Kirjoja

Kirjoja
Kirjoja
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muutosjohtaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muutosjohtaminen. Näytä kaikki tekstit

lauantaina, tammikuuta 14, 2017

Kuinka selvitä hengissä pakkomuutoksesta?

KYMMENEN vuotta sitten, heinäkuussa 2007, pohdin tässä blogissa edellisen kerran pakkomuutosta.

Tänään minut oli tilattu sparraamaan erään koulun opettajayhteisöä, joka koki edessä oleva muutoksen sellaiseksi. Pääsin pitkästä aikaa kokoamaan ajatuksiani siitä, mitä ihmiselle voi tapahtua muutoksessa, joka tulee ylhäältä, pyytämättä ja "sotkee kaiken".

Tutkimusten mukaan pakoksi koettu muutos  loukkaa ihmisten itsekunnioitusta. Pakkomuutos myös epäonnistuu usein. Se on terveydelle vaarallinen, jopa hengenvaarallinen. Juuri siksi muutosteoria ohjaa välttämään pakottamista. Tilalle se suosittelee  oikeutta tulla kunnioitetusti kuulluksi ja aidosti osalliseksi. Oikeutta kasvaa muutoksen objektista sen subjektiksi.

MUUTOS on aina ennen muuta tunnematka vanhasta uuteen. Se on surutyötä ja hidasta kiintymistä. Tueksi tarvitaan rituaaleja ja uuteen tutustumista. Tunteet on saatava  sanallistaa. Ja vaarat, joita muutoksessa pelkää.  90 % muutostyöstä pitäisi suunnata nimenomaan tunteiden käsittelyyn. Tekniseen muutossuunnitteluun riittää 10 %.  Valitettavasti tunteiden työstämiseen  ei  yleensä varata riittävästi aikaa. Pelkoja ja toiveita ei viitsitä koota tai käydä  läpi.

NÄYTIN myös vanhan (nyt tuunatun) dian Pasi Valteen tärkeästä kirjasta "Uhkista mahdollisuuksiksi. Organisaatio-muutosten toteuttaminen työyhteisön haasteena". Raporttisarja 2002.1 Helsinki.

Kaikki yhteisöt eivät selviä yhtä hyvin pakkomuutos-tilaneista.  Diaan on koottu ne työyhteisön elämäntavan (kulttuurin) 6 piirrettä, jotka auttavat onnistumaan.

TYÖYHTEISÖLLÄ on siis merkittävä rooli muutoksessa.

MYÖS oma pää on pantava kuntoon. Ihan itse. Ihan oman edun vuoksi.

Löysin M.J. Ryanin mielenkiintoisen 5vinkin listan, kuinka toimia tällaisessa tilanteessa:
  1. Keskity ratkaisuun - älä ongelmaan. Mieti, mitä Sinä teet?
  2. Älä etsi syyllisiä - vaan eri vaihtoehtoja, mitä voi tehdä?
  3. Mitä hyötyä muutoksesta voisi saada? Mitä mahdollisuuksia se tarjoaa?
  4. Jollet usko, että selviät, feikkaa että uskot
  5.  Varaa kalenteriin erillinen murehtimisvartti.
TOINEN hyvä idea on ns. narratiivinen käännös. Mm. Ben Furman on korostanut sen tarinan merkittävyyttä, jota ihminen omasta elämästään kertoo. Tuota tarinaa voi muuttaa: on tärkeää "kirjoittaa" tapahtuneille asioille tulkinta, joka edistää itsekunnioitusta, lisää toiveikkuutta ja on itselle hyödyllinen. Pakkomuutokseen sovellettuna näin:
- Etsi muutoksesta  hyviä puolia. Kaikissa asioissa on niitäkin.
- Muokkaa tarina myönteiseksi kielen avulla.

TARINA, jota kerromme, ohjaa meitä.  Vaihda tarinaa. Joka tarinassa on  sankari, konna on uhri. Luovu uhrin roolista. Rupea sankariksi. Miten voit varmistaa hyödyt omalla toiminnallasi?
Miten voit  minimoida syntyvät vahingot omalla toiminnallasi?

KAIKESSA muutoksessa, mutta erityisesti sellaisessa, jota ei ole itse toivottu, johtajan rooli korostuu. Edelleen minusta yhden parhaista ohjeista muutosta johtavalle on  kirjoittanut entinen mainosmies Petteri Kilpinen:

Hyvä johtaja
  • osaa luoda kirkkaan kuvan siitä, mitä hyvää on joen toisella puolella ja mitä tältä puolelta puuttuu. 
  • Hän inspiroi, motivoi, ohjaa ja tarvittaessa pakottaa hyiseen veteen nekin, jotka eivät itse uskaltaisi lähteä jokea ylittämään.
  • ei jätä ketään yksin selviämään virran keskelle, vaan huolehtii, että jokainen kasvaa uuden haasteen mukana ja pääsee turvallisesti joen yli luvattuun maahan.
10 vuotta sitten kirjoitin samasta teemasta näin:
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2007/07/onko-pakko-muuttua.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2007/07/miten-pakkomuutos-eponnistuu-osa-ii.html

perjantaina, joulukuuta 30, 2016

Uusi OPS, uusi johtajuus








Ensimmäinen valtakunnallinen luokanopettajapäivä 
25.3.2017  Lotilan koulu, Lahti

Paja klo 13-14

”Uusi OPS, uusi johtajuus”

Opettajan ja oppilaan pedagoginen rooli muuttuu. Oppimisympäristöjä monipuolistetaan. Digitaalisuutta halutaan hyödyntää aikaisempaa enemmän. Opetusta eheytetään ja toimintakulttuurin betonirautoja ravistellaan.

2010-luvun koulujen todellisuus haastaa myös johtajuuden. Mistä johtamisessa on syvimmältään kysymys? Millaista on viisas johtaminen? Miksi muutos kouluissa niin usein epäonnistuu? Miksi, keille ja miten johtajuutta tulee jakaa. Tunnin keskusteleva paja on tarkoitettu kaikille, joiden tehtävä on johtaa oppimista: virkarehtoreille, johtoryhmän jäsenille ja omaa luokkaansa johtaville opettajille.
Martti Hellström, KT, opetusneuvos







Ks. lisää https://peda.net/yhdistykset/slo/lol17
__________________________________________________________

TÄLLAINEN puffi maaliskuun keikasta. Jos porukkaa ilmoittautuu :-) Teemahan on mitä tärkein.

Seuraavana päivänä, sunnuntaina on Suomen Luokanopettajien vuosikokous, johon kunniajäsenet aina ystävällisesti kutsutaan.

maanantaina, syyskuuta 12, 2016

About 100 recipes for change

About 100 recipes for change 
by Martti Hellström
Translated by Sirkku Nikamaa-Linder

Premise:
Commonly approved and accepted goals are seen as binding, but flexible administrative-pedagogical guidelines. Schools choose the most important issues and start the development work with available resources. All feedback - especially critical feedback - is taken onboard and acted upon.

Approach:
These ideas are based on a hybrid approach to change.

The approach ‘cross pollinates’ the visions of the authorities and the administrators with the ideas and practical know-how of the real actors i.e. the teachers. There is space for flexible actions, but also limits and goals defined by common vision.

The approach is largely problem based and it encourages removal of obstacles of success. It is fuelled by passion to do things in new ways - and to do them better.

A. The foundations of change

1. Ensure that everyone has the roadmap - on paper. A link to a web resource is not enough.
Arrange meetings to ensure that everyone has a joint vision and understanding of the key elements in the roadmap.
2. Be realistic. What is the will and the capability of change the school realistically has? Is the window of change wide open or just barely ajar? Is the everyday life at school ok? Does the system run smoothly? Has the work been organised in such a way that everyone feels ok with their work and has the necessary means to do it? Is there a clear vision and is the leadership good? Of not - start there.
3. Create a network of critical friends. Organise sparring partners who can give you honest, supporting feedback and add to your ideas.
4. Phase I: Go on a hunt for the best change ideas. Start with the problems in your school. They are usually not hard to find.
5.Recognise a problem: There is a disturbance. A disturbance can be that parents put their kids in other schools. The observable disturbance is not the problem itself. The problem is the cause of the disturbance.
6. Stare at that problem. Who has a problem? Whose work is impacted by it? How does that problem stop the students from learning and the teachers from organising the teaching and learning in a smart way?
7.Recognise the the problem from behind all the disturbances. They are separate things. Take care and take some time to identify the real problem.
8.Create a clear picture of the things that REALLY need to change in the school. All schools have practices that are outdated. Change that ones that are not working anymore.
9. Reflect on many alternative ways to solve that problem. A good idea is likely to solve the problem that is an obstacle for good teaching and learning. It is possible that finding the solution has even more added value and consequences.
10.When you “sell” an idea - any idea, tell which problem this idea will solve! First you have to sell the problem - then the solution. Show why this particular idea is a smart solution for the problem.
11. Ensure that your idea is a good one. Make sure it is easy to use and be sure that using the idea - or solving the problem - actually is actually satisfying and that it promotes the good things you want to promote.
12. Define the goals carefully and precisely: What is it that has to change? What do we have to do differently? A change can be stopping to do some things. That something should be done less often - or more often. Or that you do something you have never done before.
13.Ensure that there are different levels of solving the problems - some that are easier, and others that are more demanding.
14.Think about the most opportune place and the moment for presenting the idea.

B. Selling the change

15. Ensure once more that you believe in what you want to sell.
16. The best way to influence people is to sell. Selling is about presenting the new in ways that appeal to reason and to emotions. Forcing or cheating are not valid alternatives.
17. Sell the problem first. Show statistics, read out loud angry feedback. Make sure that people believe that change is necessary.
18. Talk about the problem (and later your ideas) using everyday language.
19. Charge people up with faith: The change is possible. Tell about previous success stories.
20. Show people what the new reality can look like. Simulate it.
21. If your own talk does not convince, use the why- question chain. (Ask Why? at least five times.) Why the change now? Because it is the new plan? Why the new plan?...
22. The problem has to be real and the new idea has to be smart and reasonable. Reflect together on the benefits for different parties of the new way to function (benefits analysis) No-one will undertake a change that is not useful for them and more generally. And the opposite is true: No-one will undertake a change that is in some way detrimental to self and to others.
23. The key is to point out the benefits to students. How do the observed disturbances and the problems hiding behind them actually hinder the growth and learning of the students? How does the idea at hand attempt to remove that problem?
24. Ensure that the necessary conditions are in place for realising the new idea: Knowledge, knowhow, willpower and space and opportunities.
25. Ask someone who has already made the change to come and speak about it. What made them enthusiastic about this solution?
26. Create a safe environment. Taking a new idea onboard is an emotional journey. Talk about the fears. What is it that gives rise to negative feelings? Moving away from something that is familiar causes sadness. It is about slow attachment to the new. It is about trusting the new. It is a journey from negative feelings to the positive.
27. Talk openly about (especially) the benefits that are related to the pedagogical autonomy and independence. Who wins if we implement this idea? Who loses?
Give the teachers a chance to ask questions. It is permissible to doubt the change idea. Collect all the “worries” and the doubts. Do not label them as prejudices. Clarify (during the following days) if these doubts are really valid  - for example by asking some people who have already tried the new ideas in practice.
28. Accept the fact that not everyone is immediately enthusiastic. Not everyone is equally eager to change. Be prepared for some initial friction and difficulties.
29. Dare speak about the hidden beliefs that are behind the opposition (e.g can the students really be trusted? Is learning (after all) about memorization?)
30. Listen carefully with both ears. Listening is not easy - especially if others are of another opinion. You do not need to give answers instantaneously. Promise them to find out and come back to them about the issue.
31. Do not get angry because of the opposition. When you react to it, make sure that after you react you end up being closer, not further away from each other. Ask them to tell more about why the idea you think of as a good idea is not such a great thing for them (or in their opinion).
32. If you are met with very strong opposition take a timeout. Do not force the decision. The consequences are negative.

C. Decision to try

33. Make a clear decision. Try out the new idea in limited ways and step-by-step.
34. Agree that everyone gives it a try for 2 weeks on the level of difficulty that they choose. First you only commit to try it.
35. Create a written consent and ‘contracts’ to try out the idea.
36. Make sure that everyone knows what is being tried out. You should be able to describe the basic idea with a few words e.g. let’s try the use of mobile phones in teaching and learning.
37. Put and ideas box on the table in the staff room (or collect ideas in a collaborative document online - if everyone knows how to access and use it)
38. Ask who would like to try out the idea first. The enthusiasm of the volunteers creates suction that helps bring along the slower adaptors - if the idea is a good one.
39. Write down the criteria of success. How does one decide that the problem that is being solved is eased or disappears entirely?
40. Do not forget that the students too can be very conservative.
41. Jointly agree how the problem and the idea are “sold” to the students (as benefits for them)
42. Encourage the teachers to try out the idea - preferably together.
43. Remind everyone that you may and that you are allowed to fail too.
44. Agree ahead of time what to do if the thing is not working.
45. Agree that everyone in any case will try out the idea. Agree to collect experiences and then collaboratively solve the problems that have risen. And problems will arise. Changing one thing often brings about unexpected disturbances that necessitate corrective actions.
Promise to hold a kick-off event for the students. In this event you talk about the new idea and you “launch” it.
46. Communicate the time limited experiment and trial implementation of the idea to the parents. Ask for their feedback. Promise to answer their questions.
47. Write a positive, upbeat message after the first meeting to all staff. Give a lot of praise.

D. Final decision and getting along with the new idea.

48. Focus the agreed change. Make room for it. Protect it as long as necessary from other new competing ideas and other demands that take a lot of energy. Return to the chosen change idea repeatedly in teachers’ meetings and sessions.
49. Collect all problems that have arisen during the trial. And there will be some problems.
50. Search for fixes and corrective actions together - at least try to find ways to limit the damage.
51. During the trial phase do not give up to the first setbacks. There will be setbacks.
52. Polish the idea and pivot “while running”. Try different variations of it. Learn from each other and learn from mistakes.
53. Listen to the teachers’ experiences with both ears. Go see for yourself how things are going. Go and help them.
54. Share the successes and good experiences. Invent new applications of the idea.
55. Look for schools that are on a similar journey and develop things in the same direction. Share ideas and experiences with them.
56. Feed enthusiasm by sending an exploration team to other schools. The composition of the team could be: “one with the hair flying, one brake pedal and one normal” Tankatkaa  innostusta lähettämällä niihin tutkimusryhmä: ”yksi hulmutukka, yksi jarru, yksi normaali”.
57. Ensure that temporary staff are also aware of your idea. A short paper about it is helpful.
After the agreed trial period hold a session where the final decision is to be made. To what extent will this new idea be implemented during the rest of the school year. Is it going to be normal practice for all? Or is it going to be one alternative? Or are we going to stop implementing the idea?
58. Make a clear decision (that is binding for all) about the minimum level of implementation e.g. every class will have at least one open book test.
59. The more meaningful the idea is, the more important it is to follow the criteria of success. If the initial problem was that the students did not like school very much, that topic should be followed up with bi-annual questionnaires about attitudes towards studies and the life at school.
60. If the idea is changed or improved it is important to make decisions about the corrective actions and to inform everyone concerned about them.

E. Giving up an idea

61. No idea works for forever. You have to prepare to give them up. It is possible that the hopes that were attached to the idea are not realized. The idea does not work if it does not solve the problem for which it was initially conceived. (B.t.w. It is interesting to reflect on how the old habits and practices were born e.g. what was the point of standing up to answer a teacher’s question?)
62. It is also possible that the idea works, but it has too many negative and unexpected side effects. They are an indication that things have gone wrong. Then it is good to abandon the idea - in a smart way.
63. Idea can also be give up if there is a new idea that is an even better solution for the problem. Before abandoning the old idea it is prudent to check out the new, replacement idea (see points 1 - 16)
Do not be afraid to stop implementing a certain idea, rather, turn it into a learning experience.
64.When you give up a practice, have a cup of coffee to the memory of it and collect everything you learned from it.
65. Or organise a real party to celebrate the successes.

F. Making positive change actions a regular feature in the school.

66. In the beginning of each term go over what you remember and what you learned from the previous term. Give tasks to different groups: What were the best moments of the year / term?
67. Try collaborative learning, use for example the Jigsaw method if there are a lot of instructions or a lot of material to cover in a day.
68. Ask the school nurse, the councillor and the psychologist to present themselves and ask them to tell everyone where, when and how to reach them.
69. Organise a pedagogical discussion. Read recent news relating to schools. What kinds of reactions do they create in the teachers?
70. Make sure the meetings are held in different classrooms. Every teacher then gets to tell others why the classroom has been furnished in a particular way.
71. Form the sessions in such a way that teachers take turns in preparing the issues for the meeting.
Set goals for each month; what new ideas are we going to try out? Write down the decisions and the action points.
72. Visit the lessons of each team of teachers. Give the children / students positive feedback. Ask the teacher how you can help him / her.
73.Aim to give positive personal and encouraging feedback to everyone each week (for example for helping, for challenging, for good humor, for being polite, for listening, for creativity, for following the rules, for trying hard, for being brave, for being a self starter, for finishing a job, for trying…)
74, Make the teacher sessions action based. Give the pairs and the groups questions to ponder. Preferably, give them questions that they have a specific interest in.
75.Evaluate the sessions for example by using for example traffic lights. Continue the evaluation and follow up the development. Go over the developments together and create ideas on how (in concrete ways) you can make the sessions even better.
76.Appreciate your staff and ask for their opinions.
77. If there are new immigrant students in your school find out about the culture he / she comes from. In all cultures children / students do not have the possibility to be flexible if the practices at school are in contradiction with the views and values of the family. All students are for example not allowed to sing or listen to any kind of music. It can be forbidden to touch the other gender.
78. In order to stay positive, try to find the positive sides in all things.
79. Chart the situations that lead to conflicts during the previous year / term.  Create ideas on how to avoid these situations.
80.Praise the entire school staff. Tell how brilliant they are.
81. Give tasks and responsibilities that each one cares for or does in their own turn.
82. Tell the staff the new ideas you will try out this year.
83. Pay attention to people that you do not usually notice.
84. Discuss continued professional development. Collect a list of different ways to learn from other people’s ways to do their work. Try out different ways one at a time.
85. Give serious consideration to ways to support sustainable development from the first day on.
86. Make a list of characteristics of a good working partner / work mate.
87. Describe “the promise of the school year” for each teacher. Check back at the end of the school year and evaluate the progress.
88.When there are arguments focus on the solutions. Who was the guilty one to begin with is immaterial, instead be solution oriented.
89. Invite the local school authorities to the school to tell what their wishes for the school are.
90. Discuss.
91. Create “tailored successes”, small tasks in which everyone can succeed the first day.
92. Go out during the breaks and observe what is happening in the yard and in the halls.
93. Find out what the students are interested in and what their hobbies are. Use this enthusiasm in learning and for creating a better atmosphere at the school.
94. Encourage the teachers to create connections between teams and groups of teacher and to teach together.
95. Reflect together during the first day of school - what was successful, what do we need to learn more about?
96. Use text, not cursive when you write by hand.
97. Install an ideas box in the teachers’ lounge ( or the lunch room). Explain what an initiative is and go over the ideas and initiatives each week.

A blog by Martti Hellström (23rd July 2016)

Translated from Finnish by Sirkku

“Noin 100 muutosresptiä rehtoreille” / “About a 100 change recipes for school leaders”

URL:  http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/07/noin-100-muutosreseptia-rehtoreille.html

lauantaina, elokuuta 20, 2016

Muutoksen teoria. Osa 1. Demokraattinen dialogi

Tämä blogilastu avaa juttusarjan, jossa pohdin muutosilmiötä teoreettisesti,
käsitteellisesti ja empiirisesti. 
SIIVOILIN kirjapinoja, ja käteen osui Psykologia-lehti 1/97. Siinä on julkaistu  Satu Kalliolan lectio, jonka otsikkona on (se oli myös väitöskirjan nimi)  "Lewiniläinen ryhmäpäätös kunnallishallinnon työyhteisöissä." 

Kalliola pohti lectiossaan toimintatutkimuksen roolia  eräissä 90-luvulla  toteutuissa kunnallishallinnon kehittämishankkeissa, joiden keskiössä oli osallistava johtaminen.  Minua jäi  erityisesti kiinnostamaan ei niinkään pääkysymys vaan artikkelin sivujuoni: Kalliola avaa käsitettä demokraattinen dialogi kovasti minua miellyttävällä tavalla.

KALLIOLA  tutki Laatu-projektissa mm. erästä "Välkkyläksi" kutsumaansa kaupunkia, jossa kehittämishanke ei ihan onnistunut. "´Välkkylän´ kaupunki osoittaa, kuinka pitkä matka yleisestä kehittämisretoriikasta voi olla käytännön tason toiminnan muutoksiin." Kehittämishankkeiden ongelmat ja tavoitteet eivät nimittäin aina ole samoja, jotka kehittämiskohteissa koetaan ongelmiksi.

Hanketta toteuttiin yhteistoiminnassa (oikeiden) toimijoiden kanssa. Kalliolan mukaan yhteistoimintana pidetään kovin erilaisia asioita. Termi  voi tarkoittaa näkemysten vaihtoa, demokraattista johtamista tai edustuksellisia rakenteita. Mutta se voi tarkoittaa myös autoritääristä manipulaatiota, "jossa erilaisin tiedotuskampanjoin ja yhteishengen rakentamistoimenpitein työntekijöille yritetään  antaa illuusio osallistymisesta." Tällöin osallistutaan tunteella, mutta vaikuttamismahdollisuutta ei ole.  (-SIC-). Yhteispäättäminen voi olla joko (aitoa) demokratiaa tai manipulaatiota. Se voi olla vapautuksen väline tai sosiaaliteknologiaa.

Kalliola päätyykin määrittelemään (aidon) yhteistoiminnan yhteispäättämiseksi, jossa kaikki työyhteisön jäsenet osallistuvat päätöksentekoon yhteisön tavoitteista ja toimintalinjauksista. Hän nostaa esiin Kurt Lewinin ryhmäpäätöskäsitteen, ja määrittelee sen  pohjalta,  että yhteispäättämisen tunnuspiirteitä on ongelmalähtöisyys. "Kun jokin ryhmä kokee (itse) jonkin asian ongelmaksi, se haluaa yleensä myös ratkaista ongelman. Tuolloin on olemassa aito muutostarve." 

Kalliolan  mukaan yhteisesti koettu muutostarve on kehittämistyön onnistumisen keskeinen edellytys.
Kestävän ryhmäpäätöksen esteitä ovat hänen aineistonsa perusteella yksintekemisen kulttuuri,  hallinnon hierarkisuus ja yhteisön ristiriidat.

Yhteistoiminnallinen kehittäminen edellyttää yhteisöiltä kykyä ratkaista ristiriitoja ja luottamuksellista ilmapiiriä. Tärkeää on myös, että kehittämistyöhön mukaan otetaan ns. portinvartijat (poliittiset luottamushenkilöt ja ammattijärjestöt).

DEMOKRAATTINEN dialogi, yhteispäättäminen ja ryhmäpäätös ovat tärkeitä käsitteitä, jotka sopivat erittäin hyvin myös yhteistoiminnallisen muutosjohtamisen viitekehykseen.

PS. Satu Kalliola on nykyään sosiaalipolitiikan professori Tampereella.



lauantaina, heinäkuuta 23, 2016

Noin 100 muutosreseptiä rehtoreille

NOIN kahden- kolmen viikon päästä kutsutaan kesälomalla virkistyneet opettajat eri puolilla maata suunnittelemaan lukuvuotta 2016-17. On se kuuluisa VESO-päivä.

Pääosa rexeistä palaa töihin jo aikaisemmin suunnittelemaan kokousta, jonka agendalla on mm. uuden opetussuunnitelman käyttöönotto.

Hänen vastuullaanhan koulun muutos on, on sitten kysymys toimintakulttuurin tai opetuksen kehittämisestä.

NYT kun  saa olla tällainen muutospölyttäjä, eikä enää tarvitse/saa suunnitella oman koulun vesoa, ajattelin tuputtaa tukea ja apua niille, joiden vielä tarvitsee ja jotka saavat.

KOKOSIN rexien tueksi mm. aikanaan julkaisematta jääneestä kirjastani (Viisas ote muutokseen. 43 reseptiä kouluille kehittämis-hankkeissa onnistumiseksi) reseptejä, joita noudattamalla voi toimia  tässäkin muutoksessa ihan viisaasti. Reseptien tueksi löytyy ihan oikeaa tutkimustietoa. Vinkit sopivat - niin uskon- niin pieniin kuin suurempiinkin muutosideoihin, joita koululla opsin vaihtuessa aletaan "jalkauttaa".

NÄIDEN noin 100 reseptin  taustalla on idea  ns. hybridisesta muutosotteesta.  Siis sellaisesta,  jossa esim. ops-perusteet  nähdään sitovina mutta luonteeltaan väljinä hallinnollis-pedagogisina  linjauksina, joista kukin koulu harkiten valitsee itselleen tärkeimmät ja tarpeidensa mukaiset ideat ja lähtee toteuttamaan niitä omien voimavarojensa mukaan. Tässä otteessa opettajat -  todelliset toimijat - risteyttävät ylätason päättäjien joskus idealistiset visiot koulun joskus karuun  todellisuuteen. Joustavalle toiminnalle on tässä otteessa liikkumatilaa mutta myös rajat.

Huomaan että vinkeistä merkittävä osa on ongelmalähtöisiä. Ne  rohkaisevat sisukkaasti  poistamaan esteitä koulutyön onnistumiselta. On myös unelmavetoinen tapa käynnistää muutoksia. Sen käyttövoimana on intohimo tehdä jokin asia uudella tavalla ja paremmin.

KAIKKI palaute- erityisesti kriittinen- otetaan opiksi.


A. MUUTOKSEN POHJATYÖ
  1. Pidä ensinnäkin huolta, että joka opettajalla on se uusi ops.  Paperinen.  Ihan kädessä. Linkki verkkoon ei riitä.
  2. On tärkeää. että kaikilla on yhteinen näky siitä, mitä (teille) uutta opsiin on kirjattu. 
  3. Ole realisti. Kuinka paljon  muutosikkuna on koulullasi auki? Millainen on koulusi muutoskunto? Ovathan  perusasiat koulussasi kunnossa? Arki sujuu? Työt on organisoitu niin, että ne jaksaa tehdä? Johtajuus on selkeää? Jollei aloita muutos niistä.
  4. Tee lista jo käynnissä olevista muista muutoksista (ns. muutosinventaario).  Varmista, että koulussasi on tilaa vielä yhdelle uudelle jutulle, ilman että syntyy muutosähkyä. Jollei ole, päätä, mistä kilpailevista muutoksista luovutaan (ks. reseptit nro: 
  5. Luo itsellesi muutaman kriittisen ystävän verkosto. Pyydä heitä sparraajiksesi.
  6. Muutosprosessin ensimmäinen vaihe on hyvän muutosidean metsästys.  Tätä helpottaa, jos koulussa on ongelma. Yleensä niitä on.
  7. Sen, että jossain on ongelma,  tunnistaa häiriöistä. Häiriö on esim. se, että vanhemmat panevat lapsensa toiseen kouluun. Häiriö ei ole vielä varsinainen ongelma. Ongelma on häiriön aiheuttaja, sen syy. 
  8. Tuijota tuota ongelmaa. Kenellä on ongelma? Ketä se haittaa? Miten tuo ongelma estää oppilaita oppimasta tai opettajaa järjestämästä opetusta fiksusti? 
  9. Tunnista ongelma itse häiriöiden takaa. Ne ovat eri asioita. Usein syy tulkitaan hätäisesti. Älä tee niin. 
  10. Luo itsellesi selkeä kuva, minkä asioiden koulussasi olisi OIKEASTI tärke(int)ä muuttua. Kaikissa kouluissa elää sitkesäti  käytänteitä, joiden viimeinen käyttöpäivä on mennyt. Niistä kannattaa muuttaa niitä, jotka eivät  enää toimi.
  11. Pohdi useita vaihtoehtoisia tapoja ratkaista tuo ongelma. Hyvä idea ratkaisee (todennäköisesti) toimintaa häiritsevän ongelman - mutta siinä voi olla muutakin lisäarvoa. Mutta myös muita seurauksia.
  12. Kun ”myyt” mitä tahansa  ideaa, kerro, mihin ongelmaan uusi idea on oikea lääke? Ensin on ”myytävä” ongelma. Sitten on osoitettava, miksi juuri tämä idea on fiksu(in) ratkaisu tuohon ongelmaan?
  13. Varmista, että  ideasi on hyvä. Että se toimii helposti.  Että sen käyttäminen - tai ongelman ratkeaminen- herättää tyydytystä. Ja  että se edistää hyvää maailmassa. 
  14. Määrittele tavoite tarkasti: minkä olisi muututtava. Mitä on tehtävä toisin? Muutos voi olla sitä, että jotain ei enää kerta kaikkiaan tehdä. Tai että jotain tehdään selvästi harvemmin. Tai että jotain tehdään selvästi useammin.  Tai että tehdään jotain, jota ei ole aiemmin tehty.
  15. Varmista, että  ideasta on olemassa  erilaisia, helpompia ja vaativampia sovelluksia.
  16. Mieti, mikä on  idean esittelylle paras paikka VESO-päivän aikataulussa. Se ei ehkä ole aivan päivän alussa.
B. MUUTOKSEN MYYMINEN
  1. Varmista vielä kerran, että uskot itse siihen, mitä aiot myydä.
  2. Ihmisiin vaikuttamisen tehokas keino on ”myyminen”. Myyminen on uuden esittelemistä järkeen ja sydämeen käyvästi. Paljon huonompia vaihtoehtoja  vaikuttaa ovat pakottaminen ja petkuttaminen.
  3. Myy siis ensiksi ongelma.  ("Houston we have a problem!"). Esittele tilastoja. Lue ääneen vihaista palautetta... Muutos on tärkeä.  
  4. Puhu ongelmasta (ja  myöhemmin) ideoistasi arjen kielellä. 
  5. Lataa uskoa. Muutos on mahdollinen. Kerro  koulusi aikaisempia selviytymistarinoita. 
  6. Näytä, miltä uusi näyttää. Kerro, kuinka se toimii. Simuloikaa sitä.
  7. Jos oma puheesi ei vakuuta, käytä  miksi-kysymysketjua ( Esim. Miksi opetussuunnitelma uusitaan nyt?-.. virasto määrää… Miksi virasto määrää? …Kun oph käskee. Miksi oph käskee…….)
  8. Ongelman on oltava todellinen ja uuden idean  järkevä. Pohtikaa yhdessä, mitä hyötyä uudesta tavasta toimia on eri osapuolille (ns. hyötyanalyysi). Kukaan ei lähde muutokseen, josta ei ole hyötyä, itselle ja yleisemmin. Ja päinvastoin: kukaan ei lähde mukaan muutokseen, josta on itselle ja yleisemmin haittaa.
  9. Oleellisinta on osoittaa hyöty oppilaalle. Miten havaitut häiriöt ja niiden taakse tulkittu  ongelma haittaa oppilaiden kasvua ja oppimista? Miten tarjolla oleva idea poistaa tuota haittaa? 
  10. Varmista, että uuden idean toteutukselle on luotavissa riittävät edellytykset: tietoa, taitoa, tahtoa- ja tilaa/tilaisuus.
  11. Pyydä VESOON vieraaksi jokin uutta ideaa jo kokeillut kertomaan, mikä sai hänet innostumaan siitä. 
  12. Luo turvallisuutta. Uuden idean omaksuminen on tunnematka. Puhukaa siitä, mikä tässä pelottaa. Mikä nostaa kielteisiä tunteita? Muutos on vanhasta tutusta irtautumisen surua. Se on uuteen pikku hiljaa kiintymistä (ja luottamista). Se on matkaa  kielteisistä tunteista myönteisiin.  
  13. Puhukaa myös avoimesti kouluun ja erityisesti pedagogiseen autonomiaan liittyvästä vallasta ja eduista. Kuka voittaa, jos tämä idea otetaan käyttöön? Kuka menettää jotain? 
  14. Anna opettajien esittää kysymyksiä. Muutosidean epäily on sallittua. Kootkaa epäilyt.  Älä leimaa niitä ennakkoluuloiksi. Selvittäkää (seuraavien päivien aikana), pitävätkö ne oikeasti paikkansa- vaikka kysymällä ideaa jo kokeilleilta.
  15. Hyväksy, että kaikki eivät heti innostu. Kaikki eivät ole yhtä muutosherkkiä. Varaudu alun kitkaan.
  16. Uskaltakaa puhua myös idean vastustuksen taustalla olevista piiloisista uskomuksista (esim. voiko lapsiin luottaa? Onko sittenkin oppiminen ulkoaosaamista...)
  17. Kuuntele kaksin korvin. Kuunteleminen ei ole helppoa. Varsinkin, jos toiset ovat eri mieltä. Kaikkeen ei ole pakko vastata heti. Lupaa selvittää asia.
  18. Älä suutu vastustuksesta. Kun reagoit siihen, pidä huolta, että olette reagointisi jälkeen lähempänä ettekä kauempana toisistanne. Pyydä kertomaan lisää siitä, miksi idea, joka on sinusta niin hyvä, ei hänestä sellainen ole.
  19. Jos törmäät vankkaan vastustukseen, ota aikalisä. Älä runno päätöstä läpi. Siitä ei hyvää seuraa. 
C. (KOKEILU)PÄÄTÖS
  1. Tehkää selkeä päätös: Kokeillaan uutta idea rajatusti ja porrastetusti.
  2. Sovitaan, että jokainen kokeilee esim. 2 viikon aikana sitä  itse valitsemallaan vaikeustasolla. Ensin siis sitoudutaan vain kokeilemaan. 
  3. Ota kokeilulupaukset  kirjallisina. 
  4. Varmista, että kaikki ymmärtävät, mitä kokeillaan. Perusidea pitäisi pystyä kuvaamaan muutamalla sanalla. Esim. älypuhelimet käyttöön.  Idealaatikko opettajan pöydälle…
  5. Kysy, ketkä suostuisivat kokeilemaan ensimmäisinä. Vapaaehtoisten ryhmävyörytys imee hitaammin lämpenevät mukaan, jos idea on hyvä.
  6. Kirjatkaa ylös onnistumisen kriteerit; mistä siis päätellään, että ongelma, jota ratkaistaan helpottuu tai jopa poistuu. 
  7. Muistetaan, että oppilaatkin ovat usein konservatiiveja. 
  8. Sovitaan yhdessä, kuinka ongelma ja idea  ”myydään” oppilaille (heille tulevina hyötyinä)
  9. Rohkaise opettajia kokeilemaan uutta ideaa mielellään yhdessä.
  10. Sano, että tämä kanssa saa myös epäonnistua. 
  11. Sopikaa etukäteen, mitä tehdään, jos homma ei toimi. 
  12. Sopikaa, että jokainen joka tapauksessa kokeilee uutta ideaa, ja että keräätte sitten kokemuksia ja ratkaisette eteen nousseita ongelmia. Sillä niitä nousee. Yhden palikan muuttaminen tuo usein odottamattomia häiriöitä, jotka vaativat korjausliikkeitä. 
  13. Lupaa pitää koulun oppilaille starttitilaisuus, jossa kerrotte uudesta ideasta.
  14. Julkista idean (määräaikainen) kokeilu vanhemmille Wilmassa. Pyydä heitä antamaan palautetta. Lupaa vastata kysymyksiin.
  15. Kirjoita VESO-päivän päätyttyä positiivinen viesti Wilmaan henkilökunnalle. Kehu heitä.
D. LOPULLINEN PÄÄTÖS ja UUDEN IDEAN KANSSA TOIMEENTULEMINEN
  1. Fokusoi tämä sovittu muutos. Raivaa sille tilaa. Suojele sitä riittävän kauan uusilta kilpailevilta ja energiaa vaativilta vaatimuksilta.
  2. Palaa valittuun muutosideaan toistuvasti esim. YT-istunnoissa.
  3. Kootkaa esiin nousseet uudet ongelmat. Niitä nousee. 
  4. Etsikää  niihin yhdessä korjausliikkeitä, joilla ainakin vähennetään vahinkoja.
  5. Älä antako kokeilujakson aikana periksi ensimmäisille takaiskuille. Niitä tulee. 
  6. Hiokaa ideaa ”juoksussa”. Kokeilkaa sitä eri tavoilla. Oppikaa toisiltanne. Ja virheistä.
  7. Kuuntele itse opettajien kokemuksia kahdella korvalla. Käy katsomassa, kuinka homma sujuu. Mene avuksi.
  8. Jakakaa onnistuneita kokemuksia. Keksikää uusia sovellutuksia.
  9. Etsikää kouluja, joissa uudistetaan koulua samaan suuntaan. 
  10. Tankatkaa  innostusta lähettämällä niihin tutkimusryhmä: ”yksi hulmutukka, yksi jarru, yksi normaali”.
  11. Perehdyttäkää myös sijaiset valitsemaanne ideaan. Napakka paperi helpottaa.
  12. Pitäkää sovitun mittaisen kokeilujakson jälkeen istunto, jossa teette lopullisen päätöksen, missä laajuudessa tässä talossa tuota valittua ideaa loppuvuoden ajan sovelletaan. Tuleeko siitä yhteinen käytänne? Vai yksi vaihtoehto? Vai keskeytetäänkö idean käyttö.
  13. Tehkää selkeä, jokaista sitova päätös idean toteuttamisen minimitasosta. (Esim. Joka luokalla, joka lukuaineessa on ainakin yksi koe, jossa saa käyttää apunaan kirjaa)
  14. Mitä merkittävämpi idea on, sitä tärkeämpää on seurata onnistumisen kriteerien täyttämistä. Jos alkuperäinen ongelma on oppilaiden viihtymättömyys,  sitä on aihetta seurata esim.  lukukausittaisilla kouluviihtyvyyskyselyillä.
  15. Jos ideaa korjaillaan, korjausliikkeistä on tärkeää tehdä päätös ja tiedottaa niistä kaikille, joita asia koskee.
E. IDEASTA LUOPUMINEN
  1. Mikään idea ei toimi ikuisesti. Ideoista on varauduttava myös luopumaan. Voi olla, että ideaan liitetyt toiveet eivät sittenkään toteudu. Idea ei toimi, kun se ei ratkaise ongelmaa, jota varten se on aikanaan otettu käyttöön (On muuten mielenkiintoista pohtia, miten eri ikiaikaiset käytänteet ovat syntyneet. Mitä esim. tavoiteltiin, kun ennen vanhaan piti vastata seisaaltaan?)
  2. On myös mahdollista, että  idea toimii, mutta sillä on liikaa kielteisiä, ennakoimattomia  sivuvaikutuksia. Kun ne nousevat esiin, huomataan, että on erehdytty. Tuolloin idean toteuttaminen keskeytetään fiksusti.
  3. Ideasta voidaan luopua myös, kun tilalle tarjoutuu vielä paremmin ongelman ratkaiseva uusi idea. Ennen luopumispäätöstä on aihetta tsekata tuo uusi idea ( ks. kohdat  1- 16)
  4. Jonkin idean käytön  lopettamista ei kannata pelätä, vaan siitä kannattaa tehdä  siitä pikemminkin opettavainen tilanne.
  5. Kun luovutte jostain käytännöstä, juokaa  ainakin kahvit sen muistoksi ja kootkaa  ylös, mitä kuitenkin opitte. 
  6. Tai järjestäkää oikea karonkka, jossa iloitaan onnistumisista. 
F. YLEISEN MUUTOSPÖHINÄN VAKIINNUTTAMINEN TALOSSA
  1. Käykää lukuvuoden alussa (ei ensimmäisenä vesopäivänä) läpi, mitä edellisestä lukuvuodesta jäi mieleen. Jaa  ryhmille eri tehtävät: Mitkä olivat vuoden huippuhetket? 
  2. Kokeilkaa yhteistoiminnallista oppimista, esim. palapelitekniikkaa, jos YT-päivän ohjelmaan sisältyy jokin  laaja ohjeisto tms.
  3. Pyydä kouluterveydenhoitaja, psykologi tai kuraattori YT-istuntoon  kertomaan, miten heidät tavoittaa.
  4. Pitäkää  YT-istuntojen aluksi  pedagoginen porina. Lukekaa tuore koulu-uutinen. MIllaisia ajatuksia se herättää?
  5. Pitäkää YT-istunnot vuorotellen eri opettajien luokissa. Opettaja kertoo sitten, miksi luokka on kalustettu niinkuin on.
  6. Muokkaa YT-istuntoja niin, että kullakin opettajalla on vuorollaan tietyn asian valmisteluvastuu.
  7. Asettakaa esim. jokaiselle kuukaudelle tavoite: mitä uutta ideaa kokeilemme. Kirjatkaa päätös ylös. 
  8. Käy seuraamassa jokaisen opetusryhmän tunteja. Anna lapsille ja opettajalle positiivista palautetta. Kysy opettajalta, miten voit auttaa häntä.
  9. Pyri siihen, että annat joka viikko jokaiselle henkilökohtaisesti rohkaisevaa palautetta (auttamisesta, haastamisesta, huumorista, kohteliaisuudesta, kuuntelemisesta, luovuudesta, ohjeiden noudattamisesta, ponnistelusta, rohkeudesta.  työhön ryhtymisestä, työn loppuun saattamisesta, yrittämisestä…)
  10. Tee YT-istunnoista toiminnallisia. Jaa pareille ja ryhmille pohdittavaksi kysymyksiä, jotka kiinnostavat juuri heitä. 
  11. Arvioikaa YT-istuntoja esim. liikennevalojen väreillä. Jatkakaa arviointia. Seuratkaa kehitystä. Käykää kehitystä läpi  ja ideoikaa , miten konkreetisti teette  istunnoista  vielä paremman.
  12. Arvosta henkilökuntaasi: kysy heidän mielipiteitään.
  13. Jos saat  kouluusi maahanmuuttajataustaisen oppilaan, ota selvää häntä sitovasta kulttuurista. Kaikissa kulttuureissa lapsilla ei ole mahdollisuutta olla joustavia, jos koulun käytännöt rikkovat perheen katsomuksia vas­taan. Kaikki oppilaat eivät saa esim. laulaa tai kuunnella mitä tahan­sa musiikkia. Toisen sukupuolen koskettaminen voi olla kiellettyä.
  14.  Jotta pysyt itse positiivisena, yritä etsiä kaikista asioita positiivinen puoli. 
  15.  Kartoittakaa tilanteet, joissa viime vuonna syntyi yhteenottoja. Ideoikaa, miten niitä voisi välttää?
  16. Kehu koko väkeä.  Kerro, kuinka upea se on.
  17. Anna vastuutehtäviä, joita kukin vuorollaan hoitaa. 
  18. Kerro henkilökunnalle, mitä ideaa  itse aiot  kokeilla.
  19. Keskity erityisesti ihmisiin, joita et tavallisesti  huomaa.
  20.  Puhukaa täydennyskoulutuksesta. Kootkaa  lista erilaisista tavoista oppia toisten tavasta tehdä työtään.  Kokeilkaa niitä vuorollaan.
  21.  Pohtikaa vakavasti, kuinka voitte omalta osaltanne ensimmäisestä koulupäivästä alkaen tukea kestävää kehitystä.
  22. Kootkaa yhdessä lista, millainen on hyvä työkaveri.
  23. Kuvatkaa jokaisen opettajan  ”lukuvuoden lupaus”. Katsokaa ne uudelleen toukokuussa.
  24. Kun törmäätte kinoihin tai riitoihin, keskittäkää energia ratkaisun etsimiseen. Oleellista ei ole kuka oli alkuaan syyllinen.
  25. Kutsu  viraston väkeä kertomaan väelle heidän  toiveistaan koululle.
  26. Luo  ”räätälöityjä onnistumisia”: pieniä tehtäviä, jotta jokainen voi onnistua jossain heti ensimmäisenä päivänä.
  27. Mene itse välitunneille mukaan. Tarkkaile, mitä sielää tapahtuu.
  28. Ottakaa selvää, mistä oppilaat ovat kiinnostuneita ja mitä he harrastavat. Käyttäkää  tätä innostusta hyväksi. 
  29. Kehota opettajia yhdistämään ryhmänsä ja opettamaan yhdessä.
  30. Reflektoikaa yhdessä ensimmäinen  koulupäivä. Mikä onnistui? Mitä pitää opetella lisää? 
  31. Tekstaa itsekin, kun kirjoitat.
  32. Tuo taukotilaan aloitelaatikko. Selitä, mikä on aloite. Käykää viikottain aloitteet läpi.