Kansakoulun tilannetta vuonna 1887
JUHLAESITELMÄN pitäjä siirtyy lyhyen kansansivistyksen historian esittelyssä sitten 1800-luvulle. Vuosiadan alun ajan jatkui "huolimattomuus kansanvalistuksen edistämisessä".
Se poistui vasta 1800-luvun puolivälissä, kun Venäjän keisari Aleksanteri II oli nyt Suomen suuriruhtinaana. Hänen lempeän hallituksensa aikana oli Suomi ikäänkuin virkistynyt siitä uupumuksen tilasta, mihinkä se erotettuna vanhasta kotimaastaan Ruotsista ensin oli vaipunut. Ja kun uusi vilkkaampi liike heräsi maamme kaikilla aloilla, nousi kansansivistyksen aatekin uuteen eloon. Senaatin käskystä tehtiin nyt uusia ehdotuksia kansakoulun perustamisesta ja kehotettiin asiata harrastavia henkilöitä lausumaan mielipiteensä niistä. Niiden joukossa, jotka ilolla vastaan ottivat tämän kehotuksen, oli kansakoulujen nykyinen (tuolloinen) ylitarkastaja Uno Cygnaeus.
Cygnaeus
Emmi kuvailee lyhyesti kansakoulun isäksi myöhemmin nousseen Cygnaeuksen uran alkua ja työtehtäviä. "Hän jätti uskonnon opettajana toimensa Pietarissa, kun Suomen senaatti 1858 määräsi ja kutsui hänet valtion kustannuksella lähtemään ulkomaille, tutkimaan kansansivistykseen kuuluvia asioita."
Suomen palattuaan julkaisi Cygn. kirjoituksen, jossa kertoi käynnistään ulkomaiden oppilaitoksissa ja mitä hänen mielestään siellä kansanopetuksen suhteen oli huomioon otettavaa. Hänelle annettiin tehtävä: Hänen piti näet valmistaman täydellinen suunnitelma, jonka mukaan Suomen kansakoululaitos oli järjestettävä.
Emmi ihailee selvästi Cygnaeuksen työtä: "Eikä hänen työnsä ollutkaan turha. Suomen kansan opetus on laskettu ylevälle, ajanmukaiselle kannalle. Sivistyksen tarve selvenee selvenemistään. Nyt ei enää tyydytä muutamiin koneentapaisesti ulkoa opittuihin läksyihin, vaan opetukseen ajetaan se vaatimus, että se on oleva kasvattava, jalostuttava."
Kansakoulut 1887
Tilanne vuonna 1887 ei ollut huono. "1866 Suomi sai kansakouluasetuksensa, ja joka vuosi perustetaan uusia kouluja... Neljä eri seminaaria… valmistaa opettajia kansakouluille...
Kaikissa kaupungeissä on jo kansakouluja, alemmat ja ylemmät kansakoulut yhteenlaskettuina luku nousee 202. Näissä kouluissa on yhteensä 14 110 oppilasta...Maalla ei ole vielä kansakouluja joka pitäjässä, mutta joka vuosi vähenee kansakouluja kaipaavien kuntien luku. Pernajan pitäjässä on peräti 8 kansakoulua ! Maalaiskuntien kansakouluissa kävi 1884-85 yhteensä 35 764 oppilasta.
"1887 kansakoulu on vielä jokseenkin nuori, eikä se vielä joka paikassa ole voittanut sitä luottamusta, mitä sille sopii toivo", Emmi kirjoittaa. Vika ei selvästikään ole hänen mielestään itse koulussa - vaan suomen kansassa ja erityisesti kodeissa. Se ei ymmärrä koulun hyötyä. Suomen kansa oli nykykielellä siis muutosvastarintainen.
Suomen kansa rakastaa vanhoja tapojansa, pitää sitkeydellä kiinni perityistä mielipiteistään ja sen vuoksi se karsain silmin katsoo kaikkea, mikä on uutta ja jonka hyötyä se ei vielä oikein voi käsittää.
Emmin mukaan kyse on väärinkäsityksestä: Etupäässä luulen syyn siihen olevan sen, että kansakoulun tarkoitus monessa kohden on väärin käsitettu. Kuulee toisinaan sanottavan: Minä en tahdo lapsistani puoliherroja tai puolimamselleja, tahdon kelvollisia ihmisiä, jotka häpeemättä tekevät sitä työtä, mitä heidän vanhempansakin tekevät, ja jotka eivät pidä itseänsä vanhempiaan parempina.
Emmin mukaan koulun toivo oppilaistaan on aivan sama. Ei heitä koskaan ole opetettu työtä halveksimaan. Että kaikki työ, kuinka alhainen hyvänsä, kun vaan on rehellinen, työ, joka ei tule kenellekään pahennukseksi, on arvossa pidettävää. Ylpeys osoittaa aina tyhmyyttä.
Ei kansakoulu ole myöskään ole laitos, jossa opetetaan rahaa ansaitsemaan. Sen tarkoitus on monta kertaa korkeampi ja jalompi. Sen tarkoitus on kehittää oppilaittensa ymmärrys, kasvattaa heistä ajattelevia ihmisiä, herättää heissä halua täyttämään velvollisuuksiaan, ja antaa ne tiedot ja taidot, joita jokainen elämässä kansalaisena ja kristitynä ehdottomasti tarvitsee. (Hienosti on tavoitteet kuvattu). Sen tarkoitus on vielä ensiksi ja viimeiseksi saattaa oppilaansa lasten parhaimman ystävän Jeesuksen Kristuksen luo, hänen luoksensa, joka on sanonut: Tulkaa minun tyköni kaikki ja te saatte levon teidän sieluillenne.
Kansakoulusa sanotaan vielä: Siellä opetetaan niin paljon tarpeettomia asioita. Miksi hyödyksi on se ja se oppiaine? Ne ovat kuitenkin niin valitut ja niin sovitetut, että oppilas jossain määrin voi oppia tuntemaan luontoa, ihmiselämää ja Jumalaa. Kansakoulun silmämääränä on yleinen ihmissivistys, eikä mikään siihen kuuluva oppiaine on tarpeeton, eikä saa olla sivuseikkana, sillä kaikki siihen kuuluvat aineet tekevät yhdessä kokonaisuuden, jossa yksi on toisen edistäjänä ja täytteenä
Vaikka kansakoulu siis ei valmista mihinkään erityiseen ammattiin, ovat kuitenkin ne tiedot ja taidot, mitkä oppilas on siinä saanut, suuresti käytännöllisestikin hyödyksi ja edistävät monin tavoin hänen toimeentuloansa elämässä.
Koulun ja kodin jännite
EMMI näyttää kantavan huolta kansakoulunopettajien työn raskaudesta ja työn hedelmien epävarmuudesta. Hän lohduttaa heitä: Kansakoulunopettaja saa olla vakuutettuna siitä, että hänen työnsä on Herran, ja siinä on hänen voimansa. Hän on kylväjä, Herra antaa kasvun.
Sitten hän kääntää hieman toruvan katseensa koteihin: Mutta että koulu voisi niin paljon kuin mahdollista päästä päämääräänsä perille, tulee vanhempien ystävällisillä silmillä katsella koulua ja koulun työtä, eikä yleenkatseella puhua yhdestäkään oppiaineesta, josta he sitten enemmän tai vähemmän ymmärtävät sen hyötyä.
Monista vanhemmista on yhdentekevää, josko heidän lapsensa käyvät koulu tai ei. He saavat käydä, jos heitä huvittaa, mutta jos he mieluimmin ovat poissa, saavat he tehdä senkin. On kuitenkin mahdotonta, että työ oikein voisi menestyä koulussa, niin kauan kun vanhemmat osoittavat sellaista välinpitämättömyyttä.
Koulu on kodin ystävä, tuleehan kodinkin olla koulun ja vasta kun koti ja koulu sillä tavalla ystävinä käyvät käsi kädessä, voivat ne vaikuttaa jotakin lasten ja kasvavan nuorison edistämiseksi ja jalostuttamiseksi. Ei suinkaan ole yhdentekevää, minkälaisen kasvatuksen lapset saavat, ei heille itselleen, eikä rakkaalle isänmaalleen, siitähän senkin tulevaisuus suureksi osaksi riippuu.
Kansakoulu isänmaan asialla
EMMI näkee kansansivistyksen suurena isänmaallisena työnä: Isänmaan hyödyttämisessä kansakoulu on välikappaleena kansan hyödyksi ja edistämiseksi. Jos joku sen tähden sanoo: kansakouluja ei tarvita, onhan ennenkin tultu kansakouluitta toimeen ja tullaan kyllä nytkin, niin tahdon vastata: et ole kansan ystävä, etkä ymmärrä kansan tarvetta. Suomen kansa ei tahdo jäädä muista kansoista jälkeen, valo ja sivistys on senkin elämän ehtona.
On tosin niitäkin vanhempia, jotka sen käsittävät ja jotka se vuoksi katselevat koulua ystävällisillä silmillä. He kehoittavat lapsiaan tottelevaisuuteen opettajia kohtaan ja pitävät huolen siitä, että lapset tunnollisesti suorittavat sen, mitä heille koulusta kotityöksi on annettu. Lasten kasvatus on kodin ja koulun tehtävä, ei yksinään koulun. Jollei lapsi jo pienoisesta kotona ole totutettu tottelemaan, on koulun työ kahta vertaa vaikeampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti