Keskityn tässä blogilastussa nimenomaan perusopetukseen.
Venäläinen, Salla, Saarinen, jaana ja Viitala, Mikko. (2021). Näkökulmia ops-arviointiin-. Esi- ja perusopetuksen opetussuun-nitelmien perusteiden 2014 toimeenpanon arviointi. Kan-sallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 26:202
___________________________________________________________
Raportti pähkinänkuoressa Martin omin sanoin.
Vuoden 2014 ops-perusteiden jalkautus ja jalkautuksen ohjausjärjestelmä on nyt arvioitu.
Keskeiset arvioidut pedagogiset ideat olivat oppimiskäsitys, oppimisympäristö, laaja-alaiset taidot, monialaiset oppimiskokemukset ja toimintakulttuuri. Oppiaineiden sisältöjen käyttöönottoa ei arvioitu.
- Ns. uusi oppimiskäsitys on kouluissa ymmärretty ja näkyy käytännössä
- Oppimisympäristö on ymmärretty suppeasti tiloiksi. Uuden tyyppisiä tiloja ei arvioitu.
- Laaja-alaisia taitoja ei ole oikein ymmärretty eivätkä ne ole menneet arkeen eivätkä ennen muuta arviointiin. Opettajista vain kolmasosa arvioi, että laaja-alainen osaaminen on huomioitu hyvin tai erittäin hyvin opetuksen käytänteissä tai toimintakulttuurin kehittämisessä
- Hieman yli puolet arvioi, että laaja-alainen osaaminen on huomioitu opetuksen käytänteissä ja toimintakulttuurin kehittämisessä hyvin tai erittäin hyvin. MH: Monialaisia oppimiskokonaisuuksia toteutetaan mutta "light-versioina".
- Toimintakultturin muutoksessa kohti aitoa osallisuutta on parhaiten onnistuttu kouluissa, joissa opettajat tekevät aiempaa enemmän yhteistyötä. Kotien ja oppilaiden osallistamisessa on vielä paljon työtä - myös mokeissa.
Uudistuksen ohjausjärjestelmä koostuu laeista, tuntijako-ja kasvatustavoiteasetuksesta, opsin perusteista, resursseista, informaatiosta ja mm. koulutuksesta. Järjestelmällä saatiin koulujen toimintaa muuttumaan ainakin jonkin verran ja jossain haluttuun suuntaan. Keskeisiä ongelmakohtia olivat:
- Vanhentunut tavoitteet määrittävä laki
- Tuntijako heikensi eräissa aineissa opetuksen tasoa ja valinnaisuuden väheneminen laski oppilaiden motivaatiota.
- Jännite tiukan tuntijaon ja eheyttämisen välillä
- Itse perustetekstin vaikeus:ydinviestin tulee olla selkeä
- Perusteprosessin hitaus
- (MH: liian monta tavoitetta yhtä aikaa)
- OPH:n resurssipula
- Valtion kesken prosessin tekemät koulutusleikkaukset
- Kuntien rahapula
- Vanhanaikaiset ja ahtaat koulutilat. väistötilat
- Puutteelliset ICT-välineet
- Paikallisen opsiin liittyvä kiire
- Uudistuksen tuoma lisäkuormitus (mm. MOK)
- Paikallisella tasolla vain osaan opettajista ulottunut osallistaminen
- Työaikajärjestelyongelmat; keskusteluihin ei ollut riittävästi työaikaa
- Arjen ja ops-tekstin kuilu
- Muutosvastustus; Kaikki opettajat eivät ole valmiita laajaan oppiaineyhteistyöhön.
- Jo valmiiksi muutosmyönteinen ilmapiiri
- Muutostyötä pedagogisesti johtava rehtori
_____________________________________________________________
KUTEN muistamme uudet perusteet julkaistiin vuonnan 2014. OPS-uudistuksen lähtökohtina olivat lainsäädännön ja koulutusrakenteiden sekä yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavan osaamisen muutokset.
Ajan kontekstia
Tavoitteinä oli kasvun ja oppimisen jatkumon vahvistaminen sekä oppijoiden eri kehitysvaiheiden huomioon ottaminen. Esi-, perus- ja lisäopetusta kehitettiin suhteessa toimintaympäristön muutoksien asettamiin vaatimuksiin. Tavoitteena oli vähentää eriarvoisuutta, tukea oppilaiden kasvua ja identiteettiä sekä edistää vuorovaikutteista ja toisia kunnioittavaa toimintatapaa.
Pedagogisesti tavoitteena oli syventää oppimiskäsitystä sekä vahvistaa edellytyksiä tietoa luovaan, yhteisölliseen ja oppilaiden tarpeet huomioon ottavaan oppimiseen monipuolisissa oppimisympäristöissä. Perusteuudistuksen tavoitteena oli myös perusopetuksen sisältöjen jäsentäminen ja karsiminen, jotta voidaan kiireettömimmin keskittyä olennaiseen ja syventää oppimista, sekä antaa tilaa ja tukea paikalliselle pedagogiselle kehittämiselle.
Uudistukseen vaikuttivat myös Kataisin hallitusohjelman tavoitteet: Hallitusohjelman tavoitteena oli nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansaksi, sijoittua OECD-maiden kärkijoukkoon keskeisissä nuorten ja aikuisten osaamisvertailuissa, koulupudokkaiden vähyydessä sekä nuorten ja työikäisten korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden väestö- osuudessa vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi hallitusohjelman tavoitteena oli vähentää sukupuolten välisiä eroja osaamistuloksissa, koulutukseen osallistumisessa ja koulutuksen suorittamisessa sekä vähentää koulutuksen periytyvyyden merkitystä.
Opetus- ja kasvatustyön tavoitteiden määrittelyn lähtökohtana oli tulevaisuudessa tarvittava sivistysja laaja-alainen osaaminen.
Tuolloin käytiin keskustelua lasten ja nuorten syrjäytymisestä sekä hyvinvoinnista. Vuoden 2014 opetussuunnitelman perusteissa syrjäytymistä onkin pyritty ehkäisemään muun muassa lisäämällä sosiaalisen pääoman roolia, kuten yhteisöllisen toimintakulttuurin ja myönteisen ilmapiirin merkitystä. Huolta oli koulujen ja alueiden välisten erojen kasvusta. Koulujen väliset erot lisäsivät oppilaiden valinnanmahdollisuuksien eriytymistä. Osa kouluista pystyi käyttämään resurssejaan esimerkiksi valinnaiskurssien tarjonnan laajentamiseen ja tätä kautta kilpailemaan uusista oppilaista.
Lisäksi kelpoisten opettajien puute, heterogeeniset opetusryhmät ja oppimistulosten eriytyminen herättivät huolta.
Jyrki Kataisen hallituksen esittämät julkisen talouden säästöt vaikuttivat esi- ja perusopetuksen kehittämiseen paikallisten opetussuunnitelmien laadintavaiheessa vuosina 2013−2014. Vertailtaessa kaikkien OECD-maiden koulutusten kustannusten kehittymistä vuosina 2013 − 2018 havaitaan, että Suomessa koulutukseen yhtä opiskelijaa tai oppilasta kohti käytetty rahasumma laski, kun kaikissa muissa summa nousi.
Uudistuksen arviointi
Karvi sai tehtävän arvioida, miten hyvin opetussuunnitelman uudistamisprosessi eteni valtion hallinnon valmisteluista ja päätöksistä kuntien ja koulujen tasolle. Ja erityisesti kuinka toimiva ja vaikuttavia koulutuksen ohjausjärjestelmä ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet sen osana olivat olleet. Lisäksi rapotoidaan, mitkä tekijät edistivät tai estivät muutostyössä onnistumista.
Arviointiryhmä koostui Karvin arvioinnin huippuammattilaisista ja koulutuksen kentän asiantuntijoista. Vastauksia kysymyksiin etsittiin analysoimalla asiakirjoja, lähettämällä kyseilyitä, haastattelemalla eri toimijoita ja toteuttamalla kouluvierailuita.
OSA 1: Keskeisten tavoitteiden läpimeno
ERITYISESTI arvioinnin kohteena olivat jalkauttamisen onnistuminen perusteiden keskeisten ideoiden: oppimiskäsityksen, oppimisympäristöjen, laaja-alaisen oppiminen, monialaisten oppimiskokonaisuuksien ja toimintakulttuutri osalta.
Oppimiskäsitys
Oppimiskäsitys ohjaa toimintaa perusopetuksessa. Perusteiden oppimiskäsityksen keskeinen lähtökohta on lapsen ja oppilaan aktiivinen toimijuus. Oppilas oppii asettamaan tavoitteita ja ratkaisemaan ongelmia itsenäisesti ja yhdessä muiden kanssa. Oppimiskäsityksessä korostuu oman toiminnan, oppimisen ja tunteiden reflektointi uusien tietojen ja taitojen oppimisen rinnalla. Oppimaan oppimisen taitojen kehittyminen on keskeistä. Oppimisprosessia ohjaa ja oppimista motivoi oppilaan ja lapsen kiinnostuksen kohteiden, arvostusten, työskentelytapojen ja tunteiden huomioiminen.
Kokonaisuutena perusopetuksen toiminta perustuu varsin hyvin opetussuunnitelmien oppimiskäsitykseen. Perusopetuksen järjestäjät, esiopetusyksiköt ja koulut arvioivat vuosina 2017 ja 2019, että oppimiskäsitys on huomioitu hyvin. Joka viides vastaaja oli eri mieltä tai epävarma, onko oppimiskäsitys huomioitu arvioinnin käytänteissä.
Mikä estää?
Kaksi viidesosaa arvioi, etteivät opetustilat tue oppimiskäsittyksen toteutumista, ja lähes yhtä suuri osa koki, että tukevat. Suurimpina oppimiskäsityksen toteuttamisen esteinä pidetään tiloja, välineitä ja laitteita.
Opettajakyselyissä keväällä 2018 ja 2019 noin puolet perusopetuksen opettajista arvioi, että opetustilat eivät tue oppimiskäsityksen toteutumista. Lisäksi opettajat toivat esiin, että oppimiskäsityksen mukaista opetuksen toteuttamista estävät työrauhahäiriöt, suuret ryhmät ja riittämättömät mahdollisuudet antaa tukea sitä tarvitseville oppilaille.
Oppimisympäristöt
Oppimisympäristöjä voidaan tarkastella fyysisinä, sosiaalisina sekä psyykkisinä tiloina, jotka tukevat oppimisen pedagogisia ulottuvuuksia. Fyysisillä tiloilla tarkoitetaan rakennettuja oppi- misympäristöjä, materiaaleja ja välineitä. Sosiaaliset tilat rakentuvat pedagogisina ratkaisuina sekä oppilaiden ja opettajan välisissä suhteissa ja vuorovaikutuksessa. Psyykkisillä tiloilla tarkoitetaan esimerkiksi sitä, miten turvallisiksi oppilaat kokevat oppimistilanteet. Tarkasteltaessa oppimis- ympäristöjä pedagogisesta näkökulmasta huomioidaan muun muassa opetuksen ja oppimisen suunnittelu, oppimisen ohjaus, eriyttäminen ja eheyttäminen.
Oppimisympäristöt ovat tiloja, paikkoja, välineitä, yhteisöjä ja toimintakäytäntöjä, jotka tukevat kasvamista ja oppimista. Hyvin toimivat oppimisympäristöt edistävät vuorovaikutusta, osallistumista, ja yhteisöllistä tiedon rakentumista. Sekä esi- että perusopetuksessa oppimisympäristöjen kehittämisessä painottuvat oppilaan aktiivisuuden tukeminen, sosiaalisten taitojen kehittyminen, oppilaiden osallisuus ja tasa-arvo.
Oppimisympäristöjen laajentuessa ja oppiaineiden raja-aitojen murtuessa opettajuudessa korostuu rooli oppimisen ohjaajana ja tukijana, kun oppilas ottaa aktiivisen toimijan roolin. Tällöin myös opettaja ja oppilaat tutustuvat aiempaa paremmin toisiinsa, kun oppiminen on luonteelta yhteisöllistä.
Mikä estää?
Suurimmiksi pulmiksi oppimisympäristössä nousivat vanhat ja huonosti toimivat laitteet, välineet ja materiaalit.
Vuonna 2017 kaikki ryhmät kokivat haasteeksi niukat resurssit ja välineet sekä vanhanaikaiset tilat. Vanhanaikaisilla tiloilla tarkoitettiin vanhoja, ahtaita, jäykkiä, muuntumattomia sekä muilla tavoin huonosti toimivia ja epäkäytännöllisiä toimitiloja, jotka rajoittavat toimintaa. Taloudelliset resurssit liitettiin väline-, kaluste- tai laitehankintoihin tai muuhun vastaavaan konkreettiseen tarpeeseen, kuten oppimateriaalien niukkuuteen. Toistuvana oppimisympäristöjen kehittämisen haasteena olivat myös riittämättömät, vanhat tai toimimattomat ICT- tai TVT-laitteet.
Oppimisympäristöjen kehittämisestä puhuttaessa avovastauksissa mainitaan fyysisten tilojen toimimattomuus. Psyykkisten ja sosiaalisten oppimisympäristöjen ja siten oppilaiden hyvinvointia tukevien ominaisuuksien kuvaileminen ja kehittämistarpeet jäivät vastaajilta mainitsematta. Opettajat kaipasivat joustavia ja muunneltavia tiloja, jotka lisäävät monipuolisten ja toiminnallisten työtapojen mahdollisuuksia.
Laaja-alainen osaaminen
Laaja-alaisen osaamisen kasvanut tarve nousee ympäröivän maailman muutoksista. Kansalaisena toimiminen nyt ja tulevaisuudessa edellyttää tiedon- ja taidonalat ylittävää ja yhdistävää osaamista. Kaikki oppiaineet rakentavat osaamista oman tiedon- ja taidonalansa sisältöjä ja menetelmiä hyödyntäen.
Opettajakyselyihin osallistuneiden arviot olivat vuosien 2017 ja 2019 vastaajaryhmien arvioita kriittisempiä. Perusopetuksen opettajista vain kolmasosa arvioi, että laaja-alainen osaaminen on huomioitu hyvin tai erittäin hyvin opetuksen käytänteissä tai toimintakulttuurin kehittämisessä .Arvioinnin käytänteissä laaja-alaista osaamista ei ollut vielä vuoden 2019 tulostenkaan mukaan kovin kattavasti huomioitu.
Mikä estää?
Viimeaikaiset koulutusleikkaukset saattavat selittää opettajien kokemuksia laaja-alaisesta osaamisesta sekä laaja- alaisen osaamisen toteuttamisen haasteista. Opetuksen ryhmäkokoja on kasvatettu, mikä luo haasteita myös laaja-alaisen osaamisen toteutumiselle.
Monialainen oppimiskokonaisuus
Eheyttämisen tavoitteena on tehdä mahdolliseksi opiskeltavien asioiden välisten suhteiden ja keskinäisten riippuvuuksien ymmärtäminen. Uutena asiana perusteissa olivat monialaiset oppimiskokonaisuudet, jotka mahdollistavat eri tiedonalojen ja taitojen yhdistämisen sekä yhteisöllisen oppimisen ja tiedon rakentamisen. Opetuksen järjestäjän velvollisuutena on huolehtia siitä, että oppilaiden opintoihin sisältyy vähintään yksi eheyttävä monialainen oppimiskokonaisuus lukuvuodessa.
Useissa kouluissa lähdettiin liikkeelle laajoilla teemoilla ja suureellisesti. Kokemuksista otettiin opiksi, ja seuraavina lukuvuosina oppimiskokonaisuudet suunniteltiin ja toteutettiin maltillisemmin, esimerkiksi vain muutamia oppiaineita sisältäen.
2019 koulujen ja perusopetuksen järjestäjien vastaajaryhmistä hieman yli puolet arvioi, että laaja-alainen osaaminen on huomioitu opetuksen käytänteissä ja toimintakulttuurin kehittämisessä hyvin tai erittäin hyvin. Koulujen vastaajaryhmät arvioivat monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttamisen onnistuneen hyvin. Suurin osa koulujen vastaajaryhmistä arvioi, että oppimiskokonaisuudet ovat lisänneet opettajien välistä yhteistyötä ja luoneet kouluihin yhteisöllistä toimintakulttuuria. Lisäksi niiden katsottiin mahdollistaneen uudenlaisten työtapojen käytön. Huolestuttavaa on, että oppilaiden osallistaminen monialaisten suunnitteluun oli vähentynyt vuodesta 2017.
Mikä estää?
- Monissa paikoissa on jouduttu toimimaan pitkiäkin aikoja väistötiloissa tai oppilas- ja lapsimäärään nähden liian pienissä tiloissa.
- Ajan ja paikan löytäminen perusopetuksen opettajien väliselle yhteistyölle oli suuri pulma mo- nialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelussa ja käytännön toteutuksessa
- Yhteissuunnittelua ja yhteistyötä vaikeuttaa lisäksi opettajien työkuorma – kouluarki on monille opettajille erittäin kiireistä, ja he kokevat työn vaatimusten jatkuvasti lisääntyneen.
- Monialaiset oppimiskokonaisuudet edellyttävät opettajilta uudenlaista työotetta, kun yksin tekemisestä siirrytään yhdessä tekemiseen. Kaikki opettajat eivät OPS-arvioinnin tulosten mukaan välttämättä ole valmiita laajaan oppiaineyhteistyöhön.
- Oppimiskokonaisuuksien toteuttamisessa tulisi kiinnittää jatkossa huomiota erityisesti opettajien kuormittuneisuuteen: koulujen vastaajaryhmistä jopa yli puolet arvioi opettajien kuormittuvan monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelusta paljon tai erittäin paljon.
- Monialaisten oppimiskokonaisuuksien ei tule rakentua normaalin koulutyön päälle, vaan niiden tulisi olla osa oppiainejakoista opetusta. Sitä, mitä oppilas oppii monialaisen oppimiskokonaisuuden aikana, ei tarvitse opettaa uudelleen oppiaineiden oppitunneilla.
- Olisi hyödyllistä kartoittaa ja jakaa lasten ja oppilaiden osallistamisen hyviä käytänteitä kouluihin sekä esiopetusyksiköihin.
- Vaikka monialaiset oppimiskokonaisuudet suunnitellaan kunnan ja koulun tasolla, tulisi niiden suunnittelemisessa ja toteuttamisessa muistaa kuunnella myös lasten ja oppilaiden ääntä.
Toimintakulttuuri
Opetussuunnitelmien perusteissa toimintakulttuuri määritellään historiallisesti ja kulttuurisesti muotoutuvana tapana toimia. Toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavat säädökset ja opetussuunnitelmien perusteissa sekä paikallisissa suunnitelmissa määritellyt arvot, oppimiskäsitys sekä esiope- tusta koskevat tavoitteet. Toimintakulttuuri näkyy vuorovaikutuksessa, ilmapiirissä sekä pedagogisissa käytännöissä ja vaikuttaa aina lasten kohtaamaan esiopetuksen laatuun. Hyvä toimintakulttuuri edistää oppimista ja hyvinvointia perusopetusyhteisössä.
Opetussuunnitelmien perusteiden mukaan esiopetusyksiköiden ja koulujen toimintakulttuurien tulisi tukea yhteistyötä, yhteistä vastuunottoa ja osallisuutta.
Perusopetuksen vastaajaryhmät arvioivat toimintakulttuurin kehittämisessä tärkeimmiksi yhteistyötaidot, opettajien osallistamisen ja yhteiset tavoitteet. Yhteiset tavoitteet, opettajien osallistaminen ja yhteisön jäsenten rohkaiseminen yhteistyöhön ovat keskeisiä tekijöitä koulujen toimintakulttuurin kehittämisessä.
Opettajien osallistuminen paikalliseen opetussuunnitelmatyöhön mahdollistaa sen, että opettajien näkemykset otetaan huomioon koulun toimintakulttuurin kehittämisessä. S
Rehtorilla ja johtajalla on keskeinen rooli toimintakulttuurin kehittämisessä, sillä he voivat toiminnallaan vahvistaa vuorovaikutteisia työtapoja sekä lisätä koko yhteisön hyvinvointia ja osallisuutta. Kouluvierailujen keskusteluissa korostui johtajan roolin merkitys muutoksen läpiviemisessä
Suurimmat erot ala- ja yläkoulujen opettajien välillä olivat tiimityöskentelyn/ yhteis-opettajuuden/ samanaikaisopettamisen, yhteissuunnittelun, tutoropettajuuden ja huoltajien osallistamisen suhteen. Alakoulujen opettajat arvioivat näiden tekijöiden edistävän toimintakulttuurin kehittämistä yläkoulujen opettajia enemmän. Lisäksi opetuksen järjestäjät nostivat arvioissaan yhtä korkealle pedagogisen johtajuuden. Huoltajien osallistaminen arvioitiin perusopetuksessa vähiten tärkeäksi.
Mikä estää?
Kiireinen arki sekä suunnitteluajan puute olivat esteenä kehittämistyölle. Arjessa yhteisen ajan löytäminen voi olla haaseellista. Arjen hektisyys vaikeuttaa opettajien mukaan uudistusten juurruttamista eikä aikaa jää kokeiluun ja dialogiin.
Kun koulu toimii useissa eri tiloissa, aikaa kuluu siirtymiin. Samoja pulmia oli myös kouluissa, joissa opettajat toimivat sekä yläkoulun että lukion puolella.
Osa II: Ohjausjärjestelmän toimivuus
Koulutuksen ohjausjärjestelmä on keskeinen koulutuspolitiikan toteuttamisen väline. Suomessa koulutusjärjestelmää ohjataan lainsäädännöllä, opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteilla, rahoituksella, oppimistulosten arvioinneilla sekä kehittämishankkeilla. Ohjausjärjestelmämme sisältää normi- informaatio- ja resurssiohjausta. Opetussuunnitelman osalta ohjauksella tarkoitetaan Opetushallituksen juridishallinnollista, tiedollista ja pedagogista ohjausta sekä opetuksen järjestämiseen liittyvää paikallista (kunnan opetushallinto ja koulujen/yksiköiden johto) ohjausta ja päätöksentekoa.
Suomalainen opetussuunnitelmajärjestelmä perustuu kahteen erilaiseen asiakirjaan: kansallisiin opetussuunnitelmien perusteisiin ja paikallisiin opetussuunnitelmiin. Paikalliset opetussuunnitelmat ovat erilaisia eri kunnissa ja jopa kuntien sisällä eri kouluissa. Opetussuunnitelmien perusteilla pyritään varmistamaan kansallinen yhdenmukaisuus opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa, mutta opetuksen järjestäjillä on silti runsaasti vapauksia paikallisten opetussuunnitelmien laadinnassa.
Ohjausjärjestelmän vaikuttavuutta ei voida arvioida vain sillä. että paikalliset opsit valmistuvat. Pelkästään asiakirjojen uudistaminen ei riitä, vaan kunnissa tulee myös uudistaa esi- ja perusopetuksen pedagogiikkaa, oppimisen sisältöjä ja toimintakulttuuria. Siinä, kuinka opetussuunnitelman tarkoitettu muutos toteutuu opettajan ja oppilaan välisessä pedagogisessa vuorovaikutuksessa ja oppilaiden välisessä yhteistoiminnassa joka päivä.
Arviointitulosten mukaan opetussuunnitelmien toimeenpano on kokonaisuudessaan onnistunut. Itse luin raporttia niin, että ohjausjärjestelmä toimi ainakin kohtuullisen hyvin.
Vuoden 2012 tuntijako
Vuonna 2012 tehtiin tuntijakoon muutoksia. Tavoitteena oli taide- ja taitoaineiden, yhteis-kunnallisen kasvatuksen, arvokasvatuksen ja ympäristökasvatuksen vahvistaminen sekä oppiaineiden välisen yhteistyön lisääminen. Lisäksi tarkoituksena oli monipuolistaa Suomen kielivarantoa. Uudistuksessa lisättiin sekä varhennettiin historian ja yhteiskuntaopin tuntimäärää, Ympäristöopin sisältöjä muutettiin niin, että se opiskellaan integroituna kokonaisuutena (biologia, maantieto, fysiikka, kemia ja terveystieto) vuosiluokilla 1–6. Kotitalous määriteltiin osaksi taide- ja taitoaineita.
Koulujen ja perusopetuksen järjestäjien vastaajaryhmistä noin puolet arvioi, että tuntijako tukee perusopetuksen kehittämistä paikallisella tasolla. Kaikki ei mennyt kuin Strömsössä: Taide- ja taitoaineiden valinnaisten tuntien ja valinnaisten aineiden opetusjärjestelyt yhdessä perusteasiakirjan kirjausten kanssa aiheuttivat sekaannusta ja vaikuttivat valinnaisuuden vähenemiseen kouluissa. B1-kielen varhentaminen aiheutti opet- tajien mielestä vuosiluokilla 7−9 liian pitkiä taukoja kielen opiskeluun. Teknisen työn ja tekstiilityön sisällöllinen yhdistäminen koettiin monin tavoin haastavaksi
Valinnaisuuden väheneminen on vaikuttanut yläkoulun oppilaiden opiskelumotivaatioon ja kouluviihtyvyyteen.
Valtakunnalliset tavoitteet
Esi- ja perusopetuksen järjestäjien, esiopetusyksiköiden ja koulujen vastaajaryhmistä noin neljä viidesosaa arvioi, että opetuksen valtakunnalliset tavoitteet edistävät esi- ja perusopetuksen toimintakulttuurin kehittämistä ja laaja-alaisen osaamisen vahvistamista.
Itse perusteet
Itse perusteasiakirjan tulisi olla selkeä ja yksiselitteinen, mutta näin ei OPS-arvioinnin tulosten mukaan ole. Joidenkin tavoitteiden monitulkintaisuus on vaikeuttanut niiden toteuttamista käytännössä. Eniten sekaannusta ovat aiheuttaneet laaja-alainen osaaminen ja monialaiset oppimiskokonaisuudet. Sen lisäksi, että ne sekoitettiin toisiinsa, niiden merkitys jäi monelle hämäräksi.
Oppimisen arviointiluku osoittautui monitulkintaiseksi. Perusteiden arviointilukua jouduttiinkin tarkentamaan, Numeroarviointi alkaa nyt viimeistään neljänneltä vuosiluokalta kaikissa kouluissa. Myös päättöarvioinnin arvosanan 8 kriteereitä täsmennettiin ja perusteiden arviointiosuutta täydennettiin valmistelemalla päättöarvioinnin kriteerit kaikkiin oppiaineisiin arvosanoille 5, 7 ja 9.
Perusopetuksen järjestäjien arvioiden mukaan opetussuunnitelman perusteiden oppiainekohtaiset osuudet eivät olleet kokonaisuudessaan linjassa perusteiden yleisen osan kanssa. Perusopetuksen järjestäjät ja koulut olivat tyytyväisiä toimintakulttuurin kehittämistä, oppimisympäristöjä, oppimiskäsitystä sekä oppimisen ja koulunkäynnin tukea käsitteleviin lukuihin
Opettajat nostivat esiin myös opetussuunnitelma-asiakirjan ja kouluarjen välisen epäsuhdan.
Itse jalkauttaminen
Opetushallitus järjesti alkuvaiheessa paikallisten opetussuunni- telmien valmistelun tueksi maksuttomia koulutuksia muun muassa aluehallintovirastojen tuella. Myöhemmissä vaiheissa koulutukset muuttuivat maksullisiksi ja kustannusten nousu vaikeutti koulutuksiin osallistumista. OPH:n esi- ja perusopetuksen järjestäjien ohjausta ja tukea annettiin onnistuneesti erityisesti OPS 2016/LP 2016 -sivuston avulla.
Resurssien puute on surullista ja tuntuu turhauttavalta. Huolella tehty OPS ei pääse loistoonsa, jos johdolla ja opettajilla ei ole riittäviä mahdollisuuksia omaksua OPS:n henkeä, käsitteitä ja konkreet- tisia uudistuksia
Esi- ja perusopetuksen järjestäjien, esiopetusyksiköiden ja koulujen vastaajaryhmät eivät olleet tyytyväisiä Opetushallituksen ohjauksen selkeyteen ja oikea-aikaisuuteen.
Opettajien laaja osallistaminen paikallisten opetussuunnitelmien laadintaan ei ole aina ollut mahdollista. Resurssien puute ja kiire ovat vaikuttaneet eniten opettajien osallistumisen mahdollisuuksiin. Opetuksen järjestäjät ovat myös toteuttaneet opettajien osallistamista hyvin eri tavoin. Sekä esi- että perusopetuksessa suurimmat esteet koulutukseen osallistumiselle olivat sijaisjärjestelyt, pitkät etäisyydet ja koulutusten kustannukset. Näiden vaikutus oli jopa kasvanut seuranta-ajankohtana,
Opettajat kokivat, ettei opetussuunnitelman uudistuksia ehditä kiireen vuoksi aina suunnitella, saati toteuttaa onnistuneesti.
Yhteistyöhön ja tiedon jakamiseen kytkeytyvinä pulmina nousivat esiin uudistamisen aikapaineet ja aikataulut. Erittäin merkittävä koulutuksiin osallistumista estävä tekijä oli myös kiire,
Myös Opetushalituksen asiantuntijat arvioivat OPS- arvioinnin haastatteluissa, etteivät ohjaus ja tuki olleet riittäviä paikallisen opetussuunnitelmantyön aikana. Riittämättömän ohjauksen yhdeksi syyksi nostettiin taloudellisten resurssien vähäisyys. Opetushallituksen omien asiantuntijoiden mukaan ohjaukseen ja tukeen opetus-suunnitelmatyön aikana ei ollut varattu riittävästi resursseja. Saadut resurssit oli kuitenkin asiantuntijoiden mukaan käytetty tehokkaasti. Näin todella on tehty, sillä esi- ja perusopetuksen järjestäjät, esiopetusyksiköt ja koulut olivat tuen muotoihin tyytyväisiä.
Perusopetuksen järjestäjistä noin kolme neljäsosaa arvioi onnistuneensa hyvin tai erittäin hyvin paikalliseen OPS-työn arvo- ja oppimiskäsityskeskusteluiden toteuttamisessa. Koulut eivät kuitenkaan olleet samaa mieltä: vain alle puolet koulujen vastaajaryhmistä arvioi, että opetuksen järjestäjä oli onnistunut oppimiskäsityskeskustelujen järjestämisessä.
- Eri toimijoiden osallistaminen ja yhteistyö edistivät yhteisen ymmärryksen syntymistä uudistusten tavoitteista.
- Sellaisissa kouluissa, joissa on ollut jo pitkään kehittämismyönteinen ilmapiiri, OPS-uudistus on otettu hyvin vastaan.
- Pedagogisella johtamisella on tärkeä rooli eri toimijoiden osallistamisessa opetussuunnitelmien toimeenpanoon.
- Mitä enemmän koulun johdolla ja opetushenkilöstöllä on ollut aikaa perehtymiseen, täydennyskoulutukseen ja yhdessä keskusteluun, sitä sujuvammin käyttöönotto on edennyt. Opetussuunnitelman uudistuksia ja käsitteitävoidaan ja on syytä avata yhdessä keskustellen, sillä silloin niistä syntyy työyhteisölle yhteistä ymmärrystä. Hyvä käytäntö on ollut Pedagogiset kahvilat.
- Perusopetuksessa paikallisen opetussuunnitelman käyttöönottoa edistää voimakkaimmin opettajien välinen yhteistyö. Huomionarvoista on, ettei opettajien ja oppilaiden välisen yhteistyön merkitystä paikallisen opetussuunnitelman käyttöönotossa koeta yhtä tärkeäksi kuin esiopetuksessa opettajien ja lasten yhteistyötä. Sen sijaan perusopetuksessa arvostettiin enemmän opettajien ja rehtoreiden välistä yhteistyötä.
Keskeisen ongelman voisin tiivistää Peter Johnssonia mukaillen: hitauden ja kiireen paradoksiksi. Itse perusteiden valmistuminen kesti liian kauan ja paikallinen ops oli tehtävä liian lyhyessä ajassa. Karvin mukaan perusteteksti jäi käsitteiltään vaikeaksi ja epäselväksi, ja erityisesti sen arviointiluku oli hankala. Niinikään jännitteitä oli tiukennetun tuntijaon ja toisaalta perusteiden eheyttämishengen välillä.
Ohjausprosessin keskeisiä periaatteita oli eri tahojen osallistaminen, mutta palautteen mukaan tässä ei kaikkialla aikuisten oikeasti onnistuttu.
Miten onnistuttaisiin ohjauksessa paremmin?
- Itse perusteiden tulisi olla yksiselitteisemmät
- OPS-uudistuksen ydinviestin tulisi myös olla selkeä ja kaikille helposti ymmärrettävä. Siten voitaisiin helpommin osallistaa myös oppilaat ja heidän huoltajansa.
- OPS:ssa ja opettajankoulutuksessa laaja-alaisuus ja monialaisuus tulisi niin sanotusti vääntää rautalangasta.
- Valtakunnallista valmisteluprosessia olisi syytä tiivistää ja vahvistaa. Kunnat, muut opetuksen järjestäjät ja koulut tarvitsevat vahvempaa tukea ja ohjausta
- Valtakunnalliseen OPS-uudistusprosessiin pitäisi saada nopeutta ja joustavuutta, ja toisaalta paikalliseen OPS-uudistustyöhön ja toimeenpanoon pitäisi saada lisää aikaa.
- Opetussuunnitelmauudistuksien suunnitteluun ja toimeenpanoon tulisi suunnata enemmän valtion ja kuntien resursseja.Opetussuunnitelmankin uudistaminen on euroista kiinni.
- Kaikille opetuksen ammattilaisille on järjestettävä aikaa syvälliseen pedagogisen ajattelun uudistamiseen.
- Kouluun tarvittaisiin rauhaa. Koulupäivä on muuttunut yhä hektisemmäksi. Opettajan vastuuta oppimishuollosta on viime vuosina lisätty. Tarve oppilashuollolle ja siihen kuuluvalle yhteistyölle on koko ajan tuntunut kasvavan. Koulupäivän aikana tai heti sen jälkeen ei ole yhteiselle keskustelulle tai oman työn kehittämiselle aikaa – lieneekö voimiakaan.
- Perusopetuksen vastaajaryhmän mukaan opetussuunnitelmatyötä pitäisi kehittää lisäämällä kou-lutusta ja tukea sekä yhteistyötä ja tiedon jakamista.
- OPS-prosessin suunnittelu ja orga-nisointi olisi hyödyllistä nostaa keskeiseksi pedagogisen johtamisen näkökulmaksi.
- Työyhteisöissä tarvittaisiin mentorointia tai muuta opastusta uudistusten toi- meenpanossa.
- Työarkeen kaivattiin luottamusta ja rauhaa.
