Pedagogisia tuliaisia Mexicosta: Osa 3

TÄSSÄ kolmannessa  blogilastussa avaan vielä tuliaispakettia  konferenssin/ seminaarin suunnittelusta ja toteutuksesta.

Ainakin itselleni SIEI 11:ssa oli paljon esikuvaksi kelpaavaa.  Nostan esiin 5 pointtia, miksi kaikki mielestäni onnistui. Ne ovat pienuusjärjestyksessä

Pointti 1: Kellokallet

SEMINAARISSA oli siis 9 varsinaista puhujaa (ja varmaan parikymmentä muuta puheen-vuoron käyttäjää mm. organisaation sisältä). Kullakin puhujalla oli oma esittelijänsä  ihan kuin olisi oltu  Oscar-gaalassa. Esityksen jälkeen oli "talkshow".

Oli välttämätöntä vahtia, että aikataulussa pysytään. Mukana oli myös  itsetietoisia ja -päisiä guruja. Varoitustauluja vilauteltiin tiiviisti (10 min, 5 min, lopeta...).

Vinkki vielä itselle: Kullekin keynote-esiintyjälle oli ilmoitettu että aikaa on varattu 75 minuuttia. Jos siihen sisältyy talkshow- se on syytä muistaa  sanoa.

Pointti 2:  Screenaus, striimaus  ja tallennus

AUDITORIOSSA oli kymmeniä kuvaajia (ja kaiken lisäksi vielä lentävä  kamera). Koska salissa oli 1200 henkeä, esiintyjät screenattiin kuin rock-konsertissa.

Säätiö tunsi yhteiskuntavastuunsa, ja niillä sen yhteistyötahoilla, joilla ei ollut mahdollisuutta (varaa) tulla paikkalle, oli mahdollisuus seurata seminaaria striimattuna. Niinikään tallenteita voi katsoa 10 vuoden ajan.

Vinkki vielä itselle: Upeita ideoita. Näitä tehtäviä voisi  -jos ja kun rahaa ei oikein ole - hoidattaa myös yhteistyöllä alan opiskelijoiden kanssa.  

Pointti 3:  Simultaanitulkkaus

Meksikossa vain pieni osa opettajista(kaan) osaa vieraita kieliä. Meksikolaiset tulkkaajat olivat uskomattoman taitavia. Miten he kykenivätkään kääntämään realiajassa monia todellisia pikapuhujia? Kääntäjät tekivät töitä noin 15 minuutin rupeamissa. Myös ppt-esitykset käännettiin espanjaksi.  Tavattoman huomaavaista oli, että kaikki espanjankieliset luennot simultaanitulkittiin meille vieraille englanniksi.

Vinkki vielä itselle: Vaikka meillä tilanne on toinen; meillä osataan kieliä,  uskoisin, että meilläkin kannattaisi vieraskielisiä luentoja simultaanitulkata. Jos esiintyjä "puhuu paperista", esitys kannattaa käännättää etukäteen.

Pointti 4:  Valmistelut

Konferenssivihkonen sisälsi ohjelman, kartan ja vieraiden
esittelyt.

SIEI 11- konferenssia valmisteltiin vuoden verran. Sille asetettiin oma ohjausryhmä, joka kokoontui kerran viikossa. Eduardo Anderella oli tässä suuri rooli. Konferenssilla oli selkeä arvotavoite: edistää humaanisuutta. Tavoitteelle keksittiin synteettinen nimi HUMANImente. Luennoitsijat ja panelistit valittiin edustamaan tämän käsitteen eri ulottuvuuksia: maapallosta ja ihmisistä välittämistä, taiteen ja tunteiden valtavaa lisäarvoa. Erityisesti haluttiin nostaa taidekasvatuksen merkitys, koska monin paikoin se on täysin laiminlyöty.

ESIINTYJÄT rekrytoitiin ajoissa. Heiltä tarvittiin monemoisia kuvauksia itsestään ja luennostaan. Ne aikataulutettiin ja meitä hieman hitaasti toimivia muistuteltiin ystävällisin kirjein.

Seminaari oli siis todella hyvin suunniteltu. Mainostus. Lavasteet. Tekniikka. Logistiikka. Tallennus.  Kuljetukset. Huolenpito esiintyjien hyvinvoinnista ja toiveiden toteuttaminen. Kaikki toimi kuin Strömsössä. Auditorio oli kauniisti valaistu ja kukitettu. Organisaatio esiintyjät olivat juhlavaatteissa hiukset öljyttyinä.  Tehtäviä oli ulkoistettu  ammattilaisille. Henkilökuntaa oli todella paljon, ja kaikki olivat hyvin ystävällisiä. Tekniikkaa käytettiin ja (vain kun) se tuotti lisäarvoa. Esimerkiksi yleisön kysymykset pyydettiin paperilla, jolloin seinätaulun sekamelska ei hajoita huomioita. Koherenssia rakennettiin niinkin, että kaikki diat piti laatia yhteisellä nimenomaan tämän seminaarin layoutilla

Vinkki vielä itselle: Minulle syntyi kuva, että meillä Suomessa vastaavat seminaarit ovat enemmän rosollisia. Liikaa erilaisia tavoitteita yhtäaikaa.  Seminaarin message hajoaa; esitysten koherenssi jää alhaiseksi.

Pointti 5:  Rytmitys

 Jo fyysisesti jykevä konferenssirakennus kohotti  tunnelmaa. 

SIEI 11- konferenssin rakenne oli selkeä ja turvallinen. Aamupäivällä keynotit, iltapäivällä paneeli. Välissä puolentoista tunnin lounastauko (varsinaista ruokaa tarjottiin vain vieraille, muille oli sämpylää jne.) Toisena päivänä vain aamusessio. Konferenssilla selkeä avaus ja päätös. Päivät sillattiin yleisön edustajien (noin 10) oppimiskokemus-narraatioilla. Tauoilla oli mahdollisuus paitsi keskustella myös tutustua näyttelyosastoihin. Tauoilla oli aina pientä tarjoilua.  Niiden aikana myytiin useiden esiintyjien kirjoja, luennon teemasta, ja niihin sai signeerauksen. (Kustantajana oli seminaarinjärjestäjä). Jokainen sai jo ilmoittautuessaan kassillisen materiaalia esitteineen, kynineen ja vihkoineen. Konferenssiesite oli taitettu kauniisti.

Keynote-osuuksissa oli esittely, itse luento ja talkshow. Paneelissa oli luennot ja talkshow.

Vinkki vielä itselle: Oli jännää, kuinka täällä seminaari koostuu nimenomaan luentojen ympärille. Jäin oikein pohtimaan kuinka tavattoman innostunutta yleisö oli, vaikka heidän osallistamisensa jäi Sharonin esitykseen kuuluneeseen yhteislauluun, muutaman edustajan siltauspuheeseen, mahdollisuuteen lähettää  paperille kysymyksiä ja ottaa yhteiskuvia luennoitsijoiden kanssa :-)  Työpajoja ei ollut. Eikä aikaa käytetty "vierustoverin kanssa syventelyyn".  

Vessajärjestelyt ovat aina hankalia. Kukaan ei halua käyttää taukoja vessajonossa. Täällä oli alakerrassa 3 vessaa naisille. Miesten vessa siirrettiin talon yläkertaan,  jonne oli hankala kivuta. 

Vieraiden aikatauluun itse laittaisin tutustumisen kaupunkiin. Myös vapaa-aikaa on hyvä jättää.