Vinkkejä tietokirjan kirjoittamisesta innostuneille.

OLEN ollut mukana Espoon perinneseuran toiminnassa muistaakseni vuodesta 2008 alkaen. Seuran  keskeinen toimintamuoto on kirjojen kirjoitaminen ja niiden julkaiseminen. 

Ensimmäinen kirja julkaistiin vuonna 2000, ja tuorein  Kari Forsbergin "Kummitustarinoita Espoosta" ensi torstaina klo 18. Julkistaminen tapahtuu turvallisuussyistä Skypessä.

OSANA tilaisuutta neljä muuta kirjoja kirjoittanutta perinneseuralaista Esko  Uotila, Tarja Rae, Nina Mäkelä  sekä minä kerromme omien "vanhojen" kirjojemme syntyprosessista. 

Kuvasin ja editoin kolmen muun  muutaman minuutin vinkkiclipsit eilen.  

Tänään kuvaan vielä omaa prosessiani, kun toimitin elämänkertakirjaa kouluneuvos Atso Vilkkijärvestä.

"Usein ensimmäisenä – Atso Vilkkijärven taival rahastajapojasta opetusneuvokseksi / toim. Martti Hellström – 2016

Espoon entisen koulutoimenjohtajan Atso Vilkkijärven 254-sivuinen muistelmateos “Usein ensimmäisenä. Atso Vilkkijärven taival rahastajapojasta opetusneuvokseksi” on mielenkiintoinen ja jännittävä elämäntarina ja sukukertomus, mutta se on myös enemmän. Teos piirtää lukijalle kuvaa suomalaisen koulun matkasta 1940-luvun supistetuista kansakouluista moderniksi kansainvälisesti arvostetuksi nykyjärjestelmäksi. Erityisesti esillä on Espoon koulutoimen kehitys peruskoulu-uudistuksen kitkaisestakin sisäänajosta tämän päivään menestystarinaan saakka."

7 omaa vinkkiäni

1. Oma kiinnostus ja kirjan aiheen liittyminen omaan kokemusmaailmaan ovat tosi tärkeitä. Prosessin kanssa jaksaa  paremmin, jos aihe  oikeasti kiinnostaa itseä ja jos tuntee  edes kohtuullisesti aihealuetta entuudestaan.  Eikä haittaa, jos arvelee, että se kiinnostaa muitakin :-)

2. Kirjalla on aina muoto ja sisältö. Muodolla tarkoitan rakennetta, strukturia ja tyyliä. 

Atson kirjassa rakenne oli kronologinen. Päälukuja oli 12. Luku vaihtui elämäntilanteiden muuttuessa. Lukujen olisi hyvä olla about samanpituisia.  Tein kullekin luvulle esillisen "sisäänmeno" sivun.

Kirjan alkuun tulee yleensä tiivis esipuhe, joka on kirjan "myyntipuhe". Kirjan loppuun tulee jälkisanat.  Me laitoimme sinne myös  henkilö/asiahakemiston.  

Muotoon kuuluu myös ratkaisu kuvien ja ns. inserttien käytöstä. Itse virkistin tekstiä pikku tarinoilla,  leikkeillä ja toisten ihmisten  kommenteilla.  On  myös hyvä miettiä otsikointisysteemi; kuinka monta eri tasoista otsikkoa on käytössä? Ovatko otsikot lausemuodossa?  Mitä fonttia käytetään? 

3. Kirjan keskeisin juttu on sisältö. Mistä löytää dataa, jota kirjoittaja muokkaa tiedoksi? Tässä tapauksessa olin Hannu Hanhi. Atsolla oli valtavasti materiaalia tallella: valokuvia, muistiinpanoja, kirjeitä jne.  Ne erotettiin  pääteksistä eri fonteilla ja usein myös väripohjalla. 

Pääosin aineisto syntyi muutaman viikon välein pidetyissä haastattelusessioissa. Minä nauhoitin keskustelut Atson ja hänen vaimonsa kanssa, kirjoitin niistä luonnokset  ja Atso reflektoi- ja  paranteli. 

Valokuvien digitoiminen tehtiin ihan älykännykällä, mutta suosittelen kuitenkin skannausta.  

Kun rakenne, karkea sisällysluettelo oli tehty jo alussa, oli mahdollista hioa tekstiä mistä luvusta tahansa alkaen.

4. Kun miettii, mitä ja miten kirjoittaa, on ratkaistava keille sitä ensisijaisesti tekee. Asiantuntijoille? Tavallisille ihmisille? Kaikille on hyvä kirjoittaa hyvää suomea  lyhyin lausein. Maino  ohje on, että yksi kappale käsittelee yhtä asiaa, väitettä perusteluineen.

5. Kirja on myös taitettava. Hoidin sen Macin pages-ohjelmalla, mikä ei ole kovin kaksinen työkalu taittoon. Mutta helppo. Sitten koko hoito pdf:ksi.

6. Teksti pitää oikolukea useita kertoja.  Voi sitä kirjoitusvirheiden määrää!  Tähän kannattaa varata aikaa. Ja pyytää tarkkasilmäisiä kavereita avuksi.

7. Siten on valittava hyvä kirjapaino. Pyydä tarjouksia. Ja on päätettävä painosmäärä. Yleensä ns. omakustanteissa muutama sata tulee usein  suhteellisesti paljon edullisemmaksi kuin muutama kymmenen.

Vielä ehdit!

Tervetuloa Espoon perinneseuran  maksuttomaan  Kummitus-webinaariin torstaina 26.11 klo 18 !

Espoon perinneseura julkistaa jälleen uuden kirjan.  Kari Forsberg on koonnut kummitustarinoita Espoosta. Kauniin kirjan on taittanut ja kuvittanut Leena Yrjölä. Webinaarissa kirjan tekijä kertovat kirjastaan, ja kuullaan ja nähdään yksi näistä keromuksista.  Lukijana on Jukka Jokiranta Espoon työväenteatterista. 

Kirjan esittelyn jälkeen perinneseuran tietokirjailijat antavat vinkkejä oman tietokirjan kirjoittamista harkitseville.

Webinaari  toteutetaan  skypekokouksena. Linkki lähetetään erikseen tapahtumaan ilmoittautuville. Ilmoittaudu tänne https://bit.ly/ilmoittaudu-26112020

Lisätietoja Espoon perinneseurasta osoitteessa :

https://espoonperinneseura.net

https://www.facebook.com/EspoonPerinneseura

 

100 suurta kasvattajaa

HUOMAAN työstäväni kolmea kirjaa yhtä aikaa. Ylienergisyys etsii uoman purkautua.

Yhdelle kirjoista  on oikein kustantajakin. Olen ollut hankkeessa mukana kesäkuusta alkaen. Kirja ilmestyy syyskuussa, ja sitä esitellään Helsingin kirjamessuilla lokakuussa. Siitä enemmän myöhemmin. Sen voi kai kuitenkin paljastaa, että kouluun se liittyy.

TOINEN kirja näyttää syntyvän hitaammin. Joku saattoi huomatakin, että työryhmämme  Evinsalo- Hellström- Holste- Wass oikein etsiskeli taidekasvattajia haastateltavaksi vuosi sitten. Koehaastattelut on tehty, ja demo-osuuksia käydään taas läpi torstaina. Yhdelle kustantajalle ideaa on jo tarjottu, muttei mennyt läpi. Jatkamme työstämistä.

KOLMAS kirja: 100 suurta kasvattajaa on ollut neljä vuotta telakalla. Kirjanteko  alkoi  kesällä 2010, ja päättyi vuonna 2013. Noin kolmen vuoden ajan  tapasimme Kansasen Pertin kanssa OKL:n ruokalassa ja hioimme tekstejä.  Homma pysähtyi laakista. Sen verran veti hapoille, että kustantajaehdokas  piti sitä ainulaatuisena, mutta ei uskonut löytävänsä sille lukijoita. (No sen jäleen on sitten tehty monta muuta kirjaa).

Kaivoin käsikirjoituksen tänään uudelleen  esille, ja faceliftasin  yhtä pötlöä about 40  pedagogia. Uusi versio syntyy muutamassa päivässä, mutta tekstiä on vielä hiottava yhdessä Kansasen  kanssa. Väänsin oikein kansiaihionkin.

OLEN  näistä kaikista kirjoista innoissani, mutta tämä kolmas voi olla itselleni  kaikkein rakkain. Olen saanut käyttää sitä tehdessä hyväkseni 45 vuoden aikana tekemäni muistiinpanot.

 Kirjassa tarkastellaan kasvatuksen historiaa  henkilöiden kautta esittelemällä 100 merkittävintä kasvattajaa. Millä perusteilla valita vain sata ja juuri nämä sata? Lukuun sata ei ole kestävää syytä, se vain tuntuu riittävältä. Miksi juuri nämä henkilöt? Yhtenä keskeisenä valintakriteerinä on ollut kasvattajan ajatusten ja tekojen tähän päivään asti kantanut vaikutusvoima, nimenomaan länsimaiseen kasvatukseen. Toki vaikutusvoiman arvioiminen on vaikeaa.

Mukaan on valittu pedagogiikan historiaan pysyvästi jääneitä henkilöitä eri puolillta maailmaa ja eri aikakausilta. Vahvimmin esillä ovat englantilaiset, ranska- laiset, saksalaiset, sveitsiläiset, ukrainalaiset, venäläiset sekä tietysti antiikin Kreikan ja Rooman kasvattajat. Osan maine perustuu uusien kasvatusta koskevien päämäärien, näkemysten, teorioiden, menetelmien ja perusteluiden ideoimiseen. Osa taas on mukana käytännön kasvattajina, jotka ovat toteuttaneet konkreetisti ensimmäisten joukossa uudenlaisia ratkaisuja.

Tänään uutena markkinoitavilla ideoilla on usein pitkät, unohdetut juuret. Historian kirjoihin päästään kuitenkin aina myös sattumanvaraisesti. Juuri mitään ei kukaan keksi tyhjästä. Maineen saa aina vain joku monista. Joku saa antaa uudelle ajatukselle kasvot, ja idea kirjataan hänen nimiinsä. Mukaan ei ole otettu ketään yhä elävää, eikä lainkaan suomalaisia kasvattajia. Heistä ilmestyy myöhemmin erillinen teos. Niin toivon.

Kirjoittajat tietysti vastaa valinnoista. Meitä on kaksi. Toisella on  37 vuoden kokemus opettajana, rehtorina ja käytännön koulupoliitiikkona. Pitkä kokemus  toki antaa valintoihin eväitä. Mutta valintoja on myös pystyttävä perustelemaan kasvatuskäytäntöjen ja -ideoiden taustalla olevien teorioiden kannalta. Tämä on ollut mahdollista, koska toinen kirjoittajista on kasvatustieteen emeritusprofessori Pertti Kansanen, aiheen ehdottimia auktoriteetteja Suomessa.

Kirjasta on tarkoitus tulla yleistajuinen tietokirja, joka on kirjoitettu kaikille kasvattajille ja kasvaville. Tavoitteena on auttaa itse kutakin ymmärtämään syvemmin kasvatusta ja opetusta sekä sen ikuisia kysymyksiä. Tarkoitus on, että teoksesta avautuisi sopivan yksinkertaistettu näkymä länsimaisen kasvatuksen historiaan. Tällainen ote sopii hyvin myös pitkän toimittajan uran tehneelle kirjoittajalle. Kirjaa ei tarvitse lukea kerralla eikä alusta loppuun.

Olen varma, että jos teos painetaan, se  herättää lukijoissa kiinnostusta jopa arvostusta edellisten sukupolvien kasvattajien työtä kohtaan. Olisi hienoa, jos se pystyisi lisäksi vahvistamaan lukijoiden edellytyksiä ymmärtää 2010-luvun koulutuskysymyksiä osana vuosisatojen aikana jatkuvasti elänyttä kasvatus-perinnettä.

Yhdessä oppiminen

HIENO päivä. Seuraava kirja, jota olen saanut olla työstämässä, on jo taittovaiheessa. Nyt hiotaan vielä ns. lievetekstejä, joissa esitellään tekijät. Komeaan riviin olen päässyt:

Martti Hellström on KT, opetusneuvos, luokanopettaja ja rehtori, jonka vuosina 1989–2014 johtama Espoon Auroran koulu tunnetaan innovatiivisena, pedagogisesti vahvasti yhteisöllisenä kouluna.
"Rehtori voi omalla asenteellaan edistää oppilaitoksensa uudistumista."

Peter Johnson, KT, on soveltanut yhteistoiminnallisen johtamisen menetelmiä opettajana, rehtorina ja Kokkolan kaupungin sivistysjohtajana. Kuntaliitto ja Opsia myönsivät hänelle lokakuussa 2015 Sivistyksen suunta -palkinnon.
"Yhteistoiminnallinen työskentely on tuonut joustavuutta ja elävyyttä sivistystoimen johtoryhmän työhön."

Asko Leppilampi on KM, PkO, yrittäjä ja työyhteisövalmentaja. Hän on tuonut 25 vuoden ajan yhteistoiminnallisuuden filosofiaa ja toimintatapoja Suomeen rehtorina, kouluttajana, valmentajana ja tietokirjailijana.
"Hyvään kehittämisprosessiin kuuluu, että juuri mitään ei anneta valmiina vaan kaikki luodaan yhdessä."

Pasi Sahlberg on vieraileva professori Harvardin yliopistossa ja KT. Hän on luonut kansainvälisen uran koulutuksen asiantuntijatehtävissä Maailmanpankissa ja Euroopan koulutussäätiössä ja on huippusuosittu puhuja maailmalla.
"Kun opiskellaan yhdessä yhteisten päämäärien saavuttamiseksi, sitoutuminen opiskeluun syvenee."

SIVUJA kirjassa on 250, ja hinta on 29 €. Ei paha. Kirja ilmestyy marraskuussa, ja se on näkyvästi esillä ensi tammikuun Educassa.

Näin kirjaa mainostetaan
"Yhteistoiminnallisessa oppimisessa työskennellään pienryhmissä. Opettaja innostaa ja ohjaa, ja oppiessa syntyy sosiaalisia taitoja, oppimisen iloa ja positiivista yhteisöllisyyden tunnetta.

Yhdessä oppiminen on ajankohtainen, 2020-luvulle päivitetty teos yhteistoiminnallisuudesta, sen perusteista ja menetelmistä. Vuoden 2016 opetussuunnitelman myötä peruskouluille ja lukioille tarjoutuu mahdollisuus uudistua.

Kirjan voi lukea itsenäisesti tai sitä voi käyttää yhteistoiminnallisen oppimisen tapaan. Kirja soveltuu opettajille ja opetuksesta päättäville kaikilla hallinnon ja politiikan tasoilla."

Nyt tilattavissa: Erkki Kangasniemi. Kovan pelin taktikko

ERKKI KANGASNIEMI
Kovan pelin taktikko

Martti Hellström ja Timo Kettunen ovat toimittaneet kirjan Erkki Kangasniemestä, liikunnan-opettajasta, apulaisrehtorista ja Suomen pitkäaikaisimmasta järjestöjohtajasta. OAJ:öä Kangasniemi johti 19 vuotta vuoteen 2010 saakka. Työ jatkuu OSJ:n puheenjohtajana.

Jäädessään eläkkeelle Erkki vannoi, ettei muistelmia tule. Tässä ne kuitenkin tulevat toimittajien pitkän uuvutustyön seurauksena. Kirja tallentaa Erkin elämänuran merkittäviä vaiheita, tarinoita ja sattumuksia sekä avaa samalla uusia näkökulmia myös suomalaisen koulun kehitykseen.

Kirjan ensipainoksen tilasi 40 vuotta täyttävä OSJ. Uuden tilauspainoksen myy yksinoikeudella Lo- tarvike Oy. Kirjan hinta on 33 €. Lisäksi laskutetaan postituskulut.

Sitovat tilaukset osoitteella toimisto@suomenluokanopettajat.fi