PERJANTAINA 8.10 sveitsiläisen Heidi-nettilehden toimittaja Lorène Mesot halusi haastatella minua Uno Cygnaueksesta. Vinkin hän oli saanut Sahlbergin Pasilta.
162 vuotta ennen kuin Heidi.news aloitti omat "Reinventing School" -tutkimuksensa, värikäs suomalainen pastori matkusti ympäri Eurooppaa samalla tehtävällä kuin Heidi.news tänään: löytää vaikuttavia koulutusmalleja ja opetusmetodeja. Yllätys oli, että hänen uudistusehdotuksiaan inspiroi Sveitsi
Helsingin Merimiehenkatu 9:n näyttävästä harmaasta rakennuksesta karkaa parvi lapsia värikkäissä hatuissa. Kuten monet koulut eri puolilla Suomea, koulu on nimetty Uno Cygnaeuksen, luterilaisen pastorin mukaan. Häntä pidettiin suomalaisten kansakoulujen isänä.
"Aikamoinen persoona", Martti Hellstrom kommentoi istuessaan kinkku-kurkkuvoileivän ääressä kahvilassa muutaman korttelin päässä koulusta. Helsingin yliopiston luennoitsija, suomalaisen koulutusmallin ja peruskouluperiaatteen asiantuntija on ajanut pääkaupunkiin jakamaan toimittajalle palan maansa historiasta, josta hän on erityisen kiinnostunut: ajasta,jolloin sveitsiläiset koulut inspiroivat Suomea.
Alaskasta Zürichiin, Uno Cygnaeuksen koettelemuksiin
"Kaikki alkoi, kun tsaari Aleksanteri II tuli valtaan vuonna 1855", kertoo mustasilmäinen, valkopartainen opettaja. Toisin kuin setänsä ennen häntä, Aleksanteri II antoi tietyn itsenäisyyden Suomen suuriruhtinaskunnalle, joka oli tuolloin Venäjän valtakunnan autonominen alue. Pian alue organisoitiin kunniksi, jotka vastasivat julkisesta infrastruktuurista, terveydenhuollosta ja mm. väestön koulutuksesta. Näin tehdessään keisari toivoi alueen menestyvän teollisuuden kehittämisen kautta.
Tuohon saakka luterilainen kirkko oli järjestänyt koulutusta, ja se oli varattu varakkaille nuorille, erityisesti miehille. Kaupunkien ja maaseudun välillä oli suuria eroja. Senaatti pyysi useita koulutusalan henkilöitä tekemään uudistusehdotuksia. Yksi heistä oli Uno Cygnaeus.
"Hän oli melkoinen hahmo", Martti Hellström tiivistää. "Hän oli pastori ja opettaja. Uransa alussa häntä syytettiin suhteista nuoriin tyttöihin, ja hänet karkotettiin useiksi vuosiksi Alaskaan. Myöhemmin papisto kutsui häntä punaiseksi papiksi hänen heidän mielestään vallankumouksellisen luonteensa vuoksi. Cygnaeus n kannatti mallia, jossa kirkko ja koulu erotettaisiin, jolloin kirkko menettäisi etuoikeutensa kunnille. Hän ei myöskään ollut kovin itsenäinen pedagoginen ajattelija, eikä koskaan salannut sitä, että hänen kokosi niitä hyviä ideoita, mitä oli jo käytössä muualla.
Senaatti kiinnostui hänen ajatuksistaan ja lähetti hänet useisiin Euroopan maihin 1850-luvun lopulla etsimään innovatiivisia ideoita lasten opettamiseksi lukemaan, kirjoittamaan ja ajattelemaan. Vuoden aikana hän matkusti Ruotsin, Tanskan, Saksan osavaltioiden ja Sveitsin halki.
Tekemällä oppiminen 1800-luvulla
Palattuaan vuonna 1859 Uno Cygneus toimitti kertomuksensa senaatille. Siinä hän hyödynsi useiden pedagogien teorioita: sveitsiläisen Jean-Jacques Rousseaun ja Johan Heinrich Pestalozzin sekä mm. saksalaisen Adolph Diesterwegin.
Pastorin kannattama järjestelmä muistutti Bernin kantonin reformoidun alakoulun järjestelmää: vahva peruskoulu kaupungeissa ja maaseudulla, joka "tasoittaa erot parhaiden ja huonoimpien välillä", Martti Hellstromin viittaa tutkimaan aineistoon.
Pastori ei ehdottanut tarkastettavaksi vain koulun rakennetta, vaan myös opetusmenetelmiä. Kyse ei olisi enää kuuntelemisesta, ulkoa oppimisesta ja ääneen toistamisesta, vaan myös ymmärtämisestä kokemalla. Uno Cygnaeus korosti käsityön ja musiikin tärkeyttä koulun opetussuunnitelmassa. Häntä kiehtoi se, että Sveitsissä oppilaat viettivät aikaa puutarhoissa ja tekivät maataloustyökaluja. "Hän puolusti tärkeää paradigman muutosta", Martti Hellstrom sanoo. "Ajatus siitä, että koulu ei ole vain tiedon levittämistä, vaan myös sitä, että lapsista tehdään osaavia, monipuolisia aikuisia."
Toisin kuin senaatti hän kannatti myös pedagogista mallia, jossa ruumiillinen kuritus olisi kielletty ja leikillä olisi keskeinen rooli pienten lasten kasvatuksessa - inspiraationa ei tällä kertaa tullut Sveitsistä, vaan Saksasta.
Kun naiset tulivat keittiöstä opettamaan
Toinen pastorin ehdottama sveitsiläinen vallankumous koski opettajien koulutusta. Wettingenissä ja Zürichissä hän huomasi, että sekä miehet että naiset kasvoivat opettajiksi opiskellen yhdessä neljä vuotta. Yhdessä seminaareista, joissa hän vieraili, oli jopa päiväkoti.
Uno Cygneus työskenteli koko ikänsä koulutuksen eteen tavoitteenaan, että Suomesta tulisi hyvin koulutettuja, innostuneita ja omistautuneita opetuksen ammattilaisia. Gänen mielestään avioliitto pitäisi kieltää naisopettajilta.
Vaikka kaikkia hänen ehdotuksiaan ei otettu huomioon, ne muokkasivat 1860-luvulla Suomen julkisten koulujen sääntelyä, erityisesti käsityön kautta tapahtuvan kasvatus. Vieston opetus otettiin käyttöön monissa maissa. Vuonna 1863 Cygnaeus ryhtyi johtamaan maan ensimmäistä kansakoulunopettajaseminaarin Sveitsin kokemusten perusteella.
"On kiehtovaa nähdä, kuinka pedagogiset lähestymistavat ja kasvatusteoriat ovat kiertäneet maailmaa menneiden vuosisatojen aikana, vaikka ei ollut lentokoneita eikä Internetiä", Martti Hellstrom päättää. Se on ihme." Noista ajoista Suomessa on säilynyt monia perusasioita, kuten ruumiillisen työn merkitys, pyrkimys hyvin tasa-arvoiseen rakenteeseen ja luonnonläheisyys.
JUTTU löytyy netistä, mutta vain tilaajille:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti