Vinkkejä tietokirjan kirjoittamisesta innostuneille.

OLEN ollut mukana Espoon perinneseuran toiminnassa muistaakseni vuodesta 2008 alkaen. Seuran  keskeinen toimintamuoto on kirjojen kirjoitaminen ja niiden julkaiseminen. 

Ensimmäinen kirja julkaistiin vuonna 2000, ja tuorein  Kari Forsbergin "Kummitustarinoita Espoosta" ensi torstaina klo 18. Julkistaminen tapahtuu turvallisuussyistä Skypessä.

OSANA tilaisuutta neljä muuta kirjoja kirjoittanutta perinneseuralaista Esko  Uotila, Tarja Rae, Nina Mäkelä  sekä minä kerromme omien "vanhojen" kirjojemme syntyprosessista. 

Kuvasin ja editoin kolmen muun  muutaman minuutin vinkkiclipsit eilen.  

Tänään kuvaan vielä omaa prosessiani, kun toimitin elämänkertakirjaa kouluneuvos Atso Vilkkijärvestä.

"Usein ensimmäisenä – Atso Vilkkijärven taival rahastajapojasta opetusneuvokseksi / toim. Martti Hellström – 2016

Espoon entisen koulutoimenjohtajan Atso Vilkkijärven 254-sivuinen muistelmateos “Usein ensimmäisenä. Atso Vilkkijärven taival rahastajapojasta opetusneuvokseksi” on mielenkiintoinen ja jännittävä elämäntarina ja sukukertomus, mutta se on myös enemmän. Teos piirtää lukijalle kuvaa suomalaisen koulun matkasta 1940-luvun supistetuista kansakouluista moderniksi kansainvälisesti arvostetuksi nykyjärjestelmäksi. Erityisesti esillä on Espoon koulutoimen kehitys peruskoulu-uudistuksen kitkaisestakin sisäänajosta tämän päivään menestystarinaan saakka."

7 omaa vinkkiäni

1. Oma kiinnostus ja kirjan aiheen liittyminen omaan kokemusmaailmaan ovat tosi tärkeitä. Prosessin kanssa jaksaa  paremmin, jos aihe  oikeasti kiinnostaa itseä ja jos tuntee  edes kohtuullisesti aihealuetta entuudestaan.  Eikä haittaa, jos arvelee, että se kiinnostaa muitakin :-)

2. Kirjalla on aina muoto ja sisältö. Muodolla tarkoitan rakennetta, strukturia ja tyyliä. 

Atson kirjassa rakenne oli kronologinen. Päälukuja oli 12. Luku vaihtui elämäntilanteiden muuttuessa. Lukujen olisi hyvä olla about samanpituisia.  Tein kullekin luvulle esillisen "sisäänmeno" sivun.

Kirjan alkuun tulee yleensä tiivis esipuhe, joka on kirjan "myyntipuhe". Kirjan loppuun tulee jälkisanat.  Me laitoimme sinne myös  henkilö/asiahakemiston.  

Muotoon kuuluu myös ratkaisu kuvien ja ns. inserttien käytöstä. Itse virkistin tekstiä pikku tarinoilla,  leikkeillä ja toisten ihmisten  kommenteilla.  On  myös hyvä miettiä otsikointisysteemi; kuinka monta eri tasoista otsikkoa on käytössä? Ovatko otsikot lausemuodossa?  Mitä fonttia käytetään? 

3. Kirjan keskeisin juttu on sisältö. Mistä löytää dataa, jota kirjoittaja muokkaa tiedoksi? Tässä tapauksessa olin Hannu Hanhi. Atsolla oli valtavasti materiaalia tallella: valokuvia, muistiinpanoja, kirjeitä jne.  Ne erotettiin  pääteksistä eri fonteilla ja usein myös väripohjalla. 

Pääosin aineisto syntyi muutaman viikon välein pidetyissä haastattelusessioissa. Minä nauhoitin keskustelut Atson ja hänen vaimonsa kanssa, kirjoitin niistä luonnokset  ja Atso reflektoi- ja  paranteli. 

Valokuvien digitoiminen tehtiin ihan älykännykällä, mutta suosittelen kuitenkin skannausta.  

Kun rakenne, karkea sisällysluettelo oli tehty jo alussa, oli mahdollista hioa tekstiä mistä luvusta tahansa alkaen.

4. Kun miettii, mitä ja miten kirjoittaa, on ratkaistava keille sitä ensisijaisesti tekee. Asiantuntijoille? Tavallisille ihmisille? Kaikille on hyvä kirjoittaa hyvää suomea  lyhyin lausein. Maino  ohje on, että yksi kappale käsittelee yhtä asiaa, väitettä perusteluineen.

5. Kirja on myös taitettava. Hoidin sen Macin pages-ohjelmalla, mikä ei ole kovin kaksinen työkalu taittoon. Mutta helppo. Sitten koko hoito pdf:ksi.

6. Teksti pitää oikolukea useita kertoja.  Voi sitä kirjoitusvirheiden määrää!  Tähän kannattaa varata aikaa. Ja pyytää tarkkasilmäisiä kavereita avuksi.

7. Siten on valittava hyvä kirjapaino. Pyydä tarjouksia. Ja on päätettävä painosmäärä. Yleensä ns. omakustanteissa muutama sata tulee usein  suhteellisesti paljon edullisemmaksi kuin muutama kymmenen.

Vielä ehdit!

Tervetuloa Espoon perinneseuran  maksuttomaan  Kummitus-webinaariin torstaina 26.11 klo 18 !

Espoon perinneseura julkistaa jälleen uuden kirjan.  Kari Forsberg on koonnut kummitustarinoita Espoosta. Kauniin kirjan on taittanut ja kuvittanut Leena Yrjölä. Webinaarissa kirjan tekijä kertovat kirjastaan, ja kuullaan ja nähdään yksi näistä keromuksista.  Lukijana on Jukka Jokiranta Espoon työväenteatterista. 

Kirjan esittelyn jälkeen perinneseuran tietokirjailijat antavat vinkkejä oman tietokirjan kirjoittamista harkitseville.

Webinaari  toteutetaan  skypekokouksena. Linkki lähetetään erikseen tapahtumaan ilmoittautuville. Ilmoittaudu tänne https://bit.ly/ilmoittaudu-26112020

Lisätietoja Espoon perinneseurasta osoitteessa :

https://espoonperinneseura.net

https://www.facebook.com/EspoonPerinneseura