TÄNÄÄN maanantaina alkoi sitten Helsingin yliopiston maisteriharjoitteluun etänä osallistuvien luokanopettajaopiskelijoiden neliviikkoinen opetusjakso. Mainiota pian lukea emailista, kuinka ensimmäiset tuokiot sujuivat.
Vaihtariksi kokosin mediasta ja netistä koronakouluun liittyviä huolia, jopa kiukkua siltä varalta, että harjoittelijat kohtaavat vastaavaa. Tiivistin ne seitsemään koriin:
KUTEN muistetaan, koulut sulkivat periaatteessa ovet keskiviikkona 18.3. Hallitus ilmoitti ensin, että lähiopetukseen oikeutettuja lukuunottamatta ovet ovat muille kiinni 13.4. saakka. Sitten päätöstä koulusulusta venytettiin 13.5. saakka, ja samalla mahdollistettiin tuen antaminen isommillekin oppilaille lähiopetuksena. Valtaosa oppilaista käy koulua nyt kotona.
ETÄOPETUSTA on siis annettu jo vähän yli 4 viikkoa. Monet tässä listatut huolet ovat voineet jo helpottua.
HUOLI 1: Etäopetusta vai epäopetusta?
Viranomaiset mukaan koulutilat suljettiin, mutta opetuksen ja opiskelun luvattiin jatkuvan. Melkoinen joukko vanhempia älähti heti. Heidän lastensa opettajat eivät heidän mielestään opettaneet vaan lähettivät vain Wilmassa jopa viikon tehtävät kerralla. Kaiken kukkuraksi tehtävät olivat liian vaikeita ja niitä oli liikaa. Toiset opettajat eivät pitäneet muulla tavalla yhteyttä oppilaisiin. Opettajat eivät antaneet kirjoittajien mukaan palautetta tai Wilma rätisi yötäpäivää viestejä laiminlyönneistä.
Jotkut opettajista kieltäytyvät käyttämästä tietotekniikkaa. Nämä vanhemmat kokivat, että Suomessa oli siirrytty "etäkoulu- ja eristystestilaboratorioon", jossa vanhemmat joutuvat hoitamaan oman työnsä ohella myös opettajan työn. Kodin ja koulun välit olivat tulehtuneet.
HUOLI 2: "Kaaos, joka toimii?"
Etäopetuksen alku jakoi rajusti vanhempien mielipiteitä. Oli niitä, joiden mielestä etäkoulu oli paholaisen keksintö. Käytännöt olivat erilaisia, jopa saman koulun sisällä. Joka aineen opettajalla saattoi olla omat vekottimensa ja ohjelmansa. Viikon aikana oppilas saattoi saada kotiin useita kymmeniä viestejä parhaimmillaan noin 5-8 opettajalta, 3-5 eri kanavan kanavan kautta.
Osassa perheitä kaikki taas sujui hyvin. Lapsella oli päivän aikana selkeä struktuuri. Tehtävät olivat mielekkäitä, luovia ja niitä oli sopivasti. ”Kaaos toimi.” Osa vanhemmista kertoi, että vihdoinkin heidän lapsensa nauttii koulukäynnistä. Saa edetä omaa tahtia, eikä kukaan kiusaa.
HUOLI 3: Oppiiko näin?
Etäopetus on oppivelvollisuuskoulussa eri asia kuin itsenäinen aikuisopiskelu. Peruopetus voi vaikka kuinka käytetään tietotekniikkaa taantua koulunkäyntitoiminnaksi. Opiskelu voi vääristyä pelkäksi tehtävien suorittamiseksi jopa feikkaamiseksi, joka irtautuu tavoitteisesta kouluoppimisesta.
Perinteisestä opetuksesta on riisuttu paljon, kun siitä puuttuu aidon läsnäolon sosiaalinen ja emotionaalinen efekti. Oppilaiden keskinäinen vuorovaikutus - toki myös kiusaaminen- on saattanut ohentua huomattavasti.
Jos tehtävät ovat yksitoikkoisia ja tylsiä, motivaatio sammuu ja kiinnittyminen koulutyön rapautuu.
HUOLI 4: Osa putoaa ja kovaa
Normaalioloissa peruskoulu tasaa eroja oppilaiden kotitaustan eroja, vaikka ne ovat toki 90-luvun laman jälkeen kasvaneet. Poikkeusolot ovat riski monella tasolla. Kuntien resurssitilanne vaihtelee. Kaikkien opettajien, vanhempien ja oppilaiden tietotekniset valmiudet tai tiedot etäopetuspedagogiikasta eivät ole ajan tasalla.
Koulun käyminen kotoa käsin vaatii oppilailta hyviä itseohjautuvuustaitoja. Kaikilla ei ole niitä. Osa menee siitä, mistä aita on matalin. Osa ei mene minnekään. Osa menee tuuliajolle. Toiminnanohjauksen vaikeuksista kärsivä putoaa koulunkäynnistä täysin.
Lapset kaipaavat ja teinit tarvitsevat sosiaalisia kontakteja kasvaakseen.
Kun tuen järjestäminen ei ole yhtä helppoa, eniten tukea tarvitsevat kärsivät. Opettajilla ei voi olla varmaa käsitystä kaikkien oppilaiden tilanteesta. Kaikkia kun ei saada edes kiinni tai mukaan opetustuokioihin. Lastensuojeluilmoitus ei aina johda mihinkään konkreettiin.
Erityisen suuri tuen tarve on perheissä, joissa vanhempien suomen kielen taito on heikkoa. Lapset tarvitsisivat koulunkäyntiin paljon apua vanhemmilta, mutta jo kielitaidon vuoksi he eivät kykene sitä antamaan.
Etäkoulun ja etätyön yhdistäminen vaatii perheiltä paljon. "Etätyöskentely ja kotona olevat lapset ovat hieman haastava kombo! "
Osalla perheistä on jo normaalioloissa vaikeaa. On työttömyyttä ja sairautta. Perheistä köyhiä on 1/10. Kaikilla perheillä ei ole tietokoneita. Joka neljännessä perheessä on mielenterveys- tai päihdeongelmaa. Kaikki eivät kestä poikkeusolojen epävarmuuden tuomia paineita. Ilmapiiri kiristyy kodeissa, kun elämämänpiiri supistuu neljän seinän sisälle.
Erityisen vaikeaa voi olla erityislasten kotona. ”Erityislapsen kanssa on erityisiä haasteita, joihin vanhemmalla eivät riitä resurssit.”
Lukujärjestyksen mukainen arki koulussa luo struktuurin, joka tukee oppilasta. Koulun struktuuri mahdollistaa oppilaalle kysymysten esittämisen, turvallisen harjoittelemisen ja virheiden tekemisen. Ei struktuuria etäkouluun tuo se, että opettaja on tarpeen mukaan käytettävissä linjan päässä.
HUOLI 5: Miten lasten ja teinien pää kestää?
Esille on noussut myös mielenterveysnäkökulma. Eristäytyminen saa aikaan huonoa vointi, masentuneisuutta ja ahdistusta. Myös monet harrastukset jäävät pois. Perheessä voi olla jatkuva riita päällä. Lasten kanssa voi mennä hermot - erityisesti teinien. Vanhemmat voivat vaatia lapselta liikaa.
Eräs nuori kirjoitti: " ”En oo palauttanu 2 viikon tehtävii ja joudun valehtelee vanhemmille että mulla menis hyvin vaikka oikeesti en opi mitään”.
Perheissä, joissa vanhemmat eivät ole voineet siirtyä etätöihin, lapset ovat koulupäivän ajan kotona yksin. Moni pelkää olla yksin. Joillekin lapsille kouluruoka on voinut olla päivän ainoa lämmin ateria.
Perheissä on väkivaltaa. Kun lapset ovat neljän seinän sisällä, heidän hätänsä ei tule aina näkyviin.
Myös kavereiden kiusaminen voi jatkua. Some-härnääminen ei tule helposti opettajan tietoon.
Tai äiti voi kokea näin: .” Karkeasti arvioiden päivän koulutehtäviin on kulunut maksimissaan puolet koulupäivästä. Aikaa jää siis etätöissä olevien vanhempien jatkuvaan häiriköintiin, pelaamisen ja veljien ärsyttämiseen.”
Huolta riittääkin teineistä, joilta etäkoulu vie koulukaverit. Nuoria huolettaa ja ahdistaa mm. yksinäisyys. Yksinäisyys saa ajatukset pyörimän yhtä kehää. Ikätoverit ja aikuisten uhmaaminen ovat välttämättömyys murrosiässä.
HUOLI 6: Mikä on oikein ja mikä väärin?
On paljon epäselvyyksiä siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Opetusministeri kehottaa tinkimään, mutta mistä? Millainen vapaus on tinkiä vuosiluokkien oppimääristä ja eri aineille tuntijaossa varatusta ajasta. Oppiaineilla on oma piilotärkeysjärjestys.
Mitä tarkoittaa vaatimus, että oppimisympäristön on oltava etäopetuksessa turvallinen. Kuinka opettaja voi taata sen? Kuinka yhdeksäsluokkalaisten jatkopaikat järjestetään?
Somen foorumeilla sai lukea heti ensimmäisinä päivinä myös kirjoituksia opettajien työmäärän räjähtämisestä, eikä se ole kaikkien osalta palautunut kohtuulliseksi. Opettajat ovat joutuneet panemaan koko työnsä uusiksi. Osa opettajista on jäänyt yksin, kun työparina ollut koulunkäyntiavustaja on lomautettu.
OAJ:n tekemän kyselyn perusteella joka viides peruskoulun ja liki yhtä moni lukion opettaja kokee työssäjaksamisensa nyt heikoksi. 75 prosenttia peruskoulun ja lukion opettajista kertoo työajan lisääntyneen paljon. Moni opettaja kokee vointinsa huonoksi. Myös osalla oppilaista on suuria vaikeuksia.
Erilaiset työotteet näyttivät kiristäneen myös opettajien välejä. Osa opettajista näki paljon vaivaa etäopetuksen suunnitteluun ja toteutukseen, ja osa taas menee sieltä mistä aita on matalin. Kaikissa kouluissa työt eivät jakautuneet reilusti. Osa tekee etäopetusta. Osa lähiopetusta ilman suojavarusteita - jossa myös sairastumisen riski on suurempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti