Kirjoja

Kirjoja

perjantaina, heinäkuuta 31, 2020

Päivän aforismi


torstaina, heinäkuuta 30, 2020

Goodbye 2019-20

 NIIN sitä on taas yksi lukuvuosi saatu pakettiin. Toinen peräkkäinen  määräaikaisena osa-aikaisena didaktiikan yliopistonlehtorina. 

Tein tänään viimeiset "virkatehtävät". Lähetin rekisteriin erään opiskelijan kurssisuorituksen hyväksymismerkinnän. Tyhjensin työhuoneen. Palautin vaksille avaimet. Huomenna sitten kilahtaa palkka kesälomalisineen tilille. Ja sitten katoavat helsinki.fi-sähköposti ja kaikki tunnukset.

HIENO lukuvuosi. Mieleenpalattamisen arvoinen. Kokosin sen vähän cd-rom-tyyppiseksi paketiksi tähän mm. veroilmoituksen täyttämistä varten.

LUKUVUOSI 2019-2020 jakaantui opetusalalla kahteen hyvin erilaiseen jaksoon. Elokuusta maaliskuun 17:een päivään elettiin vanhaa normaalia. Ja sen jälkeen uutta epänormaalia. Molemmissa ehti oppia  paljon.


Vanha normaali lukuvuosi


KUTSU töihin tuli elokuun jo alettua. Juuri kun olin palauttanut avaimet jne. 12. päivä sitten uusia hakemaan. 
Tästä päivästä kertoo tämä blogilastu:

SYYSLUKUKAUTEEN minulle osui taas tosi hienoja kursseja ja opiskelijoita: Opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi eli OSTA I. Silla ajettiin uudet luokanopettajaopiskelijat sisään yliopistoon ja didaktiikkaan. Lukuvuoden alusta kertoo tämä blogilastu:

Ja sen seuraajaksi pedagoginen vuorovaikutus- kurssi.  Sain vetää myös yleisen ja aikuiskasvatuksen vähän varttuneemmille opiskelijoille luennot aikuiskasvatuksen ainedidaktiikasta -aikope. Olin valinnut työtavaksi akateemisen dialogisen otteen. Niinikään pidemmälle opinnoissaan olleille vedin kurssin opetussuunitelma ja oppilaitoksen kehittäminen. 

Hieno pikku tapahtuma oli myös  työrauhaseminaari.  Siitä on oma blogilastu:

ALKUSYKSYÄ vedin yhteen tässä blogilastussa:

Maisteriharjoittelujaksoja oli syksyllä  kaksi. Ensimmäisessä jaksossa sainvierailla Metsolassa ja Itä-Pakilan ala-asteella  ja toisessa jaksossa  kuuluisassa  Norssissa ja  Pihlajamäen koulussa.

LINKIT syksyn maisteriharjoittelublogilastuihin:

KEVÄTLUKUKAUDEN ensimmäinen maisteriharjoittelu vedettiin normaalisti Oulunkylässä ja Taivalahdessa. Toista kertaa sain vetää myös opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi-kurssin eli OSTA II:n.

Tosi huikea oli myös keikka kuvata  ja editoida videot Opettajan  didaktiikka- teoksen kirjoittajista: Riitta Jyrhämä, Pertti Kansanen ja Kari Uusikylä. 

Kevätlukukauden alkuun osui myös erään opiskelijan pro gradu-työn 2. arvioijan tehtävä.

Uusi epänormaali lukukausi

KORONAVIRUS keskeytti lähiopetuksen paitsi kouluissa myös yliopistossa.. Käynnissä oli juuri  kurssi Opettaja työnsä tutkijana. Ei auttanut. Oli opeteltava opettamaan etänä. Onneksi oli zoom. Sen avulla vedin myös esi- ja alkuopetuksen opiskelijoille kodin ja koulun yhteistyö session. 

Neljännen jakson maisteriharjoittelijoita oli minulla neljä ja etäopetuskouluna Kauniaisten Mäntymäki ja Helsingin Snellmanin ala-aste.  Meitä oli Helsingissä tasan kaksi didaktikkoa , joille osui tämä kokemus.  Katalle jäi loput; he harjoittelivat "paperilla". 

LINKKI juttuihin etämaisteriharjoittelusta:

Aina lukukauden loppuun osui vielä valmennus uusien opiskelijoitten valintaan.

VAIKKA  tämä toinen osa lukuvuotta oli monessa suhteessa kurja.... Lähityöyhteisö katosi. Työhuone meni käyttökieltoon. OpeUraTutkimusryhmämme työ keskeytyi. Pertti Kansasen 80-vuotisseminaari jouduttiin siirtämään  tulevaisuuteen... paljon myös oppi uutta lukuvuoden keikalla. Pääsin seuraamaan mm. didaktiikan lehtorin pestin täyttämiseen kuuluvia etäopetusnäytteitä. Tuli myös koottua itselle talteen paljon koronakevään pedagogisia kokemuksia.

Oikein listasin uusia, pikku  taitoja, joista voi olla vielä ison iloa: Kuinka keynote käännetään elokuvaksi? Kuinka sitä voi työstää iMoviessa?  Kuinka tehdään macilla kuunnelma? Kuinka ääniraitaa voi muokata? Ja itse aikuisten etäopetukseen:  lesson plans, flippedin pohjalta käsikirjoitus. Zoom ja breakoutroomsit. Roolitetut korvaavat tehtävät.   Session vaiheistaminen: Lämmittely> Kaljusen hämärävaihe - ennakkokäsityksen sanallistaminen ennen artikkelia -informaatio - märehtiminen- vertailu - tiivistys - soveltaminen..

AIKAA olikin yhtäkkiä runsaasti. Työmatkat jäivät pois - juuri kun olin oppinut käyttämään bussi-juna-ratikka-yhdistelmää. Myös siksi, että kaikki keikat loppuivat.  Moni kiinnostava projekti jäi myös kesken: Arto Tuomisen kanssa ideoimamme "Meidän koulu"- juttu... Taituriryhmän taidekasvatusmateriaali... Kansainvälinen rehtorikoulutusohjelma...

Seuraava lukukausi

YLIOPISTO väki palannee lomilta töihin elokuun aikana. Toistaiseksi on sovittu, että työt tehdään edelleen etänä, ja Siltavuorelle sisäänpääsyyn tarvitaan erityinen syy.  Jolleivat ohjeet muutu, lukuvuosi 2020-21 alkaa etäopetuksena ja etäopiskeluna.
 
Helsingin yliopiston on määritellyt  uudet tilamitoitukset opetustiloille ja niihin liittyvät turvavälit. Tiloihin mahtuu näillä mitoituksilla vain murto-osa normaaleista opiskelijamääristä. ”Pahimmillaan” tavallisesti 24 hengelle mitoitettuun opetustilaan voidaan turvavälit huomioiden ottaa vain neljä henkeä. 

On mahdollista, että laadittuja tilamitoituksia vielä höllennetään.  Opetushallituskin on luvannut tarkemia ohjeita ensi viikolla. Niinpä kasvatustieteellisen tiedekunnan korona-ajan tilannekeskus  päätyi kesäkuussa  ratkaisuun, joka mahdollistaa tarvittaessa myös nopean paluun normaaliin. Vielä on voimassa, että kaikki opetus ensimmäisessä periodissa toteutetaan seuraavasti:
  • Syksyn opetus suositellaan järjestettävän etäopetuksena ja yli 50 hengen tilaisuudet eivät ole sallittuja.
  • Luento-opetus järjestetään pääosin etänä.
  • Ryhmäopetusta ja välttämättömäksi koettua luento-opetusta voidaan toteuttaa lähiopetuksena lukujärjestykseen varattuna ajankohtana ja siihen varatussa tilassa turvavälit ja tilamitoitukset huomioiden. Tiloihin mahtuu hyvin pieni määrä opiskelijoita verrattuna 
  • Opettaja voi varattujen tilojen puitteissa yhdistellä etä- ja lähiopetusta pedagogisesti mielekkäällä tavalla oman harkintansa mukaan. Opiskelijoiden läsnäoloa (etäyhteyksin tai paikan päällä) voidaan vuorotella tai rytmittää ryhmäopetuskertojen sisällä ja välillä eri tavoin.
  • Opetus voidaan järjestää myös kokonaan etäopetuksena.
  • Erityisesti aloittavien opiskelijoiden ryhmäytymistä halutaan tukea. Siksi heille suositellaan järjestettäväksi ryhmäopetusta lähiopetuksena mahdollisuuksien mukaan tilamitoitukset huomioiden.
  • Tiedekuntatentit järjestetään etänä.

Päivän aforismi


tiistaina, heinäkuuta 28, 2020

Aikamatkalla Wordpressiin. Osa 3: Hyvä lukujärjestys

Tämän kuun alussa   kerroin, että alan aika ajoin julkaisemaan   uudestaan blogilastuja ensimmäisestä noin vuoden ajan 2006-2007 pitämästäni wordpress- blogista.

TÄMÄ kolmas  uusistalastu on julkaistu 28.7. 2006 - siis tasan 14 vuotta sitten. Siinä 52-vuotias Martti pohtii hyvän lukujärjestyksen salaisuutta

MUUTAMA kommentti lopussa tyylin perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja.


Viides työpäivä ja hyvä lukujärjestys

VIIDES TYÖPÄIVÄ on alkanut. Eilen sain ns. lukkarin perusteet val-miiksi. Tarkoitan tällä hassulla sanalla peruspohdintoja, jotka täytyy tehdä, ennenkuin voi istua muutoin mainion KURRE-ohjelman äärelle. 

On ratkaistava, missä aineissa luokka jaetaan opiskelemaan pienemmissä ryhmissä. Meillä näin tehdään lähes kaikissa kielten ryhmissä, eräissä poikien liikuntaryhmissä, fysiikka-kemiassa, 5.-6.-luokkien valinnaiskursseissa ja turvallisuussyistä käsitöissä. 

On löydettävä opettajat kaikkiin oppiaineisiin. Eräät aineet eivät hoidu keneltä tahansa. Kokemuksesta näitä ovat kielten opetus, lii-kunnan opetus, käsityönopetus ja musiikki. Siksi opettajien on vaihdettava tunteja. Ja aina on löydettävä joku opettamaan sitä luokkaa, jonka oma opettaja onkin menossa toiseen luokkaan ja sovit-tava, minkä aineen tunnin hän raaskii antaa pois. Onneksi meillä on joustava libero Hyvärisen Juha ja varsinaisena viimeisenä reservin huru-ukkona minä, jotka voidaan heittää paikkaamaan "koloja".

On kuulkaa SYSTEEMIT muuttuneet. Vielä 90-luvun alussa lukkari tehtiin eräänlaisilla legopalikoilla. Sitten naapurikoulun rehtori sai taivutettua minut kokeilemaan KURRE-tietokoneohjelmaa, ja hyvä että taivutti. Olen opetellut hyvin simppelin tavan käyttää ohjelmaa (ts. en kytke sitä Primuksen tietokantaan). Mahdollisuus tulostaa erilaisia lukkariversioita helpottaa paljon. Ohjelma on siitäkin nokkela, että se vartioi, ettei rehtori sijoita samaa opettajaa yhtä aikaa kahteen luokkaan. Niinikään ohjelmasta näkee, milloin mikin tila esim. TN- tai liikuntasali on vapaa.

Tämän kesäinen lukkari on minun osaltani jo kahdeksastoista. Ja aina tehtävää jännittää. LUKKARINTEKO on reksille jonkinlainen taidonnäyte. Hyvä lukujärjestys luo opettajille ja oppilaille paremmat mahdollisuudet onnistua työssään. Huono lukujärjestys saatetaan kokea jopa tahalliseksi kiusanteoksi, ja joka tapauksessa se harmittaa. 

Mutta homma on oikeasti vaikea. Jostain päästä on aloitettava, ja hännässä on sitten aina vähemmän mahdollisuuksia – jollei pura koko pakettia. Muistissa on pidettävä yhtä aikaa montaa asiaa. Lasten päivät eivät saa olla lakisääteisiä pidempiä. Lapsilla ei saa olla hyppytunteja (eivät opettajatkaan niistä pidä, mutta niitä ei voi aina välttää). 

Sitä paitsi lukkarin laatuun on monta näkökulmaa. ja valitettavasti ne ovat ristiriidassa keskenään. Lasten mielestä koulun pitäisi alkaa mahdollisimman myöhään, että he saisivat nukkua pitkään ja silti pitäisi päästä aikaisin pois. Monilla vanhemmilla on erityistoiveita aamu- ja iltapäivähoidon järjestelyjen vuoksi. Opettajilla on omat laatutoiveensa. Joku haluaa aina aloittaa varhaisin aamulla. Jollain voi olla henkilökohtaisia toiveita sekä opetettavien aineiden että tuntien sijoittumisesta viikolle. 

Upeaa olisi, että jokainen saisi opettaa juuri omia vahvoja lempiaineitaan. Rexin on kuitenkin pidettävä huolta, että kaikki aineet lapsille opetetaan. Tavallisten "vaikeiden" aineiden lisäksi moni opettaja olisi valmis antamaan uskonnon opetuksen pois. Palkitusjärjestelmästä johtuen (meillä on ns. vieraissa uskonnoissa ulkopuoliset, useassa koulussa opettavat opettajat) kaikki luokanopettajat opettavat meillä kuitenkin uskonnon itse. 

Usean koulun yhteiset opettajat ovat myös haaste. Heidän tuntinsa on sijoitettava juuri niille päiville, jolloin he koululla ovat. Pitkästä kokemuksesta ja paneutumisesta huolimatta aina minun lukkareihini on jäänyt kummallisuuksia, joita sitten ensimmäisillä kouluviikoilla on vielä oiottu. Siksi on hyvä, että koulutyö alkaa ns. luokanopetusviikolla.

MEILLÄ omat kiemuransa aiheuttaa vielä se, että olemme nyt jo kaksi lukuvuotta järjestäneet erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetuksen keskeisimmissä oppiaineissa: äidinkielessä ja kirjallisuudessa/matematiikassa ja englannissa niin, että he saavat itselleen sopivaa opetusta lähes kokonaan omassa ryhmässä (Viime vuodesta alkaen 3-4 luokat ns. skidikarhut ja 5-6-luokat ns. sinikarhut). Tästä seuraa, että nämä aineet pidetään samaan aikaan myös kotiluokissa. Tällaiset palkitetut tunnit sitovat aika paljon lukujärjestyksen tekijää. 

Erityisen jännä on ollut tänä kesänä suunnitella kutosluokkien lukkaria, jossa kahden luokan opetus suunnitellaan toisiinsa kietoutuneena pakettina.

KOVIN, KOVIN VÄHÄN tukea lukujärjestyksen tekoon saa tutkimuksista. (Eikä muuten netistäkään. Google löysi vain muutaman sivun hakusanoilla "hyvä lukujärjestys" ja "hyvä työjärjestys", eikä niistä yksikään käsitellyt teemaa vakavalla mielellä). Tottakai rehtori haluaisi laatia luokkien työlle myös pedagogisesti kestävät puitteet. Näkemykset esim. siitä, pitäisikö opetusta antaa mieluummin kerralla pidempään vai paloina usean kerran viikossa, vaihtelevat. Itse uskon jo 36 vuotta sitten POPSiin kirjoitettuihin ajatuksiin hyvästä lukujärjestyksestä.

POPS-komitea oli hakenut työjärjestyksen (suomeksi lukujärjestys) laadintaan viitteitä oppimisen psykologiasta. Niinpä viikon rytmissä tulisi olla vaihtelua, ja päivittäinenkin työrytmi vaatii sitä. (Ts. päivien ei tulisi olla samanlaisia, samanpituisia ja tuntien seurata aina samassa järjestyksessä toim.huom.).

OPETUS ei ole kaikilla tunneilla yhtä tehokasta. Komitean mielestä (1) ensimmäinen tunti ei ole paras (komitea kehottaa käyttämään silloin opettajajohtoista tai yksilöllistä työskentelyä). Eikä hyvä ole ruokailutaukoa edeltäväkään tunti (meillä tunti 4). Vielä epäedullisempi on ruokailutauon jälkeinen tunti (meillä alkuopetuksessa joskus 4 ja ylipäätään 5). Liikuntaa ei saisi sijoittaa tälle tunnille. Ja kuten tiedetään päivän viimeisille tunneille tarvitaan jo väsymyksen vuoksi motivoivaa toimintaa. Siispä HYVIÄ, TEHOKKAITA TUNTEJA ovat vain tunnit 2 ja 3 !!! Komitea kehottaa sijoittamaan keskipäivälle ryhmätyötä ja yksilöllistä työtä. 

Mutta ei tässä vielä kaikki. Tehokkuus vaihtelee myös VIIKONPÄIVITTÄIN.(MA) Viikkoa ei ole mielekästä aloittaa raskaalla  työpäivällä. (TI) Viikon toisena työpäivänä työteho on parhaimmillaan, ja siihen sopii rasittava ohjelma. (PE) Viikon lopulla tulisi siirtyä lomapäivään suhteellisen kevyttä iltapäiväohjelmaa käyttäen.

Mielenkiintoinen on komitean näkemys, että TIETOAINEIDEN tunnit tulisi sijoittaa peräkkäisiin päiviin, tukemaan toisiaan. Unohtaminen on sen mukaan nopeinta ensimmäisenä päivänä. Meillä varsinkin kieltenopetuksessa vallitsee toisenlainen käsitys.

Kuten arvata saattaa, tuollaiseen IHANNELUKUJÄRJESTYKSEEN ei oikein tällaisessa isossa koulussa ylletä. Esim. vapaaehtoisen ruotsin kielen tunnit on käytännössä sijoitettava joko ensimmäiseksi tunniksi aamuun tai viimeiseksi iltapäivään, jotta ei-ruotsinlukijoille ei tule hyppytuntia. Ymmärrettävästi nämä ajankohdat eivät ole kaikkein mukavimpia. Myös ulkoiset tekijät kuten pieni liikuntasali asettavat rajoja. Jos kieliä opetetaan pienissä ryhmissä, niinkuin hyvä on, ne eivät voi kaikki sijoittua tehokkaalle välille ti-to, eikä tehokkaille tunneille 2-3.

HYVÄ KUITENKIN, että komitea on asiaa pohtinut. Joku voisi oikeastaan pohtia asiaa uudelleen. Ehkä käsitykset ovat muuttuneet. Esim. viime lukuvuonna vilkasta keskustelua herättänyt kokopäiväkoulu edustaa uudenlaista lukujärjestysajattelua, jossa ns. harrastusaineet pitäisi keskittää pikemmin keskelle päivää kuin iltapäiviin.

28.7.2006 

Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja

OLIPA mukava muistella noita aikoja, kun sitä sai vääntää lukkareita. Viimeisenä rexikesänä 2014  KURREN uusi versio olisi pitänyt  käyttöön, ja minähän en niin tehnyt. Kaipailin Kurre6:sta, ja soittelin sen perään, mutta armovuotta ei tullut.  tein muistaakseni lukkarit jollain omalla manuaalisella tavalla.

Olisi varmaan hyödyllistä, jos jotkut tutkijat  ottaisivat kopin Martin tuolloin heittämästä haasteesta pohtia lukkarinteon pedagogiikkaa. Miten eri aineiden tunnit oikeasti olisi fiksuinta sijoittaa. 

Ja onko koko lukuvuoden samana pysyvä lukujärjestys mielekäs? Yläkouluissa ja lukioissa - ja joissain alakouluissakin-  on siirrytty jaksolukuun - siis yhtäaikaa opetettavien aineiden määrää on vähennetty.  Opetusta on siis keskitetty. 

Pitäisikö tai olisiko mahdollista pohtia myös , mihin aikaan lukuvuodesta olisi kunkin oppiaineen "herkkyyskausi" ja milloin pidettynä monialaiset ja muut eheyttävät oppimiskokonaisuudet virkistäisivät ja syventäisivät koulutyötä parhaiten?

KOULUT astuvat nyt ensimmäistä kertaa Koronasyksyyn. Pitäisikö se ottaa huomioon myös lukkareissa niin, että lukuvuosi aloitetaan painottamalla kaikkien kriittisimpien taitojen opettelua ja  niiden aineiden opetusta, joissa kaikkein eniten hyödytään koulun välineistöstä. Ja samalla tehtäisiin suunnitelmia, mitä taitoja ja oppiaineita oppii vähän helpommin mahdollisilla etäopetusjaksoilla.

Olen pohtinut lukujärjestys/työjärjestyskysymyksiä parissa muussakin lastussa. Tässä linkit.










sunnuntaina, heinäkuuta 26, 2020

lauantaina, heinäkuuta 25, 2020

Oppia uudella tavalla

VIIKON tietokirja arvioi oppimisen menetelmiä ulkoluvusta  ohjelmoituun opetukseen ja  oppimiskoneisiin.

Fuchs, W.R. (1970). Oppia uudella tavalla. Tieto-Arena. Helsinki Kirjayhtymä

OLIPA raikasta löytää teos, joka puhkuu aitoa ja autenttista eettistä innostusta  1940-luvulla henkiin herännyttä behaviorismia kohtaan. Eettistä siksi, että kirjoittaja   uskoi siihen, että vihdoinkin oppimisenmaisemasta katoaisi   vuosituhansia vallassa ollut vanha oppiminen, jonka  tunnumerkkinä oli piesty, päähänpäntätty oppi. 

" Pojan korva sijaitsee hänen selässään. Hän kuulee, kun häntä piestään" 
-Muinaisegyptiläinen kasvatusohje

Tilalle tulisi ohjelmoitu opastus  -  automatisoitu demokraattinen Sokrates.  Opetuskone. 

Miksi demokraattinen? Opetuskone olisi opetuksen kansanauto. Elettiin aikaa, jolloin yhä useampien ihmisten oli opittava  yhä lyhyemmässä ajassa yhä enemmän, muistettava oppimansa ja pystyttävä sitä varmasti käyttämään. Ja uskottiin, että jokainen voi oppia.

"Jokaiselle lapselle voidaan jokaisella kehitysasteella  hyvällä menestyksellä esittää mikä tahansa oppiaines lapsen ikää vastaavassa muodossa ilman että sitä vääristettäisiin."
Jerome S. Bruner

Kun siis opetus järjestetään oikein.  Mutta maailmassa ei ollut tarpeeksi opettajia opettamaan kaikkia kahden kesken Sokrateen apuun.  Mutta tietokone tulisi apuun  Tietokoneen kotiliitännöillä saavutettaisiin sellaisetkin opiskelijat, joihin opetuslaitokset eivät ole toistaiseksi voineet saada yhteyttä.

Miksi Sokrates? Sokrates otti käyttöön hyväntahtoisen oppimiseen tähdänneen kaksipuhelun. Kysymykset, joihin hän sijoitti oppimisvihjeitä. Niin myös opetuskone tekee.

Fuchs  kaivelee kasvatusopin historiasta esiin isoja nimiä, jotka ovat haaveilleet samasta. Ettei oppimisen vuoksi annettaisi mitään lyöntejä.  Ja että ymmärrettäisin, että jos oppilas ei opi, niin se on pelkästään opettajan vika, joka ei joko ymmärrä oppilasta tai ei välitä saada oppilasta oppimaan . Että oppilas olisi omatoiminen. Kuten Comenius 1600-luvulla.

Minulle oli ihan uutta, että  Comenius oli vaatinyt  jo tuolloin opetuskoneita, jotka tarjoaisivat oppilaalle  jokaisessa tapauksessa apua, niin että hän ymmärtää kaiken itsestään ja ilman opettajaa.

Opetuskoneen taustalla ollut näkemys oppimisesta: behaviorismi

KUTEN muistetaan behaviorismin kehittäjä oli  John B. Wattson  (1878 - 1950). Juurina oli mm. Pavlovin ehdollistamiskokeet eläimillä. Koira saatiin kuolaamaan.  Myöhemmin B.F. Skinner teki kokeita kyyhkysillä.

Peraatteessa behaviorismin ydin on hyvin selkeä. Ihminen oppii seurauksista. Syntyy ajatus S-R.  Kahden asian välille syntyy yhteus. Stimulus- Response. E.L. Thorndike loi ns. vaikutuksen lain. Sen mukaan oppimisessa menestykselliset käyttäytymistavat säilytetään, ja vaille menestystä jääneet  unohdetaan. 

Positiiviset jälkiseuraukset vahvistavat. Menestyselämys. Tyydytys. Negatiiviset jälkiseuraukset heikentävät S-R-yhteyttä . Epäonnistumiselämys. Tyytymättömyys.

Opettajia neuvottiin:
- Assosioi keskenään ne asiat, jotka haluat pitää yhdessä. Palkitse hyvät opintosuoritukset. 
-  Pidä sitä vastin erillään ne seikat, joiata ei ole yhdistettävä.  Järjestä siten, että ei-toivotut opintosuoritukset aiheuttavat oppilaassa tyytymättömyyttä.

Mutta näinkin yksinkertaisesta ajatuksesta syntyi useita, erilaisia opetusteorioita. Miten tuo yhteys saadaan  syntymään?

E.R. Guthrien uskoi, että S-R-ketjut syntyvät yrittämisen ja erehtymisen avulla. Jo yksi  ärsykkeen ja vastauksen yhtäaikainen esiintyminen  riittää. Se tuottaa S-R-yhteyden. Sen täysi voima esiintyi iskun tavoin. 

B.F. Skinner lisäsi tähän yhteyteen vahvistamisen.  Hän ajatteli, että  jos jo vahvistetun operatiivisen käyttäytymisen ilmenemistä ei seuraa vahvistava ärsyke, niin sen voimakkuus heikkenee Vahvistus oli  toivotun käyttäytymisen ilmaisun asiallinen palkitsemista. Jo ystävällinen sana oli  vahvistus. Paras vahvistaja oli kokemus, että on  oikeassa. 

Oppiaines jaettiin pieniin osiin, frameihin. Kussakin oli tietoannos. Kysymys. Ja palaute, oliko vastaus oikein. Tieto tästä olo vahvistus.

Huomattiin, että vahvistamista tarvittiin usein. Mutta kuinka usein.? Kyllästytäänkö niihin. Ideoitiin, että  opetuksen edistyessä vahvistuksia ”laimennetaan”  ja niiden ajoitusta satunnaistetaan. 

Oppimista edistetiin myös vähentämällä kysymyksessä olevien auttavien vihjeiden määrää Annettiin siis apua annetaan  vähemmän. Tällöin oppilaalle tuli tunne, että hän seisoo omilla jaloillaan.

ENTÄ, jos oppilas vastaa väärin? Syntyykö silloinkin S-R-ketju? Kyllä. Jokainen meistä tietää, kuinka vaikeaa on poisoppia väärinopittua. Siksi virheelliset oppilasvastaukset olivat vaarallisia.

" Estäkää, milloin se on mahdollista väärän oppiminen."
-E.L. Thorndike

TEHTÄVÄT, joihin vastattiin väärin olivat toisellakin tavalla vaarallisia. Tehtävät, jotka herättivät vääriä vastauksia, olivat rangaistuksia. Osoittautui, että väärin vastaanneet oppilaat lakkasivat opiskelemasta.  
 
Miten puuttua epätoivottuun käyttäytymiseen?

SKINNERIÄ kiinnosti myös kysymys, miten saadaan jo omaksuttu epätoivottu käyttäytyminen loppumaan. Tähän hän keksi lääkkeeksi sammuttamisen, ekstinktion käsitteen. Perinteisessä pieksemispedagogiikassa oli käytetty rangaistuksia. Behavorismissa olisi voitu päätyä negatiivisiin vahvistajiin.

Jo eläinkokeissa oli havaittu, että rangaistukset  aiheuttavat  aggressivisuutta. Huomattiin, että negatiiviset  vahvistajat - mm. opettajan iva koettiin  rangaistuksina. Ne laimensivat epätoivottua käyttäytymista, mutta epätoivottu palasi heti,  kun  rangaistus jäi tulematta. Tutkimuksissa osoitettiin, että paras keino oli jättää 
epätoivotut  käyttäytymisen ilmaisut  huomiotta.

Millainen opetuskone toimisi tehokkaasti?

Automatisoitu oppiminen on yksilöllisesti käyttökelpoinen opettajattoman oppimisen metodi, joka automatisoi klassisen yksityisopettajan suorittaman yksilöllisen ohjauksen. 
- Norman A.Crowder 

UUDEN automatisoidun demokraattisen opetuskoneen ydin oli ihmisen laatima opetusohjelma, jossa opittava aines jaettiin askelmiin. Jokaisessa framessa oli informaatio, kysymys, ja palaute siitä, oliko vastaus oikein. Askel askeleelta palkittiin, vahvistettiin ja opittiin tehokkaasti.

Tietoannos = informaatio, ajatusärsyke- Kysymys/tehtävä - Tarjastusvastaus > odotetaan takaisinsyöttöä > vahvistetaan se esittämällä oikea vastaus > vakuuttumisen tunne.

Opetuskone esitti opetusaineiston ja oppilaan oli reagoitava jokaiseen opinaskeleeseen. Ellei vastausta annettu, ei konekaan antanut  ”lisäannoksia” opetusaineistosta.

Kontrolloitu palkitsemismenetelmä koettiin  tehokkaimmaksi ohjausmenetelmäksi oppimisessa. Palkitseminen tehokkaasti takasi oppimistuloksen. Kone piti huolen siitä, että oppilas reagoi määrätyllä tavalla ja että hän välittömästi saa siinä vahvistusta. Se myös takasi sen, että oppilaan täytyi vastata ennenkuin hän voi silmäillä oikeaa vastausta. Ohjelmoituja kirjoja käytettäessä  nimittäin oli suuri kiusaus vilppiin.

Hyvä ohjelma harjoitti yksilöllisesti. Lineaarisessa ohjelmassa kukin sai edetä omaan tahtiinsa. Haaroituvassa ohjelmassa virheillä oli tärkeä tehtävä, niiden pohjalta ohjattiin oppimispolkua. Ohjelmassa oli tällöin peruutusvaihde. Kukaan ei moittinut  eikä nolannut. Oppilas tiedosti  tavoitteen. Toisen opiskeluun ei puututtu. Kukin sai olla rauhassa.

Tärkeää oli, etteivät opettajat kokeneet opetuskonetta uhaksi itselleen. Kirjassa korostettiin moneen otteeseen, ettei kone  pysty korvaamaan opettajaa ja että ne  suovat opettajalle aikaa intenssiiviseen työhön oppilaiden kanssa, jolloin he voivat keskustella uusista ideoista ja välittää oppilalle, inhimillisia arvoja     

Bonus: Oivaltamalla oppiminen

Hienoa, rakas lukija, että olet jaksanut lukea tätä puffia näin pitkään. Saat bonukseksi vielä muistiinpanojani kirjassa esitelystä Karl  Buhlerin ongelmaelämys-ajattelusta. Kyseessä on siis mm. Kirsti Longan uudelleen ajakohtaiseksi nostamasta oivaltamalla oppimisesta. Buhlerin mukaan se etenee näin:

Kirjan kuvitusta.
Ärsyttävä tunne ongelmatilanteessa… Kynän pureminen…. Jollain lailla lapsi haparoi pimeässä… Sitten syntyy vähitellen  tunne, että on oikealla tiellä. Syntyy ”hämärätilanne” — - joka kuitenkin vielä koetaan jännittävänä ja haluttomuuden sävyttämänä. .. Valo syttyy spontaanisti… Tehtävä ratkeaa äkillisesti….Ällistys…  Silmien kiilto…. Ongelman ymmärtäminen tuo mukanaan vapauttavan ahaa-elämyksen: ”Ahaa! Näinhän se täytyy olla!” Älynvälähdys on leimahatnut... Syntyy ymmärtäminen... Tyytyväisyys  leviää.. 
Teoksessa ehditään myös pohtia luovaa. divergenttiä oppimista - by J.P. Guilford.   Jotta oivallamme jotain ihan uutta tarvitaan pelivaraa sattumalle, leikkimielelle, arvostelunhalulle, vastaansanomishengelle, uskallukselle. Jopa typeryyksiä ja julkeuksia täytyy sietää. Hyvällä opettajalla on tässä suhteessa aina oleva tietty määrä  ”nieltävää”. ja hänen on osattava reagoida ymmärtäväisesti. Divergoivat oppilaat koetaan usein liian pikaisesi ”rauhanhäiritsijöiksi”.

" Suuri osa siitä, mikä ensin vaikuttaa pelkältä röyhkeydeltä tai lapselliselta typeryydeltä, on itse asiassa ensimmäinen askel uusien asioiden tuntemiseen, yhteyksien omaan keskimiseen…"
Werner Correll 

Kirjan kirjoittajasta


Tohtori  Walter Robert Fuchs (1937 - 1976 ) oli yhdysvaltalais-saksalainen  tieteen popularisoija ja muusikko ja kirjailija.  Hän oli opiskellut mm. fysiikkaa, matematiikkaa ja filosofiaa. Hän kuoli jo 39-vuotiaana syöpään.    



Päivän aforismi


perjantaina, heinäkuuta 24, 2020

torstaina, heinäkuuta 23, 2020

Hyvä päivä tänään



TORSTAI taas toivoa täynnä. Kävin kokeeksi Siltavuorenpenkereellä, jossa on touhuttu nyt kaksi lukuvuotta.  Pesti päättyy. Luokanopettajakoulutukseen saatiin palkata vakinainen uusi didaktiikan lehtori.  Se on upeaa.  Niinpä työhuoneesta on Wanhan  haettava kamat pois. 

EDELLISEN kerran kävin Penkereellä maaliskuussa. Sitten talo suljettiin, ja hommat hoidettiin etänä. Talo  on suljettu edelleen, mutta erityissyistä yliopistolla saa käydä. Kun/jos on omat avaimet. Minulla oli sekä syy että avain.  Ovi aukesi. Jännitti.

VAXI istui yksin kopissaan. 2. kerroksessa oli hänen mukaansa kaksi ihmistä töissä. Tosi yksinäinen homma. Mutta hienoa, että palkka juoksee.

Minä painuin hissillä neljänteen. Jännitti, jäänkö jumiin. En jäänyt.

Sitten ovi aikesi omaan aulaan. Silmissä vilisi kuvia ihmisistä, joita siellä oli kohdattu. Sitten kurkistus omaan työhuoneeseen. Tarkasti ottaen niitä ehti olla kolme. 


NOOH! Olisi pitänyt olla mukana ylimääräinen kassi. Nyt täytyy tulla vielä kerran. Ja palauttaa silloin myös avaimet. Toisaalta oikein kiva tulla vielä kerran.

HYVÄN päivän kunniaksi Oskarin voileivät Torosta. Yhdestä annoksesta riittää muuten kahdelle. Sitten sukellus käsikirjoitukseen, joka on jäänyt kesken. 100 suurta pedagogia. Juoni on löytynyt.

keskiviikkona, heinäkuuta 22, 2020

Työsuhteesi päättyy...

UPEAA olla vielä ensi viikon torstaihin saakka Helsingin yliopiston määräaikainen 70 %:inen didaktiikan lehtori. Ihan sovitusti ja sovussa :-). 

Yliopisto lähetti maanantaina ystävällisen muistutuksen, että työsuhteeni päättyy 30.7. 2020. Kiitos. 

Monessa työpaikassa perehdytetään työntekijät. Mutta HY on osaltani ensimmäinen, joka antaa myös ohjeet, mitä pitää tehdä, kun työsuhde päättyy:  "Työsuhteen päättyessä käythän läpi alta löytyvän lähtevän työntekijän muistilistan."  

Lyhentelin ohjeita hieman itselleni:

HOIDA NÄMÄ MARTTI !!!!

1. Ilmoita esimiehelle.  Hoidettu emailina. Mutta tottakai hän tiesi. Näin oli sovittu.
2. Tarkista lomapäivät.  OK. Vuosityöaika on oma juttunsa.

3. Ilmoita yhteistyötahoille.   Rästihommien osalta olen yrittänyt tiedottaa opiskelijoille. Muutama asia on vielä hoidettava

4. Pyydä työtodistus.   Hmm.
5. Ilmoita puhelinvaihteeseen.Ei koske minua, olen käyttänyt omaa kännykkää ja Maccia.

6. Tiedot pois Flammasta -  (Flamma-sivun päivittäjä/palvelukoordinaattori)  Täytyy tsekata.

7. Ilmoitus vahtimestarille (mm. pyyntö ovitunnisteen ja postilaatikot. Nimitunnisteen poistamisesta)  Sain esimieheltä ohjeita, kuinka hoitaa homma.

8. Peru järjestelmien käyttöoikeudet henkilöroolirekisteri Herossa.   NJET snaju.

9. Tallenna tärkeät sähköpostit.   .helsinki.fi katoaa. 

10. Päivitä  TUHAT -tutkimustietojärjestelmä.  Tämän ohitan.

11. Siivoa työpiste.   Yritän päästä lukittuun yliopistoon. 


 
12. Arkistoi tärkeät asiakirjat.     Ei taida olla.

13. Palauta työvälineet.  OK. Ei ole muita kuin monistuskortti.

14. Palauta avaimet, kulkukortit ja henkilökortti.  Ei ole kuulema kuoleman kiire. 


ITSE KEKSITTY: 15. Kokoa opiskelijoiden rästisuoritukset ja tallenna ne. Ja tiedota taloon jääville.

tiistaina, heinäkuuta 21, 2020

maanantaina, heinäkuuta 20, 2020

Kiva teos Espoon kirjastoista

ENTINEN  kirjastoeläkeläinen sai pyynnön tehdä kirjan espoolaisista kirjastoista. Hän haastatteli 34:ää muuta eläkeläistä/pian eläkkeelle siirtyvää kirjasto- työntekijää. Syntyi  heidän kokemuksiaan esittelevä teos: 

Määttänen, Tuovi (toim.). (2006). Kun pienestä tuli suuri. Kertomuksia Espoon kaupunginkirjastosta.  Espoon Kaupunginkirjasto Helsinki: Edita.

Haastateltavat kertovat kukin omista kirjastoistaan,  kirjastotyöstä, sen  iloista ja ongelmistakin. Samalla piirtyy kuva julkisen kirjastotoiminnan melkoisesta kehitystarinasta. Lukemani perusteella jaan sen neljään eri jaksoon: 
1. 1800-luvun alkuaihio. 
2. Maalaiskirjastovaihe. 
3. Nykyaikaisen kirjaston vaihe ja 
4. Kirjasto monimuotopalveluna.


1. 1800 - luvun alkuaihio

Espoolaiskartanoissa on hyvinkin ollut yksityisiä kirjastoja jovarhain, mutta lainakirjasto syntyy tänne 1860- luvulla. Itse asiassa niitä syntyi kaksi. Molemmat olivat ruotsinkielisiä. Aurora Karamzinilla oli Träskändassa noin 200 niteen lainakirjasto. Kuinka kauan tämä kirjasto toimi, siitä ei ole varmaa tietoa.

Toisen perusti  pastori Elias Wilhelm Stadius vuosina 1859- 1867 ehkä kirkon tiloihin. Vuonna 1869 kuntakokous vahvisti tälle kirjastolle säännöt. Toiminnasa tuli näin virallisempaa kuin muualla. Vuonna 1873 kirjasto siirtyi Lagstadin koululle, ja  opettaja Blomberg toimi sen palkattomana hoitajana. Kirjat saatiin lahjoituksina. Merkittävä hyväntekijä oli salaneuvos  Axel Ludvig (von) Born, jonka lahjoitusten  ansioista kirjaston kokoelma  kasvoi 300 niteeseen 1875 mennessä. Kirjastossa oli hyödyllisiä tietokirjoja ja 100 niteen kokoelma lastenkirjallisuuttakin. Muualta löysin tiedon, että Espoossa kirjaston käyttö oli 
alusta alkaen maksutonta; Kirjaston toiminta perustui hyväntekeväisyyteen eli kirjat tulivat kokoelmaan lahjoituksina ja työ tehtiin palkatta. 

2. Maalaiskirjastovaihe

Kirjasto toimi näin yksityisenä laitoksena noin 60 vuotta. Vuonna 1922 astui  voimaan kirjastolaki, joka lupasi kunnille valtionapua kirjastoon. Nyt kirjastosta kunnallinen, ruotsinkielinen laitos, johon kuitenkin kuului Leppävaaran suomenkielinen piirikirjasto ns. kantakirjastona. Kirjasto toimi Albergan suomenkielisellä kansakoululla, ja sen kokoelma oli kokonaan suomenkielinen. Konkreetisti kirjasto tarkoitti alakansakoulun eteisaulan kahta kirjakaappia, josta kirjakaapit myöhemmin siirrettiin koulun voimistelusaliin. 

Toinen suomenkielinen piirikirjasto käynnistyi sekin 1920-luvulla Kauklahdessa. Kauklahteen  tiilitehtaalle oli tullut paljon suomenkielisiä työläisiä, ja tiilitehdas antoi huoneiston käyttöön. 

Lahnuksessa oli lisäksi lainausasema. Lainausasema tarkoitti muutamien kymmenien kirjojen kirjalaatikoita. 

Vuonna 1937 perustettiin itsenäinen suomenkielinen kirjastolaitos ja sille oma lautakunta.

Sotien jälkeen kirjastolaitoksen toiminta vilkastui. Uusia piirikirjastoja perustettiin. Viherlaakso sai sellaisen vuonna 1941,  Matinkylä-Olari vuonna 1949,  Laajalahti vuonna 1953 ja Tapiola vuonna 1958.
Myös lainausasemien määrä  kasvoi. Monet niistä  toimivat  edelleen koulujen tiloissa.

Vuonna 1955 suomalainen kantakirjasto muutti kansakoululta Leppävaaran uuteen terveystaloon. Kirjasto sai 110 m2 omaa tilaa. Tila oli puolittain maan alla.  

Vielä 1960-luvun alussa espoolaiskirjastoilla ei ollut  yhtään päätoimista työntekijää.

3. Nykyaikaisen kirjaston vaihe

Maalaiskirjastolaitosvaihetta kesti noin 40 vuotta. Oli erikseen suomen- ja ruotsinkielisiä, pieniä kirjastoja ympäri pitäjää,  muttei  yhtenäistä palvelujärjestelmä. 

Sitten alkoi tapahtua. Vuonna 1962 säädettiin  uusi kirjastolaki. Seuraavana vuonna 1963 Espoosta tuli kauppala. Kauppalat olivat pienehköjä aloittelevia kaupunkeja. Espoossa tosin oli asukkaita asukkaita tuolloin jo  65 000.

Tämä oli Espoon  nykyaikaisen kirjaston alku. Espoo yhdisti kirjastolaitokset. Kirjasto-toimintaa lähdettiin kehittämään  miltei nollapisteestä uudisraivaamishengessä. Toki muidenkin Espoon laitosten toiminta oli tuolloin vielä maalaismaista.  Eri hallinto-kuntiin perustettiiin nyt suuri määrä virkoja, myös kirjastonjohtajan virka. Uusi laki ei enää tuntenut  lainausasemia, ja niistä luovuttiin pikkuhilja. Leppävaaran suomalaisesta kantakirjastosta tuli pääkirjasto, johon yhdistettiin kaksi ruotsinkielistä kirjastoa.Tähän aikaan piirikirjastoja oli 16 lainausasemia 13. 

Haasteita riitti. Muuttovirta pääkaupunki-seudulle oli vilkasta. Espooseen  rakennettiin kokonaan uusia alueita, lähiöitä, joille tarvittiin palveluita. Uusia kirjastoja avattiin 60-luvulla vain yksi: Karhusuolle.  Tämä piste toimi koulun kerhotilassa, jota sekä koulu että seurakunta käyttivät kuin omaansa.

1960-luvulla otettiin käyttöön kaksi uutta työmuotoa: ensimmäinen oli kirjastobussi.

Kirjastobussi oli hieno innovatio. Suomen ensimmäinen sellainen oli Turussa. Espooseen saatiin toinen vuonna 1964, ja sille saatiin valtionapuakin.  Kirjastoauto, Alexandra-nimeltään, oli  ainoa mahdollisuus tuoda kaikille asukkaille kirjastopalveluita; uusille alueille kun  ei heti saatu kirjastoja, mutta siellä oli kirjastoautopysäkit.  Kirjastoautopysäkeillä voitiin korvata myös  lainausasemat. Pysäkkejä voitiin myös helposti siirtää sinne, missä oli tarvetta. Toisin kuin rakennuksia.

Toinen innovaatio  oli laitoskirjastotyö: Espoon kunnalliskotiin sijoitettiin kirjastolaatikoita.  Varsinainen lainaustoiminta alkoi vuonna 1966.

1970-LUKU
 
Espoon asukasmäärä jatkoi kasvua entisestään, kun Espoosta tuli vuonna 1972 kaupunki.

Niinikään kirjastoverkko kasvoi: Vuonna 1970 valmistui uusi pääkirjasto Leppävaaraan. Uusia sivukirjastoja  perustettiin lähiöihin, ja samalla niistä monesta tuli  alueensa  kulttuurikeskuksia: Soukkaan 1972 ja Keski-Espooseen 1978. Pienet kirjastot toimivat edelleen kouluilla. 70-luvulla saatiin  laitoskirjastot Auroran lisäksi Jorvin ja Puolarmetsän sairaaloihin. 

Vuonna 1977 Espoon kaupunginkirjastosta tuli maakuntakirjasto, jonka toimialueena oli Uudenmaan lääni Helsinkiä lukuunottamatta.

Kotipalvelua kehitettiin ihmisille, jotka vamman, sairauden tai iän vuoksi eivät pääse itse kirjastoon.
Kirjastossa pakattiin kassiin kirjoja ja vietiin ne heille kotiin. Toiminta aloitettiin Espoossa vuonna 1970 - ensimmäisten joukossa Suomessa. 

Toimintakirjoon tuli lisää väriä. Kirjastoissa oli paitsi lainaustoimintaa, musiikin kuuntelua,  kirjailijailtoja. Lapsille järjestettiin satutunteja, elokuvaesityksiä, nukketeatteria ja  kouluille luokkakäyntejä ja kirjastonkäytön opetusta. Uusissa rakennuksissa oli myös taidenäyttelytiloja.  Monenlaista yhteistyötä tehtiin.

1970-luvun innovaatio oli kirjastokortti. Sitä ennen jokaisella oli ollut oma asiakasnumero, joka kirjattiin ns. yksikorttijärjestelmässä jokaiseen lainakirjan korttiin.

1980-LUKU

Kirjastotoiminnan kasvu jatkui. Uudet kirjastot avattiin  Kalajärvelle vuonna 1981, Kivenlahteen 1983, Haukilahteen vuonna 1985, Nöykkiöön vuonna 1986 ja  Kauklahteen 1987. Tapiolan kirjasto sai uudet tilat vuonna 1989 Kultuurikeskuksesta. Tapiolan kirjasto olikin nykyisten kauppakeskuksissa sijaitsevien kirjastojen esiaste. Oli uutta,  että kirjastoja alettiin sijoittaa eräänlaisiin campuksiin ja monitoimitiloihin. Espoolaiskirjastot  olivat  keskenään hyvin erilaisia, kuin yksityisyritäjiä. Jotkut toimivat vireästi, jotkut jäivät jälkeen. Erityisesti tämä korostui, kun kirjastot siirtyivät vuosikymmenen lopulla ATK-aikaan.

Koulujen kanssa tehtiin paljon yhteistyötä  aina 1960-luvulta alkaen. Autettiin kouulaisia esitelmissä. Järjestettiin luokkakäyntejä. Annettiin opastusta kirjastonkäyttöön. Toimitettin sarjakirjoja kouluille 70- 80-luvuilla

Vuosikymmenen innovaatioita olivatkin:  Atk-lainaus ja seudullinen kirjastokortti. 

ATK-lainaukseen siirtyi ensimmäisenä  vuonna 1989 Viherlaakson kirjasto. ATK:n tulo  mahdollisti paljon työtä teettäneestä kortistosta luopumisen.


4. Kirjasto monimuotopalveluna.

Innostavaa kirjastotoiminnan kasvun vaihetta kesti 30 vuotta. Kasvu taittui 90-luvun lamaan. Oli leikattava kaikesta. Apuun haalittiin siviilipalvelumiehiä ja opiskelijoita. Alkoi myös kirjojen takaisinperintä. Samaan aikaan alkoi konretisoitua tietoteknisen muutoksen suuruus. 

1990-LUKU

1990- luvulla alettiin luopua pienien kirjastojen rakentamisesta. Viimeinen sellainen avattiin  vuonna 1991 Viherlaaksoon. Poliitikot alkoivat ajaa - asukkaiden vastustuksesta huolimatta- aluekirjastoajatelua. Ensimmäinen aluekirjasto perustetaan  Espoon keskukseen. 

Kirjastotoiminnan monimuotoistuminen jatkuu. Vuonna 1996 kotipalvelu hajautettiin eri kirjastoihin. Kirjastobussit kulkivat.

2000-LUKU
 
Uusi kirjastolaki ei enää vaatinut pääkirjastoa, niinpä Leppävaara muuttui aluekirjastoksi. 

Uudella vuosituhannella  omaksuttiin uusi suuntaus: kirjastoille ei enää rakenneta omia  rakennuksia vaan niitä aletaan sijoittaa vuokratiloihin ostoskeskuksiin. Alkaa ns. ostoskeskuskirjastojen vaihe. Iso-Omena ja  Matinkylä. Lähikirjastojen lakkautusuhka alkaa  tunta.

Kirjastoautoja oli nyt kaksi: uusimmat  nimiltään Peikonpoika ja Helmi.

Tietotekninen murros konkretisoitui. Kirjastoihin tulee lisää tietokoneita myös asiakaskäyttöön.  Asiakkaiden mahdollisuudet etsiä itse tietoa ja lukemista internetistä ja kirjastojen yhteisluetteloista kasvavat. Osa palveluista hoidetaan automaattisesti. Kirjoja voi varata etänä ja hoitaa itse lainauksen ja palautuksen. Vuosikymmenen innovaatioita on Helmet- aineistorekisteri.

TILANNE KIRJAN ILMESTYESSÄ

KIRJA ilmestyi vuonna 2006. Espoolaiset olivat tuolloin hyvin tyytyväisiä kirjastopalveluihin. Kirjasto sai 
usein  parhaat arviot, kun mitattiin kaupungin palveluiden suosiota ja toimivuutta. Tekniikka oli kehittynyt kiihtyvästi. Jo 1970-luvulla oli osassa kirjastoja  päästy eroon ns. Detroit-lainauksesa, jossa kirjoitettiin käsin asiakkaiden lainauskorttien numerot  kirjankortteihin. Tilalle oli tullut kameralainaus ja reikäkortit: kirjan ja asiakkaan kortti kuvattiin filmille. 1980-luvun lopulta lainaus muuttuui atk-pohjaiseksi ja milleniumin jälkeiseen aikaan kuuluivat  itsepalvelulainaus ja lainaus- ja palautus-automatiikka.

Moni muukin asia oli muuttunut. Vielä 1960-luvulla pientä kirjastoa  saatettiin hoitaa koko perheen voimin. Enää ei niin tehty. Asiakaskunta oli muuttunut.  ”Täällä näkee kaikkia ihonvärejä ja kuulee lukuisia eri kieliä”. Yhteistyö ja avunanto kirjastojen kesken on lisääntynyt ja seudullistunut. 
Työilmapiiri oli sallivampi, vapaamielisempi ja avoimempi. Työpaikkademokratia oli voimistunut,ja työntekijät pääsivät paremmin vaikuttamaan mm. aineistovalintoihin.

Mutta moni kaipasi vakioasiakkaita ja  oli nauttinut työhön kuuluneesta seurustelusta, jopa sosiaalityösä.

Monet kirjaa varten haastatellut  kirjastotoiminhenkilöt olivat kriittisiä ennen muutta  valittuun aluekirjastosuuntaukseen. Pienten kirjastojen lakkauttamiseen mukana oli kadonnut intiimiiyttä ja läheisyyttä. Pieni kirjasto oli yhteinen olohuone, perhekirjasto, jolla oli iso merkitys lapsille ja eläkeläisille.  

Mutta oli joukossa näkijöitäkin. Nöykkiön kirjastonhoitaja ideoi mallia, jossa  opettajat saisivat avaimet käteen ja pääsyn kirjastoon silloinkin, kun  se on suljettu. Hyvin ennusti.

Espoon kirjastot  nyt

Kirjan ilmestymisestä on kulunut 14 vuotta. Kävin kirjaston nettisivuilla ja poimin sieltä muutaman tiedon.
  • Espoossa on nyt 18 kirjastoa. Uusia ovat: Otaniemen, Pikkulaivan, Saunalahden ja Suurpellon kirjastot.
  • Kaksi kirjastoautoa, Helmi ja Välkky, kiertää kouluilla, päiväkodeissa ja alueilla, joilla ei ole omaa lähikirjastoa.
  • Espoon kirjastojen lisäksi ovat käytössäsi kaikki yli 60 pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoa. 
  • Omatoimikirjastoja voi käyttää myös varsinaisten aukioloaikojen ulkopuolella. Tarvitsee vain kirjastokortin ja tunnusluvun.
  • Omatoimikirjastoja  on  10:ssa kirjastossa:  Haukilahden, Kalajärven, Karhusuon, Kauklahden, Laajalahden, Laaksolahden, Nöykkiön, Otaniemen, Saunalahden, Suurpellon ja Viherlaakson kirjastoissa.
  • Osa kirjastoista on  koulurakennuksissa: Karhusuolla, Otaniemessä, Saunalahdessa ja Suurpellossa.
  • Ostokeskuskirjastoja on Entressessä, Isossa Omenassa ja  Sellossa ja 
  • Minikirjasto on Espoon uudessa sairaalassa
  • Kotipalvelu jatkuu
 
Kirjan toimittajasta

Kirjan toimitti ja myös kirjoitti pitkän linjan kirjastolainen kirjastonhoitaja, HuK  Tuovi Määttänen. Hänelle oli 35 vuoden kirjastokokemus Helsingistä ja Espoosta.  

Löysin hänen kuvansa FB:stä, ja muokkasin sitä vähän. En tiedä, onko hän vielä elossa. Sivulla on syntymäpäiväonnistteluja jne.  Profiili on päivitetty viimeksi vuonna 2017. 

sunnuntaina, heinäkuuta 19, 2020

Tänään. 12 vuotta sitten.



LAUANTAI  19.7. 2008 oli  yhtä kuuma hellepäivä kuin tänään. Auroran koulun luokanopettaja, HuK Juha Hyvärinen siunattiin Kiteen siunauskappelissa. "Juhan ilmalla", niinkuin hänen pikkusiskonsa sanoi. Juhaa oli viimeisellä matkalla saattamassa nelisenkymmentä hänen lähisukulaistaan, ystävää ja työtoveria. Auroran koululta kanssani olivat Katri Schiray, Uma Jutila, Anna-Liisa Kurki, Liisa Mattila, Jukka Sarpila ja Julia Uotila. 

MUISTOTILAISUUS pidettiin Kiteen isossa pappilassa, komeassa puurakennuksessa. Vieraanvaraisesti saattoväelle tarjottiin karjalainen pitopöytä. Tilaisuudessa luettiin omaisille lähetetyt addressit ja Juhan oppilaiden suloiset jäähyväiskirjeet. 

Juhan kuolinilmoitukset olivat seuraavan  sunnuntain Helsingin Sanomissa. Ilmoituksia oli  kaksi, joista toisen olivat lehteen laittaneet Juhan 3b-luokan oppilaat. Siinä Juhaa kuvattiin lempeäksi, rohkeaksi ja taitavaksi opettajaksi. Juuri niin.

Juha Hyvärinen oli menehtynyt torstaina 27.6 äkillisen sairauskohtauksen seurauksena vain 52 vuoden iässä. Muttä hän ehti paljon.  Elämäntyönsä hän teki Auroran koululla;  hän opetti lippajärveläislapsia syksystä 1980 alkaen yli 27 vuoden ajan. Opettajan työn ohella hän toimi kymmenkunta vuotta koulun vararehtorina. 




















Juha oli tietotekniikan opetuskäytön pioneereja Suomessa. Hän  oli jo 1980-luvulla oman työnsä ohella Espoon ensimmäisiä ATK-kouluttajia. Hänen asiantuntemustaan tarvittiin useissa Auroran kehittämishankkeissa. Hänen osaamistaan käytettiin laajemminkin. Juha  oli mukana luomassa Sanomalehtien liiton Juniorijournalisti-sivustoa ja pienten lasten tietotekniikkataitoja MLL:n palkitussa Hiiripiiri-projektissa. Viimeisen lukuvuoden ajan hän oli myös kansallisen ITK-koulutuspäivien ohjausryhmän jäsen. 

Juha oli poikamaisen innostunut kaikista teknisistä vempaimista, ja niitä hänellä riitti. Opettajana lähellä hänen sydäntään olivat tekniikan lisäksi myös mm. elokuvakasvatus ja biologia. Hän toimi koulun kiitettyjen www-sivujen webmasterina. Hän oli kiinnostunut kaikesta uudesta.   

Juha oli Auroran koulun tukipilareita. Hän oli pidetty opettaja ja arvostettu kollega sekä lämmin, positiivinen, avulias, huumorintajuinen ja aina hienotunteinen ystävä. Ei ollut niin tyhmää kysymystä, ettei Juha olisi jaksanut neuvoaan antaa. Hänellä  oli hieno taito kuunnella ja luoda ympärilleen myönteinen ilmapiiri. 

Juha osasi myös yhdistää työn ja oman elämän kadehdittavalla tavalla; Hänellä oli taito nauttia sekä työstä että vapaa-ajasta. Hän oli verraton matkakumppani. Hän matkusti mieluusti ympäri maailmaa hyvien ystävien seurassa, viimeksi muutama päivä ennen poislähtöään Italiassa. Hän osasi elää tässä hetkessä. 

Juhan ystävät ja työtoverit avasivat hänen nimeään kantavan tilin, jolle lähetetyistä varoista myönnettiin vuoteen 2015 saakka stipendejä mm. tieto- ja viestintätekniikassa kunnostautuneille Auroran oppilaille.  
 

lauantaina, heinäkuuta 18, 2020

perjantaina, heinäkuuta 17, 2020

Kun ei ymmärrä...

H
UOMASIN twitterissä, että espanjaa puhuvat opetuksen ystävät käyttivät hastaggina nimeäni. Kun ei osaa kieltä, ei tiedä oliko tehnyt pahaa vai hyvää.  Onneksi on google-kääntäjä.

Olen kuulema...
   
Martti Hellström
Doctor en educación y filosofía: Formador de maestros y de directores de escuela. Ha colaborado con grupos de profesionales para generar contenidos y libros de texto para escuelas de educación básica en Finlandia. Participa en un proyecto de reforma internacional educativo llamado: Una nueva Pedagogía para un aprendizaje más profundo, liderado por el doctor canadiense Michel Fullan

Kone kääntää näin: Martti Hellström
Kasvatustieteiden ja filosofian tohtori: Opettaja ja kouluohjaaja. Hän on tehnyt yhteistyötä ammattiryhmien kanssa tuottaa sisältöä ja oppikirjoja suomalaisille peruskouluille. Osallistu kanadalaisen lääkärin Michel Fullanin johtamaan kansainväliseen koulutusuudistushankkeeseen nimeltä: Uusi pedagoginen syvempää oppimista varten.

TÄLLAISIA viestejä:

Viesti 1.
Cuentahabientes, van a flipar con este tema.
Kone kääntää: Tilinomistajat, he aikovat huijata tätä aihetta.
Tengo al Dr. @Marttihellstrom y les vamos a decir, cómo es la educación en Finlandia, qué debemos aprender Y cómo implementar uno de sus sistemas más efectivos en sus hijos. #LoMejorDe https://marthadebayle.com/v3/radiov3/familiav3/lo-que-debemos-aprender-de-la-educacion-en-finlandia
Kone kääntää: Minulla on tohtori @Marttihellstrom, ja aiomme kertoa sinulle, kuinka koulutus on Suomessa, mitä meidän tulisi oppia JA kuinka toteuttaa yksi sen tehokkaimmista järjestelmistä lapsillesi
Viesti 2.

"No creemos que el paso por el colegio de un niño es el camino a su futuro. Nosotros creemos que el paso del colegio es la vida real es el presente de su vida". @Marttihellstrom
Kone kääntää näin: Emme usko, että lapsen koulun läpi kulkeminen on tie tulevaisuuteen. Uskomme, että koulun läpikäynti on todellista elämää, joka on elämäsi nykyaika
Kommenteja 

Flipar es algo así como impresionarte de algo
Kone kääntää näin: Ulottuvuus on tavallaan vaikutelmaa itsestäsi jollain
En Finlandia es un honor nacional ser maestro de Primaria.
Durante los primeros seis años de la primaria los niños tienen en todas o en la mayoría de las materias el mismo maestro. @Marttihellstrom
Kone kääntää näin: Suomessa on kansallinen kunnia olla alkeisopettaja.Peruskoulun kuuden ensimmäisen vuoden aikana lapsilla on sama opettaja kaikissa tai useimmissa aineissa
pero nuestros días son de 6 hrs de clase, más actividades extraescolares, llegan a estar de 9 a 10 hrs en la escuela. De 7am a 5 o 6pm
Kone kääntää näin: mutta päivämme ovat 6 tuntia luokkaa ja lisäksi luokan ulkopuolisia aktiviteetteja, heidän on oltava koulussa 9-10 tuntia. 7–5 tai 18.00
Martha si quieres escuchar más finlandés hay una serie en Netflix “Karppi”
Kone kääntää näin: Martha jos haluat kuunnella lisää suomea, Netflixissä on sarja "Karppi"
Ya dejen de comparar la educación de Finlandia, Finlandia es una pais pequeño y México Meksikon lippu es y pais GRANDE en donde para empezar muchos no tiene acceso a la educación pública, no se diga a la privada,  en donde los salones son de +30niños aprox. para una Maestra sin asistente
Kone kääntää: Älä enää vertaile Suomen koulutusta, Suomi on pieni maa ja Meksiko Meksikon lippu on ja BIG-maa, josta aluksi monilla ei ole pääsyä julkiseen koulutukseen, puhumattakaan yksityisopetuksesta, missä luokkahuoneissa on +30 lasta n. opettajalle ilman avustajaa
Jajaja yo desde niña oía que la educación en Finlandia era la mejor del mundo, y yo me imaginaba que era MÁS aburrida que la de México, pero todo lo contrario. Amo que potencialicen los talentos!
Kone kääntää: Hahaha Kuulin lapsena, että Suomessa koulutus oli maailman parasta, ja kuvittelin sen olevan enemmän tylsää kuin Meksikossa, mutta päinvastoin. Rakastan, että ne lisäävät kykyjä!
Yo en la prepa ME PELEABA con la directora, mis maestros y mi mamá porque YO NO QUERÍA las matemáticas, yo AMO el arte!!! Y siempre decía que había que potencializar nuestros talentos (la verdad lo decía a lo loco y por rebelde, sin saber que estaba bien)
Kone käänsi: Olen lukiossa taistellut rehtorin, opettajien ja äitini kanssa, koska en halua matematiikkaa, rakastan taidetta !!! Ja hän sanoi aina, että meidän on annettava kykyjämme kyytiin (totuus sanoi sen olevan hullu ja kapinallinen tietämättä, että se oli kunnossa)
Tenemos de 185 a 190 días.Y los horarios de escuelas de gobierno a nivel básico (primaria) son de 4:30 hrs.Lo único diferente es el enfoque, los planes de estudios, etc.
Kone käänsi: Päiviä on 185 - 190. Ja valtion koulujen aukioloajat perusasteella (ala-asteella) ovat 4:30. Ainoa asia, joka on lähestymistapa, opetussuunnitelmat jne.
pero nuestros días son de 6 hrs de clase, más actividades extraescolares, llegan a estar de 9 a 10 hrs en la escuela. De 7am a 5 o 6pm
Kone käänsi: mutta päivämme ovat 6 tuntia luokkaa ja lisäksi luokan ulkopuolisia aktiviteetteja, heidän on oltava koulussa 9-10 tuntia. 7–5 tai 18.00
"En Finlandia todos los niños a partir de los 7 años tienen educación gratuita". 
@Marttihellstrom
Kone käänsi: "Suomessa kaikilla 7-vuotiailla lapsilla on ilmainen koulutus."
y les vamos a decir, cómo es la educación en Finlandia, qué debemos aprender
Kone kääsin: ja me aiomme kertoa sinulle, kuinka koulutus on Suomessa, mitä meidän pitäisi oppia Ja kuinka toteuttaa yksi sen tehokkaimmista järjestelmistä lapsissasi. #Paras
Y cómo implementar uno de sus sistemas más efectivos en sus hijos. #LoMejorDe
Kone kääntään: Ja kuinka toteuttaa yksi sen tehokkaimmista järjestelmistä lapsissasiJa kuinka toteuttaa yksi sen tehokkaimmista järjestelmistä lapsissasi

Lo que debemos aprender de la educación en Finlandia
Finlandia tiene el mejor sistema educativo del mundo y hoy traemos a un doctor en educación finlandés para que nos diga por qué.
Kone kääntää:Mitä meidän on opittava koulutuksesta Suomessa
Suomella on maailman paras koulutusjärjestelmä, ja tänään tuomme meille suomalaisen koulutuslääkärin kertomaan miksi.
Sitten löysin linkin pidempään juttuun.

FINLANDIA TIENE UNO DE LOS MEJORES SISTEMAS EDUCATIVOS DEL MUNDO
Y NOS VA EXPLICAR UN MÉTODO DE APREDIZAJE MUY USADO EN FINLANDIA: “APRENDIZAJE CREATIVO”
Kone kääntää: SUOMESSA ON Yksi maailman parhaista koulutusjärjestelmistä
TEKEMME SELITTÄÄ HYVIN KÄYTETTÄVÄT OPPIMISMENETELMÄT SUOMESSA: ”LUOMINEN OPPIMINEN”
El mes pasado, el Instituto Nacional para la Evaluación de la Educación (INEE) dio a conocer los resultados de la Prueba Planea 2017 en educación básica: El examen fue realizado por 131 mil 662 alumnos de 3 mil 398 escuelas del país en junio pasado.
Kone kääntää: Viime kuussa Kansallinen koulutuksen arviointiinstituutti (INEE) julkaisi vuoden 2017 Planea-testin tulokset peruskoulutuksessa: Kokeen suoritti viime vuoden kesäkuussa 131 662 oppilasta maan 3 398 koulusta.
  • 33.8% de los niños, tienen broncas para interpretar textos sencillos.
  • Seis de cada 10 alumnos de tercero de secundaria del país apenas entienden las matemáticas.
  • Solo el 5.1% de los estudiantes mostró un nivel sobresaliente en matemáticas.
  • Solo 33.8% de los estudiantes de tercero de secundaria son capaces de identificar, localizar y extraer información en textos y gráficas sencillas.
  • Aquí les decimos los errores más comunes que cometemos a la hora de educar a los críos
Kone kääntää: 
  • 33,8%: lla lapsista on taisteluja tulkita yksinkertaisia ​​tekstejä.
  • Kuusi jokaisesta kymmenestä maan kolmannen vuoden lukiosta oppinut tuskin ymmärtää matematiikkaa.
  • Vain 5,1% opiskelijoista osoitti erinomaista matematiikan tasoa.
  • Vain 33,8% kolmannen vuoden lukiolaisista pystyy tunnistamaan, paikantamaan ja poimimaan tietoja yksinkertaisella tekstillä ja grafiikalla.
  • Tässä kerromme sinulle yleisimmät virheet, joita teemme lapsia koulutettaessa
A nivel primaria  = perustasolla
  • El 50% de los alumnos de sexto grado tienen problemas en lenguaje y comunicación
  • Un 60% tienen broncas matemáticas
  • México lleva ya 15 años siendo el último lugar en educación de la OCDE
  • México se quedó estancado en los resultados de la prueba PISA, los alumnos no muestran avances.
  • Los estudiantes mexicanos tienen un rezago en habilidades matemáticas de casi tres años comparado.
  • Son prácticamente inexistentes los alumnos mexicanos con alto rendimiento
  • De acuerdo con la OCDE, el estudiante mexicano quedó rezagado en comparación con los alumnos de Brasil, Chile y Portugal.
  • En México, el 48% de los estudiantes de 15 años tiene riesgo de abandonar sus estudios.
  • Solo tres de cada 10 profesores tiene maestría.
  • Qué hacer cuando sus hijos no tienen el rendimiento escolar que ustedes quisieran que tuvieran
Kone kääntää: 
  • 50 prosentilla kuudennesta luokkalaisesta on kieli- ja viestintäongelmia
  • 60 prosentilla on matemaattisia riitoja
  • Meksiko on ollut viimeinen paikka OECD: n koulutuksessa 15 vuoden ajan
  • Meksiko pysyi pysähtyneenä PISA-testin tuloksissa, opiskelijat eivät osoita edistystä.
  • Meksikolaisten opiskelijoiden matemaattiset taidot ovat lähes kolmen vuoden viive verrattuna.
  • Hyvin suoriutuneita meksikolaisia ​​opiskelijoita ei käytännössä ole
  • OECD: n mukaan meksikolainen opiskelija jäi Brasilian, Chilen ja Portugalin opiskelijoista jälkeen.
  • Meksikossa 48 prosentilla 15-vuotiaista opiskelijoista on keskeyttämisriski.
  • Vain kolmella opettajalla kymmenestä on maisterin tutkinto.
  • Mitä tehdä, kun lapsillasi ei ole kouluesitystä, jonka haluat heidän olevan

¿Por qué Finlandia tiene una educación de éxito? = Miksi Suomella on menestyvä koulutus?

543 sobre 600 es la nota de los finlandeses en lectura, matemáticas y ciencias en las pruebas PISA.
Antes de que los niños finlandeses aprendan las tablas de multiplicar, primero aprenden cómo ser niños: cómo jugar unos con otros, cómo sanar las heridas emocionales.

La educación es obligatoria y gratuita para todos los niños desde los 6 hasta los 16 años.
Esto incluye, todos los libros de textos, útiles y, una comida caliente al día.
En Finlandia es un honor nacional ser maestro de Primaria.
Durante los primeros seis años de la primaria los niños tienen en todas o en la mayoría de las asignaturas el mismo maestro.

Los maestros en Finlandia tienen una alta calificación académica, principalmente aquellos que se dedican a la educación primaria.
Para ser maestro se necesita una calificación de más de 9 en sus promedios de bachillerato y se reválida para garantizar que sus conocimientos estén actualizados.
Los maestros deben tener una gran dosis de sensibilidad social (se valora su participación en actividades sociales, voluntariado…)

A los maestros se les aplican pruebas como: presentar el resumen de la lectura de un libro, explicar un tema ante una clase, demostrar sus aptitudes artísticas, realizar ejercicios de matemáticas y otra para conocer sus aptitudes tecnológicas.

La enseñanza debe impartirse cerca del hogar de cada niño.
Los municipios son responsables de organizar y pagar el transporte de los niños que residan a más de cinco kilómetros de la escuela.

El bachillerato está destinado en principio a los jóvenes de 16 a 19 años.
El bachillerato culmina en un examen (ylioppilastutkinto), que se realiza homogénea y simultáneamente en todo el país.
Kone kääntää: 543 600: sta on suomalaisten lukemisen, matematiikan ja luonnontieteiden pisteytys PISA-testeissä.Ennen kuin suomalaiset lapset oppivat kertotaulukoita, he oppivat ensin olemaan lapset: kuinka leikkiä toistensa kanssa, kuinka parantaa tunnehaavat.

Koulutus on pakollinen ja ilmainen kaikille 6-16-vuotiaille lapsille.
Tämä sisältää kaikki oppikirjat, tarvikkeet ja yhden lämpimän aterian päivässä.
Suomessa on kansallinen kunnia olla alkeisopettaja.
Peruskoulun kuuden ensimmäisen vuoden aikana lapsilla on sama opettaja kaikissa tai suurimmassa osassa aineita.

Suomessa opettajilla on korkea akateeminen pätevyys, pääasiassa perusopetukselle omistautuneilla.Ollakseen opettaja, lukion keskiarvoissa vaaditaan yli 9 astetta ja se validoidaan takaamaan tietosi ajan tasalla.Opettajilla on oltava paljon sosiaalista herkkyyttä (osallistuminen sosiaaliseen toimintaan, vapaaehtoistyö ... arvostetaan)

Kokeita sovelletaan opettajiin, kuten: esitetään yhteenveto kirjan lukemisesta, selitetään aihe luokalle, osoitetaan taiteelliset taidot, tehdään matematiikan harjoituksia ja toinen oppia heidän teknisiä taitojaan.

Opetuksen tulisi tapahtua lähellä jokaisen lapsen kotia.Kunnat vastaavat yli viiden kilometrin päässä koulusta asuvien lasten kuljetuksen järjestämisestä ja maksamisesta.

Kypsyystodistus on tarkoitettu ensisijaisesti nuorille 16–19-vuotiaille.Opinnäytetyön päättyy tenttiin (ylioppilastutkinto), joka suoritetaan homogeenisesti ja samanaikaisesti koko maassa.
Si un adolescente después de la escuela primaria no quiere seguir al bachillerato, puede optar por la formación profesional básica que puede adquirir tanto en institutos como en centros de trabajo, mediante un contrato de aprendizaje.

La oferta comprende 75 títulos profesionales básicos, que se obtienen en tres años y otorgan la competencia para continuar estudios superiores.

Las 20 universidades en Finlandia pertenecen al estado.
Los estudios universitarios están al alcance de todos, ya que no se cobran matrículas.
Las 29 escuelas superiores profesionales se caracterizan por su estrecha vinculación con el ámbito laboral.
Estas instituciones se diferencian de las universidades en que son municipales o privadas, en lugar de estatales. Son por naturaleza polifacéticas y regionales. El requisito de ingresos es el bachillerato o un título de formación profesional básica. El estado subvenciona el 57 % de sus gastos.
Apenas un 8% de los alumnos finlandeses no terminan sus estudios obligatorios
Si quieren saber más, clic aquí.

Lo que debemos aprender de la educación en Finlandia
Finlandia tiene el mejor sistema educativo del mundo y hoy traemos a un doctor en educación finlandés para que nos diga por qué.
Kone kääntää: Suomen 20 yliopistoa kuuluu valtiolle.
Yliopisto-opinnot ovat kaikkien saatavilla, koska opetusta ei veloiteta.
29 ammattikorkeakoululle on ominaista läheinen yhteys työpaikkaan.
Nämä instituutiot eroavat yliopistoista siinä mielessä, että ne ovat kunnallisia tai yksityisiä eikä valtion. Ne ovat luonteeltaan monipuolisia ja alueellisia. Tulovaatimus on suoritustaso tai perusammattitutkinto. Valtio tukee 57% kustannuksistaan.
Vain 8% suomalaisista opiskelijoista ei suorita pakollisia opintojaan
Jos haluat tietää enemmän, napsauta tätä.

Mitä meidän on opittava koulutuksesta Suomessa?
Suomella on maailman paras koulutusjärjestelmä, ja tänään tuomme meille suomalaisen koulutuslääkärin kertomaan miksi.


LOPULTA selvisi, että jutun oli kirjoittanut Mexicon 1. journalisti, martha debayle, .joka haastatteli minua keväällä 2018 kun sain vierailla  Meksikossa Eduardo Anderen kutsumana yhdessä Irmeli Halisen kanssa 11 Siei- tapahtumassa.