Kirjoja

Kirjoja

lauantaina, heinäkuuta 25, 2020

Oppia uudella tavalla

VIIKON tietokirja arvioi oppimisen menetelmiä ulkoluvusta  ohjelmoituun opetukseen ja  oppimiskoneisiin.

Fuchs, W.R. (1970). Oppia uudella tavalla. Tieto-Arena. Helsinki Kirjayhtymä

OLIPA raikasta löytää teos, joka puhkuu aitoa ja autenttista eettistä innostusta  1940-luvulla henkiin herännyttä behaviorismia kohtaan. Eettistä siksi, että kirjoittaja   uskoi siihen, että vihdoinkin oppimisenmaisemasta katoaisi   vuosituhansia vallassa ollut vanha oppiminen, jonka  tunnumerkkinä oli piesty, päähänpäntätty oppi. 

" Pojan korva sijaitsee hänen selässään. Hän kuulee, kun häntä piestään" 
-Muinaisegyptiläinen kasvatusohje

Tilalle tulisi ohjelmoitu opastus  -  automatisoitu demokraattinen Sokrates.  Opetuskone. 

Miksi demokraattinen? Opetuskone olisi opetuksen kansanauto. Elettiin aikaa, jolloin yhä useampien ihmisten oli opittava  yhä lyhyemmässä ajassa yhä enemmän, muistettava oppimansa ja pystyttävä sitä varmasti käyttämään. Ja uskottiin, että jokainen voi oppia.

"Jokaiselle lapselle voidaan jokaisella kehitysasteella  hyvällä menestyksellä esittää mikä tahansa oppiaines lapsen ikää vastaavassa muodossa ilman että sitä vääristettäisiin."
Jerome S. Bruner

Kun siis opetus järjestetään oikein.  Mutta maailmassa ei ollut tarpeeksi opettajia opettamaan kaikkia kahden kesken Sokrateen apuun.  Mutta tietokone tulisi apuun  Tietokoneen kotiliitännöillä saavutettaisiin sellaisetkin opiskelijat, joihin opetuslaitokset eivät ole toistaiseksi voineet saada yhteyttä.

Miksi Sokrates? Sokrates otti käyttöön hyväntahtoisen oppimiseen tähdänneen kaksipuhelun. Kysymykset, joihin hän sijoitti oppimisvihjeitä. Niin myös opetuskone tekee.

Fuchs  kaivelee kasvatusopin historiasta esiin isoja nimiä, jotka ovat haaveilleet samasta. Ettei oppimisen vuoksi annettaisi mitään lyöntejä.  Ja että ymmärrettäisin, että jos oppilas ei opi, niin se on pelkästään opettajan vika, joka ei joko ymmärrä oppilasta tai ei välitä saada oppilasta oppimaan . Että oppilas olisi omatoiminen. Kuten Comenius 1600-luvulla.

Minulle oli ihan uutta, että  Comenius oli vaatinyt  jo tuolloin opetuskoneita, jotka tarjoaisivat oppilaalle  jokaisessa tapauksessa apua, niin että hän ymmärtää kaiken itsestään ja ilman opettajaa.

Opetuskoneen taustalla ollut näkemys oppimisesta: behaviorismi

KUTEN muistetaan behaviorismin kehittäjä oli  John B. Wattson  (1878 - 1950). Juurina oli mm. Pavlovin ehdollistamiskokeet eläimillä. Koira saatiin kuolaamaan.  Myöhemmin B.F. Skinner teki kokeita kyyhkysillä.

Peraatteessa behaviorismin ydin on hyvin selkeä. Ihminen oppii seurauksista. Syntyy ajatus S-R.  Kahden asian välille syntyy yhteus. Stimulus- Response. E.L. Thorndike loi ns. vaikutuksen lain. Sen mukaan oppimisessa menestykselliset käyttäytymistavat säilytetään, ja vaille menestystä jääneet  unohdetaan. 

Positiiviset jälkiseuraukset vahvistavat. Menestyselämys. Tyydytys. Negatiiviset jälkiseuraukset heikentävät S-R-yhteyttä . Epäonnistumiselämys. Tyytymättömyys.

Opettajia neuvottiin:
- Assosioi keskenään ne asiat, jotka haluat pitää yhdessä. Palkitse hyvät opintosuoritukset. 
-  Pidä sitä vastin erillään ne seikat, joiata ei ole yhdistettävä.  Järjestä siten, että ei-toivotut opintosuoritukset aiheuttavat oppilaassa tyytymättömyyttä.

Mutta näinkin yksinkertaisesta ajatuksesta syntyi useita, erilaisia opetusteorioita. Miten tuo yhteys saadaan  syntymään?

E.R. Guthrien uskoi, että S-R-ketjut syntyvät yrittämisen ja erehtymisen avulla. Jo yksi  ärsykkeen ja vastauksen yhtäaikainen esiintyminen  riittää. Se tuottaa S-R-yhteyden. Sen täysi voima esiintyi iskun tavoin. 

B.F. Skinner lisäsi tähän yhteyteen vahvistamisen.  Hän ajatteli, että  jos jo vahvistetun operatiivisen käyttäytymisen ilmenemistä ei seuraa vahvistava ärsyke, niin sen voimakkuus heikkenee Vahvistus oli  toivotun käyttäytymisen ilmaisun asiallinen palkitsemista. Jo ystävällinen sana oli  vahvistus. Paras vahvistaja oli kokemus, että on  oikeassa. 

Oppiaines jaettiin pieniin osiin, frameihin. Kussakin oli tietoannos. Kysymys. Ja palaute, oliko vastaus oikein. Tieto tästä olo vahvistus.

Huomattiin, että vahvistamista tarvittiin usein. Mutta kuinka usein.? Kyllästytäänkö niihin. Ideoitiin, että  opetuksen edistyessä vahvistuksia ”laimennetaan”  ja niiden ajoitusta satunnaistetaan. 

Oppimista edistetiin myös vähentämällä kysymyksessä olevien auttavien vihjeiden määrää Annettiin siis apua annetaan  vähemmän. Tällöin oppilaalle tuli tunne, että hän seisoo omilla jaloillaan.

ENTÄ, jos oppilas vastaa väärin? Syntyykö silloinkin S-R-ketju? Kyllä. Jokainen meistä tietää, kuinka vaikeaa on poisoppia väärinopittua. Siksi virheelliset oppilasvastaukset olivat vaarallisia.

" Estäkää, milloin se on mahdollista väärän oppiminen."
-E.L. Thorndike

TEHTÄVÄT, joihin vastattiin väärin olivat toisellakin tavalla vaarallisia. Tehtävät, jotka herättivät vääriä vastauksia, olivat rangaistuksia. Osoittautui, että väärin vastaanneet oppilaat lakkasivat opiskelemasta.  
 
Miten puuttua epätoivottuun käyttäytymiseen?

SKINNERIÄ kiinnosti myös kysymys, miten saadaan jo omaksuttu epätoivottu käyttäytyminen loppumaan. Tähän hän keksi lääkkeeksi sammuttamisen, ekstinktion käsitteen. Perinteisessä pieksemispedagogiikassa oli käytetty rangaistuksia. Behavorismissa olisi voitu päätyä negatiivisiin vahvistajiin.

Jo eläinkokeissa oli havaittu, että rangaistukset  aiheuttavat  aggressivisuutta. Huomattiin, että negatiiviset  vahvistajat - mm. opettajan iva koettiin  rangaistuksina. Ne laimensivat epätoivottua käyttäytymista, mutta epätoivottu palasi heti,  kun  rangaistus jäi tulematta. Tutkimuksissa osoitettiin, että paras keino oli jättää 
epätoivotut  käyttäytymisen ilmaisut  huomiotta.

Millainen opetuskone toimisi tehokkaasti?

Automatisoitu oppiminen on yksilöllisesti käyttökelpoinen opettajattoman oppimisen metodi, joka automatisoi klassisen yksityisopettajan suorittaman yksilöllisen ohjauksen. 
- Norman A.Crowder 

UUDEN automatisoidun demokraattisen opetuskoneen ydin oli ihmisen laatima opetusohjelma, jossa opittava aines jaettiin askelmiin. Jokaisessa framessa oli informaatio, kysymys, ja palaute siitä, oliko vastaus oikein. Askel askeleelta palkittiin, vahvistettiin ja opittiin tehokkaasti.

Tietoannos = informaatio, ajatusärsyke- Kysymys/tehtävä - Tarjastusvastaus > odotetaan takaisinsyöttöä > vahvistetaan se esittämällä oikea vastaus > vakuuttumisen tunne.

Opetuskone esitti opetusaineiston ja oppilaan oli reagoitava jokaiseen opinaskeleeseen. Ellei vastausta annettu, ei konekaan antanut  ”lisäannoksia” opetusaineistosta.

Kontrolloitu palkitsemismenetelmä koettiin  tehokkaimmaksi ohjausmenetelmäksi oppimisessa. Palkitseminen tehokkaasti takasi oppimistuloksen. Kone piti huolen siitä, että oppilas reagoi määrätyllä tavalla ja että hän välittömästi saa siinä vahvistusta. Se myös takasi sen, että oppilaan täytyi vastata ennenkuin hän voi silmäillä oikeaa vastausta. Ohjelmoituja kirjoja käytettäessä  nimittäin oli suuri kiusaus vilppiin.

Hyvä ohjelma harjoitti yksilöllisesti. Lineaarisessa ohjelmassa kukin sai edetä omaan tahtiinsa. Haaroituvassa ohjelmassa virheillä oli tärkeä tehtävä, niiden pohjalta ohjattiin oppimispolkua. Ohjelmassa oli tällöin peruutusvaihde. Kukaan ei moittinut  eikä nolannut. Oppilas tiedosti  tavoitteen. Toisen opiskeluun ei puututtu. Kukin sai olla rauhassa.

Tärkeää oli, etteivät opettajat kokeneet opetuskonetta uhaksi itselleen. Kirjassa korostettiin moneen otteeseen, ettei kone  pysty korvaamaan opettajaa ja että ne  suovat opettajalle aikaa intenssiiviseen työhön oppilaiden kanssa, jolloin he voivat keskustella uusista ideoista ja välittää oppilalle, inhimillisia arvoja     

Bonus: Oivaltamalla oppiminen

Hienoa, rakas lukija, että olet jaksanut lukea tätä puffia näin pitkään. Saat bonukseksi vielä muistiinpanojani kirjassa esitelystä Karl  Buhlerin ongelmaelämys-ajattelusta. Kyseessä on siis mm. Kirsti Longan uudelleen ajakohtaiseksi nostamasta oivaltamalla oppimisesta. Buhlerin mukaan se etenee näin:

Kirjan kuvitusta.
Ärsyttävä tunne ongelmatilanteessa… Kynän pureminen…. Jollain lailla lapsi haparoi pimeässä… Sitten syntyy vähitellen  tunne, että on oikealla tiellä. Syntyy ”hämärätilanne” — - joka kuitenkin vielä koetaan jännittävänä ja haluttomuuden sävyttämänä. .. Valo syttyy spontaanisti… Tehtävä ratkeaa äkillisesti….Ällistys…  Silmien kiilto…. Ongelman ymmärtäminen tuo mukanaan vapauttavan ahaa-elämyksen: ”Ahaa! Näinhän se täytyy olla!” Älynvälähdys on leimahatnut... Syntyy ymmärtäminen... Tyytyväisyys  leviää.. 
Teoksessa ehditään myös pohtia luovaa. divergenttiä oppimista - by J.P. Guilford.   Jotta oivallamme jotain ihan uutta tarvitaan pelivaraa sattumalle, leikkimielelle, arvostelunhalulle, vastaansanomishengelle, uskallukselle. Jopa typeryyksiä ja julkeuksia täytyy sietää. Hyvällä opettajalla on tässä suhteessa aina oleva tietty määrä  ”nieltävää”. ja hänen on osattava reagoida ymmärtäväisesti. Divergoivat oppilaat koetaan usein liian pikaisesi ”rauhanhäiritsijöiksi”.

" Suuri osa siitä, mikä ensin vaikuttaa pelkältä röyhkeydeltä tai lapselliselta typeryydeltä, on itse asiassa ensimmäinen askel uusien asioiden tuntemiseen, yhteyksien omaan keskimiseen…"
Werner Correll 

Kirjan kirjoittajasta


Tohtori  Walter Robert Fuchs (1937 - 1976 ) oli yhdysvaltalais-saksalainen  tieteen popularisoija ja muusikko ja kirjailija.  Hän oli opiskellut mm. fysiikkaa, matematiikkaa ja filosofiaa. Hän kuoli jo 39-vuotiaana syöpään.    



Ei kommentteja: