P.H. Ritter: Kasvatusopillisia mietelmiä. Osa 1

Ritter, P.H. (1927). Lastemme kasvatus. Kasvatusopillisia  mietelmiä. Suom. Ester Peltonen. Kotilieden kirjasto XIII. 3. painos. Helsinki: WSOY.

Tohtori Pierre Henri Ritter (1851-1912) oli hollantilainen kasvatusajattelija. Hän kirjoitti kaikkiaan 50 teosta, joita käännettiin kuudelle kielelle.

Kirjan suomennoksen "Lastemme kasvatus"  ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1900.  Alkuteos "Paedagogische fragmenten"  oli ilmestynyt Hollannissa vuonna 1888 , ja vuoteen 1924 mennessä siitä otettiin  29 painosta.

Juuri muuta tietoa en Ritteristä löytänyt en omalta kovalevyltäni mutten netistäkään.  Hakua ei helpottanut että saman nimisiä henkilöitä oli useita.

Tämä Ritterin teos oli minulle  innostava- eikä vain siksi, että hän käsittelee tuota käsitettä  hienosti. Yritän selvitellä itselleni kolmessa lastussa, miksi.

Tässä osassa I tarkastelen Ritterin kasvatukselle antamaa tehtävää ja sitä ohjaavaa kasvatuspäämäärää. Toisessa osassa myöhemmin kasvatuksen metodia. Kolmannessa yritän sijoittaa kirjan osaksi  kasvatusajattelun kehityksen  historiaa.

Kasvatus ja sen tehtävä

RITTER  kirjoittaa kirjan vanhemmille, tulkitsen että erityisesti säätyläisperheen vanhemmille ja pitkälti juuri poikien vanhemmille. Kirja alkaa vängästi:

" Eläimiä elätetään,
kasveja hoidetaan,
ihmisiä kasvatetaan."

Sitten Ritter  avaa  kasvatuksen käsitettä, josta hänen mukaansa luulee jokainen ymmärtävänsä ja  pystyy lausumaan viisaita ajatuksia, jokainen syrjäinenkin, varsinkin ne, joilla ei ole omia lapsia.

Ritter määrittelee kasvatuksen tehtävän. "Kasvatuksen päämaali on tehdä vanhemmat tarpeettomiksi ja  nuorukainen itse ohjaamaan elämänsä purtta." Itse asiassa siis tavoitteita on kaksi.

Vastasyntynyt on avuton.  Sen on opittava itse syömään. Sen on opittava liikkumaan itse ilman toisten apua. Samoin kuin ruumista tulee kehittää myös luonnetta. Kasvatuksen päämäärä on kehittää lapsi sille asteelle, että se ilman vanhempien apua - omasta halustaan- vapaaehtoisesti pyrkii täydellisyyteen ja huolehtii itse henkisestä kehityksestään.

Kasvatuksen kaksi päämäärää

Aina(kin) Aristotelesta alkaen on ajateltu, että elämän päämäärä on onni - mitä se onkin.  Ritterin mukaan tämä onni saavutetaan, kun on kokonaan ja täydellisesti oma itsensä.

Taustalla on hyvin individualistinen ihmiskäsitys.  Ihminen on yksilö. Kukaan ei ole toisen jäljennös. Jokaisessa ihmisessä on jotakin, joka on yksin hänelle ominaista, jota ei ole kenessäkään muussa. Jokaisella on omat erityiset taipumuksensa, erityiset lahjansa, oma erityinen käytöstapansa ja omat kykynsä.

Tämä yksilöllisyys on kalleinta, mitä hän omistaa. Se on hänen häviämätön omaisuutensa, johon hänellä on yksinomainen omistusoikeus.

Lapsen on opittava tuntemaan itsensä. Itsensä tunteminen on korkein viisaus.Yksilöllisyyden luontoon kuuluu, että se ilmaisee itsensä. Jollei sitä tukahduteta. Kasvatuksen tehtävä on tunnistaa nuo yksilöllisyyden aihiot. Kasvatuksen tulee kypsyttää oraalle, kukkaan ja hedelmään ne hyveen siemenet, jotka ovat lapsen luonteeseen kätkettyinä.

Pelkkä yksilöllisyys ei kuitenkaan takaa onnea. Yksilöllisen kehityksen rinnalla on sopusointuisen kehityksen vaatimus. Harmonia - yhteenliittyminen, oikea suhde.

Elämässä tarvitaan monia taitoja: myötätuntoa, kykyä ottaa osaa toisen suruihin ja iloihin ja kykyä osoittaa kunnioitusta. Totuuden tuntoa ja  rakkautta. Kauneuden tuntoa. Hyvän ja oikean tuntoa, kykyä erottaa hyvä ja paha - tähän liittyy uskonnollinen kasvatus - ja vastuuntuntoa.

Sielun kykyjen: ymmärryksen, tunteiden ja tahdon tulee olla tasapainossa. Ihminen, jota johtaa vain
järki on kylmä kone. Ihminen, jota johtaa vain tunne, on  epäjohdonmukainen  ja  häneltä puuttuu vastustuskykyä.  Ihminen, jota johtaa vain tahto, on itsepäinen. Tunteen tulee  lämmittää järkeä ja
järjen ohjata tunnetta. Tahtomisen oppiminen on vaikeinta.

Kasvavan on löydettävä oikea käsitys omasta arvostaan, ei ole oltava liian vaatimaton, muttei myöskään itserakas. Oikea käsitys synnyttää itseluottamusta ja itseluottamus synnyttää voimaa.

Elämäntehtävän valinta

Jokainen saa syntyessään erikoisen kehtolahjan. Tämä jotakin on hänen omaisuutensa, voimansa  ja  yksilöllisyytensä. Jokaisella on siveellinen velvollisuus ei vain vastaanottaa vaan myös omasta puolestaan antaa. On suoritettava jokin elämäntehtävä. Sen täyttäminen on siunaus itselle ja koko ympäristölle.

Oma elämäntehtävä on ensinnäkin löydettävä. Juuri yksilöllisyys on paras neuvo ja apukeino työalan etsinnässä, valinnassa ja  elämäntyömme suorittamiseksi. Yksilöllisyys osoittaa kuin  neula kompassissa sitä suuntaa, josta  elämäntyö on löydettävä.

Elämäntehtävä on jokainen käsityö, ammatti, virka, toimi, palvelus, liikeyritys, tieteen ja taiteen harjoittaminen, joka tapahtuu muiden ihmisten hyväksi. Jopa varakkaiden omaisuuden hoitaminen, jos he tekevät sen  itse.

Vanhemmille Ritter antaa kaksi kasvatusohjetta:
1. Jokainen lapsi on kasvatettava määrättyä elämäntehtävää varten- myös rikkaiden lapset.
2. Lapsen yksilöllisyys on luonnollisin opastaja lapsen vastaista toimialaa valitessa. Kasvata lapsesi elämäntehtävään, joka soveltuu hänen luonnonlahjakkuudelleen. Väärä uravalinta on helvetti maan päällä. Jos lahja kuitenkin viittaa johonkin sopimattomaan alaan kuten sirkukseen, niin ei sille alalle.

Kasvatuksen ja opetuksen avulla lapsi saa tiedot, taidot ja kyvyt, joilla hän voi  harjoittaa vaihtokauppaa.

Ritterin mukaan lapsen taipumukset eivät näyttäydy aina niin selvästi, että lapsi voisi itse valita elämänuransa. Vanhempien tulee silloin tarkkailla lapsensa taipumuksia alusta pitäen ja valita lapsen puolesta. Tämä liittynee siihen, että uraratkaisut tehtiin hänen aikanaan varsin nuorina.

Kirjan ensipainoksen aikaan Hollannissa  elettiin  aikaa, jolloin kaikki elämänurat olivat jokaiselle avoimena. Tie voi tosin olla työläämpi toiselle kuin toiselle. Voimakkaat yksilöllisyydet murtsivat itse kaikki esteet tieltään ja raivasivat  tulevaisuuden uransa. Varattomallekin oli apukeinoja.

Hänen mukaansa ihanne ei ole, että kaikki saisivat saman yhteiskunnallisen asema, vaan että kukin löytäisi oman asemansa. Ihmisen arvo ei riipu hänen alemmasta tai korkeammasta  yhteis-kunnallisesta asemasta. Lahjat ei ole tasan jaettu.

Ohjeita maailmaan astuvalle

Lapsella on määrätyt taipumukset, mutta onko varmaa,  että hän löytää opintoaikansa päätyttyä siltä alalta toimeentulonsa.

Voidakseen käyttää yhteiskunnassa voimiaan, voidakseen harjoittaa vaihtokauppaa tiedoillaan, taidoillaan ja kyvyillään, on välttämätöntä osata myös  asettua yhteiskunnan vaatimusten mukaan.  Voimat on tarjottava yhteiskunnalle soveliaassa muodossa. On sovittauduttava yhteiskunnan tapojen ja muotojen mukaan. On opittava yhteiskunnallinen käytöstapa.

Ritter luettelee seurustelutavan sääntöjä:

• Älä ole muille vaivaksi: Älä loukkaa sivistyneiden silmää äläkä korvaa. Karkeuden tulee kadota. Älä keskeytä toisen puhetta.

• Kunnioita jokaista ansionsa mukaan: Iän, arvon, säädyn.Kunnioita vanhuutta.Mutta ei ketään enempää

• Älä ole vaatelias oma  arvosi suhteen: Älä puhu koko ajan itsestäsi ja omista ansioistasi. Kaikkia miellyttää vaatimaton ja koruton käytös. Ei saa olla myöskään liian vaatimaton ja nöyristellä Älä salli, että läsnäollessasi puhutaan vähemmän kunnioittavasti vanhemmistamme, uskonnostamme ja isänmaastamme.

Ritter antaa myös eräänlaisia survival-ohjeita:

• Hän siteeraa Immanuel Kantin kahta käytännöllistä elämää koskevaa sääntöä:                           1. Maailmanviisaus on taito vetää kykynsä näkösälle. 2. Kun lapsi astuu maailmaan, tulee hänen kyetä salaamaan ja peittämään omat aikeensa, mutta pääsemään muiden aikeista perille.

• Älä paljasta sisintäsi enempää kuin on tarpeen.  

• Älä luota lapsellisesti ihmisiin. Älä aiheetta paljasta omia virheitäsi.

• Älä halveksi muotoa.

Elämäntehtävän valinta ja löytyminen ovat vasta alku. Seuraava vaihe on sillä pysyminen - tai elämänuralta toiselle muuttelu. Tuolloin tehty työ menee hukkaan. Ei ole varmaa, oppiiko uuden kunnolla? Toisaalta on hänestä parempi kääntyä puolivälissä kuin kulkea kokonaan harhaan.

Elämänura on hoidettava tunnollisesti. Tunnollisuus vähäpätöisessäkin tehtävässä. On oltava uskollinen velvollisuuden täyttämiselle. Ammattitehtävä on suoritettava ilman moitteen aihetta. Kun täyttää virkavelvollisuutensa on oikeus siihen elämän osaan, joka on  ammattitehtävän ulkopuolella.

Joka täyttää täsmällisesti virkansa vaatimukset,  on vapaa mies. 

Kasvattajien  toinen tehtävä

Kasvattajatehtävä on onnistunut, kun

• lapsen luonnonlahjat ovat kehittyneet mahdollisimman onnellisesti ja monipuolisesti,
• hänellä on sydän paikallaan. Hänen toimintaansa ohjaavat jalot tarkoitusperät,
• hän kykenee johonkin ammattiin, 
• hän tahtoo hyvää.

Siten varustettuna nuoren tulee astua maailmaan ottaakseen puolestaan  osaa ihmiskunnan suureen yhteistyöhön.

Ja sitten se toinen kasvatuksen tehtävä

Vanhempain tarkoitus on tehdä itsensä tarpeettomiksi. Vanhempien tulee vetäytyä syrjään. Pois lentäviä ei pidätettäkö, vaikka eroamiseen liittyy suru. 

Ritterin teos ilmestyi Kotilieden kirjasto-
sarjassa. Sarja kirjoilla tuettiin koteja monella
tavalla.

Vielä tuolloin vahvan kristillisen kasvatusideologian mukaisesti  kasvatustehtävä on Ritterin sanoin  loppuun suoritettu vasta, kun uskonnollinen elämä on vallannut lapsemme mielen.

" Silloin lapsesi on turvassa. Jumala suojelee häntä kun vanhemmat eivät ole enää rinnalla."

Jälkisanoja

Erityisesti kaksi seikkaa viehättää minua tässä kirjassa.

Ritter antaa kasvatukselle - ja samalla kasvulle -mielenkiintoisen, mielekkään  ja elämänmittaisen päämäärän, jota kohti edetään askel askeleelta.

Avuttomasta tulee askel askeleelta itsensä, omat lahjansa  tunteva, omaksi itsekseen kasvaa saanut yksilö, joka on oman elämänsä  purren  ohjaaja, nykysanoin itseohjautuva - mutta samalla viisaasti yhteiskunnan todellisuuteen suostuva aktiivinen kansalainen. Hän on löytänyt elämäntehtävän, jossa voi olla hyödyllinen osa kokonaisuutta.

Toisen seikka, joka minua viehättää, on tapa kristallisoida vanhempien rooli. Pienen lapsen vanhemmilla on tärkeä tehtävä tukea lapsen itsenäisyyttä. Heidän tulee vähetä, jotta  lapsi saa kasvaa.

Kasvattajan lopullinen tehtävä on  tehdä  itsestään tarpeeton.  Ja hyväksyä velvollisuutensa väistyä. Mutta vasta, kun tehtävä on täytetty. 

P .H. Ritterin  kasvatusajattelu rakentaa hienosti nostalgista siltaa menneestä tämän päivän haasteisiin. Mutta siitä enemmän kolmannessa osassa.

Kunnon kansalainen?

TÄMÄ kirjanen:

Kunnon kansalainen? Näyttely Hakasalmen huvilassa 10.6.2006- 15.6.2008. Helsingin kaupunginmuseo. 

odottikin lukuvuoroa useita vuosia.  Jostain kirpparista sen ostin 2 eurolla. Helsingin kaupunginmuseossa avattiin about  13 vuotta sitten näyttely, joka pohti, millainen on kunnon kansalainen: mitä yhteiskunta on eri aikoina edellyttänyt jäseniltään.  Kunnon kansalaiseksi ei synnytä vaan kasvetaan. Näyttely esitteli, miten kansalaiseksi kouliminen alkaa jo syntymästä ja ensimmäisestä neuvolakäynnistä ja jatkuu koulussa yleisenä oppivelvollisuutena. Tärkeitä sosiaalistajia ovat myös kirkko rippikouluineen sekä armeija.

Ja vastapainoksi: Ketkä  eivät ole  kelvanneet kunnollisten joukkoon. Ne, jotka käyttäytyvät normeista poiketen. Punaiset. Mielisairaat. Irtolaiset, Vangit. Vanhukset. Köyhät. Kipeät. Huumeiden käyttäjät. Yhä teema on ajankohtainen. Kaikilla ei ole samoja oikeuksia eikä hyväksyntää. Esimerkiksi sukupuolivähemmistöillä.

 KIRJASSA on lyhyitä ja pidempiä esseitä.

Ihanneihminen

Tuomas Nevanlinna kertaa esseessään  käsityksiä ihanneihmisestä antiikin ajoista nykyaikaan.  Ihanteena on ehtinyt olla mm. viisas, kuolemassa täydellistyvä ihminen,  kuninkaan uskollinen alamainen, ja vapaasti  järkeään käyttävä,  autonominen subjekti, joka ei ole alaikäinen ja nyt: aktiivinen, tuottava, toimelias, produktiivinen -  valtiollistaloudellisesti edullinen, keskiluokkainen lainkuuliainen kansalainen,

Lehdistökuva näyttelystä

Vuosisatojen aikana ihanneihmisen  vaatimus on laajentunut eliitistä koko kansaan. Uimonen kuvaa omassa esseessään, kuinka 1800-luvun lopulla sivistynyt keskiluokka halusi sisällyttää koko kansan aktiivisen kansalaisuuden käsitteeseen, mutta kansaa ei kelpuutettu sellaisenaan.  Kansa piti ensin kasvattaa, sivistää tiedollisesti ja moraalisesti sivistyneistön omien ihanteiden mukaisesti. Ihanteena oli yksilö, joka ajatteli ja toimi järkiperustaisen vapaan tahdon nojalla. J.V. Snellmanin ihanteellista toimijuutta luonnehti siveellisyyden määre. Snellmanin jälkeiset fennomaanit alkoivat määritellä siveellisyys-sanan arkisemmin: ahkeruudeksi, raittiudeksi, rehellisyydeksi ja epäitsekkyydeksi.

Samaa teemaa pui myös Juha Sihvola. Antiikin aikaa eliitiä, vapaita miehiä koski ihanne viisaasta ihmisestä. Aristotelen mukaa  ihmisellä on luontainen taipumus elää järjen hallitsemaa yhteisöelämää.

Stoalaisten ihanneihminen oli tunteeton. Hänen toimintaansa hallitsi järki. Suurin  osa ihmisistä oli heistä hulluja, koska tunteet: himo, pelko, nautinto ja tuska saivat heitä pitämään  samantekeviä asioita  hyvinä tai pahoina.

Kristinusko ei enää uskonut siihen, että  ihmisen olisi mahdollista täydellistyä maailmassa. Tosin Augustinus omaksui stoalaista ajattelua: on vapauduttava hyveellistä toimintaa ja itsekuria häiritsevistä halujen ja tunteiden vaikutuksesta.

Uskonpuhdistus hajoitti yhteisen kristillisen käsityksen ihanteellisesta Jeesusta seuraavasta ihmisestä.

• Katolisilla ihanneihminen oli  hurskas hyväntekijä ; hyveellisyys oli  osoitettava julkisesti 
• Luterilainen ihanneihminen oli ahkera alamainen; kaikille oli annettu kyky tietää, mikä on hyvää ja pahaa. Mutta perisynnin vuoksi ihmiselle ei  ole tarmoa omantunnon määräysten noudattamiseen. Siksi armo pelastaa.
• Kalvinistien ihanneihminen kuului  uskovien etujoukko. Hän oli askettinen yrittäjä; taloudellinen menestys osoitti kuulumista pelastukseen valittuihin.

Kirjan kuvitusta

Reformaatio hylkäsi elitismin. Kun antiikin aikana elämän keskeisiä sisältöjä  olivat  filosofia  ja politiikka, niiden sijaan tuli arkinen aherrus,  perhe-elämä, lastenhoito ja tuotannollinen toiminta.

Waivaistenholhous

Minna Uimosen essee: Kansalaisuuden marginaaleissa kuvaa 1800-luvun lopun Waivaistenholhousta.  Köyhäinhoidon asiakkaat, vaivaiset, vangit, mieli-sairaalapotilaat jne, hahmotettiin moraalisesti alaikäisiksi kurinpidollisen kansalaiskasvatuksen kohteiksi.

Opin senkin, että vasta 1800-luvun loppupuolella  kaikki maalaiset tulivat vapaiksi liikkumaan ja etsimään työtä eikä ilman työtä oleminen johtanut enää sanktioihin. Sitä ennen kuljeskelu oli irtolaisuutta ja irtolaiset vangittiin. Otin selvää, että vuonna 1883 annettiin irtolaisasetus, jossa irtolainen oli   ”se, joka ilman elatusta omista varoistaan tahi toisen huolenpidon kautta työttömänä kuljeksii harjoittaen siveetöntä ja säädytöntä elämää”. Irtolaisuuden vältti, kun meni syksyisin pestuumarkkinoille ja pestautui maataloon töihin vuodeksi. Pestaaja sitoutui tarjoamaan ruoan ja asunnon. Irtolainen voitiin tuomita irtolaislainsäädännön mukaisesti pakkotyöhön tai armeijaan.

Työlaitokseen irtolaisuuden vuoksi joutuneet saivat äänioikeuden vasta 1970-luvun alussa.

Uimonen kuvaa koskettavasi elämää helsinkiläisessä köyhäintalossa 1800-luvun lopulla.
Aasukkaat olivat holhokkeja, kaupungin vaivais- eli köyhäinhoidon asiakkaita. Talo oli omavarainen
työlaitos.  Päiväjärjestys oli tiukka. Hyvästä  työnteosta palkittiin, huonosta rangaistiin.  Toinen vaihtoehto köyhälle vanhukselle, jolla ei ollut sukulaisia, jotka voisivat häntä elättää:
elätteelle asettaminen: yksityistalouksiin, sijoitushoitoon.  Osaa autettiin avustuksilla.

Rangaistusjärjestelmän kehitys

Lehdistökuva.

Mielenkiintoinen on myös Sauli Seppälän essee: Työ- vangin palauttaja ja parantaja? Se kuvaa mm. rangaistusjärjestelmän kehitystä.

1700-luvulle saakka länsimaissa keskeisiä rangaistuksia oliva  ruumiin kiduttaminen, kurittaminen ja silpominen,  hidastettu kuolema sekä karkoitukset. 1700-luvulla tapahtui muutos: "keksittiin" vankila- rangaistus, joka parantaa ja reformoi. Työvankeus oli vankeuden varhaisin muoto. Ensimmäisen kerran  se mainittiin Ruotsin rikoslaissa vuonna 1734. Eristäminen oli yhtä aikaa  rangaistus, varoitus ja suojelukeino.

Suomessa luovuttiin kuolemanrangaistuksesta rauhan aikana 1820-luvulla. Vuonna 1889 luovuttiin myös häpeärangaistuksista (WP: joutuminen kirkon keskelle sijoitettuun häpeäpenkkiiin, kirkon oven lähellä olevaan jalkapuuhun, seisomaan kirkon ovella tai julkirippiin, joutuminen kirkossa jumalan­palveluksen ajaksi istumaan erilleen muista papin antaessa saarnastuolista varoituksen, Torille sijoitettu häpeäpaalu. Häpeärangaistukseen saattoivat siis tuomita sekä maalliset että kirkolliset tuomioistuimet)

Vapausrangaistukset yleistyivät. Vapaudenriiston tavoitteena oli nyt vangin moraalinen ja sivistyksellinen parantaminen, totuttaminen työhön ja järjestykseen, tapojen parantaminen, moraalin kehittäminen ja koulusivistyksen  hankkiminen.  Vankiloissa alettiin soveltaa ns. edistysjärjestelmää. Sääntöjen noudattamista ja  hyvää käytöstä palkittiin kohtelun, joka alkoi ankarana, lieventämisellä
Kirjeenvaihto-oikeus, tapaamisoikeus, ja kirjojen lukuoikeus lievenivät.

1960-luvulle saakka oli olemassa kuritushuonerangaistus, "vettä ja leipää". Jumalanpalvelukset olivat pakollisia vangeille vuoteen 1971 saakka

Näyttelyvuonna 2006: säädettiin uusi vankeinhoitolaki: jolla haluttiin  lisätä  vankien elämänhallintataitoja. Keinovalikkoon tuli koevapaus , johon kuului velvollisuus opiskella.-

Niinpä niin

TOKI kirjassa on muutakin mielenkiintoista mm. viinakortista, huumeista... Kuvitus keventää  muutoin vakavaa teemaa.  Loppuunmyyty kirja on  muuten luettavissa netissä

pdf:nä:
https://www.hel.fi/hel2/kaumuseo/doc/kunnon_kansalainen/Kuka-julkaisu_suomi.pdf

ja doc-playerissä;
https://docplayer.fi/2817235-N-a-y-t-t-e-l-y-h-a-k-a-s-a-l-m-e-n-h-u-v-i-l-a-s-s-a-1-0-6-2-0-0-6-1-5-6-2-0-0-8-helsingin-kaupunginmuseo.html

KIRJA sai minut taas kerran sukeltamaan kasvatuksen päämäärää koskeviin muistiinpainoihin. Ja niitähän riittää. Osa koskee päätä, osa sydäntä osa ruumista:

• aatelinen sivistys, ahkera, ahkera alamainen,  "ahkera ja säästäväinen kansalainen", ahkera ja taitava yksityisen omaisuuden käsittelijä, Ainutlaatuinen yksilö,  ajatteleva (selkeästi), aktiivinen,  aktiivinen kansalainen, "aktiivinen, toimintakykyinen- ja haluinen kansanvaltainen kansalainen",   ammattiaan  ei vain omaksi edukseen vaan palvellakseen järjestäytynyttä valtiota harjoittava, ammattilainen (jolla on työnsä kannalta hyödylliset  tiedot ja taidot), ammattitaitoinen, " Areté = kyvykkyys, sotaisa kunto ja hyve (antiikin Kreikan ylimistön kasvatustavoite)", asemansa parantamiseen kykenevä, askeettinen, askeettinen yrittäjä, avulias
• eloquentia, "ehjä,  itsenäinen ja arvostelukykyinen persoonallisuus", elämäntaito, elämän viisaus, elämässä tarvittava sivistys ja valistus, elämässä tarpeelliset tiedot ja taidot, elämästä nauttiva, elävä usko, epäitsekäs, erakkous 
• gentleman, gentleman, jolla on rikas elämä, 
• harmoninen persoonallisus, harrastus, henkevä Tarzan,  " henkisesti, moraalisesti että ruumiillisesti luja kansalainen, jonka juuret tuli kiinnittää kansalliseen historiaan ja maatalousvaltaiseen nykyhetkeen"."herrasmies- joka  pystyy  huolehtimaan omaisuudesta, suorittamaan liiketoimia ja toimimaan julkisissa tehtävissä, tarvitaessa myös sotilaina- joka pystyy tuottamaan hyvinvointia itselleen mutta taloudellisen toimintansa välityksellä myös muille. Samalla hänen tulee kasvaa kiinnostuneeksi maansa hallinnosta, jotta hän voi valvoa hallitsijoiden toiminnan pysymistä oikeudenmukaisena", himonsa hillitsevä, historian juurensa tunteva, "humanitas=  = ihmisyys, ihmisjalostus, sivistys" , huolellinen,  hurskas hyväntekijä, hurskaus ja hyöty, hyveellinen ja hyödyllinen, hyveet -  kyky ylittää omat halunsa ja tuntemuksensa toimiakseen yhteisen hyvän mukaisesti,  hyvä ihminen (hyveet),  hyveellistä toimintaa ja itsekuria häiritsevistä halujen ja tunteiden vaikutuksesta vapautunut, ”Hyvä mies, harjaantunut puhuja”, hyvä ihminen ja hyvä  kansalainen, hyvä puhuja (koruton, juridiikka, retoriikka), " Hyvä, sivistynyt ja onnellinen ihminen", hyvämaineinen, hyvät tavat  (tapoja kunnioittava; käytöstavat, toisen ihmisen kunnioittaminen ja hyvän liiketoiminnan tavat), hyödyllinen kansalainen- hyvä ihminen, hyvä kuolemaa pelkäämättömiksi sotilas,  "hyödyllinen kansalainen jolla oli oikea mielenlaatu", hyödyllinen kansalainen ja pätevä ammatinharjoittaja, 
• ihminen, ikuisia totuuksia mietiskelevä, ihmisrakkaus,  inhimillinen ihminen (Homo Humanus), isänmaallinen, isänmaanrakkaus, isänmaataan ja vapautta rakasvata, itse ajatteleva,  itsekuri (itsehillintä), "itselleen yleismaailmallisen henkisen sivistyspääoman omasumaan kykenevä",  itsensä tunteva, itsenäinen omaa laatuaan toteuttava persoonalisuus,  "itsenäinen yksilö, mutta ei pelkästään  itseään varten  eikä pelkästään itseään ajatteleva yksilö", itsenäiseen ja kristilliseen elämään pystyvä, itsenäinen persoonallisuus, itsenäisesti ajatteleva, " itsenäisesti ajatteleva, moraalisesti korkealla tasolla oleva kunnon kansalainen",  itsenäisesti ajatteleva yhteiskunnan jäsen, itsestään huolta pitävä, itseään hallitsemaan kykenevä,  " itseään kehityksen polulla pitävä  keinoinaan  itsetarkkailu,  henkinen työskentely, meditaatio, mietiskely ja mm.  sisäinen kurinalaisuus"
• Jalo esteettinen diletantismi, jalo sielu kauniissa ruumiissa,  jumalaa pelkäävä, " Jumalaa pelkäävä, lakia ja tapoja kunnioittava, luotettava ja ystävyydessä kestävä",  jumalallistunut (pyrkimys  elää kuin Jeesus), Jumalan valtakunnan hyvä ja hyödyllinen ihminen, järjelle alistunut tahto, järkevä, (myös käytännöllisesti), järkevä luonnon olio,  järkkymätön  mielenrauha,   
• kaikinpuolisesti sivistynyt ihminen, " Kaloskagathos/kalokagathia = kaunis ja hyvä, ihmisen ruumiin ja sielun täydellista, sopusuhtaista kehittämista, todellisesti sivistynyt, jalo sielu kauniissa ruumissa  (antiikin kreikkalaiset ylimykset, aatelisetiikkaa)", kansalainen, kansalaisoikeuksiaan käyttävä, kansalaissivistys, kansallinen sivistys,  kansalaisvelvollisuuksista suoriutuva, ”kansallisesti valveutunut,  verevä  suomalainen ihminen"," kaunis sielu kauniissa ruumissa",   kehittynyt  ihminen- sekä voidakseen elää tämän elämän niin rikkaasti kuin mahdollista että valmistuakseen ijäistä elämää varten, kehittynyt kauneusaisti, kehityskykyinen, "kelpo mies sodan, hallinnon ja opetuksen toimiin; sekä ritari että oppinut", kelvollinen kansalainen (alamainen, arvokas,  hyödyllinen, isänmaallinen,  luja, nöyrä esivallan kunnioitus, rohkea ), kelvollinen sotilas (sotilaalliset hyveet: ruumilliseen kunto, karaistuneisuus, urheus ja ehdoton  kuuliaisuus), Keskivertoihmisen perustiedot ja -taidot, kiintymys omaan kansaan ja sen johtajaan, kirjoittaminen, kohtuullinen, kokemuksista oppiva ihminen- jolla oli laajat tiedot ja joka niiden avulla hallitsi luontoa, koko ihminen,  koko persoona,  korkeammassa asemassa yhteisistä asioista huolehtivia kunnioitava, kriittinen,  kristillinen viisaus,  kristillis-siveellinen ihminen, kristitty herrasmies,  kulttuuristen tapojen, arvojen ja normien mukaan elävä, kunnia, kunniakkaasti ja järkevästi elävä, kunnian- ja velvollisuuden tunto, kulttuuri-ihminen, kunnon kansalainen,  kunto, kuriin tottunut, kuuliainen, kuuliainen kansalainen,  kykyä kieltäytyä siitä mitä tahtoo, kykenevä ja halukkas toimimaan isänmaansa eteen, kyky oppia  tuntemaan itsensä- oppia elämään  ja  kuolemaan arvokkaasti, kyky ottaa taidetta yleisönä vastaan,  kyvykäs itse hankkimaan tietoja maailmasta, käsistään taitava, käyttökelpoinen ja hyödyllinen kansalainen - muttei liian sopeutuva,  käytännöllinen arvostelukyky, käytännöllisesti viisaus, käytännön hyöty, käytännön  kelvokkuus, käytännön taidot, köyhä
• lainkuuliainen (- lainkuuliaisuus, sillä laki on ilmaus tavoista; totuttamalla heidät koulukuriin ja järjestykseen sekä työteliäisyyteen),  laaja yleissivistys, lempeä, loogisesti ajatteleva, "lujasti eettinen eli siveellinen luonne, johon kuuluvat oman itsekkyyden voittaminen, lähimmäisenrakkaus ja kyky erottaa oikea väärästä", lujaluonteinen, lukutaitoinen, luonteeltaan arvokas,  luonteeltaan hyvä  ihminen, luova henki,  "luonteeltaan hyvä ihminen, joka pyrkii totuuteen ja tietoon", lähimmilleen hyödyllinen, lähimmäisen rakkaus 
• maailmankansalainen, maailman lakeja ja sopusointua kunnioittava, mielenrauha , monipuolinen harrastuneisuus,  monipuolinen persoona,  moraalinen luonne-  yksinkertaista uskonnollisuutta, toisen ihmisen elämän ja omaisuuden kunnioittamista sekä hyvää, sivistynyttä elämää, moraalinen- tietoisesti toimiva ja itseään hallitseva ihminen, moraalinen lujuus,   muutuviin teknillisiin oloihin myönteisesti mukautuva
• naimaton, "nuori neito ja perheenäiti, jonka paikka oli keittiössä ja lastenhuoneessa", neuvokkuus, nokkeluus, nöyrä, 
• oikein (= hyveellisesti, hyvin,  Jumalalle pyhitettyä elämää)  elävä, oikeamielinen, oikeudenmukainen, oikeuksiaan valtion hyväksi  käyttävä,  oikeutensa tunteva,  omaan apuun luottava, omaksi itsekseen kasvanut, omaksi itseksi kehkeytynyt, omaksi itsekseeen- omaksi persoonakseen kasvanut, "omaleimainen koko persoonallisuus", oman asemansa  yhteiskunnassa hyväksyvä, oman valtionsa historiaa ja yhteiskunnan toimintaa käsittävä, omasta ilosta muiden ihmisten onnen ja rauhan vuoksi luopumaan osaava,  omin aivoin ajattelu, onnellinen jo tässä elämässä/tuonpuoleisessa,  omien taipumusten mukaiseksi kehkeytynyt, onnellisuus - toiveet ja kyvyt ovat tasapainossa, oppimisen taidot, oppinut ja kaunopuheinen hurskas, oppinut ja puhuja, oppinut ja ritari, 
• papin käytännön taidot, pappi,  "parempi, onnellisempi ja kelvollisempi olento", patriootti, passiivinen ja pidättyväinen kansalaisuus, perinne- traditio, perinpohjainen,  persoona,  "persoonallisuus,  joka yhteiskunnallisesta asemastaan riippumatta halukkaasti palvelevat sitä kansakuntaa, jota hän  saavat kiittää olemassaolostaan ja asemastaan", "persoonallisuus: yksilö, joka  koko elämässään myönteisesti asennoituu sosiaaliseen ympäristöönsä ja sen omaksumiin arvoihin sekä pyrkii niitä toteuttamaan… ja toimii niiden hyväksi",  "persoonallisuus on eräänlainen yksilöllisyyden korkeampi aste, sivistynyt, henkinen olento", perussivistys, perustaidot, perustiedot yhteiskunnasta, poliittinen viisaus, politiikassa pärjäävä,  "protestanttinen hurskaus ja latinalainen kaunopuheisuus", pohjasivistys, positiivisuus, puhdas, puhetaito, puhetaito ja hurskaus (eloquentia et pietas),  puhetaito ja moraali, 
• raitis, rakkaus, rakkaus ruumiilliseen työhön,  " rehellinen, rehti ja työtä rakastava isänmaanystävä", riippumattomuus yleisestä mielipiteestä,  ritari, ritarillisuus,  ruumiillinen kyvykkyys, ruumiiltaan  sopusuhtainen ja terve, 
• sielultaan terve, sielun ja ruumiin harmonia,  siivosti käyttäytyvä, sisäisesti onnellinen, siveellinen, siveellinen- joka perheessä ilmenee rakkautena, kansalaisyhteiskunnassa lainkuuliaisuutena ja valtiossa kansallishenkenä, siveellinen- yhteisön historialliseen järkeen pohjautuvan omantunton mukaan oikeaan pyrkien toimiva, siveellinen, korkeatasoinen ihminen,  sivilisoitu-  oman ajan makuihin ja tapoihin ohjattu, sivistynyt, sivistysolento,  "sivistys - ei tarkoita oppineisuutta vaan syvempää, sydämen sivistystä, kurottautumista kohti ihmisyyttä, hyvyyttä ja eettisyyttä", siveellinen, eettinen ja sivistynyt ihminen kykenee toimimaan moraalisesti, vastuullisesti ja itsenäisesti, solidaarinen, sopeutuva, sopusointu luonnon kanssa, sopusuhtainen ( sielun ja ruumiin voimat), sotataidot,  " Suuri älykkyys, täydellinen itsehillinta ja ihmisystävällisyys", suvaitsevainen individualisti, säädyllinen, 
• tahdikkuus, tahtova, tahdon ja toiminnan mies, taisteleva mielenlaatu,  taitava puhuja, tarkkuus, "tasapainoinen persoona, musica natura (”ihminen sanan todellisessa merkityksessä”), "Taitoja:  havainnoiminen, ajatteleminen, lukeminen, kirjoittaminen ja ajatusten välittäminen sanoin,  emotionaalinen kyky ottaa vastaan kauneutta, kyky aistia musiikkia, kyky keskittyä, kyky kääntää itse huomiotaan ja tottumus luovaan, ponnistuksia kysyvään henkiseen työhön", tasapainoinen,  terve, ”Terve sielu terveessä ruumiissa”, Terveys ja kauneus, "tiedonhaluinen, luova ja etsivä ajattelija, joka ymmärtää toisia ihmisiä ja paneutuu koko sydämellään heidän iloihinsa ja suruihinsa", tieteellinen ajattelu, "Tieto, hyvyys, hurskaus",  "tietoja ja taitoja-  jotka johtaisivat tuotantomenetelmien kehittymiseen, tuotannon kasvuun ja sitä kautta yhteiskunnan taloudelliseen menestykseen", tietoa terveydestä ja oman ruumiin toiminnasta, tietoa todellisuudesta,  toimelias, toimintakykyinen ja -halukas , kansanvaltainen kansalainen, toivo, tosi ihminen-  järkevä luonnonolento, joka pystyy hallitsemaan itseään ja muita luotuja olentoja sekä tuottamaan iloa Jumalalle, tottelevainen,  totuudenrakkaus, totuuteen ja tietoon pyrkivä, tunne kuulumisesta kansalliseen yhteisöön,  tunteva,  työelämätaitoja, työteliäs, täydellinen hovi- ja maailmanmies, täydellinen ihmisyys- jota lähestyttäisiin sukupolvi sukupolvelta, täydellisesti oma itsensä
• uhrautuva yksilö, usko (uskonnollinen mieli), uintitaito,  "Urhea, kaunis, hyveellinen nuorukainen", uskolle alistettu tieto, uskollinen,  uskollinen alamainen,  uskollinen  kommunistiselle puolueelle, Uomo Fascista,  " uomo universale: ruumiin ja hengen sopusuhtainen kehitys ja vapaa, sopusuhtainen ihminen", uusi korkeatasoisempi ihmistyyppi:  tuntemattomien polkujen kulkijoita, " uusi ihminen: karaistunut, hellittämätön taistelija, rohkea, rehti ja työtä rakastava isänmaanystävä, taistelija joka antaa tietoisesti työpanoksensa yhteiseen asiaan" , "uusi  kansallissosialistinen ihminen, joka on kiintynyt omaan kansaansa ja sen Johtajaan, joka kykenee elämään saksalaista elämää ja kehittämään henkisiä voimiaan maksimaalisen tehokkaaksi niin, että kukin hallitsee omalta paikaltaan ne tehtävät, jotka Saksalle on annettu Nämä uudet ihmiset olivat kansallisuudestaan tietoisia, terveitä ihmisiä, jotka olivat valmiit uhraamaan kaikkensa Saksan kansan menestyksen eteen" , uusien ajatusten ajattelijoita, uusien urien avaajia. 
• vaatimaton, vakuuttavuus, "valistunut oman edun tavoittelu- sääntöjä noudattava käyttäytyminen oman hyvänsä edistämisessä", valmis uhraamaan itsensä, valppaus, valtiollistaloudellisesti edullinen- keskiluokkainen lainkuuliainen kansalainen, "vanhemman sukupolven luomaa arvostava,   "vapaa ja itsenäinen ajattelija, joka ymmärtää  oman toimintansa syyt ja seuraukset", vanhempien kunnioitus," Vapaa yksilö - hyveitä: hyväntahtoisuus, oikeudenmukaisuus ja kohtuullisuus, velvollisuutensa tunteva ja täyttävä, velvollisuutensa toteuttava, "Verevä suomalainen: Isänmaata rakastava ja velvollisuudentuntoinen kansalainen", "vihollisia, imperialismia, sortoa ja ihmisen orjuuttamista kohtaan vihaa tunteva", viisas, virkamiesten tarvitsema yleissivistys, voimiltaan sopusuhtainen
• yhteiskunnan käyttökelpoinenja hyödyllinen kansalainen,   yhteistyöhön muiden ihmisten kanssa kasvanut, yhteisestä kansallisesta edusta tietoinen, yhteiskunnalle hyödyllinen kansalainen, yhteiskuntakelpoinen,  yhteys Jumalaan, yhteys toisiin ihmisiin, yleishyödyllinen, isänmaallinen ja onnellinen elämä,  yleissivistys, ymmärtäväinen, ympärillään olevaa kulttuuria omaksunut (sivistynyt) 
• älyltään kehittynyt

Kunpa löytäisi vielä niitä jäsentämään punaisen lanka :-)

Ks. aikaisempaa pohdintaa:
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2012/11/suuret-klassikot-ja-kasvatuksen-paamaara.html

Perusopetuksen kasvatuspäämäärä vuonna 2016

Kuka voisi havainnollistaa vuoden 2016 ops-perusteiden kasvatuspäämää-
rää? Kävisikö Charles Chaplin? Henkilönä tai  kulkurin  roolihahmossa
elokuvassa Chaplin ja poika.? Yhä useampi näyttää tänään joutuvan elämään
vaatimattomampaa elämää kuin mitä ennen normina tavoiteltiin. On silti pär-
jättävä, vastattava itsestä ja myös toisista. 

KASVATUKSELLA on kaksi päämäärää; muodollinen ja sisällöllinen. Muodollisena päämääräänä on J.E. Salomaan mukaan ihanneihminen.  Kukin kansa ja aikakausi määrittelee sitten materiaalisesti, sisällöllisesti sen omalla tavallaan.

Kasvatuspäämäärä on näkemys ihanteellisesta - tai ainakin riittävän hyvästä- ihmisestä. Joskus se osataan taitavasti tiivistää tyyliin: Kaunis sielu kauniissa ruumissa; hyvä ihminen ja kelpo kansalainen; hyvä mies ja harjaantunut puhuja; hyvä, sivistynyt ja onnellinen ihminen; Hyödyllinen kansalainen ja pätevä ammatinharjoittaja. Joskus kuvailuun tarvitaan pitkä lista erilaisia hyviä ja arvokkaita ominaisuuksia.

VUONNA 2016 käyttöön otettavassa  perusopetuksen opetussuunnitelmassa ei ole yksiselitteisesti määritelty ihanneihmistä; opetussuunnitelmaan  on haluttu kirjoittaa tavoitteet opetukselle ei oppilaille. Vuoden 2012 valtioneuvoston asetuksessa ( 422/2012) perusopetuksen valtakunnallisiksi tavoitteiksi on tehty sama ratkaisu.

KASVATUSPÄÄMÄÄRÄ voidaan kuitenkin kaivaa esiin. Jos hyväksytään oletus, että opetus vaikuttaa oppilaisiin.  Jos siis opetuksen edellytetään edistävän rauhantahtoisuutta, ihanneihminen on rauhantahtoinen.

NIINPÄ olen kääntänyt asetuksen tekstin vanhaan didaktiseen asentoon, kuvaamaan lopputulosta.
Väitän siis, että vuoden 2016 opetussuunnitelman kasvatuspäämäärää voi kuvata seuraavasti:

Kasvatuksen päämäärä 2016
Peruskoulun käyneellä nuorella on laaja yleissivistys. Hänen maailmankuvansa on avara ja syvä ja hänellä on elämässä tarpeelliset tiedot  Hän tuntee kulttuurien, aatteellisten, maailman-katsomuksellisten ja uskonnollisten, kuten kristillisten, perinteiden sekä länsimaisen humanismin perinteitä.  Hän tuntee ihmisten tarpeita ja tunteiden, kulttuurin, taiteiden ja kirjallisuuden, ympäristön ja luonnon, historian ja yhteiskunnan perusteita, uskontoja ja elämänkatsomusta sekä taloutta ja teknologiaa.  Hänellä on tietoa työelämästä ja yrittäjyydestä.

Peruskoulun käyneellä nuorella on elämässä tarpeelliset taidot. Hän osaa ajatella ja hän osaa olla vuorovaikutuksessa. Hänellä on  hallussaan matemaattis-luonnontieteellisen ajattelun ja soveltamisen perusteet. Hänellä on  talous- ja kuluttajataitoja, sekä  taiteen, käsityön ja liikunnan taitoja.

Hänellä on  turvallisuudessa  ja arjenhallinnassa tarvittavat valmiudet ja taidot kehittää niitä.  Hän hallitsee oman  äidinkielensä monipuolisesti sekä kirjallisesti että suullisesti. Hänellä on valmiudet olla vuorovaikutuksessa myös toisella kotimaisella kielellä ja muilla kielillä. Hänellä on yhteiskunnallisen ajattelun ja kansalaisena toimimisen vaatimat valmiudet. Hänellä on edellytykset toimia demokraattisessa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa aktiivisena kansalaisena.

Peruskoulun käyneellä nuorella on taitoa ja tahtoa tehdä yhteistyötä. Hänellä on taitoa ja tahtoa edistää ihmisryhmien, kansojen, aatteiden, uskontojen ja kulttuurien välistä kunnioittamista ja luottamusta.  Hänellä on taitoa ja tahtoa edistetää kestävää kehitystä. Hän osaa ajatella ja toimia eettisesti. Hän arvostaa ihmisyyttä. Hän kunnioittaa elämää, ihmisarvon loukkaamattomuutta, ihmisoikeuksia, luontoa, toisia ihmisiä ja erilaisuutta. 

Peruskoulun käynyt nuori on tasapainoinen, terve ja hyvinvoiva. Hänellä on terve itsetunto. Hän on  eettisesti vastuukykyinen yhteiskunnan jäsen. Hän on luova ja vastuullinen. Hänellä on hyvät tavat.  Hän on saanut kouluaikana  esteettisiä kokemuksia ja elämyksiä kulttuurien ja taiteiden eri aloilta.

Peruskoulun käyneellä nuorella on motivaatiota. Hänellä on oppimisen ja oppimaan oppimisen taidot. Hänellä on  halua koko elämän kestävään oppimiseen ja edellytykset jatko-opintoihin.  

Tulkintaa

YKSI tapa tutkailla tällaista arvokkaiden ominaisuuksien listaa, on koota vastalista: Millaisia sellaisia ominaisuuksia ei ole mainittu, joita toisina aikoina on eri kasvatusopeissa pidetty arvokkaina. Tässä käytin lähteenäni parin vuoden takaista analyysiäni tässä blogissa: http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2012/11/suuret-klassikot-ja-kasvatuksen-paamaara.html

NÄITÄ sanoja ei käytetä (aakkosjärjestyksessä):

ahkera, ainutlaatuinen yksilö, askeetikko, ei kuolemaa pelkäävä, elämän vaatimuksiin mukautuva, elämästä nauttiva, elävässä uskossa oleva, erakkona elävä,  esivaltaa kunnioittava,  gentleman, harrastumisen avulla sivistynyt, helittämätön taistelija, henkevä,  himonsa hillitsevä, hovimies, humaani, huolellinen, hurskas, hyveellinen ja hyödyllinen, ihmisrakas, ihmisystävällinen, isänmaallinen, itsensä kurissa pitävä, itsenäinen, itseään ilmaiseva,  Jumalaa pelkäävä, Jumalan kuvan kaltainen, karaistunut, kaunis, kokonaispersoona, kriittinen, kristillisesti viisas,  kulttuuri-ihminen, kunniallinen, kunnollinen ihminen, kuuliainen, kyvyiltään sopusuhtaisesti kehittynyt, käytännön kelvokas, köyhänä elävä, lainkuuliainen, levollisesti elävä, luonteeltaan arvokas, luotettava, lähimmilleen hyödyllinen, maailmanmies, mielenlaadultaan taisteleva, mielenrauhan omaava, monipuolinen, moraalisesti luja, myönteinen, naimaton,  nokkela, nöyrä, oikeudenmukainen, omaan  kansaan ja sen johtajaan kiintynyt, omaksi itsekseen kasvanut (itsensä löytänyt), oman päänsä muokkaava, omin aivoin ajatteleva, ongelmia ratkomaan pystyvä, onnellinen, oppinut ritari, perinpohjainen, persoona, puhdas, pätevä ammattinharjoittaja, rauhantahtoinen, raitis, rehti, rikkaan elämän elävä, ruumiillisesti kyvykäs, siveellinen luonne, sosiaalistunut, sotataitoinen, sopeutuvainen, sukupuoliyhteydestä kieltäytyvä, suvaitsevainen,  suvaitsevalinen individualisti, säädyllinen, säästäväinen, tahdon ja toiminnan mies, tahtonsa järjelle alistava, taiteellinen,  toiset huomioon otttava, toisten eteen työtä tekevä, tosi ihminen, tottelevainen, työtä rakastava, työtä valtion ja yhteiskunnan kehittämikseksi pyytettömästi tekevä, uintitaitoinen, uskollinen (keisarille), uusien ajatusten ajattelija, uusien polkujen kulkija, vaatimaton, vahvatahtoinen, vakuuttava, vanhempiaan kunnioittava, valpas, vapaa, yhteisen asiaan panostava, yhteiskuntakelpoinen, ystävyydessä kestävä, älykäs.

So What?

Näyttää siis siltä, että vuoden 2016 opetussuunnitelmaa ohjaavasta  kasvatusmäärästä tunnistaa  yhä (tiivistäen) ikiaikaisia tavoitteita: eettisyys, laaja yleissivistys ja toisten huomioonottaminen. Hyvät tavat ovat edelleen arvossa. 

Suhde uskontoon on muuttunut totaalisti. Samoin suhtautuminen valtioon. Kummallekaan ei enää alistuta -lainkuuliaisuus eikä tottelevaisuus eivät ole enää IN.  Ehkä yllättäen myös yksilöllisyys  ja kriittisyys jäävät piiloon. Tavoitteissa ei näy myöskään omin aivoin ajattelu (joka on kuitenkin itse perusteissa vahvasti esillä).

Yksittäisistä asioista nyt vahvasti esiin nousee vastuullinen suhtautuminen luontoon (kestävä kehitys). Vastaavasti piiloon jää ennen niin tärkeät sekä isänmaallisuus että rauhantahtoisuus. Niin  myös luterilaiseen työnmoraaliin kuuluneet ahkeruus, huolellisuus, perinpohjaisuus, rehellisyys ja työn  rakastaminen. 

Perusopetus ei tavoittele sankareita tai huippuosaajia, vaan pikemmin hyvin sivistyneitä omassa arjessaan sovussa toisten kanssa eläviä tavallisia ihmisiä.