Jeesus - mies myyttien takana

TAPAAN lukea pääsiäisenä ja jouluna jonkin Jeesus Nasaretilaista käsittelevän teoksen.  Nyt sukelsin Raimo Harjulan opastuksessa myytteihin, joiden takana teos etsii historiallista  Jeesusta.

KIRJA on taitavasti kirjoitettu. Struktuuri on selkeä ja pitää. Yksin lähteitä on pienellä präntillä 13 sivua.

OTE on omaperäinen. Vaikka keskeiset lähteet ovat tuttuja Harjulan valitsema myyttiteoreettinen ote on raikas ja uusi.

Jeesus oli sankarihahmo ja sankarihahmonsa uskonnollisen heeroksen  alle jäänyt historiallinen  henkilö.

Lyhyesti ideana on tunnistaa ja kuoria pois  Uuden testamentin Jeesuskuvista ns. sakraali-biograafiset lisäykset ja löytää näin omaan aikaansa ja sen kontekstiin sopiva historiallinen Jeesus.

Evankeliumeja tarkastellaan pyhänä pidetyn ihmisen elämäkertoina, sakraalibiografioina, jotka myyttisin aihelmin ja symbolein kertovat merkityksistä, joita Jeesuksen seuraajat Mestariinsa liittivät.

Uuden testamentin evankeliumeissa Jeesus on jo myytitetty  jumalallista alkuperää olevaksi uskonnolliseksi heerokseksi, sankariksi. Paavalin ja Johanneksen nimissä säilyneissä Uuden testamentin teksteissä Jeesuksen ihmiskasvot ovat enää tuskin tunnistettavissa. Hän on Kristus, ainutlaatuinen – ainoa tie Jumalan yhteyteen.  Kirkkoisät korottavat hänet ensin täydeksi jumalaksi ja sitten siksi ja myös samaan aikaan täydeksi ihmiseksi.  Kirkon Kristus hävitti tieltään historian Jeesuksen, aikansa toisinajattelijan. Uudistusliikkeestä oli tullut uskonto, ihmisestä Jumala.

Myytit Jeesukseksen edessä

Harjulan mukaan Antiikin aikana oli tavallista lisätä sankareina pidettyihin tiettyjä myyttejä
- erikoinen syntytapa   - Buddha syntyi  neitsyestä. Herakleen ja  Aleksanteri Suuren isä oli Zeus.   Romulus ja Remus. Mooses. Vestan neitsyen Rhea Silvia kaksosten isä oli Mars-jumala. Rama ja Krishna jumalan ruumillistumina
- voimalliset teot jo lapsena
- ihmeteot- Mooseksen sauva
- voimakas kutsumustietoisuus
- voitokkaat taistelut
- ihmeellinen kuolema
- ylösnousemus - Elias,
-  tyypillisesti kuolemaansa liittyi ihmeellisiä luonnonilmiöitä

Myös  Jeesuksen elämää kirjoitettiin niin, että se toteuttaa sankarikaavaa
- neitseellinen syntymä
- enkelit
- Itämaan tietäjät
- pako Egyptiin
- älykkyys 12-vuotiaana
- kuninkaallinen sukujuuri
- ihmeteot: myrskyn tyynnyttäminen, vesi viiniksi, vetten päällä kävely,  ihmeellinen kalansaalis, 7 leipaa ja 2i kalaa, kuolleista herättäminen, sokea saa näkönsä, vierailu tuonelassa
- parantaminen- perustui uskoon, blasebo-ilmiö
- kiusaukset - epäily
- vastustajien voittaminen väittelyissä
- kuolema, petos.
- kuoleman yhteydessä luonnon mullistukset
- tyhjä hauta
- ylösnousemus

Eri sepittäjien Jeesus-kuviin on jäänyt ristiriitaisuuksia.

Israel - Jeesuksen aikoina

Harjula kirjoittaa ns. kontekstiuskottavuudesta. Asioita selitetään kunkin ajan tilanteella ja kulttuurilla. Tässä tapauksessa aikahistoriallisesta juutalais-roomalaista kontekstiä. Jeesukseen liittyviä olivat mm.
- ihmeiden pitäminen luonnollisina
- usko enkeleihin
- demoniusko
- usko ihmeparannuksiin
- profeettojen ennustukset
- apokalyptiikka
- voimassa olleet lait - mm. sapatti, ruokailusäännöt, verosäännöt, aviorikos
- kultainen sääntö - oman aikansa tunnetuin eettinen sääntö
- tautien uskottiin aiheutuneen demineista, riivaajista
- Rooman miehitys
- Galilean asema kapinallispesäkkeenä
- Logos- ajatus Kreikassa: kosminen järki
- Ylsönousemus-usko
- Näkemys, että pahat henget muhivat syvällä mm. Gennesaretin järvessä

Historiallinen  Jeesus 

Jeesus Nasaretilainen oli juutalainen,  galilealainen profeetta, kiertävä saarnaaja ja parantaja, ihminen, joka syntyi vähän ennen ajanlaskumme alkua, noin 4 eaa. 

Raamatunkaan mukaan Joosef ei ollut Jeesuksen isä. Harjula uskoo, että Jeesus oli Marian hairahdus eli Joosef oli ’vain’ sosiaalinen isä, joka ei kestänyt enää häpeää poikapuolensa täytettyä 12 vaan katoaa evankeliumeista täydellisesti. Siksi isätön Jeesus löysi itselleen Isän Jumalasta, Taivaallisesta Isästä.”

Jeesus oli rakentaja, joka aloitti julkisen uransa noin 30 vuoden iässä.  Hän sai kasteen Johannes Kastajalta ja toimi  aluksi  hänen lähipiirissään.

Myöhemmin hän toimi Galileassa kiertelevänä saarnaajana ja parantajana. 

Hän  opetti usein vertausten avulla, ja keskeisenä aiheena opetuksissa oli ajatus "Jumalan valtakunnan" tulosta. 

Jeesus  julisti jumalan tahdon toteuttamista: rajatonta ja ehdotonta lähimmäisenrakkauden velvoitetta,  puolusti ”syntisiä” sekä muita syrjäytyneitä ja väliinputoajia ja vaati aikansa juutalaisuutta uudistumaan.  Jumalan hyvyys oli avaraa, ihmisiä valikoimatonta.  Taivaan valtakunta oli ihmisen sisällä ja keskellä. Ihminen pelastuu kun antaa toisille anteeksi.  Jeesus toi juutalaiseen mielenmaisemaan uuden kuvan Jumalasta ei kuninkaana vaan taivaallisena isänä — ehkä siksi, että hänellä oli kokemusta isättömän pojan sosiaalisesta asemasta sen ajan yhteiskunnassa.

Se, että Jeesus lähestyi Jumalaa isänä, ärsytti hänen vastustajiaan. Heidän mielestään se oli jumalanpilkkaa.  Hän myös asetti kyseenalaiseksi temppelin aseman. Hän antoi ihmisille heidän syntejään anteeksi.jn

Jeesus oli varmaankin parantaja.  Lähes aina kyse oli riivaajien poisajamisesta.

Jeesus tiesi toimintansa johtavan kuolemaan viimeistään siinä vaiheessa, kun hän Jerusalemissa puhdisti temppelin.

Hän  haastoi oman aikansa eliittiä: fariseuksia ja kirjanoppineita. Heille lain oikeasta tulkinnasta oli tullut tärkeämpi kuin Jumalan luoma ihminen. Tätä vastaan historian Jeesus asettui. Monille juutalaisille hän oli jumalanpilkkaaja.

Hän oli galilealaisena myös uhka  roomalaisille vallanpitäjille; hän oli  levottomuuksia lietsova riskitekijä. Hänestä tehtiin pelottava esimerkki kapinaa hautoville.  Hänet  tuomittiin Pontius Pilatuksen käskystä kuolemaan ristiinnaulitsemalla syytettynä kansan kiihotuksesta Rooman valtakuntaa vastaan noin vuonna 30.  Siksi ristiin kirjoitettiin kuolemantuomion syyksi: Juutalaisen kuningas. 

Ristiinnaulitseminen oli äärimmäisen kivulias ja nöyrryyttävä tapa kuolla alastomana, kaikkien nähden virtsaavana ja ulostavana. Hänet haudattiin joukkohautaan  - ei kallioluolaan.

Yhteiskuntarauhaa uhkaavana kansanvillitsijänä hänet teloitettiin Jerusalemissa vuonna 30. Hänet 

Hän ei kuollut ihmiskunnan syntien puolesta eikä antanut lähetyskäskyä. Nämä seikat on lisätty alunperin suulliseen perimätietoon myöhemmin.  Harjulan mukaan  historian Jeesus tuskin piti itseään syntien sovittajana. Oppi on enemmänkin Paavalin luomus ja näkyvissä myös muita evankeliumeja nuoremmassa Johanneksen evankeliumissa. 

Harjulan mukaan sovitusoppia voisi selittää kotiuttamisen avulla: Jeesus-kuva pyritään tekemään kulloisessakin kulttuurissa ja yhteiskunnassa mahdollisimman ymmärrettäväksi ja merkittäväksi. Kun kristinuskoa kotiutettiin länsimaiseen kulttuurimaisemaan, vallalla oli antiikin Roomassa syntynyt oikeusajattelu. Siihen istui ajatus kuolemasta rikosten sovittamisena. 

Jeesus oli uskon sankari. Sellaiseksi ei Harjulan mukaan synnytä. Henkilöllä itsellään puolestaan täytyy olla uskonnollinen itseymmärrys ja jonkinlainen missio. Historian Jeesuksessa on silmiinpistävää hänen kutsumustietoisuutensa ja sisäinen vakuuttuneisuutensa. Kun lukee kolmea vanhinta evankeliumia — Markusta, Matteusta ja Luukasta — näkee, että hän piti missionaan oman aikansa juutalaisuuden uudistamista ja puhdistamista.

Historian Jeesus on varmasti ollut karismaattinen henkilö ja seuraajilleen tärkeä, ei evankeliumeihin muuten olisi liitetty sankarin piirteitä.  Lisäksi sellaiselle täytyy olla ympäröivässä yhteisössä sosiaalista tilausta. Israelissa sellainen oli: juutalaiset odottivat uutta, Messiasta.

Historian Jeesus oli Galilean suuri näkijä, joka kaikessa toiminnassaan asettui syrjittyjen ja hyljeksittyjen marginaali-ihmisten puolelle. 

  

KIRJOITTAJASTA

Raimo Harjula (1937–2012) oli teologian tohtori, tietokirjailija ja  Helsingin yliopiston uskonto­tieteen dosentti.

Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1956 Rauman lyseosta, opiskeli ensin kauppatieteitä ennen kuin päätyi Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan.

Vuonna 1958 hän lähti opiskelemaan Sveitsiin ekumeeniseen instituuttiin. Vuonna 1960 hänet vihittiin papiksi. Hän ehti toimia pari vuotta Helsingissä pappina, ennen kuin siirtyi Kansan Raamattuseuran kenttätyön johtajaksi.

Tohtoriksi hän väitteli 1966, ja 29-vuotta nuori tohtori kutsuttiin Tansaniaan luterilaisen teologisen seminaarin opettajaksi. Vuonna 1974 Harjulasta tuli Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan ensimmäinen uskontotieteen dosentti.

Kaikkiaan opetusura jatkui kolme vuosikymmentä. Tutkijana hän oli  kristinuskon lisäksi perehtynyt buddhalaisuuteen, hinduismiin ja Itä-Afrikan perinteisiin uskontoihin. Harjula oli Uskontotieteellisen seuran perustajäseniä 1963.

Harjulan viimeiseksi kirjaksi jäi 2011 julkaistu Jeesus – mies myyttien takana. Seuraavana vuonna hän menehtyi keuhkokuumeeseen 75 vuoden iässä.