Yle herätys! Koulu-tv henkiin.

KORONAVIRUS on haastanut koulutyön perinpohjin. Opettajat, oppilaat ja vanhemmat ovat joutuneet ottamaan valtavan hypyn kun  ilman varoitusta  oli siirryttävä kotona tapahtuvaan opetukseen.

Muutamassa viikossa on tehty hienoja, luovia ratkaisuja. Mutta mukaan mahtuu muunlaistakin.

Ainakin osan koulu- ja kotiväestä viestittää uupumista. Oppimisen ja kaikkien jaksamisen kannalta olisikin tärkeää  keskittää  toimintoja. Kaikilla ei ole kotona tietokoneita. Mutta televisio on varmaan.

YKSI YLEN isoja virheitä on mielesäni ollut Koulu-tv:n  lakkauttaminen. Se kannattaisi nyt ehdottomasti herättää henkiin. Oletettavasti edelleen upeita tv-ohjelmaklassikoita  on tallella - ja Areenassa on lisää. Ohjelmat kannattaisi luetteloida ohjelmat hakusanoittain. Mutta ehdotan myös realiaikaisia  tv-oppitunteja. Innostavia päivänavauksia.  Maan parhaat voimat opettamaan tv:n kautta. Uskon, että halua auttaa löytyy. Katselu- ja nauhoituslupa-asiathan Opetushallitus on laittanut kuntoon.

Koulu-tv:n historiaa pähkinän kuoressa

Kouluradio

Wlliam Sippola

Koulu-radion juuret ulottuvat Suomessa 1930-luvulle. Oli huomattu,  että uusi tekniikka kannattaisi ottaa myös kou­uissa käyttöön. Aloitteen teki opettaja William Sippola. Sippola oli julkaissut 15.12.1927 Helsingin Sanomissa kirjoituksen, jossa käsiteltiin yleisradion käyttöä opetustarkoituksiin. Yleisradio tarttui Sippolan ehdotukseen, olihan Tanskassa ja Saksassa jo toiminta aloitettu ja Ruotsissakin toimintaa suunniteltiin.

Kuten usein, nytkin ideaa ensin vastustettiin – tällä kertaa Yleisradiossa ja Kouluhallituksessa. Kouluhallituksen mukaan toiminta ensiksikin  häiritsisi merkittävästi edeltäpäin suunniteltua koulun opetussuunnitelmaa. Toiseksi syyksi kouluhallitus esitti, että radio-ohjelman kuuntelu passivoi oppilaita, kun vain kuunnellaan. Se oli ristiriidassa uuden työkouluperiaatteen kanssa. Kolmanneksi todetiin, että kouluilla ei olisi varaakaan hankkia radiovastaanotinta. Opettajat sen sijaan suhtautuivat asiaan myötämielisesti.

Asia eteni ja kouluradiolähetykset alkoivat Suomessa 6.10.1934. Lähetykset saavut tivat alusta alkaen yllättävän suuren suosion. Harmi kyllä kouluilla ei ollut omia vastaanottimia. Niinpä ohjelmia kuunneltiin opettajien vastaanottimista. Suuriin kouluihin ruvettiin pian asettamaan keskusradioita. Ohjelmia seurasi aluksi 17% kouluista ja vuonna 1939 jo 54% kouluista. Tyypillisiä ohjelmia olivat kuunnelmat, kuulokuvat, haastattelut ja keskustelut. Erityisesti kuulokuvat oliat suosittuja.  Tarkoitus oli tavoittaa koululaiset ”maan syrjimmissäkin kolkissa”.

Kouluradion ohjelmissa seurattiin kansakoulujen opetus­suunnitelmaa ja käytiin läpi samoja oppiaineita. Esitelmien ja haastattelujen teemoina olivat mm. ”Kiven teos­ ten kauneudesta” ja ”Lääkärisetä kertoo hampaista ja nii­den hoidosta”. Ohjelmissa oli mukana myös soittoa ja lau­lua.

Kuuntelun tukena oli Kouluradiovihkoja. Ennen kuuntelutunnin alkua oppilaat hankkivat asiasta tietoja, jotta ymmärtäisivät paremmin opetusta. Kuuntelun aika­ na tehtiin muistiinpanoja. Kuuntelun jälkeen opittu otet­ tiin tunnilla tarkemmin puheeksi ja kuulusteltiin, mitä sii­tä oli jäänyt mieleen. Näin

Kouluradio oli hyvin suosittu. Jo ensimmäisenä vuonna kouluradiolähetyksiä kuunteli noin 60.000 oppilasta. Koskapa niiden äänittämismahdollisuutta ei ollut, lukujärjestys mukautui lähetysaikoihin. Maanantai­aamuisin kello 10 opiskeltiin siis sitä, mitä opetusohjelma tarjosi.

Radio-ohjelmia kuunneltiin kouluissa  paljon vielä 1960-luvulla, erityisesti kielten tunneilla.

Koulu-tv

Ville Zilliacus

Aivan uusi maailma aukeni opetukseen, kun Koulu-TV aloitti toimintansa. Ensimmäisenä koulutelevisiokokeiluja teki TES-T. Kansakouluille suunnattu tv-opetusohjelmatoiminta aloitettiin syksyllä 1962. Sen toi Suomeen Euroopasta Ville Zilliacus. Ennen sen käyttöönottoa tehtiin opettajille  kysely, voisivatko he kyseistä välinettä hyödyntää.  Kyllä! Kuvan ja äänen avulla  voitiin havainnollistaa erilaisia prosesseja ja kehityskulkuja ihan eri tavalla kuin valokuvin ja piirroksin.

Monen oppilaan kotona ei vielä tuolloin ollut televisiota, joten liikkuva kuva sai erityisen innostuneen vastaanoton. Koulutv- ja Koulun kerhokeskus organisoivat paperinkeräyskampanjan, jolla kouluille hankittiin rahaa televisioihin.

Aluksi toimintaa kutsuttin Opetustelevisioksi, ja syksystä 1963 alkaen Koulutelevisioksi. Ohjelmisto oli monipuolista: Kieltenopetusta. Kotiseutuoppia. Äidinkieltä. Elokuvakasvatusta. Näytelmäelokuvia. Maantiedettä ja biologiaa. Tiedettä. Ohjelmia vieraista uskonnoista...

Peruskouluun siirryttäessä  joukkotiedotus ja kansainvälisyyskasvatus tulivat uusina oppiaineisiin integroitavina sisältöinä. Tähänkin Koulu- tv:ssä varauduttiin. Eri maiden lapsien elämää kuvaavia ohjelmia oli paljon ja joukkotiedotuskasvatuksen avuksi toimitettiin ohjelmasarjoja .

TV-lähetyksiä lähetettiin tuolloin  iltapäivisin kello 13:n ja 14:n välillä maanantaista perjantaihin, ja  lisäksi ohjelmia uusittiin tiistain alkuilloissa. Nyt aamupäivä olisi suorille lähetyksille selvästi fiksumpi.

Vuosituhannen vaihteessa tehdyssä kyselyssä 80 prosenttia luokanopettajista sanoi käyttävänsä Koulu-TV:tä opetuksessaan.

2000-luvulla Koulu-tv:n korvasi internetissä ja Yle Teeman päiväohjelmistossa toiminut Opettaja.tv. 2010-luvulla sen taas korvasi pelkästään  verkkoon keskittynyt Yle Oppiminen.  Sen "jäänteitä" taitaa löytyy osoitteesta:

https://yle.fi/aihe/oppiminen josta on linkkejä YLE-Areenaan.

Lähteitä

Luokanopettajan päiväkirja 2015–2016.
Luokanopettajan päiväkirja 2017–2018.
Keskustelut Mirja Holsteen kanssa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Koulu-TV