Kasvun ja oppimisen lautakunnan kokous tänään

 

Päivitetty kokouksen jälkeen päätöksillä. Demareista paikalla Heini ja Martti

Kasvun ja oppimisen lautakunnalla oli tänään keskiviikkona lähikokous.  

Kristillinen koulu on anonut lisätukea 125 000 €. Pohjaesitys on, että avustus myönnetään, koska oppilasmäärä on kasvanut, mutta se edellyttää, että valtuusto myön-tää tähän erillisen määrärahan. Ei ole perusteltua siirtää avustusta muista  opetustoimen määrä-rahoista.

PÄÄTÖS esityksen mukaan.

Iivisniemen koulua ja Kaitaan koulua ehdotetaan yhdistettäväksi yhtenäiseksi peruskouluksi. Nimeksi tulisi Kaitaan koulu. Molempien koulujen johtokunnat ja henkilökunnat kannattavat yhdistämistä Mikään taho, jolta lausuntoa on pyydetty, ei ole vastustanut yhdistämistä.

PÄÄTÖS esityksen mukaan.

Lautakunnalle tuodaan tiedoksi kotolan kolmen tulosyksikön osavuosikatsaukset. Budjetit ylittyvät.

PÄÄTÖS: Merkittiin tiedoksi sen hyvät että huonot uutiset. Varhaiskasvatuksessa vakava pula tiloista ja pätevästä henkilökunnasta. Tilavuokrat nousevat koko ajan. 

Listan lopulla oli  vielä virkahenkilöiden tekemien päätösten hyväksymistä, lausunto virkavalituksesta ja Vanttilan koulun johtokunnan täydentäminen.

Lautakunnan jäsenille on tullut kirjeitä vanhemmilta, jotka ovat tyytymättömiä siihen, etteivät heidän lapsensa ole päässeet Pohjois-Tapiolan koulun ekaluokalle. Voi olla, että asiasta puhutaan. 

Puhuttiin. Virhahenkilöt suosittelivat hakemaan toissijaista koulupaikkaa. 

Ja kaupunginhallituksen tekemästä päätöksestä jatkaa opetusta Lahnuksen koulussa.

Mainittiin.

Listan ulkopuolella tehtiin yksimielisesti selvityspyyntö kustannusvaikutuksista toisen asteen koulutuksen maksuttomuuden rajaamisesta 18 ikävuoteen. 

Lautakunta piti tärkeänä, että linjaus toisen asteen maksuttomuudesta tulee säilyttää nykyisellä rajauksella. Jotta valtio ei ohjaisi lisärasitteita jo muutoinkin resurssipulassa painiville kunnille, olisi tärkeää arvioida maksuttomuuden rajaamista 18-vuoteen uudelleen.

Koko esityslista päätösesityksineen löytyy linkistä:

https://espoo.oncloudos.com/cgi/DREQUEST.PHP?page=meeting&id=20241201

Terveisiä Kasvun ja oppimisen lautakunnan 23.8. kokouksesta

Kasvun ja oppimisen lautakunnalla oli syksyn toinen (lähi)kokous eilen 7.8. 2023. Demareista oli paikalla Martti ja KH:n edustajana Juri Aaltonen. Toiselle tuolillemme ei päässyt tällä kertaa ei varsinainen eikä varajäsen.

Kokousasiat juoksutettiin läpi 2,5 tunnissa.  Henki oli jälleen tosi hyvä. Yhdessä myös harmaannuttiin raha-tilanteesta.

Lautakunta hyväksyi virkahenkilöiden laatiman lausunnon Vallipuiston päiväkodin korvaavan kaksikerroksisen uudisrakennuksen hankesuunnitelmasta. 

Uuteen rakennuksen mahtuu noin 126 lasta. Vallipuistosta joudutaan lähtemään väistöön sisäilmaongelmien vuoksi neljäksi vuodeksi Leppävaaraan, uimahallin viereen. Varhaiskasvatuksen paikoista on huutava pula. Hyvä, että hanke on mahtunut investointohjelmaan. Lautakunta edellytti, että Espoon päiväkotien suunnitteluohjeet ja 6-ryhmäisen päiväkodin mallitilaohjelma ohjaavat suunnittelua. Uudisrakennus on valmis elokuussa 2027. 

Kokouksen hurjia asioita olivat  tämän vuoden talousarvion ja strategian osavuosikatsaukset.

Kaikkien kolmen tulosyksikön: suomenkielisen varhaiskasvatuksen, suomenkielisen perusopetuksenn sekä suomenkielisen toisen asteen koulutuksen ja nuorisopalvelujen tulosyksikön budjetit ovat ylittymässä rajusti. Syyt ovat suurimmalta osin loogisia; lasten määrä on suurempi kuin, mitä oli odotettu. Valmistavaa opetusta on enemmän kuin mihin oli varauduttu. Palkankorotuksiin ei oltu varattu riittävästi rahaa, eikä  lisärahaa ole myönnetty. Tilavuokrat ovat kasvaneet. Ns. Hankerahaa, jota valtio on myöntänyt Espoolle, ei ole siirretty toimialan tileille. Käsittämätöntä. Seuraavassa valtuuston istunnossa on löydettävä ratkaisu rahatilanteeseen. Muutoin edessä on järjettomiä ratkaisuja mm. lomautuksia.

Henkilöstöpula kuormittaa erityisesti varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatukseen ollaan hyvin tyytyväisiä ongelmista huolimatta. Psykologipalveluita ei ole kaikissa kouluissa, ei isoissakaan. Vastuu niistä on hyvinvointialueella.  Osavuosikatausten tuloksissa oli silti myös paljon myönteistä. Oppimistulokset ovat edelleen hyviä,  ihan kansallista kärkeä. Koulujen väliset erot eivät ole juurikaan kasvaneet. 

Hyviä uutisia: Espoo pehmentää TakE-ohjelman linjauksia

Espoossa on ollut voimassa jo edellisessä valtuustokaudella ns. TakE-ohjelma (kestävä Espoo -tuottavuus- ja sopeutusohjelma), jonka mukaisesti poliittisissa päätöksissä on sitouduttu leikkaamaan menoja.

Eilen päättyivät neuvottelut, joissa ohjelmaa päivitettiin. Ensi maanantaina - näin oletan - kukin valtuustoryhmä, ratkaisee hyväksyykö se neuvotte-lijoiden laatiman sopimuksen. Lopullisesti tuloksesta äänestetään kesäkuun valtuuston kokouksessa. 

Demarien Markku Sistonen ja Maria Guzenina ovat julkaiseet  neuvottelutuloksesta tiedotteen. Ohjelmaan saatiin monia lapsille, nuorille ja kouluille tärkeitä lievennyksiä. Tässä niitä:

• Tehtiin linjaus kasvatusalan henkilöstön rekrytoinnista ja pysyvyydestä etenkin varhaiskasvatuksessa 
• Kirjastoille vaadittuja säästöjä vähennetään 300 000 eurolla.
• Kirjattiin, että pieniä kouluja ei kategorisesti lakkauteta, lautakunta ratkaisee asiat.
• Kirjaus kouluverkon tarkastuksesta  päivitettiin niin, että se antaa kasvun ja oppimisen lautakunnalle enemmän liikumavaraa. Suomenkielisen kouluverkon osalta lautakunta jatkaa uudistuksen ohjausta ottaen erityisesti huomioon näköpiirissä olevat väestölisäykset. Tämä liittyy mm.  julkisuudessakin olleeseen Laurinlahden koulun tilanteeseen sekä Koulumäen erityiskoulun jatkoon.
• Lukion osalta tehtiin uusi kirjaus: Valmistellaan lukiotilojen sijoittuminen Leppävaaraan ja Kiviruukkiin.
• Nuorten kesäsetelien määrää ei lasketa pohjassa esitetyllä tavalla
• Nuorisotiloja ei lakkauteta ja uusia perustetaan muiden tilojen, kuten koulujen yhteyteen.
• Segregaatiokehityksen estämiseksi tiettyjen espoolaisten  koulujen vaikea tilanne pyritään ratkaisemaan täsmätoimilla, eli kohdistamalla enemmän voimavaroja näille kouluille. Kirjaus kuuluu näin: Koulujen ja varhaiskasvatuksen haasteista, ongelmista ja erilaisista ratkaisuista tuotetaan analyysit, joiden avulla toimenpiteitä, mukaan lukien ongelmatilanteisiin nopeasti kohdennettavat täsmätoimet, voidaan arvioida vuosien 2023-2025 taloussuunnittelun osana. 

Ks. koko tiedote  tästä linkistä.

 

Päivän aforismi

 

HAUSKA sanaleikki. Mutta ei vain sitä. 

Tänään kaksi tärkeää kokousta. Puolilta päivin mukaan Opetushallituksen Pyöreän pöydän Teams-keskusteluihin, jossa kuullaan Suomen Luokanopettajien näkemyksiä  6. luokan lukuvuosiarviointia koskevasta kriteerityöstä.  

JA kello 17.30 Espoon kasvun ja oppimisen lautakunnan kokoukseen. Lista on painava. MM. 

• Kanta vuoden 2022 talousarviosuunnitelmaan. 
• Tulossa ei olelisää rahaa psykologien ja kuraattorien palkkaukseen vaikka pula on huutava. 
• .Jupperin koulun uudisrakennusta ollaan lykkäämämässä 2030-luvulle. Osa koulusta on ollut väistössä vuodesta 2003 alkaen. Reilua? 
• Leppävaaran (urheilu)lukion uudisrakenniusta ollaan lykkäämässä vuoteen 2027.
• Koulujen henkilöstömenoja leikataan samaan aikaan kun oppilasmäärä kasvaa. Nuuksion koulu aiotaan lakkauttaa 1.8. 2022.
• Kanta kansalaisaloitteeseen: ip- toimintaa kaikille oppilaille. Mutta mistä rahat?
• Kouluihin palkattava uusi työntekijäryhmä: yhtyisöpedagogit? 

TAIDAN valita molemmissa johdonmukaisuuden sijaan oikeudenmukaisuuden periaatteekseni :-)

Huomenna opettajille esittäytymään

Espoon ja Kauniaisten opettajien ammattiyhdistys järjestää TEAMS-kuntavaalitilaisuuden lauantaina 13.3. kello 10.30-11.30. 

Tilaisuuden ohjelma on seuraava:

10.30 – 11.00 Ehdokkaiden esittely samassa TEAMS-kokouksessa

Jokainen  ehdokas saa esittäytyä yhden minuutin verran.  

11.00 – 11.30 Ehdokkaat keskustelevat ryhmissä opettajien kanssa

Ehdokkaat on jaettu 5 ryhmään. Niissä jokainen saa tuoda esille omia kantojaan koulutukseen liittyvissä asioissa. 

Opettajatkin on jaettu  etukäteen 5 ryhmään. Puolen tunnin aikana he saavat myös vaihtaa ryhmää.  EKOAY:n hallituksen edustaja jakavat puheenvuoroja.  

Ryhmät ovat seuraavat:

1. Keskusta + Kristillisdemokraatit 

• Tommi Virtanen (Keskusta), 
• Linda Kupila (Keskusta), 
• Kaarina Järvenpää (Kristilliset), 
• Hannu Laaksonen (Kristilliset) 

2. Kokoomus  

• Pekka Lempiäinen, 
• Henrik Vuornos, 
• Eero Kling, 
• Satu Mollgren, Kauniainen
• Virva Wahlstedt, Kauniainen

3. Perussuomalaiset + Vasemmisto + Ruotsalainen kansanpuolue 

• Henna Kajava (Perus), 
• Mika-Erik Walls (Vas), 
• Mari Rummukainen (Vas), 
• Krister Holmlund (RKP) 

4. Sosialidemokraatit 

• Martti Hellström, 
• Helena Tommola, 
• Hannu Suntio, 
• Helena Tiitinen-Levijoki, 
• Markku Sistonen 

5. Vihreät  

• Saara Hyrkkö, 
• Inka Hopsu, 
• Aki Saariaho, 
• Timo Kilpiäinen 

 

Viisaita ajatuksia. Osa 25. Luokanopettaja Piritta Siekkisen 7 pointtia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin elokuun puolivälissä  tässä blogissa blogilastusarjan, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 25 esittelelen hämeenlinnalaisen KM, luokanopettaja  Piritta Siekkisen.  Piritta on Suomen Luokanopettajat ry:n hallituksen jäsen ja  toimi pitkään myös yhdistyksen sihteerinä.

Piritan 7 pointtia

1. Alkuopetus on perusopetuksessa kivijalka, jonka perustalle rakennetaan. Satsaamalla kunnan resursseja alkuopetukseen (pienet ryhmät, henkilökunnan määrä, tuntijako, tilat,...) saadaan hyvät perusteet myöhemmille kouluvuosille. Alkuopetus on tärkeä portti oppilaalle koulumaailmaan. Kokemukset alkuopetuksessa muodostavat usein käsityksen siitä, millainen koululainen olen ja mikä koulu on. Toiminnallisuus, tutkiminen jne. ovat jo lapsessa itsessään luontaisesti koulun alkaessa. Uusi ops ja sen henki siis vahvasti käyttöön alkuopetuksessa. Oppimisen ilo saa näkyä ja kuulua!

2. Kunnat voivat helpottaa nykyisiä esi‐ ja alkuopetuksen raja‐aitoja resurssoimalla esim. juuri tiloihin ja henkilökunnan määrään. Kunnassa esiopetuksen tulee olla opetuspalveluiden tms. kanssa samassa ”puljussa”. Kuntien kesken on paljon vaihtelevuutta esi‐ ja alkuopetuksen toteuttamisessa. Erilaisista onnistuneista kokeiluista tulisi saada tietoa jakoon, ja hyvät yhteistyöhankkeet ja ‐muodot on laajennettava käytäntöihin. Joustavuutta koulun aloitukseen ja esi‐ ja alkuopetusvuosiin!

3. Uudet tavat tehdä opettajan työtä on tuotava läpi Suomen; samanaikaisopettajuus, yhteisopettajuus jne. Eli yhdessä tehden. Tämä yhteistyön suunnittelu ja kehittäminen on saatava todellisesti palkkauksen piiriin. Suunnitteluaikaa ei voi ottaa opettajien vapaa‐ajasta ja yön pimeistä tunneista!

4. Oppimateriaaleja ja työn tekemisen tapoja ei voi säätää ylhäältä,  ja ne eivät voi olla kunnan sisällä samoja kaikille. Opettaja tekee työtä persoonallaan ja hänen tulee saada valita ja vaikuttaa käyttämiinsä oppimateriaaleihin. Työssä tärkeää on oppilaan kohtaaminen ja vuorovaikutus, tätä voi toteuttaa, jos resurssit ovat kohdillaan. Opettajan tulee saada kehittyä työssään, joten kunnan on taattava opettajille täydennyskoulutusta. Opettajan asiantuntijuutta on arvostettava ja pedagogista vapautta kunnioitettava!

5. Kaikilla oppilailla on oikeus turvalliseen koulupäivään, ja myös opettajan on saatava tehdä sitä työtä, jossa hän on asiantuntija. Oppilaiden on tarvittaessa saatava muualta se apu ja tuki, jota opettaja ja koulu ei pysty antamaan. Yhteistyötä mm. sosiaalihuollon tai terveydenhuollon kanssa ei saisi rajoittaa liiat salassapitovelvollisuudet. Kunnan tulee huolehtia koulujen terveydenhoitajien, koulupsykologien ja koulukuraattoreiden riittävästä määrästä. Myös esim. sosiaaliohjaajien palkkausta kouluihin on tuettava, näistä on hyviä kokemuksia. Oppilasta ei jätetä yksin, ei myöskään opettajaa!

6. Taide‐ ja kulttuurikasvatus on perusoikeus. Perusopetuksen kautta kaikki oppilaat pääsevät tekemään ja kokemaan taidetta sekä nauttimaan kulttuurista. Samalla kasvatetaan tulevia kunnan eri kulttuuripalveluiden käyttäjiä. Kuntien kulttuurikasvatussuunnitelmat (kulttuuripolut) velvoittaviksi vaikka kunnan opsin kautta. Taide on ilo ja ruokkii luovuutta!

7. Kuntien on annettava resursseja koulutukseen ja opetuksen toteuttamisen raameihin. Se, että oppilaiden viikkotuntimäärissä on suuria eroja kuntien kesken, ei ole tasa‐arvoa. Ryhmäkoot pienemmiksi ja luokkien maksimioppilasmäärä on säädettävä lailla; alkuopetuksessa 18‐20 oppilasta ja ylemmillä luokilla 20‐24 oppilasta, tähän vaikuttaa aina ryhmässä olevien oppilaiden tuen tarpeen määrä. On saatava terveelliset koulut ja työtilat sekä oppilaille että opettajille, seinistä ei voi enää säästää. Opettajat opetuksen asiantuntijoina on otettava mukaan suunnittelemaan uusia kouluja ja oppimisympäristöjä.

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Viisaita ajatuksia. Osa 24. Juhani Räsäsen 10 kysymystä

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin elokuun puolivälissä  tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 24 esittelelen toimitusjohtaja, kouluttaja, tietokirjailija ja itsenäinen yrittäjä Juhani Räsäsen. Varsinaisen työuransa Juhani teki Ammattikasvatus-hallituksen ylitarkastajana. Moni tuntee Räsäsen Syvien vahvuuksien koulusta. Hän pitää myös  blogia Uudessa Suomessa. Tässä linkki.

Juhani muunsi  keskeiset kouluoloihin liittyvät indikaattorit (THL) uusiksi negatiivisesta diganostiikasta vs. positiiviseksi diagnostiikaksi ja vahvuuspedagogisiksi kysymyksiksi.

Juhanin 10 kysymystä

1. Ei koe tulevansa kuulluksi koulussa. Miten voisimme edistää hyveiden ja vahvuuksien kuulluksi tulemista?

2. Ei tiedä miten voi vaikuttaa koulun asioihin. Miten voisimme vaikuttaa koulun sellaisiin asioihin ja vaikuttamisen tapoihin, joissa hyveet ja vahvuudet ilmenisivät?

3. Koulun fyysisissä työoloissa puutteita. Miten voisimme edistää hyveiden ja vahvuuksien esiintuloa kouluympäristössä?

4. Koulun työilmapiirissä ongelmia. Miten voisimme lisätä hyveisiin ja vahvuuksiin nojaavaa luottamusta ja iloa yhteisessä olemisessamme?

5. Koulutyöhön liittyvä työmäärä liian suuri. Voisimmeko yhteisillä hyveisiin ja vahvuuksiimme perustuvalla yhteistyöllä ja yhteisellä tekemisellä helpottaa toistemme työtä?

6. Lintsannut ainakin 2 päivää kuukauden aikana. Miten onnistuisimme vahvuuspedagogiikan soveltamisella tukemaan oppilaiden kiinnostusta kouluun?

7. Opettajat eivät ole kiinnostuneita oppilaan kuulumisista. Miten onnistuisimme kuulemaan oppilaan kuulumisia ja erityisesti tunnistamaan vahvuuksiin perustuvat kuulumiset?

8. Opettajat eivät rohkaise mielipiteen ilmaisuun oppitunnilla. Miten ohjaisimme hyveisiin ja vahvuuksiin perustuvan ilmaisun esiintuloa oppitunneilla ja koko koulussa?

9. Pitää koulunkäynnistä. Miten lisäisimme hyveiden ja vahvuuksien esiin nostamisella tiedonjanoa ja innostusta koulunkäyntiin?

10. Vaikeuksia opiskelussa. Miten tunnistaisimme opiskeluvaikeudet ja huolet ja voisimme puuttua niihin ennakoiden?

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Viisaita ajatuksia. Osa 23. Kari Lehtolan essee

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin elokuun puolivälissä  tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 23 esittelen tänään Kari Lehtolan.  Karilla on vuosien kokemus luokanopettajan ja rehtorin työstä. Tänään Kari on töissä Itä-Suomen aluehallintovirastossa opetustoimen ylitarkastajana, joka käy vimmattua mediasotaa koulujen turhia lakkauttamisia vastaan. Hän vastaa annettuun tehtävään omalla tyylillään, kuten seuraavasta huomaa.

" Kunnioitettu Martti pyysi minulta ”viisaita ajatuksia” suomalaisesta koulusta. Hakusessa oli varmaankin sellainen timanttinen ostoslistamainen luettelo siitä, mitä suomalainen koulu tarvitsee. Jouduin luopumaan tästä muodosta, koska se ei sovi valitsemaani aiheeseen. Otin vapauden kirjoittaa siitä, mikä minun mielestäni on nyt tärkeintä tehdä tiettäväksi. Kun talo palaa, on luovuttava origamien taitteluista ja aloitettava sammutustyöt. Puheena olevan ilmiön lyhyt kuvaaminen on mahdotonta, jotta se kävisi ymmärretyksi. Ja mielestäni juuri ymmärretty sitä ei ole. Siitä tuli tiivistettynäkin 3-sivuinen… mutta uskon, että kuitenkin kiinnostava… varmaankin kiistanalainen. Minä olen asian nyt kuitenkin tietoon saattanut. Lukekoon ken jaksaa.

Kun Suomessa tehdään yhteiskuntasopimuksia tai ratkotaan, millä tavoin säästöleikkaukset olisi kohdennettava, neuvottelupöydän ääreen ajavat aikuisten edunvalvontajärjestöjen rynnäkkövaunut. Vaunut täräyttävät konetykeillään yläviistoon varoistuslaukaukset. Kaliiperin koon, tulinopeuden ja uhmakkaan asenteen avulla ne kilpailevat siitä, kuka pystyisi pahiten vahingoittamaan Suomi-neitoa, jos niiden vaatimuksiin ei suostuta. Ylipäätään, että yhteiskunnan jäsenet alkavat olla enemmän ottajia kuin antajia, johtaa sivistys- ja hyvinvointiyhteiskunnan vääjäämättömään rappeutumiseen.

Lasten edunvalvojaa ei pöydän ympärillä nähdä. Sellainen ei tule paikalle edes polkuautolla, jolloin se voisi kenties sympaattisuudellaan ja säälittävyydellään saada muut ottamaan sen näkemykset huomioon. Meillä on Suomessa ahkera ja osaava lapsiasiavaltuutettu, joka tekee tärkeää lasten edunvalvontatyötä, mutta jonka rooli arjen kovissa väännöissä jää kuitenkin näyttämölliseksi. Muut laillisuusvalvojat eivät häntä tue. Hänet on ajettu toimimaan omassa karsinassaan. Poliittisesti arkaluontoisiin kysymyksiin, joita etenkin perusopetuksen kouluverkon alas ajaminen on ollut, ei lapsiasiavaltuutettu uskalla puuttua lainkaan. Tämä puolestaan on vahvistanut osaltaan päättäjien ja kansalaisten itsepetosta, että ilmiötä ylipäätään on edes olemassa ja että asiaan liittyisi mitään suurempaa perusoikeusongelmaa. Epätarkoituksenmukaisella tavalla toimiva lasten edunvalvoja saattaa näin heikentää lasten perusoikeuksien toteutumista enemmän kuin että sellaista viskaalia ei olisi olemassa lainkaan. Lainsäädäntöömme vahvasti kirjattu lasten yhdenvertainen erityisasema ja -suojelu jäävät tietyin kohdin kuolleeksi kirjaimeksi eivätkä siirry arjen toimintaan sovellettavaksi.

Koska demokraattinen yhteiskunta on provisioita jakaessaan ja pois ottaessaan valinnut – tai joutunut oikeastaan sen heikkoudessaan valitsemaan – tällaisen korporatiivisen toimintatavan, tulisi Suomeen perustaa lasten oikeusasiamies. Oikeusasiamiehen tehtävänä olisi herättää henkiin kuollut lain kirjain. Riippumattomalla lasten oikeusasiamiehellä tulisi olla kykyä ja rohkeutta puolustaa lasten yhdenvertaisia etuja ja oikeuksia samoissa pöydissä, joissa ratkaistaan aikuisten edut ja oikeudet. Nyt lapsen etu ja oikeus otetaan huomioon hyvin vain, jos edut eivät ole ristiriidassa aikuisten etujen kanssa ja jos ne koskevat enemmistön lapsia. Meillä on esimerkiksi vuosi väännetty siitä, että voiko aikuisen työpäivään laittaa kuusi minuuttia lisää. Samaan aikaan tehdään päätöksiä, joilla lasten työpäivään laitetaan kaksi tuntia lisää noin vain. Mikään aikuisryhmä ei suostuisi sellaisiin heikennyksiin, joihin vuosittain tuhannet lapset on pakotettu. Seurauksena olisi välitön ja asteittain kasvava voiman käyttö: piste-, järjestö-, tuki- ja yleislakko.

Lapsen ja oppilaan etu on yhteiskunnassa ylittämätön. Opetusalalla toiseksi tärkeimmäksi nousee opettajien etu, ja vasta sen jälkeen hallinto ja muut. Hallinnon tehtävänä on palvella opettajaa ja luoda raamit sille, että opettajalla on hyvät edellytykset onnistua tehtävässään. Paras pedagogi lapselle on arvostettu, osaava ja työolosuhteisiinsa tyytyväinen opettaja. Opettajien ammattijärjestön päätehtävänä on puolustaa opettajien etua. OAJ on myös aktiivinen ja osaava opetusalan kehittäjä sekä aloitteen tekijä; se on lukuisissa kohdin edistänyt osaltaan ansiokkaasti oppilaiden oppimista ja tervettä kasvua. Substanssihallintansa ja aktiivisuutensa vuoksi OAJ:lla on Suomessa ilmaherruus koulutuspoliittisessa keskustelussa. Se myös valvoo tätä aluetta ilmatilaloukkauksien varalta, joskus varsin herkkähipiäisesti.

Opettajien ja oppilaiden edut ovat suurimmalta osaltaan yhteneväiset. Kuitenkin tienristeyksessä, jossa opettajien ja oppilaiden edut tai painotukset haarautuvat, kääntyy OAJ johdonmukaisesti opettajien edun suuntaan. Tämä on ymmärrettävää. Ongelmalliseksi asian tekee se, että OAJ ei kerro tätä intressiristiriitaa ja saattaa vielä peittää sen lapsen edun retoriikallaan.  Ongelma on myös se, että mikään taho ei välttämättä kerro vilpittömästi, mikä on oppilaan etu. Mielestäni kolossaalinen OAJ tekee itsestään kokoaan pienemmän, kun se ei ole ottanut (edes yhdeksi) arvolähtökohdakseen lapsen edun ensisijaisuutta. Arvioisin, että enemmistö opettajista olisi valmiita hyväksymään lapsen edun ensisijaisuuden järjestölleen, vaikkei se heille sillä hetkellä paras olisikaan. Media ja kriittiset tahot epäilevät joskus OAJ:llä olevan ketunhäntä kainalossaan – silloinkin kun mitään syytä ei olisi. Eettisesti kompromissiton linja toisi korjausta tähän. Terveillä jaloilla pysyy paremmin pystyssä ja pääsee lujempaa kuin puujaloilla.

Viimeisen 25 vuoden aikana on Suomessa tapahtunut ainutlaatuinen sivistyshistoriallinen tapahtuma, kun maaseutualueiden perusopetusverkkoa on ajettu alas ennen näkemättömällä vauhdilla. Tämä on tehty ilman, että se olisi perustunut mihinkään valtiovallan viralliseen tai julkilausuttuun strategiseen tavoitteeseen tai säädökseen. Koulujen määrä on vuodesta 1990 lähtien vähentynyt 51 % samaan aikaan, kun oppilasmäärä on vähentynyt 7 %. Asia on koskettanut tähän mennessä suoraan n. 80 000 juuri eniten suojelua tarvitsevaa (6–12-vuotiaita) peruskoululaistamme, joista monen elinolosuhteet ovat radikaalilla tavalla heikentyneet. Muun muassa eufemismien avulla – ”kouluverkkoa tarkastellaan” tai ”kouluverkkoa vahvistetaan” (so. tarkoittavat koulujen lakkauttamista) – on asia yritetty pitää kansalaisilta hämärän peitossa. Etenkin pääkaupunkiseudun media on ollut silmiin pistävän passiivinen ilmiötä kohtaan. Koululakkautukset ovat kuitenkin koskettaneet jokaista meidän 313 kuntaamme, poikkeuksena ainoastaan Helsinki, Espoo ja muutama kehyskunta. Toisaalta Helsinki on hyvä esimerkki siitä, millainen spontaani kansanliike nousee, kun hallintoväki vasta spekuloi julkisuudessa koululakkautuksella.

Kymmenisen vuotta sitten valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Raimo Sailas lipsautti (so. tarkoituksena nim.om. on ollut, että tässä asiassa ei julkisesti todellisia pyrkimyksiä kerrota) julkisessa tilaisuudessa: ”Kuntiin, joissa on alle 1 000 peruskoulun oppilasta, riittää yksi peruskoulu.” (Huom. Sailas piti siis myös kunnan pinta-alaa täysin merkityksettömänä asiana, eli esimerkkinä yksi koulu riittää 6 km2:n  Kauniaisiin ja yksi koulu riittää 4 000 km2:n Lieksaan). Sailasta on pidetty Suomen valtio- ja kuntakentässä todellisena talouden guruna. Kävikin niin, että yhden virkamiehen linjaus on levinnyt ja tehnyt legitiimifasadin takana tyhjäksi kaikki eduskunnan ja hallituksen perusopetuksen saavutettavuudesta ja kouluverkosta säätämät normit ja strategiset tavoiteasiakirjat. Enää vain leikitään, että ne olisivat voimassa. Suomalaisen opetuksen järjestämisen kulmakivenä on ollut, että opetus järjestetään koko maan alueella lasten ikäkausien ja edellytysten mukaisesti. Tämän periaatteen viisautta ei enää ymmärretä, vaan kaikki halutaan iästä riippumatta ajaa yhteen ja samaan koulurakennukseen – tämä nähdään ”kustannustehokkuutena ja laatuna”. Ehkä kamreerin päässä, mutta ei elävässä elämässä.

Jotain vinkkiä kannattaisi ottaa rakennuspuolelta siitä, minkälaiset seuraukset saattavat olla, kun tutkimatta ja ymmärtämättä menneiden sukupolvien ratkaisuja mennään muuttamaan hyväksi koeteltuja rakenteita ja toimintamalleja. Rakennusten energiatehokkuutta ja sisäilmaa parantamalla lähdettiin hakemaan miljoonien kustannussäästöjä – aiheutettiin miljardien eurojen kasvava kustannuspommi sekä kaikkialla näkyvät omituiset aaverakennukset, jotka nököttävät tyhjillään ja joissa kukaan ei pysty oleskelemaan. SOTE-puolelle aiheutettiin miljardimenot sairastuttamalla tuhannet ihmiset epäterveissä tiloissa ja ajamalla osa heistä ennen aikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Väitän, että elinkelpoisten koulujen lakkauttamisbuumissa on kysymys vastaavasta ilmiöstä.

Suuruuden ekonomiasta ja keskittämisen kulttuurista on tehty ideologia, jota sovelletaan kritiikittömästi kaikkeen toimintaan. Totalitarismin perinteiden mukaan ideologiaa ei saa epäillä, sitä ei saa tutkia, sitä ei saa nähdä muussa kuin kaiken pelastavassa valossa. Sen sijaan jos se olisi valittu käyttöteoriaksi, sen voima ja toimivuus varmistettaisiin koettelemalla sitä jatkuvasti kaikin tavoin ”polttamalla, hakkaamalla, upottamalla”, jotta se varmasti toimisi ja sillä saavutettaisiin juuri haluttuja tuloksia. Koululakkautuksia tai niiden talousvaikutuksia ei ole annettu tutkia. Tiedämme koululakkautusten seurauksista tänään saman verran kuin 25 vuotta sitten – eli emme mitään. Tutkimusaineistosta ei todellakaan nyt olisi pulaa.

Koululakkautuksilla on siis koko ajan väitetty olevan tärkeä merkitys kestävyysvajeen korjaamisessa ja säästöjen aikaan saamisessa. Kaikista koulutusmuodoista kuitenkin perusopetuksen menot ovat olleet eniten kasvussa: perusopetuksen käyttökustannukset oppilasta kohden ovat nousseet 25 vuodessa 113 %, lukion 88 % ja ammatillisen koulutuksen 59 %. Lasten korjaavalle psykososiaaliselle sairaanhoidolle ja muulle sote-puolelle aiheutettu räjähdysmäinen volyymikasvu ei ole em. luvuissa mukana. Koululakkautukset eivät varmastikaan selitä kaikkea kustannusnousua, mutta varmasti syy-seuraussuhde löytyy. Aiheutettujen vakavien seurausten vuoksi olisi kohtuullista vaatia Sailasta tai esimerkiksi Kuntaliittoa (joka yksisilmäisesti on propagoinut kuntien päättäjiä lakkauttamaan koulujaan) kertomaan väliaikatietoja näistä koululakkautusten säästövaikutuksista… vai jatketaanko ja odotellaan hissun kissun säästöjä vielä toiset 25 vuotta? Tämä monelle varmaan sopisi, sillä myöhemmin todistusaineiston hiipuessa voitaisiin spekuloida loputtomasti siitä, miten mahdottoman paljon kulut olisivatkaan kasvaneet, jos maaseutukouluja ei olisi lakkautettu.

Valitan pitkää tekstiä, mutta prosessikuvauksena po. asiasta tämänkin mittainen teksti on vielä hyvin tiivis. Lopuksi yritän avata vielä viimeistä ”salaisuuden verhoa”: Selitys saattaa nimittäin em. tahoilla olla, että ”säästövaikutuksia alkaakin tulla vasta pitkän ajan kuluttua”. Aivan. Tosiasiassa syy salailuun ja tutkimatta jättämisiin (so. pieni porukka on kyllä koko ajan tiennyt, että sinällään koululakkautukset eivät koulukuljetus- ja oppilashuoltomenojen kasvun vuoksi säästöjä tuo) kytkeytyy juuri tähän: maaseutualueiden perusopetuspalvelut ajetaan tarkoituksella niin huonoon tilaan, että lapsiperheiden on sieltä pakko lähteä – toisin sanoen ihmiset yritetään savustaa maaseudulta pois lasten asemaa heikentämällä. Tämän vuoksi asia on tabu (so. ihmis- ja perusoikeussyistä asiaa olisi mahdoton saada läpi virallisen ja legitiimin päätöksentekoprosessin kautta), ja se halutaan salata. Tämä on käsitykseni. Tällainen jesuiittamainen ja täysin suhteellisuudentajua vailla oleva toiminta on… no, mustaa. Suomea ei nosteta sillä, että väki ajetaan lämmittelemään yhden nuotion ympärille ja toisekseen mikään inhimillinen toiminta ei voi koskaan pitkään menestyä, jos sen takana ovat epäinhimilliset tai moraalisesti kestämättömät keinot. Kyllä, tiedossa on putinistinen miinavaara (joka puolestaan taas totalitarismin perintöä), eli kielletylle alueelle tunkeutujaa kohtaan saatetaan kohdistaa voimakas ja häpeämätön hyökkäys.

Totuuden nimessä on sanottava, että annan kyllä täyden tunnustuksen Sailaksen talous- ja finanssiasiantuntemukselle, mutta en siis pidä häntä minkään veroisena yhteiskuntavisionäärinä tai koulutusta koskevan talouden ja siihen liittyvien kausaliteettien ymmärtäjänä. Sailaksen visio ja toimintatavat tuovat mieleen Capran klassikkoelokuvan pankkiiri Potterin vision ja toimintatavat. Ei Potterkaan mitään painajaista ollut omasta mielestään alueelleen luomassa vaan ”uutta, uljasta maailmaa”. Opetustoimen tulee totta kai osallistua myös säästötalkoisiin, mutta ennen toimenpiteisiin ryhtymistä kannattaa perehtyä syvällisesti koulutuksen talouden lainalaisuuksiin, jotta ei pilattaisi tulevaisuuden tuotto-odotuksia eikä yhteiskunnan uusiutumiskykyä. Kun roolit vaihtuvat ja seteli alkaa viedä ihmistä, kurjuus ja kulut alkavat lisääntymään.

Suurimpana kasvattajaihanteena pidetään yleisesti vanhempaa, joka taistelee ”kuin leijonaemo pentujensa puolesta”… toiminta on kyllä ihailtavaa, mutta mitään ainutlaatuista siinä ei ole, koska kysymyksessä on ainoastaan ”omat pennut”. Lähes kaikki eläimet ovat samalla lailla uhrautuvia omien jälkeläistensä puolesta. Ne toimivat täysin vaistonvaraisesti eivätkä edes muuta voisi. Ainoastaan ihmisellä on ymmärryksensä vuoksi mahdollisuus oivaltaa kaikkien keskinäinen yhteys ja kantaa vastuunsa muidenkin kuin vain omien lastensa hyvinvoinnista. Ihmis- ja perusoikeussopimukset ovat lähteneet tältä pohjalta. Tämä on kestävä pohja hyvinvointiyhteiskuntamme turvaamiselle. Jos keskuksissa asuvat aikuiset eivät puolusta myös vähemmistöalueiden lasten perusoikeuksia, on peli näiden lasten osalta pelattu.

Kari Lehtola
Mikkeli"

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Viisaita ajatuksia. Osa 22. Erityisopettaja Kirsi Ihalaisen 10 pointtia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin elokuun puolivälissä  tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 22 esittelen tänään helsinkiläisen erityisopettajan Kirsi Ihalaisen. Kirsi valmistui vuonna 1981 luokanopettajaksi ja vuonna 1989 erityisopettajaksi. Hän on myös  OAJ:n valtuutettu ja luottamusmies.

Kirsin pointit

1. Koko maan kaikissa kolkissa on tähän saakka löytynyt viisasta osaavaa ja taitavaa kouluväkeä. On pidettävä huolta, että jatkossakin on näin ja alueellinen eriarvoisuus koulutuksen sisällöissä tai saatavuudessa ei lisäänny. Koulutukseen kohdistuvat leikkaukset eriarvoistavat alueellisti sekä opiskelijoita, että opetuksen ammattilaisia. Mikään ei tuota yhtä varmasti eriarvoisuutta kuin koulutuspalvelujen heikentäminen.

2. Oppilaiden oikea osallisuus mahduttaa mukaan kaikenlaiset oppijat omine vahvuuksineen ja tuen tarpeineen. Koulu on ennen kaikkea lasten, nuorten ja oppilaiden toimintaympäristö. Oppilaslähtöisyys tai sen puute paistaa läpi heti koulun ovesta sisään astuttaessa.

3. Oppilaan ohjaaminen on kaikkien koulun aikuisten tehtävä. Oppilaan koulupolku ei pääty peruskoulun suvivirteen yhdeksännellä luokalla. Valinnoissa voi tehdä virheitä - se sallittakoon. Oppilaan ohjaamisen velvollisuus voisi jatkua peruskoulun päättymisen jälkeen siinä koulussa, jossa päättötodistus on kirjoitettu. Nuoren turvaverkon rakentaminen tuttujen aikuisten ja palvelupisteiden helpottaa avun pyytämistä kiperissä tilanteissa.

4. Hallintokuntien rajat ylittävän yhteistyön raja-aidat on kaadettava. Kun löytyy toimivia pedagogisia malleja tai ratkaisuja yhdistämään sosiaalitoimen, nuorisotoimen, terveydenhuollon ja koulun yhteistyötä oppilaiden hyväksi, byrokratia väistyköön. Harvoin on kyse isoista rahoista ja yksittäisten hankkeiden laajentumisuhka harvoin todellinen.

5.Erilaisilla pedagogisilla malleilla ja koulujen omaleimaisuudella mahdollistetaan uuden OPS:n  mukainen pedagoginen kehittyminen ja muutos. Kaikkien koulujen toiminnan ei tarvitse olla samanlaista tai noudatella samoja kaavoja. Erilaisuus on rikkaus.

6. Jos haluat oppia jonkun uuden taidon, opetusmenetelmän tai asian tai pedagogisen menetelmän, opeta se toiselle opettajalle. Tätä viisautta voisivat kehittäjärehtorit käyttää sitouttaessaan opettajia uuden opetussuunnitelman käyttöönottoa. Opettajat jakavat mielellään ja avosylin sen, mitä itse osaavat.

7.Koulussa opettajilta edellytetään usein projektin johtamistaitoja suhteessa toisiin aikuisiin ja kollegoihin. Näitä taitoja ei välttämättä ole luontaisesti kaikilla opettajilla, mutta ne on helppo omaksua hyvällä ohjauksella. Opettajat kasvavat tässä tehtäviensä tasolle, jos heille annetaan valtuudet kehittää ja kehittyä.

8. Yhteisopetusta, pariopetusta tai kollegiaalista tukea on vaikea lähteä toteuttamaan ilman selkeää pedagogista melko konkreettista päämäärää tai tehtävänantoa. Tehtävän antajalla – Koulun johtajalla, pedagogisella eteenpäin viejällä - on oltava näkemys siitä, mihin pyritään. Lisäksi pedagogisen johtajan on kyettävä organisoimaan työyhteisö niin, että kaikkien osaaminen otetaan käyttöön ja tulee näkyviin. Turhautunut opettaja ei anna työpanostaan koulun kehittämiseen ja on esteenä toistenkin eteenpäinmenolle.

9. Kiitoksella ja oikealla palautteella esimiehet kouluissa ja kouluhallinnossa saavat alaisensa ihmetekoihin suomalaisen koulun puolesta. Tämä ei tarkoita sitä, että vääryydet ja epäasiallinen ammattiin kuulumaton toiminta sivuutetaan, siihen on puututtava asiallisesti.

10. Työssä jaksaa, jos tehtävät ovat oikean kokoisia ja tavoitteet saavutettavissa. Esimiehen palaute tehdystä työstä on työssäjaksamisen ydin. Tätä tehtävää ei esimies voi kiertää tai delegoida kenellekään toiselle. Jokaisen työyhteisön jäsenen tulee tulla kuulluksi ja nähdyksi ammattiroolissaan.

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Viisaita ajatuksia. Osa 21. Markku Pelkosen pointit

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin elokuun puolivälissä  tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 21 esittelen tänään lahtelaisen Markku Pelkosen. Hän on omien sanojensa mukaan opettaja, norssin paha poika ja digitekemisen lapiomies. Markun mukaan oppimisen digitalisaatio muovaa tapaamme hahmottaa ympäröivää maailmaa ja vaikuttaa tapaamme jäsentää opetusta, oppimista ja oppimistilanteita. Kaiken #digittämisen keskellä on kuitenkin hyvä ottaa hetki happea ja muistaa, ettei kaikkea tarvitse keksiä uudelleen.

Tässä Markun kuusi perusviisautta


1.    Kouluissa tapahtuva oppiminen on tehokkaimmillaan kun ymmärretään oppimisen tavoitteet (oppija, ope) ja osataan vaiheistaa ja sosiaalista oppimistilanteita. Kaikki mikä näyttää erilaiselta ja mielenkiintoiselta ei välttämättä ole tehokasta tai edes eettistä. Muista perusdidaktiikka, mutta älä ole sen orja. Älä rajaa oppimista kouluun. Hyödynnä teknologian tarjoamat mahdollisuudet ja laajenna oppilaiden oppimaisema koulun ulkopuolelle.
2. Haasta  asiantuntijoita ja kollegojasi ja huomaat, että yhä harvempi ymmärtää miten digitalisaatio muuttaa maailmaa. Muista toki, että suurin osa suomen digiguruista ja viisaista on puhunut ITK-päivillä eri termein ja eri asioista vain muutama vuosi sitten. Kysy heiltä mitä ovat oikeasti saaneet aikaan. Haasta osaajia ja vaadi selkokielisiä vastauksia!
3.  Walk-the-Talk & haasta itseäsi. Jos et itse suostu käyttämään digityövälineitä oman ammatillisen kehittymisen tukena, niin miten innostat omat lapsesi tai oppilaat samaan?
Näytä esimerkkiä, johda ja jaa tietoa onnistumisistasi.
4. Älä unohda sisältöjä. Laadukkaan ja merkityksellisen sisällön rooli kasvaa digitalisaation edetessä. Sisältö toki muuttaa muotoaan, mutta osaatko sanoa miten? Kirja ei katoa, mutta tapa jolla kirjaa käytetään muuttuu. Lyödäänkö vetoa? PS. Joko luit uuden opetussuunnitelman? Osaatko sanoa miksi se tulee nopeuttamaan muutosta?
5. Vältä tuuliviirin roolia. Kaikki missä lukee "pedagoginen" ei ole laadukasta, mielekästä tai edes toimivaa. Suomessa on eniten verkkopedagogeja maailmassa (epävirallinen tieto) mutta hiihdämme oppimisen digitalisaatiossa jälkijunassa.  Puheeksiottamisen paikka? Mikä on rehtoreiden rooli oppimisen muutoksessa? Missä on tämän hetken pedagoginen johtajuus?
6.  Muista: Jos oppiminen on sinulle intohimo ja jatkuva kiinnostuksen kohde, et voi epäonnistua. Muista myös, että jos uskot pelkästään opettamiseen, niin  digitalisaatio saaattaa järjestää tiellesi muutaman kepposen. Trick or treat. Voimaa digivääntöön kaikille!

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Viisaita ajatuksia. Osa 20 Jasminiitta Lumpeen pointit

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin elokuun puolivälissä  tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 20  esittelen tänään espoolaisen luokanopettaja Jasminiitta Lumpeen kuusi pointtia. Hän on  kaksoiskelpoinen luokanopettaja ja kuvataideopettaja sekä  kaupunginvaltuutettu.

Jasminiitan kuusi pointtia

1. Opettajille tarjolle paljon ja monipuolisesti uuden opetussuunnitelman mukaista koulutusta!


2. Lapset ja nuoret tarvitsevat konkreettisia kokemuksia ja elämyksiä. Leikkiä, luovuutta, draamaa, taidetta, kädentaitoja, kokeilemista ja retkiä.  Kulttuuri- ja liikuntapolku Kulps! on pidettävä voimissaan ja yhteistyökanavia tarvitaan lisää. Olisi mahtavaa, jos Espoolla olisi koulujen tarpeisiin yhteistyömaatiloja lehmineen ja kanoineen.

3. Ruutuajan lisääntyessä on tärkeää huomioida lasten ja nuorten motorisen kehityksen ja fyysisen hyvinvoinnin edistäminen kaikessa toiminnassa ja oppimisympäristöjen suunnittelusta.

4. Riittävästi resursoidut perheiden tukipalvelut ja oppilashuolto ovat jouhevan koulutyön kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Annetaan opettajille työrauha keskittyä osaamisensa ydinalueisiin ja oppilaiden kanssa toimimiseen.


5. Kouluarjen toimivuutta lisäisi, jos siisteydestä, kunnostustöistä ja vahtimestarintehtävistä vastaavien henkilöiden esimies olisi koulun rehtori. Työnjaon tulisi olla joustavasti koulukohtaisesti sovittavissa.  Kaikkien koulussa työskentelevien aikuisten roolin keskiössä pitäisi olla lasten- ja nuorten hyvinvoinnin, kehityksen ja oppimisen tukeminen. 


6. Korjausta vaativat koulurakennukset tulee remontoida kuntoon nopeutetulla aikataululla. Koulurakennusten kuntoa on seurattava asianmukaisesti ja tarpeelliset korjaukset on tehtävä ajallaan.

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Viisaita ajatuksia. Osa 19. Raimo Hautanen

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin elokuun puolivälissä  tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 19 esittelen tänään seinäjokelaisen Raimo Hautasen ajatuksia koulun tehtävästä ja kasvatuksesta.
Näin hän kuvailee itseään:  " Olen Seinäjoella työskentelevä rehtori, joka aloitti opettajanuransa tasan 40 vuotta sitten. Toki tuohon neljään vuosikymmeneen mahtuu työn lisäksi opiskelua ja toimittajan pätevyyden hankkiminen työharjoittelun kautta." Raimo on ollut mm. Luokanopettaja-lehden päätoimittaja ja useiden lehtien taidekriitikko.

Raimon 6 pointtia

1. Koulu on tehty oppimista varten. Rehtorit, koulusihteerit, laitoshuoltajat ja opetuspäälliköt turvaavat koulun tärkeimmän tapahtuman: Oppilaan ja opettajan vuorovaikutustilanteen. Kaikki byrokratia ja apuammatit ovat olemassa opettajan ja lapsen kohtaamista varten.
2. Yhteiskunta ja siihen kuuluva koululaitos on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Syrjäytymisvaarassa olevat lapset pitää vetää takaisin rekeen. Siinä tarvitaan vankkaa ja tiivistä yhteistyötä kotien sekä sosiaali- ja perhetyön kanssa.
3. Yhteistyö oppilaiden huoltajien ja opettajien kesken on tärkeää. Ikävätkin asiat on helpompi selvittää, kun huoltajat ja opettajat tuntevat toisensa ja arvostavat toisiaan. Vapaamuotoisissa tapahtumissa, kuten retkillä ja myyjäisissä opimme tuntemaan toisiamme.
4. Kouluyhteisön hyvä henki heijastuu ympäristöönsä. Erilaisuutta ja kriittisyyttä tarvitaan, mutta ei veneenkeikuttajia.
5. Uusi opetussuunnitelma kertaa ja kirkastaa vanhoja ja hyväksi todettuja opetusmenetelmiä. Niitä on aina kirjattu suunnitelmiin, mutta nyt ne pitää ottaa käyttöön.
6. Lisätkäämme koulun arkeen myönteisyyttä ja välittämistä. Niillä karkotamme vihan ja kateuden.

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Viisaita ajatuksia. Osa 18. Kirsi Kolun 6 pointtia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin toissa viikolla tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 18 esittelen tänään vantaalaisen aluepäällikön Kirsi Kolun ajatuksia. Kirsi kuvailee itseään  vantaalaisen perusopetuksen sekatyöläiseksi. Takana on 10 vuotta luokanopettajana (josta osa ohjaavana opettajana ja kehittämiskonsulttina open työn ohella), 20 vuotta rehtorina (josta kolme vuotta yhdysrehtorina ja viisi aluerehtorina), kolme vuotta aluepäällikkönä (josta reilut puolivuotta vs. opetuspäällikkönä).  Ja sitten vielä  koulutushommia.


Kirsin pointteja

1. Olemme samassa veneessä: oppilaat, opettajat, huoltajat, hallinto, luottamusmiehet, yhteistyökumppanit. Miksi ajoittain tuntuu kuin tämä unohtuisi? Lasten oppimisen ja kasvun tukeminen on kaikkien meidän yhteinen juttu, sitä voimme auttaa vain hyvällä yhteistyöllä. Ei se aina helppoa ole, mutta ei odoteta toisiltamme mahdottomia. Hyväksytään omat ja toisten puutteet ja tehdään aidosti parhaamme ja luotetaan, että toisetkin tekevät.
2. Kouluun ei sovi vain yhden totuuden toitottaminen. Uusista asioista, vaikkapa nyt digiloikasta, puhutaan niiden tullessa suurilla kirjaimilla. Hyvä pedagogi ymmärtää poimia uudesta sen, mikä lapsille on tarpeen. Erinomainen pedagogi ymmärtää uuden tullessa jättää myös jotakin vanhasta pois. Koulun pitää olla edelläkävijä ja saman aikaan muistaa perinteiden koossapitävä voima.
3. Opettajat osaavat ja haluavat tukea vaikeassakin tilanteessa olevia lapsia. Kaikille lapsille se tuki ei vaan riitä. Osa lapsista tarvitsee sen lisäksi myös muuta apua ja tukea. Nämä haasteet ratkeavat vain koulun ja sosiaali- ja terveystoimen entistä tiiviimmällä yhteistyöllä.
4. Opettajalla on ja tulee olla pedagoginen vapaus. Opettajalla on siis vastuu ja vapaus valita menetelmät, jotka ovat OPS:n mukaisia ja tukevat oppilaan/oppilaiden oppimista ja kasvua. Opettajien välinen yhteistyö ei sitä rajoita, vaan tuo siihen uuden ulottuvuuden ja mahdollisuuden täydentää käytettävissä olevia keinoja.
5. Opettajaurani alussa rehtorini sanoi, että rehtorin työ on turhaa, jos sillä ei ole vaikutusta oppilaisiin. Se on juuri niin. Oikeudenmukainen ja kannustava johtaminen on kouluyhteisön hyvinvoinnin perusta. Rehtorin tehtäväkenttä on paisunut aikalailla. Jotta rehtorit jaksaisivat tulevaisuudessakin kehittää ja kannustaa, pitäisi työnkuvasta ja vastuista aloittaa pikimmiten vakava keskustelu.
6. Vuodesta 1983 saakka olen odottanut (ja jotain yrittänyt tehdäkin) kahta asiaa: uudenlaista opettajien työaikaa ja arvioinnin muuttumista oikeasti arvostelusta oppimista ohjaavaksi arvioinniksi. Odotan edelleen…

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Viisaita ajatuksia. Osa 17. Jorma Kuuselan 7 pointtia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin toissa viikolla tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 17 esittelen tänään vihtiläisen Jorma Kuuselan ajatuksia. Jorma jäi jokin vuosi sitten eläkkeelle opetushallituksen erikoistutkijan tehtävästä. Väitöskirjansa hän teki oppilaiden ajattelun kehittämistä. Hänellä on hyvin monipuolinen kokemus suomalaisesta koulusta Yläluokkien erityisopettajana,  osa-aikaisena matematiikan aineenopettajana, harjoittelukoulun  alaluokkien erityisopettajana  ja osa-aikaisena luokanlehtorina,  erityisopettajan koulutuslinjan opettajana ja tutkijana. Ennen luokanopettajaopintoja on hän ruotsinsuomalaisten lasten opettajana. Hän ehti olla myös kaksi kautta sivistyslautakunnassa ja lukion johtokunnan puheenjohtajana.

Jorma Kuuselan 7 pointtia

1. Terveellisen ja turvallisen oppimisympäristön varmistaminen.

a. Home‐ ja sisäilmaongelmat vihdoinkin hallintaan
b. Yhtenäinen laatusivu  jokaiselle koululle, joista käy ilmi esimerkiksi 

• Koska sisäilman laatu on tarkistettu   

• Mikä on tulos   

• Mihin toimenpiteisiin on tarvittaessa ryhdytty 

• Oppilashuoltopalvelujen saatavuus

• Terveydenhoito ja psykologipalvelut 

• Kuraattori

• Oppimisen tuki

2. Opsin yleisen osan keskeisten kohtien avaaminen jaetun yhteisen käsityksen saavuttamiseksi avaintaitojen monitulkintaisista käsitteistä ja opetuksen painoalueista niiden saavuttamiseksi. Painoalueiksi valitsisin ainakin seuraavat:

a. Oppimaan oppiminen

• Mitä se on?
• Miten siihen päästään?

b. Opetuksen eheyttäminen ja monialaiset oppimiskokonaisuudet

• Mihin tällä pyritään?
• Ovatko ”teemat” ulkoisia (tyyliltään ”metsä”) vai oppilaan ajattelun kehitystä tukevia (tyypiltään ”luokittelu”)?
• Aineiden integrointia tukevat selkeät ja konkreettiset suunnitelmat

c. Miten arviointi saadaan tukemaan avaintaitojen saavuttamista?

3. Arvioinnin pelisääntöjen selkeyttäminen tarvittaessa koulujen ja kuntienkin välisellä yhteistyöllä.

a. Käsitteellinen selkeys muodosta ja tehtävistä 

• Formatiivinen vs. summatiivinen
• Yläluokilla summatiivisen arvioinnin selkeyttäminen ja toistakymmentä vuotta sitten havaittujen systemaattisen vääristymän oikaiseminen reilujen ja realististen jatkokoulutusmahdollisuuksien takaamiseksi.

4. Opettajien täydennyskoulutukseen panostaminen.

5. Rehtorille mahdollisuus toimia koulun pedagogisena johtajana sen sijaan, että aika kuluisi niihin töihin, jotka kanslisti tekisi huomattavasti tehokkaammin huomattavasti pienemmällä palkalla.

6. Kaikilta turhan dokumentoinnin ja ”paperityön” minimoiminen, erityisesti erityisopettajilta ja rehtoreilta.

7. Pitkäjänteinen kehittäminen ja tietoinen irtautuminen hankekulttuurista.

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Viisaita ajatuksia. Osa 16. Pia Kaspin viisi pointtia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin toissa viikolla tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 16 esittelen tänään espoolaisen erityisopettaja Pia Kaspin ajatuksia. Hänellä on muuten synttärit tänään.

Pian 5 pointtia

1. Aikuisilla on halutessaan kyky nähdä lasten ja nuorten ymmärryksen taakse. 
Turvallisten aikuisten myötävaikutuksella lapset ja nuoret oppivat tunnistamaan ja hyväksymään sekä vahvuutensa että vaikeutensa. Omiin taitoihin uskomalla ja luottamalla myös haasteista on mahdollista selvitä, opiskelussa ja elämässä. Meillä kaikilla on mahdollisuus auttaa oppilaitamme nousemaan siivilleen. Parhaiten se onnistuu uskomalla heistä enemmän, kuin mitä he vielä ovat. 


2. Omaan tulevaisuuteen vaikuttamisen halu ohjaa opiskelua parhaiten.
 Arvioidaan yhdessä lasten ja nuorten kanssa heidän omaa näkemystään oppimansa riittävyydestä pitkällä matkalla kohti tulevaisuutta. Annetaan heidän itsensä kertoa, missä tarvitsevat apuamme, mitä haluavat oppia ja missä tuntevat jo olevansa riittävän hyviä. Oppiminen ja opetuksen suunnittelu helpottuu, kun kumpikin osapuoli tietää mitä tehdä, millä aikataululla, miten ja miksi.


3. 3. Pedagoginen uusiutuminen on yhteinen asia.
Täydennyskoulutukseen osallistuminen ei aina ole taloudellisesti tai ajankäytöllisesti mahdollista, vaikka halua siihen laajasti onkin ja oppiminen ja opetuksen suunnittelu helpottuvat. Otetaan työyhteisön monipuolinen osaaminen kaikkien käyttöön järjestämällä koulun sisäistä koulutusta. Suunnitellaan ja toteutetaan uuden opetussuunnitelman mukaisia oppimisprosesseja yhdessä, käytetään luovuuttamme mielekkäiden kokonaisuuksien luomiseksi oppiainerajat unohtaen.
 Ammatillisen kasvun tueksi tarvitaan kollegiaalista keskustelua.
Jokainen opettaja kaipaa työuransa aikana ajatustenvaihtoa kollegoiden kanssa. Vain harvoin pedagogiselle keskustelulle kuitenkaan on aikaa. Luodaan mahdollisuuksia vertaismentoroinnille ja  työnohjaukselle ajankäyttöä joustavasti organisoimalla.


4. Tuen portailla liikkumiseen voi suhtautua toisinkin.
 Kohdennetaan koulukohtaisesti kolmiportaisen tuen resurssit tarkoituksenmukaisesti työyhteisön vahvuudet huomioiden. Annetaan osa-aikaisen erityisopettajan aikaa alkuopetuksessa suoraan tuen tarpeessa oleville oppilaille. Siirretään painopiste kolmannella ja neljännellä luokalla opettajan konsultointiin ja tukemiseen eriyttävän materiaalin ja toimintamallien yhteisellä suunnittelulla. Otetaan viidennellä ja kuudennella luokalla erityisopettaja yhteis- ja samanaikaisopettajaksi. Tehostetaan resurssien mielekästä käyttöä sijoittamalla äidinkielen ja kirjallisuuden, matematiikan sekä kielten tunnit mahdollisuuksien mukaan palkkeihin luokka-asteen sisällä. Pyritään toimimaan joustavasti yhteistyössä eri ammatti- ja hallintokuntien kanssa oppilaan ja perheen tarpeiden määrittelemällä tavalla.

5. Läsnäoloa ja aitoa välittämistä ei koskaan voi saada liikaa.
Oppilailla on oikeus taukoihin oppituntien välillä, ja me opettajat olemme heitä varten myös silloin. Välitunneilla ja siestoilla moni yksinäinen kaipaa kuulluksi tulemista, ja useat tarvitsevat ohjausta, tukea ja valvontaa sosiaalisissa tilanteissa. Ollaan siis olemassa heille kaikin aistein koko koulupäivän ajan ja varataan aikuisten yhteiset ajat iltapäiviin.


Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Viisaita ajatuksia. Osa 15. Kai-Ari Lundellin 6 pointtia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin toissa viikolla tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Nyt ollaan päästy jo numeroon 15. Esittelen tänään  vantaalaisen juuri eläkkeelle siirtyneen luokanopettajan Kai-Ari Lundellin 6 pointtia. Kai-Ari  on monelle tuttu somevaikuttaja, bloggaaja ja vuoden luokanopettaja vm. 2013. Kai-Arin blogi löytyy osoiteesta http://www.properuskoulu.net

Kai-Arin kuusi pointtia

1. Peruskoulun resurssit on palautettava. Kaikki esikouluun ja peruskoulun alaluokille suunnattu raha tulee myöhemmin moninkertaisesti takaisin. Ennaltaehkäisy on inhimillistä ja humaania toimintaa.

2. Inkluusio on julkista heitteillejättöä. Erityiskoulujen ja -luokkien alasajo on ollut hyvin lyhytnäköistä toimintaa. Erityistukea ei ole riittävästi tai sitä ei ole ollenkaan. Kaikista lapsista on huolehdittava. Opettajat on jätetty yksin. Säästökeinoista inkluusio on iljettävin.

3. Suomeen ei tarvita enää yhtään homekoulua. Koulurakennusten säännöllisistä korjauksista säästäminen on silkkaa typeryyttä. Yksikin homeelle altistunut lapsi tai opettaja on liikaa.

4. Peruskoulun luokkakoot on säädettävä lailla. Nykyluokat ovat hyvin heterogeenisia. Sopivat maksimiluokkakoot ovat: 1-3 luokat 18 oppilasta, 4-9 luokat 20 oppilasta. Pienessä ryhmässä voidaan paremmin keskittyä myös syrjäytymisen ehkäisyyn.

5. Opettajien pedagogiseen vapauteen ei saa kajota. Opettaja on koulun asiantuntija ja dynamo. Opettajuuden alentaminen on säälittävää. Opettajarekisteri on rakennettava pikimmiten.

6. Miesopettajia on saatava peruskouluun tavalla tai toisella. Mieskato on ollut hirvittävää. Yhdenvertaisuus kärsii, lapsilla on oltava oikeus myös miesopettajiin. Paras lääke mieskatoon on palkkauksen reipas kohentaminen.

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Viisaita ajatuksia. Osa 13. Antti Piiroisen 7 pointtia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin toissa viikolla tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Nyt ollaan päästy jo numeroon 13. Esittelen tänään Espoossa opettavan Antti Piiroisen  7 pointtia.

Antti on kielten lehtori, Espoon yläkoulujen luottamusmies ja OAJ:n Espoon ja Kauniaisten paikallisyhdistyksen puheenjohtaja ja OAJ pääkaupunkiseudun alueyhdityksen YSI-jaoston jäsen.

Antin 7 pointtia

1. Lisää tietotekniikkaa kouluihin. Digiloikka ei onnistu, jos laitteet eivät ole ajan tasalla.
2. Vähemmän byrokratiaa ja opettajille enemmän aikaa toimia oppilaiden parissa. 
3. Kouluviihtyvyyden kannalta on olennaista, että kouluissa oppilaat järjestävät opettajien avustuksella erilaisia teemapäiviä ja siellä toimii erilaisia oppilastiimejä (mm. liikunta- , ympäristö- , kansainvälisyystiimi). YT-aika ei saa kulua kokonaisuudessaan opettajakunnan yhteisiin suunnittelu- ja kehittämisiltapäiviin.
4. Sisäilmaongelmaiset koulut peruskorjattava perusteellisesti. Asia on jo saanut suurta huomiota mediassa, mutta on edelleenkin äärimmäisen tärkeä ja ajankohtainen.   
5. Monipuolinen kielivalikoima. Harvinaisia kieliä (mm. saksa, ranska, venäjä) on tarjottava joka kunnassa A-kielenä ja kieliryhmien oppilasmäärä, jolla ryhmä perustetaan, on pidettävä matalana. 
6. Koulujen kansainvälistämiseen lisää resursseja. 
7. Kädentaidot kunniaan. Digihuumassa ei saa unohtaa käsitöiden merkitystä. Nuoren kasvun kannalta monipuolisten taitojen kehittäminen on tärkeää. Materiaalihankintarahoitus on pidettävä riittävällä tasolla.

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Viisaita ajatuksia. Ensimmäinen yhteenveto

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin toissa viikolla  tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

ON aika tehdä ensimmäinen  yhteenvetoa 10 pointtilistan pohjalta.

Keskityn tässä koonnassa niihin ajatuksiin, jotka nimenomaan koskettavat kunnan (ei valtion tai koulun tai yksittäisen opettajan) tasoa.

Yhteenvedon tarkoitus olisi saada nyt kommentteja jo tehtyihin ehdotuksiin. Liity parveen!

Mutta sitä ennen muutama sana parviälyn ideasta- johon tämä ajatusten kerjääminen perustuu.

Parviälystä

Parviälyllä/joukkoälyllä  tarkoitetaan tapaa ratkoa ongelmia keräämällä joukolta ihmisiä henkilökohtaisia mielipiteitä, ideoita tai ehdotuksia. Kun ne on koottu, joku koordinoiva taho käsittelee ja kokoaa ne yhteen.

Parviäly on ottanut mallinsa lintuparvesta, joka toiminta yhdessä näyttää älykkäältä.  Jotta vastava ihmisparvi syntyy, jonkun pitää jakaa ainakin alustava aihio yhteisestä kohteesta, jonka ympärille kiinnostuneet ihmiset voivat liittyä jakamaan omia ajatuksiaan.  Osallistujamäärää ei rajata.  Parvet hyödyntävät  osaamista tehokkaimmin pyytämällä mukaan henkilöitä, joilla on aiheeseen liittyvää osaamista tai kiinnostusta. Vastauksiin saadaan diversiteetti kutsumalla mukaan ihmisiä eri kokemustaustasta ja asemista.

30 pointtia

Jäsensin koordinaattorina 10 ensimmäisen viisaita ajatuksia yhdistelemällä niitä "aineistolähtöisesti". Tässä yhteenvedossa ideat on transponoitu (sovitettu, käännetty) kunnan tasolle: siis imperatiiviseiksi kunnan poliittiselle ja hallinnolliselle johdolle. Lisäksi ne on jaettu 12:een osa-alueeseen:

• ERITYISOPETUS
• KOULURAKENNUKSET JA MUUT OPPIMISYMPÄRISTÖT
• KOTI JA KOULU
• KOULUN RESURSSIT
• KUNNAN TOIMINTAKULTTURI
• KUNNAN JÄRJESTÄMÄ TÄYDENNYSKOULUTUS
• OPETTAJIEN  TYÖAIKA
• OPETUSJÄRJESTELYT
• OPETUSTOIMEN  TOIMINTAKULTTUURI
• PAIKALLINEN OPETUSSUUNNITELMA
• REHTORIN TYÖ
• TUKI JA OHJAUS

Esittelen osa-alueet aakkosjärjestyksessä.

ERITYISOPETUS

(1) Kohdennetaan erityisopetuksen lisää resursseja ja jaetaan ne toisin

* ”Pikkuapureista  erityisasiantuntijan rooliin koulussa.” Erityisopettajat  ensisijaisesti opettajien työpareiksi kartoittamaan kunkin luokan tilanteen ja sitten ohjeistavat opettajaa erilaisten tukitoimien muodoista.

* Vahva elatuen panostus nimenomaan alkuopetukseen. Luku- ja kirjoitustaito ehdottomasti kuntoon.

* Erityisopetuksen järjestelyihin joustavuutta ja resursseja nopeisiinkin toimenpiteisiin, sosiaali- ja terveystoimen sekä opetustoimen yhteistyö erityisen tärkeää.

(2) Erityisluokkien alasajo pysäytettävä

* Liika integraatio ei ole kenenkään etu.

KOULURAKENNUKSET JA MUUT OPPIMISYMPÄRISTÖT

(3) Koulut kuntoon

* Korjataan välittömästi huonokuntoiset koulutilat sekä ennakoidaan tarkastuksilla tulossa olevia sisäilma- ja homeongelmia.

* Tilat kuntoon/ Toimivat  ja terveelliset tilat kaikkiin kouluihin

* Rakennetaan selkeä ohjelma, jonka mukaisesti sisäilmaongelmaisten koulujen korjaukset hoidetaan kuntoon. Ohjelma sisältää aikataulutavoitteet, budjetin, rahoitusratkaisut ja selkeät vastuut kuntien ja valtion välillä.

(4) Ei enää palatseja

* Riittää, kun opetustilat  terveet ja asialliset, monipuoliset ja käytännölliset. Ei arkkitehtonisesti kalliita ratkaisuja vaan perusrakentamista.

(5) Ympäristö monipuoliseksi

* Oppimisympäristöt kaikille innostaviksi tuomalla kouluun ilo, värikkyys ja monenlaiseen tarkoituksenmukaiseen toiminnallisuuteen ohjaava oppimisympäristö.

* Koulujen piha-alueet rakennettava lähiliikuntapaikoiksi, näin oppilaiden liikkumista ei voi estää. Samalla lähiliikuntapaikka palvelisi perheitä vapaa-ajalla ja jopa kesäasukkaita kesäisin.

KOTI JA KOULU

(6) Resursseja (aikaa, osaamista) mahdollistaamaan avointa kodin ja koulun yhteistyötä

* Enemmän  huoltajayhteistyötä, oppilaan osallisuutta  unohtamatta.

* Mitä luontevampia ja arkipäiväisempiä yhteistyön muotoja syntyy ja löydetään, sitä vaivattomammin ja tuotteliaammin arki sujuu. Yhteisö suojaa, kantaa ja kannustaa myös silloin, kun ollaan isojen haasteiden edessä. Peloille ei synny kasvualustaa siellä, missä asiat on luvallista ottaa puheeksi ja toista osataan kuunnella ja kuulla.

KOULUN RESURSSIT

(7) Resurssit kuntoon ja harkintaa suuntaukseen

* Perusopetuksen kivijalkaan, alakouluun, tarpeeksi panostuksia./ Alakoulut ovat kasvatuksen ja koulutuksen kivijalka. Sinne tarvitaan resurssiloikka.

* Opetusryhmissä pitää olla riittävä määrä opetuksen ammattilaisia suhteessa oppilaisiin./ Riittävän pienet ryhmäkoot ja riittävästi opettajia.

* Oppilaalle opettajan aikaa.

KUNNAN TOIMINTAKULTTURI

(8) Laadulliset tavoitteet ohjaamaan perusopetuksen taloudellista resurssointia

* Kunnan onnistuminen  perusopetuksen järjestäjänä vaatii pitkäjänteisen yli vaalikausien ulottuvan strategia,  missä laadulliset tavoitteet ohjaavat taloudellista päätöksentekoa eikä päinvastoin.

* Lisää budjetista päättävien arvostusta koulutusta kohtaan, niin että opetuksen resursseihin satsataan suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti.

KUNNAN JÄRJESTÄMÄ TÄYDENNYSKOULUTUS

(9) Täydennyskoulutukselle kehittämisohjelma

* Rakennetaan täydennyskoulutuksen kehittämisohjelma tiiviissä vuorovaikutuksessa kentän koulujen, opettajien ja rehtoreiden kanssa. Meidän pitää osata vastata aidosti siihen, millaista opettajuutta tulevaisuuden koulussa ja yhteiskunnassa tarvitaan.

* Rakennetaan systemaattinen  rehtoreiden ja opettajien  täydennyskoulutusohjelma. Sen sisällöt perustuvat tulevaisuuden koulun kehittämistarpeisiin johtamisesta pedagogiseen kehittämiseen ja kulloinkin koulutuspolitiikassa määriteltyihin painopistealueisiin asti.

* Laaditaan täydennyskoulutukseen jokaiselle opettajalle yksilölliset ja yhteistoiminnalliset oppimispolut.

(10) Ei vain suunnitella vaan myös järjestetään täydennyskoulutusta

* Järjestetään opettajien täydennyskoulutus  säännölliseksi, tavoitteelliseksi ja tukemaan koulujen toimintakulttuurin muutosta/ Täydennyskoulutuksen kytkeminen koulun kehittämiseen (Työstä YT:lla)

* Järjestetään digitaalista täydennyskoulutusta (webinaarit)

(11) Määrätään täydennyskoulutusvelvoite (ja luodaan sille edellytykset)

* Määritellään jokaiselle opettajalle ja rehtorille vuosittainen velvoite ja oikeus täydennyskoulutukseen osallistumiseen ohjelman sisältöjen mukaisesti/ Opettajien täydennyskoulutus kuntoon. Ammattitaidon kehittäminen tulee olla todelliseen tarpeeseen perustuvaa ja säännöllistä ja velvoittavaa.

* Kytketään palkkaus  sitoutumiseen päivittämään osaamisensa voimassa olevan opsin mukaiseksi. Perusteeksi tälle riittävät peruskoulun periaatteet ja lasten perusoikeudet.

(12) Vahvistetaan työssoppimisen mahdollisuuksia

* Systemaattista työnkiertoa.

OPETTAJIEN  TYÖAIKA

(13) Heti mukaan työaikakokeiluihin

* Opettajien työaikaa koskevilla uusilla kokeiluilla on kiire.  On luotava työaikamalli, joka tukee opettajaa muuttuneen työnkuvan hallinnassa./ Opettajille läpinäkyvästi palkattua opetuksetonta aikaa suunnitella, kehittää ja tehdä yhteistyötä./ Lähdetään rohkeasti mukaan jo 2017-18 alkaviin vuosityöaikakokeiluihin.

(14) Karsitaan turhaa paperityötä

* Liika byrokratia karsittava, opettajan saatava tehdä sitä työtä, mikä on koulun ja opettamisen tarkoitus./ Luovutaan turhasta lomaketyöstä ja saadaan näin isää aikaa opetukseen.

(15) Työaikaa yhteissuunnitteluun

* Monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttaminen koulujen pedagogisen kehittämisen keskiöön. Opettajien yhteissuunnittelu ja yhteiset pedagogiset projektit lisääntyvät.

* Opettajien yhteissuunnittelu ja yhteiset pedagogiset projektit lisääntyvät ja vahvistavat samalla koulun yhteisöllisyyttä ja moniammatillista yhteistyötä. Yhteisiin projekteihin ja toteutukseen otetaan mukaan myös koulun muu henkilöstö.

OPETUSJÄRJESTELYT

(16) VSOP henkiin!

* Vuosiluokaton alkuopetus (2-3 v), yhteissolussa ja yhteisopettajuudella. 3. luokalle siirrytään joustavasti, mutta vasta kun alkuopetuksen perusoppimäärä välineainessa on hallussa. Vielä parempi on, jos saada vuosiluokaton esi-ja alkopetussolu.

(17) Rohkaistaan johtamispuheessa yhteisopettajuutta

* Enemmän yhteisopetusta, pariopetusta, kollegiaalista tukea.

Enemmän yhteisopetusta, pariopetusta, kollegiaalista tukea, joustavuutta, läpinäkyvyyttä,

(18)  Malttia digiloikkaan

* Digiloikasta tai yksittäisestä kehittämishankkeesta ei voi tulla toimintaa ohjaava asia, sillä niin laajat ovat ne tavoitteet ja haasteet, mitä tämän päivän koululta odotetaan.

OPETUSTOIMEN  TOIMINTAKULTTUURI

(19) Vahvistetaan kaikilla tasoilla luottamuksen ja yhteistyön kulttuuria

* Eri ammattilaisten, eri ikäisten ja erityyppisten koulun aikuisten on tärkeä löytää kunnioittava, kuunteleva, arvostava ja reagoiva tapa tehdä työtä yhdessä päämäärien eteen. Tässä ei titteli auta, onnistuminen perustuu luottamukseen/ Luottamuksen kulttuuri.

* Kulttuuri, jossa  asiat on luvallista ottaa puheeksi ja toista osataan kuunnella ja kuulla.

* Positiivinen lähestymistapa asioihin

* Avoin yhteisöllisyys. Oppilaat, opiskelijat, vanhemmat, naapurusto, yritykset, yhteiskunta luomaan ja uudistamaan koulu siksi, mikä se voi olla.

(20) Luodaan kokeilemiseen ja erehtymiseen kannustava ilmapiiri

* Erehtymisen salliminen. Suomalaisia vaivaa oikeassa olemisen pakko ja erehtymisen pelko. Voimme rohkaista toisia ja itseämme yrittämään rennommin ja nauttimaan virheistämme.

* Uskallus (rajojen rikkominen).Yritetään. Kokeillaan. Opettajia ja rehtoreita tulee kannustaa ja tukea uudenlaisten toimintatapojen käyttöönotossa ja kokeilemisessa.

(21 Lisää  arvoa hyvinvoinnille ja mielenterveydelle

* Vaalitaan mielenterveyttä lapsuus- ja nuoruusvaiheessa.

(22) Puretaan byrokratiaa

* Byrokratia ja hallinto kevyeksi.

(23) Ei tingitä turvallisuudesta

* Asiat, jotka voi ennakoida, kannattaa ennakoida. Ainakin turvallisuuteen liittyvät. Asiat, joita ei voi ennakoida, kannattaa silti ennakoida.

PAIKALLINEN OPETUSSUUNNITELMA

(24) Muutetaan arviointia rohkeasti

* Räjäytetään vanhat perinteet ja rakennetaan oppimisen ja osaamisen arviointikäytännöt uusiksi kohti vuorovaikutteista ja jatkuvaa oppimisen ja osaamisen arviointia, jossa on selkeät ja johdonmukaiset kansalliset ja paikalliset sisällöt ja tavoitteet.

(25) Kunnioitetaan johtamispuheessa opettajuutta

* Vaikka opettaja olisi kuinka "ohjaaja" ja "oppimisen mahdollistaja", ei aikuisen vastuusta pääse kiemurtelemaan. Aikuinen ohjaa, opettaa, kasvattaa, antaa esimerkin ja palauttaa pelikentälle, sääntöjen ja rajojen sisälle.

* Opettaminen on etuoikeus!

* Opettajan rooli on aina vain tärkeämpi laadukkaassa opiskelussa.

(26) Varmistetaan, että perusasiat on pääasia

* Kaikista ilmiöistä huolimatta peruskoulusta tulee saada hyvät perustaidot ja - tiedot./ Lukeminen, kirjoittaminen ja matematiikka keskiöön/ Luku- ja kirjoitustaito ehdottomasti kuntoon.
/Vuosiluokkien 1-2 vahvojen perustaitojen opetusta.

* Yleissivistys  jäsentää kvasitiedon ja propagandan kaaosta. (vrt. Tuntijako)

(27) Tuetaan kouluja liikunnan lisäämista  

* Liikuntaa ennen ruokailua!

REHTORIN TYÖ

(28) Arvostetaan konkreetisti esimiestyötä

* Esimiestyön tärkeys. Rehtorien työn tukeminen ja johtamisjärjestelmän kehittäminen on koko koulun etu.

* Hyvä johtajuus rakentuu yhdessä, eikä se keskity yksilöpalvontaan.

* Jokainen rehtori ansaitsee hyvän esimiehen.

TUKI JA OHJAUS

(29) Lisää resursseja oppilaan ohjaukseen

* Resurssien lisääminen oppilaanohjaukseen

* Tehostetaan ohjausta perusopetuksen viimeisillä luokilla.

(30) Huomio tukeen eikä papereihin

* Kolmiportaisen tuen raportoinnin taakkaa pitäisi keventää  (kunnankin tasolla).  Paperille kirjoitetut tuet eivät auta mitään, jos ne eivät jalkaudu käytäntöön. Opettajien energia  ja ajankäytön painopiste konkreettisten tukitoimien toteuttamiseen, ei paperitöihin.

* Byrokratian ja hallinnon riittävää keveyttä niin, että niin varhaiskasvatuksesta kuin oppilashuollossa lapsen avun tarpeisiin voidaan reagoida nopeasti.

PARVIÄLYTEHTÄVÄ: Ovatko kaikki 30 ideaa arvokkaita ja tehokkaita? Onko niissä kaikki arvokas ja tehokas?