TÄNÄÄN esittelen hänen vuonna 1948 julkaisemaansa raporttia:
Koskenniemi, Matti. (1948). Seitsenvuotisen, kaksiopettajaisen maalaiskansakoulun järjestely-kysymyksiä. Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun julkaisuja IV. Jyväskylän yliopistoyhdistys.
Vuonna 1944 Koskenniemi oli vapautettu asepalveluksesta, koska hänet nimitettiin K. Oksalan seuraajaksi käytännöllisen kasvatusopin alemman palkkaluokan professoriksi Jyväskylän kasvatusopilliseen korkeakouluun. Viran täyttäminen vei sodan vuoksi neljättä vuotta. 35 vuotta nuori professori tarttui ripeästi töihin. Hän mm. perusti seminaariin oman laboratorioluokan.
Koskenniemi sai myös johtaakseen kansakoulun opetussuunnitelmakomitean koulukokeilua, jossa etsittiin ratkaisua, kuinka järjestää koulutyö maaseudulla, jos kansakoulua pidennetään kuusivuotisesta seitsemän vuotiseksi. Pääosa Suomen kansakouluista oli tuolloin maalla, ja ne olivat 1-2- opettajaisia.
Oppivelvollisuus oli säädetty jo vuonna 1921. Kaikissa kansakoulussa oli kaksi osaa: ala -ja yläkansakoulu. Niihin oli erilainen opettajankoulutus, edelliseen otettiin vain naisia.
Kaupungit ja taajaväkiset asutuskeskukset oli velvoitettu järjestämään pidempi, 8-vuotinen kansakoulu. Kaksi viimeistä vuotta olivat säännöllistä jatko-opetusta. Maalla kansakoulu kesti kuusi vuotta. 2-vuotinen jatko-opetus oli siellä lyhyimmillään vain 150-tuntinen opetusjakso.
Miksi?
Tiedettiin, että kuusivuotinen maalaiskansakoulu on liian heikko antamaan hyvä pohjasivistys. "Nykyään olisi jokaisen kansalaisen kyettävä itenäisesti muodostamaan mielipiteitä mitä moninaisimmista asioista ja osattava osallistua yhteisiin hallinto- ym. toimiin." Huolta kannettiin myös vapaa-ajan oikeasta käytöstä: koulun pitäisi pystyä istuttamaan oppilaisiinsa jaloja harrastuksia.
Miten?
Komitea oli sitä mieltä, että koululaitoksessa ei ole oikeutta määrätä kokeilematta käyttöön otettavaksi sellaisia suunnitelmia, joita kukaan opettaja ei ole koulussa käyttänyt.
Niinpä kansakouluntarkastajat saivat tehtäväkseen etsiä kokeilijoiksi monenlaisilla edellytyksillä varustettuja opettajia ei vain erityisen taitavia ja lahjakkaita. Lopulta lukuvuoden 1946-47 kokeiluun saatiin mukaan 98 kaupunkiopettajaa ja 461 maalaisopettajaa. 7.-luokkien oppilaat olivat vapaaehtoisia.
Kuinka se sujui noin omasta mielestä :-) ?
Tarkoitus oli muuttaa kansakoulun rakennetta maalla niin että jaottelun I-II lk + III-VI lk tulisikin jako I-III- ja IV-VII. Kokeilutyö oli kiireenkin vuoksi hapuilua. "Ei voitu antaa riittävän yksityiskohtaisia eikä edes joka suhteessa oikeita ohjeita." Mukaan saatiin vain innokkaampia opettajia.
Koskenniemi esittelee päätuloksena sen, että uusi malli toimii. "Tutkimukseni mukaan 3-osastoisen alaluokan muodostamista voidaan pitää sopivana toimenpiteenä, jonka avulla 1- ja 2-opettajaisen maalaiskansakoulu voidaan laajentaa 6-vuotisesta 7-vuotiseksi. "
Kaksiopettajaisen koulun ala-asteen muuttuminen kolmivuotiseksi tuotti vaikeuksia alaluokan opetukselle, mutta oli omiaan helpottamaan yläluokan opetusta. I-luokan tulokset heikkenivät mutta III-luokan paranivat. Koulutulokkaat kun eivät oikein pystyneet itsenäiseen työskentelyyn.
3- osastoisen alaluokan työskentelyssä parannusta oli myös pysyvyys. Myös kasvattavuus vahvistui: kolmasluokkalaisille voitiin jo asettaa vastuuta yhteisten toimien hoitamisesta, nuorempien tovereiden hoivaamisesta, auttamisesta ja ohjaamisesta. Luokan omasta tunnista saatiin pääasiassa hyviä kokemuksia.
3-osastoinen yläluokassa 4-6 saavutettiin parempia tuloksia, koska "III-luokan jarrutus oli pois". 4-7 -osastoisen yläluokan tuloksia ei raportoitu.
Lisäksi hyötyjä olivat:
- koulu ei laajene,
- oppilasmäärä jakautuu tasaisemmin opettajien kesken,
- estää koulua muuttumasta supistetuksi kansakouluksi,
- sama opettaja opettaa kauemmin alaluokalla.
- III-luokka sopii paremmin yhteen II-luokan kuin IV-luokan kanssa,
- II- ja III-luokat sopivat eräiden aineiden osalta hyvin yhteen .
- III luokkaa voidaan opettaa ajoittain myös yläluokassa.
- ala-ja yläluokan välinen kynnys mataloituu,
- edistää omatoimisen ja itsenäisen työtavan oppimista.
Lisäksi haittoja olivat mm.:
- edellyttää alaluokan opettajille yläkoulunopettajan pätevyyttä,
- III-luokan oppilaat kaipaavat ” miesmäisempää” opetusta,
- III ja II-luokan yhteiset vuorokurssit eivät yhtä luontevia kuin III- IV-luokkien, koska II-luokkalaisten luku- ja kirjoitustaito on heikko.
- erikseen opetettavia ryhmiä on 3, joten ns. hiljaiset harjoitukset muodostavat tälle asteelle sopimattoman osan opetuksesta.
- opettajan työ vaikeutuu opintoryhmien ja oppilaiden lukumäärän kasvaessa,
- koulutulokkaiden ohjaamiseen ei ole riittävästi aikaa.
KIRJOITTAJASTA
Olen kirjoittanut tähän blogiin useita lastuja Matti Koskenniemestä. Tässä linkkejä_
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/10/2010-luvun-didaktiikkaa-millaista-se.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2012/07/kesaretki-kasvatustieteen-historiaan_28.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2009/01/koskenniemi-vanhan-pedagogin-pakinoita.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2009/01/koskenniemi-vanhan-pedagogin-pakinoita_02.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2008/12/matti-koskenniemi-100-symposium.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2016/02/kuukauden-kirja-opettamisen-taito.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2015/12/oppilasarvioinnin-kehittamisideoita.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2011/10/opetuksen-tehokkuuden-salaisuus.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2009/02/jaahyvaiset-koskenniemelle.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2014/10/10-suurta-suomalaista.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2009/01/kansakoulun-opetusoppi-osa-2.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2009/02/kansakoulun-opetusoppi-osa-10.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2011/01/koululuokan-pienoisyhteiskunta.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2012/07/kesaretki-kasvatustieteen-historiaan_31.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti