Terveisiä kiinalais-suomalaisesta PDC-seminaarista

 T erveisiä Kumpulasta Kemian Kampukselta.  Minulla on ilo saada kutsu tulla mukaan kansainvälisen kiinalais-suomalaisen seminaariin (conferencedian) : The 5th PDC Forum Agenda

Ymmärtääkseni seminarin taustalla on liittymä: PDC. International Education alliance. Yritin selvittää, mitä kirjainyhdistelmä PDC tarkoittaa. Oikea vastaus taitaa olla Project Driven Creation).

Avajaisseremonia

Aamu alkoi kello 8.30 juhlavalla puolen tunnin avajaisseremonialla, kuten kiinalaiseen tapaan kuuluu.  Kemian kampuksen auditorio oli täynnä väkeä. Paikalla oli paitsi aikuisia myös lapsia sekä Espoosta että Pekingistä.  Myös  lapsilla oli omat esiintymsvuoronsa Lisäksi heille oli järjestetty iltapäivällä oma työpaja.

 P DC-hanke on kunnianhimoinen ja mielenkiintoinen. Tavoitteena on löytää tapoja varmistaa  oppilaille kestäviä taitoja, toimia aktiivisina tutkijoina ja antaa kaikkien lasten kasvaa täyteen potentiaaliinsa, jotka luovat oman elämänsä. Keinona ovat projektit. Mukana hankkeessa on 400 koulua 10 eri maasta- myös Yhdysvalloista ja Kanadasta. Hankekouluissa  kehitellään  opetusta jossa yhdistetään luonnontieteiden, teknologian, insinööritaitojen, matematiikan taiteiden ja jopa käden töiden  (STEM, STEAM) elementtejä. Peruspedagogiikka perustuu siihen,  että oppilaat tutkivat itse  yhdessä asioita kokeillen , eivätkä opi niitä opettajalta.Kyse on siis  about 100 vuotta sitten ideoidusta proejktioppimisesta, jonka klassikoita olivat mm. John Dewey ja W.H.Kilpatrick.  Jossain kiinalaisesityksessä vilahtikin muuten  John Deweyn nimi. Niinpä. Juuret ovat pitkällä ja kaikki vie aikansa.

Aamupäivän ohjelma klo 10 - 12.30

 A amupäivän ohjelmassa oli useita noin vartin mittaisia alustuksia osa englanniksi osa kiinaksi. Päivää juonsi oikein sympaattisesti  Jyväskylän yliopiston Kristof Fenyvesl, joka on yksi hankkeen voimahahmoja. Korvanapit jaettiin, ja näin saattoi kuunnella esityksiä tulkattuina. Valitettavasti en itse osannut käyttää käännösohjelmaa.  joten kiinalaisesta esityksistä sai  talteen lähinnä dioissa olleet englannin kieliset tekstit.  Oma vika.

Näimme videopätkiä projektista joissa kiinalaislapset rakensivat  itselleen lohikäärmeveneitä ja testasivat niitä altaassa.  Näimme kuvia taideteoksista, joissa eteläafrikkalaiset nuoret tuottivat tietokoneen avulla taideteoksia. Totta  kai kuvissa oli mukana  robotiikkaa ja erilaisia usein luontoon liittyviä tutkimushankkeita. Ja  sten suunnittelemia tulevaisuuden koulujakin.

Videoista välittyi  vahvasti kuva, että mukana ollessa kiinalaisouluissa opettajat ovat tavattoman kiinnostuneita uudesta pedagogiikasta jossa lapset saavat oppia tutkimalla asioita ja jopa  etsimällä vastauksia omiin kysymyksiinsä. Näin heille halutaan tarjota niitä taitoja, joilla he tulevat menestymään tulevaisuuden arvaamattomassa maailmassa.  Pätkissä oli vahva eettinen sävy siitä,  kuinka tärkeää on pelastaa yhdessä maailma ja se luonto. Näimme

myös hankkeita, joissa halutaan tunnistaa ajoissa nimenomaan  lahjakkaat oppilailaat ja vahvistaa heidän  tulevaisuustaitojaan. Keinoina oli mm. yhteiset projektit joissa toimijoina oli muitakin ammattilaisia kuin opettajia. Aamupäivän ohjelmassa suomalaispuheenvuoroja pitivät kemian professori ja Luman johtohahmo  Jan Lundell.

espoolaisen vuosikymmeniä luonnontieteisiin erikoistuneen LUMA-koulun:  Meritorin koulun rehtori Matti Jokela sekä 

Helsinkiläisen Hertsikan peruskoulun rehtori Saara Kourouma. Tuon koulun osana toimii vanha Siilitien ala-aste, jossa Martti aloitti luokanopettajan. uransa. Hertsikan silloisen ala-asteen vanhempien tietokonekiinnostuksesta alkoi muuten myös Freenet-kokeilu.

 Hyvin puhuivat kaikki.

Iltapäivän ohjelma klo 13.05- 15.50

Yliopistolounaan  (okein maukas) jälkeen ohjelma jatkui kahdessa tilassa. Pyöreän pöydän sessiot olivat pienemmässä tilassa. Lapsille tarkoitettu työpaja aiditoriossa. 

Aikuisille oli   4 sessiota, kullakin  oma teemansa: 1. Kiinan ja Suomen yhteistyö ja eri innovaatioiden esittely, 2. Perusopetuksen laadun kohottaminen  Suomessa ja Kiinassa, 3.  PBL-kokeilut ja 4.  Tulevaisuuden koulut AI:n aikana.

Aluksi niissä kuultiin muutama 3 minuutin alustus, ja sen jälkeen maisteltiin niiden antia noin 30 minuutin ajan. Fasilitaattorina toimi professori Teng Jun. Tekoäly käänsi puheenvuorot kiinaksi/englanniksi, mutta pakko myöntää, että kiinan kielisisä esityksistä minulla oli  vaikeuksia koota scriinilä  varmasti niissä olleita helmiä.

1. Kiinan ja Suomen yhteistyö ja eri innovaatioiden esittely

Yhteistyön hedelmistä  positiivista tutkimusnäyttöä oli  erityisopetuksen yliopistolehtori  Olli-Pekka Malisella, joka oli opastanut kiinalaisopettajia pandemian alla suomalaiseen erityisopetukseen. Toimintatapoja oli otettu Kiinassa käyttöön. Opintomatka ei ollut mennyt hukkaan. 

Professori Hannu Salmi syvensi omassa puheenvuorossaan oppimisen käsitettä. Pitääkö osata vastata? Vai kysyä? Vai huomata, mitä ei edes osaa kysyä? Hän kertoi ihan liitutaulun avulla, miten voi oppia lukemaan kiinaa osaamatta kiinaa. Esimerkkinä oli oven avaamisen suunta ja  siinä ohjeistuksena käytetyt kiinan kielen merkit.

2. Perusopeuksen laadun kohottaminen  Suomessa ja Kiinassa

Toisessa sessiossa yliopistonlehtori Arja Kaasinen esitteli mm. Helsingin yliopistssa tekemiään inovaatiota, joilla edistetään  mahdollisuuksia tuoda luontoa opetukseen. En tiennytkään, että Siltavuotenpenkereellä nähty  kasvitalo oli hänen juttujaan.

Minulle oli myöskin varattu aikaa 3 minuuttia.  Se olikin tähänastisen elämäni lyhyin luento dioineen. Lähes kaikki muut elivät jo tulevaisuutta. Minä menneisyyttä. Kerroin, kuinka suomalaisen peruskoulun pedagogiikka on 50 vuodessa kehittynyt frontaaliopetiuksesta, oman tiedon rakentamiseen, autenttiseen oppimiseen, asioiden oikeasti tekemiseen , ongelmien ratkaisemiseen yhtestoiminnallisesti ja oikeasti aitojen ongelmien ratkaisuun. Otin kultakin vuosikymmeneltä yhden esimerkin: itseneuvova oppiminen, leirikoulut, virtuaalikoulu, yhteistoiminnallinen oppiminen NPDL  sekä  pandemian aiheuttama shokki ja digiloikka. Mutta käytännössä yksi metodi ei toimi. Asiat ovat erilaisia. Ja oppilaat. Ja tilanteet. Siksi koulun arki ei ole yhtä innovatiivinen kuin pedagoginen puhe. 

3.  PBL-kokeilut 

Kolmannessa sessiossa rehtori Matti Jokela keroi diojen avulla koulunsa mielenkiintoisesta Problem Based Learing-projekisita, jota tuki mm. paikallinen rotary-klubi. Projekti liittyi meriveden puhtauden mittauksiin.

 4.  Tulevaisuuden koulut AI:n aikana

 V iimeinen teema liittyi ajankohtaiseen tekoäly keskusteluun. Lan Luncdelin mukaan tulevaosuus on arvaamaton. Tekoäly tai tukiaäly kuten Salmi sitä kutsui,  ei ole pelkästään myönteinen siihen sisältyi paljon potentuaalista kielteistä. Lopettaako tekoäly koko sen käyttäjän oman ajattellun, Lundell kysyi.  Vauhtia on syytä myös hidastaa. Joka tapauksessa teköäly haastaa miettimään koko opetusta arvosteluineen uudelleen.

Hyvän puheernvuoroja käytti myös harjoittelukoulun ex-rehtori Vesa Ervast. Pitäisikö meidän puhua vähemmän siitä, mitä tiedämme ja enemmän siitä, mistä emme tiedä?

Olipa mukavaa, että myös Keravan perusjohtaja  Terhi Nissinen ehti mukaan seminaarikeskusteluun,

Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja

 O li tosi kiinnostavaa saada olla jälleen pitkästä aikaa kansainvälisessä seminaarissa. Saattaa olla, että edellinen mahdollisuus oli 16 vuotta sitten vuonna 2009 Quest-tapahtumassa Kanadassa. 

Päivän kulku oli täynnä niin kiinalaisia upeaa  juhlallisuutta. Otettiin ryhmäkuvia.  Aamupäivän luennoitsijat juhlistettiin sisään fanfaaromaisella  musiikilla. Mukaan kutsutut vieraat ja halustajät valokuvattiin moneen kertaan ja palkittiin kerta kaikkiaan komeilla diplomeillä. Kiinalaisvierailijat hoitivat isännöintiä vimpan päälle.  Kovasti kiitos. Ehkä meilläkin olisi iloa tuollaisista jutuista?

Anniltaan päivä oli myös herkullinen. PDC-projektin idea tuo lämpimästi mieleen Michael Fullanin Syväoppimisen-mallin (NPDL). Puheineen, videoineen ja tavoitteineen ne olivat hyvin samanmakuisia. Pohjana 21st Century tavoitteet, joita kohden edettiin taitotaso kerrallaan sekä työtavat, jotka vaatiivat  kehittämaan itseohjautuvuutta ja joissa asioita tehdään yhdessä ja ratkotaan aivan oikeitakin ongelmia. 

Tsemppiä PDC:lle. Ja kiitos käytännön ohjeistuksista Nora Somlyodylle.

Hauska työtapa hapuilla oman koulun tulevaisuuden näkymiä

Ns. "kuolinsiivous" jatkuu. Tänään löysin jännän paperin  32 vuoden takaa. Tuohon aikaan kaikki uudet rehtorit pääsivät Opetushallituksen tilaamalle koulunjohdollisen  peruskoulutuksen kurssille. Siihen kuului muistaakseni neljä kolmipäiväistä opintojaksoa, joiden välissä tehtiin välityö. Kolmannen ja neljännen jakson välissä syksyllä 1992 tehtävänä oli laatia kuvaus oman koulun tulevaisuuden näkymistä, toi-veista, pyrkimyksistä ja toteutumisen mahdollisuuksista.

Työtavaksi näytän valinneen tuolloin  yhdistelmän  ns. tuomari-menetelmää ja  työn historiallista analyysiä. Aurorassa järjestettiin noihin aikoihin syksyn alussa ns. Aurora-seminaari, jossa suunnittelutyöhön osallistui koko henkilökunta ja  vanhempien edustajia, tuolla  kertaa  johtokunnan jäsenet ja varajäsenet. Mukana oli yhteensä 30 aikuista. Porukka jaettiin  neljää ryhmään sen mukaan, mikä oli heidän näkökulmansa koulutyöhön. Vanhemmat saivat valita, mihin ryhmään menivät:

1. Kulkurit (juuri taloon tulleet, tai useassa pisteessä toimivat. He tarkastelevat taloa tuorein silmin ja huomaavat outouksia)
2. Vanhat Mestarit (talon muisti. He ovat nähneet, kuinka koulu on muuttunut aiemmin)
3. Nuoret Leijonat (tulleet taloon tovi sitten)
4. Albatrossit (niitä, joilla on ollut tilaisuus perehtyä koulutyöhön jostain laajemmasta vinkkelistä esim. kouluhallinnosta)

Tehtävänä oli pohtia, miten opettajan ja oppilaan työ oli konkreetisti muuttunut aikajanalla 1. Oma kouluaika 2.  Aurora ennen  3. Aurora nyt. 

 

Vastauksista etsittiin sitten trendejä ja pääteltiin, että jos ne jatkuvat, millainen on  4. Aurora tulevaisuudessa. 

 

Työohje oli:

" Miettikää konkreetisti, miten työ on muuttunut (välineet, tylöolot, odotukset, materiaalit,  työaika, vaatimukset, tehtävät, tulos, tavoitteet, sisällöt). Kirjatkaa niitä. Etsikää tendenssejä. Miettikää sitten, millaisena työ jatkuu huomenna, jos linja jatkuu.

Osa aikaa poristiin ryhmissä ja täytettiin lomake. Sitten esiteltiin kunkin ryhmän trendit ja niistä tehtävät johtopäätökset. Mitä mahdollisuuksia ja uhkia niihin liittyy opettajan ja oppilaan työlle.

Laadin sitten viikon kuluttua yhteenvedon (omatekoisen faktorianalyysin avulla), johon opettajat saivat tehdä korjauksia ja täsmennyksiä. Löysimme menneestä kolme trendiä (poimintoja tässä):

1. Koulu astuu kateederilta alas ihmisten joukkoon. Opettajan ulkoinen valta vähenee, sisäinen kasvaa. Yhteistyö kotien kanssa lisääntyy. Kotiseutuopista kansainvälisyyteen. > TULEVAISUUS: + talkooväestä  uusia voimavaroja. Itsensä toteuttamisen mahdollisuus kasvaa  ympäristön asettamissa rajoissa  - Vanhaa kuria ei ole. Erityisopetus integroidaan. Vaatimukset kasvavat, tempoilevat. Opettaja voi joutua syytettyjen penkille. On opittava perustelemaan ja hyväksymään opettajiin kohdistuva arvostelu.
2. Pysyvyydestä epävarmuuteen ja jatkuvaan uudistumiseen > TULEVAISUUS: +Didaktisesti orientoituva opettaja kokee työnsä entistä haastavammaksi. Vaihtelusta pitävät opettajat nauttivat työstään. Vaihtuvuus virkistää. Kouluista tulee erilaisia (paikallisuus) - Vaativat olosuhteet. Osa opettajista ei pärjää jatkuvassa muutoksessa. Vaihtuvuus katkaisee perinteitä. Kouluista tulee erilaisia- eri arvoisuus. Resussit laskevat. Työtila rapistuu. Oppilaita tulee ja menee.
3. Arvojen muutos: luterilaisuudesta  kohti humanismia ja individualismia. > TULEVAISUUS: +  Valinta lisää motivaatiota ja tekee työstä miellyttävämpää - Arvokasvatus tulee haasteel-lisemmaksi. Väkivalta ja levottomuus voivat lisääntyä. Lapset voivat tehdä vääriä valintoja. Eriarvoisuus tunkeutuu kouluun. Tasapalkasta siirrytään  yksilölliseen palkkaan.

Noin silloin nähtiin. Ja noin moni asia menikin.

Opinkirjossa: Hapuilua koulutuksen tulevaisuudesta

Kehittämiskeskus Opinkirjo (os. Koulun kerhokeskus)  on opetuksen ja kasvatuksen alalla aktiivisesti ja monessa hankkeessa toimiva lapsi- ja nuorisotyön palvelujärjestö. Se on mukana myös OPKM:n vetämässä peruskoulun tulevaisuus-hankkeessa 2024-25.

Opinkirjolla on oma sivusto ja siellä oma blogi.  Tänään sinne ilmestyi  kirjoitttamani blogilastu: Hapuilua koulutuksen tulevaisuudesta. 

Aikanaan sain tehdä paljonkin yhteistyötä tuon mainion yhdistyksen kanssa  silloin sen vanhalla nimellä. Teimme mm. Toivasen Tapsan kanssa materiaaleja. Taisin istua pari vuotta silloisen Luokanopettajaliiton edustajana johtokunnan kokouksissakin.

Kirjoitin blogilastun, kun pyydettiin. Kiva että kelpasi. Jutusta tuli vähän pitkä. Ja muutama naputusvirhekin jäi. Mutta hyvää tekee pohtia vaikeita asioita omalle päällekin.

Tässä linkki, jos hapuilu kiinnostaa:

https://opinkirjo.fi/2024/03/21/hapuilua-koulutuksen-tulevaisuudesta/

Tulevaisuuden koulun betoniraudat

 

OAJ on julkaissut  50-vuotisen toimintansa kunniaksi Tulevaisuuspamfletin. Siinä on 10 kirjoitusta siitä, mistä tulemme, missä olemme ja miten matkaamme kohti kestävää tulevaisuutta. 

Pamfletti on luettavissa ja ladattavissa OAJ:n sivustolla (selaa ihan sivun alaosaan).

https://oaj.fi/oaj/oaj-50-vuotta/#pamfletti #oaj50 #yhdessä #opehommat

Mukana on myös oma juttuni, jossa pohdin tulevaisuuden koulua ja sen pedagogiikkaa. 

 

OAJ 50 v- Nippu ajatuksia

Terveisiä Pikku Finlandiasta. Opetusalan  ammattijärjestö OAJ järjesti tiistaina 26.9 OAJ 50 v- juhlaseminaarin. Olipa mukana nähdä monia vanhoja AY-tuttuja - ja toki muitakin. Tilaisuuden juonsi MTV:stä tuttu toimittaja Jaakko Loikkanen. Hyvin juonsi.  Tunnelmaa kohotti myös muusikko Lauri Schreck  jonka sähkökannel oli uskomaton .

Poimin seminaarista ja sen julkaisusta  itselleni talteen nipun  kiinostavia ajatuksia ja taitavaa kielennystä.

Katarina Murto, OAJ:n puheenjohtaja

" Tulevaisuuden kestävä Suomi"

"Opettajat jättävät jäljen jokaiseen suomalaiseen."

"Talousnäkymät ovat sumuisat."

"Tämän päivän opetuksessa ovat yhtä aikaa läsnä liitutaulu ja ChatGPT."

"OAJ pitää tärkeänä, että Suomi on maailman paras paikka opettaa, oppia ja tutkia".

Anna-Maija Henrikson, opetusministeri

"Peruskoulun tarina on onnistunut."

"Koulutuksen veto- ja pitovoima täytyy säilyttää."

Alf Rehn, professori (innovaatiot)

"Jo 700 vuoden ajan joka sukupolvi on mielestään elänyt ainutlaatuisen suuren  muutoksen aikaa."

"Suhteellisesti tuotamme nyt vähemmän innovaatoita kuin edellisinä vuosikymmeninä. Luovuus on laskussa."

"Opimme hyödyntämään innovaatioita hitaasti."

"Koulun tulisi olla vakaa kohta, joka ei muutu. Sen tulisi luoda toivoa ja  perusosaamista. Sieltä pitäisi kuulua sivistyksen korkea veisu."

"Tekoäly luo keskinkertaisuutta, keskiarvoja. Vaarana on, että siirrymme keskikertaisuuden aikakauteen."

 

Juha Vodgreniä, puheenjohtaja

" Yritykset tarvitsevat osaavaa työvoimaa, perusosaamista."

Glenn Gassen, maahanmuuttojohtaja 

" Suomessakin kannattaisi oppia muiden kokemuksista."

" Suomalaisuus on muuttumassa: kieli, arvot, kulttuuri." 

"Uhka: sivistyksen polarisaatio"

"Helsingissä kotoutetaan maahanmuuttajia ottamalla vanhemmatkin kouluun mm. oppimaan suomea."

"Koulut ovat avainasemassa  antirasismityössä ja rasismin tunnistamisessa.  Suomalaisuus ei ole neutraalia."

Emppu Laaksonen (opettajaopiskelija) ja Anna Renfors (lehtori) 

" Opettajat haluavat opettaa."

" Oleellista on resurssit."

Suvianna Hakalehto, professori

"Suomessa opetusta on ollut tapana tarkastella lähinnä hyvinvointipalveluna eikä niinkään perus- ja ihmisoikeutena."

" Oikeutta opetukseen loukataan esimerkiksi siinä tapauksessa, ettei opetus perustu opetussuunnitelmaan."

"Perusopetuslain  mukaan lapsen edun on ohjattava perusopetuksen suunnittelua, järjestämistä ja päätöksentekoa ."

" Koulutuksen järjestäjä on velvollinen poistamaan turvallista opiskeluympäristöä vaarantavat tekijät välittömästi."

"YK:n lastenooikeuksien komitea korostaa velvollisuutta tunnistaa erityisen haavoittuvat, tuen tarpeessa olevat lapset ja lapsiryhmät."

Elina Hiltunen, futuristi

"Suomi ikääntyy. Suomi on itse asiassa nyt yksi maailman ikääntyvimmistä valtioista."

"Kun valetietoa on yllin kyllin tarjolla, sivistys toimii sille haarniskana."

"Metaversumi (laajennettu todellisuus mm.) voi todellakin mullistaa  oppimisen."

Aki Kangasharju, toimitusjohtaja

"Suomen elintaso on uhattuna."

"Koko talouden osalta  koulutuksen hyödyt ovat ovat vielä suurempia kuin  yksilölliset hyödyt. Inhimillinen pääoma lisää kasvua."

"Inhimillisen pääoman taso on Suomessa laskussa."

Erkki Liikanen, poliitikko

"Peruskouluun siirtyminen oli minulle ja monille muille suuri oikeudenmukaisuuskysymys."

Risto Murto (toimitusjohtaja) ja Sampo Varjonen (yhteiskuntasuhdepäällikkö)

"Poikien syrjäytymisen ehkäisyyn tarvitaan yhteistyötä ja   parempaa ammattikoulutusta."

Mari Pantsar, konsultti

"Ihminen ei ole nykytoimillaan pärjäämässä kilpajuoksussa aikaa vastaan."

"Vihreä siirtymä on paljon helpompi toteuttaa kuin eläminen ilmastonmuutoksen ja luontokadon riivaamalla planeetalla."

"Jokaisen tulee omassa roolissaan  pohtia koko ajan, mitä minä voin tehdä vihreän siirtymän edistämiseksi."

Nazima Razmyar,  kansanedustaja

"Kansalaisten lakisääteisiä palveluita ei voida turvata ilman työperäistä maahanmuuttoa."

"Suomella on markkinarako luoda itselleen brändi houkuttelevana, osaajat tervetulleeksi toivottavana maana, jossa työn ja perhe-elämän yhdistäminen on helppoa."

"Naisten osallisuus ja työllistyminen tukee koko perheen kotoutumista."

Olli Rehn, Suomen pankin pääjohtaja

"Inhimillinen pääoma on avainkysymys ikääntyvässä. Suomessa."

"Koulutuspanosten kasvuvaikutukset julkiseen talouteen riippuvat olennaisesti siitä, mihin koulutuseurot käytetään."

"Talouskasvun kannalta korkeakoulut ovat avainasemassa koska ne tuottavat paitsi inhimillistä pääomaa , myös tutkimusta ja innovaatioita."

Jutta Urpilainen, EU-komissaari

"Koulutus on väline´ uuden kestävän kasvun synnyttämiseen."

"Luokkahuoneessa oppilaiden kanssa muutetaan maailmaa."

Muutama sana Tulevaisuuksia Suomelle- paneelista

Ohjelmassa oli varattu puolisen tuntia paneelikeskustelulle pamfletin teemoista. Kolmella tuolilla istui minun lisäkseni Sampo Varjonen ja Nasima Razmyar. Keskustelussa kannettiin huolta mm. maahanmuuttajiin kohdistuvasta rasismista ja osaamisen. tason laskusta. Olin kovin iloinen kun juontaja nosti esiin ideani koulupäivän jakamisesta kahtia: kaikille yhteisen tärkäen perusosaamisen osaan  ja toisaalta dynaamiseen, omien vahvuuksien ja  intohimon löytämisen osaan. Malli, jota Aurorassa aikanaan tavoiteltiin, ja jonka juuret ulottuvat Winnetkaan 1930-luvulle - vaikken sitä itse silloin tietänytkään. 

PS1.. Seminaari striimattiin, ja 2 t 45 minuutin tallenne löytyy tästä linkistä:

https://www.youtube.com/watch?v=k2xUnMaLM-k

PS2: T Seminaarin yhteydessä julkistettiin teos "Tulevaisuuksia Suomelle- Yhdessä! Siinä on 10 kirjoitusta siitä, mistä tulemme, missä olemme ja miten matkaamme  kohti kestävää tulevaisuutta. Teoksen eVersion voi ladata tästä linkistä:

https://www.oaj.fi/ajankohtaista/julkaisut/2023/oaj-50-tulevaisuuksia-suomelle---yhdessa/

 

Lukuvuoden viimeinen haastattelu?

TÄNÄÄN  ajelin niin tutulle Siltavuorenpenkereelle.  Olin varmistanut, että kahvila on auki. Oli. Kesäkuun alun haastatteluun se oli oikein sopiva tila.

Yhdysvaltalainen palkittu journalisti ja yliopiston opettaja Natasha Hakimi oli tekemässä Euroopassa juttusarjaa 10:sta menestystarinasta eri teemoista. Yksi teemoista oli koulutus, ja sen hän halusi tehdä Suomesta. Mitä muut maat voisivat täältä oppia? Natasha tuli Suomeen lähes kolmeksi viikoksi. Vieraili useissa oppilaitoksissa ja haastatteli hänelle suositeltuja henkilöitä. Minulla oli ilo olla yksi " päivystävistä dosenteista". 

Natasha oli todella paneutunut valitsemaansa tehtävään. Se näkyi jo ennakkoon saamastani kysymyslistasta. Blogini oli luettu.

• What is the state of Finland’s world-famous education system currently in your view? Is it still as equitable and high-performing as the country set out for it to be in the 1970s? 
• What do you see as the key to Finland’s historical educational accomplishments? 
• How does the education offered today in Finland compare to when you were in peruskoulu? 
• You've written about a change in the educational environment since the 1990s in Finland. Can you tell me more about this shift and what was behind it?
• As principal in Espoo, what were your priorities? Greatest achievements? Greatest challenges? How did these differ from when you were a teacher? 
• While training teachers, what were the most important lessons you sought to pass on?
• As deputy councilor of Espoo, what were your accomplishments and challenges with regards to Espoo's education system?
• What elements of the Finnish education system are working well? Which do you believe still need to change?
• What do you see behind the recent dips in learning outcomes (per FINEEC)?
• As the world rapidly changes and Finland becomes increasingly diverse, what are some ways Finland can ensure that all children in the country continue to have access to the education and support they need? 
• What lessons (both exemplary and cautionary) do you believe other countries should learn from Finland when it comes to their own education systems?

Juttelimme puolisentoistatuntia. Miten tiivistäisin oman puheryöppyni? Peruskoulu oli huikea innovaatio, ja on sitä yhä. Nyt on kuitenkin oikea kaikessa rauhassa pysähtyä pohtimaan, millainen on tulevaisuuden koulu. Mikä on sen tärkein tehtävä? 

Vastasin: Peruskoulun kulta-aikaa oli 1980-luku, jolloin rahaa riitti ja luottamusta. Radikaali käänne ajoittui 90-luvulle, joka oli yhtä aikaa huikeaa vapauden aikaa ja massiivisia leikkauksia. Vuosikymmenen lopulla luottamuksen kulttuurissa tapahtui iso muutos: siirryttiin ns. uuteen luottamukseen; paperityöidiotismiin. Samalla paradigma vaihtui: painopiste siirtyi tasa-arvosta erinomaisuuteen, ihmiseksi kasvusta kasvuksi työelämäkelpoisuuteen.

Natasha kysyi, mikä oli minulle omalla urallani tärkeintä. Kerroin, että saimme olla 90-luvun alun pedagogisen vapauden ajassa Aurorassa yksi niistä useista  kouluista, joista kasvoi pedagoginen yhteisö, jossa kukin lapsi ja aikuinen sai kukoistaa, jos halusi. Ja jollei halunnut sai kuitenkin tukea.  Olla  osa jazz-bändiä, jolla on yhteinen biisi ja oma soitin ja omat soolot.

Entä millainen olisi tulevaisuuden koulu. Käänsin katseeni 100 vuoden taakse Winnetkaan Kaliforniaan. Siellä D.W. Washburnin johdolla luotiin koulu, jossa perusasiat opetettiin perinpohjaisesti aamupäivisin ja iltapäivisin jokainen sai hakeutua  nykykielellä intohimoryhmiinsä. Kouluun jossa perustehtävä oli kirkas: antaa ainekset hyvään elämään. Ei vain työelämään. Ei vain elämään joskus aikuisena vaan myös nyt lapsena ja nuorena. Aikaa leikille. Taiteelle. Oman itsensä löytämiselle ja turvallisille kaveriverkoille. Jne.

Hieno sessio. Saa sitten nähdä,  mitä siitä hänen juttuunsa mahtuu.

Koulu muuttuvassa yhteiskunnassa. 60 vuotta sitten

OSA 2

Tässä blogilastussa esittelen jo edesmenneen professori Torsten Husénin  60 vuotta vanhoja ja yhä energisiä ajatuksia siitä, millainen koulun tulisi olla muuttuvassa yhteiskunnassa.

" On sanomattakin selvää, että meidän ei ole kasvatettava ja kehitettävä nuorisoamme vain nykyhetken yhteiskuntaa  vaan myös  – ja ennen kaikkea – tulevaisuuden yhteiskuntaa varten. Emme tosin tarkoin tiedä, millaiseksi tämä yhteiskunta on muodostuva."

Olen aikaisemmin esitellyt tämän teoksen ajatuksia aikuisen oppimisesta blogilastussa:

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2020/01/ei-millaan-tahdo-pystya-enaa-oppimaan.html

Jonossa on vielä kolmas lastu, jossa on  Husénin kuvaus paniikista, jonka  Sputnik aiheutti Yhdysvalloissa.

Mutta nyt kouludebattiin. Ruotsi eli kirjan ilmestyessä kiivaan koulukeskustelun aikaa. Vastakkain olivat vanha ja uusi koulu. Tärkeä poiju Ruotsin koulunuudistuksessa oli ollut vuoden 1948 koulukomission periaatepäätös. Koko 1950-luvun koulu oli ollut valinkauhassa, ja keskustelua käytiin ilmeisen kovin sanoin. Lopullinen ratkaisu oli odotettavissa kirjan ilmestymisen jälkeen. Uusi koulu voitti.

Husén, Torsten. (1962).  Koulu muuttuvassa yhteiskunnassa. Forum-kirjasto. Helsinki: Tammi. 230 s. 

Vanha koulu (siis oppikoulujärjestelmä) oli Husénin mukaan tarkoitettu harvoille. Hän kuvaa  oppikoulua  karsintakouluksi, jonka keskeinen tehtävä oli lajitella lahjakkuudet ja  katsoa  ensi sijassa  älyllisesti lahjakkaiden parasta. Lahjakkaat oli jo varhaisessa vaiheessa erotettava toisista oppilaista, jotka muuten olisivat heidän kehityksensä tiellä. Se vapautui  mm. reputtamisen avulla  oppilaista, joiden ei ole katsottu pystyvän teoreettisiin opintoihin.   Koulu oli tehokas, kun se  antoi opiskelukykyisiksi todetuille erikoisvalmennusta.

Vanhan koulun puolustajien mukaan Ruotsiin suunniteltu yhtenäiskoulu oli suurin vaara, mikä tuohon mennessä oli Ruotsin sivistyselämää uhannut. He vetosivat tuoreisiin kokemuksiin Yhdysvalloissa. Siellä venäläisten Sputnik (1957) oli juuri aiheuttanut valtavan koulukiistan. Uskoa John Deweyn nimissä kulkeneeseen uuteen kouluun romahdutettiin mm. armeijan voimin.

Uuden koulun myyntiä

Uusi koulu olisi monien koulu. Husénista koulun ei tulisi oll  älyllisen estejuoksun harjoituslaitos. Jokaisen lapsen tuli  tilaisuus  kykyjensä kaikinpuoliseen kehittämiseen.  Karsinta- ja erottelusysteemissä on myös vaarana lahjakkuuksien menettäminen. "Nuotan täytyy olla  kyllin suuri, jotta se varmasti vetäisi esiin kaikki lahjakkaat yksilöt."

Eriytymistä olisi  lykättävä;  Demokraattiselle kasvatukselle on eduksi, jos erilaista sosiaalista syntyperää ja lahjakkuustasoa edustavat lapset saavat tilaisuuden olla kauemmin yhdessä, hän perusteli.

Uutta koulua myytiin ennen muuta dynaamisena kouluna, joka vastaa skolarisaation yhteiskunnaksi, koulutusyhteiskunnaksi muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin. Emme edes tiedä muuttuvassa yhteiskunnassa, mitä tullaan tarvitsemaan.  Koulu ei voi enää antaa meille kaikkia niitä tietoja, joita aikuisina tarvitsemme. Koko varttunut ikä muodostuu sitten jatkokouluksi.

"Elämme kaikki yhteiskunnassa joka vaatimalla vaatii, että seuraamme kehityksessä mukana."

Husén perustelee:  Maapallo kutistuu. Tieteet muuttavat tekniikan ja keksintöjen välityksellä jatkuvasti olosuhteitamme. Tekniikka muuttaa yhteiskuntamme rakenteita. Uudet teknilliset keksinnöt synnyttävät uusia lakeja ja määräyksiä. Tuotantomuotojen ja kulkuvälineiden kehittyminen muuttaa jatkuvasti elämäämme ja olojamme.

Yhteiskunta on muuttumassa automation yhteiskunnaksi. Uudet teknilliset apuneuvot työpaikoissa ja niiden ulkopuolella vaativat oppimaan uusia taitoja. Rutiini- ja vaihetyön luontoisia  vaatimat-tomampia töitä alkaa olla yhä vähemmän.  Parin vuosikymmenen kuluttua ne ehkä ovat kokonaan kadonneet, hän ennustaa.

Yhä useammat toimivat palveluammateissa. Heidän täytyy osata puhua, kirjoitaa ja lukea paremmin ei vain äidinkielellään vaan useasti myös vieraita kieliä. Heidän täytyy osata sosiaalinen tekniikka, ihmisten käsittelytapa, ettei joudu risiriitoihin heidän toisten kanssa. Heiltä vaaditaan joustavuutta, eloisuutta, nopeaa mukautumiskykyä ja laajaa kokemusta.

Tosiasiat ja käsitykset, jotka  tänään ovat tai joiden katsotaan olevan tärkeitä ja moitteettomia, ovat kenties jo huomenna vanhentuneita tai suorastaan harhattavia.

Massakommunikaatiovälineet avartavat näköpiiriämme. Tapaamme uusia sanoja. Propaganda syöksyy kimppuumme. On osattava valita ja hylätä ja pitää oma pää  selvänä tuon moniäänisen kuoron pauhunnassa.

Kansalaisilta vaaditaan suurempaa ammattikoulutusta ja  yleistä orientoitumiskykyä, jota arvitaan sopeuduttaessa elämiseen ja olemiseen. On kuin emme koskaan pääsisi valmiiksi tai tulisi täysin oppineiksi.

Näihin haasteisiin vastaa Husénin mielestä Uusi koulu, yhtenäiskoulu, jossa karsintasyseemi korvataan valinnaissysteemillä ; oppilaiden erilaisuus huomioitaisiin mm. linja- ja valinnaisainevalinnoilla.

Uusi koulu olisi tarkoitettu kaikille. Oppilaista ei ole tarkoitus tehdä jonkinlaisia hakuteoksia, jotta he suoriutuisivat  tutkinnoissa. Painopiste ei ole  ensyklopedisten tietojen opettamisessa, vaan siinä, että opetetaan taitoja, joilla on käyttöarvoa monissa erilaisissa elämäntilanteissa. Koulun täytyy keskittyä kehittämään taitoja, jotka ovat erikoisesti tarpeen muuttuvassa yhteiskunnassa.

Koulussa on pantava enemmän painoa taitojen hankkimiseen kuin tietojen pänttäämiseen.  Näillä Husén tarkoiti kykyä löytää tietoa, kysyä osata  kriittisesti ja itsenäisesti valita ja hylätä näkökohtia siinä mainonta- ja propagandakuorossa, minkä suuri massa muodostaa, sellaista esteettisen arvostelukyvyn koulutusta, että pystyy vastustamaan huviteollisuuden huonoa makua. On tärkeätä kouluttaa nuoret myös käyttämään kehittävällä tavalla vapaa-aikaansa, sitä aikaa, joka tulevaisuudessa muodostaa pääosan heidän elämästään.

Nuoret tarvitsevat yhteydenpitotaitoja, kykyä suhtautua asioihin kriittisesti, kykyä harkiten valita sekä tavarat että käsitykset, kykyä olla yhteistyössä toisten ihmisten kanssa ja kykyä tuntea vastuuta. Tiedot ja kasvatus nimenomaan moraalinen kasvatus (liittyy itseksi kasvuun) on saatava parempaan tasapainoon keskenään.

Pohdintaa

Yhtenäiskoulu - kuten tiedämme- voitti taistelun Ruotsissa. Elämme Suomessakin yhtenäiskoulun aikaa. Olemme eläneet jo about 45 vuotta. Husénin keinovalikkoon mahtuneista tasokursseista (erilaajuiset oppimäärät) ja linjoista on meillä luovuttu, eikä oppilaiden yksilöllisyys ole vain valinnaisaineiden varassa. Mutta kuinka ajankohtaisia ovatkaan  edelleen monet hänen ajatuksensa tulevaisuuden yhteiskunnasta, sen  koulusta ja sen pedagogiikasta. 

Miten tulevaisuudessa opitaan ja opetetaan?

Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella  vuonna 2015 pidetty Opettajuus 2030-seminaari  poiki mielenkiintoisen kirjan:

Cantell H. ja Kallioniemi, A. (toim.). (2016).  Kansankynttilä  keinulaudalla.  Miten tulevaisuudessa opitaan ja opetetaan?  Jyväskylä: PS-Kustannus

Teos haastaa  lukijaa pohtimaan tulevaisuuden opettajuutta. Mitä taitoja ja osaamista opettaja tarvitsee jatkuvasti muuttuvassa maailmassamme? Miten opettaja saa nuo taidot? Mikä on nykyisen opettajankoulutuksen relevanssi?

Googlettamalla pääsee usean kirjaa myyvän firman sivuille, mutta en löytänyt yhtään linkkiä, jossa teosta puidaan. Outoa. Niinpä päätin lyhyesti esitellä teosta jos vaikka joku innostuisi sen lukemaan.

Maailma nyt ja kiihtyen

Poimin kirjasta muutostrendejä, jotka haastavat opettajuutta. Näitä ovat:

• Tiedon rajattomuus. Kukaan ei enää yksin omista tietoa.
• Teknologinen kehitys kiihtyy. Toimintaympäristö digitalisoituu.  Lasten osaamispääoma karttuu jo nyt pääasiassa koulun ulkopuolisissa  oppimisympäristöissä.
• Oppimateriaalit ovat muutoksessa. Ne asemoitaneen asiantuntijavoimin toteutetuiksi maksullisiksi lähtöruuduiksi joista tiedonetsijä lähtee  kulkemaan omaa oppimispolkuaan tieto-ja materaalitulvan viidakkoon. Oppija palaa tiedon kanssa lähtöruutuun käsittelemään löytämäänsä
• Koulun toimintaympäristö -ja oppilaat - monimuotoistuvat. Työpaikat moniarvoistuvat ja moniammattillistuvat. Oppilaat tarvitsevat yhä enemmän erityispedagogista osaamista.
• syrjäytyminen on totta. Peruskoulun jälkeen 1000-2000 nuorta harhailee tulevaisuudellaan  (Ikäluokka noin 60 000).

Kuinka koulu vastaa? 

Aikaisemmin koulut, oppilaitokset ja yliopistot olivat varsinainen tiedon lähde… näiden instituutioiden luonne on muuttumassa  enemmänkin tiedon lähteille opastajiksi, tiedon käytön ohjaajiksi ja tiedon laadun arvioijiksi.

Pedagogiikkaa on kehitettävä. Koulussa voidaan oppia kaikkialla, yhdessä ja luovasti- elämää varten
Informaalien oppimisympäristöjen käyttöä on lisättävä.

Koulun on muutettava tapaansa toimia.  Koulun toimintakulttuuria tulee kehittää  innovatiivisiksi  tiedonluomisen verkostoyhteisöiksi. Sinne on saatava lisää  oppilaita osallistavia ja yhteisöllisiä toimintamuotoja. Oppilaille tarvitaan lisää vaikutusmahdollisuuksia.

Yhteistyön rakenteita on kehitettävä niin koulun sisällä ( jaettu johtajuus ja opettajatiimit) kuin laajemmin.

Miten opettajuuden on kehityttävä? 

Tulevaisuuden opettaja on monipuolinen tietotyön ammattilainen. Hänen ammattitaitosna kulmakiviksi poimin teksteistä  seuraavia ajatuksia:

• Opetettavan aineen tai alan hyvä sisältötieto. Edelleen tarvitaan vahvaa aineosaamista.  
• Opettajan on oltava oppimisen, ohjauksen ja opetuksen asiantuntija; Hänen on ymmärrettävä oppilaan oppimisprosessia syvemmin.  Tarvitaan siis oppimisosaamista.
• Opettajalla on oltava sosiaaliset ja eettiset valmiudet. Opettajan tehtävä on edistää oppilaan hyvää elämää. Tähän hän tarvitsee vuorovaikutus- ja  hyvinvointiosaamista. Omat asenteet on pantava kuntoon. Erilaisuuden hyväksymisestä erilaisuudesta iloitsemiseen. On opittava diagnosoimaan hyvää.
• Uutta on interkulttuurinen kompetenssi. Opettajan on oltava kieli- ja kulttuuritietoinen, jotta hän voi edistää ymmärrystä ja yhteiseloa  kulttuurien kesken. Suvaitsevaisuudesta aitoon dialogiin. Hänen tulisi omaksua moninaisuuden pedagogiikkaa - jottei käytä ulossulkevia toimintatapoja.
• Opettaja tarvitsee käytännön koulutyön osaamista. 
• Opettajan  tulisi olla ammatillinen toimija. Tähän hän tarvitsee  oppimiseen liittyvää halua (motivaatio), pystyvyysuskoa ja mielekkään oppimisen osaamisen kokonaisuutta (reflektio, oman toiminnan muokkaaminen)
• Hänellä on oltava koulun kehittämisosaamista.
• Tulevaisuus vaatii opettajilta  yhä enemmän yhteistyötä niin koulun sisällä kuin koulun ulkopuolisten tahojen kanssa.
• Opettaja on uskallettava olla myös yksi oppija muitten joukossa.

Hyvän työn ydin on vahva ammattitaito, halu ja kyky kehittää omaa työtään sekä ammatin vahva eetillinen luonne.

Kuinka opettajia tukee tukea vastaamaan haasteisiin?

Luen tekstejä niin, että ihan pikkujutuilla näihin haasteisiin ei vastata. Ensinnäkin meidän on  muutettava pedagogiikkamme ja sen taustalla olevia oppimis- ja opetuskäsityksiämme.

Kirjassa halutaan:

• Yhdessä opettamista  ja yhdessä oppimista /yhteisöllistä oppimista
• Kaikkialla oppimista 
• Luovasti oppimista 
• Elämää varten oppimista
• Rajat ylittäviä pedagogisia käytäntöjä (liittyy informaaliin oppimiseenO
• On opittava diagnosoimaan hyvää; Opetus on rakennettava oppijan vahvuuksien varaan
• Oppijat tulee ohjata parhausalueelleen
• Positiivisuus: Puutekeskeisyydestä vahvuuskeskeiseen opetukseen
• Moninaisuuden pedagogiikkaa

Luonteenkasvatukseen ja vahvuuslähtöisyteen tulee panostaa. Kaikille ei ole tarkoituksenmukaista opettaa kaikkea,vaan jokainen tulisi ohjata omalle parhausalueelleen.

On uskallettava kysyä, vastaako oppiainejako enää nykymaailman jäsennystä?  Tässä kirjassa uskotaan yhä oppiaineisiin, niiden käsitteisiin ja kysymyksen asetteluihin.

Yhä tärkeämpää olis  raivata tilaa tavoitteelliselle oppimiselle, jonka seurauksena rakentuu  jotain aidosti uutta. Nykytutkimuksen valossa oppiminen voidaan ymmärtää yhteiseksi ponnistukseksi tietyn ilmiön tai ongelman ymmärtämiseksi ja uuden tiedon kehittämiseksi.

Arviointia on monipuolistettava;  yksi malli on sähköinen portfolio. Formatiivista palautetta tulisi kohdentaa  motivaatioon, sinnikkyyteen, luotettavuuteen, peräänantamattomuuteen, jotka  ovat yleisesti elämässä menestymisen kannalta tärkeitä.

Päättöarvosanan antoa tulisi kehittää niin, että siinä olisi selkeä osa työskentelylle ja aineosaamiselle.

Oppimisympäristöt

Oppimisympäristöt tulee kehittää  monipuolisiksi. Kouluissa tulisi  voida oppia kaikkialla, yhdessä ja luovasti- elämää varten.

Teknologian käytön pitää olla vastaus  pedagogiseen tarpeeseen, uudenlaiseen opiskeluun.

Opettajille on luotava mahdollisuuksia oppia koko uransa ajan

Opettaja oppii jatkuvasti työssään, mutta ei välttämättä tietoisesti tai mielekkäitä asioita. Tilastojen mukaan maamme opettajat osallistuvat  vähemmän täydennyskoulutukseen kuin kollegansa muualla Euroopassa. EU:n komission julkaisema käsikirjassa (2010) opettajan työ nähdään elinikäisenä oppimisena, joka alkaa peruskoulutuksessa  mutta jatkuu koko työuran.  Tässä prosessissa on 3 keskeistä vaihetta:

1. peruskoulutuksen vaihe
2. uuden opettajan työhöntulovaihe
3. systemaattisen täydennyskoulutuksen vaihe kaikille opettajille 

Kuinka opettajankoulutusta tulisi kehittää?

Opettajan tulisi saada opettajankoulutuksessa tulevaisuuden opettajan perusvalmiudet. Opettajankoulutuksen käytänteiden ei pidä implisiittisesti antaa mielikuvaa, että opiskelu on sama asia kuin opettajan puheen seuraaminen. Opetusteknologiaa tarvitaan opettajankoulutukseen, mutta niin, että teknologian käytön pitää olla vastaus  pedagogiseen tarpeeseen, uudenlaiseen opiskeluun

Oppimisen kohteiksi ehdotetaan seuraavia:

• oppimisosaaminen (tarvitaan oppilaan oppimisprosessin syvempää ymmärtämistä)
• vuorovaikutusosaaminen, 
• hyvinvointiosaaminen ja 
• koulun kehittämisosaaminen
• opettajien interkultturisia valmiuksia on kehitettävä.

 Opettajankoulutuksen uutta pedagogiikkaa kuvaisivat

• aktivinen osallisuus, 
• kokeileminen,  
• tavoitteellinen vuorovaikutus, 
• haasteiden ratkaiseminen yhdessä muiden kanssa, 
• kykyä avun aktiiviseen ja vastavuoroiseen tarjoamiseen opettajankoulutuksessa tulisi harjoitella enemmän.
• Oppimisympärisö pitäisi suunnitella tutkimusten pohjalta  hypoteesien rakentamista ja kääntämistä pedagogisiksi sovellutuksiksi. Olisi tärkeää harjoitella  yhdessä opettajan työn keskeisten ilmiöiden tunnistamista, käsiteellitämistä, tutkimusperustaista analysoimista ja ratkaisemista laajemmin

Arviointia tulee käsitellä  ja monipuolistaa opettajankoulutuksessa.

Aineenopettajakoulutusta koskee ehdotus: On koulutettava siltoja rakentavia aineenopettajia.

Ja yleisemmin kysymys: Onko opettajankoulutus valmis vastaanottamaan ja hyödyntämään yhteiskunnan eri sektoreiden tarjoamaa asiantuntemusta,

Entä opetuksen järjestäjien ja valtion rooli? 

Tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen vaatii resursseja. Opettajankoulutusta  ja opetustyötä on arvostettava. On muodostettava perus- ja täydennyskoulutuksen jatkumo: peruskoulutus - työhöntulo-ohjaus - täydennyskoulutus. Ja ne on saatava johdonmukaisesi kokonaisuudeksi. On panostettava opettajien työolosuhteisiin ja mm. palkkauksen. Erityisesti on satsattava mahdollisimman pieniin lapsiin

Olli-Pekka Heinosella on unelma. Vai painajainen?

Opetushallituksen pääjohtajalla Olli-Pekka Heinosella on unelma: elinikäisen oppimisen todeksi tekemisen unelma. Unelma 101  on julkaistu Sitran sivuilla: https://www.sitra.fi/blogit/minulla-on-unelma/

Tämäntyyppinen avaus tuolta pallilta  on tietysti luettava innolla ja huolella. Pitkään aikaan joku kirjoittaa tulevaisuuden koulusta.

Itse  tarkastelen  Heimosen unelmaa  ennen muuta   pedagogiikan silmälasien läpi.

Kasvatustavoite

HEINOSEN unelman kasvatustavoite jokaisen mahdollisuudesta kasvaa ihmisenä ja yhteisön jäsenenä omaan erinomaisuuteensa on kauniisti ja ylevästi sanoitettu. Sen  juuret ulottuvat Aristoleen ja Suomessa J.E. Salomaan persoonallisuus-käsitteeseen.

Hienoa on, että tämä oikeus koskisi jokaista. Heinosen ajattelumallissa yksikään koululainen ei ole ongelmaoppilas eikä yhtäkään lasta kohdella tuomittuna heikkolahjaiseksi.

Oppimisnäkemys

Unelmaan sisältyvä oppimisnäkemys on yhteisöllinen ja kokemuksellinen. Mutta samaan aikaan hieman ristiriitaisesti myös äärimmäisen yksilöllinen. Ajatus että  oppimisympäristö mahdollistaa samaan aikaan sekä jokaisen oppilaan omien kykyjen mukaisen, iästä riippumattoman etenemisen että oman ikäluokan yhteisöllisyyden toteutumisen, ei ole ihan helppo toteuttaa.

Opittavat taidot

Heinonen ei juurikaan ota kantaa  siihen, mitä tulevaisuuden koulun antama ylessivistys on muutoin kuin toteamalla, että oppimaan oppimisen, luovan ongelmanratkaisutaidon ja ajattelun työkaluja vahvistetaan perusopetuksessa. Oletan, ettei hänkään ajattele niiden riittävän yksinään.

Työtavat

Tulkitsen unelmaa niin, että työtavoista käytössä on sekä itsenäistä että yhteisöllistä työskentelyä. Heinosen virke: Oppimisympäristöt tukevat itse oivaltamista ja opitun sisäistämistä viitaa  keksivään ja tutkivaan oppimiseen. Ja virke: oppimistilanteet ovat mahdollisimman aitoja viitannee mm. syväoppimiseen liittyvään ideaan autenttisesta oppimisesta oikeita ongelmia ratkomalla. Tilaa raivattaisiin siis  ns. uutta luovalle oppimiselle.

Kasvatuksen tuki

Viisaasti Heinonen ei jätä kasvatustehtävää  yksin vanhemmille tai kouluille. Lapset ja nuoret saavat tuekseen moniammatillista osaamista. Neuvolat antavat vanhemmille tukea lapsen tarpeiden mukaan.  Tarjolla  on helppokäyttöisiä ja turvallisia digitaalisia palveluita.

Sitten  tullaankin vaikeammin nieltäviin unelman osiin. Heinonen näyttää uskovan tosi vahvasti Big Datan siis keinoälyn kasvatukseen tuomaan lisäarvoon.  Lapsen elämänpolun ja hyvinvoinnin tiedot  kootaan  unelmassa terveys- ja sosiaaliviranomaisten  ja  opetussektorin käytettäviksi. Unelmassa otetaan myös pedagogiikassa varsinainen digiloikka: "Oppimisanalytiikka tukee ja motivoi oppijaa hänen tarpeidensa mukaan sekä auttaa opettajaa ymmärtämään kunkin oppilaan yksilöllisiä vahvuuksia ja tarpeita." Älykkäät järjestelmät kerryttävät tietoa ja ennakoivat jo etukäteen tuen tarpeita. Näin tuen tarvetta voidaan ennaltaehkäistä ja resurssit riittävät siihen, että erityinen tuki saadaan onnistumaan. Jokaisen  osaamisen näytöt, tutkintojen osat ja tutkinnot, harrastustoiminnan osaamismerkit,  työssä oppiminen jne. kertyvät henkilökohtaiseen osaamisportfolioon.

Digitaaliset järjestelmät otetaan unelmassa ohjaamaan myös jatko-opintoihin pääsyä ja  ammatin valintaa. Pääsykokeet  poistetaan. Algoritmi optimoi jokaiselle pääsyn opiskelemaan asiaa, joka motivoi eniten.  Oma työpaikka luodaan sen sijaan, että haettaisiin valmiiseen toimenkuvaan. Tekoäly antaa myös jo työssä oleville vinkkejä osaamisen päivittämiseen.

UNELMA sen kun kiihtyy.  Koko EU ottaa mallin käyttöön. EU:n  kilpailukyky kohoaa. Rahaa riittää siihen, että  kaikki maailman lapset saadaan kouluun, ja kouluissa myös opitaan.  Suomi tunnetaan maailmalla maana, joka kykeni uudistumisen kautta yhä uudestaan lunastamaan lupauksen koulutuksen mallimaana. Pisa-testit lopetetaan Suomen aloitteesta.

Loppupohdintaa

ON erinomaisen upeaa, että Opetushallituksen pääjohtaja uskaltaa katsoa tulevaisuuteen ja sanallistaa omaa unelmaansa.  Kiitos! Toivon, että Unelma101 avaisi vilkkaan  keskustelun.

Uskon, että on monia, joille tämä unelma näyttää   painajaiselta.  Siihen kannattaa varautua.  Vaikka melkein kaikki toivovat, että keinoäly hoitaisi tylsät paperiasiat ja mm. opettajille jäisi enemmän aikaa itse opetuksen järjestämiseen, osa vierastaa varmasti ajatusta, että päätösvalta niinkin merkittävistä asioista kuin esim. jatko-opiskelupaikasta annettaisiin digitaalisille järjestelmille.

Unelma välttää  myös monia vaikeita kysymyksiä mm. siitä, mistä jatkossa koulun jakama  sivistys koostuisi ja missä määrin  koulutusjärjestelmää kehitetään mustakin kuin työelämän tarpeista käsin.

Unelma101  on siinä mielessä aito  unelma, että toteutuakseen se edellyttää ihmettä. Jossa lapsilähtöisyys on totta. Jossa kaikki lapset ja nuoret olisivat itseohjautuvia. Jossa kukaan ei käyttäisi väärin keinoälyyn tallennettua tietoa tai tuhoaisi sitä. Jossa ei ole työttömyyttä.  Ja jossa mm. EU:n kaikki jäsenvaltiot olisivat veljiä keskenään ja tahtoisivat kaikille hyvää.

Koulun tulevaisuusteesit

PAULI Silander toimitti vuonna 2013 mielenkiintoisen teoksen: Johtajuudella toimintakulttuurin muutokseen.  Teos löytyy muuten ilmaiseksi netistä- linkki jutun lopussa.

Kirjassa on 6 päälukua. Silanderin lisäksi kirjoittajina  ovat Marja Kylämä, Hannu Linturi, Pasi Mattila (oppimisympäristöt) ja  Mauri Laakso (pelillisyys).

KIRJAN kaksi ensimmäistä lukua ovat mm. armotonta hyökkäystä vanhanaikaista johtamista vastaan.

Tietointenssiivisen organsiaation toimintakulttuuri on kirjoittajien mukaan asiantuntijakulttuuri, jossa asiantuntijat vastaavat strategisesta ydintoiminnasta ja määrittelevät itse omat tehtävänsä. Uuden ajan johtaja on leaderi, ajattelun johtaja. Hän  tukee asiantuntijakulttuuria ja  johtaa asiantuntijuutta visiolla, linjauksilla, tavoitteilla ja strategialla, eikä johtaminen kohdistu työn sisältöön eikä yksityiskohtiin.

Niinikään tukistetaan voimakkaasti tuolloin vielä voimassa ollutta 2000-luvun alun opetussuunnitelmaa:

”Nykyisten opetussuunnitelmien perusteiden kontekstissa oppilaista kasvatetaan lähinnä ymmärtämättömiä tietotekniikan kuluttajia, mutta ei aktiivisia tuottajia, koska oppilaille ei opeteta esimerkiksi ohjelmointia tai yleensäkään  tietokoneen toimintalogiikkaa  (algoritmista ajattelua)."

Tulevaisuusteesit

KIRJAN minusta ehdottomasti mielenkiintoisin artikkeli on tulevaisuustutkija Hannu Linturin essee  "Työkaluja tulevaisuusjohtamiseen." Linturi näkee, että olemme kahden aikakauden rajamaastossa.
Muutos ei jätä yhtään instituutiota koskemattomaksi, niinpä myös koulu uudistuu lähivuosina,  mutta tavalla, jonka muodot eivät  meille vielä yksiselitteisesti avaudu.

Linturi esittelee 36 perusopetukseen liittyvää tulevaisuusteesiä ja lisäksi nipun muita lukiota ja verkko-opetusta koskevaa. Poimin ja niputin (otsikoin) niitä uudelleen. Näitä voisi hyvin käyttää koulun muutosta eri foorumeilla pohdittaessa ajattelun avartajina.

Koulun tehtävä

1. Koulun päätavoite on tasa-arvon sijaan jokaisen lapsen lahjakkuuden esille kaivaminen ja tukeminen.
2. Koulut ottavat, mutta myös saavat tehtäviä ylläpitäjältään tutkia, selvittää tai valmistella toiminta-alueensa palveluja (ympäristö, liikenne, terveys, kirjasto, harrastus) osana koulun oppimis- ja opetustehtävää. Opiskelussa keskeistä on autenttisten ongelmien pohdinta ja ratkaisujen etsiminen Suomen ja maailman kysymyksiin.
3. Koulun toiminnallinen yhteys ympäröivään yhteiskuntaan on sisäänrakennettu opetussuunnitelmiin.
4. Koulut hakevat lisärahoitusta yhteistyöllä paikallisen elinkeinoelämän kanssa sekä lahjoituksina ja perintöinä.
5. Huoltajalähtöisen kotiopetuksen määrä Suomessa on moninkertaistunut vuoden 2010 tasosta (n. 300 kotioppilasta).
6. Suomeen on perustettu ensimmäinen islamilainen peruskoulu.
7. Suomessa on alueita, joilla ei tarjota perusopetusta
8. Peruskoulun aloittamisikä ja rakenne harmonisoidaan Euroopan unionissa.
9. Oppivelvollisuus alkaa viisivuotiaana.

Sisällöt

1. koulun oppisisällöt on perattu, oppiaineita on hävinnyt ja olemassa olevistakin oppiaineista on poistettu valtava määrä turhaa ja vanhentunutta.
2. Vuoden 2030 koulussa dynaaminen ja staattinen tieto on erotettu käsitteellisesti toisistaan. Ensin mainittu on tietoa ilmiön tai oppiaineen keskeisistä käsitteistä ja niiden keskinäisistä suhteista. Jälkimmäisessä on kyse tiedettävistä tapahtumista ja asioista kuten siitä, että luang Prabang on kaupunki Mekong-joen rannalla Pohjois- laosissa. Opetuksen ja opettajan ensisijaisena tehtävänä on huolehtia dynaamisen tiedon välittymisestä ja prosesseista, joiden avulla staattinen tieto tarttuu ja karttuu omaksuttuun dynaamiseen käsite- ja tietokarttaan.
3. Peruskoulun "lukujärjestys" jakautuu suhteellisen tasan ainepainotteisen (väline- ja harjoitusaineet) ja toimintapainotteisen (ilmiöt, projektit, teemat) opetusohjelman välillä.

Opetusjärjestelyt ja työtavat

1. Jatkuva kiire ja tehokkuusajattelu on työnnetty syrjään.
2. Suurissa kaupungeissa joka toinen perhe valitsee lapsilleen englanninkielisen perusopetuksen.
3. Suomalaisissa kouluissa on rasismin ja vihapuheen nollatoleranssi. Rasistinen kommentti tai toiminta johtaa lapsen tilapäiseen erottamiseen.
4. Vuonna 2030 koulut ovat avoimia oppimis- ja tapahtumakeskuksia, joissa on yhdistetty eri koulumuotojen, kirjastojen sekä liikunta- ja kulttuurielämän palveluita. Oppimis- ja tapahtumakeskuksina koulut pääsevät integroimaan formaalia ja informaalia koulutusta ja oppimista toisiinsa.
5. Luokkien tai luokattoman mallin asemesta oppilaista muodostetaan pysyviä 6–8 hengen ryhmiä, jotka oppivat yhdessä.
6. Koululaiset osallistuvat kouluaterioiden valmistamiseen ammattihenkilöstön tukemana.
7. Sosiaalinen media on vuoteen 2030 mennessä mullistanut tapamme tuottaa ja jakaa tietoa. Koulussa se on merkinnyt sitä, että mm. "yhteistoimintakyky, ryhmädynaamiset taidot yms. kehittyvät samalla, kun koulu toteuttaa primaaritehtäväänsä tietojen ja taitojen opettajana”.
8. Vuoden 2030 peruskoulussa opetellaan ja opitaan kyky organisoida – valita ja toteuttaa – omaa oppimista sekä myöhemmän koulutuksen että työ- ja kansalaistoiminnan resurssiksi
9. Opiskelijalla on käytössä oma henkilökohtainen oppimisympäristö (PlE), jossa hän voi itse asettaa oppimisensa tavoitteet sekä valita haluamansa sisällöt ja työskentelymuodot.

Opettajien rooli ja asema

1. Vuonna 2030 peruskoulun opettaja(kunta) on yhteiskunnan tärkein sivistysagentti, joka moniammatillisen yhteistyön johtajana sekä formaalin ja informaalin oppimisen sillanrakentajana ohjaa oppilaita riittävään yleissivistykseen, joka on elinikäisen oppimisen tiedollinen ja asenteellinen perusta.
2. Kunnat lakkauttavat opettajien vakanssit ja ostavat opetuspanokset keikkaopettajafirmoilta. Palkkiot on sidottu opetussuoritteisiin, opettajan osaamiseen, maineeseen ja kykyyn neuvotella sopimuksensa.
3. Vuonna 2030 kunkin (perusopetuksen) vuosiluokan vastuuopettajalla on käytössään riittävä opetusresurssi, jonka avulla hän voi tiimiyttää opetusta toisten opettajien, koulun ulkopuolisten asiantuntijoiden ja vapaaehtoisten avustajien, esimerkiksi vanhempien, avulla.
4. Eläkeläiset osallistuvat erilaisin tavoin ja toimintamuodoin koulun työhön.

Tilat ja ympäristöt

1. Kaikissa kouluissa on hitaan oppimisen tiloja, joissa ei ole tietokoneita, ei verkkoyhteyttä eikä muutakaan teknologiaa lukuunottamatta ehkä liitutaulua, kyniä ja paperia sekä lehtiä ja kirjoja.
2. Rikastuvat fyysiset ja virtuaaliset oppimisympäristöt mahdollistavat erilaiset oppimisen polut ja tavat, joiden itseohjautuvasta käyttötaidosta tulee yksi sivistyksen avaintaidoista.
3. Merkittävä osa jokapäiväisestä koulunkäynnistä tapahtuu virtuaalitodellisuudessa.

Arviointi

1. Arviointi ja oppilaan saama palaute kohdistuu ensisijaisesti oppimisen meta- ja syvätaitoihin sekä tapahtuu enimmäkseen oppilaan ja opettajan välisessä dialogissa.
2. Yleissivistävään koulutukseen on kehitetty oma näyttö(tutkinto)järjestelmä.
3. Vuonna 2020 jokaisella oppijalla on käytössään verkkopohjainen sähköinen portfolio, jonne koko opintopolku ja kaikki opiskelijan tuotokset sekä arvosanat on taltioitu.
4. Verkko-oppimisympäristö -ohjelmistot voivat antaa automaattisesti palautetta opiskelijan tehtävistä tai ohjaavat opiskelijan oppimista.

Oppimismistulokset

1. Suomalainen peruskoulu on pudonnut kansainvälisten oppimisvertailujen kärjestä.

Opettajankoulutus

1. Opettajakoulutus on yhdistynyt ja tuottaa kelpoisuuden yhtenäisen perusopetuksen opettajaksi. Tältä kelpoisuuspohjalta voi erikoistua erityisopetukseen, maahanmuuttajaopetukseen jne.

Tässä linkki:
http://tomut.meke.wikispaces.net/file/view/Johtajuudella+toimintakulttuurin+muutokseen.pdf