetään oppineiden yhteisön pitämiä studia generalia-luentoja. Ensimmäisillä keskiajan korkeakouluilla oli ammatillinen luonne. Ne erikoistuivat lakimiehien, lääkärien ja pappien koulutukseen. 1100-luvulla koulutettiin Salernossa lääkäreitä, Bolognassa oikeusoppineita ja Pariisissa jumaluusopin opettajia. Myöhemmin 1200-luvulla yliopistot alkoivat laajentua monitieteisiksi.
Ruotsi-Suomen ensimmäisiä yliopistoja olivat Lundin yliopisto vuodesta 1425, Uppsalan yliopisto (1477), Tarton yliopisto silloisessa Ruotsissa (1632) ja Turun Akatemia (1640).
Keskiajan yliopisto
Paavi antoi luvan perustaa yliopisto, jolle myönnettin oikeus jaella oppiarvoja. Yliopistot olivat yksityisiä, ; opiskelijat maksoivat itse opetuksen. Toki kirkko ja valtio ulottivat vaikutustaan niihin, mutta ne saivat pian opetuksen vapauden.
Yliopistojen syntyä on kuvattu kahdella tavalla. Monet- ainakin Pariisin kuuluisa yliopisto - syntyivät katedraalikouluista. Toiseksi on kerrottu, että jo 1100-luvulla syntyi kuuluisien opettajien ja tiedonhaluisten nuorukaisten vapaita yhdistyksiä, joista vähitellen kasvoi erityisiä korkeakouluja. Opettajat alkoivat järjestäytyä killoiksi, ammattikunniksi (kuten käsityöläiset).Pikku hiljaa syntyivät monet tieteet ja tiedekunnat.
Pariisissa syntyi 1200-luvulla konflikti, kaupungin poliisin ja opettajien kesken oikudesta puuttua pappien asioihin. Konfliktissa vangittiin opettajia. Kuningas pakotettiin antamaan opettajille vapauskirje. Siinä hän takasi opettajille ja opiskelijoille, että he kuuluvat kokonaan kirkon- ei valtion - tuomiovallan alle. Paavi Innocentius III - joka oli itse opiskellut Pariisissa- vahvisti tämän päätöksen. Samlala Paavi tunnusti opettajien ammattikunnan täyden itsenäisyyden. Seuraava paavi päätti, ettei opiskelijoiden ja opettajien ammattikunnan tule olla piispan eikä kanslerin vallanalainen. Heidän tuli noudattaa suoraan paavin ohjeita. Näin maistereiden yhteisö sai opetuksen ja tutkimuksen vapauden sekä riippumattomuuden kirkosta. Opettajat saivat myös laatia omat lakinsa ja perustaa omat tuomioistuimensa. Paavi siirsi heille oikeuden myöntää opettamislupa kaikille, jotka olivat siihen kypsiä. Tuomiokirkkokoulu muuttui yliopistoksi.
Keskiajalla yliopistoihin ei ollut pääsyrajoituksia; Ikäkään ei ollut ratkaiseva. Yliopistoon tultiin tavallisesti 13-14-vuotiaana. Ylioppilaan piti hankkia itselleen maisteri kokeneempien opiskelijoiden joukosta. Opettajat olivat oppilaiden maksujen varassa.Skollaari opiskeli sitten mestarin johdolla noin kahden vuoden ajan. Sen jälkeen hänestä tuli baccalaureus (kisälli). Nyt hän sai itse opettaa mestarinsa valvonnan alaisena kaksi vuotta. Senjälkeen hänestä itsestään tuli magister. Magisterin täytyi jäädä yliopistoon kahdeksi vuodeksi opettamaan vuorostaan itsenäisesti uusia ylioppilaita ” docendo discimus”- periaatteella. Samalla hänellä oli mahdollisuus jatkaa opintojaan ylemmissä tiedekunnissa ja hankkia tohtorinarvo.
Pariisin yliopisto
Pariisissa filosofinen tiedekunta vastasi triviumista, kvadriviumusta ja filosofiasta. Se siis muistutti myöhemmin syntynyttä lukiota (gymnaasiota). Opiskelijat jaettiin kansakuntiin (suomalaiset taisivat kuulua englantilaiseen).
Juridisella, lääketieteellisellä ja teologisella tiedekunnalla oli dekaanit. Joka tiedekunnalla oli omat lait ja säädökset.
Yliopistolla ei ollut aluksi omia tiloja; opetusta annettiin vuokratiloissa. Kirjat olivat harvinaisia ja kalllita. Käsinkoristellut kirjat makosiva hyvinkin useiden lehmien verran. Niitä sai lainata rahasta ja kopioida.
Opiskelijoiden asuminen oli aluksi huonosti järjestetty. Monet kerjäsivät. Myöhemmin syntyi opiskelijakoteja ja collegiumeja. 1300-luvulla niissä järjestettiin ”läksyapua” ja niihin koottiin kirjasto. Pikku hiljaa sinne siirtyi myös opetusta. Näin syntyy College.
Yliopistoilla oli munkkimainen luostarin leima. Opetus ei oleellisesti eronnut muista tuon ajan kouluista. Myös yliopistoissa opetettiin myös alkeistietoa.
Tärkeimmät opetusmuodot olivat luento, lectio ja keskustelu. Oppilaita ei vaadittu lukemaan kirjaa vaan kuuntelemaan se. Luento oli saarnan kaltaista, ja siitä tehtiin muistiinpanoja. Opetus oli usein yksitoikkoista ja väsyttävää. Opettaja selitteli jotain kanonista tekstikirjaa. Kirjoihin ei ylioppilailla ollut varaa. Suuri osa opiskelusta oli tovereiden antamaa.
Opiskeluun kuului väitöksiä. Ensimmäinen tutkinto (väitös) suoritettiin 14 vuoden iässä: siinä piti osata puolustaa itseään tutkijoiden väitteiltä häntä vastaan. Tai sitten opettaja esitti väitteen, ja oppilaat olivat oppilaat vastaväittäjiä.
Tieteellisyys tarkoitti keskiajalla skolastiikkaa, filosofista päättely- ja todistelukykyä. Yliopistollisen opetuksen päätarkoituksena oli opettaa ja totuttaa ylioppilaat esittämään väitteitä, väittämään niitä vastaan ja puolustamaan esitettyjä ajatuksia perinnäisen logiikan tarjoamin keinoin latinan kielellä mahdollisimman taitavasti ja samalla tyylikkäästi. Skolastiikka eli ”kouluviisaus” pyrki esittämään kirkon opin järjestelmällisesti ja todistamaan se yhtä pitäväksi järjen totuuksien kanssa. Järjellä haluttiin ymmärtää se, mitä jo uskottiin. Tietoihin perehtyminen johti kuitenkin myös siihen, että ristiriidat tulivat esiin. Ne lakaistiin maton alle ns. kahden totuuden periaatteella. Skolastiikan keskus oli nimenomaan Pariisi. Skolastiikka kunnioitti auktoriteetteja ja traditiota. Se mitä oli opittu, haluttiin viedä perintönä sukupolvelta toiselle. Aristoteles oli maallisissa asioissa erehtymätön. Pohdittiin mm. Miksi Eeva luotiin kylkiluusta ei jostain muusta Aadamin ruumiin jäsenestä. Turhia pohdiskelevan oppisuunnan tilalle tuli myöhemmin yksinkertainen, raamatullinen uskonnonopetus.
Länsimaisen yliopistolaitoksen historiassa on neljä jaksoa. Ensimmäinen on tämä keskiajan yliopisto. Keskiajan yliopisto oli kirkon suojeluksessa ja sen tärkeimmäksi tehtäväksi katsottiin korkeimman pappissivistyksen antaminen. Myös tiedon säilyttäminen oli tärkeää.
Suomalaiset keskiajan yliopistoissa
Yliopisto-opintoja suomalaiset joutuivat keskiajalla suorittamaan ulkomailla. Näihin opintoihin oli mahdollisuuksia vain harvoilla suomalaisilla. Ulkomaille lähtijöitä vaadittiin sekä lahjakkuutta että varallisuutta - joko omasta takaa tai joltain opinnot rahoittaneelta. Perillä oli löydettävä sopiva opettaja. Opiskelijat asuivat usein yhdessä maisterinsa kanssa.
Ensimmäiset suomalaiset matkustivat "ulkomaille" opiskelemaan jo 1300-luvulla. Yhteensä heitä oli tuolla vuosisadalla 50-100. Alimman tutkinnon suoritti 12 miestä.
Vuoteen 1520 mennessä kaikkiaan noin 140 suomalaisnuorta oli opiskellut ulkomaisissa yliopistoissa. Se tarkoittaa muutamaa poikaa ikäluokkaa kohti.1400-luvun alkupuolelle saakka Pariisi oli suosituin yliopisto, mutta jo keskiajan lopulla sen ohi suosiossa menivät saksalaiset yliopistot, Leipzig, Erfurt, Rostock ja Greifswald.
Eurooppalainen yliopisto 1500-1600- luvuilla
Yliopistolaitoksen toinen jakso alkaa reformaatiosta. Reformaation jälkeen yliopiston kansainvälinen luonne luonne heikkeni ja siitä tuli kunkin maan omia tarpeita palveleva virkamieskoulu - pappisvalmistus edelleen tärkeimpänä. Tiedon säilyttäminen oli edelleen tärkeää.
Reformaatio jäi kuitenkin protestanttisissa maissa kesken. Aristotelinen skolastiikka valloitti takaisin asemansa yliopistossa. ”Aristotelis-skolastisen” päättelyn tomuinen mylly jyskytti edelleen.” 1600-luvulla melkein kaikissa yliopistoissa opetettiin keskiaikaista maailmankuvaa, vaikka yliopistojen seinien ulkopuolella mm. Galilei, Leibniz, Newton ja Descartes aukoivat tutkimukselle uusia uria.tietoa). Tieteellinen elämä keskittyi tieteellisiin seuroihin.
Turun Akatemia
Kuningatar Kristiina - tarkemmin tuolloin 13-vuotiaan Kristiinan holhoojahallitus- antoi vuonna 1640 käskyn perustaa Kuninkaallinen Turun Akatemia (Regia academia aboensis). Se perustettiin muuttamalla Turun 10 vuotta toiminut kymnaasi yliopistoksi. Gymnaasin useimmat opettajat ylennettiin professoreiksi.
Aluksi professoreita oli 11. Yhdeksän heistä oli ruotsalaisia. Yliopiston opettajat ja muut toimihenkilöt eivät saaneet palkkaa rahana vaan karjana ja viljana (heille määrätyistä talonpoikaistaloista). Yliopisto vaihtoi ne rahaksi. Professoreilla oli lisäksi ns. praebenduminsa. He hoitivat samalla papintoimia maalaisseurakunnissa. Tieteelliset ansiot eivät olleet ratkaisevia oppituoleja täytettäessä. Myös Turun akatemialla oli itsehallinto ja tuomiovalta.
Akateemiseen yhteisöön kuului 250 ylioppilasta. Yliopistoon sai täällä hakeutua jopa kymmenenvuotiaana.
Yliopisto toimi Turun kymnaasin vanhoissa tiloissa, kaksikerroksisessa kivitalossa.Tiedekuntia oli neljä kuten Uppsalassakin : filosofinen, teologinen, lainopillinen ja lääketieteellinen. Ylioppilaat opiskelivat ensin filosofisessa tiedekunnassa, minkä jälkeen heillä oli mahdollisuus erikoistua teologisessa, lainopillisessa tai lääketieteellisessä tiedekunnassa. Akatemian yhteyteen kutsuttiin Suomen ensimmäinen kirjanpainaja ja ensimmäinen kirjakauppias kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1642.
Akatemian tehtävänä oli ennen kaikkea kouluttaa uusia pappeja, maaherroja, lääkäreitä, kaupunkien virkamiehiä, kruununvouteja, nimismiehiä, tuomareita ja upseereita.
Turun Akatemian perustaminen oli tärkeää koko maan koululaitoksen kannalta. Ajovoimana oli Ruotsin kruunun pyrkimys yhtenäistää ja ruotsalaistaa laajaksi paisunut valtakunta.
Suomen ensimmäinen yliopisto oli ”virkamieskorkeakoulu"suurvalta-Ruotsin valtion palvelukseen. Tutkimus oli vielä vähäistä. Uskottiin, että yliopiston avulla voidaan ohjata myös rahvas ”sivistyksen esikartanoihin”, sitä mukaan kun opettajien ja pappien sivistystaso nousisi. Akatemiassa koulittiin näin kansalle esimerkkejä.
Alunperin Akatemian päämäärä oli sivistää Suomen kansa humanistis-käytännöllisessä hengessä - ei uskonnollisesti. Laiskottelun, juoppouden, tupakoinnin, kiroilun ja epäsiveellisen elämän sijaan kansa oli kasvatettava moraalista vastuuta, hyviä ja kauniita käytöstapoja, ahkeruutta ja toimeliaisuutta.
Ensimmäisen vuosikymmenen aikana yliopistokasvatuksen ihanne oli klassillinen yleissivistys: latinantaito ja yleinen sivistynyt käytös. Oli osattava pitää puheita, kirjoittaa ja esittää runoja, käydä loogista keskustelua, päätellä ja väitellä.
1600-luku oli puhdasoppisuuden aikaa. Pian Akatemiakin siiryi renessanssihumanismista yhä vahvemmin korostaaan kirkollista sensuuria ja puhdasoppisuutta. Monet professorit olivat jyrkkiä protestantteja. Sallittua oli opettaa vain sellaista, mikä oli sopusoinnussa Pyhän Raamatun ja evankeelisen tunnustuksen kanssa. Yliopiston pääsuunta kääntyi ammatilliseen suuntaan, pappiskasvatukseen päin. . Tieteellisyys tarkoitti olennaisesti samaa kuin keskiajalla, skolastiikkaa, filosofista päättely- ja todistelukykyä.Tärkeää oli, että tiede oli sovussa Raamatun kanssa.
Yliopisto 1700- 1800-luvuilla
1700-luvulla alkoi yliopistolaitoksen kolmas jakso; yliopistoissa heräsi vireä henkinen elämä ennen muuta luonnontieteellisen ja taloudellisen harrastuksen ansiosta. Yliopisto ei ollut enää sanaviisauden tyyssija. Yliopistoilla oli konkreetti tavoite: onnellistaa ihmiskunta valistuksen avulla.
Vuonna 1734 perustettiin Göttingenin yliopisto; nyt opetuksen vapaus tuli koko yliopistollisen toiminnan perustaksi. Göttingenin yliopistolt käynnistyi kolmen rintaman sota:
1. vanhaa humanismia vastaan (kansallinen kirjallisuus; ei matkita latinaksi)
2. uskontoa vastaan (esim. filosofisen tiedekunnan asema vahvistui)
3. utilitarismia vastaan (hyöty)
Yliopistot nousivat henkisen elämän johtoon, ja pysyivät siinä koko 1800-luvun. Saksan suuret filosofiset järjestelmät syntyivät yliopistoissa. 1800-luvulla Saksassa luotiin käsite Bildung, joka suomennettiin sivistykseksi. Käsite syntyy humanistien kritiikistä; He halusivat edistää hyötyvapaata ”puhdasta tietoa”.
Turun Akatemia 1700-luvulla
Isonvihan vuosiksi 1713–1721 Turun Akatemia evakuoitiin Tukholmaan ja toiminta oli pysähdyksissä. Uudenkaupungin rauhan (1721) jälkeen yliopiston toiminta käynnistyi; Akatemia nousi tuhkasta vuonna 1722.
Yliopisto menetti teologisen latinakoulun maineen. Se maallistui. Pääkysymykseksi nousi puhdasoppisuuden sijaan talousopin ongelmat. Käynnistyi luonnontieteellis-käytännöllinen suuntauksen periodi. Puhdasoppisuuden vartioiminen ei ollut enää niin tärkeää; Ruotsi ei ollut enää suurvalta, eikä sen vastuulla ollut puolustaa protestantismia.
Elettiin vapauden aikaa. Säädyt olivat vallassa. Luonnontiede oikein harjoitettuna ei kumonnut uskoa, kirkkoa ja Raamattua konkreetisti tuli edistää maanviljelystä.
Hyödyn ja valistuksen aatteet tunkeutuivat yliopistoon. Hyödyn tavoittelu oli patrioottista toimintaa. Maa oli köyhtynyt ja pienentynyt. Maan tulevaisuuden uskottiin rakentuvan vaurastumiselle. Yliopiston tehtäväksi tuli koettaa kasvattaa kansa ahkerammaksi ja sen talous tuottavammaksi.Turun akatemia muuttui yhä enemmän suomalaiseksi korkeakouluksi.
Aika oli kypsä kokemusperäisen luonnontutkimuksen syntymiseen - puutarhahoitoakin edistettiin. Kemia alkoi palvella käytännöllisiä päämääriä. Myös hengentieteellinen tutkimus saattoi menestyä-.
Kaksi kiintoisaa kysymystä, joista keskusteltiin vilkkaasti 1700-luvulla, olivat liika koulutus ja älykkäiden valinta. Hyödyn aikana koko kansan kouluttamista pidettiin turhana, koska kullakin säädyllä ajateltiin olevan erilaiset koulutustarpeet eikä laiskoja ja tyhmiä kannattanut opettaa.
1700- 1800-lukujen taitteessa Akatemian tuottelias luonnon- ja hyötytieteellinen periodi oli päättymässä. Akatemia alkoi siirtyä humanistiseen kultakauteen.
Hyödyn aikakausi jatkui yliopiston ulkopuolella. Suomen Talousseura oli vapauttamassa yliopistoa taloudelliseen hyötyyn keskittymisestä. Talousseura pyrki monin tavoin kasvattamaan kansaa niin tietoon ja hyödyllisiin taitoihin kuin moraaliinkin.
Maatalouden edistäminen tuli uudelleen yliopiston tehtäväksi sata vuotta myöhemmon 1800-1900-lukujen taitteessa.
Yliopisto 1800-luvulla
Humboldtin yliopisto perustettiin Berliiniin vuonna 1809. Siitä tuli sivistysyliopiston esikuva. Humboldtissa uskottiin tieteen sivistävään merkitykseen ja siellä yhdistettiin opetus ja tieteellinen tutkimus. Svistysyliopisto opetti käytännöllistä ja teoreettista viisautta, jossa oli vahva eettinen ja esteettinen vire.
Suomalainen yliopisto 1800-luvulla
Hyödyn aikakausi oli Ruotsi-Suomessa päättymässä; Se jatkui yliopiston ulkopuolella. Akatemia oli nousemassa humanistiseen kultakauteen, jonka keskeisiä taitoja oli jälleen latina. Latina opetti selkeyttä, järjestystä, perustelemista ja tyylintajua. Tämä aikakausi saattoi olla klassisen yleissivistyksen periodin reinkarnaatio?Nyt tärkeät tiedemiehet olivat yliopistonopettajia. Tutkimus ja opetus alkoivat kulkivat käsi kädessä. Suunnilleen tällaisena pysyi tilanne toiseen maailmansotaan asti.
Vuonna 1809 Turun akatemiasta tuli Keisarillinen Turun Akatemia.
Arkkipiispa Jacob Tengström nousi 1808-09 sodassa kansalliseksi merkkihenkilöksi. Hän asettui valloittajakeisarin puolelle. Hänestä tuli keisarin tärkein neuvonantaja Suomen ja yliopiston asioissa. Hän sai paljon aikaan, mm. että ensin Turkuun1817 Uusi Akatemiarakennus ja sitten Turun palon jälkeen Helsinkiin rakennettiin suurenmoiset rakennukset. Ja sen, että yliopisto sai lisää palkkarahoja.
Turun palon jälkeen vuonna 1828 yliopisto siirrettiin Helsinkiin, josta oli tullut vuonna 1819 pääkaupunki ja Suuriruhtinaskunnan uutsi hallinnolliseen ydin. Yliopiston nimeksi tuli Suomen Keisarillinen Aleksanterin yliopisto.
Suomen Keisarillinen Aleksanterin yliopisto
Vuonna 1828 yliopisto sai uudet säännöt: Nyt ensi sijalla oli edistää tiedettä. Mallina oli humboldtilaisen tiede- ja sivistysyliopiston ihanteiden mukainen akateeminen yhteisö, joka tutki ihmistä ja häntä ympäröivää luontoa tieteellisin menetelmin.
Opetuksen vapaus sallittiin vallitsevan uskonnon, oikeuden ja siveyden puitteissa.
Yliopiston tuomiovalta sen sijaan lakkasi suurimmaksi osaksi. Jotta ylioppilaita olisi helpompi valvoa, otettiin käyttöön ylioppilasunivormu
Hegelin filosofian vaikutuksesta kansallisaate ja romantiikka tulivat Suomeen erityisesti 1860-luvulla. Fennomaanien työ tuotti tulosta: Yliopistossa alkoivat suomenkieliset luennot 1860-luvulla.
Tiede alkoi irtaantua uskosta. Sivistyksessä korostettiin inhimillistä tiedonetsintää ja tieteenharjoittamisen itseisarvoa. Tieteellisen ajattelun pohjana oli monella jo 1880-luvulla darwinismi. Filosofian professoriksi nousi mm. maailmankuulu sosiologi Edward Westermarck, joka vaati uskonvapautta ja kritisoi mm. professorin valaa.
1800-luvun aikana useat tieteet elivät nousukautta. Erityisen silmiinpistävää oli lääketieteen kehitys. Yliopiston taso oli keskimääräistä eurooppalaista tasoa.
Yliopisto-opiskelijat
Yliopisto perustettiin miehille. Naisten saivat oikeuden opiskella yliopistossa hitaasti. 1850-luvun lopulla naiset saivat kuunteluoikeuden Venäjän yliopistoissa. 1870-luvulla heille tuli oikeus anoa erillisoikeutta suorittaa yliopisto-opintoja Helsingissä . Vuonna 1890 annettiin asetus, joka käytännössä vahvisti naisten pääsyn yliopistoon. Siinä säädettiin, että yliopiston varakansleri sai valtuudet päättää tyttöjen opinto-oikeudesta. Lopullisesti naiset saivat oikeuden opiskella yliopistossa vuonna 1901- ja jo 1910-luvulla 40 % ylioppilaista oli naisia.
Ylioppilastutkinto
Vuosina 1640–1852 sanalla ylioppilas tarkoitettiin yliopiston opiskelijaa. Suomalainen ylioppilastutkinto sai alkunsa Turun akatemian/Suomen Keisarillisen Aleksanterin Yliopistossa pidetyistä pääsykuulusteluista, joissa selvitettiin, hallitsevatko oppilaat yliopisto-opintoihin vaadittavat perustiedot. Turun Akatemin aikana pääsykuulustelu oli vapaamuotoinen.
Vuonna 1874 ylioppilastutkinto uusittiin. Helsingin yliopistossa siihen oli kuulunu etupäässä suullisia kuulusteluja lähes kaikissa kouluaineissa. Nyt kolmanteen kouluvaiheeseen oikeuttavan tutkinnon ydinosa siirrettiin kypsyyskokeeksi tuon ajan oppikouluihin. Niissä järjestettiin kirjalliset kokeet, joiden kysymykset laati kuitenkin valtakunnallinen elin, ylioppilastutkintolautakunta. Koe oli suoritettava äidinkielessä, toisessa kotimaisessa kielessä, yhdessä vieraassa kielessä ja matematiikassa.
Ylioppilastutkinto uudistettiin seuraavan kerran vuonna 1919 siten, että Helsingin yliopiston suullisetkin kuulustelut siirrettiin koulujen huolehdittaviksi. Kirjallisiin kokeisiin lisättiin tuolloin reaalikoe.
Yliopisto 1900-luvun alussa
Isenäisyyden ajan alussa Helsingin yliopisto sai rinnalleen toisia yliopistoja. Vuonna 1911 aloitti toimintans Teknillinen Kauppakorkeakoulu. Vuonna 1918 yksityinen Åbo Akademie. Kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1920 perustettiin Turkuun toinen yksityinen yliopisto: suomenkielinen Turun yliopisto. Vuonna 1924 syntyi Sotakorkeakoulu. Seuraava yliopisto perustettiin Jyväskylään vuonna 1934. Vuonna 1939 Sibelius-akatemia aloitti toimintansa.
Vielä 1930-luvulla harvat ”oppipojat” parveiliva yliopistossa professorin ympärillä kuten keskiajalla. Vielä harvemmista tuli ”kisällejä”, jotka jatkoivat korkeampiin opintoihin ja saivat ns. ius doscendin. Sotavuosiin saakka yliopistoon pääsi jokainen, joka oli suorittanut ylioppilastutkinnon.
Vasta vuonna1937 alettiin Helsingin yliopistossa antaa opetusta myös Suomeksi kaikissa tutkintoaineissa.
Kesäyliopistot
Vuonna 1912 alkoi suomenkielinen kesäyliopistotoiminta. Ensimmäinen oli Jyväskylän kesäyliopisto. Jo tätä ennen oli järjestetty kesäkursseja nimenomaan kansakoulunopettajille.
Vuonna 1966 Helsingin maalaiskunta, Espoon kauppala ja Helsingin kaupunki päättivät perustaa yhdessä kesäyliopiston Helsinkiin.
Suomalainen yliopisto 1900-luvun puolivälin jälkeen
1950-luvulla Suomessa oli viisi yliopiston kaltaista yleiskorkeakoulua, kuusi erilliskorkeakoulua ja yksi taidekorkeakoulu,
Yliopistoja sijoitettiin maan eri osiin: Ouluun vuonna 1958, Kuopioon vuonna 1966, Vaasaan vuonna 1968, Lappeenrantaan ja Joensuuhun vuonna 1969, Rovaniemelle vuonna 1979...
1900 luvun alussa professoreita oli 40; vuonna 1966 150 ja vuonna 1980 200. Eliittiyliopisto muuttui massayliopistoksi. Akateeminen doktriini vaihtui valtiojohtoisen kehittämisen doktriiniksi.
Sotien jälkeen ylioppilaiden määrä on jatkuvasti kasvanut. Vuonna 1939 yo-tutkintoja suoritettiin 2481. 24 vuotta myöhemmin vuonna 1973 luku oli lähes 10-kertainen: 22 916. Opiskelemaan pyrkivien määrä kasvoi, ja aloituspaikkoja oli rajoitettava. Numerus clausas otettiin käyttöön jo 1950-luvulla. Korkeakoulut joutuivat pitämään pääsytutkintoja.
Opiskeluajat pidentyivät, ja lääkeeksi otettiin vuonna 1955 käyttöön välitutkinnot: HuK ja LuK.
1970-luvulla yliopistot siirrettiin valtiolle ja niiden toiminta pyrittiin tarkoin suunnittelemaan ja keskittämään.
1970-luvun tutkinnon uudistus
1970-luvulla oltiin valmiit luopumaan välitutkinnoista ja Suomen yliopistot siirtyivät vuonna 1979 yksiportaiseen tutkintomalliin. Tällöin mm. luokanopettajankoulutus muutettiin jatko-opintokelpoiseksi ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi.
Tutkintojen kesto määriteltiin opintoviikkoina. Samalla luovuttiin perinteisistä approbar-, cumlaude- ja laudatur-oppimääristä.
Suomalainen yliopisto 2000-luvun alussa
2000-luvun avautuessa meillä oli 10 monitiedekuntaista yliopistoa, kolme teknillista korkeakoulua, kolme kauppakorkeakoulua, neljä taidekorkeakoulua ja kolmisenkymmentä monialaista ammattikorkeakoulua.
Tänään Suomessa on 13 yliopistoa ja 22 osakeyhtiömuotoista ammattikorkeakoulua sekä Ahvenanmaalla toimiva Högskolan på Åland ja sisäministeriön alaisuuteen kuuluva Poliisiammattikorkeakoulu.
Opiskelijamäärä on huima. Yksinomaan Helsingin yliopistossa on 35 000 opiskelijaa.
 |
| Aalto-yliopiston Campus Otaniemessä. |
Tutkinnon uudistus
2000-luvulla toteutettiin tutkinnon uudistus, jossa palautetiin kandidaatin tutkinnot.
Tutkinnonuudistus oli osa Bologna- prosessia, jonka tavoitteena oli yhtenäistää Euroopan yliopistotutkintojen rakenteita ja ottaa käyttöön yhteinen pistejärjestelmä, jolla opintoja mitattaisiin. Suomessa taustalla oli myös huoli yliopisto-opintojen pitkittymisestä. Seitsemässä vuodessa valmistui vain noin 65 prosenttia tutkinnon suorittaneista.
Suomen yliopistot siirtyivät kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään 1.8.2005 alkaen. Alempaan korkeakoulututkintoon vaadittiin 180 opintopistettä ja ylempään 120 opintopistettä.
Opiskelijat kuitenkin pitivät Suomessa kandidaatin tutkintoa vain välitutkintona ja valtaosa opiskelijoista jatkaa maisteriksi asti.
Uusi yliopistolaki
Uuden vuosituhannen merkittävä poiju oli uusi vuoden 2010 yliopistolaki. Yliopistot irtautuivat tuolloin valtiosta, ja niistä tuli valintansa mukaan joko julkisoikeudellisia yhteisöjä tai yksityisoikeudellisia säätiöitä. Uuden yliopistolain myötä yliopistot siirtyivät valtion tilivirastoista uuteen autonomiaan, joka ulottui taloudelliselle tasolle asti. Yliopistot saivat lisää itsenäisyyttä ja samalla ne joutuivat mukaan "hankejumppiin".
Taloudellinen tilanne kiristyi, ja yliopistoille myönnettyihin määrärahoihin tehtiin isoja leikkauksia. Korkeakouluilta hallitus leikkasi vuosian 2016-2019 yhteensä noin 335 miljoonaa euroa. Tämä johti merkkittäviin henkilöstön irtisamomisiin.
