Oppimisen psykologia opetustyössä

OLEN hurahtanut vanhoihin kasvatusalan kirjoihin. Kun katsoo kauempaa, huomaa, mikä on pysyvää ja yhä innostavaa. Sapattipäivän iloksi poimintoja teoksesta:

Heinonen,  Veikko. (1971). Oppimisen psykologia opetustyössä. Jyväskylä: Keskisuomalainen oy. 

Vuonna 1971 kävin Helsingin toisen lyseon kuudetta luokaan (lukion ekaluokkaa). Ajelin ensimmäisellä vespallani.

Samoihin aikoihin Veikko Heinonen oli juuri aloittelemassa kasvatustieteen professorina Jyväskylässä. Empiirinen kasvatustiede oli tehnyt läpimurtoaan, ja oli Heinosen sanoin " suotuisa aika ryhtyä pontevasti uudistamaan opetusopin sitä osaa, joka koskee itse oppimisprosessia ja oppimistapahtuman kulkua  oppilaan taholla."

Elettiin uusbehaviorismin valtakautta.  Heimokielen avainkäsitteitä olivat ärsyke, reaktio,  vahvistaminen, sammuttaminen... Käsitys oppimisesta oli kuitenkin jo laajentunut pelkästä muistiin säilömisestä kohti jatkuvaa oppimista, omaksumisesta kohti dynaamista  oppimista. Käsitys tiedosta oli sekin dynaaminen. Myös muisti ymmärrettiin sellaiseksi.

" Koulun tulee valmentaa oppilasta tiedollisen kasvatuksen alalla ennen kaikkea siihen, että  yksilö kykenee omin avuin etsimään tietoa, omaksumaan ja arvioimaan niitä ja välittämään niitä toisille ihmisille."
" Muuttuva yhteiskunta edellyttää  kykyä oppia jatkuvasti uutta." 

Poimin teoksesta itselleni muistiin ihanan retroisesti ilmaisuja,  useimmiten empiirisiin tutkimuksiin perustuvia ja minusta  yhä kiven kovia ajatuksia.

Motivaatio 
Motivaatiotekijät muodostavat kompleksisen kokonaisuuden.  Oppisanana motivaatio  tarkoittaa käyttäytymistä virittävien ja ohjaavien tekijöiden  järjestelmää.

Motivaatio ei ole pysyvä käyttäytymistä säätelevä tila, vaan siinä esiintyy  eri vahvuisia vaihteluita. Se voi olla spontaania ja viritettyä. Sisäistä ja ulkoista.

Sisäinen motivaatio on erityisen tärkeää  yksilöllisessä oppimisessa ja kaikessa omatoimisessa työssä.  

Motiivit
Motiivit ovat ärsykelähteitä. Ne panevat toiminnan käyntiin alkuun myös oppimisprosessissa ja huolehtivat toiminnan jatkumisesta.  Motiivit voivat olla ei-opittuja ja opittuja. Motiivien taustalla on tarpeita, jotka pitää tyydyttää. Tarpeilla on oma hierarkiansa.

Sisäisiä motiiveja ovat: asenteet, harrastukset, sympatiat ja antipatiat, tarpeet, tavat, toiveet...

Oppiminen
Ajan hengen mukaisesti Heinonen määritteli oppimisen käyttäytymisessä esiintyväksi muutokseksi, joka säilyy ainakin jonkin aikaa ja vaikuttaa yksilön tulevaan toimintaan.

Oppiminen voi tuottaa  edullisina pidettäviä tuloksia. Tällöin oppiminen näkyy siinä, että suoritus tehostuu, nopeutuu. On yhä tarkempaa. Kyky saa uusia vivahteita. Asenne muuttuu myönteisemmäksi. Virheet ja haittavaikutukset vähenevät, ja niitä aletaan sietää paremmin.Väsyminen ja kyllästyminen vähenevät.

Oppiminen voi tuottaa  myös kielteisiä tuloksia. Tällaisia ovat mm. erehdykset- johtuu tietämättömyydestä , virheet- poikkeamia , pelot ja ahdistuneisuus, väsymys, psyykkinen kyllästyminen, motivaation lasku ja negatiiviset asenteet oppimista kohtaan...

Oppiminen on monimuotoista. Oppimisen lajeja on useita klassisesta ehdollistamisesta alkaen.
Oppiminen on tahallista ja tahatonta. Se on suhteellista ei absoluuttista.  Toiminta muuttuu asteittain pitkän ajan kuluessa. Lisäksi unohdamme.

Oppiminen liittyy kypsymiseen, mutta on eri asia.
Oppiminen edellyttää muistamista.  Millaiset asiat muistetaan muita paremmin?

• Mielekkäät säilyvät paremmin.  
• Mieluisa muistetaan paremmin yleensä kuin epämieluisa. 
• Keskeneräiset tehtävät muistetaan paremmin kuin valmiiksi tulleet .
• Muutaman yleiset periaatteet muistetaan paremmin kuin lukuisat yksityistiedot.

Vain hyvin vähäinen osa koulutiedoista - esim. historiasta - on enää parin vuoden  kuluttua oppimisesta muistiin palautettavissa. Lisäksi hyvin mieleenpainettu ja hyvin opittukin muuttuu. Muisti on dynaaminen.

Miten auttaa muistamista?

Muistia ehkäiseviä  tekijöitä ovat alkuperäisen ja myöhemmän tehtävän samankaltaisuuden aste.

Tehokkaan oppimisen kannalta on sopiva määrä toimettomuutta  ahkeran harjoituksen jälkeen paikallaan. Ei  ole edullista painaa mieleen suuria määriä asiatietoja heti sen jälkeen, kun jotakin tärkeämpää on opittu. Iltahetki hyvä painaa mieleen- unenaikana  opitu unohtuu vähiten.

Oppimistapahtuman osatekijät - opettajan tehtävät oppimisprosessin päävaiheissa

YKSI kirjan maukkaimmista osista on Heinosen kuvan oppimistahtuman tekijöistä ja opettajan tehtävistä niissä.  Minusta nämä ovat rautaa edelleen. Käänsin niitäkin hieman omin sanoin käskymuotoon:

Klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi.

Tavoite 
Tavoite voi olla asetettu tai  itsevalittu. Se voi koskea tietoa, asenteita ja taitoja.

Ohjeet opettajalle: Omaksu  ja asettaa tavoitteet  opetuksen päämääriksi.

Valmius 
Valmiuteen kuuluu kypsymistaso ja aikaisemmin opittu.

Ohjeet opettajalle:  Selvitä  valmiudet, jotta voit  antaa tarkoituksenmukaisia ärsykkeitä. Johda oppimisprosessia ohjaamalla motivaatiota ja valitsemalla ja tarjoamalla  yllykkeitä  erilaisen valmiuden omaaville. Tarkkaile oppilaita. Ryhmittele heitä. Harjoituta.

Tilanne
Oppimistilanne tarkoittaa kaikkia ärsykkeitä, jotka kuuluvat yksilön ympäristöön oppimisen aikana.

Ohjeet opettajalle: Johda  oppimistilannetta.  Säätele tilanteen muuttujia.  Valitsee ärsykkeet ja sovitta  ne tavoitteiden ja valmiuden vaatimien edellytysten mukaisiksi niin, että oppiminen olisi tehokasta ja tarkoituksenmukaista.

Tulkinta
Tilanteen tulkinta. Oppimiseen kuuluvat havainnot, tarkkaavaisuuden keskittäminen ärsykkeisiin, aikaisempien kokemusten hyväksikäyttö. Tuloksen ennakointi. Tulkinta on osa tulosta. Jos tulkinta ei onnistu, oppilas on ymmällä. Toiminta ei käynnisty.

Ohjeet opettajalle: Seuraa, kuinka oppilaat tulkitsevat

Reaktio 
Oppilas vastaa tilanteeseen. Tekee tehtävän. Syntyy mielikuva, ajatusprosessi muuttuu tms..

Ohjeet opettajalle: Vaikuta oppilaiden reaktioihin muuttamalla tilannetta.

Tulos 
Jos oppilaan reaktio on sopiva, tavoite saavutetaan.

Ohjeet opettajalle: Tulos arvioidaan opettajan johdolla. Päätä toimenpiteistä,  jotka seuraavat tuloksen jälkeen. Vahvista  tai sammuta. Korjaa  oppimista  takaisinkytkennän avulla. Osoita  ideaalisuoriuksia,  mittaa ja arvioi  oppilaiden suorituksia ja vertaa niitä ideaalisuorituksiin ja aseta korjaamistavoiteita. Anna myös korjausäsykkeitä ja ohjaa korjausreaktioita.

Turhautuma
Jollei oppilaan reaktio ole  sopiva, käynnistyy erilaisia minän puolustusmekanismeja.

Ohjeet opettajalle: Lievennä sopivin ärsykkein turhautumaa, paranna turhautumansietoa ja palauta oppilas  työskentelemään reevantin tavoitteen suunnassa.

Takaisin kytkentä
Tulosten hyväksikäyttö- yksilö tarkkailee suoritustaan ja vertailee sitä tavoitteeseen takaisinsyöttöperiaatteen mukaisesti.

Vahvistaminen  liittyy  mielihyvän ja mielipahan yhteyteen  oppimiseen. Jos tulos on suotuisa, ympäristön taholta tuleva vahvistaminen  voimistaa oppimista. Oppilas voi myös itse vahvistaa oppimistaan. 

Ohjeet opettajalle: Vahvista  tai sammuta.  Mitä nopeammin vahvistat sitä nopeammin opitaan ehdollistamisessa. Pidä oppilaat  jatkuvasti tietoisina, ovatko vastaukset oikein vai väärin. Korjaa  oppimista  takaisinkytkennän avulla. Osoita ideaalisuoriuksia,  mittaa ja arvioi  oppilaiden suorituksia ja vertaa niitä ideaalisuorituksiin ja aseta korjaamistavoiteita. Anna  korjausäsykkeitä ja ohjaa korjausreaktioita

Konkreetteja ideoita ihan Koronakouluunkin.
Teos tunnistaa motivaation merkityksen oppimiselle. Keskeisimpiä motiiveja ovat oppilaiden omat tavoitteet.  Opettajan on tutustuttava oppilaiden yksilöllisiin tavoitteisiin, harrastuksiin, pyrkimyksiin ja mielitekoihin ja käytettävä niitä hyväksi koulun oppimistavoitteita lähestyttäessä.

Heinonen heittää konkreetteja työkaluja, kuinka tehostaa oppilaiden motivaatiota. Käänsin niitäkin hieman omin sanoin käskymuotoon:

• Korosta keskeisten asioiden kohdalla niiden merkitystä.
• Innosta itsesi ja sävytä opetus innostuksella.
• Tuo opetukseen vaihtelua mm. aineistolla. Vaihtelu virkistää ja vaikuttaa motivaatioon  myönteisesti.
• Järjestä jokaiselle oppilaalle  kohtalaiset mahdollisuudet onnistua.
• Järjestä niin, että oppilas saavuttaa omia tavoitteitaan.  
• Kiitä  kun suoritus paranee entisestä.
• Osoita arvostusta oppilaan harrastuksille.
• Kilpailuta itsensä kanssa.
• Kuulustele  läksyt.
• Pidä kokeita.
• Kun motivaatio laskee, keskustele oppilaan kanssa syistä, etsikää korjauksia ja uudistakaa motivaatiota.

Tärkeä tekijä on myös oppimisen ympäristö. Turhat ärsykkeet pois. Ympäristön tulisi olla  opiskelemaan houkutteleva.

OPPIMISEN kannalta on tärkeää kehittää  olennaisia ja tärkeitä tietoja ja taitoja. Oppiminen ei ole kertaluonteinen tapahtuma. Oppilaille on tarjottava  tilaisuuksia jatkuvaan, täydentyvään ja kumuloituvaan oppimiseen.  Tarvitaan selkeä tavoite:  mitä opitaan.

Oppiminen etenee vaiheittain. Ensin on alkuoppiminen, jossa aavutetaan alkutaso. Sen jälkeen alkaa harjoittaminen, jossa  taito saa uusia piirteitä ja vivahteita.  Hyvää tekevät lyhyet harjoitusjaksot. Vastalääkkeitä  kyllästymiseen  ovat  toisenlaiset ärsykkeet, muuntelu opettajan vaihtaminen
kokemukset omissa tavoitteissa onnistumisesta,  takaisinkytkentä heti oppimisen alkuvaiheessa.

Harjoittelua seuraa mieleenpainaminen- kiinnittäminen. Tärkeitä asioita on Heinosen mukaan yliopittava.

Kirjoittajasta

Veikko Heinonen toimi Jyväskylässä professorina 1971- 1988. Pohjakoulutukseltaan hän oli kansakoulunopettaja. Hän puolusti yksilöllistä kasvatusta (ja mm. yksityisoppikouluja).

Metodisesti hän oli empiirikko.

Veikko Heinonen kuoli vuonna 2018 93 vuoden iässä.