Kirjoja

Kirjoja

lauantaina, maaliskuuta 28, 2020

Päivän aforismi


torstaina, maaliskuuta 26, 2020

Etäopetuksen käyttöteoriaa. Osa 2.

Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla 
ELÄMME kriisiä. Ehkä pahinta sitten toisen maailmansodan. Ihmismieli näyttää toimivan ikävissä kriiseissä hyvin johdonmukaisesti. Ensi ollaan onnellisen tietämättömiä. Sitten järkytytään. Siihen nousee viha. On löydettävä syyllinen.

Jostain syystä mm. facebookissa osa digitaaliseen opetukseen jo pitkään viehättyneisä kivittää meitä myöhemmin kukkivia lajitovereitaan, kun me emme  osaa etäopettaa vekottimilla.

Itse etsin mieluummin ratkaisuja kuin syyllisiä. Mieluummin rakennan kuin nakerran.

USKON nimenomaan lähiopetukseen. Ihmisten kohtaamiseen. Vuorovaikutukseen. Dialogiin. Elävään sanaan. Mutta...

Olen töissä yliopistolla. Koulutan tulevia luokanopettajia. Lähiopetus on lopetettu. On opeteltava uusia tapoja järjestää opetusta.

Case "Opettaja oman opetuksensa tutkijana"

SAAN parhaillaan vetää kahden luokanopettaja-opiskelijaporukan ryhmäharjoituksia. Luennot he ehtivät kuunnella jo ennen Koronaa. Toiset  ryhmäkerrat vedin elämäni ensimmäisen kerran  hostina Zoomilla. Tällä viikolla teemana oli palautteen antaminen. Olin oppinut jakamaan isohkon ryhmän osaryhmiin. Zoomissa on sitä varten Break Out Rooms-toiminta.

KERRALLA t minulle kirkastui, minkä upean lisätyökalun teknologia tuokaan omaan etäopetuksen käyttöteoriaani: Opetus on järjestettävissä oppimisprosessin juoksun mukaisesti.

Rakensin opiskelijoille annettavista tehtävistä viiden stepin mallin:

1. Ensimmäisessä tehtävässä on kirjattava itselleen ylös omat aikaisemmat käsitykset käsiteltävästä teemasta. Meillä siis palaute.(Hämärä aste)
2. Sitten on haastettava oma käsitys: On luettava jokin artikkeli ja tehtävä siitä oma kommentaari (mitä ajatuksia se herätti?) Se lähtetään ohjaajalle.

3a. Zoom- istunnossa ohjaaja saa aluksi  puheenvuoron. Hän kehystää teemaa muutaman minuutin ajan. (Herbartilainen  tavoitteen esittely ja lyhyt valmistava opetus)
3b. Jakaudutaan pienryhmiin, jossa jokainen vuorollaan esittelee oman etukäteen laatimansa kommentaarin (jossa verrataan omaa käsitystä uuteen vrt. konstruktivismi), sitten niisä keskustellaan ja lopuksi kiteytetään yhteinen näkemys,  esim. 3 timanttia - Kiitos Kata!! (vrt. sosiokonstruktivismi) (Selkiintymisen aste )
3c. Palataan samaan virtuaalisen tilaan. Yksi kustakin ryhmästä esittelee vuorolla an omat timanttinsa. Ohjaajaa kirjaa  ne.
3d. Ohjaaja tiivistää ja nostaa esiin niitä kommentaareissa olleita teemoja, jotka eivät olleet päässeet timantteihin. Näitä teemoja pohtineet saavat vielä puheenvuoron. Ohjaaja summaa tämän osuuden hertartilaisittain kohottavaan ajatukseen (Kun teemana oli palaute, poimin yhden opiskelijan ajatuksen: "Oleellista on, että palaute lähtee sydämestä")
3e. Zoom- kokonaisuus päättyy prosessin arviointiin chatissa. Toimiko? Opitko? Parannsuehdotuksia
(vrt. Engeströmin täydellisen oppimisen malli)

(4.) Kun itse kokous olisi pitänyt ohjeistaa opiskelijoita sanallistamaan ihan itselleen, miten heidän näkemyksensä muuttui. Tällä kertaa unohdin tämän. Argh.

5. Oppimisprosessi ei pääty tähän. Muokatulla tiedolla tulee tehdä jotain. Opiskelijoiden tulee laatia tämän kurssin päätteeksi oma opetuksen käyttöteoriansa. Kehoitin heitä kirjaaman lukemansa artikkelin ja käydyn keskustelun pohjalta oman lupauksensa siitä, miten he haluavat antaa palautetta.

Zoomista

En tiedä, kuinka monessa koulussa Zoomia saa käyttää. Ohjelmasta on ilmainen versio. Yliopistotasolla se on riittävän helppo. Mutta voi olla, että etäopetuksena sen opettelu ominpäin on perusopetuksen oppilaille liian hankalaa.
Jollei tässä kriisissä. Niin seuraavassa.

Mutta uskon, että muillakin vekotinohjelmilla voidaan a) syventää oppimista ja b) keventää opettajan  työmäärää, jos opetus järjestetään pitkähköiksi teemoiksi, joissa itsenäinen opiskelu ja varsinainen etäopetus vuorottelevat.

Lautakunta piti etäkokouksen

ESPOON Opetus- ja varhais-kasvatuslautakunnan kokous  järjestettiin eilen 25.3.2020 ensimmäistä kertaa  etäyhteyksien kautta valtuuston maanantaina tekemän päätöksen mukaisesti.

Kokouksessä käytettiin Microsoft Teams-sovellusta. Valtuuston ohjeiden mukaisesti kokouksen osallistujien tuli  olla  keskenään yhdenvertaisessa näkö- ja ääniyhteydessä.  Oman laitteen kamera oli edellytys kokoukseen osallistumiselle, jotta osallistujat voitiin tunnistaa. Kokouksen alussa pidettiin  nimenhuuto ja naamojen katselu, jolla tämä varmistettiin.

Valmistelut oli tehty vimpan  päälle. Mailissa tuli ajoissa ennakkovaroitus ja hyvissä ajoin kirjalliset sivistystoimen Teams pikaohjeet.

Jokaiselle tarjottiin mahdollisuutta harjoitella Teamsin käyttöä  edellisenä päivänä. Kun en itse ehtinyt sovittuun aikaan ruudun äänen, minulle räätälöitiin oma harjoittelaika. Respect! Ja kokouksessakin olisi ollut mahdollista saada puhelimitse apua helppaamosta.

Linkki kokoukseen kilahti mailiin, ja liittyminen oli helppoa. Sähköiseen kokoukseen tuli osallistua niin, etteivät ulkopuoliset  kuule, mitä kokouksessa keskustellaan, eikä läsnä saanut olla muita henkilöitä.

Kokouksesta

Ihan kaikki eivät saaneet kytkeyttyä konettaan heti päälle.  Mutta upeasti päätösvaltainen kokous oli. Demareista meitä oli paikalla molemmat: minä ja Vilskeen Jukka KH:n edustajana.

Ennen varsinaisia  lista-asioita  kuultiin perinpohjaiset katsaukset espoolaiskoulujen korona-tilanteesta. Lautakunta kiitti  virkamiehiä ja koulunväkeä  hyvin tehdystä työstä aivan poikkeuksellisissa oloissa.  Eväsratkaisua kiiteltiin.

Kuulimme, että lähiopetuksessa on 899 oppilasta,  sis noin 1,5 oppilasta/ryhmä. Ja käytännössä heitä on päivittäin vähemmän paikalla.

Lautakunnan jäsenille oli tullut huolestuneita yhteydenottoja kodeista; vanhemmat eivät ehdi opettaa. Tehtäviä on tullut liikaa, ja niitä on annettu liian montaa eri alustaa käyttäen.

Huolta jopa kiukkua herätti eri koulujen ja eri opettajien osaamiserot etäopetustaidoissa. Pidin tärkeänä muistuttaa, että etäopetus ei ole ollut perusopetuksessa edes lainmukaista kuin  poikkeustapauksissa, eikä opettajia pidä syyllistää kokemattomuudesta käyttää sen työtapoja.

Käytin valtuustossalista  tuttua Kai Lintusen vertausta: Espookin on nyt kuin Titannic. Jäävuoreen on törmätty, ja kouluväki on pelastusveneissä.  Mutta erona oikeaan onnettomuueen on, että  vika ei ole ollut laivan ohjaamossa. Nyt ei pidä asettaa koteja ja kouluja vastakkain, vaan koota nopeasti parhaat käytännöt. Esitin myös chatissa, että koulutoimi ryhtyisi organisoimaan kaikille aamuisin oppilaille ja illalla vanhemmille lähetettävää ohjelmaa ns. koulukanavan kautta. Puheenjohtaja Marika Niemi tuki ajatusta. On myös tuhat hyvää syytä vastustaa sitä :-)

Lista- asiat sujuivat hyvin 























OVALA  päätti vuosiluokkien 7-9 enimmäisoppilasmäärät. Niinikään päätettiin, mihin kouluihin sijoitetaan erityisluokkia, valmistavan opetuksen luokkia sekä lisäopetuksen ryhmiä (10.-luokkia).

Tiedoksi merkittiin painotettuun opetukseen valittujen oppilaiden määrät.

Englanninkieliselle luokalle pääsemiseen vaaditaan valintakoe. Valintakoe oli aiemmin sovittu pidettäväksi 15.4. Sitä  päätettiin siirtää myöhempään ajankohtaan, mahdollisesti elokuuhun ennen  koulujen alkua.

Viherkallion päiväkodin hankesuunnitelmasta annettiin myönteinen lausunto, jossa todetiin, että hankesuunnitelmassa otetaan huomioon näkemys hyvästä varhaiskasvatusympäristöstä ja jatkosuunnittelun lähtökohdat ovat hyvät. Päiväkoti tulee saada käyttöön  kesällä 2023, koska  alueella on vain vähän  varhaiskasvatuspaikkoja

Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta päätti esittää  kaupunginhallitukselle, että varhaiskasvatuksen asiakasmaksua ei peritä ajalla 18.3.2020 -13.4.2020 niiltä päiviltä, jolloin  lapsi on ollut pois varhaiskasvatuksesta kunhan huoltaja on ajoissa ilmoittanut, että lapsi on pois.

KOKOUS päättyi mukavan aikaisin  noin varttia vaille kahdeksan. Hieno tuttavuus tuo Teams.
Bonuksena puheenvuorojen saaminen chatissa sihteerin tarkkaan vartioimassa järjestyksessä. En muista puhetavaltaan näin siistiä kokousta.

maanantaina, maaliskuuta 23, 2020

Koronakoulun kevään tehtävälistaa

Täysinpalvelleena rexinä en älyä vieläkään olla tuputtamatta
neuvojani. Pyydän anteeksi.
VOIMIA kaikelle kouluväelle! Tänään on Korona-koulupäivä nro:4.

Facebookin keskusteluryhmissä kysytään ja vastataan, autetaan ja  jaetaan  opetusvinkkejä.  Ja ihan uusia ideoita keksitään. Hienoa.

NYT jos koska digiloikan jo ottaneita tarvitaan.  Kaikki opettajat eivät ole saaneet/halunneet  koulutusta vekottimien käyttöön. Nyt ei ole vaihtoehtoa. On opeteltava, jotta voi oikeasti opettaa. Pelkkä lukuläksyjen ja muistitehtävien lähettäminen  kotiin ei ole (minusta)  opetusta.

Ongelmia on riittänyt. Kaikilla oppilailla ei ole etäopetukseen sopivia laitteita. Eikä kaikilla opettajilla edes työpuhelinta. Näitä puutteita ei ratkaista yksin kouluntasolla. Hohoi yläkerran hallintovekkulit!

SOTAA koronaa vastaan käydään päivä päivältä. Koska tällainen muutos on äärimmäisen nopea ja systeeminen,  hyväätarkoittava päätös - kuten   koulujen ovien avaaminen  pikkukoululaisille -voi  tuottaa yllättäviä riskejä ja vaatia korjausliikkeitä, jotka taas vaativat uusia korjauliikkeitä. Tallainen siksak kuormittaa kovasti. Mutta vaihtoehtoa ei oikein ole. Ehkä kuitenkin yksi: uskaltautua katsomaan vähän kauemmaksi. Mutta ei liian.

LUULEN, että juuri kukaan meistä ei usko, että tavalliseen koulunkäyntiin palataan pääsiäisen jälkeen. Tai tänä keväänä. Voi olla, ettei syksylläkään. Niin kurjaa, kuin sen ajatteleminen onkin, on uskallattava sanoa se ääneen.  Mutta sen ei saa antaa musertaa taistelutahtoa.







































TEIN itselleni koronakoulun kalenterin, jonka avulla pyrin vahvistamaan omaa päätäni. Kun hahmottelee itselleen edessä olevaa  hieman pidemmällä perspektiivillä, saa omaan toimintaansa ikäänkuin betonirautoja.

MILTÄ koulujen loppukevät siis näyttää? Laskin, että koronakoulua käydään 50 päivää (jollei osu joitain koulukohtaisia muutoksia), joista neljäs on juuri alkanut.

Kouluviikkoja on 10. Se tarkoittaa tavalla tai toisella järjestettyä korvaava opetusta noin 190 -300 tunnin verran  luokka-asteesta riippuen.

ITSE en suunnittelisi enkä pitäisi  190-300 erillistä oppituntia vaan jäsentäisin opetuksen reaaliaineissa esimerkiksi päivän monipuolisiksi kokonaisuuksiksi. Teoriaa ja tekemistä käsille.  Eheyttäisin koululaisen työtä siis vuorottelemalla oppiaineita. Matematiikkaa  - jos on oppikirjat - juoksuttaisin joka päivä. Ja konkreettaja liikuntaleikkejä vaikka Fröbelin palikoiden tahtiin.




Tässä vielä Marika Toivolan hieno vinkki: Jotta perheet saisivat ruokarauhan, kannattaisi sopia lounasaika, jolloin ei ole etäopetusta.







KULLEKIN päivälle suunnittelisin noin 4-5 tunnin kokonaisuuden jonkin keskusaineen ympärille: Teeman esittäisin ratkaistavana ongelmana.  Ottaisin teemoissa huomioon luonnollisen kalenterin esim. nämä (Anteeksi, jos tuntuvat itsestään selviltä):
  • Pe 27.3. Saulin nimipäivä. Presidentti-teema. (Yhteiskuntaoppi). Samalla myös  maailman teatteripäivä (kotidraamaa!)
  • Ke 1.4. Pepin nimipäivä. Kirjallisuutta. Peppi Pitkätossu. Leffoja? Myös aprillipäivä. Jekkujen muistelua.
  • Ti 7.4.  Maailman terveyspäivä. (YPI, B-G, )
  • To 9.4. Mikael Agricolan päivä, suomen kielen päivä -(Kirjallisuus, historia)
  • Viikko 15: Pääsiäisteema. (Uskonto. Askartelu. Kuvataide, Musiikki)
  • Ke 22.4. Kansainvälinen äiti maan päivä (B-G-Fy-YKO)
  • To 23.4. Kirjan päivä (Lukupäiväkirja)
  • Ma 27.4. Kansallinen veteraanipäivä. (Historia, YKO)
  • Ke 29.4. Kansainvälinen tanssin päivä (Musiikki, liikunta)
  • To 30.4. Vappuaatto. (Askartelua.)
  • Pe 8.5 Äitienpäivä 10.5. (Askastelua, runoja)
  • Ti 12.5.  Suomalaisuuden päivä. (Historia, UKO, G) Myös kansainvälinen sairaanhoitajien päivä.
  • Ke 13.5 Kukan päivä  (B, Ku)
  • Pe 15.5. Perheen päivä 
  • Ma 18.5. Kansainvälinen museopäivä (HI, G, virtuaalikäyntejä)
  • To 21.5. kansainvälinen kulttuurisen monimuotoisuuden päivä (Laaja-alainen osaaminen)
  • Pe 22.5. kansainvälinen luonnon monimuotoisuuden päivä (B-G)
  • Ke 27.5. Puutarhapäivä (B)

KUSTAKIN realiaineessa valitisin  kärkeen kevään ohjelman kaikkein tärkeimmät asiat. Joskus se voisi olla myös useaa ainetta eheyttävä. Dataa saisi paitsi kirjoista, kotona olevista tietokirjoista ja netistä myös mm. hyvistä tv-ohjelmista- jolloin  lapsilla olisi tekemistä myös illalla.

Ratkaisu tulisi tiivistää  tuotokseksi, johon kuuluu vuorollaan mm. kuvataidetta, runoutta.... Tuotoksesta pitäisi lähettää 1 min videoclipsi opettajalle tallennettavaksi. Tuotokset säilytettäisiin kotona.

Esiin nousevat kysymykset pyytäisin emailiin. Puhelinta käyttäisin "Mitä kuuluu?"- keskusteluihin, muttama oppilas päivässä. Mutta vuorollaan kaikki

TÄLLAINEN teemoitettu opetus helpottaisi opettajan työtä ja antaisi aikaa suunnitella ajoissa yhdessä muiden opettajien kanssa työnjakoa virkaan kuuluviin muihin töihin. Listasin tähän yhden nipun, jonka purkaminen kannattaisi aloittaa tärkeämmiksi koetuista. Kaikkia näitä ei voida ratkaista yksin koulun väen voimin. Kaikkia ei ehkä lainkaan?
  • Arviointiluvun 6 päivitys.
  • Blogien ja nettisivujen säännöllinen päivitys?
  • Budjetti?
  • Ehdot? Kuinka toimitaan?
  • Eläkkeelle jäävät? 
  • Harvinaiset katsomusaineet? Päiväteemoina?
  • HOPSIEN päivitys?
  • Jäävätkö laitteet kesäksi oppilaille?  Kuinka toimitaan, jos laite menee epäkuntoon?
  • Kehittämiskeskustelut?
  • Kevätjuhlat? Kuinka?
  • Kielivalinnat?
  • Kun opettaja sairastuu? Sijaistamisjärjestelyt?
  • Käyttäytymisen arviointi - kaikki lasta opettaneet? 
  • Laaja-alaisen osaamisen taitojen harjoitelu?
  • Mahdolliset lomautuskäytännöt? Toiminta lomautusten aikana?
  • Menettelytavat mahdollisten suru-uutisten osalta
  • Millä perusteella annetaan todistusarvosanat? Miten todistukset toimitetaan oppilaille?
  • Miten opettajat toimivat, jos laitteet menevät epäkuntoon?
  • Mitä tehdään paperipostille? Kuinka se jaetaan?
  • Ohjauskeskustelut huoltajien kanssa nivelvaiheissa? Miten?
  • Oppilaat, joiden perheet eivät vastaa viesteihin? Posti? Lapselle postikortti?
  • Oppilashuollon avoimet asiat?
  • Oppimateriaalitilaukset ja niide aikataulu?
  • Seuraavan lukuvuoden luokkien muodostaminen?
  • Stipendit? Hymypatsaat?
  • Palautetaanko oppikirjat koululle kesäksi?
  • Pyrkimiset erikoisluokille? 
  • Päätökset tehostetusta ja eriyisesta tuesta 
  • Seuraavan lukuvuoden bussiliput ja muut kyyditykset?
  • Seuraavan lukuvuoden valinnaisaineiden valinnat?
  • Työajan seuranta
  • Työyhteisön hyvinvointi?
  • Uusien ekaluokkalaisten perehdyttäminen?
  • Uusien virkojen täyttäminen? Haastattelut?
  • Vanhempainillat? Etänä?
  • Vuosittain pidettävä monialainen oppimiskokonaisuus? Jos sitä ei ole tehty? 
  • Vuosityöaikakokeilu?
  • YS-ajan käyttö ja seuranta? 

lauantaina, maaliskuuta 21, 2020

Lyhytterapiainstituutti TV esittää: Muksuopin alkulähteillä

ONKO  opetusryhmässäsi oppilaita, jotka törmäävät toistuvasti ongelmiin käyttäytymisensä kanssa? Jos on,  suosittelen kaksin käsin katsomaan puolen tunnin video. Luvassa on huikea täydennys-koulutussessio.

"Muksuopin alkulähteillä"

Videolla  kaksi  kokenutta erityislasten- tarhanopettajaa Sirpa Birn ja Tuija Terävä ovat Maiju Aholan haastattelussa. He muistelevat, miten ratkaisukeskeinen menetelmä:  Muksuoppi kehitettiin 1990-luvulla Keulan päiväkodin erityisryhmässä Helsingin Vuosaaresa Ben Furmanin ja Tapio Aholan innostamana. Vaikka olen aina fanittanut tätä metodia, video ylitti odotukset; se on aseet riisuva.

VIDEO löytyy ilmaiseksi Youtubesta. https://youtu.be/p7FmYxkMFC0

Birn ja  Terävä avaavat menetelmää hienosti ja kertovat niin onnistumisis-
taan  kuin epäonnisumisistaan.  Kontekstina on siis varhaiskasvatuksen
esiopetusryhmä, mutta video vakuuttaa ainakin minut siitä, että se sopii paljon 
vanhemmillekin - ja myös lasten vanhemmille.
Muksuopista tiiviisti

Muksuoppi on myönteinen, ratkaisukeskeinen menetelmä, jolla tuetaan lasta hankkimaan itselleen taito, jota hänellä ei vielä ole.

Keskeinen vaikuttava lääkeaine on, että ongelma (negatiivinen) käännetään opeteltavaksi taidoksi (positiivinen).

Lapsi otetaan itse mukaan suunnittelemaan opettelu-prosessia. Aikuinen tankkaa häneen uskoa ja motivaatiota mm. pohtimalla taidon osaamisesta koituvaa hyötyä itselle ja muille. Fiksu idea on, että kaikilla ryhmässä on oma harjoiteltava taito, joka on tarpeeksi pieni. Kun yksi taito hallitaan, sitä juhlitaan. Ja sitten valitaan uusi taito. Lapsen tueksi kootaan kannustusryhmä, ja mukaan otetaan vielä mielikuvitushahmokin voimaeläimeksi. Takaiskuihinkin varaudutaan.
Lähestymistapa on raikas. Siinä ei mietitä, mitä vikaa lapsessa tai hänen vanhemmissaan on.

MUKSUOPPI- kirjoja on ilmestynyt jo ainakin 20 kielellä,  ja menetelmä on käytössä monissa maissa eri puolilla maailmaa- myös Kiinassa.

MuksuOppia puhelimessa

MEILLE kaikille tuttu psykiatri Ben Furman on tehnyt digiloikan. MuksuOppi löytyy nyt  kännyköihin ladattavana appsina. Mobiilisovellus on ladattavissa ilmaiseksi sekä Apple- että Android-puhelimille ja -tableteille.

Lataa täältä: http://muksuoppiappi.fi

APPSi  aukeaa automaattisesti sisällysluetteloon, jossa on kuusi linkkiä:  Ongelmat, opas, esimerkkejä, palaute ja verkkosivu.

Ongelmia on 14, yksi niistä on kiusaaminen. Jos sitä klikkaa saa ohjeita lapsen vahvistamiseen, kiusaamisen estämiseen ja kiusaamiseen puuttumiseen. Kun klikkaa kiusaamiseen puuttuminen,  keinoksi tarjotaa kannustusryhmämenetelmää, joka kuvataan napakasti.

Jos klikkaa opasta, näyttöön tulee neljä uutta linkkiä: Miten pääsen alkuun, Miten tehdään oppimisesta hauskaa, Miten taitoa harjoitellaan ja  Miten vahvistetaan taidon osaamista. Linkkien takana on harkittua Furman-tekstiä.

Jos klikkaa sisällysluettelosta esimerkkejä, näkyviin tulee 10 tarinaa. Yksi niistä kertoo Sara- tytöstä, joka keskeyttää toisten puhetta.

torstaina, maaliskuuta 19, 2020

Muutoksen kolme siltaa ja surutyön prosessi

OLEN akateemiselta koulutukseltani kasvatustieteilijä ja sillä alueella  muutostutkija. Tein oman väitöskirjani 2004) koulujen omien kehittämishankkeiden onnistumisen edellytyksistä ja perehdyin silloin varsin pitkään muutosteoriaan mm. siihen, mitä ihmiselle tapahtuu, kun muutos tulee pyytämättä ja armoa antamatta.

TILANNE on juuri  nyt se. Koronaviirus tulee muuttamaan maailmaa pysyvästi, eikä vain siihen menehtyvien osalta.  Se tulee muuttamaan koko ajatustamme opetuksesta, ei vain digivekottimista vaan syvemmin. Kaikki muutos ei tule olemaan heikennyksiä. Muutos on aina myös mahdollisuus. Uskon, että tästä syntyy myös jotain aivan upeaa. Niinkuin niin usein on tuhkasta noussut.

Oleellista on, että ymmärrämme, miten mielemme reagoi. Muutoksessa nousee - Vilho Hirven sanoin- 3 kysymystä; Miten minun käy? Miten minun käy? Miten minun käy?

LÖYSIN muutosteoriaa koskevista muistiinpanoistani kaksi helmeä, jotka haluan jakaa. Kaksi mainiota teoreettista mallia, joista on - uskon niin-  meille hyötyä tässä tilanteessa jos haluamme/uskallamme kohdata tunteemme.

1. Muutos onkin kolme projektia

ENSIMMÄISEN helmen "äitiä" en osaa nimetä. Se voi olla Pasi Valtee. Löysin sen vuonna 2006 tekemistäni muistiinpanoista.

Muutos on kolme eri projektia.
  • Projekti 1:  Hyvästit rakkaalle vanhalle 
  • Projekti 2: ”Aniara”-  Kutsu upealle matkalle uuteen ja niiden välissä 
  • Projekti 3: ”Sumujen silta”'
Olemme yhtä aikaa kesken niissä kaikissa. Julmaa.Meille ei ole annetu aikaa luopua.  Meille ei ole kerrottu mitä on edessä. Meidät on koottu sumujen sillalle.

2. Muutos ja surutyön prosessi

TOISEN helmen "äiti" on  huikea psykiatri Elisabeth Kuebler-Ross (1926- 2004). Hänen luomansa surutyön malli,  jossa hän esitteli kuoleman kohtaamisen tuottaman suruprosessin viisi vaihetta: kieltämisen, vihan, "kaupankäynnin", masennuksen ja hyväksymisen,  perustui kuolevien kanssa käytyihin keskusteluihin.

Kyseessä on vaihemalli siitä, miten ihmisen mieli toimii, kun hän kuulee kuolevansa. Tätä mallia on hyödynnetty myös muunlaisissa  muutoksissa kuin terveydentilaa koskevissa.

SEN avulla voidaan sanallistaa omia tunteita.  Ensimmäisen etäkoulupäivän aikana mm. facebookissa oli pääasiassa iso flow. Ideoita vaihdettiin. Uskoa vahvistettiin.  Muutos oli niin totaali, että juuri kukaan ei sitä kieltänyt (paitsi jotkut yli 70-vuotiaat :-) ja murkut).

JO pian osa keskustelijoista oli siirtymässä vihavaiheeseen - jopa opettajat  toisiaan kohtaan.

Omassa koulussani kohtasimme 2000-luvun alssa - toki pienempiä- kriisejä. Osa koulusta paloi. Rakastettu opettaja menehtyi. Oppilas hyökkäsi opettajan kimpuun.  Mutta uskon, että siitä, että yritimme puhua tunteistamme suhteessa Kuebler-Rossin vaihemalliin, vahvisti meitä.

VOIMIA! 

Eikun zoomaamaan!

NO niin. Huh. Minun on huomenna vedettävä kaksi  artikkeliseminaaria luokanopettajaopiskelijoille. Kummassakin ryhmässä on parikymmentä 2. tai  3. vuosikurssin opiskelijaa.

Teema on mielenkiintoinen ja opiskelijoillekin akuutti: miksi osa opettajista luopuu opettajan urasta heti ensimmäisinä vuosina. Asiaa on tutkittu Yhdysvalloissa.

Koronaviirusvaaran vuoksi istunto toteutetaan netissä varsin monipuolisella Zoom- ohjelmalla. Olen nyt kahden päivän ajan opetellut käyttämään osaa sen mahdollisuuksista: Ruuduille voi saada puhuvaa päätä,  voi näyttää monenlaisia ruutukaapauksia jopa clipsejä ja chatata. Työkaluihin kuuluu vielä virtuaalinen valkotaulu.

Olen poijuttanut 90 minuutin session niin, että jokainen opiskelija pääsee kertomaan omat kommenttinsa etukäteen luetusta artikkelista.

Vertaamme sitten amerikkalaista koulumaailmaa suomalaiseen tulosten yleistettävyyden kannalta. Pohdimme myös, millaisista lääkkeistä olisi apua uralta poissiirtymisen ehkäisyyn. Ja lopuksi arvioimme  omia taitojamme opettaa ja oppia  Zoomin avulla.

Tämä on ensimmäinen kerta kun käytän Zoomia ja heti pitää toimia hostina, joten pyysin  opiskelijoilta jo etukäteen  armoa :-) Kaikki ei varmaan tule sujumaan  kuin Strömsössä.

Session voi   nauhoittaa, mistä oppii varmasti paljon.

Ei kaikilla opiskelijoillakaan  ole Zoomia  koneella ja hallussa. Heidän kanssaan täytyy sitten rakennella myöhemmin korvaavia tehtäviä.

Vielä on hiottavaa. A-ryhmän sessio on huomenna 12.15- 13.45 ja B-ryhmän 14.15-15.45. Laitan kutsun Zoomiin noin puolta tuntia aikaisemmin. Jännittävää.

keskiviikkona, maaliskuuta 18, 2020

Hyviä ajatuksia myös etäopetukseen 70 vuoden takaa

ELÄMME hurjia hetkiä.  Siirtyminen etäopetukseen/ korvaavaan opetukseen joudutaan tekemään aika lailla kylmiltään ilman pelastusrenkaita. Niin opettajien kuin oppilaidenkin osalta.

Törmäsin ilokseni mainioon teokseen - tai  tarkemmin siitä tekemiini muistiinpanoihin. Ja laitoin itselleni muutamia ajatuksia muistiin.

Viljonen, Toivo. (1949).  Käytännöllinen opetustaito. Jyväskylä: Gummerus.

TÄSSÄ teoksessa Viljonen neuvoo, miten järjestää opetus omatoimisesti. Omatoimisuus on sitä, että pääosan koulutyöstä muodostaa oppilaiden itsensä suorittama omakohtainen tietojen ja taitojen hankkiminen, kaiken tutkiminen ja harjoitteleminen. Opettaja järjestää oppilaille oppimistilanteita Hän koettaa saada  oppilaiden energian suuntautumaan niiden asioiden oppimiseen, jotka on hyväksytty koulussa opittaviksi

Viljosen  suosittelemassaan opetusmenetelmässä koko prosessin tulee olla kautaltaan omatoimista (mutta eihän sitä ole pakko maksimiinsa viedä):  tehtävien antaminen, niiden ratkaiseminen, syventävä käsittely, tulosten tarkistaminen, harjoitus, kuulustelu, kertaus...

Hän erottaa tässä prosessissa 7 vaihetta:
  1. Opetuksen suunnittelu
  2. Tehtävien antaminen
  3. Tehtävien tekeminen
  4. Opettajan osuus tehtävien tekemisen aikana
  5. Tehtävien tarkistaminen
  6. Kertaaminen ja
  7. Idean syventäminen

1. Opetuksen suunnittelu

Käännä sisällöt kysymyksiksi- ja tehtäviksi, joiden ratkaisuun oppilaat pyrkivät omin voimin. Laadi runko- ja palon erilaisia lisätehtäviä, joista saa valita. Tehtävissä voisi tutkia esineitä, karttoja, kuvia kuvatauluja (konkretiaa). Tehtävien tulisi olla lyhyitä.

Kokonaisuus ensin, yksityiskohdat sitten. Käytäntö ennen teoriaa, säännöt myöhemmin.

2. Tehtävien antaminen 

Anna  oppilaiden osallistua tehtävän määrittämiseen: mitä tehdään ja millä tavalla. Jos saa tutkia, mitä haluaa, oppilas  ottaa todella itselleen tehtävän.

3. Tehtävien tekeminen

Anna oppilaiden yrittää ensin itse, anna sitten vasta ohjeita (jätä keksimisen iloa oppilaille)
Saa edetä omaa tahtia.Harjoitus on opetuksen tärkein osa.  Kaikki tieto ilman riittävää harjoittelua on vain ”kuolleita luita”.

Opeta myös painamaan muistiin: ensin kokonaisuudet sitten osat.
.
4. Opettajan osuus tehtävien tekemisen aikana

Anna oppilaille työrauha. Älä häiritse. Tarpeeksi tehtäviä; opetus ei saa joutua minkään oppilaan  kohdalla kuolleeseen pisteeseen. Miten tarkkailet?

Ohjaa:  Ohjaus on oppilaiden avustamista sellaisissa kohdissa, missä hän ei pääse omin avuin eteenpäin. Miten huomaat?

5. Tehtävien tarkistaminen

Oma muunnelmani Peep Koortin (1975)  opetuksen mallista
viestintänä. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.

Viljosella näyttää olevan samanlainen tapa ajatella opetusta kuin myöhemmin  Peep Koortilla: Siinä on kaksi tehtävää: tehtävä siirtää tietoa (Viljosella oppilas tosin hakee sitä itse) , ja oppilas antaa näytön (tarkastus). Tehtävät on tarkastettava. Mieti miten?

6. Kertaaminen.

(Kun on tärkeää ottaa jokin asia oikeasti haltuun -näin ei aina tarvitse olla). Pienissä erissä usein.
Kertaus toisessa järjestyksessä kuin opittaessa. Johannes Käis suositteli eriyisiä kertauskortteja.

7. Idean syventäminen

Syventäminen tarkoittaa syvää elämystä, joka  usein laadultaan esteettinen. (Viljonen näyttää toivova, että kokonaisuus päättyy jotenkin kophottavasti) Esim. luetaan jokin kohottava taiteellinen teksti, jota ei selitetä  Opettaja voi myös nostaa esiin jonkin  oppilaan oivalluksen. " Onnistunut syventäminen on juhlahetki."

Lisää kirjasta:
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2008/06/viljonen-toisen-kerran.html

JÄLKIRUOKA

Näillä tietämin tämä etäopetusjakso kestää siis ainakin pääsiäismaanantaihin 13.4. saakka. Käytännössä oppilaille tulisi järjestää "opinnointia" alakouluissa noin 80 tunnin ajaksi. Monin paikoin on ohjattu että opettaja antaa tehtävät päivittäin. Opettajan kannattaa kuitenkin minusta itse hahmotella tehtäviä pidemmällä aikataululla.

Kokosin tähän lopuksi muutamia ideoita, joita etäopetusta antava voi ainakin maistella.  Rakenteet ovat tärkeät. Kannatta antaa selkeät ohjeet sekä oppilaille että vanhemmille , milloin on oltava laitteen äärellä - ja jollei ole, mistä tehtävät saaja miten ne toimitetaan opettajalle.  Yksi vaihtoehto on puhelin. Se kai kaikilla perheillä kuitenkin on.

Ihanne olisi, jos opettaja voisi rauhoittaa etäpäivää vähentämällä eri oppiaineiden määrä vuorottelemalla niitä. Oppilaalle tulisi antaa rauhassa itse valita missä järjestyksessä ja missä tahdissa etenee.

Oppimispäiväkirja

Itse suosittelisin oppimispäiväkirjan pitoa,  Oppimispäiväkirjan tarkoitus on auttaa oppilaita seuraamaan omaa opiskeluaan  ja asioiden oppimista. Opettaja saa  siitä (jälkikäteen) palautetta, onko asiat ymmärretty oikein, opiskelijat ymmärtäneet asiat ja saaneet kokonaiskuvan opintojakson sisällöstä.Kirjoittaminen

Suosittelisin tavallista vihkoa. Oppilas varaa vihkosta yhden sivun kutakin etäopetuspäivää varten ja kirjaa sinne listan päivän opinnoista, niihin käytetyn ajan  ja kokemuksensa. Pyydä oppilaita kirjaamaan  päivän  päätteeksi plussat ja miinukset päivän aikana tapahtuneesta. Joka viikon lopulla oppilaat kokoavat sinne erityisesti onnistumisiaan. Hyviä osioita; Mitä uutta tänään opin? Mistä annan itselleni kiitosta? Siihen mahtu myös piirroksia ja esim lehtileikkeitä. Vanhemmat voiva kirjaa sinne kannustavia jne. merkintöjä.  osaamisen dokumentointi

Tehdään  uukausikalenteri, jossa on viikot ja viikonpäivät. Kirjataan sinne nimipäivät. Kirjataan sinne tärkeät tapahtumat (esim. kokeet). Viivataan päivät sitä mukaa yli, kun ne menneet.

Tehtäviä

Ajankäytön seuranta
Kirjataan päivittäin ylös, kuinka paljon aikaa meni
- nukkumiseen
- syömiseen
- opiskeluun
- reippailuun
- tv:n katseluun
- netin ääressä
- seurustekuun oman perheen kanssa-

Arkiliikuntaa
Kävelyretki
Mattojen tamppaus
Siivous
U-tubessa on huikean  hauskoja Fröbelin palikoiden laululeikkejä.

Askartelua
Kädentaitoja ja visuaalista silmää voi harjoitella pienimuooisesti askarelleen. Tuotoksesta kuva!
Moni isä ja äiti osaa neuvoa mm. pääisiäiskoristeiden teossa.

Elämäntaitoja
Kotona voidaan opetellaan oikeita arjen taitoja kananmunan keittämisestä leimpomiseen ja  sängyn petaamisesta  pölyjen imurointiin.

Haastattelu
Annetaan lasten soittaa isovanhemmille ja haastatella heitä heidän lapsuudestaan ja perheensä elämästä,

Katselutehtäviä
Oppilaiden pyydetään katsomaan jokin video ja vastaamaan sen jälkeen:
1. Mitä uutta opin?
2. Mitä omia näkemyksiäni vahvistavaa sain (varmuutta lisäävää)?
3. Mikä herätti kysymyksiä? Jäikö jokin asia vaivaamaan? Mikä?

Tai simppelimme. Kirjoita ylös 5 ajatusta, jotka clipsi Sinussa herätti.

Elokuva  tai katkelma siitä  on mainio tapa havainnollistaa asioita.  Katselua voi myös ohjata etukäteen annetuilla tehtävillä.  Katselutehtäviä voivat olla?
Miksi katsoimme tämän pätkän?
Mitä siinä yritettiin meille "opettaa"?
Kuinka uskottava se oli?
Mistä siinä piditte?
Mistä  siinä ette pitäneet?

Moni Tv- kanava lähettää mielenkiintoisia ohjelma. Tehtävänä voi olla kertoa ohjelmasta ja listata vaikkapa 5 itselle uutta asiaa, jotka siitä oppi.

Minä.
Anna tehtävä kirjoittaa oman elämän tähän asti tärkeät tapahtumat esim. aikajanalle

Itsetuntemusta lisäisi esim seuraavat kysymykset
Nimeni
Millaisia lempinimiä minulla on?  Miten ne sait?
Harrastuksiani
Lempiruokani
Lempikirjani
Lempielokuvani
Lempioppiaineeni
Missä olen tosi hyvä? Mitä sellaista osaan, joka ei ole ihan tavallista?
Millaista musiikkia erityisesti rakasta?
Jos olisit eläin, mikä eläin olisit?

Miten sinä opit? Kokeile erilaisia tapoja opetella kirjan kappale. Opitko paremmin, kun luet hiljaa tai ääneen? Tai kun vaikkapa äiti lukee. Tai kun katsot opetusvideota.


Kerrataan! 
Nykykoulussa ei ole tavallisesti aikaa kertaukseeen. Nyt aikaa on, Kerrattavia asioita on alaluokilla mm.
Euroopan maat ja liput
kellonajat
kertotaulut
kuukaudet, vuodenajat, viikonpäivät
liikennemerkit
muistamisvinkit
sanaluokat
vieraan kielen sana

Kirjoitetaan
Kirjoitustaidon kehittämiseksi voi kirjoitaa joka ilta päivän tapahtumat ylös päiväkirjaan.

Opettaja lähettää tarinan alun (tai lukee sen videolla). Oppilaat saavat tämän jälkeen kirjoittaa tarinan loppuun.

Kirjoitetaan heti kun herätään ylös, mitä unia näki.

Kuvataan
Kun käydään ulkona tarkkaillaan kevään etenemistä. Bongataan ensimmäiset leskenlehdet. Otetaan kuva kun räystäät tippuvat.

Leikataan lehdistä kuvia ja liimataan niistä omia taideteoksia. Otetaan kameralla kuva.

Luetaan
Anna tehtäväksi lukea kirja ja arvioida se. Ongelmana on, että kirjastot ovat kiinni.  Omista lapsuuden ajan kirjoista, voisi antaa tehtäväksi kirjoittaa vaikka juonen lyhyesti.

Oppilaat lukevat  tietyn tarinan ja tekevät siitä muunnelman, jossa aika tai paikka vaihtuu.

Oppilaiden omat kysymykset
Koko kodin tehtäväksi: lapsi kysyy ja koko perhe  etsii yhdessä vastausta. Voi kilauttaa sukulaiselle tai tutulle, joka voi tietää.

Opetuksen voisi kääntää toisin päin. Opettaja kysyy oppilailta: "Olette nyt kotona neljä viikkoa. Mitä uutta itse kukin haluaa oppia?" Tämän jälkeen opettaja etsii  materiaalia, mm. videoita vinkiksi.  Esim. U-tubessa on ihan vaikka mitä - vaikkapa ohjeet ukulelen soittoon.

Tekstin haltuunoton harjoittelua
Peep Koort oli kasvatustieteen professorina Helsingissä 1960- ja 70-luvuilla. Hän ideoi opiskelijoilleen ymmärtämistä tukevaa lukutapaa  jolla he läpäisivätkin tentit hienosti. Sitä voisi soveltaa oppilaille yhden kappaleen osalta näin:
- Lue  kirjan aukeaman  kappaleet kappale  kerrallaan. Kirjoita kunkin kappaleen kohdalle marginaaliin kysymys, johon se vastaa.
- Kysy itseltäsi kysymys ja opettele vastaamaan siihen omin sanoin,.
- Kun olet käynyt koko aukeaman äpi, kysy itseltäsi nuo kysymykset. Merkitse miinuksella kysymykset, joita et osaa.
- Keskity erityisesti kysymyksiin, joita et osaa

Toinen harjoitus:
1. Lue seuraava teksti, ja etsi kustakin kappaleesta avainsanat. Selitä omin sanoin, mitä kirjoittaja niillä tarkoittaa.
2. Kerro sen jälkeen, mitä itse ajattelet asiasta.

Kolmas harjoitus: Oppilaille voidaan antaa tehtävä laatia tiivistelmä jonkin tekstin pääsisällöstä. Hänen on tiivistettävä ydinkohdat ja sanoja saa olla esim. 20.

Puhtaan kielillä
Jos vanhemmat osaavat vierasta kieltä, sovitaan että esm. puolen tunnin ajan kaikki kotipuhe käydään sillä kielellä. Otetaan video.

Sukupuu
Tehdään koko perheen voimin sukupuu. Isovanhemmilta saa puhelimitse arvokasta tietoa

Päivän aforismi


lauantaina, maaliskuuta 14, 2020

Etäopetuksen käyttöteoriaa kohti

Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla 
VARSIN kriisimäisellä vauhdilla ollaan siirtymässä etäopetukseen aluksi ainakin lukio- ja korkeakouluasteilla.

Jos oikein  luen mm. mediassa käytävää keskustelua, ainakin osa ajattelee, että kaikki on kunnossa,  kunhan oppikirjat/tabletit ovat kotona ja kun opettaja aikatauluttaa tavalla tai toisella jakamansa tehtävät ja kun oppilaat tekevät ne ja kun he lähettävät opettajalle tarkistettaviksi ja kun opettaja tekee niin

Etäopetus sinällään ei ole uusi asia. Jo edellisellä vuosituhannella syntyi vapaan sivistystyön alalla mm. kirjeopiskelua. Kirjekurssimateriaaleissa oli kaksi osaa: opeteltava teksti ja oppimisen varmistavat tehtävät, jotka lähetettiin opettajalle hyväksyttäviksi

Digitaalinen kehitys on avannut aivan huikeita  mahdollisuuksia  löytää dataa ja työstää sitä yksin ja yhdessä toisen kanssa ensin omaksi tiedoksi ja  sitten sitä hyödyntäviksi monenmoisiksi tuotteiksi.  Nyt on aidosti mahdollista opetella asioita vapaana ajan ja paikan rajoituksista. Hieno juttu. Nyt näitä kokemuksia pitäisi koota.

Mutta samalla olisi todella tärkeää hahmotella  myös pedagogista näkemystä siitä, miten niin itsestään selvä aito, tavoitteinen interaktio voitaisiin korvata  etäopetuksessa niin, että  yksin opiskeleva saisi oppimisprosessiin tarvittavaa tukea. Niin että loppukevät ei olisi vain feikkiä, erehdyttävästi opiskelua muistuttavaa koulunkäyntitoimintaa, vaan että yksin opiskeleva oikeasti oppisi. Tämä edellyttää meiltä jokaiselta oman etäopetuksen käyttöteorian  pohtimista. Jos käsite käyttöteoria on vieras, käy tässä linkissä: https://popuphautomo.blogspot.com/2019/09/ohjeet-kayttoteorian-laatimiseen.html

Myös Helsingin yliopisto on siirtymässä pedagogiseen poikkeustilaan. Lähiopetukselle etsitään vimmatusti vaihtoehtoja. Omalla vastuullani on mm. kahden luokanopettajaopiskelijaryhmän perehdyttäminen äärimmäisen mielenkiintoisiin opettajuuden teemoihin tutkimusartikkelien pohjalta. Näitä  aivan liian harvoin  opiskelun aikana käsiteltäviä teemoja ovat mm. lasten käsitykset hyvästä opettajasta, opettajien uralta poissiirtymisen syyt, opettajan läsnäolon merkitys ja opettajan auktoriteetti.

Näistä teemoista on syntynyt aina huikeaa keskustelua, kun etukäteen luetusta artikkelista on saatu käydä yhdessä ja pienryhmissä aitoa yhteistä tietämystä moniäänisesti rakentavaa dialogia.  Mutta kuinka saavuttaa  "elävän läsnäolevan sanan" vaikutus oppimiseen ilman sitä.? Olen itse ollut niin useissa webinaareissa jne. mukana, että suhtaudun - anteeksi vain- varsin epäilevästi monessa suhteessa ansiokkaan idean aitoon kykyyn  johtaa  oppimista. Kuinka usein ne jäävätkään pelkäksi informaatiomassan esittelyksi ja pikakommentoimiseksi.  Ja pakko kysyä: kuinka usea ns. osallistuja on aikuisten oikeasti koneensa äärellä käytävän keskustelun sielunmaisemassa vaan ihan jossain muualla.

NIINPÄ kirjoitin auki  itselleni omaa etäopetuksen käyttöteoriaani, joka ei ole tekniikkalähtöinen siis jonkin ICT-ohjelman mukainen.  Se perustuu ajatukseen, että oikeasti oppiakseen kustakin aiheesta on tehtävä useita oppimisprosessin eri vaiheita  tukevia  tehtäviä. Niitä voidaan tehdä  yksin tai yhäkin ryhmässä (esim. whatsup).

Oman käyttöteoriani taustalta tunnistan erilaisia oppimiskäsityksiä aina Herbartista ja  Kaljusesta  Kirsti Longan oivaltavan opetuksen malliin.

Ehkä tämä alla oleva aihiomainen  tehtävä, jonka lähetin niille opiskelijoille, jotka olivat pois ensimmäiselta ryhmäkerralta, auttaa ymmärtämään, mitä ajan takaa. Teemana  oli siis hyvä opettaja.
1. Mieti oman koulu-urasi ajalta opettaja, joka jätti sinuun innostavan jäljen. Mikä teki hänestä hyvän opettajan? Kirjoita se itsellesi ylös. 
2. Lue artikkeli  tutkimuksesta, jossa oli selvitetty hollantilaislasten käsityksiä hyvästä opettajasta  ja kirjaa itsellesi ylös tuossa tutkimuksessa löydetyt hyvän opettajan  piirteet  sekä  omat ajatuksesi  tutkimuksen luotettavuudesta. Vertaa vielä tutkimustuloksia omaan kokemuksesi hyvästä opettajasta. Kirjaa havaintosi itsellesi ylös. 
4. VARSINAINEN TUOTOS:  Laadi  fiktiivinen max A4-sivun mittainen kirje Helsingin Sanomien yleisönosastoon siellä  (leikisti) käytävään keskustelun, jossa on vaadittu opettajankoulutuksen valintojen uudistamista. Ota kasvatuksen asiantuntijana kantaa siihen tulisiko/ja jos niin miten opettajankoulutukseen valintaprosessissa ottaa huomioon juuri tämän tutkimuksen tulokset lasten mielipiteistä. Osoita kirjoituksessa tutkijamaista asiallisuutta ja kriittisyyttä. Hio otsikko. Lähetä  kirjoitus minulle emailiin. 
MITÄ ajattelette? 

keskiviikkona, maaliskuuta 11, 2020

Korkeampi opetus 50 vuotta sitten

TÄLLÄ kertaa esittelyvuorossa teos puolen vuosisadan takaa:

Ahlström, Karl-Georg. (toim). (1971).  Korkeamman opetuksen käsikirja. Otavan korkea-koulukirjasto. 3. painos. Helsinki: Otava.

RUOTSISSA mullistettiin koululaiosta monin tavoin toisen maailmansodan tienoilla. Lukiolaisen määrä kasvoi rajusti, ja siitä seurasi opiskelijatulva myös korkeakouluihin.

Numerus clausus haastoi keskiajalta periytyneen opetusperinteen. Vielä 1930-luvulla harvat ”oppipojat”  oliva parveilleet  professorin ympärillä. Vielä harvemmista tuli ”kisällejä”; he jatkoivat korkeampiin opintoihin ja saivat ns. ius doscendin.

Professorit pitivät luentoja ja epävirallisia keskustelukokouksista  pienten opiskelijaryhmien kanssa. Opiskelijat saivat oppia katselemalla ja yrittämällä saada siepatuksi, mitä professorilla oli sanottavana. Elävä sana oli tärkeää. Professorin opetustaidolla ei ollut niin väliä.  Opetuksesta 3/4 opetusta saatiin professorilta, vain poikkeuk-sellisesti dosenteilta ja tuskin lainkaan amanuenssi- tai lehtorikunnalta.

NYT yliopistoon oli saatu uusia opettajaryhmiä; lehtorit ja assistentit. Korkeakouluopettajien koulutukseen kuului 1960-luvun Ruotsissa luentojen kuuntelua ja seminaareja sekä kasvatustieteessä että oman aineen metodiikassa,  auskultointia  ja luentojen pitämistä kokeneen opettajan johdolla. Jotta opettajakandidaattien opetus muuttuisi tarvittiin tueksi korkeamman opetuksen käsikirja. Sen ensimmäinen monisteversio oli valmis vuonna 1967. Käsikirjan  tehtävä oli  antaa yleisiä  opetus-menetelmäohjeita  menetelmäluentojen perusteoksena.

TOSI moni asia yliopistopedagogiikassa on puolessa vuosisadassa muuttunut, ja tämäkin kirja niiden osalta siten muuttunut vintageksi. Mutta löysin siitä yhtä monta makupalaa.

Tavoitteet

MONEEN otteeseen kirjassa korostetaan tavoitteiden merkitystä. Opinnoilla on oltava tavoite.
Tavoite ohjaa tutkintoja, opetusohjelmaa ja opetusjärjestelyitä.
  • Opettajalle tavoite on  ohjausväline koulutussuunnittelua ja arviointia varten. Sitä voidaan käyttää tukiopetuksen suunnitteluun ja sen ratkaisemiseen, milloin opetus voidaan päättää.
  • Opiskelija saa siitä käsityksen opetuksen tarkoituksesta  ja se  auttaa häntä kontrolloimaan paremmin omaa edistymistään. Tavoite luo hänelle myös opiskelumotivaatiota.
  • Tärkein alue, jolla tavoite vaikuttaa,  on annetun opetuksen jatkuva arviointi. Hallinnolle se on  apuväline opetuksen tehokkuuden kontrolloimiseen.
Kunhan tavoite on selkeä,  tarkoituksenmukainen ja kommunikoitava. Tavoitteet onkin muotoiltava selvästi. On erotettava tavoitteet ja sisältö. Tavoitteena on muutos; millaisia opiskelijat ovat opetuksen jälkeen.

Tavoitteen on oltava tarkka ja yksiselitteinen. (Ihan kuin Karvin tekstiä:-))

Kirjan mukaan opetus on  tapa muuttaa käyttäytymistä. Tavoite pitäisi esittää sisällön sijaan  käyttäytymisena: Tavoite = muutokset, joita toivotaan opiskelijassa saatavan aikaan. Muutos voi olla sitä, että
  • omaksuu tieyn uuden tavan
  • muutaa tiettyä vanhaa
  • korvaa vanha uudella ja/tai
  • vakiinnuttaa vanhoja.
”Opettaja joka ei pidä tehtävänään opiskelijoiden muuttamista tiettyyn suuntaan kohti etukäteen määrättävissä olevaa tavoitetta, ei opeta.” 
Itelleni kirjan innoittamana laatimani kuva tavoitteiden
ja arvioinnin suhteesta. Opetuksen kolme lähtökohta;
1. tavoite, 2. opiskelijat ja 3. resurssit.
Tavoitteen on oltava tarkoituksenmukainen, sen  siis tulee vastata ”kuluttajien” etuja , (tulevan) työn vaatimuksia.

Tavoitteen on oltava kommunikoitava. Siitä on nähtävä selvästi, yksinkertaisesti, mikä on opetuksen tavoite. Tavoite kuvataan verbeillä. Huonoja verbejä ovat esim. käsittää, tietää ja ymmärtää. Hyviä verbejä taas: määrittelee, ratkaisee, kuvaa, käsittelee…

Kuka valitsee  tavoitteet?

Toivottavat  käyttäytymisen muutokset  pohjautuvat eri osapuolten -  erilaisten  korkeakoulu-opetuksen ”kuluttajien”: ylempien koultustasojen ja aineiden opettajat, ammatti- elämän (työmarkkinoiden vaatimukset ja kokemukset) ja  opiskelijoiden.  Lopulliset poliittiset tavoitteet asettaa hallitus  ja eduskunta.  Tutkimus ei voi ratkaista tavoitteita, koska ne ovat  lopulta arvokysymyksiä.

Tavoiteanalyysi

Tavoiteanalyysi on  välttämätöntä   tehokkaan opetuksen järjestämisessä. Tavoiteanalyysi voidaan tehdä kahdella tavalla:1)  ilmoitetaan valmiudet ja tiedot, jotka ovat perusedellytyksinä ko. ainealueen uusien  valmiuksien ja tietojen oppimiseen tai 2) luokitellaan toivotut suoritusmuutokset, niin että tietyn luokan käyttäytymismuutokset opitaan eri tavalla kuin toisen.

Opetusjärjestelyt

Opetuksen järjestelyiden lähtökohtia on kolme:  tavoitteet, opiskelijat ja aika. Tavoitteen täytyy olla realistinen suhteessa opiskelijoiden edellytyksiin ja käytettävissä olevaan aikaan.  Opetuksen täytyy perustua realistiseen käsitykseen koulutettavista yksilöistä (aikaisempi koulutuspohja, esitiedot, ryhmä). On tunnettava opiskelijoiden käyttäytymisohjemisto.

Opetuksesta ja opetusmenetelmistä

Yliopisto-opetuksen perinteisiä opetusmuotoja ovat:
  • luento - ja keskustelu (informaatio)
  • kirjallisuusopinnot (informatio) - painettu sana luentojen tärkein kilpailija 
  • seminaariharjoitukset (eksplikaatio)
  • kollokviot
  • laboratoriot (harjoitus)
  • ekskursiot ja
  • tentit
Korkeakouluopinnot ovat olleet pääasiassa itseopiskelua.Vuoden 1955 jälkeen Ruotsissa otettiin käyttöön uusia muotoja:  opetustunnit, ryhmäopetus ja yksilöllinen ohjaus.

Luento

Luentoa on syytetty yksipuoliseksi. Luennoitsija ei saa palautetta, opiskelijat ovat passivisia ja  jäävät helposti luennoitsijasta jälkeen. Jos  luennon tarkoitus on vain muistaa samat asiat kuin luennoitsija, olisi kirjan mukaan tehokkaampaa jakaa moniste ja muutamia koekysymyksiä.

Mutta kyllä luentoa voi yhä käyttää. Johdantona. Kun se vie etulinjaan. Kun luennoitsija on persoonallinen- ja tartuttaa innostusta. Se auttaa näkemään metsän puilta. Siinä voidaan ottaa huomioon kuulijoiden taso.

Esitelmässä pitäisi olla max kolme näkökohtaa tai teesiä. Ei pidä puhua kynä kädessä. Paperista ei pidä lukea.  Etukäteen voi monistaa luennon rungon ja  jättää ilmaa pääkohtien väliin. Teknisiä apuvälineitä kannattaa käytää.

Uusina luentomuotoina esitetään (nyt tutut): keskustelu-, haastattelu-, vuoropuheluluento, korokekeskustelu ja lyhyet luentosarjat. Kuulujoita kannattaa aktivoida: He saavat esittää kysymyksiä, pitää lyhyitä puheenvuoroja ja tehdä muistiinpanoja.

Seminaariharjoitukset

Seminaari-työmuoto on  kehitynyt niistä epävirallisista kokouksista,  joita professorit ennen saattoivat pitää pienten opiskelijaryhmien kanssa. Niihin kuului henkilökohtanen kosketus, rupattelu ja keskustelu.

Seminaarit antavat mahdollisuuden tieteelliseen keskusteluun. Professori jakaa pieniä refe-raattityyppisiä tehtäviä kirjoista. Ne esitetään ja niitä kommentoidaan. Pitkiä esitelmiä tulee välttää. Seminaarilaiset kannattaa ottaa mukaan suunnitteluun.  Palautetta voi kerätä   mm. kyselylomakkeen avulla.

Suullinen tentti

Kirja suositelee  käyttämään yhä suullisia tentteja- mutta vain osasta kursseja. Aikaanaan  lopputentti pidetiin tiedekunnan edessä, yhdellä kertaa kaikissa tutkintoaineissa. Nykyään järjestetään osakuulusteluja.

Kirjalliset kuulustelut ovat objektiivisempia kuin suulliset. Mutta suullinen tentti auttaa paremmin päsemään selville kurssin omaksumistavan; kriittisyys, itsenäisyys, syvällisyys. Sen aikana paljastuu ajattelukyky, kyky arvostella kriittisesti, soveltaa teorioita uusiin ongelmiin…

Käytännössä tulisi toimia niin, että opiskelija saa etukäteen kirjallisuusluettelon. Keskustellaan aluksi
leppoisasti ja sitten pidetään tentti muutamasta pääkohdasta.

Palautteen merkitys

Oppimisessa oleellista on palaute. Kirjassa arvostetaan tästä syystä kyselevää opetusta.  Opettajan kysymykset osoittavat, mikä on tärkeää. Oppilas pidetään tarkkaavaisena.  Oppilas saa tietää, onko hän oppinut oikein vai väärin.  Väärinkäsitykset voidaan korjaa välittömästi. Opetusta muutetaan oppilaan vastausten perusteella.

Ohjelmoitu opetus on kyselyopetuksen äärimmäinen muoto. Joka osion kysymykset kontrolloivat, onko oppilas omaksunut informaation ja osaako hän soveltaa sitä uudessa tilanteessa.

Kestävien oppimisvaikutusten syntymiseksi vaaditaan kertaamista. Kertauksen tarkoitus on aikaisemmin opitun, mutta välillä unohdetun mieleenpalautaminen.

Menetelmällisiä kehityssuuntia

Kirjoittajien mielestä tuohon aikaan tehokkuusvaatimukset olivat lisääntyneet. Oli kehitettävä uusia tapoja järjestää opetusta; kun aiemmin sitä oli järjestetty harvoille ja  nyt monille.

Opettajan rooli oli muuttunut. Ennen puhuttu sana oli ollut ratkaisevassa roolissa.   Enää ei voinut vain valmistella luentoja, oli  järjestettävä myös muunlaisia tehokkaita ja innostavia oppimistilanteita erilaisin välinein. Uusia työkaluja olivat  erilaiset  työ- ja harjoitustehtävät, harjoittelumateriaalit, diagnostiset (nykysuomeksi formatiiviset) kokeet, vaihtoehtoiset yksilöllisen opetuksen harjoitus-tehtävät, tenttit, tutkintotehtävät..

Ajan henkeen kuului pyrkimys valmistaa opetuspaketteja, joihin kuului osin itse opettavia  - ohjelmoidun opetuksen välineitä.

Opinto-ohjauksesta

Kirjassa muistutetaan muös opinto-ohjauksen tärkeydestä. Opintoneuvonnalle oli tarvetta. Oli tuotettava tiedotusaineistoa. Hienolta kuulosti myös etsivän opintoneuvonnan idea.

Arviointi

Arviointia tarvitaan paitsi  arvosanojen antamiseen  yksityisen oppilaan tiedoista ja taidoista myös opetussuunnitelmien ja tenttitehtävien jälkikontrolliksi  ja jatkuvaksi  uudistamiseksi, jotta  järjestelmä olisi  tarkoituksenmukainen.  Jollei se ole, täytyy tasapaino palauttaa erityistoimenpitein:
järjestetään opetus uudelleen, toteutetaan opiskelijavalinnat toisin, muutetaan uulusteluja  tai tarkistetaan tavoitteita.

Keskeisin arvioinnin työkalu oli kirjoittajien mukaan koe. Kokeen muotoilua säätelee tavoite-  ei opetus. On suullisia ja kirjallisia kokeita.  Kirjallisen kokeen arvon ratkaisee  sen objektiivisuus, validiteetti ja reliabiliteetti.

Tehtävät jaetaan tässäkin  kirjassa kahteen tyyppiin: esseetehtäviin, joihin annetaan "omatekoiset" vastaukset ja objektiivisiin tehtäviin. Esseekoe on helppo laatia ja väsyttävä korjata. Se antaa paljon vapautta vastaajalle - ja houkuttelee myös bluffaukseen.

Objektiivisten kokeiden objektiivisuus liittyy niiden pisteytykseen. Kysymykset voivat olla monivalinta- ja vaihtoehtokysymyksiä, yhdistelytehtäviä ja kysymyksiä, joihin annetaan lyhyt, avoin vastaus. Objektiivinen koe on vaativa laatia ja helppo korjata. Se sallii arvauksen.

Koetehtävät tulisi laatia niin, että ne eivät mittaa vain  pelkkää muistamista. Yliopistotasolla keskeisimpiä tavoitteita ovat  harjaantuminen  uusien kysymysten asettelujen muodostamiseen, informaation kriittiseen arviointiin jne.

Arvosanojen antaminen

Arvostelussa voidaan käyttää skaalaa hylätty- hyväksytty tai esim. laajempaa numeroskaalaa.
Arvosanoja voidaan antaa joko absoluuttisesti tai suhteellisesti. Absoluuttisessa arvoinnissa pohjana on  etukäteen laadittu luettelo niistä tiedoista ja taidosta, jotka opiskelijan on omaksuttava. Arvosana  annetaan sen mukaan, kuinka monta luettelon yksikköä hän osoittaa ansainneensa.

Suhteellisessa  arvioinnissa  keskiluku ja hajonta ovat vertailuperusteena, esim. normaalijakautuma

Muita kirjan teemoja

Kirjassa esitellään myös  tutkimustuloksia siitä, mitkä tekijät ovat ratkaisevia akateemisissa opinnoissa menestymiselle. Tehtävä ei ole helppo, sillä jo sen mittaaminen, mitä on menestyminen korkeakouluopinnoissa, on vaikeaa. Näistä tekijöistä tärkein näytti olevan opiskelumotivaatio - johon opettaja voi vaikuttaa.

Motivaatio

Motivaatio ohjaa ensi sijassa työpanosta  ja epäsuorasti oppimista.

Onnistumisen ja epäonnistumisen kokemukset määrävät motivaation voimakkuutta. Siksi on tärkeää muokata oppiainesta ja kurssisisältöä oppilaan älyllisten edellytysten mukaiseksi. Menestymisen kokemus edellyttää, että kyky ylittää tehtävän vaatimustason. Yksilöllistetty opetus on tähän  yksi keino. Mahdollisimman homogeeniset ryhmät toinen opettajakeskeisessä opetuksessa. (Kaikilla suunnilleen sama omaksu voi auttaa oppimaan).

Oppiaines on muotoiltava, jaettava kohtiin ja  jaksoihin ja ajoitettava. Jokainen osa/yksikkö pitää perustella tavoitteella hyödyllä.

Ihmisen muisti on rajoittunut. Ihminen etsii tietämättään faktojen takaa järjestäviä periaatteita. Opettajan kannattaa ohjata   huomiota pääkohtiin, erottamaan olennainen epäolennaisesta. Hän voi havainnollistaa visuaalisesti. On varmistettava, ovatko käyttäytymisketjun osat oikeassa järkestyksessä?

Opettaja voi vaikuttaa  motivaatioon myös näin:
  • Selkeä ja tarkoituksenmukainen tavoite luo opiskelumotivaatiota.
  • Opettaja voi esim. jakaa kurssin alussa kysymysluetteloita kurssin kohtien sisällöistä.
  • Hän voi pitää  (nykysuomeksi formatiivisia) kokeita.  
  • Keskustelu  pienryhmissä
  • Luomalla viihtyvyyttä,

 Audiovisuaaliset välineet

Erikoisuus 50 vuoden takaa: Kasetti-
heitin, jolla voitiin katsoa/heijastaa
kasetilla ollut filmi.
Kirjassa esitellään ns. helppoja, tuolloin usein uusia  av-välineitä. Ne  tehostavat opetusta, mikäli niitä käytetään järjestelmällisesti oppisisällön havainnollistamiseen ja muunteluun. Niiden käyttöön annetaan menetelmällisiä ohjeita.

Opettajan ja kirjan rinnalle oli tullut mm. kirjoitus- ja erityistauluja (flanelli - ja magneetti), taululehtiö,  episkooppi, diaprojektori, piirtoheitin, elokuvaheitin  (yksi muunnos kasettiheitin) ja ääninauhoittimia.





KIRJAN TOIMITTAJASTA

Karl-Georg Ahlström on Uppsalan yliopiston professori emeritus. Hän oli ensimmäinen käytännöllisen kasvatustieteen  professori Uppsalan opettajakorkeakoulussa vuosina 1969- 1977. Tämän jälkeen hän siirtyi kasvatustieteen  professoriksi Uppsalan yliopistoon.

Ahlström on kasvatustieteellisen tutkimuksen kehittämisen pioneereja ja  hän on ansiokkaasti yhdistäny tutkimusta opettajankoulutukseen. Tiettävästi hän elää yhä.

maanantaina, maaliskuuta 09, 2020

sunnuntaina, maaliskuuta 08, 2020

Pedagogisesta valmistautumisesta poikkeustilanteisiin

OPETUSHALLITUS on päivittänyt viime keskiviikkona ohjeitaan siltä varalta, että korona-viruksen vuoksi kouluissa joudutaan poikkeus-tilanteisiin. Terveysviranomaiset ohjeistavat  terveydenhuoltoon liittyvissä asioissa ja Oph opetuksen järjestelyihin liittyvissä.

Opetushallituksen ohjeissa kehotetaan varautumaan tilanteisiin, joissa oppilas tai joku henkilökunnasta sairastuu, suuri joukko oppilaita tai opettajia on poissa ja kun opetusta on järjestettävä oppilaalle, joka on karanteenissa tai eristyksissä. Sairastumisten vuoksi normaalia koulutyötä voidaan joutua järjestämään toisin mahdollisesti pitkänkin aikaa.

Kouluissa kannattaisi pohtia näihin tilanteisiin joustavia järjestelyitä.  Jo nyt ennenkuin tauti iskee ja vaikka se ei iskisikään. Oph:n mukaan on ehdittävä vielä  perehdyttää koko henkilöstö menettelytapoihin sekä kertoa toimintatavoista oppilaiden huoltajille antaa ohjeita, mihin voi  paikallisesti ottaa  yhteyttä koulunkäyntiin ja   opiskeluhuoltoon liittyvissä kysymyksissä.

Jäin pohtimaan itsekseni, mitä opetushallituksen antama tehtävälista käytännössä voisi tarkoittaa erityisesti alakouluikäisten osalta. Enemmän taisi nousta kysymyksiä kuin vastauksia.

Mitä kouluilla konkreetisti voitaisiin tehdä, jos...

"Loppukeväälle kannattaisi minusta laatia luokka-asteittain suunnitelma tärkeimmistä opittavista asioista, kuinka ne opitaan tarvittaessa itsenäisesti ja kuinka osaaminen tullaan arvioimaan. Kaikkein tärkeimpien asioiden opettaminen kannattaa aloittaa heti!"

Muutokset opetuksen järjestämispaikoissa

Oph:n listalla ensimmäisenä  on  muutoksen opetuksen järjestämispaikoissa. Konkreetisti se kai voi tarkoittaa  siirtymistä kotiopiskeluun joko yksittäisten oppilaitten tai luokkien tai koko koulun osalta. Tautihan tarttuu ihmisistä ei tiloista? Mutta voihan syntyä tilanne, jolloin tauti iskee johonkin osaan Suomea, ja oppilaita jouduttaisiin evakuoimaan kuten sodan aikana tehtiin.

Viikin normaalikoulu näytää käyttäneen pääasiassa kahta keinoa: itseopiskelua ja  etäopetusta.

Itseopiskeluun valmistautuminen:


Oppimistehtäviä - Perustavoitteet eri aineissa. Oleelliseen keskittyminen, vaihtoehtoja.  Korvaavia ideoita.
Tehtävät ratkaistavina ongelmina.
Oman oppikirjan tekeminen.
Kellareista kaikki Corrigot, Lukot  jne. (itsetarkistavat peli) esiin
Hyviä ohjelmia löytyy u-tubesta.
Kaikki opettajat kaivamaan vanhat monisteet jne. kaapeista ja kootaan ainemappeihin/digiopet pilviin.
Opiskeluohjeet: selkeät tavoitteet, aikataulutus,  tehtävien  poijutus,  seuranta.
Oppimispäiväkirja olisi hyvä samoin portfolio samoin opintokirja
Edelleen on löydettävä ratkaisu summatiiviseen arviointiin. Toisenlaisia kokeita? Osaamisen näyttö älypuhelimella,
Tarvittaiisin alusta,  jonne vapaaehtoiset voisivat liittää tekemiään oppimateriaaleja
Koulunkäynnin ohjaajien osaaminen käyttön (mm. harrastukset)


Opettajien jaksaminen voi olla kovilla, jos suuri joukko oppilaita yhtä aikaa/vuorotellen tarvitsee  henkilökohtaista ohjausta. 
Kuinka ylimääräinen työ korvataan?
Miten järjestää pienten oppilaiden itseopiskelu.
Miten tukea niitä, jotka eivät ota vastuuta omasta oppimisestaan.


Etäopiskeluun valmistautuminen

Ks. edellä +
Oppikirjat kotiin. Kyllä tuolloin todella on iloa kirjoista.
Koulun kirjastosta kaunokirjat evääksi.
Perheenä tehtävät tehtävät. Suvun historia.
Kamera luokkaan- onko?
Kaikille oppilaille läppäri/padi kotiin. Onko?
Oppilaat töihin ölypuhelimella. Kamerakynän ideat esiin.
Striimausjärjestelyt. Osataanko? FB- yksi väline- mutta siellä ikäraja.
Oppimistehtävät?
YLE voisi ottaa vastuuta ja alkaa taas lähettää kouluv- ohjelmia ja tuottaa ja linkittää oppimateriaalia nettiin.
Huoltajille kotiopetusohjeistus: Vastuu lapsen päivärytmistä. Huokoinen lukujärjesys. Huoltajan kannattaisi keskittyä opettamaan asioita joita itse osaa.
Kotioppija ABC"
Kotikoulun käyneiden kokemukset kootaan.
Yhteydenpitotapa oppilaisiin sovittava. Wilma?




Kuinka etäopiskelu teknisesti järjestyy. Flipped classroom? Opettaja tekee videoita ja syöttää u-tubeen? Tuskin kaikkiin tiloihin saadaan  striimaus. Osaavatko opettajat? Millä ajalla niitä tehdään.
Kuinka oppimistehtävät tarkistetaan? Myös tässä summatiivisen arvioinnin haaste?



Muutokset opetuksen järjestämistavoissa


Ks. edellä
Nohevat oppilaat apuopettajiksi nuoremmille? Vrt. oppilasagentit
Koulunkäynnin ohjaajien voimavarat







Vastuukysymykset
Koulunkäynnin ohjaajat sijaisiksi






Opetusryhmien yhdistäminen

Ihan mahdollista.
Jakaisin opettajaa vaille jäävän luokan  pienryhmissä useisiin muihin luokkiin?
Megatunteja (mökätunteja) ruokalassa (kuten 90-luvun lomautusten aikaan)






Kuinka OVESSiä sovelletaan? Jos opetan kahta ryhmää, saan oto-korvauksen. Jos ryhmä jaetaan useaan luokaan, saanko?





Muutokset työaikoihin


Näitä voi olla monenlaisia. Päiviä voidaan joutua lyhentämään.  Näin tehtiin sotavuosina.
Loppulukuvuoden lauantaipäiviä ottamaan käyttöön?







Voidanko joutua tilanteeseen, jossa opettajia on niin paljon pois, että terveenä säilyneet tekevä kahta vuoroa?






Tukiopetuksen järjestäminen opetuksessa jälkeen jääneille.

Tähän oppilailla on lakisääteinen oikeus.

Mutta riittäkö raha?






Opiskelijahuollon takaaminen

Oppilaille tulee tarjota tarpeen mukaan opiskeluhuollon palveluita, kuten psykososiaalista tukea, opiskelupaikasta riippumatta.

Mutta kuinka hoidetaan turvallisesti? Varmaankin joudutaan hoitamaan joko puhelimitse tai netin kautta tartuntavaaran vuoksi.


Vuosisuunnitelman muutos

Vuosisuunnitelmalla  tarkoitettaneen lukuvuosisuunnitelmaa. Poikeustilanteissa voidaan joutua luopumaan eräiden aineiden etäopetuksesta mm. liikunta, käsityö ja kotitalous.
Päätös edellyttänee toimia opetuksen järjestäjältä.

Miten mahdolliset muutokset vaikuttaisivat opettajien työehtoihin?





Oppilaskohtaiset erityisjärjestelyt (PoL 18§)

Etäopetus edellyttäneen tiettyjä virallisia päätöksiä.

Sairaalaopetus on periaatteessa turvattu lailla (siinä määrin kuin se kuin se hänen terveytensä huomioon ottaen on mahdollista (PoL4 a §), mutta siinä oli suuri tartuntavaara.




Opetuksen tehostaminen


OPH mainitsee yhtenä keinona opetuksen tehostaminen, jotta opsin tavoitteet voidaan saavuttaa. Tämä tarkoittanee keskittymistä olennaisimpaan.
Opettajien kannattaisi tsekata mitkä ovat opetuksessa  tärkeimmät asiat jäljellä olevien noin 11 viikon aikana - ja aloittaa niiden käsittely heti.




Lukuvuoden pidentäminen

Perusopetuksessa menetetyt työpäivät on korvattava lisäämällä työpäiviä enintään kuudella päivällä (perusopetuslaki 23 §), jos opetusta ei pakottavasta syystä ole voitu järjestää työpäiviksi määrättyinä päivinä eikä opetussuunnitelman mukaisia tavoitteita voida muutoin saavuttaa.

Työpäivien määrän lisääminen tulee OPH:n mukaan  kysymykseen viimesijaisena vaihtoehtona, jos esimerkiksi opetuksen tehostaminen ja tukiopetuksen antaminen eivät ole riittäviä toimenpiteitä. Opetuksen järjestäjä päättää työpäivien lisäämisestä ja niiden sijoittelusta.

Käytännössä lukuvuotta ei ole pidennetty esim. opettajien lakon aikoina.

lauantaina, maaliskuuta 07, 2020

Auroran päivä 2020

" Tervetuloa viettämään perinteistä Aurora päivää Auroran koululle tänään lauantaina 7.3. 2020 klo 10-13!!! Kahvilaa, makkaranmyyntiä, onnenpyörää, metrilakua, kuplafudista jne. 

Päivän tuotto kokonaisuudessaan oppilaiden hyväksi KotijaKoulu yhdistyksen kautta. Varaathan siis käteistä mukaan! Sählytarkkuus-pisteellä palkitaan joka sarjasta 3 parasta. Tervetuloa kokeilemaan taitojasi."

NÄIN kutsuttiin facebookin Lippajärveläisen ryhmässä väkeä koolle Aurora Karamzinin nimipäivän kunniaksi järjestettyyn puuhapäivään.

Ja tottahan Auroran wanha rehtori lähti makkaraa syömään, tapaamaan tuttuja ja muistelemaan vanhoja aikoja, niinkuin vanhoilla ihmisillä on tapana.

Aurorapäivän juuret

Aurorapäivä on Auroran koulun henkilökunnan, luokkatoimikuntien ja Auroran Koti ja Koulu ry:n yhdessä järjestämä puuhapäivä koulun oppilaille ja heidän perheilleen. Päivän tapahtumissa on aina monenlaisia toimintapisteitä, joita oppilaat kiertävät päivän aikana omatoimisesti. Osa toimintapisteistä on maksuttomia, osa maksullisia.

Aurora-päivällä on  pitkät juuret. Tempaus  järjestettiin ensimmäisen kerran Lippajärvellä  jo 1980-luvulla, ilmeisesti keväällä 1982.  Sen ideoivat nyt jo poisnukkuneet rehtori  Raita Karvinen ja emäntä Ilse Sundelin.  Kaunis kiitos heille ideasta.

Koulun lehdessä oli juttuja Aurora- päivästä. Auroran
Uutisia ja myöhemmin Aurora-lehteä taittoi upeasti
Anna-Liisa- opettaja.
Sain olla mukana, kun tapahtuman  herätettiin talvella 1990  uudelleen henkiin, ja se on noista ajoista lähtien järjestetty joka vuosi - jopa koulun diasporien aikana.  Vuoteen 2014 saakka toimittiin vanhoissa koulurakennuksissa. Vuosina  2015 ja  2016 tapahtuma järjestettiin  Järvenperän koulun pihalla ja siellä olleissa Auroran parakeissa. Ja uuden koulun valmistuttua upeissa uusissa tiloissa.

Varsin pian jo 90-luvulla alunperin kaikille vapaaehtoinen tempaus muutettiin koulupäiväksi, jolloin paikalle tulivat  kaikki oppilaat ja opettajat.  Oppilaat saivat tuolloin koululounaan.  Parina  vuonna myös vanhemmilla ja sisaruksilla oli mahdollisuus ruokailla koululla. Nykyään keittiöhenkilökuntaa ei saa kutsua auantaisin töihin, ja oppilaat saavat eväät. Tänään eväänä oli mm. riisipiirakkaa.

Perusidea on ollut kestävä: Vanhemmat, luokat ja opettajat järjestävät yhteisvoimin kaikkea mukavaa tähän koko kylän tapahtumaan, johon perheet ja kaverit ovat tervetulleita mukaan! Ja samalla kerätään rahaa.

Vuosien varrella  puuhapäivässä on ollut ohjelmaa jos jonkinaista. Ennen vanhaan, kun oli talvi, ulkona oli mahdollista ajaa  koirareellä.  Mutta monenalaista on voitu  tehdä sisälläkin:

Viidakkokahvila
Auroran Afrikan tähti, Anu- terveydenhoitajan sokeri- ja rasvanäyttely, arpajaisia, arvauskilpailuita,  askartelupisteitä, golfputti, hot dogeja, Ismo-opettajan lukemia  suomalaisia satuja, johtokunnan jäsenten vastaanottoja, kahviloita (mm. avaruus-ja viidakkokahvila), karaokea, kierrätys-opastuspisteeseen vaihtotorille voi tuoda urheiluvälineitä tai leluja vaihtoon, kasvomaalausta, kirpputoria, leikkitatuointeja, löytötavaratori makkaranpaistoa,  neppisrata,  ongintaa,  onnenpyörää, pomppulinnaa, popcorn-kone, peliluolia, rakentelupiste, Sing Star, sutsisatsia,  sählypiste, temppu-rata, vaihtotoria, TN-piste, jossa Hannu-opettaja opasti voiveitsien tekoa, verenpaineen mittausta,  vohveleita, WPK:n paloautoon tutustumista ja mm.  Zumbaa. Kerran Jukka - ja Ripa-opettajat järjestivät heikkohermoisten kauhuksi pulpettirummutuksen mestaruuskisat.

Vuonna 2014 pidettiin vanhassa rakennuksessa
viimeinen iso rock-konsertti. Tässä kuvassa
maikkojen bändi. Kuvan otti Pia- opettaja.
Ja tietysti esityksiä:  Lavalla  on ollut oppilaiden ja opettajien bändejä, vanhempien orkesteri, kannelryhmän esitys, sirkusta sekä  koulun teatteriesityksiä (mm. mykkä näytelmä "Totuuden Helmi",  6b-luokan oppilaitten Pippi Långstrump-esitys). Luokissa on pyörinyt koko koulun elokuvia (Peter Pan ja Prinsessa Ruusunen) ja nonstoppina kuvaesitys Oittaan liikuntatapahtumasta (kuvat Hannu Kivistö)

AURORAN PÄIVISSÄ oli aina hyvä maku. Talo oli täynnä hyväntuulista väkeä.

Päivän tuotolla (usein yli 2000 euroa, joskus lähes 3500 euroa) voitiin maksaa mm. kuudesluokkalaisten ruusut ja stipendit. Rahoilla ostettiin myös luokille palloja ja hyppynaruja ja tuettiin aikana järjestettyä Luunjan koululeiriä. Niillä hoidettiin yhtenä keväänä Oittaan liikun-tapäivän bussikuljetukset. Rahat ovat riittäneet myös loma-aikoina pidettyihin kerhoihin. Rahojen käytöstä päätti  Koti ja Koulu ry.

Yhä Aurorapäivä on Auroran Koti ja Koulu ry:n merkittävin varainhankintamuoto ja tuotto käytetään koko koulun oppilaiden hyväksi ja iloksi vuoden aikana.

Auroran päivä 7. 3. 2020

JA hieno oli Aurora-päivä tänäänkin. Makkara oli maiskis. Tupa oli täynnä.  Tunnelma oli tuttuun tapaan lämmin ja iloinen. Bändi esiintyi. Kuplafudista en ole koskaan ennen nähnytkään.  Hauskaa.

Oli ihana tavata vanhoja tuttuja,  mm. entisiä oppilaita ja vanhempia. Moni vielä tunnisti :-) Ystävällisiä sanoja. Ja tietysti talon vanhaa väkeä oli ikävä ja uusiin oli hienoa tutustua. Poliitikolle annettiin myös arvokkaita neuvoja.

Kiitos Katri-rehtori ja muu väki! Nähdään taas.