OPS- terveisiä naapurikaupungeista

AAMULLA olin juoksuttamassa koulujen toiminta- kulttuuriajattelua Helsingissä ja iltapäivällä Vantaalla.
Kummassakin ryhmässä virikevideo katseltiin pätkissä ja sitä  seurasi noin 4-5 minuutin reflektio (toisin kuin Espoon ops-työpajoissa).

Helsingissä ryhmä koostui  espoolaisrehtoreista. Heitä  johdateltiin täyttämään pienissä ryhmissä "katsastuskorttiaan" esittämällä  yhden koulun (Wanhan Auroran) toimintakulttuurista kertovia videopätkiä ja tekemäni analyysi, jossa kriteerinä olivat nuo uusien perusteiden 7 kehittämisperiaatetta.

Vantaalla täytettiin "katsastuskorttia" kouluittain. Kustakin koulusta oli 5-7-hengen ops-ryhmä. Virikevideona oli alkuperäinen espoolaiskouluista ja Ilpo Salosen linjapuheista koostuva video. Wanhan Auroran analyysin tuloksia käytettiin vain paikoittain esimerkkinä. Tämä jälkimmäinen tapa oli varmaankin  parempi.

OLEN itse asiassa aika innostunut löytämääni tapaan tarkastella koulun toimintakulttuuria rakenteiden (ei pelkän tahtotilan tai  puheen) kautta. Koululle syntyy toimintakulttuurinen rakenne, kun koulu tunnistaa jonkin  ongelman niin tärkeäksi, että se halua  sen ratkaista.

Martti sparraa espoolaisrexejä. KUVA: Jukka Sarpila

Wanhan Auroran analyysiä tehdessäni  huomasin, että rakenne voi puuttua ainakin neljästä  syystä: (1) Ongelmaa ei tunnisteta - esim. maahanmuuttaja- taustaisen oppilaiden perheiden systemaattisen kotouttamisen tarve,  (2) ongelmaa ei arvosteta: sitä ei pidetä niin merkittävänä, että koettaisiin, että siihen tulee tarttua- esim. muiden kuin opettajien oikeus osallistua koulua koskevaan päätöksentekoon, (3) ongelmaa ei uskalleta/jakseta eri syistä nostaa esille ja ratkaista - esim. koulun ulkopuolinen opetus ei kosketa kaikki oppilaita samalla lailla  ja (4) ongelmaan ei löydetä yrityksistäkään huolimatta toimivaa ratkaisua- esim. turvallisuuden takaaminen, jos talossa on kroonisesti väkivaltaisia oppilaita.

Kaikki em.  syyt liittyvät mielestäni tapaan, jolla koulussa toimintakulttuuria johdetaan. Koulun toimintakulttuurista muotoutuu juuri sellainen, kuin millaiseksi se saa  kehittyä. Siksi, kun provokatiivisesti esitin kritiikkiä Wanhan  Auroran toimintakulttuuria kohtaan, en kritisoinut Wanhan Auroran upeaa väkeä, vaan  rehtorin tapaa johtaa tuolloin toimintakulttuuria.

Lisään kuitenkin, että tässä leikkimielisessä 10-vuotiskatsastuksessa Wanha Aurora selvisi puhtain paperein varsin monen vasta nyt normitetun toimintakultturisen piirteen osalta. Uusia rakenteita se tarvitsisi (jos siis edelleen eläisi) ennen muuta turvallisuuden,  kulttuuriseen monimuotoisuuden (ja kielitietosuuden) sekä ympäristövastuun osa-alueille.

Ruumiinavaus Wanhan Auroran toimintakulttuurille

PYHÄINPÄIVÄN ohjelmaamme kuuluu käynti haudoilla. Kanervia ja kynttilöitä ja kiitollisia ajatuksia.

MUTTA muutoinkin päivä meni "ruumiiden" parissa. Minua on pyydetty - kiitos vaan - muutaman seuraavan viikon aikana useaankin paikkaan sparraamaan koulujen toimintakulttuurin muutosta.  Lähestyin Espoon ops-pajoissa sitä yhdellä  tavalla: videolla, jossa perusopetuslinjan päällikkö Ilpo Salonen avasi omia tulkintojaan- ja niiden pohjalta käytiin teemoittain ryhmäkeskusteluja.

KEHITTELIN seuraviin keikkoihin hieman toisenlaisen idean: Haastan rehtoreita ja johtoryhmiä tekemään "10-vuotiskatsastuksen" oman koulunsa toimintakulttuurille. Johdon näkökulmasta toimintakulttuuria kannattaa tarkastella rakenteiden kautta, katse siis eri toimijoiden roolituksiin, itsestään selviltä tuntuviin tapoihin, järjestelmiin, kirjoittamattomiin lakeihin, prosesseihin, päivänrytmiin, rituaaleihin, rutiineihin, tilojen käyttöön, toimintamalleihin, toistuviin tapahtumiin, traditioihin, vuosikelloon...

Malliksi ajatellin tehdä  "ruumiinavauksen" Wanhan  Auroran koulun (1989-2014) toimintakulttuurille.  Rakensin sen tueksi kokonaan uuden noin 18 minuutin clipsin iMoviella. Voi olla riskaabelia ottaa yksi koulu esimerkiksi. Se voidaan kokea ylpistelyksi. Toisaalta Auroran koulurakennus on purettu- ja sinne räätälöityä toimintaa ei enää ole. Koulun väki on ollut väistötiloissa eri puolilla Espoota pian kolme lukuvuotta. Rehtori on vaihtunut ja myös ihan merkittävä osa henkilökunnasta.  Wanhaa Auroraa ei enää  oikeasti ole. Joten sen nostamisen analyysin esimerkiksi  ei pitäisi olla uhka kenellekään?

IDEANI on, että käymme yhdessä läpi kaikki opetussuunnitelman perusteissa esitetyt seitsemän toimintakulttuurin kehittämisen periaatetta. Sitten avaan oman näkemykseni siitä, kuinka vanhaan kivirakennukseen ja sen puisiin lisäosiin rakennetun,  nyt edesmenneen Wanhan Auroran koulukulttuuri selviäisi nyt katsastuksesta?

Mitkä sen toimintakulttuurin piirteet, rakenteet, toistuvat tapahtumat, käytänteet jne. olisivat yhä elinvoimaisia näiden periaatteiden suhteen?Olisiko sellaisia?

Millaisista käytänteistä olisi ehdottomasti luovuttava?

Millaisia uusia rakenteita tai toimintatapoja  olisi välttämätöntä luoda?

Tämän  jälkeen kukin rehtori/johtoryhmä tekisi vastaavan analyysin oman koulunsa toimintakulttuurille periaate kerrallaan.

ANALYYSIN  tueksi kehittelin leikkimielistä "katsastuskorttia".  Saa nähdä, kuin homma toimii. Vieressä näytteeksi kortin ensimmäinen sivu.

MILTÄ tällainen työtapa tuntuu?

Toimintakulttuurin kehittämisen 7 periaatetta

VÄHÄN jännittää. Vaikka en ole varmaan koskaan käyttänyt koulutustehtävään valmistau-tumiseen näin paljoa aikaa.

TOIMIN Espoon perusopetuslinjan päällikön Ilpo Salosen stunttina koulujen ops-yhteyshenkilöille järjestettävien, päivän mittaisten koulutustilaisuuksien avajaana. Avauksen teeman on toiminta-kulttuurin kehittäminen espoolaiskouluissa.

Tilaisuuksia on yhteenä neljä, ensimmäinen maanantaina ja viimeinen ensi viikon torstaina. Paikkana on Hotelli Siikaranta. Aikaa on siis 60 min.

KOSKA linjapäällikkö ei itse pääse paikalle teimme 20 minuttin virikevideon, jossa hän linjaa omia tulkintojaan opetussuunnitelman perusteissa asetettujen koulun toimintakulttuurin kehittämisen seitsemän periaatteen suhteen. Ilpon tulkintojen lisäksi videolla on välähdyksiä espoolaiskoulujen arjesta ikäänkuin sytykkeenä. Sain videon  lopullisen version valmiiksi eilen.  Viimeisenä kuvasin kaksi tuokiota Kaitaan koululla. iMovie on huikea ohjelma tällaisella amatöörille.

CLIPSI löytyy u-tubesta joskin siellä hieman rakeisena. Tässä linkki:
https://youtu.be/OYQve8iUaSw

Näin sen voi katsoa halutessaan (toki myös etukäteen) uudelleen ja koko koulun porukan kanssa

KOULUTUSTILAISUUKSIEN juoni etenee seuraavasti:

9.15 Lämmittely ja ohjeet (10 min)
9.25 Ilpon video (20 min)
9.45 Teematyöskentely, 7 teemaa (10 min)
9.55 Purku, akvaario (7 * 2 min = 14 min)
10.09 ”Summary”, Reflektio (6 min)

CLIPSIÄ katsellaan ryhmissä ohjatusti yhden periaatteen näkökulmasta. Leffan jälkeen ryhmät pohtivat: Miten haluat  konkreetisti kehittää oman koulusi  toimintakulttuuria tuon periaatteen suuntaan? Miten ette enää toimi (tai toimitte paljon vähemmän) luokassa, koulussa? 1-3 asiaa
Millä uudella tavalla alatte toimia (tai toimitte paljon useammin) luokassa, koulussa? 1-3-asiaa

Kustakin keskusteluryhmästä 1 henkilö sitten tiivistää keskustelun akvaariossa.

MIKÄ tässä nyt sitten jännittää? Ei ole ihan helppoa eläkeukon painua neuvomaan viriilisti hommaa tekevää espoolaisopettajajoukkoa, kun on väkisinkin ulkona kokonaisprosessista.

Mutta näillä mennään.

Upeaa syyslomaa niille, joilla sellainen pian on!

ON se niin väärin. Ei elkuilla ole mitään syyslomaa :-)

AIKA kiitää. Ainakin PK-seudulla juuri ensi viikolle ajoittuvat koulujen syyslomat. Joillain on koko viikko vapaata, osalla muutama päivä. Hyvää tekee joka tapauksessa varmasti.

ITSEKIN pidän pienen loman. Kun koko syksy on ollut hyvin hilpeää, menemme nyt vaimon kanssa vakavalle matkalle Puolaan, mm. Auschwitziin. Hyvää tekee kuulema sekin.

JA toki katko ylipäätään. Nuorempia neuvon myös aika-ajoin pysähtymään ja pohtimaan, mitä kaikkea onkaan tullut tehtyä.  Mustina päivinä on hyvä listata myös onnistumisia; kaikki ei suinkaan ole mennyt pieleen, vaikkaa väsyneenä  siltä voi tuntua.

Toisesta eläkevuodesta on nyt käytetty 2,5 kuukautta. Kalenterin mukaan se on  ollut melkoista haipakkaa, mutta pätkääkään en valita.  Niihin mahtuu tosi huikeita juttuja ja sitten myös ihan raatamista.  Tottakai ylpein olen konkreeteista valmistuneista töistä,  esim. Erkki Kangasniemen muistelmateoksesta ja  marraskuussa ilmestyvästä Opitaan yhdessä teoksesta. OPS- ja NPDL-luentokeikkoja on ollut kymmenkunta- ja niistä pari oli vetäjällä aikuisten oikeasti ihan flow-juttuja. Oikein tyytyväinen olen myös laatimaani yhden A4-tiivistelmään NPDL:n "ihanneoppilaasta".

OPETTAVAISIMPIA keikkoja on ehkä ollut opetusharjoittelun ohjaus. Tänä syksynä olen erityisesti seurannut kahdessa eri koulussa ja neljässä eri luokassa yhtä toimintakulttuurin  kannalta kiinnostavaa rakennetekijää: Koulupäivän ja yksittäisten oppituntien rakennetta. Kun lisään näihin noin 25:een kuunneltuun tuntiin mielikuvat aikaisemmista kuuntelutunneistani, vakuutun siitä, että kummankin "normi"rakenteissa olisi valtavasti työmaata. Mutta se edellyttäisi monien, vuosisatoja vanhojen - yhä toimintaa sitovien, mutta monessa mielessä "ruostuneiden" betonirautojen irroittamista opetuksen sementistä. Jään pohtimaan: voisiko opetusta järjestää opetuksen ehdoilla- ei vain pragmaattisten reunaehtojen ja tottumusten ehdoilla.

KOULUPÄIVÄN rakenne: lukujärjestykset (eri oppiaineiden oppituntien sijoittelu), koulun alkamis- ja päättymisajat, ruokailujärjestelyt, välitunnit... on vain osin perusteiltaan pedagoginen. Oppitunnit rakentuvat edelleen karkeasti neljästä osasta: (pikainen) läksynkuulustelu, uuden läksyn (ohuehko) valmistaminen, (pinnallinen) työtuokio ja (satunnaisten) kotitehtävien  määrääminen. Karkeasti yksinkertaistaen näyttää siltä, että usein riittää, kun  opittaviksi tarkoitetut asiat käydään oppilaiden kanssa läpi tai tehdään niihin liittyviä tehtäviä.  Erityisesti läksyjen pedagoginen merkitys (juurruttaminen, kertaaminen, perinpohjainen mieleen painaminen) on  rapautunut, vaikka itse rutiini  elää yhä vahvana.

HUOMAAN kaipaavani POPSIn (1970)  tiukkaa analyysia esim. lukujärjestyksen pohdinnasta tai 1980-luvulla käytyä keskustelua siitä, millaisia didaktisia vaiheita tarvittaisiin, jotta oppimisprosessi etenisi korkeammille oppimisen tasoille (analyysi, synteesi, kriittinen ajattelu...).

PALAAN teemaan vielä myöhemmin.

Kuinka kehittää koulun toimintakulttuuria?

Päivitetty 28.9.
SAIN taas mieluisan tehtävän. Avaan kaikkien espoolaiskoulujen "ops-agenteille" lokakuussa koulun toimintakulttuurin kehittämisen teemaa.

Tunnin sessioita on neljänä peräkkäisenä päivänä. Tehtävänantoon kuului lisäksi leffan teko samasta teemasta. Ideana on, että perusopetuksen linjan päällikkö Ilpo Salonen joka on tuolloin maailmalla, pannaan leffan avulla puhumaan kuulijoille. Nastaa leikkiä taas iMoviella.

SYÖKSYINKIN tänään iMove-ohjelman kimppuun- ja kyllä tämä uusikin versio on upea (vaikka vanhan osasinkin).  Ongelmaksi saattaa muodostua vihreän kankaan käyttö. Mutta ehdin vielä perehtyä siihenkin.

TEEMANA kokonaisuudessa on siis toimintakulttuurin kehittäminen. Opsin perusteissa asia on esitetty tiiviisti ja monimutkaisesti muutamalla sivulla. Yritän omassa paketissani yksinkertaistaa tekstiä. Leffassa ja luennolla tullee olemaan about sama rakenne:

1. Esittely (Ilpon)
2. Ops kehittämisen työkaluna
3. Toimintakulttuuri-osuus (käsitteen määritelmä)
4. Toimintakulttuurin kehittämisen 7 periaatetta:
5. Kustakin periaatteesta esimerkki: Mitä tämä tarkoittaa espoolaiskouluissa? Miten kehitämme 1. oppimista (oppiva yhteisö), 2.  hyvinvointia (+ turvallinen arki), 3. vuorovaikutusta ja monipuolista työskentelyä  4. kulttuurista moninaisuutta ja kielitietoisuuutta 5. Osallisuutta(ja demokraattista toimintaa, 6. yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa ja 7. kestävää elämäntapaa (eli Vastuuta ympäristöstä ja kestävään tulevaisuuteen suuntautumista)
6. Loppunousu ja kehoitus revoluutioon.

Toimintakulttuurin määritelmä
OLEN aina vähän vierastanut toimintakulttuurin käsitettä. Perusteissa kerrotaan, että "yhteisön toimintakulttuuri on sen historiallisesti ja kulttuurisesti muotoutuva tapa toimia. Toimintakulttuuria voidaan kehittää ja muuttaa. Se on kokonaisuus, joka rakentuu työtä ohjaavien normien ja toiminnan tavoitteista ja niiden tulkinnasta". Ei huonosti sanottu.

Minulle luontevampaa on ollut kuitenkin puhua koulun kulttuurista tai elämänpiiristä.   Matti Koskenniemen ja Kaisa Hälisen mukaan opetusopin ensimmäisenä tehtävänä on selvittää, millä edellytyksillä kouluun voidaan luoda elämänpiiri, jossa vallitsevat opetusta edistävät olosuhteet.   Koskenniemen käsitevalinnan taustalla oli Peter Petersenin saksankielinen käsite ”Lebenskreis”. Tällä käsitteellä haluttiin korostaa, että koulu vaikuttaa oppilaisiin muulloinkin kuin oppitunneilla. Kouluopiskelu ja koulumaailma muodostavat kokonaisuuden, joka sisältää kaikki kokemukset, jotka opiskelija saa koulun ohjauksessa, siis myös ne, joita opettaja ei ole erityisesti tarkoittanut lapselle järjestää.

OPS- perusteissa  toimintakulttuurin käsite  kattaa myös itse opetuksen työtapoineen. Keskeinen osa uudistusta ovat ns. monialaiset oppimiskokonaisuudet (jotka ovat syvennetty versio teemapäivistä, - viikoista ja projekteista). Kun käsite on näin laaja, se alkaa tarkoittaa kaikkea.

Toimintakulttuurin kehittäminen. 
AJATTELEN niin, että  toimintakulttuurin kehittämisellä on kaksi tavoitetta: muodollinen ja sisällöllinen.

Muodollinen tavoite

Muodollinen tavoite on  tehdä (todellinen) toimintakulttuuri näkyväksi ja sen hallinta tietoiseksi ja tavoitteelliseksi.

Perusteissa kirjoitetaan fiksusti, että "toimintakulttuuri vaikuttaa riippumatta siitä, tunnistetaanko se vai ei. Aikuisten tapa toimia välittyy oppilaille, jotka omaksuvat kouluyhteisön arvoja, asenteita ja tapoja". Ajattelutapa saa kaikupohjaa situationistisesta oppimiskäsityksestä.

Toimintakulttuuri  sosiaalistaa lapsia  spontaanisti koulun elämänpiiriin, sen toimintoihin ja sen välittämiin arvoihin. Opettajan ja oppilaan on opittava hallitsemaan piilo-opetussuunnitelma selviytyäkseen koulussa menestyksellisesti.

Olen itse pohtinut samaa asiaakirjassani "Sata sanaa opetuksesta". Siihen kirjoitin:

 " Virallisesti koulutyötä ohjataan opetussuunnitelmalla... Piilo-opetussuunnitelmassa on kyse siitä, että koulussa opitaan paljon sellaista, mitä kukaan ei tietoisesti yritä opettaa tai mitä kukaan ei välttämättä yritä tietoisesti oppia. Jokin piilevä rakenne ohjaa toimintaa. Toiminnalla on  tiedostamaton kasvatuksellinen tavoite, jonka avulla pyritään sosiaalistamaan lapset olemassa olevaan yhteiskuntaan samalla kun heille näennäisesti opetetaan jotain aivan muuta.  Piilo-opetussuunnitelma on myös  ymmärretty  koulun todellisiksi yhteiskunnallisiksi tehtäviksi, joita on esimerkiksi kvalifiointi, oppilaiden lajittelu oikeille paikoille yhteiskuntaan. Virallinen opetussuunnitelma olisikin tällöin peiteopetussuunnitelma.  Piilo-opetussuunnitelma voidaan ymmärtää myös ratkaisuksi, jolla koulu toimii silloin, kun opetussuunnitelma kirjoitetaan epärealistiseksi." 

Sisällöllinen tavoite

Toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavat periaatteet on annettu OPSIN perusteissa

Tavoitteena on luoda toimintakulttuuria, joka edistää seitsemää asiaa:

1. Oppimista (oppiva yhteisö), 
2. Hyvinvointia (+ turvallinen arki), 
3. Vuorovaikutusta ja monipuolista työskentelyä  
4. Kulttuurista moninaisuutta ja kielitietoisuuutta 
5. Osallisuutta ja demokraattista toimintaa, 
6. yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa ja 
7. Kestävää elämäntapaa (eli Vastuuta ympäristöstä ja kestävään tulevaisuuteen suuntautumista)

Kuvaan seuraavassa napakasti kutakin periaatetta.

1. Oppiva yhteisö toimintakulttuurin ytimenä 

Kaikki oppimaan! Yhdessä ja toinen toiselta. Virheistä.  Puhutaan. Tutkitaan. Pohditaan. Kuunnellaan palautetta. Tehdään yhdessä. Ollaan osallisia.  Pedagogista johtamista! Arvostetaan työhön syventymistä, oppimisessa tarvittavaa ponnistelua ja työn loppuunsaattamista. Innostumisen ja onnistumisen kokemuksia.

2. Hyvinvointi ja turvallinen arki 

Hyvinvointia ja turvallisuutta. Kiirettömyyttä. Mielen hyvinvointia. Työrauhaa. Viihtyisä ympäristö. Rauhallinen ja hyväksyvä ilmapiiri. Hyvät sosiaaliset suhteet.  Hyväntahtoisuutta ja ystävällisyyttä. Puuttumista. Yksilöllisyys, tasa-arvoisuus ja  yhteisön tarpeet. Kuulluksi tulemista ja oikeudenmukaisuuden kokemuksia. Joustavat käytännöt. Yhteisöllinen oppilashuolto. Ohjausta sekä tukea.

3. Vuorovaikutus ja  monipuolinen toiminta

Monipuolista  toimintaa ja työskentelyä. Suunnitelmallisesti eri työtapoja ja oppimisympäristöjä. Projektimaista  työskentelyä. Kokonaisuuksien opiskelua.Tieto- ja viestintäteknologiaa. Moniaistisuutta. Monikanavaisuuta. Ulos luokkahuoneesta. Liikkumista. Tilaa eri ikäkausille ja oppijoille tunnusomaiselle toiminnallisuudelle, luovalle työskentelylle, liikkumiselle, leikille ja elämyksille. Kokeilua.Vuorovaikutusta.Yhteistyötä koulun sisällä ja koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa.

4. Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus 

Erilaisen rinnakkaineloa ja vuorovaikutusta.Kotikansainvälisyyttä. Monimuotoisuutta. Ymmärrystä, kunnioitusta ja vastuullista toimintaa. Rakentavaa keskustelua. Oikeutta omaan kieleen ja kulttuuriin. Uusia tapoja toimia yhdessä.  Monikielisyyttä.  Kielitietoisuutta.  Eri tiedonalojen kieliä  ja symbolijärjestelmiä. Arkikielestä käsitteellisen ajattelun kieleen.

5. Osallisuus ja demokraattinen toiminta 

Yhdessä rakennettavia toimintatapoja.  Osallisuutta edistävä, ihmisoikeuksia toteuttava ja demokraattinen toimintakulttuuri. Oppilaiden osallisuutta oman kehitysvaiheensa mukaisesti Kokemuksia kuulluiksi ja arvostetuiksi tulemisesta yhteisön jäseninä. Demokraattista  vuoropuhelua ja niille toimintatapoja ja rakenteita. Oppilaskuntatoiminta.  Tukioppilas- ja kummitoimintaa, vapaaehtoistyötä,  erilaisia kestävän kehityksen toimintoja. Yhteistyötä ja vuorovaikutusta koko kouluyhteisössä. Yhteistyötä eri hallinnonalojen, seurakuntien, järjestöjen, yritysten ja muiden toimijoiden kanssa. Yhteyksiä eri maissa toimivien koulujen kanssa.

6. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo 

Yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa.  Samanarvoisuutta (ei  samanlaisuutta). Perusoikeuksien ja osallistumisen  mahdollisuuksien turvaamista kaikille. Yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamista. Sukupuolten tasa-arvoa. Tukea oman identiteetin rakentumisessa. Sukupuolitietoista opetusta. Opiskeluun sitoutumista  ilman sukupuoleen sidottuja roolimalleja. Inhimillisen moninaisuuden arvostamista.

7. Vastuu ympäristöstä ja kestävään tulevaisuuteen suuntautuminen 

Kestävän elämäntavan välttämättömyyttä. Vastuullista suhtautumista ympäristöön arjen valinnoissa. Tuhlaavista toimintatavoista kestäviksi. Kestävän elämäntavan aineettomien tekijöitä.  Oppilaat mukana  suunnittelemassa ja toteuttamassa kestävää arkea.Toivoa hyvästä tulevaisuudesta. Osaamisperustaa ekososiaaliselle sivistykselle. Realistinen ja käytännöllinen asenne hyvän tulevaisuuden edellytysten muovaamiseen. Avoimesti ja uteliaasti maailman moninaisuuden kohtaamista. Toimintaa oikeudenmukaisemman ja kestävämmän tulevaisuuden puolesta.