 |
| Toinen seminaaripäivä oli myös kotiinlähtöpäivä. Siksi erittain casual asu kun ohje on casual |
Perjantaipäivä oli lyhyempi; Ohjelma päättyyi klo 14.30. Seurasimme kaksi ensimmäistä luentoa, jotka pitivät Eduardo Andere Méxicosta ja Begoña Ibarrola Espanjasta.
EDUARDO Andere on syvä Suomen - ja Auroran koulun - ystävä. Hän on myös syyllinen siihee, että minut oli kutsuttu seminaariin.
Eduardon luennon teemana oli pedagoginen johtaja. Luento perustui aineistoon, jota hän on koonnut kiertäessään maailmaa etsimässä Eldoradoa (Pisa-menestyksen salaisuutta) ja haastatellessaan yli 800 rehtoria. Haastattelujen pohjalta hän veti johtopäätöksen, että käsitettä ei voi määritellä – tai ainakin se on joustava. Se tarkoittaa eri puolilla maailmaa, eri kouluissa ja eri-ikäisille rehtoreille eri asioita. Vasta nuoremmillä rehtoreilla esiin nousevat esim. tunteet.
"Elämme johtamisessa erilaisuuden aikaa. Diversiteetin aikaa."Asiaa oli paljon. Ehkä kiinnostavin oli osuus, jossa hän kertoi millaisin vertauksin rehtorit itse kuvasivat omaa rooliaan. Olin yksi haastatelluista, ja muista itse vastanneeni, että olen jazz-bändin johtaja. Luultavasti olin ainoa. Vertaus ei kuitenkaan ole omani; tuolla ilmaisulla johtamista ovat käyttäneet kovin monet: mm. Patrick Furu ja Jari Perkkiömäki. Kuulema myös filosofi Pekka Himanen.
Eduardo ryhmitteli saamansa vertauskuvat neljään ryhmään:
- 28 % oli mielestään kuin puutarhuri
- 24 % oli laivan kapteeni
- 19 % oli mustekaloja
- jonkin muun vertauksen esitti 18 % vastaajista. Näitä olivat mm. majakka, kiikari, palomies,
 |
| Lähdin Irmeli Halisen kanssa seminaarista toisen luennon jälkeen. Ohjelmassa oli vielä keskustelua ja espanjalaisen Gregorio Luirin luento kasvatta- misen taidosta ja maalaisjärjestä. Kiersimme kolmi- sen tuntea huikeassa antripologisessa museossa. |
Tehtävä on minusta tosi hauska ja sen pohjalta voi käydä rikkaita keskusteluja. Eduardo kulki lavalla ja salin käytävillä kuin Mick Jagger. Mikrofonin sijasta hänellä oli kädessään iPad, jolla hän ohjaili diojen vaihtoa. Diat olivat riemukkaan kirjavat, suorastaan käsitetaidetta ja sisälsivät kauniita ja humoristisia kuvia.
Tunnekasvatuksesta
AAMUN toinen luennoitsija oli Begoña Ibarrola. Hän puhui tunteiden merkityksestä. Geeneihimme on kirjattu kuusi eri tunnetta. Emme hallitse: synnytä tai lopeta tunteita. Niitä tulee ja menee. Tunne syntyy reaktiona ulkoiseen tai sisäiseen tilanteeseen.
Se mitä meidän on opittava, miten annamme niiden vaikuttaa meihin. Teemme ratkaisuja tunteiden ei järjen pohjalta. Keskeinen asia on myös tunnistaa, että tunteet näkyvät naamassamme- ja tähän voimme itse vaikuttaa. (Suomessa taidetaan puhutaan tunteiden lukutaidosta).
"Teemme itse itsemme vihaiseksi", hän väitti.
Voimme vaikuttaa järjellämme siihen, miten annamme niiden meitä ohjailla. Olemmeko tilanteiden ja toisten ihmisten marionetteja?
Opettajille hän antoi mm. seuraava ohjeita:
- Opettajille tunnetaidot ovat tärkeä asia. Jollemme hallitse niitä, voimme viestittää lapsille, etten pidä sinusta - mitä ammattilainen ei saa tehdä vaikkei pitäisikään.
- Tunteet tarttuvat
- Hän muistutti myös murrosikäisten aivioperäisestä vaikeudesta lukea ilmeitä - he tulkitsevat aikuiset muljautukset usein ihan väärin.
- Pelko on pahin epäonnistumisen este. Samoin syntynyt viha ja kyllästyminen.
- Koulun tulee luoda onnistumisen kokemuksia, ne synnyttävät myönteisiä tunteita ja motivaatiota.
- Siksi tavoitteet tulee asettaa oikealle tasolle
- Jos kotoa tulee vihainen viesti, että lapsella on kurja olo, kannattaa käydä dialogia, mistä kurjuus johtuu: Opettajan ilkeydesta vai esim. siitä, että oppilas ei ole itse ponnistellut.
- Huumori purkaa jännitystä, samoin luottamus.
- Musiikki on upea keino rentouttaa.
Tunnetaitojen opettamisesta hänellä oli tosi hauska ja helppo esimerkki. Hän näytti muutamia kuvia, ja pyysi yleisöä kuuntelemaan, mitä tunteita ne herättävät. Kuvina oli auringonlasku, vuorikiipeilijät jäätiköllä ja vanhusnaiset penkillä; keskimmäisellä oli kannettava tietokone. Opettelimme siis sanoittamaan ja perustelemaan tunteitamme.
Ibarrola puhui upeasti ja ilmeikkäästi. Hän aivan kuin puhkesi kukkaan stagella (verratuna esim. edellisen illan kohtaamisiin illallisella).
Mitä tärkeää opin Eduardolta ja Begoñalta?
MEILLÄ ihmisillä- ja minulla ilman muuta siinä joukossa- saattaa olla taipumus kuvitella, että nykyihmiset ja erityisesti nykysuomalaiset ovat paljon taitavampia kuin edelliset sukupolvet ja köyhemmissä maissa elävät vertaisemme. Ihan väärin.
On ollut tosi antoisaa kuulla, kuinka vuosikausia maailmalla kouluja kiertänyt Eduardo - joka ei ole koulutukseltaa kasvatusalan ihminen, hän on juristi ja jonkinsortin tilastososiologi- näkee asioita toisin silmin ja usein hyvin tarkasti. Pedagoginen johtaminen on todella liukas käsite. Mutta saattaa olla, että hän on tehnyt hyvin yleisen virheen (minusta): hän etsii vastausta doxasta kun sitä pitäisi etsiä ideasta platonilaisittain. Arjen tasolla pedagoginen johtaminen kattaa vaikka mitä. Mutta entä jos jakaisikin johtamisen eri laatikkoihin tarkastelemalla sitä, millä perusteella mikä tahansa johtamisteko tehdään? Jos ratkaisun aito perusta on lapsen hyvä: kasvu, oppiminen, hyvinvointi, kyseessä on pedagoginen johtamisratkaisu.
Begoñalta opin ainakin kaksi asiaa: toinen liittyy luennon sisältöön toinen muotoon. Oivalsin tunteiden vahvan siteen aivoihin ja kaikkeen interaktioon. Tunnekasvatus ei ole kivaa hömppää vaan yksi tärkeimmistä jutuista. Ja taidekasvatus on sen upeimpia kasvualustoja.
Toinen juttu- se muotoon liittyvä - liittyy myös itseeni. Kun katsoin kuinka Begoña puhkesi lavalla edellisen illan hieman harmaasta, hiljaisesta varpusesta upeaksi, itsevarmaksi esiintyjäksi, ymmärsin miten nopeasti ja vääristyneesti ainakin itse luon mielikuvia toisista ihmisistä. Tänään, kun taistelu mielenkiintoisista tehtävistä on entistä kovempaa, saattaa olla todella tärkeää opettaa oppilaille ymmärrystä esim. mielikuvasta, jota he välittävät itsestään työpaikkahaastattelussa. Tässäkin draamalle on todella tarvetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti