Kirjoja

Kirjoja

lauantaina, maaliskuuta 31, 2018

Peruskoulua kohti. Osa 1.

Nöjd, Olavi. ( toim.) 1968.  Peruskoulua kohti.
Yleisradion  ja television peruskoulupedagogiikan
kurssien johdannot. Helsinki: Weilin + Göös.
50 vuotta sitten, vuonna 1968 ilmestyi mielenkiintoinen kirja, joka oli osa  peruskoulu-pedagogiikan koulutuskokonaisuutta.  Siihen kuului Olavi Nöjdin toimittama teos: Peruskoulua kohti, kymmenien radio- ja tv-ohjelmien sarja, sekä erilliset koulutuspäivät. Tarkoitus oli kouluttaa Suomen  kansa- ja oppikoulujen opettajat perinpohjin uuden koulumuodon: peruskoulun pedagogiikkaan.

ONNEKSI ainestoa on säilynyt. Niiden avulla voidaan rekonstruoida entistä tarkemmin alkuperäinen peruskoulupedagogiikka.

ALOITAN pedagogisen kaivaustyöni tulosten esittelyn lyhyellä yleisesittelyllä tästä kirjasta ja siihen liittyneistä radio- ja tv-ohjelmista. Seuraavissa osissa palastelen alkuperäistä peruskoulupedagogiikkaa tarkemmin.

OLAVI Nöjdin toimittama teos oli siis johdantokirja
Yleisradion peruskoulupedagogiikan kurssiin. Se oli  laadittu "tukemaan radion ja television välityksellä lukuvuonna 1968-69 lähetettävien luentojen ja demonstraatioiden seuraamista."

Aika huikea idea. Kirjan avulla kurssin osanottajat saivat edeltäkäsin tutustua pääkohdittain kunkin esityksen  sisältöön. (Onko tässä flipped classroomn alkuaihio?)

LÖYSIN professori Pertti Kansasen minulle lainaaman kirjan välistä nelisivuisen ojenteen. Otsikkona oli "Yleisradion peruskoulupedagogiikan kurssi". Siinä luki, että "Kouluhallitus järjestää eri tahoilla maata samanaikaisesti pidettävän kertauskuulustelun 19.4. 1969 klo 15-17. Kurssia varten osallistujien on luettava seuraavat teokset :
  • Viita, Pentti. (toim). (1975). Suomi 1975. Helsinki: Tammi
  • Kouluuudistustoimikunnan mietintön: A 12/1966
  • Hallituksen esitys laiksi koulujärjestelmän perusteista n:o 44/1967 (ja eduskunnan hyväksymä laki)
  • Kangas,Esko. (toim.) (1968).  Koulunuudistus. Helsinki: Otava. (Tämän teoksen olen esittellyt blogissa aikaisemmin: https://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2018/01/koulun-uudistus-30-vuotta-sitten10.html )
  • Nöjd, Olavi. (toim.) (1968). Peruskoulua kohti. Espoo: Weilin+Göös."
Loppukuulustelusta oli luvassa todistus peruskoulupedagogiikan suorittamisesta. Kurssiin kuului seminaariosa, joka luvattiin järjestää  kesäyliopistoissa  kesällä 1969. Se voitiin  järjestää myös iltakurssina.  Seminaarin kesto oli 36 tuntia. Seminaarissa  oli tarkoitus pohtia radio- ja tv-ohjelmissa esitettyä tietoa omatoimisesti. Työtapoina tuli olla demonstraatioita, ryhmätyötä ja keskustelua, mahdollisuuksien mukaan myös näytetunteja. Kunkin ryhmän maksimikoko oli 40 osanottajaa.

Mielenkiintoista on, ettei listalla ole kokeiluperuskouluille vuonna 1967 hyväksyttyä opetussuunnitelmaa. Olen esitellyt sitä aiemmin blogissa. Tässä linkki: https://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2017/03/peruskoulun-valiaikainen_23.html

Toteutuikohan suunnitelma?

KIRJAN esseet ovat siis pääosin 2-3 sivun pituisia johdatuksia noihin ohjelmiin. Varsinainen opetus tapahtui radio- ja tv-lähetyksissä. Kopioin tähän  Kansaselta saamani 4-sivuisen ojenteen listat lähetetyistä ohjelmista:

Radio-ohjelmat 
Radio-ohjelmat lähetettiin torstaisin kello 18-18.30.
Syksy 1968 5.9.Opettajakoulutus ja  opetusasenteet i - // (jatkui 12.9)
19.9. Urho Somerkivi, kouluneuvos, osastopäällikkö: Yhtenäiskouluaatteen kehittyminen
26.9. Urho Somerkivi: Opetussuunnitelman keskeiset periaatteet
3.10 Kaisa Hälinen, lehtori: Opetuksen tavoitteet I ja II (jatkui 10.10)
17.10 Jouko A. Räihä,ylitarkastaja; Peruskoulun kielten opetuksen eriytyminen
24.10. Vesa Lyytikäinen, vt. kouluneuvos:  Matematiikan opetuksen tasoryhmitys.
31.10 Erkki Aho, ylitarkastaja: Peruskoulun opetussuunnitelman kokeilu i -II. (jatkui 7.11)
14.11. Annika Takala, ap.prof ja Juhani Karvonen KT,  Oppilaiden yksilölliset erotosa I  (jatkui 21.11.- osa III TV)
28.11. Annika Takala, ap.prof ja Juhani Karvonen KT,  Oppilaantuntemuksen karttuminen osa I (osa II TV)
5.12 Reijo Virtanen, tp. kouluneuvos: Koulutussuunnittelu I ja II (jatkui 12.12) 
Kevät 19699.1. Esko Kangas, tp.ylitarkastaja: Peruskoulua koskevat selvitykset I-II (jatkui 16.1)
23.1. Elias Niskanen, ylitarkastaja, Poikkeavan lapsen opetus 1 ja II (jatkui 30.1)
6.2. Veikko Kiuru, tp. kouluneuvos ja Olavi Nöjd,tp. ylitarkastaja: Opetuksen kirjalliset apuneuvot I (II osa TV:ssä)
13.2. Olavi Nöjd, tp. ylitarkastaja ja Osmo Lintunen, toimittaja: Audiovisuaaliset apuneuvot I (II osa TV:ssä)
20.2. Erkki Aho, ylitarkastaja: Tukiopetus ja ohjantaI ja II (jatkui 27.2.)
6.3. Kyllikki Röhman, lehtori:  Alkuopetuksen tavoitteista ja menetelmistä
13.3. Inkeri Vikainen, professori: Äidinkielen opetuksen menetekmistä
20.3. Annika Takala, ap.prof ja ja Juhani Karvonen KT: Koulusaavutusten mittaaminen ja arvostelu I (osat II ja III TV:ssä)
27.3. Olli Sipinen, FT: Tutkimustyön ja kouluopetuksen yhteyksistä
10.4. Olli Sipinen, FT: Kouluopetuksen kansainvälisistä virtauksista
Televisio-ohjelmat
Televisio-ohjelmat lähetettiin tiistaisin klo 17.15- 17.45
Syksy 196810. 9 Matti Peltonen, FL: Oppimisen psykologinen perusta (jatkui17.9, 24.9. 1.10)
8.10 Pirkko Saarinen, dos ja Arvo Lehtovaara, professori; Oppilaiden kehittyminen I-IV
(jatkui 15.10,22.10, 29.10)
5.11. Jaakko Linnankivi,FM; Opetustapahtuma I-IV (jatkui 12.11., 19.11. 26.11)
3.12. Annika Takala, ap.prof ja ja Juhani Karvonen KT: Oppilaantuntemuksen kartuttaminen II
10.12 Annika Takala, ap.prof ja ja Juhani Karvonen KT: Oppilaiden yksilölliset erot III 
Kevät 19697.1. Touko Voutilainen, rehtori: Joustavuuden periaate opetuksessa I ja II (jatkui14.1.)
21.1. Erkki Lahdes, ap.prof. ja Oiva Louhisola, kk-opettaja: Ryhmätyö ja yksilöllistäminen I -IV (jatkui 28.1.,4.2.,11.2.)
18.2. Veikko Kiuru, tp. kouluneuvos: ja Olavi Nöjd, tp.ylitarkastaja: Opetuksen kirjalliset apuneuvot II
25.2. Olavi Nöjd, tp. ylitarkastaja ja Osmo Lintunen, toimittaja: Audiovisuaaliset apuneuvot II
4.3. Harry Kronqvist, koulutuspäällikkö: Opetuksen ohjelmoiminen I ja II (jatkui11.3.)
18.3. Jouko A. Räihä, ylitarkastaja: Kielten opetuksen menetelmistä
25.3. Paavo Malinen, yliopettaja: Matematiikan opetuksen menetelmistä
1.4. Annika Takala, ap.prof ja ja Juhani Karvonen KT: Koulusaavutusten mittaaminen ja arvistelu II ja III (15.4. jatkui)
PALJON tuttuja nimiä, joista olisi hienoa tietää enemmänkin.

OTSIKKOTASOLLA peruskoulupedagogiikan kurssisisällöt olivat siis nuo. Palaan tarkemmin sisältöihin Nöjdin kirjan pohjalta teemoittain. Näitä tulevat olemaan mm. tavoitepohdinnat, työtavat (opettajan ja oppilaan roolit) ja välineet, oppilasarviointi ja niiden taustalla oleva olettamusperusta tiedosta ja oppimisesta. Ja lopuksi: mitä voisimme oppia 50 vuoden takaisista ajatuksista.

Muutama sana kirjan kirjoittajasta

KUVAKAAPPAUS eNorssi sivuilta.
Olavi Nöjdistä ei  löydy  liikaa tietoja. Kirjassa (ja radio- ja tv-ohjelmaesitteessä) Olavi Nöjdin titteli on kouluhallituksen tilapäinen ylitarkastaja. Hänen vastuullaan koulutusohjelmassa oli ennenmuuta AV-opetus.

Google-haku tuotti 154 osumaa, ja niiden mukaan hän ei ole ainoa tuon niminen.

Alkuperäiseltä koulutukseltaan Nöjd  oli kansakoulunopettaja. Löysin pienen muistelman hänestä 1950-luvun lopulta.
"Olin hirveän pieni, 6-vuotias, kun vuonna -56 aloitin koulunkäynnin. Seija-ope oli vähän niin kuin äitihahmo, kun sitä vähän pelokkaina tultiin tänne kouluun. Hän piti meistä hyvää huolta kaksi vuotta ja sitten seuraava ope olikin Olavi Nöjd, jonka kanssa Seija muuten meni sittemmin naimisiin. Olavi oli hirveän tiukka ope, kaikki varmaan sen hänestä muistaakin. Kyllä piti läksyt osata hyvin ja käyttäytyä piti erityisen hienosti."
Vuonna 1965 Nöjd on ollut mukana tekemässä julkaisua "Kuvista kirjoittamaan: kuvasarjojen käyttö ainekirjoituksen valmistuksessa 1: Sepitämme satuja".

Omista muistiinpanoistani löysin artikkelin vuoden 1971 Mitä-missä-milloin kirjassa. Otsikkona oli Audiovisuaalisen opetuksen apuneuvoista. Vuonna 1972 hän pohti Kasvatus-lehdessä  joukkotiedotusta ja läpäisyperiaatetta.

Nöjd on ilmeisesti saanut kouluhallituksen pestin jälkeen töitä  Jyväskylän yliopistolta. Yliopiston sivuilta löytyy tieto, että Nöjd on julkaissut vuonna 1975 teoksen: "Oppiaines opetusvälinevalintoihin vaikuttavana tekijänä peruskoulun historianopetuksen opetusvälinejärjestelmää kehitettäessä."



Vuonna 1982 hän on ollut mukana kirjoittamassa Otavalle Historian ja yhteiskuntaopin didaktiikkaa.

Kasvatustieteiden tiedekunnan sivuilta löytyy tietoa, että Jouko Kari ja Olavi Nöjd ovat toimineet uranuurtajina interaktiivisen videon hyödyntämisessä opetuksessa jo vuodesta -85 lähtien.

Vuonna 1994 ilmestyi teos Didaktiikka ja opetussuunnittelu, jossa Nöjd oli yhtenä tekijänä.


Keskisuomalainen lehdestä löytyy pikkujuttu vuodelta 2010 Olavi ja Seija Nöjdistä. Siinä kerrotaan, että Seija ja Olavi Nöjd ... käyvät Kuokkalan kirkossa joka sunnuntai, kunhan eivät ole Luhangassa.
- Minulle hyvä akustiikka on tärkeää, koska käytän induktiosilmukkaa. Sekin toimii täällä hyvin, Olavi Nöjd totesi.

OLETETTAVASTI Olavi Nöjd on syntynyt  muutama vuosi ennen toista maailmansotaa. Hän saattaa vielä elää.

Yhden kuvankin löysin. Se on tuolla hieman ylempänä   Kuva on kaapattu eNorssin sivuilta. Kuvan ottovuotta ei sivuilla kerrottu. 

perjantaina, maaliskuuta 30, 2018

Juudas

NÄIN pitkänä perjantaina  tartun taas Raamattuun. Tällä kertaa Juudakseen. Mitä hänestä tiedetään? Mitä hän  teki?

"Sukunimi" Iskariot  viittaa siihen, että hän oli  kotoisin Keriotista. Tai sitten se viittaa "tikareihin", radikaaliin Israelin itsenäisyyttä ajaneeseen väkivaltaiseen ryhmään.

Raamatun (sellaisena, millaiseksi se on toimitettu) mukaan Juudas oli yksi Jeesuksen 12 opetuslapsesta. Kolmisen vuotta Juudas julisti muiden opetuslasten kanssa Jumalan valtakunnan tulemista (vaikkei ymmärtänyt siitä sen enempää kuin hekään). Hän oli opetuslasten rahakukkaron hoitaja. Hän oli myös se opetuslapsista joka kavalsi Jeesuksen. Katui sitä ja kuoli joko tapaturmaisesti tai hirttäytymällä.

Viralliseen kaanoniin kuuluvat evankeliumit kertovat  Juudaksesta hieman eri sävyin. Daniel Nylund on blogissaan analysoinut kiinnostavasti näitä Juudaksesta esitettyjä tulkintoja. Hän kirjoittaa:
" Juudasta todella on kohdeltu hyvin eri tavalla eri aikoina. Hän on ollut pahan ruumiillistuma, ahne varas, katala kavaltaja, pettynyt patriootti, traaginen sankari, hippivallankumouksellinen, Jeesuksen paras ystävä ja Jumalan tahdon nöyrin palvelija. Paljon muutakin hänestä on kuviteltu."
Juudas Paavalin kirjeissä

Vanhin dokumentti, jossa kerrotaan Jeesuksesta, on Paavalin kirjeet. Paavali kirjoitti ne ennen ensimmäistäkään evankeliumia. Hän ei maininnut Juudasta edes nimeltä.  Jeesuksen kuolemasta Paavali  kirjoitti: 
”Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet (paradidõmi) kuolemaan”.  
Puhuessaan viimeisestä ateriasta Paavali käytti samaa sanaa:
”Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin (paradidõmi)...". 
Nylund pohtii asiaa. "Sinä yönä kuitenkin kaikki hänen seuraajansa antoivat Jeesuksen mestaajiensa haltuun. Niin teki myös hänen taivaallinen Isänsä, eikä Häntä silti kutsuta Jeesuksen kavaltajaksi."

Ensimmäisenä asiasta kirjoittanut Paavali ei siis näytä tietävän Juudaksen erityisroolia.

Juudas Markuksen evankeliumissa

Vanhimmassa evankeliumissa (kirjoitettu 60-70 jaa) Juudas mainitaan nimeltä vain kolme kertaa. Hänet kuvataan henkilönä, joka toimitti Jeesuksen vihollistensa haltuun. Hänessä toteutuu muutama Vanhan testamenstin ennustus. Markus ei leimaa Juudasta pahaksi.

Juudas Matteuksen evankeliumissa

Nylundin mukaan Matteus (noin 80-90 jaa) rikastaa Markuksen lyhyttä tarinaa. Tässä versiossa Juudas  pyytää itse  rahaa papeilta. Uutta on Juudaksen katumus ja itsemurha. Juudas osoittaa näin vastuuntuntoa kuolemalla  kunniallisesti. Pikantti yksityiskohta: Jeesus kutsui vielä vangitsemisen yhteydessäkin Juudasta ystäväkseen.

Juudas Luukkaan evankeliumissa

Luukkaan evankeliumissa  (kirjoitettu noin 80-90 jaa) kuva Juudaksesta synkkenee. Opetuslasten nimilistassa Juudaksen kohdalla on lisäys,  "josta tuli kavaltaja" (kantasanana prodotēs, kavaltaa-  Kaikissa muissa kohdissa käytetään sanaa paradidõmi, joka tarkoittaa toisen haltuun antamista tai luovuttamista jollekin). Luukkaan mukaan kavalluksen syynä oli, että Juudas oli Saatanan riivaama.  "Silloin meni Saatana Juudakseen". Papit antoivat tässä versiossa Juudakselle rahaa pyytämättä. Luukaan evankeliumissa Jeesus torjuu Juudaksen suudelman. Edes Jeesus ei enää halunnut koskettaa häntä.

Juudas Apostolien teoissa

Apostolien tekoja pidetään Luukkaan evankeliumin jatko-osana.  Siinä kerrotaan, kuinka (itsekin petturi) Pietari maalaa synkkää kuvaa Juudaksesta. Hän väittää, että Daavidin psalmi on ennustus, jonka Pyhä Henki Daavidin suulla on lausunut ennalta Juudaksesta:
”Veljet! Sen kirjoitusten sanan oli käytävä toteen, jonka Pyhä Henki Daavidin suulla oli ennalta Juudaksesta lausunut – tuosta miehestä, joka ryhtyi oppaaksi Jeesuksen vangitsijoille. Hän kuului meidän joukkoomme ja oli saanut osalleen palvelutehtävän niin kuin mekin. Petoksensa palkalla hän hankki itselleen kappaleen maata, mutta sitten hän syöksyi päistikkaa alas, niin että hänen vatsansa halkesi ja sisälmykset pursuivat ulos.” 
Pietari ei puhu  mitään Juudaksen katumuksesta, rahojen palauttamisesta tai itsemurhasta. Hän kertoo kauhunäytelmää varoitukseksi. Lisäksi Pietari väittää, että Juudas itse luopui apostolin virasta.
Luukas ei tunne  pienintäkään myötätuntoa Juudasta kohtaan.

Juudas Johanneksen evankeliumissa 

Evankeliumeista viimeinen: Johanneksen evankeliumi on kirjoitettu  Jerusalemin ja sen temppelin hävityksen jälkeen, ehkä noin 100 jaa. Juudaksesta on nyt kehittynyt täysin musta. Nyt Jeesuskin kutsuu Juudasta Saatanaksi:
" Jeesus tiesi näet alusta alkaen… kuka hänet kavaltaisi."; " Jeesus sanoi heille: ”Itsehän minä teidät valitsin, kaikki kaksitoista. Silti yksi teistä on Saatana (diabolos).”
Johannes lisää tarinaan Jeesuksen jalkojen pesusta yksityiskohdan, jossa  nimenomaan  Juudas moittii voiteen käyttöä.
" Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: ”Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille.” 
Johannes selittää itse: 
"Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan." 
Näin Juudaksesta tehdään  rahojen kavaltaja(kin).

Myös Johanneksella pahan ajatuksen Jeesuksen kavaltamisesta pani Juudaksen sydämeen Paholainen. Tässä evankeliumissa Jeesus myös tietää, kuka hänet kavaltaa (muissa opetuslapset jätetään tutkailemaan itseään) ja paljastaa sen antamalla Juudakselle leipäpalan - ja silloin Saatana meni häneen. Sitten on mielenkiintoinen ja monitulkintainen kohta:
" Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä aiot, tee se pian!”
Jeesus antaa siis luvan?

Johannes kuvaa kavalluksen omalla tavallaan: Juudas on kuin  koko operaation johtaja eikä vain yöpymispaikan paljastaja. Kuoleman suudelmaa ei ole. Jeesus ei edes huomaa Juudasta.  Hän paljastaa itse itsensä. Opetuslapset eivät karkaa, kuten muissa evankeliumeissa. Juudas on vain poikkeuksellisen ahne varas ja härski valehtelija, jonka kohtalo oli alusta lähtien joutua Saatanan ruumiillistumaksi,  Nylund tiivistää. Sellaisena hän täytti mitättömän, mutta jostain syystä välttämättömän, tehtävänsä Jeesuksen petturina.

Hmmm.

Jeesuksen opetuslasten ei kerrota missään vaiheessa suhtautuneen vihamielisesti Juudakseen. Kellään ei  näyttänyt olleen mitään erityisiä ongelmia Juudaksen kanssa, eikä hänellä muiden kanssa.

Jossain vaiheessa Juudaksesta tulee kaiken pahan ruumiillistuma. Myös Luther ajatteli niin.

Nylund  pohtii blogissaan omaa suhtautumistaan, ja kirjoittaa, että "minä mielelläni kuvittelen Juudaksen vain etsineen sovintoa Jeesuksen ja papiston välillä. Sellaiseen Juudakseen minä mieluummin samaistun."

Hän pohtii myös Jeesuksen viimeistä rukousta (Luukkaan mukaan):
”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” 
Eikö rukous koskenutkaan Juudasta?

Omaa pohdintaani

NYLUNDIN pitkä blogikirjoitus antaa paljon ajateltavaa.  Erityisen avaava oli kronologinen tarkastelu: kuinka kuva Juudaksesta on johdonmukaisesti synkennetty. Ja ehkä se on samalla  erkaantunut tositapahtumista.

Juudas lähti kiistatta seuraamaan Jeesusta. Miksi? Oliko hän aidosti innostunut vai petturi?

Todennäköisesti hän uskoi Jeesukseen ja oli lojaali  oppilas kuten muutkin Jeesuksen oppilaat. Mikä sitten  olisi voinut  saanut hänet pettämään oppi-isänsä? Vai oliko kyse ylipäätään pettämisestä?  Tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota myös kavaltamista koskevaan verbiin: Juudaksen toimintaan viitataan kreikankielisellä paradidoomi -sanalla. Antiikin kirjallisuudessa sana viittasi  kuitenkin luovuttamiseen, haltuunantamiseen.  Negatiivinen vivahde verbiin on tullut myöhemmin.

Päädyn siihen, että meillä ei olekaan vain yhtä tarinaa Juudaksesta. Vaan useita.

Perusfaabeli olkoon: Yksi 12 opetuslapsesta Juudas luopuu oppi-isästään Jeesuksesta sen jälkeen, kun tämä oli saapunut Jerusalemiin, toimii niin, että hänen piilopaikkansa paljastuu, katuu myöhemmin ja kuolee.

Perusfaabelista on  erilaisia muunnelmia motiivista  riippuen:

(1) Syyksi on esitetty että "Saatana meni häneen". Tällöin Juudas ei kai ole itse vastuussa kavalluksesta? Hän on yksi riivatuista, joita Jeesus yleensä auttoi.

(2) Juudas  sai/pyysi teosta rahaa. (Matteuksen evankeliumin mukaan 30  hopearahaa - joka oli varsin vähän). Tässä versiossa Juudas on myöhempien Holocaustien pilakuva,  ahneen juutalaisen alkuaihio.

(3) On esitetty, että Juudas oli uskossaan hurskas. Ehkä mekkala, jonka Jeesus oli pannut toimeen temppelissä  suuren pääsiäisjuhlan alla oli Juudakselle liikaa. Ehkä  Juudas  piti Jeesusta  temppeliepisodin jälkeen jopa häpäisijänä?

(4)  On  esitetty, että Juudas pettyi Jeesukseen. Muutamien  historioitsijoiden mukaan  Juudas kuului selootteihin, roomalaismiehitystä väkivalloin vastustaneisiin sisseihin - siis nykykielellä terroristeihin. Hän ei ollut ainoa- myös  toinen opetuslapsi Simon Kiivailija oli selootti. Ehkä he  päätyivät  Jeesuksen seuraajaksi uskoen ja toivoen, että tämä on se luvattu Messias, joka ajaisi roomalaiset takaisin Välimereen. Temppelin melko rauhanomainen puhdistus, saattoi olla Juudakselle viimeinen pisara siitä, ettei Jeesuksesta oliskaan Israelin vapauttajaksi. Hän pettyi poskea viholliselle  kääntävään rauhansaarnaajaan, ja päätti ehkä uhrata hänet sillä toiveella, että kansa nousisi hänen kaipaamaansa kapinaan.

(4) Juudas oli Jeesuksen uskollisin opetuslapsi, joka rohkaisi tätä lähtemään Jerusalemiin ja vakuuttamaan papiston viestistään. Mutta suunnitelma meni pieleen. Kunnianmiehenä Juudas tappoi sitten itsensä.

(5) "Vääräoppisessa" (ja vain salaisuuten vihityille tarkoitetussa) gnostilaisessa Juudaksen evankeliumissa Juudas kuvataan aivan toisella tavalla. Tämä Juudaksen evankeliumi löydettiin 1970-luvulla. Sen kirjoittajaa ei tiedetä. Siinä  Juudas oli Jeesuksen suosikkiopetuslapsi,  ainoa, joka käsitti, kuka Jeesus todella oli. Niinpä Jeesus kertoi hänelle asioita, joita muut oppilaat eivät saaneet edes kuulla. Juudas petti tämän vain hänen omasta käskystään. Hän hyväksyi petturin roolin draamassa, jonka Jeesuksen täytyi esittää julkisesti. Juudas Iskariot ei olisikaan, kuten monet ajattelevat, mies, joka petti mestarinsa.  Hän täytti roolin, jonka hänen mestarinsa hänelle opetti.

Tämän evankeliumin mukaan Jeesus kertoi Juudakselle kaikki valtakunnan salaisuudet ja pyysi Juudasta ilmiantamaan hänet roomalaisille viranomaisille.
"Sinusta tulee kolmastoista ja jäljelle jäävä sukukunta kiroaa sinut, mutta sinä saat hallita heitä päivien lopulla" ..."sinusta tulee merkittävämpi kuin kenestäkään heistä. Sinä vielä uhraat ihmisen, joka pitää minua sisällään".  
Juudaksen kavallus olisikin toteuttanut jumalallista suunnitelmaa. Juudas vapautti Jeesuksen maallisista kahleista, jotta hän voisi toteuttaa taivaallista tehtäväänsä. Käytännössä hän olisi siis ollut ainoa opetuslapsi, joka todella ymmärsi Jeesusta.

(6) Saksalainen tutkija William Klassen on esittänyt oman selitykseksensä Juudaksen toiminnalle. Sen mukaan Jeesus  itse pyysi, että Juudas järjestäisi  hänelle tapaamisen ylimmäisen papin ja temppelin johtajien kanssa.  Tapaamisessa  Jeesus voisi vakuuttaa heidätkin sanomastaan. Juudas toimi näin, mutta suunnitelma  menikin pieleen. Israelin johtajat eivät hyväksyneet Jeesuksen opetuksia, vaan vangitsivat ja tuomitsivat  hänet kuolemaan.

(7) Myös kaunokirjallisuudessa on luotu vaihtoehtoisia "totuuksia".  Helsingin Sanomat esittelee tänään juutalaisen Amos Ozin teosta "Juudas".  Romaanissa Juudas oli Jeesuksen opetuslapsista ainoa, joka ei ollut köyhä kalastaja vaan varakas maanomistaja. Alkuaan Juudas ujuttautui Jeesuksen seuraajien joukkoon juutalaisen papiston urkkijana. Pian hän kuitenkin uskoi Jeesuksen opetuksiin ja jumaluuteen enemmän kuin kukaan muu. Juudas uskoi, että Jumala hylkää Jeesusta ristille vaan tapahtuu ihmepelastus, joka saa kaikki uskomaan Jeesukseen.

Juudas teki Jeesuksen kuoleman jälkeen itsemurhan. Hän tunsi pettäneensä Jeesuksen uskollaan, ei ilmiannolla. Hän oli suostutellut vastentahtoisen Jeesuksen Galileasta Jerusalemiin, jotta hänen opetuksensa saisi arvoisensa yleisön. Romaanissa Juudas jopa houkuttelee tämän suostumaan
ristiinnaulitsemiseen, koska oli täysin varma, että Jeesus osoittaa suuruutensa astumalla alas ristiltä. Kun näin ei käynyt, Juudas tunsi pettäneensä niin Jeesuksen kuin itsensäkin.

JUUDAKSEN persoona jää arvoitukselliseksi. Hän on yksi kristiuskon traagisimmista hahmoista ja syvimmistä mysteereistä.

torstaina, maaliskuuta 29, 2018

2 viikkoa maisteriharjoittelun ohjausta takana

1970-luvulla päättöharjoittelu (nykyään maisteriharjoittelu) suoritettiin
harjoittelukoulussa Kylänevan ala-asteella. Nyt on toisin.
LUOKANOPETTAJIEN maisteriharjoittelulla  on hieno tavoite: tarkoitus on kehittää ja syventää opiskelijan ammatillista kasvua sekä ymmärrystä opetuksen arvopohjasta ja opetussuunnitelmista. Konkreetimpi tavoite on, että  opiskelija osaa harjoittelun jälkeen suunnitella, toteuttaa ja arvioida kokonaisten koulupäivien opetustyötä ja luokan toimintaa. Lisäksi hän ymmärtää luokanopettajan ammatin eettistä luonnetta sekä kasvatus- ja opetustyön monimuotoisuutta ja yhteiskunnallista merkitystä,  koulun merkityksen osana paikallisyhteisöä, koulua johtamis-, kehittämis- ja yhteistyöfoorumina sekä oppivana organisaationa. Hänen tulisi osata  jäsentää omaa opettajuuttaan teorian ja käytännön avulla sekä toimia yhteisopettajana. Sekä  tunnistaa erilaisia oppijoita ja tuntea erilaiset tuen muodot. Vow.

Hankalammin toteutuu ehkä tavoite: Harjoitella moniammatillista ja huoltajien kanssa tehtävää yhteistyötä.

HARJOITTELU kestää 5 viikkoa. Ensimmäinen viikko on lähinnä observointia. Harjoittelu  tapahtuu  tavallisesti oikeissa ns.  "kasvatustieteellisen tiedekunnan kenttäkouluverkoston sopimuskouluissa" pareittain. Pääosa näistä on Helsingissä. Pari vastaa kokonaisten koulupäivien opetustyöstä ja luokan toiminnasta sekä itsenäisesti että yhdessä.

Harjoitteluun kuuluu johdantoluento, tapaaminen, rehtorin tekemä koulun esittely sekä itsenäistä työskentelyä  204 t (sisältää 20 tuntia/viikko observointia tai opetusta). Luokanopettaja antaa ohjeita ja palautetta. Koulussa on oltava koko harjoittelun ajan joka päivä. Harjoittelijalla on myös välitunti- ja ruokailuvalvontoja. Sijaisena hän voi toimia päivän pari.

Harjoittelun lopuksi laaditaan loppuraportti, jossa pohditaan ja analysoidaan omaa opetusta, opettajuutta ja koulutyötä suhteessa opetussuunnitelmaan, omiin harjoittelutavoitteisiin ja kirjallisuuteen. Siihen on myös tehtävä koulukoe ja reflektoitava sitä.

HARJOITTELUSTA annetaan arvio asteikolla:  hyväksytty / täydennettävä / hylätty. (Ei siis enää mitään opetustaidon arvosanaa). Merkinnän harjoittelun suorittamisesta antaa  harjoittelijalle määrätty didaktikko (siis esim. minä).

Näillä ohjeilla mennään.

OLEN nyt seurannut harjoittelijoiden tunteja kahden viikon ajan neljällä koululla, yhteensä 15 tuntia. Huikeaa. Olen nähnyt huippumoderneja ja ihania retro tunteja. Menetelmien kirjo on valtava: animaatioiden tekoa padeilla, draamaa, kevätjuhlaohjelman valmistelua, kyselevää opetusta, luentaa, luovaa toimintaa, läksyn perinteistä ja väljempää kuulustelua, opetuskeskustelua, omia kirjoituksia, projektia, ryhmätyötä,  sanelua, tutkivaa  oppimista.... Oppiaineina on ollut fysiikkaa,  kuvataidetta, maantiedettä, matematiikkaa, yhteiskuntaoppia,  ympäristöoppia, äidinkieltä ja kirjallisuutta - ja MOK- ilmiöopetusta.

Kaikki opiskelijat ovat olleet upean tunnollisia. Heistä paistaa innostus, oppilaiden kunnioitus ja vastuuntunto.  Uusi ops on luettu ja sen mukaan mennään. Ohjaavat opettajat ovat saaneet tehtävään koulutukseen, ja he ovat kaikki hienosti paneutuneet ohjaamiseen.  Innostus opetustyöhön yhdistää heitä kaikkia, nuoria ja kokeneempia. Toki luokat ja olosuhteet ovat erilaisia. Luokkien kesken on  melkoisia eroja siinä, kuinka itseohjautuvia oppilaat ovat. On karrikoiden "huithapaleita" ja ihanneryhmiä. Niinkuin oikeastikin.

NIIN nasta tehtävä!

keskiviikkona, maaliskuuta 28, 2018

Pelastetaan Träskändan kartano

ESPOON perinneseuran hallitus tapasi tänään Espoon kaupunginmuseon johtoa. Esiin nousi yhteinen huoli Träskändan kartanon nykytilasta.  Kerroimme, että olemme esitelleet huoltamme myös kaupunginjohtaja Jukka Mäkelälle, kun tapasimme hänet muutaman viikko sitten Gumbölen kartanossa.

Valtuutetuilla on mahdollisuus tehdä ns. määräraha-aloitteita, jotka otetaan käsittelyyn kun virkakoneisto alkaa valmistella seuraavan vuoden talousarvioita.

Vakuutuin kokouksessamme, että minun on tehtävä määräraha-aloite tästä asiasta. Nyt se on tehty ja lähetetty.

Määräraha-aloite  käynnistämään Träskändan kartanon saattaminen arvonsa mukaiseen käyttöön

Martti Hellström (Sd)

Teen määräraha-aloitteen varata 3 miljoonaa euroa starttirahaksi, jonka turvin Espoo voi etsiä aktiivisesti  kumppaneita, joiden kanssa voidaan yhdessä käynnistää  historiallisesti erittäin arvokkaan Träskandan kartanon kunnostustyöt ja suunnitelmat kartanon saamiseksi arvonsa mukaiseen monitoimikäyttöön mm. asukastilana, kahvilana, galleriana ja  mahdollisesti esim. Suomen naisten museona.

Kumppanien aktiivisessa etsinnässä voitaisiin käyttää palkittun ”Koulu palveluna”- hankkeen yhteydessä kehiteltyä mallia, jossa tilojen ja käyttäjien kohtaantoa hoitamaan palkataan erillinen  toimihenkilö. 

tiistaina, maaliskuuta 27, 2018

Retropedagogiikkaa: Maantietoa laulaen

MINUT tuntevat tietävät, että vietän aikaani vähintään yhtä mielelläni kuin tulevaisuuden koulua  pohtimalla, tutkailemalla menneiden aikojen pedagogiikka.

Retropedagogiikan "sarjassa" olen aikaisemmin esitellyt mm. behaviorismia, hiihtolomaa, INOA, kansanhiihtoa, pankkileikkiä  ja sota-ajan pedagogiikkaa.

NYT on vuorossa oikein retrojen retro: metodi opettaa maantietoa laulaen. Kiitos vinkistä, professori Pertti Kansanen.

OMA äitini kertoi, että hänen kouluaikanaan - ennen 2. maailmansotaa, monet asiat (mm. Pohjanmaan joet) opetettiin riimitellen ja rytmiä hyväksi käyttäen. Ja mieleen jäi. Muistaa yhä.

Maisteri Maija Kuuselta ilmestyi vuonna 1956 kirjanen: Maantietoa laulaen. 74-sivuisen kirjasen epiteettinä oli "Maantiedon keskeistä nimistöä tuttujen laulujen sävelmiin riimiteltyinä". Epiteetti kertoo metodin ytimen. Kirjoittajan mukaan "maantiedon nimistöön liittyvä muistitietous useimmille oppilaille on sangen kitkerä tiedon puun hedelmä."

Yhteensä kirjasessa on 50 loilotusta eri maista, Suomen kaupungeista jne.  Muistitiedon  tankkaukseen tuttuija sävelminä ovat esim. Hoi laarilaari laa, Honkainen keskellä, Hämä hämähäkki, Kello loi jo viisi, Rati riti ralla... Monet näistä voivat olla nykylapsille jo kuollutta kamaa.

Takakannen mukaan "monet sepitelmät ovat hauskoja ja ensikuulemalta mieleenjääviä, joten on syytä uskoa sangen lukuisien koululaisten lähivuosina näiden pikkulaulelmien avulla varmistavan maantiedon kurssinsa nimistön oppimista sekä itseään että opettajaansa ilahduttavalla tavalla." Kirjasen uskottiin sopivan erityisesti kansakouluun "virkistävän välipalan muodossa tarjotuksi opin avuksi."

KUINKAHAN idea kävi? Kävin itse kansakoulua 1960-64, eikä ainakaan Vallilan tai Kallion kansakoulussa näitä laulettu. Mutta en muista, että muutoinkaan olisi enää päntätty vuoria tai jokia millään lailla ulkoa mieleen.

MUTTA  idea kertoo paljon menneiden polvien opettajien halusta omana aikanaan helpottaa oppilaiden silloin arvossa pidettyä ulkoaoppimistaitoa Tänään kun emme enää näytä arvostavan tippaakaan kykyämme muistaa ulkoa, tällainen voi tuntua jonnin joutavalta. Hmmm. Muistan itse muuten opettaneeni omatekoisten laulujen avulla mm. jakolaskun sääntöjä, pronomineja  ja Via Dolorosaa...

maanantaina, maaliskuuta 26, 2018

Luokanopettajan päiväkirja 2018-2019

HERKKÄ  hetki. Kädessä on Luokanopettajan päiväkirjan tuorein versio 2018-2019.  Herkkä siksi, että tämä painos on ihan uuden, noin 30 vuotta nuoremman tekijäryhmän toimittama. Soihtu on siirretty. Nyt vastuu on luokanopettajilla: Anne Hautala, Katja Järvinen, Reetta Pulli ja Eva-Stina Törnroos. Ryhmä on saanut apua myös Suomen luokanopettajien  muilta hallituksen jäseniltä.

Päiväkirjaa on uudistettu raikkaasti. Vanhasta versioista tunnistaa yhä kansikalenterit, lomakesivuista: yhteystiedot, lukujärjestyspohjat, idean kuukausiaukemista ja viikkoaukeamista, oppiaineiden lukukausisuunnitelmat, syntymä-ja nimipäivät, oppilas- ja arviointisivut, pidetyt tukiopetustunnut ja erikseen laskutettavat tehtävät, kokousmuistio ja ohjeet sijaisopettajalle.

Paperinlaatua on vahvistettu ja fonttia vaihdettu.  Viikkoaukeamassa on nyt enemmän kirjoitustilaa ja muistiinpanosivuja on runsaasti. Lukukausisuunnitelmille on nyt kokonainen aukema.

Uusi tekijäryhmä on raivannut tilaa opettajille jättämällä pois kuukausi- ja viikkoaukeamilla olleet teemavinkit sekä mm. pykäläviidakon.

VIELÄ tämän lukuvuoden päiväkirjan toimitti  ryhmä Martti Hellström, Mirja Holste, Pekka Rokka ja Inger Sundlad. Ensimmäinen päiväkirja ilmestyi vuonna 1990. Sen kustansi WeeGee. Pian liitto rupesi itse kustantajaksi. Pekka saatiin mukaan ryhmän vahvistukseksi  90-luvulla. Kaikkiaan tuttu ryhmä toimitti 28 versiota päiväkirjasta. Aika hieno suoritus.

28 versioita toimittanut tekijäryhmä.
UUDESSA päiväkirjassa on siis  enemmän muistiinpanotilaa viikko- ja kuukausi-aukeamilla sekä kirjan lopussa. Lisäksi kirjassa on osiossa "Arjen apu opettajalle" mielenkiintoisia artikkeleita oppimisen ja koulunkäynnin tuesta, varhaisen puuttumisen mallista, yksilöllisestä oppilashuoltotyöstä, oppilashuolloista ja pedagogisesta tuesta, oppilaan ojentamisesta ja oppilaan toimintaan puuttumisesta, luokanopettajan työajasta, YS-ajan suunnittelusta ja seurannasta , opettaja velvollisuuksista ja oikeudellisesta vastuusta sekä opettajan tekijänoikeuksista.

Luokanopettajan päiväkirjaa on tarjolla edelleen kahta kokoa (S = 170×245×17 mm ja XL = 210×297×17 mm). Niinikään voi tilata kovakantisen  tai kierreselkäaisen version. Kovakantisen hinta on 25 € (sis. ALV:n) + postituskulut. Kierreselkäisen hinta on 27 € (sis ALV:n) + postituskulut.

KIRJAA voi tilata kätevästi netistä:  http://www.luokanopettajaliitto.fi/index.php/lo-paivakirja/paivakirjatilaus

TOIVOTAN uudistetulle päiväkirjalle ja sen toimittajille mitä parhainta onnea kovassa päiväkirjojen keskinäisessä kisassa.

sunnuntaina, maaliskuuta 25, 2018

Blondi tuli taloon

Idea siirtää suosittua tv-sarjoja stagelle jatkuu....
MINULLA on vain utuinen muistikuva "Blondi tuli taloon" -draamasarjasta, jota MTV3 esitti vuosina 1994–1995. Sarja oli ilmeisen suosittu; katsojia oli jopa yli miljoona. Tuottajana oli Spede Pasanen. Elina Halttusella oli sarjassa iso rooli: hän oli sekä  käsikirjoittaja että toinen ohjaaja.

Pääroolia Blondia näytteli sarjalla huippusuosioon noussut ja sittemmin julkisuudesta lähes kokonaan kadonnut Anu Hälvä. Harmi. Muissa rooleissa oli niinikään huippunimiä: mm. Esko Salminen, Eeva Eloranta, Matti Ranin, Juha Veijonen, Juha Muje, Petteri Sallinen ja  - Simo Salminen.

ELINA Halttunen on nyt herättänyt sarjan uudelleen henkiin sekä käsikirjoittajana että lavalla Margit Haukkamaan roolissa. Vanhasta MTV-ensemblesta jatkaa vain Saara Widbom (Elina Halttusen tyttö muuten),  joka näyttelee nyt aikuistuvaa Blondin Liisa-tytärtä. Pääosassa on nyt Anu Palevaara, monelle tuttu Salatuista elämistä. Muut roolit pantiin kuulema  Vantaan Sanomissa hakuun- mm. budjettisyistä. Ensisijaisesti haettiin harrastajia, mutta onneksi löytyi myös oikeita konkareita.
Esko Salmisen roolissa on muuten Pirren ja Hanskun kanssa sketseillut Lasse Karkjärvi.

NÄYTELMÄN ensi-ilta oli 8.3.2018 Vantaalla Martinus- salissa. Näytelmää on nyt veivattu siellä kolmisen viikkoa, ja loppu näkyy.

BROIDILLA Jorma Hellströmillä on näytelmässä kiva rooli, ja hän laittoi meille kutsuliput. Kiitos. Martinus-sali oli ihan uusi tuttavuus. Hyvä tila ja tekniikka. Ja paljon mielenkiintoista muitakin tapahtumia.

NÄYTELMÄÄ mainostetaan romanttisena perhekomediana,  komediallisena seikkailuna,  hurmaavana romanttisenä komediana, jossa seikkailee kaikki tutut hahmot 90-luvun tv-sarjasta - ja nyt lavalla! Niinikään luvataan retrohenkisyyttä ja musaa. Hmm.

JÄNNÄÄ, että esityksestä ei löydy yhtään ammattikriitikon arviota. Niinpä amatöörikriitikko eikun  korjaamaan puutetta.  Olen vähän kriittinen. Anteeksi.

Aloitan tarinasta. Faabeli on lyhykäisyydessään seuraava: mies menettää muistinsa ja muisti palaa pätkittäin, kun ympärillä (ja jo taivaassa) olevat auttavat. Ja siinä välissä sattuu kaikenlaisia kommelluksia ja paljastuksia. Lopussa (melkein) kaikki on sitten hyvin. Faabeli olisi mitä herkullisin komedialle...

MUTTA mutta. Kun faabeli pudotetaan valittuun situaatioon, duuri vaihtuu (vahingossa?) molliksi ja vakavuus vie pohjaa halulta nauraa.  Perheen Hannu-isä törmää ensin Peuraan- ja on sen seurauksena kolme vuotta koomassa. Herättyään ja toivuttaan hän saa hetki ennen omia häitään aivoinfarktin ja vajoaa uudelleen koomaan 20 vuodeksi. Sillä välin monet asiat ovat edenneet synkkiin suuntiin. Tytär epäonnistuu miessuhteissaan, poika talousasioissaan. Vaimoehdokas nro 1 onkin rakastunut toiseen. Vain Blondin rakkaus Hannuun on säilynyt.  Väännä tästä nyt hulvatonta menoa. Lähtökohta komediaksi  on (minusta) tosi hankala, joka niin kokeneelle kirjoittajalle kuin Elina Halttunen on.

KRONOLOGIA on haluttu rikkoa. Näytelmä alkaa hetkestä, jolloin toivo toipumisesta on jo menemässä, kunnes ihme tapahtuu. Muistia aletaan aktiivisesti palautella, ja  pian yleisökin viedään 20 vuoden taakse. Väliajan jälkeen tulee paljastus. Kooma ei ollutkaan ensimmäinen. Nyt törmätään peuraan ja mennään vielä kauemmaksi ajassa. Lopulta palataan nykyhetkeen, jossa melkein kaikki mutkikkaat konfliktit ratkaistaan. Deus ex Machinana onkin yllättävä muilta piilossa ollut isän sijoitusomaisuus. Taloa ei tarvitse myydä. Tytär saa vauvan ilman miestä. Poika saa rahaa harrastaa musiikkia. Kenenkään ei tarvitse muuttaa pois. Jännite kahden morsiamen  Margitin ja Blondin välillä unohtuu käsikirjoittajalta  johonkin? Joskus miettii, olisiko ollut ihan fiksua edetä  aikajärjestyksessä.

NÄYTELMÄN on ohjannut Martinuksen uusi päällikkö Christian Sandström. Hän on näytellyt useissa televisio-ohjelmissa ja elokuvissa sekä työskennellyt ohjaajana ja käsikirjoittajana. Viimeisin pesti tätä ennen oli teatterinjohtajuus Valkeakoskella. Tässä produktiossa hän on ollut onnekas siinä suhteessa, että rooleihin on löydetty useita ammatikseen näytteleviä. Monet oikein taitavia ja jopa kuuluisia.

Vallan hauska idea oli, että yleisö sai esityksen päätyttyä
ottaa selfietä  esiintyjien kanssa. Me menimme ilman muuta
broidin luo. Jonte heitti Hermannin roolin tosi hyvin, se oli
ehkä yksi hänen parhaista rooleistan koskaan. So Proud.
Kaikki näyttelijät selvisivät rooleistaan ihan hyvin.  Tottakai. Ja lavalla oli yksi oikea lapsikin.  Näin hankala teksti vaatii paitsi näyttelijöiltä myös ohjaajalta ison panostuksen. Tyylilaji on ohjaajan vastuulla. Nyt se oli eklektinen. Yksi vetää farssia ja yli. Toinen etenee pienin elein. Yksi huutaa, toinen viestii intiimisti. Ehkä harjoitteluaikaa oli liian vähän yhteisen tyylin löytämiseen? Näyttelijöissä olisi ollut  paljon osaamista mm. tanssin alueelta, jota olisi kannattanut käyttää vielä enemmän yhdessä.

VISUAALINEN  puoli toimii vallan mainiosti: Lavasteet, asut, diakuvat jne. Ja catering.

Teatteritaiteen näkökulmasta aivan ehdottoman paras kohtaus oli mielestäni  näytelmän loppu katharsista tuottavine ratkaisuineen, hauskoine ja taitavine lopputansseineen ja yksine parhaimpine koskaan loppukumarrussikermineen (olipa kieliopillisesti hankala ilmaisu). Katsoja poistuu hyvällä tuulella.

YKSI  esitys jäljellä. 29.3.2018 klo 19.

lauantaina, maaliskuuta 24, 2018

Vuoden Luokanopettaja 2018

Suomen Luokanopettajat ry on valinnut  vuoden 2018 luokanopettajaksi Sari Salon Alajärveltä.  Salo on toiminut luokanopettajana yli 25 vuotta. Hän on kehittänyt opetuksessaan mm. älylaitteiden ja liikunnan yhdistämistä. Liikkuminen auttaa vilkkaita lapsia keskittymään, ja oppi menee paremmin perille. Salon kehittämä Peppu Irti Penkistä (PIP)- medodi on otettu innolla vastaan. Digitaalisuus ei ole uhka. Opettajien on hyvä ottaa asenne, että sitä junaa ei voi pysäyttää vaan käyttää hyväksi. 


Suomen Luokanopettajat (aikaisemmin Suomen Luokanopettajaliitto),  on valinnut vuoden Luokanopettajan vuodesta 1999  alkaen. Ensimmäinen vuoden luokanopettaja oli opetusneuvos Pekka Leinonen Kauniaisista. Hänen jälkeensä kunnia on osunut seuraaville luokanopettajille: Vesa Purokuru (2000), Seppo Heinonen (2001), Riitta Cederqvist (2002), Anna-Maija Risku (2003), Sirpa Wass (2004), Riitta Moilanen(2005), Reima Viitala (2006), Elina Hiidenpalo (2007), Jaana Lemminkäisnen 2008), Aila Keturi (2009), Elina Romppainen (2010), Sirpa Tikkala (2011),  Harri Sandborg (2012), Kai-Ari Lundell (2013),  Kari Keitaanniemi (2014), Katja Järvinen (2015), Maarit Korhonen (2016) ja Mervi Berg (2017).


Seuraava opettajapolvi tulee - vain tuunausta vailla

Lauttasaaren ala-aste
TERVEISIÄ maisteriharjoittelusta! Takana on Helsingin yliopiston kasvatustieteiden osaston (suomeksi  OKL) harjoittelijoiden ensimmäiset opetusviikot. Yhtä harjoittelijaa lukuunottamatta kaikki vetivät tämän viikon pari-/yhteisopettajina. Se on todella upea työtapa.

Olen nyt käynyt kaikilla neljällä koululla, joissa minulle yleisdidaktikkona nimetyt 9 pian valmistuvaa luokanopettajaa pitävät tunteja. Lauttasaaressa on yksi pari, Taivallahdessa kolme paria, Mäntymäellä yksi pari ja Vallilassa soolona harjoitteleva ns. ahotoija.  (Riittävän pitkä opettajakokemus lasketaan "aikaisemmin hankituksi osaamiseksi" ja se hyväksiluetaan opinnoissa. Niinpä hänen harjoittelunsa on about puolet lyhyempi.)

LAUTTASAAREN ala-aste on iso koulu, ja oppilaita on ainakin kolmessa eri pisteessä. Omien harjoittelijoiteni  "luokka" sijaitsee ns. Hedengrenin talossa - siis vanhassa konttorirakennuksessa, sen kolmannessa kerroksessa. Oppilaat pääsevät sinne massiivista ulkoportaikkoa pitkin suoraan oikeaan kerrokseen. Avokonttoriin on rakennettu nykyaikaiset avoimet tilat, ns. oppimisalueet luokka-asteittain. Tiloissa ei ole perinteisiä väliseiniä, vain verhoja ja kaapistoja ja upouusia ja jopa erikseen sinne suunniteltuja katsomityyppisiä elementtejä.  Lauttasaaren ala-asteen tämä osa onkin Helsingin valitsema  kansainvälinen vierailukoulu, jossa käy mm. ministereitä ympäri maailmaa. Joten kyllä harjoittelijoiden kelpaa-eikä vain puitteiden vuoksi.

Ohjaavat opettajat tekevät oikeasti ja mielellään yhteistyötä - mm. meneillään olevalla ilmiöviikolla.  Pistetyöskentelynä toteutettavalla 3. luokkien  ilmiöviikolla harjoittelijat muiden mukana vetävät saman session 10 kertaa 10:lle ryhmälle. Aivan poikkeuksellinen mahdollisuus  hioa  yhtä  parin kanssa vedettyä tuokioita huippuunsa. No seuraavilla viikoilla lukkari on sitten tavallisempi.

EILEN kävin myös Kauniaisten Mäntynmäen koululla, jossa olen saanut ohjata  harjoittelijoita aikaisemminkin.

Tässäkin koulurakennuksessa on vänkiä tilaratkaisuja.  Osa luokista on ehditty useaankin kertaan modernisoida. Niissä liitu/valkotaulun ja dataprojektorin korvaa jättiscriini.  Loputkin saavat uudet vekottimet pian. Koulu on siirtymässä kohti koulukirjattomuutta,

Mäntymäellä  on komea maine pedagogiikan alalla  jo ainakin 1980-luvulta alkaen. Kuten Lauttasaaressakin, Mäntymäellä on useita ohjaajakoulutuksen saaneita, kokeneita, taitavia  opettajia. Specialiteettina  täällä on mahdollisuus harjoitella kielikylpyluokissa.

TOISSAPÄIVÄ vierähti helsinkiläisessä Taivallahden koulussa Töölössä. Koulu kuuluu sekin suurten koulujen joukkoon. Luokkia on useissa rakennuksissa ja kerroksissa. Luokkahuoneet on täällä (ja Vallilassa) vielä turvallisesti tallella. Opettajahuoneita on (ainakin) kaksi. Etäisyydet ovat siksi pitkiä. Saneeraus on edessä täälläkin niinkuin Lauttasaaren päärakennuksessakin lähivuosina. Kun harjoittelijapareja on kolme samalla didaktikolla, syntyy mm. matkoista

synergiaetua ,  mutta myös hieman haipakkaa. Palautteeseen jää aikaa välitunnin verran. Eikä aina ole välitunta. Toisaalta on varmaan hienoa harjoitella huippu-uusissa tiloissa. Toisaalta suurin oma suomalaiskouluista on ihan tavallisia, ja näissä kouluissa saa tuntuman koulun arkeen.

TÄNÄÄN ajelin Vallilaan Vallilan alakoululle jo toisen kerran. Sekin on jäänyt pieneksi. Oppilaita on sijoitettu myös muihin rakennuksiin. Sijoitettiin muuten jo silloin, kun minä kävin Vallilan kansakoulua. Oma luokkani joutui evakkoon junaradan toiselle puolelle Pääskylänkadulle vanhaan puutaloon.

Päivän aluksi pääsin seuraamaan tovin oppilaiden itse toisilleen järjestämiä pajoja: teatteria, koripalloa, parcouria.. varausjärjestelmämä käytettiin Popup-koulua.  Pajat kestävät kaksi aamun ensimmäistä tuntia. Hieno, yli 7-vuotta vanha perinne. Välitunnin jälkeen koulu jatkui taas lukkarin mukaan,

VALLILAN koulu on perustettu vuonna 1902. Monet koulun tilat kantavat pää pystyssä menneiden aikojen traditiota.Ovien yläpuolella lukee kipsikirjaimin: Lääkäri, odotushuone, kirjasto, käsityöt.... Opettajakunta on seiniä uhmaten nuorekasta. Myös uutta tekniikkaa käytetään. Padeja riittää.

ENSIMMÄINEN varsinainen harjoitteluviikko on siis kaikilta opiskelijoilta hienosti hoidettu. Jäljellä on yhdellä harjoittelijalla enää puoli viikkoa, muilla about kolme.  On etuoikeus saada seurata heidän kehittymistään.

Ja jo tässä vaiheessa kaunis kiitos kaikille luokkansa harjoittelijoita ottaneille ja vaativan ohjausvastuun kantaneille  luokanopettajille.

perjantaina, maaliskuuta 23, 2018

Kohti Turkua. Sitten Saloa.

EIKUN autoon ja vaimon kanssa kohti Turkua ja Turun Kaupungiteatteria. Stagella Martti Suosalo Duncan macMillanin kirjoittamassa "lempeän komediallisessa"  PARASTA ELÄMÄSSÄ- monologissa. Ohjaus Pentti Kotkaniemen. Kestokin sopiva 80 minuuttia.

SITTEN syvät unet paikallisessa **** hotellissa, hyvä aamiainen ja nokka kohti Saloa (about 50 km) ja nimenomaan Salon lukiota. Suomen Luokanopettajat järjestävät siellä koulutus-tapahtuman LOL 18 " Luokanopettajat lounaassa". Nostalgiaa. Plussana mukava nähdä tuttuja.

MINULLA on siellä ensin noin 50 minuutin luento ja pienen tauon jälkeen samanmittainen paja. Tässä kuvaukset kummastakin:

Arvioinnin problematiikasta selkosuomeksi  10.30- 11.15

" Noin 50 minuutin luennossa Martti esittelee kaikki opsin arviointiosuuteen liittyvät koulutyötä sekoittavat sotkut selkokielellä ja tarjoaa niihin riittävän hyviä ja opettajan voimavaroja säästeleviä ratkaisuja, jotka saa luennon lopuksi ampua alas."

Luennon pitää Martti Hellström, Luokanopettajalehden entinen päätoimittaja, KT ja opetusneuvos"
Luennolla  on ennalta ilmoittaunut 20  urheaa :-)

Tarjolla on myös 3 muuta hienoa luentoa:
  • Arviointijuna: Jaana Perkinen
  • Peppu irti penkistä: Sari Salo
  • Opinkirjo: Marjo Kenttälä

Onko peruskoulu kriisissä? 13 - 13.45

"Noin 50 minuutin pajassa Martti kertoo, että on. Kriisi kun on myös mahdollisuus uuteen. Käydään yhdessä keskustellen läpi koulutyön rankkuuksia mutta myös ihmeitä, joita kouluissa Suomessa ja muualla siitä huolimatta tehdään joka päivä. Ja lähdetään voimaantunteina pajasta kohti uutta normaalia.

Pajaa pitää Martti Hellström, Luokanopettajalehden entinen päätoimittaja, KT ja opetusneuvos."
Pajaan on ennalta ilmoittaunut 4 urheaa :-)

Muita pajoja on tarjolla runsaasti:
  • Ukulelen soittoa aloittelijoille: Tiina Pietiäinen, luokanopettaja ja musiikinopettaja
  • Ensiapu: Olli Tammi, ensiavun ja terveystiedon kouluttaja, SPR
  • Murtolukuja toiminnallisesti: Anu Tuominen, tohtorikoulutettava, Turun yliopisto
  • Mightifier: Juha Ollila, luokanopettaja, Customer happiness and sales, Mightifier
  • Lukemaan oppiminen -Ateljee-malli: Saara Loikkanen
  • Toiminnallinen kieltenopetus: Jenina Jylhä / Tia Ukkola
  • Kokeellisia menetelmiä luonnontieteisiin: Opinkirjo / Jasmin Välimäki
  • Paja Opinkirjo: Marjo Kenttälä
  • Luonto oppimiskokonaisuutena: Heli Meriläinen
  • Peppu irti penkistä -paja: Sari Salo
  • Kotitalous: Anneli Rantamäki
  • NäppistaituriTyping Master Finland Oy
  • Seesaw -Oppilaan digitaalinen portfolio: Sirkku Alin
  • Kodin ja koulun yhteistyö Vanhempainliitto
  • Kielitietoinen opetus: Asiaa ja harjoituksia :Anne Hakanen
  • Bingel SanomaPro
  • Toiminnallinen pedagogiikka: Jouni Kallio
  • Nuori yrittäjyys: Simo Takanen
  • Musiikin mahdollisuudet oppimisessa: Elina Kivelä
  • Joustava alkuopetus: Nina Ågren
SITTEN hakemaan vaimo Turusta. Ja pikkumersu tuo yöksi kotiin.




maanantaina, maaliskuuta 19, 2018

Maisteriharjoittelua ohjaamaan

Vallilan kansakoulu. KUVA: Peitinen Aarne oy / Helsingin kaupunginmuseo
SEURAAVAT neljä viikkoa ovat jänniä ja hiukan kiireisiä. Luokanopettaja- opintojen huippuharjoittelu maisteri-harjoittelu siirtyy varsinaiseen harjoittelu- vaiheeseen.

MAISTERIHARJOITTELU on osa kasvatustieteen kandin tutkinnon jo suorittaneiden maisteriopintoja. Tavoitteena on tässä jaksossa saada kokonaiskuva opettajan työstä ja opetuksesta. Harjoittelu  kestää viisi viikkoa. Kussakin luokassa on kaksi opiskelijaa. Ensimmäinen viikko seurataan luokan työskentelyä, sitten opetetaan kumpikin yksin viikon verran ja lopuksi kaksi  viikkoa yhdessä. Tai päinvastoin. Opetusharjoittelu ei ole enää ohjaavan opettajan jäljittelyä, eikä ohjaaminen reseptien antamista (eikä opetustaidon arvostelua numeroilla). Ohjaus on  opetustuokioiden reflektointia yhdessä opiskelijoiden kanssa ja heidän oman opetuksen käyttöteoriansa kehittymisen tukemista. Opiskelijaparit opettavat yhteensä 80 tuntia, ja kussakin luokassa pääohjaajana toimi luokanopettaja.

Kenttäkouluilla toteutettava harjoittelua tulee seuraamaan  myös yliopiston puolelta didatikko. Minä olen luvannut hoitaa sijaisena kolmenkin lehtorin ohjauksia.  Vastuullani on harjoittelijoita kolmella helsinkiläiskoululla: Lauttasaaressa, Taivallahdessa ja Vallilassa sekä Kauniaisten Mäntymäellä.  Kaikki koulut ovat minulle tuttuja aiemmilta vuosilta. Olen ensimmäisen kerran ohjannut opetusharjoittelua 80-luvun lopulla mm. Taivallahdessa. Silloin opiskelijana oli mm. Risto Schiray!!  Edellisen kerran leikin didaktikkoa keväällä 2015 ja 2016, jolloin sain käydä mm. Lauttasaaressa ja Mäntymäellä. Itse olen käynyt Vallilassa kansakoulun 1-2-luokat 1960-luvulla. Opettajani oli Martta Marttila. Mukava palata "kotiin".

Käyn kaikilla kouluilla useita kertoja. Seuraan kunkin opiskelijan opetusta vähintään 3 kertaa harjoittelun aikana; osan yhteisopetusjaksojen aikana. Tuokion jälkeen annetaan sitten palautetta. Kun tunteja on näin vähän,  on syytä valita sanansa tarkasti.

MINUN omana opiskeluaikanani edellisellä vuosituhannella luokanopettajankoulutukseen kuulunut opetusharjoittelu suoritettiin pääosin harjoittelukoululla. Tuolloin päättöä seurasivat luokanlehtorin lisäksi sekä yleisdidaktikko että ainedidaktikot. Ja seurantaa oli paljon.

sunnuntaina, maaliskuuta 18, 2018

Kun kansakoulu oli 20-vuotias (1887). Osa 2

JATKAN tässä lastussa FINLANDIA-nettikirjakaupan herkun: Emilia Karoliina Ljungbergin kirjoittaman (1887)  17-sivuisen vihkosen esittelyä. Kyseessä on mitä ilmeisimmin kansakoulun 20-vuotisjuhlassa (Raumalla?) pidetty esitelmä.  Cygnaeus oli  tuolloin  Kouluylihallituksessa ylitarkastajana – 77 vuotiaana – ja hänellä oli vielä vuosi elinaikaa. Kansakoulu oli  maaseudulla vapaaehtoinen (kaupungeille oli säädetty koulupakko; vasta vuonna 1898 annetiin  piirijakoasetus). Edelleen "suojelen" Emmin kieltä a.m.a.p.

Kansakoulun tilannetta vuonna 1887

JUHLAESITELMÄN pitäjä siirtyy lyhyen kansansivistyksen historian esittelyssä sitten 1800-luvulle. Vuosiadan alun ajan jatkui "huolimattomuus kansanvalistuksen edistämisessä".

Se poistui vasta 1800-luvun puolivälissä, kun Venäjän keisari Aleksanteri II oli nyt Suomen suuriruhtinaana. Hänen lempeän hallituksensa aikana oli Suomi ikäänkuin virkistynyt siitä uupumuksen tilasta, mihinkä se erotettuna  vanhasta kotimaastaan Ruotsista ensin oli vaipunut. Ja kun uusi vilkkaampi liike heräsi maamme kaikilla aloilla, nousi kansansivistyksen aatekin uuteen eloon. Senaatin käskystä tehtiin nyt uusia ehdotuksia kansakoulun perustamisesta ja kehotettiin asiata harrastavia henkilöitä lausumaan mielipiteensä niistä. Niiden joukossa, jotka ilolla vastaan  ottivat tämän kehotuksen, oli  kansakoulujen nykyinen (tuolloinen) ylitarkastaja Uno Cygnaeus.

Cygnaeus

Emmi kuvailee lyhyesti  kansakoulun isäksi myöhemmin nousseen Cygnaeuksen uran alkua  ja työtehtäviä. "Hän jätti uskonnon opettajana toimensa  Pietarissa, kun Suomen senaatti 1858 määräsi ja kutsui hänet valtion kustannuksella lähtemään ulkomaille, tutkimaan kansansivistykseen kuuluvia asioita."

Suomen palattuaan julkaisi Cygn. kirjoituksen, jossa kertoi käynnistään ulkomaiden oppilaitoksissa ja mitä hänen mielestään  siellä kansanopetuksen suhteen oli huomioon otettavaa. Hänelle annettiin tehtävä: Hänen piti näet valmistaman täydellinen suunnitelma, jonka mukaan Suomen kansakoululaitos oli järjestettävä.

Emmi ihailee selvästi Cygnaeuksen työtä: "Eikä hänen työnsä ollutkaan turha. Suomen kansan opetus on laskettu ylevälle, ajanmukaiselle kannalle. Sivistyksen tarve selvenee selvenemistään. Nyt ei enää tyydytä muutamiin koneentapaisesti ulkoa opittuihin läksyihin, vaan opetukseen ajetaan se vaatimus, että  se on oleva kasvattava, jalostuttava."

Kansakoulut 1887

Tilanne vuonna 1887 ei ollut huono. "1866 Suomi sai kansakouluasetuksensa, ja joka vuosi perustetaan uusia kouluja... Neljä eri seminaaria… valmistaa opettajia kansakouluille...
Kaikissa kaupungeissä on jo kansakouluja, alemmat ja ylemmät kansakoulut yhteenlaskettuina luku nousee 202. Näissä kouluissa on yhteensä 14 110 oppilasta...Maalla ei ole vielä kansakouluja joka pitäjässä, mutta joka vuosi vähenee kansakouluja kaipaavien kuntien luku. Pernajan pitäjässä on peräti 8 kansakoulua ! Maalaiskuntien kansakouluissa kävi 1884-85 yhteensä 35 764 oppilasta.

Huolenaiheita

"1887 kansakoulu on vielä jokseenkin nuori, eikä se vielä joka paikassa ole voittanut sitä luottamusta, mitä sille sopii toivo", Emmi kirjoittaa. Vika ei selvästikään ole hänen mielestään itse koulussa - vaan suomen kansassa ja erityisesti kodeissa. Se ei ymmärrä koulun hyötyä. Suomen kansa oli nykykielellä siis muutosvastarintainen.

Suomen kansa rakastaa vanhoja tapojansa, pitää sitkeydellä kiinni perityistä mielipiteistään ja sen vuoksi se karsain silmin katsoo kaikkea, mikä on uutta ja jonka hyötyä se ei vielä oikein voi käsittää.

Emmin mukaan kyse on väärinkäsityksestä: Etupäässä luulen syyn siihen olevan sen, että kansakoulun tarkoitus  monessa kohden on väärin käsitettu. Kuulee toisinaan sanottavan: Minä en tahdo lapsistani puoliherroja tai puolimamselleja, tahdon kelvollisia ihmisiä, jotka häpeemättä tekevät sitä työtä, mitä heidän vanhempansakin tekevät, ja jotka eivät pidä itseänsä vanhempiaan parempina.

Emmin mukaan koulun toivo oppilaistaan on aivan sama. Ei heitä koskaan ole opetettu työtä halveksimaan. Että kaikki työ,  kuinka alhainen hyvänsä, kun vaan on rehellinen, työ, joka ei  tule kenellekään pahennukseksi, on arvossa pidettävää. Ylpeys osoittaa aina tyhmyyttä.

Ei kansakoulu ole myöskään ole laitos, jossa opetetaan rahaa ansaitsemaan. Sen tarkoitus on monta kertaa korkeampi ja jalompi. Sen tarkoitus on kehittää oppilaittensa ymmärrys, kasvattaa heistä ajattelevia ihmisiä, herättää heissä halua täyttämään velvollisuuksiaan, ja antaa ne tiedot ja taidot, joita jokainen elämässä kansalaisena ja kristitynä ehdottomasti tarvitsee. (Hienosti on tavoitteet kuvattu).  Sen tarkoitus on vielä ensiksi ja viimeiseksi saattaa oppilaansa lasten parhaimman ystävän Jeesuksen Kristuksen luo, hänen luoksensa, joka on sanonut: Tulkaa  minun tyköni kaikki ja te saatte levon teidän sieluillenne.

Kansakoulusa sanotaan vielä: Siellä opetetaan niin paljon tarpeettomia asioita.  Miksi hyödyksi on se ja se oppiaine?  Ne ovat kuitenkin niin valitut ja niin sovitetut, että  oppilas jossain määrin voi oppia tuntemaan luontoa, ihmiselämää ja Jumalaa.  Kansakoulun silmämääränä on yleinen ihmissivistys, eikä mikään siihen kuuluva oppiaine on tarpeeton, eikä saa olla sivuseikkana, sillä  kaikki siihen kuuluvat aineet  tekevät yhdessä kokonaisuuden, jossa yksi on toisen edistäjänä ja täytteenä

Vaikka kansakoulu siis ei valmista mihinkään erityiseen ammattiin, ovat kuitenkin ne tiedot ja taidot, mitkä oppilas on siinä saanut, suuresti käytännöllisestikin hyödyksi ja edistävät monin tavoin hänen toimeentuloansa elämässä.

Koulun ja kodin jännite

EMMI näyttää kantavan huolta kansakoulunopettajien työn raskaudesta ja työn hedelmien epävarmuudesta. Hän  lohduttaa heitä: Kansakoulunopettaja saa olla vakuutettuna siitä, että hänen työnsä on Herran, ja siinä on hänen voimansa. Hän on kylväjä, Herra antaa kasvun.

Sitten hän kääntää hieman toruvan katseensa koteihin: Mutta että koulu voisi niin paljon kuin mahdollista päästä päämääräänsä perille, tulee vanhempien ystävällisillä silmillä katsella koulua ja koulun työtä, eikä yleenkatseella  puhua yhdestäkään oppiaineesta, josta he  sitten enemmän tai vähemmän ymmärtävät sen hyötyä.

Monista vanhemmista on yhdentekevää, josko heidän lapsensa käyvät koulu tai ei. He saavat käydä, jos heitä huvittaa, mutta jos he mieluimmin ovat poissa, saavat he tehdä senkin. On kuitenkin mahdotonta, että työ oikein voisi menestyä koulussa, niin kauan kun vanhemmat osoittavat sellaista välinpitämättömyyttä.

Koulu on kodin ystävä, tuleehan kodinkin olla koulun ja vasta kun koti ja koulu sillä tavalla ystävinä käyvät  käsi kädessä, voivat ne vaikuttaa jotakin lasten ja kasvavan nuorison edistämiseksi ja  jalostuttamiseksi. Ei suinkaan ole yhdentekevää, minkälaisen kasvatuksen lapset saavat, ei heille itselleen, eikä rakkaalle isänmaalleen, siitähän senkin tulevaisuus suureksi osaksi riippuu.

Kansakoulu  isänmaan asialla

EMMI näkee kansansivistyksen suurena isänmaallisena työnä: Isänmaan hyödyttämisessä kansakoulu on välikappaleena kansan hyödyksi ja edistämiseksi. Jos joku sen tähden sanoo: kansakouluja ei  tarvita, onhan ennenkin tultu  kansakouluitta toimeen ja tullaan kyllä nytkin, niin tahdon vastata: et ole kansan ystävä, etkä ymmärrä kansan tarvetta. Suomen kansa ei tahdo jäädä muista kansoista jälkeen, valo ja sivistys on senkin elämän ehtona.

On tosin niitäkin vanhempia, jotka  sen käsittävät ja jotka se vuoksi katselevat koulua ystävällisillä silmillä. He kehoittavat lapsiaan tottelevaisuuteen opettajia kohtaan ja pitävät huolen siitä, että lapset tunnollisesti suorittavat sen, mitä heille koulusta kotityöksi on annettu. Lasten kasvatus on kodin ja koulun tehtävä, ei  yksinään koulun. Jollei lapsi  jo pienoisesta kotona ole totutettu tottelemaan, on koulun työ kahta vertaa vaikeampi.


lauantaina, maaliskuuta 17, 2018

Kun kansakoulu oli 20-vuotias (1887). Osa 1

Ljungberg),  Emmi. (1887). 
Kansanopetus ja kansakoulut Suomessa. 
Esitelmä. Kansanvalistusseuran toimituksia 
I.VI. Kahdestoista vuosikerta. Neljäs wihko.  
Helsinki: Kansanvalistusseura. (17 s)
FINLANDIA-nettikirjakaupan listoilla oli tosi harvinainen herkku. 17-sivuinen vihkonen esitelmästä kansanopetuksesta ja kansakouluista, joka pidettiin vuonna 1887. Siis about 20 vuotta siitä, kun kansakouluasetus astui voimaan (1866) ja ensimmäinen parvi Cygnaeuksen kouluttamia opettajia (1863-1866) oli juuri lähtenyt viemään sivistyksen valoa. Cygnaeus oli  Koulu-hallituksessa ylitarkastajana, ja hänellä oli vielä vuosi elinaikaa. Kansakoulu oli vielä maaseudulla vapaaehtoinen (kaupungeille oli säädetty koulupakko; vasta vuonna 1898  annettiini piirijakoasetus). Tottakai ostin sen.

Esitelmän piti ja vihkosen kirjoitti nimimerkki Emmi. Hän on mitä ilmeisemmin  opettajatar, kirjailija, neiti Emilia Karoliina Ljungberg (synt. 1848). Ljungberg toimi vuosia opettajana Raumalla ja siirtyi  sitten heikentyneen kuulonsa vuoksi vuonna 1889 Mariayhdistyksen turvakodin johtajaksi Helsinkiin. Hän joutui pian jättämään tämänkin työn  ja ”vietti useita vuosia yksityistä kovien ruumiillisten kärsimysten raskauttamaa elämää.”  Hän  kuoli vuonna 1900 ”pitemmän ajan hivuttavaa tautia sairastettuaan”. (11.12.1900 Rauman Lehti no 143 s. 2)

SURULLISTA. Tekstistä näkee, että Emmi harrasti kirjoittamista. Teksti kulkee, ja hän totisesti osasi tiivistää Suomen siihenastisen sivistyshistoria kompaktiin pakettiin. Tässä 1.  osassa  referoin vielä tiivistetymmin hänen tarinaansa ajalta ennen Cygnaeuksen kansakoulua. Kieli on siirretty aikalailla Emmin näköisenä. Osa 2,  käsittelee kansakoulun tilannetta vuonna 1887. Se  julkaistaan  huomenna.

Suomalaisen kansan sivistämisen alkuhämärä

Esihistorian aika

"Tuntemattomina ja pakanuuden pimeydessä elivät esi-isämme monta vuosisataa tässä syrjäisessä maassa", Emmi aloittaa. Euroopan sivistyneet kansat eivät tienneet meistä juuri  mitään. Wanhoista runoista, joita suuri rakas kansalaisemme Elias Lönnrot on koonnut Kalevalaan, huomaamme, että esi-isämme ajattelivat monta jaloa ajatusta ja että he yleensä olivat jalo kansa, jolla monessa suhteessa oli suuri elämän viisaus. Kirjoja ei ollut.  Luonto oli heidän opettajansa.

Historia alkaa

Kristinusko tuotiin heillekin, mutta he eivät ensi alusta sitä ymmärtäneet, eivätkä tahtoneet sitä ymmärtää. Mutta vaikka kristinusko sillä tavoin vastoin suomalaisten omaa tahtoa oli tuotu maahan, ja waikka he kauan tekivät kovaa vastarintaa, oli se nyt kuitenkin tänne istutettu  ja juurtui vähitellen levenemistään.  Kristinuskon jäljissä tuli sivistys  maahamme, mutta kansanopetuksesta ei sittenkään vielä pitkään aikaan ollut puhetta. Katolinen usko ei näet pitänyt  huolta siitä.

Uusi aika

Mutta parempi aika koitti. Uskonpuhdistus oli Saksasta, jossa Lutherus sitä saarnasi. Sieltä se on levinnyt meidänkin maahamme, ja uskonpuhdistuksen periaatteita oli Jumalan sanan julkaiseminen kansan kielellä.

Pappein kokouksessa 1569  (muissa historian teoksissa vuosi on 1562 MH) oli päätetty, ettei kukaan saisi käydä Herran ehtoolliselle, jos ei hän vähintäin tainnut Jumalan  kymmenet käskyt, uskon tunnustuksen ja Isä meidän rukouksen. Nämä säännöt vahvistettiin kirkkojärjestyksessä 1571.

Gezeliukset: isä ja poika

Valistuksen kallista työtä edelleen edistyttivät  ja levittivät piispat Gezelius, isä ja poika.
Ensimmäisenä välikappaleena isä piti  n papiston korottamista opissa ja sivistyksessä. Toisena välikappaleena oli sopiva oppikirja. Hän toimitti sen vuoksi katkismuksen, jonka hän nimitti ”Lasten paras tawara”… Kirja  tarkoitus oli kahtalainen. Sen piti oleman ohjeena papeille ja sanankuulijain kädessä oppikirjana.

Gezelius määräsi, että  seurakunnan lukkarin piti ottaman luoksensa  joku nerokas  ja hyvätapainen poika joka kylältä, ja opettaman häntä  oikein varmaksi lukijaksi.  Tämä poika tulisi sitten kyläläisten lastenopettajaksi.

Tähän asti lukutaito oli ollut ainoastansa ulkolukua muistista.  Gezelius huomasi sisäluvun olevan kaiken lukutaidon ja tiedon perustuksena. Kauan aikaa mietti hän, miten lukutaito voitaisiin saada yleisemmäksi ja vihdoin syntyi se tehokas ajatus, joka on miltei  Gezeliuksien suurin ansio. Vuonna 1682 julkaisi Gezelius näet erään säännön opetusmuodosta, josta hän lausui, että kaikilla opilla on yhdenkaltainen alku ja että kansakoulu sen tähden on pidettävä kaikkien kouluin pohja- ja kantakouluna. Kansakoulun tarkoitus oli siis  hänen mukaansa  jakaa kasvavalle nuorisolle  puhtaalle sisäluvulle perustettu, varma ja  selvä uskonopin tunteminen katkismuksen kautta.

Koulu jakaantui kolmeen  eri osaan: a) pitäjänkoulu , b) kyläkoulu ja c) kotikoulu.

Pitäjänkoulun piti olla vakinainen laitos kirkon läheisyydessä. Opettajaksi määräsi kirkkoherra lukkarin tai jonkun muun henkilön, jolla oli tähän ammattiin tarpeelliset ominaisuudet. (vastasivat maalla 1800-luvun lopulla  olleita kiertokouluja MH). Oppilata oli pitäjänkoulussa  koko vuoden ilman mitään lupa-aikaa. Keväällä ja kesällä luettiin 8 tuntia päivässä, syksyllä ja talvella 7 tuntia. Oppilaat olivat hyvin eritasoisia. Sen tähden määrättiin, että hän oppilaistaan valitsi parhaimmat apuopettajiksi (kuulustelemaan).

Kyläkoulusta Gezelius säätää, että kyläkunta pitäisi sukkelan ja siivon pojan pitäjänkoulusta, joka siellä saatuasa oppia, voisi sitä jakaa kyläkuntansa lapsille.

Kotikoulu saatiin toimeen siten, että lapset, jotka olivat koulussa olleet, kotona lukisivat ja veisiaisivat niitten perheenjäsenten kanssa, jotka eivät olleet ensinkään kouluopetusta saaneet.

Gezeliusten ajoista säilynyt tapa on myös katkismussaarnat ja tutkiskelu.

Gezelius nuoremma   ajasta voimme myös johdattaa rippikoulun, sillä pappeinkokouksessa 1696 päätettiin, ettei nuorta kansaa saisi laskea ripille , ennenkuin heitä muutamia viikkoja ensin on katkismuksesta tutkittu ja kuulustelu, kunnes he sen tarkoin taitavat

1700-luku

Tällä tavoin lukutaito ja  uskonoppi Suomen kansasta alkoi ja kehittyi. Isonvihan onnettomat ajat tekivät miltei lopun tuosta niin onnellisesti  alotetusta  sivistystyöstä.

Kun vihdoin rauha1721 solmittiin Uudessakaupungissa, alkoi kansa vähitellen toipua uupumustilastaan. (Gezeliuksen seuraajat eivät käsittäneet ”kansan syvintä tarvetta”).
Vuonna 1779 tehtiin  ehdotus valtiopäivillä: katkismuksen ulkoluku pääasia.(Se ei saanut hallitsijan vahvistusta, muutoin harmi)

Autonomisen Suomen alkuaika

Huolimattomuus kansanvalistuksen edistämisessä  poistui vasta 1800-luvun puolivälissä. Venäjän keisari Aleksanteri II oli  nyt Suomen suuriruhtinaana. Hänen lempeän hallituksensa aikana oli Suomi ikäänkuin virkistynyt siitä uupumuksen tilasta, mihinkä se erotettuna  vanhasta kotimaastaan Ruotsista ensin oli vaipunut ja kun uusi vilkkaampi liike heräsi maamme kaikilla aloilla, nousi kansansivistyksen aatekin uuteen eloon.

Jatkuu...

sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2018

Pedagogisia tuliaisia Mexicosta: Osa 3

TÄSSÄ kolmannessa  blogilastussa avaan vielä tuliaispakettia  konferenssin/ seminaarin suunnittelusta ja toteutuksesta.

Ainakin itselleni SIEI 11:ssa oli paljon esikuvaksi kelpaavaa.  Nostan esiin 5 pointtia, miksi kaikki mielestäni onnistui. Ne ovat pienuusjärjestyksessä

Pointti 1: Kellokallet

SEMINAARISSA oli siis 9 varsinaista puhujaa (ja varmaan parikymmentä muuta puheen-vuoron käyttäjää mm. organisaation sisältä). Kullakin puhujalla oli oma esittelijänsä  ihan kuin olisi oltu  Oscar-gaalassa. Esityksen jälkeen oli "talkshow".

Oli välttämätöntä vahtia, että aikataulussa pysytään. Mukana oli myös  itsetietoisia ja -päisiä guruja. Varoitustauluja vilauteltiin tiiviisti (10 min, 5 min, lopeta...).
Vinkki vielä itselle: Kullekin keynote-esiintyjälle oli ilmoitettu että aikaa on varattu 75 minuuttia. Jos siihen sisältyy talkshow- se on syytä muistaa  sanoa.
Pointti 2:  Screenaus, striimaus  ja tallennus

AUDITORIOSSA oli kymmeniä kuvaajia (ja kaiken lisäksi vielä lentävä  kamera). Koska salissa oli 1200 henkeä, esiintyjät screenattiin kuin rock-konsertissa.

Säätiö tunsi yhteiskuntavastuunsa, ja niillä sen yhteistyötahoilla, joilla ei ollut mahdollisuutta (varaa) tulla paikkalle, oli mahdollisuus seurata seminaaria striimattuna. Niinikään tallenteita voi katsoa 10 vuoden ajan.
Vinkki vielä itselle: Upeita ideoita. Näitä tehtäviä voisi  -jos ja kun rahaa ei oikein ole - hoidattaa myös yhteistyöllä alan opiskelijoiden kanssa.  
Pointti 3:  Simultaanitulkkaus

Meksikossa vain pieni osa opettajista(kaan) osaa vieraita kieliä. Meksikolaiset tulkkaajat olivat uskomattoman taitavia. Miten he kykenivätkään kääntämään realiajassa monia todellisia pikapuhujia? Kääntäjät tekivät töitä noin 15 minuutin rupeamissa. Myös ppt-esitykset käännettiin espanjaksi.  Tavattoman huomaavaista oli, että kaikki espanjankieliset luennot simultaanitulkittiin meille vieraille englanniksi.
Vinkki vielä itselle: Vaikka meillä tilanne on toinen; meillä osataan kieliä,  uskoisin, että meilläkin kannattaisi vieraskielisiä luentoja simultaanitulkata. Jos esiintyjä "puhuu paperista", esitys kannattaa käännättää etukäteen.
Pointti 4:  Valmistelut

Konferenssivihkonen sisälsi ohjelman, kartan ja vieraiden
esittelyt.
SIEI 11- konferenssia valmisteltiin vuoden verran. Sille asetettiin oma ohjausryhmä, joka kokoontui kerran viikossa. Eduardo Anderella oli tässä suuri rooli. Konferenssilla oli selkeä arvotavoite: edistää humaanisuutta. Tavoitteelle keksittiin synteettinen nimi HUMANImente. Luennoitsijat ja panelistit valittiin edustamaan tämän käsitteen eri ulottuvuuksia: maapallosta ja ihmisistä välittämistä, taiteen ja tunteiden valtavaa lisäarvoa. Erityisesti haluttiin nostaa taidekasvatuksen merkitys, koska monin paikoin se on täysin laiminlyöty.

ESIINTYJÄT rekrytoitiin ajoissa. Heiltä tarvittiin monemoisia kuvauksia itsestään ja luennostaan. Ne aikataulutettiin ja meitä hieman hitaasti toimivia muistuteltiin ystävällisin kirjein.

Seminaari oli siis todella hyvin suunniteltu. Mainostus. Lavasteet. Tekniikka. Logistiikka. Tallennus.  Kuljetukset. Huolenpito esiintyjien hyvinvoinnista ja toiveiden toteuttaminen. Kaikki toimi kuin Strömsössä. Auditorio oli kauniisti valaistu ja kukitettu. Organisaatio esiintyjät olivat juhlavaatteissa hiukset öljyttyinä.  Tehtäviä oli ulkoistettu  ammattilaisille. Henkilökuntaa oli todella paljon, ja kaikki olivat hyvin ystävällisiä. Tekniikkaa käytettiin ja (vain kun) se tuotti lisäarvoa. Esimerkiksi yleisön kysymykset pyydettiin paperilla, jolloin seinätaulun sekamelska ei hajoita huomioita. Koherenssia rakennettiin niinkin, että kaikki diat piti laatia yhteisellä nimenomaan tämän seminaarin layoutilla
Vinkki vielä itselle: Minulle syntyi kuva, että meillä Suomessa vastaavat seminaarit ovat enemmän rosollisia. Liikaa erilaisia tavoitteita yhtäaikaa.  Seminaarin message hajoaa; esitysten koherenssi jää alhaiseksi.

Pointti 5:  Rytmitys

 Jo fyysisesti jykevä konferenssirakennus kohotti  tunnelmaa. 
SIEI 11- konferenssin rakenne oli selkeä ja turvallinen. Aamupäivällä keynotit, iltapäivällä paneeli. Välissä puolentoista tunnin lounastauko (varsinaista ruokaa tarjottiin vain vieraille, muille oli sämpylää jne.) Toisena päivänä vain aamusessio. Konferenssilla selkeä avaus ja päätös. Päivät sillattiin yleisön edustajien (noin 10) oppimiskokemus-narraatioilla. Tauoilla oli mahdollisuus paitsi keskustella myös tutustua näyttelyosastoihin. Tauoilla oli aina pientä tarjoilua.  Niiden aikana myytiin useiden esiintyjien kirjoja, luennon teemasta, ja niihin sai signeerauksen. (Kustantajana oli seminaarinjärjestäjä). Jokainen sai jo ilmoittautuessaan kassillisen materiaalia esitteineen, kynineen ja vihkoineen. Konferenssiesite oli taitettu kauniisti.

Keynote-osuuksissa oli esittely, itse luento ja talkshow. Paneelissa oli luennot ja talkshow.
Vinkki vielä itselle: Oli jännää, kuinka täällä seminaari koostuu nimenomaan luentojen ympärille. Jäin oikein pohtimaan kuinka tavattoman innostunutta yleisö oli, vaikka heidän osallistamisensa jäi Sharonin esitykseen kuuluneeseen yhteislauluun, muutaman edustajan siltauspuheeseen, mahdollisuuteen lähettää  paperille kysymyksiä ja ottaa yhteiskuvia luennoitsijoiden kanssa :-)  Työpajoja ei ollut. Eikä aikaa käytetty "vierustoverin kanssa syventelyyn".  
Vessajärjestelyt ovat aina hankalia. Kukaan ei halua käyttää taukoja vessajonossa. Täällä oli alakerrassa 3 vessaa naisille. Miesten vessa siirrettiin talon yläkertaan,  jonne oli hankala kivuta. 
Vieraiden aikatauluun itse laittaisin tutustumisen kaupunkiin. Myös vapaa-aikaa on hyvä jättää.