Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitos haluaa kehittää tutoropettajatoimintaa ja toteuttaa siksi parhaillaan Opetushallituksen toimeksiannosta tutkimusta perusopetuksen tutoropettajatoiminnasta.
KUTEN muistetaan tutor-toiminta ja sen rahoittaminen oli yksi Sipilän hallituksen ja ministeri Grahn-Laasosen kehittämishankkeista. Yksi sen parhaista satsauksista.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millainen on tutoropettajatoiminnan nykytila. Siitä en osannut juuri mitään sanoa.
Tutkimuksella tavoitellaan myös tietoa tutor-opettajatoiminnan ja siihen kohdennettujen kehittämishankkeiden vaikuttavuudesta. Tärkeä tavoite. No comments. Minulla ei ole seurantatietoa.
Tulosten perusteella KTL tulee antamaan suosituksia kehittämisen painopisteiksi jatkossa. Hyvä.
TUTKIMUSRYHMÄ kokoaa tietoa haastattelemalla opetus- ja kasvatusalan asiantuntijoita ja sidosryhmien edustajia zoomilla.
OLIN kovin otettu, kun minuakin pyydettiin osallistumaan haastatteluun. Tottakai suostuin. Tämän ikäiset kuulema yleensäkin nauttivat menneiden asioiden muistelusta. Mutta en vain siksi. Ennen muuta siksi, että tutor-konsepti on oikeasti älykäs.
ÄLYÄ kutittavia olivat myös kysymykset:
1. Miltä tutoropettajatoiminta näyttäytyy tulevaisuudessa? 2. Miten tutoropettajatoiminta liittyy osaksi opettajan ammatillista kehittymistä? 3. Miten näet oppilaitosjohtajien ja johtamisen roolit tutoropettajatoiminnan toteuttamisessa ja kehittämisessä? 4. Kerro keskeisimmät toimenpide-ehdotukset ja -suositukset tutoropettajatoiminnan tukemiseksi ja kehittämiseksi!
JUTTELIMME lähes tunnin aidon dialogisesti. Joka sanaani en muista - onneksi ne on nauhoitettu :-) Mutta jotenkin näin jutun juoni eteni.
1. Miltä tutoropettajatoiminta näyttäytyy tulevaisuudessa? / 4. Kerro keskeisimmät toimenpide-ehdotukset ja -suositukset tutoropettajatoiminnan tukemiseksi ja kehittämiseksi!
Kysymyksen voisi kuulla: Oliko tämänkin juttu vain yksi tuhansista hankehumpista, jossa liike loppuu, kun hanuri = rahoitus, vaikenee.
Voi olla. Ilman rahaa se sammuu. Olisi iso sääli. Tutor-opettajuuden idea on siihen liian upea. Ja haasteen ottaneet opettajat huikeita. Helmiä.
Kannattaa erottaa toisisaan tutor-idean muoto ja sisältö. Muoto on vertainen, joka välittää, innostaa, auttaa, jakaa, tukee, tekee yhdessä. On käytettävissä. Tutor on opettajan oman pedagogisen kasvun ja kehityksen tukija. Hän paikkaa kansliatontuksi survotun rehtorin jättämää pedagogisen johtamisen tyhjää aukkoa. Parhaimmillaan.
Tuo muoto on rakennettu ja ajettu rakenteisiin alun alkaen aika suppeasti TVT:n osaamisalueelle. Mutta se voi olla ihan muutakin. Tutor voi olla elementti, joka saa opettajat avaamaan luokkiensa ovet, oppimaan yhdessä ja toisilta. Hylkäämään kaiken jo osaavan sankariopettajan roolin ja löytämään aidosti omaa työtään, koko koulun työtä systeemisesti ja yhdessä kehittävän itsensä. Roolin, jotta 1990-luvulla yritettiin tarjota.
TUTOR-OPETTAJUUS on raikas osa sitä opettajien keskinäisen osaamisen jakamisjärjestelmää, jonka ensimmäisiä versioita olivat lääninkouluttajat, kuntien ohjaavat opettajat, konsultoivat opettajat, TVT-opettajat, digitutorit - ja viimeisinä varhennetun kielenopetuksen kielten vertaisopettajat.
Entä se tulevaisuus?
MEILLÄ on siis osaamiseen, jakamiseen ja yhdessä tekemiseen tarjolla muoto: tutor-opettaja. Jo ensi syksynä jos/kun oppivelvollisuutta pidennetään, alkaa myös koulupudokkuuden ehkäiseminen varhaisemmassa vaiheessa. Eikö tutor-konsepti olisi loistava muoto tuolle sisällölle? Koulun sisäinen liideri, joka kokoaisi opettajia ratkomaan drop-outiin liittyviä systeemisiä haasteita ja etsimään uutta luovia ratkaisuja. On fakta, että oppilaat ovat nyt monenlaisempia kuin peruskoulussa 1970-luvulla. Mutta se ei ole heidän vikansa.
SEURAAVA iso tarve tutoreille on seuraava ops-uudistus, joka osunee vuosille 2024-. Voitaisiinko tutor-konseptin kautta ottaa kaikki opettajat mukaan jo perusteiden luomiseen niin, että niissä näkyy aidosti myös koulun arki?
2. Miten tutoropettajatoiminta liittyy osaksi opettajan ammatillista kehittymistä?
Hubermann on kuvannut opettajan urakehityksen vaiheita. Tutor-opettajuudella olisi paljon annettavaa uran kriittisissä vaiheissa:
1= Perehdyttäjänä
2= Oman tiensä löytäjien kannustajana
3 = Uravalintansa epäilijöiden tukijana ja riemun uudelleen löytäjinä
4= Seesteiseen vaiheeseen siirtyjän omana tutoriutena
5= Irroittautumisen tukijana ja "perinnön jakajana".
3. Miten näet oppilaitosjohtajien ja johtamisen roolit tutor-opettaja-toiminnan toteuttamisessa ja kehittämisessä?
TUTOR ei voi korvaa rehtoria koulun pedagogisena johtajana, mutta hän voi olla "oikea käsi". Jos rehtori ymmärtää valtaistaa tutorinsa, tukee häntä - ja johtaa myös hänen avullaan. Mutta oikeasti meidän tulisi päästää rehtori kansliankaapista. Paperi-idiotismi on luovuuden tappava epidemia. Pitkällä rehtorikouluttaja-kokemuksella uskallan väittää, että rehtorit haluavat olla pedagogisia johtajia.
JOTAIN tällaista luulen sanoneeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti