Kirjoja

Kirjoja

maanantaina, lokakuuta 19, 2020

Kuri

"Alinomaa saa kuulla valituksia meidän päiviemme  lasten ja nuorison kurittomuudesta”, huokaili psykologi  Åse Gruda  Skard norjaksi vuonna 1936 ja kirjoitti kirjan: 

Skard, Åse Gruda. 1957. Lapsi ja kuri. Helsinki: Tamm

Suomeksi kirja ilmestyi 20 vuotta myöhemmin. Kirjan kääntäjä Leena Uoti - Neiti etsivä-kirjasarjan suomentaja- on ilmeisesti melko lailla päivittänyt sitä Suomen oloihin. Norjassa teoksesta otettiin 11.painos vielä vuonna  1986.

En ihmettele. Siksi tervejärkisiä jopa tuoreen makuisia ajatuksia  kurista teoksesta löytyy.

Skardin messageksi tiivistän väitteen, että perinteinen auktoratiivinen- ruumiillisen kuritukseenkin ulottuva- kuri  ei toimi uudessa normaalissa, maailmassa,  joka muuttuu niin, että on osattava kohdaa jatkuvasti uusia tilanteita, joka koneellistuu, kansanvaltaistuu, jossa töitä ei enää tehdä kotona, jossa  ihmisjoukot muuttava kaupunkeihin...

Tässä uudessa myös kasvatustavoitteet muuttuvat. Lasten on oltava aikuisina aktiivisia, aloitekykyisiä, edistysmielisiä, kekseliäitä, omatoimisia, rohkeita, vastuuntuntoisia, yhteishenkisiä ja yhteiskuntatietoisia. Heidän on myös osattava korostaa itseään.

Tarvitaan siksi uudenlaista kuria.

Kuri- mitä se on?

SKARDIN mukaan yhteisössä on voimassa tietyt säännöt ja yksityisen ihmisen täytyy mukautua niihin.  Kuri on mukautumista ja luopumista hetken haluista korkeampien vaatimusten hyväksi. Se on kieltäytymistä jostakin hetken välittömän mielihalun kohteesta. Sitä, että jätämme tekemättä jotain, mihin tunnemme välitöntä halua tai teemme  jotakin, joka ei välittömästä tunnu houkuttelevalta. Lyhyesti: Teemme jotakin muuta, kuin mitä olimme aikeissa tehdä.

Kuri on sosiaalista kypsyyttä.  Sääntöjen hyväksymistä osaksi omaa itseä. Kuriin kypsytään. Hitaasti.

Kuriasioissa on  erotettava toisistaan lapsen tarpeet ja toiveet. Tarpeet ovat yleisiä ja pitkäkestoisia; vietipohjaisia haluja,  joiden suhteen lapset voivat olla itse avuttomia. Toiveet taas  ovat erikoistuneempia ja lyhykestoisia mielitekoja.

Lapsen tarpeita ovat Skardin mukaan:

  • Ruuan ja juoman, lämmön ja ilman tarve
  • Turvallisuuden tunne , jossa on kaksi osaa:  1. rakkaus ja 2.  suoja, säännöt. Lapsi tarvitsee lujat kehykset  elämälleen. Hän tarvitsee elämässä  järjestystä ja tottumuksia
  • Tarve tuntea kuluvansa yhteisöön, tulla hyväksytyksi 
  • Toiminna tarve; tarve tutkia maailmaa, oppia tuntemaan muita ihmisiä, kokeilla esineitä, itseään ja muita

Näihin ei pidä vastata  rangaistuksilla ja uhkauksilla .” On kunnioitettava lapsen perustarpeita, mutta ei ole annettava myöten kaikille heidän toiveilleen.” 

Miten kypsyttää lasta kuriin?

On kaksi keinoa. Toinen keino saada lapsi kuriin on ulkoinen pakko. Vaadimme ehdotonta tottelevaisuutta. Herätämme lapsessa pelkoa rangaistuksista tai esim. äidin tai isän rakkauden menettämisestä. Näin syntyy  auktoratiivinen kuri. Slogan "Sinun pitää!"

Demokraattinen kuri

Toinen keino on demokraattinen kuri. Sekin perustuu tunteeseen. Pidämme säännöt asettaneesta yhteisöstä. Slogan: ” Me tahdomme”. 

Skard kannattaa demokraattista kuria, jossa lapsi voi olla itse mukana laatimassa sääntöjä. Demokraattinen on parempi kuin auktoratiivinen ja laisez-faire- tyyli myös tutkimusten mukaan. Mutta ennen kaikkea koska elämme demokraattisessa yhteikunnassa.

Kotona voi olla perheneuvosto, jossa  jokaisella on sananvapaus. Joissain asioissa lapsia "vain" kuullaan, joissain  neuvostolla on ratkaisuvalta.

Lapsen tavat reagoida esteisiin

Kun lapsi kohtaa esteen, hän reagoi. Reagointitapoja on erilaisia:

  • kapinamieli; jyrkkä kieltäytyminen, vastahakoisuus, uhma: kirkuu, lyö, heittäytyy lattiallle; heittäytyy mykäksi ja jäykäksi
  • suuttumus, kiukku ja taistelu, vihamielisyys, kosto
  • korvikkeet
  • valveunet

Eri lapset eri lailla. Lapset ovat erilaisia. Toiset itsenäisiä ja  kapinallisempia. Toiset myöntyväisiä,  toiset vastustuskykyisiä. Lapset myös kokeilevat aikuista.

Konkreetteja keinoja

Skard esittelee konkreetteja tapoja, joilla lasta/nuorta autetaan kuriin. 

  • Aikuisten esimerkki
  • ”Jekutus;  "Nyt sänkyyn takaperin kulkien”;  ”Minne takki pitikään laittaa?” ; ”Auttaisitko minua..,”
  • Johdonmukaisuus
  • Joidenkin asioiden katsominen sormien läpi
  • Järkevät säännöt/kuri
  • Keksi korvikeratkaisuja tyydyttämättömille tarpeille ja toivelle. Erityisesti toiveille.
  • Kiitä ja palkitse hyvästä suorituksesta - osuttava lapselle tärkeään
  • Käsky ajoissa. "Puolen tunnin kuluttua iltapesulle"
  • Lapsen ottaminen mukaan päättämään säännöistä - joita myös aikuiset noudattavat
  • Luonnollinen rangaistus - seuraus- joka osuu lapselle tärkeään
  • Myönteinen kieli: ”Me istumme tuolilla” - ei ÄLÄ keiku.
  • Ota käyttöön tinkimisvara 
  • Palkinnot - oltava lapselle tärkeitä
  • Perusrakkauden täytyy säilyä
  • Ruumiillinen rangaistus- mielenkiintoisesti- vain kun vanhempi kimpaantuu. Skardin mukaan vanhempikin on ihminen, joka voi suuttua, eikä satunnainen läimäys riko lasta. Hmmm.
  • Selittäminen tavalla, jota lapsi ymmärtää
  • Säännön asettaminen ajoissa
  • Teroita mieliin 
  • Valintojen tekemisen mahdollisuus
  • Varoita - esim. heikko jää
  • Ylläpidä aikautaulua ja tottumuksia

On otettava myös huomioon lapsen ikä. Kouluiässä kavereiden merkitys kasvaa, ja porukassa voi olla eri säännöt kuin kotona. Lapsilla on Skardin mukaan "erinomainen kyky noudattaa kaksoismoraalia". Koulussa oppilaat työtovereiksi. Mukaan sääntöjen päättämiseen.

Murrosikä tuo uusia vaikeuksia. Teinit ovat ailahtelevia. Nuorten ja aikuisten välille aukeaa syvä kuilu.Nyt kuri vaatii molemminpuolisa luottamusta ja kunnioitusta. Tarvitaan hyväksymisen ja arvostuksen ilmapiiriä ja tilaisuuksia yhteistoimintaan. Mutta nuoriso tarvitsee myös vastustusta.

Kirjoittajasta 


Åse Gruda Skard (1905 - 1985) oli norjalainen  professori, lapsipsykologi ja kirjailija. Hänen isänsä oli tunnettu historioitsija ja professori. Äiti oli kouluttaja, kirjailija ja feminismin tienraivaaja.  Skardin puoliso oli kirjallisuuden professori  Yhdessä heillä oli viisi lasta.

Skard oli ensimmäinen nainen Norjassa, joka sai maisterin arvon psykologiassa. Kun Saksa miehitti Norjan,  Skard pakeni Yhdysvaltoihin ja toimi siellä yliopistossa. 

Häntä  pidetään - ainakin Norjassa- merkittävänä  lapsipsykologian edelläkävijänä. 


Perästä kuuluu sanoi torvensoittaja


PIDIN. Teksti on selkeää. Mukana on konkreetteja tapausesimerkkejä. Skard kuvaa kuriin kasvamista ja kasvattamista lempeästi. Lapsen tarpeiden ja toiveiden erottaminen oli oivaltava. 

Ohjeet ovat arkijärkisiä. Erityisesti näin valoa "jekuttamiseksi" nimeämieni kikkojen kohdalla. Namu olivat myös idea tinkimisvarasta,

Ajatella, että perheneuvosto-ideakin on keksitty jo 1930-luvulla. Minusta ajatus siitä, että osassa päätöksiä lasta kuullaan, osassa he saavat olla mukana päättämässä, oli kiva.

Kirja on kirjoitettu erityisesti kotikasvatusta varten, mutta demokraattisen kurin malli sopii - ja sitä käytetäänkin - myös kouluihin. 

TÄSSÄ blogissa on muitakin kurikysymystä pohtivia lastuja. Jos kiinnostaa, löydät ne klikkaamalla  oikean sarakkeen tunnisteista esim. sanoja kuri ja totteleminen.

 

sunnuntaina, lokakuuta 18, 2020

perjantaina, lokakuuta 16, 2020

torstaina, lokakuuta 15, 2020

keskiviikkona, lokakuuta 14, 2020

tiistaina, lokakuuta 13, 2020

Opetusharjoittelu Uudessa Normaalissa

TÄNÄÄN on kuulema epäonnistumisen päivä. Minulle se oli viikonvaiheessa. 

Avasin facebookissa SOKF:ssa parviälykeskustelun tosi haastavasta teemasta. Kuinka järjestää maisteriharjoittelu niin hyvin kuin mahdollista tilanteessa, joka on oikeasti  Mission Impossible? 

Tilanteessa, jossa  eri  syistä, joita kaikkia ei voi täällä avata, ei voida käyttää lähiopetusta, mutta ei myöskään etäopetusta. Uusi normaali pakottaa keksimään luovasti  korvaavia  tapoja. Opiskelijoilla on oikeus valmistua.

TOISIN kuin usein aikaisemmin parviälykeskustelu tällä kertaa hieman epäonnistui. Minä ja ikävä kyllä myös  yliopistoni saimme aikalailla turpiin. Miten ihmeessä voimme etsiä kolmatta vaihtoehtoa?  Kyllä me muut yliopistot.... 

Onnistuin siis kunnolla paskomaan oman pesäni ja pahoittamaan monen kollegani mielen. Kurjaa, sillä se ei todellakaan ollut tarkoitus.

TARKOITUS oli tosi vaikeassa tilanteessa löytää ideoita, joita noudattamalla  harjoittelusta, jossa ei voida  käyttää lähi- eikä etäopetuksen keinoja, voitaisiin kuitenkin saada maksimaalinen hyöty.

PARVIÄLY tuotti  ilokseni oikein hienoja tehtäväideoita:

  • Casetapausten analyysia. Kuvaaan ongelmatilanne, joka pitää ratkaista,
  • Eheyttävän kokonaisuuden suunnitelma nimetylle luokka-asteelle koulun opsin pohjalta formatiivisine ja summatiivisen arviointeineen
  • Eläytymismenetelmällä toteutettava fiktiivinen opetustuokio,
  • Oman viikko-, päivä-, ja opetustuokiostruktuurin suunnittelutehtävä,
  • Omat ajatukset luokan pelisäännöistä
  • Opetuspaketin suunnittelu opetuntunti.fi- sivuston avulla,
  • Oppitunnin yksityiskohtainen suunnitelma,
  • Oppituntien observointia läppärin avulla,
  • Sosiometrinen mittaus luokan ystävyys- ja valta-asetelmista.
  • Suunnitelma oman luokan ensimmäiseksi vanhempainillaksi
  • Päivänavaus-videota,
  • Videoihin - itsetehtyihin ja valmiisiin perustuva jakso esim. historiassa, johon liittyisi katselutehtäviä, itsenäisesti tehtäviä välitehtäviä ja loppukoe.
HELSINGIN yliopistolla on jo viime keväänä nähty valtavasti vaivaa niiden harvojen opiskelijoiden opiskeluoikeuden turvaamiseksi, joille sopii vain  tämänkaltainen uuden normaalin opetusharjoittelu. Jo viime keväänä ohjelma oli huikea- ja se sai myös opiskelijoilta hienoa palautetta.  Uuden normaalin opetusharjoitteluun kuului mm.:
  • Yhteinen tapaaminen Zoomissa:  orientaatio ja  alustus opetuksen suunnittelusta,
  • Henkilökohtainen kehittymissuunnitelman tekeminen, johon sisältyi käyttöteoria,
  • Koulun opetussuunnitelmaan tutustuminen,
  • Haastattelu oppilashuollon edustajan kanssa ja  sen reflektointi,
  • 4 viikon kokonaissuunnitelman laadinta  opetuksesta; Opetusta oli 20h/vko etäopetuksen näkökulmasta. Siinä tuli ollaopetettavien aineiden tavoitteet (miksi?), sisällöt (mitä?) ja merkintä niistä tunneista, joille opetusvideo- ks. alla-  tehdään. Arviointi – mitä arvioidaan ja miten. Harjoittelun aikana suunnitellaan kaksi summatiivista arviointia vastauksineen.
  • Jokaisesta 20:sta päivästä päiväkohtainen suunnitelma.  Päiväkohtaisessa suunnitelmassa (opetuspäivän pituus noin 4 h) tuli olla kuvaus siitä, miten etäopetuspäivä alkaa (esim. läksyjen tarkistus, miten oppilaat informoidaan tulevan päivän tehtävistä, miten opetusta eriytetään ja kenen kanssa opettaja on yhteydessä yhteisten oppituokioiden jälkeen),
  • Perehtyminen sovitun koulun yleisiin ja sovitun luokka-asteen ainekohtaisiin suunnitelmiin, 
  • Tuntisuunnitelmat, joihin sisältyy kaksi noin 5 min pituista video- opetustuokiota/päivä,
  • Kuvaus siitä, miten etäopetuspäivä loppuu (esim. läksyjen antaminen, yhteys huoltajaan). Milloin oppilaat työskentelevätopettajajohtoisesti milloin ryhmissä sovitulla alustalla ja milloin itsenäisesti?  Miten huolehditaan jokaisen oppilaan hyvinvoinnista?Miten informoidaan koteja?Millaista formatiivista arviointia käytetään? Mitä ja miten laaja-alaisia osaamisen alueita harjoitellaan? Miten yksittäisiä oppilaita tuetaan heidän oppimisessaan, esimerkiksi erityistä tukea vaativien oppilaiden ohjauksesta?
  • Keskustelua omasta opettajuudesta. Tätä varten luetaan kaksi artikkelia 

Olen  ylpeä, että saan olla mukana tässä. Ja pahoillani vilpittömästi ja ehkä naivina avaamani keskustelun aiheuttamasta  mielipahasta. 

Päivän aforismi

 


maanantaina, lokakuuta 12, 2020

sunnuntaina, lokakuuta 11, 2020

Työrauhapaneeli. "2. tuotantokausi"










Työrauhaa kaikille!

TORTAINA  Helsingin  yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa järjestettiin etänä uusille luokan-opettajaopiskelijoille  toisen kerran työrauhapaneeli. Opiskelijoilta on tullut palautetta, että teema on tärkeä eikä sitä käsitellä riittävästi.

Lehtori Kata Stenberg oli taas mahtava juontaja. Panelisteina  olivat tälläkin kertaa ADHD- tutkijana tunnettu tutkijatohtori Juho Honkasilta, Viikon normaalikoulun luokanlehtori  Reetta Niemi ja minä- tällä kertaa volyntäärinä ex-rehtorina. Uusia panelisteja olivat 6.luokkalainen Onni ja  tuore didakiikan lehtori Anna-Maija Niemi, joka on perehtynyt mm. erityisopetuksen käytäntöihin.

90 minuutin session rakenne oli samanlainen kuin viime syksynäkin. Ensin virittäjänä uupuneen opettajan kirjoitus Hesarista. Sitten viiden panelistin 2 minuutin alustukset. Sitten 4 väitettä ja vihreä ja punainen värikortti.  Väitteet olivat:

  1. Älypuhelimet lisäävät työrauhaongelmia. Näytimme vihreää ja punaista. Vihreää korttia perusteltiin ärsykemäärällä ja myös käytännön kokemuksilla.  Punaista - ainakin minä- sillä, että opettajia on rääkätty kautta aikojen. Minäkin murrosiässä Tossussa.
  2. Avoimet tilat lisäävät  työrauhaongelmia.Tässäkin näytimme molempia värejä, jotkut jopa kahta. Avoimet tilat avaavat monia mahdollisuuksia mutta myös kiusauksia. Taisimme olla yksimielisiä siitä, että alakouluissa tarvitaan seiniä. Ja Viikin solumallia, jossa on avoin tila, luokat ja pientiloja kehuttiin.
  3. Opettajilla ei ole riittäviä keinoja. Punaiset kortit. Keinoja on. Itse suosittelin mm.pariopettajuutta ja yhteisöllisyyttä luovia  koko luokan projekteja esim. näytelmiä, joissa jokaiselle on oma "rooli". Kerroin myö Koskenniemen Matin vinkin: opettaja liittoudu  luokanjohtajien kanssa.
  4. Vanhemmat tulisi vastuuttaa käytöstapojen opettamisessa.Vanhemmat pitää pitää ajan tasalla luokan tilanteesta. Meillä pitäisi olla yhteinen linja. Vanhempien pitää tietää, kuinka koulussa näissä tilanteissa toimitaan. 

Poimin talteen  toisten panelistien mainioita ajatuksia:

  • Tärkein opettaja keino on katsoa itse  peiliin - Reetta
  • Oppilaat mukaan suunnittelemaan luokan säännöt- Reetta.
  • Työrauhajutuissa soitetaan opettajan puhelimelle kotiin. Oppilas itse kertoo, mitä on tehnyt ja opettaja kuuntelee.- Reetta 
  • Työrauhan kannalta on tärkeää, että opetus on oppilaille mielekästä - Anna-Maija
  • Panosta siihen, että olet perillä siitä, mitä luokassa oikein tapahtuu - Anna-Maija
  • Ei riitä, että yksi opettaja pohtii työrauhaa. Kyse on koko koulun tomintakulttuurista. -Juho
  • Netissä hyvää tietoa Prokoulu-hankkeesta - Juho
  • Tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat tärkeät- Juho
  • Opettajalla on paljon keinoja tukea työrauhaa. Pitää miettiä, mitä vaihetta oppimisessa pitää tukea.-Juho
  • Hyvästä käytöksestä saatu pizzan leivonta palkinto maistui hyvältä - Onni

Sitten  lehtori Markus Talvio  nosti chatista opiskelijoiden heittämiä kysymyksiä.  Heitä kiinnosti mm. jyräävätkö aktiiviset oppilaat hiljaisemmat,  kun heitä osallistetaan.  Opettajan on tärkeä tuntea luokan valtasuhteet ja itse muodostaa ryhmät ja jakaa tehtävä niin, että kukaan ei jää syrjään.

Joku pyysi myös vinkkejä sijaishommiin.  Annoin "viime vuosituhannella" pidetyillä sijais-opettajakurseilla jakamaamme kaksi  vinkkiä: 1) valmistele sisäänmenotunti teemasta, joka on itsellesi tärkeä ja tuttu 2) valmistaudu henkisesti, että  sijaisella leikitään. 

Loppuun oli pyydetty vielä lehtori Reijo Bymanin kommentaari. Reijo kiitteli paneelia antavaksi. Hän muistutti, että työrauhankin kannalta kyse ei ole vain opettajan ajattelusta vaan myös oppilaiden pedagogisesta ajattelusta.

Lopuksi opiskelijat antoivat chattiin paneelille arvosanan 4-10. Vaihteliväli oli 7-9, ja yleisin arvosana taisi olla kasi. Useampi kuin yksi harmitteli, ettei tällä kertaa päässyyt porisemaan pienryhmissä. Sitä kiiteltiin, että paneelissa oli myös jäsen, joka toimii itse luokanopettajana

Tässä vielä linkki vuodentakaisesta paneelista tehtyyn blogilastuun. Siellä on myös oma  1min 34 sekunttia kesävä clipsini, jonka näytin paneelistien puheenvuorovaiheessa. 

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2019/10/tyorauhasta.html


Päivän aforismi

 


lauantaina, lokakuuta 10, 2020

Aikuisten lukiokoulutuksen lyhyt kronikka.

Turun Kymnaasi toimi Tuomiokirkon
kehämuurissa olevassa kivirakennuksessa.
AIKUISLUKIO on tänään yleissivistävän aikuiskasvatuksen ja perinteisen nuorten lukiokoulutuksen yhdistelmä, jossa eri sukupolvet voivat kohdata toisensa opiskeluarjen käytännöissä.  

Tehdäänpä katsaus siihen, miten tällaisen koulumuotoon on päädytty.

Kymnaasi 1630- 1871 

Ensimmäinen lukio syntyi suomalaiseen  koulujärjestelmään reformaation jälkeen  Turussa  vuonna 1630.   Kymnaasi oli siitä alkaen  keskeinen väylä akateemisiin opintoihin ja sitä kautta arvostettuihin kirkon ja valtion virkoihin. Maallisen hallinnon virkamiesten koulutus on kuulunut  korkeamman opetuksen tehtäviin Kustaa Vaasan ajoista alkaen.  Lukio oli tarkoitettu säätyläisnuorille. 

Lukio säilyi itsenäisenä koulumuotona vuoden 1872 koulujärjestelmälakiin saakka. 

Vuonna 1871 annetiin keisarillinen julistus ja vuonna 1872 uusi koulujärjestys, joka pyyhkäisi pois kaikki vanhat oppikoulun muodot.  Yläalkeis- ja ala-alkeiskoulu yhdistettiin kahdeksanluokkaiseksi alkeisopistoksi, jonka nimi muuttui pian lyseoksi. Lyseoon kuului myös lukio. Syntyi 1900-luvulle kestänyt oppikoulun perusrakenne: keskikoulu+lukio. 

Kun 1800-luvulla Suomikin syttyi kansansivistysaatteeseen, käynnistyi myös rahvaan valistustyö, ensin lasten osalta ja sitten niiden aikuisen osalta, jotka olivat jääneet vailla koulutusta.

Yksityiset iltakoulut

Aikuisille syntyi 1800-luvulla  erilaisia iltakouluja. 1900-luvun alussa  iltakoulu oli jo vakiinnuttanut ase-mansa niin,  että ensimmäisessä suomenkielisessä tietosanakirjassa oli sille  oma hakusanansa: 

”Iltakoulu on koulu, jossa annetaan opetusta illoin henkilöille, jotka päivisin työnsä takia ovat estetyt koulua käymästä. Iltaopetusta on järjestetty varsinkin kaupungissa eri ammateissa toimivalle nuorisolle osittain yleissivistystä, osittain ammattitaidon kohotusta varten.” (Mantere 1911, 916.) 

Privatistit

Itsenäisen Suomen alkuvaiheessa  oppikouluverkko oli vielä harva ja opiskelijamäärät vähäisiä. Opiskelu oli taloudellisistakin syistä mahdollista vain pienelle vähemmistölle. Osalla  aikuisista oppikoulu jäi myös kesken ja mentiin töihin. Muutaman vuoden kuluttua saattoi kaduttaa. 

Alettiin toimia niin, että opintojaan täydentävä kirjautui oppikouluun yksityisoppilaaksi, privatistiksi. Opiskelu tapahtui opettajien johdolla mutta normaalin koulutyön ulkopuolella. 

Suomalaiseen yhteislyseoon alkoi kirjautua yksityisoppilaaksi  yhtä aikaa useita opintojensa täydentäjiä.  Tällöin tätä yksityistä oppikoulua sivutoimenaan luotsannut kansantaloustieteen professori Yrjö ja hänen puolisonsa  juristi Hilma Jahnsson päättivät kokeilla ilta-aikaan järjestettävää ryhmämuotoista yksityisopetusta vuonna 1923.  

Iltakursseista yksityiseksi  iltalinjaksi

Nämä  iltakurssit olivat merkittävä poiju tiellä kohti aikuislukiota. Ne olivat ryhmämuotoista  privatismia. 


Vuonna 1927 opetusministeriö antoi Yrjö Jahnssonille luvan perustaa Helsingin suomalaiseen yhteislyseoon iltaisin toimivan kuusiluokkaisen rinnakkaislinjan. Iltakursseista syntyi näin Euroopan laskutavasta riippuen ensimmäinen  tai toinen  iltaoppikoulu;  Helsingin Suomalaisen Yhteislyseon iltalinja. Alunperin se oli erikoisjärjestely niille, joilta koulu oli jäänyt syystä tai toisesta kesken. Pian se kuitenkin avasi opintien myös niille, jotka aikanaan eivät olleet syystä tai toisesta edes aloittaneet oppikouluopintoja.   

Uusi koulumuoto mahdollisti opiskelun työn ohessa. Iltalinjan oiminta  rahoitettiin lukukausimaksuilla ja yksityisellä tuella. Vasta 1950-luvulla linjalle myönnettiin ensimmäisen kerran määräaikainen valtionapu ja vuonna 1960 valtionapu vakinaistettiin. 

Opiskelijoiden alaikäraja oli aluksi 15 ja myöhemmin 16 vuotta. Ensimmäisenä varsinaisena toiminta-vuonna  iltalinjalla oli 104 opiskelijaa.  Sota   keskeytti  opintoja, ja  sodan jälkeen suurimpana ruuhkalukuvuonna 1947–1948 oppilasmäärä oli enimmillään 674 oppilasta!

Lisä iltaoppikouluja

Aina 1940-luvulle saakka Helsingin suomalainen yhteiskoulu oli Suomen ainoa iltaoppikoulu/iltalukio. 

Huhtikuussa 1942 valtioneuvoston antoi Helsingin iltayhteiskoulu Oy:lle  luvan perustaa neliluokkaiseen kansakoulun oppimäärään perustuvan iltakeskikoulun. Koulun toiminta alkoi lokakuussa Kallion yhteiskoulun tiloissa. Koulu  toimi muuttaman lukuvuoden. Sitten rahat loppuivat.

1940-luvun lopun sodanjälkeisissä tunnelmissa aikuisten yksityisoppilaiden määrä lisääntyi, minkä seurauksena oppikouluihin alettiin perustaa lisää iltalinjoja.  

Syksyllä 1945 aloitti toimintansa Käpylän yhteiskoulun iltalinja. Lukuvuosi 1949–50 jäi kuitenkin iltalinjan viimeiseksi. Vuonna 1949 oli päättynyt myös Kallion iltakeskikoulun taival.

Vuonna 1947  aloitti toimintansa maan ensimmäinen ruotsinkielinen iltalukio.


Valtion iltaoppikoulu

Em. yksityisten iltaoppikoulujen lakkauttamisiin vaikutti valtionavun puuttuminen ja se, että vuonna 1946 Helsinkiin perustettiin valtion iltaoppikoulu. Se oli edullisempi. Siihen lisättiin lukioaste vuonna 1953. Valtion iltaoppikoulu tunnettiin kansan suussa ”piikakouluna”, koska maalta tulleet kotiapulaiset olivat vahvasti edustettuina opiskelijoiden parissa.  

Ryntäys oppikouluihin

1950-luvulla käynnistyi Suomessa nopea kaupungistuminen. Siihen liittyi elinkeinorakenteen muutos, joka synnytti voimakkaita koulutustarpeita.  Oppikoulussa opiskelevien suhteellinen osuus alkoi rajusti kasvaa. 

Kun vuonna 1921 oppikouluun meni sadasta lapsesta yhdeksän, kolmekymmentä vuotta myöhemmin oppikoululaisia oli jo 25 lasta sadasta. 1960-luvun alussa oppikoulua käyvin lasten suhteellinen osuus nousi 40 prosenttiin ja 70-luvun alussa jo peräti 60 prosenttiin. 

Monissa perheissä taloudelliset syyt estivät kuitenkin edelleen oppikoulun käynnin. Aikuisväestöön kertyi samalla paitsi ns. lahjakkuusreserviä myös koulutushalukkuutta. Ei ihme, että iltakouluverkoston laajeneminen sijoittuu juuri 1960-luvulle. 

Erityisen kuuluisaksi tuli  Touko Voutilaisen Käpylään Helsingin yhtenäiskoulun yhteyteen  vuonna 1962 perustama  iltalinja.  

Vuonna 1956 perustettu Käpylään Helsingin yhtenäiskoulu oli monessa mielessä innova-tiivinen. Sen  ensimmäinen rehtori Touko Voutilainen otti heti käyttöön jaksojärjestelmän, jota hän oli toteuttanut jo edellisessä toimipaikassaan Sysmässä. Yhtenäiskoulu sai oman koulutalon vuonna 1962, jolloin sen yhteyteen perustettiin myös iltalinja. Touko Voutilaisesta tuli myöhemmin molempien koulujen rehtori. Tämä Käpylän iltaoppikoulu sai luvan siirtyä luokattomuuteen vuonna 1970. 

Vuoden 1968 säädökset

Vuonna 1968 annettiin laki ja asetus valtion iltaoppikouluista ja valtionkoulujen iltalinjoista. Siinä todettiin, että varttuneen, etupäässä ansiotyössä käyvän nuorison ja aikuisten oppikoulun oppimäärien suorittamista varten voitiin perustaa suomen- tai ruotsinkielisiä valtion iltaoppikouluja ja liittää valtion oppikouluun iltalinja. Koulumuoto oli kummallekin sukupuolelle yhteinen keskikoulu, lyseo tai lukio. Keskikoulu ja lyseo rakentuivat kansakoulun kuuden luokan pohjalle ja lukio keskikoulun oppimäärälle. Opiskeltavat lukuaineet olivat samat kuin valtion lyseossa. Lukusuunnitelman vahvisti kouluhallitus. ”Mikäli toisin ei säädetä tai määrätä, on iltaoppikoulusta ja iltalinjasta soveltuvin osin voimassa, mitä valtion oppikouluista on säädetty ja määrätty”, laissa todettiin.

Vuoden 1968 asetuksessa iltaoppikoulun ja iltalinjan oppilaan alaikärajaksi säädettiin 16 vuotta. 

Lain  voimaantulohetkellä oli olemassa vain yksi valtion iltaoppikoulu. Säädösten ulkopuolelle jäivät   suurena enemmistönä yksityiset iltaoppikoulut. Niiden asema jäi epävakaaksi.

” Iltaoppikoulu on luonteensa mukaan avoin oppilaitos, jonka tehtävänä on tarjota koulutukseen halukkaille toinen mahdollisuus. Tämän vuoksi toimikunta pitää tärkeänä, että jokaisella pyrkijällä olisi mahdollisuus päästä yrittämään …” – Iltaoppikoulutoimikunta 1971, 21.)

Moni aikuinen suorittikin  "myöhäisheränneenä" keskikoulun ja lukion kursseja. Tämä oli edelleen mahdollista myös yksityisoppilaana. Jokainen oppikoulu oli velvollinen ottamaan yksityisoppilaita 10 % koulun oppilasmäärästä. Opiskelu tapahtui omin neuvoin tai käyttämällä hyväksi esim. kirjeopistojen, kansalais-ja työväenopistojen, kansanopistojen ja kansankorkeakoulujen tentteihin valmentavaa opetusta.  

Peruskoulu-uudistuksen jälkeen

Peruskoulu-uudistuksen myötä oppikoulu lakkasi olemasta. Oppikouluista jäi jäljelle oikeastaan vain lukio. Suurin osa yksityisistä iltakouluista ja -linjoista siirtyi 70-luvulla kunnan omistukseen. Ongelmallisiksi jäivät mm. iltakeskikoulun asema, valtionapujen määräytymisperusteet ja iltaopiskelijan sosiaaliset edut.  Iltaoppikoulun tehtäviä jatkoivat myös muut oppilaitokset, joissa  voitiin suorittaa peruskoulun tai lukion oppimäärä. Mm. kansanopistot.

Kun Helsinki siirtyi peruskoulujärjestelmään vuonna 1977, valtion iltaoppikoulu muutettiin Ressun lukion iltalinjaksi. Helsingin yksityislyseon iltalinjan toiminta  jatkoi Töölön yhteiskoulun aikuislukio.

Iltaoppikouluista iltalukioita  


Vuonna 1983 iltaoppikouluista tuli iltalukioita,  joissa voi suorittaa  lukion oppimäärän. Lain mukaan iltalukio toimi luokattomana tai luokallisena. Luokattoman - siis kurssimuotoisen- iltalukion oppilaiden oikeudesta osallistua ylioppilastutkintoon säädettiin asetuksella. 

Edelleen oli mahdollista käydä lukio myös yksityisoppilaana. Lukio oli velvollinen ottamaan yksityisoppilaita kouluhallituksen ohjeiden mukaan.

Iltalukio oli tarkoitettu työssä käyville tai joka tapauksessa  aikuisille. Kun vuoden 1968 asetuksessa iltaoppikoulun ja iltalinjan oppilaan alaikärajaksi oli säädetty 16 vuotta, nyt alaikärajaksi asetettiin 18 vuotta. Vastedes iltakoulu ei siis voinut toimia alaikäisten vaihtoehtoisena opinpolkuna. Iltalukioissa  oli   mahdollista  suorittaa myös peruskoulun oppimäärää.

Aikuisten perusopetus on yhä olemassa, mutta se on supistunut marginaaliseksi integroitumis-väyläksi. Vuonna 1980 siihen osallistui  5400, vuonna 2000 1400 ja vuonna 2006 enää 850 henkilöä.

Iltalukioista aikuislukioita

Vuoden 1994 aikuislukiolaki muutti iltalukiot aikuislukioiksi ja iltalinjat aikuislinjoiksi. Nimenmuutos oli  vuonna 1983 tehdyn  ikärajan tarkistamisen jälkeen luontevaa. Aikuislukio määriteltiin tutkinto-tavoitteista, yleissivistävää opetusta antavaksi oppilaitokseksi, jossa erityisesti aikuiset henkilöt saavat lukio- ja peruskouluopetusta. 

Maksullisena toimintana saatiin  järjestää myös muuta koulutusta. Aikuislukio voi erikoistua tiettyjen opetussisältöjen tai kohderyhmien opetukseen. Opetus voitiin toteuttaa etäopetuksena tai muita erityisiä opetusmuotoja käyttäen. Perustamisluvan myönsi valtioneuvosto kunnalle tai kuntaryhmälle.

Vuonna 1998 aikuislukiolain tilalle lukiolaki 

Vuonna 1998  Lukiolaki korvasi aikuislukiolain.  Nyt lukio oli lakiteknisesti  sama nuorille ja aikuisille. Samalla saatiin myös  taito- ja taidenaineet aikuislukioihin vapaaehtoisiksi yli 18-vuotiaana opinnot aloittaville. Alle 18-vuotias pääsi aikuislukioon vain erityisestä syystä.

Lain mukaan opetus voitiin toteuttaa etäopetuksena "tai muita erityisiä opetusmuotoja käyttäen".   

Aikuislukioiden kehitys 2000-luvulla

2000- luvulle osui isoja murroksia: koulutustason nousu, väestön ikääntyminen, työelämän haasteiden muutos, maahanmuuttajien määrän lisääntyminen ja mm.  digitalisaatio.

Aikuislukioiden määrä on tällä vuosituhannella vähentynyt, ja niiden  asema on muuttunut monella tavalla.

Varsinaisia itsenäisiä aikuislukioita on nyt noin 20 ja apulaisrehtorin johtamia aikuisilinjoja 14. Koulut ovat pieniä ja opettajat ns.  sekalehtoreita. Aikuislukion opetussuunnitelmaa on käytössä noin 50:ssä oppilaitoksessa, joista osa on mm. kansanopistoja.

Kaikki lukiot ovat eläneet 2000-luvulla kiihtyvän muutoksen aikaa. Ylioppilaskirjoituksien sähköistömisen valmistelu alkoi vuonna 2013. Vuosina 2014 ja 2017 parannettiin arvosanojen vertailtavuutta. Ohjeet siitä, milloin saa käyttää laskinta  ja kuinka monta kertaa yo-kirjoituksen saa uusia on muutettu.  Kirjoitettavien aineiden määrää on muutettu. Syksystä  2016 alkaen yo-kirjoitukset on arvioitu anonyymisti. Uudet opetussuunnitelmat otettiin käyttöön syksyllä 2016 ja pian taas otetaan seuraavat. Uusimmassa lukiossa siirrytään vuonna 2021 kurssimuotoisuudesta opintopisteisiin.

Aikuislukioilta on vaadittu  vielä enemmän muutoksensietoa. 2000-luvun alussa ruvettiin järjestämään useassa aikuislukiossa  tutkintotavoitteista, erityisesti maahanmuuttajille suunnattua perusopetusta. Tätä ennen puutteellinen kielitaito oli johtanut vaikeuksiin, kun  yli 18 vuotiaita ei  otettu peruskouluun. Eiran aikuislukio oli tässä edelläkävijä. Espoo lähti mukaan vuonna 2011.

Vuonna 2016 tehtiin lakimuutos, joka antoi luvan järjestää aikuisille - ennen muuta maahanmuuttaja-aikuisille perusopetusta. Siinä oli kaksi vaihetta:  Alkuvaihe, johon  voi kuulua lukutaitovaihe ja  päättövaihe. Samalla erillinen luku- ja kirjoitustaidon opetus lakkasi. Opiskelu oli kokopäiväistä. Opintoja  henkilökohtaistettiin. Jokaiselle laadittiin  oma HOPS.  Todettu osaaminen tunnustettiin. Ohjelmassa voi olla työelämään tutustumista ja ammatillisia opintoja.

Seuraavana  vuonna 2017  käynnistyi  lukiokoulutukseen valmistava koulumuoto, jossa annettiin tutkinto-tavoitteista erityisesti maahanmuuttajille  suunnattua perusopetusta.  

Lopuksi

Aina iltaoppikoulun alkuajoista lähtien aikuisten yleissivistävä opetus on tarjonnut opiskeluväylän niille, joilla ei ole ollut lapsina tai nuorina mahdollisuutta, kiinnostusta tai kypsyyttä hankkia korkeampaa koulutusta. Se on mahdollistanut työn, perheen ja opiskelun yhdistämisen. 

Aikuislukio on tarjonnut yksilölle oikeuden hankkia opillista  pätevyyttä  silloin, kun tämä opiskelijasta itsestään tuntuu tärkeältä. Aikuislukiot edistävät tasa-arvoa. Ne mahdollistavat opiskelun työn ohella. Ne tuovat koulutusjärjestelmään joustoa ja tehokkuutta. Aikuisten yleissivistävässä opetuksessa etsitään sitkeästi koulutusmahdollisuuksia vaikeissakin tilanteissa.

Mutta aikuislukioilla on monia haasteita:

  • Opiskelija-aineksen eri-ikäisyys tuo luokkatilanteisiin jännitteitä, joihin päivälukiossa ei helposti törmää. 
  • Tosi asia on, että opiskelijamäärät hiipuvat. On kysytty, kulkeeko aikuislukiotoiminta kohti auringonlaskua? Nyt keskeisenä kohderyhmänä ovat maahanmuuttajanuoret. Esimerkiksi Töölön yhteislyseon aikuislukiossa yli puolet on maahanmuuttajataustaisia. Heillä on valtava taustojen ja opiskeluvalmiuksien kirjo. Ajatus toisesta mahdollisuudesta elää edelleen tässä kohderyhmässä.  
  • Onko koko nimeke aikuislukio harhaanjohtava, jos lukiolaiset täälläkin ovat nuoria?  Maahanmuuttajien aikuislukio?
  • Puutetta on aikuisille sopivista materiaaleista, tukipalveluista, rahasta, opiskelijaeduista.
  • Paljon keskeyttämisiä 
  • Peruopetukselle on tarvetta.  Sitä tarvitsee  Suomessa joka vuosi 2500 yli 18- vuotiasta. Heistä 90%  on maahanmuuttajataustaisia.

Aikuislukioiden innovatiivisuus

Aikuislukiot ovat olleet edelläkävijöitä joustavien ja yksilöllisten opiskeluohjelmien luomisessa ja siten elinikäisen oppimisen idean käytäntöön viemisessä. Näitä ovat olleet mm. 

  • 1960-luvulta- peridiopetus,
  • 1970-luvulta alkaen mm. vankilaopetus ja luokattomuus, 
  • 1980-luvulta maahanmuuttajien opetus.
  • 1990- luvulta etäopetus, verkko-opetua, monimuoto-opetus. Yhteisiä kurssitarjottimia…verkostoitumista...

Etälukioprojekti 1997-2004 

Etälukioprojektissa oli mukana 70 lukiota, ja loppuvaiheeessa 4000 opiskelijaa. Projektissa oli mahdollista  suorittaa opintoja joustavasti eri puolilla maata. Näin pienetkin lukiot saattoivat tarjota ja ostaa virtuaalisia koulutuspalveluita. Opetuksessa käytettiin myös  radio- ja tv-opiskeluohjelmia.

Etälukiotoiminta vakiintui nopeasti osaksi aikuislukioiden normaalia toimintaa.

Syntyi käsite monimuoto-opiskelu, josta käytetiin myöhemmin termiä verkko-opetus. Etälukio paikkasi merkittävän aukon: perhesyistä johtuvat vaikeudet opiskella.

Projektin pohjalta on syntynyt yhteistyöverkostoja ja yhteinen verkkotarjotin.

Pohjois-Pohjanmaalla toimii  yhä eLukio, johon kuuluu 22 itsenäistä lukiota. eLukio mahdollistaa lukio-opinnot haja-asututusalueilla ja ottaa huomioon työelämän taroeet. tarjoamalla  lukio-opintoja verkossa. Yhä usempi opiskelija on päivälukiolainen, joka täydentää oman lukionsa kurssitarjotinta.

 















Aikuislukion perusidea kiteytyy kuitenkin yhä  toteamukseen uudesta alusta. Ja kaikki  tämän edullisesti.


Päivän aforismi

 


perjantaina, lokakuuta 09, 2020

torstaina, lokakuuta 08, 2020

Yliopiston lyhyt kronikka

Ehkä ensimmäinen yliopisto? Platonin akatemia. Opetustaulu.












YLIOPISTO  on tieteellistä tutkimusta tekevä ja korkeinta tieteellistä opetusta antava laitos. Tänään yliopistossa opiskelee  merkittävä osa suomalaisista, lähes 200 000. Tutkintoja suoritetaan vuosittain noin 30 000. Yliopistoilla on neljä tehtävää:

  1. tieteellinen tutkimus ja 
  2. siihen perustuva ylin opetus 
  3. ns. kolmas tehtävä: yhteiskunnallinen vaikuttavuus  sekä
  4. tehtävä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.

Suomessa on tänään 13 yliopistoa. Kaksi niistä on säätiöitä:

  • Aalto-yliopisto  (Aalto-korkeakoulusäätiö - omaa sukuaan Teknillinen korkeakoulu 1849...)
  • Tampereen yliopisto (Tampereen korkeakoulusäätiö)

Maanpuolustuskorkeakoulu on puolustushallinnon alainen. Muut ovat julkisoikeudellisia laitoksia. Tässä perustamisjärjestyksessä:

  • Helsingin yliopisto (perustettu vuonna 1640, "omaa sukuaan" Turun Akatemia  )
  • Svenska handelshögskolan (perustettu vuonna 1909)
  • Åbo Akademi (perustettu vuonna 1918)
  • Turun yliopisto (perustettu vuonna 1920)
  • Jyväskylän yliopisto  (perustettu vuonna 1934)
  • Oulun yliopisto (perustettu vuonna 1958)
  • Vaasan yliopisto  (perustettu vuonna 1968)
  • Lappeenrannan–Lahden teknillinen yliopisto LUT (perustettu vuonna 1969)
  • Lapin yliopisto(perustettu vuonna 1979)
  • Itä-Suomen yliopisto (perustettu vuonna 2010- edeltäjät Joensuun yliopisto 1969 ja Kuopion yliopisto 1966))
  • Taideyliopisto (perustettu vuonna 2013, "omaa sukuaan Kuvataideakatemia  1848, Sibelius-Akatemia 1882,  Teatterikorkeakoulu 1979 
Usein ajatellaan, että yliopistot ovat ikäänkuin  yleissivistäviä oppilaitoksia. Sellainen saattoi hyvin olla  yliopistojen esimuoto ja alkuaihio: Platonin akatemia, joka ehti toimia noin 900 vuotta. Kristinuskoon kääntyneessä Roomass lakkautetiin viimeinenkin filosofikoulu vuonna  529 jaa.  Keskiajalla yliopisto syntyi uudellen - nimenomaan ammattikouluksi.

YRITÄN seuraavassa tiivistää itselleni eräänlaisen yliopistolaitoksen kronikan. Tässä versio 1.0.





Yliopiston uusi synty

Yliopistolaitoksen  synty ajoitetaan  1000- 1100-luvuille.  Alkuituna pidetään  oppineiden yhteisön pitämiä studia generalia-luentoja. Ensimmäisillä  keskiajan korkeakouluilla oli ammatillinen luonne. Ne erikoistuivat  lakimiehien, lääkärien ja pappien koulutukseen. 1100-luvulla  koulutettiin  Salernossa  lääkäreitä, Bolognassa oikeusoppineita ja Pariisissa jumaluusopin opettajia. Myöhemmin 1200-luvulla yliopistot alkoivat laajentua monitieteisiksi.

Ruotsi-Suomen ensimmäisiä  yliopistoja olivat Lundin yliopisto vuodesta 1425, Uppsalan yliopisto (1477), Tarton yliopisto silloisessa Ruotsissa (1632) ja Turun Akatemia (1640). 

Keskiajan yliopisto

Keskiajalla oli kahdenlaisia yliopistoja: kaupunkiyliopistoja -  erityisesti Italiassa ja ns. kansleriyliopistoja  Ranskassa ja Englannissa. Tuomiokapitulin kanslerilla oli valta antaa oikeudet opettaa. Yksityiset opettajat vetivät puoleensa 1100- ja 1200-luvulla suuren joukon oppilapsia. 

Paavi antoi luvan perustaa yliopisto, jolle myönnettin oikeus jaella oppiarvoja. Yliopistot olivat yksityisiä, ; opiskelijat maksoivat itse opetuksen. Toki kirkko ja valtio ulottivat vaikutustaan niihin, mutta ne saivat pian  opetuksen vapauden.

Yliopistojen syntyä on kuvattu kahdella tavalla. Monet- ainakin  Pariisin kuuluisa yliopisto - syntyivät katedraalikouluista.  Toiseksi on kerrottu, että jo 1100-luvulla syntyi kuuluisien opettajien   ja tiedonhaluisten nuorukaisten vapaita  yhdistyksiä, joista vähitellen kasvoi erityisiä korkeakouluja. Opettajat alkoivat järjestäytyä killoiksi, ammattikunniksi (kuten käsityöläiset).Pikku hiljaa syntyivät monet tieteet ja tiedekunnat.  

Pariisissa syntyi 1200-luvulla konflikti,  kaupungin poliisin ja opettajien kesken oikudesta puuttua pappien asioihin. Konfliktissa vangittiin opettajia. Kuningas pakotettiin antamaan opettajille vapauskirje. Siinä hän takasi opettajille ja opiskelijoille, että he kuuluvat kokonaan kirkon-  ei valtion - tuomiovallan alle. Paavi  Innocentius III - joka oli itse opiskellut Pariisissa- vahvisti tämän päätöksen. Samlala Paavi tunnusti  opettajien ammattikunnan täyden  itsenäisyyden. Seuraava paavi päätti, ettei opiskelijoiden ja opettajien ammattikunnan tule olla  piispan eikä kanslerin vallanalainen. Heidän tuli noudattaa suoraan paavin ohjeita. Näin  maistereiden  yhteisö sai opetuksen ja tutkimuksen vapauden sekä riippumattomuuden kirkosta. Opettajat saivat myös laatia omat lakinsa ja perustaa omat tuomioistuimensa. Paavi siirsi heille  oikeuden myöntää opettamislupa kaikille, jotka olivat siihen kypsiä. Tuomiokirkkokoulu muuttui yliopistoksi.

Keskiajalla yliopistoihin ei ollut pääsyrajoituksia; Ikäkään ei ollut ratkaiseva. Yliopistoon tultiin tavallisesti 13-14-vuotiaana. Ylioppilaan piti hankkia itselleen maisteri kokeneempien opiskelijoiden joukosta. Opettajat olivat oppilaiden maksujen varassa.Skollaari opiskeli sitten mestarin johdolla  noin  kahden vuoden ajan.  Sen jälkeen hänestä tuli  baccalaureus (kisälli). Nyt hän sai  itse opettaa  mestarinsa valvonnan alaisena kaksi vuotta.  Senjälkeen  hänestä itsestään tuli magister. Magisterin täytyi jäädä yliopistoon kahdeksi vuodeksi opettamaan vuorostaan itsenäisesti uusia ylioppilaita ” docendo discimus”- periaatteella. Samalla hänellä oli mahdollisuus jatkaa opintojaan ylemmissä tiedekunnissa ja  hankkia tohtorinarvo.

Pariisin yliopisto 

Pariisissa filosofinen tiedekunta vastasi triviumista,  kvadriviumusta ja filosofiasta.    Se siis muistutti myöhemmin syntynyttä  lukiota (gymnaasiota). Opiskelijat jaettiin kansakuntiin (suomalaiset taisivat kuulua englantilaiseen).   

Juridisella, lääketieteellisellä ja teologisella tiedekunnalla oli dekaanit. Joka tiedekunnalla oli omat lait ja säädökset. 

Yliopistolla ei ollut aluksi omia tiloja;  opetusta annettiin vuokratiloissa. Kirjat olivat harvinaisia ja kalllita.  Käsinkoristellut kirjat makosiva hyvinkin useiden lehmien verran.  Niitä sai lainata rahasta ja kopioida. 

Opiskelijoiden asuminen oli aluksi huonosti järjestetty. Monet kerjäsivät. Myöhemmin syntyi opiskelijakoteja ja collegiumeja. 1300-luvulla niissä järjestettiin ”läksyapua” ja niihin koottiin kirjasto. Pikku hiljaa sinne siirtyi myös opetusta. Näin syntyy College. 

Yliopistoilla oli munkkimainen luostarin leima. Opetus ei oleellisesti eronnut muista tuon ajan kouluista. Myös yliopistoissa opetettiin myös alkeistietoa.  

Tärkeimmät opetusmuodot olivat luento, lectio  ja keskustelu. Oppilaita ei vaadittu  lukemaan kirjaa vaan kuuntelemaan se. Luento oli saarnan kaltaista, ja siitä tehtiin muistiinpanoja. Opetus oli usein yksitoikkoista  ja väsyttävää. Opettaja  selitteli jotain kanonista  tekstikirjaa. Kirjoihin ei  ylioppilailla ollut varaa. Suuri osa opiskelusta oli tovereiden antamaa.

Opiskeluun kuului väitöksiä. Ensimmäinen tutkinto (väitös) suoritettiin 14 vuoden iässä: siinä piti osata puolustaa itseään tutkijoiden väitteiltä häntä vastaan. Tai sitten opettaja esitti väitteen, ja oppilaat olivat oppilaat vastaväittäjiä.

Tieteellisyys tarkoitti keskiajalla skolastiikkaa, filosofista  päättely- ja todistelukykyä.  Yliopistollisen opetuksen päätarkoituksena oli opettaa ja totuttaa ylioppilaat esittämään väitteitä, väittämään niitä vastaan ja puolustamaan esitettyjä ajatuksia perinnäisen logiikan  tarjoamin keinoin latinan kielellä  mahdollisimman taitavasti ja samalla tyylikkäästi.  Skolastiikka eli ”kouluviisaus” pyrki esittämään  kirkon opin järjestelmällisesti ja todistamaan se yhtä pitäväksi järjen totuuksien kanssa. Järjellä haluttiin ymmärtää se, mitä jo uskottiin. Tietoihin perehtyminen johti kuitenkin myös siihen, että ristiriidat tulivat esiin. Ne lakaistiin maton alle ns. kahden totuuden periaatteella. Skolastiikan keskus oli nimenomaan Pariisi. Skolastiikka kunnioitti auktoriteetteja ja traditiota. Se mitä oli opittu, haluttiin viedä perintönä sukupolvelta toiselle. Aristoteles oli maallisissa asioissa erehtymätön. Pohdittiin mm. Miksi Eeva luotiin kylkiluusta ei jostain muusta Aadamin ruumiin jäsenestä. Turhia pohdiskelevan oppisuunnan tilalle tuli  myöhemmin yksinkertainen, raamatullinen uskonnonopetus.

Länsimaisen yliopistolaitoksen historiassa on neljä jaksoa. Ensimmäinen on tämä  keskiajan yliopisto. Keskiajan yliopisto oli kirkon suojeluksessa ja sen tärkeimmäksi tehtäväksi katsottiin korkeimman pappissivistyksen antaminen. Myös tiedon säilyttäminen oli tärkeää. 

Suomalaiset keskiajan yliopistoissa

Yliopisto-opintoja suomalaiset joutuivat keskiajalla suorittamaan ulkomailla. Näihin opintoihin  oli mahdollisuuksia vain harvoilla suomalaisilla. Ulkomaille lähtijöitä vaadittiin sekä lahjakkuutta että varallisuutta - joko omasta takaa tai joltain opinnot rahoittaneelta.  Perillä oli  löydettävä sopiva opettaja. Opiskelijat asuivat usein yhdessä maisterinsa kanssa.

Ensimmäiset suomalaiset matkustivat "ulkomaille" opiskelemaan jo 1300-luvulla. Yhteensä heitä oli tuolla vuosisadalla  50-100. Alimman tutkinnon suoritti 12 miestä. 

Vuoteen 1520 mennessä kaikkiaan noin 140 suomalaisnuorta oli opiskellut ulkomaisissa yliopistoissa. Se tarkoittaa muutamaa poikaa ikäluokkaa kohti.1400-luvun alkupuolelle saakka Pariisi oli suosituin yliopisto, mutta jo keskiajan lopulla sen ohi suosiossa menivät saksalaiset yliopistot, Leipzig, Erfurt, Rostock ja Greifswald.

Eurooppalainen yliopisto 1500-1600- luvuilla

Yliopistolaitoksen toinen jakso alkaa reformaatiosta. Reformaation jälkeen yliopiston kansainvälinen luonne  luonne heikkeni ja siitä tuli kunkin maan  omia tarpeita palveleva virkamieskoulu - pappisvalmistus edelleen tärkeimpänä. Tiedon säilyttäminen oli edelleen tärkeää.

Reformaatio jäi kuitenkin protestanttisissa maissa kesken. Aristotelinen skolastiikka valloitti takaisin asemansa yliopistossa. ”Aristotelis-skolastisen” päättelyn tomuinen mylly jyskytti edelleen.” 1600-luvulla melkein kaikissa yliopistoissa  opetettiin keskiaikaista maailmankuvaa, vaikka yliopistojen seinien ulkopuolella  mm. Galilei, Leibniz, Newton ja Descartes aukoivat tutkimukselle uusia uria.tietoa).  Tieteellinen elämä keskittyi tieteellisiin seuroihin.

Turun Akatemia








Kuningatar Kristiina - tarkemmin  tuolloin 13-vuotiaan  Kristiinan holhoojahallitus-  antoi vuonna 1640 käskyn perustaa Kuninkaallinen Turun Akatemia (Regia academia aboensis). Se perustettiin muuttamalla Turun 10 vuotta toiminut kymnaasi yliopistoksi. Gymnaasin useimmat opettajat  ylennettiin professoreiksi.  

Aluksi professoreita oli 11. Yhdeksän heistä oli ruotsalaisia. Yliopiston opettajat ja muut toimihenkilöt eivät saaneet palkkaa rahana vaan  karjana ja viljana (heille määrätyistä talonpoikaistaloista). Yliopisto vaihtoi ne rahaksi. Professoreilla oli lisäksi ns. praebenduminsa. He hoitivat samalla papintoimia maalaisseurakunnissa. Tieteelliset ansiot eivät olleet ratkaisevia oppituoleja täytettäessä.  Myös Turun  akatemialla oli itsehallinto ja tuomiovalta.  

Akateemiseen yhteisöön kuului  250 ylioppilasta. Yliopistoon sai täällä hakeutua jopa kymmenenvuotiaana. 

Yliopisto toimi Turun kymnaasin vanhoissa tiloissa, kaksikerroksisessa kivitalossa.Tiedekuntia oli  neljä kuten Uppsalassakin : filosofinen, teologinen, lainopillinen  ja lääketieteellinen. Ylioppilaat opiskelivat ensin filosofisessa tiedekunnassa, minkä jälkeen heillä oli mahdollisuus erikoistua teologisessa, lainopillisessa tai lääketieteellisessä tiedekunnassa. Akatemian yhteyteen kutsuttiin Suomen ensimmäinen kirjanpainaja ja ensimmäinen kirjakauppias kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1642. 

Akatemian tehtävänä oli ennen kaikkea kouluttaa uusia pappeja, maaherroja, lääkäreitä, kaupunkien virkamiehiä, kruununvouteja, nimismiehiä,  tuomareita   ja upseereita.

Turun Akatemian perustaminen oli tärkeää koko maan koululaitoksen kannalta. Ajovoimana oli  Ruotsin kruunun pyrkimys  yhtenäistää ja ruotsalaistaa laajaksi paisunut valtakunta. 

Suomen ensimmäinen yliopisto oli  ”virkamieskorkeakoulu"suurvalta-Ruotsin valtion palvelukseen. Tutkimus oli vielä vähäistä.  Uskottiin, että yliopiston avulla voidaan ohjata myös rahvas ”sivistyksen esikartanoihin”, sitä mukaan kun opettajien ja pappien sivistystaso nousisi. Akatemiassa  koulittiin  näin kansalle esimerkkejä.  

Alunperin Akatemian päämäärä oli  sivistää Suomen kansa humanistis-käytännöllisessä hengessä -  ei uskonnollisesti.  Laiskottelun, juoppouden, tupakoinnin, kiroilun ja epäsiveellisen elämän sijaan kansa oli kasvatettava moraalista vastuuta, hyviä ja kauniita käytöstapoja, ahkeruutta ja toimeliaisuutta.

Ensimmäisen vuosikymmenen aikana yliopistokasvatuksen ihanne oli klassillinen yleissivistys: latinantaito ja yleinen sivistynyt  käytös. Oli osattava pitää puheita, kirjoittaa ja esittää runoja, käydä loogista keskustelua, päätellä ja väitellä. 

1600-luku oli puhdasoppisuuden aikaa. Pian Akatemiakin siiryi   renessanssihumanismista yhä vahvemmin korostaaan kirkollista sensuuria ja puhdasoppisuutta. Monet professorit olivat jyrkkiä protestantteja. Sallittua oli opettaa vain sellaista, mikä oli sopusoinnussa Pyhän Raamatun  ja evankeelisen tunnustuksen kanssa. Yliopiston pääsuunta kääntyi ammatilliseen suuntaan, pappiskasvatukseen päin. . Tieteellisyys tarkoitti olennaisesti samaa kuin keskiajalla, skolastiikkaa, filosofista  päättely- ja todistelukykyä.Tärkeää oli, että tiede oli sovussa  Raamatun kanssa.

1600-luvun aikana Akatemiassa oli 4500  opiskelijaa, joka kolmas Suomesta. Monet  lopettivat opiskelunsa suorittamatta mitään tutkintoa. Aatelisnuorukaisten  tuli oppia tieteitä ja aatelittomien maailmanmiehen esiintymistä. Yhteinen, keskeinen opittava taito oli puhetaito. Suuri osa oli  pappien poiki. Aatelisia suomalaisessa yliopistossa oli vähemmän kuin Uppsalassa.

Yliopisto 1700- 1800-luvuilla

1700-luvulla  alkoi yliopistolaitoksen kolmas jakso; yliopistoissa heräsi vireä henkinen elämä ennen muuta luonnontieteellisen ja taloudellisen harrastuksen ansiosta. Yliopisto ei ollut enää  sanaviisauden tyyssija. Yliopistoilla  oli konkreetti tavoite: onnellistaa ihmiskunta valistuksen avulla.

Vuonna 1734 perustettiin Göttingenin yliopisto;  nyt opetuksen vapaus tuli  koko yliopistollisen toiminnan perustaksi. Göttingenin yliopistolt käynnistyi kolmen rintaman sota: 

1. vanhaa humanismia vastaan (kansallinen kirjallisuus;  ei matkita latinaksi)

2. uskontoa vastaan (esim. filosofisen tiedekunnan asema vahvistui)

3. utilitarismia vastaan (hyöty)

Yliopistot nousivat  henkisen elämän johtoon, ja  pysyivät siinä koko 1800-luvun. Saksan suuret filosofiset järjestelmät syntyivät yliopistoissa. 1800-luvulla Saksassa luotiin käsite Bildung, joka suomennettiin sivistykseksi. Käsite syntyy humanistien kritiikistä; He halusivat edistää hyötyvapaata  ”puhdasta tietoa”. 

Turun Akatemia 1700-luvulla

Isonvihan vuosiksi 1713–1721 Turun Akatemia evakuoitiin Tukholmaan ja toiminta oli pysähdyksissä. Uudenkaupungin rauhan (1721) jälkeen yliopiston toiminta käynnistyi; Akatemia nousi tuhkasta vuonna 1722. 

Yliopisto  menetti  teologisen latinakoulun maineen. Se maallistui. Pääkysymykseksi nousi  puhdasoppisuuden sijaan talousopin ongelmat. Käynnistyi luonnontieteellis-käytännöllinen suuntauksen periodi. Puhdasoppisuuden vartioiminen ei  ollut enää niin tärkeää; Ruotsi ei ollut enää suurvalta, eikä sen vastuulla ollut puolustaa protestantismia. 

Elettiin vapauden aikaa. Säädyt olivat vallassa. Luonnontiede oikein harjoitettuna ei kumonnut uskoa, kirkkoa ja Raamattua konkreetisti tuli  edistää  maanviljelystä. 

Hyödyn ja valistuksen aatteet tunkeutuivat yliopistoon. Hyödyn tavoittelu oli patrioottista toimintaa. Maa oli köyhtynyt ja pienentynyt. Maan tulevaisuuden uskottiin rakentuvan  vaurastumiselle. Yliopiston tehtäväksi tuli koettaa kasvattaa kansa ahkerammaksi ja sen talous tuottavammaksi.Turun akatemia  muuttui yhä enemmän suomalaiseksi korkeakouluksi.

Aika oli kypsä kokemusperäisen luonnontutkimuksen syntymiseen - puutarhahoitoakin edistettiin. Kemia alkoi palvella käytännöllisiä päämääriä. Myös hengentieteellinen tutkimus saattoi menestyä-.

Kaksi kiintoisaa kysymystä, joista keskusteltiin vilkkaasti 1700-luvulla, olivat liika koulutus ja älykkäiden valinta. Hyödyn aikana koko kansan kouluttamista pidettiin turhana, koska kullakin säädyllä ajateltiin olevan erilaiset koulutustarpeet eikä laiskoja ja tyhmiä kannattanut opettaa. 

1700- 1800-lukujen taitteessa Akatemian  tuottelias  luonnon- ja hyötytieteellinen periodi oli päättymässä. Akatemia alkoi siirtyä humanistiseen kultakauteen.

Hyödyn aikakausi  jatkui yliopiston ulkopuolella. Suomen  Talousseura oli vapauttamassa yliopistoa taloudelliseen hyötyyn keskittymisestä. Talousseura pyrki monin tavoin kasvattamaan kansaa niin tietoon ja  hyödyllisiin taitoihin kuin moraaliinkin. 

Maatalouden edistäminen tuli uudelleen yliopiston tehtäväksi sata vuotta myöhemmon 1800-1900-lukujen taitteessa. 

Yliopisto 1800-luvulla

Humboldtin yliopisto perustettiin Berliiniin vuonna 1809. Siitä  tuli  sivistysyliopiston esikuva.  Humboldtissa uskottiin  tieteen sivistävään merkitykseen ja siellä yhdistettiin opetus ja tieteellinen tutkimus. Svistysyliopisto opetti  käytännöllistä ja teoreettista viisautta, jossa oli vahva eettinen ja esteettinen vire.

Suomalainen yliopisto 1800-luvulla

Hyödyn aikakausi oli Ruotsi-Suomessa päättymässä; Se jatkui yliopiston ulkopuolella. Akatemia oli nousemassa humanistiseen kultakauteen, jonka keskeisiä taitoja oli jälleen latina. Latina opetti selkeyttä, järjestystä, perustelemista ja tyylintajua. Tämä aikakausi saattoi olla klassisen yleissivistyksen periodin reinkarnaatio?Nyt tärkeät tiedemiehet olivat yliopistonopettajia. Tutkimus ja opetus alkoivat kulkivat käsi kädessä. Suunnilleen tällaisena pysyi tilanne toiseen maailmansotaan asti. 


Vuonna 1809 Turun akatemiasta tuli Keisarillinen Turun Akatemia.

Arkkipiispa Jacob Tengström nousi 1808-09 sodassa kansalliseksi merkkihenkilöksi. Hän asettui valloittajakeisarin  puolelle. Hänestä tuli  keisarin tärkein neuvonantaja Suomen ja yliopiston asioissa. Hän sai paljon  aikaan, mm. että ensin Turkuun1817  Uusi Akatemiarakennus ja sitten Turun palon jälkeen Helsinkiin rakennettiin suurenmoiset rakennukset. Ja sen, että yliopisto sai lisää palkkarahoja. 

Turun palon jälkeen   vuonna 1828 yliopisto siirrettiin Helsinkiin,  josta oli tullut vuonna 1819 pääkaupunki ja Suuriruhtinaskunnan uutsi hallinnolliseen ydin. Yliopiston nimeksi tuli Suomen  Keisarillinen Aleksanterin yliopisto.  

Suomen  Keisarillinen Aleksanterin yliopisto


Vuonna 1828 yliopisto sai uudet säännöt:  Nyt ensi sijalla oli edistää  tiedettä. Mallina oli humboldtilaisen tiede- ja sivistysyliopiston ihanteiden mukainen akateeminen yhteisö, joka tutki ihmistä ja häntä ympäröivää luontoa tieteellisin menetelmin.

Opetuksen vapaus sallittiin vallitsevan uskonnon, oikeuden ja siveyden puitteissa. 

Yliopiston tuomiovalta sen sijaan lakkasi suurimmaksi osaksi. Jotta ylioppilaita olisi helpompi valvoa, otettiin käyttöön ylioppilasunivormu

Hegelin filosofian vaikutuksesta kansallisaate ja romantiikka tulivat Suomeen erityisesti 1860-luvulla. Fennomaanien työ tuotti tulosta: Yliopistossa alkoivat  suomenkieliset luennot 1860-luvulla.

Tiede alkoi irtaantua uskosta. Sivistyksessä korostettiin inhimillistä tiedonetsintää ja tieteenharjoittamisen itseisarvoa. Tieteellisen ajattelun pohjana oli   monella jo 1880-luvulla darwinismi.  Filosofian professoriksi nousi mm. maailmankuulu sosiologi  Edward Westermarck, joka vaati uskonvapautta ja  kritisoi  mm. professorin valaa.

1800-luvun aikana useat tieteet elivät  nousukautta. Erityisen silmiinpistävää oli lääketieteen kehitys. Yliopiston taso oli keskimääräistä eurooppalaista tasoa.

Yliopisto-opiskelijat

Yliopisto perustettiin miehille. Naisten saivat oikeuden opiskella yliopistossa  hitaasti. 1850-luvun lopulla naiset saivat kuunteluoikeuden Venäjän yliopistoissa. 1870-luvulla heille tuli oikeus anoa erillisoikeutta suorittaa yliopisto-opintoja  Helsingissä . Vuonna 1890 annettiin asetus, joka käytännössä vahvisti naisten pääsyn yliopistoon. Siinä  säädettiin, että yliopiston varakansleri sai valtuudet päättää tyttöjen opinto-oikeudesta. Lopullisesti naiset saivat oikeuden opiskella yliopistossa vuonna 1901-  ja jo 1910-luvulla 40 % ylioppilaista oli naisia.

Ylioppilastutkinto

Vuosina 1640–1852 sanalla ylioppilas tarkoitettiin yliopiston opiskelijaa.  Suomalainen ylioppilastutkinto sai alkunsa Turun akatemian/Suomen Keisarillisen Aleksanterin Yliopistossa pidetyistä  pääsykuulusteluista, joissa selvitettiin, hallitsevatko oppilaat yliopisto-opintoihin vaadittavat perustiedot. Turun Akatemin aikana pääsykuulustelu oli  vapaamuotoinen. 

Vuonna 1874  ylioppilastutkinto uusittiin.  Helsingin yliopistossa siihen oli kuulunu etupäässä suullisia kuulusteluja lähes kaikissa kouluaineissa. Nyt  kolmanteen kouluvaiheeseen oikeuttavan tutkinnon ydinosa siirrettiin kypsyyskokeeksi tuon ajan oppikouluihin. Niissä järjestettiin kirjalliset kokeet, joiden kysymykset laati kuitenkin valtakunnallinen elin, ylioppilastutkintolautakunta. Koe oli suoritettava äidinkielessä, toisessa kotimaisessa kielessä, yhdessä vieraassa kielessä ja matematiikassa. 

Ylioppilastutkinto uudistettiin seuraavan kerran vuonna 1919 siten, että Helsingin yliopiston suullisetkin kuulustelut siirrettiin koulujen huolehdittaviksi.  Kirjallisiin kokeisiin lisättiin  tuolloin reaalikoe.

Yliopisto 1900-luvun alussa

Isenäisyyden ajan alussa Helsingin yliopisto sai rinnalleen toisia yliopistoja. Vuonna 1911 aloitti toimintans Teknillinen Kauppakorkeakoulu. Vuonna 1918   yksityinen Åbo Akademie. Kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1920 perustettiin Turkuun toinen yksityinen yliopisto: suomenkielinen Turun yliopisto. Vuonna 1924 syntyi Sotakorkeakoulu. Seuraava yliopisto perustettiin Jyväskylään vuonna 1934. Vuonna 1939 Sibelius-akatemia aloitti toimintansa.

Vielä 1930-luvulla harvat ”oppipojat”  parveiliva yliopistossa  professorin ympärillä  kuten keskiajalla. Vielä harvemmista tuli ”kisällejä”, jotka  jatkoivat korkeampiin opintoihin ja saivat ns. ius doscendin. Sotavuosiin saakka yliopistoon pääsi jokainen, joka oli suorittanut ylioppilastutkinnon.

Vasta vuonna1937 alettiin Helsingin yliopistossa antaa  opetusta myös Suomeksi kaikissa tutkintoaineissa.

Kesäyliopistot

Vuonna  1912   alkoi  suomenkielinen kesäyliopistotoiminta. Ensimmäinen oli Jyväskylän kesäyliopisto. Jo tätä ennen oli järjestetty kesäkursseja nimenomaan kansakoulunopettajille.   

Vuonna 1966 Helsingin maalaiskunta, Espoon kauppala ja  Helsingin kaupunki päättivät  perustaa yhdessä kesäyliopiston Helsinkiin.

Suomalainen yliopisto 1900-luvun puolivälin jälkeen

1950-luvulla Suomessa oli viisi yliopiston kaltaista yleiskorkeakoulua, kuusi erilliskorkeakoulua ja yksi taidekorkeakoulu,

Yliopistoja sijoitettiin maan eri osiin: Ouluun vuonna  1958, Kuopioon vuonna 1966, Vaasaan  vuonna 1968, Lappeenrantaan ja Joensuuhun vuonna 1969, Rovaniemelle vuonna 1979...

1900 luvun alussa professoreita oli 40; vuonna 1966 150 ja vuonna 1980  200. Eliittiyliopisto muuttui massayliopistoksi. Akateeminen doktriini vaihtui valtiojohtoisen kehittämisen doktriiniksi.

Sotien jälkeen ylioppilaiden määrä on jatkuvasti kasvanut. Vuonna 1939 yo-tutkintoja  suoritettiin 2481. 24 vuotta myöhemmin vuonna 1973 luku oli lähes 10-kertainen: 22 916. Opiskelemaan pyrkivien määrä kasvoi, ja aloituspaikkoja oli rajoitettava. Numerus clausas otettiin käyttöön jo 1950-luvulla. Korkeakoulut  joutuivat  pitämään pääsytutkintoja.

Opiskeluajat pidentyivät, ja lääkeeksi otettiin vuonna 1955  käyttöön välitutkinnot: HuK ja LuK.

1970-luvulla yliopistot siirrettiin valtiolle ja niiden toiminta pyrittiin tarkoin suunnittelemaan ja keskittämään.

1970-luvun tutkinnon uudistus

1970-luvulla oltiin valmiit luopumaan  välitutkinnoista ja  Suomen yliopistot siirtyivät vuonna 1979 yksiportaiseen tutkintomalliin.  Tällöin mm. luokanopettajankoulutus muutettiin jatko-opintokelpoiseksi ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi.

Tutkintojen kesto määriteltiin opintoviikkoina. Samalla luovuttiin perinteisistä approbar-, cumlaude- ja laudatur-oppimääristä.

Suomalainen yliopisto 2000-luvun alussa 

2000-luvun avautuessa meillä oli 10 monitiedekuntaista yliopistoa, kolme teknillista korkeakoulua, kolme kauppakorkeakoulua, neljä taidekorkeakoulua  ja kolmisenkymmentä monialaista ammattikorkeakoulua. 

Tänään Suomessa  on 13 yliopistoa ja 22 osakeyhtiömuotoista ammattikorkeakoulua sekä Ahvenanmaalla toimiva Högskolan på Åland ja sisäministeriön alaisuuteen kuuluva  Poliisiammattikorkeakoulu.

Opiskelijamäärä on huima. Yksinomaan Helsingin yliopistossa on 35 000 opiskelijaa.

Aalto-yliopiston Campus Otaniemessä.   
Tuorein yliopistomme on Aalto-yliopisto, joka  toimii  pääosin  Espoossa ja Helsingissä  tekniikan, kauppatieteiden ja taiteen aloilla. Se aloitti  toimintansa 1.1. 2010, jolloin  kolme ennen itsenäistä korkeakoulua (Helsingin kauppa-korkeakoulu, Taideteollisen korkeakoulu ja Teknillisen korkeakoulu) yhdistyivät.

Tutkinnon uudistus

2000-luvulla  toteutettiin tutkinnon uudistus, jossa palautetiin kandidaatin tutkinnot.  

Tutkinnonuudistus oli osa Bologna- prosessia, jonka tavoitteena oli yhtenäistää Euroopan yliopistotutkintojen rakenteita ja ottaa käyttöön yhteinen pistejärjestelmä, jolla opintoja mitattaisiin. Suomessa taustalla oli myös huoli yliopisto-opintojen pitkittymisestä. Seitsemässä vuodessa valmistui vain noin 65 prosenttia tutkinnon suorittaneista.

Suomen yliopistot siirtyivät  kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään 1.8.2005 alkaen. Alempaan korkeakoulututkintoon vaadittiin 180 opintopistettä  ja ylempään  120 opintopistettä. 

Opiskelijat  kuitenkin pitivät Suomessa kandidaatin tutkintoa vain välitutkintona ja valtaosa opiskelijoista jatkaa maisteriksi asti.

Uusi yliopistolaki

Uuden vuosituhannen merkittävä poiju oli uusi vuoden 2010 yliopistolaki. Yliopistot irtautuivat tuolloin valtiosta, ja niistä tuli  valintansa mukaan joko julkisoikeudellisia yhteisöjä tai yksityisoikeudellisia säätiöitä. Uuden yliopistolain myötä yliopistot siirtyivät valtion tilivirastoista uuteen autonomiaan, joka ulottui taloudelliselle tasolle asti. Yliopistot saivat lisää itsenäisyyttä ja samalla ne joutuivat mukaan "hankejumppiin".

Taloudellinen tilanne kiristyi, ja yliopistoille myönnettyihin määrärahoihin tehtiin isoja leikkauksia. Korkeakouluilta hallitus leikkasi  vuosian 2016-2019 yhteensä noin 335 miljoonaa euroa. Tämä johti merkkittäviin henkilöstön irtisamomisiin. 

keskiviikkona, lokakuuta 07, 2020

tiistaina, lokakuuta 06, 2020

Team Espoo OAJ:n paneelissa


 










- Kuvakaappaus  Christer Holmlundin Facebook-päivityksestä.

MAANANTAINA vietettiin maailman opettajien päivää. OAJ oli majoittunut Helsinkiin Rexin lämpiöön, jossa julkistettiin ammattijärjestön kuntavaaliteemat. 

Paikalle oli myös kutsuttu kolmen pääkupunkiseudun kunnan: Helsingin, Espoon ja Vantaan poliitikkoja kahteen paneeliin. Helsinki oli pääruoka. Espoon ja Vantaan edustajat olivat jälkiruoka:-)

TEAM-Espoossa olivat Marika Niemi - Kok, Inka  Hopsu - Vihr- ja Martti Hellström- SDP. Vantaalta oli vain yksi edustaja - muut olivat jänistäneet. Hän oli Hämiksen äidinkielen opettaja Santeri Heinonen. Demari.

PANEELIN rakenne oli ihan nasta. 30 sekunnin esittelyt. Sitten kukin sai kertoa kuntansa opetuksen kipupisteistä. Sitten omia ideoita, miten opettajan työn arvostusta tulisi nostaa. Sitten koekäytetiin tulevan vaalikoneen kysymyksiä ja perusteltiin oma vastaukset.

ME espoolaiset otimme esille melkein kuin kolme muskettisotureita samat jaetut huolet: mm. Sote-uudistukseen liittyvä taloudellinen epävarmuus. Opettajien  jaksaminen. Järjettömästi nousevat tilavuokrat syövät opetukseen tehdyt satsaukset. Oppilashuollon pitää säilyä kouluilla. Olemme myös yksimielisiä siitä, että Espoo arvostaa koulutusta, ja se on näkynyt rahoituksessa. Väkivalta ja kiusaaminen eivät ratkea vartijoita palkkaamalla...

Erimieltä olimme vain oppivelvollisuusiän pidentämisen hyödyistä. Inka puolusti sitä hallituspuolueen kansanedustajana. Marika vastusti oppositiopuolueen jäsenenä  Minä petin sekä oman ammattijärjestöni. OAJ:n että demarit muistuttamalla tutkijakoulutuksen saaneena, että valtio pettää aina. Rahat eivät riitä. Valtio  tuki opetukselle on heikentynyt 90-luvun alusta alkaen, jolloin luovuttiin korvamerkityistä valtionsosuuksista. Drop-out. ilmiöön pitää puuttua paljon aikaiseemmin.  Lisäksi pitäisi uskaltaa tutkia: miksi niin suuri osa keskeyttää opinnot II-asteella. Hypoteesini on, että ei ole päästy opiskelmaan alaa, joka oikeasti kiinnostaa. Miten ihmeessä se tehtäisiin mahdolliseksi.

HEITIN  ääneen mm. seuraavia ajatuksia:

  • Emme taida vieläkään ymmärtää kiusaamisen ja jopa väkivallan evolutiivista kytkentää?  Kiusaajan aivot viestittävät vakavasta uhata jäädä ruokajonon viimeiseksi. Sinne on tiputettava joku muu.
  • Nyt tarvitaan luovuutta! Siksi pitäisi palauttaa koulutuspolitiikkaan luottamus, koulujen ja opettajien autonomia, joka tuotti 1980- ja 1990-luvuilla laatua.
  • Opettajankoulutusta tulisi uudistaa. Lainasin Ilpo Salosta: Oppilaiden heterogeenisuus ei ole vika, eikä vamma vaan inhimillinen ominaisuus. Ehkä kouluamme opettajia väärin. Niinkuin jos lääkäreitä koulutettaisiin parantamaan terveitä.
  • Opettajien arvostus näkyisi siinä, että opettajat saavat tehdä omaa työtään.  Kerroin olleeni koululla, jossa kukaan muu ei siivoa oppilaiden oksennuksia kokolattiamatoila kuin luokanopettaja
  • Opettajien työmäärä kevensi huomattavasti, jos lopetettaisin dokumentointi-idiotismi.
  • Yksi parhaista lääkkeistä opettajien jaksamiseen on pariopettajuus.
LOPUKSI lataan tähän vielä pikkuclipsin jonka tein tästä seitsemän tähden tapahtumasta. Kiitos OAJ!







Päivän aforismi

 


sunnuntaina, lokakuuta 04, 2020

EKOAY:n perinteinen päättäjäseminaari - nyt satamassa










EKOAY on pystynyt siihen, mistä monet muut ay-järjestöt voivat nähdä vain märkiä unia. Se on saanut poliitikot tuleman järjestämilleen laivaristelyille ainakin vuodesta 2008 alkaen.  

EKOAY:n hienon konseptin idean isä on muuten EKOAY:n  ja EKPYN pitkäaikainen puheenjohtaja, nykyinen opetus-ja varhaiskasvatuslautakunnan demarijäsen Hannu Suntio. Idea on saattaa espoolaiset ay-opettajat (yhteysopettajat + EKOAY:n hallitus), opetustoimen johto  ja poliittisten puolueiden koulupoliitikot  vuoropuhelun keskenään. 

EKOAY:n yhteistyötapahtuma vietettiin tänä syksynä Koronan vuoksi maissa, Hotelli Clarionissa, satamassa. Meitä oli paikalla salillinen ja teamsin kautta toinen mokoma. Lähelle tulleet olivat turvavälien päässä ja naama laputettuna.  Klo 13 tarjottiin maukas lounas. Klo 15 oli kahvit. Vakavaa keskustelua espoolaiskoulujen tilanteesta käytiin klo 16.30 saakka. Osa porukasta jäi vielä päivälliselle, joka tarjoiltiin klo 17.30.

Sukosta oli lukiolinjan päällikköä lukuunottamatta koko johto opetustoiminjohtajasta kolmeen aluepäällikköön.

Poliittisista puolueista paikalla olivat kokoomus (4-5), vihreät (1), demarit (3), persut (1) ja vasemmisto (1).

EKOAY:stä oli paikalla lähes koko hallitus ja luotamusmiehiä. Yhteysopettajien osuus oli ilmeisesti ollut aamupäivällä. OAJ:sta paikalla oli neuvottelujohtaja Petri Lindroos.

Kaksi pääteemaa olivat: raha ja vahvistuva lähikoulu-hanke. Keskustelun virikkeeksi luettiin opettajien kirjoittamia  kuvauksia koulun arjesta.  Tässä muutamia nostoja:

  • Erityisluokan oppilaat haluaisivat itse olla pienryhmässä;  he arvostavat  siellä saamaansa jatkuvaa tukea.
  • Huoli kasvavasta väkivallasta. Vantaan tapahtumat olisivat voineet sattua Espoossa. Raha ei voi olla turvallisuutta tärkeämpää!
  • Jäljellä olevan rahan seuranta ei toimi.  Rahat haluttaisiin käyttää opetukseen eikä viime tipassa tehtäviin ostoksiin.
  • Oppimateriaalien taso on heikentynyt.
  • Puutteita on resursseissa: avustajista, erityisopettajien ja oppilashuollon tuesta. 
  • Ryhmät ovat liian suuria, jopa 32 oppilasta
  • Uupumisesta ja alanvaihtosuunnitelmista puhutaan yhä useammin.
  • Yleisopetuksen luokat eivät ole enää yleisopetusluokkia. Suomenkieliset oppilaat voivat olla jo vähemmistö.  Luokissa suurella osalla on jo asikirjat. Luokat ovat liian heterogeenisia.
SUKON väki kertoi, että lähikoulun vahvistamispilotista on saatu hyvää palautetta mukaan vapaa-ehtoisesti lähteneiden koulujen rehtoreilta. Paikalla olleet opettajat kertoivat jonkin verran muuta: alun resursseja on leikattu. Tuki ei ole ollut riittävää. 


VAIKKA Espoo on satsannut hyvin opetukseen, huolta rahan kohdentumisesta on. Tieto taksikyytien korkeasta hinnasta yllätti monet meistä. 

Perusopetuslinjan päällikkö  ja  kehittämispäällikkö kertoivat, että Espoossa on 700-800  taksikyytiä käyttävää lasta. Taksikuljetus maksaa 4000-5000 €/lapsi. 12:lla tällaisen kuljetuksen hinnalla voidaan palkata 1 opettaja tai kaksi koulunkäyntivustajaa. Koko kunnassa takseihin menee 5 miljoonaa vuodessa.

SUKON väki korosti lasten oikeutta käydä lähikoulua ja saada tuki omassa koulussaan.  Perusopetuslinjan päällikkö muistutti, että lähikouluajattelun taustalla on YK:n lasten oikeuksien julistus. Heterogeenisyys ei saa olla peikko. Se on inhimillinen ominaisuus.  Ja nyt olisi kysymys vain niistä lapsista, joilla on oppimisen vaikeuksia. Opettajien osaamistakin voidaan kehittää.

ERITYISESTI kokoomus-poliitikot olivat huolissaan  oppivelvollisuuden pidentämisen vaikutuksista  Espoon mahdollisuuksiin satsata jatkossa koulutukseen. Persuedustajaa huoletti vieraskielisen lasten määrän kasvu. Espoolle keinoksi hän ehdotti sosiaalisesta  asumisesta tinkimistä. Vihreät olivat huolissaan siitä, jatkuuko ns. koronatuki kouluille vielä ensi vuonna .Ja pettyneitä siihen, ettei veroprosenttiin saada korotusta.

DEMAREIDEN Markku Sistonen  onnitteli EKOAY:ta hienosti onnistuneesta  tapaamiskonseptista. Hän avasi nyt sovittua 5 vuoden talouden tasapainotusohjelmaa. Siinä ei ole vielä sovittu mitään ensi vuoden budjetista tai investointiohjelmasta. Ne neuvottelut käydään erikseen, kun kaupunginjohtajan johdolla tehtävä budjettisesitys julkistetaan 29.10.  Itse nostin esiin huolen siitä, ovatko todella korkealla virkahierakiassa olevat budjettiestyksen valmistelijat oikeasti sitoutuneet poliittisten ryhmien tekemään neuvottelutulokseen.

Eräs keino tasapainottaa taloutta olisi  vaikuttaa sisäisten vuokrien ja maankäytön hintatasoon, joka on Espoossa aivan liian korkea. Myös Sukon väki vahvisti ongelman. Oppilasmäärän kasvun vuoksi luvatusta 5 miljoonasta menee  opetustoimenjohtajan mukaan vuokrien nousuun 4.6 miljoonaa.

KESKUSTELUN päätteeksi EKOAY:n puheenjohtajat ehdottivat, että poliitikot kävisivät kouluilla seuraamassa koulun arkea. Paljastivat, että minä olen niin tehnyt.

Perästä kuuluu sanoi torvensoittaja


OSALLISTUN maanantaina 5.10 toiseen vähän samanlaiseen OAJ:n  Rexissä järjestämään opettajien päivän tilaisuuteen. 

Siksi halusin vielä vertailla esiin nousseita  teemoja aikaisempina vuosina esiin nostettuihin. Kuten alla olevista aakkosista huomaa, työmaata riittää vielä.  Mutta se on ilahduttavaa, että joidenkin huolien osalta on ilmeisesti edistytty, koska niitä ei nyt noussut esille.

Tuttuja huolia, joihin ei ole saatu vieläkään helpotusta
  • Epätietoisuus siitä, mitä resursseja on käytettävissä, onko niitä leikattu vai ei?
  • Inkluusioon liittyvä pilottikokeilu
  • Jakotuntien puute
  • Koulujen turvallisuus; Pahoinvoivat, väkivaltaiset lapset, joita sijoitetaan vääriin ryhmiin.
  • Lasten huonovointisuus
  • liian suuret luokkakoot
  • Mukana on väkivaltaisia lapsia, jotka purevat, lyövät....  
  • Opettajien jaksaminen
  • Opettajien riitämättömyyden tunne (osaaminen ei enää riitä
  • Pula oppilashuollon työntekijöistä.
  • Tilavuokrat/tilapalvelut/liikelaitokset
  • Uusi normaali : jopa enemmistö opetusryhmän oppilaista ei osaa suomea. 
Huolia, joita ei nyt tässä keskustelussa nostettu esiin, ja jotka ovat voineet helpottua
  • Asiakirjatyö
  • Case Saunalahti
  • Johtamiskulttuuri, jossa ei kuulla ja johon liittyy pelkoa.
  • Kiky ja sen ohjeistus
  • Kotikulttuurien muutos
  • Kouluverkko
  • Leikkaukset - mm. lukioon
  • Lukioverkon epäselvyys
  • Sisäilmaongelmat- erikseen esiin nousi Leppävaaran  lukion tilanne.
  • Suomen kielen osaamisen (mm. maahanmuuttaja äidit)
  • Toimimaton tietotekniikka
  • Työsuhdeasuntojen pula
  • Työterveyshuollon palveluiden alasajo
  • Väistöihin liittyvät työ
  • YS-ajan käyttö
 

lauantaina, lokakuuta 03, 2020

Viikko 40. Reflektiota

 

VIIKKO 40 hoidettu. Ihan kova viikko. Paljon tosi tärkeää. Mutta näillä vuosirenkailla myös liian täynnä. Oma vika.

Maanantai 28.9.


Oikeesti. Asunto-osakeyhtiöiden hallitusten tehtäväkirjo on niin laaja, että harrastusluontoisesti niistä ei enää selviä. Ei riitä aika eikä osaaminen. Olin parin vuoden tauon jälkeen taas keväästä 2019 hallituksessa. Nyt palkkaamme isännöitsijän. Suosittelen muillekin.  Ks. stripin alin kuva :-) Viimeiset pj-"virkatehtävä" kuten pöytäkirjatyö hoidin tänään lauantaina. Freedom!!!!!

Tiistaina 29.9.

Nyt oli oikeita töitä. Seurasin didaktikkona etänä opetusharjoittelua. Ja pohdimme yhdessä, miten tunti meni. Oikea vastaus: Juuri niinkuin Matti Koskenniemi ajatteli. 

Illalla oli sitten Espoon perinneseuran 20-vuotisjuhla, jossa oli huikeat vieraat mm. kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä videolla. Sampo Suihko ja pelimanniyhtye Leikarit paikalla. Tapahtuma pidettiin livenä. Oli desit, etäisyydet ja hengityssuojaimet. Itse kokous sujui muutamassa minuutissa. Tapahtumasta lisää perinneseuran sivuilla:

https://espoonperinneseura.net/2020/10/espoon-perinneseuran-20-vuotisjuhla-29-9-2020/

Stripissä kuvat 2 ja 5.

Keskiviikona 30.9.

Aamupäivällä pääsin seuraaman maisteriharjoittelijoiden Seppo-peli- opetusta Tähtitorninmäellä ihan livenä.  Lapset suunnistivat pitkin mäkeä ja ratkoivat  QR-koodin avulla vänkiä tehtäviä. Ja ilma oli mitä mainioin.

KLO 17 pääsin pitkästä pitkästä aikaa käymään valtuustotalolla. TSL:n Espoon ja Kauniaisten opintopiiri piti demarien huoneessa kevätkokouksen. Puheenjohtajana vedin perään myös hallituksen kokouksen. Ks. stripsin ylin kuva.

Torstaina 1.10.

Luoja!Nyt on jo lokakuu. Aikainen herätys. Taas seuraamaan etänä harjoittelua. Huikea futuristinen apps-sovellut saatiin valmiiksi. Ks. kuva 4

Perjantaina 2.10.

LUPASIN sijaista yhtä yliopiston didaktikoista about kuukauden. Pestiin kuuluu kolmenlaista: II-periodin opetusharjoittelun ohjausta sekä ryhmäistuntoja pedagogisen vuorovaikutuksen ja Opettaja opetuksen suunittelijana, toteuttajan ja arvioijana eli OSTA - kurssista. Kävin aamulla esittäytymässä.

PUOLILTAPÄIVIN kävin taas seuraamassa ulkotuntia. Nyt oli ohjelmassa parkouria.

Lauantaina   3.10.

Herätys kello 6. AsOy:n paperit kuntoon. 

Sitten Helsinkiin EKOAY:n yhteistyötapahtumaan Hotelli Clarioniin.  Se korvasi aikaisempien vuosien Itämerelle  tehdyt laivaseminaarit.  

Hyvää keskustelua.  Stripin toiseksi viimeinen kuva. Huomenna tästä enemmän.

Mitä muuta?

Joo. Oli viikossa muutakin. Aakkosjärjestyksessä:

  • Auroran koulun opettajien kuulemista
  • Auroran TIP-hankkeesta 2007-2010 materiaalia Sukoon espoolaisen Islannin mallin kehitelyyn
  • Espoolaisrexien huolien kuulemista
  • Maisteriharjoittelun II periodi alkaa ensi viikolla. Yhteydenotto harjoittelun ohjaajiin.
  • Ohjeistusta I-periodin harjoittelijoille raportin ekoon
  • Oman yrityksen paperiasioita
  • Omnia kronikkaa
  • Perinneseurallelasten tekemä kuunnelma Tarja Rakeen teoksesta